NUORI SUOMI RY on sitoutumaton järjestö, jonka tehtävänä

Transkriptio

1

2 RY on sitoutumaton järjestö, jonka tehtävänä on lasten ja nuorten elämänilon ja hyvinvoinnin lisääminen liikunnan avulla. Nuori Suomi ry:n tavoitteena on, että liikkuminen on oleellinen osa jokaista koulu- ja päivähoitopäivää, perheen yhteistä arkea sekä kaveriporukoissa vietettävää vapaa-aikaa. Lisäksi Nuori Suomi haluaa edistää liikunta- ja urheiluseuratoimintaa, jossa jokainen lapsi ja nuori voi kokea onnistuvansa, saa yhtä paljon peliaikaa ja nauttii liikkumisesta. Toimintansa Nuori Suomi ry rahoittaa omien palveluidensa myynnillä, yritysyhteistyöllä sekä opetusministeriön kautta tulevalla valtionavulla. Julkaisija: Nuori Suomi ry Koulupihojen liikuntaolosuhteet VALTAKUNNALLINEN TUTKIMUS 2003 Tekijät: Jan Norra, Reijo Ruokonen ja Jukka Karvinen Taitto: Pirjo Uusitalo-Aura Kuvat: Nuori Suomi ry Yliopistopaino ISBN

3 ESIPUHE E nemmistö suomalaislapsista liikkuu terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta liian vähän. Lasten liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavat oleellisesti hänen lähiympäristössään olevat mahdollisuudet liikkumiseen. Koulupihat ovat lasten tärkeimpiä toimintaympäristöjä, joten niiden tarjoamilla liikuntamahdollisuuksilla on erityisen suuri merkitys lasten päivittäiseen liikuntaan. Lisäksi koulupihojen merkitys on entisestään kasvussa, koska kouluista on muodostumassa varsinaisen tehtävänsä lisäksi keskeinen toimintaympäristö niin aamu- ja iltapäivätoiminnalle kuin myös erilaisille muille vapaa-ajan toimille. Tämän Koulupihojen liikuntaolosuhteet tutkimuksen tavoitteena on ollut luoda yleiskuva siitä, missä tilassa Suomen ala-asteiden pihat ovat liikuntaolosuhteidensa osalta. Tutkimus on osa laajaa kansallista Terveyttä edistävän liikunnan toimenpideohjelmaa, jota viedään eteenpäin opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, ympäristöministeriön sekä lukuisien kansalaisjärjestöjen yhteishankkeena. Tutkimuksen tavoitteena on tukea em. ohjelmatyötä sekä sen kautta syntyviä kehittämistoimenpiteitä. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on tukea Nuori Suomi ry:n lasten ja nuorten liikuntaympäristöjen kehittämistyötä, jossa strategisena painopistevalintana on koulupihojen kehittäminen kaikkien alueensa asukkaiden lähiliikuntakeskuksina. Koulupihatutkimuksen tulokset vahvistavat yleistä käsitystä koulupihojen ankeudesta. Lasten päivittäisten liikuntamahdollisuuksien näkökulmasta merkittävä osa Suomen ala-asteiden pihoista on välittömän kunnostamisen tarpeessa. Tässä julkaisussa on esitetty tutkimuksen päätulokset sekä lyhyet johtopäätökset niistä. Tutkimuksessa kerätystä laajasta aineistosta tullaan jatkossa tuottamaan myös tarkennettuja alueellisia analyyseja. Lisäksi tutkimustulosten ja johtopäätösten perusteella on laadittu lista toimenpideehdotuksista, joilla ongelmiin tulisi puuttua. Nuori Suomi ry:n toiveena on, että tutkimuksen tulokset, johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset tavoittavat niin kuntien virkamiehet kuin poliittiset päättäjätkin ja antavat alkusysäyksen koulupihojen kehittämistarpeesta käytävälle keskustelulle sekä tarvittaville toimenpiteille kaikissa Suomen kunnissa. Nuori Suomi ry:stä tutkimuksen tekemiseen ovat osallistuneet kehitysjohtaja Jukka Karvinen, kenttäpäällikkö Reijo Ruokonen, kehityspäällikkö Jan Norra sekä liikuntahallinnon harjoittelijat Leena Tirronen ja Anu Orjala. Kyselylomakkeen laadinnassa on asiantuntija-apua saatu Opetushallituksen yliarkkitehti Reino Tapaniselta. Toimenpidesuositusten laatimisessa on kuultu asiantuntijaryhmää, johon ovat kuuluneet: yliarkkitehti Reino Tapaninen (opetushallitus), rakennusneuvos Risto Järvelä (opetusministeriö), ylitarkastaja Krister Strandberg (Etelä-Suomen lääni), liikuntatoimentarkastaja Matti Ruuska (Itä-Suomen lääni), liikuntatoimenjohtaja Antero Lempiö (Nurmijärvi), liikuntajohtaja Alexander Holthoer (Espoo), johtava arkkitehti Marketta Savelainen (Helsingin opetusvirasto), Rehtori Hannu Salminen (Kerava), liikunnanopettaja Martti Helenius (Heinola), myyntijohtaja Risto Ikäheimo (Lappset oy) sekä tuoteryhmäasiantuntija Kari Nyyssönen (Piresma Oy). Kiitämme kaikkia tutkimuksen toteutukseen osallistuneita, erityisesti niitä lähes 2000 koulun rehtoria, joiden arvioihin tutkimuksessa on tukeuduttu. Koulupihatutkimuksen toteuttamiseen on saatu avustusta opetusministeriön tutkimus- ja kehittämismäärärahoista. Jouni Backman Pekka Vähätalo Puheenjohtaja, Nuori Suomi ry Pääsihteeri, Nuori Suomi ry 3

4 SISÄLTÖ ESIPUHE 1. Koulupihan merkitys lasten liikuntaympäristönä 1.1 Liikunnan vaikutukset lasten ja nuorten terveyteen Enemmistö suomalaislapsista liikkuu liian vähän Lasten arkiliikunta vähentynyt 1.4 Koulupihat keskeisessä asemassa lasten päivittäisen liikunnan edistämisessä Lasten liikunta tapahtuu heidän lähiympäristöissä Koulupiha lasten keskeinen arkiliikuntapaikka Koulupiha lähiliikuntapaikkana vastaus moneen haasteeseen! 2. Koulupihaa koskevia tutkimuksia ja ohjeistuksia Koulupihat oppilaiden ja opettajien kokemina Koulupihat asiantuntijaselvitysten valossa Koulupihan toiminnallista suunnittelua koskevat normit ja ohjeet Koulupihojen liikuntaolosuhteet - tutkimuksen toteutus Koulujen määrä ja alueellinen jakautuminen Aineiston yleistettävyys ja rehtoriarviontien luotettavuus Tulokset Taustatietoja tutkimuksessa mukana olevista kouluista Koulujen rakennusvuosi ja oppilasmäärät Koulujen sijainti ja koulutyyppi Koulupihojen käyttö koulun ulkopuoliseen toimintaan Koulupihojen liikuntaolosuhteet toimintapaikoittain Koulupihan yleiset toimintamahdollisuudet Pallopelialueet Leikkikenttävälineistö Talviliikuntapaikat Yleisurheilu- ja muut liikuntapaikat Kokonaisarviot koulupihojen liikuntaolosuhteista Rehtoreiden yleisarviot koulupihan liikuntaolosuhteista Suurimmat puutteet koulupihojen liikuntaolosuhteissa Koulupihojen kehittäminen Liikuntaolosuhteiden kokonaisarviointia indeksilukuina 5. Johtopäätökset 32 Joka kolmas koulupiha vaatii välitöntä kunnostamista Koulupihoilla liian vähän mahdollisuuksia liikuntaan.. 32 Koulupihojen liikunta- ja toimintapaikat kohtalaista tasoa.. 34 Koulupihoja halutaan kehittää myös koulun lähiympäristöä palvelevana lähiliikuntapaikkana Toimenpide-ehdotuksia Lähteet.. 39 Liite: Koulupihakyselyn lomake

5 1 Koulupihan merkitys lasten liikuntaympäristönä 1.1 Liikunnan vaikutukset lasten terveyteen ja hyvinvointiin Tieteellinen näyttö liikunnan terveysvaikutuksista on nykyään kiistatonta. Näytön taustalla on useiden vuosikymmenien aikana koottua laajaa kansainvälistä tutkimustietoa. Mm. yhteenvetona olemassa olevasta tutkimustiedosta koskien keskeisiä nyky-yhteiskunnan elintasosairauksia, kansainvälinen asiantuntija-ryhmä (Consensus statement, Medicine and science in sport and exercise, 2001) vahvisti vuonna 2001 seuraavat tutkimuspäätelmät liikunnan ja terveyden välisistä yhteyksistä. Säännöllinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä alentuneeseen: kokonaiskuolleisuuteen sydän- ja verisuonikuolleisuuteen ja sairauksiin sepelvaltimotautiin lihavuuteen aikuisiän sokeritautiin paksusuolen syöpään osteoporoosiin Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut Terveysliikunnan paikalliset suositukset (2000), jossa on oheisen taulukon muotoon koottu liikunnan keskeisiä merkityksiä terveyden edistämisen näkökulmasta. Taulukko 1. Liikunta terveyden edistäjänä (Terveysliikunnan paikalliset suositukset, 2000) 5

6 Liikunnan terveysvaikutukset perustuvat pääsääntöisesti aikuisväestössä tehtyihin tutkimuksiin. Lasten ja nuorten kohdalla liikunnan suoria vaikutuksia on huomattavasti vaikeampi osoittaa. Merkittävimmät krooniset sairaudet kehittyvät hitaasti vuosikymmenien kuluessa ja siten niitä esiintyy hyvin vähän lasten ja nuorten keskuudessa. Laajaa suomalaista asiantuntijaverkostoa hyödyntänyt Terveyttä edistävän liikunnan toimikunta (TELI -toimikunta) toteaa mietinnössään liikunnan terveysvaikutuksista lapsille seuraavaa: Päätelmät lapsuus- ja nuoruusiän liikunnan terveydellisestä merkityksestä perustavat pääosin liikunnan ja sairauksien vaaratekijöiden yhteyksiin lapsena ja nuorena sekä lapsuus ja nuoruusiän liikunnan yhteyksistä aikuisiän liikuntaan ja terveyteen. Myönteiset terveysvaikutukset voivat syntyä kolmella tavalla: 1) Liikunta nuorena parantaa sen hetken terveyttä ja johtaa sitä kautta parempaan terveyteen aikuisena 2) liikkuvasta nuoresta tulee liikkuva aikuinen, josta seuraa terveyshyötyjä ja 3) liikunta nuorena on suorassa yhteydessä aikuisiän terveyteen. Käytettävissä oleva tutkimustieto tukee mainittuja liikunnan vaikutustapoja, joskin riippuvuussuhteiden voimakkuutta ja täsmällistä muotoa on vaikea osoittaa. (Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö, 2001) Suoranaisten terveysvaikutusten lisäksi liikunnalla on myös lukuisia muita positiivisia vaikutuksia lasten kehitykseen ja yleiseen hyvinvointiin. Ensiarvoisen tärkeä merkitys liikunnalla on oppimiseen. Liike ja liikkuminen ovat lapselle keskeinen oppimisen väline. Liikkumalla lapsi kehittää liikunnallisten perustataitojen ja ominaisuuksien ohella myös mm. havaintomotoriikkaansa, suhdetta itseensä ja ympäristöönsä sekä sosiaalisia kykyjään. Lapsella fyysinen, kognitiivinen ja emotionaalinen kehitys kulkevat käsikädessä. Liikkumisella lapsi luo perustaa kaikelle muulle oppimiselle. Lasten psykomotorisen kehityksen tunnetuin asiantuntija professori Renate Zimmer on tiivistänyt liikkumisen funktiot lasten kehityksessä oheisen taulukon muotoon. (Taulukko 2.) Liikunnan terveyshyötyinä saatavan yhteiskunnallisen välinearvon ohella liikunnalla on lapselle itselleen ennen kaikkea kuitenkin itseisarvollinen merkitys. Lasta ei aja liikkumaan kunnosta ja terveydestä huolehtimisen järkisyyt. Lasten liikunta on leikkiä, jossa tärkeintä on toiminnan aikaansaamat välittömät elämykset liikunnan ilo ja riemu. Lastenpsykiatri Tuula Tammisen mukaan erityisen tärkeätä lasten liikunnassa on juuri sen merkitys elämänilon lähteenä. 1.2 Enemmistö suomalaislapsista liikkuu liian vähän Lasten liikunnan määrä on noussut keskeiseksi huolenaiheeksi kansallisessa liikunta- ja terveyspolitiikassa. Lian vähäinen liikunnan määrä nähdään useiden eri asiantuntijoiden taholta kasvavana uhkana lasten hyvinvoinnille ja terveydelle. Tuoreimmassa julkisessa keskustelussa lasten vähäinen liikunta on yhdistetty ylipainoisten lasten määrän selvään kasvuun. Huoli lasten liian vähäisestä liikunnasta on tutkimustiedon valossa hyvin perusteltua. Jyväskylän yliopiston Taulukko 2. Lasten liikkumisen funktiot (Muokattu teoksesta Zimmer, R. 2001) Liikkeen tuottaminen Minäkuvan kehittäminen Sosiaalinen tehtävä Ilmaisun kehittäminen Tunteiden kokeminen Tilan ja välineiden hallinta Vertailun oppiminen Sopeutuminen Oman kehon liikkeellä on lapselle itseisarvoa. Lapsi oppii tuntemaan oman kehonsa ja muodostaa itsestään kuvan. Lapsi leikkii yhdessä muiden kanssa ja pelaa muita vastaan. Hän vie oman tahtonsa läpi, sopii ja antaa periksi. Liikkeillä lapsi ilmaisee itseään, työstää tunteitaan ja tuntemuksiaan. Liikkuessaan lapsi kokee erilaisia tunteita, kuten mielihyvää, iloa, jännitystä ja myös pettymyksiä. Lapsi oppii tuntemaan kolmiulotteisen ympäristönsä, käsittelee esineitä ja laitteita sekä niiden ominaisuuksia. Lapsi vertaa itseään muihin, ottaa mittaa muista ja kilpailee muiden kanssa. Hän oppii käsittelemään voittamista ja kestämään häviämistä. Lapsi sietää rasituksia, oppii tuntemaan fyysiset rajansa ja nostamaan suoritustasoaan. 6

7 pitkään toistuneiden koululiikuntatutkimusten perusteella voidaan arvioida vain kolmasosan pojista ja viidesosan tytöistä liikkuvan riittävästi, jos kriteerinä pidetään liikunnan harrastamista neljä kertaa viikossa ja riittävänä kokonaisliikuntamääränä olevan vähintään neljä tuntia viikossa. Myös laajojen vuotiaille tehtyjen Nuorten terveystapatutkimusten tulokset ovat olleet saman suuntaisia. Tutkimusvuodesta riippuen pojista 34-40% ja tytöistä 19-27% on täyttänyt suosituksen, kun vähimmäismääränä on pidetty hengästymistä aiheuttavaa liikunnan harrastamista vähintään neljä kertaa viikossa. (Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö, 2001) Edellä esitetyt tutkimustulokset näyttäytyvät vielä huolestuttavimpina, mikäli riittävän liikunnan määrän kriteeri nostetaan tasolle, jota kansainväliset lasten liikuntasuositukset esittävät. Kansainvälisten suositusten (Physical Activity for Children: A Statement of Guidelines, 1998) pohjalta, lasten liikunnan suosituksena voidaan pitää liikkumista kohtuullisella teholla vähintään tunnin joka päivä mielellään useampia tunteja päivässä. Suositusten mukaisen liikunnan ei tarvitse kuitenkaan olla pitkäkestoista, vaan päiväannos voi kertyä lyhyistä toiminnallisista tuokiosta pitkin päivää. Liikuntasuositusten eroista huolimatta, johtopäätöksenä suomalaislasten liikuntaa selvittäneistä tutkimuksista voidaan pitää sitä, että selvä enemmistö suomalaislapsista liikkuu terveytensä ja hyvinvointinsa näkökulmasta liian vähän. Tähän johtopäätökseen on päätynyt myös TELI toimikunnan asiantuntijat, jotka mietinnössä toteavat; Terveyttä edistävän liikunnan kannalta tutkimusten päähavainto on se, että alle puolet kouluikäisistä pojista ja alle kolmasosa tytöistä liikkuu riittävästi viikoittain asiantuntijasuositusten valossa. Lasten ja nuorten terveysliikunnan kehittämisen suuri haaste onkin saada liian vähän liikkuvat lisäämään liikuntaa (Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö, 2001) 1.3 Lasten arkiliikunta vähentynyt Lasten liikuntaa selvittäneissä tutkimuksissa huomioita herättävä piirre on ollut se, että samalla kun on raportoitu tuloksia liian vähän liikkuvien lasten suuresta määrästä on lasten urheilun harrastaminen ollut kuitenkin jatkuvasti kasvussa. Suomen Gallupin tekemien liikuntatutkimusten mukaan, esimerkiksi vuonna vuotiaista lapsista 79% harrasti liikuntaa ja urheilua ja vastaavasti vuonna 2001 määrä oli kohonnut 93%:iin. Lisäksi samalla aikavälillä lasten urheiluseurassa tapahtuva harrastaminen lisääntyi 34%:sta 40%:iin (Liikuntatutkimus Lapset ja nuoret). Nykylasten liikkumattomuus ei siten ole niinkään yhdistettävissä liikunnan ja urheilun organisoidun harrastamisen vähenemiseen vaan muun liikuntaaktiivisuuden, päivittäisen omaehtoisen arkiliikunnan vähentymiseen. Lasten päivittäisen arkiliikunnan vähentymisen taustalla asiantuntijat näkevät varsin yksimielisesti viime vuosikymmeninä kiihtyvällä vauhdilla edenneen elämäntavan muutoksen, josta professori Matti Rimpelä on käyttänyt termiä istuva elämäntapa. Istuva elämäntapa on seurausta teknistyneen nykyyhteiskunnan tuottamista arjen rakenteista, jotka kaventavat lasten omaehtoisen päivittäisen liikkumisen tilaa. Nyky-yhteiskunnassa koulun päiväjärjestys pitää lapset istumassa paikallaan pääosan päivästä. Kodin läheisyydestä irrotettuihin liikuntaharrastuksiin lapset kuljetetaan autokyydein. Vapaa-ajalla televisio, tietokoneet ja videopelit jähmettävät lapset istumaan kuvaruutujen ääreen. Seuraavassa on listattuna muita istuvaan elämäntapaan kytkeytyviä nykylapsuuden piirteitä, joiden asiantuntijat ovat nähneet vaikuttavan lasten arkiliikunnan vähenemiseen (Lasten liikuntapaikkojen suunnittelu, 2002): Lapsuuden laitostuminen: päivähoito, koulu, ostetut harrastuspalvelut Eriytyminen ikäryhmiin eri ikäiset lapset eivät kohtaa leikeissä Ulkoleikit ovat vähentyneet, sisäleikit lisääntyneet Lasten vapaa leikki, joka kulki perintönä sukupolvelta toiselle on häviämässä Lasten oma leikkikulttuuri on muuttunut aikuisten ohjaamaksi Liikunnalliset leikit on irrotettu lapsen arkipäivästä liikunta on muuttunut osaksi organisoitua urheilua Pihat ovat leikkiympäristönä köyhtyneet ne on rakennettu aikuisten ja autojen ehdoilla Luonnolliset leikki- ja liikuntapaikat ovat vähentyneet Mediakulutus on lisääntynyt ja sen myötä lapsen kehitykselle tärkeä toiminnallisuus ja liikkuminen ovat vähentyneet Kaupallisuus kohdistuu entistä enemmän myös lapsiin Istuvan elämäntavan haaste on siten sama, jonka suomalaisen terveysliikunnan esi-isä Tahko Pihkala näki jo puoli vuosisataa sitten todetessaan vessan, bussin ja hissin olevan suomalaisten fyysisen kunnon pahimmat viholliset. Haasteeseen vastaaminen peruuttamattomasti teknistyneessä yhteiskunnassa edellyttää lasten osalta huomion kiinnittämistä heidän päivittäisiin toimintaympäristöihin. 7

8 1.4 Koulupihat keskeisessä asemassa lasten päivittäisen liikunnan edistämisessä Lasten liikunta tapahtuu heidän lähiympäristöissään Vuosina toteutetussa valtakunnallisessa Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo tutkimuksessa (Suomi, K. 2000) selvitettiin laajasti liikuntapaikkapalveluiden tasoa Suomessa eri väestöryhmien, myös lasten ja nuorten, näkökulmasta. Osana tutkimusta selvitettiin lasten liikuntaa vaikeuttavia tekijöitä. Eniten lasten liikuntaa vaikeuttaviksi tekijöiksi nousivat välimatkat liikuntapaikoille sekä sopivien liikuntapaikkojen puute. Myös kuljetusongelmat nousi tutkimuksessa viiden eniten liikuntaa vaikeuttavan tekijän joukkoon. Välimatkojen ja kuljetusongelmien nouseminen tutkimuksessa merkittäviksi lasten liikuntaa vaikeuttaviksi tekijöiksi osoittaa liikuntapaikkojen sijainnilla olevan keskeinen merkitys lasten liikuntaan. Asia on hyvin myös arkiymmärryksellä tavoitettavissa. Kaukana oleville liikuntapaikoille lapsi ei voi itsenäisesti, ilman kuljetusongelmia, kulkea - toisin kuin aikuinen liikunnanharrastaja. Teoreettisemmin ilmaistuna lapsen itsenäisen kulkemisen ja liikkumisen rajoja hänen elinympäristössään kuvaa käsite elinpiiri. Lapsen elinpiiri koostuu lapsen päivittäisten toimintojen edellyttämistä toimintapisteistä sekä leikin ja muun omaehtoisen toiminnan näkökulmasta kiinnostavista paikoista. Koulupiha on yksi keskeinen lapsen arkeen kuuluva toimintapiste. Lasten maailman rajoja voi hahmottaa myös elinpiirien laajuuksien kautta. Lasten elinpiirien rajoja kartoittaneiden tutkimusten mukaan alle kouluikäisen lapsen elinpiiri rajautuu kaupunki-ympäristössä yleensä alle 50 metrin säteelle omasta kotiovesta ja vielä alaasteikäisenkin lapsen omaehtoisen toiminnan reviiri on yleensä vain muutamien satojen metrien säteellä omasta kotiovesta (Allas, A. 1982). yhteensä noin 300 ala-asteen 2., 4. ja 6. luokkalaisen lapsen liikuntaan käyttämiä paikkoja Hämeenlinnassa ja Nurmijärvellä. Keskeinen lähtökohta tutkimuksessa oli lasten liikunnan tarkasteleminen laaja-alaisesti. Koulu- ja harrasteliikunnan lisäksi tutkittiin myös lasten omaehtoista liikunta-aktiivisuutta, kuten pihapelejä, välituntiliikuntaa, koulumatkoja yms. Tutkimus toteutettiin kolmena viikon pituisena jaksona syksyllä, talvella ja keväällä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin henkilökoh-taista liikkumispäiväkirjaa, johon lapset kirjasivat joka arkipäivä opettajiensa johdolla kaiken päivittäisen liikuntansa. Missä lapsi liikkuu -tutkimuksen mukaan selvästi suurin osa ala-asteikäisten lasten liikuntakerroista tapahtui kotipihoilla ja -kaduilla sekä koulunpihoilla, toisin sanoen muualla kuin varsinaisilla virallisilla liikuntapaikoilla. Yksittäisistä liikuntapaikoista selvästi eniten käytetty oli koulunpiha. Yli kolmannes kaikista lasten liikuntakerroista tapahtui omalla koulupihalla. Koulupihan liikuntakäyttö tapahtui pääosin kouluaikana. Kouluajan ulkopuolella koulupihaa käytettiin varsin vähän. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % Koulun piha Kotipiha Rakennetut liikuntapaikat* Koulun sisäliikuntatilat Kodin sisätilat Kaverin kotipiha "Luonnonalueet" Kotikatu ja sen lähialueet % käyttökerroista Lasten omaehtoinen toiminta tapahtuu heidän päivittäisissä lähiympäristöissä, heidän omien elinpiirirajojen sisällä. Tätä ei liikuntapaikkojen suunnittelussa ole riittävästi osattu huomioida, kuten liikuntapaikkapalveluiden tasa-arvo -tutkimuksen tulokset osoittavat. Lasten arkiliikunnan toteutuminen edellyttää lapsia kiinnostavien liikuntapaikkojen löytymistä heidän päivittäisistä lähiympäristöistä Koulupiha lasten keskeinen arkiliikuntapaikka Osana Nuori Suomi ry:n vuosina toteuttamaa Lapsi ja liikuntapaikka tutkimus ja kehittämishanketta, toteutettiin ala-asteikäisten lasten liikuntaaktiivisuuden paikantumista selvittänyt Missä lapsi liikkuu tutkimus (2000). Tutkimuksessa selvitettiin "Kaupunkikeskusta" Leikkipuisto Kesämökki Muut / epäselvät Kuvio 1. Lasten liikuntakertojen paikantuminen eri ympäristöihin (Missä lapsi liikkuu, 2000). syyskuu tammikuu maaliskuu 8

9 Koulupihan keskeisyys lasten arkiliikuntaympäristönä on todennettavissa myös tilastollisesti. Ala-asteikäisen lapsen kouluopetuksen minimituntimäärä on luokkatasosta riippuen viikkotuntia. Yhden koulupäivän tuntimäärä vaihtelee näin ollen keskimäärin 4-6 tunnin välillä. Tyypillisesti ala-asteikäisillä opetustuntiin liittyy keskimäärin 15 minuutin välitunti, jolloin voidaan arvioida jokaisen ala-asteikäisen lapsen viettävän minuuttia päivittäin välitunneilla. Koko peruskoulu-uransa aikana lasten on arvioitu viettävän välitunneilla yhteensä 2000 tuntia mikä on enemmän kuin minkään yksittäisen oppiaineen parissa vietetty aika! Pääosa välitunneilla vietetystä ajasta käytetään koulupihalla. Näin ollen koulupihalla vietetyistä liikunnallisesti aktiivisista välitunneista voi varsin luontevasti syntyä merkittävä osa lasten liikunta-aktiivisuutta. Koulupiha on näin ollen erittäin keskeinen liikuntaympäristö lapsille. Erityisen tärkeätä on tiedostaa koulupihojen merkitys ala-asteikäisten lasten välituntiliikunnan kontekstina. Koulupihojen merkitystä lasten liikuntaympäristönä voidaan kuitenkin tarkastella myös tulevaisuuden haasteiden näkökulmasta Koulupiha lähiliikuntapaikkana vastaus moneen haasteeseen! Liikuntapaikkojen läheisyys ja helppo saavutettavuus ovat oleellisen tärkeitä liikunnan harrastamiseen vaikuttavia tekijöitä, erityisesti lapsilla, kuten edellä on todettu. Yhdyskunta-rakenteissa tapahtuneet muutokset ovat viime vuosikymmeninä kuitenkin ohjanneet kehitystä pitkälti vastakkaiseen suuntaan liikuntapaikat sijaitsevat useasti liian kaukana ja ovat hankalasti saavutettavissa. Professori Kimmo Suomi toteaa tästä ilmiöstä Liikuntapaikkapalveluiden tasa-arvo tutkimuksen johtopäätöksissä seuraavasti: "Liikuntapaikkojen etäisyydet osoittavat keskitettyjä liikuntarakenteita yhdyskunnissa, mikä aiheuttaa entistä suurempaa ajoneuvoriippuvuutta. Tämä on suora seuraus yhdyskuntien jatkuvasta kasvusta hallitsemattomasti sekä keskusta etäisyyksien kiihtyvästä kasvusta. Liikuntapaikat ovat yhä useammin keskitettyjä terminaalirakenteita, joiden saavuttaminen on yhä vaikeampaa. Liikuntarakentamisessa tulee noudattaa entistä suurempaa hajauttamista ja hajakeskittämistä sinne missä ihmiset asuvat, eli asuntoalueille" (Suomi, K. 2000) Tutkimusten ja asiantuntijanäkemysten pohjalta liikuntapaikkarakentamisen keskeisenä tulevaisuuden haasteena Suomessa voidaan siten pitää liikuntapaikkojen toteuttamista jo ennestään varsin tiiviisti rakennetuille asuinalueille. Valtion liikuntapaikkarakentamisen strategiassa tähän haasteeseen on pyritty vastaamaan ennen kaikkea ns. lähiliikuntapaikkarakentamisen kehittämisen ja edistämisen kautta. Voimassa olevassa strategiassa (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004) lähiliikuntapaikat on asetettu liikuntarakentamisen yhdeksi painopistealueeksi. Painopisteaseman ansiosta lähiliikuntapaikoilla on ollut vuodesta 2001 saakka mm. mahdollisuus korotettuun valtionavustusosuuteen. Lähiliikuntapaikkarakentamisen toteutusmalleja ei ole haluttu valtionhallinnon toimenpitein tiukasti säädellä. Valtionavustuskelpoisen lähiliikuntapaikan ominaisuuksien tarkkaa määrittelyä ja normittamista on haluttu välttää ja jättää tilaa luovuudelle ja paikallisille ratkaisumalleille. Yleisellä tasolla lähiliikuntapaikat on määritelty seuraavasti: "Lähiliikuntapaikat ovat lasten ja nuorten liikuntaan sekä yleiseen kunto- ja terveysliikuntaan tarkoitettuja liikuntapaikkoja tai alueita, jotka sijaitsevat asuinalueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä". (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004): Em. yleisen määritelmän lisäksi lähiliikuntapaikkoihin on haluttu liittää myös mm. seuraavia tavoiteltavia ominaisuuksia: monipuolisuus/monikäyttöisyys, ympäri-vuotisuus, vapaasti käytettävissä oleva (=ei käyttövuoroja), kaikille ikäryhmille soveltuva, käyttömaksuttomuus sekä rakentamis- ja käyttökustannusten edullisuus. Valtionavustuksen saaneita lähiliikuntapaikkahankkeita voidaan arvioida opetusministeriön avustus- ja informaatio-ohjaustoimenpiteiden vauhdittamana käynnistyneen viime vuosina yhteensä hieman alle sata. Toteutetuista hankkeista saadut kokemukset ovat osoittaneet erityisesti ala-asteiden koulupihaalueiden olevan lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen hyvin soveltuvia kohteita. Esimerkiksi Nuori Suomi ry:n opetusministeriön tuella ylläpitämän Lähiliikuntapaikkojen tietopankin ( esimerkkihankkeista on yli puolet ala-asteen koulupihojen yhteyteen toteutettuja lähiliikuntapaikkoja. Ala-asteiden piha-alueiden suosiolle lähiliikuntapaikkojen sijoittamiskohteena on hyvät perusteet. Pääsääntöisesti ala-asteen koulut on rakennettu yhdyskuntarakenteessa keskeisiin kohteisiin, joten ne ovat koko ympäröivältä asuinalueelta helposti saavutettavissa ja siten ne voivat palvella hyvin myös koulutoiminnan ulkopuolista liikuntakäyttöä. Koulunpihat ovat myös varustuksen ja käytettävissä olevan tilan näkökulmasta hyvin lähiliikuntapaikoiksi soveltuvia kohteita. Koulupihoilla on yleensä aina jotakin liikuntaja leikkipaikkavarustusta sekä palloilualueita, joten monipuolisen lähiliikuntapaikan toteuttaminen ei edel- 9

10 lytä niiden yhteydessä totaalista uudisrakentamista. Lisäksi koulupihojen olemassa oleva käyttöperinne luo hyvän pohjan omaehtoiseen toimintaan painottuville lähiliikuntapaikoille. Koulupihojen käyttö ei perustu koulutoiminnan ulkopuolella käyttövuoroihin, vaan ne ovat suurimmilta osin alueen asukkaiden vapaasti käytettävissä, toisin kuin esim. koulujen liikuntasalit. Tärkeä tulevaisuuden haaste, johon koulupihojen kehittämisellä lähiliikuntapaikkoina voidaan myös pyrkiä vastamaan, on lasten iltapäivätoiminta ja sen toimintaympäristötarpeet. Vuoden 2004 elokuussa astuvat voimaan uudet lasten aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevat säädökset. Perusopetuslakiin kirjattavien säädösten myötä kunnat voivat hakea lasten iltapäivätoimintaan valtionosuutta opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisesti. Iltapäivätoiminnan taloudellisten toimintaedellytysten kehittämisen ja varmistamisen lisäksi iltapäivätoiminnan uudet säännökset selkiyttävät iltapäivätoiminnan perusteita, tavoitteita ja toteutustapoja. Lasten päivittäisen liikunnan edistämisen näkökulmasta merkittävää iltapäivätoiminnan uusissa säädöksissä on, että vireyttä edistävä liikunta ja ulkoilu on kirjattu iltapäivätoiminnan keskeiseksi sisällöksi (Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet 2004). Liikunnan ja ulkoilun tärkeä asema toiminnan sisällössä asettaa vaatimuksia myös iltapäivätoiminnan toimintaympäristölle. Peruskoululakiin kirjattavissa uusissa säädöksissä korostetaankin iltapäivätoiminnan osalta monipuolisia mahdollisuuksia virkistävään toimintaan sekä toisaalta turvallista toimintaympäristöä (Perusopetuslaki 1136/2003). Aamu- ja iltapäivätoiminnan uusien säädösten voimaan tulon myötä on oletettavaa, että iltapäivätoiminnan volyymi kasvaa Suomessa merkittävästi. Viimeisin selvitys (Hoivatyyppinen iltapäivätoiminta Suomessa ) iltapäivätoiminnan kattavuudesta kertoo iltapäivä-toiminnan määrän olevan Suomessa tasolla, joka ei vastaa tarvetta. 1-2-luokkalaisista vain noin 35 % on iltapäivätoiminnan piirissä, kun esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa vastaava luku on noin 70%. Huhtikuussa 2003 julkistettu opetusministeriön selvitys (Lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan tarveselvitys 2003) osoittikin, että yli kahdella kolmasosalla syksyllä 2003 oppivelvollisuutensa aloittavista koululaisista on tarvetta joko aamu- tai iltapäivätoimintaan tai molempiin. Ala-asteiden koulut ovat iltapäivätoiminnan keskeisin toimintaympäristö. Iltapäivätoiminnan oletettava voimakas volyymin kasvu sekä liikunnan ja ulkoilun tärkeä rooli iltapäivätoiminnan sisällössä merkitsevät sitä, että koulupihojen merkitys lasten toimintaympäristönä korostuu entisestään. Koulupihojen kehittämisellä monipuolisesti virikkeellisiksi ja turvallisiksi toimintaympäristöiksi voidaan varmistaa liikunnallisen koulupäivän lisäksi laadukas aamu- ja iltapäivätoiminta. Tässä kehitystyössä edellä käsitelty lähiliikuntapaikka-ajattelu on osoittautunut hedelmälliseksi tavaksi vastata haasteeseen. 10

11 2 Koulupihaa koskevia tutkimuksia ja ohjeistuksia Koulupihojen tilasta ei ole olemassa juurikaan tutkimustietoa. Saatavissa oleva tutkimustieto on pääsääntöisesti opinnäytetöitä yksittäisten koulujen ja kuntien koulupihoista. Näissä tutkimuksissa koulupihojen arvioijina ovat toimineet yleensä pihan käyttäjät, eli oppilaat ja opettajat. Opinnäyteöiden lisäksi hallinnollisia asiantuntijaselvityksiä koulupihoista on toteutettu joissakin kunnissa. Sen sijaan valtakunnallisesti kattavaa tutkimusaineistoa koulupihojen tilasta ei ole kerätty. Seuraavassa on tiivistetysti esitettynä tehdyn kirjallisuushaun kautta löytyneitä koulupihan tilaa koskevia tutkimuksia ja selvityksiä. Lisäksi osion lopussa tarkastellaan tilannetta koulupihoja koskevien normien ja ohjeistusten näkökulmasta. 2.1 Koulupihat oppilaiden ja opettajien kokemina Koulun piha-alue kasvatuksellisena ja toiminnallisena ympäristönä. Oppilaiden ja opettajien kokemuksia koulun piha-alueesta (Makkonen, E. 1992). Tutkimuksessa tarkasteltiin hyvän koulupihan vaatimuksia oppilaiden ja opettajien näkökulmasta. Tutkimuskohteena oli kahdeksan ala-asteen koulua Vaasan läänistä. Kohdekouluista 62 oppilasta (1-2 -luokkalaisia) haastateltiin ja 487 oppilasta (3-6 -luokkalaisia) vastasi kyselylomakkeeseen. Tavoitteena oli selvittää oppilaiden kokemuksia omasta koulunpihasta. Lisäksi hyvän koulupihan ominaisuuksia selvitettiin jakamalla 630 oppilaalle piirrostehtävä. Opettajia kyselyyn osallistui 174. Tutkimuksen mukaan mm.: Oppilaiden ja opettajien näkemysten mukaan nykyiset koulupihat eivät vastaa niille asetettavia vaatimuksia. Hyvä koulupiha on heidän mielestään maastoltaan vaihteleva, välineistöltään riittävä ja monipuolinen, toimiva, opetusta tukeva, turvallinen, luonnonläheinen sekä pienilmastoltaan hyvä ja viihtyisä. Koulun piha - ihanteet ja todellisuus. Tutkimus Rovaniemen kaupungin peruskoulujen pihoista (Heleneva, K. & Parpala, M. 1993). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Rovaniemen kaupungin peruskoulujen piha-alueita, niiden välineistöä ja välineistön kuntoa sekä koulupihan käyttöä välitunneilla. Lisäksi selvitettiin koulupihan suunnittelun perusteita sekä sitä, millaiseksi peruskouluikäinen suunnittelisi ihannekoulunpihansa. Tutkimuksen kohteena oli kaikki Rovaniemen kaupungin koulunpihat (15 kpl). Tutkimusmenetelminä käytettiin havainnointia, haastatteluja sekä ainekirjoituksia. Koulupihojen havainnoinnit suoritettiin kaikissa kouluissa. Oppilaita haastateltiin neljästä ja opettajia viidestä eri koulusta. Ainekirjoituksia ihannekoulupihasta toteutti neljä koululuokkaa (2-, 5-, 7-, ja 8-luokka). Tutkimuksen mukaan mm: Rovaniemen koulupihat ovat hyvin tavanomaisia. Välineistö on niukkaa ja niiden kunnossa on toivomisen varaa. Istutuksia ja kasveja ei pihoilla juuri ole. Asfaltti ja hiekka ovat käytetyimpiä pintamateriaaleja. Oppilaat kaipaavat pihalle monipuolisia välineitä ja toiminta-alueita sekä vihreyttä. Eri kouluilla välituntitoiminnot eivät juuri eroa toisistaan. Useissa kouluissa koulun tontin pinta-alat ovat liian pienet suhteessa oppilasmääriin. Helsinkiläisen ala-asteen koulun välituntiympäristön kehittäminen (Söderlund, R. 1994) Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää helsinkiläisen ala-asteen välituntialuetta ja sen toimintoja. Tutkimuksessa kartoitettiin mielipiteitä koulun välituntipihasta, sen viihtyvyydestä ja kehittämis-mahdollisuuksista. Tutkimukseen kuului alkukysely, havainnointi ja loppukysely. Kyselyosioihin osallistui 120 oppilasta luokkaasteilta 3-6 sekä 18 opettajaa. Tutkimuksen mukaan mm.: Koulun piha-alue koettiin ankeaksi ja vähävirikkeiseksi. Koulupihan kehittämisen kannalla olivat lähes kaikki oppilaat ja opettajat. Koulupiha koululaisen kokemana - Ylivieskalaisten toisluokkalaisten näkemyksiä välitunnin viettopaikastaan (Hirvonen, K. & Matikainen, J. 1995). Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää miten toisluokkalainen viihtyy välitunnilla, miten hän viettää sen ja millainen on hyvä koulupiha. Samalla selvitettiin lasten vuorovaikutussuhteita, turvallisuutta ja opettajien roolia välitunnilla sekä eroja sukupuolten, koulun koon ja luokkamuodon välillä. Tutkimuksen kohteena oli Ylivieskan toisluokkalaiset kolmeltatoista koululta. Kyselyyn vastasi 200 oppilasta. Tutkimuksen mukaan mm.: Pienten koulujen ja yhdysluokkien toisluokkalaiset ovat suhteellisesti tyytyväisempiä koulupihaansa kuin isojen koulujen ja erillisluokkien oppilaat. Mikä koulunpihassa miellyttää, mikä ei? (Salo, M. 1996). Tutkimuksessa kartoitettiin oppilaiden mielipiteitä omasta koulunpihastaan Isonkyrön kunnan ala-asteilla. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, mikä on oppilaiden mielestä parasta ja huonointa omassa koulupihassa sekä miten koulupihaa voisi muuttaa. Tutkimus koostui pihakartoituksista sekä oppilaille suunnatusta kyselystä. Kyselyyn osallistui 188 oppilasta luokka-asteilta 2, 4 ja 6. Tutkimuksen mukaan mm.: Parasta koulupihassa oppilaiden mielestä olivat leikkivälineet, kuten keinut ja kiipeilytelineet. Huonointa pihassa oli monen mielestä pihan pintamateriaalit. Erilaisia leikki- ja liikuntavälineitä oli monen oppilaan mielestä liian vähän. Tilaa ja kasvillisuutta kaivattiin myös lisää. 11

12 Jos mä saisin suunnitella koulupihaa, niin kaikki tulisi kouluun aina, vaikka ois kipee. Lasten osallistuminen koulupihojen suunnitteluun osana yhteiskunnallista vaikuttamista (Oinonen, S. & Ojala, M. 2001). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alakoululaisten yhteiskunnallisia vaikuttamismahdollisuuksia koulupihojen suunnitteluun liittyen. Tutkimuksessa kerättiin myös oppilaiden toiveita ja odotuksia koulupihaansa kohtaan. Aineisto kerättiin neljästä eri koulusta Helsingissä. Aineisto koostui oppilaiden piirustuksista ja ainekirjoituksista. Ainekirjoituksia kertyi 200. Tutkimuksen mukaan mm.: Lapset ovat idearikkaita ja heidän ajatuksensa ympäristöstä ovat monipuolisia. Koulupihassa tärkeiksi asioiksi nousivat oppilaiden näkemyksissä luonto, toiminnallisuus ja rauhaisat ajanviettopaikat. Valmiiksi rakennetut leikkipaikat eivät kiinnostaneet oppilaita, vaan tärkeämmäksi viihtyvyyden kannalta nousivat irralliset leikkivälineet ja materiaali. Koulupiha vapaa-ajan harrastuspaikkana (Reitti, M. 2002) Tutkimuksessa on tarkasteltu vapaa-aikana koulupihalla tapahtuvaa liikunnan harrastamista. Tutkimukseen osallistui 349 toisen, neljännen ja kuudennen luokan oppilasta ympäri Suomea. Oppilaat olivat erikokoisista kouluista ja erilaisista asuinympäristöistä. Tutkimuksen mukaan mm.: Koulupiha on kouluaikana erittäin tehokkaasti hyödynnetty liikuntaja toimintapaikka, mutta vapaa-aikana sen saavuttaa ja kokee mieluisaksi liikuntapaikaksi hyvin vähäinen ryhmä oppilaita. Koulupihojen liikuntaolosuhteiden kartoituskysely alaasteiden opettajille (Nuoren Suomen nettikysely, 2003). Keväällä 2003 tehdyn kyselyn tarkoituksena oli selvittää ala-asteiden koulupihojen tilaa liikuntaolosuhteiden osalta sekä testata kyselylomaketta, jota kehitettiin tässä tutkimusraportissa esiteltävää rehtorikyselyä varten. Nettikyselylomakkeella toteutettuun kyselyyn vastasi 175 ala-asteen opettajaa eri puolilta Suomea. Kyselyssä noin neljäsosa opettajista piti koulunsa pihan liikuntaolosuhteita huonoina ja vastaavasti hieman alle kolmasosa hyvinä. Kyselyn perusteella huonot koulupihat olivat selvästi yleisempiä kaupunki- ja taajamakoulujen joukossa kuin kyläkoulujen joukossa. 2.2 Koulupihat asiantuntijaselvitysten valossa Koulupihojen vehreyttäminen (1982). Helsingin kaupungin asettama työryhmä arvio vuonna 1981 Helsingin koulupihojen toiminnallisuutta, jäsentyvyyttä, suojaisuutta, vihreyttä, kaupunkikuvaa sekä pihojen teknistä kelpoisuutta. Em. näkökulmista työryhmä arvio puolet (75 kpl) Helsingin koulujen pihaympyröistä tyydyttäviksi tai hyviksi. Yli 30 koulupihaa arvioitiin epätyydyttäviksi. Lisäksi oli lukuisia kouluja, joissa jokin tekijä arvioitiin huonoksi. Työryhmän selvityksen mukaan pihojen jäsentely oli yleisesti heikko ja yleisvaikutelma ankea. Espoon kaupungin koulupihaselvitys (Aho, M. 1999). Espoon koulupihaselvityksessä on maisema-arkkitehti opiskelijan toteuttamana arvioitu kaikki Espoon peruskoulujen ja lukioiden koulupihat (yht. 85 kpl). Selvityksen avulla on pyritty kokonaiskäsitykseen Espoon koulupihojen tilasta. Arvioinnin kohteena on ollut koulupihan turvallisuus, kunto ja sisältö. Pihat on arvioitu tutustumalla jokaiseen kohteeseen paikan päällä. Lisäksi koulujen henkilökuntaa ja eri toimialojen edustajia on haastateltu sekä tutkittu aiheeseen liittyviä tilastoja, karttoja ja hankesuunnitelmia. Selvityksen perusteella suurin osa koulupihoista oli kehittämisen tarpeessa. Suurimmat ongelmat liittyivät koulupihojen ahtauteen ja toiminnalliseen jäsentymättömyyteen sekä viheralueiden ja luonnonkasvillisuuden vähäisyyteen. Myös koulupihojen kunnossapito oli selvityksen perusteella usein liian vähäistä. 2.3 Koulupihojen toiminnallista suunnittelua koskevat normit ja ohjeet Koulupihojen rakentamista ja mitoitusta ei enää 1990 luvun alun jälkeen ole valtionhallinnon toimenpitein ohjattu. Koulupihojen normiohjauksen poistuminen liittyi vuoden 1991 kouluhallinnon uudelleen organisointiin, jossa silloinen Kouluhallitus lakkautettiin ja sen toiminnot siirtyivät nykyiselle Opetushallitukselle. Muutoksen myötä vastuu koulurakentamisen ohjauksesta siirtyi kuntien itsenäiseen päätäntävaltaan. Viimeinen koulurakentamista suuntaava valtionhallinnollinen ohjeisto, Peruskoulun tontin suunnitteluohje (1979), julkaistiin 1970-luvun lopulla toteutetun peruskoulu-uudistuksen jälkeen. Huolimatta siitä, että suunnitteluohje menetti normittavan asemansa 90- luvun alun kouluhallinnon uudistuksessa, sillä on edelleen merkitystä koulupihojen suunnittelua ja erityisesti sen mitoitusta ohjaavana suosituksena. Seuraavassa tiivistetysti joitakin keskeisiä ala-asteen koulupihojen liikuntaolosuhteisiin liittyviä suosituksia: Koulutontin koko Ohjearvo 1,5 ha + 20m2/ oppilas Välituntipihan koko: vähintään 5 m2 / oppilas, kuitenkin siten, että välituntipihan pinta-ala on vähintään 500m2 Viheralueen koko: Luonnonvaraisen ja istutetun viheralueen suuruuden on oltava vähintään 5m2 / oppilas, kuitenkin siten, että istutetun viheralueen koko on yleensä enintään 5 m2 12

13 Liikuntapaikkojen osalta on löydettävissä seuraavia suosituksia: Koulun tontilta on oltava hyvät yhteydet ulkoilualueeseen tai puistoon, joita voidaan käyttää paitsi liikunnallisiin myös opetuksellisiin ja kasvatuksellisiin tarpeisiin. Ala-asteella etäisyys koulun käyttämille pallokentille tulisi olla korkeintaan 200 m. Mikäli koulun välittömässä läheisyydessä ei ole tarkoitukseen soveltuvaa ja koulun käyttävissä olevaa kenttää, on ala-asteen koulun tontille tehtävä pinta-alaltaan vähintään 2400 m2 kenttä (40m x 60m). Kentän tulee olla kivituhka tai sorapäällysteinen, jotta sitä voidaan käyttää myös syksyllä ja keväällä vallitsevien huonojen sääolosuhteiden aikana Hyppylajien suorituspaikat sijoitetaan kenttäalueen reuna-alueille siten, että ne eivät häiritse pallopelejä Koulun tontille tai sen välittömään läheisyyteen tulisi rakentaa lapsille sopiva kuntorata, jota voidaan talvisin käyttää hiihtolatuna. Rata tulisi sijoittaa siten, että osa pihatelineistä liittyisi kuntorataan Kouluhallituksen suunnitteluohjeen jälkeen ei koulupihojen suunnittelua ole enää kokonaisvaltaisesti säädelty ja ohjeistettu. Koulupihojen toiminnalliseen suunnitteluun oleellisesti liittyviä normiluonteisia suunnittelu- ja rakentamisohjeita on kuitenkin syntynyt 1990 luvun lopun jälkeen leikkikenttävälineiden turvastandardien voimaanastumisen myötä. Vuosien välisenä aika vahvistettiin Suomen standardisoimisliiton toimesta kahdeksan leikkikenttävälineitä koskevaa standardia (Leikkikenttävälineiden SFS standardit, ). Leikkikenttävälineitä koskevissa standardeissa annetaan ohjeistuksia ja säädöksiä keinujen, keinumisvälineiden, liukumäkien, köysiratojen ja karusellien osalta niiden turvallisuuden varmistamiseksi. Standardeissa käsitellään leikkikenttävälineiden rakenneratkaisuihin, materiaaleihin, sijoitteluun, asentamiseen ja tarkastamiseen liittyviä seikkoja. Tiivistetysti kaikki leikkikenttävälineitä koskevat standardit löytyvät Suomen standardisoimisliiton Leikkikenttävälineet käsikirjasta (2000). Standardeja Suomessa valvoo tuoteturvallisuuslain nojalla kuluttajavirasto yhteistyössä lääninhallitusten kanssa. Pihakalusteiden osalta on löydettävissä seuraavia suosituksia: Opetusta palvelevia pihavarusteita on hankittava tarpeen mukaan ja ne on sijoitettava sopivan väljästi häiriöttömään paikkaan välituntipihan reuna-alueille, ei sisäänkäyntien eikä opetustilojen välittömään läheisyyteen. Em. varusteita ovat lähinnä erilaiset kiinteät voimistelu-, liikunta-, ja leikkitelineet ja niiden tulee olla yleensä puurakenteisia ja rakenteeltaan yksinkertaisia. Palloseinien, keinutelineiden, lentopallopylväiden, monitoimitelineiden, este-/kuntoratojen, leukapuomien, steppipenkkien, punnerruspenkkien sekä koripallotelineiden osalta annetaan seuraavia mitoitukseen ja määrään liittyviä suosituksia. Kalusteiden mitoitukset ja määrät on ohjeessa suhteutettu koulun perusopetusryhmien ( koululuokkien ) määrään. Ohjeistus on laadittu oheisen taulukon muotoon. Viimeisin koulupihojen rakentamiseen kytkeytyvä yleinen rakentamisohjeistus on vuonna 2001 hyväksytty Ulkoleikkipaikat (2001) rakennustietokortti. Rakennustietokortissa käsitellään yleisesti ulkoleikkialueiden suunnittelua, mutta siinä on myös oma osionsa koskien koulupihojen suunnittelua. Ulkoleikkipaikat rakennustietokortin perustana on käytetty ennen kaikkea Kouluhallituksen vanhan suunnitteluohjeen mitoitusnormeja sekä leikkikenttävälineitä koskevia turvastandardeja, joten uusia koulupihan toiminnallista suunnittelua koskevia suosituksia rakennustietokortti ei varsinaisesti esitä. Varsinaisten suunnittelu- ja rakentamisohjeiden rinnalla on Suomessa julkaistu useita koulupihojen toiminnallista suunnittelua ohjeistavia idea- ja opaskirjoja. Erityisesti normiohjauksen päättymisen jälkeen 90-luvun alusta alkaen voidaan näidenkin oppaiden ohjeistuksilla ja suosituksilla olettaa olleen merkitystä koulupihojen toiminnalliseen suunnitteluun. Taulukko 3. Pihakalusteiden mitoitukset ja määrät (Muokattu: Peruskoulun tontin suunnitteluohje, 1979) Pihavaruste 2-3 luokkaa 4-5 luokkaa 6-7 luokkaa 8-10 luokkaa luokkaa luokkaa 18- luokkaa palloseinä 1 (250 cm) 1 (250 cm) 1 (250 cm) 1 (310 cm) 1 (310 cm) 1 (310 cm) 1 (430 cm) keinuteline 2 keinua 3 keinua 4 keinua 4 keinua 4 keinua 5 keinua 5 keinua lentopallopyl. 1 pari 1 pari 1 pari 1 pari 1 pari 1 pari 2 paria monitoimiteline este/kuntorata 1 1 leukapuomi steppipenkki punnerrusp koripalloteline

14 1970-luvun jälkeen on julkaistu mm. seuraavia koulupihojen toiminnallista suunnittelua ohjeistavia opaskirjoja: Koulun liikuntapaikat (1976) toteutus Suomen liikunnanopettajain liitto Toimiva ja kiinnostava koulunpiha (1988) toteutus Mannerheimin lastensuojeluliitto Koulupihat ja lähiympäristöt toimiviksi ja viihtyisiksi (Helenius, M. 1993) Lasten liikuntapaikkojen suunnittelu (2002) toteutus Nuori Suomi ry Koulupihan mahdollisuudet opas (2003) toteutus Mannerheimin lastensuojeluliitto Toimiva kouluympäristö (Helenius, M. 1989) 14

15 3 Koulupihojen liikuntaolosuhteet tutkimuksen toteutus Koulupihojen liikuntaolosuhteet -tutkimus toteutettiin koulujen rehtoreille suunnatulla kyselylomakkeella. Kyselylomakkeen sisältö suunniteltiin Nuori Suomi ry:ssä. Suunnittelussa asian-tuntijatukena käytettiin Opetushallituksen koulurakentamisesta vastaavaa yliarkkitehti Reino Tapanista. Lisäksi kyselylomakkeen kehitysversiota esitestattiin opettajille suunnattuna nettikyselynä (N=175) Nuoren Suomen Liikuntaseikkailu maapallon ympäri - koululaiskampanjan yhteydessä sekä lopullista lomakemallia pienellä joukolla rehtoreita. Kyselylomake lähetettiin kesäkuun alussa 2003 kaikille Suomen ala-asteen koulujen rehtoreille. Määräaikaan mennessä vastaamatta jättäneiden koulujen osalta toteutettiin karhukierros syyskuussa Saadut vastaukset koodattiin ja analysoitiin Nuori Suomi ry:ssä. Tutkimuksen tilastolliset analyysit on tehty SPSS ohjelmalla. 3.1 Koulujen määrä ja alueellinen jakautuminen Rehtoreille suunnattu kyselylomake palautui karhukierroksen jälkeen 1852 koulusta. Tilasto-keskuksen mukaan (Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset, 2002) vuonna 2002 Suomessa oli 3073 vuosiluokat 1-6 sisältävää ala-asteen koulua, joten tutkimuksen vastausprosentiksi tuli hieman yli 60%. Kuntia tutkimuksen aineistossa on edustettuna 387. Vuonna 2003 Suomessa oli 446 kuntaa, joten tältä osin vastausprosentti oli 87%. Selvästi suurin osa aineistosta kokonaan puuttuvista kunnista on pieniä ruotsinkielisiä kuntia. Tämä johtunee siitä, että kyselylomake oli suomenkielinen, joten siihen vastaaminen on saatettu kokea ruotsinkielisten rehtoreiden osalta vaikeaksi. Tarkasteltaessa vastanneiden koulujen määrää lääneittäin voidaan todeta aineistossa olevan selvästi eniten kouluja Länsi-Suomen läänistä (772 koulua) ja Etelä-Suomen läänistä (505 koulua). Kuitenkin suhteutettaessa vastanneiden koulujen määrät tilastokeskuksesta saataviin läänikohtaisiin ala-asteiden koulujen määriin voidaan todeta, että läänikohtaiset vastausprosentit eivät kovin merkittävällä tavalla poikkea toisistaan (Taulukko 4). Ahvenanmaa puuttuu tämän tutkimuksen lääni- ja maakuntatasoisista tarkasteluista johtuen saatujen vastausten vähäisestä määrästä. Taulukko 4. Vastanneiden koulujen määrä lääneittäin sekä suhteutettuna läänikohtaisiin ala-asteiden määriin. Lääni Kouluja % ala-asteiden kpl määrästä Etelä-Suomen lääni % Länsi-Suomen lääni % Itä-Suomen lääni % Oulun lääni % Lapin lääni % Maakunnittain koulujen määrää tarkasteltuna voidaan todeta aineistossa olevan selvästi eniten kouluja Uudeltamaalta (241 koulua). Pienin koulumäärä tutkimuksen aineistossa on Keski-Pohjanmaalta (32 koulua). Taulukossa 5 on esitettynä aineistossa olevien koulujen määrät maakunnittain. Taulukko 5. Vastanneiden koulujen määrä maakunnittain Maakunta Kouluja kpl Uusimaa 240 Varsinais-Suomi 146 Satakunta 104 Kanta-Häme 53 Pirkanmaa 169 Päijät-Häme 61 Kymenlaakso 61 Etelä-Karjala 56 Etelä-Savo 71 Pohjois-Savo 103 Pohjois-Karjala 76 Keski-Suomi 110 Etelä-Pohjanmaa 135 Pohjanmaa 64 Keski-Pohjanmaa 32 Pohjois-Pohjanmaa 164 Kainuu 38 Lappi 117 Itä-Uusimaa 50 15

16 3.2 Aineiston yleistettävyys ja rehtoriarviontien luotettavuus Tutkimuksen aineisto kattaa 60% kaikista Suomen ala-asteista. Edellä esitetty lääni- ja maakuntatasoinen tarkastelu osoittaa aineiston olevan myös alueellisesti kattava sekä varsin tasaisesti jakautunut. Näistä lähtökohdista voidaan olettaa tutkimuksen aineiston olevan erittäin hyvin yleistettävissä koko suomalaisten ala-asteiden perusjoukkoon. Seuraavassa osiossa on aineistossa mukana olevia kouluja suhteutettu myös mm. koulukohtaisten oppilasmäärien näkökulmasta perusjoukkoon ja myös nämä vertailut tukevat käsitystä aineiston hyvästä yleistettävyydestä. Koulupihan liikuntaolosuhteiden tilan arvioijina on tässä tutkimuksessa toimineet koulujen rehtorit. Rehtorit valittiin tutkimuksen informanteiksi, koska heillä voidaan olettaa olevan toimenkuvansa kautta varsin hyvä yleiskuva oman koulupihan toiminnallisesta tilasta, vaikka he eivät varsinaisesti koulupihan suunnittelun ja rakentamisen teknisiä asiantuntijoita olekaan. Tämän vahvisti myös Nuori Suomi ry:n tekemä rinnakkaisarviointi pääkaupunkiseudulla. Rehtoreiden arviontien luotettavuuden testaamiseksi sekä aineiston laaduntamiseksi yhteensä 20 kartoitukseen osallistunutta koulupihaa Espoosta ja Helsingistä arvioitiin observoimalla myös Nuori Suomi ry:n toimesta. Rehtoreiden ja Nuori Suomi ry:n toteuttamien arviontien tulokset olivat hyvin yhteneväiset. Esimerkiksi koulupihojen yleisarvosanojen osalta vain kaksi koulupihaa arvioitiin rehtoreiden osalta eri luokkaan kuin Nuori Suomi ry:n toimesta. Näistäkin toinen oli arvioitu yleisarvosanaltaan paremmaksi ja toinen huonommaksi kuin Nuoren Suomen arvioinneissa, joten kokonaishajonnassa nekin tasapainottavat toisensa. 16

17 4 4.1 Tulokset Taustatietoja tutkimuksessa mukana olevista kouluista 50 % 44 % Koulujen oppilasmäärät ja rakentamisvuosi Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2002 Suomessa oli 3073 vuosiluokat 1-6 sisältävää koulua. Oppilasmääriltään näistä kouluista: alle 50 oppilaan kouluja oli 1166 (37.9%), oppilaan kouluja 652 (21.2 %), oppilaan kouluja 813 (26,4%) ja yli kolmensadan oppilaan kouluja 443 (14.3%). (Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset, 2002) 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 26 % 9 % 8 % 7 % 6 % Tutkimuksessa mukana olevista kouluista hieman yli kolmasosa on pieniä, alle 50 oppilaan kouluja. Viidennes kouluista on oppilaan kouluja ja vajaa viidennes oppilaan kouluja. Suuria, yli 200 oppilaan kouluja on kouluista hieman yli neljäsosa. Koulukohtaisten oppilasmäärien osalta tutkimuksen koulut edustavat siten hyvin suomalaisia ala-asteita. 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 36 % 20 % 17 % Kuvio 2. Vastanneet koulut oppilaslukumäärän mukaan luokiteltuna 27 % Kuvio 3. Vastanneet koulut rakennusvuosien mukaan luokiteltuna Koulujen sijainti ja koulutyyppi Koulun sijaintia yhdyskuntarakenteessa selvitettiin tutkimuksessa luokittelemalla koulu joko kylä-, lähiö/taajama- tai keskustakouluksi. Koulun sijainnin osalta kouluista hieman yli puolet luokitteli itsensä kyläkouluksi, vajaa kolmannes taajamakouluksi ja vajaa viidennes keskustakouluksi. Vastaavantyyppistä luokittelua ei tilastokeskuksen tms. aineistoissa ole käytetty, joten jakauman suhteuttaminen valtakunnalliseen aineistoon ei ole ollut mahdollista. Taustatietojen osalta tutkimuksessa selvitettiin lisäksi koulutyyppiä, ts. toimiiko ala-asteen yhteydessä myös muita kouluasteita. Kouluista selvästi suurin osa, 92.3 %, on pelkkiä vuosiluokkien 1-6 kouluja ts. ala-asteen kouluja. Kaikki peruskoululuokat sisältäviä kouluja (ala-aste ja ylä-aste) vastanneista kouluista on 6,1% ja vain 1,2% on kouluja, joissa oli myös lukio. Jakauma vastaa tasoltaan tilastokeskuksen valtakunnallista aineistoa. Tutkimuksessa mukana olevat koulut jakautuvat rakennusvuosien osalta siten, että yli 40% kouluista on rakennettu ennen 1950-lukua, hieman yli neljännes 1950-luvulla ja loput 30% 1950-luvun jälkeen. Toisin sanoen selvästi suurin osa tutkimuksen koulupihoista sijaitsee yli 40 vuotta vanhan koulun yhteydessä. Uusia, 1990 luvun jälkeen rakennettuja kouluja, on aineistossa vain 6%. Suomalaisen koulukannan ikäjakaumasta ei ole saatavissa valtakunnallista tilastoaineistoa, joten vertailua tähän ei ole voitu suorittaa. 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 53 % 30 % 17 % 0 % Kyläkoulu Lähiö/taajamakoulu Keskustakoulu Kuvio 4. Vastanneet koulut koulun sijainnin mukaan luokiteltuna 17

18 4.1.3 Koulupihojen käyttö koulun ulkopuoliseen toimintaan Nykypäivän koulut ovat useasti toimintakeskuksia, joissa koulun perustoiminnan ohella on laajalti muunkinlaista toimintaa. Suurelle osalle näistä toiminnoista myös pihan toimintamahdollisuuksilla on tärkeä merkitys. Koulupihojen liikuntaolosuhteet -tutkimuksen perusteella ala-asteen kouluista yhteensä 83% on sellaisia, joilla on alueellaan jotakin koulutoiminnan ulkopuolista organisoitua käyttöä. Organisoiduista toiminnoista yleisintä on Iltapäivätoiminta (63%). Myös liikuntaseuratoiminta on lähes yhtä yleistä (59%). Muuksi luokiteltavaa organisoitua käyttöä on yli puolessa kouluista. Näistä yleisimpiä ovat kansalaisopistojen, 4H-kerhojen sekä partion toiminta. 80 % 60 % 40 % 20 % 63 % 59 % 53 % Rehtoreita pyydettiin lisäksi arviomaan piha-alueidensa koulutoiminnan ulkopuolisen organisoimattoman käytön määrää. Rehtoreiden arviontien perusteella 80% pihoista on vähintään jonkin verran organisoimattomassa käytössä kouluajan ulkopuolella. Erittäin paljon käytetään neljäsosaa koulupihoista. Vähäiseksi käyttö arvioitiin vajaassa viidenneksessä pihoista. Myös kouluja, joissa pihan käyttö kouluajan ulkopuolella ei ollut sallittua löytyy, kuitenkin vain prosentin verran. 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 27 % Paljon käytössä 53 % Jonkin verran 19 % Kuvio 6. Koulupihan organisoimattoman käytön määrä vastanneissa kouluissa Vähän käytössä 1 % Käyttö ei sallittu 0 % Iltapäivätoiminta Liikuntaseuratoiminta Muu toiminta Kuvio 5. Koulualueen organisoitu käyttö koulutoiminnan ulkopuolella 18

19 4.2 Koulupihojen liikuntaolosuhteet toimintapaikoittain Tutkimuksessa selvitettiin koulupihan liikuntaolosuhteiden osalta mitä liikunta- ja toimintapaikkoja koulupihalta löytyy ja minkälaisia liikuntapaikat ovat tasoltaan. Tasolla tutkimuksessa tarkoitettiin yleisarvioita liikuntapaikan tai leikkikenttävälineen kunnosta, toimivuudesta ja määrällisestä riittävyydestä. Tason arvioinnissa käytettiin asteikkoa 1= erittäin huono, 2= huono, 3= tyydyttävä, 4= hyvä ja 5= erittäin hyvä. Lisäksi osasta liikuntapaikkoja selvitettiin myös liikuntapaikan kokoa. Leikkikenttävälineistön osalta alueen kokomitoitusten sijasta selvitettiin erilaisten välineiden määrää. Seuraavassa tutkimuksen tuloksia toimintapaikoittain tarkasteltuna Koulupihan yleiset toimintamahdollisuudet Koulupihojen liikuntaolosuhteet - tutkimuksessa selvitettiin pihojen yleisiin toimintamahdol-lisuuksiin liittyen välituntialueen koko sekä tilanne vapaan leikkitilan ja käytettävissä olevien luontoalueiden osalta. Välituntialueiden koon osalta hajonta on suurta, alle sadasta neliömetristä yhdeksään hehtaariin ( m2). Välituntialueiden keskiarvokoko on m2. Välituntialueen kokoa on mielekästä verrata myös olemassa oleviin suosituksiin (ks. osio 3.3). Vuonna 2001 hyväksytyn Ulkoleikkipaikat rakennustietokortin mukaan koulun välituntipihan tulee olla vähintään 5m2/oppilas, kuitenkin siten, että välituntipihan pinta-ala on vähintään 500m2. Koulupihojen liikuntaolosuhteet -tutkimuksen mukaan koulupihoista 5% on pienempiä kuin 5m2/oppilas -minimisuositus edellyttää ja 1% pinta-alaltaan pienempiä kuin 500m2 Koulupihalla käytettävissä olevat luontoalueet ovat lasten toiminnalle tärkeitä. Pienetkin puurykelmät, pensaistot, kalliokumpareet ja muut pienet luontosaarekkeet tarjoavat monia erilaisia mahdollisuuksia liikkumiseen ja leikkeihin. Luonnon läheisyys on tärkeätä myös ympäristökasvatuksen ja luontosuhteen kehittymisen kannalta. Luontoalueiden lisäksi myös riittävä määrä vapaata leikkitilaa, jossa voidaan toteuttaa mm. erilaisia pihaleikkejä, on liikunnan kannalta erittäin tärkeätä. Kaikilta koulupihoilta ei riittävästi luontoaluetta ja vapaata leikkitilaa kuitenkaan löydy. Koulupihojen liikuntaolosuhteet -tutkimuksen mukaan käytettävissä oleva luontoalue koetaan puuttuvan 31%:sta ja vapaa leikkitila 19%:sta koulupihoja. Ne koulut, joissa pihoilta löytyy käytettävissä olevaa luontoa ja vapaata leikkitilaa, ovat luontoalueiden ja vapaan leikkitilan tasoon pääsääntöisesti tyytyväisiä. Kaksi kolmasosaa kouluista kokee pihansa luontoalueet tasoltaan hyviksi tai erittäin hyviksi. Huonoksi tai erittäin huonoksi luontoalueet kokee alle kymmenesosa kouluista. Vapaan leikkitilan osalta koulupihansa tason kokee erittäin hyväksi tai hyväksi lähes puolet kouluista. Erittäin huonoksi tai huonoksi sen kokee hieman yli kymmenesosa kouluista. (Kuvio 7) Pallopelialueet Pallopelit ovat lasten liikuntaharrastuksista suosituimpia. Yleisimpiä palloilulajeja; jalkapalloa, salibandya, jääkiekkoa, koripalloa, pesäpalloa, yms. harrastetaan urheiluseurojen lisäksi aktiivisesti myös erilaissa kerhoissa ja omatoimisesti kaveriporukoissa. Myös koulupihalla tapahtuvassa liikunnassa pallopeleillä on keskeinen rooli. Koulupihojen liikuntaolosuhteet -tutkimuksen perusteella yleisin pallopelialue koulupihoilla on jonkinlainen yleispallokenttä. Sellainen löytyy lähes kaikista pihoista. Seuraavaksi yleisimmät pallopelialueet ovat koripallokenttä ja palloseinä. Kumpiakin on hieman yli puolessa pihoista. Myös jääkiekkokaukalo ja lento- Käytettävissä olevaa luontoa Vapaata leikkitilaa 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 1=erittäin huono 2=huono 3=kohtalainen 4=hyvä 5=erittäin hyvä Kuvio 7. Käytettävissä olevien luontoalueiden ja vapaan leikkitilan taso 19

20 pallokenttä ovat varsin yleisiä koulupihoilla. Jääkiekkokaukalo on varustuksena hieman yli 40%:ssa pihoja ja jonkinlainen lentopallokenttä lähes joka neljännessä pihassa. Jääkiekkokaukalon ohella talvisena pallopelialueena on luonnollisesti huomioitava myös laidoittamattomat, pallokenttäalueelle jäädytetyt luistelualueet, joita löytyy 78%:sta koulupihoja (Ei näy kuviossa 8. vaan kuviossa 16. / Talviliikuntapaikat -osio) Selvästi harvinaisempia pallopelialueita koulupihoilla ovat monitoimi- ja tenniskentät sekä sählypelipaikat. Niitä löytyi noin joka kymmenestä pihasta. Muita vastauksissa mainittuja pallopelipaikkoja olivat sulkapallokenttä, ulkopingispöytä ja polttopallorinki. Niitä löytyy kuitenkin vain satunnaisesti, selvästi alle prosentista pihoja. (Kuvio 8) Pallopelialueiden osalta selvitettiin myös alueiden kokoa. Aluekoot on luokiteltu 2-3 luokkaan lajista riippuen. Luokat ovat: Virallinen kenttä - tarkoittaa aluekokoa, joka täyttää lajin viralliset kenttäkokonormit Minikenttä - tarkoittaa aluekokoa, joka on pienempi kuin viralliset lajinormit, mutta täyttää lajien juniorikenttänormit Palloilupaikka - tarkoittaa aluekokoa, joka on pienempi kuin lajien juniorikenttänormit Virallinen kenttä ja Minikenttä luokittelujen perusteena on käytetty Liikuntapaikkojen mitat ja merkinnät julkaisusta (1999) löytyviä mitoituksia. Pallokenttien osalta neljännes on kooltaan ison jalkapallokentän kokonormit täyttäviä (=105 m-90 m x m). Selvästi suurin osa, kaksi kolmasosaa pallokentistä, voidaan luokitella minikentiksi. Ne vastaavat lähinnä jalkapallon pienkenttäkokoja (=60-45 m x m) sekä toisaalta Ulkoleikkipaikat (2001) rakennustietokortin koulupihan kenttää koskevia minimisuosituksia. Noin kymmenesosa pallokentistä voidaan vastaavasti luokitella kokonsa puolesta lähinnä palloilupaikaksi ennemmin kuin varsinaisiksi pallokentiksi, sillä ne ovat vielä em. pienkenttäkokoluokkaa pienempiä. Koripallokenttien osalta viidesosa on kooltaan virallisen kentän kokoisia (=28 m x 15 m). Minikentiksi luokiteltavia (= m x m) on kuitenkin selvästi suurin osa, kaksi kolmasosaa koripallokentistä. Palloilupaikoiksi luokiteltavia on 15% koripallokentistä. Koripallon osalta palloilupaikka -luokka voitaneen tulkita myös katukoripalloalueeksi. Katukoripallossa on kahden päätykorin sijasta vain yksi kori ja pienempi, useimmiten rajaamaton, pelialue. Koripallokenttien koon osalta on kuitenkin huomattavaa myös se, että kokokysymykseen vastaamatta jättäneiden osuus oli varsin suuri (22%). Mahdollinen selitys vastaamattomuuteen on, että juuri katukoripallotyyppisten pelialueiden osalta kenttäkoon arviointi on vaikeaa varsinaisten pelialueen rajojen puuttuessa. Näin ollen voi olla perusteltua olettaa, että palloilupaikoiksi luokiteltavien koripallokenttien suhteellinen osuus on edellä mainittua suurempi. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Pallokenttä 93 % Koripallokenttä/ -paikka Palloseinä 55 % 54 % Jääkiekkokaukalo Lentopallokenttä Monitoimikenttä Tenniskenttä Sählykenttä 7 % 9 % 11 % 23 % 41 % Muut pallopelipaikat 2 % Kuvio 8. Pallopelipaikkojen yleisyys koulupihoilla 20