Keskeisiä asioita edelliseltä luennolta

Transkriptio

1 Keskeisiä asioita edelliseltä luennolta Semanttisessa muistirepresentaatiossa keskeisissä rooleissa toimii 1) sensoriset alueet (esim. kuulo ja näkö), 2) motoriset alueet, 3) assosiatiiviset alueet (esim. ventraalinen ja mediaalinen temporaalilohko) sekä 4) muistia ja tarkkaavaisuutta ohjaavat alueet Assosiatiiviset alueet muuttavat modulaarisen tiedon havaintokohteesta yleisempään, moniaisitiseen semanttiseen muotoon Etuotsalohkon tarkkaavaisuutta ohjaavat alueet mm. suuntaavat prosessointiresursseja relevanttiin tietoon ja suorittavat työmuistitoimintoja (esim. pitävät objektin aktiivisena työmuistissa) Työmuistitehtävän aikana pidetään aktiivisena etuotsalohkon toiminnanohjaus- funktioiden turvin representaatiota objektista ja tämä representaatio sijaitsee niillä sensorisilla, motorisilla ja assosiatiivisilla aivokuoren alueilla missä kyseisen objektin havaitseminen tavallisesti tapahtuu LUENTO 2 1

2 Kosslynin visuaalisen mielikuvan teoria Kosslyn, 2005 The mind is what the brain does 1) Varhaisilla näköjärjestelmän alueilla (esim. V1) representoituu havaitut objektit topografisesti 2) Myöhemmillä näköjärjestelmän alueilla ventraalisessa juosteessa representoituu ja varastoituu objekteihin liittyvä kontekstuaalinen tieto (ei-topograafisesti) 3) Myöhemmän näköjärjestelmän alueet ovat yhteydessä varhaisempiin alueisiin kaksisuuntaisesti (feedforward & feedback) 4) Kosslynin mukaan havaintomielikuvassa (kun vaikka meitä pyydetään ajattelemaan tiikeriä) ensin aktivoituu kontekstuaalisen tason muistijälki (tiikeristä) jonka seurauksena rakentuu feedback yhteyksien turvin varhaisempiin topografisesti organisoituneisiin näköaivokuoren soluverkostoihin havaintomielikuva tiikeristä Nähdyn kohteen representoituminen näköaivokuorella V1:n vierekkäiset neuronit saavat ärsykkeensä läheisiltä verkkokalvon alueilta eli järjestys on retinotooppinen havaittu kohde representoituu topografisesti Tootel, Switkens, Silverman & Hamilton, 1988: Kahdeksan tilapäisesti halvaannutetun ja puudutetun makakiapinan oikeaan näkökenttään esitettiin 45-minuutin ajan ärsykekuvio Ennen koetta apinoihin ruiskutettiin radioaktiivista ainetta, jota kerääntyi veren mukana niihin näköaivokuoren soluihin, jotka olivat kokeen aikana eniten toiminnassa Autoradiograafinen kuvaus osoitti, että apinan vasemmanpuoleiselle näköaivokuorelle oli muodostunut ärsykettä vastaava kuva Kuvan hahmon muodostuminen näköaivokuorelle ei kuitenkaan riitä objektin tunnistamiseen näköhavainto sisältää objektiin liittyvän semanttisen tiedon!!! 2

3 Reseptiivisten kenttien koon kasvaminen alhaalta ylös Reseptiiviset kentät näyttävät kasvavan sen mukaan mitä myöhemmästä näkötiedon prosessointialueesta on kyse V1 prosessoi yksittäisiä piirteitä jotka osuvat sen reseptiiviseen kenttään Tämä tieto viedään näköaivokuoren korkeampien alueiden soluille, joiden reseptiiviset kentät ovat riittävän laajoja prosessoimaan useiden vierekkäisten V1 solujen reseptiivisiin kenttiin esitettyä näkötietoa Näissä korkeampien näköalueiden soluissa prosessoidaan yhdistettyä piirretietoa useista vierekkäisistä V1 soluista Kun vastaava ilmiö tapahtuu useissa eri vertikaalisissa kerroksissa (V1 V2 V4 IT) niin objekti alkaa hahmottumaan ja se voidaan tunnistaa (esim. kastelukannu) Ventraalinen näköjuoste Inferior temporal cortex (IT) alueen reseptiiviset kentät voivat kattaa jopa 50% näkökentästä IT reagoi esineiden kategorioihin Ventraalisen näköjuosteen alueet kuten fusiform gyrus ja inferior temporal gyrus yhdistetään usein havaitun kohteen konseptuaalisen tiedon representoimiseen (semanttinen muisti) Nämä alueet ovat voimakkaasti yhdistyneet aivoalueisiin, jotka osallistuvat muistiprosesseihin ja muistikuvien muodostamiseen (mm. amygdala ja hippokampus) Näköhavaintoon osallistuu sekä varhaiset että myöhemmät näköjärjestelmän alueet varhaiset antavat sille piirteet ja muodon kun taas myöhemmät antavat sille semanttisen sisällön 3

4 Esineen havaitseminen: Yhteenveto 1) Varhaiset näköjärjestelmän alueet prosessoivat havaitun kohteen piirteitä yhdistäen niistä tunnistettavia muotoja prosessoinnin edetessä näköjärjestelmässä 2) Näköjärjestelmän ventraalisessa juosteessa temporaalilohkossa (mm. IT) löytyy soluja/solupopulaatioita, jotka ovat valikoivia sen suhteen mille esineelle ne reagoivat 3) Temporaalilohkossa yhdistyy näköaivokuoressa esineestä muodostunut visuaalinen representaatio sitä vastaavaan semanttiseen tietoon (verkostoon) muistirakenteiden (esim. hippokampus) avustuksella näin voimme tunnistaa ärsykkeen esim. tutuiksi kasvoiksi tai tiikeriksi Havaintomieilikuva (mental imagery) Ajattelu koostuu pääasiassa mielikuvista (mentaalisista havaintokuvista) ja kielellisistä prosesseista (äänetön mentaalinen puhe) Mentaalisen havaintokuvan muodostaminen tapahtuu kun sensoriseen muistiin säilöttyä havaintotietoa prosessoidaan ilman ulkoista ärsytystä (vs. havainto tapahtuu kun havaintotietoa rekisteröidään suoraan aisteista) Mielikuvat eivät ole vain jotain aiemmin havaitun mieleen palauttamista vaan muodostettaessa mentaalisia mielikuvia voidaan luoda jotain mitä ei olla sellaisenaan ennen havaittu esimerkiksi yhdistelemällä joistain aikaisemmin rakentuneista havaintomuistijäljistä jotain aivan uutta Havaintomielikuvilla ollaan ajateltu olevan keskeinen rooli useissa kognitiivisissa toiminnoissa: ajattelu, navigointi, ongelmanratkaisu, päättely jne. (Kosslyn, 1994) Pitääkö Koslyinin (2005) väite paikkaansa, jonka mukaan samat neuraaliset prosessit ovat vastuussa sekä havainnon että havaintomielikuvan rakentamisesta? 4

5 Visuaalinen mielikuva & Image scanning Tarkastelemmeko visuaalista mielikuvaa samojen neuraalisten periaatteiden varassa kuin me tarkastelemme kuvaa joka on oikeasti edessämme? Kosslyn, Ball & Reiser, 1978: Koehenkilöille esitettiin kuva saaresta jonka oleellisimmat maamerkit heidän tuli painaa mieleen Painettuaan kartan mieleensä, heidän tehtävä oli mielessään kulkea yhdestä maamerkistä toiseen ja reagoida kun olivat perillä Reaktioajat kasvoivat kartan etäisyyksien funktiona mielikuvakartan spatiaaliset suhteet vastaavat todellisen kartan spatiaalisia suhteita Tutkijoiden johtopäätös mielikuvan muodostaminen on neuraalisella tasolla yhdenmukainen näköhavainnon kanssa ja todennäköisesti hyödyntää samoja neuraalisia mekanismeja Visuaalinen mielikuva & hemispatial neglect Yleensä vaurio oikeanpuoleisen aivopuoliskon päälaenlohkossa Vauriosta seuraa tarkkaavaisuuden kiinnittämistä oikean puoleisen näkökentän esineisiin (kyvyttömyyttä suunnata tarkkaavaisuutta vasemmalle) Neglect-potilaat suuntaavat patologisesti tarkkaavaisuuttaan oikeanpuoleisen näkökentän esineisiin Vasemman näkökentän esineet jäävät suurelta osin tietoisuuden ulkopuolelle Dennet, D.C. (2001): Myös havaintomielikuvan vasen puoli jää havaintomielikuvan ulkopuolelle siinä olevia aspekteja ei osata raportoida 5

6 Havaitseminen ja havaintomielikuvat kliininen neuropsykologia Levine et al., 1985: Dorsaalisen näköjuosteen vaurioituminen voi johtaa vaikeuksiin visualisoida sijainteja kun taas ventraalisen näköjuosteen vaurioituminen voi todennäköisemmin aiheuttaa potilaalla vaikeuksia muodostaa mielikuvia esineiden muodoista De Vreese, 1991: Värejä prosessoivien näköaivokuoren neuronipopulaatioiden vaurio voi johtaa häiriöön sekä värien havaitsemisessa että niiden visualisoimisessa Young et al., 1994: Kasvojen piirteitä prosessoivien neuronipopulaatioiden vaurio voi johtaa häiriöön sekä kasvojen havaitsemisessa että niiden visualisoimisessa Kliinisen neuropsykologian potilastutkimus osoittaa, että näköhavainto ja visualisointi jakavat ainakin osittain samoja neuraalisia resursseja Havaitseminen ja havaintomielikuvat aivokuvantaminen Kosslyn et al., PET tutkimus: näköaivokuoren Brodmann alue 17 aktivoitui kun koehenkilöt joko katselivat kirjaimia tai kun he visualisoivat mielessään nämä kirjaimet O Craven & Kanwisher, fmri tutkimus: koehenkilöiden tuli joko katsella tai visualisoida kuvia kasvoista tai rakennuksista Riippumatta siitä oliko kyseessä katselu- vai visualisointitehtävä.. fuciform face area (FFA) aktivoitui kasvojen yhteydessä parahippocampal place area (PPA) aktivoitui rakennusten yhteydessä 6

7 Havaitseminen ja havaintomielikuvat TMS-tutkimus Kosslyn et al., 1999: Viiden koehenkilön tuli painaa muistiin neljä orientaatiokuviota ja yhdistää ne tiettyyn numeroon (1-4) Heidän tuli verrata kahden kuvion eroja joko niin, että he näkivät kuviot (Perception) tai niin että kuviot eivät olleet esillä (Imagery) Mielikuvatehtävässä heille esitettiin auditiivisesti kaksi numeroa joita vastaavia kuvioita heidän tuli verrata toisiinsa (esim. raitojen paksuus tai orientaatio) Samalla heidän näköaivokuoren aluetta 17 (V1) stimuloitiin toistuvalla TMS stimulaatiolla (häiriten sen alueen solujen toimintaa) Toistuva TMS stimulaatio häiritsi tehtävässä suoriutumista sekä havainto- että visualisointitehtävän yhteydessä Tutkijoiden johtopäätös V1 on keskeisessä roolissa havaintomielikuvan rakentamisessa Auditorinen mielikuva Halpern et al., 2004: Primääri ja sekundaarinen kuuloaivokuori aktivoituu sekä musiikkia kuunnellessa että sitä hiljaa mielessään hyräillessä Aktivaatio on heikompaa mielikuvatehtävän aikana Näyttää että ainakin osittain päällekkäiset alueet sekä mahdollistavat musiikin kuulemisen että auditorisen mielikuvan rakentamisen musiikista Zatorre & Halpern, 2005: Lisäksi sekä musiikkia kuunnellessa että sitä hiljaa mielessään hyräillessä tapahtuu motorisen tason aktivoitumista (supplementaarinen motorinen aivokuori, premotorinen aivokuori ja primääri motorinen aivokuori) 7

8 Noudattaako havaintomielikuvan muodostaminen samoja neuraalisia periaatteita kuin havaitseminen (vastaan) Voisivatko näköjärjestelmän myöhemmät alueet (mm. IT) olla tärkeämmässä roolissa visuaalisen mielikuvan muodostamisessa kuin näköalueiden varhaiset osat? Sirigu & Duhamel, 2001: Temporaalilohkon vaurio voi johtaa kyvyttömyyteen visuaalisen mielikuvan rakentamisessa ilman häiriötä tavallisessa näköhavainnossa Servos & Goodale, 1995: Varhaisen näköaivokuoren vaurio voi johtaa häiriöön tavallisessa näköhavainnossa ilman häiriötä visuaalisen mielikuvan rakentamisessa Näyttä, että näköjärjestelmän myöhemmät alueet (esim. inferior temporal lobe) ovat keskeisemmässä roolissa esineen visualisoimisessa kuin varhaisemmat alueet (esim. V1) Havaintomielikuvat ja havaitseminen - yhteenveto Kosslyn et al., 1997: Resurssien neuraalinen päällekkäisyys on noin 65 %:n luokkaa havaitsemisen ja visualisoinnin välillä (meta-analyysi) näin ollen prosessit ovat hyvin pitkälle samoja mutta eivät täysin Tämä päteemyös auditiiviseenmielikuvaan (Halpern et al., 2004) Kosslynin et al., 2001: Visualisointi, toisin kuin havaitseminen, ei yleensä edellytä matalan tason yksityiskohtaista kuva-analyysiä jossa pienimmätkin kuvan yksityiskohdat otetaan mukaan kuvan muodostamiseen V1 saattaa osallistua voimakkaammin havaitsemiseen kuin havaintomielikuvan rakentamiseen Varhaisen näköaivokuoren alueiden vaurio johtaa kyvyttömyyteen visualisoida yksityiskohtia kun taas temporaalilohkon vauriot saattavat johtaa kokonaisvaltaisempaankyvyttömyyteen muodostaa visuaalisia mielikuvia 8

9 Havaintomielikuva tapahtuman ajatteleminen Havaintomielikuvien tutkimuksessa keskitytään lähinnä siihen miten yksittäisen objektin mieleen palauttaminen ja visualisointi tapahtuu ts. miten semanttinen (semanttinen muisti) ja sensorinen järjestelmä yhdessä palvelevat havaintomielikuvan rakentumista objektista Useimmiten havaintomielikuviin perustuva ajatteleminen liittyy kuitenkin tapahtumien ajattelemiseen mikä puolestaan kuuluu tapahtumamuistitutkimuksen piiriin (episodinen muisti) 1) Minkä rakenteiden varassa suoritamme tapahtumien muistelemista? 2) Onko järjestelmällä mikä mahdollistaa tapahtumien muistelemisen joitain muitakin kognitiivisia funktioita? Semanttinen vs. episodinen muisti Toisin kuin semanttinen muisti, episodinen muisti sisältää semanttisen tason tietoa siitä mikä on sidoksissa itselle aika- ja paikkasidonnaisesti tapahtuneisiin tilanteisiin Toisin kuin semanttisessa muistissa, episodisessa muistissa keskeisimmässä roolissa muistin tallentamisessa on mediaalinen temporaalinen alue (MTL - erityisesti hippukampus) Samoin kuin semanttinen muistijälki, episodinen muistijälki tallentuu pääasiassa samoihin sensorisen aivokuoren rakenteisiin (esim. temporaali- ja parietaalilohkon assosiatiiviset sensoriset alueet) missä havaitseminen tapahtuu ja motorisille alueille missä suunnitellaan toimintaa Episodisen muistin kannalta keskeisiä alueita ovat tietyt MTL alueet: hippokampus (+ amygdala & parahippocampal cortex), entorhinal cortex & perirhinal cortex (Mishkin, 1978; Murray, 1992) 9

10 MTL ja muiston lujittuminen (konsolidaatio) MTL tukee tapahtuma-muiston syntymistä ja vahvistumista kaksisuuntaisten yhteyksiensä kautta mitä sillä on kaikkiin aivokuoren sensorisiin alueisiin 1) Hippokampus vahvistaa aivokuoren sensorisille alueille syntyneitä uusia muistijälkiä (esim. unen aikana?). Uusien aivokuoren moniaististen muistiverkostojen uudelleen aktivoiminen vahvistaa verkoston yhteyksiä Tällainen muistijälkien konsolidaatio voi kestää viikkojakin 2) MTL:n merkitys tapahtumamuiston rakentumiselle ja vahvistamiselle vähenee sitä mukaa mitä pidemmälle aika etenee muistijäljen alkuperäisestä syntymisestä 3) Kun muistosta on vahvistunut pysyvä muistijälki esim. lateraaliselle temporaaliselle alueelle niin MTL:n vahvistavaa vaikutusta ei enää kaivata 4) Lopulta aivokuoren verkostot pystyvät representoimaan muistikuvaa alkuperäisestä kokemuksesta ilman hippokampuksen apua Tapahtumamuistoja ei synny kunnolla ilman tätä hippokampuksen ohjaamaa muistijälkien konsolidaatiota (esim.) MTL:n vaurio voi johtaa kyvyttömyyteen muodostaa uusia tapahtumamuistoja Lapsuusiän amnesia: hippokampuksen tiedetään olevan hitaasti kehittyvä aivojen osa Episodisen muistin toimintaan liittyviä muistivirheitä Misinformation effect: Kokemamme tapahtuma muistetaan väärin jos tapahtuman jälkeen meille on esitetty harhaanjohtavaa uutta tietoa tapahtumasta Elizabeth Loftus (1995): ihmiset voidaan haastattelun avulla johdatella muistamaan lapsena tapahtunut ostoskeskukseen eksyminen oikeasti tapahtuneena omakohtaisena kokemuksena Hyman et al. (1995): tai muistamaan väärin, että oli lapsena muutaman päivän sairaalassa potilaana Imagination inflation: Jonkin asian mielikuvittelusta voi seurata, että uskomme asian todella tapahtuneen meille Garry et al. (1996): Koehenkilöt täyttivät LEI (life event inventory) kyselyn missä selvitettiin tapahtumia oman elämän ajalta ( Miten varma olet siitä, että lapsena syntymäpäiväjuhliisi oli kerran tilattu pelle 1-10). Kahden viikon päästä heidät kutsuttiin takaisin laboratorioon ja heitä pyydetiin visualisoimaan joitain tapahtumia joita oli käsitelty kyselyssä mutta mitä he eivät olleet raportoineet koetuiksi. Lopulta heitä pyydettiin täyttämään LEI kysely uudestaan (heille väitettiin että aiemmin täytetyt kyselyt olivat kadonneet) 1) Muisti operoi joustavasti niin että muistiskeemaan voi lisätä uutta tietoa (jopa sellaista tietoa mitä emme ole oikeasti kokeneet) 2) Uudet oppimamme asiat (kohtaamistamme tilanteista) integroituvat jo valmiiden muistiskeemojen yhteyteen 3) Muisti ei osaa juurikaan erottaa faktuaalisesti meille tapahtuneita asioita kuvitelluista tapahtumista 10

11 Episodisen muistin funktio: perinteinen näkemys Episodinen muistijärjestelmä on muistamista varten jotta voisimme muistaa vaikkapa mitä teimme viimekesänä: ts. muistella menneitä Näin ollen muistivirheet ymmärretään muistiprosessien epäonnistumisena Miksi aivojemme keskeinen kognitiivinen funktio toimii niin epätäsmällisesti, että se tuottaa meille jatkuvasti muistivirheitä? Voisiko muistivirheiden perusteella päätellä, että episodisen muistijärjestelmän keskeisin funktion on jotain muuta kuin menneiden muisteleminen? --- Suoran kokemustiedon kautta koemme muistijärjestelmän toiminnan muistojen ja muistelemisen kautta. Tästä vedetään helposti johtopäätös, että muistin keskeinen funktio on menneen muistaminen (content-based approach) Vastaava tulkintavääristymä liittyy näköjärjestelmään: vaikka näön tärkein funktio on palvella toiminnan suunnittelua ja ohjausta (Milner & Goodale, 1995) niin koemme, että näön tehtävä on tuottaa meille näkökokemuksia (siihen kokemustietoon meillä on suora tietoinen yhteys) Episodisen muistin funktio: uusi näkemys (esim. De Brigard, 2014) Menneiden muisteleminen on vain yksi (ei lainkaan keskeisin) episodisen muistijärjestelmän funktio Muistivirheet kertovat siitä, että meidän muisti toimii juuri niin kuin sen pitääkin se toteuttaa sen todellista funktiota luovaa päättelyä, järkeilyä, päätöksentekoa ja tulevan suunnittelua varten Suddendorf & Corballis (2007): muistijärjestelmä kontribuoi organismin selviytymiseen niin kauan kun se mahdollistaa muistojen uudelleen muotoilemisen tulevan simuloimista varten (mitä voi tapahtua tulevaisuudessa) ennakoiva käyttäytyminen - Jokainen meistä kävelee selkä edellä kohti tulevaisuutta - Meillä on vain menneisyys ja tämä hetki, ja niistä keräämämme tiedon varassa joudumme kohtaamaan tulevaisuuden - Emme voi koskaan tietää mitä tulee tapahtumaan minuutin, viikon tai vuoden päästä. Voimme vain pyrkiä tekemään siitä mahdollisimman hyvän ennustuksen aiemmin kokemamme perusteella Tulevaa voidaan ennakoida vain aiempien kokemustemme valossa ja tämän funktion toteuttaa episodinen muistijärjestelmä!!! 11

12 Episodisen muistijärjestelmän ja mielikuvittelun core network Addis et al. (2007): Menneen muisteleminen ja tulevan visualisoiminen näyttää tapahtuvan pitkälti päällekkäisten neuraalisten mekanismien turvin core network (CN) for episodic memory and imagination mm. lateral & medial temporal lobes + lateral & medial prefrontal cortex 1) Amnesiasta (etenkin jos siihen liittyy vaurio MTL:ssä) seuraa yleensä myös vaikeuksia visualisoida tulevaa CN on mukana sekä menneiden muistelemisessa että tulevan visualisoimisessa 2) Tällaisella potilaalla ilmenee myös vaikeuksia suunnitella reittejä (tutussa kaupungissa) navigoimista varten (mikä edellyttää muistin varaista kaupunkikartan visualisointia) Tulevan visualisoiminen/mielikuvittelu pakostakin tapahtuu sellaisen materiaalin varassa mitä on muistiin tallentunut episodisten muistoprosessien ohjaamana Constructive episodic simulation hypotesis Schacter & Addis, 2007 Samat sensorimotoriset muistivarastot ovat hyötykäytössä sekä mennen muistelemisessa että tulevan visualisoimisessa molemmat näistä toiminnoista edellyttävät muistiin tallennettujen muistikuvien luovaa ja joustavaa uudelleenrakentelua, yhdistelyä ja simulointia Hyödynnämme meille tapahtuneita asioita (niiden muistiskeemoja) simuloidessamme tapahtumia mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua ( Mitä voisi seurata siitä jos teemme näin? Kumpi toiminta kannattaa toteuttaa välttääksemme ongelmia? ) CN mahdollistaa muistiskeemojen hyödyntämisen joustavasti vaihtoehtoisten tulevaisuuden skenaarioiden visualisoimista varten tästä adaptiivisuudesta seuraa myös haittavaikutuksia: muistivirheitä 12

13 CN & sen kognitiiviset tehtävät CN:ää hyödynnetään kaikenlaisissa tavoitteellista suunnittelua, toiminnan valitsemista, päätöksen tekemistä, luovaa ajattelua ja järkeilyä vaativissa tehtävissä Spreng et al., 2010: CN osallistuu erityisesti tavoitteelliseen oman elämän suunnitteluun (mitä askeleita kannattaa ottaa jotta saavuttaisi tavoitteen) Boyer, 2008: CN mahdollistaa vaihtoehtojen eksplisiittisen punnitsemisen päätöksentekoympäristössä (analyyttinen päättely ja päätöksenteko) niin että eri vaihtoehtojen emotionaaliset painoarvot tulee punnittua Dewhurst et al., 2011: Muistivirheiden ja luovan ajattelun välillä on positiivinen korrelaatio suurimman osan ajasta me tarvitsemme muistitiedon rekonstruointia (mitä tarvitaan luovassa ajattelussa) puhtaan muistipalautuksen sijaan Hyödyntäessämme muistitietoa luovassa ajattelussa meidän tulee pystyä yhdistämään hajautettua muistitietoa luovasti ja täyttämään palasten välille jääviä tyhjiä välejä Yhteenveto 1) Sekä näköhavainto että (näkö)havaintomielikuva syntyvät pääasiassa varhaisten (esim. V1) ja myöhempien (esim. IT) näköjärjestelmän alueiden yhteistoiminnan tuloksena Varhaisemmat alueet antavat niille yksityiskohdat ja puhtaasti visuaaliset ominaisuudet kun taas myöhemmät alueet yhdistävät sen semanttiseen ulottuvuuteen 2) Ajattelu tapahtuu pitkälti havaintomielikuvien varassa missä hyödynnetään episodista muistijärjestelmää 3) Tämän järjestelmän puitteissa ajatteleminen mahdollistaa tulevaan valmistautumisen ja tulevan suunnittelemisen kontribuoiden näin myös mm. päätöksentekotehtäviin 13