Isovanhemmuus on tärkeä tehtävä

Transkriptio

1 Kristelli Kristillisen Eläkeliiton jäsenlehti 4/2014 Isovanhemmuus on tärkeä tehtävä sivu 10 Japani ei lakkaa yllättämästä sivu 14 Ei täydellistä, mutta täyttä elämää sivu 6

2 Kristelli 4/2014 Kristillisen Eläkeliiton jäsenlehti Julkaisija Kristillinen Eläkeliitto ry Päätöimittaja Päivi Kyyrö puh Toimitussihteeri, toimittaja Mirka Kallio Taittaja Taina Lassila Toimituksen osoite: Arttolantie Helsinki puh toimisto@krell.fi Painopaikka: Erweko Oy ISSN-L ISSN Kristelli No 5/2014 ilmestyy Seuraavaan lehteen tarkoitetut aineistot tulee toimittaa viimeistään Lehteen lähetettävästä aineistosta on hyvä sopia etukäteen toimituksen kanssa. Kirjoituksista tai kuvista ei makseta palkkota ellei asiasta ole erikseen sovittu. Kuvat ja muu materiaali palautetaan pyynnöstä. Tässä lehdessä: Päätoimittajan mietteitä: Keitä ne ovat nuo sankarit? Päivi Kyyrö... 3 Muistojen voima... 4 Ei täydellistä, mutta täyttä elämää Mirka Kallio... 6 Puheenjohtajan palsta: Syksy piristää Ensio Koitto... 9 Isovanhemmuus on tärkeä tehtävä Mirka Kallio...10 Vantaan Kristilliset Eläkeläiset ry...12 Juhlasivut: Kristillisen Eläkeliiton syysjuhla...13 Japani ei lakkaa yllättämästä Mirka Kallio...14 Eläkeläiset päättämään omista rahoistaan Erja Ekholm...17 Luonnollista: Haukitarinaa Ensio Koitto...18 Lukijan kynästä...19 Verkkoasioinnissa palvelu nopeutuu Katri Pyykkö...20 Vieno Saarisen muistolle...21 Ajatuksia uskosta: Rakkaus on rutiineissa Hanna Forsgren-Autio...23 Tervetuloa vanhuus Veikko Marttinen...24 Sivulla 6 Joensuulaisen Valoisa Vanhuusyhdistyksen uusi puheenjohtaja Leo Vatanen kertoo mietteistään. Lisääthän lähettämiisi aineistoihin nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi. Laita kuvien yhteyteen myös kuvaajan nimi ja hänen yhteystietonsa. 2

3 Keitä ne ovat nuo sankarit? Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Me ollaan sankareita elämän ihan jokainen, laulaa J.Karjalainen. Sankareiksi nostetaan monesti niitä, jotka ovat saavuttaneet mitaleja tai tehneet merkittäviä urotöitä. Heidän lippunsa liehuu korkealla ainakin siihen asti, kunnes tulee epäonnistuminen tai sankarin heikkoudet tulevat päivänvaloon. Siitä media saa jälleen uutta jutun aihetta. Toisaalta joku voi etsiä ihan tarkoituksella sankaruutta negatiivisen viestinnän avulla. Se, keitä pidämme sankareina, kertoo paljon meistä. Se kertoo, mitä pidämme tärkeänä ja hyveellisenä, mihin uskomme. Se voi kertoa myös yhteiskuntamme arvomaailmasta. Elokuvien ja kirjojen sankareihin liittyy yleensä aina jokin heikkous. Heidän heikkoutensa voivat johtaa heidät suoranaiseen tuhoon. Löytyyhän tällaisia kertomuksia myös Raamatun henkilöistä. Erittäin hyvä esimerkki on Simson. Hän sai merkittävät fyysiset voimat käyttöönsä, mutta joutui heikkoutensa valtaan ja paljasti salaisuutensa petolliselle naiselle, ja joutui siksi kärsimään kohtalokkaan tappion. Päätoimittajan mietteitä Monia vuosia sitten tein opiskelujeni lopputyön lähetystyöntekijä Anna Yrjölän elämänvaiheista. Anna avioitui lähetystyöntekijä Toimi Yrjölän kanssa. Heillä oli 1940-luvulla viisi lasta, joiden kanssa he matkasivat sisällissodan keskelle Kiinaan. Kiinnostuin Annasta siksi, että hän ei ollut kovinkaan paljon esillä julkisuudessa, vaan usein perheen lähetystyöstä kerrottiin aviomiehen kautta. Kuitenkin ymmärsin viiden lapsen äitinä, että liikkuminen viiden pienen kanssa silloisissa olosuhteissa ei voinut olla kovin helppoa. Aviomies oli usein pitkiä aikoja poissa, ja näin äidin täytyi selvitä yksin monista vaikeista tilanteista. Minulle Annasta tuli todellinen arjen sankariäiti. Hän teki merkittävän arkiston elämästään kirjoittamalla kirjeitä kotiväelleen Suomeen. Sadat kirjeet kertoivat arjesta, tosin hyvin myönteisellä tavalla, kuten Annan tapaan kuului. Viime kesä vei läheltäni erään arjen sankarin, joka ei pitänyt itsestään ääntä. Hän oli minun rakas Inkeri-anoppini, joka teki merkittävää työtä lasten parissa plastiikkakirurgisella osastolla mm. huuli ja suulakihalkiopotilaiden sekä palovammapotilaiden sairaanhoitajana. Hän kantoi monin eri tavoin kortensa kekoon lähetystyössä ja rukoustyössä. Hän oli myös mummi, jonka lapseni tulevat muistamaan varmasti lämmöllä. Hän oli minulle korvaamaton apu lasten hoidossa. Lähes koko elämänsä ajan hän kärsi vaikeista sairauksista, mutta jaksoi siitäkin huolimatta kylvää positiivista asennetta ympäristöönsä. Kuitenkaan hänen työtään tai merkitystään ei laajemmin noteerattu. Hänen urotöistään ei kirjoitettu mediassa eikä hän kirjoittanut koskaan elämästään kirjaa. Harva hänen lähelläänkään tiesi, kuka hän todellisuudessa oli. Kaikki eivät halua tulla näkyviksi sankareiksi. Heille riittää, että he saavat tehdä annetun tehtävän kaikessa hiljaisuudessa. Voi olla kuitenkin niinkin, että heidän lähellään on ollut suuria persoonia, joiden varjoon he ovat aina jääneet. Joidenkin tosin on tarkoitus kukoistaa varjossa, kuten kukkien, jotka eivät kestä liikaa auringonpaistetta. Ne saavat parhaan kukoistuksensa sopivan varjoisissa kiven koloissa. Toisaalta on myös hyvin sääli, jos emme huomaa näitä varjoissa kasvaneita, kuule heidän tarinoitaan. Heidän salaiset arkistonsa voisivat avata aarteita, joista voisimme ammentaa voimaa elämään vuosikymmeniksi. Ehkä se toisi iloa myös heille itselleen. Vaatimattomuus on kaunista, mutta on sillä toinenkin puoli, se jättää lähimmäiset arvokkaan tiedon ulkopuolelle. Avoimuus lisää aina avoimuutta, ja jokainen ihminen on laulun arvoinen, niin kuin hänen elämänsäkin. Nouskaa siis arjen sankarit piilopaikoistanne ja antakaa muistojen tuulen puhaltaa pöytälaatikkojenne salaisiin aarrekätköihin. Päivi Kyyrö Kuva: Sakari Röyskö 3

4 Muistojen voima Kristillisen Eläkeliiton teemana vuonna 2014 on muistojen voima. Julkaisemme palstalla tapahtumaan, esineeseen, henkilöön tms. liittyviä lyhyitä tekstejä ja kuvia. Lähetä muistosi toimituksen osoitteeseen. Palautamme materiaalin pyydettäessä. Mikäli lähetät valokuvia, niin varmistathan, että sinulla on oikeus antaa kuva julkaistavaksi. Voipytyn tarina Teksti Sirkka Kanto Nurmijärveltä Muistan tämän voipytyn lapsuudenkodistani. Oli sota-ajan jälkeinen aika. Voi oli kortilla. Jokaisella perheenjäsenellä oli oma elintarvikekortti, jolla sai kuukausittain annoksen voita. Pelkkä voi ei riittänyt, vaan sitä piti jatkaa margariinilla. Minäkin sekoitin monta kertaa äidin apuna voin ja margariinin tähän pyttyyn. Mentyäni naimisiin, sain pytyn omaan kotiini. Vuosia kului. Muutimme monta kertaa ja pytty seurasi aina mukana. Nuorin tyttäremme pudotti vahingossa vanhan pytyn lattialle, jolloin se meni sirpaleiksi. Hän oli siitä hyvin pahoillaan. Nähtyään, kuinka surullinen olin, hän yritti liimata sirpaleet paikoilleen. Aina, kun katson liimattua pyttyä, muistan laulun Olen särkynyt saviruukku, pala palalta murtui pois Seuraavana jouluna tyttäremme osti säästörahoillaan uuden samanlaisen pytyn. Olin iloinen ja yllättynyt saamastani joululahjasta. Minäkin sekoitin monta kertaa äidin apuna voin ja margariinin tähän pyttyyn. 4

5 Muistoja lapsuudesta! Asuin lapsuuteni perheyhteisössä, johon kuului kolme sukupolvea; meidän perhe ja äitini vanhemmat, siis mummo ja pappa. Hilda, pieni ja pyöreä, Taavetti, pitkä ja laiha. Isäni kävi kodin ulkopuolella työssä, äitini oli kotiäiti, hoiti kodin, lapset ja teki navettatyöt (meillä oli 1 3 lehmää, joskus sika). Olen kuudesta sisaruksesta nuorin, kaikki muut ovat syntyneet 1940-luvulla, minä Vanhempien ollessa työelämässä muistan mummolla ja papalla olleen aikaa minulle. Olin lapsena aika pelokas, säikyin ja pelkäsin esimerkiksi kovaa tuulta. Sellaisissa tilanteissa mummoni meni lääkekaapilleen, otti Ruusuntippoja, tiputti sitä sokeripalaan ja antoi minulle, että rauhoittuisin. Muistan vieläkin vuosikymmenten takaa sen hajun ja maun! Tuosta samaisesta lääkekaapista sitten hiukan isompana annoin mummolle närästöksen taplettia kun tarve vaati. Isovanhempani asuivat meillä. Heillä oli oma kamari, mutta elivät omassa taloudessaan. Ruuat tehtiin yhtä aikaa ja syötiin yhdessä. Oli siinä pöydänympärys täynnä. Muistan, kun pappa istui penkin päässä ja sanoi, että tule vaan lähemmäks istumaan, vaikka itsellä oli vaan toinen kannikka penkillä. Äiti pesi myös papan ja mummon vaatteet, ja kun oli pyykkipäivä, niin mummo tarjosi äidille pyykkikahvit; laittoi kupit, sokerikon ja kermakon, ja olihan siinä nisuakin. Sitten hän aina sanoi että kiitoksia ensinnii ja ehkä he maksoivat vähän palkkaa pyykinpesusta. Tämä Arabian pikkuinen kermakko on myöhemmin kulkeutunut minulle ja on ihana muisto mummosta. Pappa sanoi nimeni muodossa Eela. Yleensä hän kävi kaupasta itse hakemassa ostokset, mutta joskus pyysi minua pikkuostoksille. Hän tuumasi: Käytkö Eela kaupassa ostamassa sylttyä (aladoopia) ja yks aski Fennia 2, ja osta itelles latriskapötky tai tikkukaramelli? Ja minähän menin mielelläni! (Nykyään ei tupakan ostaminen niin vaan onnistuisi!) Pappa piti minua myös sylissä, mutta kun hän oli laiha ja minä myös, ei kauan kärsinyt, kun luut painoi vastakkain. Leikkasin myös papan korvista saksilla karvoja ja hän varoitti että elä vaan leikkaa korvanlehteen! Oma lukunsa ovat hauskat tai vähän pelottavatkin jutut, joita mummo ja pappa kertoivat meille lapsille iltaisin, jos vanhemmat olivat jossain kylässä. Pappa kertoi sota-ajasta, venäläisistä sotavangeista ym. Jos jutut olivat mummon mielestä liian pelottavia lasten kuulla, hän kyllä huomautti siitä sanoen, tuollasia lasten kuullen. Mummollani oli tapana joka ilta tulla vielä tupaan käymään ja laittaa rautainen kooli, vesikauha, ylösalaisin lieden nurkalle, ettei se jäänyt yöksi veteen likoamaan. Sitten toivotti hyvvee yötä! Ristiriitojakin oli, tosin tajusin ne vasta aikuisena. Äidin veli oli kaatunut sodassa ja se oli raskas isku mummolle ja papalle! Isäkin oli ollut sodassa, haavoittui mutta selvisi. Isä tuli uskoon joskus minun syntymäni tienoilla ja äitini minun ollessa noin 6v. Katkeruus oli hiipinyt varsinkin papan sydämeen ja ehkä isän uskovaisuus myös vaikutti siihen, että hän suhtautui isään aika pilkallisesti ja nurjasti. Muistan, että isä ei tästä välittänyt, ei vastannut samalla mitalla. Mikä ihaninta, isä ja pappa saivat sovittua asiat ennen papan kuolemaa! Olisi niin paljon vielä kerrottavaa, mutta tulee liian pitkä juttu! Meillä kaikilla sisaruksilla on suurennettu kuva papasta, jossa hän on sukulaispaikassa hevosen kanssa. Kuvan nimi on: Pappa ja Pannilan hevonen! Se on rakas kuva meille kaikille ja usein muistelemme sisarusten kesken mummoa ja pappaa, kuin myös isää ja äitiä, ja siunaamme heidän muistoaan! Hartain toiveeni on, että kerran näemme vielä toisemme Kirkkauden majoissa! Rakkain terveisin Eila Ellu Närhi, Pieksämäki. 5

6 Sanon yleensä mieluummin, että usko tuli minuun kuin että minä tulin uskoon, Leo Vatanen kertoo. Ei täydellistä, mutta täyttä elämää Vastikään 60 vuotta täyttänyt Leo Vatanen on joensuulaisen Valoisa Vanhuus-yhdistyksen uusi puheenjohtaja sekä uskollinen seurakunnan vastuunkantaja. Teksti ja kuvat Mirka Kallio 6

7 Suomen kesä oli kauneimmillaan heinäkuun viimeisellä viikolla. Maisemat muuttuivat hetki hetkeltä yhä upeammiksi junani lähestyessä Joensuun asemaa. Tunsin oloni etuoikeutetuksi istahtaessani samalla viikolla 60 vuotta täyttävän Leo Vatasen seuraan idylliseen, vanhassa puutalossa sijaitsevaan ravintolaan. Vatanen jakoi edesmenneen sairaalateologi Erik Evalsin viisauden siitä, että ihmisen on uskallettava elää elämäänsä. Sairaalassa työskennellessään hän oli saanut kohdata sen, mitä ihmiset käyvät läpi viimeisinä päivinään. Elämätön elämä painaa monen mieltä, oli Evals todennut. Siinä riittää pohdittavaa kaiken ikäisille, sillä jokainen päivä on lahjaa, eikä kukaan tiedä etukäteen päiviensä määrää. Teki mitä tahansa, niin arvostelijoita löytyy aina, mutta vapauteen Kristus meidät vapautti. Jumala ei tahdo riistää meiltä meidän persoonaamme. Jos hän olisi halunnut tehdä kaikista samanlaisia, hän olisi sen tehnyt, Vatanen pohtii. Vatanen on toiminut lähes 30 vuotta yrittäjänä, ensin huoltoasemalla ja myöhemmin hautaustoimistossa. Tällä hetkellä hän pyörittää realisointipalvelua yhdessä poikansa Mikon kanssa. Hän muistelee hyvillä mielin sitä, että jo lapsesta saakka hänelle opetettiin, että leipä on ansaittava omalla työllä. Näin hän oppi arvostamaan työntekoa pienestä pitäen. Hengellisiä asioita ei kotona pidetty erityisen paljoa esillä. Kirkossa käytiin harvakseltaan, lähinnä Jouluna tai juhlapyhinä. Lapset laitettiin pyhäkouluun ja iltarukous luettiin. Sukupolvien ajan suvussa kulkenut iltarukous on painunut pysyvästi mieleen, ja se on opetettu myös omille lapsille ja lastenlapsille. Syliisi rakas Jeesus nukkua meidän taasen suo enkelisi kaitsijaksi käske vuotehemme luo Solmuja auki Vasta aikuisiällä, 30-vuotiaana, henkilökohtaisten kriisien kautta Vatanen löysi suhteen Jumalaan. Sanon yleensä mieluummin, että usko tuli minuun kuin että minä tulin uskoon, hän kertoo ja jatkaa uskoontulon olleen hänen elämänsä suurin käännekohta. Silloin elämän monet umpisolmut alkoivat aueta. Samalla kirkastui myös, että hän tahtoo olla keskusteluapuna heille, joilla on vaikeaa elämässään. Omien vaikeuksien pohjalta empatia muita kohtaan syntyi luonnollisesti ja näin hänen vaikeille elämänkokemuksille löytyi käyttöä. Vatanen päätyi moniin seurakunnan vapaaehtoisja vastuutehtäviin. Hän on vaikuttanut niin seurakuntaneuvostossa, kirkkoneuvostossa kuin piirineuvostossakin vuosikymmenten ajan. Hän on myös toiminut sielunhoitajana ja vapaaehtoisena monissa seurakunnan eri toimintamuodoissa, kuten Tuomasmessussa ja Sanan ja rukouksen illoissa. Erityisen rakkaaksi työmuodoksi hän mainitsee miesten keskustelu-ja olohetken. Sitä hän alkoi vetämään 22 vuotta sitten yhdessä diakoniatyöntekijän kanssa, ja sama miestentyö on voimissaan edelleen. Joukko vuotiaita miehiä kokoontuu joka toinen viikko Noljakan kirkon takkahuoneelle jakamaan ajatuksiaan elämästä ja virkistäytymään ystävien tapaamisesta sekä yhteydestä. Keskustelut ovat aina mielenkiintoisia, koska ihmisillä on niin paljon elämänkokemusta. Se on suuri rikkaus. Sielunhoitotausta valmisteli Vatasta kohti hautaustoimiston perustamista. Siinä työssä, jos missä, on ensiarvoisen tärkeää olla sureville läsnä ja tuoda toivonsäteitä heidän elämäänsä, pohtii Vatanen. Hän kertoo Jumalan olleen alusta saakka mukana hautaustoimiston perustamisessa. Unen kautta tuli näky toimistosta jopa sisustusta myöten. Unessa hän sai myös tietyn psalmin jakeen, joka tulisi laittaa esille ikkunaan. Tuo jae on ikkunassa esillä tänäkin päivänä, vaikka liikkeen omistaja on jo vaihtunut. Valoisaa vanhuutta Kun Leo Vatanen täytti 50 vuotta, monet onnittelivat häntä toivottaen valoisaa vanhuutta. Pilke silmäkulmassa Vatanen toteaa, että taisipa tuo olla enne siitä mitä tulee tapahtumaan, sillä vuoden 7

8 Parisuhdetta ja perhettä tulee hoitaa, sillä mikään ihmissuhde ei pysy hyvänä itsellään alusta hän on toiminut Kristillisen Eläkeliiton Valoisa Vanhuus-yhdistyksen puheenjohtajana. Häntä oli jo jonkin aikaa kosiskeltu siihen tehtävään, mutta nyt loppuivat hyvät tekosyyt kieltäytymiselle. Alkuvuosi on ollut tutustumista yhdistyksen toimintaan ja uuden opettelua. Tällä hetkellä Valoisan Vanhuuden tilaisuudet järjestetään esimerkiksi hoitokodeissa ja palvelutaloissa. Vatanenkin on ollut toisinaan tilaisuuksissa puhumassa. Monet toimintaan osallistuvat alkavat olla jo melko iäkkäitä. Yhdistyksen vastuunkantajat ovat tunnollisia ja ahkeria, kuvailee Vatanen. Monet ovat olleet toiminnassa mukana pitkään. Vatasella on näky siitä, että jatkossa yhdistyksen toiminta saisi myös laajentua ja tavoittaa myös nuorempia eläkeläisiä. Oman haasteensa eläkeläisyhdistyksen toimintaan tuo viestintä. Nuoremmat eläkeläiset ovat hyvin tottuneita hakemaan informaatiota Internetistä, kun taas vanhimmat ikäluokat eivät enää välttämättä seuraa mitään mediaa. Näiden tilanteiden keskellä täytyy kehitellä ratkaisuja, joiden avulla voidaan tavoittaa ihmisiä niin, että kaikki halukkaat pääsevät toimintaan mukaan. Suhteessa on siunaus Leo Vatanen puhuu perheestään arvostavasti ja kauniisti. Perheeseen kuuluu vaimo, kolme lasta ja viisi lastenlasta. Hän iloitsee koko perheen yhteisestä Riikan matkasta, joka tehtiin heinä-elokuun taitteessa 60-vuotispäivän kunniaksi. Perheen kanssa vietetty aika merkitsee paljon, yhteiset kokoontumiset ovat tärkeitä. Lasten kanssa ollaan yhteydessä usein, ja kasvotusten tavataan aina kun mahdollista. Vatanen pohtii, että ei ole itsestään selvää, että perheet pysyvät kasassa. Se on siunaus elämässä. Hän itse juhlii vaimonsa kanssa 40-vuotishääpäivää syyskuussa. On tärkeää, että perheessä sovitaan ristiriidat ja pyydetään anteeksi. Parisuhdetta ja perhettä tulee hoitaa, sillä mikään ihmissuhde ei pysy hyvänä itsellään, miettii Vatanen. Hän viettää vaimonsa kanssa paljon aikaa yhdessä. Ruuanlaitto sekä melonta ja sulkapallo ovat rakkaita harrastuksia. Vataset kokevat yhteisen ajan tärkeänä parisuhteen hoitamisen kannalta. Elämässä vastaan tulee erilaisia vaiheita, mutta lohdutusta ja turvaa elämään tuo se, että mikään ei ole sattumaa, vaan kaikki on lopulta Jumalan käsissä. Yksi raamatunpaikka on vuosien mittaan tullut Vataselle erityisen tärkeäksi. Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi. APT.16:31 8

9 Puheenjohtajan palsta Syksy piristää Tätä kirjoittaessani elokuun alkupuolella lämpömittari on ollut jatkuvasti siinä kolmenkymmenen asteen tuntumassa. On ollut hellekesä. Kesällä on ollut monia kivoja ja piristäviä hetkiä, mutta nyt eletään syksyssä. Mielestäni syksyssä on monia piristäviä asioita. Niitä odotellaan ja niissä sitten eletään. Yksi syksyn piristävistä asioista on kesän muistelu. Olihan kesässä niin paljon erilaisia tapahtumia. Niissä on muistelemista, valokuvissa ja videopätkissä katselemista. Jotain uuttakin on tullut hankittua. Kesällä monet rikkoivat ennätyksiään lämpimillä uimarannoilla käymisessä. Samoin olen kuullut, että on saatu iloita monista ennalta-arvaamattomista tapaamisista. Monen vuoden, jopa vuosikymmenien jälkeen on tavattu. On muisteltu menneitä ja ihmetelty monia asioita. Samalla on todettu, että iäkkäiksi on tultu. On tuumattu, että vanheneminen on taitoa elää. Minua ilahdutti tapaaminen, jossa nuori tytär sanoi, että isän ja äidin sinä olet tuntenut, minä olen heidän tyttärensä. Samoin sain viettää aikaa erään serkkuni kanssa, joka nyt vasta ilmaantui tavattavaksi. Iloiten muistellaan kesän juhlahetkiä ja monenlaisia reissaamisia. Piristävä syksyn asia on myös yhdistystoiminnan aktivoituminen. On ihanaa taas aloittaa ohjelmallinen syyskausi.toimintasuunnitelmat kaivetaan esiin ja uusia aletaan suunnitella. Monet tapaamiset odottavat aina liittotasolle asti. Mielenkiintoista on odotella niitä uusia asioita, joita on suunniteltu sosiaali-ja terveyshuollon alalla. Kyllä ikäihmisiä kiinnostavat aina uudet suunnitelmat. Mielessä ovat hyvinvointi, terveys ja toimeentulo. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETUlla on haastetta edunvalvonnassa. On oltava valppaalla mielellä tilanteita seuraillen. Kannanottoja tehdään korkean tason päättäjille. Monenlainen sadonkorjuu tuo piristystä syksyyn. Syksyinen kuulakkuus ilmassa on piristävä asia ja ne syksyn sateetkin ovat mukavia. Ei voi unohtaa myöskään Vanhusten viikkoa Siihen valmistaudutaan teemalla Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina. Valtakunnalliset Hyvä ikä 2014-messut järjestetään Tampereella Me kristilliset eläkeläiset tapaamme suurella joukolla Raamattuopistolla Kauniaisissa liiton syyskokouksessa ja -juhlassa. Muistetaan rukouksin erityisesti tätä yhteistä tapaamistamme! Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä. Psalmi 145:19. Tapaamisiin Raamattuopistolla Kauniaisissa. Ensio Koitto Kuva: Sakari Röyskö 9

10 Isovanhemmuus on tärkeä tehtävä Monille isovanhemmuus on yksi elämän hienoimmista vaiheista. Samaa mieltä ovat myös Pirjo ja Pekka Manninen. Teksti Päivi Kyyrön radiohaastattelun pohjalta kirjoittanut Mirka Kallio Kuvat Sakari Röyskö Vantaalaiset Pirjo ja Pekka Manninen kokevat, että tällä hetkellä erityisen tärkeä heille annettu tehtävä on olla isovanhempina, mummona ja pappana. On fantastista olla isovanhempi, iloitsee Pirjo. Pekka jatkaa lähes samaan hengenvetoon: On mukava tehdä lasten parissa työtä nyt, kun ollaan eläkkeellä. Mannisilla on kaksi pientä lapsenlasta. He ovat isovanhempiensa silmäterä. Pirjo ja Pekka ovat lapsenlasten elämässä mukana paljon ja auttavat monissa arjen askareissa. He esimerkiksi hakevat lapset aamulla kotoa, pukevat heidät ja vievät päiväkotiin. Iltapäivällä he hakevat lapset takaisin kotiin. Näin isovanhemmat saavat olla päivittäin mukana lapsenlasten elämässä. Manniset aloittavat jokaisen päivänsä yhteisellä rukouksella. He siunaavat omia lapsia sekä lapsenlapsiaan. Iltaisin he rukoilevat läheisten ja ystävien puolesta. Eläkkeellä ollessa ei haittaa, vaikka rukouksessa vierähtäisi iltasella aikaa vähän pidempäänkin. Myös unettoman yön sattuessa laitetaan kädet ristiin yhdessä. Yhteinen usko ja rukous ovat rakentaneet elämälle vahvan perustuksen, joka on kantanut nyt 27 yhteistä vuotta avioliitossa. Vuosiin on mahtunut erilaisia aikakausia. Yhdessä vaiheessa Manniset menettivät viisi läheistään muutaman vuoden sisällä. Se oli rankkaa aikaa. Samalla se laittoi asioita uudenlaiseen perspektiiviin ja toi lisää syvyyttä elämään. Elämän rajallisuus puhutteli. Kun vain joka päivä muistaisi, että meillä on vain tämä päivä. Jokainen päivä on lahjaa, toteaa Pirjo. Mieluisa elämänvaihe Manniset pohtivat isovanhemmuutta verrattuna siihen aikaan, kun omat lapset olivat pieniä. He kertovat, että omien lasten kanssa oli aikanaan paljon kiirettä. Silloin täytyi lasten hoitamisen lisäksi hoitaa myös työhön liittyvät velvollisuudet. Nyt eläkkeellä ollessa olo on yleisesti ottaen paljon levänneempi ja kärsivällisyys siitä johtuen lapsenlapsia kohtaan suurempi. Nyt ei olla koskaan niin väsyneitä kuin omien lasten kohdalla, kun ei ole työelämän kiireitä, tuumailee Pekka. Tämänhetkinen elämänvaihe tuntuu mieluisalta ja tarkoituksenmukaiselta. Lapsenlapset ovat tärkeitä ja rakkaita, ja heistä huolehtiminen on mielekästä. 10

11 Pirjo ja Pekka Manninen kokevat etuoikeutena sen, että saavat osallistua tiiviisti lapsenlastensa elämään. Tämä on Jumalan antama tehtävä meille. Elämän kulussa tehtävät ovat vaihtuneet, mutta on tärkeätä olla uskollinen siinä vähässä, mitä on sillä hetkellä annettu, pohtii Pirjo. Sekä Pirjon että Pekan omat vanhemmat asuivat aikanaan monen sadan kilometrin päässä, joten heillä ei ollut mahdollisuutta tavata Pirjon ja Pekan lapsia yhtä usein kuin he itse pääsevät tapaamaan omia lapsenlapsiaan. Manniset kokevat etuoikeutena sen, että saavat osallistua tiiviisti lapsenlastensa elämään. Heillä on mahdollisuus päästä tarvittaessa lyhyelläkin varotusajalla auttamaan lasten hoidossa. Isovanhemman rukous Kotien rukouskirja on tärkeä muisto Pirjolle hänen omista vanhemmistaan. Hän sai kirjan äidiltään vuonna 1993, vuosi isän kuoleman jälkeen. Rukouskirja oli Pirjon isälle tärkeä. Siitä hän usein luki ja lauloi rukouksia. Kirjasta löytyvä isovanhemman rukous on Mannisille tärkeä ja ajankohtainen. Kiitos ihmisistä, jotka hoitavat lapsenlapsiani. Rakas Vapahtaja, anna lapsenlasteni löytää syli, kun he tarvitsevat hoivaa. Anna heidän päiväänsä iloisia hetkiä ystävien ja yhteisten puuhien parissa. Varjele heitä. Siunaa ihmisiä, jotka lapsenlapsiani hoitavat. Anna meille kaikille kärsivällisyyttä ja rakkautta niin, että sinun lämpösi ja huolenpitosi ympäröisivät lapsenlapsiani heidän teillään. Kotien rukouskirja Manniset kokevat siunauksena sen, että he saavat leikkien ja muun yhdessä touhuamisen lisäksi viedä lapsenlapsia hengellisiin tilaisuuksiin. On hienoa jakaa pikkuisten kanssa elämän tärkein asia. He myös laulavat lasten kanssa iltalaulun ja lukevat iltarukouksen, jonka jälkeen kahdesta pienestä sängystä kuuluu hento Aamen. Tällaiset pienet hetket ovat arvokkaita ja jäävät muistoihin pitkäksi aikaa. On turvallista jättää lapsenlapset päivittäin Jumalan hyvään huolenpitoon. 11

12 Vantaan Kristilliset Eläkeläiset ry Mitä yhteisissä kokoontumisissanne tapahtuu? Paljonko väkeä on koolla? Johtokuntaan kuuluu puheenjohtaja ja kuusi jäsentä. Kuukausikokouksissa on koolla henkilöä. Silloin puhutaan terveydenhoidosta, lähetystyöstä, vanhusten palveluista Vantaalla, lainopillisista kysymyksistä jne. Vuosikokouksissa on keskimäärin henkilöä. Silloin esimerkiksi katselemme jäsenten matkakuvia. Raamattupiirit kokoontuvat Itä- ja Länsi-Vantaalla kesäkuukausia lukuun ottamatta kolmen viikon välein. Vuosi päätetään yhteiseen joulujuhlaan. Järjestettiinkö yhdistyksessänne tämän vuoden aikana joku erityinen tilaisuus, josta tahtoisitte jakaa muistoja? Vantaan Kristilliset Eläkeläiset ry n Perustettu 2001 n Jäseniä 127 n Jäsenmaksu 10 euroa, yli 80v 5 euroa n Puheenjohtaja Seppo Piitulainen Hiidenmaan eläkeläisten vierailu oli mieleenpainuva. Näytimme heille nähtävyyksiä ja vietimme yhteistä iltaa. Yhteistyötä on ollut Hiidenmaan suuntaan jo pidemmän aikaa. Olemme olleet aiemmin heidän vieraanaan. Elokuussa järjestimme retken vanhaan Valamoon. Siellä tutustuimme luostareihin ja muihin nähtävyyksiin. Osallistujat olivat tyytyväisiä retken antiin, ja seuraava matka on jo suunnitteilla. Millaisia suunnitelmia yhdistyksellä on tulevaisuuden varalle? Terveyden ylläpitämiseen on kiinnitettävä huomiota ja tiedotettava saatavilla oleva apu ikääntyvien voimien vähetessä. Kylpylävierailut Viroon ovat olleet suosittuja, samoin kotimaan virkistysmatkailu. Retkiä aiomme järjestää siis paljon myös tulevaisuudessa. Myös muut säännölliset kokoontumiset jatkuvat. Millaisia terveisiä tahtoisitte lähettää muille yhdistyksille ja Kristellin lukijoille? Asiasta innostuneita tarvitaan lisää, jotta voimme tarjota mahdollisimman monipuolista ohjelmaa jäsenille. 12

13 Juhlasivut Kristillisen Eläkeliiton syysjuhla sekä virallinen syyskokous järjestetään Kauniaisissa Suomen Raamattuopistolla Olet lämpimästi tervetullut mukaan! LAUANTAI Krellin myyntipöytä katettuna Lounas Avajaisjuhla Kahvi Kristillisen Eläkeliiton syyskokous vaihtoehtoista ohjelmaa Päivällinen Kristel-kuoron iltamusiikki, kuoroa johtavat Miia Liukko ja Risto Kahila Iltapala ja Iltalamppu SUNNUNTAI Aamupala 9.15 Raamattuhetki Messu Lounas Päiväjuhla Päätöskahvi TÄYSHOITOPAKETIT Täyshoitopaketit sisältävät kaikki ruokailut lauantain lounaasta sunnuntain kahvitukseen. Ystävien talo *Ei yhden hengen huoneita *Kahden hengen huoneessa 74 /henkilö Vanha asuntola *Yhden hengen huone 88 *Kahden/kolmen hengen huone 64 /henkilö Ruokailujen hinnat henkilöille, jotka eivät majoitu opistolla: Koko viikonlopun ruokailupaketti 31 Yksittäisten aterioiden hinnat: lounas 10, päivällinen 7, päiväkahvi 3, iltapala 3. Ilmoittautumiset majoitukseen sekä kaikkiin ruokailuihin suoraan Suomen Raamattuopistolle viimeistään Puhelimitse Sähköpostilla Kristillinen Eläkeliitto ry:n syyskokous Kristillisen Eläkeliiton sääntömääräinen syyskokous pidetään syysjuhlien yhteydessä Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa kello Kokousedustajille ennakkoon lähetettävät kokousasiakirjat tulee ottaa mukaan kokoukseen. Kukin jäsenyhdistys on oikeutettu lähettämään kokoukseen yhden edustajan jokaista alkavaa sataa jäsentä kohden, kuitenkin enintään viisi edustajaa. Sydämellisesti tervetuloa! Kristillinen Eläkeliitto ry Hallitus 13

14 Japani ei lakkaa yllättämästä Mitään ei oteta, ellei sitä anneta ylhäältä. Näin Seppo Vänskän äiti opetti. Sanat päätyivät myös Vänskän kirjan päätössanoiksi. Äidin viisaus on kantanut läpi elämän kahdella mantereella. Teksti Mirka Kallio Teinivuosinaan Seppo Vänskä ajatteli, että heidän perheessään on jo ihan riittämiin uskovaisia. Rippikoulustakaan ei jäänyt käteen mitään. Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma Seppoa varten. Uskoontulo lukion viimeisellä luokalla oli pysäyttävä kokemus. Seppo koki saavansa kertarysäyksellä sekä syntinsä anteeksi että kutsun lähetystyöhön. Heti ylioppilasjuhlien jälkeen, vuonna 1967, Seppo lähti ensimmäiselle kuukauden mittaiselle aktiomatkalleen Berliiniin Lähetysoperaation kautta. Berliinissä kerrottiin, 14

15 Kuva Mirka Kallio että pari viikkoa aiemmin oli Helsingissä perustettu uusi lähetysjärjestö, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys. Lähetystyö tempaisi hänet mukaansa ja Kansanlähetyksestä tuli läheinen järjestö alusta alkaen. Yhteisenä kielenä kohteliaisuus Lähetyskentille kaipasi myös Sepon vaimo Vuokko Vänskä. Pariskunta alkoi seurustella lukion loppuaikoina. Yhteisen elämän suunta oli alusta saakka selkeä, ei tosin vielä maantieteellisesti. Vänskät haaveilivat hiljaisesti pääsystä lähetystyöhön juuri nousevan auringon maahan, ja niin kävikin, että heidän työkentäkseen osoitettiin Japani. Sanaakaan kieltä he eivät osanneet matkaan lähtiessään, eivätkä japanilaiset puhuneet englantia juuri ollenkaan, joten työn suuri haaste oli kommunikaatio paikallisten kanssa. Japanin kulttuuriin täytyy päästä sisälle, ettei loukkaa ihmisiä, kertoo Seppo Japanin työn lähtökohdista. Japanilaisia pitää oppia kohtelemaan hienovaraisesti, suomalaisen näkökulmasta katsottuna jopa mielistellen. Täytyy opetella nöyrä, kohtelias puhetapa, joka on suomalaisille luonnostaan vieras. Ilman kielen ja kulttuurin ymmärtämistä on vaikea toimia maassa. Japanin kieli perustuu sanamerkkeihin, joita on opittava noin 2000 pystyäkseen lukemaan sanomalehteä. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan niin mustavalkoista, ei etenkään Japanissa. Osa läheteistä puhuu kieltä hyvin ja osa huonommin. Jumalan valtakunnassa tämäkin on mysteeri, että työssä pärjäävät toisinaan paremmin ne, joilla ei ole kielitaitoa nimeksikään, miettii Seppo. Kohteliaisuus ja hymy ovat kieliä, joita Japanissa taatusti ymmärretään. Hulluutta ja heittäytymistä Lähteäkseen lähetystyöhän ihmisen täytyy olla jokseenkin hullu, ainakin Jumalan hullu. Lähteä nyt vapaaehtoisesti sellaiseen rääkkiin, jonka haasteellisuutta saa hakea ammattien joukosta, kirjoittaa Seppo kirjassaan Japani yllättää yhä uudelleen. Selvästi Sepolta ja Vuokolta löytyi sopivasti hulluutta ja heittäytymiskykyä Jumalan huolenpidon varaan, sillä he lähtivät ensimmäisen 14 vuoden rupeaman jälkeen vielä yhdelle seitsemän vuoden työkaudelle, olosuhteisiin, jotka eivät ole suomalaiselle helpoimmasta päästä. Terveys on iso tekijä. On raskasta elää vieraassa ja kuumassa maassa saasteiden keskellä. Hometta on kaikkialla. Näiden olosuhteiden kanssa on elettävä vuodesta toiseen. Lähetystyö itsessään on myös vaativaa. Koko ajan ollaan tekemisissä ihmisten kanssa ja täytyy osata selvi- 15

16 tellä ihmisten välille syntyviä ristiriitoja, kertoo Seppo. Hän kuitenkin muistuttaa, että Jumala pitää työntekijästään huolta niin, etteivät murheet ja vaikeudet nujerra alleen. Hän sai perheineen kokea Japanissa vietettyjen 20 vuoden aikana, että Jumala on uskollinen. Vänskät saivat matkan varrella tuntea, että Jumala rohkaisi monien pienten asioiden kautta. Ne kantoivat eteenpäin askel kerrallaan. Yhden maan monet kasvot Japanin uskonnollisuus perustuu pääasiassa kahteen uskontoon, shintolaisuuteen ja buddhalaisuuteen. Ensimmäisen kautta hoidetaan tämän elämän asiat ja jälkimmäinen keskittyy tuonpuoleiseen. Japanilaiset eivät ole yleisesti ottaen kovin hengellisiä. Lähes joka kodista löytyy kuitenkin buddhalainen alttari. Ihmisten vastoinkäymisiä käytetään kaupallisesti hyväksi, sillä ihmisille myydään kalliimpia kotialttareita, jotta elämäntilanne sen avulla kohenisi. Kallis alttari voi maksaa jopa euroa. Japanilaisten elämä perustuu naapurustosuhteisiin ja tietynlaiseen hierarkiaan. Kun muut yhteisön jäsenet suorittavat riittejä ja seremonioita, on yksittäisen japanilaisen vaikea irtisanoutua niistä. Esimerkiksi vainajan palvomisesta ja uhritikun sytyttämisestä buddhalaisissa hautajaisissa on lähes mahdoton kieltäytyä. Kaikki käyttäytyvät määrätyllä tavalla, eikä tätä harmoniaa pidä särkeä. Tämä on japanilaiselle kristitylle kova paikka, jos hän laittaakin Jumalan ja hänen Sanansa kulttuurille ominaisen käyttäytymisen edelle. Kristinuskon maine on Japanissa hyvä, vaikka vain alle prosentti japanilaisista on kristittyjä. Kristilliset häät ovat suosittuja. Japanilaiset saattavat sanoa, että jos voisivat valita vapaasti, he olisivat kristittyjä. Yhteisön paineen vuoksi on vaikea tehdä omia ratkaisujaan. Seppo kuitenkin kokee, ettei japanilaisten kanssa ole mitenkään erityisen vaikea kommunikoida. Mielestäni japanilaiset eivät ole hengellisessä mielessä hankalampia kuin muutkaan. Kun syntyy luottamus, niin voidaan myös keskustella syvemmin hengellisistä asioista, tuumailee Seppo. Juuri ihmissuhteiden kautta Japanin työ menee eteenpäin. Japani näyttäytyy eri tavoin jokaiselle sinne matkustavalle tai siellä asuvalle. Siksi Seppo muistuttaakin, että hänen kokemuksensa ovat henkilökohtaisia ja joku toinen saattaisi kokea asiat Japanissa aivan toisin. Lähetyskäsky pysyy Maailma on muuttunut niistä ajoista, kun Vänskät lähtivät ensimmäiselle työkaudelleen Japaniin 1970-luvulla. Lähetyskäsky kuitenkin on aina ollut sama. Tavat voivat muuttua, mutta perusajatus ei muutu koskaan, toteaa Seppo. Hän pohtii, että jokaisena aikakautena lähetystyöntekijöiden tulee perehtyä maan kulttuuriin ja vallitsevaan tilanteeseen. Eri maissa puhuttelevat erilaiset asiat. Se, mikä pysäyttää länsimaisen ihmisen, ei ehkä puhuttele japanilaista. Japanilainen ei esimerkiksi välttämättä ala etsiä Jumalaa ison luonnonkatastrofin, kuten tsunamin sattuessa. Länsimaalaiselle ahdistus saattaa olla juuri se käännekohta elämässä, japanilaista pystyy paremmin koskettamaan hymyn ja ystävällisyyden välityksellä. Viime vuosina länsimaisten lähettien määrä Japanissa on vähentynyt, korealaisten lähetystyöntekijöiden määrä sen sijaan kasvaa. Tämä on kunnioitettavaa, sillä Japanissa länsimaisia pidetään arvossa, kun taas korealaisia katsotaan alaspäin. Pienin varoin täydellä sydämellä Nykyään Sepolle iskee toisinaan kulttuurishokki Suomessa. On joitain asioita, joita hän toivoisi suomalaisten omaksuvan japanilaisilta, kuten myönteisyys sekä palvelualttius. Seppo kaipaa kohteliaisuutta ja ihmisten lämmintä suhtautumista toisiinsa -ja tietenkin japanilaista ruokaa. Viime vuonna Esko Ojala pyysi Seppoa mukaan Kristillisten Eläkeläisten toimintaan, Lahden paikallisyhdistyksen puheenjohtajaksi. Seppo otti harkinnan jälkeen tehtävän vastaan. Arvostan eläkeläisiä. Vuosikymmenten aikana eläkeläiset ovat olleet lähetyksen hyväksi toimivia ja antautuneita. Lähetystyötä on tehty pienin varoin, mutta täydellä sydämellä. Eläkeläiset ovat olleet tärkeä tuki. Olkoon Krellin työhön osallistuminen kiitokseni siitä, että olen saanut olla niin viisaiden ihmisten kanssa tekemisissä vuosikymmenten ajan. 16

17 Eläkeläiset päättämään omista rahoistaan Teksti ja kuvat: Erja Ekholm Eläkeläisillä tulee olla omat edustajansa työeläkeyhtiöiden hallintoneuvostoissa. Kansanedustaja Lars Gästgivarsin (RKP) lakialoite asiassa jätettiin 4.6. eduskunnalle. Yli 120 kansanedustajaa on allekirjoittanut aloitteen. Gästgivarsin mukaan nyt on pidettävä huolta siitä, että lakialoite hyväksytään eduskunnassa. Hänen mielestään on suuri puute, ettei eläkeläisillä ole mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon työeläkeyhtiöissä. Hänen mukaansa niillä, jotka ovat koko aktiiviuransa ajan säästäneet osan palkastaan, tule olla vaikuttamismahdollisuus eläkesäästöjensä hoitoon, sijoitukseen ja tuottoon. Gästgivars kertoo, että hänen aikanaan eduskunnassa työeläkeyhtiöitä on usein arvosteltu. Arvostelu on kohdistunut hallituksiin ja toimitusjohtajien palkkoihin ja palkkioihin sekä sijoituksiin. Eläkeläiset ovat olleet huolissaan siitä, miten eläkerahat riittävät. Hänen mielestään Suomen työeläkeyhtiöt ovat pääosin hyvin hoidettuja ja eläkejärjestelmä on hyvä, sillä suurin osa yhtiöistä on keskinäisiä eli vakuutetut omistavat ne. Siksi hänen mielestään vakuutettujen tulee olla myös mukana päätöksenteossa. Työikäisillä on liittonsa, joiden kautta edunvalvonta tapahtuu. Mutta kun henkilö Lars Gästgivars on huolissaan eläkeläisten mahdollisuudesta päättää omien säästövarojensa käytöstä. jää eläkkeelle, vaikuttaminen työeläkeyhtiöiden päätöksentekoon jää vähemmälle. Gästgivarsin mukaan juuri tähän tulee puuttua. Hän vaatii eläkeläisten edustukseksi 25 prosenttia eli neljäsosan hallintoneuvostojen jäsenistä. Gästgivars kertoo kypsytelleensä asiaa jo vuotta. Eläkevarat Suomessa ovat 160 miljardia euroa, joten kyse ei ole pikkuasiasta, hän sanoo. Ja yhä useammat tahot haluavat sijoittaa rahat start up-riskisijoituksiin. Tässä piilee vaara, että eläkerahat menetetään. Sitä paitsi eläkeläisiä on Suomessa jo nyt 1,5 miljoonaa, miksi heillä ei ole mitään sanomista omiin säästöihinsä?, hän kysyy. Työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain mukaan vähintään puolet työeläkevakuutusyhtiöiden hallintoneuvostojen jäsenistä tulee olla vakuutuksenottajien ja vakuutettujen edustajia. Nämä edustajat valitaan keskeisten työntekijäja työnantajajärjestöjen ehdotuksesta. Eläkeläisillä ei tällä hetkellä ole omaa edustusta työeläkevakuutusyhtiöiden hallintoneuvostoissa. Eläkeläisjärjestöjen edustajien mukanaolo hallintoneuvostoissa lisäisi myös eläkejärjestelmän avoimuutta. Jos eläkeläisten edustajilla olisi neljäsosa työeläkeyhtiöiden hallintoneuvostopaikoista, olisi heillä myös yksi tai kaksi hallituspaikkaa. Tämä lisäisi eläkejärjestelmämme uskottavuutta ja hallinnon tasapuolisuutta. 17

18 Luonnollista Haukitarinaa Hauki (Esox lucius) on niin yleisesti tunnettu kala, ettei sen ulkomuotoa tarvitse kuvailla. Hauki on hyvin sulavaliikkeinen ja nopea petokala. On sanottu, että se on suolattomien vesien hai. Saaliinsa kimppuun se hyökkää salamannopeasti. Sitä ennen se on ollut hyvin hiljaa kytiksessä. Sen saaliiksi kelpaavat melkein kaikki kalat. Isommat hauet voivat siepata jopa sammakot ja vesilintujen poikaset. Hauki iskee saaliiseensa sivulta kiinni, mutta nielaisee sen kuitenkin pää edellä. Hauella on hyvä ruokahalu ja sen kasvu on hyvin nopeaa. On todettu, että jo neljän vuoden ikäisenä se on saavuttanut kilon painon. Naarashauet ovat nopeakasvuisempia kuin koirashauet. Lähes kymmenkiloiset hauet ovat meidän vesissämme harvinaisia. Jos sellaisen saa, tuottaa se pyytäjälle mielihyvää, jopa ylpeyden aiheen. Muutama vuosi sitten onnistuin saamaan ison hauen. Olin yhdessä vaimoni kanssa kalassa. Onkeen tarttui komeita ahvenia. Kun vaihdoimme paikkaa, havaitsimme lähellä rantaa eviään heiluttavan, noin metrin mittaisen hauen. Se oli lähellä ruovikkoa hiljakseen. Onnistuin nappaamaan sitä airolla sillä seurauksella, että se sukelsi pari kertaa syvemmälle. Hauen tullessa pintaan kallistimme venettä, ja sain kalan käsieni väliin tiukasti. Siinä se pysyi kunnes sain sen kolkattua ja komeaksi saaliiksi onkireissun päätteeksi. Oli hyvä, että vaimo oli mukana. Muuten tarina käsin pyydystetystä hauesta olisi helposti joutunut ns. kalavaleiden kansioon. Totta kai se punnittiin ja mitattiin. Mittaa kertyi 104 cm ja painoa 8,1 kg. Hauki myös valokuvattiin. Tuntui käsittämättömältä, että sain niin suuren kalan käsin pyydystettynä. Monet tykkäävät hauesta. Minäkin tykkään. Aaro Hellaakoski innostui kirjoittamaan runon Hauen laulu. Se tapahtui vuonna Hän mainitsee, että se oli kesien kesä! Hauen laulu Kosteasta kodostaan nous hauki puuhun laulamaan kun puhki pilvien harmajain jo himersi päivän kajo ja järvelle heräsi nauravain lainehitten ajo nous hauki kuusen latvukseen punaista käpyä purrakseen lie nähnyt kuullut haistanut tai kävyn päästä maistanut sen aamun kasteenkostean loiston sanomattoman kun aukoellen luista suutaan longotellen leukaluutaan niin villin-raskaan se virren veti että vaikeni linnut heti kuin vetten paino ois tullut yli ja yksinäisyyden kylmä syli Varmaan Väinämöinen tykkäsi myös hauesta. Hän rakensi kanteleen kopan hauen luusta ja naulat siihen sai hauen hampaista. Kanteleen kielet kiskaistiin hiiden ruunalta. Ajattelin sitä kanteleen tekoa pitkään kouluaikana, kun esitin koulun juhlassa kannelta soittavaa Väinämöistä. Tällä haukitarinalla halusin herättää mielenkiinnon haukeen uudella tavalla! Kyllä se hauki on komea kala! Sitä isoa haukea muistellen, Ensio Koitto 18

19 Lukijan kynästä Maamiehen muisteloita Auran kurkeen tartutaan, pellon multa muokataan. Mullan tuoksu muhevana miehen askel tukevana. Siemen peltoon kylvetään, maahan mustaan itämään. Oras nousee virehjäinen niin kuin kude monisäinen. Maan peittää orasmatto, yllänsä on taivaskatto. Aurinkoinen lämpöä antaa pilvenpoka vettä sataa. Vilja kasvava vainiolla kasvumaalla voimakkaalla varsi vahva oljenkorsi, täytyy siitä riihenvarsi. Terä nuokkui täyteläinen, jyväperhe satapäinen. Korsi vahva kannatteli, kesätuuli keinutteli. Satoa se lupas hyvää Jumalan iloa niin pyhää. Herra pellon kasvun suo, kiitosmielen rintaan tuo. Saapui sitten elokuu, kultavilja tuuleentuu, jyvät kypsyy tähkäpäissä lämpöisessä kesäsäässä. Käsillä on korjuuaika, päällä pellavainen paita. Sirpit esiin kaivellaan, elopellolle painellaan. Käydä kilpasille voipi sirpit korsistossa soipi. Kuhilaita hattupäitä, tiheästi nousee näitä. Tunnettu ei puimureita enemmälti kuivureita. Riiheen elot aikanaan vedettihin kuivumaan. Lyhtehiä polle veti, riiheen ahdettiin ne heti, parsien päälle limittäin kuivamahan nimittäin. Monta päivää savu nousi taivaan pilviin päin se sousi, riihi lämpis vilja kuivui savun maku jyviin tarttui. Lattialle lyhteet koottiin Siihen aivan kahteen juottiin, jyväpuolet vastatusten, puintimiehen kasvotusten. Riusa riuska roiskahteli, oljet siinä loiskahteli, Lattialle jyvät irtos sepä oli aika koitos. Puisteltiin ja pyöriteltiin oljet siinä eroteltiin. Tuultokone pantiin käyntiin jyvät akanoista eroteltiin. Säkkiin pantiin puhtaat jyvät mielenvireet oli hyvät. Satoa he kilvan kiitti, vuoden leipä siitä riitti. Savusaunan lautehella löylyt lyötiin kipposella, riihen pölyt pestiin pois, mikä mieluisampaa ois. Koitti sitten myllyretki sepä oli juhlahetki, vesiratas pyöritteli, jyvät jauhoiks kieritteli. Uutispuuro rukihinen suussa monen maittavainen, puuttunut ei hivenaineet, rauta ei vitamiinit. Leivottihin leipä moinen vertainen ei ole toinen. Tuoksukin jo kertoo tästä rukihisen tarinasta. Muistot nämä vanhantavan mielessä on lapsuusajan Nykyaika tapaan uuteen vilkaisee vain muinaisuuteen. Hilja Hirvonen 19

20 Verkkoasioinnissa palvelu nopeutuu Teksti Katri Pyykkö Kela tarjoaa internetissä paljon tietoa etuuksista, mutta myös monenlaisia palveluita verkkoasiointipalvelussaan. Voit hakea etuuksia ja ilmoittaa esimerkiksi muutoksista taloudellisessa tilanteessasi. Pystyt myös tarkistamaan etuuksien maksupäivät ja mahdollisen hakemuksesi tilanteen. Päätöksetkin näkyvät palvelussa päivää paria aiemmin kuin ne kopsahtavat postiluukusta. Hae ja tarkista tietojasi verkossa Eläkkeensaajan asumistuen laskurilla voit arvioida, ovatko tulosi niin pienet, että voisit saada etuutta. Jos näin on, hae tuki asiointipalvelussa. Jos taas kuntosi alkaa heiketä etkä selviä arjesta, ajankohtaiseksi voi tulla eläkettä saavan hoitotuki. Sitäkin voit hakea verkossa. Kun sairastat, Kela korvaa matkoja terveydenhuoltoon, jos tilasi niin edellyttää. Monissa takseissa asiakas maksaa vain omavastuuosuuden. Jos näin ei ole, voit hakea matkakorvauksen jälkikäteen Kelasta. Julkisen liikenteen matkoista tai oman auton käytöstä voit hakea korvausta Kelan verkkopalvelusta ( Lyhyetkin matkat kasvattavat omavastuukertymää. Reseptilääkkeistä saat Kela-korvauksen heti apteekissa. Verkkoasiointipalvelusta voit käydä tarkistamassa lääkkeiden omavastuun kertymisen. Omakanta.fi-palvelusta voit taas käydä tarkistamassa lääkemääräyksesi. Reseptisi näkyvät palvelussa sitä mukaa kuin asioit sähköistä reseptiä käyttävissä terveydenhuollon yksiköissä. Julkisen sektorin terveydenhuolto on ottanut jo palvelun käyttöön. Tulevaisuudessa näet palvelussa myös terveystietosi, jos niitä ei jo ole siellä. Potilastiedon arkiston käyttöönotto on parhaillaan meneillään. Tulosta reseptisi mukaan ulkomaanmatkalle Omakanta-palvelusta ja ota mukaan myös eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sen voit tilata maksutta Kelan verkkoasiointipalvelusta. Kortti on hyödyllinen, kun matkustat toiseen EU- tai Eta-maahan tai Sveitsiin. Pääset sillä julkisen sektorin hoitoon samaan hintaan kuin paikalliset asukkaat. Liitteet myös verkon kautta Jos etuutta voi hakea verkossa, voit liittää liitteet hakemukseen samalla kun teet sitä. Voit lähettää liitteitä myös myöhemmin asiointipalvelun Liitteet-kohdasta. Jos etuutta ei voi hakea verkossa, voit silti lähettää siihen liitteitä verkossa samassa Liitteet-kohdassa. Lähetä liitteet pdf- tai rtf-tiedostona tai kuvatiedostoina jpg- tai tiff-muodossa. Myös valokuva liitteestä siis käy, mutta sen on oltava selkeä. Älä kerro tunnuksiasi muille Eri viranomaistahojen sähköiset palvelut ovat tietoturvallisia. Voit kirjautua Kelan palveluihin pankkitunnuksilla tai sirullisella henkilökortilla, jos olet sellaisen hankkinut. Uutta on mobiilivarmenteen käyttö kirjautumisessa. Mobiilivarmenteita tarjoavat eri puhelinoperaattorit, ja ne voivat olla maksullisia. Viranomaiset tai pankit eivät koskaan kysy pankkitunnuksiasi tai muita tunnuksiasi sähköpostilla, puhelimitse, tekstiviestillä tai asiakaspalvelussa. Tunnukset ja salasanat ovat aina vain omaan käyttöösi. Voit lähettää Kelaan viestejä verkkoasiointipalvelussa. Saat myös vastauksen sinne. Tavallinen sähköposti ei ole riittävän tietoturvallista. Miten palveluun pääsee? Kelan verkkosivujen osoite on ja linkit asiointipalvelun ovat vasemmalla kohdassa Oikopolut. Valitse verkkoasioinnin aihe. Tutustu esittelyvideoihin Henkilöasiakkaiden asiointipalvelut -sivulla ennen kuin aloitat. 20

21 Vieno Saarisen muistolle Kaukaa sinua hain. Nyt on pyyntöni vain: pidä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään. Tämä laulu oli Vieno Saariselle rakas. Vieno syntyi kahdeksanlapsisen perheen kuopuksena ja hänestä tuli Suomen Raamattuopiston ystävä jo nuorena. Sen johdosta kodin seinille ilmestyi krusifiksi, ja Herää valvomaan-lehdet solahtelivat naapureiden ja ystävien postilaatikoihin vuosikymmeniä säännöllisesti. Kahden-kolmen hengen yhteiset rukoushetket aloittivat epäsäännöllisen toimintansa. Kodeissa kokoonnuttiin. Lapsille pidettiin pyhäkoulua ja kirkkokyytejä soviteltiin. Oli hyvä olla yhdessä ja tehdä työtä. Rakkaus oli tienviittana ja kiitollisuus voimavarana. Tarkkailukarjakko oli Vienon ammatti. Kotina oli silloisessa kirkonkylässä pieni vuokrahuone. Viikot hän asui pitäjällä maalaistaloissa ja verkostoitui pitäjän asukkaiden kanssa. Eräässä perheessä, joka kuului Vienon työyhteisöön, tapahtui surullinen asia. Perheen äiti kuoli ja isä jäi kuuden aivan pienen lapsen kanssa yksin hoitamaan maatilaa. Isän suuren surun ja asioiden järjestelyjen pyörteissä Vieno joutui harkitsemaan vastaustaan isännän kosintaan. Myönteinen vastaus ei ollut hetken humaus. Se vaati hiljaisuutta, herkkää mieltä ja paljon viipymistä omassa rukouskammiossa. Taivas kuuli ja puhui. Vienosta tuli lesken uusi vaimo, lasten äiti ja ison maatalon emäntä. Perheeseen kuuluivat myös edesmenneen puolison vanhemmat ja ukin veli. Ruokapöydän äärelle kertyi omaa perhettä 11 henkeä. Uudesta elämäntilanteesta ei puuttunut haasteita. Kolme päivää oli ehtinyt kulua hääpäivästä, kun lähes uusi navetta paloi ja suuri osa eläimistä sen mukana. Navetan rakennustyöt ja uuden karjan hankkiminen navettaan käynnistyivät. Vapaa-ajalla Vieno ompeli lapsille vaatteita, neuloi sukkia ja lapasia, kutoi mattoja ja kävi laulukuorossa. Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa. Kiitos Herran hän auttaa tiellä, meidän kanssamme nyt ja aina on. Täällä suo Isän suosion, rauha luonansa siellä. Tämä oli yksi Vienon lempivirsistä. Sitten tuli aika, jolloin Vieno Kallensa kanssa muutti rivitaloon kaupungin keskustaan. Alkoi uusi elämäntilanne, jossa ystävät, sukulaiset, lauluharrastus, kirkko, seurakuntayhteys ja Suomen Raamattuopisto olivat tärkeitä. Järjestötoiminta, Kristillisen Eläkeliiton Kiteen yhdistyksen puheenjohtajana toimiminen viidentoista vuoden ajan, antoi haasteita, virikkeitä ja voimaa. Usko rakastavaan ja armahtavaan Jumalaan oli elämän tärkein asia. Tuli aika, jolloin rakas puoliso Kalle sai iäisyyskutsun ja Vieno jäi yksin yhteiseen kotiin. Ystävät, sukulaiset, lapset ja lastenlapset olivat odotettuja vieraita. Vierailujen päätteeksi Vieno saatteli lähtijän aina ovelle saakka. Matkaevääksi hän antoi ääneen lausutun rukouksen tai äänettömän siunauksen. Runsas kaksi vuotta sitten Vienon voimat vähenivät vähenemistään ja oli aika muuttaa omasta kodista hoitokotiin. Vieno sai paikan uudesta, toimintaansa aloittelevasta avioparin omistamasta ja ylläpitämästä perhehoitokodista. Syntyi hoitosuhde, jossa hoidettava kutsui hoitajaansa äidiksi ja toiveena oli, että seuraava muutto olisi taivaskotiin. Ensimmäisestä hoitopäivästä lähtien rakkaan laulun sanoja kertailtiin hoitotilanteissa. Omin voimin nyt näin pääse en eteenpäin. Pidä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään. Tuli aamu, jolloin hoitokodin äiti ja hoidettava olivat kasvokkain suorittaen aamutoimia. Kiitos hyvästä hoidosta ja minä tahtoisin kotiin Vieno lausui viimeisen kerran. Sairaudet ja kipu olivat poissa. Hoitokodissa oli hiljainen ja rauhallinen Jumalan Pyhä hetki. Muistotilaisuudessa olivat läsnä oman seurakunnan kirkkoherra ja kanttori, lapset, lastenlapset, lastenlastenlapset, sukulaisia ja ystäviä. Lastenlapsissa oli mukana yhdet kaksoset ja yhdet kolmoset. Lapset muistavat lämmöllä ja kiitollisuudella mummia. Lauluyhtye Vienon veisaajat lauloi ja ystävät ja sukulaiset kertoivat kaikesta siitä hyvästä, jota he Vienon kautta ovat saaneet kokea. Tilaisuus oli pala taivasta. Vienon kanssa kuljettu matka on raottanut uskon, toivon ja rakkauden salaisuutta, itse Jeesusta. Kipu sammumaton kerran päättyvä on. Pidä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään. Helli Nousiainen Vienon nuorimman veljen tytär 21