2katsaus. Ravitsemus. Elämäntavoilla terveyttä

Transkriptio

1 Ravitsemus 2katsaus 2 / Arja Lyytikäinen s. 4 Jodinpuutoksesta uusi ongelma? s. 12 Huomio ikääntyneiden proteiinien saantiin s. 16 Diabetekselta voi välttyä s. 19 Elämäntavoilla terveyttä

2 Ajankohtaista Ravitsemus vuosikerta Ravitsemuskatsaus on lehti ravitsemuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille. Julkaisija Toimituskunta Päätoimittaja Toimitussihteeri Toimituksen osoite Maito ja Terveys ry Emeritusprofessori Antti Aro MMM, FT Paula Hakala Professori Hannu Korhonen MMM Leena Packalén Professori Päivi Palojoki Dosentti Aila Rissanen ETM, FT Tuula Tuure FT, VTM Sirpa Sarlio-Lähteenkorva ETM Tiina Soisalo ETM Katariina Lallukka Maito ja Terveys ry PL 115, Helsinki puh info@maitojaterveys.fi Paino Forssa Print, 2014 Kun lehden sisältöä lainataan, lähde on mainittava. ISSN-L ISSN Ravitsemuskatsaus

3 Lukijalle Terveydestä huolehtiminen kannattaa aina. Pitkäaikaiset seurantatutkimukset osoittavat, että tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä terveelliset elämäntavat ovat ylivoimaisia. Peräti yhdeksän kymmenestä tyypin 2 diabeteksesta voisi olla ehkäistävissä terveellisellä ravinnolla, riittävällä liikunnalla ja painonhallinnalla. Ruoka-aineista täysjyvävilja, maitovalmisteet ja kahvi sekä kuitupitoiset kasvikset ja hedelmät on yhdistetty suojatekijöiksi. Professori Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta toteaa tässä lehdessä, että jo yhden kilon painonpudotus vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä noin seitsemän prosenttia. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan merkitys väestön terveyden edistämisessä on merkittävä. Neuvottelukunnan työn tuloksia ovat muun muassa suomalainen kouluruokailu, jodin lisääminen suolaan, rautalisäys vehnäjauhoihin aikanaan ja D-vitamiinin lisääminen nestemäisiin maitovalmisteisiin. Kuluneena syksynä valtion ravitsemusneuvottelukunnan kokoonpano uudistettiin seuraavalle kolmivuotiskaudelle. Neuvottelukunnan uusi puheenjohtaja on ylijohtaja Erkki Vartiainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Myös pääsihteeri on vaihtunut ja uusi pääsihteeri on MMM Arja Lyytikäinen. Ravitsemuskatsaus-lehti haluaa toivottaa neuvottelukunnalle onnea ja menestystä työhön. Tämä on viimeinen painettuna ilmestyvä Ravitsemuskatsaus-lehti. Toivomme voivamme jatkaa lehden toimitusta sähköisenä tiukasta taloustilanteesta huolimatta. Tarve puolueettomalle lehdelle terveyden edistämistyössä on kiistaton. Kartoitamme lehden rahoitusmahdollisuuksia ja otamme vinkkejä siihen ja lehden toimitusmuotoon lämpimästi vastaan. Jos haluat jatkossakin lukea Ravitsemuskatsaus-lehteä, mutta et ole sähköistä lehteä vielä tilannut, ilmoita osoitteesi info@maitojaterveys.fi. Sähköinen Ravitsemuskatsaus on tilaajille maksuton. Innovatiivista yhteistyönvuotta 2015! Tiina Soisalo Ravitsemuskatsaus

4 Ravitsemuspolitiikkaa Kovan tason asiantuntemusta Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) tehtävänä on antaa kansalliset ravitsemussuositukset, jotka perustuvat tieteellisen arvioon ja vahvaan tutkimusnäyttöön. Neuvottelukunta edustaa kovan tason asiantuntemusta, joka kattaa ravitsemuksen kokonaisuuden: ravinnon tarpeen, ruuan terveysvaikutukset, liikunnan ja ravitsemuksen yhteyden, ruuan tien pellolta lautaselle, kestävän kehityksen periaatteet, kuluttajakäyttäytymisen ja ruokaturvallisuuden. Mukana ovat myös kansanterveystyön, ravitsemuskasvatuksen ja joukkoruokailun asiantuntemus. Tämä ravitsemusneuvottelukunta on pienempi ja kiinteämpi kuin aikaisemmat ja ravitsemusasiantuntijuus vahvistuu entisestään, uskoo VRN:n uusi pääsihteeri Arja Lyytikäinen. Neuvottelukunnan työssä on mahdollista käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita ja työryhmiä. Ikäryhmien suositukset päivitetään Edellinen ravitsemusneuvottelukunta julkisti vuoden alussa uudet ravitsemussuositukset, jotka perustuvat laajaan pohjoismaiseen tieteelliseen taustatyöhön. Neuvottelukunnan työ jatkuu nyt eri ikäryhmien suositusten uudistamisella. Päivitystä kaipaavat niin varhaislapsuuden kuin ikääntyneidenkin suositukset. Ja sitten ovat vuorossa koululaiset. Pikkulasten ravitsemussuosituksissa korostuu monipuolinen ja säännöllinen syöminen ja ruokakasvatuksen näkökulma lapsiperheen arjessa. Ruokailo ja yhdessä syömisen merkitys nostetaan esiin. Arja Lyytikäinen on tyytyväinen siitä, että hän voi neuvottelukunnan työssä edelleen levittää lasten ruokakasvatuksen hyviä käytäntöjä ja mm. lasten makukouluhankkeiden kokemuksia. Hän on tehnyt uraauurtavaa työtä tuomalla lasten ruokakasvatukseen kaikkia aisteja inspiroivan SAPERE-menetelmän. Kiivas keskustelu kertoo kiinnostuksesta Suomessa on annettu erilaisia ravitsemussuosituksia 1940-luvulta lähtien. Ne ovat aina aikansa tuotoksia. Suositukset ovat perustuneet kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen, väestön terveydentilaan ja ravitsemuksen parantamisen tarpeisiin sekä saatuun tutkimustietoon. Kulloinenkin tieto vaikuttaa painotuksiin. Opittiin vitamiinien vaikutus kasvuun ja kehitykseen ja selvitettiin, mistä niitä saadaan luvulla kiinnostivat kivennäisaineet. Vuorollaan ovat keskustelua hallinneet rasva, kuidut, hiilihydraatit jne. Ne askeleet on tarvittu ennen kuin on päästy tähän päivään. Nyt ymmärretään entistä paremmin ruokavalion kokonaisuuden merkitys ja osataan suhteuttaa syöminen muihin hyvän elämän osa-alueisiin: uneen, liikuntaan ja mielenterveyteen. Vapaasti mediassa ja verkoissa vellova keskustelu koettaa mitätöidä ravitsemussuositukset ja haastaa niiden taustalla olevan asiantuntemuksen. Arja Lyytikäinen näkee asian toisin: Kiivas ja kriittinen keskustelu on vain osoitus siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneet ruuasta ja sen terveysvaikutuksista. Sehän on pelkästään positiivista. Toki voidaan ratsastaa yksittäisillä tutkimuksilla ja tehdä niistä kohu-uutisia ja hämmentää. On myös muistettava, että suosituksia ei ole tehty yksilöille. Niiden suuntaisen terveellisen ruokavalion voi koota luovasti 4 Ravitsemuskatsaus

5 monella tapaa. En yleistäisi, että julkinen keskustelu on teilannut suositukset. Keskustelussa yksittäiset henkilöt ja jotkut ryhmät vain tuovat esiin sen, mikä heille itselleen on tärkeää. Meidän on huolehdittava siitä, että väestöllä on oikeaa tietoa terveellisestä ja turvallisesta syömisestä. Jokainen tahollaan kuitenkin vastaa omasta syömisestään. Kunpa oppisimme syömään sopivasti Arja Lyytikäisen mukaan ravitsemussuositusten taustalla oleva asiantuntemus kelpaa auktoriteetiksi. Tutkimusnäyttö on arvioitu ja punnittu todella tarkasti. Työ on tehty niin hyvin kuin on voitu. Samalla on tunnustettava, että kaikesta ei vain ole tietoa ja monista asioista on niukasti laadukkaita tutkimuksia. Ensimmäiset pohjoismaiset suositukset, joissa Suomi oli mukana, annettiin vuonna Linja on hyvin sama kuin tänä päivänäkin. Suositukset ovat vain saaneet lisää tieteellistä tukea. Tämä osoittaa tutkimusnäytön arvovaltaa. Arja Lyytikäinen harmittelee viime vuosien karppausmuodin ja trendisyömisen seurauksia. Väestön kolesteroli- ja verenpainetasot nousivat. Hyvässä kehityksessä taannuttiin hetkessä 2000-luvun alkupuolelle. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ymmärrys rasvasta on parantunut. Salaatinkastikkeiden, kalan, pähkinöiden ja margariinien kautta luodaan uutta suhdetta hyvään rasvaan. Arja Lyytikäisen mukaan ruokasuositukset eivät ole hyvin syömisen vaikeuden ydin. Kunpa oppisimme syömään itsellemme myös määrällisesti sopivasti. Se on erittäin vaikeaa, kun ruoka on läsnä kaikkialla päivästä toiseen vuorokauden ympäri. Houkutuksia riittää ja markkinointi rummuttaa uutuuksia. Tämä ylitarjonnan ja jatkuvan valinnan tilanteessa eläminen on taitolaji, jota pitäisi vielä enemmän tuoda myös suosituksissa esille. Ravitsemussuositukset painottavat säännöllistä ateriarytmiä, mikä on hyvin ja kohtuullisesti syömisen selkäranka. Tietoa, tukea ja työkaluja Ravitsemusneuvottelukunta ei yksin tavoita laajasti väestöä, vaikka sille kuuluvatkin väestötason ravitsemussuositukset vauvasta vaariin. Arja Lyytikäinen näkee neuvottelukunnan roolin ennen kaikkea perustan ja edellytysten luojana eri hallinnonalojen, kuntien ja kansanterveys- ja ruoka-alan järjestöjen työlle hyvän ravitsemuksen edistämisessä. Ruokasuositusten käytäntöön viejiksi tarvitaan koko ruokatuotanto- ja elintarvikeala sekä suurkeittiöt, jotta kuluttajalle on tarjolla maittavia terveyttä edistäviä ruokia ja aterioita. Neuvottelukunta tuottaa tietoa ja työkaluja tiiviissä yhteistyössä ravitsemusalan toimijoiden kanssa. Kantaa ottavan keskustelun ylläpitäminen ja politiikkaohjelmien prosesseissa mukana oleminen ovat myös neuvottelukunnan vaikuttamisen keinoja. Pääsihteeri Lyytikäisen virkapaikka on elintarvikevirasto Evirassa, sen tuoteturvallisuusyksikön tuotetietous- ja ravitsemusjaostossa. Pääsihteeriyden lisäksi hänelle kuuluu elintarvikkeiden ravitsemuksellisen täydentämisen valvonta. Lainsäädäntö vaikuttaa mm. siihen, millaista täydennyspolitiikkaa harjoitetaan, millaisia elintarvikkeita markkinoilla Ravitsemuskatsaus

6 ravitsemuspolitiikkaa on ja miten kuluttaja saa tietoa ravintosisällöstä. On tärkeää, että väestön terveyden kannalta välttämättömissä täydennyksissä onnistutaan, vaikka täydentäminen on vapaaehtoista ja perustuu suosituksiin. Arja Lyytikäisen mielestä elintarvikkeiden D-vitaminoinnissa on onnistuttu hyvin. Aloitettiin varovasti, vaikutusta saantiin ja veren pitoisuuksia seurattiin ja annosta nostettiin tarpeen mukaisesti. Jatkuva seuranta on tärkeää. On tiedettävä, miten ihmiset syövät, mitä muutoksia elintarvikkeiden kulutuksessa tapahtuu ja kuinka eri väestöryhmien D-vitamiinin saanti kehittyy. Kiinnostus on avain oppimiseen Arja Lyytikäinen iloitsee siitä, että ruuan ympärillä on hyvää eloa. Ruoka kiinnostaa ja sitä halutaan tehdä yhdessä. Tämä kiinnostus pitäisi osata hyödyntää myönteisesti myös hyvin syömisen edistämisessä. Kiinnostus on ensimmäinen etappi oikeiden ruokailutottumusten oppimisessa. Miellyttävä kokemus ruokailusta ja hyvä, myönteinen käsitys itsestä ruokailijana kasvattavat tiedon tarvetta. Lapset ja perheet on kohdattava siellä, missä he muutenkin ovat. Netin tieto- ja keskustelutulvan rinnalle tarvitaan myös ruokakohtaamisia, ryhmätoimintaa ja pienimuotoista kurssitoimintaa tukemaan lapsiperheiden arkea ja elämisentaitojen opettelua. Kirjoittaja: Leena Packalen Lasten ja nuorten ruokasuositusten uudistaminen on käynnissä. Edelliset suositukset Lapsi, perhe ja ruoka on julkaistu vuonna Uudet varhaisravitsemussuositukset valmistuvat keväällä Ravitsemuskatsaus

7 Valtion ravitsemusneuvottelukunta uudistui Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) kokoonpanoa on uudistettu seuraavalle kolmivuotiskaudelle. Se alkoi lokakuussa 2014 ja kestää lokakuuhun Neuvottelukunnan uusi puheenjohtaja on ylijohtaja Erkki Vartiainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja uusi varapuheenjohtaja yksikönjohtaja Annika Nurttila Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta. Ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteerinä syyskuun alusta on toiminut maatalous- ja metsätieteiden maisteri, laillistettu ravitsemusterapeutti Arja Lyytikäinen. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan tehtävänä on seurata ja kehittää väestön ravitsemusta. Neuvottelukunta laatii ravitsemussuosituksia, antaa toimenpide-ehdotuksia ja seuraa toimenpiteiden toteutumista ja vaikutusta väestön terveyteen. Ravitsemuksellisten riskinarviointitulosten perusteella ravitsemusneuvottelukunta tekee aktiivisesti aloitteita ja kannanottoja väestön ravitsemuksen ja terveyden edistämiseksi. Lähes 80 vuotta ravitsemustyötä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan edeltäjä, Valtion ravit- semustoimikunta, perustettiin vuonna 1954 maatalousministeriön alaiseksi pysyväksi toimikunnaksi. Jo vuodesta 1936 oli toiminut valtioneuvoston asettama Kansanravitsemuskomitea. Neuvottelukunta laatii ravitsemussuosituksia, joista viimeisimmät kansalliset ravitsemissuositukset julkaistiin tammikuussa Seuraava työsarka on lasten ravitsemussuositusten päivittäminen. Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Puheenjohtaja: Erkki Vartiainen, ylijohtaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Varapuheenjohtaja: Annika Nurttila, yksikönjohtaja, Elintarviketurvallisuusvirasto Jäsenet: Anna Lemström, elintarvikeylitarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö Sirpa Sarlio-Lähteenkorva, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö Marjo Misikangas, ylitarkastaja, Elintarviketurvallisuusvirasto Suvi Virtanen, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Marjaana Manninen, opetusneuvos, Opetushallitus Jaana Laitinen, tiimipäällikkö, Työterveyslaitos Väestön ravitsemuksen edistämistoiminnan tuloksia ovat muun muassa: suomalainen kouluruokailu (laki v. 1943) jodin lisääminen ruokasuolaan (1949) rautalisäys vehnäjauhoihin (1965) D-vitamiinin lisääminen nestemäisiin maitovalmisteisiin (2003). Mikael Fogelholm, professori, Helsingin yliopisto, elintarvikeja ympäristötieteiden laitos Ursula Schwab, apulaisprofessori, Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystiede ja kliininen ravitsemustiede Sirpa Kurppa, professori, Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus Tommi Vasankari, johtaja, UKKinstituutti Marjaana Lahti-Koski, terveysjohtaja, Suomen Sydänliitto ry Elina Särmälä, ruokapalvelujohtaja, Kuntaruokailun asiantuntijat KRA ry Piia Jallinoja, tutkimuspäällikkö, Kuluttajatutkimuskeskus Ravitsemuskatsaus

8 ravitsemuspolitiikkaa Vahvasti päätöksentekijöiden tukena Lääketieteen ja kirurgian tohtori Juhani Eskola nimitettiin vuoden alussa pääjohtajaksi tuttuun taloon. Hän oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylijohtaja ja vastasi terveyden suojelun toimialasta, johon kuuluvat muun muassa tartuntatautien torjunta sekä rokotusohjelma. Talo oli toki tuttu, mutta uutta on se, miten paljon pääjohtajan virkaan liittyy asioiden hoitoa talon ulkopuolella. THL:n sidosryhmät ja valtion hallinto odottavat laitokselta vahvaa asiantuntijatietoa päätöksenteon tueksi. Pääjohtaja Eskola uskoo tutkimustiedon tarpeen vain lisääntyvän, kun yhteiskunta monimutkaistuu ja muutokset seuraavat toisiaan kiivaassa tahdissa. Asiantuntijuutta THL:ssä on, mutta meitä on arvosteltu siitä, ettemme aina ole osanneet tuoda tietoa kyllin selkeästi ja näkyvästi esiin. Uudistus paketoi säästöt ja toiveet Pääjohtaja Eskola sai johdettavakseen THL:n organisaatiouudistuksen. Siinä paketoidaan yhteen toisaalta lisääntyvät odotukset tiedon avaamisessa ja päättäjien avustamisessa ja toisaalta mittavat määrärahaleikkaukset. Uudistuksen ja toiminnan tehostamisen suuret linjat ovat selvillä, mutta kaikkia yksityiskohtia ei voida julkistaa ennen kuin YT-neuvottelut henkilöstön kanssa saadaan päätökseen. Supistamistarve on 130 henkilöä. Ylimmässä johdossa siirrytään neljästä ylijohtajasta yhteen. Terveyden ja hyvinvoinnin eri osa-alueita hoitaa kuusi osastoa. Niiden lisäksi on kaksi osastoa, joilla on koko laitoksen läpi ulottuvia vastuita. Toinen vastaa laitoksessa tuotetun tiedon tehokkaasta hyödyntämisestä ja toinen hallinnon sujumisesta. Tutkimuksen kurittaminen määrärahoja leikkaamalla ja tutkijoiden ajaminen tyhjän päälle on surullista ja raskasta, pääjohtaja Eskola toteaa. Hän on kuitenkin luottavainen THL:n tulevaisuuden suhteen. Määrärahojen leikkaus pakottaa miettimään tarkasti, mihin resursseja käytetään. Tulevaisuuden kannalta on entistä tärkeämpää tehdä juuri sitä, mitä organisaatiolta oikeasti odotetaan. Pääjohtaja Eskola on vakuuttunut, että THL:llä on paljon annettavaa yhteiskunnalle. On vain löydettävä oikeat kanavat ja yhteinen kieli tiedon tarvitsijoiden kanssa. Hän ottaa mielellään vastaa ehdotuksia ja toiveita siitä, miten tutkimustietoa halutaan käyttöön. Mutta samalla hän toivoo ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Teemme parhaamme käytettävissä olevilla voimavaroille ja uudistumme odotusten ja ympäristön muuttuessa. Ravitsemuksen asemaa ei uhata Pääjohtaja Eskola lupaa, että ravitsemus on edelleen tärkeässä asemassa THL:n toiminnassa eikä siihen kohdistu säästötalkoissakaan erityistä uhkaa. Jostain varmaan joudutaan luopumaan, mutta kyllä ihmisen terveellisen ravitsemuksen osaaminen ja siihen vaikuttaminen ovat edelleen THL:n ydinasioita. Tiedon ja osaamisen markkinointia on vielä varaa tehostaa. THL on vuosikymmenien ajan tuottanut arvokasta tietoa aikuisväestön terveyskäyttäytymisestä ja ruokailutottumuksista. Mutta samanlaista tietoa ei ole järjestelmällisesti kerätty ikäihmisistä eikä lapsista. Pääjohtaja Eskola myöntää, että 8 Ravitsemuskatsaus

9 näitä väestöryhmiä on seurattu huonosti. Koululaisista sentään tiedetään jotain. Puute on tiedostettu ja sen korjaamiseksi tiedonkeruita yhdistellään ja tehostetaan niin, että resurssit riittävät myös lasten ja vanhusten seurantaan. Viime vuonna voimaan tullut nk. vanhuspalvelulaki vaatii kuntia huolehtimaan siitä, että vanhusten palveluilla on käytettävissään ravitsemuksen asiantuntemusta kunnassa. Vastuu on selkeästi kunnilla. Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt THL:ltä arviota lain velvoitteen toteutuksesta. Se valmistuu tämän syksyn aikana. THL liputtaa joukkoruokailun puolesta Iso joukko ihmisiä saa joukkoruokailun ansiosta monipuolisen aterian päivittäin. Sen lisäksi joukkoruokailu opettaa terveellistä ravitsemusta ja antaa siitä käytännön esimerkin. Joukkoruokailu on myös keino epätasa-arvon poistamiseen. Ajatellaan vaikka kouluruokailua. Se antaa kaikille koululaisille tasavertaisen mahdollisuuden kunnolliseen ateriaan päivittäin. Pääjohtaja Eskola näkee joukkoruokailun myös keinona parantaa ikäihmisten ravitsemuspuutteita. Hänestä vanhusten palvelutalot tekevät todella arvokasta työtä tarjoamalla mahdollisuuden edulliseen ruokailuun, vaikkei sitä niiltä voida velvoittaakaan. Maailmanlaajuista yhteistyötä Terveyden ja hyvinvoinnin tutkiminen ja edistäminen on kansainvälistä ja maailmanlaajuista. THL:n piirissä tehdään tutkimusyhteistyötä sekä EU:n sisällä että Yhdysvaltojen kanssa. Nappulaliigaan jää, jos yrittää yksin tutkimusta tehdä nykymaailmassa, Juhani Eskola toteaa. Maailmanlaajuisten terveyshuolien kärjessä on tällä hetkellä Ebola-virus. Tuberkuloosi, HI-virus ja malaria ovat edelleen voittamatta. Ja samaan aikaan kehittyvien maiden länsimaistuminen tuo mukanaan liikapanon ja se seurauksena samat kansansairaudet kuin meilläkin; verenpaineen ja sydänongelmat. Edistystäkin on nähtävissä. Rokotekehittely menee eteenpäin ja on entistä paremmin hallittavissa. Äskettäin kokoontunut tupakkakonventio totesi, että tupakoinnin rajoittaminen on edennyt. Pääjohtaja Eskola muistuttaa, että kaikilla päätöksillä saattaa olla terveysvaikutuksia. Tupakoinnin rajoittamisessa on tehty valistustyötä, mutta tehokas vaikutus on ollut myös kauppapolitiikalla. Kauppapolitiikkaa ei ehkä ensi kädessä osata liittää terveysvaikuttajan työkalupakkiin. Panoksia perusterveydenhoitoon Kansallisesta SOTE-hankkeesta pääjohtaja Eskola toivoo lopulta avainta perusterveydenhoitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Niistä on puhuttu vuosikymmeniä, mutta aina vain resurssit kuluvat sairaanhoitoon. Sairaanhoito on niin paljon näyttävämpää kuin terveydenhoito. Paljon suurempi huuto nousee siitä, että tarvitaan pallolaajennus kuin että tarvittaisiin tukea painonhallintaan ja elintapojen remonttiin. Kirjoittaja: Leena Packalen Ravitsemuskatsaus

10 ravitsemussuositukset Joukkoruokailussa tarvitaan vankkaa osaamista Joukkoruokailulla on huomattava vaikutus väestön terveyteen, sillä 1,3 miljoonaa suomalaista nauttii päivittäin ruokapalvelujen valmistamia aterioita. Ammattikeittiöissä valmistetaan lähes 890 miljoonaa ruokaannosta vuodessa, joista 47 % on julkisen sektorin tuottamia. Tulevaisuuden haaste on löytää keinot yhdistää terveellisyys ja ekologisuus samalle lautaselle. Ravitsemussuositusten roolia ruokapalvelussa pohdittiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seminaarissa lokakuussa. Ylitarkastaja Petri Koskela (MMM) totesi, että ammattikeittiöt ovat avainasemassa ravitsemustiedon soveltamisessa käytäntöön. Niissä tarvitaan vankkaa osaamista ja vastuullisuutta, jotta ruoka olisi myös turvallista ja turha ympäristökuormitus vähenisi. Ruokavalinnoilla voi vaikuttaa oman ja läheisten terveyden lisäksi monin tavoin myös ympäristön hyvinvointiin, esimerkiksi työllisyyteen, tuotantotapoihin, ostopaikan valikoimiin, ympäristökuormaan sekä paikalliseen hyvinvointiin. Opastusta kestäviin arjen valintoihin on koottu verkkosivustolle Tiedä mitä syöt (www. ruokatieto.fi/pikaopas). Siellä on vastauksia mm. siihen, miksi laadusta kannattaa maksaa, miten ruoka luo työtä ja hyvinvointia, miten ruoassa voi säästää ja miten elintarvikkeista saa tietoa. Globaalin ruoantuotannon ristiriita Neuvotteleva virkamies Marja- Liisa Tapio-Biström (MMM) valaisi ruokajärjestelmää koko maailman näkökulmasta. Globaalissa ruokajärjestelmässä vallitsee räikeä ristiriita: Vaikka ruoka on ihmisen perusoikeus, samaan aikaan 870 miljoonan nälkäisen kanssa maailmassa on 1,4 miljardia ylipainoista. Lisäksi teollisuusmaissa noin kolmannes ruoasta heitetään pois. Sekä aliettä yliravitsemus tulevat kansantalouksille erittäin kalliiksi. Maapallon peltoala riittäisi koko väestön ruokkimiseen, mutta siitä noin neljännes on laitumena tai rehuntuotannossa eli käytetään lihan tuottamiseen. Lihan kulutuksen vähentäminen on ratkaisevaa ruoan riittävyyden kannalta. Tapio-Biströmin mukaan terve ruokajärjestelmä on sitkeä ja joustava, jolloin se kestää myös mittavat säätilojen vaihtelut. Sen tulee olla myös tasa-arvoinen ja kestävä siten, että maasta, vedestä ja luonnon monimuotoisuudesta pidetään huolta. Ruoantuotannon perustan tulisi olla omassa maassa. Malliasiakirja kilpailutuksen tueksi Ravitsemusasiantuntija Laura Toivola (Sydänliitto) nosti esiin ruokapalvelujen hankintavaiheen ja kilpailutuksen tärkeyden. Siinä tulee huomioida hinnan lisäksi myös ruoan laatu. Kilpailutuksen avuksi on laadittu Malliasiakirja ravitsemuslaadun huomioimiseksi ruokapalveluiden kilpailutuksessa ( Se sisältää mm. aterioiden monipuolisuutta ja esiintymistiheyttä ja eri aterianosia koskevat laatukriteerit sekä vaatimuksen suositusten mukaisten aterioiden merkitsemisestä. Ateriapalvelun tarjoajan tulee todentaa aterioiden ravitsemuslaatu ja sitä pitää myös seurata sopimiskaudella säännöllisesti asiakaspalautteen, omavalvonnan ja tarkastuskäyntien avulla. Ateriapalveluja kehitetään Ruokapalvelujohtaja Elina Särmälä toimii Saimaan tukipalvelut Oy:ssä, jossa valmistetaan päivittäin noin ruokaannosta. Ravitsemussuosituksia on viety käytäntöön mm. lisäämällä palkokasvien käyttöä ja tarjoamalla entistä useammin kalaa ja kanaa naudanlihan si- 10 Ravitsemuskatsaus

11 jaan. Ruokien suolapitoisuutta seurataan suolamittarin avulla. Ongelmaksi koetaan, että suolakriteerit täyttävien leipien valikoima on edelleen niukka. Särmälän mukaan jodioidun suolan käyttöön ei ole todellisia esteitä. Sen sijaan ruokien hankinta ja kilpailutus ovat todella vaikeita, koska niitä säätelevät monet lait ja hinnan lisäksi huomioon on otettava lukuisia muita seikkoja. Ruokapalvelujohtaja Elli Åback edustaa Seinäjoen kaupunkia, jonka ruokapalvelut valmistavat päivittäin runsaat ateriaa. Ruokatarjontaa on kehitetty esimerkiksi yhtenäistämällä valmistuskeittiöiden ruokalistat vastaamaan suosituksia. Myös henkilöstön koulutusta on lisätty ja ravinnonsaannin laskentaohjelmaa on hyödynnetty aikaisempaa enemmän. Lähiajan tavoitteisiin kuuluu saada sydänmerkki päiväkotien ja koulujen aterioille. Älykäs linjasto, pienemmät annokset Älykäs lounaslinjasto kertoo ruoka-annoksen painon, energiamäärän, sekä rasvojen, proteiinien, hiilihydraattien ja kuidun määrän. Näin valotti yliopettaja Riitta Tuikkanen (Mikkelin ammattikorkeakoulu) sitä, miten teknologiaa on hyödynnetty ateriapalveluissa. Linjastoa on kehitetty ravitsemus- ja ruokapalvelualojen sekä informaatioteknologian asiantuntijoiden yhteistyönä viiden vuoden ajan. Linjaston käyttäjätutkimus osoitti, että pilottiryhmän ruokailutottumukset paranivat parissa viikossa. Annoskoot pienenivät, mutta salaatteja syötiin enemmän. Moni oli saanut energiaa liikaa sen vuoksi, että oli arvioinut ruokien painon alakanttiin. Kuluttajien näkemykset tutkaimessa Erikoistukija Mari Niva (Kuluttajatutkimuskeskus) kertoi, että tuoreen Pohjoismaisen tutkimuksen mukaan Ruotsissa suhtaudutaan myönteisimmin kestävään syömiseen Suomen jäädessä kakkossijalle. Suomalaisista joka viides kertoi syövänsä lihaa korkeintaan kerran viikossa tai vain pieniä määriä kerrallaan. Joka neljäs ilmaisi olevansa valmis korvaamaan lihaa pavuilla ja linsseillä. Lihan kulutuksen vähentämistä perusteltiin halulla parantaa eläinten hyvinvointia sekä ympäristöseikoilla. Runsas puolet (61 %) vastaajista eli ollut kuitenkaan valmis rajoittamaan lihan kulutusta. Naiset suhtautuvat kestävään syömiseen myönteisemmin kuin miehet ja iäkkäät myönteisemmin kuin nuoret. Kirjoittaja: Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala Kelan tutkimusosasto Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämässä seminaarissa Uudet ravitsemussuositukset käyttöön ruokapalveluissa pidetyt esitelmät Helsingissä. Tarjolla uutta tietoa MTT julkaisi marraskuussa 2014 uuden verkkopalvelun Sen tavoitteena on edistää ihmisten, luonnon ja tuotantoeläinten hyvinvointia sekä kestävää taloutta. Sivuilla on ajankohtaista aiheeseen liittyvää tietoa. Siellä voi myös osallistua keskusteluun sekä ilmaista halunsa osallistua kuluttajatutkimuksiin. Ravitsemussuositukset koulutuksen osana Uusissa kansallisissa ravitsemussuosituksissa annetaan selkeät ja tavallisia suosituksia tiukemmat rajat ruokapalvelujen suunnitteluun. Sekä tuleville ruoanvalmistajille että heidän esimiehilleen pitää ravitsemussuositukset ja niiden varmistamiseksi tehtävät ravintosisältölaskennat opettaa. Ravitsemuskatsaus

12 Ravintoaineet tapetilla Jodinpuutoksesta uusi ongelma? Jodista ei ole ollut puutetta Suomessa pitkään aikaan, sillä 1950-luvulla jodia alettiin lisätä ruokasuolaan. Silloin päästiin eroon struumasta, joka oli kansansairaus vielä vuosisadan alkupuolella. Viime vuosina Euroopan ravitsemustutkijat ovat huolestuneet jodin saannin vähenemisestä. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutkii parhaillaan väestön jodin saantia. Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa väestön jodinsaannin riittävyyden arviointia mittaamalla sen pitoisuutta virtsassa. Struuman riski on pienin, kun jodipitoisuus ylittää 100 mikrogrammaa litrassa (µg/l). Kun virtsan jodipitoisuus jää välille µg/l, kyseessä on lievä puutos. Suomessa suuntaus on selvä: väestöllä on lievä jodin puutos. FINRISKI tutkimuksessa arvo jäi 81:en µg/l ja FINRISKI tutkimus osoitti sen laskeneen vielä parikymmentä prosenttia. Myös Finravinto tutkimuksen ravinnonsaantilaskelmat vahvistavat puutoksen. Vaikuttaa aivojen kehitykseen Maailmalla on taisteltu jodin puutosta vastaan pitkään. Tavallisin keino on lisätä jodia kotitalouksien käyttämään ruokasuolaan. Se ei enää liene paras tapa varmistaa väestön jodinsaantia länsimaissa, sillä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa ruokailutottumukset ovat muuttuneet monella tavalla. Muutoksista huomattavin on kotiruuan valmistuksen väheneminen. Maailman terveysjärjestö WHO pitää jodin saannin turvaamista erittäin tärkeänä. Sen avulla ehkäistään lasten aivovaurioita kehittyvissä maissa, joissa jodin puutosta ja siitä johtuvaa struumaa on vielä paljon. Euroopassa lapsilla ei enää ole vakavaa jodinpuutosta, joka aiheuttaa fyysisen ja henkisen kehityksen häiriöitä. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet lievää jodinpuutetta. Esimerkiksi Britanniassa jodin saanti on laskussa. Koska jodia tarvitaan aivojen kehitykseen, tutkijat ovat kiinnostuneet lievän puutoksen mahdollisista vaikutuksista lasten älylliseen kehitykseen ja oppimiseen. Erityisen tärkeää on selvittää raskaudenaikaisen jodinpuutoksen vaikutukset. Varmaa tutkimustietoa lievän jodinpuutoksen haitoista ei vielä ole, mutta tutkijat ovat jo vaatineet toimenpiteitä puutoksen ehkäisyyn. On tärkeää turvata varsinkin hedelmällisessä iässä olevien naisten, lasten ja nuorten jodinsaanti. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA uudistikin hiljattain jodinsaantisuosituksensa. Kilpirauhashormonin osa Jodi on välttämätön ravintoaine, jota elimistö tarvitsee kilpirauhashormonien valmistukseen. Nämä säätelevät normaalia kasvua ja kehitystä sekä aineenvaihduntaa. Sikiövaiheessa ja ensimmäisten elinvuosien aikana kilpirauhashormonit ovat tärkeitä aivojen kehitykselle. Kaiken ikäisillä kilpirauhashormonit säätelevät perusaineenvaihduntaa ja energia-aineenvaihduntaa. Jodia tarvitaan vain hyvin vähän. Suositus aikuisille on 150 mikrogrammaa, raskaana oleville naisille 175 µg päivässä. Kilpirauhanen myös varastoi jodia, joten vasta jatkuva puutos aiheuttaa ongelmia. Kyse onkin ennaltaehkäisystä, halutaan varmistaa jodin riittävä määrä. Jodin puute aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja struumaa eli kilpirauhasen liikakasvua. Kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa, lihottaa, väsyttää ja 12 Ravitsemuskatsaus

13 heikentää työtehoa. Odottavat ja imettävät äidit tarvitsevat jodia myös lapselle, joka tarvitsee sitä normaaliin kehitykseen. Myös liian suuri jodimäärä häiritsee kilpirauhasen toimintaa. Suomen ja Itä-Euroopan maaperä on jodiköyhää, joten jodia ei kulkeudu kasveihin ja eläimiin eikä sitä ole juomavedessä. Meillä lisätään jodia lehmien ja kanojen rehuun, joista sitä päätyy maitoon ja kananmuniin. Myös merikalat ja äyriäiset ovat hyviä jodin lähteitä. Valmisruuan menekin kasvu on lisääntynyt viime vuosiin saakka. Koska elintarviketeollisuudessa käytetään jodioimatonta suolaa, jodia ei juuri saa valmisruuasta. Myös joukkoruokailussa käytetään enimmäkseen jodioimatonta suolaa, ja suurin osa suomalaisista syö ainakin yhden aterian päivässä kodin ulkopuolella. Innokkaat kotiruuan valmistajat käyttävät usein erikoissuoloja, jotka eivät sisällä jodia. Merisuolan jodimäärä on usein mitätön. Jodin saannin kannalta paras vaihtoehto on jodioitu suola. Koska suola nostaa verenpainetta, sitäkään ei suositella käytettäväksi mielin määrin. Jo teelusikallisessa on lähes päivän annos jodia. Mistä jodia vegaanille? Ongelmallisin joditilanne on vegaaneilla. Heidän ruokavalioonsa ei kuulu kalaa, äyriäisiä, maitoa ja kananmunia. Suolaa monet kasvisruokailijat käyttävät paljon vähemmän kuin sekaruuan syöjät, sekin usein erikoissuolaa. Lisäksi ristikukkaiset kasvikset, kuten kaalit, sisältävät aineita, jotka häiritsevät jodin pääsyä kilpirauhaseen. Suomessa tehtiin vegaanien joditilasta hiljattain tutkimus, jossa mitattiin virtsan jodipitoisuutta. Pitoisuudet olivat niin pieniä, että puutos on todennäköistä. Vain osa vegaaneista käyttää ruokavaliossaan jodipitoisia merileviä. Koska liika jodi on haitallista ja levien jodipitoisuudet vaihtelevat paljon, niiden käyttöön voi liittyä ongelmia. Osa vegaaneista varmistaa ravintoaineiden riittävyyden syömällä vitamiini-kivennäisainevalmisteita, joista monet sisältävät myös jodia. Kun kasvisruokavaliota täydennetään maidolla ja kananmunalla, ongelma jodin niukkuudesta poistuu. Suomalaiset tutkijat ja valtion ravitsemusneuvottelukunta pohtivat parhaillaan parasta tapaa joditäydennyksen toteutta- miseksi. Esimerkiksi Tanskassa jodia lisätään leipään, Ruotsissa puolestaan suolaan kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna. Leipää on esitetty meilläkin mahdolliseksi joditäydennyksen kohteeksi, sillä se turvaisi myös vegaanien jodinsaantia. Näin jodia saa ruuasta Näistä saa noin 150 mikrogrammaa jodia: Sekaruuan syöjä: Maitoa, piimää, jogurttia tai viiliä 3 annosta á 2 dl (jodia 96 µg) Kala- tai kananmunaruokaa noin 100 g (jodia 45 µg) Juustoa 1-2 viipaletta (jodia 20 µg) Vegaani: Kauramaitoa 6 dl (jodia 24 µg) Makisushia norilevästä, n. 7 kpl, 350 g (jodia 117 µg) Soijajogurttia 4 dl (jodia 8 µg) Kirjoittaja: Soili Soisalo, MMM Lähteet: EFSA Journal 2014; 12(5):3660. Scientific Opinion on Dietary Reference Values for iodine. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014: Suomalaisilla lievä jodinpuutos jodin saantia parannettava. Iris Erlund, erikoistutkija, THL, haastattelu Ravitsemuskatsaus

14 ravintoaineet tapetilla D-vitamiini ja sairastumisriski: lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan Elimistön matalan D-vitamiinipitoisuuden ja monien sairauksien välillä on havaittu tutkimuksissa yhteys. D-vitamiinin niukan saannin ja elimistön huonon D-vitamiinitilan on arveltu olevan yhteydessä mm. sydän- ja verisuonisairauksien, eri syöpien, diabeteksen ja masennuksen riskiin. Elimistön matala D-vitamiinipitoisuus on useissa tutkimuksissa yhdistetty myös suurentuneeseen ennenaikaisen kuoleman riskiin. Tutkimusnäyttö on kuitenkin suurelta osin edelleen ristiriitaista, eikä varmoja johtopäätöksiä syy-seuraus -suhteista voida tehdä, painottavat suomalaiset asiantuntijat. Varmojen johtopäätösten tekoa hankaloittaa mm. se, että elimistön hyvä D-vitamiinitila näyttää olevan hyvin vahva terveellisten elintapojen osoitin. Esimerkiksi ruokavalio, liikunta, ulkoilu, kehon painoindeksi, tupakointi ja alkoholin käyttö heijastuvat vahvasti veren D- vitamiinitasoihin. Myös metabolinen terveys vaikuttaa: parempia D-vitamiinitasoja on mitattu esimerkiksi niillä, joiden verenpaine, kolesteroli ja verensokeri ovat ihanteellisella tasolla. Dosentti Christel Lamberg- Allardt Helsingin yliopistosta kertoo, että käytetyillä tutkimusmenetelmilläkin on vahva vaikutus tutkimusten tuloksiin. Elimistön D-vitamiinitasoja voidaan tällä hetkellä määrittää useilla eri menetelmillä. Tämä on keskeinen ongelma, kun tutkitaan elimistön D-vitamiinitason yhteyttä sairauksiin. Eri menetelmät antavat erilaisia tuloksia. Vaikka käytettäisiin samaakin menetelmää, eri laboratorioissa voidaan päätyä erilaisiin pitoisuuksiin. Tarve ja pyrkimys yhteiseen määritysstandardiin on olemassa, Lamberg-Allardt kuvailee. Media esittää D-vitamiinin usein yleislääkkeenä moneen vaivaan. Tarvitsemme kuitenkin lisää tutkimusta siitä, onko elimistön matalan D-vitamiinipitoisuuden ja sairauksien riskin välillä suora yhteys vai vaikuttavatko havaittuun yhteyteen erilaiset sekoittavat tekijät, summaa dosentti Kirsti Uusi- Rasi UKK-instituutista. D-vitamiini suojaa syövältä Dosentti Anna-Maria Pajari Helsingin yliopistosta kertoo, että syöpä on yksi niistä sairauksista, joiden yhteydestä D-vitamiinin saantiin ja elimistön D-vitamiinitilanteeseen on jo saatu varsin varmaa näyttöä. Riittävä D-vitamiinin saanti suojaa syövältä. Vahvinta näyttö on paksusuolisyövän osalta, hän sanoo. D-vitamiinin syöpää ehkäiseviä mekanismeja voi olla monia. Tästä tarvitaan lisää tutkimusta. Ei ole vielä tiedossa, mikä olisi syövän ehkäisyn kannalta optimaalisin veren D- vitamiinipitoisuus. D-vitamiinin saannin ja elimistön D-vitamiinitilan yhteyttä sairastumisriskiin tutkitaan sekä Suomessa että maailmalla. D-vitamiinin saannin yhteyttä syövän sekä sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuuteen selvitetään parhaillaan mm. Yhdysvalloissa VITAL-tutkimuksessa sekä Itä-Suomen yliopistossa FIND-tutkimuksessa. Näissä interventiotutkimuksissa käytetyt päivittäiset D-vitamiinilisät ovat olleet mikrogrammaa. Tuloksia voidaan odottaa muutaman vuoden kuluessa. Kirjoittaja: Krista Korpela-Kosonen Viestintä Nutrimedia Lähde: Suomen ravitsemustieteen yhdistyksen seminaari D-vitamiini muuta kuin luuta Helsingissä. 14 Ravitsemuskatsaus

15 Suomalaisten D-vitamiinitilanne on hyvä Muissa pohjoismaissa matalammat tasot Suomalaisten D-vitamiinin saanti on parantunut sekä valmisteiden käyttäjillä että niitä käyttämättömillä mm. maitovalmisteiden D-vitaminoinnin myötä. Saanti on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä. Veren D-vitamiinitasot ovat riittävät jopa vähiten D-vitamiinia saavilla aikuisilla. D-vitamiinivalmisteiden käytössä kannattaa pysyä kohtuudessa. Pitkäaikaiset hyvin korkeat saannit lisäävät kuolleisuutta ja sairastuvuutta mm. joihinkin syöpiin. Päivittäisen saannin ylärajana pidetään aikuisilla ja yli 10-vuotiailla lapsilla 100 mikrogrammaa, 2-10-vuotiailla 50 µg ja vauvaikäisillä 25 µg. Ruotsissa matalammat saannit Ruotsalaiset aikuiset saivat D-vitamiinia keskimäärin seitsemän mikrogrammaa vuorokaudessa vuosina , selviää Riksmaten-tutkimuksen tuloksista. Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa suositellun 10 mikrogrammaa/vrk (tai enemmän) sai 19 prosenttia. Livsmedelsverket on tehnyt laskelmia siitä, miten väestön D-vitamiinin saantiin vaikuttaisi, jos maitovalmisteita ja rasvalevitteitä vitaminoitaisiin eri määrillä. Nykyisin Ruotsissa D-vitamiinia lisätään 0,5 mikrogrammaa vähärasvaisiin maitoihin (rasvaa alle 1,5 %). Norja luottaa kalanmaksaöljyyn Norjalaisten D-vitamiinin saannista ja vitamiinin tasosta veressä on niukasti tutkittua tietoa. Muutaman tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että valtaosalla aikuisista saanti on riittävää. Toisaalta monella veren D-vitamiinitaso on matala talviaikaan. Norjassa kalanmaksaöljyn käyttö on perinteistä ja yleistä. Kalaa syödään paljon ja se onkin D-vitamiinin päälähde. Elintarvikkeita ei täydennetä D-vitamiinilla, kuten Suomessa tehdään. Myös Islanti on kalanmaksaöljyn vannoutunut käyttäjämaa. Siellä yksi vähärasvainen maitolaatu on vitaminoitu. Islannissa D-vitamiinisuositus on vähän pohjoismaisia suosituksia isompi: alle 11-vuotiaille suositellaan 10 µg, vuotiaille 15 µg ja yli 70-vuotiaille 20 µg D-vitamiinia päivässä. Saanti jää joka ikäryhmässä näitä suosituksia pienemmäksi. Eniten D-vitamiinia saavat yli 60-vuotiaat miehet (13,4 µg) ja naiset (8,6 µg). Tanskalaisilla D-vitamiinin keskimääräinen saanti on vähäistä: lapsilla 2,7 µg ja aikuisilla 3,8 µg päivässä. Vitamiinivalmisteiden käyttö lisää saantia, esimerkiksi naisilla saanti kasvaa 7,6 µg:aan/vrk. KL Lähteet: Professori Suvi Virtasen, professori Margit Brustadin, ravitsemusasiantuntija Cecilia Nälsenin, professori Laufey Steingrimsdottirin ja professori Inge Tetensin esitykset Vitamin D status and intake in Nordic countries -seminaarissa Tieteiden talossa. D-vitamiinin lähteet Pohjoismaissa Suomi Ruotsi Norja Tanska Islanti - vitaminoidut - kala - kala - kala Suositus: maitovalmisteet - liha, siipikarja, - kalanmaksaöljy - maito kalaa 2 krt/vko - kala - kananmuna - vitaminoidut - kananmuna D-vitamiinilisä - vitaminoidut - muut rasvalevitteet - rasvalevitteet tai 1 tl rasvalevitteet rasvalevitteet - muut - leipä kalanmaksaöljyä/pvä - kananmuna, liha - maitovalmisteet Ravitsemuskatsaus

16 ravintoaineet tapetilla Huomio ikääntyneiden proteiinien saantiin Ruokavalio vaikuttaa suuresti ikääntyneiden ravitsemustilaan, terveyteen ja sairauksista toipumiseen. Proteiinit ovat elintärkeä osa hyvää ravitsemusta koko elämänkaaren ajan. Ikäihmisillä toimintakyky ja terveydentila vaikuttavat oleellisesti niiden tarpeeseen. Siksi riittävä saanti tulee varmistaa yksilöllisesti. Proteiinit rakentuvat aminohapoista, joita tarvitaan varsinkin lihasten ja luuston rakennusaineiksi. Ikääntyneillä liian niukka proteiinien saanti aiheuttaa lihaskatoa eli sarkopeniaa. Se heikentää liikuntakykyä ja kehon hallintaa sekä altistaa infektioille. Riittävä proteiinien saanti puolestaan suojaa lihas- ja luukadolta, kun samalla huolehditaan D-vitamiinin ja kalsiumin saannista ja harrastetaan liikuntaa. Tämä auttaa ikääntynyttä pysymään omatoimisena mahdollisimman pitkään. Proteiinit vaikuttavat myös ihon kuntoon ja nopeuttavat haavojen paranemista. Kuinka paljon proteiineja? Proteiinien hyväksikäyttö elimistössä heikkenee ikääntymisen myötä. Siksi ikääntyneille suositellaan proteiineja enemmän kuin työikäisille. Yli 64-vuotiaiden tulisi saada proteiineja 1,2 1,4 g painokiloa kohden eli yhteensä noin g ja energiaa vähintään 1500 kcal (6,5 MJ) vuorokaudessa. Proteiinien tarve lisääntyy sairauksien ja lihaskuntoharjoittelun myötä. Tällöin proteiineja tulee saada vähintään 1,4 g painokiloa kohden. Proteiinimäärän on hyvä jakautua tasaisesti päivän mittaan; esimerkiksi g:n annos aamupalalla, lounaalla ja päivällisellä ja pienempi määrä välipaloilla. Tällöin elimistö pystyy hyödyntämään sen parhaiten. Yksilöllisyys huomioon Tämän päivän ikääntyneet ovat heterogeeninen ryhmä. Proteiinien tarpeeseen vaikuttavat toimintakyky ja terveydentila ikävuosia enemmän. Tutkimusten mukaan monien vanhusten ravitsemustila on heikentynyt. Esimerkiksi vain joka neljäs kotona asuva ikäihminen saa riittävästi proteiineja. Moni ikääntynyt syö liian vähän. Huonot hampaat ja muut suun ongelmat voivat vaikeuttaa syömistä. Lisäksi sairaudet, runsas lääkitys ja vähäinen liikunta voivat heikentää ruokahalua. Pienestä ruokamäärästä on vaikea saada riittävästi energiaa, proteiineja ja muita ravintoaineita. Suurin riski saada liian vähän proteiineja on kotihoidon piirissä ja laitoshoidossa olevilla vanhuksilla. Moni on laiha ja aliravittu. Toisaalta vanhus voi olla ylipainoinen, mutta kärsiä silti proteiinien puutteesta. Proteiinit lautasella Parhaat proteiinien lähteet ovat taulukossa. Sen avulla voi arvioida ruokavalion proteiinimäärän ja suunnitella keinoja sen lisäämiseksi. Lisäapua saa Gerontologinen ravitsemus ry:n nettisivuilta ( Siellä on esimerkiksi elintarvikkeiden ja ruoka-annosten valokuvia proteiinimäärineen sekä muutama esimerkkiruokavalio. Ruokavaliota voi täydentää myös runsaasti proteiineja sisältävillä täydennysravintovalmisteilla. Osa niistä on veteen sekoitettavia puuro-, keitto- ja pirtelöaineksia, osa sellaisenaan nautittavia proteiinijuomia ja -patukoita. Kokonaisuus on tärkeä Proteiinien saannin varmistaminen ei yksin riitä. Ruokavalion tulee olla niin monipuolinen, että muidenkin ravintoaineiden ja 16 Ravitsemuskatsaus

17 energian saanti on kohdallaan. Ruoka tulee tarjota sellaisessa muodossa, että ikääntynyt pystyy sitä syömään. Myös riittävä nesteiden saanti tulee varmistaa. Oleellisesta on, että ruoka on paitsi ravitsevaa, myös maukasta, ja että syömiseen on riittävästi aikaa. Tällöin ruokavalio toimii virkistävänä mielihyvän lähteenä ja tukee terveyden lisäksi myös ikääntyneen toimintakykyä, vireyttä ja elämänlaatua. Laki velvoittaa osaamista Vanhusten heikentynyt ravitsemustila tunnistetaan terveydenhuollossa huonosti. Se vaatii erityisosaamista, jonka järjestämiseen vuonna 2013 voimaan tullut vanhuspalvelulaki velvoittaa. Lain mukaan kuntien käytössä tulee olla ravitsemuksen erityisasiantuntemusta. Jos henkilöstöön ei kuulu laillistettua ravitsemusterapeuttia, voidaan ravitsemusasiantuntemus hankkia muilla tavoin; esimerkiksi ostopalveluna toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai yksityiseltä toimijalta. Monet eri alojen ammattilaiset (ruokapalveluhenkilöstö, kotiavustajat, lähihoitajat ym.) vaikuttavat työssään siihen, miten hyvin vanhusten ruokavalio toteutuu. Täydennyskoulutuksella varmistetaan, että heidän ravitsemustietonsa ovat ajan tasalla ja että he osaavat soveltaa niitä myös käytäntöön. Kirjoittaja: Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala Kelan tutkimusosasto Taulukko. Luontaisia proteiinien lähteitä. Kirjallisuutta: Suominen M, Soini H, Muurinen S ym. Ikääntyneiden ruokatottumukset, ravinnonsaanti ja ravitsemustila suomalaisissa tutkimuksissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2012;49: Annos Proteiinia Eläinproteiinien lähteitä* Tavalliset maidot, piimät, jogurtit ym. 2 dl (lasillinen) 6-7 g Proteiinilla rikastetut maidot 2 dl (lasillinen) 10 g Proteiinijuomat ja -jogurtit 2 dl (lasillinen) g Kovat juustot, leipäjuusto 100 g g Raejuusto 100 g 16 g Maitorahka ja proteiinirahkat 100 g g Kananmuna 1 kpl (60 g) 7 g Kala 100 g g Liha 100 g g Liha- ja makkaraleikkeleet 100 g g Kasviproteiinien lähteitä Leivät 100 g (4-5 viip.) 5-10 g Kaurahiutaleet, tumma makaroni 100 g g Soijajauhot, vähärasvainen 100 g 45 g Soijajauhot, rasvainen 100 g 35 g Soijapavut tai -rouhe, keitetty 100 g g Muut pavut, keitetyt 100 g g Herneet, tuoreet tai keitetyt 100 g 5-6 g Linssit ja kikherneet, keitetyt 100 g 7-9 g Pähkinät ja mantelit 100 g g Auringonkukan ym. siemenet 100 g g Soijamaito ja -jogurtti 2 dl (lasillinen) 6-8 g * Mitä vähärasvaisempi elintarvike, sitä enemmän proteiinia Lähteet: ja elintarvikkeiden pakkausmerkinnät Ravitsemuskatsaus

18 ravintoaineet tapetilla Proteiinin tarve vaihtelee iän ja aktiivisuuden mukaan Proteiinin tarve ja saannin riittävyys vaihtelevat mm. ikäryhmittäin. Esimerkiksi leikki-ikäisten ja myös isompien lasten proteiinin saanti on suositukseen nähden riittävää, jopa varsin runsasta. Proteiinia suositellaan 2 17-vuotiaille 0,9 grammaa painokiloa kohti. Ikääntyneiden proteiinin tarve on suurempi kuin muiden ikäryhmien, kun suhteutetaan kehon painoon, 1,2 1,4 grammaa/kg proteiinia. Esimerkiksi maito, maitovalmisteet ja liha ovat hyviä proteiinin lähteitä. Dosentti Merja Suominen Gerontologinen ravitsemus (Gery) ry:stä kertoo, että proteiinin saannin lisääminen muistisairaalla voi parantaa liikuntakykyä ja siten elämänlaatua. Geryn tutkimuksessa ikääntyneiden räätälöidyllä ravitsemusohjauksella saatiin mm. proteiinin ja kalsiumin saantia parannettua. Sen seurauksena myös elämänlaatu kohentui. Muun muassa eräs tutkimukseen osallistunut sanoi saaneensa jalat takaisin. Huippu-urheilijoille enemmän Urheilijoilla proteiinin tarve kasvaa, kun liikunnan intensiivi- syys lisääntyy, kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti Jan Verho. Esimerkiksi tavalliselle kuntoliikkujalle riittää 0,8 1,0 grammaa/painokilo, kun taas huippukestävyysurheilijoiden proteiinin tarve on 1,6 grammaa/painokilo. Urheilija voi saada riittävästi proteiinia tavanomaisesta ruokavaliosta. Sopiva kerta-annos proteiinia useimmille aterioille on g. Tarpeen kasvu ei siis tarkoita sitä, että pitäisi syödä proteiinivalmisteita. Urheilijan kannattaa nauttia proteiinia heti harjoittelun jälkeen. Tehokkaasti hyödynnettäviä proteiininlähteitä ovat maito (erityisesti sen sisältämä hera) ja soija. Proteiini pitää kylläisenä On vahvaa näyttöä siitä, että riittävä proteiininsaanti on välttämätöntä energiatasapainon kannalta, sanoo professori Aila Rissanen. Ravinnon proteiinin osuudella energiansaannista on kokonaisenergiansaantia vähentävä vaikutus riippumatta muiden energianlähteiden suhteellisesta osuudesta. Jos hiilihydraattien ja/tai rasvan suhteellinen osuus energiasta kasvaa ja proteiinin osuus vähenee, energiansaanti lisääntyy. Proteiinin etuna laihduttajilla ja painonhallintaa opettelevilla on sen kylläisyyttä ylläpitävä vaikutus. Kun proteiinia lisätään ja samalla hiilihydraattien osuutta vähennetään, verenpaine voi laskea. Lisäksi veren rasva-arvoissa ja suolistobakteerikannassa voi tapahtua muutosta parempaan suuntaan. Suomalainen kulutti 105 grammaa proteiinia päivässä vuonna Tästä lähes kolmasosa (32 %) oli peräisin maidosta ja maitovalmisteista ja saman verran (32 %) oli lihaproteiinia. Muut tärkeimmät proteiinilähteet olivat viljavalmisteet (24 %) ja kala (7 %). KL Lähteet: Esitykset seminaarissa Tutkimustieto avaa maitoproteiinien merkitystä ruuassamme Helsingissä. Esitykset pdf-muodossa kohdassa Tiedotteet (Proteiini mikä on sopiva määrä?) 18 Ravitsemuskatsaus

19 Elämäntavoilla terveyttä Jopa yhdeksän kymmenestä voisi välttyä diabetekselta Peräti 90 prosenttia tyypin 2 diabeteksesta voisi olla ehkäistävissä, mikäli riskitekijöissä tapahtuisi muutosta myönteiseen suuntaan. Samat riskitekijät vaikuttavat yhtä aikaa useisiin eri sairauksiin. Suojaavia tekijöitä ovat terveellinen ravinto, riittävä liikunta ja painonhallinta. Professori Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta korostaa painonhallinnan merkitystä, sillä ylimääräinen rasvakudos on aina riskitekijä. Erityisesti rasvan varastoituminen sisäelinten ympärille, kuten sydämen ulkopinnalle, lihaskudokseen ja maksaan, altistaa tyypin 2 diabetekselle ja valtimotaudeille. Tällaista ektooppista rasvaa voidaan tehokkaasti vähentää liikunnalla ja vaihtamalla kovat rasvat pehmeään, hän kertoo. Uusitupa muistuttaa, että ylipaino on vahvasti yhteydessä tyypin 2 diabeteksen riskiin. Sisäelinten ympärille kertyvä rasva liittyy kiinteästi sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin, joskaan sen lopullista merkitystä ei vielä täysin tunneta. Jo yhden kilon painonpudotus vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä noin seitsemän prosenttia, Uusitupa rohkaisee. Terveet elintavat päihittävät lääkkeet Suomessa noin puoli miljoonaa ihmistä sairastaa diabetesta, mutta jonkinasteinen sokeriaineenvaihdunnan häiriö on jopa prosentilla väestöstä. Tyypin 2 diabetes yleistyy maailmanlaajuisesti räjähdysmäisesti, ja vuonna 2035 diabeetikoita arvioidaan olevan jo 590 miljoonaa. Uusituvan mukaan pitkäaikaiset seurantatutkimukset osoittavat, että tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä terveelliset elintavat ovat ylivoimaisia. Ne ovat tehokkaampia kuin paras mahdollinen tällä hetkellä tarjolla oleva diabeteksen lääkehoito ja ajavat jopa diabeteksen perinnöllisen riskin ohi. Liikunnan ja painonhallinnan ohella ratkaisee ravitsemus. Terveellinen pohjoismainen ruokavalio ehkäisee diabeteksen lisäksi muitakin kansansairauksia. Keskeistä on riittävä kuidun saanti, pehmeän rasvan suosiminen ja runsas kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttö. Kun kovaa rasvaa korvataan ruokavaliossa rypsi- tai oliiviöljyllä, insuliinin teho elimistössä paranee, kuvailee Uusitupa tutkimushavaintoja. Juomista saadaan paljon sokeria Uusitupa muistuttaa, että kaikki ravinnon hiilihydraatitkaan eivät ole samanarvoisia. Runsas täysjyväviljan käyttö ja riittävä kuidun saanti pienentävät diabeteksen riskiä, kun taas runsas sokeripitoisten juomien käyttö on yhteydessä lisääntyneeseen sairastumisriskiin. Suomalaiset aikuiset saavat jopa neljänneksen päivittäisestä sokeristaan juomista. Suositeltu sokerin päivittäinen enimmäismäärä, noin 50 grammaa, tulee täyteen jo puolesta litrasta sokeroitua virvoitus- tai mehujuomaa, kertoo erikoistutkija Heli Kuusipalo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Yksittäisistä ravintoaineista pienempään diabeteksen riskiin ovat olleet yhteydessä mm. riittävä D-vitamiinin ja välttämättömiin rasvahappoihin kuuluvan alfalinoleenihapon saanti. Ruoka-aineista suojatekijöiksi on täysjyväviljan ohella yhdistetty esimerkiksi maitovalmisteet ja kahvi sekä kuitupitoiset kasvikset ja hedelmät. Sokeripitoisten juomien lisäksi myös runsasta punaisen ja prosessoidun lihan käyttöä on Ravitsemuskatsaus

20 Ajankohtaista elämäntavoilla terveyttä hyvä välttää, sillä ne on yhdistetty lisääntyneeseen sairastumisriskiin. Ravitsemussuositukset ohjaavat rajoittamaan niiden käyttömäärän korkeintaan puoleen kiloon viikossa. Keskeiset riskitekijät kuriin Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut tavoitteen, että alle 70-vuotiaiden kuolleisuus sydäntauteihin, aivohalvauksiin, syöpiin, keuhkoahtaumatautiin ja diabetekseen vähenee jäsenmaissa neljänneksellä vuoteen 2025 mennessä. Ylijohtaja Erkki Vartiainen THL:sta uskoo, että näiden kroonisten sairauksien ehkäisy onnistuu Suomessa, mikäli muutokset riskitekijöissä kehittyvät myönteiseen suuntaan. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että aikuisväestön ylipainoisuuden yleistyminen on Suomessa tasaantunut, mutta toisaalta keskimääräinen kolesterolitaso ja diastolinen verenpaine ovat kääntyneet nousuun. Omaa vastuuta ei voi ulkoistaa Sekä Uusitupa että Vartiainen toivovat elintarviketeollisuuden osallistuvan diabeteksen ja muiden kroonisten kansansairauksien ehkäisytalkoisiin. Elintarviketeollisuus on avainasemassa esimerkiksi suolan käytön vähentämisessä. Myös teollisuuden rasvavalinnoilla on keskeinen kansanterveydellinen merkitys. Uusitupa uskoo, että kolmannen sektorin rooli tulee terveyden edistämistyössä entisestään korostumaan. Esimerkiksi Sydänliiton ja Diabetesliiton yhteinen Sydänmerkki kattaa tällä hetkellä jo noin 2000 elintarvikkeen valikoiman. Sydänmerkillä on vahva terveellisiä elintarvikevalintoja ohjaava merkitys, hän sanoo. Asiantuntijat katsovat, että yhteiskunta voi parhaimmillaan tehdä terveelliset elintapamuutokset helpommiksi. Viime kädessä vastuu valinnoista on kuitenkin henkilökohtainen. Vastuuta omasta terveydestä ei voi ulkoistaa, sillä kukaan ei voi liikkua tai syödä puolestasi. Lasten kohdalla korostuu tietysti vanhempien vastuu. Parhaimmillaan terveellinen elämä on osa tavallista arkea, Uusitupa muistuttaa. Kirjoittaja: Krista Korpela-Kosonen Viestintä Nutrimedia Lähteet: Matti Uusituvan, Erkki Vartiaisen ja Heli Kuusipalon puheenvuorot Kansanterveyspäivässä Helsingissä Tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä Lihavuus Vähäinen liikunta Vähäinen täysjyväviljan käyttö ja kuidun saanti Runsas kovan rasvan käyttö Ruoan suuri energiatiheys Runsas nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien, etenkin sokeroitujen juominen, käyttö Runsas punaisen lihan kulutus Perinnöllinen alttius Suvussa esiintyvä diabetes Pieni syntymäpaino Matala sosioekonominen asema 20 Ravitsemuskatsaus