Rautasormus. Milkan ja Pentin tarina. Etkö sinä voi koskaan olla niin kuin muut?

Transkriptio

1 Rautasormus Milkan ja Pentin tarina Etkö sinä voi koskaan olla niin kuin muut? Näin puuskahti isä tyttärelleen Milkalle, joka oli ilmoittanut haluavansa yhteiskouluun. Elettiin 1920 luvun loppua vauraalla ja maatalousvaltaisella Etelä Pohjanmaalla. Suuren ilmajokisen tilan isäntä ei pitänyt opintietä tähdellisenä: maatalon työt olisivat olleet tähdellisempiä. Kun koulusta silti kovasti kannustettiin, tyttären tahto voitti. Milka kirjoitti ylioppilaaksi Ilmajoen yhteiskoulun ensimmäiseltä ylioppilasluokalta vuonna Ylioppilaskuvassa tumman kaunottaren dramaattinen katse lyö laudalta 1930 luvun elokuvatähdet mutta körttityttö olisi varmasti kauhistunut, jos sellainen olisi lausuttu ääneen. Pian kutsuivat Helsinki ja ylioppilaselämä maatalous metsätieteellisessä tiedekunnassa. Se oli aikaa, jolloin Suomessa ja pääkaupungissa tapahtui. Nuori tasavalta oli hiljan selvinnyt Mäntsälän kapinasta, mutta Isänmaallinen Kansanliike IKL sekä Akateeminen Karjala Seura AKS kokosivat rivejään ylioppilasnuorison keskuudessa. Ylioppilaselämän sydämenä sykkivät Vanha ylioppilastalo sekä Keskuskadun ja Ateneuminkujan kulmassa hyvin menestynyt IKL:n ravintola Musta Karhu. Milka sopeutui ylioppilasmaailmaan nopeasti. Eteläpohjalainen osakunta sekä Akateemisten Naisten Karjala Seura saivat tilaisuuksiinsa ahkeran kävijän. Viehättävä nuori nainen pantiin pian merkille opiskelijamaailmassa, ja pian hänet huomasi myös samanikäinen teologian ylioppilas: suojeluskuntalainen ja AKS:läinen reservin vänrikki Pentti. Vaalea, pitkä ja valloittavasti hymyilevä Pentti herätti yhtä lailla kiinnostusta Milkassa. Pentin takinliepeessä kimalsi haarniskoitu, miekalla iskevä käsi: Akateemisen Karjala Seuran tunnus. Seuran jäsenten tavoin Pentti oli vannonut uhraavansa työnsä ja elämänsä isänmaalleen kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista. Kirjeet allekirjoitettiin ryssänvihassa, ja seuran vala vannottiin lipulle, jonka nauhassa riippui Repolan nimismiehen Bobi Sivénin itsemurhaluoti. Seuran tilaisuuksissa laulettiin virsipoljennolla: Me tahdomme suureksi Suomenmaan, me voitamme vastustajan, ja Vienanlahdesta Laatokkaan me piirrämme miekalla rajan. Se meidän on veljinä velvollisuus, tää, veikot, on tunnussana: Suur Suomelle aamu on koittava uus viel untakin kirkkaampana! Vaikka jotkin Pentin puheet kauhistuttivat Milkaa sotaisuudessaan, elämänarvot tuntuivat silti yhteisiltä. Niinpä Helsingin katuja mittailtiin pian oman kullan käsipuolessa. Pentti oli mukava, raitis ja ajan heimoaatteet täydellisesti omaksunut nuorukainen. Yhteisissä AKS:n illanvietoissa vaadittiin suurempaa Suomea, paheksuttiin yltynyttä nuorison huvitteluvimmaa ja opiskelijoiden keskuudessa yleistynyttä

2 väkijuomien käyttöä. Pentti oli täydellinen myös kotilakeuksilla esittelemisen kannalta: reserviupseeri, hyväkäytöksinen ja tuleva herännäispappi. Reaktio kotona oli kuitenkin toinen kuin Milka oli odottanut. Maalaisyhteisössä heräsi kateellisia ja pahansuopia puheita, kun paikallisen talon tyttöä kiinnostivat enemmän Helsingin herrat kuin oman kylän pojat. Vain harvat ystävät olivat Milkan puolesta iloisia: pojat murjottivat mustasukkaisuuttaan, tytöt olivat kateellisia. Pahin tyrmäys tuli vieläpä äidin taholta: Heitä mielestäs... Hän on helsinkiläispoika, taiteilijaperheestä ja vieläpä pappismies: ei maalaislikat kelpaa puolisoiksi pappilaan! Niinpä sen sanon, että heitä mielestäs siitä ei seuraa kuin surua! Äidin neuvot satuttivat, mutta Milka ei heittänyt Penttiä mielestään, päinvastoin. Rakkaus voitti ennakkoluulot ja äitien ennustukset. Pentti ja Milka kihlautuivat tammikuussa Pappisvihkimyksensä hiljan saanut körttipappi ja agronomiopiskelija olivat 25 vuotiaita. Yhteinen tulevaisuus näytti valoisalta, ja kesä 1939 oli rakastavaisille kaunis. Kesän lopulla Milka lähti talouskouluun Vaasaan ja Pentti otti vastaan papinviran Jokioisista. Onni joutui uhatuksi lokakuun alussa, kahdeksan kuukauden kuluttua kihlauksesta: Milka rakkaani! Sydämelliset kiitokseni viime kirjeestäsi. Kun luet tätä, olen yhä Jokioisissa, mutta huomenna klo lähden Hämeenlinnaan ylimääräisiin reservin kertausharjoituksiin. Todennäköisesti kyseessä onkin lähinnä kertausharjoitus, sillä kaikkia miehiä ei ole komennettu, mutta emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Sota on nyt silmiemme edessä. Ehkä kysyt, miksi tämä tuli juuri meille? Miksi emme saa elää rauhassa? Meidän tulee kuitenkin muistaa, että sama on tullut niin monen suomalaisen kohdalle kautta historian, monen morsiamen ja sulhasen kohdalle. Jos sota syttyy, se tapahtuu Jumalan sallimuksesta. Meillä minulla ja Sinulla on velvollisuudet täytettävänä: teemme sen, mitä käsketään. Mutta ennen kaikkea meidän tulee muistaa, että elämämme on Jumalan kädessä. Hän voi varjella henkeämme, jos hän sen hyväksi näkee. Hän antaa meidän asettua puolisoina elämään vapaassa Suomessa jos se on hänen tahtonsa. En tiedä, missä tehtävässä tulen toimimaan. Minulla on vanha määräys joukkueenjohtajaksi. Muuta en osaa sanoa Sinulle, morsiamelleni, tässä viimeisessä siviilikirjeessä kuin että katsokaamme Kristusta. Minä ilmoitan osoitteeni Sinulle niin pian kuin se on mahdollista. Kirjoita sitten heti. Penttisi Pentin joukkue määrättiin linnoitustöihin Summaan. Seitsemän seuraavan viikon ajan miehet vetivät piikkilankaa ja kaivoivat puolustuslinjan etupuolelle suuria panssarivaunukaivantoja asemiensa suojaksi.

3 Jokaisena päivänä lapionvarressa he toivoivat, ettei sotaa tulisi. Näistä toiveista huolimatta puna armeija ylitti rajan varhain torstaiaamuna 30. marraskuuta. Milka kuuli sodan aikana ensimmäisen kerran Pentistään joulukuun toisella viikolla: Rintamalla Rakkahin Milkani! Monet kiitokset kirjeestäsi! En ole ehtinyt kirjoittamaan aiemmin meillä on ollut touhua keskiviikkoyöstä tähän asti. Torstaita vasten yöllä tehtiin hyökkäys etuvartioitamme vastaan. Taistelu kesti aamuun saakka. Tulikasteen jälkeen olemme tapelleet kaksi kertaa. Teemme pyöreitä vuorokausia. Kun suinkin on tilaisuus, nukumme ja syömme sen verran kuin voimme. Tähän asti on käyty suunnitelman mukaista viivytystaistelua. Nyt isketään kunnolla vastaan ja lähdetään eteenpäin. Meillä oli äsken juhlahetki, Herran ehtoollisen jako teltassa. Suurin osa komppaniasta oli ehtoollisella. Me tarvitsemme täällä Kristusta. Pappi on riisuttuna vihollisen tulisuihkun edessä samoin kuin toinenkin sotilas. Nyt minua väsyttää raskaasti, ja huomenaamuna lähden aikaisin taas etuvartioon, joten jatkan toisella kertaa. Muista, että meillä on Herra, joka auttaa kansaamme, eikä hän hylkää kansaamme lukuisten rukoustemme tähden. Rakkaimmat terveiset Sinulle, Penttisi PS. Myöhästyneet onnittelut vanhemmillesi nimipäivien tähden! Täällä ovat päivät sekaisin. Milka asui kotona Ilmajoella ja jännitti miehensä puolesta. Kotiseudun papit kulkivat toimittamassa suruviestejä talosta taloon. Ilmajoella pappi teki tällaisen vierailun sodan aikana yli seitsemänkymmentä kertaa. Milkan katse tavoitti tummapukuiset kirkonmiehet, kun he kulkivat tiellä mutta aina kuitenkin ohi oman tienhaaran. Pentin seuraava kirje ehti perille joulun jälkeen: Rintamalla joulupäivänä 1939 Rakas Milka kultani! Toivotan Sinulle Jouluun Herran tuomaa joulurauhaa! Olemme olleet yötä päivää liikkeellä, vihollisen hyökkäykset on torjuttu. Kova pakkanen on tullut avuksemme. Vietimme eilen muistorikkaan jouluaaton. Meillä oli todella joulu maahan kaivetuissa teltoissa etulinjoilla. Aamulla tuli lukuisasti tuntemattomia paketteja. Ne avattiin kaikki, ja sisältö jaettiin tarvitseville. Telttaan tuotiin myös pieni joulukuusi, joka pantiin kattoon roikkumaan. Myös joulukinkku, suurempi voiannos ja pehmeä ylimääräinen leipä kertoivat joulusta.

4 Lähdin illalla komppanianpäällikön kanssa kiertämään telttoihin. Hän puhui, veisattiin jouluvirsi, luin jouluevankeliumin ja sanoin jonkin sanan. Sydämeni täytti suuri ilo ja rauha. Rauha vallitsi, eikä sitä häirinnyt vihollisen tykistötulikaan. Täällä joutuu moni tunnustamaan Jumalan varjelusta: kuinka ihmeellisellä tavalla kuula tai kranaatin sirpale on välttänyt. Jumala on auttanut armeijaamme tähän asti, vihollisen hyökkäysvaunuista on tuhottu ainakin neljäsosa. Jalkaväki ei kykene ilman hyökkäysvaunuja mihinkään. Tämä on suurta aikaa, Jumalan Kunnian aikaa. Herra itse tahtoi, että Suomen kansa antaisi tämän sodan kautta kunnian ja ylistyksen Hänelle. Rakkaudella, Penttisi Kun vuosi vaihtui, Pentti ja Milka olivat olleet kihloissa vuoden. Pentti muisti kirjeellä: Rintamalla Rakas Milka kultani! On kihlajaisvuosipäivämme aatto. Elävänä on edessäni Pohjanmaan matkani ja kihlajaisseuramme keskiviikkoiltana tuvassanne. Paljon on mahtunut ensimmäiseen kihlajaisvuoteemme ja mitä toinen vuosi meille tuokaan? Olemme kaivaneet telttamme maan sisään, missä ne ovat sirpalesuojassa. Eräänä päivänä, kun telttamme oli kaivettu jo maahan, mutta katosta ei ollut päällä, kaksi ryssän lentokonetta teki syöksyn ja ampui konekivääreillä telttojamme. Hyvin silti kävi, sillä suihkut menivät melkein kokonaan ohi, vain yksi mies haavoittui. Älä ihmettele, jos tämä kirjepaperi on kirjavan näköinen. Toisinaan tulee pestyä kädet, mutta se työ näyttää turhalta, sillä pian ovat kädet yhtä mustat. Unohdin tosin jouluvalmisteluistani mainita, että aatonaaton yöllä olimme saunassa maahan kaivetussa ensi kertaa sodan syttymisen jälkeen. Löylyä ei joulusaunassa ollut, mutta pestyä siellä sai, ja puhtaat vaatteet jouluksi ylle. Lähetän Sinulle rakkaat terveiseni muisteltuani kihlauksemme muistolausetta: Sido yhteen sydämemme, Sua yhdessä huutaaksemme. Tee sitä puolestamme. Sydämelliset terveiseni teille kaikille kotiin, Penttisi Helmikuun puolivälin jälkeen Mannerheim linja murtui Summassa. Läpimurto saatiin rajoitettua, ja Pentti kirjoitti kirjeen muutama päivä myöhemmin: Rintamalla Rakas oma Milkani!

5 Sydämelliset kiitokseni kirjeestäsi! Suo anteeksi, että en ole kirjoittanut pitkään aikaan, mutta meillä on ollut yhtenäistä liikettä toissasunnuntaista lähtien. Yötä ja päivää yhteen menoon, viiden vuorokauden jälkeen oli meillä tilaisuus levätä yö rauhassa. Täällä on mitä kauneimmat helmikuiset pakkaspäivät. Ryssä on asemiemme edessä, mutta tämä kirkas aurinko luo siitä huolimatta asemiemme ylle pyhärauhan tunnun. Pakkanen on kova, kai yli kolmekymmentä astetta. On käynyt todennäköisesti niin ikävästi, että olen menettänyt Raamattuni, Sinun valokuvasi yms. Minulla oli omaa siviilitavaraani kahdessa pahviaskissa: säilykkeitä, suklaata, kirjepaperia, kaikki saamani kirjeet ja edellä mainitut. En ole kuitenkaan löytänyt toistaiseksi näitä paketteja, luulen, että ne on varastettu. Pyydän Sinua lähettämään toisen kuvasi tilalle. Kirjoitan tätä kirjettä erikoisessa paikassa, ampumahaudan reunalla suksien päällä istuen. Menen kohta vetämään unet, kun on niin rauhallista. Vuorokaudessa tulee nukuttua 2 3 tuntia. Vaivojen kautta käy tiemme voittoon. Kirjoitan uudelleen, kun vähän virkistyn ja järki kirkastuu. Rakkaat terveiseni Sinulle, Pentti Pentin kirje maaliskuun alkupäiviltä kuvaa muuttunutta rintamatilannetta: Rintamalla Rakas Milkani! Kirjoitan tätä kirjettä kahden huoneen ja keittiön huoneistossa, pöydän ääressä. Olemme lähes kolmeviikkoisen heilumisen jälkeen saaneet osaksemme levon. Mutta hyvyydessä on synkkyys, kuten ymmärrät. Olemme äidin syntymäseudun edustalla. [Rintama on luhistunut Summassa, ja Viipuri on paraikaa joutumassa saarroksiin.] Olemme saaneet kokea, että oman voiman kerskaus vie häpeään. On liikaa kerskuttu suomalaisen sotilaan voimasta ja sankaruudesta. Herran huokaus on jäänyt syrjään! Ei hän anna kunniaansa toisille! Onhan meillä silti toivo, että Herra vain hetkeksi käänsi kasvonsa meistä pois ja pimeän jälkeen Hän osoittaisi jälleen meille laupeutensa. Meidän on taisteltava edelleen, luottaen, että koettelee, vaan ei hylkää Herra. Minä jouduin komppanianpäälliköksi. Rykmentin pastori kävi eilen luonani. Lyhyt yhdessäolon hetki virkisti mieltäni paljon. Niinpä olen ihmeen kevyellä mielellä, lisäksi sain viime yönä nukkua kuusi tuntia. Se on enemmän kuin viikkoihin. Komentopaikkani on kahden huoneen ja keittiön huoneisto kellarikerroksessa. Täällä on loistavat olot, ellei tule aivan täysosumaa. Aion räjäyttää talon päältä: tästä saa hyvän korsun, kunhan katto ei romahda sisään. Lämpimät terveiseni ja kestävyyttä Teille kaikille, Pentti

6 Pentin viimeinen viesti talvisodasta oli väsyneen miehen lyhyt kirje: kello Rakkaani! Riemu täytti sydämen kello yksitoista. Rauhanehtojen tunnetuksi tuleminen painoi kuitenkin mielen murheelliseksi. Mutta kiittäkäämme Herraa, hän on kuljettanut ahdistusten läpi, ja saamme toisemme. Viimeiseen asti tappelimme. Penttisi Pentti selvisi joukkueenjohtajana talvisodan Summassa saamatta naarmuakaan. Hän koki sen ihmeeksi, ja likimain sellainen se on myös tilastollisesti. Sodan jälkeen Pentti ylennettiin luutnantiksi, ja hänelle myönnettiin 4. ja 3. luokan vapaudenristit. Huomionosoitukset tuntuivat toissijaisilta, sillä tärkeämmät asiat odottivat: nuoret saivat olla jälleen yhdessä, ja hääsuunnittelu aloitettiin heti. Milka tunsi, kuinka toivo oli palannut hänen elämäänsä. Hääpäiväksi sovittiin 28. joulukuuta Siionin virret soivat, kun Pentti ja Milka saivat toisensa ennen vuodenvaihdetta. Kampanja kultasormusten vaihtamisesta rautasormuksiin oli alkanut jo ennen talvisotaa oli selvää, että kaksi maanpuolustukseen ja kansallisuusaatteeseen sitoutunutta nuorta vaihtoivat sormuksensa rautaisiin. Hääkuvassa morsian on yhtä kaunis kuin kihlajaisissaan, mutta sotatalven äärimmäiset olosuhteet ovat jättäneet Pentin kasvoille ensimmäiset uurteet. Onnelliset vastavihityt aloittivat ensimmäisen vuotensa avioparina kolme päivää myöhemmin. Pentti sai papinviran Mäntästä ja vuokra asunnon pappilan yläkerrasta. Muuttamaan päästiin keväällä 1941, ja pariskunta sisusti rakkaudella ensimmäistä yhteistä kotiaan. Pentti kirjoitti vanhemmilleen huhtikuussa: Mänttä, Rakas äiti ja isä! Nyt on minulla suuri ilouutinen kerrottavana. Meillä on oma koti valmis: kaksi huonetta pappilan vintillä. Milkan kotoa lähetettiin pieni irtohella, joka pantiin uunin eteen. Niinpä toinen huone toimittaa keittiön sekä ruokahuoneen virkaa. Tuvan kalusto on toisella puolella keittiötä. Hella muurattiin torstaina kiinni uuniin, ja eilen tuli Milka. Huonekalut oli jo siiheksi purettu ja paikallaan. Avasimme laatikot vasta eilen, ja nyt kotimme on suurin piirtein kunnossa. Tänään olivat ensimmäiset vieraat päiväkahvilla alakerrasta kirkkoherra ja rouva. Kyllä on toisenlaista, kun on oma koti. Jo se, että on ympärillä omat huonekalut, teki olon toiseksi on kodin tuntua, ja lisäksi sitten vapaus syömisessä ja olemisessa. Näissä kahdessa huoneessa on meille aivan kyllin. Sydämelliset terveiset Milkalta ja minulta,

7 Pentti Pesänrakennuksen onni kesti vain pari kuukautta. Kesäkuun 17. päivänä Pentti avasi tyhjän muistikirjan ja kirjasi sen ensimmäiselle sivulle aloitusmerkinnän: Liikekannallepanokortti tuotiin. Pentti lähti seuraavana päivänä, ja sota Neuvostoliiton kanssa alkoi viikkoa myöhemmin. Milka sai ensimmäisen kirjeen Pentiltä kaksi päivää sodan syttymisen jälkeen. Sotatoimet Suomen ja Neuvostoliiton välisellä rintamalla eivät olleet vielä alkaneet, mutta kirjeessään Pentti kertoo, kuinka päivät kuluvat marssiharjoituksissa. Näiden syy on selvä: Meitä odottavat pitkät marssimatkat, sillä pian valtaamme Karjalan. Akateemisen Karjala Seuran jäsenelle tämä Karjala ei tarkoittanut talvisodassa menetettyjä alueita, vaan koko Itä Karjalaa Vienanlahdesta Laatokkaan. Pentin joukko siirrettiin junalla Joensuuhun kesäkuun lopulla, ja 1. heinäkuuta Pentin komppania nousi junasta Hammaslahden rautatieasemalla ja aloitettiin kahden päivän marssi itäkaakkoon, Tuupovaaran kautta Luutalahteen. Joukko oli jo jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Kun lyhyiden yöunien jälkeen vielä jatkettiin marssia muutaman tunnin ajan kaakkoon ohi Kitsanjärven, oltiin vain parin kilometrin päässä valtakunnan rajasta. Pentti oli tietämättään tapahtumien keskipisteessä. Karjalan Armeijan, suurimman koskaan kootun suomalaisen sotajoukon hyökkäys kohti Itä Karjalaa, Äänistä ja Syväriä oli alkava juuri hänen yksikkönsä kohdalta. Joukko leiriytyi Syrjävaaran itäpuolelle odottamaan. Johtoporras oli malttamaton: divisioonien komentajat olivat kuin maata kuopivia ratsuja Mannerheimin ohjaksissa. Hermostuneisuus näkyi hätäisinä käskyinä, jotka peruttiin pian. Lopulta kuitenkin päästiin liikkeelle, ja hyökkäys saatiin vauhtiin. Pentin osalta se katkesi haavoittumiseen jo tulikasteessa. Pentin muistikirja kuvaa tapahtumia: 8.7. Ylitimme valtakunnan rajan kello yksi yöllä. Aamuyöllä meidät saavutti lähetti, hyökkäyskäsky peruutettiin. Palasimme takaisin aamuksi. Uusi lähtö kello 09.15, koko joukkue hyökkäysvalmiuteen asemien läheisyyteen. Lähdimme tiedustelupartioon kello Tavoitteeksemme määrättiin Ristikankareen tie. Partion vahvuus 1 upseeri, 17 miestä ja tykistön tulenjohtue Saavutimme ensimmäisen tavoitteen kello Tavoitteessa havaittiin ryssän kenttävarustetut asemat. Annettiin tulikomennot radiolla. Ammunta onnistui. Pääsimme tielle, mutta en voinut edetä sitä pitkin, koska tuli jo aamu. Partio palasi leiriin kello Päivällä kävimme lämpimässä saunassa. Klo koko komppania lähti asemiin. Hyökkäysvalmius.

8 Klo 23 komppania oli valmis ja ryhmittynyt hyökkäystä varten. Rankka ukonilma ja sade. Pimeää. Lähdimme liikkeelle Ankara tykistövalmistelu. Valtakunnan raja ylitettiin kello Klo 0.15 kohdattiin Makkarakukkulalla murroksen takana kenttävarustetuissa asemissa voimakas vihollinen. Haavoituin hartiaan ryssän pikakivääripesäkkeestä yrittäessämme tuhota sitä. Saavuin joukkosidontapaikalle hieman yli kello yhden yöllä. Kohta minun jälkeeni sinne saapui toinen joukkueenjohtajamme Reino Huokuna. Lähdimme sairasautoasemalle kello Reino kuoli liikkeelle lähdettäessä. Huoltotie on hyvin huono haavoittuneiden kuljettamiseen. Klo 03 lähtö sairasautoasemalle. Klo 06 saavuttiin sairasautoasemalle. Jatkettiin Tuupovaaran kenttäsairaalaan. Saatiin kahvia ja voileipää. Sidottiin uudelleen. Klo 08 jatkettiin autolla Joensuun sotasairaalaan, jonne saavuttiin klo Pentin matka jatkui Joensuusta sairasjunalla Jyväskylään ja sieltä autolla Kinkomaan parantolaan Muurameen. Milka vieraili sairaalalla, ja pari ihaili yhdessä Päijänteen maisemia. Lihashaava parani suhteellisen pian. Toipumislomallaan Pentti matkusti Ilmajoelle, ja rakastavaiset ikuistettiin valokuviin. Pidempikin sairasloma olisi ollut tarjolla, mutta Pentti halusi palata nopeasti rintamalle ettei sota vain loppuisi. Hän palasi etulinjaan pian, ja kiitti ratkaisua jo ensimmäisessä kirjeessään: Itä Karjala, Olen iloinen päästessäni tänne vielä. Tuleminen valloitetuille alueille on ollut elämys. Kun näkee nämä seudut, ymmärtää tämän sodan merkityksen, vaikka se maksaa niin kovin paljon. Melkein mahdottomalta tuntuu ajatus, että ryssä voisi täällä isännöidä. Paljon se roisto on tuhoa tehnyt, polttanut taloja aina Värtsilästä lähtien. Mutta sentään on jäänyt joitain taloja jäljellekin. Ryssä on harrastanut ahkerasti maanviljelystä varsinkin kaalia. Sen vallassa ovat Aunuksen peltoalat, mutta toisin paikoin se on hyvin, hyvin harvaa. Myös ohraa näkyi Läskelän puolessa. Heinää on paljon korjaamatta. Kyllä täällä olisi sadonkorjuutöitä. Tule vain tänne! Puhdistustyöt on suoritettu. Sitä tekevät ryssänvangit, joita täällä on töissä vähän joka paikassa. Näkyvät olevan iloisia ja tyytyväisiä poikia ja aika ahkeria myös. Maatalousalaa opiskellut Milka oli pohtinut lähtemistä ANKS:n jäsenelle sopivaan maataloustyöhön vallattuun Itä Karjalaan. Nyt hän uskalsi miehensä kehotuksesta tarttua tähän mahdollisuuteen. Milka

9 päätyi johtamaan viljelystöitä, syksyllä pääasiassa perunan nostoa, Itä Karjalan sotilashallintoalueen laajoille pelloille. Haavoittumisensa jälkeen Pentti palasi pataljoonansa sotilaspastoriksi. Hän kiersi pitämässä iltahartauksia ja jakamassa ehtoollista joukkueissa. Päiväkirjaan kertyi merkintöjä siitä, kuinka suuri osa miehistä oli osallistunut ehtoolliseen. Pappi piti jokaista sielua voittona. Milka sai kirjeen taas syyskuun alussa: Suur Suomessa Rakas Milka! Elämme täällä hiljaiseloa. Odotellaan, koska hyökkäyksemme lähtisi taas liikkeelle. Samaa ryssätkin odottavat. Aikaisemmin ovat tehneet joitain vastahyökkäysyrityksiä. Nyt on ainoastaan partio ja tykistötoimintaa. Meikäläiset ja ryssät ovat montuissaan vastatusten, ja lyhin välimatka on n. 40 metriä. Öisin ovat kaikki miehet asemissa, etteivät partiot pääse läpi. Päivällä asemissa ovat vain tähystäjät. Ryssän tykistötoiminta on ollut melko vähäistä. Meikäläinen tykistö sen sijaan antaa kapsäkkejä heti, kun liikettä näkyy. Olen liikkunut komppanioissa jakamassa Herran ehtoollista. Soveliain aika siihen on iltapäivä klo 12 jälkeen. Olen kulkenut tukikohdasta toiseen. Toisinaan on ollut miehiä koko joukkueesta, toisinaan ainoastaan puolijoukkueesta riippuen siitä, miten leveällä alalla joukkue on. Lähin ehtoollisen vietto oli 70 metrin päässä ryssän asemista. Pojat olivat polvistuneet puoliympyrään ympärilleni. Puhuin heille matalalla äänellä. Veisata ei voinut. Nuo tilaisuudet ovat erilaisia. Niissä toteutetaan kirjaimellisesti psalmin sana: Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien edessä! Joka komppaniassa suurin osa miehistä on osallistunut tähän pyhään hetkeen. Ensimmäiseksi kävin entisen joukkueeni luona. Kun pojat olivat polvistuneet, valui monen silmästä kyynel. Herra tulee nytkin armossaan lähelle etulinjan miestä. Olen kiitollinen, kun pääsin tänne takaisin. Etulinjan henki on paras, mitä sodan aikana voi olla. Täältä puuttuu taaempien portaiden tärkeys, omalaatuinen sotaisuus, mikä painaa ikävän leimansa jokaiseen ylempään ja taaempaan portaaseen. Sotilaspapin toimi on minulle aivan uusi kokemus. Tämä tuntuu aivan kesälomalla ololta, kun ei ole samanlaista vastuuta miehistä. Telttamme on T joen rannalla kauniilla paikalla. Yöt saa nukkua rauhassa, ei ole partioretkiä. Päivisin käyn etulinjassa katsomassa vanjaa, joka ei tosin itseään pahasti näytä. Sydämellisin terveisin, Pentti Sodan todellisuus näyttäytyi Pentille seuraavien viikkojen aikana pappina vielä raadollisemmin kuin aiemmin joukkueenjohtajana. Päiväkirjan merkintöjen mukaan hän on kiertänyt pitämässä hartauksia

10 etulinjan yksiköissä, mutta käynyt päivittäin lohduttamassa kuolevia sairasautoasemalla sekä tunnistamassa vainajia joukkosidontapaikoilla. Hyökkäyssodan tappiot olivat suuret, mutta nekään eivät horjuttaneet Pentin vakaumusta. Pataljoonan hyökkäys eteni Aunukseen ja suuntautui Kinkievan kylän kautta kohti Syväriä, jonka ylittäminen oli AKS:läisten pitkäaikainen toiveuni. Mikään uhraus ei tuntunut liian suurelta sen vuoksi. Tyypillinen päiväkirjamerkintä kuuluu: Kaatumisilmoitusten lähettämistä. Hartaushetki 8. Komppaniassa. Kävin samalla 9. Komppanian eteentyönnetyssä tukikohdassa talossa, jota ryssä ampui tykistöllä. Siellä oleville III joukkueen miehille pidettiin hartaushetki. Mieliala on 8. Komppaniassa hyvä, mutta 9. Komppaniassa masentunut ja väsynyt. Pataljoona sai tehtäväkseen vallata Syvärin voimalaitos sekä sitä ympäröivä Svirstroin asutuskeskus. Hyökkäys edellytti Syvärin ylittämistä syöksyvenein, korpikoukkausta pohjoisen kautta, Jandebajoen ylittämistä sekä tunkeutumista vihollisen tarkoin varmistamalle voimalaitosalueelle. Pentti halusi mukaan, sillä käsi kesti jälleen konepistoolin käyttämisen. Hänen paikkansa olisi etulinjassa, ei joukkosidontapaikalla. Pentti ja hänen joukkonsa ylittivät yli kilometrin levyisen virran varhain aamulla 12. syyskuuta Kesken ylimenon yksi syöksyveneistä kaatui. Veden varaan joutui yksitoista miestä täysissä varusteissaan. He polkivat vettä henkensä edestä ja yrittivät repiä painavia varusteita yltään. Jo pelkkä kypärä oli painava ja vaikea kannatettava uidessa. Viisi kaatuneen veneen miestä ehdittiin pelastaa, mutta kuusi sotilasta hukkui Syväriin. Koukkauksen aikana käyty korpisota kesti viikon. Sinä aikana ei kirjeisiin ollut aikaa. Viikon päästä Milka sai jälleen elonmerkin miehestään: Svirstroi, Rakkaani! Kiitos kirjeestä, jonka sain tänne Syvärinjoen toiselle puolelle. Tämän kuun 11. päivänä kello tulimme kuulun joen rannalle. Pesin joessa kädet ja kasvot, sitten join vedestä keitetyt kahvit. Syvärinjoki on komea virta. Vesi kohdallamme noin puoli kilometriä leveä, monin paikoin se on leveämpikin. Siinä oli edessäni Suur Suomen rajajoki, jota aikaisemmin on katseltu vain uskon silmin. Seuraavana päivänä, 12. päivänä kello ylitin joen syöksyveneellä. Siitä alkoi korpisotamme Syvärin voimalaitoksen valtaamiseksi, joka on joen itäpuolella. Etenimme soista korpea, joka ei kannattanut hevosta. Sairasajoneuvot oli jätettävä. Päivällä löydettiin huoltotie rantaan, josta syöksyveneillä huollettiin haavoittuneet ja kaatuneet yli. Alkoi neljä vuorokautta kestänyt sitkeä hyökkäystaistelu. Hyökkäyssuuntamme oli ryssälle aivan yllätys. Matkan varrella tavattiin vastavalmistuneita ja rakenteilla olevia bunkkereita, jotka ryssän oli täytynyt jättää. Mutta siellä, missä se oli järjestäytynyt puolustukseen, oli se pureutunut sitkeästi korsuihin ja kuoppiin.

11 Vähän kerrassaan saatiin sitä heitetyksi taaksepäin, kunnes 15. päivänä saarrettiin voimalaitos, komea laitos, vuonna 1925 valmistunut. Sen ympärille on kasvanut viidentoista viime vuoden aikana suuri yhdyskunta, ryssäläinen kaupunki. Olemme tässä kylässä asemissa, ryssät edelleen kylän toisessa päässä. Asunnot ovat sisältä melko siistejä. Paljon on virkamiesten asuntoja. Asumme taloissa. Viime yö oli harvinaisuus. Nukuin jousipatjalla kahden lakanan välissä! Lakanat olivat aivan uusia. Eräästä kaupasta, tavaratalosta, evakuoidusta kangaspakasta leikattuja. Ei minulla kotonakaan ole niin pehmyttä patjaa kuin täällä. Tämä vaihe on tosin ollut meille raskain joka suhteessa. Eiköhän sota mahtane loppuakin kohta meidän kohdallamme, kun tavoite on saavutettu. Se olisi ainakin toivottavaa Sydämellisin terveisin, Pentti Taistelut voimalaitoksen alueen ja Svirstroin valtaamiseksi jatkuivat kiivaina. Syvärin ylittäminen oli kuitenkin Pentin AKS:läisen hengen täyttymys. Seuran sisällä toimi myös pienempi yhteisö, Lotinanpellon liitto, jonka jäsenet olivat luvanneet hyökkäävänsä Syvärin yli Lotinanpeltoon ja kaatuvansa vihollisen konekiväärituleen. Liiton alkuperäisiin solmijoihin olivat kuuluneet muun muassa myöhempi tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja professori Martti Haavio. Pentti oli lähellä täyttää tämän lupauksen, mutta Milka sai vielä kirjeen Syvärin takaa: Svirskii Prospekt 16, Rakas Milkani! Tuo salaperäinen paikannimi on tämän talon osoite. Älä sentään tällä osoitteella kirjoita ryssän posti toimii nykyään vähän huonosti: postihevonen sai halvauksen. Miehet ovat saaneet levätä muutaman päivän. Olemme syöneet runsaasti perunaa, jota kasvaa joka talon pihalla. Ei myöskään kanapaistia ole ruokapöydästämme puuttunut. Sellaisia eläviä sekä vuohia tepastelee kaikkialla. Räiskäleitä paistetaan harva se päivä. Kyllä muuten tämä homma saisi jo loppuakin. Tuntuu kyllä siltä, että olemme jo suurin piirtein tavoitteen saavuttaneet. Olen koettanut pitää komppaniassa hartaushetkiä. Osa on ollut oikein kodikkaita ja lämpimiä hetkiä, kun joukkueittain on kokoonnuttu huoneisiin taloissa. Taistelun vaivat panevat monia tunnustamaan Herran tarpeellisuutta, vaikka eri asia kuitenkin on Herran tielle lähteminen. Kunpa Kristus kirkastuisi vaivojen alla oltaessa. Sydämellisin terveisin, Pentti Seuraavaa kirjettä ei kuulunut hetkeen. Koska Pentti ei ollut kirjoittanut etulinjasta päivittäin, Milka ei osannut kirjettä kaivatakaan. Hän nosti perunaa itäkarjalaisella pellolla, jossa hän johti maataloustöihin

12 lähetettyjen naisten ryhmää. Viestintuoja saapui kesken työn hän kertoi saman, minkä Pentin pataljoonan kirjuri oli kirjoittanut sotapäiväkirjaan muutamaa päivää aiemmin: Sotapäiväkirja, III/JR Pataljoona puolustuksessa. Molemminpuolista tykistöammuntaa. Vihollisella edelleen vilkasta toimintaa. Iltapäivällä kello meidän toimistokorsuun tuli täysosuma Syvärin voimalaitoksen luona. Ikävä seuraus: luutnantit Pentti H. ja Kaino H., alikersantti Martti S. ja sotamies Eino N. kaatuivat. Samalla haavoittuivat luutnantti Viljo N. sekä alikersantti Urho T., joka kuoli haavoihinsa matkalla sairasautosasemalle. Kuokka putosi Milkan kädestä. Järkytys, hätä, suru ja pelko tunkeutuivat mieleen ja tekivät vuoroin tilaa toisilleen. Ajatukset velloivat: Olisihan tämä pitänyt tietää, kun mies on sellainen, ettei itseään säästäisi Mutta miksi juuri meille? Ryhmä keskeytti työnsä ja lähimmät perunannostajat auttoivat Milkan pellon laidalle. Hän lähtisi kotiin, mutta matka Itä Karjalasta Ilmajoelle olisi pitkä. Kun töitä aikanaan jatkettiin, Milkan tilalle tuli toinen maatalousohjaaja. Hän tarttui Milkalta jääneeseen kuokkaan ja jatkoi samaa sarkaa. Kohta kuokka osui peltoon uponneeseen räjähtämättömään kranaattiin. Ammus räjähti, surmasi kuokalla lyöneen sekä muutaman lähellä olleen naisen. Pentin kaatuminen saattoi siis tavallaan pelastaa Milkan hengen. Kotona Milkaa odotti joukko osanottokirjeitä. Niitä olivat lähettäneet ylipäällikkö Mannerheim, Pentin seuraajaksi tullut pastori ja Pentin pataljoonan miehet. Ensimmäisenä saapunut oli kuitenkin Akateemiselta Karjala Seuralta: Rouva M.H., Tieto siitä, että miehenne, pastori, luutnantti Pentti Johannes H. on kaatunut taistelussa onnellisemman ja suuremman Suomen luomiseksi, on saavuttanut myös sen veljespiirin, johon Hän Seuramme jäsenenä kuului. Akateeminen Karjala Seura tuntee syvästi sen menetyksen, joka on kohdistunut lähinnä Teihin, ja tekee mustine lippuineen kunniaa Isänmaan vapauden puolesta henkensä antaneen veljen muistolle. Tänä aikana kannetaan monta kallista veriuhria Isänmaan alttarille ja kaikki ne jättävät tyhjän aukon koteihin. AKS:läisten kaatuessa ei kuitenkaan ole pienintäkään epäilystä siitä, etteivätkö he ole tienneet, minkä puolesta he taistelevat. He ovat kaikki päästessään koko yhtyneen kansamme kanssa yhteisessä rintamassa luomaan suurista unelmistamme todellisuutta, iloiten antaneet uhrinsa. Akateemisen Karjala Seuran lippuvalassa sanotaan: Niin totta kuin minä uskon yhteen suureen Jumalaan, niin minä uskon yhteen suureen Suomeen ja sen suureen tulevaisuuteen. Elämä, joka on näissä merkeissä eletty ja tämän suuren uskon toteuttamiseksi uhrattu, on säilyvä eheänä ja kirkkaana jäljellejäävän veljespiirimme sydämissä. Ja jokainen tällainen elämän on nyt osaltaan lunnaina nykyisyyttä turvatumman ja suuremman tulevaisuuden lunastamiseksi paljon kärsineelle kansallemme.

13 Akateeminen Karjala Seura, jolla on ollut ilo ja kunnia lukea Teidän miehenne jäsentensä joukkoon, lähettää Teille lämpimän tervehdyksensä. Kunnioittavasti AKATEEMINEN KARJALA SEURA Milkan elämä sotaleskenä alkoi jatkosodan ensimmäisestä vuodesta. Kahden ja puolen vuoden ajan tuntui siltä, ettei Pentti kaatunut turhaan, vaan Itä Karjalasta tulisi hänen toiveidensa mukainen osa Suomen valtakuntaa. Se haave kuitenkin romahti kesällä Sodan jälkeen ajan henki ei hevin sallinut sotaleskien avioitumista uudelleen, ei varsinkaan papin puolison. Toki tällaista tapahtui, ja Milkakin olisi varmasti voinut niin tehdä, mutta hän halusi omistautua Pentilleen. Muutamat ihmissuhteet vaikuttivat lupaavilta, mutta päättyivät kuitenkin Milkan tahdosta: Pentin muisto oli kalliimpi kuin kukaan toinen. Toisaalta vertaistukea riitti. Sotien jälkeen Suomessa oli noin sotaleskeä, ja uuden vuosituhannen alkaessa heitä oli yhä yli Jo pelkästään AKS:läisiä tai Suur Suomi aatetta kiivaasti ajaneita pappeja kaatui melkoinen joukko. Tunnetuimpia heistä olivat kansanedustajat Elias Simojoki ja Väinö Havas, Kollaan kenttäpappi Jorma Heiskanen ja Taipaleen komppanianpäällikkö Paavo Palho. Myös Pentti eli ja kuoli niin kuin opetti. Kun Milka vanhuusiällä muisteli miestään, hän naurahti: Se oli sellainen sotahullu pappi, se minun mieheni. Mutta hän oli myös suuri rakkauteni. Olen hyvin onnellinen, että niin rakas ihminen tuli elämässä kohdalleni, ja että sain tuntea hänet. Ja siitä olen kiittänyt Herraa monet kerrat, ettei meille ehtinyt syntyä lasta, jonka kanssa olisin jäänyt kahden. Varmasti isän kysymys silti joskus kääntyi Milkankin mielessä toisin päin: Miksen minä koskaan saanut olla niin kuin muut? Milka kuoli Seinäjoella syksyllä Vanhuksen jäämistöön kuului puinen morsiusarkku. Sen sisältämään pieneen pahviseen rasiaan oli talletettu Pentin päiväkirja, hänen sodanaikaiset kirjeensä, muutamia valokuvia ja pariskunnan rautasormukset. Milkan muistotilaisuus vietettiin 27. syyskuuta, päivälleen 65 vuotta sen jälkeen, kun hänen aviomiehensä kaatui suomalaisena sotilaspappina Syvärin takana. Avioiduin Milkan veljenpojan tyttären kanssa neljä vuotta myöhemmin. Rautasormus tarinan on kirjoittanut tietokirjailija Mikko Porvali ja se on julkaistu kirjassa Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta (Atena 2013). Tarinan päähenkilö Milka Haapasalo (o.s. Pirilä) kuului

14 Hällströmin suvun Marian haaraan äitinsä kautta, sukutaulu Lisätietoja Mikko Porvalista ja hänen tuotannostaan löytyy osoitteesta: