Tyyliä on, mutta riittääkö pituus? Tai päinvastoin: Hirvittävän pitkälle menee mutta voi, mätkähtää aivan tasajalkaa alas!

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Tyyliä on, mutta riittääkö pituus? Tai päinvastoin: Hirvittävän pitkälle menee mutta voi, mätkähtää aivan tasajalkaa alas!"

Transkriptio

1 VERKKOPOLUILLA Tekstuaalista häirintää kirjan verkko-osuus Tyyli Milloin vieraantuminen lakkasi? Esine Väkivalta Aika Produktio Ristiriita TYYLI Tyyliä on, mutta riittääkö pituus? Tai päinvastoin: Hirvittävän pitkälle menee mutta voi, mätkähtää aivan tasajalkaa alas! Nämä tv-selostajien reaaliaikaiset arviot mäkihyppääjien teoksista kiteyttävät melko hyvin parikin keskeisimmistä tyylin käsitteeseen liittyvistä kysymyksistä. Mitä on tyyli? Mitä on tyylittely? Mikä on tyylin suhde muuhun, sanottiinpa sitä sitten substanssiksi, sisällöksi, sanomaksi tai varsinaiseksi asiaksi? Tai toisaalta, mikä on tyylin suhde muotoon, nehän tuskin ovat sama asia? Mäkihypyn lähihistoria tarjoaa ainekset kokeilla erottelua kolmeen. Erottelun mukaan taideteos koostuu kolmesta asiasta, nimittäin vanhalla ja edelleen relevantilla kielellä sanottuna sisällöstä, muodosta ja ilmaisusta. Ilmaisun käsite täytyy rinnastaa vielä tyyliin ja esitys- tai esittämistapaan; ovatko nämä eroteltavissa vai ovatko ne joko osittain päällekkäisiä tai tarkoittavat suorastaan samaa? Mäkihypyn lentoasennossa on ollut karkeasti kolme vaihetta. Vielä 1950-luvulla hyppääjä lensi kädet edessä yhdessä, kuin uimahyppääjä. Myöhemmin kädet vedettiin lennossa housunsaumoihin kiinni. Näissä molemmissa asennoissa jalat pysyivät yhdessä. Nykyisin käytössä oleva hyppytapa on tunnetusti se, että kädet pysyvät reisissä kiinni, mutta jalat sukset aukeavat edestä v- kirjaimen muotoon. Hyppytapaa sanotaan yleisesti v-tyyliksi. Olisikin yksinkertaista ajatella hypyn muodoksi alkuvauhti, ponnistus, ilmalento, alastulo ja loppuliuku. Se, millä tavoin kaikki tuo tehdään, olisi tyyliä. Sanoisin hyppytapaa kuitenkin alustavasti mieluummin v-muodoksi. Keskeneräinen käsitykseni muodon ja tyylin välisestä suhteesta houkuttelee ensiksi sille kannalle, että mäkihypyn sisältö on hypätä mahdollisimman pitkälle. Silloin hyppytapa tai -tekniikka on muoto. Tällöin tyyli on sitä, miten kukin hyppääjä soveltaa muotoa tavoittaakseen parhaan mahdollisen sisällön, tässä siis pituuden. Toisaalta voin täydentää kantaani: mäkihypyn sisältö on hypätä mahdollisimman pitkälle mahdollisimman kauniisti, komeasti tai ehjästi. Hypyn sisältö on kokonaisuus, johon kuuluvat hypyn pituus, noudatettu tekniikka ja taito soveltaa sitä. Näyttäisi siltä, että sisällöstä tulee tavallaan

2 yläkäsite, johon sisältyy kaikki muu. Tästä muusta pitäisin muotona pituutta ja tekniikkaa, soveltamista taas tyylinä. Tämä miellyttäisi kaltaistani arkaaisti-modernistia. Hypyllä ei olisi muuta sisältöä kuin hyppy itse; kaikki mistä se koostuu, olisi muotoa ja tyyliä. Jos sen sijaan heittäytyisin hyväksi ihmiseksi eli temaattiseksi tai myyttiseksi, alkaisin nähdä mäkihypyn sisällön metaforien tai symbolien kautta, luonnon (linnun) ylittämisenä tai tavoittamisena, Ikaros-myytin, Pikku prinssin tai enkeliteeman variaationa, ihmisen ikiaikaisena ties minä. Mutta miten näkemyksessäni arkaainen näkökanta yhtyy moderniin muodon palvontaan? Arkaainen moderni tarkoittaa hypyn tajuamista eläimen teoksi. Ihminen on eläin, joka kykenee hyppäämään. Ihminen hyppää, koska osaa hypätä. Ihminen hyppää, koska nauttii siitä. Ihminen hyppää, koska toiset nauttivat siitä, että joku osaa hypätä. Mutta palatakseni tyyliin, en voi kiistää muodon ja tyylin likeistä yhteyttä. Ne näyttävät joskus limittyvänkin. Kun Jan Boklöv aikanaan keksi v-muodon varhaisversion, häntä sakotettiin muistaakseni parilla pisteellä joka kerta. Aukeava haara-asento ei ollut rikkomus sääntöjä, vaan muodon ihannetta vastaan. Säännöt puolestaan määrittelivät lajin luonteen. Mäkihyppy on tyypillinen arvostelulaji, jossa teosta arvioidaan paitsi määrällisin myös (ominais)laadullisin perustein. Arvostelutuomareilla on suhteellinen asteikko, jolla on esteettinen perusta. Hypyn kauneus nähdään muotona ja sen eheänä noudattamisena, tyylinä. Boklövin rikkomus kauniina pidettynä muotoa vastaan kohdistui siis sekä muotoa itseään että eheyden ideaalia vastaan. Tyyli voi hahmottua vain jonkinlaisen eheyden, jatkuvuuden kautta; voisi sanoa, että mäkihypyn tapauksessa eheys on tyyli. Näin ollen Boklövin temppu oli paitsi rikkomus muotoa vastaan myös tyylirikko. Historian ironiaa on, että Boklöviä ei oikeastaan koskaan palkittu innovaatiostaan: niin kauan kuin hän kilpaili, v-muodosta sakotettiin. Myöhemmin hänen muotouudistuksestaan tuli muodon uusi kaanon, johon eheyden tyyliä puolestaan sovelletaan. Entä tyylittely? Toistaiseksi voimme pitää tyylittelyä jonkinlaisena korostamisena tai fraseerauksena. Mäkihypyssä muodon kaanoniin kuuluu edelleen niin sanottu telemark-alastulo, koska sitä pidetään kauniimpana kuin tasajalka-alastuloa. Mutta telemarkin voi tehdä monella tyylillä, ja vielä jokaista tyyliä tyylitellen, vaikkapa polvien notkistuksen pehmeyttä tai käsien asentoa, ranteiden koristeellista ylöspäin kääntämistä korostaen. Siinä ihmisessä on tyyliä! Quentin Crispin ja Donald Carrollin Tyylikirja ilmestyi suomeksi 1984, vuosikymmenellä jonka voi sanoa aloittaneen tyylin paluun, ainakin Suomessa. Leikittelevän ironinen, puolivakavissaan kirjoitettu opas keskittyy henkilökohtaiseen tyyliin. Kirjoittajien mukaan tyyli ei ole ainoastaan määriteltävissä, vaan myös saavutettavissa. Oman tyyliteoriansa lisäksi he erittelevät tyyliä pukeutumisessa, puhumisessa, syömisessä ja juomisessa, työelämässä, parinmuodostuksessa, asumisessa, vihamiesten hämmentämisessä. Heillä on tyylin määritelmä: Tyyli on yksilöllinen ominaisuus, joka itsestään kumpuaa ihmisen persoonallisuudesta, mutta jota pidetään tietoisesti yllä. Tai toisin ilmaistuna: tyyliniekka on ihminen, joka on oma itsensä, mutta tarkoituksellisesti. Ulkokohtainen tyylikkyys on usein huonoa tyyliä, seuraus tyylikkääksi ryhtymisestä tai tyyliin sonnustautumisesta. Tyyliä ei ole kallis ja jonkun muun päällä hyvän

3 näköinen vaate, vaan tapa ja kyky kantaa sitä. Vielä syvemmin, tyyliä on vaatteen yhteys persoonallisuuteen. Todellinen tyyli siis tulee ihmisen sisältä. Tyylin tavoittaa ihminen, joka tuntee itsensä, ominaislaatunsa, tapansa ja rajoituksensa. Hän mukauttaa ulkoisen persoonallisuutensa sisäiseen persoonallisuuteensa. Johdonmukaisesti eri tekijöitä muotoilemalla hän lopulta jalostaa itselleen oman, jäljittelemättömän kielen, jota ilmentää kaikissa toimissaan. (Nyt ollaan jo lähellä taidetta: taiteilijalle voidaan asettaa toive tai vaatimus, että hän jalostaisi itselleen oman jäljittelemättömän ilmaisukielen, ohjaajan tai koreografin tapauksessa vaikkapa näyttämökielen, jota ilmentää kaikissa teoksissaan. Tähän palataan myöhemmin.) Tyyli ei liity rahaan ja vaurauteen; sanotaan, että tyyli on köyhän perusoikeus. Millainen tahansa persoonallisuus käy tyylin perustaksi. Niin ikään mitkä tahansa elementit voivat olla tyylin osa. Korpitaiteilijalla on oma hyvin tietoinen ja viimeistelty reikäisten villapaitojen tyylinsä. Sen avulla hän manifestoi myös arvojaan, liittää itsensä tiettyyn ihmisjoukkoon tai kansanosaan. Tyyli ilmaisee siis muitakin arvoja kuin esteettisiä, tyylillä on tavallaan oma poliittisuutensa. Näytä millainen kello sinulla on, tai näytä ettei sinulla ole minkäänlaista, niin minä kerron, mitä ajattelet. Teatterikoululaisuus on aina ollut omanlaisensa, joskin aikojen kuluessa kovastikin muuttunut tyyli; nykyisin se näyttää ainakin nuorilta miehiltä edellyttävän ylävartalokävelyä rätti päässä tai ilman, kenties kovaäänistä naurua ja kiroilua kuppilassa. Aina ei ole varmaa, että tämä tyyli kumpuaa sisäisestä persoonallisuudesta. Tyylin stereotypioilla voi harhauttaa. Fanaattinen itsemurhaterroristi piiloutuu parhaiten ajamalla partansa ja hiuksensa, opettelemalla kantamaan keskihintaista länsimaisen miehen pukua. Stereotypiat voivat muodostua myös vankilaksi: jos on aikuiseksi asti kulkenut farkuissa, ei ole voinut kehittyä merkittävää kykyä kantaa pukua. Ja vaikka olisikin, sonnustautuminen pukuun kerran vuodessa voi olla ympäristölle liian suuri poikkeama. Tyyliin siis kuuluu olla teeskentelemättä sellaista, mitä ei ole. Tämä ei toisaalta estä kehittymästä ja uusiutumasta, mutta sen voi tehdä vain suhteessa siihen, mitä on. Tyyli vaatii siis johdonmukaisuutta. Tyyliin ei kuulu matkiminen, kilpailu eikä vertailu muihin. Se mikä on tyyliä toiselle, ei ole sitä minulle. (Se mikä on tyyliä tuossa teoksessa, ei ole sitä tässä toisessa teoksessa.) Tyyli on myös näkyvyyttä, joka syntyy luontevasta, tasapainoisesta kokonaisuudesta. Ihminen, joka on laskeutunut omaan ruumiiseensa ja asettautunut nahkoihinsa siis hyväksynyt ruumiinsa ja myös sen, mitä on ruumiin sisäpuolella, kiinnittää huomion pitemmäksi aikaa kuin toinen, joka puhkuu epätoivoisesti kohti kuuluisuutta. Tätä kautta tyyli on myös vapautta: se on vapautta kilpailuhenkisyydestä, muodinmukaisuudesta, menestymisen tai hyväksytyksi tulemisen tarpeista. Kirjoittajat lainaavat filosofi Henri Bergsonia: Olemme vapaita silloin, kun tekomme kumpuavat kokonaispersoonallisuudestamme Joitakin vuosia sitten, kun sosiologi Michel Maffesolin kirja Maailman mieli yhteisöllisen tyylin muodoista oli ilmestynyt (1995), käynnistelin eräässä vapaa-ajalla kokoontuneessa salongissa opiskelijoiden kanssa keskustelua tyylistä. Keskustelu oli innotonta ja tapaaminen jäi tuon salongin ainoaksi. Mikä meni pieleen?

4 Jälkeenpäin tulkitsin umpikujan johtuneen siitä, että 1980-luku ja postmoderni olivat kenties tahtomattaan tärvänneet tyylin käsitteen. Se tapahtui kahdella tavalla. Ensinnäkin postmodernin saattoi sanoa vapauttaneen tyylin; tyyli oli vapautunut siten, että vanha tyylioppi, eheyden ja yhtenäisyyden normi ja puhtaat tyylit oli kumottu. Lainailu ja sekatyylit olivat tulleet tilalle. Miten vain saattoi tehdä, jos se oli kiinnostavaa. Tyylirikolta argumenttina oli tässä mielessä pudonnut pohja. Toisaalta pidäkkeetön lainailu, eklektismi ja populaarikulttuurin ryöstöviljely (kuva)taiteessa oli tehnyt siitä jonkinlaista tyylikästä pintaliitoa, 1980-luvun pop-taidetta, jolla tosin saattoi hyväntahtoisesti nähdä käsitteelliset ulottuvuudet siinä missä 1960-luvun popilla oli poliittiset ulottuvuudet. Ohut tulkinta tästä pinnan viettelystä sai (yhteiskunta)kriittisen ja humaanin teatteriopiskelijan inhon heräämään. Jos kaikkea saa tehdä, paskaa myös, ei tyylissä ole mitään pointtia. Vaikka luovuin propagoimasta, olin eri mieltä. Näin postmodernin merkityksen päinvastaisena. Tyylin niin sanottu vapautuminen ei kadottanut vaan päinvastoin korosti sen merkitystä entisestään. Jos tyylin normit ovat kumoutuneet ja periaatteessa kaikki käy, vastuu lankeaa kokonaan tekijälle. Kun normeista ei ole tukea, valintaa ei ohjaa mikään muu kuin oma tyylitietoisuus, maku, tyylitaju. Tyylin merkitys oli alkanut korostua myös sen vuoksi, että pahin eklektismin kausi oli jo menossa ohi, kuvataidekaan ei halunnut enää näyttää kitschiltä, mainokselta. Lisäksi sekatyylit eivät siellä koskaan kumonneetkaan puhtaiden tyylien hallinnan vaatimusta. Jotta tyylien yhdistelmä olisi mielekäs, siinä pitää erottua joitakin eri tyylejä; fragmenttien tulisi siis ilmentyä suhteellisen puhtaina. Osatyylien erityispiirteet kadottanut mössö harvoin hioutuu omaksi tyylikseen. Mutta niin sanottu taiteen uusi eettisyys oli kovaa vauhtia tulossa täyttämään taiteen arvotyhjiötä, joten tyylin horisontti katosi opiskelijoiden näkyvistä. Tyyliä on taiteissa tutkittu paljon. Monesti tärkeimmäksi näkökulmaksi on noussut taiteilijan oma tyyli, käsiala. Muuan sanakirja sanoo tyylistä, että se on kirjailijalle ominainen ilmaisutapa, se miten joku tietty kirjailija sanoo asiat. Tyylit voidaan kirjallisuudessa jakaa myös periodien, aikakausien, tai koulukuntien mukaan. Toinen tapa on ymmärtää tyyli eräänlaiseksi tasoksi tällöin erotellaan esimerkiksi ylevä tyyli, keski- tai arkityyli, alatyyli ja tyhjä, puhdas (plain) tyyli. Kolmas tie on hahmottaa tyyli käytetyn kielen mukaan esimerkiksi tieteelliseksi, runolliseksi tai journalistiseksi. Kaikki nämä jaottelut ovat todellisuudessa paljon hienojakoisempia kuin tässä karkeassa luetteloinnissa, kirvestyylissä. Nykyinen teatterin ja esittämisen teoria ei ole ollut tyylistä kovin kiinnostunut. Patrice Pavis n ensyklopediassa Diccionario del teatro (1980;1990) ei puhuta tyylistä, vaan tyylittelystä. Se nähdään neljään jakautuneena eli elämän estetisointina, näyttämötoiminnan tyylittelynä, draaman puhutun kielen tyylittelynä ja näyttämöllepanon tyylittelynä, tilan, valon, pukujen ja tarpeiston tyylittelynä. Aivan toinen painoarvo tyylillä on vaikkapa nykytanssissa. Charles McFee kytkee kirjassaan Understanding dance (1992) toisiinsa tyylin ja tekniikan. Kirjoittajan argumentti on, että tekniikka on tyylin ennakkoehto. Jos ei ole tekniikkaa, siis jos ei noudateta tiettyä rajattua harjoitus- ja ilmaisujärjestelmää, ei voi olla tyyliä. Teatterin puolella sama on sanottu kovakouraisemmin: tietty metodi johtaa tietynlaiseen ilmaisuun, ja jokaisella on joku metodi,

5 tiedostipa sen tai ei. Kirjassa käydään myös keskustelua ulkoisen ja sisäisen tyylin erottelusta sekä siitä, mikä on taiteilijan yksilöllisen tyylin psykologinen todellisuus, toisin sanoen mikä vaikutus tyyliin on taiteilijan ajatuksilla ja ideoilla. Kuten arvata saattaa, psykologinen todellisuus on tyylin tapauksessa ymmärrettävä laajemmin ja metaforisemmin kuin yksilön sisäisinä tapahtumina. Tyylin sitominen ilmaisutekniikkaan on valaisevaa sikälikin, että rinnastuksen kautta tulee näkyväksi muuan tärkeä näkökohta: syvällisesti ja pinnallisesti omaksutut tyylit. Samalla tavoin kuin tekniikka paljastaa, kuinka omakohtaisesti suodattaen se on opiskeltu, tyylin varmuus ja omaperäinen soveltaminen kertovat, missä asti ollaan. Tekniikkaan liittämisen lievä varjopuoli saattaa olla, että tekniikat koska ovat maailmankäsityksen ilmentymiä vanhenevat nopeasti, kenties siis myös niihin sidotut tyylit. Minusta juuri tämän takia viimesyksyinen Juhlaviikkojen vieras, Christopher Marthalerin Die Spezialisten oli niin tavattoman tylsä, jotenkin väsyttävä jäänne niin sanotusta sisällöstään ja sen tuoreudesta puhumattakaan. Toisaalta voi olla kyse juuri siitä, että tyyliä ei ole omaksuttu niin perinpohjaisesti, että se väistämättä uusiutuisi. Toiset tyylit vanhenevat ja kuolevat pois. Toiset kehittyvät jatkuvien muutosten kautta ja kehittävät hämmästyttävän elinvoiman. Tänä syksynä me etsimme opiskelijoiden kanssa eräässä seminaarissa näyttämön runoutta. Lähtökohtana oli hypoteettinen jako siten, että pidimme kaikkea normaalia, dialogiin perustuvaa teatteria teatterin proosana, ja etsimme teatterin runoutta tai suorastaan lyriikkaa. Toisaalta draaman kirjoittaminen runomuotoon ei näytä takaavan sitä, että esityksestä tulisi runoutta; hypoteesini perustui sille, että dialogin muoto näyttää olevan merkittävä näyttämörunouden este. Aloitimme Tarkovskista ja päädyimme David Lynchiin. Pohdimme lausumattoman lausumista, monimielistä ilmaisua. Sovelsimme joitakin lyriikan retorisia keinoja elokuviin, teatteriin ja Kalervo Palsan maalauksiin, vaihtelevalla menestyksellä. Proosa ja lyriikka eivät tietenkään ole tyylejä, vaan lajityyppejä tai kerrassaan eri taidelajeja. Tyyli ja lajityyppi ovat kuitenkin niin läheisiä asioita, että rajan yli lainailu voi tuoda lisävaloa toiselle puolelle. Ajatuksen pohja lienee se, että näyttämökielen perusyksikkö on ele; ei vain näyttelijän, siis teon tai liikkeen, vaan myös puhutun kielen, valon, äänen, tilan, puvun, kampauksen ele. Kirjallisuudessa tyylintutkimus on pikkutarkimmillaan juuri tällaista mikrostilistiikkaa, jossa kirjailijan teksti pilkotaan pieniksi paloiksi: sanavalinnat, sanontatavat, puheaktit, lauserakenteet, tehokeinot, kappalejako ja paljon muuta. Tätä tehdään, jotta nähtäisiin, mistä tyyli syntyy. Tutkimuksen pikkutarkkuus ei suinkaan joka kohdaltaan palvele tekijää, jonka ratkaisut saattavat olla enimmältään intuitiivisia. Näyttämökielen pilkkominen eleiksi palvelee kuitenkin sen tajuamista, mistä (henkilökohtainen) tyyli syntyy ja miten siihen voi vaikuttaa. Mitä tulee dialogin proosallisuuteen, eräässä toisessa seminaarissa pohdimme dialogin monikäyttöisyyttä. On nimittäin kummallista, että monet draaman uudistuksista ovat houkutelleet kirjailijoita monologisoimaan tekstiään. Minuuksien monistuminen, henkilön tarve puhua itsensä tai jokin muu on johtanut siihen, että draamasta on tullut monologi tai sarja monologeja. Samalla dialogin, sen muotojen ja tyylien kehittely on jäänyt vähemmälle. Mitä tapahtuisi, jos monologiin turvautunut taiteellinen intohimo kohdistuisi dialogiin? Mitä tapahtuisi, jos kolme henkilöä puhuisivat itsensä moneksi tai maisemaksi sen sijaan, että sen tekee yksi henkilö? Saman porukan kanssa mietimme missikisojen tyylilajia. Eräs opiskelija esitti hypoteettisen esityssuunnitelman, jonka ytimenä oli, että vaihtaisi missikisojen tyylilajia. Mutta emme voi vaihtaa

6 tyylilajia, jos emme tiedä, mikä se on nyt. Silloin jäimme ajatukseen, että missikisat varmaankin ovat jonkin sortin melodraama. Jälkeen päin mietin, että draamaa ja epäonnea niissä on aivan liian vähän melodraamaksi. Missikisat ovat alatyyliä. Mutta alatyyli ei tässä tarkoita karkeaa vaan kiiltävää ja stereotyyppisen kaunista, halpaa ja banaalia, siis kitschiä. Missikisat ovat saippuaa tai todellisuustelevision erotettuna fiktio-ohjelmista musikaali tai operetti. Tyylin määrittelyn kannalta näissä on vain se ongelma, että ne ovat lajityyppejä, eivät niinkään tyylilajeja, melodraamakin. Tosin melodraaman voi näistä parhaiten ymmärtää kummaksi vain, tilanteesta riippuen. Toisaalta melodraama on hyvin tarkkarajainen, omat edellytyksensä sisältävä lajityyppi; toisaalta muutkin teokset voivat sisältää melodramaattisia hetkiä tai tehokeinoja. Riippuvuus tilanteesta, situaatiosta, onkin nykyisen tyyliopin kannalta tärkeää. Charles Dickensiä pidetään tyyliniekkana, joka kenties voimakkaimmin aikanaan irtautui yhtenäisen tyylin normista ja siirtyi tilanteen mukaiseen tyyliin. Tyyli siis alkoi vaihdella teoksen sisällä. Tänään nuo vaihtelut ovat luultavasti paljon yleisempiä ja suurempia. Epäselvää tosin on, kuinka tietoisia ja hallittuja ne ovat. Varmuus ja hallinta nimittäin avaavat mahdollisuudet tyylien rikkomiseen ja yhdistelemiseen ja ennen kaikkea oman erityisen tyylinsä luomiseen. Kun varmuutta on tarpeeksi, voi rakentaa tyylittömyyksistä oman tyylinsä. Kaikki eivät voi pitää lenkkitossuja sinikettuturkin kanssa, mutta Andy McCoy ainakin voi. Oman tyylin luominen ja yllä pitäminen on jatkuvaa hyvän ja huonon maun välistä akrobatiaa, kuten itsenäisyyden juhlavastaanoton pukuasiantuntijat viimeksi totesivat. Koska tyyli on kommunikaatiota, tapa asettua johonkin kontekstiin, yksilöllinen tyylikään ei voi olla pelkkää privaattia oikkua. Koska tyyli on persoonallisuuden tuote, tyylin vaihtaminen harvoin käy tuosta vain; pelkästään päättämällä ei voi ryhtyä heteroseksuaaliksi, rohkeaksi tai sosiaaliseksi. Rakentaisin tyylioppia tilannesidonnaisuuden ja joistakin vanhan, puhtaan tyyliopin yhdistelmistä. Yksi osa sitä voisi olla 1700-luvulla huippunsa kokenut decorum-ajatus, joka tarkoitti suunnilleen aiheen ja ilmaisutavan vastaavuutta. Ilmaisun tuli olla paitsi korrektia, vastata aihettaan. Tärkeä aihe vaati hienostuneen tyylin, arkipäiväinen aihe arkisen tai alatyylin. Tämähän on tuttua jo Shakespearelta. Jos tunteet ovat taiteessa niin tärkeitä kuin sanotaan, soisi että eri tunteiden ilmaisemiseen valittaisiin erilaiset retoriset ja tyylilliset keinot, eri runomitat. Tyyliopin osaksi sopisi myös se jälkimodernina aikana näyttämöilmaisun nyrkkisäännöksi, tosin valitettavan harvojen hyväksymäksi, muotoutunut lauseke, joka kääntää vanhan säännön tavallaan päälaelleen: Mitä raskaampi aihe, sitä keveämpi ilmaisu. Ylevä aihe ei kenties vaadi mekaanista vastakohtaansa eli alatyyliä, mutta joka tapauksessa kevyttä tai painotonta ilmaisutapaa. Tämän tähtäimessä on tuoda teatteriin hieman happea tekemättä siitä kuitenkaan pelkkää ilmaa. Jos teatteri on aiheen eetosta ja ilmaisun paatosta, siitä tulee usein sellaista jööttiä, josta norjalaiset saavat syyn pitää koko suomalaista elokuvaa yhtenä tyylilajina kansakunta, joka vaikeroi hirsipuussa sovitellen köyttä kaulaansa. Voiko suomalaisen teatterin mitenkään hahmottaa tyylillisesti yhtenäiseksi, muiden maiden teatterista eroavaksi kokonaisuudeksi? Noin röyhkeä yleistäminen vaikuttaa omalla kohdallamme väkivaltaiselta, mutta miten meillä voisi olla samanaikaisesti mitään mielekästä näkemystä siitä, millaista on ranskalainen, ruotsalainen, venäläinen tai saksalainen teatteri? Onkin omituista, että ne jotka paheksuvat itseemme kohdistuvia yleistyksiä, käyttelevät niitä kohtalaisen suruttomasti muista. Suomalaisella teatterilla on toisaalta ainakin ulkopuolisten silmin nähtynä joitakin yhteisiä

7 (tyyli)piirteitä; toivon hartaasti että niitä löytyisi muitakin kuin alkuvoimaisuus, juurevuus tai kansanomaisuus. Teoreettiselta kannalta katsoen on aivan yhtä legitiimiä etsiä yhteisön eli esimerkiksi koko Suomen teatterikentän tai Helsingin kaupunginteatterin tyylipiirteitä kuin hahmotella aikakauden tai koulukunnan tyyliä. Nämä yleistävät näkökulmat ovat makrostilistiikkaa, tyylintutkimusta joka pyrkii löytämään suuret linjat. Tältä kannalta voidaan puhua esimerkiksi suomalaisesta psykorealistisesta teatterista. Teoriasta löytyisi meille lupa pitää sitä naturalismina Ibseniä ja Tshehovia myöten, mutta jääköön tämä nimittely nyt. Tähtäimeni on nimittäin siinä, että psykorealistinen, eläytyvä tai tunteita esittävä teatteri on yksi tyyli, tai monta tyyliä, mutta yhtä kaikki tyyliä, ei sen enempää eikä vähempää. Se on joskus, useinkin, loistokasta, mutta olisi karkea erehdys pitää sitä jonkinlaisena teatterin perusmuotona, perinteen luovuttamana kivijalkana. Kuitenkin juuri sellaisena lähtökohtana sitä usein pidetään: se opetellaan ensiksi ja sinne palataan, jos poikkeamissa petytään. Kun halutaan tyylitellä, puhutaan siitä muusta. Mutta jos tyylittelyä ei ymmärretä yksityiskohtien korostamisena niin kuin alun mäkihyppyesimerkissä, vaan tyylin valintana ja johdonmukaisena tyylin noudattamisena, suomalainen psykorealismi on raskaimman sarjan tyylittelyä. Raskaimman sarjan siksi, että siinä tyylitellään elämää. Todellisuus, psykologia, tunteet ja niiden ilmaiseminen viipaloidaan ällistyttävän kapeasti. Kriteerinään tämä tyyli käyttää uskottavuuden normia, eli sopimusta siitä millainen on uskottava kuvaus elämästä. Itse asiassa kysymys on melkeinpä mielivaltaisen rajoittuneesta valinnasta; siitä millainen elämän ilmiö ja elämän ilmaiseminen sopii tähän tyyliin. Toki siinä on myös kärjistämistä niin kuin taiteessa kenties aina. Tämä kärjekkyys tuntuisi melkein raikkaalta ja radikaalilta, ellei se asettuisi elämää estetisoidessaan päinvastaiseen paikkaan kuin Georg Simmelin toinen avantgarde eli elämän estetisointi; edellisessä elämää estetisoidaan taiteessa, jälkimmäisessä sama tapahtuu elämässä. Psykorealismi kärjistää omaa uskottavuuttaan, normaaliuttaan ja sovinnaisuuttaan. Tyylit käyvät jatkuvaa kamppailua hegemoniasta, hallitsevasta asemasta, ja kuten aina, pysyvä hegemonia synnyttää taipumuksen diktatuuriin, jossa vallitseva tyyli pyrkii tahtomattaankin sortamaan muut tyylit alleen. Raskasta psykorealismissa on sekin, ettei se myönnä olevansa tyyli, vaan luulee olevansa lajityyppi tai peräti taidelaji. Yksittäisen teoksen tyylin tarkastelu on mikrostilistiikkaa niin kuin taiteilijan käsialan tarkastelukin. Jos tyyli on johdonmukaista, sisäistynyttä ja viimeisteltyä olemassaoloa, sitä voidaan soveltaa myös teokseen, esitykseen. Esityksenkin tulee tuntea itsensä, löytää niin sanottu persoonallisuutensa, tulla täydesti itsekseen. Mutta teos, joka löytää oman itsensä eli tyylinsä, on lisäksi osa taiteilijan tyylejä mikään ei pakota eikä nykyään edes suosita taiteilijaa pysymään samassa käsialassa koko tuotantonsa ajan sekä yhteisön ja aikakauden tyylejä. Kun teokselle rakennetaan tyyliä, sen voi siis ymmärtää maailmankäsityksen ilmentäjäksi, kauneuden järjestelmäksi, puheenvuoroksi. Teoksen sisällä tyylin vaihtoihin voi suhtautua kuin näkökulmien vaihtoihin, dynamiikan synnyttäjinä. Tyyli on taiteilua, korostamista, syventämistä, metaforisoimista ja viimeistelemistä. Mutta se on myös sen valitsemista, mitä haluaa ilmaista. Näitä seikkoja tulin miettineeksi, kun taannoin olin tekemässä erästä niin sanoaksemme monityylistä esitystä. Luulen, että esityksen rakenne ja rytmi voivat rakentua tyylien vaihtelusta

8 yhtä lailla kuin aiheen, teeman tai ajatuksen kuljettamisesta. Niitäkin kuljetimme, mutta ymmärtääkseni juuri ilmaisutavoista, tyyleistä, tuli kompastuskivemme niiden tulkinnassa, joita luulin tyylitietoisimmiksi katsojiksi. Käytimme tavallaan aika röyhkeästikin populaareja, romanttisia ja banaalejakin tyylejä, ylevien rinnalla, koska populaareista tuli sallittuja parikymmentä vuotta sitten. Tämä osa vastaanotosta olikin hämmästyttävä: joko romanttisiin tyyleihin ei löytynyt muuta lukutapaa kuin postmodernin ajattelun väistöliike Tuon täytyy olla ironiaa, eikö niin? tai niiden käyttämistä pidettiin halpa-arvoisena kompromissien sarjana. Kolmas ja ehkä sittenkin kummallisin huomio lienee se, että romanttiseen tyyliin sotkeutuminen on osoitus tekijän, siis minun, kriittisen älyn hiipumisesta; vaikka tekijän valinnan ja valitun tyylin välillä nähtäisiinkin suorasukainen kausaliteetti mikä sinänsä on ongelmallista, minusta on järjetöntä lukea romanttiset viritykset lipsahduksena tai dementiana eikä esimerkiksi ajattelun osoituksena. (Merkit älyn hiipumisesta näkyvät muualla.) Monoliittiset käsitykset tekijöistä tuottavat näköjään yhtä lailla kapeita odotuksia heidän tekemisistään. Minusta kuulosti siltä, että tietyt tyylivalinnat jo käsiohjelmatekstistä lähtien olivat sokeuttaneet ja kuurouttaneet osan jopa niistä katsojista, joiden oma taiteellinen työ on nojannut lähes yksinomaan mainoksen, kitschin ja popin (ryöstö)viljelyyn. Tyylistä tuli ikään kuin pinta tai muuri, jonka läpi ei enää viitsinyt katsoa. Niinpä esitystä luultiin läpikotaisin ei-lineaariseksi, niinpä kuvataiteilijatkaan eivät tunnistaneet sen kuvataiteellisia intertekstejä. Oli tietenkin hyvin kiusallista joutua selittämään näitä asioita. En tietenkään syytä tätä vähäistä osaa katsojista mistään. Jos katsoja ei kykene lukemaan, vika on useimmiten tekijän. Mutta ymmärretyksi tulemisen puute on aina kivuliasta ja erityisen kivuliasta se on silloin, kun kuvittelee olleensa poikkeuksellisen avoin ja helppotajuinen. Minulle tuon prosessin jälkinäytös, keskustelut, olivat hyvin opettavainen kahdellakin tavalla: tyyleillä ei pidä leikkiä, koska jos ne alkavat vituttaa ihmisiä, ei saa perille enää mitään. Pitää siis miettiä vieläkin tarkemmin, miten asiat tekee. Toiseksi keskusteluissa ei juuri lainkaan kosketeltu intertekstejä, rakenteita tai muitakaan merkityksen syvätasoja, joita sentään löytyy kaikesta, vaikkapa Hermusen showsta. Enimmäkseen sivuttiin ulkoisia seikkoja, irrallisia yksityiskohtia, enintään tyylejä. Näin taiteellinen seurapiirikeskustelu todistaa ironisesti tosin siitä, että kaikkein tärkeintä on tyyli. Tästä eteenpäin tämä kirjoitukseni jatkuu sen luonnoksen mukaisesti, joka julkaistiin kirjassani Tekstuaalista häirintää (Like 2002) nimellä Esittämisen tapa. Tämä on ensimmäinen teksti, joka on luettavissa myös verkossa. Samalla tunnustan niille lukijoilleni, jotka mahdollisesti ovat etsineet kirjassa luvattuja verkko-osuuksia ilmoitetusta osoitteesta turhaan, että syy tekstien viipymiseen on kokonaan minun. Pahoittelen kustantajan ja lukijoiden osaksi tullutta turhautumista ja muuta harmia. Selitykset, joita en esitä, lähtisivät vedättämään joko mahdottoman työruuhkan tai synnynnäisen laiskuuden teemaa. Lupasin kuitenkin juttuja verkkoon jo syyskuussa; tyylitön juttu kerta kaikkiaan. Muuan tutkija kirjoitti, että Shakespeare ja Beckett eivät katsojan elämyksessä eroa niinkään sisältönsä kuin esittämisen tapansa vuoksi. Esittämisen tapa on hiukan hämärä ja hankala, mutta tarpeellinen käsite. Se ei ole samaa kuin sisältö eikä samaa kuin muoto, vaan jotakin niiden välissä, ehkä lähempänä muotoa kuin sisältöä, vai onko se ne yhteensä?

9 Esittämisen tapa on se, miten esitetään. Se viittaa estetiikkaan. Estetiikka puolestaan viittaa etiikkaan: lähimmäisenrakkaus on kaunis piirre ihmisessä. Mitä on est-etiikka? Sitäkö, että esteettiset periaatteet ovat perimmältään esteettisiä, esimerkiksi tasa-arvo olisi johdettu harmonian periaatteesta? Mitä olisi teatterin est-etiikka? Esittämisen tapa on siis syvempi, laajempi asia kuin tyyli. Niitä voi verrata kahteen rinnakkaiseen käsitteeseen: elämäntapa on suurempi asia kuin elämäntyyli. Esittämisen tapa sisältää jotakin myös siitä, miten harjoitellaan, miten esitys asetetaan nähtäväksi, siis jotakin siitäkin, mitä on esityksen ympärillä. Esittämisen tapa ei koske vain näyttelijäntyötä tai esiintyjien ilmaisua ja ohjausta, vaan kaikkea muutakin, tekstiä, ääntä, valoa, pukuja ja niin edelleen. Parhaimmillaan näytelmä sisältää myös jonkin kehotuksen ja vihjeen esittämisen tavasta. Olennaista on, että jokainen esittämisen tapa, myös tavanomaiselta näyttävä, on valinta, taiteellinen ilmaisutapa. Kaikki esittämisen tavat ovat periaatteessa yhtä luontevia tai luonnollisia. Roland Barthes kirjoitti kolmannesta merkityksestä. Esitys on (vain) tyyli, jolla teon (toiminnan) struktuuri aktualisoituu. Kun katsomme jalkapallo-ottelua, se mikä on näkyvää, ei ole itse peli, vaan pelaaminen, tapa pelata. Kolmas merkitys synnyttää merkitystä ilman että se kuitenkaan vajoaisi tai palautuisi yhdenkään ihmishahmon sitkeään, jääräpäiseen läsnäoloon. Kolmas merkitys on jotakin salattua, sattumanvaraista ja vaikeasti sanallistettavaa, joka ylittää sekä sen, mitä fyysisesti näemme, että sen, mitä merkityksiä annamme sille, mitä näemme. Kolme merkitystasoa: ympyrä merkitsee jotakin, sillä on sisältö, se on ensimmäinen merkitys. Toinen merkitys on ympyrän muoto. Lisäksi on monta erilaista ympyrää, monta tapaa tai tyyliä tehdä ympyrä. Se on kolmas merkitys. Postmoderni ajattelu teki tyylin käsitteestä vahvan. Tyyli on merkitystä, tyyli on enemmän kuin elämäntyyli, tyyli on elämän ja olemisen tapa. Tyyli on kylläkin pinta, mutta toisaalta ei ole muuta kuin tämä pinta, ei ole erikseen sisältöä ja kuorta, muotoa. Asiat ja identiteetit muodostuvat juuri tässä pinnassa, olemisen tavassa. Siihen liittyy myös ja ennen kaikkea Michel Maffesolin yhteisöllinen tyyli. Kuten Maffesoli kirjoitti, tyyli on kollektiivisen tunteen olennainen piirre. Tyyli on järjestysperiaate, siinä yhtyvät konkreettinen ja henkinen. Ja vielä: On asioita, jotka voi käsittää vain tyyliteltyinä. Ovatko esittämisen tavat korvanneet lajit, genret? Kuule. Ei esitys tai esittäminen varsinkaan ole taidelaji, vaan asenne, oikeastaan maailmankäsitys, se on joko tapa olla olemassa tai tapa nähdä maailma. Se on sitä miten ihmiset asettautuu insinööriksi tai ihmissuhteeseen, vaikka rakkauteen tai yksinäisyyteen tain omaan kuvaansa, no vaikka luontosuhteeseen, tai vähintään sitä miten maailman voi nähdä, enemmän tai vähemmän tarkoituksellisena tai ainakin tavoitteellisena asettautumisena. Juu juu, kaikki tehdään katsetta varten mutta se erehdys onkin siinä että sen luulee aina toisen katseeksi, omaa katsetta varten kaikki tehdään, ihan kaikki.

10 MILLOIN VIERAANTUMINEN LAKKASI? Kirjoitin tämän tekstin alun perin luennoksi ohjaajantyön ja dramaturgian laitosten Brechtseminaariin tammikuussa Silloin tuntui samalta kuin tänäänkin: valitettavasti suuri osa Brechtin ajattelusta ja tuotannosta on Suomessa jäänyt hyödyntämättä. Tulkintahistoria on puiseva ja pölyttynyt; näyttää siltä, että Brecht-luenta on auktorisoitu, rajattu harvoihin käsiin. Kovin harvat ohjaajat haluavat pistää lusikkaansa tähän mustasukkaisuusdraamaan. Siten tuoreet ja ilmavat tulkinnat ovat jääneet vähiin. Lähestyin Brechtiä käsiteanalyysin kautta. Toisaalta rinnastin Brechtin vieraannuttamisteorian Pier Paolo Pasolinin Jacques Lacanin ajatuksiin. Kun kirjoitan tätä, lokakuussa 2002, tekeillä on jälleen OD-laitoksen Brecht-luentosarja. Nähtäväksi jää, ovatko asenteet muuttuneet kymmenessä vuodessa. Tällä välin tärkeää maaperän muokkausta ovat tehneet ainakin ohjaaja, filosofi Esa Kirkkopelto, tutkija Timo Heinonen ja ohjaaja Juha Hurme omissa kirjoituksissaan. Milloin vieraantuminen lakkasi? Nyt, kun Suomessakin on virinnyt uusi mielenkiinto Bertolt Brechtiin, on tärkeää käsitellä hänen teorioitaan. Tuolloin, 1993, uusi mielenkiinto jäi nähdäkseni kuitenkin lähinnä toiveeksi, sävyltään vanhan makuiseksi tai muuten vain vähäiseksi. Kun puhumme Brechtistä nyt, 2003, toivomme jälleen, että pätevimpien asiantuntijoiden ote olisi sen verran löystynyt, että Brechtin tuuletus, dekonstruktio tai uudelleen luenta olisi mahdollinen. Tarkastelu on aloitettava periaatteelliselta, filosofiselta ja käsitteelliseltä tasolta. On pyyhittävä vanhentunut teoria tiedostoista ja testattava kestävää teoriaa uudessa kontekstissa. Käytännön sovellutukset vanhenevat nopeammin kuin teoriat, joten pelkkien käytäntöjen tarkastelu johtaisi virhepäätelmiin ja ennenaikaisiin hautajaisiin. Vieraantuminen on hyvä esimerkki. Se on Brechtin teatteriteorian tärkeimpiä ellei tärkein käsite. Sillä on lujaksi luultu historiallis-filosofinen perusta. Silti se on käytännön työssä, journalismissa ja keskusteluissa typistynyt V-efektiksi, luetteloksi erilaisia keinoja, jotka eivät edes Brechtin löytäminä olleet uusia vaikka olivatkin tarkoituksenmukaisia hänelle. Ei ole varmaa, että vieraannuttamisella on enää virkaa metodina. Vielä epävarmempaa, suoraan sanoen epätodennäköistä on, että tunnetulla efektien joukolla enää olisi vieraannuttavaa vaikutusta katsojaan. Johtopäätös: vaikka teoria pätisi edelleen, keinot tulee uusia. Mutta päteekö teoria? Vieraantuminen ja vieraannuttaminen tapahtuvat aina käytettiinpä mitä tahansa määritelmiä näiden käsitteiden sisällöstä suhteessa johonkin: vieraannutaan jostakin, yleensä jostakin oikeasta ja todellisesta, siis itsestä tai ympäröivästä todellisuudesta. Aina on siis kysymys vieraantujan tai vieraannuttajan ja niin sanotun todellisuuden välisistä suhteista. Ihminen joko vieraantuu todellisuudesta tai häntä pyritään lähentämään todellisuuteen vieraannuttamalla hänet rutinoivista, epäoleellisista ja valheellisista todellisuuden piirteistä. Brechtin vieraannuttaminen tarkoittaa tätä. Se on tavallaan toisen asteen prosessi: ihminen yritetään saada vieraantumaan omasta vieraantumisestaan. Tai vielä tarkemmin sanoen vieraannuttamaan itsensä omasta vieraantumisestaan. Kun vieraantumisesta puhutaan, sekoitetaan usein kolme asiaa. Ensinnäkin ihmisen vieraantuminen, hänen joko psykologinen tai sosiaalinen ongelmansa, tila jossa hän menettää yhteyden omiin

11 tunteisiinsa, muihin ihmisiin tai työnsä tuloksiin. Tämä vieraannuttamisen juonne on käyttövoimana monissa taiteen yhteisöllistämisen hankkeissa; näitä olen käsitellyt kirjassa toisaalla, tekstissä Yhteisö(taide), s Kolmanneksi samaan vyyhteen keritään usein vielä esteettinen vieraannuttaminen, tutun asian vieraaksi tekeminen, jotta katsoja tulisi tarkkailleeksi sitä terävämmin. Tavallisesti tämä laitetaan ainakin teatterissa (siis suomalaisessa teatterissa, sen germanistisessa perinteessä, jolla on vahva taipumus unohtaa esimerkiksi Witkiewicz ja Pirandello) Brechtin ansioksi, vaikka se asiallisesti ottaen ei ollut hänen keksintönsä se kylläkin sai häneltä täsmällisen, teoreettisen muotoilunsa ja ennen muuta tuli hänen toimestaan filosofisesti ja ideologisesti kytketyksi. Sekaannukset eivät ole sattumaa eivätkä pelkästään terminologinen häiriö, sanojen läheisen foneettisen asun syy. Sekaannuksilla ja merkityksillä on syvempiäkin yhteyksiä. Kalevi Haikara, joka julkaisi 1992 painavan kirjan Brechtistä nimellä Bertolt Brechtin aika, elämä ja tuotanto (1992), totesi Brechtin itsensäkin käyttäneen näitä termejä ja niiden merkityksiä sekaisin uransa alussa. Nojaan seuraavassa paljolti Haikaran teokseen; sillä on joitakin nähdäkseni poliittishistoriallisia rasitteita, mutta paljon muita ansioita. Negatiivisen vieraantumisen tematisoi Karl Marx 1800-luvun puolivälissä ja positiivisen vieraannuttamisen Bertolt Brecht 1900-luvun alkupuolella, kenties vuonna Kuten tunnettua, Brecht nojasi ajattelussaan Marxiin, mutta pelkisti vieraantumisen mekanismiksi ja käänsi sen estetiikassaan päälaelleen, vaihtoi etumerkin. Vieraantuminen muuttui vieraannuttamiseksi. On epävarmaa, saiko Brechtin ajatuksen vieraannuttamisteoriaansa ei-realistisen teatterin kuten kiinalaisen oopperan perinteistä niin kuin Brechtin sanotaan väittäneen vai venäläisiltä formalisteilta niin kuin Haikara pyrki osoittamaan. Joka tapauksessa Brecht sitoi vieraannuttamisen vieraantumiseen eli Marxin taloustieteeseen ja sosiologiaan. Jos niille on rakennettu yhteinen filosofinen pohja ja toinen kumotaan, kumoutuuko myös toinen? Jos siis Marxin sosiologia kumotaan, kumoutuuko myös estetiikka eli teatteriteoria? Tai jos marxilainen filosofia edes osittain huomataan perustaltaan pätemättömäksi ja joudutaan hylkäämään siihen perustuvat vieraantumisteoriat, joita suomalainen sosiologi Arto Noro sanoo painajaismaisiksi, pitääkö luopua myös vieraannuttamisesta, V-efektistä puhumattakaan? Suomessa keskustelu Brechtistä on useimmiten keskittynyt hänen elämäntarinansa ja aikakauden, kontekstin välisiin yhteyksiin ja toisaalta hänen näytelmiinsä. Näytelmien tulkinnatkin ovat useimmiten olleet enintään lempeän ironisia. Myös Teatteri Marsin esitys oli niin sanottua alkuperäistä Brechtiä kohtaan sittenkin hyvin kunnioittava. Teater Mars teki 1993 Svenska Teaterniin oman tulkintansa Brechtin näytelmästä nimellä Den kaukasiaska kritcirkeln. Mikäli on ylipäätään mielekästä puhua uskollisuudesta Brechtille, uskollisuus tulisi kai toteuttaa juuri sen suhteen, että Brecht aina ajatteli tulevaisuutta ja muutosta. Meidänkin pitää minusta ottaa selville, mitä Brechtille on tapahtunut vuoden 1956 eli hänen kuolemansa jälkeen. Miten hänen ajatuksiaan on kehitetty eteenpäin? Toisaalta on väitetty, että myös Brechtin ajattelun historialliset ja sosiaaliset edellytykset ovat murtuneet, että dialektiikka filosofisena paradigmana, ajattelumallina on osoitettu kestämättömäksi. Yhtä kaikki, tarkasteltiinpa sitten näytelmiä tai ajattelua, teoriaa ja sen perustaa, meiltä edellytetään uudelleenarviointia, kriittistä asennetta Brechtiä kohtaan. Jotta saisimme selville, mikä Brechtin ajattelussa on kestävää tai edes hyödyllistä tai käyttökelpoista, meidän vieraannutettava itsemme siitä, mitä muun muassa tässä seminaarissa on

12 kuviteltu niin sanotuksi alkuperäiseksi Brechtiksi. Olen vieraannuttanut itseäni Brechtistä Pier Paolo Pasolinin avulla. Pidän Pasolinia yhtenä tämän vuosisadan merkittävimmistä taiteilijoista, enkä vähiten sen vuoksi millaiseen jännitteeseen hän asettui Brechtin kanssa. Pasolinista puolestaan yritän vieraannuttaa itseni esimerkiksi ranskalaisen psykoanalyytikon ja filosofin Jacques Lacanin sekä Harold Rosenbergin, yhdysvaltalaisen taidefilosofin avulla. II Kalevi Haikara kirjoitti kirjassaan vieraannuttamisen historian selkeästi. Tämän mukaan Brecht sai kosketuksen vieraannuttamiseen ollessaan Moskovassa 1935; termi ostranenie, joka on peräisin sanasta strano, vieras, kulkeutui Brechtin korviin venäläisen luvun formalistisen koulukunnan kirjallisuusteoreetikon Viktor Sklovskin 1916 julkaisemasta tekstistä Taide tekniikkana, jota Haikara luonnehtii Venäjän formalistien puoliviralliseksi manifestiksi. Sklovskilla oli jo oikeastaan kaikki se, mitä Brecht vieraannuttamisena myöhemmin tarjosi. Kirjallisuus ei suinkaan heijasta todellisuutta, vaan sillä on taipumus tehdä todellisuudesta outoa, etäisempää. Sklovski tarkoitti termillä kirjallisuudessa kuvattavien ilmiöiden vieraannuttamista niin, että ne nähtiin uudella tavalla ja selvemmin: mekaanisten ja manerisoituneiden reagointi- ja käyttäytymistapojen automatisaation korvaamista tietoisella kokemisella, valppaudella, tarkkaavaisuuden heräämisellä. Kun näemme jonkin esineen tai ilmiön moneen kertaan, emme enää näe sitä, vaan ainoastaan tunnistamme sen (vrt. turtuminen). Taiteen piti järkyttää tätä laiskistuvaa havainnointia. Tutut asiat siirrettiin uusiin yhteyksiin tai niitä katsottiin normaalia etäämpää. Sklovskin selvemmän näkemisen strategia oli sijoittaa kohde uuteen semanttiseen riviin, toiseen kategoriaan kuuluvien käsitteiden piiriin. Tämä menetelmä on myöhemmin, muun muassa postmodernissa taiteessa ja käsitetaiteessa, saanut seurakseen muita samankaltaisia metodeja ja melkein samanakin toistuessaan toisia nimiä. Sitä on sanottu metonymiaksi eli nimenvaihdoksi tai kontekstin vaihdoksi. Myös surrealistien runousoppi on lähellä tätä. Toisaalta, jos sovelletaan liian väljiä analogioita, käy vieraannuttamiselle samoin kuin muillekin käsitteille ja menetelmille tällaisessa analogisoivassa prosessissa: se menettää erityisluonteensa ja voimansa. Vieraannuttaminen sai alkunsa lyriikasta, mutta sitä käytettiin eniten kertovan proosan analyysiin. Venäjän formalistit esittelivät keinoina hidastuksen, asteittaisen rakentamisen johon Haikara rinnastaa Brechtin episodirakenteen, rinnakkaisjuonet, tarinoiden ja kaskujen upottamisen juonen sisään sekä varsinkin keinojen paljastamisen, käytettyjen keinojen esittämisen paljaina, ilman realistista motivaatiota. Tämäkin on ollut tyypillistä postmodernille (esitys)taiteelle. Kaikki rakenteet näkyviin, eläköön läpinäkyvyys!, olisi voinut olla viime vuosikymmenten tunnuslause, jos nämä ajat olisivat tunnuslauseita harrastaneet. Formalisteille vieraannuttaminen oli ainoastaan esteettinen käsite. Viktor Sklovskin mukaan se ei tähdännyt muuhun kuin terävämmän todellisuustarkkailun luomiseen, ei esimerkiksi kohteen varsinaiseen tai syvälliseen tunnistamiseen. Koska taiteenkeinot ovat kaikki sinänsä motivoimattomia ja motivaatio saattoi lähteä vain rakenteesta tai muista taiteellisista vaatimuksista, keinot tavallaan motivoivat toisiaan. Boris Tomasevski piti Haikaran mukaan ostranenieta, vieraannuttamista tai defamiliarisaatiota paitsi yhtenä taidekeinona myös yhtenä motivaationa esimerkiksi epäkirjallisen materiaalin tuomiseksi kirjallisuuteen.

13 Vieraannuttaminen ei siis tarkoittanut vain asioiden käsittämistä vaan myös tapaa, jolla ne tehtiin tajuttaviksi. Tomasevski jakoi taiteen kahtia: vanhempaan, joka kätki käyttämänsä keinot, ja uuteen, epärealistiseen, joka alinomaa nosti keinonsa esille. Täytyi vieraannuttaa paitsi sisältö myös muoto. Haikara kirjoittaa, että kaikki taide käyttää vieraannuttamista, mutta kaikki taide ei samalla paljasta keinojaan.. Hänen mukaansa Brechtin tuoma lisä tähän oli juuri tämä paljastaminen. Voi tietysti kysyä nykyisen taideteorian nojalla, eikö kaikki vieraannuttaminen ole samalla tuota keinojen paljastamista. Tällöin ei tarvita mitään paljastamisen aktia erikseen keinot ovat alati näkyvillä, vieraannuttaminen ja paljastaminen edellyttävät toisiaan. Jos näitä ei voi erottaa toisistaan, joudumme valitsemaan kahden vaihtoehdon välillä: joko kaikki taide ei käytä vieraannuttamista tai kaikki taide käyttää vieraannuttamista ja paljastaa samalla keinonsa. Siltä osin kuin nykyisen representaatioajattelun ohjaamana joudun ajattelemaan, että mikään taide ei pysty piilottamaan keinojaan ja vieraannuttaminen on taiteen perustava ominaisuus, asetun toistaiseksi jälkimmäiselle kannalle. Joka tapauksessa Brecht osoitti reilusti sormella vieraannuttamiskeinojaan ja juuri se tekee monista hänen näytelmistään väsyttäviä. Osoittamisen ja vihjaamisen asteikot ovat tietysti muuttuneet sitä hienovaraisemmiksi, mitä enemmän teatterin muotokieli ja katsojan lukukyky ovat kehittyneet. Vaikka ei haluaisi myöntää Brechtin ja vaikkapa Ibsenin näytelmien vanhentuneen, niiden osoittamis- ja vihjaamisasteikkoa on hankalaa muuttaa tarpeeksi, puhumattakaan keinojen vaihtamisesta. Valonheittimien pitämistä näkyvillä tai välitekstejä ei kai voi enää pitää erityisen havahduttavina. Tämä silmiinpistävyyden aihelma on merkille pantavaa myös Pasolini-ekskurssini kannalta. Kalevi Haikara toteaa Viktor Sklovskin ja kumppaneiden soveltaneen vieraannuttamisen käsitettä kirjallisuuden lisäksi lähinnä elokuvaan. Kun ohjaaja Bernhard Reich kuvaa elokuvan vieraannuttamista formaaliksi vastakkainasetteluksi ja Brechtiä siteeraten kertoo tämän halunneen tehdä teatterista silmiinpistävää, koska tottumus oli turmellut tarkkanäköisyyden, Haikara todistelee ettei näissä sovellutuksissa ole eroa. Minusta näiden sovellutusten tuloksissa tai seurauksissa on kuitenkin se ero, että elokuvassa vieraannuttaminen pysyi paremmin formaalina periaatteena kuin teatterissa mihin sitä ei ollut Sklovskin jäljiltä tarkoitettu missä se muuttui nopeammin osoittelemiseksi, temaattiseksi merkitsemiseksi ja tähdentämiseksi. III Bertolt Brechtille vieraannuttaminen ei ollut ainoastaan esteettinen käsite. Hän oli samalla kannalla kuin hieman aikaisemmin esiin tulleet venäläiset futuristit, joille vieraannuttaminen tarjosi keinon poliittisen tietoisuuden terävöittämiseen. Haikara kirjoittaa, että Brecht näki vieraannuttamisen dialektisena metodina: vieraannuttava antiteesi synnytti näkevässä ihmisessä synteesin ja ihminen hätkähti ajattelemaan. Friedrich Hegel kuvaa Hengen fenomenologiassaan (1807) vieraantumista herran ja orjan vastakkainasettelun kautta. Dialektiikka voidaan äärimmilleen yksinkertaistaen kuvata saman ristiriidan kautta: herrat omistavat (teesi), orjat tekevät työn mutta haluaisivat myös omistaa itsensä ja työnsä (antiteesi). Yhdistelmä eli synteesi Marxin edellyttämä laadullinen hyppäys tästä olisi kaiketi se, että niin herrat kuin orjatkin sekä omistavat että tekevät työtä. Dialektiikan mukaan asioilla on siis aina kaksi (vastakkaista) puolta, jotka pitää yhdistää. Ymmärtääkseni lähes kaikki kritiikki dialektiikkaa kohtaan kohdistuu tätä mekaanista

14 maailmanselitystä vastaan; asioilla on taipumus jakautua useammaksi kuin kahdeksi puoleksi. Toisaalta kritiikki näyttää lähtevän siitä, että nämä monet puolet eivät ole sisällöltään kiinteitä ja objektiivisia, vaan muuttuvat niin nopeasti ettei dialektinen malli ehdi niitä ratkoa. Esimerkiksi dekonstruktio kohdistaa varsinaisen kritiikkinsä näitä käsitteitä, sanoja itseään kohtaan, koska sanat muokkaavat ihmisten tietoisuutta ja sitä kautta maailmaa. Hegelin esimerkissä se tarkoittaisi konkreettisesti sitä, että omistaminen ja työ käsitteinä puretaan, avataan, tulkitaan ja ladataan uudelleen. Miksi työn pitäisi antaa merkitys ihmisen elämälle? Onko minkään omistaminen maan, veden, ilman, raaka-aineiden, tekijänoikeuden enää puolustettavissa? Dekonstruktiossa korostetaan myös varsinkin epäilyttävien asioiden pitämistä erillään, sillä synteesi on sisäiseltä rakenteeltaan yhdenmukaistava, lujittava ja tasapäistävä mekanismi. Kun kuvitellaan yhdisteltävän etuja (työ ja tuotantovälineiden omistaminen) yhdistellään ja lujitetaan huomaamatta myös näissä asioissa piileviä haittoja (työ ja omistaminen elämän määräävinä tekijöinä). Tähän liittyykin dekonstruktion (ja fenomenologian) tärkein kritiikki dialektiikkaa kohtaan: dialektiikkaa kiinnostavat todellakin vain asiat, substanssit, ei oleminen, eksistenssi. Kalevi Haikara lähtee pelastamaan Brechtiä vieraannuttamalla hänet kommunistien filosofisesta perustasta, dialektiikan marxilais-leniniläisestä tulkinnasta. Brechtin irrottaminen tästä dialektisestä materialismista on välttämätöntä, muuten Brecht uhkaa vajota sen tai stalinismin tai reaalisosialismin kokeilujen mukana upoksiin. Tässä Haikaran hanke muuttuu nähdäkseni poliittiseksi, kenties hänellä on henkilökohtaisetkin syynsä siihen, että Brecht on pelastettava jälkipolville irrottamalla hänet marxilais-leninismistä mutta ei Marxista. Minusta tämä ei riitä jotta Brecht kaikkineen, niin teatteriteoria kuin taiteellinen tuotantokin, jäisi henkiin, hänet täytyisi vieraannuttaa myös Marxista ja koko dialektisesta maailmanmallista. Mutta se ei onnistu noin vain, koska Brecht sitoi itsensä, taiteensa ja teoriansa lujasti Marxiin. Sen vuoksi vieraannuttaminen tästä olisi varmasti uskotonta Brechtiä kohtaan. Ei olekaan ihme, että jäämistön vartijat ovat moittineet joitakin tutkijoita käsittääkseni tämä koskee ainakin englantilaista Martin Essliniä ja koskisi varmasti myös italialaista Silvio Gazzia, jos jäämistön vartijat tuntisivat hänen työnsä Brechtin irrottamisesta yhteyksistään. Tämä lienee ainakin osittain totta, mutta eikö tällainen vieraannuttaminen siirto toiseen asiayhteyteen, kun sen on tarkoitus palvella entistä tarkkanäköisempää luentaa ole juuri Brechtin kohdalla metodisesti johdonmukainen toimi tai suorastaan elegantti ele. Näillä toimilla on kuitenkin ollut vilpitön tavoite: pelastaa nykytaiteelle jotakin Brechtistä; kenties hänen estetiikkansa, keinonsa, tyylinsä, jotkut ideat. Nämä operoinnit, joita mielelläni tuen ja itsekin osaltani harjoitan, ja jotka ovat kenties uskollisuuden kannalta katsoen arveluttavia, ovat minusta Brechtin ainoa mahdollisuus. Yhteyksistään irrottamisen rikkomus on poikkeustapaus, lieventävien asianhaarojen vallitessa tapahtunut hätävarjelu. Ja onko sittenkään kysymys rikkomuksesta? Monet vieraantumisen tekniikat olivat olleet käytössä ennen Brechtiä Haikara mainitsee formalistien ja futuristien lisäksi ohjaaja Vsevolod Meyerholdin, Brecht puolestaan aasialaisen ja keskiajan teatterin joten ne voivat olla käytössä hänen jälkeensäkin, ilman häntä. IV Haikara on kuvannut tehokkaasti vieraantumisteorian ytimen. Karl Marx oli 1844 todennut, että ihminen oli kapitalismissa vieraantunut niin työstään ja työnsä tuotteista kuin luonnosta ja itsestään. Työläinen oli menettänyt arvonsa ja vajonnut kaikkein kurjimmaksi tavaraksi. mitä mahtavammaksi hänen luomansa maailma tuli, sitä köyhemmäksi kävi hän itse, hänen sisäinen maailmansa. Hän

15 joutui luovuttamaan itsensä tuotteisiin ja työstä tuli itsenäinen mahti, joka toimi häntä vastaan. Elämä, jonka ihminen oli esineelle antanut, vaikutti vihaisena ja vieraana ihmistä vastaan, kunnes hän lopulta tunsi itsensä vapaaksi vain syömisessä, juomisessa, siittämisessä yms. eläimellisessä`, biologisessa toiminnassa. Eläimellisestä oli tullut inhimillistä ja inhimillisestä eläimellistä. Mutta ihminen, tuottava eläin, pystyi tuottamaan yksinomaan silloin, kun hän oli vapaa fyysisestä tarpeesta. Näin vieraantuminen turmeli tuotannon, ihmisen lajitoiminnan. Nämä muotoilut, jotka tietääkseni tiivistävät Marxin vieraantumisteorian ytimen varsin uskollisesti, ovat kuvaavia. Ihmisen nimittäminen tuottavaksi eläimeksi ilmaisee ihmiskäsityksen: ihminen on olemassa tuottamista varten. Voisi tietenkin tulkita tuotannon periaatetta laajasti ja hyväntahtoisesti, että se sisältää myös muut kuin materiaaliset tuotteet, esimerkiksi hengen, tunteiden ja elämysten tuottamisen. Työn korostaminen elämän ytimenä häiritsee kuitenkin tätä laajaa tulkintaa. Väkisin pyrkii mieleen se asiayhteys ja ympäristö, jossa Marx ajatteli teollinen (tehdas)tuotanto, tavaroiden, esineiden tuottaminen. Tällöin näkökenttä kapenee; elämän tarkoitukseksi pelkistyy työ, joka tuottaa tavaraa. Itse tuotanto ei ole ongelma vaan elämän periaate. Ongelma on, onko tuotanto kapitalistin vai työntekijän (yhteisesti muiden työntekijöiden kanssa) omistamaa. Työ on vain saatava toimimaan työntekijän puolesta eikä häntä vastaan. Vieraantumisteoria jakaa ihmisen kahdeksi osaksi, eläimeksi ja (työ)koneeksi. Teorian eräänlainen ehto on, että se vieraannuttaa nämä ihmisen osat toisistaan. Samalla se vieraannuttaa ihmisen ruumiistaan siirtämällä elämän pääasiallisen merkityksen ruumiista tuotantoon. Teoria haluaa vapauttaa ihmisen fyysisistä tarpeistaan, jotta tämä voisi keskittyä tuotantoon. Ruumis nähdään eläimellisenä, koska eläin syö, juo ja siittää. Ihminen halutaan nähdä henkenä, mutta hengen korkein ilmentymä on työ ja tuottaminen. Mutta ruumiistaan vapautuessaan ihmisestä tulee kone. Vieraantumisteoria sanoo ihmisen antavan elämän esineelle, mutta ottaa elämän ihmiseltä pois pitämällä häntä koneena. Tuotanto sinänsä, varsinkin tavaroiden ja energian tuotanto ovat, kuten tunnettua, joutuneet viime vuosikymmeninä voimakkaan kritiikin kohteiksi. Tuotanto on nähty yhteydessä kuluttamiseen, taloudelliseen kasvuun, kasvun logiikkaan ylipäätään. Tältä kannalta katsoen on melko yhdentekevää, kenen hallitsemaa tuotanto on, sosialistin vai kapitalistin. Jos tuotanto nähdään elämän johtavaksi periaatteeksi, ihminen vieraantuu ympäristöstään ja itsestään joka tapauksessa. Tämä klassisen vieraantumisteorian korjattu, laajennettu muoto on synnyttänyt ekologismin innostamia virtauksia myös taiteessa ja teatterissa. Olen kirjoittanut tästä ja muun muassa yhteisötaiteilijan vieraantumisesta itsestään jo mainitussa tekstissä Yhteisö(taide). Bertolt Brecht uskoi vakaasti klassiseen vieraantumisteoriaan. Hän halusi osoittaa, kuten Haikara kirjoittaa, että ilmiöt ja laitokset, joita pidetään luonnollisina, ovat historiallisia, muuttuvia ja muutettavissa olevia Taiteen ohessa myös historian ja yhteiskunnan ideologiset periaatteet täytyi repiä alas ja paljastaa niiden keinot, jotta ne voitiin nähdä muuttuvina ja muutettavina, sillä mikä voitiin nähdä toisin voitiin myös tehdä toisin. Haluankin nähdä Brechtin itsensä nojalla myös tuotannon käsitteen historiallisena ja muutettavana, jolloin Brechtin irrottaminen Marxista, tämän tuotantokäsitteestä ja klassisesta vieraantumisteoriasta ei kenties olekaan rikkomus häntä vastaan vaan hänen historiallis-kriittisen perusnäkemyksensä palvelemista. Lyhyesti sanoen Brecht kehitti oman vieraannuttamisteoriansa, jotta tekisi ihmisen tietoiseksi omasta rakenteellisesta ja sosiaalisesta vieraantumisestaan. Hän halusi vieraannuttaa ihmisen vieraantumisestaan. Tätä Brechtin eräänlaista ensimmäisen dekonstruktion vaatimusta vastaan ei ole mitään huomauttamista, ei mitään muuta kuin että prosessin tulisi jatkua.

16 Tämän Brechtin toisen asteen vieraannuttaminen tai kaksoisvieraannutus, niin kuin sitä Sergei Eisensteinin ja Roland Barthesin näkemysten perusteella Haikaran teoksen perusteella voisi nimittää, tulisi edetä seuraavaan vaiheeseensa. Vieraannutuksen kolmas aste tai jonkinlainen toinen dekonstruktio paljastaisi myös Brechtin omien perusoletusten historiallisuuden ja mahdollisen nykyisen kestämättömyyden. Se osoittaisi klassisen vieraantumisteorian ja sen takana lymyävän mekaanis-dynaamisen maailmankäsityksen pätemättömäksi tai ainakin riittämättömäksi. Koska Brechtin ajattelun lähtökohdat olivat käsitykseni mukaan elämästä vieraantuneet, kolmas aste tavallaan vieraannuttaisi Brechtin ja samalla auktorisoidun Brecht-luennan itsestään, omasta vieraantuneisuudestaan. Tämä jatkuva, tulevaisuutta ja muutosta palveleva jatkuva vieraannuttaminen ei suinkaan hautaisi Brechtiä. Se päinvastoin pelastaisi tämän, vannoen uskollisuutta prosessille, terävänäköisyydelle todellisuuden havaitsemisessa, vanhentuneen ja piilotetun paljastamiselle, kaikelle sille mistä Brechtin ajattelun elinvoima sosiologis-poliittisen oikeaoppisuuden sijasta ymmärtääkseni kasvaa. V Saksalaisesta vieraantumisen kritiikistä on viime aikoina nostettu esiin (Suomessa Arto Noro, Saksassa Georg Lohmann) varsinkin sosiologi Georg Simmel ( ), jonka teoksista on suomennettu Muodin filosofia ja Rahan filosofia (1997), Simmel hyväksyi dialektiikasta ainakin yleisen synteesin` vaatimuksen. Periaatteessa Simmel hyväksyi myös Marxin esittämän palkkatyöläisen vieraantumistarinan, vaikka hän näkikin sen hieman toisin: kun Marx näki syynä oikeastaan ainoastaan rahan (omistamisen), Simmel puhui rahan ja yleisen rationaalistumisen aiheuttamasta indifferenssistä`. Termin, joka löytyy jo Marxilta, voi suomentaa yhdentekevyydeksi tai välinpitämättömyydeksi. Viimeistään Friedrich Hegelistä alkaen on vieraantumista käsitteenä ja teoriana käytetty pääasiassa negatiivisesti, yhteiskunnan ja ihmisen huolestuttavan tilan kuvaamiseen. Georg Simmel ei kuitenkaan tyydy tähän. Hän esittää optimistisen differentaatiovision`, toisin sanoen toiveikkaan näkemyksen ihmisen myönteisestä eriytymisestä. Hän tarkkailee koko ajan sitä, miten vapauden ja yksilöllisyyden mahdollisuudet voivat toteutua. Simmelin eriytymisvisiossa on kolme tasoa. Ensimmäinen on ryhmän ja yksilön eriytyneisyyttä kuvaava niin sanottu korrelaatiolause. Toinen on käsitys kahdesta peräkkäisestä yksilöllisyyden ja vapauden lajista. Kolmas on sosiaalisten piirien leikkauspiste ja siihen liittyvä käsitys modernista (tai jälkimodernista?) identiteetistä. Korrelaatiolause tarkoittaa sitä, että suuri, eriytymätön yhteisö valtio sisältää eriytyneitä yhteisöjä, näiden sisällä aina pienempiä ja pienempiä yhteisöjä. pienimpien yhteisöjen (Simmelille pienin yhteisö on kolme henkeä) jäsenet eivät ole eriytyneet. Eli eriytymättömän yhteisön osat ovat eriytyneitä ja kääntäen eriytyneiden yhteisöjen osat ovat eriytymättömiä. Kyse on oikeastaan siitä mekanismista, millä yksilön ja yhteisön suhde vaihtelee. Pienempi ryhmä on sosiaalisesti sitovampi ja antaa vähemmän tilaa yksilölliselle kuin suurempi. Mitä eriytyneempi, mitä erilaisempi pikkuyhteisö on suhteessa muihin, sitä yhtenäisempi on sen jäsenistö (esimerkiksi lahkot). Voi kysyä, toimiiko tämä teatterimaailmassa pikkuryhmien ideaa vastaan. Toisin sanoen, synnyttääkö ryhmien koko yhdenmukaista ajattelua? Simmelin väite on, että nyky-yhteiskunta on yhä enemmän suurten yhteisöjen ja vapaiden, eriytyneiden yksilöiden maailma. Sitovat pienet ja keskisuuret yhteisöt kuluvat pois. Teatterissa tätä näyttäisi tukevan se kehitys, että suuret talot ja

17 alati freelanceroituva taiteilijakunta kohtaavat toisensa; samoin kertaproduktioiden (oletettu) suosio viittaa tähän. Täytyy ehkä korostaa, että Simmelin näkemys ja ennustus syntyi luvun vaihteessa, siinä eriytyvässä ja emansipoituvassa modernissa maailmassa, joka ei kenties vielä nähnyt tämän kehityssuunnan vastavaikutuksia. Nyt, uutena vuotena 2003, on helppoa nähdä taaksepäin ne ajat, jolloin vastavaikutukset teatterissakin heräsivät ja vahvistui itse asiassa useammassakin aallossa usko pienryhmiin. Myöskään keskisuurten yhteisöjen kuluminen pois ei teatteritapahtumien valossa on kovin yksiselitteinen. Ainakin kolmeen otteeseen lähihistorian aikana on kokeiltu keskisuurten teattereiden haltuunottoa ja niihin sitoutumista, vaihtelevin tuloksin. Innokas ryhmänmuodostus teatterissa kertoo päinvastaista. Horjahtaako siis Georg Simmelin visio jo korrelaatiolauseen kohdalla? Vai onko suomalaisen nykyteatterin pienryhmäinnostus väärä, jo syntyessään vanhentunut strategia? Tämän ristiriidan ratkaisu voisi olla se, että ymmärretään pienet ryhmät vähemmän sitoviksi kuin Simmel lähes sata vuotta sitten. Myös suomalainen sosiologi Arto Noro on pyrkinyt ratkaisemaan asian tätä kautta hahmotellessaan niin sanotun post-traditionaalisen yhteisön ideaa kirjassaan Muoto, moderniteetti ja kolmas (1991), johon minunkin Simmelsovellutukseni suurelta osin perustuu. Simmelin vision toinen taso koskee yksilöllisyyttä, jota on kahta lajia. yhtäläisyyden yksilöllisyydessä ihminen voi toteutua vain yhtäläiseltä, yhteisön rajaamalta ja kaikkia koskevalta pohjalta. Mutta kun eriydytään tästä yhtäläisyydestä, siirrytään erilaisuuden yksilöllisyyteen. Erilaisuus syntyy siitä, että nykyihminen pyrkii tekemään eroja, erottumaan ja eriytymään. Tässä Simmel liittyy paitsi Friedrich Nietzschen differenssin paatokseen myös post- ja ultramoderniin filosofiaan. Esimerkiksi hierarkiat eivät hänelle synnytä eroja ihmisten välille, vaan ihmiset päinvastoin haluavat ensin erottua toisistaan, vasta sen seurauksena syntyvät hierarkiat. Jo tästä kaksijakoisesta yksilöllisyydestä olisi apua, kun keskustellaan suomalaisen teatterin yksilökeskeisyydestä, yhteisöllisyydestä, ensemble-hengestä ja sen puutteesta. Vaihtoehdot eivät teatterikoulutuksessakaan ole niin karkeita kuin usein uskotaan; muitakin vaihtoehtoja on libertaristinen yksilönpalvonta tyyliin paras tarjous voittaa ja sisäistetty fasistinen pakkovalta, yksilön niin sanottu oikeus kuulua joukkoon eli massaan. Kolmanneksi Georg Simmelille nykyihminen on monien sosiaalisten piirien leikkaus. Itse asiassa niiden ryhmien määrästä, joihin yksilö voi kuulua, tulee Simmelille kulttuurin mitta. Tätä kautta Simmel pääsee sosiologiseen metafysiikkaansa : ryhmien kautta yksilöllinen ja sosiaalinen asettuvat tasapainoon, jokaiselle löytyy paikka yhteiskunnassa ja täydellinen yhteiskunta on entistä paremmin mahdollinen. Vanha vieraantumisteoria tarjoaisi tähän jotakuinkin sellaisen vastaväitteen, että ihminen poukkoillessaan erilaisten enemmän tai vähemmän väljien yhteisöjen välillä vieraantuu, että vahva minuus pirstoutuu. Mutta Simmelin mukaan juuri monien sosiaalisten piirien leikkauspisteessä syntyykin entistä vahvempi minä. Monien ryhmien ja virikkeiden leikkauspisteessä yksipuolisuus katoaa ja syntyy entistä vahvempi tietoisuus yksilöllisyydestä. Samalla Simmel myös palaa dialektiikkaan, suureen synteesiin: monien piirien leikkauspisteessä näkee kauas, näkee asioiden yhteydet. Tässä eriytymisen viimeisessä vaiheessa ei tapahdukaan vieraantumisteorian manaamaa katastrofia, vaan uusi, korkeampi yhteys. Arto Noro siis puhuu Simmelin yhteydessä post-traditionaalisista yhteisöistä. Ne ovat heikkoja tai löysiä positiivisessa mielessä: ne tarjoavat sopivan annoksen yhteisöllisyyttä, mutta eivät sido. Ne

18 voivat syntyä esimerkiksi harrastusten ympärille. Niihin ryhmiin ei synnytä eivätkä ne ole yksilöille kohtaloita. Ihminen ei pane niihin koko persoonaansa vaan simmeliläisittäin eriytyneen osan kokonaispersoonastaan. Näistä yhteisöistä ihminen pääsee myös helposti pois, hän voi tulla ja mennä. Käsittääkseni nykyiset teatteriryhmät toimivat paljolti tähän tapaan. Niistä ei voi toivoa ympärivuotista elantoa itselleen, mutta vastapainoksi ne sallivat jäsentensä muut työt. Mustasukkaisuutta ja petturuuden vainoharhaa esiintyy harvemmin kuin tiukemmissa ryhmämuodostelmissa ennen. Post-traditionaaliset yhteisöt ovat itsetarkoituksellisen sosiaalisia (ja taiteellisia?) Lisäksi niihin kuuluva yhteisyys takaa tietyn intimiteetin eli yleensä puhutaan siitä mikä yhdistää eli yhteisestä harrastuksesta, ei siitä mikä erottaa eli henkilökohtaisesta. Kolmanneksi näissä esiintyy usein muoteja, kuten tietyt välineet tai kiinnostuksen kohteet (kuten vaikkapa ruumiillisuus, ristiinesittäminen ja -pukeutuminen, moniminuus ja muut sellaiset teatterissa). Neljäs asia on kuitenkin tärkein: post-traditionaalisten yhteisöjen nopea, jatkuva lisääntyminen on saanut painajaismaiset, patologioita lupaavat vieraantumisteoriat näyttämään erittäin kyseenalaisilta. Ihmiset pystyvät sopeutumaan myös jälkiteolliseen ja jopa työyhteiskunnan jälkeiseen maailmaan. VI Kun taiteesta ja teatterista puhutaan, yksi pahasti yksinkertaistava vastakkainasettelu, josta Brechtiäkin aina syytettiin, vaikka hän yritti väittää vastaan loppuun asti, on järjen ja tunteen dualismi. Jos haluaa olla poleeminen ja se lienee sallittua Brechtin äärellä voisi sanoa että joistakin näytelmistään päätellen hän yritti yhdistää järjen ja tunteen hyvät puolet mutta onnistui sitomaan toisiinsa poliittisesti tarkoitushakuisen yksinkertaistamisen (asioilla on kaksi, ja vain kaksi puolta) ja tunteilun. Tämä tulos tuntuu ohjailulta, manipulaatiolta, ja se on tuttu monista muistakin perinteistä. Pitäisi siis purkaa käsitteet järki ja tunne, erillisinä. Nopea koukkaus vain esimerkin vuoksi tunteen käsitteeseen: ranskalainen psykoanalyytikko ja filosofi Jacques Lacan, josta myöhemmin tulee puhe, erotti tunteen kahteen osaan, tunteeseen ja affektiin. Näistä tunne on pintaa, sentimentaalista tunteita, kulttuurin ihmiselle opettamia tapoja osoittaa (tästä ei ole kovin pitkä matka tunteiden esittämiseen), joitakin tunteiksi nimitettyjä. Affekti taas on jotakin muuta, meidän kielellämme kenties syvää tunnetta, hetkellinen kokemus todellisesta`. Näin vieraantuminen omista tunteista, joka saksalaiselle sosiologisoivalle perinteelle on ongelman ydintä, voidaankin kääntää voitoksi: se onkin vieraantumista sentimentaalisesta tapatunteilusta, siis vapautumista. Tämä ei toisaalta tarkoita mitään puritanismia eli kieltäytymistä sentimentaalisista tai nostalgisista nautinnoista, vaan sen tiedostamista, mistä niissä on kyse; siis vieraannutettua tai mieluummin etäännytettyä suhdetta niihin. Mitä liikkuvampi maailma on, sitä vahvempi persoonallisuus on Simmelin mukaan mahdollinen. Myös tunteiden alueella yhteinen syntyy vasta erilaisuuden kautta. Tässä tullaan erilaisiin etäännyttämisen ei enää vieraannuttamisen tapoihin. Distanssin eli etäisyyden luominen johonkin ihmiseen tekee läheisen kaukaiseksi ja kaukaisen läheiseksi. Distanssi johtaa käänteisesti lähentymiseen ja sen pyrkimyksenä on suhteen intensiivisyys. Muita etäännyttämisen tapoja, jotka koskevat elämäntapaa ja minusta myös taidetta, kaikkein konkreettisimmallakin esitysten tekemisen tasolla ovat tyylittely ja estetisointi. Georg Simmel käsitteli näitä pukeutumisessa ja sisustuksessa. Tyylitellessään ja estetisoidessaan ihminen paitsi tekee eroja muihin, saa myös distanssia itseensä, eiliseen tai viimevuotiseen minäänsä. Tätä

19 distanssia omaan itseen Simmel sanoo luovaksi tilaksi, eräänlaiseksi uudeksi katharsikseksi, tuottavaksi yhdentekevyydeksi. Jos ottaa vähän etäisyyttä itseensä, voi löytää jotakin uutta. Tällaisessa vanhentuneessa modernissa yhteiskunnassa, niin kuin Theodor Adorno sitä kutsui, voimme jo sietää tuottavaa kodittomuuden tunnetta ilman angstia, ahdistusta. VI Italialainen elokuvaohjaaja, runoilija, näytelmäkirjailija, prosaisti, teoreetikko ja poliitikko Pier Paolo Pasolini arvosti Brechtiä suuresti. Elokuvassa Haukat ja varpuset (1966) korppi, jonka voi tulkita toimivan ohjaajan puhetorvena, toteaa jotenkin niin, että kun huonot ajat koittavat, Rossellini ja Brecht unohdetaan ensimmäiseksi. Roberto Rossellini oli italialaisista ohjaajista Pasolinin esikuva. Oliko Brecht hänen esikuvansa teatterissa? Professori Jukka Sihvonen, jonka on mainittu kirjoittaneen yhden parhaista analyyseista, mitä Pasolinin elokuvateorioista koskaan on kirjoitettu, on monien minunkin Pasolini-pohdintojen ja lainausten taustalla. Sihvonen on todennut, että Pasolinin ajattelulla on kolme kiinnekohtaa: Marx, Freud ja Jeesus. Kaksi ensimmäistä riittävät perustelemaan, miksi Pasolini on otettava mukaan vieraantumisen tarkasteluun. Vieraantumista sanotaan tapahtuvan niin yhteiskunnassa kuin ihmisessä itsessäänkin, ja Pasolini asettuu näitä tutkineiden ajattelutapojen, siis kriittisen yhteiskuntatieteen ja psykoanalyysin leikkauspisteeseen. Voidaan myös vaikkapa vain leikin vuoksi kysyä, tutkiko myös Jeesus vieraantumista ihmisen vieraantumista jumalasta tai henkisen alueesta ylipäätään. Vai oliko Jeesus itse vieraantunut todellisuudesta, jonkinlainen haihattelija? Voi oliko Jeesus isänsä V-efekti, keino jolla isä Jumala yritti saada jumalattomat ihmiset heräämään todellisuutensa keskeltä ja palaamaan Jumalan yhteyteen? Vai oliko Jumala hätääntynyt itsensä ja (peili)kuvansa vieraantumisesta toisistaan oliko Jumalalla narsistinen häiriö? Edellä sanotusta käy selville myös, että Pasolini on tarpeellinen linkki Brechtin ja muutamien jälkistrukturalisteiksi sanottujen filosofien välillä. Nämä usein entiset marxilaiset tai maolaiset ajattelijat perustivat usein ajattelunsa Feudin uudelleenluentaan. Pasolini ei ole tärkeä sen vuoksi, että olisi ollut erityisen brechtiläinen taiteilija. Hän kylläkin kirjoitti Brechtin hengessä jonkinlaisen uuden teatterin manifestin 1968 ja ohjasi yhden itse brechtiläiseksi nimeämänsä elokuvan, viimeisensä, eli Saló Sodoman 120 päivää (1975). Pasolini on tässä yhteydessä tärkeä epätyypillisen brechtiläisyytensä vuoksi; se on henkilökohtaista, läpi ajateltua Brechtiä. Pasolini ei noudatellut Brechtiä metodin, käytännön keinojen eikä oikeastaan edes filosofian tasolla. Heitä yhdistävät vain tietty älyllinen, kriittinen asenne ja etäisesti myös käsitys taiteen/taiteilijan ja todellisuuden suhteista. Lisäksi heitä yhdistää yksi konkreettinen asia: velka Viktor Sklovskin formalismille. VII Pasolini sanoi, että elokuva on kieli, joka ilmaisee todellisuutta todellisuudella. Hän väitti, että elokuvalla ja todellisuudella ei ole käytännöllisesti katsoen mitään eroa. Vain rytmi ja leikkaus erottavat elämän taltioidusta elämästä niin kuin Jukka Sihvonen kutsuu elokuvaa Pasolinia myötäillen. Jos elokuvan arkkityyppi, idea, on periaatteessa loputon kuvajakso, niin ihmisen elämänkaarta voi Pasolinin mukaan kuvajaksoksi, joka päättyy kuolemassa. Samalla tavoin kuin loppu, joka päättää

20 elokuvan jatkuvuuden ja antaa elokuvalle merkityksen, kuolema lopettaa elämän jatkuvuuden ja antaa elämälle merkityksen. Pasolinin aikalainen, ranskalainen kirjailija ja filosofi Georges Bataille on nimittänyt ihmisten yhteisöjä kuoleman yhteisöiksi. Bataille n mukaan ihmisiä yhdistää perimmältään vain yhteinen tietoisuus kuolemasta, ei mikään muu. Onko tämä ymmärrettävä niin, että ennen kuolemaa ihmiset ovat Bataille n mielestä peruuttamattomasti toisistaan ja todellisuudesta vieraantuneita? Jukka Sihvonen totesi, että omaan taidekäsitykseensä Pasolini otti aineksia venäläisestä formalismista, strukturalismista ja Andre Bazinin realismiteoriasta. Ainakin Viktor Sklovskin, josta siis Kalevi Haikarakin kirjoittaa Brechtin yhteydessä, pohjalta Pasolinin tiedetään muotoilleen runon elokuvan / elokuvan runouden idean. Lisäksi hän oli kiinnostunut Eikhembaumin elokuvan määritelmästä, jonka mukaan elokuva on katsojan (!) sisäistä puhetta. Toistaiseksi en ole löytänyt viitteitä siitä, että Pasolini olisi kiinnostunut taiteellisen vieraannuttamisen / etäännyttämisen periaatteesta suoraan formalistien pohjalta. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, kun otetaan huomioon Pasolinin todetut yhteydet formalismiin ja Sklovskiin. Elokuva seuraa Pasolinin mukaan niin sanottua tapahtumisen kieltä`, tapahtumisen merkkejä, koska elokuvakamera tallentaa todellisuudessa olevia, enemmän tai vähemmän rakennettuja kohteita. Mutta toisaalta Pasolini totesi, että elokuva on lingvistiseltä perusluonteeltaan irrationaalinen, toisin sanoen kuvajaksot ja kuvat voidaan liittää toisiinsa periaatteessa miten tahansa; Pasolini vertaakin elokuvaa uneen ja muistoihin. Kun syksyllä 2002 pidimme opiskelijoiden kanssa seminaaria näyttämön runoudesta, liikuimme tämän irrationaalisuuden ajatuksen tai kuten sitä nimitimme tuntemattoman` ja näyttämön periaatteessa täydellisen vapauden äärellä. Ajattelen esityksestä pitkälti samoin kuin Pasolini elokuvasta, toisin sanoen että kohtaukset ja fragmentit voidaan liittää toisiinsa miten tahansa. Enimmäkseen käytännön syistä käytin materiaalina muun muassa Timo Kaitaron mainiota surrealismi-kirjaa Runous, raivo, rakkaus (2001) ja elokuvia Tarkovskista David Lynchiin. Tapahtumisen kieltäkin Pasolini piti esitietoisena tai luonnollisena. Pasolini käytti esimerkkinä John F. Kennedyn murhaa. Jos kuulemme kaksi laukausta, näemme autossa istuvan miehen kaatuvan eteenpäin ja seuraavaksi näemme ihmisten juoksevan ja kuulemme heidän huutavan, tulkitsemme nämä erilliset tapahtuman merkit luonnollisesti: autossa istuvaa tärkeää henkilöä on ammuttu. Myöhemmin italialainen semiootikko Umberto Eco tosin on kritisoinut Pasolinia. Tapahtumisen kieli ei ole luonnollinen, vaan sopimuksenvarainen, kulttuurin tuottama. Luonto ja todellisuus eli käsityksemme niistä ovat sopimuksenvaraisia. Nykyään sanoisin mieluummin, että tapahtumien kieli perustuu eräänlaiseen todennäköisyyteen; tässä kulttuurissa on todennäköisempää, että kuvatut merkit liittyvät toisiinsa kuvatulla tavalla. Vähemmän todennäköistä olisi tulkita pamaukset autonrenkaiden puhkeamisiksi ja miehen kaatuminen tästä johtuvan auton töytäyksen aiheuttamaksi. Vielä epätodennäköisempää olisi kuvitella pamaukset ilotulitteiksi ja kumartuminen auton lattialle pudonneen karamellipaperin noukkimiseksi. Kaikkein epätodennäköisintä olisi vaikka toisaalta aivan luonnollista että nämä merkit eivät mitenkään liity toisiinsa. Jossakin pamahtelee, mies kumartuu, ihmiset juoksevat. Ei tarvita paljon mielikuvitusta, että nämä saadaan erilleen toisistaan. Tapahtumisen kielen ja elokuvan kielen välillä näyttää vallitsevan jokin tietty vieraannuttava / etäännyttävä jännite, jota Pasolini ei joko käsittänyt tai hyväksynyt.

1) Kirjoittamisen aiheen tai näkökulman on tunnuttava tuoreelta, maistuttava uudelta.

1) Kirjoittamisen aiheen tai näkökulman on tunnuttava tuoreelta, maistuttava uudelta. Juhani Niemi ALKUOPPIA KIRJOITTAMISEEN Perustavia lähtökohtia: 1) Kirjoittamisen aiheen tai näkökulman on tunnuttava tuoreelta, maistuttava uudelta. 2) Suhteen käsiteltävään aiheeseen on oltava omakohtainen,

Lisätiedot

Urheilijan henkisen toimintakyvyn tukeminen

Urheilijan henkisen toimintakyvyn tukeminen Urheilijan henkisen toimintakyvyn tukeminen ELÄMÄN HALLINTA & HYVÄ ARKI ITSEVARMA URHEILIJA MYÖNTEINEN ASENNE MOTIVAATIO & TAVOITTEEN ASETTAMINEN Myönteinen asenne Pidä hyvää huolta sisäisestä lapsestasi,

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet 1. Kysy Asiakkaalta: Tunnista elämästäsi jokin toistuva malli, jota et ole onnistunut muuttamaan tai jokin ei-haluttu käyttäytymismalli tai tunne, tai joku epämiellyttävä

Lisätiedot

Osaamisperustaisen opetussuunnitelman ABC , Futurex -seminaari Mika Saranpää / HH AOKK

Osaamisperustaisen opetussuunnitelman ABC , Futurex -seminaari Mika Saranpää / HH AOKK Osaamisperustaisen opetussuunnitelman ABC 11.10.2011, Futurex -seminaari Mika Saranpää / HH AOKK Oppisopimustyyppisen täydennyskoulutuksen kaksi vaihtoehtoa: hegeliläinen ja marksilainen Toisaalta, Gilles

Lisätiedot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Totuudesta väitellään Perinteinen käsitys Tutkimuksella tavoitellaan a. On kuitenkin erilaisia käsityksiä. Klassinen tiedon määritelmä esitetään Platonin

Lisätiedot

ONKO ONNELLISUUS SEURAUS VAI SYY?

ONKO ONNELLISUUS SEURAUS VAI SYY? ONKO ONNELLISUUS SEURAUS VAI SYY? ONKO ONNELLISUUS JOTAKIN, JONKA VOIMME SAAVUTTAA SAAMALLA ITSELLEMME SEN, MIKÄ TEKISI MEISTÄ ONNELLISIA? TUTKITTUANI ITSEÄNI JA ELÄMÄÄNI OLEN TULLUT TODISTANEEKSI ITSELLENI,

Lisätiedot

Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa, jonka tavoitteena on parantaa silmän-käden yhteistyötä ja

Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa, jonka tavoitteena on parantaa silmän-käden yhteistyötä ja Leikkiä oppia liikkua harjoitella syödä nukkua terapia koulu päiväkoti kerho ryhmä haluta inhota tykätä jaksaa ei jaksa Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa,

Lisätiedot

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä Pohdi! Seisot junaradan varrella. Radalla on 40 miestä tekemässä radankorjaustöitä. Äkkiä huomaat junan lähestyvän, mutta olet liian kaukana etkä pysty varoittamaan miehiä, eivätkä he itse huomaa junan

Lisätiedot

KIRJOITTAMINEN JA ROOLIPELIT

KIRJOITTAMINEN JA ROOLIPELIT KIRJOITTAMINEN JA ROOLIPELIT Antti Eronen ae_anttieronen@hotmail.com http://anttieronen.blogspot.fi PROFIILI: ANTTI ERONEN Dreamland Aavekomppania (2008) Talvi (2011) Operaatio: Harmageddon (2013) AIHEITAMME

Lisätiedot

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Dynaamisessa liiketoimintaympäristössä on valtavasti informaatiota mutta vähän tietoa. Koska suurin osa yrityksistä ja ihmisistä

Lisätiedot

HENKISTÄ TASAPAINOILUA

HENKISTÄ TASAPAINOILUA HENKISTÄ TASAPAINOILUA www.tasapainoa.fi TASAPAINOA! Kaiken ei tarvitse olla täydellisesti, itse asiassa kaikki ei koskaan ole täydellisesti. Tässä diasarjassa käydään läpi asioita, jotka vaikuttavat siihen,

Lisätiedot

Taiteen ja sosiaalityön rajalla. Arja Honkakoski

Taiteen ja sosiaalityön rajalla. Arja Honkakoski Taiteen ja sosiaalityön rajalla Aikuissosiaalityön i i päivät ä 18.-19.1.201119 1 Työryhmä 19.1.2011: Taiteen avaamat mahdollisuudet d sosiaalityössä Arja Honkakoski Mahdollisuus enemmän kuin todellisuus?

Lisätiedot

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Määritelmiä Laadullinen tutkimus voidaan määritellä eri tavoin eri lähtökohdista Voidaan esimerkiksi korostaa sen juuria antropologiasta

Lisätiedot

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Fakta- ja näytenäkökulmat Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mikä on faktanäkökulma? sosiaalitutkimuksen historia: väestötilastot, kuolleisuus- ja syntyvyystaulut. Myöhemmin kysyttiin ihmisiltä tietoa

Lisätiedot

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA?

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA? ETIIKKA on oppiaine ja tutkimusala, josta käytetään myös nimitystä MORAALIFILOSOFIA. Siinä pohditaan hyvän elämän edellytyksiä ja ihmisen moraaliseen toimintaan liittyviä asioita. Tarkastelussa voidaan

Lisätiedot

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN Hanna Vilkka Mikä on havainto? - merkki (sana, lause, ajatus, ominaisuus, toiminta, teko, suhde) + sen merkitys (huom. myös

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

Kant Arvostelmia. Informaatioajan Filosofian kurssin essee. Otto Opiskelija 65041E

Kant Arvostelmia. Informaatioajan Filosofian kurssin essee. Otto Opiskelija 65041E Kant Arvostelmia Informaatioajan Filosofian kurssin essee Otto Opiskelija 65041E David Humen radikaalit näkemykset kausaaliudesta ja siitä johdetut ajatukset metafysiikan olemuksesta (tai pikemminkin olemattomuudesta)

Lisätiedot

Tukikeskustelukoulutus. Tukikeskustelutyökaluna Olen jotain erityistä (Peter Vermeulen) Sari Kujanpää Psykologi, psykoterapeutti (VET)

Tukikeskustelukoulutus. Tukikeskustelutyökaluna Olen jotain erityistä (Peter Vermeulen) Sari Kujanpää Psykologi, psykoterapeutti (VET) Tukikeskustelukoulutus Tukikeskustelutyökaluna Olen jotain erityistä (Peter Vermeulen) Sari Kujanpää Psykologi, psykoterapeutti (VET) Peter Vermeulen Olen jotakin erityistä Kuinka kertoa lapsille ja nuorille

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

Sisällöt liikkeelle. Kaisa Mikkola 25.11.2014

Sisällöt liikkeelle. Kaisa Mikkola 25.11.2014 Sisällöt liikkeelle Kaisa Mikkola 25.11.2014 Alma 360 Alma 360 on sisältötoimisto, jossa tehdään tavoitteista totta. Videot ovat oleellinen osa monikanavaista sisällöntuotantoa. Kuukaudessa toteutetaan

Lisätiedot

Minua opastaa vapaa tahto! Minua tasapainottaa tunneälykkyys. Luomisvoimani ovat yllätys ja mielenselkeys.

Minua opastaa vapaa tahto! Minua tasapainottaa tunneälykkyys. Luomisvoimani ovat yllätys ja mielenselkeys. Päivä 67 3.8 Sininen Lunaarinen Käsi Mistä pitää kiinni kaksin käsin ja mistä irrottaa ote? Haasteen lunaarinen sointu tarjoilee valintoja ja vastakohtia. On aika valita niin että oma voima saa virrata

Lisätiedot

Fellmannian kulma 5.10.2013 Virpi Koskela LUT/Lahti School of Innovation

Fellmannian kulma 5.10.2013 Virpi Koskela LUT/Lahti School of Innovation Fellmannian kulma 5.10.2013 Virpi Koskela LUT/Lahti School of Innovation Jokaisessa uudessa kohtaamisessa kannamme mukanamme kehoissamme kaikkien edellisten kohtaamisten historiaa. Jako kahteen! - Ruumis

Lisätiedot

9.-luokkalaisen kulttuurikansio

9.-luokkalaisen kulttuurikansio 9.-luokkalaisen kulttuurikansio Kokoa kulttuurikansioon puolen vuoden ajan kulttuurielämyksiäsi. Kulttuurikansio palautetaan opettajalle 31.3. 2009. Liimaa pääsyliput kansioon! Pakolliset sivut Huom! -

Lisätiedot

Konsultaatiotyö on sovellettua dramaturgiaa

Konsultaatiotyö on sovellettua dramaturgiaa Konsultaatiotyö on sovellettua dramaturgiaa Organisaatiodramaturgia (OD) tuomassa organisaatioon/konsultaatioon prosessien ymmärrystä -tragediassa siirtymä tapahtuu kriisin kautta, komediassa vastakohdat

Lisätiedot

on yritystoiminnan keskeisistä liiketoimintapäätöksistä ensimmäinen. Sen varaan kaikki muut päätökset tehdään:

on yritystoiminnan keskeisistä liiketoimintapäätöksistä ensimmäinen. Sen varaan kaikki muut päätökset tehdään: Sisällysluettelo Esipuhe 2 1. Segmentointi nykymarkkinoinnissa 5 1.1. Segmentoinnin merkitys 6 1.2. Segmentoinnin toteutuksen ongelmat 8 1.3. Segmentin valintaan vaikuttavat tekijät 10 2. Segmentoinnin

Lisätiedot

VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO? Kulttuuri? Visuaalinen kulttuuri?

VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO? Kulttuuri? Visuaalinen kulttuuri? VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO? Kulttuuri? Visuaalinen kulttuuri? Kulttuuri = jonkin ryhmän ominaislaatu, joka ilmenee erilaisina arvoina ja toimintatapoina sekä aineellisina ja aineettomina tuotteina.

Lisätiedot

SEISKALUOKKA. Itsetuntemus ja sukupuoli

SEISKALUOKKA. Itsetuntemus ja sukupuoli SEISKALUOKKA Itsetuntemus ja sukupuoli Tavoite ja toteutus Tunnin tavoitteena on, että oppilaat pohtivat sukupuolen vaikutusta kykyjensä ja mielenkiinnon kohteidensa muotoutumisessa. Tarkastelun kohteena

Lisätiedot

Kirjaraportti. Elina Karhu P08D 28.09.09 1

Kirjaraportti. Elina Karhu P08D 28.09.09 1 Kirjaraportti Elina Karhu P08D 28.09.09 1 Akvaariorakkautta Luin kirjan nimeltä Akvaariorakkautta, joka kertoo kahden nuoren ihmisen, Saaran ja Jounin suhteesta. Suhteen pulmana on Saaran ongelmat oman

Lisätiedot

Transnationaali näkökulma suomalaisen elokuvan tyyliin

Transnationaali näkökulma suomalaisen elokuvan tyyliin Transnationaali näkökulma suomalaisen elokuvan tyyliin Laveata tietä, 1931 FT tutkijatohtori Jaakko Seppälä Helsingin yliopisto / Elokuva- ja televisiotutkimus Kansallisen rajallisuus Suomalaista elokuvaa

Lisätiedot

SISÄLTÖ. Kehitä kuuntelutaitojasi Tarkista, kuulitko oikein Hyvät sanat avaavat korvat Kasvokkain

SISÄLTÖ. Kehitä kuuntelutaitojasi Tarkista, kuulitko oikein Hyvät sanat avaavat korvat Kasvokkain Sanat SISÄLTÖ Puhuminen ja kuunteleminen tie läheisyyteen Mitä on viestintä? Puhumisen tasoja Miten puhun? Keskustelu itsensä kanssa Puhumisen esteitä Kuuntelemisen tasoja Tahdo kuunnella Kehitä kuuntelutaitojasi

Lisätiedot

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki Kolminaisuusoppi Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki KOLMINAISUUSOPPI - KIRKON TÄRKEIN OPPI Kolminaisuusoppia pidetään yhtenä kristinuskon tärkeimmistä opeista. Se erottaa kirkon uskon muista uskonnoista.

Lisätiedot

Palaute oppimisessa ja ohjaamisessa

Palaute oppimisessa ja ohjaamisessa Palaute oppimisessa ja ohjaamisessa Kirsi Viitanen Palautteen merkitys oppijalle Oppimisen edistäminen Osaamisen tunnistaminen Ongelmanratkaisun kehittäminen Ryhmässä toimiminen vuorovaikutustaidot Itsetuntemuksen

Lisätiedot

Turvallisuus, identiteetti ja hyvinvointi. Eero Ropo TAY Kasvatustieteiden yksikkö Aineenopettajakoulutus

Turvallisuus, identiteetti ja hyvinvointi. Eero Ropo TAY Kasvatustieteiden yksikkö Aineenopettajakoulutus Turvallisuus, identiteetti ja hyvinvointi Eero Ropo TAY Kasvatustieteiden yksikkö Aineenopettajakoulutus 2 Turvallisuuden kokemus ja identiteetti Turvallisuutta ja identiteettiä on kirjallisuudessa käsitelty

Lisätiedot

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi Kurssin tarkoituksesta ja tavoitteista Kurssilla avataan ja pohditaan keskeisimpiä oppimiseen liittyviä käsitteitä

Lisätiedot

Lukemisen ja kirjoittamisen kompensoivat apuvälineet. Marja-Sisko Paloneva lukiapuvälineasiantuntija Datero

Lukemisen ja kirjoittamisen kompensoivat apuvälineet. Marja-Sisko Paloneva lukiapuvälineasiantuntija Datero Lukemisen ja kirjoittamisen kompensoivat apuvälineet lukiapuvälineasiantuntija Datero Esityksen sisältö Johdanto 1. Lukiapuvälinepalvelut Suomessa 2. Oppiminen ei ole vain lukemista ja kirjoittamista 3.

Lisätiedot

Coimisiún na Scrúduithe Stáit State Examinations Commission. Leaving Certificate 2011. Marking Scheme. Finnish. Higher Level

Coimisiún na Scrúduithe Stáit State Examinations Commission. Leaving Certificate 2011. Marking Scheme. Finnish. Higher Level Coimisiún na Scrúduithe Stáit State Examinations Commission Leaving Certificate 2011 Marking Scheme Finnish Higher Level VASTAUKSET I Tehtävä: Vastaa kaikkiin kysymyksiin. 1. Selitä omin sanoin seuraavat

Lisätiedot

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman Laadullinen tutkimus KTT Riku Oksman Kurssin tavoitteet oppia ymmärtämään laadullisen tutkimuksen yleisluonnetta oppia soveltamaan keskeisimpiä laadullisia aineiston hankinnan ja analysoinnin menetelmiä

Lisätiedot

JUHANI-07. Tampereen ammattikorkeakoulu Taiteen koulutusohjelman opinnäytetyö Kuvataiteen suuntautumisvaihtoehto Kevät 2007 Juhani Tuomi

JUHANI-07. Tampereen ammattikorkeakoulu Taiteen koulutusohjelman opinnäytetyö Kuvataiteen suuntautumisvaihtoehto Kevät 2007 Juhani Tuomi Tampereen ammattikorkeakoulu Taiteen koulutusohjelman opinnäytetyö Kuvataiteen suuntautumisvaihtoehto Kevät 2007 Juhani Tuomi OPINNÄYTETIIVISTELMÄ Osasto Kuvataide Tekijä Juhani Tuomi Työn nimi Lopputyön

Lisätiedot

Opetusmateriaalin visuaalinen suunnittelu. Kirsi Nousiainen 27.5.2005

Opetusmateriaalin visuaalinen suunnittelu. Kirsi Nousiainen 27.5.2005 Opetusmateriaalin visuaalinen suunnittelu Kirsi Nousiainen 27.5.2005 Visuaalinen suunnittelu Ei ole koristelua Visuaalinen ilme vaikuttaa vastaanottokykyyn rauhallista jaksaa katsoa pitempään ja keskittyä

Lisätiedot

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Hyvää Ikää Kaikille seminaari Seinäjoella 18.9.2014 Marjut Mäki-Torkko Vammaispalvelujen johtaja, KM Mitä ajattelet ja sanot minusta Sitä luulet minusta Sinä olet

Lisätiedot

Lastentuntien opettaminen Taso 1

Lastentuntien opettaminen Taso 1 Lastentuntien opettaminen Taso 1 OSA 2: JAKSOT 8-12 LEIKIN MERKITYS JA OHJAAMINEN BAHÀ Ì-LASTENTUNNEILLA Ruhi-instituutti Kirja 3 JAKSO 8 Sanotaan, että leikkiminen on lasten työtä. Itse asiassa leikit

Lisätiedot

Susanna Anglé. PsT, psykoterapeutti Psykologikeskus ProMente, Turku 20.1.2011

Susanna Anglé. PsT, psykoterapeutti Psykologikeskus ProMente, Turku 20.1.2011 Susanna Anglé PsT, psykoterapeutti Psykologikeskus ProMente, Turku 20.1.2011 I Toiveikkuuden määritelmästä ja merkityksestä Mitä toiveikkuus, toivo, on? Miksi toivo on tärkeää? II Toiveikkuuden ylläpitämisestä

Lisätiedot

Sähkötekniikan historia ja innovaatiot: Essee 3

Sähkötekniikan historia ja innovaatiot: Essee 3 Sähkötekniikan historia ja innovaatiot: Essee 3 Tommi Rimpiläinen 1.4.2016, S4 Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770 1831) Saksalainen filosofi dealisti Seurasi mmanuel Kantin jalanjäljissä Teleologinen

Lisätiedot

LOUKKAANTUMISEN REFLEKTIIVINEN KOHTAAMINEN TYÖNOHJAUKSESSA

LOUKKAANTUMISEN REFLEKTIIVINEN KOHTAAMINEN TYÖNOHJAUKSESSA LOUKKAANTUMISEN REFLEKTIIVINEN KOHTAAMINEN TYÖNOHJAUKSESSA Pekka Holm pekka.holm@dialogic.fi Prologi Mihail Bahtinia mukaellen pohdin aluksi lyhyesti sanaa ja keskustelua. Sanana loukkaantuminen alkaa

Lisätiedot

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea?

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Maarit Mykkänen, Savon Vammaisasuntosäätiö Kehitysvammaliiton opintopäivät 2015 Tuetusti päätöksentekoon -projekti Projektin toiminta-aika: 2011-31.7.2015

Lisätiedot

Lahjakkuutta ja erityisvahvuuksia tukeva opetus äidinkielen näkökulma

Lahjakkuutta ja erityisvahvuuksia tukeva opetus äidinkielen näkökulma Lahjakkuutta ja erityisvahvuuksia tukeva opetus äidinkielen näkökulma Ulkomailla toimivien peruskoulujen ja Suomi-koulujen opettajat 4.8.2011 Pirjo Sinko, opetusneuvos Millainen on kielellisesti lahjakas

Lisätiedot

Opiskelija valitsee 1-2 pakollista kuvataiteen kurssia. Ensimmäisen pakollisen kurssin jälkeen (KU1 Minä, kuva ja kulttuuri) voi valita muita

Opiskelija valitsee 1-2 pakollista kuvataiteen kurssia. Ensimmäisen pakollisen kurssin jälkeen (KU1 Minä, kuva ja kulttuuri) voi valita muita Tapiolan lukiossa Opiskelija valitsee 1-2 pakollista kuvataiteen kurssia. Ensimmäisen pakollisen kurssin jälkeen (KU1 Minä, kuva ja kulttuuri) voi valita muita kursseja mielenkiintonsa mukaan vapaassa

Lisätiedot

Aasian kieliä ja kulttuureita tutkimassa. Paja

Aasian kieliä ja kulttuureita tutkimassa. Paja Esittäytyminen Helpottaa tulevan päivän kulkua. Oppilaat saavat lyhyesti tietoa päivästä. Ohjaajat ja oppilaat näkevät jatkossa toistensa nimet nimilapuista, ja voivat kutsua toisiaan nimillä. Maalarinteippi,

Lisätiedot

Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätiedon paketti laajennetulle työssäoppijoille

Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätiedon paketti laajennetulle työssäoppijoille Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätiedon paketti laajennetulle työssäoppijoille 1. Tässä opintojaksossa painotetaan työelämätaitoja ja yrittäjyyttä. Lisäksi käsitellään lyhyesti oman talouden suunnittelua.

Lisätiedot

Esa Saarinen Henkinen kasvu, soveltava filosofia ja systeemiäly

Esa Saarinen Henkinen kasvu, soveltava filosofia ja systeemiäly Esa Saarinen Henkinen kasvu, soveltava filosofia ja systeemiäly Teknillinen korkeakoulu kevät 2007 luento II, unplugged S ystems Analysis Laboratory Helsinki University of Technology Raphael: School of

Lisätiedot

Järkytä avoimuudella. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat avaimia kukoistavaan yrityskulttuuriin. Aki Ahlroth 4.11.2014, Henry Foorumi

Järkytä avoimuudella. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat avaimia kukoistavaan yrityskulttuuriin. Aki Ahlroth 4.11.2014, Henry Foorumi Järkytä avoimuudella Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat avaimia kukoistavaan yrityskulttuuriin Aki Ahlroth 4.11.2014, Henry Foorumi 01 Miksi juuri avoimuus? Avoimuus on keskeinen keino synnyttää luottamusta

Lisätiedot

HYVÄ ELÄMÄ KAIKILLE! UUSI AIKA ON TIE ETEENPÄIN

HYVÄ ELÄMÄ KAIKILLE! UUSI AIKA ON TIE ETEENPÄIN UUSI AIKA ON TIE ETEENPÄIN Nykyinen kapitalistinen taloudellinen ja poliittinen järjestelmämme ei ole enää kestävällä pohjalla Se on ajamassa meidät kohti taloudellista ja sosiaalista kaaosta sekä ekologista

Lisätiedot

Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus. Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15)

Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus. Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15) Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15) Aluksi Ainoa tapa ennustaa tulevaisuutta, on keksiä se (Alan Kay) Tulevaisuus

Lisätiedot

Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset

Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset Riikka Niemi, projektipäällikkö ja Pauliina Hytönen, projektityöntekijä, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lisätiedot

3.2 Zhuāngzǐ ja Dàodéjīng

3.2 Zhuāngzǐ ja Dàodéjīng 3.2.1 Zhuāngzǐ Zhuāngzǐ 莊 子 on eräs tunnetuimmista taolaisuuteen liitetyistä klassikoista. Se on todennäköisesti varhaisempi kuin Dàodéjīng[50]. Taolaisessa kaanonissa se tunnetaan nimellä Nánhuán Totuuden

Lisätiedot

Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute

Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute 28.5.2013 Minna Lappalainen, TtM, TRO, työnohjaaja minna.lappalainen@apropoo.fi Tavoitteena: Erilaisten näkökulmien ja työvälineiden löytäminen arjen vuorovaikutustilanteisiin:

Lisätiedot

Miina ja Ville etiikkaa etsimässä

Miina ja Ville etiikkaa etsimässä Miina ja Ville etiikkaa etsimässä Elämänkatsomustieto Satu Honkala, Antti Tukonen ja Ritva Tuominen Sisällys Opettajalle...4 Oppilaalle...5 Työtavoista...6 Elämänkatsomustieto oppiaineena...6 1. HYVÄ ELÄMÄ...8

Lisätiedot

Strategian tekeminen yhdessä 14.5.2014

Strategian tekeminen yhdessä 14.5.2014 Strategian tekeminen yhdessä 14.5.2014 Suvi von Becker Miksi yhdessä tekeminen? Johtoporras: Ymmärrys valuu kuin vesi hanhen selästä Ovat niin hankalia, asennevamma. Eikö sana kuulu vai eikö se mene perille?

Lisätiedot

KASVATUSTIETEELLISET PERUSOPINNOT

KASVATUSTIETEELLISET PERUSOPINNOT KASVATUSTIETEELLISET PERUSOPINNOT Opiskelijan nimi Maija-Kerttu Sarvas Sähköpostiosoite maikku@iki.f Opiskelumuoto 1 vuosi Helsinki Tehtävä (merkitse myös suoritusvaihtoehto A tai B) KAS 3A osa II Tehtävän

Lisätiedot

naisille, jotka (työ)elämän neuvotteluissa.

naisille, jotka (työ)elämän neuvotteluissa. Pieni neuvottelutaitojen työkirja naisille, jotka (työ)elämän neuvotteluissa. Neuvottelutaidot ovat (työ)elämän ydintaitoja Neuvottelutaidot muodostuvat erilaisten taitojen, tietojen, toimintatapojen ja

Lisätiedot

Kognitiivisen psykoterapian lähestymistapa elämyspedagogiikassa. Kaisa Pietilä 28.1.2016

Kognitiivisen psykoterapian lähestymistapa elämyspedagogiikassa. Kaisa Pietilä 28.1.2016 K Kognitiivisen psykoterapian lähestymistapa elämyspedagogiikassa Kaisa Pietilä 28.1.2016 Työpajan lähtökohdat Jokaisella on mahdollisuus lisätä työhönsä terapeuttisia elementtejä kysyä ja kyseenalaistaa

Lisätiedot

LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle)

LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle) LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle) Lapsi Haastattelija Päivä ja paikka 1 LAPSI JA HÄNEN PERHEENSÄ Vanhempasi ovat varmaankin kertoneet Sinulle syyn siihen, miksi olen halunnut tavata Sinua.

Lisätiedot

Eväitä yhteistoimintaan. Kari Valtanen Lastenpsykiatri, VE-perheterapeutti Lapin Perheklinikka Oy

Eväitä yhteistoimintaan. Kari Valtanen Lastenpsykiatri, VE-perheterapeutti Lapin Perheklinikka Oy Eväitä yhteistoimintaan Kari Valtanen Lastenpsykiatri, VE-perheterapeutti Lapin Perheklinikka Oy 3.10.2008 Modernistinen haave Arvovapaa, objektiivinen tieto - luonnonlaki Tarkkailla,tutkia ja löytää syy-seuraussuhteet

Lisätiedot

SAUMA60+ SAMSÖM60+ Hankkeen LOPPUSEMINAARI Torstaina 5.11.2009 klo 9.00-11.40 Tampereella

SAUMA60+ SAMSÖM60+ Hankkeen LOPPUSEMINAARI Torstaina 5.11.2009 klo 9.00-11.40 Tampereella SAUMA60+ SAMSÖM60+ Hankkeen LOPPUSEMINAARI Torstaina 5.11.2009 klo 9.00-11.40 Tampereella Pukeutumisvalmentaja Päivi Kokkonen Life & Beauty Training Silkbel www.silkbel.com Päivi Kokkonen PUKEUTUMISVALMENTAJA

Lisätiedot

Hyvästä paras. Miksi jotkut yritykset menestyvät ja toiset eivät?

Hyvästä paras. Miksi jotkut yritykset menestyvät ja toiset eivät? 1 Hyvästä paras Miksi jotkut yritykset menestyvät ja toiset eivät? Nimi: Nina Granqvist Päivämäärä: Teos: Hyvästä paras Kirjailija: Jim Collins Kirjapisteet: 3 2 Jim Collinsin teos Hyvästä paras on noussut

Lisätiedot

Aineistoista. Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin

Aineistoista. Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin Aineistoista 11.2.09 IK Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin Muotoilussa kehittyneet menetelmät, lähinnä luotaimet Havainnointi:

Lisätiedot

Mitä tunteet ovat? Kukaan ei tiedä tarkasti, mitä tunteet oikein ovat. Kuitenkin jokainen ihminen kokee tunteita koko ajan.

Mitä tunteet ovat? Kukaan ei tiedä tarkasti, mitä tunteet oikein ovat. Kuitenkin jokainen ihminen kokee tunteita koko ajan. Mitä tunteet ovat? Kukaan ei tiedä tarkasti, mitä tunteet oikein ovat. Kuitenkin jokainen ihminen kokee tunteita koko ajan. Tunteet voivat olla miellyttäviä tai epämiellyttäviä ja ne muuttuvat ja vaihtuvat.

Lisätiedot

MINUN HYVÄ OLONI OSA II: OMAN HYVINVOINNIN POHTIMINEN

MINUN HYVÄ OLONI OSA II: OMAN HYVINVOINNIN POHTIMINEN MINUN HYVÄ OLONI OSA II: OMAN HYVINVOINNIN POHTIMINEN Tähän vihkoon on koottu kysymyksiä, jotka auttavat sinua miettimään omaa vointiasi. Vihkon kysymykset auttavat sinua myös miettimään, millaista apua

Lisätiedot

TUNNE ITSESI TYÖNHAKIJANA

TUNNE ITSESI TYÖNHAKIJANA TUNNE ITSESI TYÖNHAKIJANA Sisällysluettelo: 1. Johdanto 2. Omien taitojen tunnistaminen 3. Omista taidoista kertominen 4. Työnhaun viidakko 5. Miten ylläpitää motivaatiota? 6. Työntekijöiden terveisiä

Lisätiedot

E-kirjan kirjoittaminen

E-kirjan kirjoittaminen 1 E-kirjan kirjoittaminen Ohjeet e-kirjan kirjoittamiseen Tämän ohjeistuksen tavoitteena on auttaa sinua luomaan yksinkertainen e-kirja (pdftiedosto) asiakkaallesi. Kirja näyttää hänelle kuinka hyvin ymmärrät

Lisätiedot

Parisuhteen vaiheet. Yleensä ajatellaan, että parisuhteessa on kolme vaihetta.

Parisuhteen vaiheet. Yleensä ajatellaan, että parisuhteessa on kolme vaihetta. Parisuhteen vaiheet Yleensä ajatellaan, että parisuhteessa on kolme vaihetta. Parisuhteen vaiheet ovat seurusteluvaihe, itsenäistymisvaihe ja rakkausvaihe. Seuraavaksi saat tietoa näistä vaiheista. 1.

Lisätiedot

3. Arvot luovat perustan

3. Arvot luovat perustan 3. Arvot luovat perustan Filosofia, uskonto, psykologia Integraatio: opintojen ohjaus Tässä jaksossa n Omat arvot, yrityksen arvot n Visio vie tulevaisuuteen Osio 3/1 Filosofia Uskonto 3. Arvot luovat

Lisätiedot

PIENTEN LASTEN KUVATAITEELLINEN KEHITYS

PIENTEN LASTEN KUVATAITEELLINEN KEHITYS PIENTEN LASTEN KUVATAITEELLINEN KEHITYS Osaava-hanke: varhaisiän taidekasvatuksen kehittäminen kuvataidekouluissa Sinikka Rusanen, Porvoo 2014 TAIDE JA KULTTUURI Lapsen visuaalinen / kuvallinen / kuvataiteellinen

Lisätiedot

Parhaimmillaan kirjallisuus auttaa ymmärtämään elämää. Kirjallisuustutkielma 9. luokan kotimaisen kirjallisuuden historia

Parhaimmillaan kirjallisuus auttaa ymmärtämään elämää. Kirjallisuustutkielma 9. luokan kotimaisen kirjallisuuden historia Parhaimmillaan kirjallisuus auttaa ymmärtämään elämää Kirjallisuustutkielma 9. luokan kotimaisen kirjallisuuden historia Tutkielmatyöskentely opettaa tieteellisen ja analyyttisen kirjoittamisen taitoja.

Lisätiedot

II Elämän tarkoituksettomuuskokemuksen taustaa

II Elämän tarkoituksettomuuskokemuksen taustaa Sisältö Alkusanat... 11 I Sattuma vai tarkoitus? Elämä on mutta mitä?... 17 Kirjan rakenne ja lukuohje.... 23 Kaksi uudistamisen ja itsekasvatuksen tapaa... 28 Sydämen ajattelu... 31 II Elämän tarkoituksettomuuskokemuksen

Lisätiedot

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9 Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.

Lisätiedot

Auditointiajot, Vaasa 28.-29.10.2014

Auditointiajot, Vaasa 28.-29.10.2014 Auditointiajot, Vaasa 28.-29.10.2014 Auditointiverkoston haastattelut Haluttiin selvittää mallin nykyistä käyttöä ja kehittämistarpeita panostaminen oikeisiin kehittämiskohteisiin Haastattelut touko-elokuussa

Lisätiedot

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle.

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. Hän rakastaa minua. Tietenkin minä rakastan häntä. Kyllä minä uskon, että hän rakastaa minua... Hänhän on vaimoni! Joskus hän sanoo sen ääneenkin. Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. On hyvä

Lisätiedot

Verkkokirjoittaminen. Verkkolukeminen

Verkkokirjoittaminen. Verkkolukeminen 0 Nopeaa silmäilyä: Pääotsikot, kuvat, kuvatekstit, väliotsikot, linkit, luettelot, korostukset. 0 Hitaampaa kuin paperilla olevan tekstin lukeminen 0 F-tyyppinen lukeminen Verkkolukeminen Verkkokirjoittaminen

Lisätiedot

HS:n taitopolku. 1) Visio täydellisestä suorituksesta. 2) Suunnistustaito oma oivallus. 3) Rastiväli kerrallaan ja leuka ylös, HS:n taitokirja

HS:n taitopolku. 1) Visio täydellisestä suorituksesta. 2) Suunnistustaito oma oivallus. 3) Rastiväli kerrallaan ja leuka ylös, HS:n taitokirja HS:n taitopolku 1) Visio täydellisestä suorituksesta 2) Suunnistustaito oma oivallus 3) Rastiväli kerrallaan ja leuka ylös, HS:n taitokirja 4) Vinkkejä Visio täydellisestä suorituksesta Hyvä puhdas suunnistus

Lisätiedot

Haasteellisten käyttäytymistilanteiden ehkäisy. 18.05.2015 Irmeli Kauppi, sh, TunteVa-kouluttaja

Haasteellisten käyttäytymistilanteiden ehkäisy. 18.05.2015 Irmeli Kauppi, sh, TunteVa-kouluttaja Haasteellisten käyttäytymistilanteiden ehkäisy Pesutilanteet Vastustelu pesutilanteissa on aika yleistä Voi johtua pelosta Alapesu voi pelottaa, jos ihmistä on käytetty hyväksi seksuaalisesti tai hän on

Lisätiedot

MONIKULTTUURISEN OPETUKSEN JA OHJAUKSEN HAASTEET. Selkokielen käyttö opetuksessa. Suvi Lehto-Lavikainen, Koulutuskeskus Salpaus

MONIKULTTUURISEN OPETUKSEN JA OHJAUKSEN HAASTEET. Selkokielen käyttö opetuksessa. Suvi Lehto-Lavikainen, Koulutuskeskus Salpaus MONIKULTTUURISEN OPETUKSEN JA OHJAUKSEN HAASTEET Selkokielen käyttö opetuksessa Suvi Lehto-Lavikainen, Koulutuskeskus Salpaus Ihmisten viestinnän epätarkkuus johtaa usein virheellisiin tulkintoihin keskusteluissa!

Lisätiedot

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 KESKUSTELUNANALYYSI Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 Esitelmän rakenne KESKUSTELUNANALYYTTINEN TAPA LUKEA VUOROVAIKUTUSTA ESIMERKKI: KUNINGAS ROLLO KESKUSTELUNANALYYSIN PERUSOLETTAMUKSET

Lisätiedot

Kalevanharjun päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma

Kalevanharjun päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma Kalevanharjun päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma TOIMINTA AJATUS Tarjoamme lapsille niin kodinomaista elämää kuin se on mahdollista laitoksessa.säännöllisen päivärytmin avulla luomme lapsille turvallisuutta.

Lisätiedot

Yrityskaupan muistilista

Yrityskaupan muistilista Yrityskaupan muistilista Aloita ajoissa * Yleisemmin yrityksen myyntiprosessi kestää noin 10 kuukautta, mutta hyvin usein se venyy yli vuoden mittaiseksi. Valitettavasti kaikkein yleisintä on, että yrityskauppa

Lisätiedot

- jos ahdistaa, kannattaa eritellä miksi (mikä oikein ahdistaa?)

- jos ahdistaa, kannattaa eritellä miksi (mikä oikein ahdistaa?) Pirkko Heiske: MUUTOS JA MUUTOKSESSA ONNISTUMINEN / ESIMIES JA MUUTOS 1) Muutokset ja niihin suhtautuminen Kaksi tapaa suhtautua: - avautuminen, aktiivisuus - sulkeutuminen Mitkä ovat suhtautumistapojen

Lisätiedot

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Kuvattu ja tulkittu kokemus Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu 15.4.2011 VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Esityksen taustaa Tekeillä oleva sosiaalipsykologian väitöskirja nuorten naisten ruumiinkokemuksista,

Lisätiedot

The Adult Temperament Questionnaire (the ATQ, 77-item short form) AIKUISEN TEMPERAMENTTIKYSELY

The Adult Temperament Questionnaire (the ATQ, 77-item short form) AIKUISEN TEMPERAMENTTIKYSELY 2007 Mary K. Rothbart, D. E. Evans. All Rights Reserved. Finnish translation: Professor Katri Räikkönen-Talvitie and the Developmental Psychology Research Group, University of Helsinki, Finland The Adult

Lisätiedot

Tasavertaisen kaveritoiminnan aloituskoulutus vammattomalle vapaaehtoiselle. Kehitysvammaisten Tukiliitto Best Buddies -projekti Marraskuu 2013

Tasavertaisen kaveritoiminnan aloituskoulutus vammattomalle vapaaehtoiselle. Kehitysvammaisten Tukiliitto Best Buddies -projekti Marraskuu 2013 Tasavertaisen kaveritoiminnan aloituskoulutus vammattomalle vapaaehtoiselle Kehitysvammaisten Tukiliitto Best Buddies -projekti Marraskuu 2013 Tämä on esimerkki tasavertaisen kaveritoiminnan aloituskoulutuksesta.

Lisätiedot

Hei kuka puhuu? lapsen kohtaaminen ja tukeminen

Hei kuka puhuu? lapsen kohtaaminen ja tukeminen Hei kuka puhuu? lapsen kohtaaminen ja tukeminen Maarit Engberg vt. Perhekonsultti 16.03.2015 Tampere Esityksen rakenne: 1) Ensi kieli ja kehittyvä minuus 2) Kuulon merkitys ja huomioiminen arjessa 3) Tukea

Lisätiedot

Suomen lasten ja nuorten säätiö Myrsky-hanke projektipäällikkö Riikka Åstrand. Valtakunnalliset sjaishuollon päivät Tampere 2.10.

Suomen lasten ja nuorten säätiö Myrsky-hanke projektipäällikkö Riikka Åstrand. Valtakunnalliset sjaishuollon päivät Tampere 2.10. Suomen lasten ja nuorten säätiö Myrsky-hanke projektipäällikkö Riikka Åstrand Valtakunnalliset sjaishuollon päivät Tampere 2.10.2013 MYRSKY-HANKE mahdollistaa nuorille suunnattuja, nuorten omia voimavaroja

Lisätiedot

Yhteisöllisyys ja yksilön tuki riittääkö tavallisuus? Jyri Hakala

Yhteisöllisyys ja yksilön tuki riittääkö tavallisuus? Jyri Hakala Yhteisöllisyys ja yksilön tuki riittääkö tavallisuus? Jyri Hakala Urbaani syrjäytyminen Koskaan ei ole ollut näin paljon tietoa ja tarjontaa eri opiskeluvaihtoehdoista. Oppilashuollon palvelut ovat parantuneet

Lisätiedot

Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25

Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25 1 Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25 Hepreankielisessä sanassa eikev on hyvin paljon tarkoitusta. Ensimmäinen tarkoitus on: johdonmukainen, askel askeleelta eteenpäin. Sana eikev tarkoittaa myös kantapäätä. Kaikkivaltias

Lisätiedot

OPAS TUTORTUNTIEN PITÄMISEEN

OPAS TUTORTUNTIEN PITÄMISEEN OPAS TUTORTUNTIEN PITÄMISEEN Opiskelijakunta Lamko 2014 SISÄLTÖ JOHDANTO... 2 Tutortuntien suunnittelu... 2 Tutortuntien sisältö... 3 Jokaisella kerralla:... 3 Ensimmäiset tutortunnit... 3 Teemat... 3

Lisätiedot

Elämän mullistavat muutokset. Keijo Markova 5.12.2013 parisuhdeterapeutti

Elämän mullistavat muutokset. Keijo Markova 5.12.2013 parisuhdeterapeutti Elämän mullistavat muutokset Keijo Markova 5.12.2013 parisuhdeterapeutti Miksi haluan puhu muutoksista? Muutos lisää stressiä yksilölle, parille ja perheelle Stressi voi olla niin suuri, ettei meidän opitut

Lisätiedot

Kuka on arvokas? Liite: EE2015_kuka on arvokas_tulosteet.pdf tulosta oppilaiden lomakkeet tehtäviin 1 ja 2.

Kuka on arvokas? Liite: EE2015_kuka on arvokas_tulosteet.pdf tulosta oppilaiden lomakkeet tehtäviin 1 ja 2. Kuka on arvokas? Jotta voisimme ymmärtää muiden arvon, on meidän ymmärrettävä myös oma arvomme. Jos ei pidä itseään arvokkaana on vaikea myös oppia arvostamaan muita ihmisiä, lähellä tai kaukana olevia.

Lisätiedot

7 keinoa lisätä kirjasi myyntiä

7 keinoa lisätä kirjasi myyntiä 7 keinoa lisätä kirjasi myyntiä montako tietokirjaa pitää myydä, että olisit suomessa bestseller? Bestseller-listalle Suomessa tietokirjalla on päässyt vuonna 2014 jos on myynyt yli 13500 kappaletta tai

Lisätiedot

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU LAADULLINEN TUTKIMUS Hanna Vilkka 1 LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU Hermeneuttinen tieteenihanne: intentionaaliset selitykset, subjektiivisuus, sanallinen/käsitteellinen tarkastelutapa, metodien moneus.

Lisätiedot