OSAAMISEN KOHTAAMINEN NÄKÖKULMIA TYÖELÄMÄLÄHTÖISEEN KOULUTUKSEEN

Transkriptio

1 Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja C: Tiedotteita, 26 OSAAMISEN KOHTAAMINEN NÄKÖKULMIA TYÖELÄMÄLÄHTÖISEEN KOULUTUKSEEN Kari Kallberg ja Marjo Hallila (toim.) Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu Joensuu 2007

2 Julkaisusarja C: Tiedotteita, 26 Vastaava toimittaja Toimitttajat Sivun taitto Kansi Valokuvat: YTT Liisa Westman Kari Kallberg ja Marjo Hallila Päivi Kinnunen Leea Wasenius PROaktiivimalli hankkeen arkisto ISBN nid. ISBN sid. ISSN Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä

3

4

5 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 Kari Kallberg ESIPUHE... 9 Tarja Cronberg 1. TYÖELÄMÄLÄHTÖINEN KOULUTUS - NÄKÖKULMIA OSAAMISEN KOHTAAMISEEN 1.1 Työelämälähtöinen koulutus ennakoinnin haasteita Hanna-Kaisa Aalto 1.2 Innovaatioympäristö ja osaaminen...23 Marita Aho 1.3 Työelämäosaamisen haasteet ammattikorkeakoulutuksessa Vesa Saarikoski 1.4 Kulttuurien välisen oppimisen haasteita monikulttuurisissa työyhteisöissä Pirkko Pitkänen 1.5 Arvot suunnannäyttäjinä ja itsetunnon vahvistajina...52 Aini Jaari 2. KOKEMUKSIA JA PUHEENVUOROJA TYÖELÄMÄLÄHTÖISESTÄ KOULUTUKSESTA 2.1 Työelämälähtöisyys terveysalan kieliopinnoissa...67 Anneli Airola 2.2 Puheenvuoroja osaamisesta, koulutuksesta ja työstä Osaamisen ylpeys Nyt sitä löytyy, työnnuusaa! Kouluttautumista työttömäksi?...82

6 3. PROAKTIIVIMALLIN TULOKSIA 3.1. Proaktiivisesti tulevaisuuteen...87 Harri Mikkonen 3.2 Proaktiivisuus ja työelämälähtöisyys Proaktiivimalli-hankkeen kuvaus Ulla Kallio ja Mari Sallinen 3.3 Osaamisen kohtaaminen korkeakoulusta työmarkkinoille Mari Sallinen 3.4 PROaktiivimallin työelämäyhteydet ja yhteistyömekanismit Ulla Kallio ja Mari Sallinen 3.5 PROaktiivimallin työkalupakki Ulla Kallio ja Mari Sallinen 3.6 Koulutuspilottien toteutuminen Ulla Kallio ja Mari Sallinen 3.7 Koulutuspilottien tuloksia ja vaikuttavuuden arviointia Ulla Kallio ja Mari Sallinen 3.8 PROaktiivimalli yhteiskunnan, koulutuksen ja työelämän rakenteissa Ulla Kallio ja Mari Sallinen 3.9 Tulevaisuudeksi Mari Sallinen Osaamisen kohtaaminen näkökulmia työelämälähtöiseen koulutukseen -JULKAISUN KIRJOITTAJAT...144

7 JOHDANTO Tämä PROaktiivimalli-hankkeen julkaisu toimii yhtenä avauksena vastattaessa kysymykseen, jonka työministeri Tarja Cronberg esittää esipuheessa: Miten muuttuvassa maailmassa koulutus vastaa haasteisiin? Työelämälähtöinen koulutus näkökulmia osaamisen kohtaamiseen -osion artikkelit avaavat erilaisia näkökulmia työelämälähtöiseen koulutukseen. Hanna-Kaisa Aallon ja Marita Ahon artikkelit nostavat esille tulevaisuuden ja ennakoinnin haasteet koulutukselle. Aalto tarkastelee asiaa tulevaisuuden tutkimuksen näkökulmasta. Aho puolestaan pohtii, miten koulutus ja osaaminen voisivat kohdata ennakoinnilla vai voivatko? Vesa Saarikoski tarkastelee ammattikorkeakoulutuksen haasteita suhteessa Intiaan ja Kiinaan. Hän nostaa esille esimerkkejä, joilla koulutusta pyritään kehittämään entistä työelämälähtöisemmäksi ja vastaamaan työministerin esipuheessaan esittämään kysymykseen. Työperäinen maahanmuutto yhdessä talouden ja tuotannon kansainvälistymisen kanssa haastavat työyhteisöt ja koulutusorganisaatiot. Pirkko Pitkänen selvittää artikkelissaan monikulttuurisen henkilöstön kokemuksien perusteella, millaisia oppimishaasteita monikulttuurisuus tuo työyhteisöille. Aini Jaari käsittelee artikkelissaan arvoja suunnannäyttäjinä ja itsetunnon vahvistajina. Kun arvot kovenevat ja suoriutuminen ja kilpailu korostuvat, yhteisöissä tarvitaan enemmän herkkyyttä toisen kunnioittamiseen ja erilaisuuden hyväksymiseen näin myös työelämälähtöisen koulutuksen kehittämisessä. Julkaisun toisessa osiossa Anneli Airola kuvaa terveysalan henkilöstölle Joensuussa tehtyä kartoitusta kieliopinnoista. Airolan johtopäätös on, että työelämälähtöisten kieliopintojen tulisi kansainvälistyvällä terveysalalla kehittyä enemmän viestinnällisiä valmiuksia antaviksi. Osion kolme, osin kriittistäkin, puheenvuoroa liittyvät osaamiseen, koulutukseen ja työhön sekä työttömyyteen. Puheenvuorojen käyttäjät ovat PROaktiivimalli-hankkeessa tavalla tai toisella mukana olleita. Julkaisun kolmas osio kuvaa PROaktiivimalli-hankeen toimintaa, kehitettyjä työkaluja ja toimintatapoja sekä hankkeen tuloksia ja niiden arviointia. Osion aloittaa Harri Mikkonen pohtien sitä, mitä ja millaisia toimintatapoja ja malleja työelämälähtöinen, proaktiivinen

8 aikuiskoulutus ja elinikäisen oppimisen edellyttävät. Millaisia sitten ovat PROaktiivimallihankkeessa kehitetyt toimintatavat ja työkalut sekä tulokset? Näitä kuvaavat Ulla Kallio ja Mari Sallinen PROaktiivimallia, sen toteutusta ja tuloksia käsittelevissä artikkeleissaan. Seuraavat työnhakijoiden lainaukset kuvaavat sitä, miten PROaktiimalli ja Osaamisen kohtaaminen korkeakoulusta työmarkkinoille -koulutus ovat onnistuneet: iloisia uutisia. Työnantaja ja työntekijä ovat kohdanneet toisensa. Proaktiivikoulutuksesta oli ainakin minun kohdalla hyötyä. Huomisesta lähtien olen vakinaisessa toimessa. Olen tällä päivämäärällä allekirjoittanut X:n kanssa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Proaktiiville kiitos! Osaaminen ja työelämän tarpeet ovat kohdanneet. Koulutus on vastannut. Joensuussa lokakuussa 2007 Kari Kallberg

9 ESIPUHE Pohjois-Karjalassa toimiva PROaktiivimalli-hankkeen tavoite on kunnianhimoinen: varmistaa korkeakoulutettujen työnhakijoiden nopea työllistyminen ja auttaa työnantajia saamaan toimialan ja alueen erityispiirteen omaavia työntekijöitä. Haasteelliseksi tehtävän tekee kohderyhmä, korkeakoulututkinnon suorittaneet työnhakijat. On hienoa, että hanke on tarttunut tähän tärkeään tehtävään. Hyvä työllisyyskehitys kaikkien koulutusryhmien kohdalla on nyt jatkunut jo muutaman vuoden. Työttömistä työnhakijoista huomattava osa on kuitenkin ihmisiä, joilla on vain perusasteen koulutus. Vuonna 2006 pelkästään perusasteen koulutus oli keskimäärin noin 40,3 %:lla kaikista työttömistä työnhakijoista. Tämän perusteella voisi todeta, että kouluttautuminen kannattaa. Hyvä työllisyystilanne näkyi myös ylemmillä koulutusasteilla. Korkeakoulututkinnon ja tutkijan koulutuksen suorittaneiden edellisten vuosien kaltainen työttömyyden kasvu pysähtyi ja kääntyi laskuun vuonna Myös keskiasteen koulutuksen ja alimman korkeaasteen tutkinnon suorittaneiden työttömien työnhakijoiden määrä väheni lähes : lla. Työministeriössä ryhdyttiin toimenpiteisiin vuonna 1995, kun korkeakoulutettujen työttömyys nousi huolestuttavasti. Tilanteen korjaamiseksi työ- ja opetusministerit perustivat uudenlaisen palveluverkoston edistämään vastavalmistuneiden ja valmistuvien sijoittumista työelämän. Korkeakouluihin ja työvoimatoimistoihin nimettiin henkilöt varmistamaan ura- ja rekrytointipalvelujen toimivuus. Nämä korkeakouluneuvojat ovat nyt olleet olemassa yli kymmenen vuotta. Tällä hetkellä korkeakouluneuvojia työskentelee kuudessa työvoimatoimistossa: Helsingin Kluuvissa, Espoon Tapiolassa, Tampereella, Kuopiossa, Lappeenrannassa ja Turussa. Korkeakouluneuvojat edistävät korkeasti koulutettujen työllistymistä, ehkäisevät heidän työttömyyttään ja ohjaavat oikealle uralle opintojen päättymisen vaiheessa.

10 Opintojen päättyminen ja siirtyminen korkeakoulusta työelämään on herkkä ja tärkeä elämänvaihe. Mielekäs työura täytyy itse rakentaa, se vaatii itsenäisten päätösten tekemistä. Usein haasteellisimmaksi osoittautuu omien vahvuuksien ja työmarkkinavalmiuksien pohtiminen. Siirtymävaiheessa tarvitaan apua, asiantuntijoita, joilla on työmarkkinoiden tuntemusta. Työuran alkuvaiheesta on tullut myös entistä monipolvisempaa. Aikaisemmin elämä tuntui järjestyvän yksinkertaisemmin: opintojen jälkeen odotti vakituinen työpaikka, vakaa urakehitys, perheen perustaminen ja vakiintuminen. Nykyään yhä useampi etsii paikkaansa työelämässä pidempään, kamppailee määräaikaisten työsuhteiden kanssa, kokee lyhytkestoista työttömyyttä tai päätyy tekemään epätyypillisiä töitä. Työmarkkinat ovat tässä suhteessa muuttuneet. Kymmenen vuoden toiminta on osoittanut, että korkeakouluneuvojien työtä tarvitaan. Parantamisen varaa on tietenkin aina. Yritämme kehittää työvoimatoimistojen osaamista siten, että ne pystyvät jatkossa palvelemaan paremmin myös korkeakoulutettuja kaikissa työvoimatoimistoissa. Tärkeää on myös vahvistaa korkeakouluopintojen yhteyttä työelämään ja työmarkkinoihin. Tässä suhteessa ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat kovin eri asemassa. Hallitusohjelmaan on kirjattu ammattikorkeakoulujen osalta, että ammattikorkeakoulujen ammattiosaamisen kehittämistä, työelämäyhteyttä ja alueellista vaikuttavuutta vahvistetaan. Myös yliopistojen on vahvistettava niin sanottua kolmatta tehtäväänsä eli vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Tämä työ onkin hyvässä käynnissä ympäri maata. Tulevaisuuden haaste tulee olemaan korkeakoulutettavien määrän ennakointi. Hallitusohjelmaan on kirjattu ennakoinnista: Hallitus uudistaa ennakoinnin perusteita, jotta laadullisiin ja määrällisiin osaamis-, koulutus-, tutkimus- ja työelämän tarpeisiin voidaan vastata paremmin. Pidän tätä tärkeänä linjauksena. Työvoiman saatavuus ja toisaalta koulutuksen työelämävastaavuus edesauttavat sitä, että korkeasti koulutetut löytävät osaamistaan vastaavaa työtä. Kuitenkin, erityisesti koulutuksen kohdalla ennakoinnin suhteen pitää olla varovainen. Juuri nyt ei ehkä osata sanoa tarkasti, mitkä koulutusalat kymmenen vuoden päästä ovat avainasemassa. Nyt tehtävät koulutuspoliittiset linjaukset kantavat hedelmää vasta vuosien päästä. Tärkeämpää olisi ennakoida ennakoimatonta. Tarkoitan sitä, miten muuttuvassa maailmassa koulutus vastaa haasteisiin. Siihen kuuluu sellaisten taitojen oppiminen, kuten muutoksen hallinta sekä valmius muuttaa työuraa ja kouluttautumisen suuntaa omassa elämässään. Siihen liittyy myös niiden valmiuksien saaminen, joilla elinikäinen oppiminen tulee mahdolliseksi ja luonnolliseksi osaksi koko elämää. Työvoimahallinnossa nousee yksi tärkeä kysymys korkeakoulutettujen kohdalla. Palveluiden kohdentaminen on puhututtanut koko sen ajan, kun korkeakouluneuvojien verkosto on ollut olemassa. Onko parempi ehkäistä työttömyyttä opintojen loppuvaiheessa vai puuttua tilanteeseen vasta, kun työttömyys on alkanut? 10

11 Pidän itse tärkeänä sitä, että jo opintojen loppuvaiheessa ohjataan oikealle tielle. Itse asiassa, opintojen alkuvaiheesta lähtien pitäisi opintojen osana oppia työelämän pelisääntöjä. Olennaista on oppia oman osaamisen paketoimista niin, että se on helpompi kertoa tuleville työantajille. Kuitenkin on tärkeää myös se, että opinnot valmistuvat, eikä työelämä imaise ennen valmistumista mukaansa. Korkeasti koulutettujen työnhakijoiden ja opintojen loppuvaiheessa olevien kohdalla korostuu yhteistyön ja monien eri osaajien koordinaation tarve. Korkeakouluneuvojien verkosto niveltyy saumattomasti korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelujen tarjontaan sekä valtakunnallisiin verkostoihin. Vain yhteistyöllä paikallisesti saadaan parhaat palvelut jokaisen yksilölliseen tarpeeseen. Tarja Cronberg Työministeri 11

12 12

13 1. Työelämälähtöinen koulutus - näkökulmia osaamisen kohtaamiseen 13

14 14

15 1.1. Työelämälähtöinen koulutus ennakoinnin haasteita Hanna-Kaisa Aalto, KTM, projektipäälikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus Ennakointia on moitittu muun muassa yhteiskunnassa vallitsevien ilmiöiden (esim. globalisaatio, ikärakenteen muutokset tai yrittäjyys) yksinkertaistamisesta ja pinnallisuudesta. Kriittisen tulevaisuudentutkimuksen (critical futures research) syntymiseen on vaikuttanut tyytymättömyys perinteiseen tulevaisuudentutkimukseen ja ennakointiin. Kriittisen oppisuunnan mukaan tieteen traditiossa jää ottamatta huomioon muun muassa ihmisten maailmankuvan ja valta-asemien merkitys sekä ympäröivän kulttuurin syvempi ymmärtäminen. Kriittisen tutkimuksen tavoitteena on pureutua nykyhetken ja tulevaisuuden havainnoinnissa yleensä taustalle jääviin tekijöihin: arvoihin, valtaintresseihin ja odotuksiin pyrkiä paljastamaan ilmiöistä uusia merkityksiä irtautumalla sovinnaisista ja perinteisistä ajattelumalleista sekä vapautua tulevaisuutta koskevista tiedostamattomista uskomuksista ja ennakkokäsityksistä, jotka rajoittavat ajatteluamme ja toimintaamme ja sitä kautta päätöksentekoa. Tämän artikkelin materiaali pohjautuu Yleissivistys ja osaaminen työelämässä 2030 menestyksen eväät tulevaisuudessa -hankkeen materiaaleihin (Aalto et al. 2007). Hanke on Opetusministeriön rahoittama ESR -hanke tavoite 3 ohjelmasta. Yleissivistys työelämässä 2030 menestyksen eväät tulevaisuudessa -projektin tutkimuskohteena ovat yhteiskunnallisen muutoksen ja murrosajan vaikutukset yleissivistykseen ja osaamiseen työelämässä Projektin tavoitteena on kehittää ja monipuolistaa ennakointimenetelmiä ja tuottaa koulutusjärjestelmän toimijoille uusia ajatuksia ja uutta materiaalina tulevaisuuden päätöksenteon tueksi, toimijoiden yhteistyön lisäämiseksi ja uusien toimintamallien ja -tapojen löytämiseksi. 15

16 Osaaminen Ihmisen tiedot ja taidot ovat hänen työvälineitään kohdata ja suhtautua elinympäristöönsä, olosuhteisiin ja asioihin lähellä ja kaukana. Yksilön kompetensseista puhuttaessa jaamme kokonaiskompetenssin osatekijöihin. Jako tarjoaa houkuttelevan keinon kehittämistoimenpiteiden pikkutarkkaan kohdentamiseen. Mitä pienempiin osiin kokonaiskompetenssi on jaettu, sitä paremmin voidaan koulutus suunnata juuri oikeaan tarpeeseen. Jos kompetenssi ei olekaan mikä tahansa taito, vaan tietty käyttäytymismalli, jota ihminen soveltaa monissa eri toimissaan ja joka johtaa toistuvasti menestyksekkäisiin lopputuloksiin, millaista kompetenssia tulevaisuudessa tarvitaan? Miten ympäristö ja olosuhteet muuttuvat, millaisia tietoja ja taitoja ja millaisia osaajia tarvitsemme tulevaisuudessa? Signaalit tulevaisuudesta ovat jo läsnä. Tulevaisuuden haasteet ovat haasteita jo nyt. Ne vain tulevat ilmeisemmiksi, täsmällisemmiksi ja yhä useampia meistä koskevaksi. Kehityksen suuret aallot Ståhle & Ståhle (2006) ovat listanneet raportissaan Tulevaisuusluotain - Osaamistarpeen ennakointijärjestelmä (Education Intelligence System, EIS) seuraavanlaisen megatrendilistan: Kehittyneissä maissa kilpailukyky tulee edelleen pitkään perustumaan tuotekehityk seen ja innovointiin. Nykyisten ja vanhojen markkinoiden täyttyminen samoin kuin halpatyövoiman vä heneminen palkkaerojen tasaantumisen myötä ovat keskeisiä uhkatekijöitä. Uudet markkinat edellyttävät ostovoimaisen keskiluokan jatkuvaa määrällistä kas vua. Pitkällä aikavälillä tämä edellyttää Afrikan ja Etelä-Amerikan sosiaalisen hyvin voinnin voimakasta kasvua sekä siirtymätalouksien ja nousevien talouksien vakaata sosiaalista ja poliittista kehitystä. Logistiikan merkitys korostuu edelleen. Tämä koskee niin globaalin pääoman ra kenteita kuin tuotannollisia tekijöitä. Tuotantolaitosten sijoittaminen mahdollisim man lähelle uusia, kasvavia markkinoita ja raaka-aineita on tässä tärkeä näkökulma. Kun nykyiset globaalit kustannusrakenteet tasaantuvat, kehittyneiden maiden pe rusammattien, operatiivisen työn ja tuotantolaitosten katoaminen muodostuu uh katekijäksi. Pitkällä aikavälillä perusammattien ja perustuotannon palaaminen takai sin kehittyneisiin maihin on odotettavissa sen jälkeen, kun palkka- ja investointie dut on kulutettu loppuun. Länsimaisen hyvinvoinnin ylläpitäminen ja siihen liittyvien kustannusten hallinta kehittyneissä maissa tulevat vaatimaan sekä siirtotyövoimaa että tehokasta kustan nusten hallintaa. Palvelusektori tulee yleisesti kasvamaan samoin kuin vapaa-ajan palvelut ja niihin liittyvät ammatit. Kulutusrakenteiden muutokset kohti yksilöllisyyttä jatkuvat. Energian, raaka-aineiden ja puhtaan luonnon taloudellinen, poliittinen ja inhimil linen merkitys lisääntyy, ja niiden vaikutukset talouden ja yhteiskunnan rakenteisiin korostuvat. 16

17 Ekologiset muutokset tulevat synnyttämään sekä uusia teknologioita että uusia markkinoita. Nousevat teknologiat saavuttavat kriittiset pisteensä ja synnyttävät uusia markki noita sekä mahdollisesti muuttavat koko kaupankäynnin ja talouden rakenteita Samassa raportissa on lista globaaleista trendeistä, joilla on katsottu olevan merkit vaikutus tulevaisuuden kehitykseen: Tuotekehitys ja innovointi Markkinat ja kustannusrakenteet Afrikka, Etelä-Amerikka sekä nousevat taloudet ja siirtymätaloudet Logistiikka ja infrastruktuuri Alku- ja perustuotanto Yhteiskunnallinen hyvinvointi ja vakaus Palvelusektori Arvo- ja kulutusmuutokset Energia ja raaka-aineet Ekologiset muuttujat Nousevat teknologiat tävä Globalisaatio Erilaisista muutosvoimista vahvimpana pidetään globalisaatiota. Tavaroiden, palvelujen, ihmisten ja pääomien vapautunut liikkuvuus ja tieto- ja viestintäteknologioiden nopea kehitys on muokannut työelämäämme hyvin monella tavalla. Globalisaatiokehitys synnyttänee antitrendejä kuten maltillisen talouskasvun, blokkiutuneet maailmanmarkkinat, rajoitetun työvoimanliikkuvuuden, kasvavan protektionismin ja erilaiset uudet kaupan esteet, laskevan tuotannon tehokkuuden, lisääntyneet ääri-ilmiöt ja kulttuuriset yhteentörmäykset. Näin ollen on oletettavissa, että sekä globalisaation että ICT:n vaikutukset organisaatioihin, toimintatapoihin sekä esimerkiksi ICT:n mahdollistamiin uusiin tuotteisiin ovat vielä edessäpäin. Lokalisaatio Globalisaation aikakaudella paikallisuus glokaalisuus on nähty merkittävänä asiana. Vaikka yritykset ovat globaaleja ja raaka-aineiden saatavuus ja markkinoiden sijainti ovat merkittäviä tekijöitä, pidetään paikallisia, yksilöiden muodostamia tavaroihin, palveluihin ja tuotantoprosesseihin sitoutuvia osaamis- ja kompetenssikeskittymiä vieläkin merkittävämpinä. Jotta tällaisia osaamiskeskittymiä syntyy, vaaditaan oppimiseen, uusien kompetenssien syntymiseen ja ideoiden ja kokemusten vaihtoon sosiaalista ja kulttuurista kanssakäymistä. Sosiaaliset prosessit ovat edelleen mitä suurimmassa määrin paikallisia. Tällaiset paikalliset osaamiskeskittymät mahdollistavat suomalaisen osaamisen erikoistumista irti massatuotannosta ja mahdollistavat sen keskittymisen vaikka kansainvälisiin 17

18 niche-markkinoihin. Miten oppilaitokset ovat ottaneet tai voisivat ottaa vastaan tällaisen työelämähaasteen? Teknologia Koulutuksessa teknologiaa lähestytään usein opetusteknologian ja oppimisympäristöjen kautta. Vuosituhannen alkupuolella koulutukseen ja oppimiseen liittyviin tulevaisuudenkuviin on liitetty seuraavan tyyppisiä teemoja; reaaliaikainen tietäminen ja oppiminen ubiikin (kaikkialla läsnäolevan) tietoteknologian mahdollistamana semanttinen Web 17.0 yksilöllisesti räätälöidyt oppimis- ja opetussuunnitelmat erilaisiin testeihin perustuen virtuaaliset yksilön ja ryhmien oppimista tukevat simulaatiot yksilöllisten ravintotarpeiden testaaminen kognitiivisten prosessien tueksi geneettisesti kasvatettu älykkyys globaalit on-line-simulaatioyhteisöt (e-universes), joissa esimerkiksi kognitiotutkijat, opetussuunnitelmien tekijät ja käyttäytymistutkijat voivat testata uusia asioita sosiaalisen median merkityksen kasvu mukana kulkeva henkilökohtainen keinoäly ikääntymisen vaikutusten eliminointi aivotoiminnoissa aivotoiminnan edistäminen kemiallisesti (muistin, keskittymiskyvyn, koordinaation, ja niin edelleen parantaminen) integroidut elinikäisen oppimisen systeemit e-opetus (keinoälyyn pohjautuva) ihmisen kyvyt (muisti, nopeus, hahmontunnistus, päätöksenteko, jne.) ylittävät tietokoneet keinotekoiset mikrobit kehittämässä älyä. Teknologia tulee sulautumaan ympäristöön ja sitä käytetään luontevasti osana työtä ja oppimista. Informaalin koulutuksen osuus tulee lisääntymään, oppiminen tapahtuu työn lomassa ja työn ja vapaa-ajan yhteensulautuminen jatkuu. Elinikäinen oppiminen mahdollistuu yhä helpommin. Henkilökohtaiset ja yksilölliset tarpeet korostuvat. Oppimisen ja koulutuksen kaikkiallisuus ja teknologiset innovaatiot haastavat oppilaitoskeskeisen tavan toimia varmasti enemmän kuin oikein ymmärrämmekään. Kriittinen tulevaisuudentutkimus ja CLA Elinikäinen oppiminen, elämänlaajuinen oppiminen, tulosvastuullisuus, elämyksellisyys, muutoksenhallinta, läpinäkyvyys, tehokkuus, laatu, räätälöidyt palvelut, globaali markkinatalous, etätyö, yhteisöllisyys, tuottavuus, markkinavoimat ja kansallinen kilpailukyky ovat tyypillisiä murrosajan mantroja, joiden todellisia tulevaisuusvaikutuksia ei juurikaan mietitä. Kysyimme keväällä 2007 koulutussektorin asiantuntijoilta heidän näkemystään edellä mainituista asioista ja pyysimme sitten tulevaisuudentutkimuksen aineopiskelijoita analysoimaan aineistoa kriittisen tulevaisuudentutkimuksen analyysityökalua CLA:ta hyödyntäen Causal Layered Analysis (CLA) on kriittisen tulevaisuudentutkimuksen mene- 18

19 Kuva 1. Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen henkilöstökoulutus aloitettiin keväällä telmä. Menetelmän kehittäjiä ovat Sohail Inayatullah (1990) ja Richard Slaughter (1995). CLA paljastaa usein tiedostamattomalla tasolla olevat sitoutumiset johonkin maailmankuvaan, ideologiaan, arvojärjestelmään tai ajattelumalliin. Taustaoletuksena on, että todellisuus muodostuu erilaisista havaitsemisen ja tietämisen tasoista, joita voidaan tutkia kriittisesti ja joihin voidaan vaikuttaa. CLA:n merkitys ei ole tulevaisuuden ennakoinnissa vaan siinä, että sen avulla voidaan avata uusia näkökulmia vaihtoehtoisten tulevaisuuksien luomista varten. Pääperiaatteena on tarkastella tulevaisuutta koskevia suunnitelmia, strategioita, päätöksiä, oletuksia, jne. erilaisten tietämisen tapojen ja traditioiden näkökulmasta (Rubin 2006 ja 2007). Seuraavassa on tulevaisuudentutkimuksen aineopiskelijoide tulkinta aineistosta (Aalto et al. 2007: 62 65): 1. Taso: Litania Litania paljastaa todellisuuden sosiaalisen muotoutumisen ilmeisimmän, helpoimmin muotoutuvan ja selvimmin havainnoitavan tason. Siihen uskotaan ja se harvoin kyseenalaistetaan. Se on median tulkintaa tulevaisuuskäsityksistä ja perustuu esimerkiksi kvantitatiivisista tutkimuksista saatujen tulosten banalisoituun tulkintaan ja/tai tulosten ulottamiseen koskemaan odotettavissa olevaa tulevaisuutta. Litaniaan liittyy seuraavia ominaispiirteitä: 19

20 Usein liioiteltuja uhkakuvia Poliittisesti/taloudellisesti värittyneitä yksinkertaistuksia Tarkoitushakuisia yleistyksiä Litania Koulutusjärjestelmää on uudistettava, koska muuten Suomi ei pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Jotain on tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä. Koulututusta pitäisi suunnitella huolellisemmin ja riippumattomammin. Koulutusjärjestelmä on jäykkä. Yhteiskunnan vastuu tutkintojen ja ammattien valvonnassa takaa laadun. Ihmiset ovat ylikoulutettuja, käytännön osaaminen katoaa. Koulutusorganisaatioiden verkostoituminen ja yhdistyminen vaarantavat alueellisen kehityksen. Oppilaitoksilla on pula hyvistä opiskelijoista, kun perusopetuksen taso on laskenut. Ihmisiä koulutetaan työttömiksi. Lahjakkaita syrjitään ja koulutus pyrkii tasapäistämiseen. Huoli yleissivistyksestä, ihmisyydestä ja lisääntyvästä eriarvoisuudesta sekä luovuuden puute ja työelämän kohtaantoongelma ovat haasteemme. Opiskelijapula ajaa koulutusorganisaatiot epätoivoisiin tekoihin. Yritysmaailma ylläpitää koulutusjärjestelmää omiin tarpeisiinsa, yhteiskunnalliset tarpeet unohtaen. Siirtyminen koulujen tulosseurantaan johtaa rankkeeraukseen. Työpaikat globalisoituvat, yritykset liikkuvat maasta toiseen miten voidaan toteuttaa tasa-arvoista koulutusta, joka on yleissivistävää ja talouselämän vaatimukset huomioonottavaa. Verkko-opetus hävittää sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot. Kun koulutus yksipuolistuu, innovatiivisuus ja luovuus kuolevat teknologiaosaamisen kustannuksella. Syrjäytyminen on suuri ongelma. Maahanmuuttajista ratkaisu suorittavan työn työvoimapulaan. Oppimaan oppiminen on avain moniosaamiseen. Koulutuksen on kehityttävä entistä enemmän yksilölliseksi. Koulutussektorin ylikaupallistuminen johtaa heikentyneeseen perusopetukseen. Huippuoppilaitoksissa opiskelu määrittelee työmahdollisuudet. 2. Taso: Sosiaaliset syyt Sosiaaliset syyt ovat tulevaisuuskäsitysten ja tulevaisuutta koskevan päätöksenteossa sosiaalisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti, poliittisesti ja historiallisesti perusteltuja. Usein ne ovat julkishallinnon päätöksenteon perusteluja, joiden tavoitteena on tuottaa teknisiä/teknokraattisia ja suoraan ongelmanratkaisuun tähtääviä toimintamalleja, joissa lähtökohtana ovat kvantitatiivinen tietämys ja osaaminen. Haaste CLA -tutkijalle: Mitkä ovat tutkittavan ilmiön todelliset tiedostamattomat/kätketyt sosiaaliset syyt? Sosiaaliset syyt Suomalaisten kansainvälisesti hyvä oppimismenestys johtuu tasapuolisesta ja korkealaatuisesta koulutusjärjestelmästä. Pelko oman koulutusalan tai alueen rahoituksen loppumisesta. Oppilaitosten pitää tehdä koulutuksesta houkuttelevaa, jotta saataisiin työvoimapulasta kärsiville aloille työntekijöitä. Yliopistojen keskittymisestä seuraa alueellista epätasa-arvoa. Markkinoihin perustuva tuottaa hyvinvointia - markkinavoimien ehdoilla on elettävä. Yliopistojen ja AMK:ien välillä on tehtävä pesäero. Tilastomme kertovat usein työelämän tunnusluvuista ja menestymistä mitataan työelämässä onnistumiseen. Koulutusjärjestelmä on nöyrä palvelija, jonka kehittymättömyyttä voidaan kohdistamatta syyllistää. Kulttuurillisesti koulutuksella on tärkeä asema erottautumistekijänä. Koulutuksen rahoittamisen kasvattaminen on keino kasvattaa tuloksia. Opettajan ammattiin ei hakeudu kuin kilttejä tyttöjä huonon palkan takia. Suuret yksiköt ovat taloudellisempia.. Ilmai- 20

21 nen korkeakoulutus kaikille. Osa taloudellisista ongelmista järjestyy työelämäyhteistyöllä. Vanhat opetusmenetelmät eivät enää toimi, koska kasvamassa on erilaisiin asioihin tottunut nuoriso. Tekniikan välityksellä ei ole mahdollista oppia vuorovaikutustaitoja, käden taitoja, sosiaalisia kykyjä, esittävää taidetta ja hoivataitoa. Ihminen menettää tietokoneen äärellä ihmisyyttään. Koulutuksen kehittäjäyhteisöiden pitää tehdä tiiviimpää yhteistyötä. 3. Taso: Diskurssi, maailmankuva ja arvot Diskurssi, maailmankuvat ja arvot tarkastelee päätösten, strategioiden, suunnitelmien ja valintojen taustalla vaikuttavia ideologioita ja maailmankuvia, jotka vaikuttavat siihen, mitä asioita edellä mainituissa asioissa otetaan huomioon ja mitä jätetään pois. Tehtävänä on löytää ja paljastaa taustalla olevat syvemmät sosiaaliset, kielelliset ja kulttuuriset mallit (riippumatta siitä, kenen/keiden päätöksistä, jne. on kyse). Lisäksi tulee selittää ne perustat, joiden johdosta litaniatason kuvaus on laadittu ja joihin esitetyt sosiaaliset syyt tosiasiassa perustuvat (arvot, perusarvot, arvojärjestelmät). Diskurssi, maailmankuva ja arvot Koulutus kannattaa aina. Koulutusta arvostetaan. Yliopistotason koulutus ja tutkinto on laadukkaampaa kuin ammatti- tai AMK-tutkinto. Elitismi. Varsinainen ammatillinen osaaminen hankitaan työelämässä. Sosiaalinen tasa-arvo takaa yhteiskuntarauhan. Eritasoinen opetus johtaa yhteiskunnalliseen luokkajakoon. Koulussa edetään heikoimpien ehdoilla. Hyvinvointivaltion arvot ovat uhattuna globaalissa taloudessa. Jos koulutusta muutetaan, yleissivistys romahtaa. Vain verkostoitumalla voi olla mukana pelissä. Suomessa ei verkostoiduta, koska meillä on vahva yksintekemisen ja -pärjäämisen perinne. Liika hoivaaminen. Perustutkimuksen riippumattomuus. Opiskellaanko elämää vai työnantajaa varten? Innovaatiot syntyvät huippuyliopistossa. Humanismi, yleissivistys ja perustutkimus ovat kriisissä. Ylikoulutus on taloudellisten resurssien hukkaan heittoa. Koulutusjärjestelmän tulee tarjota tasa-arvoiset mahdollisuudet oppimiseen asuinpaikasta tai elämäntilanteesta huolimatta. Yksilölliset räätälöidyt muodollisia tutkinnot. Julkinen sektori on tehoton palvelujen tuottaja yrittäjyys tuo dynamiikkaa. Kun veroja ei saa nostaa, syntyy rahoitusvajetta ja rahoitusta suunnataan muotialoille. Tietotekniikan käyttö on itsetarkoitus. 4. Taso: Myytti Myytti ilmaisee kollektiiviset arkkityypit ja tutkimusongelman (suunnitelman, strategian, jne.) usein tiedostamattomat, tunnepohjaiset ja traditioihin/historiaan kurkottavat ulottuvuudet. Myyttien tasolla kieli on usein vähemmän täsmällistä ja painottaa enemmänkin visuaalisia mielikuvia. Myyttien taso ei näy suoraan, vaan se on löydettävissä kätkettyjen ilmausten, kuvausten, oletusten, jne. kautta. Myytti Suuri koulutuspoliittinen koneisto on keskusjohtoinen, jähmeä, vaikea muuttaa, läpinäkymätön ja lietsoo ihmiset keskinäiseen kilpailuun yhteistyön sijaan. Sivistys on koulutuksen tulosta. Yleissivistyksen kaikkivoipaisuus ihmisen elämänlaadun parantajana. Protestanttinen kaikille yhteinen työetiikka. Yrittäjät ovat ahneita onnenonkijoita. Vain palkkatyöllä pärjää. Auktoriteettiusko formaali koulutus on ainoa oikea. Kaveria ei jätetä. Urhea koulutuspolitiikan tekijä uhmaamas- 21

22 sa markkinavoimia ja rahan valtaa. Kaikkien halu tulla huippuosaajiksi. Pieni Suomi vastaan muu maailma. Ihminen on laumaeläin ei cyborg. Kulttuurimme ja tapamme ratkaista asioita painottuvat tekniikkaan. Maailma on koventunut. Mekanisoitunut ihmiskuva. Yksilön kannustaminen luovuuteen ja joustavaan laaja-alaiseen itsenäiseen oppimiseen romantisoitu käsitys renessanssimestarista. Luokkayhteiskunta ihmiset lukkiutuvat eri kasteihin koulutusvalinnoillaan. Yksilöllisyys ja koulutusjärjestelmän muovautuminen yksilön tarpeita vastaavaksi. Suomalainen sisu jääräpäisesti vaikka läpi harmaan kiven. Talvisodan henki. Saatteeksi Pysähdymmekö riittävästi pohtimaan tulevaisuusajattelumme usein tiedostamattomia ankkureita? Onko edellä kuvatun kaltainen maailmankuva lähtökohtana työelämälähtöisten koulutustemme malleille? Entä jos mallin perusoletukset muutetaan? LÄHTEET Aalto, H.-K., I. Ahokas & T. Kuosa (2007). Yleissivistys ja osaaminen työelämässä 2030 menestyksen eväät hankkeen väliraportti. Tutu e-julkaisuja 3/2007. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu. < TUTUe_3_2007_haalto_iahokas_tkuosa.pdf>. Inayatullah, S. (1990). Deconstructing and Reconstructing the Future: Predictive, Cultural and Critical Epistemologies, Futures, Vol. 22, No. 2, March 1990, Katso myös Rubin, A. (2007). Päätöksenteko kiihtyvässä muutoksessa. TOPI-tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaaliportaali. < Rubin, A. (2007). Kriittinen tulevaisuudentutkimus. Luennot Slaughter, R. A. (1995). The Foresight Principle. Cultural Recovery in the 21st Century. Adamantine Studies on the 21st Century. London: Adamantine Press Limited. Ståhle, P. & S. Ståhle (2006). Tulevaisuusluotain Osaamistarpeen ennakointijärjestelmä - Education Intelligence System (EIS). Elinkeinoelämän keskusliiton julkaisuja. < 22

23 1.2. Innovaatioympäristö ja osaaminen Marita Aho, koulutuspoliittinen asiamies, Elinkeinoelämän keskusliitto EK Ennakoinnilla koulutus kohtaamaan osaaminen, mutta miten? Koulutus- ja työvoimapolitiikassa valtaa tilaa käsitys, että koulutuksen ja työelämän kohtaaminen on rakennettava sisään koulutusjärjestelmään. Koulutukseen kehitetään modulaarisuutta, ja koulutuksen pitäisi olla elinikäisen oppimisen poluista koostuva ja yksilölliset ratkaisut mahdollistava työelämän tarpeisiin vastaava joustava kokonaisuus. Samalla koulutuspoliittiseen päätöksentekoon kaivataan vahvaa ja laadukasta tietopohjaa. Keväällä 2007 työnsä aloittanut hallitus toteaa ohjelmassansa useassa eri kohdassa tarpeelliseksi kehittää koulutuksen ja työelämän välistä yhteyttä sekä tämän yhteyden rakentamiseksi välttämätöntä työkalua: ennakointijärjestelmää. Opetusministeriössä on jo käynnistynyt koulutus- ja osaamistarpeiden ennakoinnin nykytilakartoitus. Myös ministeriön sidosryhmien ja asiakkaiden, esimerkiksi työnantajien omassa keskuudessa on tarpeellista jäsentää, mitä ennakoinnilla tarkoitetaan ja mitä haasteita ja mahdollisuuksia siinä on. Tämä artikkeli perustuu Elinkeinoelämän keskusliitossa (EK) käynnistyneeseen ennakointikeskusteluun. Artikkeli käsittelee työelämän osaamistarpeiden ennakoinnin tavoitteita, nykytilaa ja tehtäväjakoa Suomessa. Ennakointia käsitellään laajasta näkökulmasta, koska työelämän osaamistarpeet Suomessa ovat tiukasti kytköksissä globaaliin liiketoimintaympäristöön ja sen muutokseen. Osaamis- ja koulutustarpeita muokkaavat esimerkiksi ilmastonmuutos, nousevat taloudet, kehittyvät teknologiat, poliittiset liikehdinnät ja väestökehitys. Lisäksi niihin vaikuttavat yhteiskunnan arvojen, asenteiden ja esimerkiksi globaalien heimojen, kansallisvaltioiden rajat ylittävien, toisiinsa verkottuneiden intressiyhteisöjen, uudet käyttäytymismallit. Myös viestinnän (ja miksei myös koulutuksen!) muuttuvat kulutustottumukset muokkaavat osaamis- ja koulutustarpeita Suomessa. Kuten artikkelista käy ilmi, ennakointihankkeita on viime vuosina ollut paljon. Suurimpana haasteena lienee linjata ja päättää, miten voimavarojen käyttöön voidaan jatkossa 23

24 luoda synergiaa ja miten kaikesta tarjolla olevasta ennakointitiedosta saadaan rakennettua silta osaamiseen ja koulutukseen. Tämä työ on Suomessa alkanut hyvä niin. Kun käytänteet on uudistettu, työ jatkuu. Työelämän ja koulutuksen kohtaanto vaatii tuekseen ennakointiprosesseja, joissa edellytetään eri sidosryhmien pitkäjänteistä paneutumista ja sitoutumista. Miksi ennakointi on tärkeää? Elinkeinoelämän keskusliiton lehdessä on kuvattu osaamisen ennakoinnin merkitystä ja tulevaisuutta seuraavasti (EK 2006a): Teknologian muutostrendit, niiden tarjoamat mahdollisuudet sekä elinkeinoelämän rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset etenevät sellaisella vauhdilla, että voimme menestyä vain ennakoimalla näitä muutoksia. Suomalainen elinkeinoelämä on osaamispohjaisen kilpailukyvyn kehittäjänä eturintamassa. Suomi ei voi menestyä ottamalla seuraajan ja sopeutujan roolia, vaan ainoastaan olemalla aina askeleen tai kaksi muita edellä. Muutosnopeuden kiihtyessä eturintamassa pysyminen vaatii nykyistä aktiivisempaa tulevaisuuden ja muutosten ennakointia. Elinkeinoelämän, tutkijoiden ja julkisen sektorin pitää ennakoida sidosryhmien yhteistyönä yhteiskunnan rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Sitä kautta syntyy näkemys pitkän tähtäyksen osaamistarpeista, joiden tulee heijastua esimerkiksi koulutus- ja tutkimuspolitiikkaan. Vain kokoamalla laajasti yhteen erilaisia näkemyksiä ja hyödyntämällä alan kansainvälistä tietoa luodaan pohja dynaamiselle ja proaktiiviselle ennakointitoiminnalle. Ennakoinnin merkitys korostuu Suomessa, kuten monessa muussa maassa mm. siksi, että väestön ikärakenteen muutos pakottaa erilaisten resurssien, myös osaamisen, entistä parempaan kohdentamiseen. Työmarkkinoilta poistuvien määrä ylittää Suomessa työmarkkinoille tulevien määrän keskimäärin noin :lla kaikkina vuosina Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä vuonna 2005 oli 16 prosenttia, mutta vuonna 2020 jo 23 prosenttia eli lähes joka neljäs. Koulutusjärjestelmässä opiskelijamäärien putoaminen kiihtyy vuodesta 2012 lähtien. Toisella asteella ja korkeakoulutuksessa opiskelijoiden määrä vähenee :lla vuoteen 2020 mennessä. Peruskouluikäisten määrä vähenee vuodesta 2005 vuoteen 2020 noin :lla (lähes yhden ikäluokan verran). Nuorisoikäluokkiin (16 21-vuotiaita) kuuluvia on vuonna 2020 noin vähemmän kuin Näin rajussa muutoksessa on oltava hyvät eväät resurssien, niin inhimillisten kuin aineellistenkin, entistä parempaan suuntaamiseen. Resurssit, raaka-aine, on paitsi määrältään, myös laadultaan tulevaisuudessa toisenlaista kuin nyt. Myös se, mihin resursseja pitäisi suunnata, muuttuu vallankumouksellisesti. Yhä useampi organisaatio (yritys, tutkimuslaitos, yliopisto ) kilpailee maailmanlaajuisesti. Tieto- ja viestintäteknologia, ICT, mahdollistaa reaaliaikaisen verkottumisen tuotannossa, tutkimuksessa, tuotekehityksessä, koulutuksessa ja esimerkiksi terveydenhoidossa. ICT, erityisesti Internet, muuttaa ihmisten käyttäytymistä ja tarpeita. Uusi teknologia mahdollistaa uudenlaisten tuotteiden, palvelujen ja toimialojen syntymisen. Tietoon ja teknologi- 24

25 aan perustuva uusi talous koki romahduksen, mutta käynnissä näyttää olevan sen uusi tuleminen. Suomessa on yhteinen tahtotila ennakoinnin kehittämiseksi. Hallitus toteaa ohjelmassaan seuraavaa: Koulutusjärjestelmää kehitetään kokonaisuutena siten, että se vastaa globaaliin haasteeseen sekä ammatti- ja väestörakenteen muutokseen. Hallitus uudistaa ennakoinnin perusteita, jotta laadullisiin ja määrällisiin osaamis-, koulutus-, tutkimus- ja työelämän tarpeisiin voidaan vastata paremmin. Henkilöstön ikääntyminen ja eläkkeelle siirtyminen on (hyvinvointipolitiikassa) suuri haaste. Kiinnitetään erityistä huomiota työvoimatarpeiden valtakunnalliseen ja alueelliseen ennakointiin. Työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnin merkitys korostuu (työvoimapolitiikassa). Tämä edellyttää toimivien yhteistyömuotojen luomista työmarkkinaosapuolten, työvoimaviranomaisten ja koulutusjärjestelmän välille sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Lisätään ja tehostetaan työvoimatarpeen ennakointia sekä ennakoinnin vaikutusta koulutukseen (osana työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmaa). (Valtioneuvosto 2007a.) Hallitusohjelmassa viitataan ennakointiin epäsuorasti mm. seuraavasti: Hallitus valmistelee välittömästi toimikautensa alussa kansallisen innovaatiostrategian. Tekniikan alan korkeakoulutusta ja sen strategiaa uudistetaan. Korkeakoulutuksen kansainvälistymiselle luodaan kansallinen strategia. Toteutetaan tutkimuksen ja koulutuksen huippuyliopisto (sittemmin innovaatioyliopisto). Luomalla uutta, vahvaan osaamiseen pohjautuvaa ja tehokasta tuotantoa Suomi pystyy lisäämään työllisyyttä. Tuottavuuden kohoaminen voi perustua vain uusien ideoiden hyödyntämiseen ja uuden teknologian luomiseen sekä nopeaan käyttöön ottamiseen, osaavaan työvoimaan (emt.). Hallituksen tavoitteet vaativat tuekseen laadukasta ennakointia: strategian on vastattava tulevaisuuden tarpeisiin; mitä nämä tarpeet ovat? Uuden yliopiston on asemoiduttava kansainväliseen kärkeen valikoiduilla osaamisalueilla; mitä nämä osaamisalueet ovat? On valittava, minkä osaamisen varaan työllisyyttä lisätään ja mitä teknologioita ja ideoita viedään eteenpäin. On kuitenkin pidettävä mielessä, että ennakointi on työkalu. Ratkaisevaa on, mikä sen vaikutus on ja miten sitä osataan (ja halutaan!) hyödyntää päätöksenteossa. Ennakointi pitää rakentaa kiinteäksi osaksi päätöksenteko-, ohjaus- ja arviointijärjestelmää. Mitä ennakointi on? Ennakointiin liittyy perususkomus, että voimme vaikuttaa itse tulevaisuuteemme ja tehdä onnistuneilla valinnoilla mahdollisuuksista todellisuutta. Sen tehtävänä on palvella strategista johtamista ja päätöksentekoa eri tasoilla. Miten tämä tapahtuu? Lähtökohtana ovat yhteiskuntaan vaikuttavat muutosvoimat, näkyvissä olevat trendit ja ns. heikot signaalit. Heikot signaalit ovat oudoilta vaikuttavia, ennen kokemattomia ilmiöitä, jotka kyseen- 25

26 alaistavat totutun ajattelun ja käyttäytymisen. Tavoitteena on luoda uskottavia vaihtoehtoja siitä, millaisena ympäröivä maailmamme näyttäytyy erilaisten muuttujien avulla kuvattuna tietyllä aikajänteellä. Usein käytetään apuna nk. PESTE-analyysia (politics, economy, society, technology, environment). Analyysin tuloksista kiteytetään todennäköisiä kehityspolkuja eli skenaarioita. Näin monimutkaisen tulevaisuuskuvan hahmottaminen helpottuu. Tämän jälkeen ennakointi avustavana prosessina päättyy ja siirrytään strategisen johtamisen ytimeen. Vaihtoehtoisten skenaarioiden valossa määritellään toivotun tulevaisuuden kuva eli visio. Sen jälkeen jatketaan päämääriin ja tavoitteisiin sekä niihin liittyviin toimenpiteisiin. Ennakoinnin tehtävänä on myös kyseenalaistaa: näin asiat voivatkin olla toisin kuin ennakoimme, miten meidän pitää tarkistaa strategisia tavoitteitamme ja toimintaamme? Hankkeiden ja näkökulmien laaja kirjo Suomessa ja monessa muussa maassa on suuri määrä ennakointitoimijoita kansallisella, alueellisella sekä teema- ja toimiala/klusteri/sektoritasolla. Kansainvälinen yhteistyö on myös aktiivista. Hankkeissa saattaa olla päällekkäisyyttä, tieto ei aina kulje riittävän hyvin eikä saavutettuja tuloksia osata hyödyntää riittävän hyvin. Toisaalta ennakointi on niin valtava kokonaisuus, että sitä ei voi sälyttää yhden organisaation vastuulle. Ennakointi on myös kasvavassa määrin kaupallisista lähtökohdista johdettua liiketoimintaa. Erilaisia näkökulmia tarvitaan globaalien uhkien ennakoinnista yksittäisen organisaation, esimerkiksi yrityksen tai yliopiston, strategisen johtamisen tukemiseen. Kaikki seikat kuitenkin puhuvat sen puolesta, että eri toimijoiden pitäisi saada helposti tietoa ainakin julkisin varoin rahoitetuista hankkeista ja niiden tuloksista, ja että hankkeiden välillä olisi synergiaa. Erilaisia rekistereitä ja foorumeita onkin perustettu, esimerkiksi Opetushallituksen koordinoima Ennakoijan sähköisen tietopalvelun Enstin sivuilla on tietoja kansallisista ja kansainvälisistä hankkeista. Olisi suositeltavaa, että Suomessa olisi yksi selkeä kansallinen ennakointitietopankki, joka kokoaisi julkisin varoin tuettavan ennakoinnin tulokset yhteen. Täytyy luoda myös eri toimijat yhteen keräävä vuoropuhelu. Jotta foorumi koettaisiin aidosti yhteiseksi, sen rahoituksen pitäisi olla poikkihallinnollinen. Kansallinen foorumi valjastettaisiin palvelemaan myös perustettavia alueellisia foorumeita. Laaja-alaiset osaamisen ennakoinnille pohjaa luovat kansalliset ennakoinnit ja koordinaatiohankkeet Valtioneuvosto antaa eduskunnalle valtioneuvoston kanslian valmistamana kerran vaalikaudessa pitkän aikavälin kysymyksiä tarkastelevan selonteon, jota täydentää alueellisten tulevaisuusfoorumien sarja. Tulevaisuusselontekotyötä pitäisi tulevaisuudessa kehittää tuoreen julkaisun mukaan niin, että ennakoinnin kohteeksi valitaan kulloinkin riittävän laaja-alainen, monia yhteiskunnan sektoreita ja hallinnonaloja koskettava tulevaisuuden 26

27 Kuva 1. Proaktiivimallin toimintamallin kehittämisworkshopiin osallistui edustajia Proaktiivimalli-hankkeesta, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta, Joensuun seudun työvoimatoimistosta ja Pohjois-Karjalan TE-keskuksesta. ydinkysymys tai niiden joukko (Valtioneuvosto 2007b). Mikä olisi laaja-alaisempi ja yhteiskunnallisesti merkittävämpi ennakoinnin kohde kuin työelämän muutokseen vastaava osaaminen? Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta perustettiin vuonna Se laatii mietinnön em. tulevaisuusselonteosta. Toisena päätehtävänä on teknologian yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi. Arviointihankkeissa on käsitelty esim. suomalaista tietoyhteiskuntamallia, sosiaalista pääomaa, alueellista innovaatiotoimintaa ja terveydenhuollon tulevaisuutta. Teknologia muuttaa syvällisesti ja laajasti osaamistarpeita. Esimerkiksi ns. avainteknologioiden vaikutuksen arviointi osaamis- ja koulutustarpeiden näkökulmasta auttaisi koulutusorganisaatioita vastaamaan muuttuvan työelämän tarpeisiin. Talousneuvosto on pääministerin johdolla toimiva hallituksen, tärkeimpien etujärjestöjen ja Suomen Pankin välinen yhteistyöelin. Talousneuvoston käsittelemät kysymykset liittyvät seuraaviin asiakokonaisuuksiin: Suomen taloudellinen toimintaympäristö ja siinä tapahtuvien muutosten aiheuttamat haasteet ja sopeutumispaineet Suomen kansantalouden voimavarojen tehokas käyttö ja kansallisen kilpailukyvyn turvaaminen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä Kasvu- ja työllisyyspolitiikka lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä Julkinen sektori ja hyvinvoinnin jakautuminen. 27

28 Neuvosto on toteuttanut kaksi laajaa globalisaatioselvitystä ja julkaissut useita raportteja, joissa käsitellään myös koulutuksen ja työelämän kohtaantoa. On monia muitakin tahoja, jotka ennakoivat Suomen tulevaisuutta talouden ja elinkeinoelämän näkökulmasta. Esimerkiksi Etla ja Etlatieto Oy ennakoivat, miten yritys- ja toimialarakenteet sekä työmarkkinat ovat muuttumassa ja miten voimme edistää tuottavuutta lisäävää rakennemuutosta. Valtioneuvoston ennakointiverkosto puolestaan perustettiin ns. kansliapäällikkötyöryhmän ehdotuksesta vuonna Toimikausi päättyi keväällä 2007, mutta todennäköistä on, että toiminta saa jatkoa. Verkoston tavoitteena on parantaa eri ministeriöiden välistä ennakointiyhteistyötä ja tulosten keskinäistä hyödyntämistä. Suomen Akatemia ja Tekes toteuttivat Finnsight hankkeen Eri alojen johtavat asiantuntijat tarkastelivat suomalaiseen elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan vaikuttavia muutostekijöitä, tunnistivat innovaatio- ja tutkimustoimintaan kohdistuvia tulevaisuuden haasteita ja analysoivat tieteeseen, teknologiaan, elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan kytkeytyviä osaamisalueita, joiden vahvistaminen edistää yhteiskunnan hyvinvointia ja elinkeinoelämän kilpailukykyä tieteellisen tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan keinoin. Kauppa- ja teollisuusministeriö perusti ennakointifoorumin vuonna Ennakointifoorumissa oli viisi aiheryhmää: väestön ikärakenteen muutosten vaikutukset, palveluliiketoimintojen tulevaisuuden mahdollisuudet, biotekniikka, käyttäjälähtöisyys ja ennakointi johtamisen välineenä. Foorumi järjesti ennakointiseminaarin keväällä Nyt toiminta on tauolla ja odottaa ilmeisesti uuden työ- ja elinkeinoministeriön organisoitumista ja mahdollista ennakointijärjestelmän kokonaistarkastelua. Sitra perusti kansallisen ennakointiverkoston vuonna Tavoitteena on edistää eri toimijoiden vuoropuhelua ja yhteistyötä. Sitra organisoi ja rahoittaa teemakohtaisia workshoppeja, joihin se kutsuu tunnettuja ennakointitoimijoita. Vuonna 2006 teemoja olivat hyvinvointi ja arkielämä, työelämä, julkinen sektori, monikulttuurisuus ja ympäristö. Työstä julkaistiin raportti Kohti hyvinvoivaa ja kilpailukykyistä yhteiskuntaa. Ennakointi jatkuu vuonna 2007 seuraavista teemoista: innovaatiotoiminta ja -politiikka, ympäristö ja energia, hyvinvointi sekä osaaminen. Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen Alusta ei työelämän muutokseen ja osaamis- ja koulutustarpeisiin selkeästi fokusoituvassakaan ennakoinnissa tarvitse lähteä. EK ja sen perustajajärjestöt ovat ennakoineet työvoima- ja koulutustarpeita säännöllisesti vuodesta Laajalla yritystiedustelulla ennakoidaan henkilöstö- ja koulutustarpeita kolmen vuoden aikajänteellä. Kaksi ESR-osarahoitteista osaamis- ja koulutustarpeita pitkällä aikajänteellä luodannutta hanketta päättyi kesällä Ne olivat laajoja verkostohankkeita, joissa oli mukana kymmeniä yrityksiä, koulutusorganisaatioita, hallinnon edustajia ja tutkimuslaitoksia. Osaamistarvekuvaukset perustuivat globaalin liiketoimintaympäristön, teknologian ja yhteiskunnallisen kehityksen ennakointiin (EK 2006b; EK 2006c). 28

29 Tekniikan akateemiset, TEK, on ennakoinut diplomi-insinöörikoulutuksen laajuutta ja sisältötarpeita kahdessa hankkeessa ja on sittemmin laajentanut ennakointifokusta koko teknillisen korkeakoulutuksen tulevaisuusstrategiaan. TEK vetää opetusministeriön rahoituksella teknillisen korkeakoulutuksen kansallista yhteistyöryhmää, jonka on määrä laatia strategialinjaukset helmikuuhun 2008 mennessä sekä seurata strategian toteutumista. Työvoimatarvetta on ennakoitu poikkihallinnollisesti. Tuoreinta hanketta, Työvoima 2025, johdettiin työministeriöstä ja se tuotti laadulliseen tulevaisuuden ennakointiin sekä työvoiman tarjontaan ja kysyntään pohjautuvat toimiala- ja ammattiryhmäkohtaiset työvoiman poistumasta ja kokonaan uuden työvoiman kysynnästä johtuvat tarve-ennusteet. Opetusministeriöstä on johdettu tähän perustuen koulutustarjonta-hankkeita, joissa on laadittu mitoitusennusteet koulutusaloittain ja -asteittain valtakunnallisesti ja alueellisesti. Tuoreinta laskelmaa hyödynnettiin koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa Aluetasolla aktiivisimpia ennakoijia ovat maakuntien liitot (Koulutustarjonta 2012 alueelliset laskelmat, maakuntastrategiat) sekä TE-keskusten työvoimaosastot (työvoimapoliittista koulutusta palveleva koulutustarpeiden ennakointi) sekä elinkeino-osastot (toimialojen kehityksen ennakointi niin sanottu Toimiala Online). Monikansalliset hankkeet Kansainvälinen ennakointitoiminta on myös laajaa ja aktiivista. YK:n yliopiston koordinoima Millennium-projekti on maailmanlaajuinen asiantuntijaverkosto. Se analysoi, tulkitsee ja kuvaa globaaleja ilmiöitä ja esittelee erilaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia ja strategioita. Esimerkiksi tulevaisuuden koulutusjärjestelmää ennakoidaan yli tuhannen tulevaisuudentutkijan, kouluttajan, päätöksentekijän ja yrityselämän edustajan avulla. Työmenetelmänä on globaali delfoi-kysely. OECD:llä on International Futures programme, joka toimii osallistujien maksamilla jäsenmaksuilla. Ohjelmassa on ennakoitu esimerkiksi nanoteknologian mahdollisuuksia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. OECD:n koulutuksen tutkimusyksikkö CERI koordinoi laajaa koulutuksen ja oppimisen ennakointihankekokonaisuutta (Schooling for Tomorrow, University Futures, New Millennium Learner). Järjestöllä on myös monia muita tulevaisuussuuntautuneita hankkeita, yhtenä teemoista on esim digitaalisen talouden uudet toimintatavat ja rakenteet. EU on profiloitunut erityisesti tutkimus- ja teknologiaennakointiin. EU:n komission rahoituksella toteutetaan myös jäsenmaiden tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaa ennakoivien tahojen yhteistyöverkosto ForSociety ERA-net. EU:n ammatillisen koulutuksen keskus CEDEFOP valmistelee koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointiin ylieurooppalaista toimintatapaa Skillsnet-verkoston avulla. Ennakointitoimijoita on paljon, ja osaamistakin on. Mitä näkökulmia pitäisi erityisesti koulutuksen ja työelämän kohtaannon näkökulmasta vahvistaa? 29

30 Pitkäjänteisyys Esimerkiksi teknologian ja sen vaikutusten ennakoinnin pitää olla tarpeeksi pitkäjänteistä. Mielikuvitukselliset tulevaisuusvisiot voivat kääntyä tulevaisuuden todellisuudeksi tavalla, joka meidän pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi tutkimusresurssien kohdentamista tukevassa ennakoinnissa. Jopa science fiction -tulevaisuuskuvien vaikutusten pohdinta voi olla tarpeellista, jotta voimme ennakkoluulottomasti pohtia tästä päivästä radikaalisti poikkeavia vaihtoehtoja. Rajojen ylittäminen Teknologiat Ennakoinnin on paneuduttava ns. avainteknologioihin, joilla on erityisen laajoja sovellusmahdollisuuksia ja vaikutuksia laajalti elinkeinoelämän eri aloille ja yhteiskuntaan kokonaisuudessaan. Suomessa avainteknologioina pidetään yleisesti tieto- ja viestintä-, bio-, materiaali- ja nanoteknologioita. Niille on tyypillistä, että erilaiset tieteenalat sulautuvat niissä yhteen, esimerkiksi fysiikka, kemia, biologia ja materiaalitieteet (nanoteknologia). EK on käsitellyt tieto- ja viestintäteknologian vallankumousta yritysstrategiafoorumissaan; tähän teemaan liittyvä työ on tarpeellista jatkossakin. Maantieteelliset rajat ja yhteiskunnan rakenteet Tieto- ja viestintäteknologia mahdollistaa kansalliset rajat ylittävät yritysverkostot, osaamiskeskittymät ja klusterit (esim. living labs, joissa yhdistyvät elinkeinoelämän ja julkisen sektorin resurssit ja joissa kehitetään, pilotoidaan ja kaupallistetaan uusia palvelu-, tuoteja liiketoimintainnovaatioita). Lisäksi se mahdollistaa myös tutkimusyhteisöjen toiminnan. Nämä, sekä osaavan työvoiman liikkuvuus, muokkaavat kaupunkien, maakuntien ja muiden alueiden osaamistarpeita. Kansainvälinen muutosvoimien ennakointi onkin tarpeen, vaikka tavoitteena olisi palvella esimerkiksi alueellista päätöksentekoa. Yritykset ovat eturintamassa uuden teknologian ja toimintamallien omaksumisessa. Ne vaikuttavat syvästi myös muun yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintatapoihin. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet lisääntyvät. On ennakoitava, mitä talous-, yritys-, toimialarakenne- ja työmarkkinavaikutuksia julkisen ja yksityisen sektorin verkottumisella on. Miten Suomi voi luoda kilpailuetua globaalissa taloudessa lisäämällä tämän kehityksen myönteisiä vaikutuksia? Tarvitaan ns. poikkisektoriaalista tarkastelua, jossa irrottaudutaan nykyisiin rakenteisiin ja raja-aitoihin perustuvasta näkökulmasta uudenlaisten tulevaisuuden toimialojen, klustereiden, oppivien verkostojen, liiketoiminta- ja ansaintamallien, työn organisointitapojen ja ammattien ja osaamisen ennakointiin. Muuttuvat liiketoimintamallit: oppivat verkostot Koulutus saadaan lähemmäksi työelämää vain, jos ymmärretään, mihin työelämä on menossa. Millaisia työorganisaatioita on ja mitä niissä tehdään? Tulevaisuudessa yritysten 30