Muistutus maisematyölupahakemuksen Tiuruniemen kylän tilalle nimelle Vipele RN:o 11:17 ( )

Transkriptio

1 Sivu 1 / 6 Lappeenrannan kaupunki Teknisen toimi, kiinteistö- ja mittaustoimi PL Lappeenranta Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri Katariinantori Lappeenranta saimaa@sll.fi Muistutus maisematyölupahakemuksen Tiuruniemen kylän tilalle nimelle Vipele RN:o 11:17 ( ) 1. Maisematyölupaa haetaan Rauha-Tiurun Vipeleen kuusikon uudistushakkuulle. Avohakkuita ei tule tehdä ko. metsäkuviolla, joka on taajamametsää ja asemaakaavassa lähivirkistysaluetta (VL) Kyseessä on Tiuruniemen kylän Vipeleen 1,6 hehtaarin kokoisesta alueesta, jossa on vanha kuusikko ja jossa mainitaan olevan kirjanpainajan jälkiä. Tälle alueelle haetaan lupaa harvennushakkuulle. Sen jälkeen todetaan, että suunnitelmana on poistaa vanha kuusikko ja istuttaa sen tilalle uusi metsä: kuusta, koivua ja mäntyä. Suunnitelmaan kuuluu myös maanpinnan käsittely istutuskohdista ja alueen raivaus. Kyse on siis uudistus-/avohakkuusta, ei harvennushakkuusta. Tarkoituksena on uudistaa metsäkuvio 110. Suunnitelmatiedon mukaan kyseessä on lähes puhdas vanha kuusikko (Metsäkeskus, Seppo Repo). Maisematyölupahakemus sisältää ristiriidan, joka on merkityksellinen. 2. Puuston elinvoiman vähenemisen ja kuoleman syynä on rakennetun parkkipaikan vaikutus metsikköön eivät tuhohyönteiset. Suunnitelmana on elossa olevan kuusikon poistaminen kirjanpainajatuhon estämiseksi Avohakkuut siirtävät ja jatkavat puuston heikentymistä. Tehty metsänkäsittelysuunnitelma ei poista ongelmaa.. Alueelta on jo poistettu kaatuneet ja pystykuivat puut hyönteistuhon rajoittamiseksi. Tästä ei ole ilmoitettu eikä haettu lupaa. Jo kuivaneiden, kuolleiden puiden poistaminen on ollut turha ja virheellinen toimenpide. 3. Ko. toimenpidealue on lähivirkistysaluetta. Kyse on asemakaava-alueesta, VL-alueesta. Se merkitsee, että sen enempää metsälaki kuin laki metsien sieni- ja hyönteistuhoista eivät ole alueella voimassa. (Metsälaki 2 ) Aluetta on arvioitava taajamametsien hoidon periaatteista käsin. Kaupungin metsäpäällikön kirjeessä Miriensille todetaan, että metsä kasvaa nopeasti siihen mennessä kun asuintalot rakennetaan. Tieto on harhaanjohtavaa, metsän kasvu kestää vuosikymmeniä. 1

2 Sivu 2 / 6 4. Rauhan-Tiurun alue on luonto- ja kulttuuriarvoiltaan merkittävä kokonaisuus, jonka turvaaminen on Lappeenrannan kaupungin, päättäjien ja asukkaiden velvollisuus ja oikeus Nyt vireillä olevat metsäsuunnitelmat ja suunnitellut hakkuutoimenpiteet eivät kykene tuota tehtävää täyttämään, vaan ne päinvastoin muuttavat alueen luonteen metsätaloustoimin. Näin ei kyetä takaamaan viihtyisää asuin- ja elinympäristöä, tärkeää luonto- ja virkistysaluetta sekä alueen mahdollisuuksia kehittyä omaleimaisensa retkeily- ja matkailualueena. PERUSTELUT Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri on tänä vuonna 2013 teettänyt selvityksen Rauhan- Tiuruniemen alueen luonto- ja virkistysarvot, laatijoina Kimmo Saarinen ja Juha Jantunen, Etelä- Karjalan Allergia-ja ympäristöinstituutti. Muistutuksemme perustuu tähän luonto- ja virkistysalueselvitykseen. Muistutuksemme perustana ovat myös tutkimukset lähimetsien merkityksestä, hoidosta ja luonnon monimuotoisuudesta sekä tutkimukset, jotka koskevat hyönteistuhoa aiheuttavia tekijöitä ja hyönteistuhojen estämistä. Asuinalueen lähistöllä olevilla metsillä on erityinen merkitys ihmisten viihtyvyydelle, virkistykselle sekä lasten ja nuorten luontosuhteen kasvulle. Taajamametsien hoidon tulisi rakentua kokonaan toisille periaatteille kuin talousmetsien hoidon,. Sen tulisi taata monimuotoiset, elämää täynnä olevat ja maisemallisesti arvokkaat metsät. Matkailijoille Saimaa ranta-alueineen ja jääkauden muovaamat monimuotoiset metsät ovat alueen tärkeimpiä vetovoimatekijöitä. (Rauhan-Tiuruniemen alueen metsien luonto- ja virkistysarvot, 2013). VIPELEEN KUUSIKKO OSANA RAUHAN - TIURUN ALUETTA: MILLAISESTA ALUEESTA ON KYSYMYS : Rauha-Tiuru -alueen luonne Joutsenon Tiuruniemi ja Rauha sekä Imatran puolella Ukonniemi ovat yhdessä voimakkaasti muuttuvia alueita, joissa panostetaan erityisesti urheilu- ja matkailupalvelujen kehittämiseen. Ympäristö, urheilu ja hotellipalvelut tukevat toisiaan. Ympäristön viihtyvyys on tärkeää ennen kaikkea paikallisille asukkaille ja myös retkeilijöille ja matkailijoille. Taajamametsät ovat korvaamattoman arvokkaita ympäristöjä asukkaiden hyvinvoinnille. Oleskelu lähiluonnossa alentaa stressihormonitasoa, laskee verenpainetta, kohentaa mielialaa ja alentaa riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen. Luonnon monimuotoisuuden säilymistä pitää tärkeänä 80 % kansalaisista (Valkeapää ym. 2009) Heidän mielestään metsä on tärkein paikka rentoutumiseen, rauhoittumiseen ja virkistäytymiseen. (Jantunen, Saarinen, 2013) Mitä monimuotoisempaa on luontoympäristö, sitä voimakkaampi on sen fyysinen ja psyykkinen vaikutus. 2

3 Sivu 3 / 6 Rauha-Tiurun alueen kulttuurihistoria kertoo myös arvokkaasta luontoalueesta. Vanha kylpylän ja Rauhan ja Tiurun sairaaloiden perustaminen tälle alueelle on tapahtunut tarkoituksenmukaisesti. Rauhan-Tiuruniemen metsien tila Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri jätti muistutuksen Rauha-Tiurun ja Joutsenon saarten metsäsuunnitelmaan perustuen Rauha-Tiurun alueen metsäluonnon tilaan. Alueella on tehty vuosikymmenten aikana voimakkaitakin metsätaloustoimia, joiden jäljet näkyvät metsissä. Siitä huolimatta on myös luonnonarvoltaan merkittäviä, iäkkäämpiä yli 80-vuotiaita, erirakenteisia metsäalueita noin 50 %. Näitä nuoremmat metsät ovat hyvässä kehitysvaiheessa ja kytkevät arvokkaimpia metsäalueita toisiinsa parantaen näin metsälajien mahdollisuuksia siirtyä alueelta toiselle, mikä on tärkeää monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Taimikoiden ja nuorten metsien muuttaminen vaatii luonnonhoitotoimenpiteitä, ennallistamista, jolla muokataan puulajisuhteita ja ikärakennetta erirakenteiseksi.(luontoselvitys 2013) Vipeleen kuusikko Vipeleen kuusikko on Repokankaalla, joka on yhtenäinen metsäalue Tiurun sairaalan eteläpuolelta Repokiven asuinalueeseen, Valkamanrantaan ja Rauhanasemalle. Polkuverkosto on harva. Maanmuodot ovat vaihtelevia, sillä alueella on paljon suppia ja lisäksi Salpausselkä laskee jyrkästi noin 50 metriä leveäksi rantatasanteeksi. Metsät ovat olleet tehokkaassa talouskäytössä. Merkittävä osa metsistä on nuorehkoja, mutta alueella on sekä taimikoita että varttuneita metsäkuvioita. Osa metsäkuvioista on harvennettua yksipuolista mänty- ja kuusimetsää, osa on sekapuustoista. Alueen halki kulkee retkeilyreitti, E10. Repokankaan alueella maastoselvityksissä havaittiin pyy, palokärki ja kuultiin kolmen muun tikan nakuttelua. Luontoselvityksissä (Pöyry 2006a,2010a) on huomioitu alueen monet supat, jotka alueen länsiosassa muodostavat laajempia geomorfologisia kokonaisuuksia. Alueen pohjoisosissa huomionarvoisista lintulajeista on havaittu pikkusiepon, palokärjen, idänuunilinnun ja pyyn reviirit. (Luontoselvitys 2013) Vipeleen kuusikko on varttunutta noin 80 -vuotiasta tasaikäistä kuusimetsää. Ko. metsikkö ei ole luonnonarvoiltaan erityisen monimuotoista aluetta entisistä metsätaloustoimista johtuen. Kuusikko sijaitsee asuinalueeksi raivatun, rakentamattoman aukon välittömässä läheisyydessä. Vipeleen kuusikosta todetaan Metsäkeskuksen lausunnossa: Kohteen aukon reunassa on useita aiemmin tuulen kaatamia järeitä kuusirunkoja ja muutamia pystykuivia kuusia. reunakuusikon kasvukunto on heikko. Kirjanpainajat eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet kuusikuolemaa vaan syynä on parkkipaikan rakentamisen seurauksena syntynyt auringon paahteisuuden ja tuulen lisääntyminen. Jo kuolleet kuuset eivät lisää kirjanpainajariskiä. Sitä vastoin heikkokuntoiset ja elinvoimiaan menettävät kuuset lisäävät tuhoriskiä. (Seppo Repo, Metsäkeskus) 3

4 Sivu 4 / 6 KIRJANPAINAJA METSÄLAJINA JA HYÖNTEISTUHOT TALOUSMETSIEN UHKAKUVANA Kirjanpainaja on kaarnakuoriaisiin kuuluva metsälaji. Ekosyysteemin ollessa tasapainossa sillä on paikkansa luonnossa ja luontaiset vihollisensa. Kirjanpainajan aiheuttamat metsätuhoriskien syntyminen on seurausta ilmastonmuutoksesta ja metsänhoidon yksipuolisuudesta. Avohakkuun jälkeen kehittyneessä yhden tai kahden puulajin metsässä, josta harvennetaan tietyin väliajoin pois heikentynyttä puustoa, on vain vähän tai ei lainkaan elinmahdollisuuksia eri metsälajeille. Hyvät olosuhteet sen sijaan löytyvät metsästä, jonka puusto on monilajista ja - kokoista. Tällaisissa metsissä elävät kaarnakuoriaisten, kuten kirjanpainajien, luontaiset viholliset. Ne pitävät kuoriaiskannat kestävän kokoisina: tikat ja muut linnut napsivat kuoriaiset suihinsa ennen kuin niiden kannat ennättävät kasvaa luonnottoman suuriksi Kirjanpainajat lisääntyvät heikentyneissä pystypuissa, tuulenkaadoissa, lumenmurroissa sekä tuoreessa kuusipuutavarassa. Jos kirjanpainajia on paljon, ne kykenevät joukkovoimansa turvin iskeytymään myös täysin terveisiin puihin. Kirjanpainajat iskeytyvät useimmiten valoisilla paikoilla oleviin kuusiin, esim. hakkuuaukkojen reunapuihin. (Metla, 2012) Vipeleen kuusikko on edellä mainitun kaltainen. Nyt ratkaisuksi esitetään avohakkuutta eli aukkoisen alueen laajentamista. Lisäksi alueelta on jo korjattu kuolleita puita. Metlan aineistossa esitetään : Vanhojen kuolleiden kuusien pois korjaamisesta ei ole hyötyä kirjanpainajan torjunnan kannalta, vaan pikemminkin haittaa, koska valtaosa kirjanpainajista on jo poistunut puista ja näissä puissa voi elää kirjanpainajan luontaisia vihollisia ja kilpailijoita. Kirjanpainajien iskeytymistä on lisäksi mahdollista ehkäistä päätehakkuissa välttämällä etelän- ja lännenvastaisten kuusikkoisten aukonreunojen syntymistä. Myös kirjanpainajan luontaisten vihollisten ja kilpailijoiden suosiminen vähentää tuhoriskiä, minkä vuoksi muiden lajien kuin kirjanpainajan tappamia kuusia ei kannata poistaa. Kuusen viljelyä liian kuivilla kasvupaikoilla tulee välttää, ja lehtipuusekoituksen lisääminen vähentää metsikön tuhoriskiä. Mitä enemmän metsässä on kuollutta puuta, sitä monimuotoisempi on luonto ja sitä paremmin metsät kestävät tällaisia ääri-ilmiöitäkin.(ympäristöekologian dosentti Kimmo Saarinen, Helsingin Sanomat, ) Ja samassa haastattelussa Metsäntutkimuslaitoksen tutkija dosentti Heli Viiri: Hysteriaan ei ole aihetta eikä yksittäisiä kirjanpainajan valtaamia puita kannata eikä tarvitse kaataa. Vasta kun kyseessä on yli 20 vaurioituneen puun ryhmä, puut on hakattava. Yksittäiset puut voi jättää lahopuuksi". Lahon puun lisääminen metsissä on keskeisimpiä tekijöitä monimuotoisuuden parantamiseksi. Metsätuhoistakin keskusteltaessa on asiaa tarkasteltava näistä näkökulmista. Yksioikoinen avohakkuulinja ei kenties lainkaan ratkaise kaarnakuoriaisongelmaa metsikössä, vaan voi laajentaa kasvualustaa. Oleellista on tehdä toimia, joilla voidaan palauttaa metsän omat suojamekanismit ekosysteemit, jotka ehkäisevät ja parantavat sen terveyttä. Monotonisten kuusikoiden lääke on vähittäinen palauttaminen erirakenteiseksi sekametsäksi pienaukkohakkuin tai luontaisesti aukkojen muodostuessa ja uudelleen taimettuessa. Suomen metsissä kielteisimmät muutokset monimuotoisuuden kannalta ovat metsärakenteen yksipuolistuminen ja lahopuun väheneminen. Enemmistö uhanalaisista lajeista elää metsissä (36,2 %) sekä perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä (23,3 %). Metsäelinympäristöjen muutokset ovat yhteensä 693 lajin ensisijaisena uhanalaisuuden syynä. 4

5 Sivu 5 / 6 Merkittävimpiä niistä ovat lahopuun väheneminen (27 %) ja metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, kuten avohakkuut ja maaperän mekaaninen muokkaus (26 %). Keskeistä on siis ymmärtää, että ihminen ei koskaan pysty kontrolloimaan jokaista lajia erikseen, vaan tarvitsemme tasapainon säilyttämiseen ekosysteemipalveluita. Kun alueella on riittävä luontainen eliölajisto, aina löytyy tasapainottava tekijä, joka estää lajien säätelystä ulosmurtautumisen = ihmisen kokemat tuhot. Kaarnakuoriaisten luonnollisia vihollisia ovat pohjantikka, puukiipijä, hippiäinen, tiaiset, punarinta jne., Risto Sulkava, FT. Keskeisin syy laajojen metsätuhojen käynnistymiseen on monokulttuuri. Suurin osa metsistämme on luontaisesti sekametsää, mutta jos tehdään avohakkuu ja istutetaan pelkästään kuusta, altistetaan metsä tietenkin kuusen tuholaisille. Etelä-Suomessa kuusimonokulttuuri on taloudellinen riski muutenkin, sillä kuivien kesien ennustetaan ainakin alueellisesti vähitellen kuivattavan merkittävän osan alueen kuusista pystyyn. Metsien ilmastonmuutosprofessori Eero Nikinmaa onkin todennut, että paras metsävakuutus 2000-luvun omistajalle on kasvattaa eri-ikäisiä sekametsiä. Tämä hillitsisi tuholaistenkin leviämistä. Talousmetsiemme monokulttuuri edistää tuhohyönteisten leviämistä. (Marcus Walsh, Innofor) Lahopuusta riippuvaisia lajeja on Suomessa noin Näistä vain muutamat ovat ns. metsätuholaisia. Metsätaloustoimet tuottavat tuholaisille otollista lisääntymismateriaalia jatkuvasti, minkä vuoksi niiden kannat ovat talousmetsissä paikoin korkeita. Esimerkiksi tukkimiehentäi on avohakkuista hyötyvä talousmetsien kiusa. Tutkimuksissa tuholaisten tappamia tai heikentämiä puita on havaittu enintään muutaman kymmenen metrin säteellä kuolleen puun keskittymistä. Kuolleessa puussa elävät tuholaiset lisääntyvät vain tuoreessa kuorellisessa puuaineksessa. Myöhemmin lahoavassa puussa elävät aivan muut lajit, joista ei puuston terveydelle ole vähäisintäkään riskiä. Päinvastoin, ne ovat välttämättömiä ravinteiden kierrättäjiä ja keskeinen osa metsien ravintoverkkoja.( Esko Hyvärinen, suojelubiologi, FM, MMT Metsähallitus Jyväskylä) JOHTOPÄÄTÖKSET Ei avohakkuita vaan hallittua hoitamattomuutta Rauha-Tiurun arvokkaalla luonto- ja kulttuurialueella Rauha-Tiurun alueen metsäsuunnitelma on rakennettava luonto- ja virkistysaluesuunnitelma - periaattein. Alue on kokonaisuus. Kuvioittain laadittava metsäsuunnitelma ja siihen rakentuvat metsänhoitotoimet eivät palvele alueen kehittämisen tarpeita. Tarvitaan suunnitelma luonnonarvoiltaan erityisten metsäalueiden, suppasoiden ja harjurinteiden - suojelemiseksi, ennallistamiseksi ja palauttamiseksi siinä mittakaavassa mitä jo suuresti pirstoutunut alue mahdollistaa. Näin voidaan edistää asukkaiden hyvinvointia, luonnon monimuotoisuuden kehittymistä, maisema- ja virkistysarvojen turvaamista, matkailun sekä pienyrittäjyyden mahdollistamista, nämä kaikki sopusoinnussa keskenään. 5

6 Sivu 6 / 6 Vipeleen kuusikossa ei tule tehdä avohakkuuta, vaan varovaisia poimintahakkuita, jotta vältetään puiden ja metsikön edelleen heikentyminen. Kuolleet puut tulee jättää maastoon lahopuuksi. Poimintahakkuilla ja ennallistavilla toimilla edistetään metsikön kehittymistä sekametsäksi. Lappeenrannassa Juha Juuti, puheenjohtaja Timo Tikka, sihteeri Liitteenä: Rauhan-Tiuruniemen alueen metsien luonto- ja virkistysarvot, Juha Jantunen, Kimmo Saarinen Rauhan-Tiurun alueen kulttuurihistoriaa, Heikki Majava 6