Palkkatyössä kolmannella sektorilla
|
|
- Kaarlo Lehtonen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Palkkatyössä kolmannella sektorilla Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 20/2013
2 PETRI RUUSKANEN KIRSIKKA SELANDER TIMO ANTTILA Palkkatyössä kolmannella sektorilla Työsuojelurahasto on taloudellisesti tukenut tämän tutkimuksen aikaansaamista. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 20/2013
3 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 20/2013 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagsamhet 20/2013 MEE Publications Employment and entrepreneurship 20/2013 Tekijät Författare Authors Petri Ruuskanen Kirsikka Selander Timo Anttila Julkaisuaika Publiceringstid Date Kesäkuu 2013 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Palkkatyössä kolmannella sektorilla Tiivistelmä Referat Abstract Kolmannen sektorin työllistävä vaikutus on kasvanut viime vuosina nopeasti. Suomessa kolmannen sektorin työvoima on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kasvanut 70 %. Samalla työnantajina toimivien järjestöjen määrä on kaksinkertaistunut. Vuonna 2011 kolmannella sektorilla tehtiin palkkatyötä henkilötyövuotta, joka vastaa n. 5 % kansantalouden palkkatyöpanoksesta. Kolmannen sektorin palkkatyön nopea lisääntyminen on tapahtunut 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tuolloin kunnat alkoivat ulkoistaa toimintojaan kolmannelle sektorille. Järjestöt saivat aiempaa merkittävämmän roolin valtion, kuntien ja Euroopan Unionin kumppaneina työvoimapolitiikan ja sosiaalipolitiikan toteuttamisessa. Tämä toi sektorille uutta projektirahoitusta ja palkkatuettua työtä. Kolmannen sektorin palkkatyötä koskevassa kansainvälisessä kirjallisuudessa on esitetty, että kolmannen sektorin työntekijät ovat työhönsä muiden sektoreiden työntekijöitä tyytyväisempiä. Suomalaisten kolmannen sektorin työntekijöiden keskuudesta kerätyn aineiston perusteella työtyytyväisyys kolmannella sektorilla on kuitenkin julkista ja yksityistä sektoria matalampi. Myös työelämän laatu poikkeaa kolmannella sektorilla muusta työelämästä. Kolmannen sektorin työhön liittyy muuta työtä enemmän työaika-autonomiaa. Samalla kolmannen sektorin työhön liittyy enemmän kiirettä. Työntekijät kokevat saavansa vähemmän mahdollisuuksia omien ideoiden käyttöön työssään. He kokevat työnsä muita epävarmempana sekä työn jatkuvuuden että työn sisältöjen muutosten suhteen. Työn ja perhe-elämään yhteensovittaminen koetaan ongelmallisena. Kolmannen sektorin työntekijät pohtivat myös työpaikan vaihtamista muita useammin. Tutkimustulosten mukaan julkisen sektorin palvelutuotannon siirtyminen kolmannen sektorin toteuttamisvastuulle voi heikentää työntekijöiden kokemusta työnsä laadusta. Sektorin palkkatyön laajetessa tulisikin jatkossa pohtia sitä, kuinka työn organisointia voitaisiin kehittää siten, että työntekijät voisivat hallita ja ennakoida työtään paremmin. Lisäksi tulisi kehittää organisaatioiden johtamiskäytäntöjä siten, että ne ottaisivat paremmin huomioon vapaaehtoistoimijoiden ja palkkatyöntekijöiden työn yhteensovittamisen. Työelämän laatuun panostaminen on tärkeää myös kolmannen sektorin työnantajien näkökulmasta, sillä aiemman tutkimuksen mukaan työelämän laatuun panostaminen vähentää työntekijöiden työpaikan vaihtohalukkuutta. Työ- ja elinkeinoministeriön yhdyshenkilö: Tieto-osasto/Päivi Järviniemi, puh Asiasanat Nyckelord Key words Kolmas sektori, palkkatyö, työelämän laatu, työtyytyväisyys Painettu julkaisu Inbunden publikation Printed publication Verkkojulkaisu Nätpublikation Web publication ISSN ISBN ISSN ISBN Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 109 Kieli Språk Language Suomi, Finska, Finnish Hinta Pris Price 22 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd
4 Esipuhe Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja/työ- ja yrittäjyys sarjassa julkaistaan Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen tutkijaryhmän laatima raportti Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Se käsittelee aiemmin Suomessa tutkimatonta aihetta, josta kansainvälistäkin tutkimusta on niukasti. Kolmannen sektorin organisaatioilla tarkoitetaan yleensä rekisteröityjä yhdistyksiä ja säätiöitä järjestöjä jotka ovat osa kansalaisyhteiskuntaa, toimivat vapaaehtoisuuden pohjalta ja arvojensa mukaisesti luvun laman jälkeen kolmannen sektorin merkitys palkkatyön teettäjänä on kasvanut merkittävästi. Työnantajina toimivien järjestöjen määrä on lähes kaksinkertaistunut parissa vuosikymmenessä. Eniten määrä kasvoi kuitenkin 1990-luvun lopulla. Kyse on ollut järjestöistä yhteiskunnallisten palvelujen tuottajana, mihin julkinen sektori on tarvinnut kumppaneita kasvavan palvelutarpeen ja omien resurssiensa leikkausten vuoksi. Myös Euroopan Unionin mukanaan tuoma periaate julkisten palvelujen tuottamisesta yhä lähempänä kansalaisia on vaikuttanut osaltaan palkkatyön laajenemiseen kolmannella sektorilla. Tämä on merkinnyt työtä palveluyhteiskunnan ja kansalaisyhteiskunnan leikkauspisteessä, minkä ominaispiirteitä tässä tutkimuksessa analysoidaan. Tutkimus tuottaa uutta tietoa, joka palvelee samanaikaisesti työvoimapolitiikkaa, työelämän laadun kehittämistä, kansalaisyhteiskuntapolitiikkaa ja kilpailupolitiikkaa. Raportti sisältää myös kehittämisehdotuksia, joissa huomio kohdistuu etenkin työelämän laatuun ja työtyytyväisyyteen vaikuttaviin tekijöihin kolmannella sektorilla. Nyt julkaistava tutkimus on toteutettu Työsuojelurahaston tuella. Raportin sisällöstä vastaavat sen tekijät. Helsingissä kesäkuussa 2013 Päivi Järviniemi Työmarkkinaneuvos
5 Sisältö Esipuhe Johdanto Tutkimusaineistot Kolmannen sektorin toimintaympäristön muutos Kansalaisyhteiskunnan muutos Järjestöt ja työvoimapolitiikka Järjestöt palvelujen tuottajina Palkkatyön ja vapaaehtoistoiminnan suhde Yhdistystoiminnan johtaminen Sektorikonfliktit ja kilpailupaine Kolmannen sektorin palkkatyö Toimiala ja toimipaikan koko Sukupuoli ja ikä Ammattiasema, koulutus, palkka ja työsuhdemuoto Työskentely vapaaehtoisten kanssa Työmotivaatio Johtaminen ja työilmapiiri Töiden organisointi Työyhteisön toiminta Kolmannen sektorin työelämän laatu Työelämän laadun ulottuvuudet Tehtäväautonomia, työaika-autonomia ja ammatilliseen osaamiseen liittyvä autonomia Työn intensiteetti Työn epävarmuus Työtyytyväisyys ja työelämän laatu Työtyytyväisyyden ja työelämän laadun yhteydet Työn ja perheen konfliktit kolmannen sektorin työssä Työn imu Työpaikan vaihtohalukkuus Työ palvelutuotannon ja kansalaisyhteiskunnan leikkauspisteessä Järjestötoiminnan ammatillistuminen Kolmannen sektorin työelämän laatu Lopuksi Lähteet Liite Aineiston toimialoittainen edustavuus
6 1 Johdanto Kolmannella sektorilla tarkoitetaan markkinoiden, julkisen sektorin ja kotitalouksien väliin jäävää aluetta. Kolmannen sektorin organisaatioiden toiminnalle on ominaista, että se on voittoa tavoittelematonta ja perustuu vapaaehtoisuuteen. Samalla toiminta on itsenäistä ja tapahtuu siten erillään esimerkiksi julkisen sektorin suorasta ohjailusta. (Ks. esim. Salamon ym ) Keskeisiä kolmannen sektorin organisaatioita ovat rekisteröidyt yhdistykset ja säätiöt, joita usein kutsutaan yhteisellä nimityksellä järjestöt. Järjestöjä on Suomessa yhteensä lähes (PRH 2011a; PRH 2011b). Kolmannella sektorilla on yhteiskunnassamme kahtalainen rooli. Yhtäältä kolmannen sektorin organisaatiot ovat keskeinen osa kansalaisyhteiskuntaa. Länsimaisissa yhteiskunnissa kansalaisyhteiskuntaa ja erityisesti yhdistystoimintaa pidetään demokratian keskeisenä osatekijänä. Kansalaisyhteiskunnassa ihmiset ja kansalaisryhmät toimivat vapaaehtoisesti ja julkisesti yhteisten arvojensa, päämääriensä ja intressiensä pohjalta. Yhdistykset ilmaisevat ihmisten ja sosiaalisten ryhmien yhteisiä kokemuksia, identiteettejä ja intressejä julkiseen keskusteluun. Samalla ne toimivat välittäjäorganisaatioina yksityisten kansalaisten, julkisten instituutioiden ja poliittisen prosessin välillä. (Ks. esim. de Tocqueville 2006; Salamon ym. 2003; Toepler & Anheier 2004; Anheier 2009.) Toisaalta kolmas sektori tuottaa erilaisia palveluita, jotka täydentävät yksityistä ja julkista palvelutuotantoa. Kolmannella sektorilla on ollut erilaisissa hyvinvointivaltioregiimeissä toisistaan poikkeava rooli (ks. Esping-Andersen 1990). Esimerkiksi Yhdysvaltojen liberaalissa mallissa järjestöt ja säätiöt ovat hankkineet rahoituksensa erityisesti lahjoituksilla ja käyttömaksuilla. Samalla kolmannella sektorilla on ollut vahva rooli valtion haastajana. Eteläeurooppalainen malli tulee lähelle liberalistista mallia, joskin perinteisillä yhteisöillä ja kirkolla on ollut tärkeä rooli palvelutuottajana. Keski-Euroopan niin kutsutussa hyvinvointivaltion korporatiivis-konservatiivisessa mallissa kolmas sektori keskittyy erityisesti palvelutuotantoon ja on riippuvainen julkisen sektorin rahoituksesta. Esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa jopa yli puolet sosiaalipalveluista tuotetaan kolmannella sektorilla (Ranci 2002). Samalla sektorin rooli kansalaisyhteiskunnan toimijana on heikko. (Ks. Matthies 2007, ) Pohjoismaissa taas on ollut tyypillistä, että järjestöt ovat toimineet erityisesti edustamiensa kansalaisryhmien intressien pohjalta. Esimerkiksi Suomessa tyypillisesti yhdistysmuotoon organisoituneilla yhteiskunnallisilla liikkeillä on ollut tärkeä rooli yhteiskunnan ja demokratian kehityksessä. Lisäksi kolmas sektori on toiminut kansalaisryhmien intressien puolesta palvelujen laajentamisen aloitteentekijänä ja asianajajana. Samalla päävastuu palvelujen tuotannosta on ollut julkisella sektorilla, jota kolmas sektori on täydentänyt tietyillä erikoispalvelujen osa-alueilla. (Ks. esim. Alapuro ym. 1989; Matthies 2007.) 9
7 Pohjoismaisen universalistisen hyvinvointivaltion rakentamisen kaudella kolmannen sektorin palvelutuotantoon liitettiin usein ajatus epäammattimaisuudesta ja palvelun osittaisesta kattavuudesta. Järjestöjen palvelutuotannon ei ajateltu kykenevän turvaamaan kansalaisten yhdenvertaisuutta ja universalistisen hyvinvointivaltion ideaa. Niinpä kolmas sektori on ollut Pohjoismaissa työnjaollisesti aktiivinen ennen muuta sellaisilla alueilla, joilla julkissektori on ollut passiivinen. Tämä on merkinnyt vilkasta kansalaistoimintaa esimerkiksi liikunnassa, kulttuurissa, uskonnollisissa yhteisöissä ja työmarkkinajärjestöissä. Sosiaalipalvelujen osuus sektorin työvoimasta on Pohjoismaissa ollut esimerkiksi Keski-Eurooppaan verrattuna kohtuullisen pieni. (Amnå 2006) luvun laman jälkeen kolmannen sektorin rooli hyvinvointipalvelujen tuottajana on kuitenkin kasvanut nopeasti. Lisääntynyt hyvinvointipalvelujen tarve yhdistettynä kasvaviin julkistalouden alijäämiin johtivat siihen, että kolmannen sektorin tarjoamat palvelut tulivat laajenevan keskustelun kohteeksi myös Pohjoismaissa. Yhä useammin alettiin esittää, että järjestöjen perinteisesti harjoittama kansalaistoiminnallinen ja edunvalvontatyö eivät enää riitä, vaan niiden toimintakapasiteettia tarvitaan purkamaan palveluihin kohdistuvaa painetta (ks. Helander 1999). Järjestöjen nähtiin voivan ottaa vastuulleen kasvavan osan sellaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kulttuurin, liikunnan nuorisotyön palvelutuotannosta, joka on aiemmin hoidettu julkisen sektorin toimesta. Erityisesti kunnat alkoivat entistä enemmän ostaa lakisääteisiä palveluja kolmannen sektorin organisaatioilta. (Julkunen 2001; Möttönen & Niemelä 2005; ks. myös Brandsen & Pestoff 2006.) Kolmannen sektorin toiminnallisena ytimenä pidetään yleensä vapaaehtoistoimintaa, jota leimaa omaehtoisuus, palkattomuus ja aatteellisuus (ks. esim. Pessi & Oravasaari 2010). Erityisesti rekisteröidyistä yhdistyksistä valtaosa toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Kolmannella sektorilla tehtävä palkkatyön määrä on kuitenkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana nopeasti kasvanut. Tilastokeskuksen yritysrekisteristä tilatun erillisajon mukaan vuonna 2011 kolmannella sektorilla tehtiin palkkatyötä n henkilötyövuotta. Tämä merkitsee 5 % koko kansantaloudessa tehdyistä henkilötyövuosien määrästä luvun laman jälkeen sektorilla tehtävä palkkatyö on kasvanut volyymiltään noin 70 % ja työnantajina toimivien järjestöjen määrä on noin kaksinkertaistunut. (Tilastokeskus 2012.) Palkkatyön merkityksen kasvuun on vaikuttanut erityisesti kolmannen sektorin projektitoiminnan ja palvelutuotannon kasvu. Järjestöt toteuttavat hyvinvointipalvelujen tuotantoa etenkin kuntien yhteistyökumppaneina. Lisäksi ne toteuttavat projekteja esimerkiksi Euroopan rakennerahastojen ja kansallisten rahapeliyhtiöiden, Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) ja Veikkaus Oy:n, rahoituksella. Palvelujen tuottajana toimiminen ja projektitoiminnan hallinnointi ovat tuoneet mukanaan kysymyksen järjestöjen toiminnan jatkuvuudesta, julkisista sopimuksista, palvelujen laadusta ja niihin liittyvästä tuottajavastuusta. Tämä edellyttää järjestöjen palvelutoiminnan ammatillistumista. Palvelutuotannon lisäksi palkkatyön merkitys on myös kasvanut kansalaistoimintaan liittyvässä järjestö- ja seuratyössä sekä niihin 10
8 liittyvän vapaaehtoistoiminnan organisoinnissa. Kaikki tämä edellyttää aiempaa ammattimaisempaa otetta järjestötyöhön, mikä korostaa palkatun työvoiman merkitystä järjestötoiminnassa. Vuonna 2006 yhdistyksille suunnatussa kyselyssä järjestötyön suurimpina kehittämistarpeina tuli esiin ammattilaisten kouluttaminen kansalaistoiminnan johtamiseen ja kehittämiseen. Vastaajien mukaan yhdistysten tulisi kyetä kehittämään toimintansa suunnittelua, organisointia, taloushallintoa, toiminnan tuotteistamista, rahoitusta sekä suhteiden hoitamista sidos- tai asiakasryhmiin. Sama koskee rahoitushakemusten laadintaa ja projektityöskentelyä. Vastaajat pitivät tärkeänä sitä, että järjestötoiminnan pitäisi perustua ammattimaiseen osaamiseen, jossa kuitenkin järjestötoiminnan erityisluonne tulee huomioiduksi. (Ruuskanen ym ) Samalla kun kolmas sektori on muodostunut merkittäväksi työllistäjäksi, on huomattava että se muodostaa monessa mielessä erityisen työmarkkina-alueen suhteessa julkiseen tai yksityiseen sektoriin. Kolmannelle sektorille on tyypillistä sen yleishyödyllinen ja voittoa tavoittelematon luonne. Sektorilla palkkatyötä tehdään usein yhdessä palkattomien vapaaehtoisten kanssa. Järjestöt myös ovat pääsääntöisesti vapaaehtoispohjalta johdettuja. Vapaaehtoisten kanssa toiminen asettaa palkkatyöntekijöille paineen sopeuttaa työaikaansa vapaaehtoisten aikatauluihin. Toisaalta sektoriin liitetään ajatus vapaaehtoisuuden ja aatteellisuuden eetoksesta. Myös palkatuille työntekijöille voidaan asettaa odotuksia yleishyödyllisen vapaaehtoisuuseetoksen yhdistämisestä palkkatyöhön. Kolmannen sektorin palkkatyöhön liittyy samalla monia ristiriitaisia odotuksia: Sektoriin asetetaan jatkuvasti kasvavia odotuksia sen kyvystä turvata demokraattisen poliittisen järjestelmän toimivuus, tuottaa yhteiskuntaan sosiaalista pääomaa, toimia työllistäjänä, tuottaa palveluita ja toimia kansalaisyhteiskunnan keskeisenä foorumina. Samalla järjestöjen taloudellinen asema on kuitenkin entistä tiukemman kilpailulainsäädännön ja uusien verotulkintojen myötä joutumassa entistä ahtaammalle, mikä heikentää kolmannen sektorin toimintaedellytyksiä (Peltosalmi & Särkelä 2011). Vaikka kolmannen sektorin merkitys palkkatyön alueena on jatkuvasti kasvanut, ei sektorin työntekijöitä tai heidän työolojaan ole Suomessa tai kansainvälisestikään laajasti tutkittu. Julkisessa keskustelussa kolmas sektori mielletään lähinnä vapaaehtoistoiminnan alueeksi, mikä on johtanut siihen että järjestöissä tehtävään palkkatyöhön ole kiinnitetty huomiota. Tieto kolmannen sektorin työhön liittyvästä työsuhteiden luonteesta, työn motivaatioperustasta, työn ja työsuhteen turvallisuudesta, työn kuormittavuudesta, työn autonomisuudesta, työorganisaatioiden toimivuudesta, työssä koetuista ristiriidoista ja vaikuttamis- ja kehittymismahdollisuuksista työssä puuttuu Suomessa kokonaan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kolmannen sektorin palkkatyötä ja sen erilaisia ulottuvuuksia. Aluksi luvussa kaksi esitellään tutkimuksessa käytettävät aineistot. Sen jälkeen siirrytään tarkastelemaan kolmannen sektorin toimintaympäristön muutosta ja niitä tekijöitä, jotka ovat johtaneet palkkatyön merkityksen kasvuun kolmannella sektorilla. Neljännessä luvussa 11
9 tehdään yleiskuvaus sektorin palkkatyön rakenteesta ja luonteesta. Tämän jälkeen edetään tarkastelemaan kolmannen sektorin työelämää vertailemalla erilaisia työn laadun, työn organisoinnin ja työyhteisön toiminnan, työn ja perheen yhteensovittamisen ja organisaatiositoutumisen ulottuvuuksia kolmannella, julkisella ja yksityisellä sektorilla. 12
10 2 Tutkimusaineistot Kolmannen sektorin työntekijöistä ei ole saatavissa valmiita aineistoja, vaan esimerkiksi Tilastokeskuksen työoloaineistossa kolmannen sektorin työntekijät luokitellaan osaksi yksityisen sektorin työntekijöitä. Tätä tutkimusta varten kerättiin kolmannen sektorin työtä koskeva erillinen aineisto. Kolmannen sektorin palkkatyön määrän ja toimialarakenteen kehityksen tarkastelemiseksi tilattiin Tilastokeskuksen yritysrekisteristä erillisajot koskien yhdistysten ja säätiöiden palkkatyön kehitystä 1990-luvun alusta alkaen. Kolmannen sektorin työn institutionaalisen toimintaympäristön tarkastelemiseksi hankkeessa haastateltiin kolmetoista asiantuntijaa, jotka työskentelevät järjestöjen johtotehtävissä tai edustavat kolmannen sektorin keskeisiä työantaja- tai työntekijäjärjestöjä. Haastateltaviksi valittiin pitkän linjan järjestöammattilaisia, joista monet ovat työskennelleet useissa eri järjestöissä, järjestökentän eri tasoilla. Näin mukaan pyrittiin saamaan tutkimuksen kannalta mahdollisimman informatiivisia tapauksia. Haastattelut suunnattiin siten, että mukana oli haastateltavia kolmannen sektorin keskeisiltä toiminta-alueilta: sosiaali- ja terveysjärjestöistä, liikunta-, virkistys ja harrastustoiminnasta sekä edunvalvonnasta. Haastateltavien anonymiteetin säilyttämiseksi haastattelusitaateista on poistettu kohdat, jotka mahdollistaisivat henkilöiden ja heidän edustamisensa organisaatioiden tunnistamisen. Haastatteluaineiston lisäksi kolmannen sektorin työntekijöiden keskuudesta kerättiin laaja kyselylomakeaineisto. Aineiston keräämisessä oli olemassa kaksi mahdollisuutta: Yhtäältä työntekijöitä voidaan lähestyä näiden työnantajina toimivien järjestöjen välityksellä. Työnantajaorganisaatioiden välityksellä kerättävän aineiston kokoamista hankaloittaa se, että sektorin työntekijät ovat hajautuneet laajaan ja monimuotoiseen organisaatiokenttään. Valtaosa kolmannen sektorin työstä tehdään pienissä yhdistyksissä. Kattavan ja riittävän laajan työnantajaotoksen mukaan saaminen kyselyn organisoimiseen olisi ollut erittäin työlästä. Toisaalta sektorin työntekijöitä voidaan lähestyä suoraan. Ongelma tässä taas on se, ettei ole olemassa kattavia rekistereitä järjestöjen työntekijöistä. Ammattiliitot kuitenkin rekisteröivät saamansa jäsenmaksut työnantajan aseman mukaan. Siksi aineisto päädyttiin keräämään ammattijärjestöjen jäsenrekisterejä apuna käyttäen. Suomessa ammattijärjestöihin kuuluu noin 70 % työntekijöistä (Eiro 2009), minkä vuoksi niiden jäsenrekisterit toimivat hyvänä mahdollisuutena myös kolmannen sektorin palkansaajien tavoittamiseksi. Aineiston keräämiseksi teimme aluksi asiantuntijahaastatteluja keskeisissä kolmannen sektorin työnantaja- ja työntekijäjärjestöissä. Näiden perusteella pyrimme selvittämään kolmannen sektorin palkkatyön kannalta keskeiset ammattijärjestöt. Tällaisina haastatteluissa nousivat esiin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) jäsenliitoista Julkisen ja hyvinvointialojen liitto (JHL), Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n liitoista nousi esiin Erityisalojen 13
11 Toimihenkilöliitto (ERTO). Korkeasti koulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akavan liitoista taas kolmannen sektorin kannalta keskeisiksi liitoiksi erottuivat kulttuurin, hallinnon ja liike-elämän asiantuntija- ja esimiestehtävissä toimivien etujärjestö Akavan Erityisalat ry sekä sosiaalialan korkeakoulutettujen etujärjestö Talentia. Kyselyaineisto kerättiin edellä mainittujen ammattiliittojen niiden jäsenten keskuudessa, joiden työnantaja on joko järjestö, säätiö tai uusosuuskunta. Kysely toteutettiin touko-kesäkuussa 2011 internetkyselyn ja postikyselyn yhdistelmänä. Ammattijärjestöt lähettivät kaikille niille kolmannella sektorilla palkkatyössä oleville jäsenilleen, joiden sähköpostiosoite oli saatavilla sähköpostin, joka sisälsi linkin sähköiseen kyselylomakkeeseen. ERTOn ja JHLn jäsenistä sähköpostiosoite oli kuitenkin saatavissa alle 75 prosentille jäsenistä. Oletimme, että sähköpostittomat jäsenet voivat olla muita iäkkäämpiä, heidän koulutuksensa voi erota muista tai he voivat toimia muista poikkeavissa työtehtävissä. Tämän vuoksi kyselyä täydennettiin ERTO:n ja JHL:n jäsenistön osalta postikyselyllä, joka perustui sähköpostittomien keskuudessa tehtyyn systemaattiseen satunnaisotokseen. Koko tutkimuksessa vastausprosentiksi muodostui 22 % ja netto-otokseksi Erityisesti internetkyselyn osalta vastausaktiivisuus oli heikkoa (21 %), kun taas postikyselyssä saavutettiin kohtuullinen vastausaktiivisuus (41 %). Tavallisesti kyselytutkimuksissa vastausprosentit vaihtelevat noin 20 ja 60 prosentin välillä. Internet-kyselyissä vastausprosentit ovat tyypillisesti noin 11 % alhaisempia kuin postikyselyissä (Shih & Fan 2008). Tähän on syynä muun muassa lisääntynyt roskaposti. Ammattijärjestöjen kautta kerätyn aineiston avulla saimme kontaktin työntekijöihin heidän työnantajastaan riippumatta. Tämä oletettavasti vähentää organisaatioihin liittyvää harhaa, tai siis sitä että mukaan valikoituu enemmän esimerkiksi suuria ja työsuhdeasiansa hyvin hoitavia organisaatioita. Otanta aiheuttaa väistämättä kuitenkin myös ongelmia. Aineisto muodostuu vain niistä järjestöjen työntekijöistä, jotka ovat järjestäytyneet ammattiliittojen jäseniksi. Toisaalta tiedonhankinnan kohteena olevien ammattiliittojen jäseninä on työnantajatietojen mukaan yhteensä kolmannen sektorin työntekijää, mikä vastaa alalla tehtyihin henkilötyövuosiin suhteutettuna n % sektorin työntekijöistä. Tämä viittaa siihen, että järjestötyöntekijät ovat hajautuneet huomattavasti tutkimuskohteena olevia liittoja laajemmin eri ammattiliittojen kentille. Toisaalta yksityisillä palvelualoilla järjestäytymisaste on myös yleistä järjestäytymisastetta selvästi matalampi (n. 50 %) (Ahtiainen 2011, 35). Näin ollen kolmannen sektorin järjestäytymisaste ei todennäköisesti vastaa palkansaajien yleistä järjestäytymisastetta. Tilastokeskuksen ylläpitämään yritysrekisteriin tehdyn vertailun perusteella aineisto edustaa kohtuullisen hyvin kolmannen sektorin palkkatyön yleistä organisaatio- ja toimialarakennetta. Tilastokeskuksen aineiston valossa työstä valtaosa, noin 70 %, tehdään rekisteröidyissä yhdistyksissä. Loput noin 30 % palkatusta työvoimasta toimii säätiöissä. Myös omassa aineistossamme jakauma on vastaava. Voimme myös verrata aineistomme toimialajakaumaa Tilastokeskuksen 14
12 yritysrekisteriin, jossa järjestöissä tehdyt henkilötyövuodet on luokiteltu Tilastokeskuksen TOL2008-luokittelun mukaisesti. Tilastokeskuksen toimialaluokittelun mukaan kolmannen sektorin palkkatyön kannalta keskeisiä toimialoja ovat: 1) sosiaali- ja terveyspalvelut (44 %), 2) koulutus (16 %), 3) järjestöjen toiminta (15 %), 4) taide, viihde ja virkistystoiminta (11 %) sekä 6) ammatti- ja elinkeinotoiminta (8 %). Yritysrekisterin käyttämästä luokittelusta havaitaan, että 15 % järjestöjen työntekijöistä sijoittuu luokkaan järjestöjen toiminta. Järjestöjen toiminta -luokkaan sisältyy esimerkiksi niiden organisaatioiden toiminta, jotka ajavat erityisten ryhmien etuja tai aatteita. Siihen sisältyvät myös uskonnollisten, poliittisten, kulttuuristen, kasvatuksellisten aatteiden sekä virkistystoimintaa edistäviä organisaatioita. Tähän sisältyvät mm. niiden järjestöjen toiminta, jotka edistävät yhteistä asiaa esimerkiksi mielipidevaikuttamisen tai varojen keräyksen välityksellä, ympäristönsuojelu- ja eläinyhdistykset, koulujen tuki- ja vanhempainyhdistykset, vammais- ja potilasjärjestöt, isänmaalliset järjestöt (ml. sotaveteraani- ja maanpuolustusjärjestöt), humanitaariset ja rauhanjärjestöt, ystävyysseurat, asukas-, kiinteistö- ja kotiseutuyhdistykset, auto- ja moottoriajoneuvoharrastukseen liittyvät yhdistykset, nais- ja miesjärjestöt sekä monet kulttuuri-, ja harrastustoimintaa harjoittavat yhdistykset kuten kirjallisuus- ja valokuvauskerhot. (Tilastokeskus luokitukset, 2012.) TOL 2008-toimialaluokittelu ei siis kovin hyvin sovi kolmannen sektorin toiminnan erittelyyn. Kyselyssä sovellettiinkin John Hopkins -yliopiston Comparative Nonprofit Sector -hankkeessa kehitettyä International Classification of Nonprofit Organizations (ICNPO) -toimialaluokitusta (ks. Salamon & Anheier 1997; Helander & Laaksonen 1999). ICNPO-luokittelun pohjalta jaoimme kolmannen sektorin yhteentoista toimialaan: 1) kulttuuri- ja harrastustoiminta, 2) koulutus ja tutkimus, 3) terveydenhuolto, 4) sosiaaliala, 5) ympäristöön liittyvä toiminta, 6) kansalaistoiminta ja edunvalvonta, 7) hyväntekeväisyys ja vapaaehtoistoiminta, 8) kansainvälinen toiminta, 9) uskontoon ja maailmankatsomukseen liittyvä toiminta, 10) ammatti- ja elinkeinotoiminta sekä 11) kehittäminen ja asuminen. Kun sovitamme luokittelut yhteen, voimme kohtuullisen hyvin verrata aineistomme toimialajakaumaa järjestöissä tehtävien henkilötyövuosien toimialajakaumaan. 15
13 Vertailun perusteella oma aineistomme kuvaa suhteellisen hyvin kolmannen sektorin palkkatyön toimialarakennetta. Koulutus ja tutkimus on omassa aineistossamme kuitenkin selvästi aliedustettu. (Ks. Liite 1, Taulukko 1.) Lisäksi kysely ei tavoittanut kovin hyvin esimerkiksi kolmannen sektorin palkkatuettua työtä. Kolmannella sektorilla työskentelevistä palkkatuettua työtä tekevien suhteellinen osuus on muita työmarkkinoita suurempi. Palkkatukea voivat saada kunnat, yritykset ja muut yksityisen sektorin työnantajat, esimerkiksi juuri yhdistykset ja säätiöt. Vuonna 2011 palkkatuella työllistyi järjestöissä ja säätiöissä yhteensä noin ihmistä (Filatov 2013, 14 15). Pääsääntöisesti palkkatukea myönnetään kerrallaan enintään 10 kuukauden ajaksi. Lisäksi palkkatuen maksaminen täysimääräisenä edellyttää, että tuella palkattavan työaika on vähintään 85 % alan normaalista työajasta. (TEM 2012.) Mikäli palkkatuen piirissä olleet henkilöt olisivat kaikki tehneet palkkatuettua työtä näiden edellytysten mukaisesti (10 kk, työaika 85 %), olisi palkkatyöllä tehtyjen henkilötyövuosien osuus kolmannen sektorin palkkatyöstä noin kymmenesosa. Kyselyaineistossamme työllistettyjä on vain n. 3 %. Tässä mielessä aineisto kuvaa sitä kolmannen sektorin ydintyövoimaa, joka järjestöjen toimintaa Suomessa kehittää ja ylläpitää. Kolmannen sektorin vertailuissa julkiseen ja yksityiseen sektoriin aineistona käytetään Tilastokeskuksen vuonna 2008 keräämää työolotutkimusaineistoa (N=4378), joka kuvaa yleisesti suomalaisia työmarkkinoita. Työolotutkimus kerätään käyntihaastatteluina ja se kohdistetaan suomessa asuvaan suomen- ja ruotsinkieliseen palkansaajaväestöön (ks. Lehto & Sutela 2008). Sektorikohtaisia rakenne-eroja vakioitaessa on lisäksi käytetty aineistoa, jossa kolmannen sektorin ja Työolotutkimuksen aineistot on yhdistetty. 16
14 3 Kolmannen sektorin toimintaympäristön muutos Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana palkkatyön asema kolmannen sektorin toiminnassa on jatkuvasti kasvanut. Palkkatyön merkityksen kasvua kuvaa hyvin työnantajana toimivien järjestöjen määrän kehitys viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana (ks. kuva 1). Kuva 1. Työnantajana toimivien järjestöjen määrä (Tilastokeskus, yritysrekisteri) Työnantajana toimivien järjestöjen lukumäärän kehitys Kuvasta 1 havaitaan, että työnantajina toimivien järjestöjen määrä on lähes kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta vuoteen 2011 tultaessa. Erityisen nopeasti työnantajina toimivien järjestöjen määrä kasvoi vuonna Samalla ajanjaksolla perustettiin myös uusia yhdistyksiä poikkeuksellisen nopeasti (Siisiäinen & Kankainen 2009). Tämän myötä kolmannelle sektorille syntyi runsaasti sellaista työllisyyttä, jonka työnantajana toimivilla järjestöillä ei ollut lainkaan aiempaa kokemusta työantajana toimimisesta. Myös järjestöissä tehtyjen henkilötyövuosien määrä lähti nopeaan kasvuun. Tehtyjen henkilötyövuosien kasvu on jatkunut viime vuosiin asti vuosia lukuun ottamatta (kuva 2). 17
15 Kuva 2. Kolmannen sektorin palkkatyön määrä henkilötyövuosina (Tilastokeskus, Yritysrekisteri) Kolmannella sektorilla tehtyjen henkilötyövuosien kehitys Palkkatyön merkityksen kasvuun on olemassa monia kansalaistoimintaan ja yhteiskunnalliseen muutokseen liittyviä syitä. Eräs tekijä on kansalaisosallistumisen luonteen vähittäinen muutos. Tätä keskeisemmin kehitykseen on vaikuttanut se, että 1990-luvun laman jälkeen kolmas sektori alettiin hahmottaa tärkeänä työvoima- ja sosiaalipolitiikan välineenä. Lisäksi julkisen palvelutoiminnan logiikan muutos ja uuden julkishallinnon omaksuminen kuntasektorilla on johtanut siihen, että kolmannesta sektorista on tullut kunnille tärkeä kumppani julkisten palvelujen tuotannossa. Kansalaisyhteiskunnan muutos Vaikka yhdistysaktiivisuus on pysynyt Suomessa kansalaisten keskuudessa vilkkaana, kiinnostus osallistua puhtaan yleishyödylliseen toimintaan on vähentynyt. Samalla osallistumisen liittyy aiempaa kevyempi sitoutuminen (ks. esim. Siisiäinen & Kankainen 2009). Järjestöammattilainen kuvaa haastatteluissa osallistumisen muutosta seuraavasti: Ihmiset pelkää sitä, että jos [järjestötehtäviin] lähtee mukaan, niin niistä ei pääse pois. Toinen keskeinen asia on se että sieltä tulee paljon eteen kysymyksiä siitä, että mitä saan jos lähden. Samanlaista talkoohenkeä, jota on ollut menneenä vuosikymmeninä, niin sellaista ei enää välttämättä ole. Että ne palvelut, joita aikaisemmin on saatu talkootyönä, niin niitä ei enää tänä päivänä samalla tavalla saa. Niistä joudutaan maksamaan jotakin. Tai tekemään jotain vastavuoroisuusratkaisuja että se toimii. (H 4, valtakunnallisen edunvalvontajärjestön toimihenkilö.) Haastateltavien mukaan erityisesti luottamustehtäviin mutta myös vastikkeettomiin talkootehtäviin on nykyisin aiempaa vaikeampaa saada sitoutuneita henkilöitä. Kansalaistoimintaan liittyvät julkiset tehtävät voivat kaventaa yksityiselämää ja siihen liittyvää vapaa-aikaa. Luottamustehtäviin koetaan liittyvä riski esimerkiksi siitä, 18
16 että järjestötoiminnasta ei pääse eroon, vaan tehtävien ala ja aikajänne laajenee hallitsemattomasti. Siksi osallistuminen halutaan rajata hallittaviksi oleviksi projekteiksi, joihin sitoudutaan määräajaksi. Osallistumisesta odotetaan entistä useammin myös jokin vastike. Tämä voi olla esimerkiksi merkintä ansioluetteloon tai opintorekisteriin. Omasta osallistumisesta voidaan odottaa vastavuoroisia resursseja omaan tai perheenjäsenen harrastustoimintaan. Muutos näkyy järjestöammattilaisten mukaan niin sosiaali- ja terveysjärjestöissä, urheiluseuroissa kuin eläkeläis- ja nuorisojärjestöissäkin. Vapaaehtoistoimintaan liittyvän kansalaisosallistumisen muuttuminen projektiluonteiseksi on ongelmallista järjestötoiminnan jatkuvuuden kannalta. Mikäli toiminnassa ei ole mukana pitkänlinjan henkilöitä, jotka hallitsevat organisaation vuosikierron ja siihen liittyvät käytännön rutiinit, järjestön toiminta vaarantuu. Järjestöissä onkin entistä useammin päädytty osa- tai päätoimisten työntekijöiden palkkaamiseen. Tämä on merkinnyt ammattityövoiman lisääntymistä kansalaistoiminnassa: järjestöihin palkataan pää- tai osa-aikaisia työntekijöitä huolehtimaan järjestöhallinnon rutiineista ja kansalaistoiminnan organisoinnista. Järjestöt ja työvoimapolitiikka Toinen palkkatyön kasvuun vaikuttanut keskeinen tekijä on, että 1990-luvun puolivälissä kolmas sektori alettiin hahmottaa työvoimapoliittisena välityömarkkinana. Tuolloin Suomessa käytiin vilkasta keskustelua Jeremy Rifkinin (1995, suom. 1997) teoksesta The End of Work, jossa hän esitti, että teknologisen kehityksen ja automaation myötä palkkatyö sekä teollisessa tuotannossa että palvelualoilla on nopeasti vähenemässä. Eräänä uuden työn alueena hän esitti juuri kolmannen sektorin, jonne voitaisiin luoda uudenlaista työtä palkkatyön ja vapaaehtoistoiminnan välimaastoon. Voittoa tavoittelemattomat kolmannen sektorin organisaatiot nähtiin 1990-luvun laman jälkeen pitkittyneen työttömyyden oloissa väylänä löytää uudenlaisia työllistymismahdollisuuksia työtä vailla oleville. Samalla työmarkkinoilta syrjäytyneitä voitaisiin integroida kolmannen sektorin kautta takaisin avoimille työmarkkinoille. (Ks. esim. Kinnunen & Laitinen 1998; Suikkanen 1998.) Jo pitkään kansalliset rahapelimonopolit Veikkaus Oyj ja Raha-automaattiyhdistys ovat järjestöihin ja säätiöihin suuntaamallaan projektirahoituksella tukeneet kolmannen sektorin palkkatyön kasvumahdollisuuksia luvun puolivälissä työntekijöiden palkkaamista kolmannen sektorin organisaatioihin vauhdittivat lisäksi liittyminen Euroopan Unioniin sekä kansalliset muutokset työvoimapolitiikassa. Vuonna 1995 käynnistyi Suomessa EU:n ensimmäinen rakennerahastokausi. EU:n läheisyysperiaatteen mukaisesti toimivaltaa tulisi siirtää keskushallinnosta mahdollisimman lähelle kansalaisia. Kansalaisjärjestöt sopivat hyvin tähän ajatukseen. Euroopan sosiaalirahastosta tulikin tärkeä järjestöjen rahoittaja (ks. esim. Wrede 2006). EU-tuen lisäksi vuoden 1998 alusta otettiin käyttöön kansallisena työvoimapoliittisena toimenpiteenä yhdistelmätuki, jota suunnattiin erityisesti voittoa 19
17 tavoittelemattomille organisaatioille. Myöhemmin yhdistelmätukea tuli korvaamaan palkkatuki, jolla työllistetään ensisijaisesti pitkäaikaistyöttömiä, vajaakuntoisia, alle 25-vuotiaita ja sellaisia, joita uhkaa syrjäytyminen työmarkkinoilta. Laman jälkeen työvoimapoliittisten toimenpiteiden avulla alettiin yksityisellä ja kolmannella sektorilla työllistää yhteensä n ihmistä vuositasolla (Harju 2000, 14) luvun puolivälissä sekä työnantajina toimivien järjestöjen että sektorilla tehdyn palkkatyön määrä lähti nopeaan kasvuun (ks. kuvat 1 ja 2). Myös järjestöt tarttuivat niille tarjottuihin mahdollisuuksiin. Vuonna 1996 perustettiin Kansalaisjärjestöjen työllisyysryhmä, jossa järjestöt yhdessä ryhtyivät aktiivisesti pohtimaan rooliaan työllistämisessä (Harju 2000). Järjestöt alkoivat hyödyntää toiminnassaan aiempaa laajemmin paitsi rahapeliyhtiöiden myös EU:n projektirahoitusta sekä kansallisia työvoimapoliittisia tukia. Kolmannen sektorin palkkatyön laajeneminen ja siihen liittyvä julkisten tukien käytön mahdollisuus teki järjestöistä kiinnostavia yhteistyökumppaneita myös kuntien palvelutuotannon näkökulmasta (Möttönen & Niemelä 2005). Uusia kolmannen sektorin työnantajia syntyi runsaasti useille eri toimialoille ja alalla tehdyt henkilötyövuodet lähtivät nopeaan kasvuun (ks. kuva 4). Erityisesti sosiaalialan järjestöjen työvoima kasvoi samanaikaisesti yhdistelmätuen käyttöönoton kanssa. Työnantajina toimivien sosiaalialan järjestöjen lukumäärä ei kuitenkaan lisääntynyt yhtä radikaalisti kuin alalla tehdyt henkilötyövuodet (ks. kuva 3). Tämä viittaa siihen, että valtaosa uudesta sosiaalijärjestöjen palkkatyöstä sijoittui jo aiemmin työnantajina toimiviin järjestöihin. Sen sijaan uusia pientyönantajia syntyi runsaasti kulttuuri-, liikuntaja harrastustoimintaan ja muiden järjestöjen toimintaan, johon kuuluu esimerkiksi uskontoon, politiikkaan, asuinympäristöön, harrastustoimintaan liittyvien järjestöjen toiminta, jonka tarkoituksena on edistää jäsentensä kiinnostuksen kohteena olevia asioita ja harrastuksia sekä yleisiä yhteiskunnallisia asioita. Kuva 3. Työnantajana toimivien järjestöjen määrä toimialoittain (ICNPO luokittelu, Yritysrekisteriaineisto) 3500 Työnantajana toimivien yhdistysten lukumäärän kehitys Kultturi, liikunta ja harrastustoiminta Koulutus ja tutkimus Terveysjärjestöt Sosiaalijärjestöt Ammattija elinkeinotoiminta Muiden järjestöjen toiminta
18 Kuva 4. Kolmannen sektorin palkkatyön kehitys keskeisillä toimialoilla (ICNPO luokittelu, Yritysrekisteriaineisto) Henkilötyövuosien kehitys Kulttuuri, liikunta ja harrastustoiminta Koulutus ja tutkimus Terveysjärjestöt Sosiaalijärjestöt Ammattija elinkeinotoiminta Muiden järjestöjen toiminta Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että kolmannen sektorin palkkatyön kehitys on ollut vahvasti yhteydessä yleiseen yhteiskuntapolitiikkaan ja julkisen sektorin tukien kasvuun. Tuet ovat laajentaneet palkkatyön käytön mahdollisuuksia järjestötoiminnassa. Kolmannen sektorin palkkatyön kasvu on mahdollistanut uudenlaisten työmuotojen, toimintatapojen ja palvelujen syntymisen, joita tuskin muuten olisi voitu toteuttaa (Kinnunen 2000; Koski 2012). Samalla ne ovat tuoneet hyvin pieniäkin yhdistyksiä mukaan työllistämistoimintaan. Järjestöt palvelujen tuottajina Kolmannen sektorin organisaatioilla on pitkä historia julkisen palvelutuotannon kehittymisessä. Hyvinvointivaltion kasvun jaksolla erityisesti valtio ja järjestöt toimivat tiiviissä vuorovaikutuksessa hyvinvointipalvelujärjestelmän laajenemisessa. Järjestöt toimivat jäsenistönsä edunvalvojina ja toivat julkiseen keskusteluun jäsentensä tarpeita ja intressejä. Näin ne pyrkivät vaikuttamaan lainsäädäntöön ja siihen, että jäsenistön tarvitsemat palvelut tulevat julkisen rahoituksen piiriin. Tähän liittyi usein myös oma kansalaislähtöinen palvelutuotanto, jonka kautta innovatiivisia palvelujen järjestämisen mahdollisuuksia pyrittiin tuomaan esiin. (Ks. myös Möttönen & Niemelä 2005.) Vammaisjärjestön johtotehtävissä pitkään toiminut haastateltava kuvaa palvelutuotannon ja edunvalvonnan yhteen kietoutumista seuraavasti: Meillä oli semmoinen ajatus, että järjestö ei rupea varsinaiseksi palveluntuottajaksi. Että ei ole ajatuskaan, että järjestöllä on palveluasumispisteitä eri puolella Suomea, vaan se tekee edunvalvontaa. Siinä vaiheessa tuli vammaispalvelulaki voimaan ja 21
19 vammaispalvelulaki määritteli, että ihmisellä, joka tarvitsee jatkuvasti toisen avustusta, on oikeus palveluasumiseen. Me haluttiin silloin tehdä semmoinen yksikö, millä näytetään, että erittäin vaikeavammainen henkilö pystyy asumaan itsenäisesti. Meidän mielestä se itsenäinen asuminen oli sitä, että pystyy tekemään päätöksiä, miten haluaa asua, vaikka ei pystyisi [itse] tekemään yhtään mitään. Tavallaan tällä tavalla se koko toiminta oli edunvalvontaa. Me markkinoitiin sitä kunnille, että tässä on malli. Ei niin, että on ainut malli, mutta osoittaaksemme, että vaikeavammaisille voidaan järjestää palveluasumista. Ja tämän tyyppistä on ollut monella [järjestöllä] se palvelujen järjestäminen aikaisemmin. Että se on samalla sitä, että markkinoidaan palvelua, mitä nämä ihmiset tarvitsevat. Sitä voidaan kehittää näin. Ja että näillä ihmisillä on oikeus näihin palveluihin. (H 9, valtakunnallisen järjestön johtaja.) Edellä kuvattu palvelutuotanto oli alun perin luonteeltaan poliittista ja liittyi järjestöjen kansalaisyhteiskuntatehtävään. Asiantuntemuksensa pohjalta järjestöt toimivat jäsentensä intressien puolesta: ne toivat esille palvelutarpeita ja omalla toiminnallaan osoittivat tapoja jäsentensä palvelujen tuottamiseen. Hyvinvointivaltion kasvun jaksolla, 1960-luvulta aina 1990-luvun alkuun saakka, tavoitteena oli, että palvelun tuottaminen lopulta siirtyy julkisen sektorin toteutusvastuulle. Tämä johtui osaltaan siitä, että valtionosuusjärjestelmä suosi palvelujen kunnallista toteuttamista (Möttönen & Niemelä 2005). Toisaalta pohjoismaisen universalistisen hyvinvointivaltion periaatteisiin liittyi ajatus siitä, että julkisesti tuotetut palvelut ovat yksityisiä tai kolmannen sektorin palveluja demokraattisemmin ja kokonaisvaltaisemmin toteutettuja (Amnå 2006). Etenkin 1990-luvun lamaa seuranneet hyvinvointivaltion rahoituspohjan ja rahoitusmallin muutokset johtivat hyvinvointipolitiikan muutokseen. Hyvinvointipolitiikkaa alkoi ohjata hyvinvointipalveluista johtuvan taloudellisen rasitteen rajaaminen (Julkunen 2001). Tähän liittyen järjestösektorin tehtäväksi tuli paikata julkisen sektorin rahoitusongelmista johtuvia hyvinvointipalvelujen tuotantoon syntyneitä aukkoja. Nyt järjestöihin kohdistuneet odotukset muuttuivat. Kolmannen sektorin organisaatioiden alettiin odottaa toimivan palvelujärjestelmässä valtiota ja markkinoita täydentävinä toimijoina. Kolmannen sektorin organisaatioiden ajateltiin olevan kansalaisia lähellä olevia pieniä ja ketteriä toimijoita, joiden avulla voitaisiin yhdistää vapaaehtoistoimintaa ja palkkatyötä ja näin kattaa julkista palvelutuotantoa kustannustehokkaammin rapautuvaa hyvinvointipalvelujen tuotantoa. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää voitiin rahoittaa mm. Euroopan sosiaalirahaston järjestöille tarjoamalla projektirahoituksella ja myös rahapeliyhtiöiden tuotoilla1. Euroopan sosiaalirahaston rahoituksella alettiin projektipohjaisesti tuottaa erilaisia, esimerkiksi työllistämiseen tähtääviä, palveluja julkisen ja kolmannen sektorin kumppanuushankkeina (Helander 1999). Erityisesti kuntien ja järjestöjen yhteistyö alkoi laajentua. Uuden julkishallinnon johtamisen periaatteiden mukaisesti kunnat 1 Raha-automaattien, kasinopelien ja pelikasinotoiminnan osalta rahapeliyhtiöiden tuotot ohjataan Raha-automaattiyhdistyksen avustuksina sosiaali- ja terveysjärjestöjen kautta käytettäväksi terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Tämän ohella rahoja ohjataan sotiemme veteraaneille. Opetus- ja kulttuuriministeriö puolestaan jakaa Veikkausvoittovaroista tukea esimerkiksi kulttuuri-, liikunta- ja nuorisojärjestöille sekä näiden alojen tutkimukseen ja koulutukseen. 22
20 alkoivat mieltää aiempaa enemmän roolinsa palvelujen järjestäjänä, joka voi tuottaa palvelut itse, tuottaa ne yhteistyössä esimerkiksi kolmannen sektorin organisaatioiden kanssa tai hankkia ne markkinoilta itsenäisesti toimivilta ulkopuolisilta palvelutuottajilta. Tässä kehityksessä järjestöt nähtiin potentiaalisina yhteistyökumppaneina. (Helander & Pikkala 1999; Möttönen & Niemelä 2005.) Palvelutuotantoa ulkoistettiin kolmannelle sektorille ja samalla kolmannen sektorin alettiin odottavan tuottaa entistä enemmän suoraa vastiketta saamalleen julkiselle tuelle. Ruvettiin kyseenalaistamaan tämmöinen [järjestö]toiminnan yleinen rahoittaminen, siis yleisrahoitus. Ruvettiin puhumaan siitä, että sen täytyy ruveta olemaan vastikkeellista, ja järjestöjen pitää ruveta tuotteistamaan toimintaansa, ja kaupungin pitää vetäytyä tämmöisen puuhastelun rahoittamisesta. Ja vinhaa vauhtia siihen kyllä helposti oltiin menossa. Tämmöiset ostopalvelut ja muut sopimuspohjaiset tavat kaupungin ja järjestöjen välillä yleisty. (H 12, alueellisen järjestön johtaja.) Lakisääteisesti on esimerkiksi tultu siihen tilanteeseen, että on määritelty tiettyjä oikeuksia ihmisille taikka sitten kunnille velvollisuuksia. Kunnat eivät ole pystyneet vastaamaan niihin haasteisiin. Silloin on haettu järjestöjä apuun kuitenkin ja kunnat ostaa joissakin tilanteissa ja aika useinkin tilanne on jopa sellainen, et se kunta mieluummin ostaa ne palvelut jostakin ulkopuolelta kuin, että se rupeaisi itse niitä järjestämään. (H 9, valtakunnallisen järjestön johtaja) Kunnat tavallaan alkoivat työntää järjestöjä palvelutuotantoon muuttamalla kansalaistoiminnan tukea vastikkeelliseksi ja samalla rajaamalla omaa palvelutuotantoaan. Järjestöjen palvelutoiminta alkoi menettää aloitteentekijäluonnettaan. Sen sijaan järjestöt halusivat palvelutuotannollaan varmistaa lakisääteisten palvelujen saatavuuden. Osa kunnista pyrki myös aktiivisesti luomaan uusia rakenteita kolmannen sektorin palvelutuotannon laajentamiseen. Tästä esimerkkejä ovat olleet järjestöjen ja kuntien yhdessä perustamat säätiöt, jotka ovat alkaneet tuottaa lakisääteisiä hyvinvointipalveluja kunnan ensisijaisena palvelutoimittajana. Joissain kunnissa kuntaorganisaatio on ollut mukana perustamassa erilaisia hallinnollisia tukiorganisaatioita järjestöjen toiminnan helpottamiseksi (ks. myös Möttönen & Niemelä 2005). Toimintamalli on mahdollistanut palvelujen järjestämisen tilaaja-tuottaja -pohjalta. Samalla se on mahdollistanut ulkopuolisen rahoituksen hakemisen palvelutuotannon järjestämiseen. Kun tarkastellaan esimerkiksi 200 suurimman Raha-automaattiyhdistyksen avustusta saaneen sosiaali- ja terveysjärjestön rahoituslähteitä vuosina , havaitaan että Raha-automaattiyhdistys on sosiaali- ja terveysjärjestöjen keskeinen rahoituslähde. Asiakaspalvelumaksujen ja muiden elinkeinoelämän toimintaa muistuttavien tuottojen (esim. sijoitusomaisuuden tuotot) merkitys on kuitenkin kasvanut varsin nopeasti. Samalla järjestöjen oman varainhankinnan ja muiden julkisten avustusten merkitys toiminnan rahoituksessa on pienentynyt. (Saukko 2012.) Prosessissa suomalainen kolmas sektori on menettänyt pohjoismaiseen malliin liitettyä intresseihin pohjautuvaa luonnettaan ja alkanut lähestyä keskieurooppalaista mallia, jossa korostuu julkissektorin rahoitus ja siihen liittyvä palvelutuotanto. 23
21 Aila-Leena Matthies (2007) onkin kyseenalaistanut pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin yleensä liitettyjä kolmannen sektorin ulottuvuuksia. Hänen tarkastelemissaan kolmannen sektorin pohjoismaisissa tutkimuksissa on esimerkiksi usein korostettu, että järjestöt toimivat Pohjoismaissa valtion vahtikoirana. Matthiesin mukaan on olemassa kuitenkin vain vähän esimerkkejä siitä, että jokin järjestö olisi parin viime vuosikymmenen aikana voimakkaasti ottanut tällaisen vahtikoiran roolin. Sen sijaan näyttää siltä, että pohjoismaisissa keskusteluissa kolmannen sektorin ja julkisen sektorin samanmielisyys ja yhteistyö tulevat korostetusti esiin. Tässä prosessissa kansalaisten ääni järjestöissä katoaa ja kansalaisjärjestöjen erityisyyttä on enää vaikea tunnistaa. (Emt., ) Palvelutuotantoon siirtyminen voi edelleen voimistaa kuvattua kehitystä. Palvelujen tuottaminen edellyttää järjestöiltä huomattavasti vapaaehtoista kansalaistoimintaa ammattimaisempia toimintamalleja. Palvelujen tuottaminen ei voi perustua pääosin vapaaehtoisten työpanokseen, vaan palvelujen laatu, vastuukysymykset ja jatkuvuus edellyttää palkattua ammattimaista henkilöstöä. Tämä korostaa järjestöjen palkattujen työntekijöiden asemaa. Näin palvelutuotanto on merkittävältä osaltaan vaikuttanut järjestötyövoiman kasvuun. Eräässä mielessä järjestötyö on myös jossain määrin korvannut julkisella sektorilla tehtyä työtä. Samalla kolmannen sektorin erityisluonne suhteessa julkiseen ja yksityiseen sektoriin voi vähitellen kaventua. Palkkatyön ja vapaaehtoistoiminnan suhde Palkkatyön merkityksen kasvulla on järjestötoimintaan useita jossain määrin ristiriitaisia vaikutuksia. Yhtäältä palkkatyö mahdollistaa monien sellaisten toimintojen, palvelujen ja tapahtumien järjestämisen, mikä ei muuten olisi mahdollista. Toisaalta se nostaa aiempaan selvemmin esiin palkkatyön ja kansalaistoiminnan välisen jännitteisen suhteen. Kolmannen sektorin työssä palkka- ja vapaaehtoistyötä tehdään usein rinnakkain, mikä asettaa palkkatyöntekijöille odotuksia tietystä vapaaehtoistyön toimintakulttuurista. Palkkatyöntekijät on järjestöissä pitkään nähty puoliksi vapaaehtoisina, kuten pitkän linjan järjestöjohtaja asiaa haastattelussa kuvaa. Palkallista työtä tekevienkin oletetaan esimerkiksi omaksuvan järjestön arvot ja toimintamallit ja suhtautuvan palkkatyöhönsä kuten vapaaehtoiset suhtautuvat omaan aatteelliseen toimintaansa. Usein etenkin sosiaalialan järjestötoiminta lähtee liikkeelle kansalaislähtöisesti jonkin ongelman tai epäkohdan havaitsemisesta, joka organisoituu yleensä aluksi vapaaehtoistoiminnaksi (Möttönen & Niemelä 2005, 57 58). Osassa järjestöistä toiminta johtaa innovatiiviseen ja poliittisluonteiseen palvelutuotannon käynnistämiseen, mikä yleensä edellyttää palkattua henkilökuntaa. Samalla nousee aiempaa selvemmin esiin vapaaehtoistyön ja palkkatyön välinen ero. Palkkatyö kasvu järjestöissä johtaa siihen, että toiminnan motiivit moninaistuvat: osa järjestötoimijoista tekee työtä palkatta, osa taas tekee järjestötyötä palkkatyösuhteessa kuten mitä tahansa muutakin ammattityötä. 24
22 Palkkatyön yleistyessä myös työntekijöiden työehdot ja toiminnan johtaminen nousevat järjestöjen toiminnassa aiempaa keskeisemmäksi kysymykseksi. Tämä tulee hyvin esille työnantajajärjestöjen edustajan kuvauksessa: Et sitten kun järjestön toiminta vakiintuu, niin se tavallaan se suhtautuminen jossain määrin muuttuu. Siellä ei olla enää niin kuin aatteen vuoksi kaikki samassa laajuudessa, ja sitä kautta aletaan katsoa sitten, että mikä tämä palkka-asia sitten on, entäs työehdot. Että silloin, kun ollaan luomassa järjestöä, niin hyvin usein työntekijät ovat vähän niin kun talkoohengellä mukana, et Kunhan nyt jotain maksetaan ja jotenkin pärjätään -tyyliin. (H 5, työnantajajärjestön edustaja.) Palkkatyön yleistyminen on johtanut siihen, että yleissitovat työehtosopimukset ovat rantautuneet myös järjestöihin. Työnantajana toimiva järjestökenttä on kirjava kokonaisuus, joka muodostuu yhtäältä pienistä yhden työntekijän yhdistyksistä, toisaalta sektorilla on myös täysin ammattimaisesti johdettuja suuria organisaatioita, joissa palkkatyön käytöllä on pitkät perinteet. Samalla kun yleissitovuus on kolmannella sektorilla yleistynyt, on järjestöjä koskevissa työehtosopimuksissa haluttu jättää väljyyttä paikalliselle sopimiselle, jotta pienet ja taloudelliselta asemaltaan heikot järjestöt eivät joutuisi ongelmiin. Yleensä paikallisella sopimisella tarkoitetaan sitä, että työehtosopimuksessa sovitaan työehtojen minimitasosta, joka toimii paikallisen sopimisen niin kutsuttuna perälautana. Kuten työnantajajärjestöjen puolesta neuvotteluja käynyt järjestöjohtaja muistelee, on järjestökentällä haluttu tarvittaessa mahdollistaa perälaudan avaaminen. Minä muistan, kun sosiaalijärjestöjen työehtosopimus tehtiin, niin siihen otettiin semmoista paikallista sopimista koskevat pelisäännöt, jotka pitivät sisällään että voidaan tiukan paikan tullen jopa poiketa työehtosopimuksesta negatiiviseen suuntaan. / /Kyllä tätä ehkä on enemmän järjestöpuolella. Se on pakon sanelemaa, koska jos ei ole rahaa, niin ei ole rahaa. (H 5, työnantajajärjestön edustaja.) Vaikka paikallinen sopiminen on yleistynyt myös muualla työelämässä, on järjestöjohtajan mukaan kolmannella sektorilla erityinen paine mahdollistaa työehtosopimuksesta poikkeaminen. Osa järjestöistä toimii niukoilla resursseilla ja haastateltavien mukaan sekä työntekijä- että työnantajapuolella on ymmärretty, että sopimusten tiukka soveltaminen voi johtaa osan järjestöistä ongelmiin. Samalla monet toimivat osin vapaaehtoispanoksen varassa, minkä myötä järjestöjen palkkatyöntekijöiden on usein joustettava työajoissaan sovittaakseen työaikansa vapaaehtoisten aikatauluihin. Yhdistystoimintaan liittyy myös erilaisia intressijännitteitä ja valtasuhteita. Yhtäältä jännite liittyy yhdistysten jäsenten ja sen ulkopuolisten väliseen suhteeseen: Yhdistykset ajavat jäsenten intressejä suhteessa muihin. Toisaalta yhdistysten sisällä jännitteet ovat usein yhdistyksen johdon ja yhdistyksen rivijäsenten välisiä. Järjestötoiminnalla on taipumus vakiinnuttuaan byrokratisoitua ja ammatillistua, mikä tuo yhdistyksiin myös järjestöammattilaisten ja järjestön jäsenten välisen jännitteen. (Ks. Weber 1911, ) Etenkin silloin kun ammatillistuminen tapahtuu palkkatyön muodossa, voivat jäsenistön ja ammattityöntekijöiden näkemykset toiminnan luonteesta erkaantua. 25
Järjestökentän työelämä tutkimuksen valossa
Järjestökentän työelämä tutkimuksen valossa YTT, KTM Petri Ruuskanen Yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Järjestökenttä ~ kolmas sektori Markkinoiden, julkisen
LisätiedotPalkkatyössä kolmannella sektorilla
Palkkatyössä kolmannella sektorilla YTT, KTM Petri Ruuskanen Yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Mikä kolmas sektori? Markkinoiden, julkisen sektorin ja kotitalouksien
LisätiedotKolmannen sektorin palkkatyön muutos ja esimiestyön edellytykset
Kolmannen sektorin palkkatyön muutos ja esimiestyön edellytykset Kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämispäivät 17.-18.2.2011, Johtajuus muuttuvassa järjestötyössä työryhmä. Petri Ruuskanen - Timo
LisätiedotTyöhyvinvoinnin paradoksit kolmannen sektorin palkkatyössä. Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry, Kirsikka Selander
Työhyvinvoinnin paradoksit kolmannen sektorin palkkatyössä Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry,16.1.2019 Kirsikka Selander Luennon rakenne Tausta Aineistot Tulokset Johtopäätökset Keskustelua Mikä kolmas sektori?
LisätiedotTyömarkkinoiden pelikenttä
Työmarkkinoiden pelikenttä Luennon sisältö Työmarkkinajärjestöt Palkansaajien keskusjärjestöt Työnantajien keskusjärjestöt Ammattiliitto Luottamusmiesjärjestelmä Paikallinen toiminta Toimihenkilökeskusjärjestö
LisätiedotTyömarkkinatutkimus 1/2014 Lehdistöaamiainen, Ravintola Loiste,
Työmarkkinatutkimus 1/2014 Lehdistöaamiainen, Ravintola Loiste, 8.4.2014 Pro on Yksi Suomen suurimmista ammattiliitoista: suurin yksityisen sektorin toimihenkilöliitto ja Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n
LisätiedotRAY:n avustusmahdollisuudet työllistymisen edistämisessä
RAY:n avustusmahdollisuudet työllistymisen edistämisessä Muutos 26! Projektien rahoituskanavat ja välityömarkkinat 2014 28.1.2014 Pori 27.1.2014 1 Esityksen rakenne RAY kansalaisjärjestötoiminnan mahdollistajana
LisätiedotKolmas sektori ja maaseutukuntien palvelut
Kolmas sektori ja maaseutukuntien palvelut Mikkelin Tiedepäivä 7.4.2011 Ritva Pihlaja projektipäällikkö Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, kansalaisjärjestöteemaryhmä tutkija Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
LisätiedotSosiaali- ja terveydenhuollon taustaa ja tulevaisuuden haasteita
Sosiaali- ja terveydenhuollon taustaa ja tulevaisuuden haasteita Sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavat sekä julkiset että yksityiset palveluntuottajat Kunta voi järjestää palvelut tuottamalla ne itse
LisätiedotJärjestöjen rooli sote-uudistuksessa , Uudenmaan järjestöt ja sote-uudistus -seminaari Erityisasiantuntija Ulla Kiuru, SOSTE
Järjestöjen rooli sote-uudistuksessa 17.4.2018, Uudenmaan järjestöt ja sote-uudistus -seminaari Erityisasiantuntija Ulla Kiuru, SOSTE Esityksen rakenne Sote-järjestöjen toimintaympäristön muutos Järjestöjen
LisätiedotSISÄLTÖ TOMI ORAVASAARI 2011
SISÄLTÖ Vapaaehtoistoiminnan määritelmä Vapaaehtoistoiminta Suomessa Vapaaehtoistoiminnan merkitys RAY:n rahoittamissa järjestöissä Vapaaehtoistoiminnan trendit Vapaaehtoistoiminnan vahvuudet ja heikkoudet,
LisätiedotSuomen Pelastusalan Keskusjärjestön
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön strategia 2025 Turvalliseen huomiseen Visio Suomessa asuvat turvallisuustietoiset ja -taitoiset ihmiset ja yhteisöt turvallisessa ympäristössä. Toiminta-ajatus on osaltaan
LisätiedotTyöpaja: Vapaaehtoistoiminnan johtaminen Kirkollisen johtamisen forum 2014
Työpaja: Vapaaehtoistoiminnan johtaminen Kirkollisen johtamisen forum 2014 Henrietta Grönlund Helsingin yliopisto / HelsinkiMissio ry Henrietta Grönlund / henrietta.gronlund@helsinki.fi www.helsinki.fi/yliopisto
LisätiedotKolmas sektori ja maaseutukunnat
Kolmas sektori ja maaseutukunnat Maaseudun PARAS-seminaari Kuntatalo 5.12.2008 Ritva Pihlaja Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti Kolmas sektori maaseutukunnissa tutkimus Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä,
LisätiedotKolmas sektori maaseutukunnissa
Kolmas sektori maaseutukunnissa Luopioinen 23.3.2011 Ritva Pihlaja projektipäällikkö Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, kansalaisjärjestöteemaryhmä tutkija Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti Vaikea
LisätiedotYhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen
Yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen Hämeen ELY-keskus Paikallinen kehittäminen ja ESR Euroopan sosiaalirahasto (ESR) tukee yhteisölähtöistä eli kansalaistoimijalähtöistä paikallista kehittämistä
LisätiedotJärjestöbarometri 2013
Järjestöbarometri 2013 Järjestöbarometri Julkaistu vuosittain vuodesta 2006, Järjestöbarometri 2013 järjestyksessään kahdeksas Barometri kertoo vuosittain ajankohtaiset tiedot sosiaalija terveysjärjestöjen
LisätiedotTOIMINTASUUNNITELMA 2015
TOIMINTASUUNNITELMA 2015 Me Itse ry Toimintasuunnitelma 2015 Me Itse ry edistää jäsentensä yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Teemme toimintaamme tunnetuksi, jotta kehitysvammaiset henkilöt tunnistettaisiin
LisätiedotETELÄ-SAVON JÄRJESTÖKYSELYN 2018 KESKEISIMPIÄ TULOKSIA
ETELÄ-SAVON JÄRJESTÖKYSELYN 2018 KESKEISIMPIÄ TULOKSIA Etelä-Savon yhdistykset tukevat asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä monipuolisesti Järjestöt Etelä-Savo -hankkeen järjestökyselyssä kohderyhmänä
LisätiedotKolmas sektori ja julkiset palvelut
Kolmas sektori ja julkiset palvelut Kohtaamispaikkapäivät Porvoo 9.5.2019 Ritva Varamäki, erityisasiantuntija ritva.varamaki@soste.fi Twitter: @varamaki Suomen sote-järjestöt lukuina IHMISET 1 300 000
LisätiedotVapaaehtoistoiminta nyt ja tulevaisuudessa
Vapaaehtoistoiminta nyt ja tulevaisuudessa Tuula Peltoniemi 6.6.2017 Seinäjoki Sisältö Peruskysymysten äärelle Mitkä toimintaympäristömuutokset vaikuttavat vapaaehtoistoimintaan? Mihin kiinnittää huomiota?
Lisätiedot11.02.2015/ Anna-Liisa Lämsä. Työnantajien näkemyksiä erityistä tukea tarvitsevien työllistämisestä
Työnantajien näkemyksiä erityistä tukea tarvitsevien työllistämisestä Työnantajakysely ja työnantajien haastattelut Vuoden 2014 alussa työnantajille tehty työnantajakysely 161 vastaajaa 51 työnantajan
LisätiedotETÄTYÖN EDISTÄMINEN. Agronomiliitto ry:n jäsenten kokemuksia etätyöstä. Mari Raininko
ETÄTYÖN EDISTÄMINEN Agronomiliitto ry:n jäsenten kokemuksia etätyöstä Mari Raininko Tutkimuksen taustaa Etätyöstä ja sen hyödyistä puhuttu paljon, mutta hyödyntäminen ei ole toteutunut odotetulla tavalla
LisätiedotKANSALAISYHTEISKUNTA VOIMAVARA JA MAHDOLLISUUS. Aaro Harju filosofian tohtori pääsihteeri
KANSALAISYHTEISKUNTA VOIMAVARA JA MAHDOLLISUUS Aaro Harju filosofian tohtori pääsihteeri Yhteiskuntakokonaisuus Perhe Julkinen Yksityinen Sektori Ihminen sektori Rajapinnat Tunkeutumiset Kansalaisyhteiskunta
LisätiedotJärjestöbarometri 2012. Mediainfo 28.11.2012
Järjestöbarometri 2012 Mediainfo 28.11.2012 Esityksen sisältö Toimintaympäristön muutospaineet Yhdistystoiminta ei korvaudu muulla osallistumisella Työttömien yhdistysten toimintaedellytykset ovat romahtaneet
LisätiedotAvustustoiminta. Vapaaehtoistoiminnan. tarkentavia ohjeita hakijoille
Avustustoiminta Vapaaehtoistoiminnan avustamisen periaatteet tarkentavia ohjeita hakijoille sisällysluettelo Taustaa...3 Vapaaehtoistoiminnan avustamisesta...3 Esimerkkejä linjausten mukaisista vapaaehtoistoiminnan
LisätiedotYhteiskunnallinen yritys hyvinvointipalveluissa. 13.5.2011 Sinikka Salo Apulaiskaupunginjohtaja
1 Yhteiskunnallinen yritys hyvinvointipalveluissa 13.5.2011 Sinikka Salo Apulaiskaupunginjohtaja 2 Hyvinvointipalvelut murroksessa Kansantalouden ja yleisen varallisuuden kasvu ovat keskeisiä hyvinvointipalvelujen
LisätiedotToimihenkilöbarometri 2013
Toimihenkilöbarometri 2013 Seppo Nevalainen 2 7. 11. 2 0 1 3 Vastanneet jäsenliitoittain Yhteensä N = 1288 Miehet N = 307 Naiset N = 979 Naisten osuus, % Vastausprosentti Painokerroin Ammattiliitto PRO
LisätiedotVapaaehtoistoiminnan linjaus
YHDESSÄ MUUTAMME MAAILMAA Vapaaehtoistoiminnan linjaus Suomen Punainen Risti 2008 Hyväksytty yleiskokouksessa Oulussa 7.-8.6.2008 SISÄLTÖ JOHDANTO...3 VAPAAEHTOISTOIMINNAN LINJAUKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET
LisätiedotJärjestöt hyvinvointia luomassa
Järjestöt hyvinvointia luomassa Suomen sote-järjestöt lukuina IHMISET 1 300 000 jäsentä 500 000 vapaaehtoista 260 000 vertaistukijaa 50 000 ammattilaista 4 800 työllistettyä YHDISTYKSET 10 000 yhdistystä
LisätiedotJärjestöt sote- ja maakuntauudistuksessa
Järjestöt sote- ja maakuntauudistuksessa Kansalaistoiminta ja kumppanuus maakuntauudistuksen tukena tilaisuus, 19.4.2017 Mikkeli Erityisasiantuntija Jaana Joutsiluoma Esityksessä: 1. Dynaaminen ja uudistuva
LisätiedotHallituksen esitys Kevasta annetun lain muuttamiseksi
LUONNOS 1 (8) Hallituksen esitys Kevasta annetun lain muuttamiseksi Esityksen pääasiallinen sisältö Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Kevasta annettua lakia siten, että itsehallintoalueet olisivat Kevan
LisätiedotJärjestöjen ja kuntien yhteistyö rahoittajan näkökulmasta
Yhdessä enemmän käytäntöjä ja kokemuksia kumppanuuden rakentamisesta kuntien ja järjestöjen välillä Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt Järjestöjen ja kuntien yhteistyö rahoittajan näkökulmasta Elina
LisätiedotKolmas sektori hyvinvointipalvelujen tuottajana: haasteet ja uudet mahdollisuudet
Kolmas sektori hyvinvointipalvelujen tuottajana: haasteet ja uudet mahdollisuudet Kolmas sektori: palveluita vai muita? Ylijohtaja Raimo Ikonen 12.4.2010 Julkisten ja yksityisten palveluntuottajien osuudet
LisätiedotLapin sote johdon seminaari
Lapin sote johdon seminaari 25.11.2016 Veli-Matti Ahtiainen Järjestökoordinaattori Punainen Risti Lapin piiri Muutos on aina myös mahdollisuus. Niin myös järjestöille. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen
LisätiedotLausuntopyyntö STM 2015
Lausuntopyyntö STM 2015 1. Vastaajatahon virallinen nimi Sosiaalialan Työnantajat 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Aino Närkki 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi Asema organisaatiossa
LisätiedotTYÖTÄ VAILLA MAAKUNNASSA
TYÖTÄ VAILLA MAAKUNNASSA 21.2.2018, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Jukka Haapakoski, Toiminnanjohtaja, Työttömien Keskusjärjestö ry, jukka.haapakoski@tvy.fi MITKÄ OVAT TYÖTTÖMIEN KOKEMUKSET TYÖLLISTÄMISESTÄ?
LisätiedotKansalais- ja vapaaehtoistyö
Kansalais- ja vapaaehtoistyö Yhdistysverkosto ry 2016 Juha Saurama 2015 Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta Ihmiset eivät enää osallistu entisessä määrin perinteiseen kansalaisja vapaaehtoistoimintaan Ihmiset
LisätiedotJärjestöjen palvelutuotanto ja yhtiöittäminen sotessa. Lakimies Lassi Kauttonen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA)
Järjestöjen palvelutuotanto ja yhtiöittäminen sotessa Lakimies Lassi Kauttonen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) Sosiaali- ja terveysjärjestöjen
LisätiedotOpiskelijat järjestöjä auttamaan ja oppimaan.
Opiskelijat järjestöjä auttamaan ja oppimaan. Opiskelijat järjestöjä auttamaan ja oppimaan - Vapaaehtoistyö hoitotyön opetussuunnitelmassa. Satakunnan ammattikorkeakoulun toteutus Tapio Myllymaa Lähtökohtia
LisätiedotYhteistyöllä vahva liitto
Yhteistyöllä vahva liitto Vaaliohjelma 2012 Yhteistyöllä vahva liitto Metallin yhteistyön vaaliliiton toiminnan perustana ovat työväenliikkeen keskeiset arvot: vapaus, tasa-arvo, solidaarisuus ja suvaitsevaisuus.
LisätiedotTyönantajien näkemyksiä ja kokemuksia erityistä tukea tarvitsevien työllistämisestä
Työnantajien näkemyksiä ja kokemuksia erityistä tukea tarvitsevien työllistämisestä Anna-Liisa Lämsä KT, TYP-verkostopäällikkö Pohjois-Pohjanmaan työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu Työnantajakysely
LisätiedotOsaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä
Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä Heidi Ristolainen 2016 Opintokeskus Sivis 2016 Esittely Kerro lyhyesti, kuka olet ja mistä tulet. Millaisia ajatuksia sana työhyvinvointi sinussa herättää? Orientaatio
Lisätiedotyhteiskuntana Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto
Suomi palkkatyön yhteiskuntana Harri Melin Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto Nopea muutos Tekninen muutos Globalisaatio Työmarkkinoiden joustot Globalisaatio ja demografinen muutos Jälkiteollisesta
LisätiedotSiinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa
Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Tekesin ohjelma 2012 2015 Julkiset hankinnat uudistamisen välineeksi Haluamme edistää uutta toimintakulttuuria, jossa palveluhankinnoissa
LisätiedotKasvupalvelujen valmistelutilanne. Jari Aaltonen Vastuuvalmistelija, kasvupalvelut Työryhmien yhteiskokoontuminen
Kasvupalvelujen valmistelutilanne Jari Aaltonen Vastuuvalmistelija, kasvupalvelut 24.1.2018 Työryhmien yhteiskokoontuminen Aluekehitys- ja kasvupalvelulain luonnos 3.10.2017 Lain viimeistely on alkanut,
LisätiedotMaahanmuuttajien saaminen työhön
Maahanmuuttajien saaminen työhön Maahanmuuttajien kotoutumisessa kielitaito ja jo olemassa olevan osaamisen tunnistaminen ovat merkittävässä roolissa oikeiden koulutuspolkujen löytämiseksi ja maahanmuuttajien
LisätiedotOsaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä
Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä Hanke-esittely OK-opintokeskus 2015 #järjestöosaaja Tietoa hankkeesta Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä -hanke rahoitetaan Euroopan Sosiaalirahaston
LisätiedotJulkisen ja kolmannen sektorin yhteistyö terveyden edistämisessä edellytyksiä ja esteitä
Julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyö terveyden edistämisessä edellytyksiä ja esteitä Heli Hätönen, TtT, erityisasiantuntija Ikäihmisten liikunnan foorumi. 4.12.2013, Helsinki 2.12.2013 Hätönen 1 Sisältö
LisätiedotPäijät-Hämeen sosiaalipoliittinen foorumi Lahti 5.5.2011
Päijät-Hämeen sosiaalipoliittinen foorumi Lahti 5.5.2011 Sosiaali- ja terveysjärjestöt kansalaisten hyvinvointia rakentamassa Marita Ruohonen Suomen Mielenterveysseura Suomi on järjestöjen luvattu maa
LisätiedotMiksi se ei toimi mitä esteitä vapaaehtoistyölle on asetettu?
Miksi se ei toimi mitä esteitä vapaaehtoistyölle on asetettu? Marjo Riitta Tervonen, erityisasiantuntija, SOSTE Anne Mustakangas-Mäkelä, Hyvinvointi- ja yhteisötyön johtaja, Vuolle Setlementti Sosiaali-
LisätiedotJärjestöjen järjestö Perustettu 1998
Järjestöjen järjestö Perustettu 1998 SYRJÄYTYMISEN EHKÄISY JA YHTEISÖLLISYYS kotona asumisen tukeminen kansalaisaktiivisuuden edistäminen toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukeminen työllistäminen
LisätiedotKaikki mukaan vammaisten ja osatyökykyisten työpanos työelämän käyttöön. Pauliina Lampinen Kuntoutuspäivät 23.3.2012
Kaikki mukaan vammaisten ja osatyökykyisten työpanos työelämän käyttöön Pauliina Lampinen Kuntoutuspäivät 23.3.2012 Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Säätiö tukee pitkäaikaissairaita/vammaisia lapsia
LisätiedotTyö kysely KYSELYN TULOKSET 9/2018. Kyselyn toteuttaja YTK-Yhdistys ry Kysely toteutettiin
Työ 2030 -kysely KYSELYN TULOKSET 9/2018 Kyselyn toteuttaja YTK-Yhdistys ry Kysely toteutettiin 14.8. 31.8.2018 TAUSTATIEDOT 2052 62 % 80 % 50 % 50 % :lla henkilöä vastasi kyselyyn kyselyyn vastanneista
LisätiedotSosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa
Arttu Saarinen Yliopistonlehtori Sosiologian oppiaine, Turun yliopisto Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa Miksi tutkia työhyvinvointia Pohjoismaissa Pohjoismainen sosiaalityön
LisätiedotTyöllisyyskokeilut myönteisiä odotuksia ja mahdollisuuksia?
Työllisyyskokeilut myönteisiä odotuksia ja mahdollisuuksia? Kuntamarkkinat 15.9.2016 Kehittämispäällikkö Erja Lindberg Pitkäaikaistyöttömyyden vuosihinta on 8 800 000 000 Laskelma vuoden 2014 kustannuksista
LisätiedotJÄRJESTÖTUTKIMUS. Keskusjärjestöliite. KTK Tekniikan Asiantuntijat ry
JÄRJESTÖTUTKIMUS Keskusjärjestöliite KTK Tekniikan Asiantuntijat ry Helsinki 4/2015 Esipuhe KTK on toteuttanut järjestötutkimuksia muutaman vuoden välein ja edellinen tutkimus on vuodelta 2011. Tämä järjestötutkimus
LisätiedotYhdessä soteen Järjestöt sote-uudistuksessa , Keski-Uudenmaan järjestöseminaari, Hyvinkää Erityisasiantuntija Ulla Kiuru
Yhdessä soteen Järjestöt sote-uudistuksessa 13.9.2016, Keski-Uudenmaan järjestöseminaari, Hyvinkää Erityisasiantuntija Ulla Kiuru Esityksen rakenne Ajankohtaista sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta
LisätiedotSelvityshenkilö Tuija Braxin loppuraportti; nostoja ja toimenpideesityksiä. Järjestöjen sote- ja maakuntapäivä Anne Astikainen
Selvityshenkilö Tuija Braxin loppuraportti; nostoja ja toimenpideesityksiä Järjestöjen sote- ja maakuntapäivä 14.9.2018 Anne Astikainen Esityksen rakenne Braxin loppuraportin kysymykset Kunnat, maakunnat,
LisätiedotTallamaria Maunu, erikoissuunnittelija työ- ja elinkeinoministeriö puh. 050 433 1011 Liittyy: HE 51/2015 vp
Eduskunnan työelämä- ja tasaarvovaliokunnan kuuleminen 19.11.2015 klo 12.15 Tallamaria Maunu, erikoissuunnittelija työ- ja elinkeinoministeriö puh. 050 433 1011 Liittyy: HE 51/2015 vp Vuorotteluvapaasijaisena
LisätiedotJÄRJESTÖ 2.0 PIRKANMAALLA
JÄRJESTÖ 2.0 PIRKANMAALLA Osa STM:n Suomi 100 avustusohjelmaa Yhdistysten yhteistyö ja verkostoituminen Järjestöjen muutosvalmiuksien tukeminen maakunta- ja sote-uudistuksessa Järjestöjen toimintaedellytysten
LisätiedotYHTEISKUNNALLINEN YRITTÄJYYS MAASEUDULLA UUSIA TUULIA PALVELUTUOTANTOON?
YHTEISKUNNALLINEN YRITTÄJYYS MAASEUDULLA UUSIA TUULIA PALVELUTUOTANTOON? Kysely Etelä-Pohjanmaan vapaa-ajan asukkaille Ruralia-instituutti 2018 1 OSA 5: JOHTOPÄÄTÖKSET Ruralia-instituutti 2018 2 JOHTOPÄÄTÖKSET
LisätiedotTorstai Mikkeli
Torstai 14.2.2013 Mikkeli OSUVA (2012 2014) - Osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtamista edistävät tekijät sosiaali- ja terveydenhuollossa. hanke tutkii minkälaisilla innovaatiojohtamisen toimintatavoilla
LisätiedotKaupan alan esimiesten jaksamisbarometri. Kaupan alan esimiesten neuvottelujärjestö
Kaupan alan esimiesten jaksamisbarometri Kaupan alan esimiesten neuvottelujärjestö Keskeiset tulokset Kyselyyn vastanneista 27 prosenttia tuntee työn aiheuttamaa stressiä. Työterveyslaitoksen mukaan neljännes
LisätiedotTyöllisyydenhoito kunnassa
Työllisyydenhoito kunnassa Kuntamarkkinat 14.9.2016 Kehittämispäällikkö Erja Lindberg Pitkäaikaistyöttömyyden vuosihinta on 8 800 000 000 Laskelma vuoden 2014 kustannuksista Lähde: TEM/Heikki Räisänen,
LisätiedotKohti kumppanuusyhteiskuntaa
Kohti kumppanuusyhteiskuntaa Kyläpäällikkökoulutus 27.10. Somero Tauno Linkoranta erityisasiantuntija Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, kansalaistoiminta Isoja muutoksia julkisissa rakenteissa Kartat:
LisätiedotMalleja valinnanvapauden lisäämiseksi
Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi VAHVAT VANHUSNEUVOSTO ääni kuuluviin ja osaaminen näkyväksi Tampere projektijohtaja Mari Patronen Tampereen hankkeet 1. Asiakas- ja palveluohjaus 2. Henkilökohtainen
LisätiedotMarkku Haurinen Koulutus- ja työhönvalmentaja
Markku Haurinen Koulutus- ja työhönvalmentaja 050 434 0928 Markku.haurinen@jns.fi Yrityskansio sisältö Työllisyyden kuntakokeilu Koulutus- ja työhönvalmennus Työkokeilu Palkkatuki Esimerkkilaskelmat palkkatuesta
LisätiedotBryssel 13. toukokuuta 2011 Nuoret liikkeellä -hanketta koskeva Flash-Eurobarometri
MEMO/11/292 Bryssel 13. toukokuuta 2011 Bryssel 13. toukokuuta 2011 Nuoret liikkeellä -hanketta koskeva Flash-Eurobarometri Nuorista eurooppalaisista 53 prosenttia muuttaisi ulkomaille töihin Yli puolet
LisätiedotYRITTÄJÄ HYVÄ TYÖNANTAJA
YRITTÄJÄ HYVÄ TYÖNANTAJA 1 YRITTÄJÄ HYVÄ TYÖNANTAJA Työmarkkinat ovat murroksessa. Suomea varjostanut taantuma on jatkunut ennätyksellisen pitkään. Pk-yritysten merkitystä ei tule aliarvioida taantumasta
LisätiedotJärjestöyhteistyö ja sen mahdollisuudet tulevassa sotessa
Järjestöyhteistyö ja sen mahdollisuudet tulevassa sotessa Länsi-Pohjan soten seutufoorumi 28.2.2017, Kemi Tuula Huttunen Koivumaa Pohjoisen yhteisöjen tuki Majakka ry Järjestöjen toiminnan luonne Järjestöjen
LisätiedotEsimiehestä kaikki irti?
Esimiehestä kaikki irti? Esimiestyön vaatimukset, aikapaine ja vaikutusmahdollisuudet 2.6.2006 2.6.2006 Johtaminen ja organisaatiot muuttuneet! ENNEN johtamistyylit tavoite- ja tulosjohtaminen, prosessiajattelu
Lisätiedot17.3.2014 RAPORTTI LIIKUNNAN VAPAAEHTOISTOIMIJOIDEN ITE-ARVIOINNISTA 2013
Suomen Parkinson-liitto ry Liikuntatoiminta Taina Piittisjärvi Raportti 17.3.2014 1(4) RAPORTTI LIIKUNNAN VAPAAEHTOISTOIMIJOIDEN ITE-ARVIOINNISTA 2013 TULOKSIA Tämä on raportti Suomen Parkinson-liiton
LisätiedotTyöelämä 2020 monimuotoisen työyhteisön mahdollisuudet 11.6.2014 Ritva Sillanterä, Satakunnan ELY-keskus
Työelämä 2020 monimuotoisen työyhteisön mahdollisuudet 11.6.2014 Ritva Sillanterä, Satakunnan ELY-keskus Palkkatuki (vamman tai sairauden perusteella) Työolosuhteiden järjestelytuki Ritva Sillanterä 11.6.2014
LisätiedotVisio: Suomessa Euroopan paras työelämä vuonna 2020
Visio: Suomessa Euroopan paras työelämä vuonna 22 Tilanne 217 neljän mittarin pohjalta Erno Mähönen Suomen työelämä Euroopan paras 22 Visio saavutetaan, kun työpaikat uudistavat ja kehittävät toimintaansa
LisätiedotMiten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa?
Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa? Valtuustoseminaari 23.3.2015 ----------------------------------- Kari Hakari johtaja, HT Tampereen kaupunki, tilaajaryhmä
LisätiedotOn ilo tuoda valtiovallan tervehdys tähän Kankaanpään ryhmäkodin harjannostajaisiin!
30.1.2015 Kankaanpään kehitysvammaisten ryhmäkodin harjannostajaiset Hyvä juhlaväki, On ilo tuoda valtiovallan tervehdys tähän Kankaanpään ryhmäkodin harjannostajaisiin! Tämä hanke on tärkeä monessakin
LisätiedotKansalaistoiminta ja yhteisöllinen varautuminen vanhuuteen. Vanhusneuvostopäivä
Kansalaistoiminta ja yhteisöllinen varautuminen vanhuuteen Vanhusneuvostopäivä 7.11.2018 1 Suomen Sydänliitto ry Tuija Brax, pääsihteeri Suomen Sydänliitto ry Sote- ja maku-uudistuksen vaikutuksista (STM
LisätiedotLausuntopyyntö STM 2015
Lausuntopyyntö STM 2015 1. Vastaajatahon virallinen nimi Nimi - Arene ry 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Nimi - Riitta Rissanen 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi Asema organisaatiossa
LisätiedotPalveluntuottajien eettinen näkökulma
Palveluntuottajien eettinen näkökulma Pirkanmaan sote-uudistuksen eettiset ulottuvuudet, Tampere 15.3.2017 Hyvinvointialan liitto lyhyesti Hyvinvointialan liitto edistää yksityisten sosiaali- ja terveysalan
LisätiedotHYVINVOINTIVALTION RAHOITUS
HYVINVOINTIVALTION RAHOITUS Riittävätkö rahat, kuka maksaa? Sixten Korkman Jukka Lassila Niku Määttänen Tarmo Valkonen Julkaisija: Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA Kustantaja: Taloustieto Oy Kannen valokuva:
LisätiedotTyöntekijöiden näkemyksiä työhyvinvoinnin kehittämisestä ja yhteistoiminnasta työpaikoilla. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK 14.2.
Työntekijöiden näkemyksiä työhyvinvoinnin kehittämisestä ja yhteistoiminnasta työpaikoilla Toimihenkilökeskusjärjestö STTK 14.2.2017 Tutkimuksen taustaa Aula Research Oy toteutti STTK:n toimeksiannosta
LisätiedotJärjestö 2.0 verkostotapaaminen Anne Astikainen Anu Hätinen
Järjestö 2.0 verkostotapaaminen 16.11.2018 Anne Astikainen Anu Hätinen Tuemme järjestöjä maakunta- ja sote-uudistuksen mukaan tuomassa toimintaympäristö muutoksessa. Vaikuttamisen kohteet Luodaan järjestöjen,
LisätiedotVAPAAEHTOISTYÖ JÄRJESTÖTOIMINNAN YTIMESSÄ
VAPAAEHTOISTYÖ JÄRJESTÖTOIMINNAN YTIMESSÄ Järjestömessut 20.3.2018 Lapin ammattikorkeakoulu Sirkka Kellokumpu, SPR Lapinpiiri Suvimaria Saarenpää, Rovaniemen Neuvokas HYVÄÄ ELÄMÄÄ RAKENNETAAN YHDESSÄ Maakunnat
LisätiedotUrheiluseurat 2020. @SipiKoo
Urheiluseurat 2020 @SipiKoo Ennen oli paremmin? Ennen oli helpompaa? Ennen oli ennen. Nyt on nyt. Menestyvä? Hyvän seuran ulottuvuudet Resurssien hankintakyky Jatkuvuus, toimintaympäristön lukutaito Yleinen
LisätiedotLiiton toiminta SPEK:in alueyksikön tukemana
16.1.2012 Liiton toiminta SPEK:in alueyksikön tukemana Pohjanmaan Pelastusalan Liitto ry:n Kehittämisseminaari 13.1.2012 Sirpa Suomalainen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Pohjanmaan Pelastusalan
LisätiedotTYÖTERVEYSLAITOSTA KOSKEVAN TYÖEHTOSOPIMUKSEN ALLEKIR- JOITUSPÖYTÄKIRJA
TYÖTERVEYSLAITOSTA KOSKEVAN TYÖEHTOSOPIMUKSEN ALLEKIR- JOITUSPÖYTÄKIRJA Yleistä Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat 30.8.2013 allekirjoittaneet työllisyys- ja kasvusopimuksen vuosille 2013 2016/2017. Tällä
LisätiedotTilaaja-tuottajamalli sosiaalija terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Merja Ala-Nikkola merja.ala-nikkola@hamk.fi
Tilaaja-tuottajamalli sosiaalija terveydenhuollon palvelujärjestelmässä Merja Ala-Nikkola merja.ala-nikkola@hamk.fi Palvelujärjestelmän ongelmia (Ala-Nikkola & Sipilä 1996) Palvelut ja etuudet ovat joustamattomia
LisätiedotPohdintaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolista tulevissa maakunnissa. Sakari Möttönen
Pohdintaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolista tulevissa maakunnissa Sakari Möttönen 13.10.2016 Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kaksi päätehtävää Auttamis- ja edunvalvontatehtävä (jäsenhyötytehtävä)
LisätiedotYksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveydenhuollossa verkkokirja www.thl.fi/yksityinenpalvelutuotanto
Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveydenhuollossa verkkokirja Julkistamistilaisuus 3.4.2009 1 Kustannukset 2006, miljardia euroa Kustannukset ja henkilöstö eri sektoreilla 2006 julkiset palveluntuottajat
LisätiedotLapin ihmisen asialla TIETOA VAIKUTTAMISTA YHTEISTYÖTÄ
Lapin ihmisen asialla TIETOA VAIKUTTAMISTA YHTEISTYÖTÄ Perustamisasiakirja 30.3.1952: Me allekirjoittaneet perustamme täten Lapin Huoltoväenyhdistyksen, jonka tarkoituksena on kerätä kuntien ja vapaiden
LisätiedotTYÖHYVINVOINTI KOLMANNELLA SEKTORILLA. Selvityksen päätulokset Pekka Kaunismaa & Kimmo Lind
TYÖHYVINVOINTI KOLMANNELLA SEKTORILLA Selvityksen päätulokset Pekka Kaunismaa & Kimmo Lind 30.1.2015 Tavoite ja aineisto Tavoite: tarkentaa kuvaa järjestöjen asiantuntijatyötä tekevien työhyvinvoinnista
LisätiedotUusi liikuntalaki ja sen merkitys vantaalaiseen liikuntaan
Uusi liikuntalaki ja sen merkitys vantaalaiseen liikuntaan Vantaan Liikuntayhdistys ry juhlaseminaari 21.10.2014 ylitarkastaja Sari Virta Lähtökohdat Yhteiskunnan muutos: kansalaisten vähentynyt päivittäinen
LisätiedotJÄRJESTÖ 2.0 PIRKANMAALLA
JÄRJESTÖ 2.0 PIRKANMAALLA Osa STM:n Suomi 100 avustusohjelmaa Jokaisessa maakunnassa Järjestö 2.0 hanke Yhteistyön kehittäminen ja yhteistyömallien rakentaminen järjestöjen kesken sekä järjestöjen ja maakunnan
LisätiedotTYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 4. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2012
4 TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS HELSINGISSÄ 4. VUOSINELJÄNNEKSELLÄ 2012 Helsingin työllisyysaste oli vuoden 2012 viimeisellä neljänneksellä 73,0 prosenttia. Työllisyysaste putosi vuoden takaisesta 0,7 prosenttiyksikköä.
LisätiedotKauppa vetovoimaisena työnantajana
Kauppa vetovoimaisena työnantajana Puheenjohtaja Ann Selin Vähittäiskaupan ennakointiseminaari 10.3.2015 PAM lukuina Jäseniä 232 381 (31.12.2014) Naisia n. 80 % jäsenistä Nuoria, alle 31-vuotiaita 30 %
LisätiedotEUROOPAN PARLAMENTIN SUOMEN TIEDOTUSTOIMISTO KANSALAISTEN KÄSITYKSET EU:N TULEVAISUUDESTA 2009
EUROOPAN PARLAMENTIN SUOMEN TIEDOTUSTOIMISTO KANSALAISTEN KÄSITYKSET EU:N TULEVAISUUDESTA 2009 1 KANSALAISTEN KÄSITYKSET EU:N TULEVAISUUDESTA 2009 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 2 2 MITKÄ ASIAT HUOLESTUTTAVAT,
LisätiedotTyöpaikan huoneentaulun rakentaminen pilottihanke
Työpaikan huoneentaulun rakentaminen pilottihanke Työelämä 2020 hanke yhteistyössä Työpaikkojen työhyvinvointiverkoston kanssa www.tyoelama2020.fi Jaana Lerssi-Uskelin Työterveyslaitos Visio Työelämästrategia
LisätiedotJärjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä
Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen päivän esitys RAY-kiertueella Satakunnassa 25.2.2015 Janne Jalava, RAY, seurantapäällikkö, dosentti
LisätiedotEhdokaskysely 2019 STTK Luottamuksellinen
Ehdokaskysely 2019 STTK 25.2.2019 Luottamuksellinen Taustaa tutkimukselle Aula Research Oy toteutti kyselytutkimuksen eduskuntavaaliehdokkaiden parissa Projektin tavoitteena oli kartoittaa eduskuntavaaliehdokkaiden
Lisätiedot