Immanuel Grönlund. Pilvipalvelut. Opinnäytetyö Syksy 2011 Tekniikan yksikkö Tietojenkäsittelyn koulutusohjelma Sovellustuotanto

Transkriptio

1 Immanuel Grönlund Pilvipalvelut Opinnäytetyö Syksy 2011 Tekniikan yksikkö Tietojenkäsittelyn koulutusohjelma Sovellustuotanto

2 2 SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU Opinnäytetyön tiivistelmä Koulutusyksikkö: Tekniikka Koulutusohjelma: Tietojenkäsittely Suuntautumisvaihtoehto: Sovellustuotanto Tekijä: Immanuel Grönlund Työn nimi: Pilvipalvelut Ohjaaja: Erkki Koponen Vuosi: 2011 Sivumäärä: 54 Liitteiden lukumäärä:0 Opinnäytetyön aiheena on pilvipalvelut. Pilvipalveluiden tarkoituksena on muodostaa tietoteknisistä laitteisto- ja ohjelmistoresursseista koostuva kokonaisuus, jota tarjotaan loppukäyttäjille yhtenäisenä palvelukokonaisuutena internetin välityksellä. Pilvipalveluiden levinneisyys ja tarjonta ovat vahvassa kasvussa toteutustapojen vakiintuessa ja potentiaalisten asiakkaiden kiinnostuksen kasvaessa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli määritellä pilvipalvelut käsitteenä ja esittää tarjolla olevista ratkaisuista käytännön esimerkkejä. Käsitettä oli tarkoitus lähestyä erityisesti suunnittelijan näkökulmasta. Menetelmänä käytettiin eri tietolähteisiin perehtymistä sekä pilvipalveluihin tutustumista käytännössä. Löydetyn tiedon perusteella kuvattiin pilvipalvelutarjonnan nykytilaa ja analysoitiin kuvattua kokonaisuutta esimerkkien avulla. Opinnäytetyön tuloksena luotiin yhtenäinen käsitemalli, joka kuvaa pilvipalveluiden eri osa-alueiden ominaisuuksia ja keskinäisiä suhteita. Käsitemallia voidaan hyödyntää pilvipalvelukokonaisuuden käyttöönottoa suunniteltaessa. Avainsanat: pilvipalvelut, virtualisointi, ontologia, sovelluskehitys

3 3 SEINÄJOKI UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Thesis abstract Faculty: School of Technology Degree programme: Business Information Technology Specialisation: Application Production Author: Immanuel Grönlund Title of thesis: Cloud computing Supervisor: Erkki Koponen Year: 2011 Number of pages: 54 Number of appendices: 0 The subject of the thesis is cloud computing. The idea of cloud computing is to form an ensemble from computational hardware and software resources, which is offered to end users via the internet as a consistent service. The distribution and supply of cloud computing is expanding rapidly due to established execution and growing interest of potential customers. The object of this thesis was to define cloud computing as a concept and present practical examples of available solutions. The concept was approached especially from the designer s perspective. The scientific method used was to familiarize with different repositories and explore cloud computing in practice. The present state of cloud computing was represented based on the found information and the ensemble was analysed by using examples. As a result of this thesis a continuous conceptual definition of cloud computing was created. It describes characteristics of cloud computing s different sectors and their mutual relationships. Conceptual definition can be utilized in deploying a cloud computing scheme. Keywords: cloud computing, virtualization, ontology, application development

4 4 SISÄLTÖ Opinnäytetyön tiivistelmä... 2 Thesis abstract... 3 SISÄLTÖ... 4 Kuvio- ja taulukkoluettelo... 5 Käytetyt termit ja lyhenteet JOHDANTO TIETOTEKNIIKAN KEHITTYMINEN KOHTI PILVIPALVELUJA Modernin tietotekniikan synty Virtualisoinnin historia PILVIPALVELUIDEN MÄÄRITELMÄ JA LUOKITTELU Ominaispiirteet Palvelumallit Käyttöönottomallit Pohdintaa PILVIPALVELUIDEN KOOSTUMUS JA ULOTTUVUUDET UCSB-IBM:n pilviontologia Jericho Forumin pilvikuutiomalli PALVELUNTARJOAJAT JA PALVELUIDEN KÄYTTÖÖNOTTO Pilvipalveluiden riskit Palvelutasosopimukset Palveluntarjoajat Sovellusalustat PÄÄTÄNTÖ LÄHTEET... 51

5 5 Kuvio- ja taulukkoluettelo Kuvio 1. Yleisimmät syyt virtualisoinnin käyttöönottamiseksi 2008 (Ruest & Ruest 2009) Kuvio 2. UCSB-IBM:n pilviluokittelumalli (Youseff ym.2008) Kuvio 3. Jericho Forumin pilvikuutiomalli (Jericho 2009) Kuvio 4. Pilvipalvelumarkkinoiden kokonaiskuva (Salo 2010) Taulukko 1. Tietohallintojohtajien top 10 liiketoiminta- ja teknologiaprioriteetit (Gartner 2011) Taulukko 2. Palvelutaso (SLA) lukuina (mukaillen Salo 2010) Taulukko 3. Amazonin instanssien hinnat Euroopassa (mukaillen Amazon.com 2011a)

6 6 Käytetyt termit ja lyhenteet Amazon.com API AppScale Verkkokaupastaan tunnettu teknologiayritys. Yksi suurimmista pilvipalveluntarjoajista. Application Programming Interface. Ohjelmointirajapinta. Avoimeen lähdekoodiin perustuva hybridipilvialusta. AMI Amazon Machine Image. Amazonin virtuaalipalvelininstanssi. AWS AppFabric Beta BINAC Bing Bureau of Census BSD Amazon Web Services. Amazonin pilvipalvelutuoteperhe. Microsoftin pilvipalvelun yhteyksien hallinta. Ohjelmiston kehitysversiosta käytetty nimitys. Binary Automatic Computer. Maailman ensimmäinen kaupalliseen käyttöön suunniteltu digitaalinen tietokone. Microsoftin hakukone. Yhdysvaltain kauppaministeriön alaisuudessa toimiva, väestönlaskennasta vastaava virasto. Berkeley Software Licence. Avoimen lähdekoodin lisenssi. C# Korkean tason ohjelmointikieli. C++ CaaS CISO Citrix Cloud Korkean tason ohjelmointikieli. Communication as a Service. Yhteys palveluna. Chief Information Security Officer. Tietoturvapäällikkö. Virtualisointitekniikkaan erikoistunut teknolgiayritys. Pilvi. Yleisesti internetin kuvaamiseen käytetty symboli.

7 7 Cloud Bursting Cloud computing Cloud Cube Model Cloud Formation Cloud Ontology COA Framework CSI Cloudwashing DaaS Data Sync DevPay EBS Automatisoitu tiedonsiirto pilvipalveluiden välillä. Pilvipalvelut. Informaatioteknologian palveluiden tarjoamisen liiketoimintamalli. Pilvikuutiomalli. Pilvipalveluiden käyttöönottomalleja kuvaava käsitemalli. Pilvimuodostelma. Pilviontologia. Pilvipalveluiden palvelumalleja kuvaava käsitemalli. Collaboration Oriented Architecture Framework. Yhteistyökeskeinen arkkitehtuuri. Jericho Forumin määrittelemä rajapinta ei-rajattujen pilvimuodostelmien yhteistyön mahdollistamiseksi. Cloud Software Infrastructure. Pilviontologiassa käytetty nimi IaaS-palvelumallille. Pilvipalvelu-termin liittäminen vanhoihin tuotteisiin markkinoinnin edistämiseksi niiden pintapuolisen uudistamisen jälkeen. Data-Storage as a Service. Tallennustila palveluna. Microsoftin tarjoama työkalu, jonka avulla voidaan synkronoida pilvipalvelussa sijaitseva tietokanta sen ulkopuolella sijaitsevassa ympäristössä olevan tietokannan kanssa. Amazonin asiakkailleen tarjoama ohjelmointirajapinta dynaamisen laskutuksen käyttöönottamiseksi. Elastic Block Store. Amazonin pilvipalveluna tarjoama tallennuskapasiteetti instanssien käsittelemän tiedon säilyttämiseen.

8 8 EC2 ECC Elisa EMCC Elastic Compute Cloud. Amazonin palvelinvirtualisointipalvelu. Electronic Control Company. ENIAC-tietokoneen suunnittelijoiden, John Mauchlyn ja John Presper Eckertin, vuonna 1946 perustama yritys. Osakeyhtiöksi rekisteröinnin yhteydessä nimettiin EMCC:ksi. Suomalainen tietoliikenneoperaattori. Eckert-Mauchly Computer Corporation. Rekisteröitiin osakeyhtiöksi 22. joulukuuta Ensimmäinen tietokoneita suunnittellut yhtiö.myytiin Remington Randille 15 helmikuuta ENIAC Electronic Numerical Integrator And Computer. Ensimmäinen täysin elektroninen yleiskäyttöinen tietokone. Julkistettu ENIAC II Facebook FPS GAE GMail Go Google Kts. UNIVAC. Sosiaalisen median palvelustaan tunnettu teknologiayritys. Flexible Payments System. Amazonin tarjoama työkalu, joka mahdollistaa Amazonin verkkokaupan asiakkaiden asioinnin pilvipalveluasiakkaan kanssa. Google App Engine. Googlen pilvipalveluna tarjoama sovellusalusta. Google Mail. Googlen kuluttajakäyttöön ilmaiseksi tarjoama sähköposti- ja kalenteriohjelmisto. Korkean tason ohjelmointikieli. Internetin hakukoneestaan tunnettu teknologiayritys. Yksi suurimmista pilvipalveluntarjoajista.

9 9 Google Apps Googlen pilvipalveluna tarjoama toimistoohjelmistopaketti. HaaS HLL Hyper-V Hypervisor IA-32 IaaS IBM Java Jericho Forum KRP Lacoste Microsoft Multiprogramming NASA Hardware as a Service. Laitteisto palveluna. High-Level Language. Korkean tason ohjelmointikieli. Esim. Java, C#. Microsoftin kehittämä virtualisointiteknologia. Virtuaalikoneita hallitseva käyttöjärjestelmä tai sen osa. Intelin suorittimissa käytettävä käskykanta, joka muuttaa korkean tason ohjelmointikielellä (kts. HLL) kirjoitetutun ohjelmakoodin konekieliseksi. Infrastruktuuri palveluna. Yksi pilvipalvelun luokituksen mukaisista palvelumalleista. Tietokonevalmistaja. Tarjoaa laitteistovirtualisointiratkaisuja. Korkean tason ohjelmointikieli. Kansainvälinen tietoverkkojen verkottumista ja avoimuutta edistämään pyrkivä järjestö. Keskusrikospoliisi. Ranskalainen urheiluvaatemerkki. Käyttöjärjestelmistään tunnettu teknologiayritys. Yksi suurimmista pilvipalveluntarjoajista. Lomittaiskäsittely. Muistinkäsittelyyn liittyvä virtualisointitekniikka. National Aeronautics and Space Administration. Yhdysvaltojen avaruusohjelmasta vastaava virasto.

10 10 NIST National Institute of Standards and Technologies. Yhdysvaltain elinkeinoministeriön teknologian standardeista vastaava virasto. Northrop Corporation Amerikkalainen lentoalan yritys. Nykyään osa aseteollisuuskonserni Northrop Grummania. Office 365 Microsoftin pilvipalveluna tarjoama toimistoohjelmistopaketti. OS Virtualization PaaS PATRIOT Act Remington Rand Sandbox S3 SaaS SDK Simple Data Storage SLA SLO Käyttöjärjestelmävirtualisointi. Sovellusalusta palveluna. Yksi pilvipalvelun luokituksen mukaisista palvelumalleista. Provide Appropriate Tools Required to Intercept and Obstruct Terrorism. Yhdysvaltojen terrorismin vastainen laki. EMCC-yrityksen 1952 ostanut, aiemmin kirjoituskoneiden valmistamisesta tunnettu amerikkalainen yhtiö. Nykyään osa Unisysiä. Virtuaalinen hiekkalaatikko. Mahdollistaa sovellusten ajamisen virtuaalisen kehyksen sisällä. Simple Storage Service. Amazonin pilvipalveluna tarjoama tallennuskapasiteetti tietojen varmistamiseen. Ohjelmisto palveluna. Yksi pilvipalvelun luokituksen mukaisista palvelumalleista. Software Development Kit. Sovelluskehitystyökalu Microsoftin pilvipalveluna tarjoama tallennuskapasiteetti. Service Level Agreement. Palvelutasosopimus Service Level Object. Palvelutasotavoite. Osa palvelutasosopimusta.

11 11 SOA Software Kernel SQL Azure SPI STUK Target Timesharing The Open Group UCSB UCSB-RACE Lab Service Oriented Architecture. Palvelukeskeinen arkkitehtuuri. Ohjelmistosuunnittelussa käytetty tekniikka. Ohjelmistoydin. Microsoftin pilvipalveluna tarjoama tietokantaohjelmisto. Software Platform Infrastructure. Yksinkertainen yleisluokitus pilvipalveluiden palvelumalleista. Säteilyturvakeskus. Yhdysvaltain toiseksi suurin vähittäiskauppaketju. Osituskäyttö. Suoritinajan jakamiseen liittyvä virtualisointitekniikka. Avoimia, toimittajariippumattomia standardeja ja sertifikaatteja kehittävä järjestö. University of California, Santa Barbara. Kalifornian yliopiston Santa Barbaran kampus. Research on Adaptive Compilation Environments. Kalifornian yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen tutkimuslaboratorio. UNIVAC Universal Automatic Computer. ENIAC-tietokoneeseen perustunut, ensimmäinen magneettista nauhaa tietojenkäsittelyssä hyödyntänyt. tietokone. Laitteistoja valmistettu 46 niin valtioiden kuin yritystenkin käyttöön. Ensimmäinen käyttöönotto 1951 maaliskuussa. Visual Basic Visual Studio VMWare Korkean tason ohjelmointikieli. Microsoftin tarjoama sovelluskehitin. Virtualisointitekniikkaan erikoistunut teknolgiayritys.

12 12 VPC VPN vsphere Virtual Private Cloud. Amazonin tarjoama työkalu VPNyhteyden muodostamiseen Amazonin pilvipalvelun ja asiakkaan oman ympäristön välille. Virtual Private Network. Virtuaalinen salattu yhdyskäytävä internetiin. VMWaren virtuaalikoneiden hallintakäyttöjärjestelmä. Windows Azure Platform Microsoftin pilvipalveluna tarjoama sovellusalusta. x86 Yahoo! YouTube Yleiskielinen nimitys Intelin IA-32-käskykannasta. Hakukoneestaan tunnettu teknologiayritys. Nykyään Googlen omistama suosittu videoiden jakeluun tarkoitettu ilmaispalvelu. (Amazon.com 2011; Google 2011; Microsoft 2011; Heino 2010; WordNet2011)

13 13 1 JOHDANTO Tietotekniikka on viime vuosina arkipäiväistynyt. Nykyään jokaisen on muodostettava oma suhteensa ympäröivään laitepaljouteen, sillä tietoteknisiä ratkaisuja on kaikkialla ympärillämme. Näin on toki ollut jo pidemmän aikaa; videolaitteistojen yleistyminen 1980-luvulla toi ohjelmoitavat elektroniikkalaitteet jokaisen kuluttajan tietoisuuteen. Tietoverkkojen saatavuuden räjähdysmäinen kasvu 1990-luvun alussa yhdessä World Wide Webin keksimisen ja gsm-puhelimien yleistymisen kanssa teki tavallisille kuluttajille taloudellisesti mahdolliseksi olla vuorovaikutuksessa keskenään, ajasta tai paikasta riippumatta. Tietoyhteiskunta oli syntynyt. Internetiin ja tietoverkkoihin yhteydessä olevien laitteiden määrä on jatkuvasti lisääntynyt vapaan markkinatalouden siivittämänä. Tämä on tuonut mukanaan myös ongelmia: ilman yhteisesti sovittuja, sitovia standardeja laitteiden yhteensopimattomuus ja sen myötä olematon käytettävyys aiheuttaa paitsi suuria aineellisia, myös mittaamattomia aineettomia menetyksiä. Yhteensopivuusongelmien ratkaisemiseksi on muodostettu erilaisia standardisointeja suunnittelevia järjestöjä ja organisaatioita, jotka ovat tehneet hartiavoimin töitä pitääkseen yllä laitteiden keskinäistä yhteensopivuutta tekniikan kehittyessä valtavin harppauksin. Kannettavien, jatkuvasti internetiin yhteydessä olevien päätelaitteiden yleistyessä on kehityksen pullonkaulaksi muodostumassa laitteilla käytettävien palveluiden eli sovellusten kehitys: ohjelmistotuotannon määrä on voimakkaassa kasvussa, mutta samalla tietojärjestelmien ja sovellusten optimointi laahaa perässä. Tämä ei ollut ongelma niin kauan, kun ohjelmistoja käytettiin pääasiassa kannettavilla tai pöytäkoneilla, joista tuli markkinoille joka vuosi entistä tehokkaampia malleja. Uusien laitetyyppien ja käyttötarkoitusten sekä tietoverkon kattavuuden ja kapasiteetin lisääntyessä myös ohjelmistojen yhteensopivuus ja mobiilien päätelaitteiden suhteellisesti alhaisempi laskentateho tulisi huomioida suunnittelussa entistä paremmin. Viime aikoina paljon puhutut pilvipalvelut pyrkivät ratkaisemaan tämän ongelman. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä nämä pilvipalvelut oikeastaan ovat ja mistä ne koostuvat. Yksittäisen loppukäyttäjän kannalta palvelujen teknisellä toteutuksella ei ole väliä, sillä pilvipalveluiden tarkoituksena on muodos-

14 14 taa tietoteknisistä laitteisto- ja ohjelmistoresursseista koostuva kokonaisuus, jota tarjotaan loppukäyttäjille yhtenäisenä palvelukokonaisuutena internetin välityksellä. Yrityksissä tai organisaatioissa pilvipalveluiden käyttöönottoa suunniteltaessa on taas tarpeellista ymmärtää, mitä pilvipalvelu käsitteenä tarkoittaa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on määritellä pilvipalvelut käsitteenä sekä kuvata niiden rakennetta eri näkökulmista käytännön esimerkkejä hyödyntäen. Tarkoitus on keskittyä suunnittelijan kannalta merkityksellisiin osa-alueisiin sekä niitä yhdistäviin rajapintoihin, joiden avulla voidaan muodostaa yksilöllisiä kokonaisuuksia yhteensopivuudesta tinkimättä. Menetelmänä käytetään eri tietolähteisiin perehtymistä sekä pilvipalveluihin tutustumista käytännössä. Tietolähteinä on käytetty alan kirjallisuuden lisäksi useita eri tutkimuslaitosten ja järjestöjen julkaisuja, laite- ja ohjelmistoyritysten julkisia koulutusmateriaaleja sekä aihetta käsitteleviä, ajankohtaisia aikakaus- ja sanomalehtiartikkeleita. Toisessa luvussa lukija johdatellaan pilvipalveluiden maailmaan tekemällä lyhyt katsaus modernin tietotekniikan syntyyn sekä pilvipalvelujen toteutuksessa olennaisen virtualisointiteknologian kehittymiseen. Kolmannessa luvussa esitellään pilvipalveluiden määritelmä sekä niiden tunnistettavimmat ominaispiirteet. Lisäksi luvussa käydään lävitse pilvipalveluiden luokittelu palvelu- ja käyttöönottomalleittain. Neljännessä luvussa syvennetään ensin pilvipalveluiden palvelumallien luokittelua kuvaamalla niiden keskinäistä liitettävyyttä toisiinsa pilviontologian avulla. Tämän jälkeen vertaillaan eri käyttöönottomallien toteutustapojen hyviä ja huonoja puolia kuutiomallin avulla. Viidennessä luvussa pohditaan aluksi pilvipalveluiden käyttöönottoon liittyviä riskejä tavanomaiseen tietojärjestelmäarkkitehtuurin verrattuna. Ennen markkinoiden tunnetuimpiin palveluntarjoajiin ja niiden palveluihin tutustumista käsitellään pilvipalvelun käyttöönoton yhteydessä palvelutasoon liittyviä käytänteitä. Kuudennessa luvussa opinnäytetyön tuloksista esitetään yhteenveto ja pohditaan pilvipalveluiden tulevaisuudennäkymiä.

15 15 2 TIETOTEKNIIKAN KEHITTYMINEN KOHTI PILVIPALVELUJA Tietotekniikkaa on nykyaikana kaikkialla ympärillämme. Se on arkipäiväistynyt siinä määrin, että aikuistuvaan ikäluokkaan kuuluvan on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta kuvitella elämää ilman kännyköitä tai kaikille avointa tietoverkkoa, internetiä. Perinteiset tiedonvälitys- ja hankintatavat ovat enenevässä määrin vaihtuneet sähköisiin välineisiin: enää ei kirjoiteta kirjeitä käsin tai mennä kirjastoon etsimään haluttua tietoa tietosanakirjan hakemistosta. Kyseiset toimintatavat ovat korvautuneet sähköpostilla ja internetin hakukoneilla. Elämäntapamme on muuttunut todella nopeasti, sillä vielä 1980-luvulla sähköinen kommunikointi oli harvojen etuoikeus. Vaikka kotitietokoneita oli saatavilla, niiden välinen tiedonsiirto tapahtui pääasiassa fyysisiä tallennusvälineitä käyttäen. Kännykätkin käyttivät vielä analogista NMT-verkkoa. Tietotekniikan kehitys on ollut huimaa myös ennen viime vuosikymmeninä tapahtunutta tiedonvälityksen mullistusta: loppujen lopuksi monikäyttöisten tietoteknisten laitteiden kehityskaari on lyhyt ajanjakso ihmisen historiassa. Tietotekniikan kehityksen hidastumista ei vielä toistaiseksi ole näköpiirissä, ja uusia käyttötapoja ja sovellutuksia keksitään jatkuvasti. Tällä hetkellä megatrendi vaikuttaisi olevan tiedonkäsittelyn siirtyminen kohti keskitettyjä konesaleja, joista sovelluksia etäkäytetään internetin välityksellä. Ratkaisu vähentää yksilön tarvetta ymmärtää käytettävien palvelujen teknisiä ratkaisuja, jolloin aikaa jää tarjottujen palvelujen hyödyntämiseen. Työelämässä tämän uskotaan parantavan tuottavuutta, sillä työntekijät pystyvät keskittymään paremmin työtehtäviensä vaatiman asiaosaamiseen. Toisaalta vapaa-ajan lisääntyessä kuluttajalle pystytään tarjoamaan helposti lähestyttäviä palveluelämyksiä, joiden käyttöä ei rajoita teknisen osaamisen puute. Tätä megatrendiä kutsutaan yleisesti nimellä pilvipalvelut. Tässä opinnäytetyössä keskitytään tuon käsitteen määrittelyyn ja rakenteisiin. Aluksi tehdään lyhyt katsaus historiaan, sillä uudenlaisen tietoteknisen ajatusmallin mahdollistavat ideat ja perusteknologiat juontavat juurensa tietotekniikan kehityksen alkuvaiheisiin.

16 Modernin tietotekniikan synty Tietotekniikan, kuten monen muunkin teknologian, kehitys on alun perin lähtöisin sotilaallisista tarpeista ja tarkoitusperistä. Ensimmäinen yleiskäyttöinen elektroninen tietokone, ENIAC, esiteltiin vuoden 1946 helmikuussa (Kotilainen 2006), siis lähes 66 vuotta sitten. Laskentatehon yleiskäyttöisyyden vuoksi sitä pidetään ensimmäisenä varsinaisena elektronisena tietokoneena, vaikka sitä ennen oli valmistettu mekaanisista releistä koostuvia tietokoneita ja elektronisia laskukoneita (Kotilainen 2006). ENIAC:n kehitys aloitettiin toisen maailmansodan kuluessa vuonna 1943 Pennsylvanian yliopiston tutkijan John Mauchlyn tutkimuksiin perustuen (Ceruzzi 2003, 10; Bellis [viitattu ]). ENIAC:n pääasiallinen käyttötarkoitus oli tykistön ballististen ammusten lentoratojen laskeminen. ENIAC:n suunnittelu kesti vuoden ja rakentaminen 18 kuukautta, joten sen käyttöönotto tapahtui vasta sodan päätyttyä. Yhdysvaltain armeijalla kuitenkin riitti käyttökohteita sen laskentakapasiteetille: sitä käytettiin muun muassa vetypommin suunnitteluun, sääennusteiden laatimiseen, kosmisen säteilyn ja satunnaislukujen tutkimiseen sekä tuulitunnelisuunnitteluun. (Bellis, [viitattu ].) ENIAC:n rakenne, koko ja laskentakapasiteetti vaikuttavat nykypäivänä lähes absurdeilta: sen toiminta perustui transistoreiden sijaan tyhjiöputkiin, joita se sisälsi 17,468. Laitteeseen kuului lisäksi vastusta, kondensaattoria, relettä ja manuaalista kytkintä, joiden toisiinsa liittämiseen tarvittiin viisi miljoonaa juotosta. Laitteiston käyttöpinta-ala oli 167 neliömetriä, paino 30 tonnia ja sähkönkulutus 160 kilowattia. ENIAC:n laskentateho oli yhteenlaskua, 357 kertolaskua tai 38 jakolaskua sekunnissa. Suorituskyky kuulostaa vaatimattomalta, mutta ENIAC oli aikanaan tuhat kertaa edeltäjiään nopeampi. Laitteiston uudelleenohjelmointi vei viikkoja, ja lämmönvaihteluille alttiiden tyhjiöputkien vaihtaminen uusiin tiesi pitkiä huoltoseisokkeja. (Bellis, [viitattu ].) ENIAC:n rooli tietotekniikan kehityksessä on sikäli merkittävä, että sen kehittäjät John Mauchly ja John Presper Eckert perustivat vuonna 1946 Electronic Control Companyn, joka rekisteröitiin osakeyhtiöksi 22. joulukuuta 1947 nimellä Eckert- Mauchly Computer Corporation. Eckert ja Mauchly päätyivät kaupallisen yrityk-

17 17 sen perustamiseen yliopiston vaadittua tutkijoita allekirjoittamaan sopimuksen keksintöjään koskevien immateriaalioikeuksien luovuttamisesta työnantajalleen. Yhtiö ehti suunnitella suhteellisen pienen tietokonelaitteiston, BINAC:n, amerikkalaiselle lentokonevalmistaja Northrop Corporationille. Laitteisto selvisi valmistajan testeistä, mutta turvallisuusnäkökohtiin vedoten Northrop Corporation ei päästänyt EMCC:n teknikoita tiloihinsa kokoamaan laitteistoa vaan palkkasi vastavalmistuneen insinöörin tekemään työn. Tämän seurauksena laitteisto ei koskaan toiminut tilaajan toivomalla tavalla. Suurin kehitysprojekti oli ENIAC II:sen, myöhemmin UNIVAC-nimen saaneen järjestelmän kehittäminen muun muassa yhdysvaltain väestönlaskennasta vastaavan viraston (Bureau of Census) tarpeisiin. UNIVAC:n valmistuessa oli koko olemassaolonsa ajan talousongelmissa paininut yritys kuitenkin jo myyty Remington Randille. Myöhempien yrityskauppojen seurauksena UNIVAC:n teknologia päätyi osaksi Unisysiä, joka toimii alalla edelleen. (Norberg 2005, ) UNIVAC oli aikansa tekninen mestariteos, mutta sen valmistukseen käytetty tekniikka oli liian hidas ja kallis kaupalliseen tuotantoon. Sen kilpailija IBM onnistui kehittämään 50-luvun puoleen väliin mennessä vastaavia tuotteita, joiden valmistus pystyttiin siirtämään tuotantolinjoille. Laitteita saatiin toimitettua useammalle asiakkaalle huomattavasti nopeammin, mikä johti kaupalliseen menestykseen. (Ceruzzi 2003, 14.) 2.2 Virtualisoinnin historia Virtualisointi sinällään ei ole teknologiana kovinkaan uusi tuttavuus, ensimmäiset virtualisointia hyväkseen käyttävät keskustietokoneet otettiin käyttöön jo luvun lopulla (Singh 2004; Milberg 2009, 2). Laitteet olivat hinnaltaan ja fyysisiltä mittasuhteiltaan niin suuria, että laitteiston taloudellista käyttöä varten koneiden kapasiteettia piti jakaa useammalle käyttäjälle. Laskentaresurssien jakamiseen kehitettiin lomittaiskäsittelyksi (multiprogramming) kutsuttu tekniikka, joka perustuu laitteiston osittaiskäyttöön (timesharing) ja mahdollistaa fyysisen muistin jakamiseen käyttäjäkohtaisiksi kokonaisuuksiksi (WordNet 2011).

18 18 Tietotekniikan kehittyessä laitekanta siirtyi vaiheittain käyttämään Intelin IA-32- käskykantaa johon usein viitataan epämuodollisesti myös x86-nimikkeellä perustuvia suoritintyyppejä ja käyttöjärjestelmiä. Laitteiden samanaikaisen fyysisen koon radikaalin kutistumisen johdosta teknologia unohdettiin vuosiksi tarpeettomana. Tilanne muuttui vuosituhannen lopun lähetessä laitteiden käytettävissä olevan laskentakapasiteetin määrän kasvaessa tarvetta suuremmaksi. (Singh 2004; Smith & Nair 2005, 2 8.) Sähköisten tietojärjestelmien korvatessa vanhoja toimintatapoja ja -kulttuureja on käsiteltävän tiedon määrä lisääntynyt valtavasti. Tietokoneiden lasketakapasiteetin kasvun pysyminen Mooren lain viitoittamalla polulla on tarjonnut ohjelmistosuunnittelijoille mahdollisuuden yhä raskaampien ja monimutkaisempien ohjelmistojen suunnitteluun; vielä 1990-luvun jälkipuoliskolla kuvan- ja videonkäsittely oli kallista ja aikaavievää puuhaa, eikä kovin moni harrastelijakuvaaja unelmoinutkaan digitaalisesta jälkikäsittelystä kotikoneellaan. Nykyään käytännössä minkä tahansa kuluttajakäyttöön suunnatun mikrotietokoneen laskentakapasiteetti riittää hyvin vähintään lomavideoiden leikkaamiseen ja koostamiseen. Valtaosa tietotekniikan peruskäyttäjistä ei kuitenkaan tarvitse kuin murto-osan käytettävissään olevasta laskentakapasiteetista. Näin ollen yhä enenevä osa lisääntyneestä kapasiteetista on suuren osan ajasta virtaa tyhjäkäynnillä kuluttava menoerä. Kyseiseen ilmiöön, eli laskentakapasiteetin vajaakäyttöön, on havahduttu myös suurempien järjestelmien ja palveluiden ylläpidossa, sillä kerrannaisvaikutuksineen kyse on melko suurista summista; tutkimusyhtiö Gartnerin mukaan vuonna 2008 peräti 70 prosenttia it-budjeteista käytettiin infrastruktuuriin (Ruest & Ruest 2009, 5). Saman tutkimusyhtiön vuosittain tietohallintojohtajille tekemän kyselyn lehdistötiedotteiden mukaan juuri nyt on käynnissä organisaatioiden siirtyminen virtualisointiin perustuvan infrastruktuurin käyttöönottoon; osassa tutkimukseen osallistuneista organisaatioista on edetty jo niin pitkälle, että kehitys- ja suunnittelupanostusta ollaan siirtämässä infrastruktuurin uudistamisen sijaan virtualisointiin perustuviin, uusiin ja asiakkaille lisäarvoa tuottaviin liiketoimintamalleihin sekä pilvipalveluihin (taulukko 1).

19 19 Taulukko 1. Tietohallintojohtajien top 10 liiketoiminta- ja teknologiaprioriteetit (Gartner 2011). Ranking Top 10 Technology Priorities Top 10 Business Priorities Ranking Increasing enterprise growth 1 Cloud computing 1 Attracting and retaining new customers 2 Virtualization 2 Reducing enterprise costs 3 Mobile technologies 3 Creating new products and services 4 IT management 4 (innovation) Improving business processes 5 Business intelligence 5 Implementing and updating business 6 Networking, voice and data communications 6 applications Improving technical infrastructure 7 Enterprise applications 7 Improving enterprise efficiency 8 Collaboration technologies 8 Improve operations 9 Infrastructure 9 Improving business continuity, risk and security 10 Web Ruest ja Ruestin (2009, 6) esittelemän Ziff-Davis Researchin tutkimuksen tulokset tukevat edellä mainittua kehityssuuntaa; vuoden 2008 pääpaino on ollut infrastruktuuria uudistamalla saaduissa taloudellisissa säästöissä (kts. kuvio 1). Kuvio 1. Yleisimmät syyt virtualisoinnin käyttöönottamiseksi 2008 (Ruest & Ruest 2009).

20 20 3 PILVIPALVELUIDEN MÄÄRITELMÄ JA LUOKITTELU Pilvipalvelut (Cloud computing) on käsitteenä vielä kohtalaisen vakiintumaton, eikä sillä toistaiseksi ole yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää (Salo 2010, 16). Monet verkkopohjaisia ratkaisuja tarjoavat yritykset liittävät termin tuotteisiinsa, vaikka kyseessä olisi perinteisen palvelun näennäinen uudistaminen pilvipalvelumalliin soveltuvaksi. Kriitikot kutsuvat kyseistä ilmiötä cloudwashingiksi (Heino 2010, 20). Toisaalta jotkut tavallisille kuluttajille suunnatut ilmaispalvelut ovat olleet käytössä jo verrattain kauan, eivätkä niiden käyttäjät osaa edes mieltää niitä varsinaisiksi pilvipalveluiksi; esimerkkinä mainittakoon Googlen palveluista Gmail ja YouTube. Eri lähteissä cloud computing on suomennettu eri tavalla näkökulmasta riippuen; Salo (2010, 16) käyttää kirjassaan käännöstä pilvipalvelut, kun taas Heino (2010, 34) kääntää sen muotoon pilvitoimintamalli. Heinon teoksessa pilvitoimintamalli tosin luokitellaan välineeksi pilvipalveluiden tarjoamiseen, hankkimiseen ja toteuttamiseen, joten yksinkertaistamisen vuoksi tässä tekstissä noudatetaan Salon käännöstä. Pilvi (Cloud) on puhelinoperaattoreiden 1980-luvulla käyttöönottama termi ja symboli kuvaamaan rajapintaa palveluntarjoajan ja asiakkaan välillä. Sama symboli on sittemmin vakiintunut kuvaamaan kaikkia tietoliikenneverkkoja. (Heino 2010, 32 33; Salo 2010, 16.) Pilvipalveluiden määrittelemisen lähtökohtana voidaan pitää yhdysvaltalaisen, sikäläisen elinkeinoministeriön alaisuudessa toimivan National Institute of Standards and Technologiesin (NIST) julkistamia määrityksiä, sillä useat lähdeteokset (Heino 2010, 39; Salo 2010, 17) viittaavat niihin; lisäksi tulee ottaa huomioon, että useat alan suurimmista toimijoista ovat amerikkalaisia monikansallisia yrityksiä. NIST:n määritelmä on myös yhdenmukainen SPI-pilviluokituksen (Ahson & Ilyas 2011, 2-4) kanssa. SPI-luokituksessa pilvipalvelut luokitellaan kolmeen ryhmään, jotka ovat Software, Platform ja Infrastructure. Nämä ryhmät vastaavat NIST:n palvelumalleja, jotka esitellään luvussa 3.2. Useammassa lähdeteoksessa (Heino 2010, 39; Reese 2009, 2) mainitaan myös RedMonkin analyytikon James Governorin 15 nyrkkisääntöä, joita soveltamalla voidaan erottaa tosiasiat myyntipuheesta. Governorin (2008) lista soveltuu jokaisen peruskäyttäjän apuvälineeksi

21 21 tilanteissa, joissa nopean yleiskuvan luominen tilanteesta on tarpeen. Kyseessä on kuitenkin vain lista väittämiä, joiden avulla voidaan sulkea pois tarjottuja vaihtoehtoja, kun taas NIST:n määrittely (Mell & Grance 2009) soveltuu paremmin pilvipalveluiden luonteen selvittämiseen. NIST:n määrittely kuuluu seuraavasti: Cloud computing is a model for enabling convenient, on-demand network access to a shared pool of configurable computing resources (e.g., networks, servers, storage, applications, and services) that can be rapidly provisioned and released with minimal management effort or service provider interaction. This cloud model promotes availability and is composed of five essential characteristics, three service models, and four deployment models. Salon käännös (Salo 2010, 17) NIST:n määritelmästä on lyhyen ytimekkäästi: Cloud Computing on toimintamalli, joka mahdollistaa pääsyn vapaasti konfiguroitaviin ja skaalautuviin tietotekniikkaresursseihin, jotka voidaan ottaa käyttöön tai poistaa käytöstä helposti ja nopeasti. Salo luettelee myös pilvipalveluiden keskeiset ominaispiirteet, mutta palvelu- ja käyttöönottomallien kohdalla hän siteeraa välillä Microsoftia ja välillä Jericho Forumia (Salo 2010, 18 19). Heino taas koostaa pilvipalveluiden ominaisuudet yhdistelemällä NIST:n määritelmää Reesen tulkintaan ja Governorin teeseihin (Heino, 39). Johdonmukaisuuden vuoksi tässä luvussa esitellään pilvipalveluiden ominaispiirteet sekä palvelu- ja käyttöönottomallit NIST:n määritelmän rakenteen mukaisesti. 3.1 Ominaispiirteet Seuraavaksi käsitellään pilvipalveluita kuvaavat ominaispiirteet. Pilvipalveluiden ominaispiirteitä ovat itsepalvelullisuus, laaja saavutettavuus verkon välityksellä, resurssien yhteiskäyttö, nopea joustavuus sekä käytön tarkka mitattavuus. Itsepalvelullisuus (On-demand self-service). Itsepalvelullisuus tarkoittaa asiakkaan mahdollisuutta ottaa tarvittaessa käyttöönsä tietoteknisiä resursseja, kuten esimerkiksi palvelinaikaa tai verkkolevytilaa, automaattisesti ottamatta yhteyttä palveluntarjoajan myynti- tai tekniseen tukihenkilöstöön. Myös palveluiden käytön lopettaminen onnistuu verkon välityksellä. Palveluista laskutetaan vain käyttöajan mukaan, joten kulujen kertymiseen voi vaikuttaa suoraan. (Mell & Grance 2009.)

22 22 Laaja saavutettavuus verkon välityksellä (Broad network access). Palvelut ovat saatavilla verkon välityksellä ja niiden käyttö perustuu standardisoituihin mekanismeihin, jotka tukevat päätelaiteriippumatonta käyttöä. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakas voi käyttää palvelua missä tahansa ja millä laitteella tai käyttöjärjestelmällä tahansa, kunhan hänellä on internet-yhteys käytettävissä. (Mell & Grance 2009.) Resurssien yhteiskäyttö (Resource pooling). Palveluntarjoajan tietojenkäsittelyresurssit on yhdistetty usean asiakkaan palvelemiseksi. Fyysisiä ja virtuaalisia resursseja osoitetaan asiakkaan käyttöön dynaamisesti tarpeen mukaan. Asiakas ei voi kontrolloida eikä tietää tarkkaan, missä hänen käyttämänsä resurssit sijaitsevat. Joissakin tapauksissa voi olla tarpeen tietää käytettävän palvelun sijainti yleisemmällä tasolla, esimerkiksi maanosan, maan tai datakeskuksen tarkkuudella. Esimerkkejä yhteiskäytössä olevista resursseista ovat levytila, laskentateho, muisti, kaistanleveys ja virtuaalikoneet. (Mell & Grance 2009.) Nopea joustavuus (Rapid elasticity). Palveluntarjoajan voimavarojen käyttöönottaminen ja vapauttaminen on usein automatisoitu, joten palveluiden skaalaus sujuu nopeasti ja joustavasti. Asiakkaan näkökulmasta hankittavissa olevat resurssit vaikuttavat kapasiteetiltaan rajattomilta ja ovat otettavissa käyttöön mihin aikaan ja miten suurissa erissä tahansa. (Mell & Grance 2009.) Käytön tarkka mittattavuus (Measured Service). Pilvipalvelujärjestelmät valvovat ja optimoivat resurssien käyttöä automaattisesti sekä mittaavat kulutusta kyseisen palvelun kannalta sopivalla tasolla. Palvelun käyttöastetta voidaan seurata halutulla tarkkuudella ja tiheydellä (esimerkiksi aktiivisten käyttäjätilien tai käytetyn kaistanleveyden perusteella). Resurssien kulutukseen perustuvan laskutuksen tiedot ovat läpinäkyvästi sekä palveluntarjoajan että asiakkaan käytettävissä. (Mell & Grance 2009.) Ominaispiirteitä tarkastelemalla on helppo erottaa pilvipalvelut perinteisistä verkkopalveluista: puhdasoppisessa pilvipalvelussa ne toteutuvat kaikilta osin, kun taas yhden tai useamman ominaisuuden puuttuminen on merkki tuotteistamalla pilvipalveluksi naamioidusta sovelluksesta. Käytännössä kuluttajille suunnatut pilvipalvelut eivät koskaan ole täysin määritelmän mukaisia, sillä niiden perusominai-

23 23 suuksiin kuuluu harvoin rajaton kapasiteetti ja käytön mittaaminen tarkasti. Loppukäyttäjän kannalta olennaisempaa on se, että useimmiten maksimikapasiteetti on määritelty enemmän kuin riittäväksi peruskäytön kannalta: esimerkiksi Google Mail (Gmail) tarjoaa käyttäjälleen tällä hetkellä yli 7,5 gigatavun kokoisen sähköpostilaatikon. Yleisesti pilvipalveluna voidaan pitää palvelua, joka täyttää kolmen ensiksi mainitun ominaispiirteen määritelmän. 3.2 Palvelumallit Seuraavaksi käsitellään pilvipalveluiden palvelumallit. Palvelumalleja ovat ohjelmisto palveluna, sovellusalusta palveluna ja infrastruktuuri palveluna. Ohjelmisto palveluna (Software as a Service, SaaS). SaaS on palveluntarjoajan pilvipalveluinfrastruktuurissa ajettava sovellusalustalla toimiva sovellus, jota asiakas voi käyttää verkkoyhteydellä varustetulla päätelaitteella. Yleensä laitteen tyypillä ja käyttöjärjestelmällä ei ole väliä, kunhan siitä löytyy tuettu yhteysohjelma (yleensä verkkoselain). Asiakkaalla ei ole mahdollisuutta tarkkailla tai muuttaa sovelluksen taustalla olevaa pilvipalveluinfrastruktuuria tai sillä toimivia palveluja, kuten esimerkiksi palvelimia, käyttöjärjestelmiä, levytilaa tai edes yksittäisen sovelluksen ominaisuuksia. Mahdollisen poikkeuksen tästä tekee rajoitettujen käyttäjäkohtaisten muutosten tekeminen. (Mell & Grance 2009.) Sovellusalusta palveluna (Platform as a Service, PaaS). PaaS on palveluntarjoajan pilvipalveluinfrastruktuurissa ajettava sovellusalusta, johon asiakas voi siirtää tarjotuilla ohjelmointityökaluilla tehtyjä omia tai kolmannelta osapuolelta hankkimiaan sovelluksia. Asiakkaalla ei ole mahdollisuutta tarkkailla tai muuttaa sovellusalustan taustalla olevaa pilvipalveluinfrastruktuuria tai sillä toimivia palveluja, kuten esimerkiksi palvelimia, käyttöjärjestelmiä tai levytilaa, mutta asiakas hallitsee sovellusalustalle siirtämiään sovelluksia sekä mahdollisesti sovellusten ajonaikaiseen ympäristöön liittyviä asetuksia. (Mell & Grance 2009.) Infrastruktuuri palveluna (Infrastructure as a Service, IaaS). IaaS on palveluntarjoajan pilvipalveluinfrastruktuuri, josta asiakas voi ottaa käyttöönsä laskentaaikaa, levytilaa, verkkoyhteyksiä ja muita tietojenkäsittelyn kannalta olennaisia re-

24 24 sursseja, joita tarvitsee haluamiensa ohjelmistojen käyttöönottamiseksi. Ohjelmistojen kokoa, tyyppiä tai määrää ei ole rajoitettu. Asiakkaalla ei ole mahdollisuutta tarkkailla tai muuttaa taustalla toimivaa pilvipalveluinfrastruktuuria, mutta asiakas hallitsee asentamiaan käyttöjärjestelmiä ja ohjelmistoja, varaamaansa levytilaa sekä mahdollisesti rajallista määrää valikoituja verkkokomponentteja (esimerkiksi host firewall isäntäpalomuuri). (Mell & Grance 2009.) Palvelumallien perusteella pilvipalvelut voidaan jakaa eri käyttötarkoitusten mukaisiin kerroksiin. Useimmiten jo palvelun yleisesittelyyn tutustuttaessa voidaan rajata toiselle käyttäjäkohderyhmälle suunnatut palvelut ulos tarkastelujoukosta perehtymättä niiden palvelukuvauksien yksityiskohtiin sen tarkemmin. SaaS-palveluiden kohderyhmä on loppukäyttäjä eli kuluttaja tai toimistotyöntekijä, ja niiden tarkoituksena on joko korvata erikseen työpöytäkoneelle asennettava ohjelmisto tai tarjota kokonaan uusi lähestymistapa vanhalle toimintamallille. Suuremmissa organisaatioissa ja yrityksissä niiden käyttöönotto on verrattain hidasta, sillä prosessi noudattelee perinteisen ohjelmiston käyttöönoton kaavaa tarpeellisuusarvioineen ja kilpailutuksineen. Pk-yrityksille tai yksittäiselle kuluttajalle SaaSpalveluista tekee houkuttelevan vaihtoehdon niiden alhaisten aloituskustannusten lisäksi osaamiskynnyksen mataluus ja käytön joustavuus: palvelun käyttöönotto ja sulkeminen sujuvat minuuteissa ja laskutus perustuu toteutuneeseen käyttömäärään, ei määräaikaisiin sopimuksiin tai kalliisiin lisenssimaksuihin. Paas-palveluiden kohderyhmään kuuluvat sovelluskehittäjät ja järjestelmäsuunnittelijat, sillä niiden tarkoituksena on toimia itse rakennettujen ohjelmistojen toimintaympäristönä. Alustalla pyörivien sovellusten käyttö on usein toteutettu SaaSpalveluna. IaaS-palveluiden kohderyhmään kuuluvat ensisijaisesti organisaatioiden ja yritysten tietoteknisiä ratkaisuja suunnittelevat sekä niitä toteuttavat tahot. IaaS-palvelut käsittävät yleensä esimerkiksi palvelinvirtualisointia ja kahdennettuja levyjärjestelmiä.

25 Käyttöönottomallit Seuraavaksi käsitellään pilvipalveluiden käyttöönottomalleja. Käyttöönottomalleja ovat yksityinen pilvi, yhteisöllinen pilvi, julkinen pilvi sekä hybridipilvi. Yksityinen pilvi (Private cloud). Yksittäisen organisaation käytössä oleva pilvipalveluinfrastruktuuri. Ylläpidosta vastaa joko organisaation oma tekninen tuki tai se voi olla ulkoistettu kolmannelle osapuolelle. Laitteisto voi sijaita organisaation tai kolmannen osapuolen tiloissa. (Mell & Grance 2009.) Yhteisöllinen pilvi (Community cloud). Pilvipalveluinfrastruktuuri on usean organisaation yhteinen ja tukee organisaatioille yhteisiä erityistarpeita, esimerkiksi turvallisuusvaatimuksia. Ylläpidosta vastaa joko organisaation oma tekninen tuki tai se voi olla ulkoistettu kolmannelle osapuolelle. Laitteisto voi sijaita organisaation tai kolmannen osapuolen tiloissa. (Mell & Grance 2009.) Julkinen pilvi (Public cloud). Pilvipalveluarkkitehtuuri on tarjolla tavallisille kuluttajille tai suurelle yritysryhmälle. Sen omistaa ja ylläpidosta vastaa pilvipalveluja ulkopuolisille myyvä organisaatio. (Mell & Grance 2009.) Hybridipilvi (Hybrid cloud). Pilvipalveluarkkitehtuuri, jossa yhdistellään yhtä tai useampaa yllä mainittua pilvimallia niin, että jokainen niistä säilyy omana kokonaisuutenaan, mutta on yhdistetty keskenään joko standardisoidulla tai patentoidulla teknologialla, joka takaa datan ja sovellusten siirrettävyyden (esimerkiksi Cloud bursting pilvien välillä). (Mell & Grance 2009.) Käyttöönottomalleista ylivoimaisesti käytetyin on tällä hetkellä julkinen pilvi, sillä pelkästään sosiaalisen median jättiläisellä Facebookilla on omien mittaustensa mukaan yli 800 miljoonaa käyttäjää, joista jopa yli 50 prosenttia kirjautuu palveluun päivittäin. Tilanne kuitenkin tasaantuu yritysten ja organisaatioiden siirtäessä enenevässä määrin liiketoimintakriittisiä sovelluksiaan pilveen: niiden toimintavarmuudesta sekä tietoturvasta huolehtimista ei voi täysin ulkoistaa kolmansille osapuolille liikesalaisuuksien ja luottamuksellisten asiakassuhteiden paljastumisen pelossa. Monissa organisaatioissa siirtymä kuitenkin hoidetaan vaiheittain nykyisen laitteistokannan elinkaaren saavuttaessa päätepisteensä. Todennäköisesti kehitys johtaa

26 26 hybridipilviverkoston syntymiseen, sillä lisäkapasiteettia tullaan tarvitsemaan ainakin hetkellisten kysyntäpiikkien aikana. 3.4 Pohdintaa Pilvipalveluiden perusominaisuuksien käyttäminen on usein käyttäjälle näennäisen ilmaista ansaintalogiikan perustuessa käyttäjätietojen hyödyntämiseen. Esimerkiksi hakukoneissa itse hakujen suorittaminen on ilmaista, mutta jokaisen tuloslistauksen aluksi esitellään varsinaisten asiakkaiden maksamia hakusanan, kielen ja internet-yhteyden maantieteellisen sijainnin perusteella kohdennettuja mainoksia. Mainoksien kohdentamiseen ja niiden tehokkuuden seuraamiseen käytettävien työkalujen perusominaisuudet ovat toki vapaasti hyödynnettävissä vaikkapa omien internet-sivujen näkyvyyden parantamiseksi, mutta vasta maksava asiakas pääsee hyödyntämään niiden ominaisuuksia täysin. Ilmaiskäytössä olevat palvelut ovat usein myös maksullisten sovellusten perusominaisuuksien julkisia beta-testejä: palvelun toimiessa odottamattomasti tai hävittäessä tietoja ei kuluttaja yleensä ole oikeutettu saamaan minkäänlaista hyvitystä tai edes selitystä palveluntarjoajalta. Palveluntarjoajan kannalta ilmaiskäyttäjä on arvokas resurssi: käyttäjätietojensa luovuttamisen lisäksi hän osallistuu myös maksullisen palvelun vikojen poishiomiseen ilman erillistä korvausta ja omalla vastuullaan. Loppukäyttäjän kannalta palveluiden käyttäminen on kuitenkin melko turvallista, sillä käyttäjätietojen väärinkäytön estäminen ja palvelun tietoturvasta ja sulavasta toiminnasta huolehtiminen on myös palveluntarjoajan etu: tuskin kovin moni organisaatio edes harkitsee maineensa menettäneen palvelun maksulliseen versioon siirtymistä. Yrityksissä hybridipilvien mahdollisuudet tultaneen hyödyntämään, kunhan aika siihen on kypsä. Oman yksityisen pilven rakentamista lykätään joissakin tapauksissa yleisesti hyväksyttyjen ja laajalle levinneiden standardien sekä yhdenmukaisen lainsäädännön puutteen vuoksi, sillä halutaan varmistaa oman pilven laajennettavuus kapasiteetin tarpeen kasvaessa uusien pilveen siirrettävien sovellusten

27 27 myötä. Varsinkin useilla aikavyöhykkeillä toimivat yritykset tulevat säästämään paljon rahaa erikoisohjelmien kalliiden lisenssien tehostamisen myötä. Julkisella sektorilla on puolestaan loistava mahdollisuus it-palveluiden tehostamisen suhteen, mikäli se osataan käyttää oikein: yhteisöllisen pilven muodostaminen eri julkishallinnon alojen laitteistoresurssihankintojen keskittämisellä yhteisiin palvelinkeskuksiin toisi valtavat säästöt. Asiantuntevan suunnittelun ja ylläpidon avulla vältettäisiin myös nolot palvelinten kaatumiset ja hätäratkaisut äkillisten kysyntäpiikkien aikana; esimerkkeinä kuluvalta vuodelta 2011 mainittakoon Säteilyturvakeskuksen (STUK) (Lehto 2011) ja Keskusrikospoliisin (KRP) sivustojen kaatumiset juuri silloin, kun niiden välittämä informaatio olisi ollut tarpeellista. Jälkimmäisessä tapauksessa kaatuivat myös Rajavartiolaitoksen ja Sisäministeriön sivustot (Helsingin sanomat 2011).

28 28 4 PILVIPALVELUIDEN KOOSTUMUS JA ULOTTUVUUDET Määritelmänsä mukaisesti pilvipalvelut tarjoavat loppukäyttäjän kannalta helposti käyttöönotettavan ja ylläpidettävän palvelukokonaisuuden. Ideaalitapauksessa loppukäyttäjällä ei ole tarvetta tietää käytettyjen laitteistoresurssien sijaintia tai ohjelmistojen teknistä toteutustapaa; riittää, että käyttökokemus on tilauksen mukainen. Käytännössä pilvipalveluiden käyttöön siirtyminen vaatii kuitenkin jonkinasteista perehtymistä palveluiden koostumukseen ja keskinäiseen yhteensopivuuteen, mikäli tavoitteena on rakentaa aidosti pilven eri ominaisuuksia ja osa-alueita hyödyntävä kokonaisratkaisu. Palveluiden luonteen selvittämistä ja niiden keskinäisten suhteiden hahmottamista varten on tarkoituksenmukaista tutustua UCSB- IBM:n pilviontologiaan (Youseff, Butrico & Da Silva 2008; Ahson & Ilyas 2011, 4) ja Jericho Forumin pilvikuutiomalliin (Jericho 2009; Salo 2010, 19). Näiden käsitemallien avulla organisaation johto voi suunnitella käyttöönotettavaa kokonaisratkaisua yleisemmällä tasolla, ilman laaja-alaista teknistä asiantuntemusta. 4.1 UCSB-IBM:n pilviontologia UCSB-IBM:n pilviontologia on syntynyt Kalifornian yliopiston ja IBM:n tutkijoiden yhteistyönä. Tarkoituksena on ollut yhtenäisen käsiterakenteen luominen helpottamaan pilvipalveluiden eri osa-alueiden keskinäisten suhteiden hahmottamista ja niihin tutustumista (Ahson & Ilyas 2011, 4). Malli on rakennettu nykyaikaisesta ohjelmistosuunnittelusta tutun palvelukeskeisen arkkitehtuurin (SOA, Service Oriented Archtitecture) periaatteiden mukaisesti kerroksista siten, että ylemmät kerrokset voidaan koostaa alempien kerrosten palveluista. Palveluiden sisäisillä rakennemuutoksilla ei ole vaikutusta ulkoiseen liitettävyyteen, sillä niiden hyödyntämiseen käytettävät rajapinnat säilyvät ennallaan. Tässä yhteydessä ei ole tarpeen perehtyä SOA:n rakenteeseen yksityiskohtaisesti.

29 29 Kuvio 2. UCSB-IBM:n pilviluokittelumalli (Youseff ym.2008). UCSB-IMB:n pilviontologia (kuvio 2) tarkentaa NIST:n palvelumalleja koskevaa luokitusta infrastruktuurin (IaaS) osalta jakamalla sen kolmeen rinnakkaiseen komponenttiin. Infrastruktuurikerroksen alapuolelle on lisätty omat kerroksensa virtualisoitujen ympäristöjen hallitsemiseen ja tarkkailuun käytetyille työkaluille (Software Kernel) ja fyysisille laitteille (Firmware/Hardware (HaaS)). Luokituksen tarkennus on tarpeen erilaisten palveluiden eroavaisuuksien hahmottamiseksi. Alimmainen kerros (HaaS, Hardware as a Service) sisältää kaikki fyysiset komponentit, joita tarvitaan palveluiden luomiseksi sekä niiden sisäiset, toimintaa ohjaavat ohjelmistot: näihin lukeutuvat esimerkiksi konesalissa sijaitsevat palvelimet ja levyjärjestelmät sekä palvelinkeskuksen ulkomaailmaan liittävät verkkoyhteydet. (Youseff ym. 2008, 6-7; Ahson & Ilyas 2011, 9 10.) Ohjelmistoydinkerrokseen (software kernel) kuuluvat virtuaalikoneiden ja muiden virtualisoitujen resurssien hallintaan ja valvontaan tarkoitetut hallintaohjelmistot (hypervisor). Käytännössä suurimmassa osassa nykyaikaisista palvelinhuoneissa hyödynnetään tätä kerrosta jossakin määrin. Laiteympäristöjen virtualisointi mah-

30 30 dollistaa resurssien tehokkaamman käytön ja keskitetyn ylläpidon. (Youseff ym. 2008, 6; Ahson & Ilyas 2011, 9.) Kaksi alimmaista kerrosta kuvaavat pilvipalveluiden rakentamisen mahdollistavia konesaliympäristöjä sekä niiden hallintaan tarvittavia virtualisointitekniikoita. Yrityksen tai organisaation asiantuntijoiden tulee pohtia, onko oman laitteistoympäristön rakentaminen välttämätöntä vai voidaanko fyysiset resurssit hankkia oman organisaation ulkopuolelta palveluntarjoajan konesalista. Tähän asiaan palataan Jerichon pilvikuutiomallin esittelyn yhteydessä. Kolmas kerros, Cloud Software Infrastructure, vastaa NIST:n määrittelyn IaaSkerrosta. UCS-IBM:n pilviontologiassa kerros on jaettu kolmeen rinnakkaiseen komponenttiin, joiden avulla virtualisoitu laitteisto valjastetaan varsinaisten pilvipalveluiden käyttöön. Kerroksen komponentit ovat laskentaresurssit (Computational Resources, IaaS), tallennustila (Storage, DaaS) ja yhteydet (Communications, Caas). Palveluntarjoajana toimii organisaation oma it-osasto, jos organisaatio on päätynyt oman konesalin rakentamiseen. Laskentaresursseilla tarkoitetaan useimmiten virtuaalikoneiden tarjoamista palveluna loppukäyttäjälle. Käyttöjärjestelmävirtualisointia (OS Virtualization) voidaan hyödyntää esimerkiksi uusia asetuksia ja ohjelmistoja testattaessa sekä normaalissa päivittäisessä käytössä. Loppukäyttäjälle voidaan antaa tavanomaista laajemmat käyttöoikeudet käyttöympäristöönsä, sillä vakavan virheen esimerkiksi virustartunnan sattuessa virtuaalikoneen palauttaminen oletustilaansa onnistuu nopeasti. Lisäksi virheen leviämisen riski muiden käyttäjien järjestelmiin voidaan ehkäistä tehokkaasti. Virtualisoidun käyttöjärjestelmän palautuminen virheestä sekä riskien leviäminen muihin järjestelmiin estetään siten, että loppukäyttäjien käyttöympäristö on järjestelmän ylläpitäjän käyttäjäkohtaisesti monistama kopio alkuperäisestä virtuaalikoneesta. Kopion vikaantuessa ylläpitäjä yksinkertaisesti lopettaa vikaantuneen kopion ajamisen palvelinsalissa ja monistaa käyttäjälle uuden, vahingoittumattoman kopion. Käyttäjän tekemät viimeisimmät muutokset käyttöympäristöön menetetään, mikä luonnollisesti aiheuttaa myös virhetilanteen poistumisen. Virtualisoitua käyttöjärjestelmää käyttämällä voidaan siis lisätä tuottavuutta, sillä ongelmatilanteissa yksittäisen käyttäjän järjestelmän palauttaminen alkutilanteeseen voidaan toteuttaa minuuteissa perinteisen vianselvittelyprosessin

31 31 sijaan: yleensä it-tuki poistaa vikaantuneen järjestelmän tai päätelaitteen kokonaan käytöstä vian selvittämiseksi, minkä johdosta varastossa pitää olla laitteita varalla väliaikaista käyttöä varten. Pahimmassa tapauksessa loppukäyttäjä joutuu odottamaan, että vika saadaan korjattua, mikäli korvaavaa työvälinettä ole saatavilla. (Youseff ym. 2008, 5; Ahson & Ilyas 2011, 8.) Käyttöympäristön nopeasta palautumisesta ei kuitenkaan ole hyötyä, mikäli kaikki käsitellyt tiedostot häviävät alkutilanteeseen palauttamisen yhteydessä. Ratkaisu on tiedostojen tallentaminen virtuaalisesta käyttöympäristöstä riippumattomaan ulkopuoliseen tallennusmediaan. Tähän tarkoitukseen soveltuvat palvelut sisältyvät UCSB-IBM:n ontologian mukaan DaaS-komponenttiin (Data-Storage as a Service). Tallennustila on tavoitettavissa verkon välityksellä missä ja milloin tahansa, eivätkä sinne tallennetut tiedostot ole riippuvaisia käytetystä päätelaitteesta tai käyttöjärjestelmästä. Näin ollen tiedostojen käsittelyä voidaan jatkaa välittömästi virtualisoidun käyttöympäristön palauttamisen jälkeen tai millä tahansa soveltuvalla päätelaitteella. DaaS-komponentin mukaisia palveluita voidaan myös yhdistää suoraan SaaS- ja PaaS-palveluihin, jolloin sovelluksia ajavien palvelinten resurssien käyttö voidaan optimoida itse sovellusten pyörittämiseen, käsiteltävien tiedostojen sijaitessa omilla palvelimillaan. (Youseff ym. 2008, 5; Ahson & Ilyas 2011, 8.) Yhteydet-komponentti (CaaS, Communication as a Service) on toistaiseksi jäänyt vähemmälle huomiolle julkisessa keskustelussa ja kaupallisissa pilviympäristöissä, vaikka se on pilvi-infrastruktuurin kannalta välttämätön. Pilvipalveluiden käytön yleistyessä palveluntarjoajien verkkoyhteyden hallintaan liittyvien työkalujen merkitys kasvaa: pilvessä olevien resurssien saatavuutta eri käyttäjäryhmille pyritään valvomaan ja priorisoimaan siten, että tärkeimmät palvelut ja käyttäjäryhmät ovat etusijalla. Esimerkiksi liiketoimintakriittisille sovelluksille tarvitaan toimintavarmuuden takaamiseksi riittävän suuri, pelkästään niiden käyttöön osoitettu osuus tilatusta kaistanleveydestä. Vaaditun tasoinen yhteys taataan ajamalla tarvittaessa alas vähemmän tärkeitä sovelluksia joko osittain tai kokonaan. Tärkeimpien sovellusten tiedonsiirrossa verkkoyhteyden käyttöä tarkkaillaan tavallista tarkemmin ja käytetään vahvempaa salausta tietojen väärinkäytön ehkäisemiseksi. (Youseff ym. 2008, 5-6; Ahson & Ilyas 2011, 8.)

32 32 Pilvipalveluita hyödyntävään liiketoimintamalliin siirtymisen yhteydessä kannattaa ottaa huomioon, että palvelukokonaisuuden voi koostaa usean eri palveluntarjoajan tarjoamia vaihtoehtoja yhdistelemällä tai toteuttamalla osan palveluista organisaation omassa ympäristössä, mikäli palveluntarjoajien valikoimista ei löydy organisaation kriteereitä täyttävää tai tarpeeksi kustannustehokasta vaihtoehtoa. Palveluja yhdisteltäessä pitää kuitenkin tutustua tarkemmin niiden teknisiin ratkaisuihin ja palvelusopimusehtoihin yhteensopivuuden varmistamiseksi. 4.2 Jericho Forumin pilvikuutiomalli Jericho Forum on kansainvälinen organisaatio, joka pyrkii edistämään tietojärjestelmien verkottumista ja avoimuutta (Salo 2010, 19). Sen perusti vuonna 2004 ryhmä globaalien suuryritysten tietoturvasta vastaavia johtajia (CISO, Chief Information Security Officer). Nykyään sen jäseninä on niin suuryrityksiä kuin yliopistojakin. Suomalaisista organisaatioista jäsenlistalta löytyy ainoastaan Aaltoyliopisto, tosin mukana on myös Nokian Iso-Britannian toimisto (Jericho 2011b, 1). Jericho Forum toimii avoimia, toimittajariippumattomia standardeja ja sertifikaatteja kehittävän The Open Groupin tuella. (Jericho 2011a.) Jericho Forum on laatinut kolmiulotteisen pilvikuutiomallin (Cloud Cube Model) kuvaamaan pilvipalveluiden käyttöönottovaihtoehtoja (kuvio 3). Mallia voidaan hyödyntää organisaation suunnitellessa pilvipalveluihin perustuvaan toimintamalliin siirtymistä. Kuutio sisältää neljä eri ulottuvuutta, joiden avulla saadaan määriteltyä kahdeksan pilvimuodostelmaa (cloud formation). (Jericho 2009, 3.)

33 33 Kuvio 3. Jericho Forumin pilvikuutiomalli (Jericho 2009). Pystyakseli sisäinen ulkoinen (Internal (I) / External (E)) määrittää tietoaineiston fyysisen sijainnin: säilytetäänkö aineisto organisaation omissa tiloissa, vai sijoitetaanko se palveluntarjoajan tiloihin. Esimerkiksi organisaation omassa palvelinkeskuksessa sijaitseva virtualisoitu levyjärjestelmä kuuluu sisäiseen pilvimuodostelmaan, kun taas Amazon SC3-tallennuspalvelu kuuluu ulkoiseen pilvimuodostelmaan. (Jericho 2009, 3). Vaaka-akseli suljettu avoin (Proprietary (P) / Open (O)) määrittää pilvipalvelun toteuttamiseen käytetyn teknologian omistussuhteen: suljettu pilvimuodostelma perustuu palveluntarjoajan tarjoamaan ympäristöön, mikä rajoittaa muodostelmaan siirrettyjen ohjelmistojen yhteensovittamista toisten palveluntarjoajien muodostelmissa toimivien palveluiden kanssa. Avoimessa pilvimuodostelmassa käytetään avoimeen, vapaasti käytettävään teknologiaan perustuvia ratkaisuja, minkä johdosta palveluiden yhteensopivuus muiden palveluntarjoajien muodostelmien kanssa kasvaa. (Jericho 2009, 4). Syvyysakseli rajattu ei-rajattu (Perimeterised (Per) / De-perimeterised (D-p)) määrittää tietoaineiston käytön rajat: rajatussa pilvimuodostelmassa tietoaineisto pysyy täysin koskemattomana, vaikka organisaatio väliaikaisesti ottaisi käyttöön