LAHETYSVIESTI. nro 4, joulukuu SANAT JA TEOT - evankeliumin asialla!

Transkriptio

1 LAHETYSVIESTI nro 4, joulukuu SANAT JA TEOT - evankeliumin asialla!

2 Tässä lehdessä: Ihmeellisesti tehty naisfoorumi s. 2 Sinikka Pohjalainen Pääkirjoitus s. 3 Martti Ahvenlampi Impact Madrid vei evankeliumin espanjalaisille s. 4 Veera Tikkakoski Aktiotentissä Katja Forsberg s. 5 Trans4mission 08 rohkaisi etsimään omaa paikkaa lähetystyössä s. 6 Karoliina Jylhä Lähetystyön motiivina rakkaus Jumalaan s. 7 Mirkka Lehtimäki Siitä puhe mistä puute s. 7 Samuel Autio Kristillinen perhemalli auttaisi Thaimaan lapsia s. 8 Tiina Voutilainen H-H Hyppönen uusien haasteiden edessä s. 10 Kai Loikkanen Intiassa on hädänkin keskellä pilkahdus toivosta s. 12 Timo T. Pellinen Ruby Munasishe toivoo perheväkivallan vähenevän s. 14 Eero ketola Tellervo Ketolan lähetyskutsu vei lasten pariin s. 15 Eero Ketola Kesä Israelissa Keskustelu Jumalasta ja läheiset avaavat yhteyden s. 16 Opiskelupaikkana Continental Theological Seminary, Belgia s. 18 Jaana Forrström Pysähryspaikka ajetaan sinne, missä nuoret ovat s. 19 Eero Ketola Etukannen kuva Erkki Inkiläinen Naisfoorumi - Ihmeellisesti tehty Helmikuun puolivälissä vietämme jälleen ystävänpäivää. Tuo viikonloppu on muodostunut jo perinteisesti Naisfoorumin ajankohdaksi. Ensimmäinen upea tapahtuma pidettiin Forssassa ja toinen Joensuussa. Evankelistakodin lisäksi mukana järjestelyissä ovat olleet paikalliset helluntaiseurakunnat. Nyt on vuorossa Pohjanmaa, jossa Alajärven helluntaiseurakunnan kanssa saamme järjestää kaikille naisille tarkoitetun Naisfoorumin. Naisfoorumin tarkoitus on olla tukemassa ja rohkaisemassa seurakuntien naisia löytämään omien kykyjensä ja lahjojensa kautta oma paikkansa palveluksen työssä. Naisfoorumi alkaa jo perjantai-iltana ohjelmallisella juhlaillallisella Kanavan Kievarissa. Juhlassa kuullaan muun muassa Alajärven kaupungin tervehdys sekä musiikkiopiston jousiorkesterin soittoa. Illalliskortti on varattava etukäteen ennakkoilmoittautumisen yhteydessä. Raamattutunnillaan Global Universityn rehtori Pastoripariskunta Martti ja Raili Ahvenlampi toivottavat naiset eri puolilta Suomea sydämellisesti tervetulleiksi. Taina Karhu luo pohjaa naisena olemisellemme aiheella Ihmeellisesti tehty. RE-terapeutti Päivi Kaila käsittelee erilaisia tienviittoja matkalla eheytymiseen. Psykologi-psykoterapeutti Karita Tupeli pureutuu aiheeseen luennoillaan erilaisuus, vuorovaikutus ja tunteet. Hän myös käsittelee kriisin kohtaamista yhdessä kanavassa. Muissa kanavissa saamme ohjeita käytännön tilanteisiin rinnallakulkijan/sielunhoitajan tehtävässä. Kanavassa Minusta on! Taina Karhu rohkaisee naisia löytämään oman paikkansa omissa seurakunnissaan. Luvassa on myös monipuolista ja tasokasta musiikkia. Paikallisten musiikkiryhmien lisäksi mukaan on jo lupautunut Anne Juurikkamäki Helsingistä sekä kokkolalainen Zonus-kvartetti. Unohtaa ei voi myöskään Evankelistakodin monipuolista esittelyhetkeä, jonka päätteeksi saadaan nauttia ystävänpäivän kakkukahvit. Rukouksen hoitavasta merkityksestä puhuu Evankelistakodin johtaja Raakel Jussila raamattutunnillaan, joka johdattelee meitä rukoushetkeen. Jumalan rakkauden ilmapiirissä, keskinäisessä yhteydessä ja ystävyydessä voimme jakaa kokemuksiamme ja asioitamme sekä rukoilla toistemme puolesta rukousryhmissä. Ystävänpäivän iltana on kaikille avoin musiikkijuhla, jossa musiikin ja todistuspuheenvuorojen lisäksi kuulemme evankelista Henna Oravan julistusta. Jos mieltäsi askarruttaa kysymys onko minusta, niin suuntaa matkasi Naisfoorumiin. Jumalalla on varattuna sinulle vastaus vastaus, joka voi yllättää sinut myönteisellä tavalla. Tapahtuma voi olla elämässämme uuden alun mahdollisuus, kun Pyhä Henki saa koskettaa ja avata sisäisiä lukkoja ja särkeä niitä suojakerroksia, joita olemme oman minuutemme ja sisimpämme ympärille rakentaneet suojellaksemme itseämme. Tule kokemaan löytämisen riemua - sinä Jumalalle rakas! Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. (Sef. 3:17). Lisätietoja voit lukea evankelistakodin nettisivuilta, evankelistokoti.fi Pohjanmaa kutsuu tervetuloa Alajärvelle ! Lapsi- ja nuorisotyötä arvioitava uudelleen Helluntaiseurakunnissa on alusta alkaen tehty lapsityötä. Pyhäkoulut, erilaiset lasten kerhot ja leirit ovat useimmille helluntaiseurakunnan jäsenille tuttuja. Varhaislapsuudessa ja nuoruusvuosina saimme olla niissä mukana, ja moni saikin jo aivan lapsena tulla uskoon. Seurakunnan keskellä saimme kasvaa hengellisesti ja sosiaalinen kanssakäynti toi hyvää vertaistukea lapsen ja nuoren kehitykseen. Meillä seurakunnan vanhimpina ja päättäjinä on paljon hyviä omakohtaisia kokemuksia lapsuus- ja nuoruusvuosien lapsityöstä. Silti voimme helposti unohtaa lapsityön tärkeyden ja sen, miten sitä tulisi tehokkaasti kehittää ja kannustaa. Me olemme jo pitemmän aikaa eläneet seurakunnissamme massakokouskulttuurin aikaa. Usein haluamme panostaa näyttäviin yleisötapahtumiin, joilla on oma paikkansa seurakunnan evankelioimisessa. Ne eivät kuitenkaan voi korvata vähäisessäkään määrin sitä työtä, jota tehdään lasten ja nuorten parissa viikosta toiseen. Tällä työllä on pitkä ja kauaskantoinen vaikutus lasten ja nuortemme elämään sekä seurakuntakasvuun. Lapsi- ja nuorisotyön tarve on koko yhteiskunnassamme voimakkaasti kasvanut. Tämä aika asettaa suuren haasteen kristillisestä uskontokasvatuksesta seurakunnille. Kotien, koulujen ja koko yhteiskunnan tarjoama kristillinen kasvatus on vuosivuodelta vähentynyt. Onko meillä seurakuntina ja seurakuntiemme päättäjinä oikea tilannekuva aikamme lapsista ja nuorista? Mitä heille kuuluu ja minkälaisten elämänarvojen perustalle he elämäänsä rakentavat? On aika herätä Kysymykseen ihmisen alkuperästä vastattiin ennen, että Jumala on luonut ihmisen ja ihmisen tulee elää Raamatun opettaman hyvän moraalin mukaan. Tällä hetkellä ajatellaan, että ihminen tuli olevaksi sattumalta ja on henkiinjäämisen taistelussa kehittynyt eläin. Tämä darwinistinen opetus kasvattaa ihmisiä, joilta jää puuttumaan elämän arvo ja tarkoitus. Kun Jumala Luojana on otettu pois, tilalle valitaan helposti ateismi, väkivaltaiset ideologiat ja monet muut konfliktiin perustuvat näkemykset maailmasta. Viimeisen vuoden ajalta meillä on surullista tilastoa koulumaailmasta tämän kaltaisesta kehityksestä. Helluntaiherätyksessä on kaikkien uskovien aika herätä rukoilemaan ja toimimaan maamme lasten ja nuorten hyväksi. Seurakuntien päättäjien on aika arvioida uudestaan työn painopiste ja mihin todella kannattaa nyt panostaa. On seurakuntia, jotka ovat kehittäneet toimintaansa tähän suuntaan jo vuosia. On innostettu ja koulutettu vapaaehtoisia lapsityöntekijöitä, jotka sitoutuvat pitkäjänteiseen työskentelyyn. On seurakuntia, jotka ovat palkanneet kokoaikaisia lapsityöntekijöitä ja muutenkin budjetoineet lapsi- ja nuorisotyöhön enemmän toimintavaroja. Pääkirjoitus Koulutyö ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin Pohjanmaalla on helluntaiseurakunnilla ollut parhaimmillaan kolme koulutyöntekijää. On surullista, että nyt kun koulut ovat avoinna, meillä on usean vuoden ajan voitu pitää vain yhtä yhteistä koulutyöntekijää - varojen puutteen takia. Pohjanmaan seurakunnat ovat kyllä muutamaa seurakuntaa lukuun ottamatta hyvin mukana yhteisessä koulukannatuksessa. Kuukausittainen kannatusosuus seurakunnan jäsentä kohti on vain niin pieni, että toisen koulutyöntekijän palkkaamiseen ei ole mahdollisuuksia. Koulutyö on sitä lähetystyötä, joka on lähellämme ja johon nyt olisi aika satsata enemmän. Martti Ahvenlampi Kiitokset Saaralle Pohjanmaan Lähetys ry:n hallituksen puheenjohtaja Martti Ahvenlampi ja hallituksen jäsen Timo Syrjälä kiittivät lahjan kukkien kera Saara Tikkakoskea kahdeksan vuoden mittaisesta työrupeamasta Pohjanmaan Lähetysviestin päätoimittajana. Sinikka Pohjalainen

3 IMPACT MADRID vei evankeliumin Espanjalaisille Lokakuun lopulla moni eurooppalainen suuntasi lentonsa Espanjaan. Euroopan helluntaikonferenssi PEC:n yhteydessä järjestetty evankelioimistapahtuma Impact Madrid 08 tähtäsi evankeliumin levittämiseen eteläeurooppalaisessa pääkaupungissa. Noin 200 aktiolaista tulivat pääasiassa Belgiasta, Suomesta, Espanjasta, Ranskasta, Saksasta sekä Hollannista. Mukana oli myös Euroopan ulkopuolisia osallistujia, ja aktiolaisten ikähaarukka oli laaja. Tapahtuma ei ollut vain nuorten tempaus. PEC-konferenssin aikana myös tuhannet tapahtumavieraat kutsuttiin mukaan ihmisten kohtaamiseen. Tehtävä: Jeesusta tunnetuksi Suomesta mukana olivat tiimit Oulusta ja Kajaanista, sekä yksittäisiä osallistujia mm. Seinäjoelta. Tiimit palvelivat katuevankelioinnissa, johtivat ylistystä, ja suomalaiset olivat mukana myös tapahtuman järjestelyvastuissa. Seinäjoen tiimi vastasi aktion aikana tapahtumatoimiston ylläpidosta. Evankelioimistilanteissa aktiolaiset jakaantuivat ympäri Madridia ja kertoivat Jeesuksesta sekä katukokousten että henkilökohtaisten kohtaamisten kautta. Esirukoukset tuntuivat, ja ihmisten sydämet olivat auki. Jumala johti aktiolaisia kohtaamaan etsiviä ihmisiä. Oulun 16-henkistä aktioryhmää luotsasivat Henri (19) ja Anne (20) Tuhkala. Miljoonakaupungin rytmissä työ ei ollut aina helppoa, esimerkiksi pitkät metromatkat vaativat veronsa ja muutaman lompakonkin. Mutta palvelualtis ryhmä oli mukana siellä, missä Jumala toimi. Jumalan tekoja Aktion aikana jaettiin liki evankelioivaa kutsua Madridin tunnetulla härkätaisteluareenalla järjestettyyn PEC-konferenssiin, jossa oli myös selkeästi evankelioivia tilaisuuksia. Katutilanteissa nelisenkymmentä henkilöä jätti yhteystietonsa haluten esirukousta ja kontaktin seurakuntaan. Monet pyysivät Jeesusta elämäänsä, ja tapahtuma jätti jäljen myös aktiolaisiin ja Espanjan uskoviin. Huomattuaan, että evankeliointi toimii, monet päättivät toteuttaa vastaavia tempauksia myös omissa kaupungeissaan. Lisäksi suuri osa osallistujista ilmaisi mielenkiintonsa lähteä mukaan seuraavallakin kerralla. Katseet kääntyivät kohti Itävaltaa, jossa toteutetaan ensi vuoden aikana IMPACT AUSTRIA Katse Itävaltaan 2009 Impact Austria on koko ensi vuoden kestävä evankelioimistapahtuma, jonka järjestäjinä ovat Euroopan helluntailiikkeiden yhteistyöelin PEF, sen nuorisotyön haara PEFY sekä Itävallan helluntailiike. Ideana on pitkin vuotta järjestää aktioita ympäri maata. Kenties juuri sinun seurakunnastasi voisi lähteä mukaan tiimi, joka palvelisi esimerkiksi nuorten, lasten tai maahanmuuttajien evankelioimisessa. Espanjan ja Itävallan tapahtumien järjestäjät haluavat haastaa Euroopan uskovia keskitettyyn esirukoukseen niin Impact Madridin tulosten kuin Itävallan puolesta. Rukoillaan, että jo tehty työ tuottaisi hedelmää. Ja valmistellaan rukouksin alppimaan aktiovuotta. Tähtäimenä on hengellinen läpimurto Euroopassa. Teksti Veera Tikkakoski Kuvat Miika Tynkkynen Aktiotentissä Katja Forsberg Kuka olet? Olen 22-vuotias opiskelija Oulusta, jonka syksyä ovat värittäneet tiivis opiskelu kristillisen kasvatuksen parissa ja Espanjan aktio (IMPACT MADRID). Jumala on laskenut sydämelleni lapset ja heidän vanhempansa. Miksi lähdit mukaan? Olen kokenut aktioissa mukanaolon hengellisesti tärkeänä. Pääsen näkemään seurakuntien toimintaa eri puolilla maailmaa ja opin jotain siitä, miten monella tavalla Jumalaa voi palvella. Kulttuurit ovat rikkaus, mutta ne eivät saisi rajoittaa meidän uskoamme liikaa. Kristus on vapauttanut meidät todelliseen vapauteen, joka ylittää kulttuuriset rajat. Millainen kokemus aktio oli? Impact Madrid oli hieno kokemus. Haasteita aktiossa on aina, mutta ne vain lisäävät yhteyttä aktiolaisten kesken sekä vaativat luottamaan Jumalan suuruuteen. Kerro näkemistäsi Jumalan teoista Kaikkein hienointa aktiossa oli nähdä, kuinka nuoret tiimin jäsenet löysivät omia armoituksiaan ja hengellisiä lahjojaan. Saimme myös rukoilla metromatkoilla ihmisten puolesta, ja Jumala johdatti meidät ihmisten luo, jotka etsivät seurakuntayhteyttä tai olivat muuten vaan kiinnostuneita Jumalasta. Näille ihmiselle oli helppoa kertoa Jumalasta, sillä Jumala oli jo vetänyt heitä puoleensa etukäteen. Mitä mieltä aktioista yleensä? Aktiot ovat hyvä keino päästä lähelle Jumalaa. Matkoilla myös tutustuu uusiin ihmisiin ja vanhoistakin ystävistä löytyy uusia piirteitä. Ne ovat myös hengellinen tehokuuri, siellä kasvatetaan hengellisiä aikuisia. Entä tarpeesta evankelioida Eurooppaa? Eurooppa tarvitsee Jeesusta aivan yhtä paljon kuin kaukaisemmatkin maat. Monesti meidän on helppo lähteä kauas, mutta lähellä olevat ihmiset ovat vaikeampia huomata. Kuitenkin Jeesus sanoi ensin Jerusalemissa, sitten Juudeassa ja aina maan ääriin saakka. Minun elämässäni se tarkoittaa sitä, että evankeliointi on aloitettava Oulusta, sitten Euroopasta ja lopulta mentävä kaikkeen maailmaan. Mitä Jumala tekee aktioiden kautta? Ihmeitä ihmisten elämässä. Uskovat oppivat luottamaan Jumalaan, kun näkevät hänen toimivan heidän kauttaan maailmassa. Viesti aktiota harkitsevalle kaikenikäiselle? Erään arvostamani saarnamiehen Bill Willsonin sanoin: Tarve on kutsu! Aina ei tarvita tulikirjaimia seinille, joskus täytyy vaan ilmoittautua mukaan. Siunausta!

4 Trans4mission08 rohkaisi etsimään omaa paikkaa lähetystyössä Trans4mission08 eli kristittyjen yhteinen nuorten aikuisten lähetyskonferenssi pidettiin Helsingissä. Konferenssi keräsi yhteensä yli 600 nuorta aikuista ja lähes 250 eri lähetysjärjestöjen edustajaa ja vapaaehtoista. Tapahtuman järjesti Suomen lähetysneuvosto ja MESK (Maailman Evankelioimisen Suomen Keskus). Yli seurakuntarajojen Tapahtuman ideana ja tavoitteena oli tarjota nuorille aikuisille konkreettisia mahdollisuuksia löytää oma paikka lähetystyössä, vahvistusta kutsumukseen, uusia ystäviä yli kirkko- ja seurakuntarajojen, tutustumista järjestöjen toimintaan, Jumalan läsnäoloa ja innostavaa ohjelmaa. Ulkomaisina puhujavieraina olivat kastittomien dalitien keskuudessa Pohjois-Intiassa työtä tekevä Moses Parmar ja Israelin, Länsirannan ja Gasan arabeja tavoittava JEO-järjestön johtaja Rami Fellemon. Suomalaisia puhujia olivat muun muassa Kalevi Lehtinen, Eero Junkkaala ja Janne Sironen. Puheissa tuotiin esille muun muassa maailman lähetystilannetta, lähetystyön monimuotoisuutta ja sitä, kuinka meillä jokaisella on oma paikkamme ja tehtävämme lähettäjänä tai lähtijänä. Evankeliumia sanoin ja teoin Konferenssin ohjelmassa oli yhteisten tilaisuuksien lisäksi yksitoista kanavaa, joissa syvennyttiin lähetystyön eri osa-alueisiin alustusten ja ryhmäkeskustelujen kautta. Eniten osallistujia keräsi kokonaisvaltaista lähe- tystyötä käsittelevä kanava, jossa pohdittiin, kuinka evankeliumia voi kertoa sekä sanoin että teoin. Muita kanavia olivat muun muassa valmentautuminen lähetystyöhön ja ammatin kautta kentälle, Eurooppa lähetyskenttänä ja uususkonnollisuus, mediatyön mahdollisuudet, maahanmuuttajatyö sekä rukous ja lähettäminen. Musiikin kautta saatiin tuulahduksia ympäri maailmaa lähetyskentiltä. Lauantain konsertissa AK-bandin rytmikäs etnomusiikki vei kuulijoita myös kuvien ja tarinoiden kautta eri puolille maailmaa. Sunnuntain tilaisuuksien afrikkalaistyylisestä musiikista vastasi Jakaranda-yhtye, joka johti osallistujia yhteislauluun sekä suomeksi että muun muassa swahilin kielellä. SUHE-band ja JoyHill-yhtye johtivat yleisöä ylistykseen. Basaarissa oli mahdollisuus tutustua eri lähetysjärjestöihin ja niiden tekemään työhön. Pöydät notkuivat esitteistä, kirjoista ja muusta materiaaleista. Värikkäät pöydät houkuttelivat asiakkaita ja keskustelu basaaripöytien ääressä olikin hyvin vilkasta. Rauhallisempi keskusteluympäristö löytyi Keitaalla, jossa oli mahdollisuus keskustella kokeneen lähetin kanssa omasta lähetysnäystä. Näky vahvistui Lähetyskonferenssin osallistujamäärä yllätti järjestäjät positiivisesti. Lähetystyö kiinnostaa edelleen nuoria aikuisia ja monet ovat valmiita myös lähtemään itse maailman ääriin. Konferenssin parhaimpana antina koettiin erityisesti kristittyjen yhteys. Oli hienoa saada ylistää Jumalaa yhdessä yli kirkko- ja seurakuntarajojen. Lähetystyön monipuolisuus ja erilaisten ammattien tarpeellisuus lähetystyössä olivat hyvin esillä. Monet osallistujat kertoivat oman lähetysnäkynsä vahvistuneen ja selkeytyneen konferenssin aikana. Kalevi Lehtinen esitti konferenssiyleisölle haasteen. Uskallammeko lähteä seikkailuun, jossa Jeesus lausuu sinulle nuo sanat: Tämän minä tein sinun puolestasi mitä sinä teet minun puolestani? Karoliina Jylhä, Trans4mission08 projektisihteeri Lisätietoa ja materiaalia tapahtumasta löydät -sivuilta. Kuvat Andrei Frants ja Jussi Hyvösaho Rami Fellemon Tapahtumavieraan kokemuksia Lähetystyön motiivina rakkaus Jumalaan On olemassa vain kolme mahdollisuutta: olla lähettäjä, lähtijä tai tottelematon. Nämä John Piperin sanat nousivat jälleen mieleeni istuessani Trans4mission08 tapahtuman monisatapäisen kuulijakunnan keskellä. Näitä kolmea olen itse varmuudella jo ollut omassa elämässäni. Se mikä näistä kahdesta ensin mainitusta on roolini tulevaisuudessa, on vielä avoin kysymys. Nuorten aikuisten lähetyskonferenssi tarjosi oivallisen tilaisuuden kohdata samassa veneessä olevia yli kirkkokuntarajojen. Osallistujien mielissä ja keskusteluissa olivat samat kysymykset; kuinka löytää oma paikkansa lähetystyössä, lähetyskäsky kuuluu kaikille entä kutsu, onko motiivini ja näkyni oikea ja aito, miten saada varmuus kutsusta, miten toteuttaa lähetyskäskyä oman työn ohessa vieraassa maassa, miten toimia aktiivisesti lähettäjänä, miten aloittaa valmentautuminen tehtävään? Niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin puhujavieraiden viesti tapahtumaan osallistujille oli selkeä: oikea motiivi lähetystyöhön on kiitollisuus ja rakkaus Jumalaa ja hänen Sanaansa kohtaan! Tuo kiitollisuus ja sen myötäsynnyttämä rakkaus Jumalaan puhtaimmillaan saa meidät tahtomaan, valitsemaan ja toimimaan hänen Sanansa mukaisesti. Se saa meidät osoittamaan hänelle vastarakkautta välittämällä, arvostamalla ja palvelemalla muita, antamaan apumme yhdelle vähimmistä veljistämme Juuri se mitä me olemme, toisin sanoen meidän Jeesuksen seuraajan identiteettimme on usein tärkeämpi kuin sanomamme, totesi intialainen Moses Parmar. Hän kannusti nuoria aikuisia elämään kaikkialla ihmisten keskuudessa niin, että arkielämämme teot ja valinnat saavat puhutella heitä. Jerusalemin arabikristitty Rami Fellemon muistutti Raamatun kutsuvan uskovia Jumalan työtovereiksi ja ystäviksi. Jumala ei niinkään halua meidän tekevän työtä hänelle, vaan Hän haluaa meidän tekevän työtä yhdessä hänen kanssaan. Kuulijoita heräteltiin myös ymmärtämään, kuinka tärkeää Jumalan lähettilään on koetella itseään samoin kuin muun muassa Jesaja, Mooses, Gideon ja Paavali tekivät. He kaikki kokivat itsensä arvottomiksi Jumalan työhön, mutta silti Jumala sanoi tarvitsevansa heitä. Jumala voi tehdä työtään ilman minua ja sinua, mutta Hän on luonut meidät omaksi kuvakseen ja haluaa jakaa päämääränsä meidän kanssamme. Trans4mission08 lähetyskonferenssi rohkaisi meitä, nuoria aikuisia tekemään tahdon päätöksemme asettua työhön omille paikoillemme lähettäjinä ja lähtijöinä! Mirkka Lehtimäki Moses Parmar Siitä puhe mistä puute Monien pelkojen kautta minusta on tullut se mikä olen. Vielä lukiolaisenakin saatoin joskus pelätä pimeää. Nukkuessa piilouduin täysin peiton alle. Lienen ajatellut matemaattisesti, että koska kaksi miinusta on plussa, niin pimeässä huoneessa pimeän peiton alla on valoisaa. Hyvin loogista. Mummolassa ja Japanin koulun asuntolassa vessa oli ulkona. Kun yöllä hätä yllätti, pikkuhätäkin oli todella iso hätä: piti hiipiä pimeän pihan yli. Japanin yössä kuului luonnon yöääniä, joille mielikuvitus loi mitä karmeimmat sarvet ja torahampaat. Suomen mummolassa yön hiljaisuus taasen loi aaveita, jotka alkoivat liikehtiä pimeän puuliiterin kohdalla, jonka ohi puu-ceehen mennessä oli hiivittävä. Kavereiden japanilaisten kauhusarjakuvien silmäily kasvatti kauhukertoimet öisin uusiin lukemiin. Sarjiksien aaveille, kummituksille, kuolleiden hengille ja demoneille nauroi ääneen päivällä kavereiden kanssa, mutta yöllä yksin peiton alla ei naurattanut. Kauhua ei uskaltanut purkaa kenellekään, ei varsinkaan enää isona miehenä, kun oli kasvanut kansakoululaiseksi. Oli oltava mies, ja mies ei pelkää. Tuon ison miehen rinnassa takoi kuitenkin pikkupojan sydän. Kaikkein uskovaisin leikkikaverini kertoi mitä ihmeellisimpiä hengellisiä kokemuksia. Hän oli nähnyt sarvipäisen paholaisen ihan ihka elävänä. Hänen vanhempansakin olivat hyvin hengellisiä ihmisiä ja profetoivat maailman lopusta ja sodista ja vainoista ja näkivät paljon pelottavia näkyjä ja ilmestyksiä. Olisin halunnut olla yhtä uskovainen kuin he. Pimeää peläten vuodet tulivat ja menivät. Kun minusta tuli aikuinen, hylkäsin sen mikä lapsen on. Oikea tieto on poistanut pelon. En ole enää vuosiin pelännyt pimeää. Enkä ole kateellinen kaverini perheen suurelle hengellisyydelle. Profeetalliseksi julistukseksi naamioitu viimeisiä maailmanuutisia tulkitseva kauhuskenaariosaarna ei minua säikäytä. Mutta. En ikänä päivänä pikkupoikana olisi uskonut, että aikuisena alkaisin pelätä niin harmitonta kapistusta kuin puntari! Piilotan sen syvälle sängyn alle. Kerran, pari, ehkä kolme kertaa vuodessa saunan jälkeen olen uskaltanut lähestyä puntaria luullen, että löyly olisi sulattanut ihrat pois. Turha luulo. Puntarilukeman pelottelemana vannon huomenna alkavaa dieettiä ja huristelen lähimpään mäkkäriin, autolla. Laihdutus kuluttaa paljon kilokaloreita, mitä varten on tankattava. Toinen kapistus, jota en ennen pelännyt, mutta nyt pakoilen, on peili. Pikkupoikana uskalsin virnuilla ja vääntää naamaa sille. Mutta nyt peili pitää minua pilkkanaan. Nuorukaisena peilissäni näkyi komea pitkätukkainen mies, jonka hiukset tekivät kivoja kiehkuroita. Nyt samasta peilistä näyttäytyy kaljupäinen synkkäilmeinen metabolinen syndrooma. Tyyppi, jollainen en haluaisi olla. Mutta rakkaus on sokea!! Vaimo on aivan lääpällään peilissä näkemääni mieheen!! Hänen mielestään peilistäni katsoo uljas uros, jolla on miehekäs kampaus. En tiedä kumpaa uskoa, omia silmiään vai vaimoa? Saarnaan usein, että ihminen, joka omasta peilistämme kurkkii, on suuren Taiteilijan täydellinen mestariteos. Jokaisen saarnan ensimmäinen kohde on saarnaaja itse. Sanonta siitä puhe mistä puute pitää yleensä paikkansa. Niinpä esimerkiksi moraalisaarnaajan ongelma on todennäköisesti moraali, lakisaarnaajan ongelma laki jne. Yksi monista heikkouksistani on heikko itsetunto. Siksipä joudun tuon tuosta julkisesti saarnapöntöstä itselleni vakuuttamaan, että olen hyvä tyyppi, Jumalan taideteos. Samuel Autio

5 Kristillinen perhemalli auttaisi Thaimaan lapsia Luottamusta rakastamalla Rattanaburissa on pieni helluntaiseurakunta ja erilaisia työmuotoja ollaan aloittelemassa. Seurakunnan kahdella paikallisella naisevankelistalla on sydämellä voittaa kaupunki Kristukselle. Paikkakunnalla työskenteli myös Keuruun Helluntaiseurakunnan lähetti Pirjo Metsälä. Rattanaburin kyläpäälliköt olivat kyselleet Pirjolta jo pitkään, että löytäisikö hän jostain henkilön opettamaan lapsille englantia. Herra oli jo aiemmin kysellyt, olisinko halukas lähteä seuraavaksi Thaimaahan. Kun sain sähköpostikyselyn, oli helppo vastata myöntävästi. Matkani aikana pidin englannintunteja välillä paikallisiin oloihin nähden hyvin hoidetuissa rakennuksissa, toisinaan taas ulkona katoksen alla. Aluksi oli kova työ saada lapset luottamaan ja uskomaan, ettemme lyö heitä, vaikka he vastaisivatkin väärin. Ujona ja pelokkaina he kurkistelivat käsivarsiensa lomitse eivätkä uskaltaneet vastata yksinkertaisimpiinkaan kysymyksiin. Ensimmäisten kertojen jälkeen olin ihan ymmälläni mitä tehdä. Herra kehotti minua rakastamaan noita lapsia ja olemaan heidän kanssaan. Ulospäin kaikki hyvin Opetus tapahtui tulkin kautta, koska lasten kielitaito ei riittänyt opetuksen seuraamiseen. Käänsimme muutamia leikkilauluja englanniksi, joita käytimme opetuksessa. Lapset alkoivat vapautua. Lapset istuivat lattialla ja tuijottivat meitä avoimen uteliaana, kuten lapsi voi vain uutta ja ihmeellistä tuijottaa. Jollakulla tuli ihan kyyneleet silmiin, sen verran oudon ja pelottavan näköisiä me heidän silmissään olimme. Vieraillessamme sivukylissä Khmerien alueella monet lapsista näkivät ensimmäistä kertaa elämässään ulkomaalaisen. Huhu uudesta englanninopettajasta oli lähtenyt kulkemaan pitkin kylänraittia. Meitä ihmeteltiin ja tuijotettiin tarkasti. Erään koulun rehtori tarjosi meille maittavan lounaan ja kuvaili näiden lasten ja perheiden karua arkitodellisuutta. Ulospäin lapsilla näyttää olevan kaikki hyvin, mutta tuolta kylältä lähtee nuoria mukaan seksibisnekseen turistialueille rannikolle. Lapsella ei aina ole thaiyhteisössä paljon merkitystä. Täällä olisi suuri tarve kristilliselle perhemallille, ihan seurakuntiakin ajatellen. Ihmiskäsityksen ja seksuaalisuutta koskevan vääristyneen ajattelumallin muuttaminen ihmisen uskoon tullessa on kovan työn takana. Tiina Voutilainen Raahen Helluntaiseurakunnan siunattua minut neljännen kerran Aasiaan lähetysmatkalle suuntasin muutaman kuukauden ajaksi Itä-Thaimaahan Rattanaburiin. Thaimaa oli minulle tuttu vain lentokoneiden välilaskupaikkana, joten nollasta lähdin sukeltamaan Thaimaiseen kulttuuriin. Rattanaburi kuuluu suurempaan kokonaisuuteen nimeltä Surin, jossa asuu yli miljoona ihmistä. Rattanaburi on Thaimaan köyhintä aluetta, jonka suurin ongelma on alkoholismi. Nuorilla ei ole työtä ja usein he lähtevät paremman elämän toivossa suuriin kaupunkeihin. Maaseudulla on vielä tapana, että lapset elättävät vanhempiaan. Rattanaburi on hyvin vanhoillista buddhalaista aluetta. Buddhalaisuuteen on sekoittunut aminismia eli vanhoja luonnonuskontoja. Ihmiset viettävät kirjaimellisesti kaikki mahdolliset buddhalaisuuteen kuuluvat juhlapäivät. Jokaisessa talossa on henkien talot, joihin uhrataan ruokaa ja rahaa. Jotkut ovat laittaneet jopa sähkövalot jumalilleen. Temppeleitä ja Buddhan kuvia on monissa paikoissa. Pappeja oranssin värisine kaapuineen ja ajeltuine päineen näkee päivittäin. Suurin virhe, jonka ulkomaalainen nainen voi tehdä, on koskettaa pappeja. Sitä ei saa missään tapauksessa tapahtua.

6 Suomeen palannut Hannu-Heikki Hyppönen uusien haasteiden edessä Hannu-Heikki ja Anne Hyppönen palasivat loppukesästä koti-suomeen neljän ja puolen vuoden mittaiselta työjaksolta Floridasta. Uusi asuinpaikka löytyi Toivakan Särkimäeltä, josta käsin Hyppöset kiertävät Suomea siellä missä evankeliumin julistusta tarvitaan. Suomalaistyö jatkuu Hannu-Heikki katsoo menneitä vuosia tyytyväisin mielin. Suomalaistyö Amerikan mantereella kukoistaa. Vahvan euron myötä tulijoita riittää nykyäänkin. Nuoria perheitä siirtyy edelleen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan työn perässä. Floridan kotikirkkoon tulleista monet ovat töissä Suomen kunniakonsulaatissa. Saimme vuosien mittaan rukoilla monien puolesta. Ihmiset uskalsivat paremmin tulla kirkkoon täällä kuin kotimaassa. Kynnys oli matalampi. Monet julkisuudenkin henkilöt, liike-elämän ja politiikan huiput, tulivat tilaisuuksiimme, Hannu-Heikki muistelee. Musiikki oli ja on edelleen Kotikirkon toiminnassa keskeinen elementti. Itsekin muusikkona ja laulajana tunnettu Hannu-Heikki on tyytyväinen myös siksi, että musiikkityö saa jatkoa Hyppösten lähdettyä. Hyppösten tilalle Kotikirkon palvelukseen tuli Petri Kosonen yhdessä vaimonsa kanssa. Seurakunnassa toimii vahvasti nuorten ylistysryhmä sekä kuoro yhdessä Lasse Niemisen ja Eija Merilän kanssa. Kotikirkko järjestää tilaisuuksia Suomi-talolla, joka on tärkeä alueen suomalaisten kokoontumispaikka. Vuosittain pidetään myös Suomi-viikko Bryant Park -nimisessä puistossa. Kotikirkolla on ollut iso rooli Suomi -viikon ohjelman järjestämisessä. Erityisen mieleenpainuva oli vuoden 2004 tapahtuma, jolloin osallistujien joukossa oli presidentti Tarja Halonen. Jatketaan rukousta presidenttimme puolesta, Hannu-Heikki kehottaa. Kanadan suomalaisten työ kantaa hedelmää Intiassa Hannu-Heikin syksyn ohjelmaan kuului matka Pohjois- Intiaan lähetyssaarnaajien hautausmaaksikin kutsutulle Biharin alueelle. Hannu- Heikki vieraili opettamassa Esther Creusin perustamassa ja Kanadan suomalaisten kannattamassa raamattukoulussa, jossa opiskelee tällä hetkellä 42 oppilasta. Koulun omistaa lähetysjärjestö Soul Winning Mission yhdessä paikallisen helluntailiikkeen kanssa. Koulun johdossa toimivilla on tavoitteena nostaa koulu tulevaisuudessa college-tasolle. Raamattukoulun lisäksi järjestö ylläpitää peruskoulua, jossa on 250 oppilasta. Koulun alueella toimii myös kaksi orpokotia, pojille ja tytöille omansa. Yhteensä niissä on paikat 200 lapselle. Hannu-Heikki sai olla mukana tilaisuudessa, jossa vihittiin käyttöön uusi orpokoti. Orpokotiin sijoitettaville lapsille oli järjestetty myös mahdollisuus saada lääkäripalveluja sekä lääkkeitä. Nämä ovat asioita, joita vaille kadulla asuvat ilman muuta jäisivät. Köyhyys sinänsä ei ollut vain orpojen osa. Yksikään raamattukoulun oppilaista ei asu talossa, ainakaan länsimaisen mittapuun mukaan. Opiskelijat tulevat savimajoista. Orpokodin lapsille ostettiin 216 banaania hintaan 1,34 euroa. Pienikin rahasumma merkitsee paljon Intiassa. Hannu-Heikki ja Anne Hyppönen palasivat elokuussa Floridasta Suomeen. Tulvien ja vainojen koettelemaa seutua Syksyn kuluessa Suomeenkin kantautuneet uutiset Intian tulvista sekä kristittyihin kohdistuneista vainoista konkretisoituivat matkan aikana. Satoja kristittyjä on kuollut elokuussa alkaneiden vainojen aikana. Hindujen Galijumalan palvontaan liittyvän kolmipäiväisen juhlan aikana suomalaisetkin joutuivat pysymään lukkojen takana. Kiihkeimmät hindut julistivat valkoihoisten polttaneen heidän temppeleitään, joten ulkomaalaiset tuli tappaa ja kristittyjen kirkot polttaa. Juhlaajan päätyttyä tilanne rauhoittui ja suomalaisetkin saattoivat liikkua vapaasti. Tapasin myös rauhallisia hinduja matkan aikana. Heitä tuli syrjäkylillä pidettyihin kokouksiinkin. Hindujen uskonnollinen juhla edisti vihan lietsontaa, joka kohdistui myös muslimeihin, Hannu-Heikki kertoo. Kokouksia pidettiin tiettömien taipaleiden takana sijaitsevissa kylissä, joilla ei ollut käytännössä mitään yhteyttä ulkomaailmaan. Reitti kyliin kulki riisipellon reunaa pitkin. Autoja, kännyköitä tai tietokoneita ei ollut kenelläkään. Köyhyyttä näkyi toki Delhissäkin, mutta kylissä mentiin ajassa 1000 vuotta taaksepäin. Eräässäkin kylässä ainoa tieto ulkomaailmasta asukkaille tuli kyläpäällikön kautta. Hän omisti polkupyörän ja kävi aika ajoin naapurikylissä kyselemässä kuulumisia. Kyläläiset tiesivät maailman asioista vain sen, mitä päällikkö heille kertoi. Biharin alueen tulvat olivat osaltaan aiheutuneet Nepalin puolella tapahtuneesta padon murtumisesta. Alueen tulvien uhreiksi joutuneet asuivat edelleen pakolaisleireissä. Eri seurakuntien antama apu tuli tosi tarpeeseen noiden ihmisten arkeen. Leirillä monet olivat sairastuneet koleraan. Itse en sairastanut lainkaan koko matkan aikana. Olin kuulemma toinen länsimaalainen, joka pysyi terveenä vierailtuaan alueella. Veden kanssa piti olla tarkkana. Suodattamattomaan veteen ei saanut koskea ollenkaan, pelkkä keittäminen ei riittänyt, Hannu-Heikki kuvailee arkeaan Intian matkalla. Uusi Intian matka on jo suunnitelmissa. Ensi keväänä on tarkoitus järjestää seminaari, johon osallistuisi noin 200 pastoria Pohjois-Intiasta ja Nepalista Kai Loikkanen Hyppösten yhteystiedot puh sähköposti: os. Särkiharjuntie Toivakka Valkoihoiset opettajat Hannu-Heikki Hyppönen ja Erkki Inkiläinen yhdessä raamattukoulun opiskelijoiden kanssa.

7 Intiassa on hädänkin keskellä pilkahdus toivosta Mika Halkola k e r t o o h ä t - k ä h d y t t ä v i ä uutisia Intiasta. Hätä on todellinen, mutta on uskallettava katsoa tulevaisuuteen. Myös fyysinen apu on muuttunut hengelliseksi. Intian Biharin osavaltiossa on tulvien seurauksena satoja tuhansia ihmisiä kodittomana. Samaan aikaan tuhannet intialaiset kristityt ovat joutuneet väkivallan kohteeksi uskonsa tähden. Elokuun lopussa nousseen tulvan jäljiltä on Intiassa käynnissä yksi maan historian suurimmista avustusoperaatioista. Tulvien koettelema Biharin osavaltio sijaitsee Koillis-Intiassa lähellä Nepalin rajaa. Kansainväliset avustusjärjestöt ovat keränneet apua tulvan uhreille, mutta suuri ongelma on ollut avun saaminen perille pieniin kyliin. Järjestöjen ja Yhdistyneiden Kansakuntien perustamat leirit ovat olleet osin tyhjillään monien ihmisten jäätyä tuhoalueelle. Ihmiset eivät uskalla jättää kotejaan, sillä he pelkäävät, että heidän vähäinenkin omaisuutensa varastetaan, Mika ja Camilla Halkola kertovat. Halkolat toimivat avustustyössä luonnonkatastrofin koettelemalla alueella. Satoja tuhansia ihmisiä on edelleen kodittomana. Yhteensä tulvan arvioidaan koskettaneen liki kolmea miljoonaa ihmistä. Biharin osavaltio on köyhää maatalousaluetta. Kun tulva alkoi, ensimmäiseksi hukkui karja. Nyt riesana ovat maha- ja suolistosairaudet. Monet tartuntataudit ovat levinneet hälyttävällä tavalla. Tämä tuli tutuksi myös Halkoloille heidän viimeisimmällä avustusmatkallaan. Olimme erään perheen luona, kun heidän puolitoistavuotias poikansa kuoli. Emme voineet mitään muuta kuin itkeä perheen kanssa. Olimme heidän luonaan ja rukoilimme, että Jumala auttaisi hädässä. Halkoloiden tavoitteena on jatkaa avustamista niin kauan kuin tarvetta on. Olemme vieneet esimerkiksi vaatteita, desinfioivaa saippuaa, riisiä ja linssejä sekä tulitikkuja ja kynttilöitä, Mika Halkola toteaa. Tulva kestää vielä ainakin kaksi kuukautta. Kun vesi on laskenut, jatkamme avustamista. Yhdessä kyläläisten kanssa kartoitamme myös lähitulevaisuuden hankkeita. Murhenäytelmässä monet kasvot Samaan aikaan tulvien kanssa Intiassa on käynnissä toinen murhenäytelmä. Useat seurakuntien työntekijät ja tuhannet kristityt ovat joutuneet toistuvan vainon ja väkivallan kohteeksi. Viimeisen vainoaalto alkoi elokuun lopulla, jonka jälkeen ainakin parikymmentä kristittyä on surmattu. Tiedän viiden seurakunnan pastorit, jotka ovat kadonneet teille tietämättömille, Mika Halkola kertoo. Monet ovat paenneet kodeistaan. Usean pastorin vaimot on raiskattu miestensä silmien edessä. Orissan osavaltiosta alkaneet vainot ovat levinneet useisiin muihin osavaltioihin. Tuhannet vainoja paenneet ja väliaikaisissa viidakkoleireissä elävät kristityt kärsivät ruoan ja juomaveden puutteesta. Biharin tulvan uhreja on mahdollista auttaa lahjoittamalla Fidan avustustilille: , viitenumero Fidan katastrofirahastoon voit tehdä lahjoituksen myös esimerkiksi soittamalla avustuspuhelinnumeroon ( , puhelun hinta 20,94 + pvm). Ruotsissa apu menee perille Ruotsinsuomalainen Ulkolähetyksen kautta: PG , viite Bihar. Timo T. Pellinen Mika Halkola oli todistamassa intialaisperheen surua, kun pieni poika kuoli suolistotautiin. Avustusleireissä on paljon sairaita ja kodittomia. Ihmisillä on puutetta lääkkeistä ja puhtaasta vedestä. Avustuslasti on lastattu puuveneeseen. Kohde sijaitsee neljä kilometriä kuivalta maalta

8 Lähetyslapsen pitkä kierros päättyi vanhempien entiselle työalueelle Sri Lankaan Ruby Munasishe toivoo perheväkivallan vähenevän Pysähdymme rautaisen portin taakse. Portin avautuessa Ruby puikahtaa iloisesti esiin palvelijan takaa. Tunnemme vielä toisemme, vaikka edellisestä tapaamisesta on kulunut lähes kaksikymmentä vuotta. Lähetyslapsen kierros Pakistanin, Kanadan ja Yhdysvaltojen kautta johti takaisin lapsuuden maisemiin Sri Lankaan. Kasvoin Sri Lankassa. On ihmeellistä ja kiehtovaa ajatella, että asun keskellä aluetta, jossa äiti ja isä tekivät lähetystyötä. Kasvatustieteen tohtori Ruby opiskeli Yhdysvalloissa, Oral Robertsin yliopistossa. Eräässä vaiheessa koulussa opiskeli yhtaikaa viisitoista srilankalaista. Joka päivä ajattelin kotimaatani ja halu palata sinne voimistui. Yhdysvalloissa Ruby seurasi uutisia tsunamista. Aluksi luulin, että tuhot olivat Sri Lankassa pienet. Mutta ainoastaan televisioruutu oli pieni. Päätin lähteä katastrofialueelle. Olin iloinen siitä, että minulla oli mahdollisuus auttaa ihmisiä. Palattuani Sri Lankasta en suoraan sanoen viihtynyt enää Yhdysvalloissa. Ihmisillä ei ole siellä globaalia ajattelua. Kaikki eivät edes tiedä, missä on Meksiko. En voinut sille mitään, minun oli lähdettävä takaisin Sri Lankaan. Yksisuuntainen lippu Sri Lankaan Toukokuussa 2007 Ruby osti lipun Sri Lankaan. Olin vuoden Maailmanpankin projektikoordinaattorina ja osallistuin maatalouden kehittämiseen saaren itärannikolla. Viime vuoden kesäkuussa Ruby tutustui Nivantha Munasishe -nimiseen nuorukaiseen. En ollut koskaan ajatellut, että joskus avioituisin. Tapasin kuitenkin yllättäen Nivanthan. Olimme lapsena olleet samassa koulussa. Nivantha on taustaltaan anglikaani. Hän ei kuitenkaan löytänyt henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Samaan aikaan vanhempani vierailivat Sri Lankassa. Isä oli sokissa ja äiti paniikissa kuullessaan, että olen aloittanut seurustelun. Äiti oli aikaisemmin vaistonnut jotain. Hän oli sanonut puhelimessa: Kuka on se, joka piilottelee kallion takana. Äidin lause hymyilytti minua ja Nivanthaa, koska hän on kotoisin Kurunegalasta. Nimi tarkoittaa kivikaupunkia. Isä sai johdattaa Nivanthan uskoon, kertoo Ruby. Elämällä on tarkoitus Ruby päätti jo kolmen vuoden ikäisenä seurata Jeesusta. Ollessani kuudentoista vuoden ikäinen lapsuuden uskoni muuttui luottamukseksi ja aloin turvata Jumalan armoon. Tiedän, että jokaisen kristityn elämällä on tarkoitus. Tunsin selvästi, että minun paikkani on kotona Sri Lankassa. Tietysti kotimaa on minulle vaikea kysymys, koska synnyin Yhdysvalloissa, elin lapsuuteni Sri Lankassa ja opiskelin Pakistanissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Samaistuin kansainvälisiin kouluihin. Ne muodostuivat minulle kuin kotimaaksi. Suklaa ja maito maistui Rubyn äiti Irmeli on suomalainen ja isä, Cecil srilankalainen. Libertukset olivat Suomen Vapaa Ulkolähetyksen lähetteinä (nykyisin Fida international) Sri Lankassa Heidän työtään tuki vuosia yksi uskollinen kristitty Vimpelistä. Myöhemmin Vimpelin helluntaiseurakunta otti heidät nimikkoläheteikseen. Lapsena odotimme sisareni Ruutin kanssa aina pääsyä Suomeen. Sukulaisten tapaaminen oli jännittävää. Halusimme syödä suklaata ja juoda maitoa. Nautimme olostamme Suomessa. Nyt tuntuu, että olen tehnyt koko kierroksen ja palannut takaisin. Vanhempani tekivät ahkerasti työtä ja Jumala on siunannut sen. Alle kahdenkymmenen henkilön seurakunnasta on kasvanut työ, jonka piirissä on useita tuhansia kristittyjä. Nyt en ole ammattiani vastaavassa työssä, mutta olen osallistunut kaikilla voimillani työhön köyhissä tamilikylissä. Parisuhdeväkivalta on erittäin yleistä. Tamilikulttuuri on Sri Ruby ja Nivantha Munasishe asuvat Balagolassa. Balagola sijaitsee Sri Lankassa, Kandyn kaupungin koillispuolella. Lankan teeviljelmillä raakaa ja karskia. Mies on kuin jumala ja naisen on toteltava. Kristillinen usko tuo toivon ja tasapainon perheisiin. Vaikeudet kotona ajavat myös naiset juopottelemaan. Yhteiskunta on muuttunut Sri Lanka on muuttunut Rubynkin muistikuvien mukaan. Liikenne on entisestään villiintynyt. On käsittämätöntä, että niin vähän onnettomuuksia tapahtuu. Mielestäni ihmisten ystävällisyys on vähentynyt. Myös länsivastaisuutta esiintyy. Kertoessani eräässä avustuskohteessa kyläläisille, että olemme ulkomaisen ryhmän kanssa tulleet auttamaan, kylän päällikkö tuhahti: Emme tarvitse teidän apuanne. Ihmisillä on kyläyhteisössä edelleen käsitys, että jokainen valkoinen on rikas britti tai portugalilainen. Rubyn mielestä on surullista, että myös seurakuntanuoret haluavat muuttaa Japaniin tai Singaporeen. Täällä nuorilla ei ole paljon rahaa käytettävissä. Hallitus taistelee maan keskiosissa tamilitiikereitä vastaan. Hinnat kohoavat kuukausittain. Sateet ovat turmelleet viljelyksiä ja teen tuotanto on pudonnut puolella. Olen kuitenkin tyytyväinen täällä, Ruby toteaa. Teksti ja kuva Eero Ketola Lapsityössä viidakkokylässä ja teollisuuskaupungin tehdaskorttelissa Tellervo Ketolan lähetyskutsu vei lasten pariin Istuimme kaksikerroksisen omakotitalon toisessa kerroksessa. Uusi yläkerta kuvasti Albanian eteläosassa Fierin kaupungin asukkaiden nopeasti kohonnutta elintasoa. Illat olivat ankeita. Sähkö katkesi aikaisin iltapäivällä. Myöhemmin myös veden tulo päättyi. Muistan illan, jolloin nautimme teetä lattialla istuen. Kynttilä toi kodikasta valoa. Talon seinään rapisivat kalashnikovin, rynnäkkökiväärin luodit. Kuinka romanttista elämä olikaan Fierissä helmikuussa Mielenkiintoinen ja haastava työ muodosti vastapainon ankealle ja levottomalle ympäristölle. Tehdasrakennuksesta Fierin teollisuuskaupungin keskustassa muotoutui viihtyisä rukoushuone. Tämä oli historiaa. Aikaisemmin ei Fierin kaupungissa ole ollut protestanttisen seurakunnan kokoontumistilaa. Tellervolle sunnuntai oli viikon tärkein päivä. Aikaisin aamulla kortteli heräsi eloon. Lampaat, lehmät, aasit ja ankat astuivat ulos pihamailta ja kulkivat katuja pitkin kohti laitumia. Tosin joidenkin lehmien laidun löytyi heti kotipihan jälkeen. Maahan kipatut talousjätekasat saivat ne ruokailemaan paikalle tunneiksi. Sunnuntai on myös työpäivä kauppiaille ja torimyyjille. Samalla kun liikkeiden metalliset rullaverhot hinattiin kirskuen ylös, saapuivat lapset. Lähes kaikilla lapsilla oli kainalossaan Uusi Testamentti. He olivat matkalla lastenkokoukseen. Erään kerran lapsia ahtautui sisälle noin 700. Lastenkokous oli vietävä sillä kertaa läpi mahdollisimman nopeasti. Happi ei olisi riittänyt kauemmin. Albanian lähetysvuosista minulle on jäänyt mieleen parhaimpina muistoina lastenkokoukset. Nuorista seurakuntalaisista sai nopeasti apuvoimaa. Osa heistä oli tullut uskoon jo Fierin työn alkuaikoina, Tellervo muistelee. Tule yli Makedoniaan ja auta meitä Vierailut Albanian länsinaapurissa Makedoniassa vahvistivat Tellervo ja Kaipas Bulolossa, Papua-Uudella-Guinealla keväällä Ritva Kaijankoski ja Tellervo opettivat kaikenikäisiä kyläläisiä lukemaan ja kirjoittamaan. Kaipas oppi nopeasti. Nyt hän on kokoaikaisesti Jumalan valtakunnan työssä. kutsun sinne. Siirtyessämme vuonna 2000 Makedoniaan maan eteläosissa ei ollut ulkomaisia lähetystyöntekijöitä. Menimme auttamaan nuorta Goran Atanasovia. Tellervo aloitti tyttökerhon. Työtä vaikeuttivat vanhempien ennakkoluulot ulkomaalaisia, protestanttisia lähetystyöntekijöitä kohtaan. Kerrostalossamme asunut yksitoistavuotias Ana Spiroska hyväksyi heti meidät. Hänen johdollaan alkoi pieni tyttökerho. Ana teki uskonratkaisun. Nyt hän opiskelee Skopjessa. Myöhemmin Tellervo aloitti kerhon romanilapsille, joista osa oli hyvin kiinnostuneita oppimaan lukemaan. Vieraillessamme maaseudun kylissä Makedonian kuuluisimpiin valokuvaajiin kuulunut Atanas Talevski oli usein mukanamme. Hänen esiteltyään meidät kyläläisille jaoimme heille Uuden Testamentin. Makedoniassa koimme myös menetyksiä. Goran kuoli liikenneonnettomuudessa kesällä 2001 Tetovossa 26-vuotiaana. Samassa onnettomuudessa menehtyi myös kaksi muuta nuorta uskovaa. Kesällä 2008 Atanas Talevski nukkui pois 53 -vuoden ikäisenä vakavan sairauden murtamana. Emme ole unohtaneet lähetyskenttiämme, vaan rukoilemme siellä olevien kristittyjen puolesta. Varsinkin Makedoniasta on tullut paljon sähköposteja ja iloitsemme, että saamme edelleen tehdä pienessä mittakaavassa työtä siellä. Asuimme Ohridissa lähes kuusi vuotta ja saimme paljon ystäviä. Useita kertoja vuodessa käymme tervehtimässä Fierissä, Albaniassa lapset tulivat jo puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua jonottamaan ulkoovelle. Tehdassalista kunnostettiin rukoushuone, joka täyttyi lapsista jo rakennusvaiheessa. Tellervon oikealla puolella talonmies Vangjel Nushi. Seinässä Enver Hoxhan aikainen iskulause, joka kehotti ahkeroimaan koko 8-tuntisen työpäivän. Tellervo noudatti ohjetta tehden innokkaasti Herran työtä. heitä ja vierailemme Strugan paikallistelevisiossa, joka lähettää edelleen toimittamaamme albaniankielistä, kristillistä ohjelmaa. Koulutuksesta apua Tellervon oikea lähetyskenttä oli Papua-Uusi-Guinea. Lastentarhan opettajan koulutuksesta oli paljon apua. Lapsityön lisäksi ohjelmaan kuului muun muassa luku- ja kirjoitustaidon opettaminen aikuisväestölle. Useimmat oppilaat oppivat lukemaan ja kirjoittamaan pidginin kielellä. Muutamia on tälläkin hetkellä mukana Jumalan valtakunnan työssä. Eräs lukemaan oppinut on Kaipas-niminen, rampa poika. Hänen veljensä kantoi hänet selässään Bulolon seurakunnan tiloissa pidettyyn kouluun. Kaipas valmistui maansa ensimmäiseksi liikuntarajoitteiseksi pastoriksi. Perheenäidin työn lisäksi vieraita riitti lähes joka päivälle. KIRJOITUS JATKUU SEU- RAAVALLA SIVULLA 14 15

9 KIRJOITUS TELLERVO KETOLASTA JATKUU... Kirjallisuutta jakamassa Makedoniassa, Arbinovon kylässä marraskuussa Perhe sai joululahjaksi tyttövauvan Tellervo syntyi Hämeenkyrössä jouluaattona Ylioppilaaksi päästyään hän opiskeli lastentarhanopettajaksi Jyväskylässä. Ensimmäinen työpaikka löytyi Salosta. Ensimmäisen kerran tapasimme syksyllä 1974 Teetuvalla. Viiden vuoden aikana noin sata nuorta tuli uskoon teetupatyön kautta. Kerho-, teetupa-, pyhäkoulu- ja kuorotoiminnasta jäi sen verran aikaa, että ehdimme avioitua marraskuussa Olin silloin Katinalan Raamattukoulussa. Sain päivän vapaata ehtiäkseni omiin häihini Salon helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle. Seurasi muutto Karkkilaan, Lappajärvelle ja Kauhavalle. Tellervo tuli uskoon 15-vuotiaana ja sai sisimpäänsä lähetyskutsun. 20 vuoden ikäisenä Tellervo luovutti itsensä kokonaan lähetystyölle. Avioitumisen, perheen perustamisen ja minun hitauteni johdosta lähetystyö konkretisoitui vasta vuonna Lähettäjäseurakuntinamme olivat vuoteen 2006 asti Kauhava, Ilmajoki ja Jalasjärvi. Kortesjärvi tukee edelleen työtämme Makedoniassa. Lähetyskohteina olivat Papua - Uusi - Guinea, Albania ja Makedonia. Suuresti lähetystyötäsi ihaillen, tiimitoverisi Eero Ketola Kesä Israelissa Keskustelu Jumalasta ja läheiset avaavat yhteyden Sain olla menneenä kesänä Israelissa kaksi kuukautta vaimoni ja poikani kanssa. Asuimme Jerusalemissa rauhallisessa ja kauniissa Gilon kaupunginosassa, josta käsin kävimme muissakin kaupungeissa. Israelin ilmapiiri on eloisa. Ihmisiä kohdatessaan havaitsee heidän välittömyytensä ja on helppoa tulla juttuun, jos on yhteistä kieltä. Ihmisillä näyttää olevan enemmän kiireetöntä aikaa toisilleen kuin täällä Suomessa. Monet ihmiset viettävät aikaa kaduilla ja istuvat leppoisasti katujen varsilla. Jo lentokoneessa vieressäni istuva juutalainen mies oli välitön keskustelukumppani. Hän kertoi avoimesti elämänkokemuksistaan ja siitä tuskasta, jota jatkuva sodan uhka tuo. Israelissa pidetään lapsista ja heidän annetaan olla lapsia. Kun 2-vuotias poikamme alkoi väsyä lentomatkan pituuteen, lähellä istuvat tarjosivat apuaan lapsen viihdyttämisessä. Jerusalemissa vietimme paljon aikaa läheisessä leikkipuistossa poikamme Efraimin kanssa. Kiinnitin huomiota, että usein kokonaiset perheet viettivät vapaa-aikaa puistoissa. Oli upeaa huomata, että perheiden isilläkin oli aikaa osallistua lastensa touhuihin ja leikkeihin. Poikamme sai usein paljon huomiota paikallisilta asukkailta. Lukemattomat hellyyden osoitukset ja karkit kertoivat, kuinka he arvostavat lapsia. Terrorin uhka luo pelkoa Ollessamme kävelyllä matkamme ensimmäisenä sapatti-iltana, saimme havahduttavan kokemuksen israelilaisten elämän realiteeteista. Lähestyimme valoristeystä, kun yhtäkkiä meille huudettiin poliisiautosta käsky pysähtyä. Risteyksen reunasta oli löydetty epäilyttävä tyhjä matkalaukku. Laukkua oli tutkimassa robotti, jota ohjailtiin autosta käsin. Tutkinnan jälkeen laukku havaittiin onneksi vaarattomaksi ja liikenne sai jatkua. Israelissa ollessani olen aiemminkin törmännyt vastaaviin tilanteisiin. Jos löytyy yksinäinen reppu tai kassi, usein tilanne tutkitaan ja alue tyhjennetään. Tällainen jatkuva terrorivaara saa aikaan paljon pelkoa. Asemille, isoihin kauppoihin ja jopa hampurilaisbaariin mennessään joutuu laukkutarkastukseen. Jatkuva tarkkaileminen on tuottanut tulosta, sillä onnistuneet terrori-iskut ovat vähentyneet. Tähän on varmasti vaikuttanut myös maailmalla parjattu turva-aita, joka on estänyt terroristien pääsyn juutalaisalueille. Valitettavasti matkamme aikana tapahtui kaksi onnistunutta terrori-iskua, joissa molemmissa tuhovälineenä toimi kauhakuormaaja. Meidän uskovien on tärkeää rukoilla Israelin maan turvallisuuden puolesta. Ajattelen, että jos Israelissa on turvallista, uskaltavat myös hajaannuksessa olevat juutalaiset muuttaa paremmin kotimaahansa. Efraim pelaa palloa paikallisten poikien kanssa. Perinteet tärkeitä Matkamme aikana saimme etuoikeuden osallistua juutalaisen poikalapsen ympärileikkausjuhlaan. Tutustuimme tähän Messiaaniseen perheeseen matkamme alkuvaiheessa ja saimme heiltä kutsun tähän ainutlaatuiseen juhlaan. Ympärileikkaus on julkinen toimenpide, jota kaikki halukkaat voivat katsoa. Toimituksen suorittajaa sanotaan mocheliksi, joka on siihen erikoistunut henkilö. Juhla oli tunnelmaltaan hyvin iloinen ja vapaa ja siellä laulettiin ja karkeloitiin Israelilaiseen tyyliin. Juhla pidettiin Messiaanisessa seurakunnassa. Messiaanisille on tärkeää, että he saavat säilyttää juutalaiset perinteensä. Monille juutalaisille voi olla uskoontulon este, jos he eivät saa säilyttää tapojaan. Jumalasta puhuminen kunnia-asia Juutalaisten ihmisten kanssa keskustelun aloittaminen on helppoa. Jos keskustellaan Jumalasta, tulee keskusteluun lisää pontta, toisin kuin useimpien suomalaisten kanssa. Juutalaiselle on kunnia-asia puhua Jumalastaan ja Vanhasta Testamentista. Kerran olin odottamassa bussia pysäkillä, kun viereeni istui juutalainen nuorukainen. Hän aloitti keskustelun ja melko pian hän yllättäen kysyi olenko kristitty. Kävi ilmi, että hän oli kiinnostunut uskostani. Kun keskustelu kääntyi Messiaaseen, hän kertoi, että juutalaisuuden mukaan Messias ei välttämättä ole ihminen. Monet tämän ajan juutalaisista nuorukaisen tavoin eivät perusta uskoaan Vanhan Testamentin pohjalle, vaan tilalle ovat tulleet rabbien selitykset. Keskustellessamme Jeesuksesta, ilmeni hänen tietonsa puutteellisuus. Hän ajatteli, että kristittyjen mukaan Jeesus kuoli vain pakanoiden puolesta, eikä juutalaisten. Kerroin hänelle, että Uusi liitto tehtiin nimenomaan Israelin kansan puolesta, ja että Jeesus kantoi juutalaistenkin synnit ristillä. Siteerasin Vanhan Testamentin profetiaa Jeremian kirjasta, jossa nimenomaan sanotaan, että Jumala tekee uuden liiton Israelin heimon kanssa. Lopulta tämä nuorukainen piti tapaamistamme johdatuksena, ja halusi lukea Raamatustaan Jesaja 53 ja Jeremia 31:31, joista keskustelimme. Juutalaisilla erityinen asema Kerran olin poikani kanssa leikkipuistossa, jossa tapasin vanhemman sydämellisen juutalaismiehen. Hän oli mennyt vanhana naimisiin ja saanut kaksi lasta. Ihailin sitä asennetta ja lempeyttä, jota tämä mies osoitti lapsiinsa. Hänelle perhe oli selvästi lahja, josta hän esimerkillisesti piti huolta. Hän kertoi lukevansa Raamattua usein ja rakasti erityisesti saarnaajan kirjaa. Kerroin hänelle, että kristittynä kunnioitan Jumalan valittua kansaa, koska olen saanut heiltä Raamatun ja Messiaan. Kerroin, että luen Tanachia (Vanhaa Testamenttia) ja pidän sitä virheettömänä Jumalan sanana. Keskustelussamme vallitsi toista kunnioittava ilmapiiri ja lopuksi annoin hänelle lahjaksi Johanneksen evankeliumin hebreaksi, johon oli lisätty Messias-profetioita. Hän otti sen mielellään vastaan ja kertoi, että kymmenen vuotta sitten hän oli tutkinut Uuden liiton sanomaa. Juutalaisen kanssa keskustellessa täytyy ymmärtää heidän erityinen asemansa. Heitä täytyy lähestyä juutalaisista lähtökohdista käsin. Jeesusta ei voi tuoda heille vain pakanoiden vapahtajana, vaan juutalaisten odottamana juutalaisena Messiaana. Todistamisessa on ainakin aluksi hyvä käyttää vain vanhaa Testamenttia. Silloin he voivat ymmärtää, että emme ole tuomassa jotain heille vierasta uskontoa. Koin matkani merkitykselliseksi itselleni siksi, että sain elää normaalia arkea juutalaisten keskellä. Juutalaiset tarkkailevat paljon meidän kristittyjen elämää ja reaktioita arjen haasteissa. Asenteeni toisiin ihmisiin ja Jumalaan puhuu usein enemmän kuin sanat. David Wilkerson sanoi osuvasti: Tehtävämme on rakastaa Israelia siten, että juutalainen kansa kateudesta alkaa tutkia vakaumuksemme sisintä olemusta ja kohtaa Messiaansa. Pekka 16 17