Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti

Transkriptio

1 Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti Helsingin kaupungin turvallisuusohjelman alatyöryhmä Helsingin kaupungin hallintokeskus Turvallisuus- ja valmiusosasto

2 Tekijät: Julkaisija: Tilaukset, jakelu: Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmä Helsingin kaupungin hallintokeskus, turvallisuus- ja valmiusosasto Helsingin kaupungin hallintokeskus, tietopalvelu puh. (09) , s-posti: Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 2

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto 4 2 Syrjäytymisen ja yhteisöllisyyden määritelmä Syrjäytymisen ilmiö ja syrjäytyneet ryhmät Yksilön syrjäytyneisyys Syrjäytyminen ja alueellinen eriytyminen Yhteisöllisyys ja sosiaalinen pääoma Syrjäytymisen ehkäisy 7 3 Syrjäytymisen tunnuslukuja Helsingissä Väestö Hyvinvointi, koulutus ja työllisyys Sosiaalipalvelujen tarve Asuntokanta 14 4 Syrjäytymisen ehkäisytoimia Helsingissä Lapset ja nuoret Työikäiset Vanhukset Erityisryhmät ja muut hankkeet Yhteenvetona hankkeista 31 5 Työryhmän toimenpide-ehdotus 35 1) Esikaupunkien renessanssi hallintokuntien yhteishankkeeksi 35 2) Lähityön laajentaminen ja vakiinnuttaminen 35 3) Jokaiselle lapselle yksi harrastus 36 4) Sosiaalisten innovaatioiden kilpailu 36 Lähteet 38 Liitteet 39 Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 3

4 1 Johdanto Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmä on yksi kuudesta Helsingin kaupungin tulevaa turvallisuusohjelmaa vuosille valmistelevista työryhmistä. Turvallisuusohjelman johtoryhmän antama toimeksianto työryhmille oli selvittää, mitä suunnitelmia on jo olemassa ja mitä toimenpiteitä on tehty kunkin ryhmän tehtäväalueella. Tämän jälkeen ne valmistelevat oman toimenpide-ehdotuksen, jonka määräaika on Helmikuussa 2009 kaupunginjohtaja nimesi työryhmän puheenjohtajaksi aikuispalvelujohtaja Helinä Hulkkosen sosiaalivirastosta. Työryhmän jäseniksi nimettiin/kutsuttiin maahanmuuttoasioiden johtaja Annika Forsander henkilöstökeskuksesta, toimistopäällikkö Rikhard Manninen kaupunkisuunnitteluvirastosta, apulaisosastopäällikkö Markku Leijo kiinteistövirastosta, liikuntapalvelupäällikkö Maria Nyström liikuntavirastosta, erityissuunnittelija Harri Taponen nuorisoasiankeskuksesta, projektipäällikkö/suunnittelija Tiina Kalliokoski opetusvirastosta, palotarkastaja Anne Koivisto pelastuslaitokselta, erityissuunnittelija Juha Nyman terveyskeskuksesta, ylikomisario Veli Hukkanen Helsingin poliisilaitokselta, erityisdiakonian johtava diakoniatyöntekijä Marita Nummelin Helsingin seurakuntayhtymästä, toiminnanjohtaja Pirjo Tulikukka Helsingin kaupunginosayhdistykset ry:stä on toiminut työryhmän pysyvänä asiantuntijana. Työryhmän sihteereinä toimivat johtava turvallisuuskoordinaattori Johanna Seppälä hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosastolta, kehittämiskonsultti Anne Kuvaja sosiaaliviraston aikuisten palvelujen vastuualueelta, ja lisäksi korkeakouluharjoittelija Maija Silpola sekä suunnittelija Eija Laihinen ovat osallistuneet sihteerintehtävien hoitamiseen. Varajäseninä työskentelyyn ovat osallistuneet sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviainen sosiaalivirastosta, maahanmuuttotyön koordinaattori Anu Riila henkilöstökeskuksesta, yleiskaavasuunnittelija Tero Santaoja kaupunkisuunnitteluvirastosta, suunnittelija Satu Rieger kiinteistövirastosta, projektityöntekijä Minna Saira liikuntavirastosta, toimistopäällikkö Martti Poteri nuorisoasiainkeskuksesta, johtava aluepalotarkastaja Seppo Lucenius pelastuslaitokselta, komisario Outi Petersohn Helsingin poliisilaitokselta, ylikomisario Vesa Löppönen Helsingin poliisilaitokselta sekä kansainvälisen työn sihteeri Tarja Hellsten Helsingin seurakuntayhtymästä. Työryhmä on pitänyt yhdeksän kokousta ajalla Tapaamisten keskeisiä teemoja olivat syrjäytymisen ilmiön moniulotteisuus, alueellinen eriytyminen ja työllistymisen merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä. Kuullut asiantuntijaesitykset virittivät keskustelua etenkin positiivisesta diskriminaatiosta, esikaupunkien kehittämismahdollisuuksista sekä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta. Syrjäytymisen ilmiötä pyrittiin lähestymään etenkin positiivisen, yhteisöllisyyttä ja asukkaiden osallisuutta korostavan näkökulman kautta. Työryhmä on kuullut kokouksissaan seuraavia asiantuntijoita: vs. tutkimuspäällikkö Markus Laine, tietokeskus, yleiskaavasuunnittelija Tero Santaoja, kaupunkisuunnitteluvirasto sekä kehittämiskonsultti Taina Hussi, sosiaalivirasto. Työryhmä sai turvallisuusohjelman ohjausryhmältä tehtäväkseen laatia kartoituksen meneillään olevista, syrjäytymisen ehkäisyyn ja vähentämiseen liittyvistä hankkeista Helsingissä. Työryhmän jäsenten tekemä tietojen keruu tapahtui touko lokakuussa Hankekartoituksen pääpaino oli meneillään olevissa hankkeissa, mutta esiin nousi myös eräitä jo päättyneitä hankkeita, joista on syntynyt hyviä käytäntöjä. Hankkeiden kuvaukset sekä käytetty jaottelutapa on esitelty tarkemmin luvussa 4. Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 4

5 2 Syrjäytymisen ja yhteisöllisyyden määritelmä Sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden strategioita koskevassa Suomen kansallisessa raportissa kiteytetään sosiaaliturvan suunta lähivuosina neljään strategiseen linjaukseen; edistetään terveyttä ja toimintakykyä, lisätään työelämän vetovoimaa, vähennetään köyhyyttä ja syrjäytymistä ja varmistetaan toimivat palvelut ja kohtuullinen toimeentuloturva (Kansallinen 2006). Samat neljä painopistealuetta on listattu myös sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveyspolitiikan strategioissa vuosille 2010 ja 2015 (Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2010; Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2015). 2.1 Syrjäytymisen ilmiö ja syrjäytyneet ryhmät Mikään yksittäinen ongelma ei sinänsä aiheuta syrjäytymistä, vaan kyse on kasaantuvista ongelmista ja eräänlaisen huono-osaisuuden kehän muodostumisesta (Forssén 2006). Nykyisin syrjäytyminen määritellään varsin yleisesti yksilöä yhteiskuntaan yhdistävien siteiden heikkoudeksi. Syrjäytyneinä pidetään henkilöitä, jotka eivät kykene osallistumaan täysipainoisesti talous-, yhteiskunta- ja siviilielämään ja/tai joiden tulot ja muut resurssit (henkilökohtaiset, perheen ja kulttuuriset) ovat niin riittämättömiä, että he eivät kykene nauttimaan elintasosta, jota heitä ympäröivässä yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävänä. Syrjäytyminen voidaan näin ollen määritellä taloudellisten resurssien puutteen, yhteiskunnasta eristymisen sekä sosiaali- ja kansalaisoikeuksien rajallisuuden yhdistelmäksi. Toiseksi korostetaan syrjäytymisen prosessiluonnetta. Syrjäytyminen voi olla yksilöllistä, ryhmiä koskevaa tai aluetta koskevaa ja sitä voivat edistää ongelmat, jotka liittyvät työntekoon, opetukseen ja elintasoon, terveyteen, kansallisuuteen, huumeidenkäyttöön, sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen ja väkivaltaan. Esimerkiksi nuorten syrjäytymistä tutkittaessa on prosessinomaisuus nähty siten, että ongelmat koulussa ja/tai kotona ovat syrjäytymisen ensimmäistä tasoa. Seuraavana tasona on epäonnistuminen koulussa ja koulun keskeyttäminen. Kolmannella tasolla kehityskulku johtaa heikkoon työmarkkina-asemaan, josta edetään taloudellisiin ongelmiin ja riippuvuuteen hyvinvointivaltiosta. Viidennen ja viimeisen tason muodostavat elämänhallinnan ongelmat, toisin sanoen päihde- ja mielenterveysongelmat ja rikollisuus (Alatupa ym. 2007). Syrjäytyneiksi ryhmiksi yhteiskunnallisessa keskustelussa on nimetty esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät, pitkäaikaissairaat ja vammaiset, syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret, päihdeongelmaiset, asunnottomat, ylivelkaantuneet, rangaistavaan tekoon syyllistyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat maahanmuuttajat. On myös näkemyksiä, että jo itse puhe syrjäytyneistä syrjäyttää. Huomio tulisikin kiinnittää siihen yhteiskuntaan, joka tuottaa puhetta syrjäytymisestä (Helne 2002). Tuula Helne (2002) viittaa käsitteellä kaksois-ekskluusio ilmiöön, jossa ensin syrjäyttää yhteiskunta ja tämän jälkeen puhe. Uudenlaisena syrjäytymisen muotona on viime aikoina noussut esiin eräänlainen verkkosyrjäytyminen, jossa reaalimaailman yhteisöllisyys on korvautunut verkkoyhteisöllisyydellä ja kiinteillä suhteilla kansainvälisiin sosiaalisiin verkostoihin internetissä. Mika Aaltolan (2009) tutkimusprojektin Ideological Characteristics of School Shootings mukaan päivittäisestä kouluyhteisöstä syrjäytyminen ja samalla kytkeytyminen netin sosiaalisiin vihayhteisöihin on ollut yhdistävä tekijä traagisissa kouluampumistapauksissa. 2.2 Yksilön syrjäytyneisyys Syrjäytyneiden reagointitavasta riippuen yksilön pahoinvointi suuntautuu joko sisään- tai ulospäin. "Acting out" -syrjäytyneet kääntävät pahan olon ulospäin ja uhkaavat lähiyhteisön rauhaa sekä turvallisuutta. "Acting in" -syrjäytyneet kääntävät pahan olonsa sisäänpäin ja käyttäytyvät itsetuhoisesti. Henkilö, jolla ei ole muuta menetettävää kuin välinpitämätön asenne ja alituinen paha olo, on pelottavan usein vakava uhka muiden tai omalle hyvinvoinnilleen (Lehto 2009). Itsekkyyden korostuminen yhteisöllisyyden yli edesauttaa etenkin henkistä ihmisyhteisöstä syrjäytymistä. Tässä suhteessa syrjäytyminen ei ole pelkästään tekojen tai toiminnan suhteen yhteiskunnassa pärjäämättömien ongelma, vaan se saattaa muodostua pahaksi asennevammaksi muuta ihmisyhteisöä kohtaan (Lehto 2009). Syrjäytymisen mahdollisia oireita ovat esimerkiksi aloitekyvyttömyys, arvottomuuden tunne, elämänilon väheneminen, epäluulot, epäsiisteys, eristyminen, harrastusten puute, ihmissuhteiden puute, innostuksen puute, itsekeskeisyys, itsetuhoisuus, kiinnostuk- Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 5

6 sen puute, laiskuus, negatiivisuus, oppositioasenne, passivoituminen, piittaamattomuus normeista ja muista ihmisistä, päihteiden runsas tai hallitsematon käyttö, sitoutumisen vaikeus, tarkoituksettomuuden tunne, vahva ulkopuolisuuden tunne, voimattomuuden tunne, välinpitämättömyys sekä yksinäisyyden kokemus (Lehto 2009). 2.3 Syrjäytyminen ja alueellinen eriytyminen Helsingin ja muiden suomalaisten kaupunkiseutujen on viime aikoina tehdyissä tutkimuksissa todettu erilaistuneen sisäisesti, toisin sanoen väestön erilaistuminen muun muassa tulojen, työn ja koulutuksen mukaan on kasvattanut myös asuinalueiden välisiä eroja (Niska 2004; Vaattovaara & Kortteinen 2007). Alueellisen eriytymisen ilmiö on tuttu muista eurooppalaisista kaupungeista. Työ- ja elinkeinoministeriön kaupunkipolitiikan periaatepäätöksessä on todettu, että sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen on negatiivista silloin, jos tietyillä alueilla koetaan, ettei asukkailla ole tasa-arvoisia mahdollisuuksia kehittää kykyjään ja osallistua yhteiskuntaan ja työelämään (Kaupunkipolitiikan periaatepäätös 2009). Alueellinen eriytyminen liittyy myös valikoivan muuttoliikkeen mekanismeihin, kun alueen tulo- ja lähtömuuttajat eroavat esimerkiksi koulutukseltaan tai tulotasoltaan. Kuva 1 kuvaa leimautumisen kierrettä. Alueella ilmenevät ongelmat voivat lisätä muuttohalukkuutta resursseja omaavien asukkaiden keskuudessa, jonka seurauksena alueen väestörakenne voi yksipuolistua. Kuva 1. Leimautumisen kierre (Rådberg 1991 cit. Ohjelma syrjäytymisen ja sosiaalisen segregaation ehkäisemiseksi 1998) 2.4 Yhteisöllisyys ja sosiaalinen pääoma Syrjäytymiskeskustelun sosiaalipoliittisena tavoitteena on vetää yhteisyydestä irtautuneet ihmiset takaisin sen piiriin. Näin yritetään luoda senkaltaista yhteisyyttä, jota jokainen yhteiskunta tarvitsee. Syrjäytymisen ehkäisyssä painotetaan vuorovaikutuksellista suhdetta yhteiskunnan kanssa, yhteisöllisyyden tunnetta. Ihminen oppii ihmisyyden, arvot, moraalin, normit, uskomukset, kielen, kulttuurin, tavat, tottumukset eli koko maailman- ja ihmiskuvansa, käsitykset oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta häntä ympäröivästä maailmasta, etenkin läheisestä ihmisyhteisöstään. Arvojen, moraalin, normien, lakien ja säädösten sekä uskomusten avulla ihmisyhteisöt ovat pyrkineet turvaamaan yhteisönsä elinkelpoisuuden ja elinvoimaisuuden vuosituhansien saatossa sekä suojautumaan ulkopuolista uhkaa/vihollista vastaan. Yhteisöllisyys, sen vaaliminen sekä sen merkityksen korostaminen oli ennen nykyajan, teollistumisen ja kaupungistumisen edesauttaman individualismin esiinnousua elinehto paitsi yhteisölle, myös sen yksittäisille jäsenille (Lehto 2009). Yhteisöllisyyteen liitetään usein sosiaalisen pääoman käsite. Sosiaalisen pääoman on usein katsottu viittaavan joukkoon positiivisia yhteisöllisiä ilmiöitä, joita yksilöllinen vuorovaikutus ylläpitää. Tiedemaailmassa sosiaalisen pääoman käsitteellistäminen on yhä kesken. Osa tutkijoista tarkoittaa sillä sosiaalisen koheesion luomaa suhdeverkostoa ja sen tiiviyttä yhteisöllisellä tasolla. Näkemyksessä keskeistä on se, että sosiaalinen koheesio vahvistaisi sosiaalisia normeja ja lisäisi toimijoiden välistä luottamusta. Toisen, instrumentaalisen tulkinnan mukaan sosiaalinen pääoma on ensi sijassa resurssi. Näkemyksessä on lähtökohtana, että sosiaalinen pääoma on yksilön resurssi, jota voidaan tarkastella myös yhteisötasolla. Näkemyksessä painotetaan suhdeverkostojen rakenteellisia tekijöitä enemmän kuin esimerkiksi koheesiota (Laukka 2009). Keskeisiä sosiaalisen pääoman muodostumiselle on henkilöiden ja ryhmien väliset sosiaaliset siteet ja niiden muodostamat verkostot. Keskeisiä ominaisuuksia ovat verkostot ja osallistuminen, luottamus ja yleinen vastavuoroisuus (Laukka 2009). Sisäpiirin keskinäinen avunanto ei täytä sosiaalisen pääoman ehtoja, sillä palvellakseen terveyttä ja hyvinvointia, ihmissuhdeverkoston pitää olla avoin eikä suljettu. Avoimet verkostot sitovat löyhästi yhteen erilaisia ihmisiä, vahvat (mm. mafia ja fundamentalistiset liikkeet) sulkevat toiset ulkopuolelle (Laukka 2009). Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 6

7 Maailmanpankki näkee sosiaalisen pääoman käsitteen olevan yhteydessä ainakin yhdeksään yhteiskunnallisen toiminnan alueeseen: perhe- ja nuorisopolitiikkaan, koulutukseen ja opetukseen, yhteiskuntaelämään, työhön ja organisaatioihin, demokratiaan ja hallintoon, rikoksiin ja väkivaltaan, taloudelliseen kehitykseen ja terveydenhuoltoon. Pohjimmiltaan sosiaalinen pääoma on sallivuuden, ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuuden sekä poliittisen ja taloudellisen osallistumisen takaava laaja-alainen yhteiskunnallinen ominaisuus (Hyyppä 2002). 2.5 Syrjäytymisen ehkäisy Yksilö ja perhe voivat hyvin kun kodissa riittää työtä, toimeentuloa ja terveyttä. Kun parisuhde, vanhemmuus sekä yksilöiden sosiaalinen verkosto ovat kunnossa ja asuminen mallillaan sekä kaikista perheenjäsenistä pidetään yksilöllisesti ja yhdenvertaisesti huolta, on syrjäytymisvaara vähäinen. Jokaisen ihmisen - riippumatta hänen syntyperästään, ihonväristään, sairaudestaan, sukupuolestaan, iästään, ikäryhmästään, uskonnostaan, etnisestä taustastaan, kansanryhmän osastaan, vammastaan tai vammaisuudestaan elämisen edellytykset ja tulevaisuuden mahdollisuudet tulee turvata, jotta hän ei syrjäytyisi. Syrjäytymisen ehkäisyyn kuuluu jo syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien tai syrjäytymistä syventävien riskitekijöiden tunnistaminen sekä varhainen puuttuminen havaittuihin ongelmiin, katkeamattoman palveluketjun ja riittävän pitkälle aikavälille laaditun toimintaohjelman mukaisten toimenpiteiden toteutumisen seurantaa, arviointia ja kehittämistä. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi voidaan jo varhain puuttua oppimisesta tai poikkeavuudesta johtuviin epäonnistumisen tunteisiin ja negatiivisiin palautteisiin sekä näiden johtamaan itsetunnon heikkenemiseen ja sen aikaansaamaan välttämiskäytökseen, luovuttamiseen ja sosiaalisiin ongelmiin. Syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa oleva voidaan palauttaa osaksi yhteiskunnan tasavertaista jäsenyyttä poistamalla ongelmia, jotka liittyvät työntekoon, asumiseen, opetukseen, elintasoon, terveyteen, kansallisuuteen, päihteiden käyttöön, sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, sekä henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan ja viranomaisten byrokratiaan. Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 7

8 3 Syrjäytymisen tunnuslukuja Helsingissä Tässä luvussa tarkastellaan syrjäytymisen ilmiötä erilaisten muuttujien, kuten työttömyyden, toimeentulotuen, pienituloisuuden ja koulutuksen valossa. Käytetyt tilastotiedot perustuvat pääosin Helsingin kaupungin tietokeskuksen tilastoihin ja julkaisuihin. 3.1 Väestö Helsingissä asui vuodenvaihteessa 2008/2009 noin asukasta (Helsingin tila 2009). Muuhun maahan verrattuna Helsingissä asuu runsaasti nuoria aikuisia, kun taas kouluikäisten lasten osalta tilanne on päinvastainen (Helsinki alueittain 2008). Väestörakenteessa on kuitenkin alueellisia eroja Helsingin sisällä. Alppiharjun peruspiirissä asuu runsaasti nuoria, Maunulassa taas yli 65-vuotiaiden osuus on Helsingin korkein (Helsinki alueittain 2008). Tuomarinkylässä lapsiperheiden osuus on Helsingin suurin. Lähtömuuttaneisuus oli vuonna 2008 suurinta kantakaupungissa, etenkin Kallion ja Alppiharjun peruspiireissä (Helsingin väestö 2009) (kuva 2). Ulkomaalaistaustaisen väestön kasvu on jatkunut nopeana etenkin vuodesta 2005 lähtien (Helsingin tila 2009). Äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvia oli Helsingissä vuoden 2008 lopussa yli (Helsingin tila 2009). Ulkomaalaistaustainen väestö on keskittynyt Helsingissä asumaan etenkin itäisen, läntisen ja koillisen suurpiirin alueelle (kuva 3). Ulkomaalaistaustaisen väestön sisällä on kuitenkin maaryhmittäisiä eroja alueellisessa keskittymisessä. Vuodenvaihteessa 2008/2009 Helsingissä asui perhettä, joista yksinhuoltajaperheiden osuus on lähes 30 prosenttia (Helsingin tila 2009). Sellaisia yksinhuoltajaperheitä, joissa asuu isä ja lapsia oli samana ajankohtana 3 630, ja vastaavasti perheitä, joissa asuu äiti ja lapsia oli Yksinhuoltajaperheiden osuus kaikista perheistä vaihtelee alueittain. Eniten yksinhuoltajaperheitä on keskisessä suurpiirissä (33 %) ja itäisessä suurpiirissä (32,3 %), vähiten puolestaan Östersundomin suurpiirissä (8,6 %). Vertailua peruspiirien välillä hankaloittaa lapsiperheiden vähäinen määrä eräillä alueilla. Kuva 2. Lähtömuuttaneisuus (sisäinen ja ulkoinen) Helsingissä osa-alueittain vuonna (Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus) Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 8

9 Kuva 3. Ulkomaan kansalaiset Helsingissä pienalueittain vuodenvaihteessa 2008/2009. (Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus) 3.2 Hyvinvointi, koulutus ja työllisyys Helsinkiläisten terveydentila on sairastavuusindeksin perusteella tarkasteltuna parempi kuin koko maassa keskimäärin (kuva 4). Sairastavuusindeksi perustuu kolmeen rekisterimuuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuuteen työikäisistä ja erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuuteen väestöstä. Suurimmassa osassa Helsingin peruspiirejä vakioitu sairastuvuusindeksi on koko maan väestön keskiarvoa pienempi. Muun muassa Jakomäen, Myllypuron, Maunulan, Vallilan ja Alppiharjun peruspiireissä sairastavuusindeksi ylittää koko maan keskiarvon. Yleinen, koko väestön koulutustaso on hyvä hyvinvointia kuvaava mittari. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä koulutetumpi väestö on, sitä vähemmän sairastavuutta, syrjäytymistä ja köyhyyttä esiintyy (Nuoret alueittain 2009). Helsingin 15 vuotta täyttäneestä väestöstä noin 70 prosentilla oli peruskoulun jälkeinen tutkinto vuonna Helsinkiläiset nuoret suorittavat enemmän lukiokoulutusta ja vähemmän ammatillisia tutkintoja kuin nuoret koko maassa keskimäärin. Toisaalta nuoret jäävät Helsingissä koko maata enemmän pelkän yleissivistävän koulutuksen, eli perus- ja lukiokoulutuksen varaan (Nuoret alueittain 2009). Tähän saattaa osaltaan vaikuttaa suuri korkeakouluissa opiskelevien määrä Helsingissä ja niissä suoritettavien opintojen pitkittyminen. Väestön keskimääräinen koulutustaso on noussut, mutta alueellisesti koulutustaso vaihtelee paljon Helsingin sisällä (kuva 5). Erot ovat olleet myös melko pysyviä (Nuoret alueittain 2009). Korkeammin koulutettu väestö löytyy etenkin eteläisen, läntisen ja pohjoisen suurpiirin alueilta, kuten Kulosaaren, Länsi-Pakilan, Munkkiniemen ja Lauttasaaren peruspiireistä. Erityisopetukseen otettujen ja siirrettyjen oppilaiden määrä on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Kokoaikaista erityisopetusta annetaan tavallisissa luokissa, erityisluokissa tai erityiskouluissa. Kokoaikaisen erityisopetuksen lisäksi kaikilla oppilailla on mahdollisuus saada osa-aikaista erityisopetusta. Vuonna 2008 Helsingin peruskouluissa oli erityisopetuksessa olevaa oppilaista (taulukko 1). Opintonsa kokonaan keskeyttäneiden opiskelijoiden osuus näyttäisi vähentyneen niin ammatillisissa oppilaitoksissa, lukioissa kuin ammattikorkeakouluissakin (taulukko 2). Mikäli Helsinkiä verrataan muihin suuriin kaupunkeihin, voitaneen todeta, että Helsingissä on yhä paljon peruskoulun päättäneitä, jotka eivät ole jatkaneet tutkintoon johtavassa koulutuksessa peruskoulun päättövuonna (kuva 6). Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 9

10 Vuosaari Mellunkylä Myllypuro Vartiokylä Laajasalo Herttoniemi Kulosaari Jakomäki Puistola Suutarila Malmi Pukinmäki Latokartano Itä-Pakila Oulunkylä Tuomarinkylä Länsi-Pakila Maunula Vanhankaupunki Pasila Vallila Alppiharju Kallio Kaarela Pitäjänmäki Haaga Munkkiniemi Reijola Lauttasaari Taka-Töölö Kampinmalmi Ullanlinna Vironniemi HELSINKI KOKO MAA Ikävakioitu sairastavuusindeksi peruspiireittäin suhteessa koko maan väestön keskiarvoon (=100) Ikävakioitu sairastavuusindeksi Kuva 4. Ikävakioitu sairastavuusindeksi peruspiireittäin vuonna (Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Kansaneläkelaitos; kuva: Helsingin kaupungin hallintokeskus, turvallisuus- ja valmiusosasto) Kuva 5. Väestön koulutustaso Helsingissä. (Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus; kuva: Helsingin kaupungin hallintokeskus, turvallisuus- ja valmiusosasto) Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 10

11 Taulukko 1. Erityisopetus Helsingin peruskouluissa vuonna 2008 (Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Helsingin kaupungin opetusvirasto; taulukko: Helsingin kaupungin hallintokeskus/turvallisuus- ja valmiusosasto) Erityisoppilasmäärä luokat Erityisoppilaiden osuus (%) luokat Erityisoppilasmäärä luokat Erityisoppilaiden osuus (%) luokat Erityisoppilasmäärä 10. luokka Erityisoppilaiden osuus (%) 10. luokka Erityisoppilasmäärä yhteensä (sis. esiopetuksen) Erityisoppilaiden osuus oppilasmäärästä (%) Kaupungin koulut yht ,2 % ,1 % 57 18,5 % ,3 % Valtion koulut yht. 45 3,8 % 53 5,9 % % 110 5,0 % Yksityiset koulut yht. 53 2,9 % 205 3,8 % 5 12,2 % 272 3,7 % Peruskoulut yht ,4 % ,1 % 73 20,3 % ,7 % Taulukko 2. Opiskelijoiden keskeyttäminen oppilaitosmuotoisessa tutkintoon johtavassa koulutuksessa lukuvuosittain Helsingissä 2000-luvulla. Lukuvuoden aikana keskeyttäneiden osuus koko tilanteen opiskelijamäärästä (%) (Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus) Keskeytti opinnot ko. oppilaitoksessa (%) Keskeytti opinnot kokonaan (%) Lukuvuosi Ammatillinen toinen aste Lukiokoulutus Ammattikorkeakoulutus Ammatillinen toinen aste Lukiokoulutus Ammattikorkeakoulutus ,1 7,2 13,0 14,3 3,4 8, ,5 7,0 8,1 13,0 2,7 5, ,1 5,7 9,7 14,1 2,3 6, ,4 6,2 9,9 12,0 2,3 6, ,8 5,8 10,3 10,6 2,2 6, ,9 7,7 10,2 11,2 3,4 6, ,1 7,2 10,3 11,3 3,1 6,5 Kuva 6. Peruskoulun päättäneet (Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus, sijoittumispalvelu; kuva: Helsingin kaupungin hallintokeskus, turvallisuus- ja valmiusosasto) Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 11

12 Helsingissä tulotaso on muuta maata korkeampi, mutta suhteellinen pienituloisuus on yleistynyt. Perhetyypittäinen tarkastelu osoittaa, että yksinhuoltajien keskuudessa pienituloisuus on yleisintä: 27 prosenttia ansaitsi köyhyysrajaa vähemmän (Helsingin tila 2009: 39). Myös yksinasuvista 20 prosenttia kuului pienituloisiin. Alle 25-vuotiailla on kohonnut köyhyysriski, mikäli keskituloja verrataan ikäryhmittäin. Kunnallisveron alaisen tulon alueanalyysi osoittaa, että asuntokuntaa kohden lasketut keskitulot ovat nousseet jakauman yläpäässä, mutta pääosin alentuneet jakauman alapäässä (ibid.). Kuva 7 osoittaa valtionveronalaiset tulot suur- ja peruspiireittäin. Työttömyys näyttäisi vähentyneen lähes kaikissa suurpiireissä jaksolla (kuva 8). Vuoden 2007 jälkeen on kuitenkin tapahtunut muutos huonompaan. Etenkin vuoden 2009 alkupuoliskolla alle 25-vuotiaiden työttömien määrä kasvoi vauhdilla Helsingissä (Nuoret alueittain 2009). Taulukko 3 osoittaa nuorten työttömien määrät nuorisotyöyksiköittäin. Pitkäaikaistyöttömiä Helsingissä oli vuoden 2008 lopussa 3 233, joka on 17.3 % prosenttia kaikista työttömistä. Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä on pienin keskisessä suurpiirissä (15,9 %) ja suurin pohjoisessa suurpiirissä (20,2 %). Erot koetussa turvallisuudessa päivällä omalla asuinalueella ovat peruspiirien välillä pienet, mutta kasvavat, kun kyse on perjantai- ja lauantai-illoista (kuva 9) (Tuominen 2007). Korkean turvattomuustason alueet sijaitsevat kantakaupungin itäosassa ja kerrostalovaltaisilla esikaupunkialueilla itäisessä ja pohjoisessa Helsingissä. Sen sijaan eteläisessä kantakaupungissa ja Pohjois-Helsingin pientaloalueilla asuvat näyttäisivät kokevan asuinalueensa ilta- ja yöaikaan varsin turvallisena. Taulukko 3. Nuoret työttömät nuorisotyöyksiköittäin vuoden 2008 lopussa (Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus; taulukko: Helsingin kaupungin hallintokeskus/turvallisuus- ja valmiusosasto) vuotiaat Lukumäärä vuotiaat Lukumäärä KOKO HELSINKI Eteläinen nuorisotyöyksikkö Keskinen nuorisotyöyksikkö Läntinen nuorisotyöyksikkö Haaga-Kaarelan nuorisotyöyksikkö Pohjoinen nuorisotyöyksikkö Latokartanon nuorisotyöyksikkö Malmi-Pukinmäen nuorisotyöyksikkö Pohjois-Koillinen nuorisotyöyksikkö Kaakkoinen nuorisotyöyksikkö Itäinen nuorisotyöyksikkö Vuosaaren nuorisotyöyksikkö Helsingfors svenska ungdomsarbet. - - Muut Kuva 7. Valtionveronalaiset tulot suur- ja peruspiireittäin (Lähde: Tilastokeskus) Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 12

13 % Työttömyyden kehitys suurpiireittäin vuosina KOKO KAUPUNKI Eteläinen suurpiiri Läntinen suurpiiri Keskinen suurpiiri Pohjoinen suurpiiri Koillinen suurpiiri Kaakkoinen suurpiiri Itäinen suurpiiri Kuva 8. Työttömyyden kehitys suurpiireissä. (Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus; kuva: Helsingin kaupungin hallintokeskus, turvallisuus- ja valmiusosasto) Kuva 9. *Melko turvattomaksi tai turvattomaksi (sisältää myös vastausvaihtoehdon ei uskalla liikkua ) olonsa tuntevat myöhään perjantai- ja lauantai-iltaisin omalla asuinalueella yksin käveltäessä. (Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus, turvallisuuskysely 2006; kuva: Helsingin kaupungin hallintokeskus, turvallisuus- ja valmiusosasto). 3.3 Sosiaalipalvelujen tarve Perheneuvoloiden tavoitteena on antaa perheille tukea lasten kasvatukseen ja kehitykseen liittyvissä asioissa sekä avustaa muissa kriiseissä ja ongelmatilanteissa (Helsingin tila 2009). Vuonna 2008 perheneuvoloilla oli 6052 asiakasta, joista lapsia oli (taulukko 4). Lastensuojelulain perusteella sijoitettuja lapsia oli koko Helsingissä vuonna Lasten huostaanottoja oli samana ajankohtana puolestaan 2092 (Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, vuositilastot). Toimeentulotuen käyttö muuttui epätasaisesti vuosien 2003 ja 2007 välillä (Helsingin tila 2009). Suurinta vähennystä tapahtui alueella, jolla tuen käytön osuus ylitti 30 prosenttia asuntokunnista vuonna Tukeen turvautuvien osuus kasvoi joillakin alueilla, joilla se ennen oli keskitasoa vähäisempää. Taulukko 5 osoittaa toimeentulotuen saajien absoluuttiset määrät eri suurpiireissä. Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 13

14 Taulukko 4. Perheneuvoloiden asiakkaat lapset ja nuoret sekä huoltajat yhteensä sukupuolen mukaan suur- ja peruspiireittäin 2008 (sis. vauvaperhetoiminnan) (Lähde: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, perheneuvolan vuositilastot 2008; taulukko: Helsingin kaupungin hallintokeskus, turvallisuus- ja valmiusosasto) Koko kaupunki, Lapset ja Huoltajat Yhteensä suur- ja peruspiirit nuoret miehet naiset yhteensä KOKO KAUPUNKI Eteläinen sp Vironniemen pp Ullanlinnan pp Kampinmalmin pp Taka-Töölön pp Lauttasaaren pp Läntinen sp Reijolan pp Munkkiniemen pp Haagan pp Pitäjänmäen pp Kaarelan pp Keskinen sp Kallion pp Alppiharjun pp Vallilan pp Pasilan pp Vanhankaupungin pp Pohjoinen sp Maunulan pp Länsi-Pakilan pp Tuomarinkylän pp Oulunkylän pp Itä-Pakilan pp Koillinen sp Latokartanon pp Pukinmäen pp Malmin pp Suutarilan pp Puistolan pp Jakomäen pp Kaakkoinen sp Kulosaaren pp Herttoniemen pp Laajasalon pp Itäinen sp Vartiokylän pp Myllypuron pp Mellunkylän pp Vuosaaren pp Muut Asuntokanta Alueiden väestön sosiaalinen rakenne on pitkälti sidoksissa asuntokannan rakenteeseen. Muuhun maahan verrattuna Helsingille on ominaista pienten asuntojen suuri määrä; vuonna 2007 asuntokannasta yksiöitä oli noin 24 ja kaksioita noin 36 prosenttia (Helsingin tila 2009). Helsingin asuntokannan hallintaperusterakenne on monipuolinen, mikäli sitä verrataan pääkaupunkiseudun muihin kuntiin (Helsingin tila 2009). Vuonna 2008 sekä omistusasuntojen että vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta oli noin 45 prosenttia. Vuokra-asunnoista noin 22 prosenttia oli Ara-vuokra-asuntoja. Asuntokannan hallintaperusterakenteessa on suuria eroja peruspiirien välillä (kuva 10). Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 14

15 Taulukko 5. Toimeentulotuen saajat päähenkilön kansalaisuuden mukaan suurpiireittäin vuonna 2008 (Helsingin kaupungin sosiaalivirasto ja Asiakastilastojulkaisu 2008) Kansalaisuus Suomi Ruotsi Muut EU-maat Muu Eurooppa Venäjä Muu, ei tietoa Suurpiiri yhteensä Eteläinen suurpiiri Läntinen suurpiiri Keskinen suurpiiri Pohjoinen suurpiiri Koillinen suurpiiri Kaakkoinen suurpiiri Itäinen suurpiiri Muut Kuva 10. ARA-vuokra-asunnot Helsingissä (Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus; kuva: Helsingin kaupungin hallintokeskus, turvallisuus- ja valmiusosasto) Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 15

16 4 Syrjäytymisen ehkäisytoimia Helsingissä Tässä luvussa esiteltävät hankkeet ovat nousseet esille, kun työryhmän jäsenet ovat kartoittaneet syrjäytymisen ehkäisytoimia omissa hallintokunnissaan. Seuraavaksi esiteltävät syrjäytymisen ehkäisytoimet on jäsennelty kohdeasiakaskunnan mukaisesti lapsiin ja nuoriin, työikäisiin, vanhuksiin sekä erityisryhmiin ja muihin hankkeisiin. Näiden jokaisen ryhmän sisällä on lisäksi tehty erittely yksilöihin, perheisiin, lähiyhteisöihin ja asuinalueisiin kohdentuviin hankkeisiin. Hankekuvauksen jälkeen suluissa on mainittu rahoittaja, mikäli se on ollut tiedossa. 4.1 Lapset ja nuoret Yksilöihin kohdentuvia hankkeita Aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittäminen (opetusvirasto & sosiaalivirasto) Kohderyhmän muodostavat 1. 2.luokkien oppilaat ja 3. 9.luokkien erityisoppilaat. Toiminta on osa perusopetuslakia ja tukee vahvasti lasten syrjäytymisen ehkäisyä ja turvallista arkea. Tavoitteena on saada tarjonta tarvetta vastaavaksi, ja että kaikille toimintaan hakeneille voidaan tarjota turvallinen iltapäivätoimintapaikka. (opetusministeriö) Avoimesti uuteen (sosiaalivirasto/ Lava/ Itäinen perhekeskus & mm. nuorisotoimi, opetusvirasto, A-klinikka, nuorisoasema, terveyskeskus, seurakunta) Varhaisen puuttumisen ryhmätoimintamalli, jonka kohdeasiakkaina ovat 9 16-vuotiaat, joilla on päihteidenkäyttöä, poissaoloja koulusta tai vaikeuksia vuorovaikutuksessa. Vuonna 2008 tavoitettiin 34 nuorta. (sosiaaliviraston lähiöprojekti) Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden oppimisympäristöjen kehittäminen (opetusvirasto) Kohderyhmän muodostavat perusopetuksen oppilaat. Tavoitteena on kehittää oppimisympäristöjä vastaamaan monenlaisten oppijoiden tarpeita ja mahdollistaa lasten ja nuorten oppiminen. Toimenpiteitä ovat yleisopetuksen ja erityisopetuksen yhteistyön kehittäminen sekä autismiopetuksen kehittäminen. Hankkeeseen liittyvien oppimisympäristö-pilottien sekä erilaisten koulutusten kautta pyritään löytämään erilaisia ratkaisuja oppilaiden oppimisen tukemiseen. (opetushallitus) Esi- ja perusopetuksen oppilashuollon kehittäminen (opetusvirasto) Kehittämistoiminnan tarkoituksena on oppilashuollon laadun ja sitä tukevan verkostomaisen oppilashuoltotyön kehittäminen. Syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta oleellista on ongelmien varhainen tunnistaminen ja palvelujen jatkuvuus päivähoidosta, esiopetuksesta perusopetukseen ja toiselle asteelle. Kehittämistoiminnassa keskeistä on ollut hallintokuntien välisen yhteistyön ja yhteistyörakenteiden luominen sekä yhteisen käsitteistön etsiminen. Tämä työ jatkuu Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman hankkeissa. Esi- ja alkuopetuksen oppilashuollon suunnitelma valmistui helmikuussa Suunnitelmasta korostuu yhteistyö, yhteisvastuullisuus ja yhteisöllisyys. Kohdeasiakasryhmän muodostavat esiopetuksen ja perusopetuksenoppilaat. (opetusministeriö) Hesan Nuorten ääni (opetusvirasto) on monipuolinen lasten ja nuorten osallistumisareena. Tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua itseään koskevien asioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä lisätä osallisuuden tunnetta ja vaikuttamisen taitoja kouluympäristössä ja laajemminkin omassa elinympäristössään. Kohderyhmän muodostavat kaikki perusopetuksen oppilaat. Toimenpiteitä ovat: 1) Kaikissa peruskouluissa toimivat oppilaskunnat, 2) Aktiivinen Nuori Stadin Asialla - alueryhmät, 3) Avoimet foorumit, 4)Ylipormestarin kokoukset sekä 5) Opettajien täydennyskoulutus. (opetusvirasto) IRC-gallerian lähipoliisi (Helsingin poliisilaitos/keskustan poliisipiiri). Poliisi on perustanut oman profiilinsa nuorten suosimaan Internetyhteisöön, mikä on uudenlainen mahdollisuus nuorille ottaa yhteyttä poliisiin. Tehtävinä ohjaus, neuvonta ja tiedottaminen poliisitoimintaan liittyvissä asioissa (nykyaikaista jalkautumista). Profiili luo myös osaltaan turvallisuuden tunnetta nettiin. Viikoittain tulee viestejä eriasteisista rikoksista. Nuoret ja nuoret aikuiset (suurin käyttäjäryhmä vuotiaat ja käyttäjien keski-ikä n. 20 vuotta). Viikoittain profiilissa vierailijaa ja satoja viestejä. Itäluotsi 2000 (nuorisoasiainkeskus, sosiaalivirasto, terveyskeskus) on tarkoitettu alueella asuvilla ja alueen kouluissa yläastetta normaaliluokalla käyville vuotiaille erityistä tukea tarvitseville nuorille ja heidän perheilleen. Tavoitteena on ehkäistä nuorten syrjäytymistä. JOPO (opetusvirasto/vesalan yläaste) Kohderyhmän muodostavat ne perusopetuksen yläluokkien oppilaat, joilla on uhka jäädä ilman päättötodistusta. Joustava perusopetus kehittää toiminnallisia, yksilöllisiin tarpeisiin perustuvia opiskelumuoto- Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 16

17 ja perusopetuksen yläluokille. Tavoitteena on turvata perusopetuksen päättötodistuksen saaminen ja rohkaista oppilasta hakeutumaan tavoitteellisesti vahvuuksiensa mukaiseen opiskelupaikkaan. Tarjottuja toimenpiteitä ovat oppimissuunnitelman ja moniammatillisen tuen avulla tapahtuva opiskelu erilaisissa oppimisympäristöissä (kuten työpaikat ja leirikoulut) sekä tehostettu kodin ja koulun yhteistyö. (opetusministeriö) Joustava esi- ja alkuopetuksen pilotti (opetusvirasto) Pilotin kohderyhmän muodostavat alkuopetuksen/ esiopetuksen oppilaat/ kolme eri koulua/ päiväkotia. Pilotissa edistetään yleisiä oppimaan oppimisen taitoja, huolehditaan varhaisesta tuesta, jotta ei tarvittaisi erityisopetuspäätöstä ja kehitetään oppimisympäristöä erilaisia oppijoita varten. Pilotissa on mukana 70 lasta. Tarjottuja toimenpiteitä ovat toiminnan yhteissuunnittelu ja toteuttaminen; Helsingin yliopiston toimintatutkimus mukana, kouluille ja päiväkodeille lisäresurssia, koulutuksen ja vierailukäyntien järjestäminen sekä hankeryhmän tuki. (opetustoimi & päivähoito) Keskustan palvelut (nuorisoasiainkeskus) monikulttuurisille nuorille on keskitetty Malminkatu 28:n toimintakokonaisuuteen. Siellä toimivien nuorisotiedotus- ja neuvontapiste Kompassin, Työllistämiskokonaisuuden, monikulttuurisen olohuoneen, Katuluotsin ja romani-nuoria tukevan NevoDromin yhteistyö on ollut tiivistä ja tuottanut nuorille monipuolisen palvelukokonaisuuden. KISU-koulun ihmissuhdekurssi (Helsingin seurakuntayhtymä/ yhteinen seurakuntatyö/ Vartiokylän seurakunta) Kohderyhmänä ovat 7. luokkalaiset Vartiokylän yläasteelta. Tavoitteena lisätä itsetuntemusta, harjoitella minä-viestintää, opetella toisten kuuntelemista, tunteiden tunnistamista ja ryhmätyötaitoja. (Helsingin seurakuntayhtymä/ Vartiokylän seurakunta) Kohti monikulttuurista oppimisympäristöä 2009 (sosiaalivirasto/ Phva/ Päiväkodit Nalli ja Sakara). Tavoitteena on luoda oppimisympäristö, jossa lapset tunnistavat oman kulttuurinsa ja jossa lapset voivat tutustua toisiin kulttuureihin. Perheet voivat kokea, että heidän kulttuuriaan arvostetaan. (sosiaalivirasto) Koillisluotsi 2006 (nuorisoasiainkeskus, sosiaalivirasto & terveyskeskus) on tarkoitettu alueella asuvilla ja alueen kouluissa yläastetta normaaliluokalla käyville vuotialle erityistä tukea tarvitseville nuorille ja heidän perheilleen. Tehtävänä on ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Koulupudokashanke / Tsemppari - Nuorten Aikalisä Helsingin ammatillisissa oppilaitoksissa (terveyskeskus, sosiaalivirasto, opetusvirasto & henkilöstökeskus) Hankkeen lähtökohtana on ollut suuri keskeyttäneiden opiskelijoiden määrä ammatillisissa oppilaitoksissa. Tavoitteena on kehittää toimintamalleja, joiden avulla tuetaan nuorta suorittamaan oppilaitosmuotoinen ammatillinen perustutkinto tai tutkinnon osia. Hankkeessa painottuu varhainen puuttuminen keskeyttämisiä ennakoiviin indikaatioihin ja nuorten ja koko työyhteisön voimavarojen vahvistamiseen. Yhteisöllinen työote ja laaja-alainen monien eri toimijoiden välinen yhteistyö nuorten arkielämässä painottuu. (henkilöstökeskus) Lapsen ääni -kehittämisohjelma (mm. pääkaupunkiseutu) (sosiaalivirasto/hake hallinnoi). Eri toimintalinjoista, lukuisista osahankkeista sekä kehittäjäverkostoista koostuva laaja-alainen ohjelma, joka kytkeytyy Kaste-ohjelmaan. Päätavoitteena on lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen. (valtion avustus, Helsingin kaupunki) Liikkuva hammashoitoyksikkö (terveyskeskus) Liikkuvan hammashoitoyksikön tavoitteena on edistää erityisesti lasten ja nuorten suun terveyttä, saavuttaa tehokkaammin koulujen kariesriskipotilaat, saada näkyvyyttä suun terveyden edistämiselle laajemmin sekä edistää Helsingin kaupungin hallinnon rajat ylittävää yhteystyötä mm. varusmiesten kutsunnoissa, asunnottomien asuntoloiden läheisyydessä, messu- ym. tapahtumissa. Hankkeeseen osallistuvat aluksi ensisijaisesti lakkautettavien, nykyisin koulujen, yhteydessä toimivien hammashoitoloiden lapsipotilaat. Jatkossa kohteena on koko Helsingin alue. Liikkuvan hammashoitoyksikön toiminta koostuu seuraavista kokonaisuuksista ja toiminnoista: Matkailuauto, johon on asennettu hammashoitoyksikkö/-yksikköjä; tarvittava määrä henkilökuntaa, jolla on ajokortti sekä heidän varahenkilönsä; operatiivinen johtaminen (aikataulutus, ohjaus, kehittäminen); toimintamallin jatkuva arvioiminen (tavoitteet ja raportointi); tehokas potilastietojärjestelmän hoitoonkutsu-osion hyödyntäminen; aktiivinen tiedotusasenne (koulujen terveyskasvatustapahtumat sekä muut myöhemmin ideoitavat tapahtumat); muu mahdollinen hoitoyksikön hyödyntäminen koulujen lomaaikoina ja iltaisin; messut ja tempaukset; kutsunnat; leikkipuistot. (Helsingin kaupungin innovaatiorahasto) Länsiluotsi (nuorisoasiainkeskus, sosiaalivirasto & terveyskeskus) on tarkoitettu Haaga- Kaarelan alueella asuville ja alueen kouluissa yläastetta normaaliluokalla käyville vuotiaille erityistä tukea tarvitseville nuorille ja heidän perheilleen. Tehtävänä on ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 17

18 Maahanmuuttajataustaisten lasten suomi toisena kielenä opetuksen ja äidinkielen tukemisen vahvistaminen (sosiaalivirasto/ Phva). Hanke toteutetaan päiväkodeissa, joissa muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien lasten määrä on suuri, yli 30 %. Lasten äidinkieltä vahvistetaan ja kulttuuria tuetaan, mikä parantaa lasten oppimisedellytyksiä sekä sosiaalista liittymistä. (sosiaaliviraston pd-ohjelma) Maahanmuuttajien oman äidinkielen ja S2-opetus ja tukiopetus (opetusvirasto) Kohderyhmänä ovat perusopetuksen ja lisäopetuksen oppilaat sekä toisen asteen opiskelijat. Edistetään maahanmuuttajien oman kieli- ja kulttuuri-identiteetin säilymistä sekä tuetaan kotoutumista vahvistamalla suomen kielen ja eri oppiaineiden hallintaa tarpeen mukaan. S2- opetusta tarjotaan äidinkielen ja kirjallisuuden oppimääränä erillisille ryhmille tai eriyttämällä. Tarjotaan opetusta n. 40 maahanmuuttajien äidinkielessä 2 tuntia viikossa varsinaisen perusopetuksen tuntien ulkopuolella. Tukiopetusta annetaan sitä tarvitseville eri oppiaineissa. (Valtionosuus opetushallitukselta, loput rahoituksesta opetustoimen budjetista) Mopopilotti (nuorisoasiainkeskus) Vuonna 2009 aloitettiin Mopopilotti-hanke, jossa päämääränä on vaikuttaa nuorten mopoilijoiden syrjäytymisen ehkäisyyn lähiöissä ja mopoilijoiden suosimissa kokoontumispaikoissa Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. Yhtenä tavoitteena on ylläpitää mopoharrastustiloja ja kehittää niiden toimintaa sekä työskennellä etsivän nuorisotyön keinoin siellä missä nuoret viettävät vapaa-aikaansa. Toisena tavoitteena on tukea mopojen kokoontumisissa käyvien nuorten kykyä ratkaista ongelmia ja löytää laillisia keinoja harrastaa mopoilua. Kolmanneksi tavoitteena on edistää mopoilijoiden liikennekasvatusta ja -turvallisuutta kouluissa järjestettävillä kursseilla. Nevo Drom (sosiaalivirasto/ Lava/ Peke, nuorisoasiainkeskus & opetusvirasto). Kohdeasiakkaina ovat syrjäytymisvaarassa olevat romanitaustaiset vuotiaat nuoret. Hankkeen tavoitteena on estää koulupudokkuus. Mm. yksilöllistä tukea nuorille, ryhmätoimintaa ja vanhemmille suunnattua toimintaa. (opetusministeriö) Nuoret uhrit (sosiaalivirasto/ Lava/ Peke/ Sopä/ Nuory) Kohdeasiakkaina ovat alle 18- vuotiaat rikoksen uhrit, joiden palvelut pyritään turvaamaan ja estämään niistä syrjäytyminen ennen kuin nuorella on vakavia oireita.(sosiaalivirasto) Näppärin tyttöryhmä / voimaannuttava valokuvaus (sosiaalivirasto/ Lava/ Peke/ Sopä/ Nuory) Kohdeasiakkaina ovat alle 15-vuotiaat tytöt, jotka oireilevat lievillä rikoksilla. Tavoitteena on pysäyttää tyttöjen alkava rikoskierre. Varhaisen tuen työmuoto, jossa nuoria tuetaan pienryhmässä toiminnallisin menetelmin. (sosiaalivirasto) Oppilaanohjauksen kehittäminen (opetusvirasto) Kohderyhmänä ovat luokat. Hanke kehittää yhteistyörakenteita alueilla, hallintokuntien välillä ja hallinnossa. Tarjottuja toimenpiteitä 1. Pedagoginen kehittäminen: pilottikoulut, täydennyskoulutus, osaamisverkostot ja oppimisympäristöjen kehittäminen, 2. Opetussuunnitelmatyö, 3. Hallintokuntien välisessä yhteistyössä toimintamallien ja - prosessien kehittämisen jatkaminen. Hankkeeseen liittyvien pilottien ja koulutusten kautta on kyetty tukemaan ohjauksellisten toimintatapojen kehittymistä yhtenäisessä perusopetuksessa. Oppilas- ja opiskelijahuollon kehittäminen (opetusvirasto/nuoriso- ja aikuiskoulutuslinja) Kohderyhmänä ovat lukion opiskelijahuoltoryhmän jäsenet. Tavoitteena, että opiskelijahuoltoryhmän jäsenillä paremmat valmiudet toimia ennaltaehkäisevästi ja tarttua opiskelijoiden ongelmiin ja että aineenopettaja/ryhmänohjaaja hahmottaa oman roolinsa opiskelijan hyvinvoinnin edistäjänä sekä ongelmien ehkäisijänä. Ryhmänohjaaja saa valmiuksia käsitellä ja auttaa opiskelijaa hänen ongelmissa. Tällä tavoin voidaan ehkäistä syrjäytymistä sekä opintojen keskeyttämistä. (opetusministeriö) Päihdetoimintamalli (Helsingin poliisilaitos, sosiaalivirasto/ perhekeskukset, Klaari Helsinki & nuorisoasiainkeskus) Hankkeen tavoitteina ovat muun muassa ensikertalaisten kohtaaminen ja varhainen puuttuminen niin, että tieto nuoren päihteidenkäytöstä välittyy vanhemmille ja päihteistä keskustellaan kotona. Päihteillä oirehtivia nuoria on toiminnan systemaattisella tavalla voitu löytää yhä varhaisemmassa vaiheessa. Myös lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat saaneet arvokasta tietoa työnsä tueksi niiden nuorten kohdalla, jotka ovat olleet aktiivisessa asiakkuudessa ja vanhemmat ovat tulleet tietoisemmaksi oman lapsensa vapaa ajan vietosta. Yhtenä tärkeänä tavoitteena on, että lasten ja nuorten humalajuominen vähenee ja sitä myötä myös nuorten tekemät rikokset sekä nuorille sattuvat tapaturmat. Toimintamallin kohderyhmän muodostavat alle 18- vuotiaat päihtyneet tai alkoholia hallussaan pitävät nuoret. Romanilasten perusopetuksen kehittäminen (opetusvirasto) Kohderyhmänä ovat perusopetuksen romanioppilaat sekä muu kouluyhteisö. Tavoitteena tukea opetussuunnitelman arvopohjan (yhdenvertaisuus, tasa-arvo, osallisuus) tavoitteiden toteutumista romanioppilaiden osalta sekä huomioida romanioppilaiden kieli- ja kulttuuritausta. Hankekouluja on 20. Käytäntöjen levitessä kohderyhmänä ovat kaikki romanioppilaat ja heidän kouluyhteisönsä. Toimenpiteinä romanioppilaiden identiteetin vahvis- Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 18

19 taminen varmistamalla kielen opetuksen saatavuus, romaniperheiden ja koulun yhteistyömallien kehittäminen sekä tukimuotojen kehittäminen romanioppilaiden tarpeisiin. Romaninuoriprojekti (Helsingin poliisilaitos, sosiaalivirasto/ poliisilaitoksen sosiaalityöntekijät & itäisen perhekeskuksen romaniperhetyöntekijät & kriminaalihuoltolaitos). Projektin kohderyhmänä ovat runsaasti rikoksilla oirehtivat alle 18-vuotiaat romaninuoret. Pyritään keskittämään rikostutkinta sekä luomaan nuoren ympärille tiivis tukeva verkosto, jonka kautta nuoren tilanteeseen pystytään puuttumaan nopeammin. Tavoitteena moniammatillisen yhteistyön kautta ottaa nuoresta koppi ja rinnalla kulkemisen kautta ennalta ehkäistä uusia rikoksia ja ohjata heitä palveluiden piiriin. Skanssi 2004 (nuorisoasiainkeskus & sosiaalivirasto) työskentelee vuotiaiden epäsosiaalisesti oireilevien nuorten kanssa Itä-Helsingin alueella. Tavoitteena on vuorovaikutustaitojen lisääminen ja itsetunnon vahvistaminen vertaisryhmässä. Skarppi - ennaltaehkäisevää päihdetyötä (nuorisoasiainkeskus) toteutetaan myös hankkeiden, kuten vertaisvalistustoimintaan perustuvan Skarpin, kautta. Skarppi on päihdekasvatusmalli, jossa nuoria koulutetaan vertaisvalistajiksi ja aktivaattoreiksi. Koulutetut vertais-valistajat keskustelevat alkoholinkäytöstä ja muista nuorten maailmaa koskettavista asioista itseään nuorempien kanssa. Vertaisvalistusta järjestettiin vuonna 2008 koillisen alueen kouluissa ja nuorisotaloissa. Koulutukseen osallistui 46 nuorta, jotka toimivat vertaisvalistajina lähes 200 nuorelle. Lisäksi tuotettiin vertaisvalistajaoppaat työntekijöille ja valistajanuorille. Spinnu 2004 (nuorisoasiainkeskus) työskentelee Helsingissä asuvien vuotiaiden nuorten kanssa, joilla on juuret entisen Neuvostoliiton alueella. Tavoitteena on tukea nuoria ja heidän perheitään integroitumaan ympäröivään yhteiskuntaan heidän kulttuuri-identiteettinsä huomioiden. Sporttistartti (liikuntavirasto, Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiiri, terveyskeskus) tavoitteena on tarjota lievästi ja vaikeasti ylipainoisille nuorille positiivisia kokemuksia liikkumisesta ja tukea painonhallintaa. Säännöllisesti ohjatut liikuntatunnit on suunnattu vähän tai ei lainkaan liikuntaa harrastaville ylipainoisille nuorille. Ryhmässä tutustutaan erilaisiin liikuntamuotoihin ja harjoitellaan perusliikuntataitoja. Nuoria pyritään innostamaan omaehtoiseen liikuntaan tai harrastamaan liikuntaa liikuntaseurassa. Suomen lasten parlamentti 2009 (opetusvirasto, nuorisoasiainkeskus, hallintokeskus & Suomen Lasten Parlamentti) Kohderyhmänä ovat perusopetuksen oppilaat. Syksyn aikana helsinkiläiset perusopetuksen oppilaat käsittelevät lapsen oikeuksien sopimuksen. Tavoitteena on lisätä lasten sekä heidän opettajiensa tietoa lapsen oikeuksista. Lapsen oikeuksien päivänä järjestetään lasten parlamentin juhlaistunto, johon osallistuu lapsiedustajia Suomen eri kunnista. Parlamenttityöskentelyn tavoitteena on mm. lisätä vaikuttamisen tietoja ja taitoja, käsitellä yhteisiä asioita sekä viedä aloitteita eteenpäin. Toimenpiteitä ovat asiakokonaisuuden käsittely kouluissa valmiin materiaalin avulla, parlamenttityöskentelyyn osallistuminen verkossa ja parlamentin täysistuntoon osallistuminen. Hankkeen myötä pyritään lisäämään lasten ja aikuisten tietoja Lapsen oikeuksista, mikä sisältyy vaateena Lapsen oikeuksien valtioita velvoittavaan sopimukseen. Tavoitteena on lisätä lasten ymmärrystä omista oikeuksistaan sekä mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihinsa. Samoin pyritään lisäämään aikuisten toimijoiden tietoja heitä velvoittavista artikloista. Parlamenttityöskentely verkossa tarjoaa helpon työkalun sekä väylän lapselle ottaa osaa lähiympäristöään tai valtakunnallisia asioita koskevaan keskusteluun. (opetusministeriö) Tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen kehittäminen (opetusvirasto, sosiaalivirasto, terveyskeskus & nuorisoasiainkeskus) Kohderyhmänä ovat esi- ja perusopetuksen oppilaat. Kehittämistoiminnan tarkoituksena on siirtää oppimisen ja hyvinvoinnin tukipalvelujen painopistettä erityisopetuksesta yleisopetuksen alueelle ennaltaehkäisevään ja varhaiseen tukeen perusopetuslain muutoksen mukaisesti yhteistyössä muiden hallintokuntien kanssa. Toimenpiteitä ovat 1. Pedagoginen kehittäminen: pilottikoulut, täydennyskoulutus, osaamisverkostot ja oppimisympäristöjen kehittäminen 2. Erityisopetuksen päätöksenteon prosessin muutokset uuden lainsäädännön pohjalta 3.Opetussuunnitelmatyö 4. Hallintokuntien välisessä yhteistyössä toimintamallien ja -prosessien kehittämisen jatkaminen. Kehittämistoiminnan avulla pyritään mahdollistamaan jokaisen oppilaan mahdollisuus oppimiseen ja hyvään kasvuun oikealla tuella oikeaan aikaan. Kehittämistoiminnan pilotoinnilla ja täydennyskoulutuksella pyritään löytämään erilaisia toimintamalleja ja -menetelmiä opetukseen ja tukeen. Hallintokuntien välisessä yhteistyössä pyritään kehittämään yhteisiä prosesseja lapsen ja nuoren tuen tarpeissa sekä erilaisissa nivelvaiheissa. (opetusministeriö & opetusvirasto) Tekstaritupu (Helsingin seurakuntayhtymä/ Yhteinen seurakuntatyö/ Erityisnuorisotyö Snellu) Kohderyhmän muodostavat peruskouluikäiset tytöt ja pojat. Palvelu auttaa ja tukea varhaisnuoria erilaisissa elämäntilanteissa ja -kysymyksissä. Nuoria ohjattu tarvittaessa eteenpäin. Vuonna 2007 palvelulla tavoitettiin lähes 1000 henkilöä. Tekstaritupu on teksti- Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 19

20 viestipalvelu, johon vastaavat paikalliset työntekijät (nuorisotyöntekijä ja/tai pappi).(helsingin seurakuntayhtymä/erityisnuorisotyö) Terve Helsinki - Helsinkiläisten terveyserojen kaventamishanke (terveyskeskus & Diakoniaopisto) Tavoitteena on pysäyttää terveyserojen lisääntyminen kohdistamalla terveyseroja kaventavia toimenpiteitä erityisesti nuoriin sekä työikäiseen väestöön. Tavoitteena on, että nuorten osalta syrjäytyminen vähenee ja työikäisten kuolleisuus väkivaltaan, tapaturmiin, alkoholisairauksiin ja itsemurhiin vähenee 2 % vuoteen 2012 mennessä. Hankkeessa kohdennetaan toimenpiteitä syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin yhdessä Diakonoissalaitoksen Vamosprojektin kanssa kahden psykiatrisen sairaanhoitajan avulla. Syrjäytymisvaarassa oleviin aikuisiin kohdistetaan toimintamalli, millä työikäisiä, alkoholinsuurkuluttajia saadaan ohjattua hoitoon Helsingin terveyskeskuspäivystyksessä. Hankkeen kohteena ovat syrjäytymisvaarassa ja terveyden osalta riskiryhmässä olevat helsinkiläiset. (sosiaali- ja terveysministeriö & terveyskeskus) Työllistämiskokonaisuus (nuorisoasiainkeskus, henkilöstökeskus, lääninhallitus, työvoiman työ- ja elinkeinotoimisto) koordinoi toimintaa työttömille ja työttömyysuhanalaisille helsinkiläisille vuotiaille nuorille. Tukiprosessit sisältävät henkilökohtaista ohjausta, tukea työelämään ja koulutukseen siirtymistä varten sekä todellisen kokemuksen työstä. Verkkonuorisotyön projekti (nuorisoasiainkeskus) laajeni nuorisoasiainkeskuksessa kattamaan uusia kumppanuuskuntia ja hallinnonaloja. Vuoden 2008 lopussa valtakunnallisessa verkkonuorisotalo Netarissa työskenteli 18 kunnan nuorisotyöntekijöitä ja terveydenhoitaja Helsingin terveyskeskuksesta. Helsinkiläisten nuorten käyntikertoja Netarissa on ollut keväällä 2009 runsaat , joista noin kanssa on käyty keskustelua. Verkkoterkkarihanke (terveyskeskus & nuorisoasiainkeskus) Verkon anonyymisyys tuo nuorelle matalan kynnyksen mahdollisuuden puhua asioistaan. Hankkeen tavoitteena on nuorten palveluista olevan tiedon lisääntyminen, nuorten palveluohjauksen parantuminen ja verkossa kohdattujen nuorten kynnyksen madaltaminen avun hakemiseksi. (Helsingin kaupungin innovaatiorahasto) Perheisiin kohdentuvia hankkeita ECACP-hanke (sosiaalivirasto/ Lava, Aiva, järjestötoimijat) ECACP on lyhenne sanoista European Cities Against Child Poverty. Kyseessä on kaksivuotinen projekti, johon on sitoutunut useita eurooppalaisia kaupunkeja. Projektin tavoitteena on löytää yhteisvoimin keinoja ja uusia menetelmiä lapsiperheköyhyyden vähentämiseen sekä edistää yhteistyötä eri kumppaneiden välillä. (Sosiaalivirasto, ESR) Kaikki yhdessä -projekti, jatkoa lapsiperhediakonian projektille ( ) (Helsingin seurakuntayhtymä/ Vuosaaren seurakunta) Kohdeasiakasryhmänä Meri-Rastilan alueen lapsiperheet, päiväkotien ja ala-asteen henkilökunta. Tavoitteena edellisen projektin työtapojen ja toimintamallien vakiinnuttaminen, syrjäytymisen ehkäisy ja vähentämistoiminnan jatkaminen. (Helsingin seurakuntayhtymä/vuosaaren seurakunta) Koskelan vauvaperhehanke (sosiaalivirasto/ Lava/ Peke). Kohderyhmänä olivat alueen vauvaperheet ja lapsiperheet, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Tavoitteena oli perheiden omien voimavarojen vahvistaminen sekä varhaisen tuen ja vertaistuen tarjoaminen ennen kuin ongelmat pääsevät kasaantumaan. (sosiaalivirasto) Liikuntaa ja painonhallintaa luokkalaisille lapsille (liikuntavirasto, opetusvirasto ja terveyskeskus) tavoitteena on ollut suunnitella, toteuttaa ja arvioida 11 tapaamiskerran mittainen koko perheen huomioon ottava liikunta ja painonhallintaohjelma. Hankkeen kohderyhmänä ovat olleet luokkalaiset lapset sekä heidän vanhempansa. Pitkän tähtäimen tavoitteena on ollut kehittää toimintamalli, joka on mahdollista toteuttaa olemassa olevilla toimijoilla ja resursseilla normaalina terveyskeskuksen, liikuntaviraston ja opetusviraston toimintana. Hanke toteutettiin aluksi Itä-Helsingin alueella, minkä jälkeen tavoitteena on ollut laajentaa toiminta kattamaan Helsingin alueet kokonaisuudessaan. Toiminnan tarkoituksena on ollut ohjata perheitä asettamaan omat painonhallinnan tavoitteensa pysyvien terveystottumuksissa tapahtuvien muutosten ja hyvän arkirytmin löytymisen avulla. Perheet ovat tutustuneet eri liikuntamahdollisuuksiin, ja lasten liikunnallisen minäkuvan muodostumista on tuettu. Nopean puuttumisen perhetyö (sosiaalivirasto/ Lava/ Perhekeskukset, sijaishuollon yksiköt) Hankkeen kohdeasiakkaina ovat vuotiaat lastensuojelunuoret ja heidän perheensä. Tavoitteena on intensiivisen perhetyön menetelmin ja nopean reagoinnin avulla ehkäistä huostaanottoja ja sijoituksia sekä lyhentää sijoitusten kestoa. (sosiaalivirasto) Perhetyö päivähoidossa (sosiaalivirasto/ Phva/ Mellunmäki, Itäkeskus, Ala-Malmi, Jakomäki, Malminkartano, Koskela). Päivähoidon asiakasperheiden hyvinvointia, elämänhallintaa ja vanhemmuutta tuetaan erilaisin perhetyön ja vertaisryhmän mallein varhaisessa vaiheessa. Tavoitteena on vähentää lastensuojelun tarvetta. (sosiaalivirasto) Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti 20