HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI PROFESSORIEN JUHLALUENNOT PROFESSORSINSTALLATION INAUGURATION OF NEW PROFESSORS

Transkriptio

1 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI PROFESSORIEN JUHLALUENNOT PROFESSORSINSTALLATION INAUGURATION OF NEW PROFESSORS Keskiviikkona klo / Onsdagen den 3 december 2014 kl / Wednesday 3 December 2014 at hrs

2

3 Pitkä odotus En lång väntan A long wait Helsingin yliopistossa jälleen 19 uutta professoria astuu tehtäväänsä akateemisin menoin pitämällä juhlaluennon omalta alaltaan. Uudet professorit on rekrytoitu tarkalla ja monipuolisella menettelyllä. Syvällinen harkinta onkin tarpeen, koska professuuri on yliopiston keskeisin tehtävä. Monet professorit ovat joutuneet odottamaan nimitystään kohtuuttoman kauan. Prosessi professuurin hakemisesta lopulliseen nimityspäätökseen on pahimmillaan saattanut kestää toista vuotta. Asiantuntijoiden hakeminen ja asiantuntijamenettely vie usein kuukausia. Lisäksi tiedekunnassa opetustaidon arviointi, valmistelutyöryhmän työ ja siitä annettavat lausunnot saattavat viedä aikaa yllättävänkin paljon. Lopulta asia käsitellään kanslerinvirastossa muutamassa päivässä. Professorien nimitysmenettelyn nopeuttamistavoite ei ole toteutunut. Nimitysmenettelyä pitäisi kehittää nykyistä nopeammaksi luopumatta siihen liittyvästä perusteellisesta laatuarvioinnista ja harkinnasta. Ripeämpi menettely ei ole tärkeä vain hakijan kannalta. Myös yliopisto ja kyseinen tieteenala saattavat joutua kärsimään hitaudesta. Hitaiden prosessien vuoksi saatamme menettää hyviä hakijoita. On jo esimerkkejä siitä, että kärkihakija on vetäytynyt nimitysmenettelystämme saatuaan tarjouksen muualta. Kansainvälisen kilpailukykymme nostaminen edellyttää, että voimme kiinnittää uudet professorit kohtuullisen nopeasti. Helsingfors universitet fyller inkommande år 375 år. Feståret firas med stark betoning på framtidsperspektivet. Hur kan vi i framtiden betjäna samhället ännu bättre och hur kan vi ytterligare höja kvaliteten på vår egen verksamhet? Ett steg i denna riktning är att utveckla våra rekryteringsprocesser så att de blir både snabbare och mer fokuserade. Professorinimityksiin liittyvästä tiukasta laatukontrollista on tietysti syytä pitää kiinni. Sen toimivuudesta nyt toimeensa astuvat professorit ovat oiva esimerkki. Lakikin edellyttää, perustellusti, että professorinimityksissä käytetään asiantuntijamenettelyä. Silti menettelyä täytyy voida nopeuttaa laatuvaatimuksista luopumatta. Mahdollisia hidasteita on syytä pohtia yliopiston johtosääntöä uudistettaessa. Jo nimitysmenettelyn eri vaiheiden tiukka aikataulutus voi tehostaa prosessia. The international audit of the University of Helsinki quality system that is performed at the moment is inter alia looking at the recruitment processes of the University. In fact the University itself has chosen as its optional audit target Staff recruitment for an international university. The advice given will certainly prove useful for the development of our processes. The University will do what it can to achieve a more speedy and efficient, but still well-founded recruitment procedure. After all, the result of the recruitment processes is what matters. We have a professorate of very high quality. The new professors are well merited to continue this tradition. Tervetuloa professorien juhlaluennoille! Välkomna till professorsinstallationen! Welcome to the inauguration of new professors! Kansleri Kansler Chancellor Thomas Wilhelmsson

4 OHJELMA PROGRAM Juhlaluennot Installationsföreläsningar Inaugural lectures Juhlaluennot pidetään yliopiston päärakennuksessa, Aleksanterinkatu 5. Ennen luentoa tiedekunnan dekaani / varadekaani esittelee professorin. Luentojen välissä on lyhyt tauko, jolloin kuulijat voivat vaihtaa saleja. Föreläsningarna hålls i universitetets huvudbyggnad vid Alexandersgatan 5. Innan föreläsningen börjar presenteras installanden av fakultetens dekanus / prodekanus. Mellan föreläsningarna hålls en kort paus, varvid åhörarna kan byta sal. The Inaugural lectures are given in the University Main Building, Aleksanterinkatu 5. Before the start of each lecture the Dean or Vice Dean of the faculty in question will briefly introduce the incoming professor. There is a short break between the lectures allowing the audience to change lecture room. Sali 5 (uusi puoli, 3. krs) Sal 5 (nya sidan, 3 vån) Lecture Room 5 (new side, 3rd floor) Tekijänoikeuden professori Taina Pihlajarinne: Tekijänoikeus ja tekninen kehitys - miksi oikeudenalan on uudistuttava? / Dekaani Kimmo Nuotio Ympäristöoikeuden professori Kai Kokko: Ympäristöoikeuden metodit oikeuskirjallisuuden valossa / Dekaani Kimmo Nuotio Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari: Viestintäoikeus globaalissa verkkoyhteiskunnassa / Dekaani Kimmo Nuotio Sali 6 (uusi puoli, 3. krs) Sal 6 (nya sidan, 3 vån) Lecture Room 6 (new side, 3rd floor) Kotieläinten jalostustieteen professori Asko Mäki-Tanila: Eläinten valinnalle on paljon paljon tietoa / Dekaani Marketta Sipi Maatalousekonomian professori Timo Sipiläinen: Tuottavuus ja tehokkuus maatalousyrityksissä / Dekaani Marketta Sipi Strategisen markkinoinnin ja johtamisen professori Petri Parvinen: Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn lisääminen korkean osaamisen, yrittäjyyden, myynnin ja markkinoinnin keinoin / Dekaani Marketta Sipi

5 OHJELMA PROGRAM Sali 12 (uusi puoli, 3. krs) Sal 12 (nya sidan, 3 vån) Lecture Room 12 (new side, 3rd floor) Yleisen kielitieteen professori Matti Miestamo: Maailman kielellinen diversiteetti ja sen tutkimus / Dekaani Hanna Snellman Suomen kielen professori Taru Nordlund: Kieli, identiteetti ja ideologiat / Dekaani Hanna Snellman Venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttunen: Venäjä, itsestään syntynyt / Dekaani Arto Mustajoki Sali 13 (uusi puoli, 3. krs) Sal 13 (nya sidan, 3 vån) Lecture Room 13 (new side, 3rd floor) Professor i obstetrik och gynekologi Oskari Heikinheimo: Familjeplanering allt bra i riket? / Prodekanus Caj Haglund Perinnöllisyyslääketieteen professori Kristiina Aittomäki: Genetiikan rooli muuttuvassa läääketieteessä / Varadekaani Caj Haglund Pieni juhlasali (uusi puoli, 4. krs) Lilla festsalen (nya sidan, 4 vån) Small Hall (new side, 4th floor) Kliinisen farmakologian ja yksilöllisen lääketieteen professori Janne Backman: Hyvät ja pahat lääkkeiden yhteisvaikutukset / Dekaani Risto Renkonen Sisätautien professori Tuomo Nieminen: Ikinuori EKG / Dekaani Risto Renkonen Kliinisen allergologian professori Mika Mäkelä: Tieto allergisten sairauksien mekanismeista ja hoidosta tarkentuu! / Dekaani Risto Renkonen

6 OHJELMA PROGRAM Runeberg-sali (uusi puoli, 2. krs) Runeberg-salen (nya sidan, 2 vån) I Runeberg Room (new side, 2nd floor) Biologian didaktiikan professori Anna Uitto: Biologian didaktiikan näkökulmia opetuksen tutkimusperustaiseen kehittämiseen / Dekaani Partrik Scheinin Kasvatustieteen professori Kai Hakkarainen: Kollektiivinen luovuus, yhteisöllinen oppiminen ja itsensä ylittäminen / Dekaani Patrik Scheinin Konsistorinsali (uusi puoli, 2. krs) Konsistoriet (nya sidan, 2 vån) Consistorium (new side, 2nd floor) Professor i socialpsykologi Jan-Erik Lönnqvist: Skenhelighet / Rektor Henrik Hägglund Ekologian ja evoluutiobiologian professori Jouni Laakso: Mikrobiyhteisöt ja taudinaiheuttamiskyvyn evoluutio / Varadekaani Liselotte Sundström

7 OHJELMA PROGRAM Tilaisuus juhlasalissa klo Installation i solennitetssalen kl Inaugural Ceremony in the Great Hall at 4.00 p.m. Kulkue juhlasaliin (Kansleri, rehtorit, hallintojohtaja, dekaanit ja uudet professorit) Procession in i solennitetssalen (Kansler, rektorerna, förvaltningsdirektören, dekanerna och installandi) Procession to the Great Hall (Chancellor, Rectors, Director of Administration, Deans and the new professors) Hohka Valtteri Lehto, kantele Meriheini Luoto, viulu Veikko Muikku, harmonikka Enne Ilo Purovaara, kontrabasso Meriheini Luoto: Veikko Muikku: October Flowers Laavikkovalssi Kansleri Thomas Wilhelmssonin puhe Tal av kansler Thomas Wilhelmsson Inaugural address delivered by Chancellor Thomas Wilhelmsson Juhlaluento/Installationsföreläsning/Inaugural lecture Mikrotalousteorian professori Hannu Vartiainen: Taloudellisten mekanismien suunnittelu Kansleri luovuttaa nimityskirjat uusille professoreille Kanslern överlämnar utnämningsbreven till installandi The Chancellor hands out the letters of appointment to the new professors Hohka Meriheini Luoto Veikko Muikku: Enne Purovaara: Vigo Praliini Suurin pudottaja Juhlan jälkeen tarjoilua opettajien lehtisalissa Efter den festliga installationen serveras förfriskningar i lärarnas tidningssal The ceremony is followed by a Reception in the foyer of the Great Hall and in the Teachers Lounge

8 MATTI MIESTAMO Matti Miestamo on syntynyt Lahdessa Hän kirjoitti ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta 1991, suoritti licence-tutkinnon Provencen yliopistossa (Aix-en-Provence) 1996, valmistui filosofian maisteriksi Turun yliopistosta 1997 ja filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 2003 pääaineenaan yleinen kielitiede. Hänet nimitettiin yleisen kielitieteen dosentiksi Helsingin yliopistoon Vuosina Miestamo toimi tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa kielten kompleksisuutta käsittelevässä hankkeessa Helsingin yliopistossa. Lukukaudella hän oli myös puoli vuotta vierailevana postdoc-tutkijana Antwerpenin yliopistossa. Hän toimi tutkijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa vuosina , joista vuodet Suomen Akatemian rahoituksella. Vuonna 2011 Miestamo nimitettiin yleisen kielitieteen professoriksi Tukholman yliopistoon. Miestamon tutkimus keskittyi aluksi negaatioon ja sen vaikutuksiin muihin kieliopin osa-alueisiin. Hänen väitöskirjansa käsitteli juuri negaation ilmaisua maailman kielissä. Myöhemmin hän on tutkinut myös kielten kompleksisuuteen liittyviä kysymyksiä, erityisesti kielten vertailtavuuden näkökulmasta, ja käsitellyt negaation lisäksi varsinkin kysymyslauseiden rakenteellisia ominaisuuksia eri kielissä. Miestamon lähestymistapa tutkimusaiheisiinsa on kielitypologinen eli laajaan kieltenväliseen vertailuun perustuva. Kielitypologia voidaan lyhyesti määritellä maailmanlaajuiseksi vertailevaksi kielitieteeksi. Kielitypologisen tutkimuksensa lisäksi Miestamo työskentelee myös koltansaamen dokumentaation ja siihen liittyvien kysymysten parissa. Miestamo on ollut mukana useissa kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa (mm. The World Atlas of Language Structures). Tällä hetkellä hän johtaa Koneen Säätiön rahoittamaa koltansaamen dokumentaatiohanketta Helsingin yliopistossa. Hän toimii Nordic Journal of Linguistics -lehden toimittajana, on useiden julkaisusarjojen ja tieteellisten lehtien toimitusneuvostojen jäsen ja on tämän lisäksi toiminut erinäisissä akateemisissa luottamustehtävissä. Väitöskirjastaan Miestamo sai Academia Europaean myöntämän Burgen Scholar -palkinnon vuonna 2004 ja Association for Linguistic Typologyn myöntämän Joseph Greenberg -palkinnon vuonna Professori, filosofian tohtori Matti Miestamo nimitettiin yleisen kielitieteen professorin tehtävään alkaen.

9 Oskari Heikinheimo föddes på Kvinnokliniken den 11 januari 1963 men levde sina första år i Jyväskylä, och avlade studentexamen vid Jyväskylän Lyseon Lukio år Han blev medicine licentiat och doktor 1989 vid Helsingfors Universitet. Doktorsavhandlingen behandlade farmakokinetiken hos antiprogestin RU486 (mifepristone). År 1996 utnämndes han till docent i experimental endokrinologi vid Helsingfors Universitet. Specialist i obstetrik och gynekologi blev han år År 2007 utnämndes han till docent i obstetrik och gynekologi vid Helsingfors Universitet. Oskari Heikinheimo har arbetat som lärare vid medicinska fakulteten vid Helsingfors Universitet från och med 1980-talet, först som assistent och sedan som biträdande lärare vid Institutet för Medicinsk Kemi på talen. Mellan 1992 och 1994 jobbade han som en post-doktoral forskare vid Jones Institute for Reproductive Medicine på Eastern Virginia Medical School i Norfolk, Virginia, USA. Mellan åren 1995 och 2000 specialiserade han sig i klinisk obstetrik och gynekologi vid Barnmorskeinstitutets Sjukhus och Kvinnokliniken. Mellan åren 2002 och 2009 arbetade han som klinisk lärare och vikarierande professor vid Kvinnokliniken. År 2009 utnämndes han till avdelningsöverläkare och ansvarig överläkare för Barnmorskeinstitutets Sjukhus. I sin forskning har Oskari Heikinheimo utrett olika steroiders verkningsmekanismer och biologiska effekter. Han har speciellt jobbat inom familjeplanering för att utveckla medicinsk abort och optimera användningen av långvariga preventionsmedel (speciellt spiralprevention). Han har också arbetat med endometrios, HIV-infektionens gynekologiska effekter och könscellernas biologi. Forskningssamarbetet inom Finland, Norden och internationellt har varit livligt. Oskari Heikinheimo har handlett sex doktorander och handleder för tillfället elva läkare med sikte på doktorering. Oskari Heikinheimo har varit aktiv i flera nationella och internationella vetenskapliga organisationer: Läkarföreningen Duodecim, Finska Gynekologföreningen, Nordiska gynekologföreningen (NFOG) och European Society for Contraception (ESC). Han har också varit aktiv i olika guideline-arbetsgrupper: han är ordförande för den finska Käypä Hoito arbetsgruppen för abort, och medlem av arbetsgruppen för endometrios vid European Society of Human Reproduction and Embryology (ESH- RE). Oskari Heikinheimo är också redaktör för den medicinska tidskriften Duodecim. Docent, medicine och kirurgie doktor Oskari Heikinheimo utnämndes till den svenskspråkiga professuren (35 %) i obstetrik och gynekologi från och med den 1 januari 2014 till och med den 31 december OSKARI HEIKINHEIMO

10 JANNE BACKMAN Janne Backman on syntynyt Sulkavalla ja kirjoittanut ylioppilaaksi Sulkavan lukiosta Hän valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi 1994 ja lääketieteen tohtoriksi Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston kliinisen lääketutkimuksen dosentiksi Backman valmistui kliinisen farmakologian erikoislääkäriksi 2001 ja sai lääkärikouluttajan erityispätevyyden Backman on työskennellyt Helsingin yliopistossa ja yliopistollisessa keskussairaalassa assistenttina, kliinisenä opettajana, apulaislääkärinä ja erikoislääkärinä. Vuosina hän työskenteli Alexander von Humboldt -säätiön rahoittamana tutkijatohtorina Dr. Margarete Fischer-Bosch Instituutissa Stuttgartissa Saksassa. Vuodesta 2011 alkaen hän on hoitanut määräaikaisena Helsingin yliopiston kliinisen farmakologian professorin tehtävää. Backmanin tieteellinen tutkimus liittyy lääkeaineiden farmakokinetiikkaan sekä niiden tehoon ja haittariskiin vaikuttaviin yksilötekijöihin. Hänen tutkijaryhmänsä on selvittänyt mm. lukuisia kliinisesti tärkeitä lääkkeiden yhteisvaikutuksia ja niiden mekanismeja. Valtaosa Backmanin tutkimuksesta on kliinistä lääketutkimusta, mutta hän soveltaa tutkimuksissaan myös laboratoriomenetelmiä, joilla selvitetään yhteisvaikutusten mekanismeja, sekä biologisia malleja, joilla voidaan ennakoida yksilötekijöiden merkitystä. Hän on julkaissut yli 130 alkuperäisartikkelia kansainvälisissä sarjoissa ja kirjoittanut useita katsausartikkeleita ja oppikirjojen lukuja. Hän on ohjannut tähän mennessä 10 väitöskirjaa. Backman toimii useiden kansainvälisten lääketieteellisten julkaisujen vertaisarvioijana ja on European Journal of Clinical Pharmacology -lehden toimituskunnan jäsen. Hän on osallistunut aktiivisesti tutkijankoulutukseen kansallisella tasolla toimiessaan Kliininen lääketutkimus -tutkijakoulun kouluttajana yli 10 vuoden ajan ja Suomen lääketutkimuksen tohtoriohjelman Kliininen lääketutkimus -jaoksen johtajana 2012 lähtien. Vuosina Backman toimi Suomen kliinisen farmakologian yhdistyksen puheenjohtajana. Hän on ollut kansallisen Lääkeinformaatiota ammattilaisille -työryhmän puheenjohtaja 2013 alkaen ja Valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan Tukijan jäsen 2010 lähtien. Dosentti, lääketieteen tohtori Janne Backman nimitettiin kutsusta kliinisen farmakologian ja yksilöllisen lääketieteen professorin määräajaksi täytettävään tehtävään ajaksi

11 Taina Pihlajarinne on syntynyt Jyväskylässä Hän kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän normaalikoulun lukiosta 1996, valmistui oikeustieteen kandidaatiksi (maisteriksi) Turun yliopistosta 2001, sai varatuomarin arvonimen 2002, valmistui oikeustieteen lisensiaatiksi 2006 Helsingin yliopistosta ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi Helsingin yliopistosta Helsingin yliopiston kauppaoikeuden dosentin arvon hän sai Pihlajarinne on aikaisemmin työskennellyt Helsingin yliopistossa tutkimus- ja opetustehtävissä vuodesta 2005 lähtien assistenttina, tutkijatohtorina, yliopistotutkijana ja määräaikaisena professorina. Tätä ennen hän on työskennellyt lakimiestehtävissä yksityisellä ja julkisella sektorilla. Pihlajarinteen tieteellinen tuotanto on keskittynyt tunnusmerkkioikeuteen ja tekijänoikeuteen. Pihlajarinne on julkaissut lukuisia monografioita ja artikkeleita kansainvälisissä ja kotimaisissa julkaisuissa. Hänen tutkimusteemoilleen on ollut yhteistä immateriaalioikeudellisen järjestelmän kohtaamien teknisen kehityksen aiheuttamien haasteiden analysointi EU-oikeuden ja muun ylikansallisen sääntelyn näkökulmasta. Koska digitalisoitumista koskevat kysymykset ovat merkittäviä myös muilla oikeudenaloilla, on Pihlajarinteen tutkimuksilla ollut liityntäpintoja esimerkiksi viestintäoikeuteen, velvoiteoikeuteen, kilpailuoikeuteen, rikosoikeuteen ja prosessioikeuteen. Tutkimuksissaan hän on painottanut immateriaalioikeuden yleisten oppien tarkastelua. Tällöin oikeuden koherenssiin ja fragmentaatioon liittyvät näkökulmat ovat olleet luonteva tutkimuksellinen viitekehys, jossa tavoitteena on pyrkimys paikallistaa yhteisiä oikeudellisia peruskäsitteitä ja periaatteita fragmentoituneella immateriaalioikeuden alueella. Pihlajarinne johtaa useita tutkimushankkeita, viimeksi Suomen Akatemian rahoittamaa Contracting for Online Content Distribution and Production: Competition and Contract Law Perspectives -projektia (2014) ja Helsingin yliopiston rahastojen rahoittamaa projektia New Technologies in Content Production and Distribution the Future of Copyright and Competition Law (2012). Pihlajarinne on myös osallistunut kansainvälisiin tutkimusprojekteihin ja ollut vierailevana tutkijana Max Planck Institute for Innovation and Competition -instituutissa Münchenissa. Pihlajarinne on tekijänoikeusneuvoston varapuheenjohtaja ja osallistunut muun muassa lainvalmisteluun asiantuntijana sekä lainkäyttöön markkinaoikeuden asiantuntijajäsenenä. Dosentti, oikeustieteen tohtori Taina Pihlajarinne nimitettiin tekijänoikeuden professorin tehtävään alkaen. TAINA PIHLAJARINNE

12 KAI KOKKO Kai Tapio Kokko on syntynyt Riihimäellä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseon lukiosta Hän valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi 1994 ja oikeustieteen lisensiaatiksi 1998 sekä Turun yliopistosta oikeustieteen tohtoriksi Kokko nimitettiin ympäristöoikeuden dosentiksi Helsingin, Turun ja Joensuun (nyk. Itä-Suomen) yliopistoon Vuoden 2006 lopusta vuoteen 2014 hän toimi Lapin yliopiston ympäristöoikeuden professorina. Kokko oli tutkijana ja tutkimuskoordinaattorina Helsingin yliopiston Kansainvälisen talousoikeuden instituutissa eri jaksoissa vuosina Lisäksi hän työskenteli korkeimmassa hallintooikeudessa ympäristöasioita esittelevänä hallintosihteerinä. Kokko on johtanut tai koordinoinut useita tutkimushankkeita. Esimerkiksi vuosina hän johti Tekesin kautta rahoitettua tutkimusprojektia Different land use activities and local communities in mining projects (DILACOMI) ja vuosina kansainvälistä Kolarctic ENPI CBC Programme -rahoitteista Sustainable Mining, local communities and environmental regulation in Kolarctic area (SUMILCERE). Vierailevana tutkijana Kokko on työskennellyt Upsalan yliopistossa. Kokko on aktiivisesti osallistunut ympäristöoikeuden asiantuntijana yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen esiintymällä mediassa, tekemällä selvityksiä ja antamalla lausuntoja. Hän on tehnyt tutkimustyön ohella laajoja kansainvälisiä selvityksiä yhdessä muiden tutkijoiden kanssa esimerkiksi Euroopan unionin toimivallasta metsäpolitiikassa ja arktisilla alueilla. Kokkoa on usein kuultu asiantuntijana lakien valmistelussa eri ministeriöissä ja eduskunnassa. Viimeksi hän antoi lausunnon Suomen ilmastopaneelin edustajana ilmastolaista eduskunnan ympäristövaliokunnassa. Kokko on ollut Suomen ilmastopaneelin jäsen vuodesta Lisäksi hänellä on ollut useita muita tieteellisiä luottamustehtäviä. Kokon tutkimusteemat ovat liikkuneet ympäristöoikeuden teoriasta ja tutkimusmetodeista oikeuskäytännön analysointiin. Hän on tutkinut ympäristöperusoikeuden ulottuvuuksia, luonnonsuojelu- ja luonnonvaraoikeutta, ilmaston muutosta hillitseviä ohjauskeinoja, yritysten ympäristövastuuta sekä Euroopan unionin ympäristöoikeutta. Kokko on julkaissut ja toimittanut kirjoja muun muassa biodiversiteettioikeudesta, suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista, kestävästä kaivostoiminnasta ja saamelaisten oikeusasemasta. Hän on julkaissut lukuisia tieteellisiä artikkeleita. Lisäksi Kokko on saanut useita apurahoja ja stipendejä, viimeksi Säätiöiden professoripoolin apurahan lukuvuodelle Professori, oikeustieteen tohtori Kai Tapio Kokko nimitettiin ympäristöoikeuden professorin tehtävään alkaen.

13 Jouni Laakso on syntynyt Tampereella. Hän valmistui ylioppilaaksi 1986 Hervannan lukiosta, opiskeli ekologian ja ympäristönhoidon alalta maisteriksi Jyväskylän yliopistosta , ja väitteli filosofian tohtoriksi 1998 maaperän ravintoverkkojen rakenteen merkityksestä ekosysteemiprosesseille. Laakso vaihtoi tutkimusalaa teoreettiseen ja kokeelliseen populaatioekologiaan vuonna 1997 Jyväskylässä ja siirtyi Helsingin yliopistoon tutkijatohtoriksi vuonna Vuosina hän toimi teoreettisen ekologian yliopistonlehtorina ja sen jälkeen akatemiatutkijana Laakso on ohjannut viisi väitöskirjaa ekologian ja evoluutiobiologian alalta ja parhaillaan hänellä on viisi tohtorikoulutettavaa. Hän on ollut jäsenenä ja ryhmänjohtajana kolmessa Suomen Akatemian tutkimuksen huippuyksikössä sekä pohjoismaisessa ilmastonmuutoksen seurauksia tutkivassa huippuyksikössä. Laakso toimii useissa tieteellisissä asiantuntija- ja hallintotehtävissä ja toimii tutkijakoulujen seurantaryhmissä ja johtoryhmissä. Hän on julkaissut yli 50 tieteellistä artikkelia Pääasiallinen tutkimusala on kokeellinen ja teoreettinen ekologia ja evoluutiotutkimus akvaattisissa ja terrestrisissä ekosysteemeissä. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat, miten hajottajaravintoverkkojen biodiversiteetti vaikuttaa ekosysteemiprosesseihin, miten ympäristönvaihtelu vaikuttaa populaatioiden ja yhteisöjen dynamiikkaan, sekä se mikä säätelee ympäristössä kasvavien opportunistisesti tauteja aiheuttavien mikrobien virulenssia. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut tarve kehittää yleisiä ekologisia ja evolutiivisia teorioita, sekä testata niitä käyttäen lähinnä laboratorioon luotuja pieniä ekosysteemeitä. Laakson tutkimukset ovat auttaneet ymmärtämään monimutkaista ympäristön vaihteluiden ja populaation kannanvaihtelujen välistä suhdetta tilanteissa, joissa yksilöiden epälineaariset fysiologiset ympäristövasteet ja lajien väliset vuorovaikutukset ovat merkittävä komponentti. Viimeaikaiset tutkimukset ovat keskittyneet selvittämään, miten samassa aikamittakaavassa tapahtuvat ekologiset ja evolutiiviset vuorovaikuttavat keskenään. Tähän teemaan liittyen Laakso johtaa parhaillaan Suomen Akatemian projektia, joka käsittelee ympäristössä kasvavien opportunistisesti tauteja aiheuttavien bakteerien virulenssin evoluutiota. Tutkimus on mm. edistänyt epidemiologian ekoevolutiivista teoriaa ja tarjoaa uuden näkökulman opportunistitautien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Professori, filosofian tohtori Jouni Laakso nimitettiin ekologian ja evoluutiobiologian professorin määräajaksi täytettävään tehtävään ajaksi JOUNI LAAKSO

14 ANNA UITTO Anna Uitto on syntynyt Karviassa ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kankaanpään yhteislyseosta vuonna Filosofian kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1986, filosofian lisensiaatiksi 1990 ja filosofian tohtoriksi Hydrobiologian dosentuurin hän sai vuonna Hän työskenteli määräaikaisissa Suomen Akatemian ja yksityisten säätiöiden rahoittamissa tutkimusprojekteissa luvulla aiheenaan Itämeren ekologia. Samaan aikaan hän myös toimi tuntiopettajana Ekologian ja systematiikan laitoksella ja ohjasi opinnäytetöitä. Anna Uitto aloitti biologian didaktiikan tutkimuksen kasvatustieteen syventävien pedagogisten opintojen myötä kasvatustieteellisen tiedekunnan opettajankoulutuslaitoksessa, jossa hän myös toimi biologian didaktiikan yliopistonlehtorina vuosina Hänen tutkimuksellisen mielenkiintonsa kohteita ovat olleet opettajien ja oppilaiden biologian opetukseen, opiskeluun ja oppimiseen liittyvät käsitykset, kokemukset, pystyvyysuskomukset ja affektiiviset tekijät perus- ja lukioopetuksessa. Hän on tutkinut myös biologian opetusmenetelmiä ja koulun ulkopuolisia oppimisympäristöjä oppimisen ja asenteiden kannalta. Myös opetusmateriaalit ovat olleet tutkimuksen kohteina. Kestävän kehityksen kasvatuksen osalta Anna Uitto tutkimusryhmineen on tutkinut Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa peruskoulun rehtoreita, opettajia ja oppilaita kestävän kehityksen kasvatustavoitteiden toteuttajina. Tässä hankkeessa on monimuuttujamenetelmin mallinnettu muun muassa koulun toimintakulttuurin, opetuksen ja oppilaiden koulukokemusten vaikutuksia oppilaiden kestävän kehityksen kasvatuksen tavoitteiden suuntaisiin arvostuksiin, pystyvyysuskomuksiin, intentioihin ja toimintaan omassa elämässä. Anna Uitto vastaa biologian didaktiikan opetuksesta ja tutkimuksesta aineen- ja luokanopettajan koulutuksissa. Hänen tieteellinen tuotantonsa käsittelee biologian ja luonnontieteiden didaktiikkaa sekä kestävän kehityksen kasvatusta. Näillä aloilla hän myös ohjaa väitöskirjoja ja toimii tieteellisissä ja yhteiskunnallisissa asiantuntija- ja arviointitehtävissä Suomessa ja kansainvälisillä foorumeilla. Dosentti, filosofian tohtori Anna Uitto nimitettiin biologian didaktiikan professorin tehtävään alkaen.

15 Tomi Huttunen on syntynyt Kuusankoskella ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kotkan Katariinan lukiosta Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi 1997, filosofian lisensiaatiksi 1999 ja väitteli filosofian tohtoriksi vuonna Venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin dosentiksi hänet nimitettiin Huttunen toimi tutkijakoulutettavana Suomen Akatemian tutkimushankkeessa Modernismi ja postmodernismi venäläisessä kirjallisuudessa ja kulttuurissa sekä Aleksanteri-instituutin valtakunnallisessa Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen tutkijakoulussa. Vuodet hän toimi Slavistiikan ja baltologian laitoksessa venäläisen kirjallisuuden assistenttina koordinoiden tuona aikana myös Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta. Hän oli nykykielten laitoksen tutkijatohtorina, vuodet venäläisen kirjallisuuden yliopistonlehtorin sijainen sekä tämän jälkeen venäläisen kirjallisuuden määräaikainen professori. Huttunen on tutkinut venäläistä 1920-luvun avantgardekirjallisuutta, erityisesti imaginistista koulukuntaa sekä nimenomaan Anatoli Mariengofin ( ) tuotantoa. Aiemmin suhteellisen tuntemattomasta Mariengofista Huttunen on tehnyt kaikki yliopistotason tutkielmansa. Moskovassa ilmestynyt venäjänkielinen väitöskirja sai Suomalaisen Tiedeakatemian väitöskirjapalkinnon. Huttunen on myös suomentanut Mariengofin Kyynikot-romaanin vuonna Väitöskirjan jälkeen avantgardekirjallisuuden tutkimus on jatkunut Huttusen johtamassa tutkimushankkeessa Itsesyntyinen venäläinen avantgarde. Muita Huttusen yliopistotutkimuksen ja -opetuksen erityisaloja ovat venäläinen postmodernismi, nykykirjallisuus sekä myöhäisen neuvostokauden kulttuuri, erityisesti Leningradin/Pietarin rock-kulttuuri. Tätä aihetta käsittelevä tietokirja ilmestyi vuonna Hän on erikoistunut myös venäläiseen kulttuurisemiotiikkaan ja sen parissa montaasiperiaatteen tutkimukseen. Opetus- ja tutkimustyönsä ohella Huttunen on toiminut useissa tieteellisissä ja ei-tieteellisissä luottamustehtävissä, kuten Suomen Kansalliskirjaston slaavilaisen kokoelman neuvottelukunnassa, Idäntutkimus-lehden toimituskunnassa sekä Uppsalan yliopiston slavistiikan alan Slovo-julkaisun toimitusneuvostossa. Professori, filosofian tohtori Tomi Huttunen nimitettiin venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professorin tehtävään alkaen. TOMI HUTTUNEN

16 PÄIVI KORPISAARI Päivi Hannele Korpisaari on syntynyt Helsingissä 1971 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Vantaalla Korson lukiosta Hän valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi 1993 ja oikeustieteen lisensiaatiksi Hänen vuonna 2007 valmistunut väitöskirjansa käsitteli sananvapautta ja yksilön suojaa valtiosääntöoikeuden sekä vahingonkorvaus- ja rikosoikeuden kannalta. Korpisaari kehitteli väitöskirjassaan myös viestintäoikeuden yleisiä oppeja ja vahvisti viestintäoikeuden asemaa itsenäisenä tutkimusalana ja oppiaineena. Korpisaari nimitettiin viestintäoikeuden dosentiksi Helsingin yliopistoon Korpisaari on työskennellyt viestintäoikeudellisissa tutkimusprojekteissa Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja sen yhteydessä toimineessa Kansainvälisen talousoikeuden instituutissa vuodesta Sitä ennen Korpisaari työskenteli lähes 10 vuotta oikeuslaitoksen palveluksessa sekä käytännön lakimiehen tehtävissä. Korpisaarella on yli 50 julkaisua kotimaisissa ja ulkomaisissa aikakausijulkaisuissa ja kirjoissa. Aiheina ovat olleet muun muassa kärsimyksen ja taloudellisen vahingon korvaaminen, sananvapausrikokset, viranomaisten toiminnan julkisuus, henkilötietojen suoja, lähdesuoja sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sananvapausasioita koskeva ratkaisukäytäntö. Hänen työntekijän sananvapautta ja lojaliteettivelvollisuutta koskeva artikkelinsa palkittiin parhaana Lakimies-julkaisussa vuonna 2013 julkaistuna kirjoituksena. Korpisaari johtaa henkilötietojen suojaa tutkivaa projektia. Hän on mukana myös useissa kansainvälisissä projekteissa. Korpisaari on laatinut ministeriöille selvityksiä ja antanut lausuntoja lainsäädäntöhankkeista. Hän myös toiminut sananvapausrikos-työryhmän jäsenenä. Korpisaari on suosittu luennoitsija niin kotimaisissa kuin ulkomaisissa seminaareissa. Hän on kouluttanut tuomareita ja syyttäjiä useissa oikeusministeriön, syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinten järjestämissä koulutustilaisuuksissa. Lisäksi hän on selittänyt viestintäoikeudellisia kysymyksiä kansantajuisesti lukuisissa lehti-, televisio- ja radiohaastatteluissa. Korpisaari on suorittanut runsaasti pedagogiikan opintoja. Hän aikookin kehittää sekä viestintäoikeuden opetuksen sisältöä että opetusmenetelmiä sekä jatko-opintojen ohjaustoimintaa. Viestintäoikeuden professuuri on alan ensimmäinen oppituoli Suomessa. Viestintäoikeus on tutkimusalana ulospäin avautuva ja kiinteässä vuorovaikutussuhteessa niin kutsuttuihin perinteisiin oikeudenaloihin. Viestintäoikeudellinen tutkimus sijoittuukin eri oikeudenalojen leikkauspisteisiin. Dosentti, oikeustieteen tohtori Päivi Korpisaari nimitettiin viestintäoikeuden professorin tehtävään lukien.

17 Kristiina Aittomäki s. Puukko on syntynyt Jyväskylässä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kuopion yhteislyseosta Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui 1980 Helsingin yliopistosta ja väitteli lääketieteen tohtoriksi Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäriksi hän valmistui 1991 ja perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäriksi Hänet nimitettiin lääketieteellisen genetiikan dosentiksi Helsingin yliopistoon Kristiina Aittomäki on toiminut vuoteen 1990 saakka synnytys- ja naistentautien alaan kuuluvissa tehtävissä. Tämän jälkeen hän toimi Helsingin yliopiston Lääketieteellisen genetiikan osaston assistenttina ja kliinisenä opettajana sekä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Perinnöllisyyslääketieteen yksikössä erikoislääkärinä. Vuosina hän oli Australiassa, Melbournessa toimivan Victorian Clinical Genetics Services -osaston Familial Cancer Unit -yksikön johtaja. Vuonna 2004 hänet on nimitetty HUSLAB:n genetiikan ylilääkäriksi vastuualueena perinnöllisyyslääketieteen kliiniset toiminnot ja genetiikan laboratorio. Kristiina Aittomäen tutkimuksen kohteena on ollut lisääntymisgenetiikka ja syöpägenetiikka, erityisesti periytyvän syöpäalttiuden geenitausta. Hänen tutkimusryhmänsä on tutkinut munasarjan toimintahäiriöitä sekä raskauskolestaasin, toistuvien keskenmenojen sekä Müllerin rakenteiden häiriöiden geneettistä taustaa. Hän on osallistunut sekä kotimaisiin että suuriin kansainvälisiin syöpägenetiikan yhteistyöprojekteihin koskien erityisesti rintasyövän periytyvyyttä. Kristiina Aittomäki sai vuonna 1996 Genetiikan palkinnon ja vuonna 1997 FIGO:n kansainvälisen tutkijapalkinnon. Hän on julkaissut noin 180 alkuperäisartikkelia kansainvälisissä julkaisusarjoissa ja toiminut vertaisarvioijana useissa kansainvälisissä julkaisuissa. Hän on toiminut Suomen Lääketieteellisen genetiikan yhdistyksen ja Suomen Perinnöllisyyslääkärien puheenjohtajana ja toiminut useissa genetiikan ja perinnöllisyyslääketieteen alaan liittyvissä asiantuntijatehtävissä. Dosentti, lääketieteen tohtori Kristiina Aittomäki nimitettiin perinnöllisyyslääketieteen osa-aikaiseen (35 %), määräajaksi täytettävään professorin tehtävään ajaksi KRISTIINA AITTOMÄKI

18 TARU NORDLUND Taru Nordlund on syntynyt Helsingissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Lauttakylän lukiosta vuonna Filosofian maisteriksi hän valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1993 ja filosofian tohtoriksi vuonna 2000 (HY). Hänet nimitettiin suomen kielen dosentiksi Helsingin yliopistoon Taru Nordlund on työskennellyt Helsingin yliopistossa assistenttina, tohtorikoulutettavana (kielentutkimuksen tohtoriohjelma Langnet) ja tutkijatohtorina Koneen Säätiön ja Suomen Akatemian rahoituksella. Vuosina hän työskenteli suomen kielen yliopistonlehtorina. Hän on toiminut kielitieteellisen aikakauslehti Virittäjän toimituksessa ja luottamushenkilönä ja toimii tällä hetkellä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran valtuuskunnan jäsenenä sekä julkaisusarjan Studia Fennica Linguistica päätoimittajana. Nordlundin kiinnostuksen kohteena on kielen kehitys ja vaihtelu. Teoreettis-metodisesti hänen tutkimuksensa ovat liittyneet kieliopillistumisen, historiallisen sosiolingvistiikan, historiallisen etnografian ja diskurssintutkimuksen tutkimusaloille tai näiden alojen yhteisille rajapinnoille. Yhdistäviä teemoja tutkimuksessa ovat olleet muun muassa kielen vaihtelun sosiaaliset ja historialliset kehykset, moniäänisyys, normit, ideologiat ja kielipolitiikka. Viime aikoina Nordlundin tutkimus on kohdistunut erityisesti tavallisten, vähän muodollista koulutusta saaneiden kirjoittajien teksteihin 1800-luvulta. Tällaiset tekstit ovat avanneet uudenlaisen ikkunan kieleen: ne ovat tuoneet tarkasteluun mukaan kieli-ideologisen näkökulman ja sitä kautta nostaneet esille muun muassa kysymyksen kielellisestä tasa-arvosta ja kielestä ja identiteetistä, jotka kytkevät historian tiiviisti myös nykykontekstiin. Nordlund on johtanut monitieteistä pohjoismaista tutkimushanketta Reading and writing from below: Toward a new social history of literacy in the Nordic sphere during the long nineteenth century (NOS-HS, ) sekä tutkimushanketta Kirjeitä alhaalta päin: 1800-luvun itseoppineiden kirjoittajien sosiolingvististä diskurssintutkimusta (HY:n kolmivuotiset tutkimusmäärärahat, ). Hän on saanut Kalevalaseuran myöntämän nuoren tutkijan tunnustuspalkinnon (2000), Kotikielen Seuran väitöskirjapalkinnon (2001) sekä ainejärjestö Siulan tunnustuksen kannustavasta opetuksesta (2006). Dosentti, filosofian tohtori Taru Nordlund nimitettiin suomen kielen professorin tehtävään lukien.

19 Tuomo Nieminen syntyi Lahdessa Hän kasvoi Padasjoella, jonka lukiosta hän kirjoitti ylioppilaaksi Poikkitieteellisen kiinnostuksensa vuoksi hän aloitti ensin teknillisen fysiikan opinnot Teknillisessä korkeakoulussa ja vaihto-opiskeli vuoden Trondheimin Norges Tekniske Høgskolessa. Nieminen valmistui diplomi-insinööriksi 1998, pääaineena oli lääketieteellinen tekniikka ja biofysiikka sekä sivuaineena tietojenkäsittelytekniikka. Nieminen aloitti lääketieteen opinnot Tampereen yliopistossa 1994 ja valmistui Lääkäriksi valmistuttuaan Tuomo Nieminen työskenteli kolme vuotta elimistössä hajoavia kiinnitysvälineitä valmistavassa yrityksessä Inion Oy tehtävänimikkeellä Manager, Information Technology and Clinical Development. Yhden vuoden Nieminen työskenteli Yhdysvalloissa. Hänellä on yksi patentti liittyen biohajoavan implantin rakenteeseen ja valmistukseen. Palattuaan kliinisen lääketieteen pariin Nieminen aloitti tutkimuksen, josta valmistui väitöskirja Adrenoceptor antagonists and haemodynamics: Contemporary concepts vuonna Nieminen toimi kliinisen farmakologian apulaisopettajana ja valmistui alan erikoislääkäriksi Hänet nimitettiin farmakologian dosentiksi Tampereen yliopistoon samana vuonna. Oltuaan Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja Päijät- Hämeen keskussairaalassa hän jatkoi kliinistä työtä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Hän valmistui sisätautien erikoislääkäriksi 2012 ja kardiologian Niemisen tutkimus on kattanut useita kardiologisia teemoja, mukaan lukien kardiologiset liitännäissairaudet munuais- ja reumapotilailla. Keskeisin painopiste on ollut rytmihäiriöissä ja etenkin niitä ennakoivien riskitekijöiden tunnistamisessa ja kehittämisessä. Tärkeimmät jo hyödynnetyt aineistot on kerätty kliinisen rasituskokeen käyneiltä potilailta ja väestöotannoista. Niemisen tutkimus on ollut verkostoitunutta myös kansainvälisesti. Hän on osallistunut keskeisen tutkimusaiheensa kansainvälisen suosituksen tekoon. Hän toimi Harvard Medical Schoolissa vierailevana apulaisprofessorina. Tuomo Nieminen on Suomen Kardiologisen Seuran Sydänääni-lehden päätoimittaja. Hän on Euroopan kardiologiseuran ESCin ecardiologyjaoksen nucleuksessa. Nieminen sai Sydäntutkimussäätiön Soisalo-palkinnon Dosentti, lääketieteen tohtori, diplomi-insinööri Tuomo Nieminen nimitettiin sisätautien professorin määräajaksi täytettävään tehtävään ajaksi TUOMO NIEMINEN

20 MIKA MÄKELÄ Mika Mäkelä on syntynyt Turussa Hän kirjoitti ylioppilaaksi Tuureporin lukiosta (Turun Suomalainen yhteiskoulu) Aloitettuaan opinnot Turun yliopiston (TY) lääketieteellisessä tiedekunnassa hän lähti 1985 lääketieteen kandidaattina Edmontoniin University of Albertaan, josta sai Master of Science tutkinnon 1987 sekä rinnastuspäätöksellä Helsingin yliopiston FK tutkinnon Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui TY:sta 1989 ja väitteli heti tämän jälkeen lääketieteen tohtoriksi. Mäkelä nimitettiin kokeellisen infektiotautiopin dosentiksi TY:oon 1998 ja lastenallergologian dosentiksi Helsingin yliopistoon Mäkelä toimi vs. lasten infektiosairauksien professorina 1997 TY:ssä. Lastentautien erikoislääkärin oikeudet hän sai 1996 ja lastenallergologian erikoislääkärin oikeudet Vuonna 2009 Mäkelä asetettiin ensimmäiselle sijalle TY:n kliinisen allergologian professuuriin, mutta hän ei ottanut virkaa vastaan. Vuodesta 2012 hän on toiminut vt. osa-aikaisena kliinisen allergologian professorina Helsingin yliopistossa. Mika Mäkelä erikoistui ja toimi lastenlääkärinä TYKS:ssä laajalti pediatrian aloilla kuten lasten infektiosairauksissa, neonatologiassa ja allergologiassa 1990-luvulla. Erikoisalan tarkennuttua lastenallergologiaan hän lähti tutkijaksi Denveriin National Jewish Medical and Research Center -sairaalaan, jossa hän keskittyi laboratoriossa kokeellisiin astmamalleihin sekä toisaalta seurasi lastenallergologiaa yhdessä alan parhaimmista yksiköistä. Vuonna 2000 Mäkelä siirtyi HYKS:n Iho- ja allergiasairaalan Allergiaklinikan lastenyksikön osastonylilääkäriksi. Tämän jälkeen vuodesta 2006 Mäkelä on toiminut HYKS:n Tulehdus-klinikkaryhmän johtajana. Mika Mäkelän tutkimustyö on kohdistunut hengitysteihin ja immuniteettiin nimenomaan kliinikon ongelmien ratkaisun kannalta, mutta soveltaen laajasti perustutkimuksen menetelmiä kuten molekyylibiologiaa. Väitöskirja käsitteli tuhkarokkoviruksen antigeenispesifista vastetta. Tuhkarokon jälkeen Mäkelä jatkoi muiden hengitystievirusten, lähinnä rinoviruksen sekä sittemmin RSV:n aiheuttamien infektioiden tutkimusta. Tätä kautta astmasta tuli tärkeä tutkimuskohde, joka on ollut hänen pääasiallinen tutkimuslinjansa lähes 20 vuoden ajan. Mäkelän tutkimusryhmän tuottaman tiedon myötä on pystytty muokkaamaan pienten lasten astman diagnostiikan ja hoidon linjaviivoja niin kotimaisissa kuin myös useissa kansainvälisissä hoitosuosituksissa. Lastenallergologian erikoistumisen myötä painopiste on myös kasvanut lasten ruoka-allergioiden hoidossa, josta esimerkkinä hän käynnisti nykymuotoiset ruokasiedätyksen tutkimukset ensimmäisenä Pohjoismaissa vuonna Mäkelä on julkaissut kansainvälisissä hyvissä julkaisusarjoissa noin 150 artikkelia, kirjoittanut lukuisia oppikirjan kappaleita ja ollut toimittamassa kahta suomalaista alan kirjaa. Tutkimuksensa tuloksia Mäkelä on hyödyntänyt monissa asiantuntijatehtävissä. Hän oli käynnistämässä kansallista Allergiaohjelmaa ja kuuluu aktiivisti sihteeristöön. Mäkelä on antanut erilaisia lausuntoja ja kannanottoja KELA:lle, THL:lle ja eri ministeriöille. Hän on mukana kansainvälisisten erikoislääkärijärjestöjen asiantuntijatoiminnassa ja on kysytty luennoitsija alan johtavissa kongresseissa. Mäkelä on toiminut 8 kertaa väitöskirjan esitarkastajana ja 9 kertaa vastaväittäjänä, joista kahdesti Karolinska Universitet yliopistossa. Dosentti, lääketieteen tohtori Mika Mäkelä nimitettiin kutsusta kliinisen allergologian osa-aikaiseen (35 %), määräajaksi täytettävään professorin tehtävään ajaksi

21 Kai Hakkarainen on syntynyt Helsingissä. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Ressun lukion iltalinjalta 1979 hankittuaan sitä ennen sorvarin ammatin Vallilan ammattikoulusta ja työskenneltyään useita vuosia prototyyppien koneistajana Nokian kaapelitehtaalla. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1989 psykologia pääaineenaan. Hakkarainen väitteli Toronton yliopistossa 1998 pääaineenaan soveltava psykologia. Hakkarainen työskenteli Verkko-oppimisen ja tiedonrakentamisen tutkimuskeskuksen johtajana Helsingin yliopiston psykologian laitoksella , aluksi projektitutkijana ja sitten tutkijatohtorina ( ) ja akatemiatutkijana ( ). Hänet nimitettiin opetuksen ja oppimisympäristöjen kasvatustieteellisen tutkimuksen professoriksi Joensuun yliopistoon Hän palasi Helsingin yliopistoon hoitamaan kasvatustieteen professuuria Tämän jälkeen hänen nimitettiin kasvatustieteellisen tutkimuksen professoriksi Turun yliopistoon Hakkarainen nimitettiin oppimisympäristöjen kognitiotieteellisen tutkimuksen dosentiksi Turun yliopistoon 2001 ja oppimispsykologian dosentiksi Helsingin yliopistoon Hakkarainen tutkii teknologian välittämää yhteisöllistä oppimista ala-asteelta korkea-asteelle. Hän on työtovereineen kehittänyt tutkivan oppimisen mallin ja osallistunut sitä tukevien verkostopohjaisten oppimisympäristöjen (esim. FLE4.aalto.fi; suunnitteluun. Hakkarainen on myös tutkinut eri alojen verkostoitunutta asiantuntijuutta ja kehittänyt sitä tukevia teoreettisia viitekehyksiä ja tutkimusmenetelmiä. Monet hänen tutkimuksistaan erittelevät sosiaalisiin käytäntöihin, yhteisöihin ja verkostoihin valautunutta kollektiivista luovuutta - nk. innovatiivisia tietokäytäntöjä. Hänen tieteelliseen tiedonluomiseen kohdistunut tutkimuksensa osoittaa, että luonnontieteille tyypillistä kollektiivista tieteen tekemisen mallia voidaan tuloksellisesti soveltaa myös sosiaalitieteissä. Hakkarainen on luonut lukuisia Akatemian ja Euroopan Unionin rahoittamia tutkimushankkeita ja tuottanut yli 160 tieteellistä julkaisua. Koska tutkittavat yhteisöllisen oppimisen ilmiöt esiintyvät vain kentällä, Hakkarainen on toteuttanut monia kehittämistutkimuksia yhteistyössä koulujen ja opettajien kanssa. Hän toimii ylioppilastutkintolautakunnan jäsenenä. Professori, Doctor of Philosophy Kai Hakkarainen nimitettiin kasvatustieteen professorin tehtävään alkaen. KAI HAKKARAINEN

22 ASKO MÄKI-TANILA Asko Mäki-Tanila syntyi Pyhärannassa Hän pääsi ylioppilaaksi Rauman Lyseosta 1970 ja valmistui filosofian maisteriksi Turun yliopistosta Pääaineena oli perinnöllisyystiede. Hän jatkoi Osk. Huttusen säätiön apurahalla opintoja Edinburghin yliopistossa ja väitteli siellä kvantitatiivisesta genetiikasta Asko Mäki-Tanila on työskennellyt vuodesta 1981 MTT:ssä Jokioisilla eläinjalostuksen tutkijana, erikoistutkijana ja vuodesta 1987 ensin professorin sijaisena ja vakinaisessa virassa vuodesta Hän on työskennellyt useita jaksoja ulkomailla - Guelphissä Kanadassa , Armidalessa Australiassa , Sapporossa Japanissa 1993, Edinburghissä 1996 ja ja Madridissa Hänet on nimitetty sekä Turun että Helsingin yliopiston dosentiksi. Huomattava osa Asko Mäki-Tanilan tutkimuksesta liittyy kvantitatiiviseen genetiikkaan, erityisesti dominanssin ja epistasian aiheuttaman vaihtelun merkityksen selventämiseen. Tutkimusvälineenä on matemaattinen tilastotiede. Monitekijäisissä ominaisuuksissa suurin osa vaihtelusta on valinnalla suoraan hyödynnettävää additiivista vaihtelua. Valinnalla saadaan nopeasti ja pienin panoksin pysyvä parannus eläintuotannon tehokkuuteen ja kestävyyteen. Mäki-Tanila on MTT:ssä ollut mukana tutkimuksissa, joissa on etsitty vaihteluun vaikuttavia geenejä. Tätä tutkimusta on tehty menestyksellisesti naudalla, kanalla ja sialla koti- ja ulkomaisten tutkimusryhmien ja eläinjalostusorganisaatioiden kanssa. Genomin analysoinnilla on löydetty tuotannon, tautien vastustuskyvyn ja lisääntymisen vaihtelun kannalta tärkeitä perimän alueita. Löytymisen todennäköisyyttä parantaa analysoitavien perheiden ja yksilöiden suunnitelmallinen poiminta. Itse geenien paikantamisessa ja niiden vaikutusmekanismien kuvaamisessa vakuuttavimmat tulokset on saatu haitallisten tekijöiden analysoinnissa. Mäki-Tanila on ollut mukana useissa EU-hankkeissa, joissa on tutkittu paikallisten kotieläinpopulaatioiden vaihtelun tilaa ja kehitetty menetelmiä vaihtelun kestävälle käytölle. Hänen johdollaan on suomalaisilla poroilla analysoitu vasojen kasvun ja emien hoitokyvyn perinnöllistä vaihtelua. Mäki-Tanila on mukana suomalaisissa ja kansainvälisissä sidosryhmä- ja tiedeorganisaatioissa ja työskentelee Journal of Animal Breeding and Genetics -lehden päätoimittajana. Professori, Doctor of Philosophy Asko Mäki-Tanila nimitettiin kotieläinten jalostustieteen professorin tehtävään alkaen.

23 Jan-Erik Lönnqvist är född i Bryssel. Han tog studentexamen vid Mattlidens gymnasium Efter studier vid Helsingfors universitet blev han filosofi magister med huvudämnet filosofi 2003 och magister i psykologi Han disputerade 2009 i psykologi med en metodologiskt fokuserad avhandling som behandlade inflytandet av socialt gynnsamt svarande på personlighetsforskning. Han blev docent i personlighets- och socialpsykologi Innan Jan-Erik Lönnqvist blev doktor i psykologi arbetade han vid folkhälsoinstitutet (2005) och som doktorand vid HU, först på ett stipendium från Emil Aaltosen Säätiö (2006) och sedan i ett av Finlands Akademi finansierat projekt ( ). Detta projekt behandlade samspelet mellan personliga värderingar, känslor, moral, och personlighet. Efter att han doktorerat utvecklade han dessa teman vidare i ett annat av Finlands Akademi finansierat projekt ( ), men nu låg tyngdpunkten mera på att koppla ihop personlighet med meningsfullt socialt beteende. År 2013 utnämndes han till universitetslektor i socialpsykologi vid Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors Universitet. Lönnqvist forskning har kretsat kring två centrala teman. Ett fokus har varit individuella skillnader i personlighetsdrag och personliga värderingar. Hur skall personlighetsdrag och personliga värderingar konceptualiseras och mätas, hur syns de i beteeende, hur påverkar de livshändelser, och hur påverkas de av livshändelser, har varit bland Lönnqvist viktigaste frågor inom detta område. Ett annat viktigt forskningsområde har varit moralpsykologi. Inom detta område har Lönnqvist forskning huvudsakligen behandlat konformitet, skenhelighet, fångens dilemma, och prosocialt beteende. Ett genomgående intresse i all hans forskning har varit att undersöka hur individuella skillnader och situationsbundna faktorer tillsamman förutspår meningsfullt socialt beteende och viktiga livshändelser. Lönnqvist har publicerat drygt 40 artiklar i internationella vetenskapliga journaler, kring hälften av vilka i de högst ansedda journalerna inom personalighetspsykologi och socialpsykologi. Han har varit sakkunnig för drygt 30 vetenskapliga journaler och ett antal utländska forskningsråd. Lönnqvist fungerar som redaktör i den inhemska vetenskapliga journalen Psykologia, för vilken han även skriver populärvetenskapliga artiklar. För närvarande driver han ett aktivt samarbete med experimentella ekonomer vid Köln universitet, samt personlighetsforskare vid Tartu universitet och University of Western Ontario i Kanada. Docent, doktor i psykologi Jan-Erik Lönnqvist utnämndes till professor i socialpsykologi från och med den 1 september JAN-ERIK LÖNNQVIST