Tarinoita sivistyksestä s

Transkriptio

1

2 u n i v e r s sisällysluettelo Näkökulma: Luottamus ja vastuu yliopistossa ja yhteiskunnassa 1 Tutkijat perehtyvät saimaannorpan tuntemattomaan talveen 2 Suomen turvallisuuspoliittinen asema on hyvä 5 Enemmän politiikkaa tasa-arvopolitiikkaan 6 Tsunami ei pyyhkäissyt pois Sri Lankan poliittista konfliktia 8 Tarinoita sivistyksestä s Joensuun yliopisto on tehokas ja taloudellinen 10 Tarinoita sivistyksestä 12 Koodi palvelee maahanmuuttaja-asioissa 14 Insinööristä diplomi-insinööriksi täydennyskoulutusta Joensuussa 16 Kääntäjä keskiössä, tulkki tapetilla 18 Maahanmuuttajien terveydenhoidossa on kehitettävää 19 Tiälä on kuulkee tillaa hengittee ja ajatella 20 Järvitutkijat pohtivat ilmastonmuutoksen seurauksia 21 Onko luovasta taloudesta voimavaraksi? 23 u n i v e r s Seuraava univers ilmestyy Päätoimittaja Kari Hippi Aineiston on oltava toimituksessa Toimitussihteeri Sari Eskelinen 7 vrk ennen lehden ilmestymistä. Julkaisusihteeri Leena Konttinen Valokuvaajat Varpu Heiskanen, Ilkka Konttinen Ilmoitushinnat takakansi 400 e (neliväri) Painopaikka Joensuun yliopistopaino 1/1 sivu 250 e (mv) Levikki kpl 1/2 sivua 150 e (mv) ISSN /4 sivua 90 e (mv) univers ilmestyy yhdeksän kertaa 1/8 sivua 65 e (mv) lukuvuodessa. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Lehden julkaisija JOENSUUN YLIOPISTO Tulliportinkatu 1, Joensuu PL 111, Joensuu puh. (013) s-posti: tiedotuslehti@joensuu.fi Internet

3 Olli Saastamoinen metsätieteellisennäkökulma tiedekunnan dekaani Luottamus ja vastuu yliopistossa ja yhteiskunnassa Muutama vuosi sitten valvoin erään luentosarjani päättökuulustelua. Noin puolet 30 opiskelijan joukosta oli ulkomaisia. Kuulusteluajasta oli kulunut vasta osa, kun eturivissä istunut amerikkalainen opiskelijaneitonen nousi ylös ja poistui luentosalista. Olin hieman hämmentynyt, kävelin ovelle ja näin hänen menevän naisten kammariin. Hän palasi pian. Kysyttyäni, miksi hän ei ollut pyytänyt lupaa poistua tenttisalista, hän vastasi I have given my word. Hänelle oli selvää, että kotiyliopistossa annettu rehellisyyslupaus pätee myös muulla. Luottamus on ollut yksi yhteiskunnallisten instituutioiden rakentumisen ja pysyvyyden ehtoja perheestä kansallisvaltioon. Käsite on merkityksellinen kaikissa ihmistieteissä psykologiasta kansainväliseen politiikkaan. Viime vuosina se on saanut nostetta sosiaalisen pääoman keskeisenä osana. Sosiaaliseen pääomaan kuuluvat sosiaaliset siteet ja niiden vastavuoroisuuden normit. Hyvinvointiyhteiskuntaa luonnehtiva pyrkimys etujen ja taakkojen oikeudenmukaiseen jakoon edustaa ja vahvistaa sosiaalista pääomaa, samoin yritysten yhteiskuntavastuu. Luottamus yhteiskunnassa ja organisaatioissa helpottaa asioiden sujumista. Jos se kehittyy teoreettiseen maksimiinsa, kuulusteluissa ei tarvita valvojaa lainkaan. Joensuun yliopisto koordinoi Metsäalan tulevaisuusfoorumi-hanketta. Sen alkuvuodesta ilmestyneessä raportissa arvioitiin sosiaalisen pääoman kehittyneen metsäsektorilla myönteisesti jälleenrakennuksen vuosista aina viime vuosikymmenen lamaan saakka. Sosiaalisen pääoman nykyisen ja tulevan kehityksen suurimpien ongelmien nähtiin johtuvan kansainvälisen talouden kilpailusta ja sen heijastumisesta työllisyyteen ja nuorison luottamukseen. Kysyttiin, onko metsäsektorin sosiaalinen pääoman rapautumassa? Niin dramaattista vahvistusta kysymyksen aiheellisuudelle, mitä päätös Voikkaan paperitehtaan sulkemisesta merkitsi, tuskin kukaan osasi odottaa. Luottamuksen mureneminen ei ole yksin sosiaalinen kysymys. Klaus Helkaman ja Tuija Seppälän vuonna 2004 Sitralle raportoima kansainvälinen vertailu viittasi siihen, että taloudellinen kasvu liittyi työteliäisyyttä ja suoriutumista korostavaan arvomaailmaan ja suureen sosiaaliseen pääomaan. Siksi tekisi mieli uskoa, että viimeistä sanaa Voikkaasta ei vielä ole sanottu. Monia kysymyksiä on jäänyt avoimeksi. Sanelevatko rahoitusmarkkinoiden näkemykset paperiteollisuuden kapasiteetin? Missä kulkee raja terveen kannattavuuden ja kohtuuttomien tuotto-odotusten välillä? Onko mikä tahansa etujen ja taakkojen epäsymmetria hyväksyttävissä? Voisiko muutosten hallintaa parantaa metsäsektorin yhteistoimin? Taloustieteen nobelisti Joseph Stigliz kuvasi parin vuoden takaisessa kirjassaan Yhdysvaltain talouden 1990-lukua maansa historian ahneimmaksi kymmenluvuksi. Aika näyttää, tullaanko kuluvan vuosikymmenen taloushistoria maassamme kuittaamaan samoin sanoin? Yliopistojen tehtävä kasvattaa nuorisoa palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa kannustaa yhteisvastuullisuuteen ei ahtaaseen itsekkyyteen. Yliopistojen kasvatusvastuuseen kuuluu koulutuksen sisältö, laatu ja tavoitteet. Vastuunkanto kuuluu tiedekunnille ja jokaiselle opettajalle erikseen. Metsäsektorin myllerrys ei ole ainoa asia, joka on tehnyt metsänhoitajien työmarkkinoista tiukahkot. Siihen on vaikuttanut myös ammattikorkeakoulujen metsäkoulutuksen hallitsematon kasvu. Metsätieteellinen tiedekunta on pyrkinyt olemaan vastuullinen kouluttaja. Koulutusta on monipuolistettu, kotimaista sisäänottoa on supistettu ja ulkomaisten opiskelijoiden koulutusta lisätty. Kapasiteetin muutokset on tehty ja tavoitteiden alittumisen riski otettu nuoria opiskelijoitamme metsäalan tulevaisuuden tekijöitä ei tiedekunnan rahoitustarpeita ajatellen.

4 u n i v e r s Kuutti paistattelee päivää. teksti Sari Eskelinen kuvat Juha Taskinen, Anni Rautio, Ari Kirjavainen Tutkijat perehtyvät saimaannorpan tuntemattomaan talveen Saimaannorpan talvielämää on toistaiseksi tutkittu vähän. Norpan talvikäyttäytymisestä ei siksi tiedetä paljoa, mutta nyt salaperäisyyden verhoa ollaan avaamassa Joensuun yliopiston biologian laitoksen ja Karjalan tutkimuslaitoksen tutkimushankkeessa. Tänä keväänä alkaneessa noin kolmivuotisessa hankkeessa selvitetään saimaannorpan talviaikaista käyttäytymisekologiaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tietoa pyritään saamaan myös erilaisista häiriötekijöistä, joita norpalle mahdollisesti aiheutuu talviseen pesimäaikaan. Esimerkiksi rantarakentaminen ja Saimaan vesistöjen talviaikainen virkistyskäyttö ovat jatkuvasti lisääntyneet norpan pesimäalueilla. Myös ilmaston lämpeneminen luo oman uhkakuvansa norpan pesimiseen. Tieteellistä tutkimusta tarvitaan, jotta voidaan arvioida tämän yhden maailman uhanalaisimman hylkeen selviytymistä muuttuvissa olosuhteissa, aiheesta väitöskirjaansa valmisteleva tutkija Marja Niemi toteaa. Niemi aloitti tutkijana Karjalan tutkimuslaitoksen ekologian osastolla tammikuussa. Niemi siirtyi Joensuuhun Kuopiosta, missä hän opiskeli soveltavaa eläintiedettä. Gradunsa hän teki ilveksistä. Merinisäkkäät ovat aina kiinnostaneet minua ja innostuin, kun huomasin, että Joensuussa haetaan tutkijaa norppatutkimukseen. On hienoa, että Suomessa pystyy tutkimaan tällaista eläintä. Tekniikka tutkimuksen apuna Joensuun yliopistossa on toistaiseksi tehty joitakin alustavia tutkimuksia saimaannorpan talvielämästä. Niiden perusteella tiedetään, että norppien talvikäyttäytyminen eroaa melko paljon kesäkäyttäytymisestä.

5 SAIMAANNORPPA Phoca hispida saimensis Norppakanta on tällä hetkellä noin 280 yksilöä. Keskimääräinen elinikä on noin 20 vuotta. Norppa saavuttaa sukukypsyyden 4 5-vuotiaana. Poikaset syntyvät helmikuun lopussa lumipesien suojiin. Vedenalaiset kamerat odottavat jään alle asentamista. Emo ja kuutti on kuvattu vedenalaisella kameralla hengitysavannolla. Vuonna 2000 laskennoissa löytyi 53 kuuttia, vuonna 2003 niitä syntyi 51 ja vuonna 2004 ennätykselliset 64 poikasta. Viime vuonna laskennoissa löydettiin 40 poikasta. Kaikille pesimäalueille ei kuitenkaan ehditty sopivaan laskenta-aikaan, mutta arvioiden mukaan poikasia syntyi noin 65. Lähde: Norpat viettävät talvisin aikaa pesissään. Myös sukelluspituudet muuttuvat eli sukelluksissa ollaan pidempiä aikoja. Tulokset ovat tosin alustavia ja tässä tutkimuksessa haluamme selvittää, onko näin. Haluamme lisätietoja myös norppien pesäkäyttäytymisestä sekä nuorten norppien levittäytymisestä, Niemi selvittää. Saimaannorppien avovesiaikaista käyttäytymistä on tutkittu radiolähettimien avulla Joensuun yliopistossa jo luvun alusta lähtien. Vuodesta 2002 lähtien käyttäytymistutkimus on painottunut vedenalaisiin ääni- ja kuvaseurantoihin. Saimaannorpan talvielämää selvittävässä tutkimuksessa käytetään molempia menetelmiä ja pyritään sitä kautta avaamaan uusi näkökulma norppien talviaikaiseen elämään. Parhaillaan tutkijat seuraavat Haukivedellä vedenalaisten kameroiden ja mikrofonien avulla norppien pesäkäyttäytymistä. Kevään säät ovat hankaloittaneet tutkimuksen tekemistä, sillä jäällä on ollut poikkeuksellisen paljon vettä. Olemme jo jääneet pari kertaa kelkoilla kiinni pehmeään sohjoon, joten haastetta tutkimuksen tekemisessä riittää. Touko-kesäkuun aikana norppiin kiinnitetään radiolähettimiä, joiden avulla hylkeiden elämää voidaan seurata tarkasti jopa yli vuoden ajan. Lähetin liimataan eläimen alaselkään. Tänä keväänä lähettimiä asennetaan aikuisille norpille, mutta ensi vuonna niitä pyritään kiinnittämään myös kuutteihin. Vastaanotinten avulla eläimet voidaan paikallistaa, ja niitä voidaan seurata. Sitä kautta saamme tietoa siitä, mikä on norpan elinpiiri, ja liikkuuko se talvella eri paikoissa kuin kesällä. Tutkimme myös norpan vuorokausiaktiivisuutta, Niemi kuvaa. Maastotutkimuksia tehdään kolmen vuoden ajan. Niiden aikana lähetin voidaan kiinnittää vuosittain viidelle hylkeelle. Lämpimät talvet uhka norpalle Ilmastonmuutoksesta saattaa muodostua uusi uhka saimaannorpan tulevaisuudelle. Norppa pesii jäälle ja kinoksiin, joten ne ovat elintärkeitä poikasten selviytymiselle. Ihanneolosuhteissa jäällä on lumikinoksia, joihin norppa voi tehdä pesänsä. Ellei lunta ole, norppa synnyttää jäälle. Silloin kuutin eloonjäämisen riskit kasvavat, Niemi muistuttaa. Pesä suojelee norpan poikasta kylmyydeltä ja pedoilta. Lumipesässä lämpötila ei laske miinuksen puolelle. Kyllähän kuutti pärjää jäälläkin, jos se saa riittävästi ruokaa ja pystyy pitämään lämpönsä. Selviytyminen on kuitenkin haasteellisempaa, jos kuutti jää vaille pesän suojaa.

6 u n i v e r s Pekka Visurin mukaan suurvaltojen kamppailu jatkuu tulevaisuudessakin. Tutkija Marja Niemi nauhoittaa norppien ääniä. Toistuvat lämpimät talvet voivat olla uhka koko saimaannorppapopulaatiolle. Talvella 2001 saatiin viimeksi esimakua siitä, miten normaalia lämpimämpi ja arvaamattomampi sää vaikuttaa norppien pesimiseen. Silloin syntyi useita kuutteja jäälle. Monet pesät myös romahtivat ennen aikojaan. Victoria-kuutti selvisi viidestä jäältä löytyneestä kuutista ainoana hengissä talvesta. Se kuitenkin menehtyi myöhemmin kalaverkkoon. Muut jäältä löydetyt kuutit joutuivat kettujen tai koirien saaliiksi. On vielä spekulaatiota sanoa, mitkä ilmastonmuutoksen vaikutukset norppakantaan ovat, mutta eihän se tulevaisuus kovin valoisalta näytä, jos Saimaalla ei enää ole lunta ja jäätä. Rahoitusta useista lähteistä Norpan talvielämää selvittävä tutkimus tehdään yhteistyössä Maailman luonnon säätiön (WWF), Metsähallituksen Kuutti ja emonorppa. ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Tutkimusta rahoittavat myös ympäristöministeriö, Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö sekä muutama yksityinen säätiö. Rahoitusvaikeuksissa kamppailleelle Joensuun yliopiston norppatutkimukselle nyt myönnetty rahoitus mahdollistaa tärkeän tutkimustyön jatkamisen Saimaalla.

7 Teksti ja kuva Kalle Ojatalo Suomen turvallisuuspoliittinen asema on hyvä Maailmantilanteen kehitys on ollut Suomelle suotuisa, joten maa kykenee puolustamaan itseään ja toimimaan kansainvälisessä yhteistyössä turvallisuuspolitiikan alalla. Ei siis ole mitään syytä maalailla uusia uhkakuvia. Valtiotieteen tohtori, dosentti, eversti evp. Pekka Visuri Maanpuolustuskorkeakoulusta alusti 27. maaliskuuta Joensuun yliopistossa aiheesta Kylmästä sodasta uuteen maailmaan. Tilaisuuden järjestivät Pohjois-Karjalan Historiallinen yhdistys ja Joensuun Rauhanryhmä. Visurin mukaan elämme parhaillaan syvällistä maailmanpolitiikan murrosvaihetta. Suurvaltojen kilpailu öljy- ja maakaasuvarojen hallinnasta kiristyy lähivuosina. Siihen osallistuvat taloudellisesti heikkenevä supervalta Yhdysvallat sekä nopeasti voimistuvan Kiinan ohella Euroopan unioni (EU), Venäjä, Japani ja Intia. Suurvaltojen taloudelliset edut törmäävät tulevaisuudessa toisiinsa lähinnä eteläisessä Aasiassa, Visuri kertoo. Suomi on nyt maailman rauhallisimpia alueita, ja sitä etua kannattaa käyttää hyväksi. Suomella on kuitenkin mahdollisuus joutua epäsuorasti suurvaltaselkkauksien vaikutusten piiriin, koska Suomi sijaitsee Venäjän naapurissa ja pohjoisten merialueiden tuntumassa. Suomi ei ole todennäköinen Venäjän hyökkäyksen kohde, Visuri korostaa. Pohjolan vakaa tilanne voidaan säilyttää tulevaisuudessakin. Se on Venäjänkin etu, sillä sen ongelmat ovat etelässä. Visurin mukaan Suomen täytyy kyetä puolustamaan omaa aluettaan, koska missään muualla siitä ei kanneta huolta. Suomeen ei olisi odotettavissa tehokkaita apuvoimia, koska suurvaltojen voimat ja kiinnostus suuntautuvat muualle. Virolaiset ovat esimerkiksi Naton jäseninä tervetulleita Irakin ja Afganistanin sotiin, mutta Yhdysvalloilla ei ole halukkuutta käyttää resursseja Viron alueen puolustukseen, Visuri painottaa. Yhdysvaltoja kiinnostaa öljy Yhdysvallat rahoittaa nyt sotilasmenojaan lainaamalla rahaa etupäässä Kiinalta mutta myös Japanilta ja eurooppalaisilta, Visuri kertoo. Yhdysvalloilla ei ole enää kauan taloudellisia resursseja nykyiseen sotapolitiikkaan. Asiantuntijat ovat arvioissaan erimielisiä siitä, kuinka kauan tilanne voi jatkua, mutta kukaan ei usko, että suurvalta voisi säilyttää asemansa lainaamalla jatkuvasti rahaa ulkomailta. Visurin mukaan ajatus, että Yhdysvallat asettuisi Euroopan turvaksi, perustunee väärinkäsitykseen kylmän sodan asetelmien jatkumisesta. Amerikkalaisten mielenkiinto on nyt öljylähteiden suunnalla, Visuri sanoo. Washingtonissa toimivan tutkimuslaitoksen CSIS:n johtava analyytikko Anthony Cordesman kirjoitti Naton tiedotuslehdessä vuonna 2005, että Nato ei välttämättä pysy yhtenäisenä liittona, koska Yhdysvaltojen ja Euroopan intressit eroavat toisistaan suuresti. Turvallisuuspolitiikka määriteltävä Suomessa EU pystyy hyvin puolustamaan itseään ilman ulkopuolistakin apua. Toisaalta unioni ei poliittisen hajanaisuutensa vuoksi kykene käyttämään sotilaallista voimaa perinteisen suurvallan tapaan. Unionin voima perustuu rauhanomaisiin keinoihin, joiden käyttö vie aikaa, mutta takaa kestäviä tuloksia, Visuri toteaa. Euroopan unionin ja varsinkin Naton laajentaminen merkitsee Visurin mielestä käytännössä blokkiutumista uusine jakolinjoineen erityisesti suhteessa itään. Tämän estämiseksi EU:n rajoille tulisi muodostaa toimivia liitännäisjäsenyyksiä. Unionin piirissä tehdyt tilannearviot eivät ole sellaisinaan päteviä Suomen uhka-arvioiden pohjaksi. Suomessa ei ole erityistä terroristiongelmaa eikä joukkotuhoaseiden leviäminen ole nimenomaan uhka suomalaisille. Siksi turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset eivät Suomessa välttämättä vastaa EU: n ydinmaiden ratkaisuja, Visuri kertoo. Maantieteelliset ja historialliset kokemukset tuottavat erilaisia johtopäätöksiä Euroopassa, eikä Suomella ole siinä mitään hävettävää. Pekka Visurin mukaan suurvaltojen kamppailu jatkuu tulevaisuudessakin.

8 u n i v e r s teksti Sari Eskelinen kuva Varpu Heiskanen Enemmän politiikkaa tasa-arvopolitiikkaan Hallitusneuvos Marianne Laxenin lääke suomalaiseen tasa-arvopolitiikkaan on yksinkertainen ja ytimekäs. Hän vaatii siihen enemmän politiikkaa. Valtaa ja vallankäyttöä on muutettava niin, että naiset pitävät siitä. Nykyinen järjestelmä pitää kyseenalaistaa ja katsoa, miltä pohjalta olisi lähdettävä liikkeelle, Laxen linjasi. Laxen tarkasteli tasa-arvopolitiikan toteutumista eri Pohjoismaissa Naisten täydet poliittiset oikeudet 100 vuotta -juhlakonferenssissa, joka pidettiin Carelia-salissa 22. maaliskuuta. Tapahtumassa tarkasteltiin suomalaisten naisten tasa-arvoa niin historian kuin nykyisyydenkin näkökulmasta. Tasa-arvokonferenssin avannut sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen tarkasteli Suomen hallituksen työtä tasaarvon edistämisessä. Aktiivisella tasa-arvopolitiikalla on myös maailmanlaajuista merkitystä. Tasa-arvouudistukset ovat sellaista pääomaa, jota vanheneva Eurooppa tarvitsee menestyäkseen globaalissa kilpailussa. Valta valita Vaikka Suomessa vietetään naisten äänioikeuden 100-vuotisjuhlaa, on naisia edelleen politiikan ja liike-elämän huipulla vähän. Naisten ja vallan välissä on usein paljon puhuttu lasikatto, jonka läpi ylöspäin pyrkivän on vaikea puskea päätään. Suomalaisen tasa-arvon ja kansanvallan historiaa tarkastellut kirjailija Kaari Utrio muistutti, että lasikaton alle jääminen voi olla myös naisten tietoinen valinta. Vallan tavoittelussa vaarantuu helposti muu elämänsisältö kuten perhe, ystävät ja vapaa-aika. Järkevä naisihminen miettii, onko valta uhrausten arvoinen. Tasa-arvon edistäminen ei kuitenkaan ole yksin naisten asia. Professori Juha Ministeri Elisabeth Rehn toivoi YK:lta aktiivisempaa otetta tasaarvokysymyksissä. Sihvola korosti, että tasa-arvotyö edellyttää merkittäviä lisäponnistuksia myös suomalaisilta miehiltä. Olennainen kysymys on tasa-arvon edistäminen perheen sisällä. Miesten ja naisten suhteiden perheessä on oltava tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuuskasvatusta tukeva. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on uudistettava lainsäädäntöä ja etenkin työelämän käytäntöjä siten, ettei isiä pelkästään kannusteta vaan velvoitetaan kantamaan täysimittainen osuutensa lasten kasvatuksesta. Naiset mukaan rauhanprosessiin Ministeri Elisabeth Rehn tarkasteli kriittisesti tasa-arvon toteutumista Yhdistyneissä kansakunnissa (YK). Järjestön korkeimmissa viroissa ei naisia juurikaan näy. Sen sijaan YK:n alajärjestöjen johtopaikoille naisia on viime vuosina nimitetty. On mielenkiintoista huomata, että naiset johtavat ja ovat johtaneet niitä YK-järjestöjä, jotka liittyvät naisiin, lapsiin ja humanitäärisiin ongelmiin, kun taas kovempia arvoja edustavat järjestöt ovat kuuluneet miehille. Rehn nosti esiin myös YK:n kriisinhallinnan tasa-arvon näkökulmasta. Vaikka järjestön päätöslauselmassa 1325 vaaditaan naisten osallistumista rauhanrakentamiseen rauhanneuvottelujen kaikilla tasoilla, on ajatus jäänyt lähes kuolleeksi kirjaimeksi. Naisten osallistuminen on välttämättömyys kestävän rauhan aikaansaamiseksi. Eihän yli puolta väestöstä voi jättää tulevaisuutensa hahmottamisen ulkopuolelle, Rehn painotti. Europarlamentaarikko Pia-Noora Kauppi nosti esiin Euroopan unionin työn tasa-arvotyössä. Hänen mukaansa naisten määrän lisääntyminen Euroopan parlamentissa on kiihdyttänyt järjestön tasa-arvotyötä. Tuoreimpana osoituksena siitä on muun muassa maaliskuussa hyväksytty päätöslauselma Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta. Itä-Suomen läänin maaherra Pirjo Ala-Kapee toi tasa-arvotyön Euroopan unionin alueiden tasolle. Itä-Suomessa naiset ovat olleet perinteisesti aktiivisia politiikassa. Ala-Kapee korosti myös naisyrittäjyyteen kannustaneiden hankkeiden merkitystä keskeisenä tasa-arvoa edistävänä tekijänä. Työ tasa-arvon hyväksi on Itä-Suomessa ollut monipuolista ja motivaatio on hyvä. Yksi keskeinen ja jatkuva haaste on eri toimijoiden, järjestöjen, julkisen hallinnon ja yrittäjien yhteistyön ja verkottumisen tiivistäminen.

9 kolumni Kalle Määttä verovähennyksestäkö pelastusrengas Erinäiset tahot ovat esittäneet verovähennysoikeuden myöntämistä yrityksille, kun ne tekevät lahjoituksia yliopistoille. Mielenkiintoinen ajatus, joka ensi alkuun voi vaikuttaa jopa hyvältä. Lähemmässä tarkastelussa saattaa kuitenkin päätyä hieman toisenlaiseen lopputulokseen. Heti alkuun on todettava se paradoksaalinen seikka, että verovähennyskeskustelu on lyhyellä aikavälillä omiaan vähentämään lahjoituksia yliopistoille. Mitä järkeä tässä vaiheessa on tehdä lahjoituksia, jos lykkäämällä lahjoitus ehkä muutaman vuoden päähän siitä olisi saatavissa vähennys tuloverotuksessa? Tässä valossa olisi syytä siirtyä pikimmiten sanoista tekoihin, jotta mainittu epäkohta vältettäisiin. Mutta epäkohdat eivät suinkaan tyhjenny edellä mainittuun. On otettava huomioon, että vähennysoikeus olisi todennäköisesti ainoastaan tietty verokannan osoittama prosenttiosuus tehdyn lahjoituksen määrästä. Tämä luonnollisesti on omiaan vähentämään yritysten kannustinta lahjoitusten tekemiseen. Toisaalta se lisää paineita siihen, että yritykset hakevat tuottoja tekemistään lahjoituksista. Näin ollen perustutkimus tuskin hyötyy sanotunlaisesta verovähennysoikeudesta, vaan lahjoitukset suuntautuvat enemmän tai vähemmän soveltavaan, elinkeinoelämää lähellä olevaan tutkimukseen. Kannustinta lahjoituksiin verovähennysoikeudenkin voimassa ollessa vähentää se, että yleensä muutkin kuin lahjoituksen tehnyt yritys hyötyvät tutkimustuloksista lahjoitusviroissa. Näin ollen törmäämme 1/n-ongelmaan, jossa yksi yritys maksaisi viulut, mutta n kappaletta yrityksiä pääsisi hyötymään tutkimustuloksista. Tällaisissa olosuhteissa verovähennysoikeus tuskin paljoakaan kannustaa lahjoitusten tekemiseen yliopistoille. Toisaalta pahimmillaan tämän ongelman välttäminen voi johtaa järjestelyihin, joilla suoraan ja epäsuorasti pyritään salaamaan tutkimustuloksia. Tämäkö olisi tulevaisuuden visio tiedeyhteisöstä? Jos verovähennykset kannustaisivat yrityksiä huomattaviin lahjoituksiin, muodostaisivat ne joka tapauksessa epävarmemman rahoituspohjan kuin vallitseva julkisvaltavetoinen rahoitus. Esimerkiksi, mitä tapahtuisi, jos Suomessa päädyttäisiin kansainvälisen verokilpailun puristuksessa veromalliin, jossa elinkeinotuloa ei enää verotettaisi? Taitaisivat lahjoitukset loppua ja sen myötä osa yliopiston rahoituksesta. Entä kansainvälisen kilpailun luomat paineet muutoin? Tuskinpa Intiasta tai Kiinasta käsin lähdettäisiin suurella innostuksella kehittämään Joensuun yliopistoa. Kysymyksiä on helppo jatkaa: Onko yliopistojen rahoituspohja muodostumassa pätkärahoitukseksi lahjoitusvähennyksen myötä? Kuinka tasapuolisesti lahjoitukset suuntautuisivat eri yliopistoille ja korkeakouluille? Tulisiko verovähennysoikeuden myötä otettua huomioon vain suuryritysten intressit ja pienyritystutkimus jäisi entistä pahemmin lapsipuolen asemaan? Ehdotus siis synnyttää paljon enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Verovähennyksestä ei siis ole pelastusrenkaaksi yliopistojen supistuvalle rahoitukselle; enimmillään kysymys taitaa olla oljenkorresta. Tämä huomioon ottaen yliopistolahjoitusten verovähennysoikeuden sisällyttämisestä verolainsäädäntöön ei kannata lähteä maksamaan kovinkaan korkeaa hintaa.

10 u n i v e r s Vuorisen mielestä tsunamin jälkeen olisi hyvä pysähtyä pohtimaan, miten tsunamin herättämää auttamisen henkeä voitaisiin hyödyntää myös muiden katastrofien avustamisessa. Kaikkialla maailmassa on hiljaisia tsunameja ja uusia syntyy koko ajan. Ne eivät kuiteksti Sari Eskelinen kuvat Varpu Heiskanen Tsunami ei pyyhkäissyt pois Sri Lankan poliittista konfliktia Myöskään kansainvälisen avun kohdentamisessa ei aina kyetty ottamaan huomioon maan poliittista kahtiajakoa. Avustusjärjestöt saattoivat ostaa maata yhdeltä etniseltä ryhmältä ja asuttaa hankitulle maa-alueelle toiseen etniseen ryhmään kuuluvaa väestöä, mikä syvensi konfliktia. Myös avustusjärjestöjen keskinäinen koordinaatio oli heikkoa. Osa srilankalaisista sai avustuksia useilta eri tahoilta, kun taas osa väestöstä ei saanut apua lainkaan. Sri Lankan kansallista rauhanneuvostoa johtavan Jehan Pereran mukaan tsunami aiheutti Sri Lankassa kolme aaltoa: tuhoisan hyökyaallon, myötätunnon aallon sekä rahallisen avun aallon. Jehan Perera toivoi, että sekä Sri Lankan hallitus että LTTE voisivat haudata erimielisyytensä ja lähteä rakentamaan rauhaa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa kaikille. Jos näin tapahtuu, Sri Lanka voisi vieläkin rakentaa uuden tulevaisuuden tsunamin aiheuttamista menetyksistä ja surusta. Tapaninpäivänä 2004 Kaakkois-Aasiaa koetellut tsunami herätti maailmalla valtavan myötätunnon aallon. Katastrofialueelle virtasi kansainvälistä avustusrahaa 14 miljardia dollaria, mikä on noin kolme kertaa enemmän kuin muuhun humanitaariseen apuun vuodessa saatava rahoitus. Mittavasta avusta huolimatta jälleenrakennus kangertelee. Esimerkiksi Sri Lanka sai avustusrahaa 2,2 miljardia dollaria, mutta summasta on käytetty vasta murto-osa. Sri Lankan kansallista rauhanneuvostoa johtava Jehan Perera arvioi Joensuun yliopistolla 3. huhtikuuta järjestetyssä Aasiaan!-tapahtuman seminaarissa, että jälleenrakentamisen hitauteen ovat vaikuttaneet niin maan sisäiset poliittiset tekijät kuin ongelmat katastrofiavun koordinoinnissa. Sekä Sri Lankan hallitus että tamilien järjestö LTTE näkivät tsunamin mukanaan tuomat poliittiset mahdollisuudet. Tsunamit voivat pyyhkiä pois ihmisiä ja kyliä, mutta ne eivät huuhdo pois poliittisia rajoja, Perera totesi. Uusi ristiriitojen siemen Tsunamin aiheuttama katastrofi avasi Sri Lankassa uuden mahdollisuuden rauhan aikaansaamiseksi. Välittömästi tsunamin jälkeen Sri Lankan hallinnon edustajat ja tamilien edustajat avustivat yhdessä katastrofin uhreja. Yhteistyö vaikeutui kuitenkin nopeasti. Sen sijaan, että tsunami olisi vahvistanut rauhanprosessia, se päinvastoin syvensi Sri Lankan poliittista jakoa. Se herätti vihamielisyydet uudelleen ja loi uusia ristiriitoja. Koordinaatiota tarvitaan Humanitaarisen avun koordinointi herätti Aasiaan!-seminaarissa keskustelua laajemminkin. Ulkoministeriön globaaliosaston osastopäällikkö Anneli Vuorinen painotti, että avunantajien on pystyttävä koordinoimaan antamaansa apua paremmin. Liian usein avunantajat toimivat yksin, kun he haluavat painottaa oman brändinsä näkyvyyttä. Yhteistyötä olisi tehtävä myös paikallisten järjestöjen kanssa, sillä ne tuntevat paikalliset olosuhteet.

11 Ihmiset ovat aidosti rakentamassa omaa elämäänsä. tenkaan välttämättä herätä maailman huomiota samalla tavalla kuin paljon näkyvyyttä saanut Aasian tsunami. Tsunamin jälkeen avustusjärjestöillä ja tsunamista kärsineiden maiden hallituksilla on ollut riittävästi rahaa jälleenrakennukseen, joka ongelmista huolimatta on päässyt käyntiin. Ulkoministeriön humanitaarisen avun yksikön lähetystöneuvos Timo Karmakallio muistutti jälleenrakentamisen negatiivisista vaikutuksista. Jälleenrakennuksessa pyörivät niin suuret rahat, että se aiheuttaa inflaatiota ja markkinavääristymiä. Tsunamialueilla voidaan puhua jopa tsunamiteollisuudesta eli elinkeinoista, jotka elävät niin kauan, kun kansainvälistä apua on saatavissa. Kirkon ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö Helena Manninen-Visuri korostikin, että jälleenrakennusohjelmissa on oltava oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Usein jälleenrakennusta hidastuttavat tuhoalueiden sekavat maanomistusolot, pula rakennusaineista sekä palkkatason nousu. Humanitaarista apua tarvitaan maailmalla jatkossakin, sillä katastrofien määrä on kasvussa. Aasia on vaaravyöhykkeessä myös tulevaisuudessa. Katastrofien laajuutta Aasiassa lisää se, että alueella asuu 56 prosenttia maailman väestöstä. Kun katastrofi iskee alueelle, ihmisiä kuolee ja jää kodittomiksi paljon, Suomen Punaisen Ristin katastrofiavun päällikkö Kalle Löövi huomautti. Löövi muistutti toivosta katastrofien keskellä. Esimerkiksi Sri Lankassa syntyvyys on noussut tsunamin jälkeen. Ihmiset ovat aidosti rakentamassa omaa elämäänsä. Mika Kinnunen ja Milla Paumo juontavat tiistaisin lähetettävää Campusradion lähetystä Radio Rexin studiossa. Campusradio tekee yliopistomaailmaa tutuksi Radio Rexin Campusradio kertoo tiistai-iltapäivisin asiaa yliopistomaailmasta, sen ilmiöistä ja ihmisistä. Ohjelmaa toimittavat Joensuun yliopiston opiskelijat Mika Kinnunen ja Milla Paumo. Campusradio on ohjelma, joka pyrkii esittelemään yliopistomaailmaa sellaisille, jotka eivät sitä niin hyvin tunne, Kinnunen tiivistää ohjelmapolitiikan. Campusradio on makasiinityyppinen ohjelma, jossa on mukana haastatteluja, uutisia sekä musiikkia. Ohjelman musiikkiosuudessa pyritään nostamaan Joensuun yliopiston uusi hallitus esiin paikallisia yhtyeitä ja muusikoita. Kevään aikana Campusradiossa on käsitelty muun muassa yliopiston esteettömyyskartoitusta, Kalevalaa ja Pohjois- Karjalan historiallista seuraa. Loppukeväästä olemme suunnitelleet juhlapäiviin liittyviä aiheita. Esimerkiksi vappuna käsittelemme vappua, Paumo kuvaa. Campusradion lähetyksiä voi kuulla vakiopaikalla tiistaisin kello Kevään viimeinen lähetys on 2. toukokuuta. Lähetykset jatkuvat ensi syksynä. Joensuun yliopiston hallituksen jäsenet on valittu seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Uuden hallituksen toimikausi alkaa 1. elokuuta. Opiskelijajäsenten toimikausi on kaksi vuotta. Uuden hallituksen kokoonpanoon kuuluvat rehtori Perttu Vartiainen ja vararehtori Teuvo Pohjolainen. Professoreja edustavat (varajäsenet suluissa) Tapani Pakkanen (Seppo Kellomäki), Jopi Nyman (Jorma Enkenberg) ja Pirkkoliisa Ahponen (Matti Tolvanen). Muiden opettajien, tutkijoiden ja muun henkilökunnan edustajia ovat taloussihteeri Tuula Ranne (lehtori Sakari Ylönen), yliassistentti Antero Puhakka (hallintopäällikkö Pertti Elsinen), lehtori Eeva Kuusela (lehtori Anu Haapala). Opiskelijoiden edustajia ovat Karri Heikkilä (Ari Mattila), Salla Remes (Tuomas Green) ja Tuomo Lukkarinen (Satu Hakola).

12 u n i v e r s teksti Harri Lukkarinen Joensuun yliopisto on tehokas ja taloudellinen Yleiskuvan Joensuun yliopiston asemasta suomalaisessa yliopistomaailmassa saa tarkastelemalla sen panosten ja tuotosten osuutta tulosalueittain toisaalta sen edustamilla koulutusaloilla, toisaalta kaikista yliopistoista ja koulutusaloista. Tarkastelu osoittaa, että yliopisto tuottaa enemmän perustutkintoja kuin sen osuus perustutkinto-opiskelijoista on. Lisäksi yliopisto tuottaa maistereita keskimääräistä edullisemmin. Yliopisto on myös tehokas tohtorien tuottaja eli se tuottaa enemmän tohtoreita kuin sen suhteellinen osuus jatkotutkinto-opiskelijoista on. Joensuun yliopistolla on perustutkintoopiskelijoista 4,9 prosentin osuus maan kaikista opiskelijoista ja 8,2 prosentin osuus edustamiensa koulutusalojen opiskelijoista. Maisterintutkinnoista yliopistolla on vastaavasti 5,4 prosenttia kaikista ja 10,3 prosenttia edustamillaan koulutusaloilla. Yliopisto tuottaa siis enemmän perustutkintoja kuin sen osuus perustutkinto-opiskelijoista on. Yliopiston kustannukset perustutkintokoulutuksen tulosalueella olivat 4,5 prosenttia kaikkien yliopistojen kustannuksista ja 9,5 prosenttia edustamiensa koulutusalojen kustannuksista. Yliopisto tuottaa näin ollen maistereita keskimääräistä edullisemmin. Jatkotutkinto-opiskelijoista Joensuun yliopistolla on 3,5 prosenttia kaikista ja 6,7 prosenttia edustamillaan aloilla. Tohtorintutkintoja yliopisto tuottaa 3,8 prosenttia kaikista ja 8 prosenttia edustamillaan aloilla. Yliopisto on siis myös tehokas tohtorien tuottaja eli se tuottaa enemmän tohtoreita kuin sen suhteellinen osuus jatkotutkinto-opiskelijoista on. Tulos on samansuuntainen, kun tarkastellaan tutkijakouluopiskelijoiden osuutta. Joensuun yliopistolla oli tutkijakouluopiskelijoita 3,2 prosenttia kaikista ja 7,2 prosenttia edustamillaan aloilla. Tohtorin tutkintojen osuus oli vastaavasti 3,8 prosenttia ja 8 prosenttia. Yliopiston kustannukset jatkotutkintokoulutuksen tulosalueella olivat 4,2 prosenttia kaikista ja 9,9 prosenttia yliopiston edustamilla koulutusaloilla. Näyttäisi siis siltä, että tohtoreita tuotetaan tehokkaasti, mutta tuhlailevasti. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: vuodesta 2004 lähtien yliopisto on panostanut erityisesti jatkotutkintokoulutukseen. Esimerkiksi tutkijakouluissa olevien opiskelijoiden määrä kasvoi vuodesta 2003 vuoteen 2005 noin 67 prosenttia (72:sta 120:een). Panostus ei vielä näy tohtoreiden määrässä tulosta on odotettavissa vasta vuodesta 2007 alkaen. Joensuun yliopiston tutkimushenkilökunnan määrä oli 2,9 prosenttia kaikista ja 6,2 prosenttia yliopiston edustamilla koulutusaloilla. Yliopiston kustannukset tutkimuksen tulosalueella olivat 3,6 prosenttia kaikista ja 7,6 prosenttia edustamillaan koulutusaloilla. Vastaavasti tieteellisiä julkaisuja tuotettiin 4,6 prosenttia (vuoden 2004 tieto) kaikista ja 11 prosenttia (vuoden 2004 tieto) Joensuun yliopiston edustamilla aloilla. Tämä osoittaa, että yliopisto tuottaa vähäisemmällä tutkijamäärällä ja vähäisemmällä rahoituksella lukumääräisesti enemmän tieteellisiä julkaisuja eli se on myös tällä sektorilla tehokas. Joensuun yliopisto on siis keskimääräistä tehokkaampi ja taloudellisempi keskeisillä tulosalueilla. Ennusteiden mukaan maistereiden ja tohtorien määrä lisääntyy merkittävästi seuraavan kolmen vuoden aikana ilman panosten määrän olennaista kasvua, jolloin yliopistosta tulee entistä tuottavampi ja taloudellisempi. 10

13 Kielipoliisi iskee Erkki Savolainen AK I E L I K O L U M N I Kielipoliisin käsikirja (Tammi 2005) on Pirkko Muikku-Wernerin toimittama uudenlainen kieliopas, joka pyrkii asiasisällöstä tinkimättä myös viihdyttämään lukijaa. Takakannen mukaan kielipoliisi on pilkuntarkka lainvartija, jonka tehtävänä on suomen kielen väärinkäytösten estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Kirja sisältää muun muassa kielipoliisin ohjesäännön, vihjeosoitteen sekä kokoelman kuulustelukysymyksiä. Siispä minäkin kannan tässä korteni kekoon. Pidätin viime syksynä kirjallisen viestinnän kurssillani Savonlinnassa kaikki ensimmäisten vuosikurssien opiskelijat viikkokausia kestävään tutkintaan. Operaatio oli naamioitu kielenhuollon harjoituksiksi sekä oppimispäiväkirjan pitämiseksi. Lopuksi oli kirjallisen kuulustelu, jota opetussuunnitelmassa kutsutaan tentiksi. Näin onnistuin saamaan tutkittavilta arvokasta todistusaineistoa sekä useita tunnustuksia ja monenlaisia selityksiä. Esitutkinnan jälkeen määräsin opiskelijat kirjoittamaan yhdyskuntapalveluna mahdollisimman huolitellulla kielellä kandidaatin tutkielman, jonka tarkastan vielä erikseen. Vain muutamat opiskelijat vapautuivat heti tutkinnan alussa niiden todistusten perusteella, jotka he olivat saaneet aiemmista kuulusteluista. Tuomarina ja päätöksentekijänä heidän asiassaan toimi tiedekunnan dekaani. Kielipoliisin vartiointitehtävä kohdistuu ennen muuta kaikille yhteiseen kirjoitettuun yleiskieleen. Tunnustusten mukaan opiskelijoilla on tekstiviestien kirjoittamisessa oma kielensä ja sähköpostiviestit kavereille ovat pitkälti puhekieltä. Messenger kuulemma toimii puhekielen ja kirjoitetun kielen tehosekoittimena. Eräät tosin olivat sitä mieltä, että yleis- ja puhekielen raja on hämärtynyt jo liikaa. Muuan kertoi miettineensä, syrjäyttääkö puhekieli lopulta kokonaan yleiskielen. Toinen katsoi, että välinpitämättömyys suomen kielestä on tarttunut myös uuteen opettajapolveen, jolloin yleinen vapautta suosiva käsitys vaarantaa väistämättä yleiskielen asemaa. Suomen kielen välimerkeistä pilkku on tunnetusti kielipoliisin lempilapsi ja herättää muissakin suuria tunteita. Opiskelijoiden mukaan vapaamuotoisissa sähköposti- ja tekstiviesteissä harva pysähtyy miettimään pilkutusta, ja siksi säännöt pikkuhiljaa unohtuvat. Syynä myönnettiin olevan myös laiskuus, kun ei jakseta opiskella pilkkusäännöissä tarvittavia lauseopin käsitteitä. Osaamattomuuden syyksi sanottiin myös ajanpuute, kun lukion äidinkielen kursseja on vähennetty. Eräs opettaja kuulemma korjasi oppilaiden aineista pilkkuvirheet mieluummin itse kuin opetti sääntöjä kunnolla. Ja vielä tämä: joissakin kouluissa painotetaan niin paljon vieraiden kielten pilkkusääntöjä, että ne menevät sekaisin suomen sääntöjen kanssa. Pitäisikö kielipoliisin rajavartiolaitoksen sulkea maan rajat vieraiden kielten vaikutukselta? Opiskelijoiden mielestä Suomen kielimaiseman muuttumiseen ovat vaikuttaneet eniten Internet ja vieraiden kielten opiskelu sekä matkustaminen. Mutta muutosta ei pidetty mitenkään huonona asiana. Vieraskieliset lainat eivät uhkaa suomen kieltä vaan rikastuttavat sitä. Sitaattilainojen taivuttamista pidettiin tosin hankalana, kun aina ei tiedä, miten sanat lausutaan. Ongelmallisin oikeinkirjoituksen asia, johon eräs opiskelija oli törmännyt, on nimi Ben Zyskowicz. Sitä kun on mahdoton kirjoittaa oikein ilman että tarkistaa nimen asun netistä. 11

14 u n i v e r s Yliopistoissa on paljon tutkimusta, joka jää kirjastoihin pölyttymään. Tarina kertoo, että esimerkiksi väitöskirjoilla on keskimäärin kolme lukijaa ja näistäkin kaksi lukee tuotoksen virkansa puolesta. Joensuun yliopistossa kolme vuotta toimineen Sivistyksen tarina -hankkeen yhtenä tavoitteena onkin ollut tutkimuksen tuominen lähemmäs useampia lukijoita ja television katsojia. Sivistyksen tarina -hanke Sana sivistys tuli suomen kieleen nykyisessä merkityksessään 1800-luvun alkupuolella, johdoksena sanasta siveä tai siviä. Suomen kielen sivistys-sana liittyy kiinteästi myös saksalaiseen Bildungtraditioon, jonka mukaan sivistys on ihmiseksi tulemista oppimisen kautta. Sivistyksen tarina -hankkeessa sivistystä on tutkittu usean tieteenalan tutkijoiden, opiskelijoiden ja dokumentin tekijöiden voimin, toteavat hankkeen vetäjät Päivi Harinen ja Juha Kauppila. Sivistyksen tarina -hankkeessa on yritetty palata tutkimuksen perusasioiden äärelle. Tuotantoon perustuvasta tehdasajattelusta on pyritty takaisin tekemiseen, jossa toteutuisivat luomisen ilo ja vapaus. Hankkeen seminaareissa on valmistunut perus- ja jatko-opiskelijoiden opinnäytteitä ja käsikirjoitettu Sivistyskansan tarina -dokumenttia, jonka on Yleisradion Avoimelle yliopistolle tuottanut joensuulaisen Markku Kurosen tuotantoyhtiö Fixidea Productions ja ohjannut elokuvaohjaaja Mikko Keinonen. Loppukesäksi hankkeesta on valmistumassa dokumenttisarjaan liittyvä kirja Opinpaikat sivistyksellisiä elämänkulkuja kansakunnan elämäkerrassa. Kirjassa kuvataan erilaisia sivistyksen ja oppimisen polkuja aina 1800-luvulta 2000-luvulle asti. J.V. Snellman on Sivistyskansan tarinan päähenkilö. Kuva YLE Kuvapalvelu. kirjoittajat Päivi Harinen, Esko Hartikainen, Leila Hurmalainen, Juha Kauppila Tarinoita sivisty Käsitteistä kuviksi Dokumentin käsikirjoittaminen on ollut monivaiheinen prosessi. Prosessiin osallistuminen on vaatinut osallistujilta pitkäjänteistä sitoutumista ja uskoa omiin ideoihin. On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka idealakanoista syntyi vähitellen valmis dokumentti. Erityisenä haasteena on ollut tieteellisten käsitteiden muuntaminen kuviksi ja draamalliseksi kerronnaksi. Erityisen mukavaa on ollut käsitteiden ja ajatusten pohtiminen kuvina ja prosesseina, toteaa historian tutkija Esko Hartikainen. Kolmiosaisessa sivistyskansan tarinan dokumentissa päähenkilönä esiintyy Johan Vilhelm Snellman, jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta. Keskustelukumppaneikseen hän saa sarjan eri jaksoissa muun muassa Uno Cygnaeuksen, Gustaf Johanssonin ja Minna Canthin. Snellman valittiin sarjan päähenkilöksi, koska suomalainen sivistysajattelu perustuu pitkälti snellmanilaisiin lähtökohtiin, sanoo Snellmanin kasvatusfilosofiasta väitöskirjaansa valmisteleva Leila Hurmalainen. Hanke on koonnut yhteen eri tieteenalojen edustajia. On ollut avartavaa tarkastella samoja asioita useiden eri tieteenalojen näkökulmista. Onhan ryhmäämme kuulunut historian, 12

15 Ohjaaja Mikko Keinonen (vas.) ja äänimies Sami Pasanen valmistautuvat Sivistyskansan tarinan kuvaukseen. a ja Sirja Möttönen yksestä sosiologian ja kasvatustieteen edustajia, aikuiskasvatuksen yliassistentti Sirja Möttönen toteaa. Toivottavasti tämä tieteenalojen välinen vuoropuhelu välittyy myös dokumentin katsojille ja kirjan lukijoille. Sivistyskansan tarina Sarjaa varten haastateltiin kaikkiaan pariakymmentä sivistyksen asiantuntijaa. Sarjassa ovat äänessä muun muas- Sirja Möttönen, Leila Hurmalainen, Esko Hartikainen ja Juha Kauppila pohtivat tiedesarjan ja oppikirjan käyttöä opetuksessa. sa kasvatustieteilijät Sirkka Ahonen, Juha Kauppila (Joensuun yliopisto), Kari Uusikylä, tietoyhteiskuntatutkija Ilkka Tuomi, filosofi Eero Ojanen, Snellman-tutkija Raimo Savolainen, kirkkohistorioitsijat Esko M. Laine ja Hannu Mustakallio (Joensuun yliopisto), sosiologi Leena Koski (Joensuun yliopisto) sekä mediatutkija Juha Herkman. Dokumentin osat: Sinivalkoinen sivistys, Sallittu hedelmä ja Arvon mekin ansaitsemme esitysajat: YLE TV1 ovat perjantaisin 21.4., ja kello 17.10, uusinta seuraavana sunnuntaina kello YLE Teema tiistaina 9.5. alkaen kello 19.30, uusinta keskiviikkona kello Joensuun yliopistossa käsikirjoitetulle kolmiosaiselle TV-dokumentille Sivistyskansan tarina Yle on arvioinut yli miljoonaan nousevaa katsojamäärää. Sarjan esittämisestä Yhdysvaltojen Minnesotan Twin cities public television -kanavalla neuvotellaan. 13

16 u n i v e r s teksti Kalle Ojatalo kuvat Varpu Heiskanen Koodi palvelee maahanmuuttaja-asioissa Helmikuun alussa toimintansa aloittanut Koodi on Joensuun seudun maahanmuuttajatyön koordinointiprojekti. Projektin toteutuksesta vastaa Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskus ja sen tarkoituksena on erityisesti Joensuun kaupungin maahanmuuttajatoiminnan kehittäminen ja koordinoiminen. Koodi on osa Joensuun kaupungin kansainvälisyysstrategiaa ja kestää vuoden 2007 loppuun. Koodi lähti liikkeelle, kun täydennyskoulutuskeskuksen kehittämispäällikkö Mari Pekkarinen otti yhteyttä Joensuun kaupungin yhteyspäällikkö Janna Puumalaiseen. Koodi tukee ulkomailta muuttaneita työnhaussa ja kieliopinnoissa. Ilman apua koulutetun ja kielitaitoisenkin maahanmuuttajan on vaikea pärjätä. Projektipäällikkönä Koodissa työskentelee Riitta-Liisa Koponen ja palveluohjaajina toimivat Irina Tere sekä Saija Huttunen. Koodin toimintaa rahoittavat TE-keskus, Euroopan sosiaalirahasto, Joensuun kaupunki sekä pienemmässä mitassa Perlos ja Abloy. Koodi antaa yksilöllistä ohjausta Koodin yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi työnantajat, Suomen Punaisen Ristin rahoittama Vatakka-toimintakeskus, eri viranomaistahot ja koulutusorganisaatiot. Projektin tavoitteena on päivittää Joensuun kaupungin maahanmuuttajatyön ohjelma ja tuottaa uutta monikielistä materiaalia. Kun Suomeen halutaan työssäkäyviä maahanmuuttajia, täytyy huomioida, että se vaatii yksilöllistä ohjausta ja koulutusta. Projekti auttaa maahanmuuttajia työnhaussa ja suomen kielen opinnoissa sekä neuvoo asiakkaita toimimaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Välillä Koodin henkilökunta jalkautuu kentälle ja luo yritysvierailuilla kontakteja työnantajien ja maahanmuuttajien välille. Koodia mainostetaan myös neuvontapisteenä, josta eri tahot voivat kysyä esimerkiksi luotettavaa maahanmuuttajataustaista työntekijää, työharjoittelijaa, kielen kääntäjää tai vaikkapa asioimistulkkia. Kontaktien luominen maahanmuuttajien ja työnantajien välille on tärkeää, koska useilta maahanmuuttajilta puuttuvat suomalaiset ystävät ja tuttavat, jotka luovat onnistuneen työnhaun vaatiman sosiaalisen verkoston. Koodi pyrkii osaltaan rakentamaan tätä tarvittavaa yhteyttä. Saatamme lähteä esimerkiksi esittelemään uutta ihmistä rakennustyömaalle, mikä helpottaa työn saamista, Koponen kertoo. Kun Suomeen halutaan työssäkäyviä maahanmuuttajia, täytyy huomioida, että se vaatii yksilöllistä ohjausta ja koulutusta, Koponen sanoo. Työpaikka haaveena Anzhela Purmonen on kotoisin Segezhasta Venäjän Karjalasta. Hän muutti Suomeen kahdeksan vuotta sitten. Purmonen on saanut Venäjällä ekonomin koulutuksen, ja hän on toiminut palkanlaskijana Segezhassa. Purmonen tuli Koodiin mukaan noin kuukausi sitten, kun Saija Huttunen soitti hänelle ja kysyi, haluaisiko hän työharjoitteluun Joensuun seudun kansalaisopistolle. Purmonen työskentelee nyt kansalaisopiston vastaanotossa. Hän on aiemmin toiminut asiakaspalvelutyössä Kontiolahden kansalaisopistossa. Purmosen mukaan maahanmuuttajan on hyvin vaikea työllistyä varsinkin ilman suomalaista tutkintoa. Siksi hän suunnitteleekin tutkinnon suorittamista täällä. Haaveenani on löytää työpaikka, Purmonen toteaa. Juha Pasanen toimii kielten suunnittelijaopettajana Joensuun seudun kansalaisopistossa. Pasanen kehuu Purmosta joustavaksi ja ystävälliseksi sekä hyväksi ohjattavaksi. Pasanen näkisi mielellään kansalaisopiston vastaanotossa vakinaisesti palkatun henkilön, jolla on monikulttuurinen tausta. Pasasen mukaan vastaanotto on tärkeä paikka, talon henki ja palvelualttius mitataan siellä. Hän arvioi, että jo noin kymmenen prosenttia kansalaisopiston asiakkaista puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Suuri osa 14

17 Jamal Ben Dahoud opiskelee suurtalouskokiksi. puhuu äidinkielenään venäjää. Siksi ihanteellinen henkilö vastaanotossa puhuisi suomea, venäjää ja englantia, Pasanen toteaa. Monikulttuurisuutta Pasanen kuvaa haastavaksi, aina oppii jotain uutta ja asioita joutuu perustelemaan. Mikään ei ole itsestään selvää. Oman kulttuurin asiat muuttuvat näkyviksi, Pasanen sanoo. Kulttuurieroja huomaa esimerkiksi ihmisten tavoissa hoitaa asioita. Joidenkin kanssa tulee olla yhteydessä sähköpostitse tai kasvokkain. Joidenkin kanssa asiat hoituvat sen kummemmin suunnittelematta, Pasanen kertoo. Koodi välitti työpaikan Jamal Ben Dahoud muutti Marokon Agadirista Suomeen nelisen vuotta sitten. Hän on naimisissa ja pienen lapsen isä. Hän puhuu jo hyvin suomea, vaikka alussa kieliopinnot tuottivat tuskaa. Dahoudilla on takanaan englannin kielen yliopisto-opintoja Marokossa. Suomessa hän on opiskellut ravintola-alaa ja valmistuu pian Anzhela Purmonen työskentelee Joensuun seudun kansalaisopiston kansliassa. suurtalouskokiksi. Ravintola-ala oli luonteva valinta minulle, koska olen jo Marokossa työskennellyt kokkina, Dahoud kertoo. Saija Huttunen kertoi Dahoudille Deli Chinassa kesällä avautuvasta työpaikasta, ja Dahoud pääsee kesällä aloittamaan työt siellä. Omatoimisen työnhaun kautta en ole saanut työtarjouksia Joensuun ravintoloista, Dahoud sanoo. Dahoud toivoo jatkossakin asuvansa Joensuussa. Elämä on täällä rauhallisempaa ja parempaa kuin Etelä-Suomessa. 15

18 u n i v e r s teksti Jesse Varis kuva Sampo Kokkonen Insinööristä diplomi-insinööriksi täydennyskoulutusta Joensuussa Syksyllä 2004 käynnistyi Joensuun yliopiston tiloissa Modernit suunnittelu- ja valmistusmenetelmät konetekniikassa -täydennyskoulutusohjelma, joka pätevöittää ohjelmaan osallistuvat 29 opisto- ja ammattikorkeakouluinsinööriä diplomi-insinööreiksi. Insinööristä diplomi-insinööriksi -täydennyskoulutukselle näyttää olleen tilausta, sillä hakemuksia koulutukseen tuli keväällä 2004 kaikkiaan 79 kappaletta. Joensuun Tiedepuistossa toimivan Imtecin johtaja Jyrki Peltomaan mukaan suuri hakijamäärä kertoo paitsi koneenrakennuksen vahvasta kehityksestä maakunnassa myös kovan kilpailun tuottamasta tarpeesta kehittää ja erikoistaa yritysten ja insinöörikunnan osaamista. Peltomaa, joka on myös yksi täydennyskoulutusohjelman opiskelijoista, näkee koulutuksen hyödyn siirtyvän nopealla aikavälillä yrityksiin muun muassa opiskelijoiden tekemien erikois- ja diplomitöiden kautta. Uskoisin, että tämän tyyppiselle koulutukselle olisi kysyntää vielä useita kursseja eteenpäin, sillä alueen yritykset ovat päässeet aidosti vaikuttamaan koulutuksen sisältöön. Yritysten toivelistalta koulutukseen on sisällytetty muun muassa johtamistaitoja ja investointien hallintaa. Työn ohessa suoritettavan ohjelman laajuus on 80 opintoviikkoa, joka yhdessä aiemmin suoritetun tutkinnon ja 20 opintoviikon laajuisen diplomityön kanssa täyttää Lappeenrannan teknillisen yliopiston konetekniikan osaston DI-tutkinnon vaatimukset. Noin kolme vuotta kestävä koulutus antaa osallistujille valmiuksia kustannustehokkaiden suunnittelu- ja valmistusmenetelmien hyödyntämiseen nykyisten tuotteiden sekä uusien innovatiivisten tuotteiden ja valmistusteknologioiden osalta. Konetekniikan opintojen lisäksi koulutus sisältää diplomi-insinööriltä vaadittavat perusopinnot sekä perustiedot liiketaloudesta ja johtamisesta. Haalarit kuitattu ja vappuasustepuoli täten ainoastaan tupsulakkia vajaa. 16

19 Aikuisopiskelijat vahvasti motivoituneita Täydennyskoulutusohjelma edellyttää opiskelijoilta paljon itsenäistä työskentelyä, sillä lähiopetusta on vähemmän kuin perusopiskelijoilla. Lähiopetusta annetaan kahtena tai kolmena viikonloppuna kuukaudessa. Koulutuspaikkana toimii pääasiassa Joensuun yliopisto. Lappeenrannan käynnit rajoittuvat lähinnä laboratoriotöiden tekemiseen. Vapaa-ajan ongelmia ei todellakaan ole ollut opiskelujen aloittamisen jälkeen. Opiskelu on tahtonut syödä ajan tehokkaasti muilta harrasteilta, vahvistavat koulutukseen osallistuvat Annika Saukkonen ja Markku Pirinen. Molemmat kuitenkin kehuvat opiskelijaryhmän hyvää opiskelumotivaatiota ja yhteishenkeä. Vaikka porukka opiskeleekin tosissaan, niin pienelle huumorille löytyy kuitenkin aina sijaa, kertoo Pirinen. Vahvaan opiskelumotivaatioon on kiinnittänyt huomiota myös täydennyskoulutusohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja, hitsaustekniikan professori Jukka Martikainen Lappeenrannan teknillisen yliopiston konetekniikan osastolta. Varsin positiivinen joukko tämä täällä Joensuussa on. Kun katselee opintosuorituksia, niin ei siellä juurikaan jälkeenjääneisyyttä ole. Lähes kaikki suorittavat tentit sitä mukaan, kun niitä tulee ja rästiin jäänneille on olemassa selkeät syyt. Opetuksellisia haasteita Varsinaisten aineopintojen ja syventävien opintojen opetuksesta vastaavat pääasiassa Lappeenrannan teknillisen yliopiston asiantuntijat. Matemaattisluonnontieteellisissä ja muissa perusvalmiuksia antavissa opinnoissa ovat kouluttajina toimineet myös Joensuun Uskoisin, että tämän tyyppiselle koulutukselle olisi kysyntää vielä useita kursseja eteenpäin, sillä alueen yritykset ovat päässeet aidosti vaikuttamaan koulutuksen sisältöön. yliopiston opettajat. Martikaisen mukaan viikonloppuun ajoittuva opetustyö on ollut joillekin opettajille uusi ja vähän vieraskin kokemus. Samoin niukat lähiopetustunnit on koettu haasteellisiksi, varsinkin kun opiskelijat ovat varsin innokkaita keskustelemaan. Myös opiskelijoiden vahva työelämätausta on mietityttänyt joitakin opettajia, sillä luennolla esitettävät kysymykset ovat kohtuullisen haastavia verrattuna perusopiskelijoiden esittämiin, eikä niihin välttämättä löydy siltä istumalta vastausta. Kyllä minäkin kirjoittelen paperin nurkkaan aina jotakin mitä on tullut keskusteluissa esille, vaikka vuosikymmeniä olenkin opettanut. Vaativista opetustilanteista saa paljon itsekin, toteaa Martikainen. Vappuna virallisesti teekkareiksi Opiskelijoilla on käsillä mielenkiintoiset ajat, sillä vappuun mennessä 50 opintoviikkoa täydennyskoulutusohjelmassa suorittaneet kastetaan ja lakitetaan juhlallisesti teekkareiksi. Tällöin voi myös vaihtaa täydennyskoulutusopiskelijan statuksen virallisesti Lappeenrannan teknillisen yliopiston opiskelijaksi. Lukukausi ei ole kuitenkaan vappuna vielä lähelläkään päätöstä, sillä luennot jatkuvat aina kesäkuun puoliväliin saakka. Syksyn luennot alkavat puolestaan elokuun lopussa, joten kesällä ennättää kuitenkin hieman hengähtääkin lopputyön aiheen miettimisen lomassa tietenkin. Itä-Suomen lääninhallituksen Euroopan sosiaalirahaston tavoite 1-ohjelmasta rahoittaman ohjelman toteuttaa Lappeenrannan teknillinen yliopisto yhdessä Joensuun Tiedepuisto Oy:n ja Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kanssa. Haetaan ehdokkaita tasa-arvopalkinnon saajaksi Joensuun yliopisto myöntää Flooran päivän juhlassa tasa-arvopalkinnon Joensuun yliopiston piirissä toimivalle henkilölle tai yhteisölle, joka on edistänyt tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Palkinnon tarkoituksena on nostaa tasaarvotietoisuutta Joensuun yliopistossa myönteisellä tavalla, innostaa keskusteluun tasa-arvoasioista ja edistää tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen työyhteisön ja opiskeluilmapiirin kehittämistä. Palkinnon saajasta odotetaan esityksiä yliopiston piirissä toimivilta henkilöiltä tai yhteisöjen edustajilta. Esitykset pyydetään toimittamaan hallintoviraston kirjaamoon 9.5. mennessä. Palkinnonsaajan valitsee esitysten perusteella palkintokomitea, jonka muodostavat Joensuun yliopiston tasa-arvoneuvottelukunnan, ylioppilaskunnan ja Joensuun Tutkijanaiset ry:n edustaja sekä naistutkimuksen professori. Lisätietoja palkinnon perusteista antavat tasa-arvoneuvottelukunnan puheenjohtaja Pirkkoliisa Ahponen (p. 4215, ja sihteeri Taru Kontkanen (p. 2388, taru. Postmoderni muuttaa ihmistä Karjalan teologinen seura järjesti 6. huhtikuuta Joensuun yliopistolla yleisöillan aiheesta Globalisaation ajan teologia. Valtioneuvoston kanslian päällikkö, valtioneuvos Risto Volanen alusti tilaisuudessa. Volanen pohti länsimaisen ihmisen mentaliteetin rakentumista vuoden aikana. 17

20 u n i v e r s teksti Minna Surakka kuva Arja Parviainen Kääntäjä keskiössä, tulkki tapetilla IV Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumi Savonlinnassa Neljättä kertaa järjestetty Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumi KäTu2006 pidettiin Savonlinnassa huhtikuuta. Kääntäjien, tulkkien ja käännöstieteen tutkijoiden yhteistyöfoorumina toimiva symposiumi järjestetään vuosittain eri yliopistoissa yhteistyössä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton opettajien ja tutkijoiden jaoston kanssa. Symposiumivuoron osuminen Joensuun yliopistolle juuri tänä vuonna sattui sopivaan saumaan: Kansainvälisen viestinnän laitoksen edeltäjä, Savonlinnan kieli-instituutti, liitettiin osaksi Joensuun yliopistoa 25 vuotta sitten, ja laitos toimii parhaillaan viimeistä lukukautta itsenäisenä laitoksena. Hallintorakenteen uudistuksen jälkeen kääntämisen ja tulkkauksen koulutusohjelmaa toteutetaan osana humanistisen tiedekunnan vieraat kielet ja käännöstiede -oppiaineryhmää. Käännöstieteen tutkimus keskittyy kääntäjiin KäTu2006-symposiumin teemaksi oli valittu kääntäjä keskiöön. Varsinaisen käännöstieteellisen tutkimuksen alkuaikoina 1980-luvulla kääntäjät ja tulkit joutuivat aluksi marginaaliin, sillä tutkimus oli lingvististä ja keskittyi teksteihin. Alusta alkaen tutkijoissa on kuitenkin ollut myös niitä, joita on kiinnostanut kääntäjä tai tulkki päätöksentekijänä ja aktiivisena toimijana. Kääntäjää ja tulkkia tarkasteltiin symposiumiesitelmissä muun muassa ideologisena toimijana, käännöskritiikin kohteena, vieraan kulttuurin merkkiteosten välittäjänä, kielen ja kulttuurin uudistajana sekä työyhteisön jäsenenä. Symposiumiesitelmissä kuultiin myös viittomakielen tulkkien ja kääntäjien näkökulma. Symposiumissa pohdittiin myös kääntäjänkoulutusta, erityisesti sen suhdetta työelämään, ja perustettiin työryhmä, jonka tehtävänä on luoda yliopistoille suositukset tai laatia ohjeistus osana opiskelua teetettävistä todellisista käännös- ja tulkkaustoimeksiannoista. Lisäksi ennen varsinaisen symposiumin alkua järjestettiin erityisesti opiskelijoille tarkoitettu Kääntäjänä käännöstoimistossa -tapahtuma, jonka esityksissä valotettiin kääntäjän ja lokalisoijan työn arkea. Kääntäjä kasvaa ja kutistuu Toinen symposiumin plenaristeista, Kansainvälisen viestinnän laitoksen professori Riitta Jääskeläinen, tarkasteli esitelmässään kääntäjän muuttumassa olevaa asemaa käännöstieteessä ja työmarkkinoilla. Yhtäältä kääntäjä on noussut käännöstutkimuksen keskiöön ja kääntäjien ja kääntämisen näkyvyys on kasvanut. Osaltaan tähän on vaikuttanut kansainvälistyminen, joka lisää kääntämisen ja tulkkauksen tarvetta; esimerkiksi EU:n käännösbudjetin arvioidaan nousevan yli miljardiin euroon kuluvana vuonna. KäTu2006 keräsi Savonlinnaan ison joukon alan asiantuntijoita ja opiskelijoita. Toisaalta kääntäjien asema työmarkkinoilla on heikentymässä: toimeksiantajat odottavat yhä useammin saavansa hyvää, nopeasti ja halvalla, eivätkä edelleenkään tunne kääntäjän työtä tai sen vaatimuksia kovin hyvin. Jääskeläinen toivoikin kääntämisen tutkimuksen tuottavan jatkossa entistä enemmän tutkittua tietoa kääntäjän työstä ja asemasta. 18