HYLYNRYÖSTÄJÄ SUOMENTANUT SANNA MANNINEN GUMMERUS

Transkriptio

1

2 HYLYNRYÖSTÄJÄ SUOMENTANUT SANNA MANNINEN GUMMERUS

3 Ympäristövastuu on osa Gummerus Kustannus Oy:n jokapäiväistä toimintaa. Ruotsinkielinen alkuteos Inte ens det förflutna Anna Jansson 2008 Published by agreement with Grand Agency Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy Helsinki Painopaikka: Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2009 ISBN

4 Joku ratsastaa yössä, viestiään kuljettaa tuuli. Kukaan ei liiku yössä, sairaita korvasi kuuli. Joku kävelee tiellä, joku on yli pihan. Kukaan ei kulje tiellä, kukaan ei piirissä pihan. Siltikin haparoi joku orapihlajan oksissa. Nyt hourit. Aita on poissa, pois kaikki sai kadota. Lukossa kaikki ovet, kiinni tiet sekä rajat eikä mikään nyt kummittele, ei edes menneet ajat. Nils Ferlinin runokokoelmasta Keisarin papukaija (suom. Leo Saukkoriipi)

5 8. luku Rikosteknikko totesi, että Maria Wernin postilaatikkoon yöllä jätetty kirjekuori ei pitänyt sisällään kirjepommia vaan lasimurskaa, koirankakkaa ja linnunverta, joka oli todennäköisesti peräisin kanasta. Silti aamun aikana järjestettiin muutto. Eva Stark lupasi ottaa heidät vastaan, ja he voisivat viettää lauantaipäivän ja seuraavan yön hänen luonaan ennen kuin lähtisivät varhain sunnuntaiaamuna Fårösundista laivalla Gotska Sandönille. Kaksi väsynyttä ja järkyttynyttä naista astui aamuviideltä Vårdklockegrändillä sijaitsevaan valkoiseen taloon. Olohuoneen takassa paloi tuli, ja he istuutuivat sen ääreen juomaan glögimausteen makuista vihreää teetä hieman kolhiintuneista savimukeista. Lena-Marieksi esittäytynyt isokokoinen nainen kietoi kummankin hartioille villahuovan. Huopa kutitti niskasta, ja Maria yritti siirtää sitä pois. Samalla hän katsoi naista syrjäsilmällä ja lumoutui tämän peikkomaisesta ulkomuodosta. Jollakin merkillisellä tavalla nainen näytti kuitenkin miellyttävältä hänen olemuksensa kerjäsi hellyyttä, jonka juuret olivat kaukana sadun maailmassa, paikassa, jossa kaikki peikot eivät ole pahoja. Maria katseli lumoutuneena isoa perunanenää ja melko lähekkäin sijaitsevia ruskeita silmiä, hieman höröttäviä korvia ja pitkien tummien korkkiruuvikiharoiden välistä pilkistäviä isoja kultarenkaita sekä voimakkaita käsiä, jotka 71

6 olivat koko ajan liikkeessä. Sitten hän mietti, mahtoivatko naiset olla pariskunta, mutta päätti jättää kysymättä ja antaa näiden kertoa itse. Hänellä oli muutakin ajateltavaa. Mieluiten hän haluaisi käydä rauhassa läpi uudet olosuhteet, jotta voisi päättää miten suhtautua niihin. Oliko tosiaankin tarpeen piiloutua? Eikö ollut vaihtoehtoa? Karinia alkoi pian nukuttaa, ja hän käpertyi toiselle kahdesta ilmapatjasta, jotka oli asetettu keskelle lattiaa heitä varten. Lena-Marien hyväntahtoiset kädet tulivat välittömästi kietomaan peiton hänen ympärilleen kuin hän olisi lapsi, yksi yhdestätoista pikkupeikosta, joiden hännät peikkoäidin täytyy sitoa yhteen, Maria ajatteli ja kätki hymyn yhteen puristettujen huuliensa taakse. Kaikenlaisia typeryyksiä lapsille lauletaankin. Maria ei pystynyt rauhoittumaan, hänen päässään pyörivät taukoamatta ajatukset Kristeristä ja lapsista. Päätös jakautumisesta oli tehty kiireessä, ja tunteet saavuttivat hänet vasta nyt. Entä jos heitä kuitenkin seurattiin kaikista turvatoimista huolimatta? Tai mitä jos Krister käyttäytyi varomattomasti? Mies oli joskus uskomattoman impulsiivinen ja naiivi. Marian ajatukset palasivat hyvästeihin. Kristerin kiristysyritykseen. Eikö mies tajunnut, että se oli ohi, finito, mennyttä ettei Marialla ollut enää tunteita häntä kohtaan? Haluatko lisää teetä? Lena-Mariella oli kannu valmiina kädessään. Maria pudisti päätään. En kiitos, tämä riittää minulle. Älä turhaan valvo minun takiani. Minä pärjään kyllä, jos haluat nukkua vielä pari tuntia. Pyydän anteeksi, että tulimme häiritsemään teitä näin aikaisin. Ei haittaa. Minä olen aamuvirkku, mutta Eva on kauhea unikeko. Hän taisi mennä takaisin nukkumaan. Haluaisin kysyä yhtä asiaa en oikein ymmärtänyt kaikkea. 72

7 Olitteko te varanneet hotellin, mutta se olikin täynnä, vai miten se meni? Meillä ei ole yösijaa ensi yöksi. Maria puraisi alahuultaan. Se ei ollut puhdas valhe mutta ei myöskään totta. Syy hänen mukaantuloonsa piti salata, siitä he olivat olleet yksimielisiä. Hartman oli ollut ehdoton. Mitä harvempi tietää missä sinä olet, sitä paremmassa turvassa olet. Huhu saa helposti siivet ja joutuu vääriin korviin. Kenenkään muun kuin Karinin ei tarvinnut tietää totuutta. Olette kovin vieraanvaraisia, kun annatte meidän asua täällä. Mutta sinähän et ollut alun perin ilmoittautunut tälle kurssille. Miksi tulit yhtäkkiä mukaan? Lena-Marie asetti teekannun lattialle ja istuutui nojatuoliin Marian viereen. Hän tökki halkoja hiilihangolla niin että ne lysähtivät hiilloskasaksi. Mistä kuulit meistä? Me olemme panostaneet aika tavalla markkinointiin ja haluamme mielellämme kuulla, mitkä kanavat ovat tehokkaimpia. Ehkä luit meistä netistä? Tämähän on aika uusi juttu. Karin kertoi. Kurssi kuulosti kiinnostavalta, ja minusta tuntui, että se voisi olla minua varten. Sekään ei ollut suoranainen valhe. Ajatus rauhallisesta viikosta Gotska Sandönin villin ja kauniin luonnon keskellä oli oikein houkutteleva, ja vielä paremmalta hänestä tuntuisi, jos hänen ei tarvitsisi olla huolissaan lapsista. Maria oli vilkaissut Karinin mukanaan tuoman esitteen kuvia hiekkadyyneistä, metsän keskellä hehkuvista kanervista ja kivillä kieriskelevistä, auringossa kimaltelevista hylkeistä. Yksi valokuva esitti valtavaa mustanruskeaa kovakuoriaista, latinalaiselta nimeltään Ergates farber, joka saattoi kasvaa jopa seitsemän sentin mittaiseksi. Maria toivoi sydämensä pohjasta, ettei se osannut lentää. Onko saarella niin kaunista kuin väitetään? 73

8 Ehdottomasti. Et varmasti pety luontokokemukseen. Albert Engström sanoi: astuin maihin ja nautin saaren kuin ehtoollisen. Se oli hänen tapansa ilmaista rakkautensa. Gotska Sandön on paratiisi maan päällä. Mutta siellä kummittelee. Lena-Marie iski silmää. Kyllä siellä kummittelee, jos vain haluaa nähdä. Ehkä olet kuullut isännöitsijä Gottbergistä? Gottbergistä? Olen kyllä. Hän oli hylynryöstäjä ja merirosvo. Olen nähnyt elokuvan, jossa Sven Wollter näyttelee häntä. Sen nimi taisi olla Husbonden. Se esitettiin uusintana joskus kauan sitten. En muista siitä juuri mitään, paitsi Sven Wollterin pääosassa. Wollterin kaltaiset näyttelijät osoittavat koko maailmalle, miksi naiset aina rakastuvat renttuihin. Hän näytteli pelottavan hyvin. Tarinoiden mukaan Gottberg houkutteli laivoja ajamaan karille Sandönin rannoille. Hän ratsasti ontuvalla tammalla lyhty kädessään, ja mereltä katsottuna se näytti laivan kulkuvalolta. Myrskyssä ja pimeässä laivat ajoivat karille. Kuulemma Gottberg ja hänen hurjat tyttärensä Johanna ja Gustava seisoivat rannalla ja ampuivat merimiehet, kun he uivat maihin. Gamla Gårdenin alta on löydetty luurankoja, murskattuja ihmisen pääkalloja ja ihmisen luita, joissa on merkkejä kirveen iskuista. Silloin tällöin hiekka paljastaa salaisuuksiaan. Myrskyn jälkeen mitä merkillisimpiä asioita voi nousta esiin. Sumuisella säällä saattaa nähdä kirottujen sielujen vaeltavan rantaa pitkin, ja jos vain haluaa, niiden voi kuulla huutavan, että ne haluavat päänsä takaisin. Lena-Marie naurahti käheästi ja ontosti. Hän nosti nolona käden suunsa eteen. Maria ehti nähdä, että häneltä puuttui yksi poskihammas. Kaikki palkolliset eivät kestäneet sitä tappamista. Varmaan heistä tuntui, että he olivat itse paholaisen palveluksessa, Maria ajatteli ääneen. 74

9 Itse paholaisen palveluksessa, Lena-Marie sanoi kaikuna. Kerran kun yksi palkollinen yritti paeta, Gottberg piilotti airot ja tappoi miehen. Kerrotaan myös, että kerran hän sulki latoon kokonaisen miehistön. Miehet luulivat saavansa ruokaa ja juomaa, mutta Gottberg telkesi heidät latoon ja ampui heidät ulkoapäin hirsien raoista. Ladon seinissä on jälkiä. Kukaan ei tiedä, miten paljon totta tarinoissa on, mutta 1817 hänet tuomittiin hylynryöstöstä. Montakohan laivaa sinne haaksirikkoutui? Ja montakohan ruumista on kellunut vedessä saaren edustalla? Maria kietoi viltin tiukemmin ympärilleen ajatellessaan jääkylmää vettä. Asuuko siellä nykyään ketään? Ei asu, saari on miehittämätön syyskuusta toukokuuhun. Se on käsittämätöntä. Mikä muu Itämeren valtio jättäisi niin kaukana mantereesta sijaitsevan saaren vartioimatta? Rahastahan siinä tietenkin on kyse. Ennen saarella työskenteli neljä valvojaa, ja Telia Sonera, luonnonsuojeluvirasto, meteorologinen laitos, poliisiylihallitus ja merenkulkuvirasto jakoivat kustannukset. Nyt kun saarella ei ole enää sotilasalueita eikä poliisiylihallituksella ole siellä mitään toimintaa, he eivät näe syytä maksaa. Meteorologisen laitoksen sääasema on automatisoitu, eikä mittauksia tehdä enää käsin. Päämajakka toimii aurinkokennoilla, ja merenkulkuviraston mielestä sitä ei tarvitse enää huoltaa yhtä usein kuin ennen. Puolustusvoimien tutkat pitää tarkistaa vain muutaman kerran vuodessa. Eli kukaan ei halua maksaa. Koska saari on kansallispuisto, se on luonnonsuojeluviraston vastuulla, mutta heidän mielestään ympärivuotinen valvonta on liian kallista yksin maksettavaksi. Eli saarella ei ole muita kuin meidän ryhmämme? Ei ketään muita? Maria yritti päättää, oliko se hyvä vai huono tieto. 75

10 Näin on. Laiva jättää meidät sinne sunnuntaina ja hakee pois viikkoa myöhemmin sunnuntai-iltapäivällä. Vietämme viikon eristyksissä sivistyksestä ilman televisiota, tietokoneita, autoja. Liikumme jalkaisin ja kannamme kaiken itse. Meidän täytyy viedä mukanamme viikon ruoat, mutta juomavettä on paikan päällä. Ei tietokoneita, ei sähköposteja eikä puheluita. Mitä tarkoitat? Eikö siellä ole kenttää? Maria veti henkeä ja puhalsi ilman hitaasti ulos puoliksi suljettujen huuliensa läpi. Oliko tilanne niin paha? On toki, saarella on jopa masto. Siellä on oikein hyvä kenttä, mutta kuten kutsussa luki, kaikkien osallistujien on jätettävä matkapuhelin kotiin. Se on tärkeä osa terapiaa. Riittää, että kurssin ohjaajalla on mukanaan matkapuhelin ja että hän kuuntelee viestit kerran päivässä. Maria veti taas kuuluvasti henkeä. Se on mahdotonta, ei onnistu! Minun lapseni Lena-Marie näytti huvittuneelta. Lapsesi pärjäävät varmasti viikon ilman äitiä. Aluksi sinulla voi olla outo ja rauhaton olo, koska olet tottunut kontrolloimaan kaikkea, mutta totut pian. Ajattele miten paljon energiaa menee hukkaan, kun joku aina häiritsee juuri kun olet keskittynyt tekemään jotain tärkeää. Ihan vain siksi, että olet koko ajan tavoitettavissa. Pian nautit siitä, että saat olla rauhassa, ja lapsillekin tekee hyvää, kun heidän leikkejään ei koko ajan keskeytetä. Tämän viikon jälkeen sinä varmasti asetat asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Saatat jopa heittää kännykkäsi pois ja kieltäytyä käyttämästä sitä enää ikinä. En ihmettelisi yhtään. Tämän kurssin tarkoitus on saavuttaa tasapaino ja ottaa takaisin se elämä, jota haluat elää. Me ihmiset sairastumme, koska emme elä sopusoinnussa luonnon kanssa vaikka olemme osa sitä. Meillä on tapana sanoa, että sairaita ihmisiä ei ole olemassakaan, on vain sai- 76

11 raita elintapoja. Mitään varsinaisia sairauksia ei ole, on vain toimintahäiriöitä, jotka ovat seurausta siitä, että myrkytämme ruoan, veden ja ilman. Vain häkkilinnut ja ihmiset ulostavat omaan juomaveteensä. Eikö olekin sairasta istua tunkkaisissa toimistoissa tuottamassa kuin häkkikanat, jotta saisi bonuksia ja sulan hattuunsa? Kyllä 2000-luvulla pitäisi pystyä elämään fiksummin. Tuli oli hiipunut, ja lämpötila laski. Lena-Marie heitti pesään pari klapia, repäisi vanhasta päivälehdestä muutaman sivun, rypisti ne ja aikoi työntää puiden väliin mutta keskeyttikin. Jokin lehtijuttu oli kiinnittänyt hänen huomionsa. Maria näki paikaltaan vain otsikon: Mies istui neljä päivää kuolleena autossa paleltuneena! Maria huomasi, että Lena-Marien kasvoille nousi kiihkeä ilme. Lena- Marie värähti tuskin havaittavasti, sitten hän rutisti paperin palloksi ja heitti sen tuleen. Paperi leimahti ja mustui. Tunsitko hänet? Maria kysyi. Tunsin ja tunsin. Kuulin tapauksesta. Minusta on käsittämätöntä, että hän joutui istumaan autossa niin kauan ennen kuin kukaan vaivautui selvittämään asiaa. Niin vähän me välitämme toisistamme. Niin yksin me olemme tässä maailmassa. 77