Opetusministeri Jukka Gustafsson Kansanopistopäivillä

Transkriptio

1 Kansanopistopäivillä SIVISTYS, KASVATUS JA KANSANOPISTO Hyvä kansanopistoväki, Kiitän kutsusta kansanopistopäiville tänne Murikka opistolle. Otin kutsun ilahtuneena vastaan itsekin entisenä kansanopiston rehtorina ja nimenomaan täällä Murikka opistossa rehtorina toimineena. Omakohtaista muistelua Vapaata sivistystyötä ja kansanopistoja koskevat asiat ovat nyt opetusministerinä minulle erityisen kiinnostavia ja lähellä sydäntä. Ja mikseivät olisi muutenkin, onhan vapaalla sivistystyöllä pitkät perinteet ja sen omaan lakiinsa kirjatut tarkoitus ja tavoitteet ovat tärkeät ja ajankohtaiset. Lain mukaan Vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. ja edelleen: Vapaana sivistystyönä järjestettävän koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisen monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus. Näiden, vapaan sivistystyön kenttää edustavien järjestöjen kanssa yhteistyössä valmisteltujen lainkohtien sisällön merkitystä koulutustarjonnassa ja vaikutusta toiminnan kehittämisessä on hyvä pysähtyä tuolloin tällöin kertaamaan ja pohtimaan niin yksittäisissä oppilaitoksissa kuin meillä hallinnossakin. Yhteisesti niin teimme isossa urakassamme, ylläpitämislupien uusimisessa loppuvuodesta Ylläpitämislupien hakemukset antoivat ministeriössä kokonaiskuvan kansanopistokentän tämänhetkisestä tilanteesta ja koulutustarjonnasta. Kuulemani mukaan myös opistoissa vapaan sivistystyön tarkoituksen, koulutustehtävän ja sen edellytysten ja toteuttamisen pohtimisella oli jäntevöittävää vaikutusta oman toiminnan kehittämiseen. Kansanopistojen toimeksianto laissa on olla kokopäiväistä opetusta antavia sisäoppilaitoksia, jotka järjestävät nuorille ja aikuisille omaehtoisia opintoja, edistävät opiskelijoiden opiskeluvalmiuksia sekä kasvattavat heitä yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Kansanopistoilla on perinteinen kasvatus ja sivistystehtävänsä, jossa on tapahtunut ja tapahtuu vuosien mittaan muutosta, mutta tietyt perusasiat ovat aina ajankohtaisia. Kansanopistoliikkeen perinteen jatkumona kansanopistojen ja teidän työssänne toteutuu sivistyksen edistäminen, opiskelijan henkinen kasvu ja kaikinpuolinen itsensä kehittäminen. Ja mitä moninaisimmalla tavalla, tekee mieleni vielä sanoa, kun ajattelen kansanopistojen arvo ja aatetaustan kirjoa, koulutustehtäviä, erityisiä koulutustehtäviä, kursseja ja niitä moninaisia opiskelijaryhmiä, jotka koulutukseen osallistuvat. Tässä esityksessäni paneudun niihin koulutus ja sivistystehtäviin, jotka tällä hetkellä nousevat koulutuspolitiikan keskiöön ja koskettavat myös vapaata sivistystyötä. Tiedän, että kansanopistokentällä on jo pitkään pyritty vastaamaan syrjäytymisvaarassa olevien koulutustarpeisiin. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi kansanopisto tarjoaa yhteisöllisen ympäristön, oman kiinnostuksen mukaista koulutusta ja voi tarjota tarvittaessa opinnollista kuntoutusta mahdollisten ongelmien voittamiseksi. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: vammaisille on tarjolla koulutusta osassa opistoja ja muutamalla opistolla vaikeasti vammaisten koulutus on pääasiallisena koulutustehtävänä. Työelämässä väsyneelle kansanopisto on

2 Kansanopistopäivillä voi tarjota sapattivapaalla mahdollisuuden irrottautua opiskelemaan itseään kiinnostavia asioita ja voimaantumaan työuran jatkoon. Elämänsuuntaansa etsivä nuori voi tulla kansanopistoon viettämään välivuotta, löytää oman opintoalansa ja valmistautua tuleviin opintoihinsa. Samalla hän kypsyy ja itsenäistyy, löytää aikuistuvaa itseään. Maahanmuuttajille on tarjolla omaehtoista koulutusta, joka vahvistaa erityisesti suomen kielen osaamista ja kulttuurimme tuntemusta. On tärkeää lisätä maahanmuuttajien tietoisuutta yhteiskunnastamme. Kielikoulutus ja kulttuuriin liittyvä koulutus on ensi askel suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta tarvitaan myös syvemmälle menevää yhteiskuntaan integroivaa koulutusta, tietoa siitä miten suomalainen yhteiskunta toimii ja miten asioihin vaikutetaan. Näitä tietoja tarvitaan aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä toimimiseen. Hallitusohjelman kärkihankkeisiin kuuluu nuorten yhteiskuntatakuu. Tavoitteena on, että jokaiselle alle 25 vuotiaalle nuorelle ja jokaiselle alle 30 vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ, harjoittelu, opiskelu, työpaja tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Yhteiskuntatakuuseen sisältyy koulutustakuu, jossa jokaiselle vuoden 2013 jälkeen peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa tai muulla tavoin. Kansanopistoilla on yhteiskuntakuun toteuttamisessa aivan keskeinen merkitys. Yhteiskuntatakuuryhmän ehdotusten perusteella hallitus päätti osoittaa nuorten, pelkän perusasteen varassa olevien aikuisten kouluttamiseksi yhteensä yli 180 miljoonaa euroa hallituskaudelle. Määräraha kohdennetaan vailla toisen asteen tutkintoa olevien vuotiaiden kouluttamiseen ammatti tai erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa tai muualla hankitun osaamisen osoittamiseen näytöin. Säästöjen paineessa se on merkittävä panostus ja tuo myös uusia tehtäviä koulutuksen järjestäjille. Tiedämme, että kohderyhmän motivoimiseksi tarvitaan muutakin kuin lisää koulutustarjontaa. Toivottavasti haaste tuottaa myös uusia aikuiskoulutuksen järjestämisen ja toteuttamisen innovaatioita. Aikuiskoulutuksen tasa arvoa kehitetään myös poistamalla tutkintomaksut vailla ammatillista tutkintoa olevilta aikuisilta. Yhteiskuntatakuun tavoitteita tuetaan myös muilla koulutuspoliittisilla toimenpiteillä. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille on joukko samansuuntaisia toimenpiteitä. Esimerkkinä mainitsen, että olemme aloittamassa mittavaa valtionosuusjärjestelmän uusimista, jossa niin sanotuilla olosuhde ja tuloksellisuustekijöillä on aiempaa suurempi merkitys rahoituksen osana. Jatkossa esimerkiksi tutkinnon suorittamisella tai työllistymisellä on aiempaakin suurempi merkitys resurssien kohdentamisessa. Erillisenä ohjelmana toteutamme ammatillisen koulutuksen läpäisyohjelman. Maahanmuuttaja ja maahanmuuttajataustaisten nuorten eteneminen peruskoulun jälkeiseen koulutukseen edellyttää erityistoimia. Maahanmuuttajanuoret eivät hakeudu koulutukseen. Ja jos hakeutuvat ja tulevat valituksi, keskeyttävät useammin kuin kantaväestöön kuuluvat. Tilanne on erityisen haasteellinen nuorilla, jotka ovat tulleet Suomeen perusopetuksen loppuvaiheessa. Tähän meidän pitää pystyä puuttumaan. Maahanmuuttajien koulutukseen osallistumista pyritään edistämään ja tavoitteena on, että maahanmuuttajat ja maahanmuuttajataustaiset osallistuvat koulutukseen samassa suhteessa kuin kantaväestö. Haastan vapaan sivistystyön nyt tuomaan oman kortensa kekoon. Hallitus on kehysneuvotteluissaan päättänyt osana yhteiskuntatakuuta osoittaa kansanopistoille ja kansalaisopistoille on kahden miljoonan euron vuosittaisen määrärahan vuosille peruskoulun päättävien maahanmuuttajanuorten opiskeluvalmiuksien ja kielitaidon parantamiseen. Alkavaa ohjelmaa ennakoitiin jo vuoden 2012 talousarviossa, jossa maahanmuuttajien koulutusta varten osoitettiin kansanopistoille opiskelijaviikon lisäys valtionosuuteen sekä vastaavasti opintosetelirahoitusta, jotta opiskelijamaksut eivät estä koulutukseen osallistumista. Lisärahoitus

3 Kansanopistopäivillä kohdennettiin maahanmuuttajien omaehtoiseen, kielitaitoa ja kotoutumista edistävään koulutukseen. Kansanopistot ottivat haasteen vastaan kiitettävästi ja hakivat erillishaussa suoritteita moninkertaisesti, yli opiskelijaviikkoa. Koska suoritteet saadaan käyttöön vasta syyslukukaudelle ja koska opistojen on pitänyt tehdä suunnitelmat koulutuksen sisällöistä, toteuttamisesta ja opiskelijarekrytoinnista lyhyellä aikataululla, jakoi ministeriö lisäviikot opistoille, joiden koulutustehtävään sisältyy maahanmuuttajakoulutus ja joilla jo on kokemusta maahanmuuttajien koulutuksesta. Näillä opistoilla nähtiin olevan parhaimmat edellytykset tarjota kohderyhmälle tuloksekasta koulutusta maahanmuuttajakoulutuksesta jo saadun kokemuksen, olemassa olevien koulutusohjelmien ja maahanmuuttajien koulutukseen perehtyneiden opettajien johdosta. Tänään olisi mukava keskustella siitä, miten kansanopistot voivat antaa oman panoksensa tämän yhteiskunnallisen haasteen ratkaisemiseen. Tiedämme, että aikuiskoulutus kasautuu tietyille väestöryhmille toisten opiskellessa vähemmän. Hallitus on asettanut aikuisten koulutukseen osallistumiselle tavoitteeksi, että vähintään 60 prosenttia vuotiaista osallistuisi koulutukseen vuosittain. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että saamme nykyistä enemmän houkuteltua vähäisen pohjakoulutuksen omaavia aikuisia opintojen pariin. Vähintään yhtä tärkeänä pidän asettamaamme tavoitetta, että yksikään väestöryhmä ei saisi jäädä pysyvästi aikuiskoulutuksen ulkopuolelle. Ei riitä, että me saamme aktiivisen puolet aikuisista osallistumaan koulutukseen vuosittain, vaan meidän pitää saada mukaan myös ne, jotka nykyisin jäävät ulkopuolelle. Tämä on erityisen tärkeää muistaa, koska keinot, joilla nyt ulkopuolelle jäävät tavoitetaan, ovat hyvi n erilaisia kuin ne, joilla jo koulutukseen osallistuvat saadaan mukaan joka vuosi. Hallitusohjelman mukaan vapaassa sivistystyössä lisätään yhteiskunnallisen koulutuksen osuutta. Tavoite on kirjattu myös valtioneuvoston hyväksymään koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosille Vapaan sivistystyön kentältä kuuluneissa puheenvuoroissa on esitetty samansuuntaisia mielipiteitä. Äänestysaktiviteetti vaaleissa on pitkään ollut huomion kohteena. Esimerkiksi kunnallisvaaleissa 2008 se oli 61 ja Eduskuntavaaleissa 2011 se oli 71. Tuolla äänestysprosentilla kovin moni kansalainen, peräti noin miljoona, on jättäytynyt asioitaan koskevan päätöksenteon ulkopuolelle. Kysymys on ennen muuta demokratian toteutumisesta. Aktiivisen kansalaisuuden edistäminen on täydestä syystä ollut jo pidemmän aikaa vapaan sivistystyön koulutuksen keskiössä ja siksi se on myös yksi laatu ja kehittämisavustuksen tavoitteista. Aktiivinen kansalaisuus ei liity pelkästään puoluepoliittiseen toimintaan. Se on myös edustuksellisesta vaikuttamista, toimintaa järjestöissä, suoraa toimintaa tai yhteiskunnallista kriittisyyttä ja julkiseen keskusteluun osallistumista. Voidakseen toimia demokraattisessa päätöksentekojärjestelmässä, niin poliittisessa elämässä kuin järjestötoiminnankin parissa, henkilöllä tulee olla monia osallistumiseen vaadittavia tietoja ja taitoja. Keskeisimpiä mainitakseni: Hänen tulee tietää kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet, pystyä arvioimaan ajankohtaisia aiheita, osallistumaan keskusteluun, osata toimia päätöksentekojärjestelmissä esimerkiksi edunvalvontajärjestöissä ja tuntea poliittinen järjestelmä. Tarvitaan kykyä yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen. Tarvitaan kielellistä osaamista: tulee osata kriittistä informaation käsittelyä, pystyä ilmaisemaan omat näkemyksensä sekä hyödyntämään tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Talouden periaatteet ja kehitys tulee tuntea, jotta pystyy tekemään järkeviä taloudellisia valintoja ja osallistumaan talousasioita koskevaan päätöksentekoon.

4 Kansanopistopäivillä Yhteiskunnallinen koulutus sopii hyvin kansanopistojen koulutustarjontaan ja aivan erityisesti yhteiskunnallinen koulutus soveltuu niihin opistoihin, joiden erityisenä koulutustehtävänä on työelämän aktiiviseen kansalaisuuteen ja työelämän kehittämiseen liittyvä koulutus. Yhteiskunnallisesti aktiivisia järjestöosaajia tarvitaan työpaikoilla aina ja varsinkin näin on taloudellisten suhdanteiden vaihdellessa. Tärkeimpiä ammattiyhdistysopistojen koulutustehtäviä ovat luottamusmieskoulutus ja työturvallisuuskoulutus. Voidakseen toimia tehtävässään kummankin osapuolen luottamusta nauttien, on ensiarvoista, että luottamusmiehillä on tehtävän vaatima asiallinen ja riittävä tietopohja. Tietopuolisen koulutuksen lisäksi tarvitaan viestintätaitoja, hyvä esiintymiskoulutus. Työntekijöiden turvallisuuden ja viihtyvyyden kannalta kuten myös työpaikkojen kannattavuuden kannalta tärkeää on, että työsuojeluasiat on hoidettu ja niitä seurataan ammattitaitoisesti. Yhteiskunnan muutokset, kustannusten nousu, rahoituksen määräytymisperusteet, ylläpitäjien talousvaikeudet ja voimavarakilpailu sekä opiskelijakunnan heterogeenisuus vaikuttavat vapaan sivistystyön oppilaitosten kykyyn hoitaa ja kehittää monipuolisesti niille kuuluvia tehtäviä sekä edistää elinikäisen oppimisen edellytyksiä, alueellista saavutettavuutta ja koulutuksellista tasa arvoa. Opetus ja kulttuuriministeriö on kannustanut ylläpitäjiä tutkimaan mahdollisuuksia rakenteellisen kehittämiseen. Tavoitteena on nykyistä tiiviimpi, palvelutarjonnaltaan monipuolinen ja alueellisesti kattava sekä laadukas ja kansalaisten sivistystarpeisiin vastaava oppilaitosverkko. Rakenteellista tiivistymistä onkin jo tapahtunut, ja huomionarvoista on, että oppilaitosten yhdistyminen saman ylläpitäjän hallintaan ei ole tarkoittanut koulutustoiminnan päättymistä, vaan paremminkin päinvastoin, sillä eräiden pienten opistojen kohdalla yhdistyminen suuremman ylläpitäjän yhteyteen on merkinnyt muun muassa synergiaetujen kautta mahdollisuutta pienenkin opiston toiminnan jatkumiseen. Ministeriö on tänä ja viime vuonna voinut myöntää jonkin verran avustusrahoitusta rakenteellisen kehittämisen hankkeisiin. Hakemusten ja yhteydenottojen perusteella yhdistymishankkeita on parhaillaankin käynnissä. Olen halunnut ottaa aikuiskoulutuksen yhdeksi hallituskauden koulutuspolitiikan painopisteistä. Keskeisenä osana tätä aikuiskoulutuksen aseman vahvistamista näen hallitusohjelmaan kirjatut aikuiskoulutustilit. Hallituksen tavoitteena on hallitusohjelman mukaan tukea yksilöllisiin koulutustarpeisiin vastaamista siirtymällä kansalaisten henkilökohtaisiin koulutustileihin. Kirjaushan sisältää kaksi tärkeää ajatusta. Yhtäältä, meidän pitää saada aikuiskoulutus vastaamaan aikuisten hyvin monimuotoiseen koulutuskysyntään. Toisaalta, meidän pitää saada näkyviin myös niiden nyt koulutuksen ulkopuolelle jääneiden ja jäävien kansalaisten tarpeet, jotka eivät nyt näy koulutuskysyntänä. Asettamani selvityshenkilöt Erno Lehtinen ja Ida Mielityinen ovat jättäneet väliraporttinsa keväällä ja loppuraporttia odotamme marraskuussa. Ensimmäistä kertaa julkista rahaa ohjattaisiin suoraan yksilöiden kautta koulutuksen järjestäjälle. Oma henkilökohtainen koulutustili voisi saada yksilöt kiinnostumaan enemmän oman osaamisensa kehittämisestä ja käyttämään siihen enemmän myös omaa rahaa. Koska valmistelu on vielä kesken, en halua kovin tarkkaan ottaa kantaa tilien mahdollisiin muotoihin. Keskeinen tilejä rakennettaessa ratkaistava asia on kuitenkin nähdäkseni se, miten mallissa yhdistetään kattavuus ja kyky vastata erilaisten aikuisryhmien erilaisiin tarpeisiin. Kun tavoitteena on kaikkien aikuisten saaminen mukaan koulutukseen, on luontevaa ottaa tavoitteeksi pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusmallin mukainen universaali järjestelmä, joka voisi kattaa kaikki aikuiset. Selvää kuitenkin on, että universaalijärjestelmä tarvitsee tuekseen elementtejä, joilla vastataan

5 Kansanopistopäivillä esimerkiksi erityisten haasteellisten kohderyhmien tarpeisiin. Tällaisessa toiminnassa esim. opintoseteleistä on varsin hyviä kokemuksia ja tilit pitäisikin rakentaa niin, että ne mahdollistavat sen kaltaiset kohdennetut toimet. On huolehdittava siitä, että tilit kannustavat kaikkia aikuisia osallistumaan koulutukseen. Tileihin liittyy elimellisesti muutoinkin koulutukselle hyvin tärkeä oppijan verkkopalveluiden kehittäminen. Pelkkä julkisen tuen tekeminen aikuiselle näkyväksi ei riitä, vaan tarvitaan myös palvelua, jossa koulutusta tuntemattomankin on helppo löytää omiin tarpeisiinsa vastaavaa koulutusta. Aikuiskoulutuksessa järjestäjien tavaton moninaisuushan on suuri rikkaus, koska se johtaa tarjonnan suureen monipuolisuuteen, jolla voidaan hyvin vastata aikuisten hyvin moninaisiin tarpeisiin. On kuitenkin tärkeä varmistaa, ettei aikuiskoulutuksen moninaisuus ja monipuolisuus johda monimutkaisuuteen ja sekavuuteen aikuisten tai koulutusjärjestelmän ohjaamisen kannalta. Tässä näen koulutustileillä olevan merkittävää potentiaalia. Kansanopistoilla näen hyvin valoisan tulevaisuuden maailmassa, jossa suurempi osuus resursseista kulkisi kansalaisen kautta. Resurssien kulkeminen kansalaisen kautta aiheuttaisi haasteita lähinnä oppilaitoksille, joilla on vaikeuksia löytää kohderyhmiä omalle koulutukselleen tai löytää koulutusta, jolle löytyisi tarvetta. Kansanopistoilla tämä ei ole ongelma. Niillä on pitkä kokemus haasteellisten kohderyhmien tavoittamisesta sekä koulutuksen jatkuvasta kehittämisestä tavoittamaan yhä uusia ryhmiä. Näenkin, että ne ajatukset, joiden pohjalta aikuiskoulutustilejä nyt selvitetään, ovat tavoitteiltaan hyvin yhteneviä kansanopistojen tavoitteiden kanssa. Hyvät ystävät, Aikuiskoulutuksen asemaa vahvistamiseksi opetusministeriössä oli tarpeen toteuttaa organisaatiouudistus. Sen taustalla olivat myös ministeriön lisääntyvät vastuut. Vuoden 2013 alusta koko varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirretään sosiaali ja terveysministeriöstä opetus ja kulttuuriministeriöön. Kuten tiedätte, aikuiskoulutuksen asiat oli jaettu useampaan talon yksiköistä. Vapaa sivistystyö kuului yleissivistävän yksikön vastuualueeseen. Opetus ja kulttuuriministeriön kolmesta osastosta, jotka olivat koulutus ja tiedepolitiikan osasto, kulttuuri, liikunta ja nuorisopolitiikan osasto sekä hallinto osasto, muodostettiin helmikuun alusta 2012 neljä osastoa. Tuolloin ministeriön koulutus ja tiedepolitiikan osasto jaettiin kahdeksi eri osastoksi. Uusi koulutuspolitiikan osasto sisältää varhaiskasvatuksen, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kokonaisuudet. Vastaavasti muodostettiin uusi korkeakoulu ja tiedepolitiikan osasto, jonka vastuut käyvätkin ilmi osaston nimestä. Aikuiskoulutus koottiin opetus ja kulttuuriministeriössä kattavasti yhteen, omaksi aikuiskoulutuspolitiikan yksikökseen. Tavoitteena on ensinnäkin, että aikuiskoulutusta voidaan resursoida, ohjata ja kehittää nykyistä enemmän yhtenä kokonaisuutena ja samalla lisätä aikuiskoulutuksen näkyvyyttä koulutuspolitiikassa ja toiseksi, että aikuiskoulutuksen sisällön kehittämisen ohella myös organisaatiorakenne tukee aikuiskoulutuksen vaikuttavuuden lisäämistä. Uuden yksikön toiminnan kautta voimme vahvistaa aikuiskoulutuksen strategista kehittämistä yhteiskunnan sivistys ja osaamistarpeiden kannalta relevantilla tavalla.