Golf. Kilpailukalenterissa jokaiselle jotakin. Uusi-Seelanti. Golffarin paratiisi: 2/2010

Transkriptio

1 Golf 2/2010 Kilpailukalenterissa jokaiselle jotakin Golffarin paratiisi: Uusi-Seelanti

2 p u h e e n j o h t a j a l t a k u v a u u t i s i a Look in Golf \ Suur-Helsingin Golf ry.:njäsenlehti 2/2010 \ 24. vuosikerta \ Päätoimittaja Tapio Pekkola, puh \ Ulkoasu Tiina Nevalampi, puh tiina.nevalampi@hansaprint.fi \ Toimituskunta Tapio Pekkola, Sami Kangas, Mikko Salminen ja Tiina Nevalampi \ Toimitusjohtaja Veikko Pelkonen, puh toimitusjohtaja@shg.fi \ Osoite SHG, Rinnekodintie 29, Espoo \ \ Painopaikka TPT-Print Oy, Kiviportintie 17, Helsinki, Timo Lahtinen, puh , fax timo@tpt-print.fi \ Painos 2000 kpl \ ISSN Kansikuvassa Cape Kidnappers ja Jouko Laitinen. Kuvaaja Marja Virta. 2 Tässä numerossa 2/2010 Puheenjohtajalta Päätoimittajalta Toimitusjohtajalta Osakkeenomistajan ja pelioikeuden haltijan edut Kapteenien palsta Junnuasiaa Seuran jäsenet ja kauden kilpailut SHG:n ikimuistoinen matka Islantillaan Uusi-Seelanti on matkailijan ja golffarin paratiisi Postikortti Uusi-Seelannista. SHG:n Raili Nurvala ja Pirkko Andersson tulivat toisiksi Suomen Golfliiton Senioreiden järjestämässä Ilmarinen Openissa Pickalassa Raili oli henkilökohtaisessa scr -sarjassa yhdeksäs tuloksella 85 lyöntiä. Hyvä sijoitus kovassa seurassa. Osallistujia oli yli kuusikymmentä. SHG:n Arja Toivola (keskellä) osallistui ensimmäistä kertaa Ilmarinen Openiin ja pääsi lähtemään ensimmäisessä ryhmässä mukavien pelitovereiden seurassa. Aina on varaa parantaa Suomen Golfliiton liittokokous pidettiin helmikuun alussa Oulussa. Liittokokous hyväksyi liitolle uuden strategian, joka ulottaa vuoteen Tässä uudessa strategiassa painopistealueiksi on nostettu seitsemän aluetta: palvelut, lapset ja nuoret, kilpagolf, osaaminen, talous ja toimintaolosuhteet, viestintä sekä yhteiskuntavastuu. Strategiassa korostetaan Golfliiton tehtävää kaikkien golftahojen yhteen kokoajana vihdoin! Meille tavallisille golffareille ei ole merkitystä sillä puhutaanko Golfliitosta, Golfkenttien yhdistyksestä, PGA:sta tai jostain muusta golfyhteisöstä, vaan meille on tärkeää se, että me saamme asianmukaisen palvelun ja mieluiten samalta luukulta kotikentällämme. Lisäksi on tärkeää, että saamme palvelun ammattitaitoisilta ihmisiltä ja tätä korostaa erityisesti strategiassa mainittu osaaminen. Golfammattilaisten, puhutaan sitten ammattiopettajista, caddiemastereista, toimitusjohtajista tai kenttämestareista, koulutuksessa on edelleen parannettavaa ja vain laadukkaan koulutuksen myötä voimme vaatia itsellemme laadukasta palvelua. Meillä SHG:ssa edellä mainitut asiat ovat olleet aina kohtuullisen hyvällä mallilla. Meillä on toimittu yhdessä yhteisen hyvän nimissä eikä meillä ole ollut ristiriitoja eri etujärjestöjen vuoksi. Osaamisessa on aina parannettavaa, mutta siltäkin osin voimme hyvällä omallatunnolla todeta, että emme me ainakaan huonoimpien joukossa ole. Pitkä historia on luonut perinteitä, jotka ovat siirtyneet osaajilta toisille. Tänä vuonna toteutettu organisaatiouudistus korostaa omalta osaltaan juuri tuota osaamista ja asiakaspalvelua ja uskomme, että shgläisiä palvellaan tällä mallilla entistä paremmin. Kaksikymmentä kymmenen aloittaa myös varsin merkittävän muutoksen. Seuramme täyttää kuluvana vuonna 45 vuotta ja kuin juhlistaakseen tätä käynnistämme merkittävän kenttäparannustyön syksyllä Lakistossa. Kun olen saanut olla alusta lähtien mukana pohtimassa, suunnittelemassa ja kommentoimassa perusparannusta, voin todeta, että lukuisat tunnit, joita on käytetty suunnitelman läpikäyntiin, eivät ole menneet hukkaan. Etuysin uudistus tulee muuttamaan Lakiston pelattavuutta ja kuljettavuutta merkittävästi. Myös takaysin suunnitelmat (jotka vielä eivät ole lopullisesti valmiina) tulevat tuomaan kenttään sellaisia muutoksia, että voidaan hyvin puhua uudesta kentästä. Kaikki edellytykset sille, että Lakiston maine kikkakenttänä ja erittäin raskaana kuljettavana poistuu, ovat olemassa. Uskon, että ammattitaitoisella projektiryhmällä kentästä tulee hieno ja se tyydyttää pelaajiemme tarpeet pitkälle tulevaisuuteen. Kilpagolfia ei pidä unohtaa, vaikka meistä enemmistö onkin tavallisia golfista nautiskelijoita. Tänä vuonna on jälleen syytä odottaa pelaajiltamme menestystä erilaisissa kilpailuissa, sen eteen on taas tehty läpi talven töitä mm. Lauri Hurrin ohjaamissa harjoituksissa. Kilpailukausi huipentuu tietyltä osin elokuun alussa pelattaviin miesten henkilökohtaisiin EM-kilpailuihin Linna Golfissa. Siellä tulemme näkemään amatöörigolfia huipulta ja toivottavasti näemme loppuhuipennuksessa myös oman edustajamme (tai miksei parhaimmillaan jopa molemmat Salmisen veljekset!). Toivotaan kaikille oikein miellyttävää golfkauden aloitusta Pekka Lindroos 3

3 p ä ä t o i m i t t a j a l t a Tiikerilinja kielletty! Blue Monsterin mainos tältä keväältä, The World is Watching. Meiltä ja muualta SHG:n 46:s toimintavuosi tuo tullessaan jälleen uutta, Lakisto uudistuu. Hyvälle alustalle tehtyä kenttää on hyvä uudistaa tämän päivän vaatimuksia vastaavaksi. Samalla poistuu muutama hankala väylä ja muutama raskas nousu. Lakiston perusilme säilyy samana ja se kunnioittaa perinteitä samalla tavalla kuin Luukkikin, vaikka kenttä uudistuu, ilme säilyy. Aiheesta lisää toisaalla lehdessä. SGL Strategiassa suunta on tulevaisuuteen. Paitsi että se on hyvä Suomen golfin kannalta, kannattaa sitä levittää myös maailmalle, ei moista strategiaa ole monessa muussa maassa tehty. Suomalaisten golfseurojen toimijoiden on nyt syytä olla aktiivisia ja ottaa tehdyistä suuntaviivoista täysi hyöty. En nyt suosittele opintopiirejä liiton strategiasta, mutta moni asia on kuluneen kahden vuoden aikana muuttunut Suomen golfissa niin seura- kuin valtakunnallsellakin tasolla. Lamasta huolimatta jatkunut golfareiden määrän kasvu, seurojen jäsenyyskriteerit, alennuskortit, seurojen alueellinen yhteistyö ja osakkaiden oikeudet ovat olleet menneen vuoden kuumimmat puheenaiheet. SHG:lla on kohtuullisen tuore strategia ja visio, mutta ehkä välitarkastelun aika voisi olla paikallaan edellä mainittuhin kohtiinkin viitaten. Tigerista on jo varmaan kaikki kirjoitettu intiimimejäkin yksityiskohtia myöten. Myös golfin kuin kaiken muunkin julkisuuden kohdalla on hyvä kysyä, missä menee julkisuuden raja ja kuinka paljon kohde kestää henkisesti. Tigerin kohdalla tuli myös ilmi ihmisluonnon erilaisuus, ei kaikkia voi panna samaan ulkoa luotuun muottiin ja moraalisääntöihin. Kun henkilö ei pysty elämään annetussa kulississa, niin siitä yleensä jää kiinni, mikä on taas medialle parasta herkkua moraalisella kermalla kuorrutettuna. Erityisen vakava kolaus paitsi golfille, tapaus Tiger on ollut amerikkalaiselle julkikuvalle, jota hänet pantiin puhtaimmillaan edustamaan, omalla suostumuksellaan. Kun ympäröivä yhteiskunta asettaa rajat ja normit tarpeeksi tiukoiksi, silloin on mahdollista, että jostain kohtaa repeää, kun rajat tulevat vastaan. En ole Tigerin moraalin vartija enkä hänen edesottamuksiaan ymmärrä etenkään siinä valossa, mihin julkikuvaan hän oli itse suostunut. Mutta en ole myöskään nähnyt yhtään kirjoitusta siitä, mikä ihmisen moiseen käytökseen ajaa. Tapahtumat ja seuraukset ovat otsikoissa, syistä ei puhuta mitään. Golfissa Tiger on erikoisen lahjakas, ja ehkä muissakin taidoissaan. Mutta hän ei ollut poikkeus mitä tulee henkilökohtaiseen viestintävälineiden käytöön. Tigerkaan ei liene ymmärtänyt sähköposti- tai tekstiviestin olemusta. Kun se sen maailmalle lähettää, yksityisyys on mennyttä. Viestit taltioituvat paitsi vastaanottajalle niin myös teletietoihin. Vastaanottajalla voi olla suuri halu käyttää maailman huipulta tulleita viestejä omiin tarkoitusperiinsä. Tätä läksyä eivät muuten maan viisaatkaan ole vielä oppineet. Muuttuuko ihmisen sielu ja mieli suorituspaineen alla. Mikä merkitys tähän on tarkasti valikoiduilla ravinto ja ravinnekuureilla. Normaaleista urheilunuorukaisista kasvaa hämmästyttävästi muutamassa vuodessa lihaskimppuja, joiden katseesta ja tekemisestä puuttuu ilo. Mihin silloin energiat laitetaan. Tigerin varsinainen ilo taisi löytyäkin aivan muilta vihreiltä veroilta. Tätäkin sietäisi pohtia. Ruotsissa meneillään olevassa majesteettidraamassa on lehdistöstä luettuna samoja piirteitä. Kaksi kolmatta pyörää on jo ilmoittautunut. Prinssipuoliso ei kuulemma kestänyt julkisuuden paineita prinsessan rinnalla. Petettyjen puolisoiden suunta vain meni täysin ristiin. Madeleine lähti New Yorkiin ja Elin matkusti Ruotsiin. Maailman laajuisesti tätä Ruotsin pyttipannua ei voi verrata Amerikassa muhivaan jättimäiseen sirlonpihviin. TV:n välityksellä Tigerista saattoi nähdä, ettei kaikki ollut lippalakin alla kohdallaan; katse, käytös, mailojen heittely, suhtautuminen kanssapelaajiin jne. Tämän sanominen ei ole jälkiviisautta. Täs- 4 5

4 Castel con Turbian päätösväyliä ja klubitalo huhtikuisessa auringossa. tä on puhuttu jo ainakin mennen kahden kauden ajan. Kun Tiger tekee paluuta golfkentille, niin Tigerin pelitoverit ja golflegendat toivovat takaisin kentille paremmin käyttäytyvää Tigeria. Tämän puolesta on puhunut mm. Tom Watson. Tulevaisuudessa Tigerilla on edessään haasteita; urheiluun palaaminen ja mahdollisen perheelämän uudelleen aloittaminen. Viime mainittu lienee suurempi haaste. Aika näyttä miten haasteet onnistuvat. Masters 2010 oli henkisesti Tigerilta lupaava näyttö, kantti kesti. Mutta toisaalta tuloksellisesti se oli Tigerille pettymys. Tulevaisuudessa näemme, kuinka kauan ja kuinka paljon menneet tapahtumat Tigerin sielua ja peliä myllertävät. Muiden pelaajien kannalta haavoittunut Tiger on helpompi vastus kuin aikaisempi Tiger, joka jo pelkällä läsnäolollaan sai monen kanssapelaajan henkiseen handicappiin ja se näkyi suorituksen murenemisena. 18 majorin rajan saavuttaminen tuli henkisesti vaikeammaksi ja ajallisesti pidemmäksi. Niin kuin Nicklaus talvella sanoi, aikaa ja kykyä Tigerilla on, mutta ei tuhlattavaksi. Vastuskin kovenee vuosi vuodelta. Perinteistä perinteisemmin, nyt se taas alkaa. Tosin yhä useammat ovat jatkaneet tai aloittaneet kauttaan mailla, jossa ruoho kasvaa talvellakin. Viime talvi oli rankka muuallakin kuin Suomessa. Pelitaukoa pidettiin mm. Brittein saarilla, Keski- Euroopassa ja jopa Pohjois-Italiassa. Kanarialla ja Aurinkorannikolla lienee pelatun kohtuullisen normaalisti vuoden jokaisena päivänä. Sekä kauden alkuun että jatkamiseen sopii hyvin perinteisten ja lämpimien kohteiden lisäksi mm. Etelä-Saksa, Pohjois-Italia sekä Brittein saaret ja Irlanti. Ohessa vinkkejä paikkoista, joihin pääsee Helsinki Vantaalta kätevästi lennoilla, jos haluaa bongata tai muuten vaihtaa golflomamaisemaa. Milanon Malpensan lentokenttä Pohjois Italiassa. Siellä on 30 km säteellä puolen tusinaa huippukenttää ja useita hienoja kenttiä (Bogogno, Castel Con Turbia, Varese, Bergamo, Milano). Pelaaminen on kohtuullisen edullista euron välissä, mutta majoitus ja ruokailu ovat erittäin edullisia. München ympäristössä Bayernissa on noin 100 kenttää. Kirjo on laaja. Saksalaiset green feet ovat 50 euron molemmin puolin ja kohtuullinen turistielämä perinteisten saksalaisherkkujen äärellä on edullista. Zürichistä pääsee noin tunnissa Bodenseen rannalle, jossa on kaunista ja rauhallista. Kenttiä on useita, joista kolme Saksan parhaasta päästä. Esimerkiksi Konstanzin Golfklubilla ja ympäristössä green fee on viikonloppuna euroa ja viikolla parikymppiä halvempi. Klubilla syö alkuruoan ja pihvin sekä nauttii pari paikallista vehnäolutta alle parin kympin per nenä. Lähistöllä olevaa Schloss Langensteinia pidetään eräänä Saksan parhaimmista. Golfarin paratiisiksi voi kutsua Skotlantia. Edinburghin ympäristössä maailman luokan helmiä useita ja kaiken kaikkiaan yli 100 kenttää. Esimerkiksi Old Musselburgh, jossa on pelattu jo lähes 300 vuotta. Toinen Brittein saarien vanhimpia on Royal Burges Golfing Society, josta jäsenet aikanaan riensivät perustamaan St. Andrewsiin golfseuraa 256 vuotta sitten. Kumpikin on keskustassa ja paikalle pääsee bussilla mainiosti. Kotvan päässä Edinburgista ovat Muirfield ja North Bervick. GF hinnat alkavat 20 sta päätyen reiluun 100 :aan per kierros. Sesongin ulkopuolella loppusyksystä alku keväälle green feet usein pulittuvat. Ravitsemukseen ja lepoon B&B ja pubiruoka ovat oivallisia. Ne ovat edullisia ja kokemisen arvoisia. Riederalpin klubille pääsee vain kabiinilla olkoon kesä tai talvi. Irlannin saari ei ole suuren suuri, mutta kenttien määrällä se on suuri, Dublin lähellä kymmeniä huippukenttiä. Irlanti oli pitkään erittäin edullinen golfkohde, mutta golfturistibuumi on nostanut hintoja kohtuuttomasti verrattuna esim Skotlantiin. Mutta paikkana Irlanti ja Dublin ovat mahtavia. Omat kenttäni olen useimmiten löytänyt oivallisesta Peugeotin Golf Guidesta Best Cources in Europe. Oppaassa on kentän arvostelu, sijainti, palvelut, hotellit ja ravintola sekä green feet. Tosin nämä kentät ovat usein kunkin maan parhaimmasta ja kalleimmasta päästä, mutta yleensä näihin kenttiin en ole pettynyt. Ja tietysti se yleisin kentähaku on GOOGLE, mutta käykää myös kansallisten golfliittojen sivuilla. Sieltälöytyy vinkkejä ja myös koko maan kattavia listoja. Kansallisten liittojen web sivut saat parhaiten Euroopan Golfliiton (EGA) kotisivuilta, josta niihin on linkit. Antoisaa Golfkesää Tapio Pekkola 6 7

5 t o i m i t u s j o h t a j a l t a Ensin yllätti talvi, sitten kevät. Lunta tuli oikein urakalla ja lumipeite oli paksumpi kuin miesmuistiin. Jopa tällaiselle talven ystävälle tuli mieleen, että nyt tällä lumimäärällä jo pärjäisi. Ei olisi huhtikuun alussa uskonut, että vappuna pelataan jo viheriöille. Mutta niin vain kävi, lumet sulivatkin joutuisasti ja pelit saatiin käyntiin mukavasti, hieno homma. Toiminnan kehittämisessä suunnitelmallisuus on erittäin tärkeää, niin myös meillä SHG:ssa. Vuonna 2007 hallitus ja johtokunta päivitti strategiansa vuoteen Yksi keskeinen alue suunnitelmissa oli arvokkain omaisuutemme, kentät. Näin asia silloin kirjattiin: Tavoitteena on kehittää kummastakin kentästä laadukas harrastajalle kohdistettu, ympäristönsä luonnonarvot huomioiva ja jäsenistönsä tarpeisiin sopiva golfkenttä. Kenttiä kehitetään jatkuvasti siten, että ne tarjoavat eritasoisille harrastajille monipuolisen ja riittävän haasteellisen golfkokemuksen. Edelleen kentistä todettiin seuraavaa: Luukin kenttää kehitetään vuonna 2000 laaditun pitkän tähtäyksen kenttäsuunnitelman pohjalta, joka tarkistetaan vastaamaan tämän hetken tilannetta. Lakiston kentälle laaditaan pitkän tähtäimen suunnitelma vuoteen Näiden tavoitteiden pohjalta on ponnisteltu ja Luukin osalta on merkittävimmät perusparannukset toteutettu viime vuosina. Nyt on Lakiston vuoro. Lakiston perusparannusprojektin työt käynnistyvät loppukesästä. Etuysi poistetaan käytöstä elokuun alussa, takaysi on normaalisti käytössä koko kauden. Talven ja kevään aikana suunnitelmat on Lassi Pekka Tilanderin toimesta viety yksityiskohtiin, samoin on kartoitettu urakoitsijavaihtoehtoja sekä käynnistetty tarjouspyyntökierros. Urakoitsijan valinta tapahtuu kesäkuun alussa. Hankkeeseen on perustettu projektiryhmä, mikä koostuu henkilökunnasta, luottamushenkilöistä sekä ulkopuolisista asiantuntijoista. Projektin etenemisestä tiedotetaan omilla kotisivuillamme. Ympäristön huomioimiseen kiinnitämme myös jatkossa enenevässä määrin huomiota. Tiina Kotajärven johdolla on perustettu ympäristötyöryhmä päivittämään ja täsmentämään kenttien ympäristöohjelmia. Ympäristötyöhön osallistuu myös jäsenistömme edustajia. Tähän kauteen lähdemme osittain uudistetulla kenttähenkilöstön kokoonpanolla. Kenttämestarina vastuullaan molemmat kentät toimii Tiina Kotajärvi. Tiinan joukkueessa vakinaisina työntekijöinä jatkavat kokeneet apulaiskenttämestarit Jukka Korkiala ja Kimmo Rissanen sekä huoltomekaanikot Heikki Paasovaara ja Pekka Päällysaho. Kausityöntekijöiden kohdalla tilanne on myös hyvä, vaihtuvuus oli pientä ja näin töihin päästiin heti kauden alussa hyvällä meiningillä. Toinen painopistealue on palvelun ja toiminnan laadun jatkuva kehittäminen. Tällä alueella on aina parannettavaa, asiat voidaan aina tehdä paremmin. Lisäksi tiedottamiseen panostetaan entistä enemmän. Odotukset tällä sektorilla kasvavat koko ajan. Niinpä olemmekin jakaneet myös toimistossa työt osittain uudelleen. Jatkossa palvelupäällikkö Mikko Salminen toimii yhdistyksen toiminnanjohtajana ja allekirjoittanut osakeyhtiön toimitusjohtajana. Pelikauden aikana head caddiemasterina toimii vanha tuttumme Pamela Pelkonen sekä vanhaan malliin Marja Vinni klubisihteerinä. Kuudesta caddiemasterista kahdella, Emilia ja Joel, Pamelan lisäksi on kokemusta aiemmilta kausilta. Uusina miehinä tulevat Vesa, Hasse ja Toni. Tällä tiimillä otamme tulevat haasteet luottavaisin mielin vastaan. Tällä hetkellä golftoimialalla käydään paljon keskustelua eri pelaajaryhmistä ja heidän oikeuksistaan. Pelaaminen ilman osaketta ja pelioikeutta on selvästi lisääntynyt viime vuosina. Syitä tähän on varmasti useampia, eräänlainen rakennemuutos on tapahtunut. Uskon, että kaikilla osakepohjaisilla kentillä klubien vilpitön tavoite on osakkaiden etujen tavoittelu. He ovat klubin omistajia ja ovat sitoutuneet sen toimintaan ja kehittämiseen. Myös meillä hallitustyöskentelyssä ja päätöksissä pyritään erityisesti huomioimaan osakkaat. Mutta koska osakkeiden ja sitä kautta pelioikeuksien määrä on yhtiössämme alhainen, on meidän huomioitava vieraspelaamisen suuri merkitys tulorahoituksessamme. Tämä edellyttää meiltä harkittua toimintaa hyvän kokonaisuuden aikaansaamiseksi. Kuva: Marja Virta Haluan tässä yhteydessä korjata erheellisen käsityksen, mikä aina aika ajoin nousee huhuna esiin eli joskus kuulee kommentteja, että ainaisjäsenet pelaavat ilmaiseksi. Ainaisjäsenyydellä ei ole mitään tekemistä pelioikeuden kanssa. Pelioikeuden antaa ainoastaan yhtiön osake ja jokainen pelioikeus maksaa vastikkeen verran. Ainaisjäsenyys on jäänne 80-luvulta, jolloin silloinen yhdistys hankki varoja tarjoamalla jäsenille mahdollisuutta suorittaa kertamaksuna tulevia jäsenmaksuja. Näin ollen ainaisjäsenet ovat vapautettuja yhdistyksen jäsenmaksusta, minkä he ovat aikanaan suorittaneet etukäteen. Toivotan kaikille pelaajillemme hyvää kesää ja hauskoja pelihetkiä! Veikko Pelkonen Osakkaan ja pelioikeuden haltijan edut kaudella 2010 Vieraan tuominen erikoishintaan Golfauton vuokraus erikoishintaan Osakkaan alle 21-vuotiaat lapset pääsevät automaattisesti juniorikiintiöön (pelikausimaksu on 1/3 hoitovastikkeesta) Osakkaan alle 25-vuotiailla päätoimisesti opiskelevilla lapsilla on mahdollisuus päästä juniorikiintiöön (pelikausimaksu on 1/3 hoitovastikkeesta) Pelioikeutta käyttävällä osakkaalla on mahdollisuus lunastaa edullisesti pelioikeus yhteistyökentille( Nevas Golf, Kurk Golf, Nurmijärvi Golf) hintaan 100 euroa/kenttä tai kaikille kentille yhteishintaan 240 euroa. Mahdollisuus lunastaa Suomen Golfkenttien Yhdistyksen Etukortti 10 euron hintaan. Kortilla voi pelata alennettuun hintaan 30 kentällä Suomessa ja noin 20 kentällä ulkomailla. Paikalta varattavat lähtöajat on varattu ainoastaan osakkaille ja pelioikeuden haltijoille. Lähtöaikojen varaus 7 vuorokautta ennen peliä, vieraspelaajat 3 vuorokautta. 8 9

6 Etikettikurssit Etikettikursseille ovat luonnollisesti kaikki tervetulleita kertaamaan tai keskustelemaan säännöistä. Kurssit on luonnollisesti tarkoitettu uusille tuleville golffareille ja varsik a p t e e n i e n p a l s t a Hyvät jäsenet! Golfkausi on alkanut ja pääsemme taas mukavan harrastuksemme pariin. Muutamat ovat aikaisempien vuosien tapaan ottaneet jo varaslähdön etelän kentillä. Joillakin tuhkasateen vuoksi on tullut odotettua pidempi kauden avausrupeama. Jotta kaikki sujuisi... Otetaan koko porukka sellainen tapa, että olemme hyvissä ajoin kentällä. Yksi varma tapa pilata pelikierros on ryntääminen parkkipaikalta kovalla vauhdilla ykköstiille. Kiireen keskellä toivomme osuvamme palloon, Caddiemasterille ilmoittautuminen jää hoitamatta ja osa pelivälineistäkin on vielä hukassa. Kun tulee ajoissa kentälle ehtii myös venytellä paikat notkeiksi ja välttyä revähdyksiltä, käydä rangella ja puttigreenilläkin hakemassa tuntumaa. Samoin ehtii varmistaa, että mukana on riittävästi juotavaa ja tarvitseville myös lisäenergiaa kierrosta varten. VALVOJAT kiertävät entiseen tapaan arkisin ruuhka-aikoina ja viikonloppuisin sekä tietenkin maanantaisin Luukissa. Heidän tehtävänään on omalta osaltaan seurata pelien sujuvuutta ja näin lisätä viihtyvyyttä kentillä. naisesti käydään perussäännöstö läpi. Jossain määrin voimme pohdiskella myös sääntöjen knoppologiaakin kunhan ei pelästytetä näitä tulevia harrastajia. Seuraottelut Seuraottelu Tuusulaa vastaan pelataan Tuusulassa sunnuntaina reikäpelinä. Joukkueessa tulee olla naisia, miehiä, senioreita sekä tyttö- että poikajunioreita ja kolmesta eri tasoitusryhmästä. Kapteenit kokoavat joukkueen. Naisten seuraottelu Nurmijärveä vastaan pelataan Nurmijärvellä Pelimuoto on tasoituksellinen pistebogey. Seuraottelu Kotkaa vastaan pelataan tänä vuonna Kotkassa lauantaina Pelimuoto on tasoituksellinen pistebogey. Lähempänä ko. peliaikaa caddiemasterille voi ilmoittaa halukkuutensa joukkueeseen. Kaikki halukkaat saavat pelata, mutta kapteeni valitsee halukkaiden joukosta joukkueen, jonka suuruus on riippuvainen vastustajan joukkueen suuruudesta. Seuraottelu SHG-HGK-EGS pelataan sunnuntaina Luukissa. Joukkue muodostuu perinteisesti virkamiehistä pohjalta. Seuraottelu LGK-SHG pelataan myöhään syksyllä Lakiston 9-reikäisellä kentällä. Joukkueen rungon muodostaa mestaruuskilpailujen 10 parasta. Kapteenin kierrokset Tarkoituksena on jatkaa näitä kapteenin kierroksia lähinnä maanantaisin, jolloin aloittelevat pelaajat voivat kierroksen aikana tositilanteissa tutustua sääntöihin ja esittää kysymyksiä golfiin liittyvistä asioista. Kapteenin kierros on tavallisesti 9 reikää, jonka jälkeen kyseinen ryhmä saa jatkaa peliään rauhassa. Tauko puolivälissä Toivottavasti tänä vuonna vältytään kommelluksilta tauon suhteen. Kaikki eivät halua pitää tätä sallittua pientä taukoa, jolloin helposti syntyy ruuhkaa 10. tiillä. Jotta vältyttäisiin kiusallisilta tilanteita toivon, että joustoa löytyy hyvässä SHG:n hengessä ja pelit voivat sujua mukavasti. Tämä tauko on myös hyvä kohta päästää perässä tuleva nopeampi ryhmä ohitse. Mukavaa pelikautta Mara ja Sirpa Kuva: Marja Virta JUNNUT Perinteisellä juniorien kevään Etelä-Ruotsin matkalla huhtikuussa oli tänä vuonna tavallista viileämpää. Hanskoille ja pipoille riitti käyttöä. Vasemmalta: SHG:n junioritoimikunnan uusi puheenjohtaja Jere Nissinen, Risto-Pekka Varstela ja Lauri Viitala. Kuva Joel Virtanen. Curling on muuten paljon vaikeampaa kuin mitä televisiosohvalta katsoen luulisi. Kuva Mikko Salminen

7 Juniorit viettivät viime syksynä Vierumäellä leiriviikonlopun golfin, salibändyn ja curlingin merkeissä. Vierumäen Coach-kentän 6. väylällä Sara Nissinen tähtäsi keltaselta tiillä tarkasti 22-asteisella hybriidimailallaan ja onnistui erinomaisesti: tuloksena Saran golfuran ensimmäinen hole-in-one. Kuva: Pinja Papunen. Helmikuussa seuran edustusjuniorit kävivät omakustanteisesti leireilemässä Espanjassa Costa Ballenassa. Matkalla pelattiin myös junnujen seuraottelu Porvoo Golfin juniorijoukkuetta vastaan. SHG:n junnujen kovempi pelikokemus ratkaisi tällä kertaa 8-3 voittoon. Kuva: Mikko Salminen. Kesäkuun perinteinen junnuleiri meni taas täyteen hyvin nopeasti. Elokuussa järjestetään Lakistossa toinen junnuleiri , jossa on vielä 10 leiripaikkaa vapaana. Elokuun leiri järjestetään samalla perinteisellä junnuleiri-konseptilla. Leiri on avoin kaikille golfista kiinnostuneille junioreille. Leirillä on golfpitoista ohjelmaa aamuyhdeksästä iltapäiväkolmeen. Välillä pidetään lounas- ja välipalatauot. Seuran pro Lauri Hurri on ohjaamassa koko leirin ajan tukenaan monien junnuleirien kokemuksella mukaan taas tulevat seuran aktiiviset senioripelaajat. Elokuun leirin ilmoittautumiset ja lisätiedot junioritoimikunnan vetäjältä Jere Nissiseltä. Kuva: Jarmo Leiniö. Varusmiehenä puolustusvoimien Urheilukoulussa palveleva Tuomas Salminen palkittiin kevään Golfmessujen yhteydessä poikien 2009 Finnish Junior Amateur Rankingin voitosta. Kuva Pekka Tarmio

8 Seuran jäsenet ja kauden kilpailut 2010 Kirjoitan tätä juttua SHG:n järjestämällä golfmatkalla Islantillassa Espanjan etelärannikolla. Meitä on tällä matkalla mukana 16 seuran jäsentä; seitsemän naista ja yhdeksän miestä, neljä pariskuntaa ja loput yksin tai kaksin matkustavia. Olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja haastatellut näitä seuramme jäseniä SHG:n kilpailuihin osallistumisesta. Veteraanit: Sakari aloitti golfin kymmenen vuotta sitten, ei osallistu kilpailuihin, koska ei ole kilpailuhenkinen, paripeliin saattaisi osallistua. Jouko on keilannut kilpaa 40 vuotta ja haluaa pitää golfin mukavana harrastuksena eikä sen vuoksi osallistu kilpailuihin. Jussi on pelannut jalkapalloa melkein koko ikänsä, voittanut mestaruuksia ja aikoo voittaa jatkossa 65 vuotiaiden sarjassa. Osallistuu aina mestiksiin ja vaimon kans- sa SIA-Altia parikilpailuun ja silloin tällöin viikkiksiin. Jalkapallo on harrastus numero yksi. Kirsti pitää golfista, ei ole erityisen kilpailuhenkinen, mutta osallistuu kaikkiin klubitoimikunnan järjestämiin kilpailuihin ja Me Naiset Openiin. Ulla aloitti golfin reilu kymmenen vuotta sitten poikansa kanssa. Ulla kulkee kentälle bussilla ja on tästä syystä työssä käyvänä pelannut yleensä viikonloppuisin. Ulla on osallistunut yhteen kilpailuun (Me Naiset Openiin) kerran vuosia sitten. Kokemus ei innostanut jatkamaan. Arja aloitti golfin seurattuaan kymmenen vuotta miehensä innostusta. Golfin oppimisen myötä kasvoi rohkeus osallistua kilpailuihin ja nykyisin Arja osallistuu viikkiksiin, Me Naiset Openiin ja SIA-Altia Openiin. Marja osallistuu paljon Suomen Golfliiton Senioreiden kilpailuihin, joita pelataan enimmäkseen muilla kentillä. SHG:n kilpailuista mielui- simpia ovat parikilpailut. Eero on ollut SHG:n jäsen vuodesta -94 ja pelaa kilpaa noin kymmenen kertaa kauden aikana. Eero osallistuu aina Talkoisiin, Talkookilpailuihin, Avajaiskilpailuihin, Åkes Cupiin ja kaikkiin mahdollisiin scramble kisoihin. Seniorit: Pertti golfaa paljon ympäri maailmaa, osallistuu aktiivisesti viikkokilpailuihin ja osallistuisi mielellään myös senioreiden mestiksiin, mutta ne ovat aina ajankohtana, joka ei sovi hänelle. Pertti pelaa vain arkisin, on jättänyt viikonlopun lähtöajat työssäkäyvien käyttöön. Hilkka pelaa paljon ja kilpailee mielellään enimmäkseen omalla kentällä, mutta osallistuu naisten kilpailuihin myös muualla. Meillähän niitä ei ole kuin se yksi ainoa Me Naiset Open. Hilkan aviomies Hannu on urheillut paljon nuorena ja kilpailuhenkeä riittää edelleen, pariskunta osallistuu mielellään parikilpailuihin mm. SIA-Altia Avioparikilpailuun. Sari osallistuu kauden aikana kahteen kilpailuun Luukissa, Me Naiset Openiin ja SIA Altia Openiin. Pitää golfista, ei erityisemmin kilpailemisesta, mutta työ rajoittaa molempia. Jukka, Sarin mies, osallistuu noin 20 kilpailuun SHG:n kentillä kauden aikana. Jukka on kiinnostunut lähinnä lyöntipelikilpailuista ja osallistuu mm. mestiksissä sekä yleiseen että seniorisarjaan ja luonnollisesti vaimonsa kanssa SIA Altia Openiin. Midit: Antti aloitti nuorena golfin ja lopetti sen olosuhteiden pakosta ja aloitti uudelleen 4 v sitten. Vuokrasi pelioikeuden Luukista, koska sinne pääsee julkisilla kulkuneuvoilla. Ei osallistu kilpailuihin, koska tekee töitä myös viikonloppuisin. Heli osallistuu naisten kilpailuihin ja miehensä Matin kanssa parikilpailuihin mm. Åkes Cupiin. Matti osallistuu em. parikilpailujen lisäksi muutamaan henkilökohtaiseen kilpailuun kauden aikana. Ei pidä itseään kilpailuhenkisenä eikä osaa/halua ottaa kilpailuja kuoleman vakavasti. Pienestä otannasta huolimatta tuntuu siltä, että ryhmän mielipiteet kuvaavat melko hyvin seuran jäsenten suhtautumista kilpailuihin. Miksi naiset eivät osallistu kilpailuihin? Tätä pohditaan monessa golfseurassa ja yleisesti Suomenkin tasolla. Keskustelin aiheesta viime talvena Pro Antti Vaalaksen kanssa ja hän kertoi USA:ssa olevan yleinen käytäntö, että seuran mestaruuskisoissa on eri sarjoja. Tätä kannattaisi kokeilla Suomi tasolla seniorinaisiin ja SHG:ssä naisiin, senioreihin ja miksei veteraaneihinkin. Naisten osallistumista viikkokisoihin voisi edesauttaa naisille ensisijaisesti varatut lähtövuorot. Tämä järjestely tuli mieleen muistellessani viimekeväistä senioreiden viikkokisaa, johon olin ajatellut osallistua. Löysin netin varausjärjestelmästä minulle sopivana >>> SIA - Altia Openin voittajapari Hilkka ja Hannu Turakainen. SIA - Altia Openin kilpailukierros päättyi Altian tarjoamiin maistiaisiin

9 lähtöaikana tunnetun miespuolisen seniorijäsenen nimen ja lisäsin siihen omani. Lähtöpaikalle ilmestyi kolme miestä ja minä. Miehet avasivat keltaisilta ja minä kipitin punaisille. Ehdin hädin tuskin tiille, kun koko miesporukka pyyhälsi ohi ja jatkoi miehekkäin harppauksin ykkösväylää pitkin. Jossain vaiheessa seurueen vanhin jäsen muisti minut ja sain mahdollisuuden lyödä avauslyöntini. Sama jatkui koko kierroksen, ei nyt ihan joka väylällä, mutta aivan liian usein. Enpä viitsinyt enää sen jälkeen osallistua viikkiksiin, vaikka kuulunkin siihen harvinaiseen naisryhmään, joka pitää kilpailemisesta. Olen pelannut golfia SHG:ssä vähän yli 20 vuotta ja muistan hyvin ajan, jolloin naiset osallistuivat todella innokkaasti Lacoste viikkokilpailuihin. Olisiko nyt niin, että tänäkin päivänä osallistujia löytyisi, jos sopivia sponsoreita saataisiin hankittua. Tiedän, että sponsoreiden hankinta on vuosi vuodelta tiukemmassa, mutta jos sinulla on suhteita sopiviin tahoihin, ota yhteyttä ja tee ehdotus. Haastattelun perusteella parikilpailujen suosio saattaa olla suurempi kuin uskommekaan. Kannattaisi harkita Kesäpari kisaa, joka pelattaisiin kerran kuukaudessa sekä yksittäisenä kisana että sarjana. Jotta jokainen löytäisi helpommin omansa, olen ryhmitellyt kauden kilpailut kohderyhmien mukaan, niinpä jotkut kilpailut on mainittu useammassa kuin yhdessä ryhmässä. Hauskaa yhdessä: Talkoot ja talkookisat Luukissa la ja Lakistossa la 8.5., Vappuhuiskaus la 1.5., Helakisa to BestBall, Midnight Golf pe ja kauden päättäjäiset pe Senioreille: Toukokisa hcp /scr pb/eclectic keskiviikkoisin Avoin Veteraanit ja Seniorit 18 hcp pb, vet, sen su 6.6. Heinäviikkis hcp pb, eclectic, sarjat Y ja S keskiviikkoisin Senioreiden ja Veteraanien mestaruus-kilpailut scr , Avoin Seniorit 18 hcp/scr la Naisille ja miehille: Luukissa Luukin viikkis hcp pb M ja N torstaisin ja PD Golf Open 18 hcp/scr N ja M ja J la Marathon 72 hcp/ scr la 3.7. Heinäviikkis hcp pb, eclectic, sarjat Y ja S keskiviikkoisin SIA-Altia avio- ja avopari Open 18 hcp pb gs la Miesten ja Naisten Mestaruuskilpailut M scr ja N scr la-su Everybody 18 hcp pb la Avoimia kilpailuja: Lakistossa Juniorien aluetour Etelä-Itä 18 scr su 23.5., Golf Digest Open hcp/scr takatiiltä tiistaisin Lakiston viikkis 6-10 tiistaisin hcp/scr takatiiltä. Marathon 72 hcp/scr la 3.7. Ykkösurheilu hcp scramble 2 hlön joukkue la Golf Balance Me Naiset Open on suosittu kilpailu. Open 18 hcp, hcp pb, scr su Luukissa Unikulma Luukki Open 18 hcp/scr Avoin Veteraanit ja Seniorit 18 hcp pb, vet, sen su 6.6. PD Golf Open 18 hcp/scr N ja M ja J la SIA-Altia avio- ja avopari Open 18 hcp pb gs la Avoin Seniorit 18 hcp/scr la Avoin Naru Pari 18 hcp gs, narutasoitus la Vain naisille: Luukissa Me Naiset Open sarjat 0-27,9 ja hcp pb la 12.6., Ladies Day su Lakistossa Hame-hattu ja huulipuna 7.8. yhdeksän reiän kilpailuna. Joukkuekisoja: Lakistossa Ykkösurheilu 18 hcp scramble 2 hlön joukkue la Luukissa SIA-Altia avio- ja avopari Open 18 hcp pb gs la Åkes Cup hcp scramble 2 hlön joukkue su 5.9. ja Avoin Naru Pari hcp gs, narutasoitus la Rangella käy vilske ennen kisoja. Kutsukilpailut: Luukissa Boss 18 scr & Kiho 18 hcp la Kauden kilpailuissa kolmen joukkoon sijoittuneet kutsutaan mukaan. Sovitut seuraottelut: Luukissa SHG-HGK-EGS su 8.8. Lakistossa SHG-LG reikäpeli su Mestaruuskilpailut: Luukki ja Lakisto miehet scr ja naiset scr la-su Luukki Seniorit scr ja Veteraanit scr la-su , Juniorit scr ja Midit scr la-su Perinteiset: Luukissa Avajaiskilpailut 18 hcp su Jussin peruslukema 18 hcp henkilökohtainen scramble la 26.6., Marathon 72 hcp/scr la 3.7. Herkkupähkinä Kinkkukisa 18 scr/hcp pb, etapit scr la Lakistossa Avajaiskisat hcp la 8.5. Juniorit: Lakistossa Juniorien aluetour Etelä-Itä 18 scr su 23.5., Luukissa PD Golf Open 18 hcp/ scr, N, M, J la Marathon 72 hcp/scr la 3.7. Mestaruuskilpailut juniorit scr la-su Lyhennysten lyhyt oppimäärä: scr = lyöntipeli ilman tasoituksia, hcp = lyöntipeli tasoituksin, hcp pb = lyöntipeli tasoituksin pistebogina, eclectic = usean kierroksen reikä kohtaisista tuloksista huomioidaan paras. Joukkuepeleissä: best ball = parin paremman tulos huomioidaan reikäkohtaisesti, hcp scramble kahden hlön joukkue = tasoitukset huomioiva lyöntipeli, jossa molemmat joukkueen jäsenet lyövät palloa ja molemmat jatkavat paremmasta paikasta, hcp pb gs = tasoituksellinen paripeli pistebogina, jossa molemmat lyövät joka tiiltä ulos ja lyövät sen jälkeen vuorotellen, hcp gs, narutasoitus kuten edellä, mutta tasoitus annetaan naruna, jota voi käyttää mm. putin sijasta tai saattaa pallo pois haitasta tai pelaamattomasta paikasta. Marja Virta, SHG:n kilpailutoimikunnasta 16 17

10 SHG:n ikimuistoinen matka Islantillaan Ilmoittauduin elämäni toiselle SHG:n järjestämälle golfmatkalle pikaisesta mielijohteesta heti nähtyäni ilmoituksen netissä. Suurin houkutus oli kohde Islantilla, Espanjan etelärannikolla, jossa en ollut koskaan käynyt. Edellisestä SHG:n järjestämästä ulkomaan matkasta olikin jo kulunut melkein kaksikymmentä vuotta. Silloin kohteena oli Barsebäck Etelä-Ruotsissa. Marja Virta Matkalle lähti sopivan kokoinen 16 hengen porukka, seitsemän naista ja yhdeksän miestä, neljä pariskuntaa ja loput yksin tai kaksin matkustavia seuran jäseniä. Hotelli oli hyvä tasoinen, golfkenttä ikkunan alla ja klubi kadun toisella puolella. Sää- ennuste lupasi aina sadetta ja aamu toi mukanaan mitä parhaan poutapäivän muutamaa kertaa lukuun ottamatta. Lähdimme matkaan sunnuntaina klo ja laskeuduimme Portugalin Faroon 4 tuntia 40 minuuttia myöhemmin. Muutama matkalaukku jäi Helsinkiin, syynä ilmeisesti sisään tsekkausta hidastanut kuljetushihnan oikuttelu, ja niinpä useampi bussi odotteli P-paikalla, kun matkustajat tekivät katoamisilmoituksia kentällä. Netin mukaan Faron kentältä Islantillaan piti olla 50 km, mutta oikea lukema lienee 70. Jos Espanjan ja Portugalin välinen rajajoki ei olisi niin komealla sillalla ylitettävissä, olisimme tuskin huomanneet ajaneemme toiseen maahan. Olimme joskus yhdentoista maissa hotellin aulassa ja kuulimme iloksemme, että hotelli on kattanut meille kylmän iltapalan. Ruokaa oli niin paljon lautasella, että tuskin kukaan jaksoi syödä kaikkea. Painuimme nukkumaan odottaen innokkaasti seuraavaa pelipäivää. Islantillan Golf Resort on rakennettu 27 reikäiseksi vuonna Golfkentän kolme erilaista ysiä ovat Azul 1-9, Amarillo ja Verde Azul on 3007 valkoisilta/2741 keltaisilta /2408 punaisilta pitkä ja on tarkoitettu matalan tasoituksen pelaajille. Ja se piti kyllä paikkansa. Monelta jäi tulos saamatta puolesta välistä pusikkorotkolla katkaistulta 7. väylältä (pitkä par 5). Tarkemmin ajatellen, ainoat helpohkot väylät olivat kaksi viimeistä, jolloin väsymys kävi jo käpälään. Amarillo on valkoisil- Matkalla mukana olivat kuvassa vasemmalta: Hannu Turakainen, Kirsti Backman, Matti Mattila, Pertti Kaikko, Jukka Kangas, Marja Virta, Jouko Ivanoff, Arja Toivola, Hilkka Turakainen, Jussi Toivola, Heli Virkamäki Ulla Mansikkamäki, Eero Pietiläinen, Antti Nieminen, Sakari Merjamaa ja Sari Kangas, Taustalla Islantilla Golf Resortin klubitalo. ta 2949/keltaisilta 2648/punaisilta 2278 pitkä ja sitä kuvataan helpoksi ja sopivaksi korkean tasoituksen golffareille. Heti ensimmäinen väylä, kolmannesta puhumattakaan, kyseenalaisti arvion tekijän kriteerit. Verdellä on pituutta 3119/2885/2537 ja sitä suositellaan keskitason golffareille. Verden ainoa todella vaativa väylä oli seitsemäs, pitkä par nelonen, jossa keskellä väylää majailevat tuuhealatvaiset pinjat pysäyttivät pallot kuin parhaimmatkin siepparit. Näitä kolmea puolikasta yhdistelemällä meillä oli käytössämme kolme erilaista kenttäkokonaisuutta. Kolme päivää kului iloisesti golfia pelaten. Torstai oli vapaapäivä ja pari pariskuntaa oli jo etukäteen suunnitellut lähtevänsä Sevillaan eikä muita tarvinnut puhua ympäri. Vuokrasimme hotellin kautta bussin ja kahta lukuun ottamatta kaikki lähtivät matkaan. Meno-paluu tuli tällä tavoin maksamaan vain 17 euroa henkilöltä. Bussi jätti meidät Jardines de Cristina puistikon laitaan lähelle keskeisiä nähtävyyksiä. Kävimme ensin Infopisteessä hakemassa kartat ja hajaannuimme pienempinä porukoina kuka minnekin. Olin ensimmäistä kertaa Sevillassa ja ajattelin keskittyä olennaisiin. Valitsin ensimmäiseksi kohteeksi Reales Alcázaresin palatsit ja puutarhan. Valtava rakennuskompleksi on peräisin 700-luvulta, jolloin Moorilaiset päälliköt asuivat siellä. Espanjalaisten valloitettua alueensa takaisin, Alcázaresissa asuivat paikalliset aateliset. Suhteellisen pinnallinenkin tutustuminen palatseihin ja puutarhan eri osiin vei pari tuntia. Sopivan tapas paikan löytäminen vei oman aikansa. Netin suosittelema Giraldan nimeä kantava paikka oli ehdottomasti kallein, joten suunnistin sivukujille. Pikku purtavan jälkeen vuorossa oli Giraldan katedraali ja torni. Tornin >>> 18 19

11 Tytöt Hilkka, Marja, Kirsti ja Ulla. rakentaminen alkoi 1184 ja päättyi Se oli alun perin Almohad moskeijan minareetti. Tornin yläosa tuhoutui vuoden 1365 maanjäristyksessä. Katedraali oli suurin, jossa olen koskaan vieraillut. Jos haluaa testata kuntonsa, kannattaa kiivetä kaikki 35 kerrosta kellotapuliin ja takaisin. Portaiden sijasta kävellään ylös ylämäkeä ja alas alamäkeä. Tämä mahdollistaa ylösmenon myös pyörätuolilla, jos työntäjän kunto kestää. Ylhäältä on huikeat näköalat suosittelen lämpimästi. Matkalla on ikkunasyvennyksiä, joissa voi levähtää. Katedraalin jälkeen suunnistin kohti härkätaisteluareenaa Plaza de Torosia. Minulle yritettiin myydä lippuja, josta arvasin, että illalla on näytös. Pääsin alan museoon, mutta en kurkistamaan itse areenalle. Ajaessamme paluumatkalla paikan ohi, arvaukseni osoittautui oikeaksi, paikka oli mustanaan tummiin pukeutuneita espanjalaisia, jotka olivat menossa kauden avajaistaisteluun. Siinä vaiheessa ymmärsin myös mihin siistiin pukuun pukeutuneet miehet, jotka oikaisivat puiston poikki ja joilla oli toisessa kädessä irtoistuin, olivat reippaasti askeltamasta. No tässä vaiheessa jano pääsi yllättämään ja lähdin etsiskelemään jotain varjoisaa katukuppilaa bussin noutopaikan lähistöltä. Näin tutun pariskunnan istumassa paikallisen baarin kadun puoleisissa pöydissä ja liityin seuraan. Vertailimme Sevilla kokemuksia ja odottelimme bussin tuloa. Se tulikin aivan minuutilleen ja kaikki suomalaiset olivat tietysti hyvissä ajoin paikalla. Paluumatkan 1,5 tuntia kului jostain syystä nopeammin kuin menomatka. Liekö syynä vilkas keskustelu matkanjohtajana toimineen Kirstin kanssa. Ilta-uutisissa (CNN ja BBC) näimme sitten kuvia Islannin tulivuoren purkauksista ja kuulimme joistain lentorajoituksista. Mennessämme nukkumaan, emme arvanneet, että se koskisi meitä oikein kunnolla. Perjantaina 8 km korkea tuhkapilvi alkoi levittäytyä ihan tosissaan Pohjois- ja Keski-Euroopan ylle ja lentokielto tuli voimaan lähes koko Euroopan alueella. Söimme aamiaista viattoman tietämättöminä ja lähdimme pelaamaan kenttäyhdistelmää Azul-Amarillo nk. varakilpailuna. Sade ja ukkonen yllättivät koko porukan siinä määrin, että osa lopetti kesken, joten kilpailua ei voitu pitää edes varakilpailuna. Niinpä tyydyimme toivomaan parempaa ilmaa lauantaiksi. Kirsti Backman oli soittanut AK Infotilaisuus terassilla. Matkoille ja pyytänyt lähettämään tietoja ja ohjeita sähköpostiini. Ei kuulunut mitään. Pidimme illalla palaverin ja sovimme, että Pertti Kaikko, jolla oli tietokone mukana, toimiva nettiyhteys hotellihuoneessa ja selkeä näkemys, miten matkanjärjestäjän pitäisi tällaisessa tilanteessa toimia, ottaa yhteyttä AK -Matkoihin. Sovimme yhteisestä infotilaisuudesta joka ilta klo 19 ennen illallisen alkamista. Lauantaina hotellin respa edellytti, että kuittaamme huoneen sunnuntaista maanantaihin ja sen jälkeen päivittäin. Tässä vaiheessa jokaiselle selvisi, ettei täältä niin vain päästä kotimaahan. Ehdimme kuitata kolme vuorokautta omakustannushinnalla esim. yhden hengen huone oli 88 euroa vuorokausi puolihoidolla. Sitten vihdoin AK -Matkoilta tuli tieto hotellille, että he maksavat laskun, jolloin hinta halpeni jonkin verran. Meille tehtiin myös selväksi, että AK - Matkat perii rahat ylimääräisiltä vuorokausilta meiltä. Kävimme taas tekemässä uuden kuittauksen, mutta nyt AK-Toursin laskuun. Lauantaina pelasimme matkan pääkilpailun N ja M pb hcp 18 r Verde-Azul kentällä. Naisten paras oli Arja Toivola ja miesten Pertti Kaikko Myös parhaat scr tulok- Voittajat Pertti Kaikko ja Arja Toivola. set mainittiin. Palkinnot, pääasiassa palloja, tulivat lahjoituksina osallistujilta. Lauantaina kerättiin lista henkilöistä, jotka olivat halukkaita pelaamaan sunnuntaina Portugalin puolella sijaitsevalla Gastro Marim Golfen kentällä. Halukkaita oli seitsemän ja matkaan lähti kuusi, neljä miestä ja kaksi naista. Matkaa oli noin 20 km ja vastassa hieno klubitalo, kaksi 18 reikäistä golfkenttää ja vaihteleva sää. Kenttä oli selvästi tehty autoilla pelattavaksi; pitkät siirtymät ja erittäin kumpuileva. Kenttä oli kaikin puolin hyvässä kunnossa, mutta vaativa. Pro Shop oli hyvin varusteltu ja molemmat rouvat löysivät itselleen jotain kotiin vietävää. Naiset pelasivat kierroksen kaksi tuntia nopeammin kuin miehet. Sunnuntai-iltana tuli AK-Matkoilta ilmoitus, että kaikki halukkaat kotiutetaan bussilla, johon olisi tulossa Lissabonista 14 ja Malagasta 6 henkilöä ja Islantillasta niin monta kuin on halukasta lähtemään ja bussi ajaa kolmen kuskin vuoroin yhtäjaksoisesti Tallinaan asti seitsemän SHG:n porukasta ilmoittautui. Hinta oli alun alkaen noin 400 euroa per hlö, edellyttäen, että kaikki 27 lähtevät. Bussin ja kolmen kuljettajan hinta oli yhteensä euroa. Lähtijät pakkasivat maanantaina tavaransa ja olivat valmiina nousemaan bussiin, kun tuli ilmoitus, että Lissabonin ja Malagan porukat olivat peruneet lähtönsä. Suomen taivaalle oli ilmestynyt aukko ja ilmeisesti se loi uutta uskoa lentojen alkamiseen. No euron jakaminen seitsemällä toi tulokseksi sen verran suuren summan, että tämäkin ryhmä perui lähtönsä. Muutama sanoi myöhemmin, että onneksi bussimatka peruuntui, se olisi ollut tosi raskas. Maanantaina kaikki säännöllisesti lääkkeitä nauttivat henkilöt kävivät apteekissa kysymässä, miten niitä oli sieltä saatavissa. Kaikille lääkkeille ei löytynyt apteekin tietämyksellä vastaavaa ja henkilöt lähetettiin paikalliseen terveyskeskukseen. Talon löytäminen oli tapaus sinänsä. Puolentoista tunnin odotuksen jälkeen pääsi sisään ja sai kuulla espanjaksi, että pitäisi olla EU-kelakortti kaikilla ei ollut ja keskustelu päättyi yksityislääkärin osoitteen saamiseen. Yksityislääkärin vastaanotto oli tietysti kilometrin päässä ja kun sinne asti päästiin, siivoja kertoi espanjaksi, ettei tohtori ole paikalla ja tulee reilun tunnin päästä. Ei tullut. Tilasimme lääkärin hotellille á 80 euroa per lääkeresepti espanjaksi. EU-kelakortti kannattaa hankkia välittömästi, koskaan ei tiedä, milloin palveluja tarvitsee. Siinä se maanantai menikin. Ne jotka eivät odottaneet bussia tai metsästäneet lääkäreitä, pelasivat golfia omalla kentällä. Tiistaiksi ideoitiin BestBall kilpailu. Parien valinta oli Kirstin käsialaa ja kun yksi jäi joukosta pois, pelasi viimeisessä ryhmässä kolme henkilöä Kirsti, Sari ja Pertti. Ryhmä voitti ylivoimaisesti. Matkanjohtaja tunsi selvästi huonoa omaatuntoa ja hankki myös kakkoseksi tulleelle parille Arjalle ja Ullalle palkinnot. Keskiviikoksi Pertti oli varannut halukkaille kuudelle noin 20 km päässä Espanjan puolella olevalta kentältä El Rompido Norte lähtöajat. Muut joko pelasivat kotikentällä tai viettivät vapaa-aikaa kuka mitenkin. Arja ja Marja kävelivät n. 1,5 km matkan lähimpään kauppakeskukseen ja tutustuivat paikalliseen tarjontaan. Ostettavaakin löytyi. Sen jälkeen vietettiin kaksi tuntia erinomaisella lähipelialueella ja isolla puttausviheriöllä. Rangen jälkeen oli hyvä syy mennä uima-altaalle kauhistuttamaan muun maalaisia uimalla ja vesijumppaamalla kylmässä vedessä. Keskiviikkoiltana hotellille oli yllättäen lähetetty uudet lentoliput su klo 20:05 lähtevälle lennolle, vaikka siinä vaiheessa ei ollut minkäänlaista varmuutta lentoliikenteen aloittamisesta. Torstaiksi oli varattu pari lähtöaikaa Amarillo-Verde yhdistelmälle. Vain kuusi lähti matkaan, niin koville otti pelaaminen El Rambido Norten märässä ja pitkässä rafissa ja väyläruohossa. Eniten näytti suututtavan se, että Sur kenttä oli aivan loistavassa kunnossa ja sinne olisi selvästi mahtunut, mutta turistit ohjattiin kakkoskentälle. Perjantaina kahdeksan henkilöä lähti pelaamaan Portugalin puolelle hyväksi havaitulle Gastro Marim Golfen kentälle. Neljä pelasi Islantillan kentällä ja loput neljä viettivät vapaa-aikaa kuka missäkin. >>> 20 21

12 Bussia korjataan. Lauantaina Islantillan kentällä alkoi Matkatoimisto Tarleton Travelin sponsoroima naisten ProAm joukkuekilpailu. Joukkueita oli viidestä maasta seitsemänkymmentä kaikkiaan, joten vapaita lähtöaikoja sai vasta myöhään iltapäivällä. Kolme neljän hengen ryhmää lähti pelaamaan 14: 40-15:00 välillä ja pääsi maaliin viisi tuntia myöhemmin kahdeksan maissa. Pikaisen suihkun jälkeen kiirehdittiin syömään. Palkintojen jako oli illalla terassilla kymmeneltä. Naisten sarjan voittaja oli Arja Toivola 32 pisteellä ja miesten sarjan voitto meni 31 pisteellä Jouko Ivanoffille. Molemmat jakoivat kolehdilla kerätyillä euroilla ostettujen viinipullojen sisällön muiden kanssa. Sunnuntaina vain kolme innokkainta, Pertti, Jouko ja Jukka, lähtivät aamulla pelaamaan. Muut söivät hitaasti nautiskellen aamiaisen ja useimmat pitivät huoneensa 4 tuntia pidempään 21 eurolla. Se oli pieni raha tässä konkurssissa. AK-Matkathan lupasi laskuttaa kaiken ylimääräisestä viikosta maksamansa. Bussin piti tulla klo 17 ja vaikka se tuli puoli tuntia myöhässä kukaan ei hermostunut, sillä Finnairilta oli tullut jo monta tekstiviestiä, jossa ilmoitettiin koneen lähtevän yli kaksi tuntia myöhässä Helsingistä. Emme hermostuneet edes siinä vaiheessa, kun bussissa olleet neljä valkopaitaista portugalilaismiestä purki bussin etupellit ja sovittelivat erilaisia avaimia ja ruuvimeisseleitä kaikkiin mahdollisiin koloihin. Arvasimme pian, että kysymys oli matkatavaraluukkujen aukea misesta. Jossain vaiheessa epäiltiin, että meille oli tilattu kuljetus non stop bussissa neljällä kuskilla Tallinaan. No jossain vaiheessa kuski tuli kysymään meiltä, kuinka monta meitä on ja kuultuaan, että 16, alkoivat miehet siirtää bägejä ja laukkuja oikein urakalla bussin takaosan penkeille ja lattialle. Matkustajat valtasivat bussin etuosan ja niin päästiin liikkeelle. Emme päässeet resort alueelta edes pois kun Pertti huomasi unohtaneensa takin hotellin aulaan ja ei kun takaisin. Lentoasemalla eka tunti kului lähtöselvitysjonossa ja seuraavat kaksi ja puoli Faron lentokentän odotustiloissa. Neilikka vallankumouksen vuosipäivän huomasivat vain tarkkasilmäisemmät suomalaisbrasilialaisen matkaoppaan taskussa olleesta punaisesta neilikasta. Pääsimme koneeseen ja lopulta ilmaankin 22:20 paikallista aikaa. Lennolla kaikille riitti lämmintä ruokaa vaikka lentoemot luulivat koneeseen tulevan 120 matkustajaa ja niitä tulikin yli kaksi sataa. Kyselin eräältä nuorelta lentoemolta, miten lentokielto on heihin vaikuttanut ja hän kertoi jääneensä kolmeksi päiväksi Tallinaan, mutta sieltä pääsi helposti Helsinkiin ja saivat peruspalkan kaikilta päiviltä. Sattumoisin käytävän toisella puolen istui tuttu seniorigolffari, joka aikansa kuluksi toimii Aurinkomatkojen oppaana golfmatkoilla. Hän kertoi, että Aurinkomatkat maksoivat kaikkien lomalaisten hotellimaksut. Meikäläinen ehti juuri ja juuri kotiin, kun AK-Matkoilta tuli lasku maksettavaksi ylimääräisestä viikosta. Nyt kyllä löytyi nopeaa toimintaa. Tulipahan ainakin selväksi se pieni ero suuren ja pienen matkatoimiston välillä. Loppujen lopuksi matka meni hyvin, ensimmäisellä viikolla säät olivat hieman epävakaiset ja kastuimmekin kolme kertaa, mutta ylimääräinen viikko toi mukanaan kauniita pelipäiviä, joista osasimme loppuviikosta jo nauttiakin kun selvisi, että pääsemme lähtemään vasta/jo sunnuntai-iltana. Osa porukkaa olisi jäänyt vielä kolmanneksikin viikoksi. Suurin anti oli mielestäni mahdollisuus tutustua oman seuran jäseniin tavalla, mikä on mahdollista vain golfmatkoilla. Sovimme pelaavamme Islantilla kisan jossain vaiheessa kesää. Toivottavasti SHG sponsoroi silloin palkinnot, ettei taas tarvitse panna hattua kiertämään. No tärkeintähän ei ole palkinto vaan.. (täytä tekstaten). Uusi-Seelanti on golfarin ja myös matkailijan paratiisi Teksti: Jouko Laitinen Kuvat: Marja Virta ja JL Tuntuu olleen tämän kevään trendi, että kaikissa itseään kunnioittavissa golf-julkaisuissa (Seniorigolfari, Golf-lehti) on ollut jutut Uudesta-Seelannista golfkohteena, vieläpä samoilla otsikolla. Niinpä aina ajan hermolla oleva Look in Golf ja sen valpas toimitus pyysi minua kirjoittamaan kokemuksistamme tuosta golfarin paratiisista. Olemme Marjan (Virta) kanssa matkustaneet kolme kertaa sinne maapallon vastakkaiselle puolel- Quennstown Golfkenttä. le ja aina on mailat ollut mukana, vuosina 1991, 1995 ja Matkamme ovat kestäneet 3,5 4,5 viikkoa, jota pidän minimi aikana, kun lentoihin kuluu helposti välipysähdyksineen viidestä kuuteen päivään. Suosittelen suoria lentoja Aasiaan ja väliyöpymisiä mennen tullen niin saa aikaeronkin tasattua ja samalla tulee tutustuttua vaikkapa Hongkongiin. Golfin Uuteen-Seelantiin toivat tietysti britit, ja vanhimmat kentät ovat luvun loppupuolelta. Nykyisin kenttiä on yli neljäsataa, ja se on paljon vajaan neljän miljoonan asukkaan maassa. Kenttien kirjo on suuri niin hinnan, tyylin kuin tyypin suhteen, kaikkia muita paitsi meikäläisiä metsäkenttiä löytyy. Lisäksi bonuksena tulee miellyttäviä yllätyksiä, kylän koko tai greenfeen hinta ei kerro suoraan kentän layoutin vaihtelevuudesta tai tasosta. Näissä mielestäni juuri piilee Uuden-Seelannin golfin se jokin, voit valita sellaiset kentät kuin haluat ja siitä hintaluo- >>> 22 23

13 kasta, mikä kukkarollesi sopii. Samaa löytyy brittein saarilta varsinkin Skotlannista ja Irlannista, joilla on pelattu riittävän pitkään ja vanhat klubikentät ovat säilyttäneet pääosin alkuperäisen layoutin ja hintataso on maltillinen. Olemme pelanneet noin 40:llä eri kentällä Uuden-Seelannin kahdella pääsaarella. Hinnat ovat vaihdelleet 5$ 400$ (1991 1$ oli vajaa 3 mk $ ~ 0,5 ). Voisi kai sanoa, että pelattua on tullut halvin ja kallein, vanhin ja uusin, kuin myös pohjoisin ja eteläisin sekä korkeimmalla sijaitseva kenttä, isolla rahalla tehdyistä turistinähtävyyksistä lampaiden ylläpitämiin kyläkenttiin ja kaikkea siltä väliltä. Hyviä ovat olleet kaikki omalla tavallaan, jotkut ovat kuitenkin jääneet enemmän mieleen kuin toiset. Seuraavassa on kommentteja eri kentistä, klubin nimi, perustamisvuosi, suluissa meidän pelivuosi. Kentät ovat suurin piirtein ajallisessa pelijärjestyksessä. Arvosanoista vastaan ihan itse, taustana omat mieltymykset ja pelitaidot sekä yli kolmesataa pelattua kenttää ympäri maailmaa. Auckland, Titirangi Golf Club 1914 (-91). Ensimmäisen kierroksemme Uudessa-Seelannissa pelasimme sillä hetkellä yhdellä maan arvostetuimmalla ja kalleimmalla kentällä (vuonna $=130mk). Kaunis, vaihteleva ja hyvin hoidettu puistokenttä, mikä oli miellyttävä pelata. Kentän suunnittelija Alister MacKenzie tunnetaan mm. Augusta Nationalin ja Royal Melbournen suunnittelijana. Kannattaa käydä, peliaikaa varmimmin arkipäivänä. Mount Chateau, THC Chateau Golf Course 1932 (-91). Uuden- Seelannin korkeimmalla sijaitseva, 9-reikäinen kenttä, Mount Ruapehun rinteellä noin kilometrin korkeudella. Tuli jotenkin Lappi mieleen, pelasimme illalla ja ilma oli aika kylmä, raffina oli kanervikkoa. Komeat alppimaisemat, kentän taustalla kolme lumipeitteistä toimivaa tulivuorta m korkeita. Kenttä on oikeastaan tasainen peruskenttä, mutta koko alue, jolla klubina toimii eurooppalaistyylinen Chateau- linnahotelli, on nähtävyys. Wanaka Golf Club 1922 (-91, -09). Pelasimme täällä useamman kierroksen, ja kentästä alkoi pitää aina enemmän. Vanhempi etuysi on kaupungin reunalla olevan kukkulan päällä, josta on näkymät Wanaka järvelle ja sen takana oleville Eteläsaaren alpeille. Etuysillä on vanhojen kenttien tyylin muutama aika persoonallinen väylä, takaysi on uudempana ja tasaisempana tavanomaisempi. Kenttä on pelkästään näkymien takia ja myös pelattavuuden puolesta nautittava kokemus, suosittelen. Queenstown Kelvin Heights 1915/1975 (-91, -95, -09) Meidän suosikkikenttämme, täällä olemme pelanneet joka matkallamme. Kenttä on rakennettu Wakatipu järven pyöreälle niemelle, ja väylät menevät osittain sen rannoilla. Aivan mahtavat maisemat ympäröiville vuorille. Kenttä on puistomainen, mutta vaihteleva ja myös korkeuseroja on, tuulella tosi haastava. Suosittelen lämpimästi, yksi parhaista. Te Anau Golf 1965 (-91). Eteläsaaren alppimaisemien kenttä vuorten keskellä Te Anau järven rannalla. Kenttä on kumpuileva ja väylät vaihtelevia. Muistan vieläkin noin 20 vuoden takaa sen rikkumattoman tunnelman, kun tulimme kentälle illansuussa. Paikalla ei ollut ketään, klubikin oli jo kiinni, joten rahat honesty boxiin ja pelaamaan. Aurinko laski hiljalleen vuorten taakse ja varjot kentällä pitenivät. Olimme keskellä rauhaa, miksei golf voi olla aina tällaista. Te Anausta ja lähellä olevasta Manapourista lähtee risteilyjä samannimisille alppijärville. Bluff Golf Club 1937 (-91) Yhdeksän reikäinen kenttä, jonne me- Ruoka oli hyvää ja puolet halvempaa kuin Suomessa. nimme, koska se mainittiin koko maailman eteläisimmäksi kentäksi. Jälkeenpäin tosin kuulimme, että Steward Islandilla (siellä on Kea papukaijoja) Bluffin eteläpuolella olisi kenttä, ja taidetaan sitä pelata golfia Etelänapamantereellakin. Kaikissa kentissä on omat puolensa, tällä mäkeä ensin alas merelle ja sitten takaisin ylös menevällä kentällä se on kova sivutuuli. Vinoista puista päätellen kentällä tuulee aina ja samasta suunnasta, niinpä pelaaminen lammaslaidunten (out) ympäröimillä väylillä oli mielenkiintoista ja kysyi vain rohkeutta ottaa lampaiden päälle riittävästi ennakkoa. Ei Bluffiin golfin takia kannata vaivautua. Dunedin, Chisholm Park Municipal Golf Links 1933 (-91) Kentällä pääsee links tunnelmaan usealla merenrantaväylällä, joilla tietysti tulee melkein aina. Perinteiden mukaisesti griinejä on sijoitettu meren äärellä rantakallioiden reunoille ja vesiesteenä on Tyyni Valtameri. Kenttä on luonteeltaan vaativa kilpakenttä, mahdollisuuksia riskinottoon ja hyvät griinit. Dunedinin vanhoista kentistä, toinen on yli satavuotias Otago Golf Club, tämä on jäänyt paremmin mieleen, joten suosittelen pelaamista. Cristchurch Golf Club Shirley 1873 (-91). Tällä kentällä on käynyt muitakin SHG:läisiä, vuonna 1990 amatöörien MM kisoissa siellä pelasi Petri Pulkkinen. Klubi on saarten vanhin ja perinteikkäin ja kentällä on pidetty lukuisia arvokisoja. Tasainen puistokenttä, pitkä ja strategisesti bunkkeroidut väylät ja griinit. Perinteitä ja perinteistä golfia arvostavalle hyvä valinta kuten veljeskenttä Russley.. Otorohanga, Waitomo Golf 1930 (-91) Tätä kenttää kuvailtiin vuoden 1989 kenttäoppaassa erittäin kauniiksi eikä syyttä. Greenfee oli jotain 20$ luokkaa, mutta kenttä oli erittäin hyvässä kunnossa ja sen erikoisuus on erilajiset kukkaja puuistutukset. Vaihteleva puistokenttä, sopii kaikille. Kävimme kentällä tarkoituksenamme pelata se uudelleen, mutta vettä satoi lähes kaatamalla. Kenttä näytti edelleenkin hyvältä, kannattaa käydä. Lähellä sijaitsevat Waitomo Caves, maanalaiset jokiluolat, joissa on kiiltomatoyhdyskuntia. Suosittelen, unohtumaton kokemus kellua joen viemänä pilkkopimeässä, luolien katossa olevien kiiltomatojen loistaessa kuin tähdet. Paihia, Waitangi Golf Club 1941 (-95). Pohjoissaaren suositulla ja erittäin kauniilla loma-alueella Bay of Islands`lla sijaitseva kaunis ja miellyttävä kenttä jokaiselle. Kenttä sijaitsee kukkulalla ja väyliltä on hienot näkymät merel- Ohope Links

14 Jouko ja lentäjä Mt Aspiring taustalla. le. Vieressä sijaitsee Treaty House, jossa allekirjoitettiin brittien ja maorien sodat lopettanut sopimus Treaty of Waitangi. Lähistöllä on paljon muutakin maorien ja ensimmäisten uudisasukkaiden historiaa. Kaitaia Golf Club 1921 (-95) Kenttä on maan pohjoisin ja sijaitsee ninety mail beachin eteläpäässä (todellisuudessa se on vain 96 km pitkä hiekkaranta), ja se on todellinen links! Kenttä on avoin, tuulinen ja raffi on vähäruohoista hiekkaa, oli kuin olisit bunkkerista lyömässä. Ehdottomasti pelattava, jos siellä päin matkailee. Arrowtown, Millbrook Golf Resort 1994 (-09) Uuden-Seelannin ensimmäinen resort kenttä vanhan kartanon mailla. Edustaa jo uutta aikakautta suunnittelultaan ja myös hinnaltaan 130$. Kenttä on hyvätasoinen, mutta välillä vähän tasapaksu. Kannattaa yöpyä ja pelata, paketti aamiaisineen on kohtuuhintainen. Klubi ja ravintolat ovat vanhan kartanon hienossa pihapiirissä ja rakennuksissa. Cristchurch, Clearwater Golf Club 1995 sir Bob Charles (-09). Kentän on suunnitellut Uuden- Seelannin golf in suuri poika. Kenttä on vain valitettavan tyypillinen nykyresort kenttä, pitkähkö varsinkin punaiselta, ja vielä tasainen ilman puustoa, hyväkuntoinen ja paljon bunkkereita voimakkaasti muotoiltujen greenien ympärillä. Greenfee oli 135$, mielestäni ei aivan hintansa arvoinen. Ohope Golf Club 1971 (-09). Löytö meren ja lahden erottavalla pitkällä hiekkakannaksella keskellä ei mitään. Ihan oikea links, mutta ei kaikkia linksin vaativimpia puolia. Kuuluisaa pitkää linksheinää ei ollut joka väylällä ja väylälle pääsi vähän lyhyemmälläkin avauksella. Sattui olemaan lähes tuuleton aurinkoinen päivä ja peli maistui. Tätä kenttää suosittelen, greenfee oli 40$. Napier Golf Club 1896 (-09) Sisämaan puistokenttä, jossa sitä vanhan kentän tunnelmaa. Kenttä on klassinen, tasainen, puustolla doglegväylät eroteltu brittikenttä, mikä vaatii tarkkaa avauksen sijoittelua ja hyvää lähipeliä. Jo historiallisista syistä kenttä on käymisen arvoinen ja kenttänäkin miellyttävä pelata. Lähistöllä sijaitsevat kaksi hyvää viinitilaa, joista toinen on saarien vanhin. Napier, Cape Kidnappers 2008 (-09). Kenttä on toinen tämän hetken Uuden-Seelannin kuuluisimmista kentistä Kauri Cliffsin kanssa. Kentät omistaa amerikkalainen mijardööri ja niillä on pelattu ammattilaisten Kiwi Challenge kutsukisaa. Molemmat ovat myös Uuden-Seelannin kalleimpia kenttiä, greenfee 400$, me maksoimme 300 griinien hoitotyön takia. Cape Kidnappers on tehty korkeille kalkkikivikallioille meren rannalle noin 50 metriä merenpinnasta. Etuysi on avoimessa kumpuilevassa sisämaassa, mutta takaysillä kalliot työntyvät pitkinä niemekkeinä merelle ja useat väylät menevät niemeä pitkin kohti merta ja sieltä takaisin. Klassisena kääntöpisteenä on korkealla kallion reunalla ja rotkon yli avattava lyhyt par 3 vasempana sivuvesiesteenä koko matkalta meri. Paikoin on ainakin vähemmän pelanneille liian vaikeat osittain sokkoavaukset rotkojen yli. Pelin jälkeen mietimme klubilla kokemustamme ja yhteinen arviomme oli: vaikka näköalat ja useat väylät olivat takaysillä suorastaan huikaisevat, niin kenttä on ylimainostettu, eikä hintansa arvoinen. Arvioon vaikutti myös griinien sen hetkinen tila. Hamilton Golf Club 1911 (- 09). Tästä puistokentästä jäivät erityisesti mieleen valtavat puut. Kenttä on lähes alkuperäisessä layoutissa ja aikansa championship kenttä, jossa on pelattu useita arvokisoja. Vierailemisen arvoinen. Hamilton on vanha ja saarten suuria kaupunkeja, lähtöaika kannattaa varata etukäteen. Minusta näiden Uudesta-Seelannista kirjoitettujen juttujen otsikot eivät liioittele, maa on golffarin paratiisi, mutta haluan ehdottomasti lisätä, että muutakin nähtävää ja ulkona tekemistä on tolkuttomasti. Jos pidät hyvästä ruoasta tai viineistä, niin tämä on oikea paikka. Viineistä voisi kirjoittaa aivan oman juttunsa, maahan on näiden 20 vuoden aikana noussut valtava määrä uusia isompia tai pienempiä viinitiloja, joihin kaikkiin pääsee tutustumaan ja maistelemaan menemällä vain paikalle. Matkailun kannalta on vielä eräs tärkeä seikka, kiwit ovat välittömän ystävällisiä ja auttavaisia ulkomaisia turisteja kohtaan ja sellaisen ystävällisyyden muistaa aina. Hyödyllisiä nettiosoitteita ovat org.nz, Queenstown, taustalla Remarkables -vuoret. Wine Tour! 26 27

15 Kilpailumuoto Tasoitusraja Tee Kilpailumaksu Ilmoittautuminen Osanottajat Palkinnot Greensome Tasoitus 18 lp hcp gs pb, paras scr palkitaan. 36 Miehet keltainen ja naiset punainen. Vieraat 40, jäsenet 15 (sisältää keittolounaan) per henkilö. Torstaina 8.7. klo 18 mennessä pareittain. Max 48 paria, yhteislähtö klo 9:30. Paras SCR ja 6 parasta hcp -tulosten perusteella. Lisäksi arvontapalkintoja läsnä olevien kesken. Palkintoina Altian viinejä ja SIA:n lahjatavaroita, jaetaan heti tulosten selvittyä. Greensome on nelinpelin muunnelma. Molemmat joukkueen pelaajat lyövät aloituslyöntipaikalta. Joukkue valitsee toisen pallon aloituslyöntipaikoilta pelatuista palloista pelipallokseen. Valitulla pallolla jatkaa peliä se pelaaja, jonka pallo poimittiin pelistä pois. Palloa lyödään tämän jälkeen vuoron perään. Huomautus: Greensomessa ei voida pelata tiiltä varapalloa. Jos molemmat pallot katoavat tai menevät ulos, joukkue valitsee toisen pelaajan pallon (esim. pelaaja A). Joukkueen toinen jäsen lyö uuden pallon siltä tiiltä, jolta A pelasi. Kyseessä on tällöin kolmas lyönti. Matalamman tasoituksen pelaajan pelitasoituksesta (slope) otetaan huomioon 60 % ja korkeamman tasoituksen pelaajalta 40 %. Molempien näin lasketut tasoituslyönnit lasketaan yhteen. Saatu tulos pyöristetään 28