Pelivaihtoehtoja lippukunnan johtajien ja pestien muistamiseen: Malli tiedotteesta. Arvaa kuka

Transkriptio

1 Pelivaihtoehtoja lippukunnan johtajien ja pestien muistamiseen: Arvaa kuka pelataan ryhmisssä tai pareittain. Jokainen valitsee itselleen johtajan ja pestin. Muut kyselevät kysymyksiä, johon vastaaja saa vastata kyllä tai ei. Esimerkiksi: onko henkilöllä tummat hiukset, onko hän jonkun ryhmän johtaja jne. Muistipeli Pelatkaa muistipeliä jossa johtajan kuva ja pesti on pari. Pelejä varten tarvitsette kuvia lippukunnan johtajista ja tiedot heidän pesteistään. Kuviin voitte kirjoittaa pestin, jolloin muistaminen on helpompaa Malli tiedotteesta Tiedote seikkalijaryhmä Piraijoiden vanhemmille Tarpojavartio Mustikat saapuu pitämään seikkailijaryhmä Piraijoille kädentaitokokouksen ensi viikon tiistaina klo 18:00-20:00. Paikkana toimii Piraijoiden kolon pihapiiri, osoitteessa Kivitie 2. Kokouksessa vuolemme voiveitset. Mukaan osallistuja siis tarvitsee oman puukon sekä lämmintä vaatetta, koska olemme ulkona. Paikalla tulee olemaan useita tarpojia sekä ryhmien johtajat, joten turvallisuus puukkojen käsittelyssä on varmistettu. Toivottavasti pääset mukaan! Terveisin Tarpojavartio Mustikat Anna Moona Iida Mari Sofia

2 Malli retkikirjeestä: RETKIKIRJE Seikkalijajoukkue Piraijat lähtevät yhdessä yön yli kestävälle retkelle Retkipaikkana toimii autiotuvan maasto Hailuodossa Riutunkarissa. Matkustamme retkelle yhteisin kyydein, joten toivommekin teiltä vanhemmilta mahdollisuutta osallistua kuljetuksiin. Lähdemme kolon pihalta, osoitteesta kukkakuja 2, perjantaina klo. 17:00 ja saavumme takaisin lauantaina klo 18. Yövymme autiotuvassa, tarkemman retkikirjeen ja varustelistan osallistujat saavat hyvissä ajoin ennen retkeä, mutta ainakin makuupussi ja -alusta on hyvä hankkia valmiiksi, jos niitä ei ennestään ole. Retkellä harjoittelemme syksyllä opittuja taitoja ja vietämme mukavaa aikaa luonnossa. Mukaamme lähtee myös lippukuntamme toinen seikkailijajohtaja Tiina. retken hinta on 10e, joka maksetaan käteisellä retkelle lähdettäessä. Palautattehan alla olevan ilmoittautumislomakkeen tietoineen ensi viikon kokoukseen, tai viimeistään Huomioikaa myös, että jos retkimaksu tai varusteet tuottavat ongelmia, voitte aina olla yhteydessä lainavarusteiden löytämiseksi ja lippukuntamme voi tukea retkimaksuissa. Partioterveisin, Anna ja Tiina Annan luvan osallistua seikkailijaretkelle Hailuotoon Allergiat, ruokavaliot, lääkitykset ja muut erityistarpeet: Meillä on mahdollisuus osallistua kyydityksiin Perjantaina: Kyllä / Ei Lauantaina: Kyllä / Ei

3 Muista myös ennen retkelle lähtöä: -Tiedottaa lippukunnanjohtajaanne retkestä, paikasta ja ajankohdasta -Huolehtia ensiapuvälineet kuntoon retkeä varten -Varata mökki tai majoitus ajoissa -Suunnitella veden, puiden ym. kuljetus -Suunnitella ruuat, niiden valmistus ja kuljetus -Tarkistaa Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeista, montako johtajaa tarvitsette retkellenne ja pyytää muista johtajia mukaan -Lähettää retkikirjeet niin, että vanhemmat ehtivät kysellä retkestä jos tarvetta. -Varmistaa huoltajan lupa kaikille osallistujille (allekirjoitus suostumuksessa) -Varmistaa tietosi kaikkien osallistujien allergioista, ruokavalioista, lääkityksistä ja mahdollisista eritystarpeista -Tarkistaa, että osallistujien jäsenmaksut on maksettu (vakuutusturva!)

4 Malli esityslistasta Tarpojavartio Mustikat Esityslista Aika: Maanantai klo 17:00 Paikka: Lippukunnan kolo, Marjatie 1 Kutsuttu: Anna Moona Iida Mari Sofia Tarpojavartio Mustikoiden kokous 1/ Kokouksen avaus Puheenjohtaja avaa kokouksen 2. Kokouksen päätösvaltaisuus Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus 3. Kokouksen esityslista Hyväksytään kokouksen esityslista 4. Toimintasuunnitelma Tarpojavartion johtaja esittelee aktiviteetit, keskustellaan ja päätetään suoritusjärjestys. 5. Majakka Tarpojavartion johtaja esittelee majakan idean. Keskustellaan järjestelyistä ja teemoista, päätetään vastuualueet 6. Vastuutehtävät Tarpojavartion johtaja esittelee vartiolle kauden aikana toteutettavat vastuutehtävät. Keskustellaan aiheista ja päätetään vastuualueet sekä suunnitelma niiden toteuttamiseen. 7. Muut esille tulevat asiat 8. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päättää kokouksen

5 Voiveitsen vuoleminen Tarvikkeet: 5 10 mm x 30 mm x cm rimaa tai paksu (halkaisija vähintään 3 cm) puun oksa, puukko, hiomapapereita nro 150 ja nro 240 Tee näin: 1. Piirrä puuhun haluamasi veitsen malli. 2. Vuole puukolla veitsen muoto piirtämäsi viivan mukaisesti. 3. Tee ensin kädensija, sillä siitä on hyvä pitää kiinni työstettäessä voiveistä. Vuole kädensija sellaiseksi, että se sopii hyvin käteesi. Pyöristä kädensijan terävät reunat. Jos teet veitsen pyöreästä puusta, voit tehdä pyöreän kädensijan. 4. Vuole terä. Terä voi olla tasapaksu tai kaventua alaspäin. 5. Hio lopuksi hiomapaperilla voiveitsesi terävät kohdat. Ole varovainen puukon käsittelyssä. Vuole itsestäsi poispäin ja pidä tukevasti kiinni sekä puukosta että vuolemastasi kappaleesta. (Lähde: 4H-TOP, Haavat, nenäverenvuodot ja pienet palovammat Haavat: Verenvuodon tyrehdyttäminen ja haavan sitominen ovat ensiavun perustaitoja. Tyrehdytä mahdollinen verenvuoto. Puhdista haavasta lika juoksevan, viileän veden alla. Sulje pienen viiltohaavan reunat vastakkain haavateipillä. Peitä haava suojasidoksella. Hakeudu tarvittaessa hoitoon. Tarkista, että tetanus- eli jäykkäkouristusrokote on voimassa. Lääkäriin: vuotavat, syvät ja likaiset haavat ja vähänkin suuremmat viiltohaavat kuuluvat aina lääkärin hoitoon. Haavan ulkonäöstä ei aina voi päätellä, onko syvemmälle kudoksiin syntynyt vaurioita. (Lähde: Suomen Punainen Risti,

6 Huom! Seikkailijoiden materiaalipaketista löytyy laajempaa tietoa haavoista ja niiden hoidosta. Nenäverenvuoto: Nenäverenvuoto on yleensä vaaraton. Joskus vuoto voi kuitenkin olla niin runsasta, että se vaatii lääkärin hoitoa. Nenäverenvuodon ensiapu: Anna autettavan istua etukumarassa asennossa. Käske autettavan niistää vuotava sierain tyhjäksi. Paina vuotavaa sierainta nenäluuta vasten n min. Niistätä sierain välillä tyhjäksi hyytymistä. Voit panna nenän päälle jotakin kylmää. Lääkäriin: Jos verenvuoto ei lakkaa, toimita autettava lääkäriin. (Lähde: Suomen Punainen Risti, Palovamma: Palovamma on lämmön tai syövyttävän kemiallisen aineen aiheuttama kudostuho, jossa iho ja mahdollisesti myös sen alaiset kudokset vauroituvat. Jos ihoa ei jäähdytetä, vamma laajenee syvempiin ihokerroksiin ja kipu jatkuu kauemmin. Pienen palovamman ensiapu: Pientä palovammaa jäähdytetään viileällä vedellä kunnes kipu häviää. Pienen rakkulaisen palovamman voi peittää puhtaalla suojasiteellä tai palovammojen hoitoon tarkoitetulla erikoissiteellä. Ellei poikkeavaa ilmene, vaihda side kahden-kolmen päivän välein. Jos palovamma tulehtuu, mene lääkäriin. Lääkäriin: kämmentä suurempia 2. asteen palovammoja kaikki 3. asteen palovammat kaikki sähköpalovammat kasvojen, käsien syvät palovammat hengitystiepalovammat lasten palovammat vanhusten lievätkin palovammat jotakin perussairautta sairastavan henkilön esim. diabeetikon palovammat. (Suomen Punainen Risti, Paleltumat Paleltumavammoja on kahta tyyppiä. Tavallisin on paikallinen paleltuma, joka aiheutuu ruumiinosan altistuessa kylmälle ja paikallisen lämpötilan laskiessa niin alas, että kudoksissa alkaa tapahtua nesteen

7 jäätymistä. Paleltuma-alueella on pistelyä, tunnottomuutta sekä värin muutoksia. Paleltuneen alueen kokoa on usein vaikea arvioida ennen sen sulamista. Erityisesti jalkaan voi pitkäaikaisen kylmän ja kostean altistuksen seurauksen syntyä ns. kylmävesivamma eli immersiovamma, jossa huonontuneen verenkierron seurauksena jalka lämmitettäessä turpoaa ja punottaa. Paleltuman ensiapu: Paleltuman hoidossa on ensin arvioitava, onko paleltuneen henkilön ruumiinlämpö kokonaisuudessaan alentunut, missä tapauksessa ensiapu määräytyy tämän mukaisesti. Pelkän paleltuman hoidossa on tärkeää paleltuneen alueen lämmittäminen nopeasti asteisessa vedessä noin minuutin ajan. Lämmitettäessä paleltuma-alueelle voi tulla sietämätön kipu, jonka hoitamiseksi tarvitaan voimakastakin kipulääkitystä. Aluetta ei saa hieroa eikä hangata. Annetaan nautittavaksi lämmintä juotavaa. Vamma-alueen jatkohoito riippuu vaurion laajuudesta. Lääkäriin: Pienet ja lievät paleltumat voidaan hoitaa ominpäin. Jos tunto, lämpö ja ihonväri eivät ole palanneet tunnissa, on syytä toimittaa potilas heti hoitoon. Samoin kannattaa tehdä, jos iholle nousee rakkuloita. Jos paleltunut alue on laaja, kuten iso osa raajaa, tulee aina hakeutua hoitoon. Paleltumavammoista voi hoidosta huolimatta jäädä jälkioireiksi tuntohäiriöitä, nivelkipuja, liikahikoilua ja kylmänarkuutta. Ehkäisy: Paleltumavammojen ehkäisyksi ei pidä käyttää pakkasvoiteita, jotka saattavat lisätä paleltumariskiä. Kylmässä tulee huolehtia riittävästä ja kosteutta eristävästä vaatetuksesta ja välttää nestehukkaa. Liian pienet kengät ym. saattavat myös lisätä paleltumien riskiä. Huomaattehan myös, että paleltumia on erilaisia, esimerkiksi lapsilla ja aikuisilla ja nämä voivat vaatia erilaista hoitoa. (Lähde: Lääkärikirja Duodecim , yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma, Nyrjähdys Kun nivel nyrjähtää, vamma aiheuttaa verenvuotoa ihonalaiseen kudokseen. Kivun lisäksi vammaalueelle kerääntyy nestettä ja se turpoaa. Nyrjähdysten ensiapu: 1. Kohota raaja. 2. Purista tai paina vammakohtaa. 3. Jäähdytä kylmällä noin 20 minuuttia. 4. Sido vammakohdan ympärille tukeva side. 5. Jatka kylmähoitoa ensimmäisen vuorokauden ajan parin tunnin välein. Kolmen K:n ensiapu Kolmen K:n ensiapu auttaa nyrjähdyksen lisäksi myös revähdyksiin ja mustelmien ehkäisyyn. Nopeasti ja oikein annettu ensiapu voi säästää lääkärissä käynniltä.

8 1K = kompressio eli puristus Purista käsilläsi kipukohtaa. Puristus estää verenvuotoa ja vähentää turvotusta. 2K = kohoasento Pidä raajaa koholla. Kohoasento vähentää välittömästi sisäistä verenvuotoa, kun verenpaine verisuonistossa pienenee. 3K = kylmä Laita kipukohtaan jotakin kylmää. Kylmä supistaa verisuonia ja vähentää siten sisäistä verenvuotoa. Jääpussi, lumi tai mikä tahansa vamma-aluetta vasten painettava kylmä auttaa. Kääri ideaaliside tai muu joustava side nivelen tueksi. Nilkan nyrjähdyksen jälkeen kylmähoitoa kannattaa toistaa ensimmäisen vuorokauden ajan 1 2 tunnin välein noin 20 minuuttia kerrallaan. Nyrjähdys alkaa parantua 1 2 vuorokauden kuluessa, jolloin kudoksen sisäinen verenvuoto lakkaa. Lääkäriin: Jos nilkka on kipeä vielä ensiavun jälkeenkin, jalalle varaaminen on tuskallista, mustelma on suuri tai nivel ei toimi normaalisti, mene lääkäriin. (Lähde: Suomen Punainen Risti Murtumat Murtuman oireita ovat kipu, turvotus, epänormaali liikkuvuus ja arkuus tai virheasento. Murtuman ensiapu: Yläraajan murtumassa autettava voi itse tukea kipeää raajaansa kehoaan vasten tai tue käsi liikkumattomaksi esimerkiksi kolmioliinalla. Kylkiluiden murtumassa voit tukea rintakehää käsin tai tukisiteellä. Mikäli jalassa on murtuma, sitä ei ole syytä lastoittaa, mikäli apu saapuu kohtuuajassa. Autettavan tulee välttää jalan liikuttamista ja painon asettamista kipeälle jalalle. Jos loukkaantunutta on välttämätöntä liikuttaa, alaraajan murtuman tukemiseen voi käyttää toista jalkaa tai muuta tilapäisvälinettä, kuten esimerkiksi tukevaa lautaa tai keppiä. Jos epäilet selkärangan murtumaa, liikuta loukkaantunutta vain, jos se on hengen pelastamisen kannalta välttämätöntä. Murtumat syntyvät tavallisesti putoamisen, kaatumisen tai iskeytymisen seurauksena. Toimita loukkaantunut hoitoon. (Lähde: Suomen Punainen Risti, Nuotio Muista metsäpalovaroitus! Jos aiot sytyttää tulen metsässä tai muualla maastossa, ota ensin selville, onko alueelle annettu metsäpalovaroitus. Varoitus annetaan päivittäin kokonaan yleensä vain Radio Suomen ja Radio Vegan säätiedotuksissa. Metsäpalovaroituksen voimassaolosta ja muutoksista tiedotetaan myös muissa valtakunnallisten radio- ja televisiokanavien säätiedotuksissa sekä Internetissä. Metsäpalovaroitukset näkee myös Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta (ilmatieteenlaitos.fi) tai Ylen Teksti-tv:stä. Puhelimitse tiedon saa 24 h

9 päivystävältä meteorologilta (ilmatieteenlaitos.fi). Ilmoita metsäpalosta aina yleiseen hätänumeroon 112! Yritä pysäyttää tuli tuulen yläpuolelta. Kaada pieni kuusi tai kataja ja tee siitä hosa karsimalla siitä niin paljon oksia, että latvaosaan niitä jää noin metrinmittainen tupsu. Kastele hosat ennen käyttöä, jos lähellä on vettä. Älä huiski tulta suurin liikkein, koska silloin kipinät lentävät ympäri ja tuli vain yltyy. Lakaise palavaa kohtaa tulta päin, ja paina samalla hosaa maata vasten niin, että tuli tukehtuu. Estä tulen leviäminen myös raivaamalla maasta tulen alapuolella olevia risuja ja oksia ja repimällä irti sammalta. Tulentekopaikalla: Tulenteon alkuvalmistelut: Ennen kuin sytytät nuotion, varmista, että tulen sytyttäminen on sallittua eli että alueelle ei ole annettu metsäpalovaroitusta tai että tulentekopaikalla ei ole kova tuuli, joka voi kuljettaa kipinät metsään. Käytä tulentekoon vain tarkoitukseen varattuja puita. Hae tarvitsemasi määrä polttopuita puukatoksesta tai puuvajasta valmiiksi tulisijan vieraan. Puut kannattaa pilkkoa riittävän pieniksi. Halkaistu puu palaa pyöreätä nopeammin. Tuore ja märkä puu ei syty helposti, mutta sitä voidaan käyttää hyvin palavassa nuotiossa. Sytykkeeksi käyvät maassa olevat irto-oksat, risut, kuivasta polttopuusta itse vuolemasi kiehinen tai tervaspuusta vuolemasi lastut. Voit myös tarvittaessa ottaa tulentekopussistasi sytykettä, kuten tuohta, tervaslastua, kynttilänpätkää tai vastaavaa. Itse nuotio pinotaan sytykkeiden päälle niin, että alimmaiseksi tulevat kiehiset, sitten muut sytykkeet ja lopuksi risut. Mikäli puut ovat kuivia ja helposti syttyviä, voidaan sytykkeet laittaa järeämpien puiden päälle. Näin tuli palaa ylhäältä alas ja polttaa suurimman osan myrkyllisistä kaasuista, jotka muuten lähtisivät suoraan ilmaan. Tulen sytytys: Sytytä sytykkeet tuulen puolelta. Nuotiota sytytettäessä tulitikkua pidetään alaspäin ja suojattuna niin, että tuuli jää sytyttäjän selän taakse. Tuli tartutetaan ensin tuulenpuoleisiin sytykkeisiin, joista se leviää nopeammin koko nuotioon. Kun risut syttyvät, lisää tuleen ensin risuja ja sen jälkeen vähitellen järeämpiä puita. Pidä tuli pienenä ja käytä puuta säästeliäästi, varsinkin jos olet puuttomalla alueella tai paikassa, jonne polttopuut on tuotava kaukaa. Puita tulee olla riittävän tiheästi kunnon tulen saamiseksi mutta ei liian tiheästi, jotta nuotio ei tukahdu. Varmista myös, että nuotio on tukeva ja vakaa. Tulen hoitaminen: Ensimmäiset pienet halot lisätään vasta sitten, kun nuotio palaa kunnolla. Tulta pitää hoitaa, jotta se palaisi kunnolla. Toisaalta täytyy pitää silmällä, ettei tuli karkaa tulisijan ulkopuolelle. Tulen kanssa on aina noudatettava varovaisuutta. Avotulta ei saa milloinkaan jättää ilman valvontaa. Polttopuita lisätään tuleen sopivin välein siten, että nuotio pysyy koko ajan sopivan pienenä. Jälkien siivoaminen: Kun leiri tai tauko on päättynyt, kerää roskat talteen ja vie ne mennessäsi. Paperiset käärepaperit tai puulastut voit polttaa nuotiossa ennen nuotion sammumista. Vältä muovipussien polttamista, koska likaisten pussien polttamisesta tulee myrkyllisiä kaasuja. Vie ne sen sijaan kotiin huuhdeltavaksi ja käytä niitä uudestaan seuraavalla retkellä.

10 Tulisija ei ole jäteastia. Älä yritä polttaa palamattomia jätteitä, kuten säilykepurkkeja tai alumiinifoliota sisältäviä pakkauksia, ellet ole valmis kaivamaan niitä esiin tuhkasta polttamisen jälkeen ja viemään jätehuoltopisteeseen. Palamattomat jätteet eivät hajoa, joten älä jätä niitä roskaamaan luontoa. Tulen sammuttaminen: Kun haluat sammuttaa nuotion, lopeta puiden lisääminen ja anna nuotion hiipua hiljalleen. Kohenna suuria kekäleitä, jotta ne palavat loppuun. Siirrä polttamatta jääneet puut toisistaan erilleen niin, että ne sammuvat hiljalleen. Jos nuotio palaa tai savuaa vielä kun olet lähdössä, sammuta se kunnolla vedellä tai lumella. Varmista aina, että tuli on todella sammunut eikä jää kytemään. Kohtelias tapa seuraavia tulistelijoita kohtaan on jättää tulentekopaikalle valmiiksi pilkottuja puita ja muutama kiehinen. Laita kirves, saha ja tulentekopaikan muut varusteet paikoilleen. Muualla maastossa: Maanomistajan lupa tulentekoon ja polttopuiden ottoon Tulentekoon muualla metsässä kuin merkityllä tulentekopaikalla tarvitaan aina maanomistajan lupa. Kannattaa myös hankkia lupa polttopuiden ottoon. Hanki luvat ennen retkelle lähtöä. Vaikka sinulla olisikin tulentekolupa, olet vastuussa turvallisuudesta. Tulenteko on kielletty, jos alueelle on annettu metsäpalovaroitus tai paikalla on kova tuuli, joka voi kuljettaa kipinät metsään. Nuotiopaikan valinta: Kun olet saanut maanomistajalta luvan tulentekoon, harkitse mihin sytytät nuotion. Vanha nuotiopaikka Käytä mieluummin vanhaa, aikaisemmin käytössä ollutta nuotiopaikkaa, sillä näin luonto kuluu vähemmän. Nuotio uuteen paikkaan Toimi niin, ettei tulenteosta jää jälkeäkään. Jos vanhaa nuotiopaikkaa ei löydy, valitse sopiva paikka, vaikkapa sora- tai hiekkamaapohjainen paikka, jossa sammutusvettä on lähellä. Vältä tulen tekoa suoalueella tai sammalikossa, sillä tuli voi kyteä turpeessa tai sammalikossa pitkään ja saattaa yhtäkkiä leimahtaa leikkeihin. Vältä tulentekoa muurahaiskekojen tai kantojen lähellä, sillä niissäkin tuli voi kyteä. Suoraan kalliollekaan ei kannata tehdä tulta, sillä kivipinta mustuu ja kallio rikkoontuu helposti kuumuudesta. Vasta seuraava jääkausi pystyy jälleen hiomaan kivipinnan sileäksi. Nuotiopaikan valmistus Jos maanpinta ei ole paljas, irrota päällimmäinen, humuspitoinen maakerros ja kääri se sivuun. Paljasta kivennäismaa nuotiopohjan kokoon nähden vähintään kaksinkertaiselta tai riittävän laajalta alueelta lapiolla tai puukolla. Varmuudeksi voit vielä kastella paljastetun maanpinnan ja humuspitoisen maa-aineksen nuotion ympärillä. Huolehdi siitä, että nuotiopaikan vieressä on sammutusvettä. Talvella nuotiolle laitetaan ensin puista pohja, ettei lumi sammuta tulta. Polttopuut ja makkaratikut:

11 Polttopuun otossa kannattaa muistaa, mitä maanomistajan kanssa on sovittu. Makkaratikkuja ei saa ottaa kasvavista puista ilman lupaa, mutta maassa olevia irrallisia oksia saa käyttää. Yleensä polttopuuksi voi kerätä maassa olevia irrallisia oksia ja mahdollisia hakkuutähteitä. Ethän nosta kantoja maasta tai katko kuivia oksia puista polttopuuksi. Se ei ole sallittua ilman lupaa. Oksien taittaminen rumentaa myös maisemakuvaa. Jätä myös tuulen kaatamat maapuut rauhaan, sillä ne ovat erittäin tärkeitä monille eliölajeille. Hyviä nuotiopuita ovat mänty, kuusi ja kuiva koivu. Huonoja taas ovat haapa, lehmus, nuori mänty ja paju. Puut kannattaa pilkkoa riittävän pieniksi. Halkaistu puu palaa pyöreätä nopeammin. Tuore ja märkä puu ei syty helposti, mutta sitä voidaan käyttää hyvin palavassa nuotiossa. Tulenteon alkuvalmistelut: Sytykkeeksi käyvät maassa olevat irto-oksat, risut, kuivasta polttopuusta itse vuolemasi kiehinen tai tervaspuusta vuolemasi lastut. Voit myös ottaa tulentekopussistasi sytykettä, kuten tuohta, tervaslastua, kynttilänpätkää tai vastaavaa. Itse nuotio pinotaan sytykkeiden päälle niin, että alimmaiseksi tulevat kiehiset, sitten muut sytykkeet ja lopuksi risut. Mikäli puut ovat kuivia ja helposti syttyviä, voidaan sytykkeet laittaa järeämpien puiden päälle. Näin tuli palaa ylhäältä alas ja polttaa suurimman osan myrkyllisistä kaasuista, jotka muuten lähtisivät suoraan ilmaan. Tulen sytytys: Sytytä sytykkeet tuulen puolelta. Nuotiota sytytettäessä tulitikkua pidetään alaspäin ja suojattuna niin, että tuuli jää sytyttäjän selän taakse. Tuli tartutetaan ensin tuulenpuoleisiin sytykkeisiin, joista se leviää nopeammin koko nuotioon. Kun risut syttyvät, lisää tuleen ensin risuja ja sen jälkeen vähitellen järeämpiä puita. Pidä tuli pienenä ja käytä puuta säästeliäästi, varsinkin jos olet puuttomalla alueella tai paikassa, jonne polttopuut on tuotava kaukaa. Puita tulee olla riittävän tiheästi kunnon tulen saamiseksi mutta ei liian tiheästi, jotta nuotio ei tukahdu. Varmista myös, että nuotio on tukeva ja vakaa. Tulen hoitaminen: Ensimmäiset pienet halot lisätään vasta sitten, kun nuotio palaa kunnolla. Tulta pitää hoitaa, jotta se palaisi kunnolla. Toisaalta täytyy pitää silmällä, ettei tuli karkaa tulisijan ulkopuolelle. Tulen kanssa on aina noudatettava varovaisuutta. Avotulta ei saa milloinkaan jättää ilman valvontaa. Polttopuita lisätään tuleen sopivin välein siten, että nuotio pysyy koko ajan sopivan pienenä. Jälkien siivoaminen: Kun leiri tai tauko on päättynyt, kerää roskat talteen ja vie ne mennessäsi. Paperiset käärepaperit tai puulastut voit polttaa nuotiossa ennen nuotion sammumista. Vältä muovipussien polttamista, koska likaisten pussien polttamisesta tulee myrkyllisiä kaasuja. Vie ne sen sijaan kotiin huuhdeltavaksi ja käytä niitä uudestaan seuraavalla retkellä. Tulisija ei ole jäteastia. Älä yritä polttaa palamattomia jätteitä, kuten säilykepurkkeja tai alumiinifoliota sisältäviä pakkauksia, ellet ole valmis kaivamaan niitä esiin tuhkasta polttamisen jälkeen ja viemään jätehuoltopisteeseen. Palamattomat jätteet eivät hajoa, joten älä jätä niitä roskaamaan luontoa. Tulen sammuttaminen: Kun haluat sammuttaa nuotion, lopeta puiden lisääminen ja anna nuotion hiipua hiljalleen. Kohenna suuria kekäleitä, jotta ne palavat loppuun. Jos et malta odottaa suurten kekäleiden palamista loppuun,

12 voit siirtää ne erilleen toisistaan niin, että ne sammuvat hiljalleen. Kaada sitten runsaasti vettä sekä tulisijaan että irrotetun maakerroksen päälle samalla kun pöyhit maata tuhkan alta lapiolla tai kepillä niin kauan, ettei nuotiossa ole enää hiillosta tai nouse savua. Kun olet kokeillut kädellä, ettei tuhka ja nuotionpohja ole enää kuuma, voit kääntää kastellun irrotetun maakerroksen takaisin paikoilleen nuotiopohjan päälle. Pidä tavoitteenasi, ettei nuotiopaikasta jää mitään merkkejä näkyviin luontoon. Jos vaatteet syttyvät: Jos omat vaatteesi syttyvät, suojaa välittömästi käsillä kasvosi, heittäydy maahan ja kierittele maassa, jotta tuli tukehtuu. Jäähdytä kytevät vaatteet vedellä. Jos jonkun toisen vaatteet palavat, laita henkilö nopeasti pitkälleen kasvojen suojelemiseksi. Tukahduta huovalla tai vaatteella kasvoista jalkoihin päin niin, etteivät liekit pääse lyömään kasvoihin. Jäähdytä lopuksi hehkuvia vaatekappaleita vedellä min. Toimita potilas lääkäriin, jos iho on palanut. Jos pukeudut helposti syttyviin materiaaleihin, älä valitse pään yli vedettävää mallia. Edestä helposti auki saatava vaate on syttyessään vähemmän hengenvaarallinen. Esimerkiksi fleece-puserot ja tuulipuvut syttyvät herkästi. Päällimmäiset vaatekerrokset altistuvat tulelle ensin, joten paksu villapaita ohuen tuulipuvun alla saattaa pelastaa henkesi. (Lähde: Metsähallitus, Retkiateria tuoreista raaka-aineista Retkikeittimen huolimaton käyttö voi aiheuttaa maastopalon. Älä lisää polttoainetta retkikeittimeen ennen kuin keittimen liekki on sammunut ja polttimo jäähtynyt. Muuten polttoaine voi leimahtaa ja aiheuttaa vakavia palovammoja tai maastopalon. Huolehdi siitä, ettei polttoainetta valu maahan keittimen täytön yhteydessä, käytä esimerkiksi suppiloa. Pidä huolta, että keitin ja varsinkin kaasukeittimen johdon liitokset ovat ehjiä. (Lähde: Metsähallitus, Nakkikeitto Perunoita Porkkanaa Lanttua Nakkeja Lihaliemikuutio Suolaa Pippuria Kuorikaa ja pilkkokaa perunat ja vihannekset. Pilkkokaa nakit ja paistakaa niitä hetki. Siirtäkää nakit syrjään odottamaan ja keittäkää perunat ja vihannekset lähes kypsiksi, lisätkää nakit ja mausteet keittoon ja kiehauttakaa vielä. Lisätkää mausteet, maistakaa keittoa ja tarjoilkaa.

13 Nuotioateria Perunaa ja kasviksia nyytissä Perunoita Sipulia Porkkanaa Pippuria Suolaa Tuorejuustoa Pilkkokaa ja maustakaa perunat ja kasvikset, käärikää ne folioon ja asettakaa kypsymään nuotion hiillokselle. Hiillos ei saa olla liian kuuma, jottei folio syty palamaan. Voitte asettaa nyytin myös paistoritilälle tms. hiilloksen päälle. Kypsymisaika riippuu kasvisten koosta, kokeilkaa kypsyyttä välillä tikulla tai haarukalla folion läpi. Kasvisten ollessa pehmeitä, nostakaa ne pois hiillokselta, avatkaa nyytit, laittakaa tuorejuustoa kasvisten päälle ja tarjoilkaa. Voitte lisäksi paistaa makkaraa tai muuta lisäkettä nuotiolla myös. Paistetut munat paahtoleivässä Paahtoleipää Kananmuna Margariinia (foliota) Valmistus litteällä kivellä Litteä tasainen kivi pestään ennen käyttöä ja voidellaan margariinilla. Jokainen ruokailija kovertaa paahtoleipäänsä reilun kokoisen kolon keskelle. Leipä asetetaan kuuman sileän kiven päälle nuotion reunaan ja siihen rikotaan varovasti kananmuna. Voit myös laittaa foliopalan leivän alle ja nostaa reunat ylös, niin kanamuna pysyy varmasti leivän keskellä eikä valu kiveä pitkin. Suklaabanaanit Banaaneja Suklaata (Foliota) Tehkää banaaneihin viilto kuoren läpi pitkittäin ja laittakaa sisään muutamia palasia suklaata taittakaa banaanit takaisin kiinni ja asettakaa hiillokselle tai paistoritilälle kypsymään. Banaanit ovat valmiita, kun ne ovat hieman pehmenneet ja suklaa sisällä on sulanut. (Voitte kääriä banaanit ennen kypsennystä myös folioon, jottei suklaa vain pääse valumaan ulos sulaessaan) Omenakaurapaistos foliossa

14 Omenaa kuorittuna ja lohkottuna Margariinia Sokeria Kaurahiutaleita (vaniljakastiketta) Sulata margariini, mausta sokerilla ja lisää kaurahiutaleita, kunnes seos on kiinteää. Lado omenalohkot folion päälle ja ripottele päälle voi-kauraseos. Sulje folio tiukaksi nyytiksi ja kypsennä nuotiolla noin puoli tuntia. Lisäkkeeksi sopii vaniljakastike. Suunnistaminen Kartan suuntaaminen: Kartan suuntaaminen helpottaa kartanlukua ja maaston hahmottamista. Kartta suunnataan maaston mukaisesti eli siten, että maastossa oikealla olevat kohteet ovat kartassa oikealla ja vasemmalla puolella olevat vasemmalla. Kartan suuntaamisessa on apua teistä, sähkö- ja puhelinlinjoista, ojista tai muista suorista linjoista. Niiden avulla karttaa käännetään niin, että oman olinpaikan ja jonkun etäämmällä näkyvän kohteen välinen linja on samassa asennossa maastossa kuin kartalla. Kartan voi suunnata myös kompassin avulla. Kun kartta on suunnattu oikein, sen yläreuna on aina kohti pohjoista. Kartan lukeminen: Huolellinen kartan lukeminen on suunnistamisen avaintaito ja luonnossa liikkujan turva. Seuraamalla karttaa ja vertaamalla sitä ympäröivän maaston piirteisiin, tunnetaan oma sijainti kaiken aikaa. Paikallistaminen helpottuu, jos pidetään peukaloa kartalla lähellä olinpaikkaa. Tämä yleensä vaatii sen, että karttaa täytyy vähän taittaa. Matkan edetessä peukaloa siirretään aina olinpaikan mukaan. Kartalta on hyvä lukea kuljettavaa reittiä jo ennakkoon, tällöin osataan odottaa tulevia maaston piirteitä ja huomataan nopeammin mahdollinen reitiltä harhautuminen. Maastossa, jossa on vähän kiintopisteitä, kannattaa käyttää kompassisuunnalla kulkua kartan lukemisen tukena. Kompassisuunnalla voi kulkea joko koko osuuden tai vain pienen osan sitä. Suunnan ottaminen: Kompassia käytetään silloin, kun halutaan kulkea suoraviivaisesti samaan suuntaan. Kompassi asetetaan kartalle niin, että sen pitkä sivu on lähtöpisteestä tavoitepisteeseen ja kompassin pohjalevyn suuntanuoli osoittaa kulkusuunnan. Kompassin neularasiaa käännetään niin, että sen pohjassa olevat viivat ovat kartan koordinaattiviivojen suuntaiset ja kompassin pohjoishaarukka osoittaa karttapohjoiseen eli kartan yläreunaan. Kompassi nostetaan kartalta ja sitä pidetään kädessä vaakasuorassa. Käännytään niin, että pohjoisneula osuu haarukkaan. Kompassin suuntanuoli osoittaa nyt suunnan, johon on kuljettava. Suunnalla kuljettaessa etenemistä seurataan myös kartalta ja ympäröivästä maastosta. Suuntiminen: Suuntimisella tarkoitetaan oman sijainnin paikantamista kiintopisteisiin otettujen suuntien avulla. Tähän tarkoitukseen soveltuu erityisen hyvin peilikompassi, mutta myös levykompassilla saadaan riittävän hyvä tulos. Suuntimista voidaan käyttää silloin, kun ollaan epävarmoja omasta sijainnista ja lisäksi nähdään

15 kauempana vähintään kaksi kiintopistettä esim. radiomasto, tunturin huippu tai rakennus, joiden sijainnin pystyy paikallistamaan kartalla. Tähdätään kompassin kulkusuuntanuoli kohteeseen. Kompassia liikuttamatta kierretään neularasiaa siten, että pohjoisneula on pohjoishaarukassa. Kompassi tulee pitää vaaka-asennossa niin, että neula pääsee vapaasti liikkumaan. Asetetaan kompassi kartalle siten, että kompassin pitkän sivun reuna kulkee kartalla olevan kiintopisteen kautta. Käännetään koko kompassia siten, että kartan pohjoisviivat ovat samansuuntaiset kuin neularasian pohjaviivat. Neularasian pohjoishaarukan pitää osoittaa pohjoiseen myös kartalla. Vedetään viiva kompassin pitkää reunaa pitkin kiintopisteeseen. Jos on käytettävissä vain yksi kiintopiste, arvioidaan etäisyys siihen ja mitataan vastaava matka kartalla viivaa pitkin. Näin saadaan oma summittainen sijanti selville. Tarkempi tulos saadaan, jos voidaan ottaa suunta kahteen tai useampaan eri suunnassa sijaitsevaan kiintopisteiseen. Oma sijainti on viivojen leikkauspisteessä. Reitin jakaminen osuuksiin: Suunnistaessa kannattaa reitti jakaa useisiin osuuksiin, jossa jokaisella osuudella on selvä kiintopiste maastossa. Kompassisuunnalla kuljettaessa otetaan suunta osuuden kiintopisteeseen koko kulkureitin loppupisteen sijaan. Tällaisia kiintopisteitä voivat olla esimerkiksi kallion huippu, polun tai ojan haara tai laavu. Kiintopisteestä otetaan uusi suunta seuraavaan kiintopisteeseen. Hyvä kartanlukija voi edetä kiintopisteestä toiseen pelkästään karttaa lukien, jos maastossa ja kartalla on riittävästi selkeästi erottuvia maastonpiirteitä. Kokemattomamman kannattaa välillä tarkastaa kompassista, kuljetaanko edelleen oikeaan suuntaan. Reitin valinta: Usein suorin tie lähtö- ja päätepisteen välillä ei ole nopein reitti. Reitin suunnittelulla, joka tehdään ennen matkaan lähtemistä, voidaan säästää sekä aikaa että energiaa. Reittiä valittaessa otetaan huomioon maaston muodot, kulkukelpoisuus ja valmiit kulku-urat. Hankalakulkuisia soita ja tiheikköjä sekä suuria mäkiä kiertämällä kertyy enemmän matkaa, mutta kulkeminen voi olla huomattavasti nopeampaa. Toisaalta mäen huipulle kannattaa nousta, jos haluaa ihailla sieltä avautuvia näköaloja. Aloitteleva luonnossa liikkuja tukee reitin valintansa johdatteleviin reitteihin esimerkiksi polkuihin, teihin, ojiin, sähkölinjoihin ja muihin varmoihin maamerkkeihin. Kokenut rinkankantaja tietää myös, ettei kannata valita liian pitkää tieosuutta, sillä jalat saattavat kipeytyä kovalla alustalla käveltäessä. Reitin valintaan voivat vaikuttaa myös muun tyyppiset johdattelevat reitit. Mikäli kiintopiste tai kohde sijaitsee lähellä selkeää maastonkohtaa kuten vesistöä, polkua tai tietä, voi käyttää heikompaa johdetta päästäkseen haluttuun pisteeseen, koska kohde tai kiintopiste on selkeä ja toimii pysäyttäjänä. Heikompia johdattelevia reittejä voivat olla selänteet, laaksot tai suon reunat. Suunnistamisen helppouden lisäksi omat mieltymykset vaikuttavat reitin valintaan. Tunturialueella liikuttaessa voi valita ylätunturin paljakan ja aukeat tunturimaisemat. Alhaalla laaksoissa taas on suojassa tuulilta ja maisemat vaihtelevat tunturikoivikoista soihin. Reitin valintaan voi myös liittyä juomaveden saanti, tulentekomahdollisuudet, mielenkiintoiset nähtävyydet tai vaikka hyvä marjapaikka. Suunnassa kulkeminen: Kompassisuunnassa kulkeminen ei tarkoita jatkuvaa kompassin katsomista. Kompassin osoittamasta suunnasta valitaan kaukana etumaastossa oleva kiintopiste, johon pyritään. Kiintopiste tulisi olla selkeästi havaittavissa. Kun päästään kiintopisteeseen, katsotaan kompassin avulla jälleen uusi kiintopiste jne. Tarkastetaan kompassista suunta tasaisin välein. Esteet (kivet, puut ym.) ohitetaan vuoronperään oikealta ja vasemmalta tai kiintopiste katsotaan esteen takaa. Suunnalla kuljettaessa etenemistä seurataan myös kartalta ja ympäröivästä maastosta.

16 Kuljettaessa kompassisuunnalla on aina olemassa riski, ettei pysytäkään suunnassa. Suunta voi viedä liikaa vasemmalle tai oikealle. Tämä on hyvä ottaa huomioon reitinvalinnassa. Jos kompassisuunnalla pyritään esim. polunhaaraan, ei ehkä osutakaan siihen. Jotta näin ei kävisi, voidaan ottaa tarkoituksella suunta polunhaarasta vasemmalle. Kun tullaan polulle tiedetään, että pitää mennä polkua oikealle, jotta päästään polunhaaraan eli polku toimii johteena. Retkeillessä voi tunturin selänne tai järven ranta toimia pysäyttäjänä, joka johtaa haluttuun paikkaan. Tarkastuspisteet: Valitaan etukäteen reitin varrelta varmoja tarkastuspisteitä, joiden avulla pystytään helposti tarkastamaan, kuinka pitkälle ollaan tultu. Tällaisia pisteitä voivat olla risteävä tie, polku, puro tai vaikka tunturinhuippu. Nämä pisteet myös helpottavat paikallistamista, jos jostakin syystä harhaudutaan reitiltä. Kuljetun matkan arvioiminen: Retkeilyssä käytetään usein kelloa apuna kuljetun matkan arvioimisessa. Seuraamalla kulkunopeutta eli kilometriin kuluvaa aikaa eri tyyppisissä maastoissa pystytään kulkemiseen kuluneen ajan perusteella arvioimaan matkan pituus. Lyhyillä matkoilla voidaan matkan pituuden arvioinnissa käyttää apuna omaa askelparia tai askelmittaria. Oman askelparin saa selville mittaamalla, kuinka monta askelparia 100 metrin matkaan menee. Askelparia käytettäessä kannattaa huomioida, että erilaisissa maastoissa ja erilaisilla kulkunopeuksilla askeleen pituus vaihtelee. (Lähde: Metsähallitus, Retkivälineiden huolto & kunnostaminen Retkikeitin ja astiat: Retkikeittimen huolto on erittäin tärkeää. Kukaan ei varmasti halua syödä tai laittaa ruokaa lommoisista, mustista, epäilyttävän näköisistä astioista. Kun keittimet huolletaan säännöllisesti ja heti käytön jälkeen, ei lika ehdi pinttyä ja se irtoaa melko vähäisellä vaivannäöllä. Teflonpintaa ei missään nimessä saa pestä saippuavillalla. Pakkaa retkikeitin aina kuivana. Jos keittimen tulipesä palaa huonosti, puhdista pesän reunuksen reikiä ohuella neulalla, jotta ne avautuvat. Siten saat liekin taas palamaan tasaisemmin. Polttimon osia voi yrittää puhdistaa valopetroliin kastetulla puuvillakankaalla. Myrskylyhty: Myrskylyhdyn huollossa oleellisinta on putsata lyhdyn lasi. Se onnistuu helposti irrottamalla lasi lampun kehikosta nostamalla myrskylyhdyn päätä ylöspäin. Tämän jälkeen putsataan lasi noesta valopetroliin kastellulla talouspaperilla tai puuvillakankaalla. Tarvittaessa voi petrolilla pyyhkiä myös lyhdyn metalliosat. Petrolipuhdistus on hyvä tehdä ulkotiloissa, sillä petrolihöyryt voivat aiheuttaa päänsärkyä. Myös lyhdyn sydämen saa tarvittaessa vaihdettua. Toispuoleiseksi palanut sydän nokeaa lampun helposti. Uusi sydän kannattaa leikata kolmion muotoon kärjestä, jotta se palaa paremmin. Teltta: Teltan hoitaminen on eritäin tärkeää, jotta sen vedenpitävyys säilyy. Hyvin kuivatettu teltta ei myöskään haise ikävälle, ja niinpä sitä on miellyttävää käyttää. Retken jälkeen teltta on hyvä saada mahdollisimman nopeasti kuivumaan, jotta se ei ehdi homehtua. Kuivata teltta huolellisesti ja poista irralliset roskat ennen säilytystä. Jos pinta on nokinen, harjaa irrallinen noki pois. Voit myös pestä kankaan pehmeällä harjalla ja miedolla saippualla. Huuhtele saippua

17 pois runsaalla juoksevalla vedellä. Jos kipinät ovat polttaneet reikiä telttaan, voit paikata ne siihen tarkoitetuilla paikoilla. Makuupussi: Makuupussia ei saa säilyttää tiukasti pakattuna, jottei se menettäisi lämmöneristystään. Tuuleta makuupussi aina käytön jälkeen ja säilytä makuupussia väljästi. Kirves: Kirveen terä lohkeaa helposti sen osuessa vahingossa kiveen. Tämän takia kirveen huolto on hyvä osata. Lohkeamien hiomiseen käytetään tahkoa, mutta jos sellaista ei ole saatavilla, saa kirveen teroitettua myös keskikarkealla lattaviilalla ja hiomakivellä. Poista terästä epätasaisuudet tahkoamalla tai viilaamalla kohtisuorasti pitkin terän kärkeä. Pyri säilyttämään terän alkuperäinen kaarevuus. Hio sen jälkeen terä teräväksi. Viilaa terästä poispäin työntäen. Viilaa tai tahkoa terä molemmilta puolilta. Oikea teräkulma on kirveelle noin 30 astetta. Viimeistele työ hiomakivellä. Puukko: Puukkoa teroitettaessa hiomakivi laitetaan tasaiselle alustalle. Katso, että terän kulma pysyy samana koko ajan. Puukko teroitetaan hiomalla tasaisesti hiomakiveä vasten pyörivin liikkein. Saha: Sahan teroittaminen on työlästä ja sitä tuskin kannattaa ryhtyä itse tekemään. Sen sijaan sahan tylsymistä voidaan ehkäistä pitämällä saha puhtaana, kuivana ja suojattuna. Tällöin saha ei ruostu ja terä säilyy pidempään hyvässä kunnossa. Saha tulee kuivata heti retken jälkeen, ja mielellään myös retken aikana. Terä kannattaa ensin pyyhkiä rätillä tai paperilla mahdollisimman kuivaksi, ja sen jälkeen vielä ripustaa ilmavasti kuivumaan. Jos terä pääsee erittäin huonoon kuntoon, voi sen suurimmassa osassa sahoja vaihtaa. Terän ruostumista voi estää öljyämällä sahaa. Pikkuniksejä Jos vetoketju on juuttunut kiinni, sitä voi hangata lyijykynällä, kynttilällä tai huulirasvalla. Nahkakengät saa vedenpitäviksi pellavaöljyllä tai kenkärasvalla. Kenkiin sateesta tai suolasta tulleet valkoiset raidat saa pois pyyhkäisemällä niitä etikkaliuoksella. Märät kengät saa nopeammin kuiviksi, kun niihin työntää sanomalehtipaperia. Saappaan varsiin voi työntää rullalle käärityt sanomalehdet. Ne imevät kosteutta ja pitävät varren pystyssä. Veritahrat irtoavat kylmällä suolavedellä. Steariinin saa pois vaatteista jäähdyttämällä vaatetta pakastimessa ja murtamalla käsin irti lähtevä steariini. Laita talouspaperia kankaan molemmin puolin ja silitä haalealla silitysraudalla. Pihkan saa pois vaatteista konetiskiaineella. (Lähde: Metsähallitus,

18 Houkutukset ja vaikeat valinnat peli Peli tarpojille päihdetietous- ja seksi ja seurustelu -aktiviteettien tueksi. Tavoite Tavoitteena on, että tarpoja saa lisää tietoa päihteistä ja seksistä. Tarpoja harjoittelee selviytymistä erilaisista päihteisiin, seksiin ja seurusteluun liittyvistä tilanteista. Pelin säännöt Peliä pelataan pullonpyörityksen tapaan. Pelaajat istuvat ringissä, ja keskellä pyöritetään tyhjää pulloa. Se, keneen pullo pysähtyessään osoittaa, saa valita tehtäväkseen tilanteen tai väitteen. Tilanteessa leikin ohjaaja lukee leikkijälle tilannekuvauksen. Leikkijän tehtävänä on jatkaa tilannetta omin sanoin kertoen, näytellen valitsemiensa leikkijöiden kanssa tai esittämällä se esimerkiksi barbinukkejen avulla. Väitteessä leikin ohjaaja lukee leikkijälle väitteen. Leikkijän on koetettava päätellä, onko väite totta vai tarua. Pelistä voidaan kerrallaan käyttää vain tiettyyn aihealueeseen liittyviä tilanteita ja väitteitä tai kaikkia aihealueita sekaisin. Pelaajat voivat keksiä myös itse ratkaistavia tilanteita. Ratkaistavia tilanteita Jatka tilannetta näytellen, kertoen tai esittäen esim. Barbie- ja Ken-nukkejen avulla. Seurustelu ja seksi Tiina on ihastunut samalla luokalla olevaan poikaan, Peteen. Hän istuu luokassa ihastuksensa vieressä. Tiina haluaisi tutustua poikaan paremmin ja hengailla yhdessä, mutta Tiina on liian ujo juttelemaan ihastuksensa kanssa. Riku on pihkassa yhteen naapuriluokan tyttöön, Saaraan. Hänellä on kerran viikossa yhteinen oppitunti Saaran kanssa. Riku tuntee olevansa liian ujo kertomaan hänelle tunteistaan. Mitä jos kaikki menee pieleen? Malla on kiinnostunut yhdestä pojasta, Eetusta. Eetu on selvittänyt Mallan numeron ja lähettänyt hänelle tekstiviestin, jossa kysytään miksi Malla katselee häntä. Jari on saanut naapuriluokan Kaisulta tekstiviestejä, joissa Kaisu viestittää pitävänsä Jarista. Jari ei ole kiinnostunut Kaisusta. Paula ja Tommi ovat seurustelleet muutaman viikon. Paulasta alkaa tuntua, ettei hän olekaan niin ihastunut Tommiin kuin ajatteli. Kirsi on ihastunut pari vuotta vanhempaan Mikaan. He ovat lähetelleet tekstiviestejä ja mesetelleet ahkerasti parin viikon ajan. Yhtäkkiä Mika ei enää vastaakaan Kirsin viesteihin. Kirsi on epätoivoinen. Ville ja Riikka ovat kulkeneet yhdessä koko kesäleirin ajan. Kumpikin on kovin ihastunut toisiinsa, ja kavereiden kiusoitteluista huolimatta pari livistää usein iltaisin omille teilleen. Viimeisenä leiriiltana heidän pussaillessaan leirin lähellä olevalla laavulla Ville kaivaa kortsut esiin. Riikka pelästyy, eikä oikein tiedä, miten suhtautua asiaan. Lari näkee vartionjohtajansa Heikin kylällä toisen pojan kanssa. Larin koulukaverit kertovat Heikin seurustelevan pojan kanssa ja heittävät huulta homoparista. Laria asia jää vaivaamaan. Seuraavana päivänä Lari tapaa Heikin kololle mennessään. Kalle on seurustellut tyttöystävänsä kanssa jo vuoden. He ovat keskustelleet yhdessä ja suunnitelleet yhdynnän kokeilemista. Kalle on luvannut hankkia kondomeja. Kioskilla Kallelle kuitenkin iskee paniikki tutun myyjättären edessä. Päihteet Vaikka Arttu on alaikäinen, hän on saanut ostettua välitunnilla tupakkaa. Kavereilleen rehennellen hän sytyttää röökin kaupan ulkopuolella. Artun ihastuksen kohde Piia kulkee ystävineen kaupan ohi ja näyttää hyvin paheksuvalta. Arttu huomaa katseen.

19 Jeminan poikaystävä jättää Jeminan kotibileissä. Jemina on raivoissaan, mutta haluaa näyttää poikaystävälleen, ettei asia harmita häntä ollenkaan. Jeminan ystävä Heli huomaa, että tyttöjen yhteinen siideripussi hupenee Jeminan toimesta uhkaavasti. Mira on ihastunut hieman vanhempaan Oskariin. Oskari pyytää Miraa mukaan kaverinsa järjestämiin bileisiin. Bileissä Oskari tarjoaa Miralle olutta. Mira ei ole aiemmin kuin maistanut olutta. Maken vartio on yöretkellä. Topi kaivaa iltanuotiolla tupakka-askin esiin ja ilmoittaa, että nyt pannaan röökit palamaan. Make ei haluaisi maistaa tupakkaa ja seuraa pelokkaana, kuinka kaikki muut pojat ottavat tupakan ringissä kiertävästä askista. Veeran vanhemmat ovat lähteneet viikonlopuksi reissuun. Veeralla on ollut lupa pyytää ystävänsä Tiina yökylään. Tiina saapuukin Veeran luo, mutta hän tuo tullessaan mukanaan myös uuden poikaystävänsä Jussin ja hänen ystäviään. Pojilla on mukanaan kaljaa. Veera hirvittää ajatus humalaisista vieraista ihmisistä hänen kodissaan. Mitä jos vanhemmat saavat tietää? Kari on viettämässä iltaa Timon luona. Timon vanhemmat ovat ulkona. Timo kertoo innokkaasti pihistäneensä isänsä avatusta viskipullosta viskiä limupulloon ja ehdottaa, että pojat maistelisivat, miltä alkoholi maistuu. Siru palaa ystävänsä luota myöhään perjantai-iltana. Porttikongissa hän törmää humalaiseen puolituttuunsa, Heliin rinnakkaisluokalta. Heli ei uskalla mennä kotiin. Jaakko on kaverinsa Hessun kanssa kaupungilla. Hessu on alkanut polttaa tupakkaa äskettäin ja koettaa saada Jaakkoakin kokeilemaan. Jennin ystävä Niina koettaa saada Jenniä lainaamaan rahaa, jotta Niinan isosisko voisi ostaa Niinalle viinipullon kotibileisiin. Jennistä se ei ole hyvä idea. Totta vai tarua Väitteitä päihteistä ja seksistä. Päihteet (MLL, nuorten netti Alkoholin avulla minun on helpompi rentoutua ja lievittää ahdistusta. Tarua: Runsas alkoholinkäyttö lisää entisestään ahdistusta ja masennusta. Usein krapulassa olo on entistä kurjempi. Rohkaisuryypyn avulla saan helpommin uusia ystäviä. Tarua: Alkoholi ei lisää ystävyyssuhteita ainakaan pysyviä sellaisia. Humala vääristää tilanteita ja hankaloittaa ihmissuhteita. Tosikavereiden hyväksyntää ei tarvitse hakea päihteitä käyttämällä. Nuuskaaminen on terveellinen vaihtoehto tupakoinnille. Tarua: Nuuska sisältää syöpää aiheuttavia aineita, ja sillä on terveydellisiä haittavaikutuksia sekä suuhun että koko kehoon. Siideristä ei tule krapulaa. Tarua: Juoman laatu ei vaikuta vaan juodun alkoholin määrä ja vahvuus vaikuttaa humalan voimakkuuteen. Krapula tulee siis sen mukaan, kuinka paljon alkoholia juo. Tupakointi ei ole riippuvuutta. Tarua: Riippuvuus nikotiiniin on heroiinin luokkaa. Nikotiini ja heroiini ovat voimakkaimpia riippuvuuden aiheuttajia. Alkoholi saa minut näyttämään ja tuntemaan itseni vanhemmaksi ja kokeneemmaksi. Tarua: Vaikka itsestä olo saattaa muutaman siiderin jälkeen tuntua aikuismaiselta, niin totuus näkyy muille humalassa harvoin esiintyy edukseen. Humalassa arviointikyky sumenee ja itsekritiikki häviää. Usein tulee myös tehtyä ja sanottua sellaista, jota katuu myöhemmin. Tupakoinnin lopettaminen lihottaa. Tarua: Itse tupakoinnin lopettaminen ei lihota. Tupakoinnin korvikkeena syödyt epäterveelliset välipalat sen sijaan saattavat tuoda mukanaan muutaman kilon. Kannattaa siis kiinnittää huomiota välipalojen laatuun. Lisäksi muutamasta kilosta ei ole terveydellistä haittaa, tupakoinnista sen sijaan on. Kahvi, saunominen ja lenkkeily nopeuttavat alkoholin palamista. Tarua: Alkoholin palamista ei voi nopeuttaa millään. Maksa polttaa alkoholia tasaisella nopeudella. Humalassa tai krapulassa rehkiminen tai urheilu voi olla jopa vaarallista muun muassa lisääntyneen tapaturmariskin ja mahdollisten sydämen toimintahäiriöiden takia. Koska alkoholi on juoma, se ei lihota. Tarua: Alkoholi sisältää ainoastaan energiaa, eikä lainkaan vitamiineja tai kivennäisaineita. Yksi gramma alkoholia tuottaa n. 30 kj energiaa eli se on lähes yhtä lihottavaa kuin rasva.

20 Nuorten tupakointi on vähentynyt. Totta: Nuorten tupakointi on vähentynyt 2000-luvulla Kouluterveyskyselyn ja Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan. Tupakointi aloitetaan useimmin noin 14-vuotiaana. Totta: Iän mukana kasvaa harkinta: iän lisääntyessä vuosi vuodelta yhä harvempi aloittaa. Seksi ja seurustelu (MLL, nuorten netti Olen viimeinen neitsyt luokallani ja kaveripiirissäni. Tarua: Esimerkiksi yhdeksäsluokkalaisista tytöistä noin kaksi kolmesta ja pojista kolme neljästä ei ole ollut yhdynnässä, ja 17-vuotiaista tytöistä ja 18-vuotiaista pojista puolet on neitsyitä. Erityisesti pojat saattavat kehuskella olemattomilla kokemuksillaan nostaakseen arvoaan kavereiden silmissä. Entäpä jos neitsyys olisikin se hieno ja kehuttava juttu? Itsetyydytys on vahingollista. Tarua: Itsetyydytys on normaalia sekä hyvä tapa tutustua omaan kehoon ja sen reaktioihin. Mielikuvituksessaan voi kokea vaikka mitä ilman vaaraa esimerkiksi toisen ihmisen loukkaamisesta, raskaudesta tai sukupuolitaudeista. Itsetyydytystä voi harjoittaa useinkin, eikä siitä ole mitään haittaa. Tietysti on hyvä muistaa harrastaa muutakin :) Kondomeja saa ostaa vasta täysi-ikäisenä. Tarua: Ikärajaa kondomien ostamiselle ei ole, niitä saa ostaa kuka vain. Käyttöä kannattaakin harjoitella hyvissä ajoin! Kondomeja myydään esimerkiksi kaupoissa, kioskeissa, huoltoasemilla ja apteekeissa. Hinta vaihtelee muutamasta kymmenestä sentistä euroon kappaleelta. Kaikki sukupuolitaudit aiheuttavat näkyviä oireita. Tarua: Jokainen tauti voi olla oireeton kuukausia, jopa koko eliniän. Esimerkiksi hoitamaton klamydia voi aiheuttaa lapsettomuutta. Sukupuolitaudin voit saada myös tutulta ihmiseltä, joka joskus aiemmin on harrastanut suojaamatonta seksiä. Vain kondomi suojaa seksitaudeilta! Taudit eivät tartu suuseksissä. Tarua: Tartunta voi tapahtua aina limakalvokontaktissa, ja limakalvoahan on niin suussa kuin sukupuolielimissäkin. Suuseksissäkin taudeilta suojautuminen on siis tarpeen. Seksin määrä on laatua tärkeämpää. Tarua: Tunteet ovat hyvässä seksissä keskeisiä. Jos pyrkii vain hankkimaan paljon kokemuksia, seksistä tulee pelkkä mekaaninen suoritus. Ihastus, ilo ja rakkaus ovat avaimia todelliseen seksuaaliseen nautintoon. Tosimies on aina valmiina seksiin. Tarua: Mieskään ei aina halua. Lisäksi lähes jokaiselle miehelle käy joskus niin, että haluaa, mutta ei kykene. Esimerkiksi jännitys, epäonnistumisen pelko, humala tai stressi voi häiritä erektiota. Silloin kannattaa ehkä unohtaa yhdynnät vähäksi aikaa, ja keskittyä nauttimaan toisesta vähemmän vaativalla tavalla. Tilapäiset erektio-ongelmat ratkeavat usein itsestään. Ilman seksiä ei voi seurustella. Tarua: Monet seurustelevat ilman seksiä, aikuisetkin. Vaikka seksuaalisuus on osa meitä kaikkia, valitsemme itse, kenen kanssa ja milloin sitä toteutamme. Läheisyyttä voi kokea monin muinkin tavoin. Tärkeintä seurustelussa on, että viihdytään yhdessä. Homoseksuaalisuus on sairautta. Tarua: Homous tai lesbous ei ole sairaus. Seksuaalinen kiinnostus voi kohdistua omaan (homoseksuaalisuus) tai vastakkaiseen (heteroseksuaalisuus) sukupuoleen, tai molempiin (biseksuaalisuus). Kiinnostuksen kohteet voivat myös muuttua elämän varrella. Jokaisella on oikeus elää elämänsä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, kunhan ei vahingoita muita. Kukaan ei ole toista parempi tai huonompi sen perusteella, keneen hänen rakkautensa kohdistuu. Mun mutsi ei tajuu mitään, se ei oo varmaan koskaan ollu rakastunu! Tarua: Myös vanhempasi ovat olleet nuoria ja kokeneet monenlaisia asioita. Välillä tuntuu ehkä siltä, etteivät he ymmärrä lainkaan sinun maailmaasi. Kenties kyse on vain siitä, että he osaavat tarkastella asioita hieman etäämmältä suuremman elämänkokemuksensa perusteella. Useimmat varmasti muistavat, miltä esimerkiksi rakkaudessa pettyminen on tuntunut, ja tietävät, että siitä voi selvitä. Kannattaa siis koettaa vanhemmille puhumista, kun huolet painavat. Usein he ymmärtävät enemmän kuin uskoisitkaan. Laki Alkoholijuomia ei saa lain mukaan myydä alle 18-vuotiaalle. totta ja tarua: Alkoholilain mukaan alkoholijuomaa ei saa alkoholijuomamyymälässä tai 14 :n 4 momentissa tarkoitetussa myyntipaikassa myydä henkilölle, joka on kahtakymmentä vuotta

21 nuorempi, kuitenkin niin, että mietoa alkoholijuomaa voidaan myydä kahdeksantoista vuotta täyttäneelle. Ei ole rikos antaa alle 18-vuotiaalle tupakkaa. Tarua: Tupakkalain säännösten tavoitteena on mm. nuorten ja lasten suojeleminen tupakan terveysvaaroilta ja tupakoinnilta heidän kasvuympäristössään. Lain mukaan tupakkatuotetta tai tupakointivälineitä ei saa elinkeinotoiminnassa myydä eikä muutoin luovuttaa henkilölle, joka on kahdeksaatoista vuotta nuorempi. Ei ole rikollista koettaa hankkia huumeita, jollei siinä onnistu. Tarua: Huumausainerikos määritellään rikoslain 50. luvun 1. pykälässä seuraavasti: Joka laittomasti 1. valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee oopiumunikkoa, kokapensasta tai hamppua käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena, 2. tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta, 3. myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta, tai 4. pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta taikka käyttää sitä. Tupakointi (Lähde: Työkalupakki tietoa tupakoinnista ja ideoita opetukseen Tupakointi on seksikästä. Totta ja tarua. Tupakkateollisuus on iät ajat mainostanut tuotettaan liittämällä siihen mielikuvia mm. itsenäisyydestä, vapaudesta, seksikkyydestä. Tämän tehokkaan mainonnan ansioista monet ihmiset näkevät tupakoinnissa jotain seksikästä. Mutta vähintään yhtä monen mielestä tupakalle haiseva suu ja hengitys tai tupakoinnista johtuvat miesten erektiovaikeudet eivät ole lainkaan seksikästä. Tupakointi vähentää mieshormoni testosteronin määrää miehen elimistössä. Monien mielestä tupakalle haiseva suu ja hengitys vähentävät seksuaalista mielihyvää. Tupakointi pitää hoikkana Tarua. On tutkittu, että tupakka lisää perusaineenvaihduntaa 20 kalorin verran, mutta se ei vielä auta laihduttamaan bikinikuntoon. Tupakointi ei vähennä painoa, mutta nikotiinin uskotaan vaikuttavan keskushermoston kautta aineenvaihdunnan säätelyyn. Joillakuilla tupakoinnin lopettamisen jälkeen saattaa paino jonkin verran nousta, mutta tämä johtuu makuaistin parantumisesta sekä savukkeen korvaavien naposteltavien määrän kasvusta. Tupakointiin ei liity terveyshaittoja, jos olen vain bilepolttaja ja poltan vain satunnaisesti. Tarua. Uskomus oman satunnaisen tupakoinnin vaarattomuudesta on varsin yleinen, mutta valitettavasti väärä. Jo muutama savuke päivässä kohottaa useimpien tupakkasairauksien riskiä ja aiheuttaa riippuvuutta. Satunnaistupakoitsijoilla on suuri riski nostaa tupakointimääriä, ja heistä suurin osa alkaakin jossain vaiheessa polttaa päivittäin. Vain ketjupolttajilla on nikotiiniriippuvuutta. Vähemmän polttava voi halutessaan koska tahansa luopua tupakoinnista. Tarua. Tupakasta voi tulla riippuvaiseksi hyvinkin nopeasti. Useimmilla riippuvuusoireet ilmenevät jo muutaman päivän tai viikon kuluttua ensimmäisestä tupakasta. Mikäli poltat vain seurassa tai ravintolailtoina, voi kysymyksessä olla pääasiassa ns. sosiaalinen riippuvuus. Hyvänä puolena tässä on, että nikotiiniriippuvuus on usein vähäinen, eikä fyysisiä vierotusoireita lopettamisesta yleensä synny, mutta pitkäaikaisen tavan muuttaminen voi kuitenkin olla yhtä vaivalloista kuin ketjupolttajillekin. Vähän tupakoivat eivät tarvitse nikotiinikorvaushoitoa Tarua. Lopettaminen aiheuttaa yli 80 prosentille tupakointia lopettavista vieroitusoireita. Niiden voimakkuus ja kesto vaihtelevat yksilökohtaisesti. Oireita voidaan lievittää nikotiinikorvaushoidolla. Pääasiassa nikotiinikorvaushoitoa suositellaan kuitenkin tupakoitsijoille, jotka polttavat yli kymmenen savuketta päivässä. Mutta vähänkin polttava voi saada nikotiinikorvaushoidoista apua tietyissä tilanteissa, esim. bileissä tai koeviikon aikana. Lääkäri, terveydenhoitaja ja apteekin henkilökunta auttavat tuotteen valinnassa sekä annoksen ja hoidon keston määrityksessä. Nikotiinikorvaushoito siis tukee fyysisten vieroitusoireiden ja tupakkariippuvuuden yli pääsemistä. Kaikki eivät pysty lopettamaan tupakointia ilman apua. Mitä vähemmän polttaa, sitä helpompi on lopettaa. Totta ja tarua. Tupakointiin kehittyy nopeasti fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus eli toisin sanoen tupakoinnin lopettamista vaikeuttaa sekä nikotiinin aiheuttama riippuvuus että henkinen sitoutuneisuus tupakoinnin rituaaleihin. Mitä enemmän polttaa, sitä merkittävämmässä roolissa tupakka on jokapäiväisessä elämässä ja arjessa. Ja lopettaminen voi olla hankalaa. Tupakoinnin lopettaminen ja siinä onnistuminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Tupakointi voi