KOHTI NORMALISAATIOTA JAPANIN KEHITYSVAMMAHUOLLOSSA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KOHTI NORMALISAATIOTA JAPANIN KEHITYSVAMMAHUOLLOSSA"

Transkriptio

1 KOHTI NORMALISAATIOTA JAPANIN KEHITYSVAMMAHUOLLOSSA Julkisen sektorin toiminta kehitysvammaisen aikuisen integroimiseksi yhteiskuntaan Kukka-Maaria Vänskä

2 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU / ALPPIKADUN YKSIKKÖ Vänskä, Kukka-Maaria Kohti normalisaatiota Japanin kehitysvammahuollossa; julkisen sektorin toiminta kehitysvammaisen aikuisen integroimiseksi yhteiskuntaan. Helsinki s. 4 liitettä Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää julkisen sektorin toiminnan muotoja normalisaation toteutumiseksi japanilaisten kehitysvammaisten aikuisten elämässä asumisen, työn ja vapaa-ajan näkökulmista. Tutkimus on kvalitatiivinen ja siinä hyödynnettiin aineistotriangulaatio menetelmää. Aineistoina käytettiin Japanin kehitysvammahuollosta kertovia dokumentteja, säädettyjä lakeja sekä asiantuntijaartikkeleita. Toisena aineistoryhmänä olivat Japanissa syksyllä 2000 kehitysvammalaitoksissa, päivä- ja työtoimintayksiköissä kerätyt harjoittelupäiväkirjamerkinnät 3½ kuukauden ajalta. Kolmantena aineistona toimi tri Machiko Yamadalta saatu asiantuntijahaastattelu. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksesta käy ilmi, että julkinen sektori on toiminut aktiivisesti 1990-luvulta lähtien kehitysvammaisten aikuisten integroimiseksi yhteiskuntaan. Asumisen normalisoimiseen pyritään vaikuttamaan kotona asuvien kehitysvammaisten aikuisten perheitä tukemalla, laitoshoidon rakenteita muuttamalla sekä avohoitomahdollisuuksia lisäämällä. Välillisinä keinoina toimivat päivittäisten toimintojen opettaminen kehitysvammaisille aikuisille, rahallinen tuki, fyysisten esteiden poistaminen sekä asennetyö. Kehitysvammaisten aikuisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille tuetaan lakisääteisellä kiintiöjärjestelmällä. Tuottavan työroolin mahdollistamiseksi ylläpidetään myös suojatyökeskuksia, tarjotaan ammatillista ohjausta, ylläpidetään työntekijärekisteriä sekä lisätään ammatillista koulutusta. Normaalin vapaa-ajan vieton mahdollistamiseksi julkinen sektori kehittää palveluita sekä pyrkii parantamaan olosuhteita, mm. fyysisiä ja psykologisia esteitä poistattamalla. Myös vapaaehtoisten työntekijöiden hyödyntämiseen rohkaistaan. Julkisen sektorin toiminta kehitysvammaisten aikuisten integroimiseksi yhteiskuntaan on ollut laajaa ja se on osaltaan vienyt kehitysvammahuoltoa lähemmäksi normalisaatioperiaatteen mukaisia käytäntöjä. Kuitenkin juuri yhteiskunnallisen integraation vaatimusten valossa on mahdollista nähdä ne puutteet, jotka estävät normalisaatioprosessin edistymistä. Normalisaatioprosessin hyväksyminen yhteiskunnassa yleisesti käytettäväksi malliksi on siirtymässä lainsäädännöllisestä legimitaatiosta resurssien uudelleenjaon vaiheeseen. Asiasanat: integraatio, Japani, julkinen sektori, normalisaatio, kehitysvammahuolto Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Alppikadun yksikön kirjasto

3 ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC IN FINLAND, ALPPIKATU TRAINING UNIT Author: Vänskä, Kukka-Maaria Title: Normalization Principle and Welfare for the Mentally Disabled in Japan; Forms of Activities in the Public Sector for Integrating Mentally Disabled Adults into Society. Date: Autumn 2001 Pages: 76 Appendices: 4 The aim of the study was to clarify how the normalization principle has been fulfilled by the public sector in lives of mentally disabled adults in Japan. Selected aspects were habitation, employment and leisure. Three different types of research materials were used in this qualitative study. These were (1) documents, legislation and expert articles dealing with the welfare for the mentally disabled in Japan, (2) an expert interview given by Ph.D. Machiko Yamada and (3) the author s notes collected from the institutions, sheltered workshops and day care centres for the mentally disabled during the three and a half month practical training period in Japan in Autumn Research materials were analyzed using thematic analysis. From the results, it was discovered that the Japanese public sector has had many different forms of activities in 1990 s to help normalize the lives of the mentally disabled adults. In the matter of habitation, it has promoted family care, started to change the structures of the residential care and developed the open care system for mentally disabled adults. In order to make this possible, the public sector has financially supported the amendments, promoted a barrier-free society, tried to remove psychological barriers and given the mentally disabled a better possibility to learn activities of daily living (ADL skills). Employment has promoted the working possibilities of the mentally disabled adults by achieving a legally required employment quota in the open labour market. As well, it has advanced vocational training, promoted sheltered employment and given vocational guidance. To normalize a leisure time for the mentally disabled, the public sector has increased all sorts of services, activated the use of the voluntary workers and promoted a barrier-free society where psychological barriers would be less. The public sector in Japan has fulfilled the integration of mentally disabled adults in a large scale. This has had an impact on normalizating the mentally retarded persons habitation, employment and leisure time opportunities. The normalization process has already passed the stage of the legislative legitimation and now it has achieved the stage of the resource (re)allocation. However, seen on the stage of societal integration are those defects which still prevents the public sector from continuing the normalization process. Keywords: integration, Japan, public sector, normalization, welfare for the mentally disabled Filed and Stored at: Diaconia Polytechnic Library, Alppikatu Training Unit

4 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1. JOHDANTO 3 2. JAPANI Hyvinvointivaltio? Uskonnot ja japanilaiset arvot Uskonnot ja politiikka Kehitysvammahuollon lyhyt historia KESKEISET KÄSITTEET Kehitysvammaisuus Normalisaatioperiaate Integraatioperiaate Julkinen sektori TUTKIMUSPROSESSI Tutkimustehtävä Tutkimusmenetelmät Tutkimusympäristö ja aineiston keruu Aineiston käsittely Tutkimuksen luotettavuus Eettisyys tutkimuksessa ASUMISEN, TYÖN JA VAPAA-AJAN TARKASTELUA Asuminen Koti lapsuudenkodissa Lapsuudenkodista laitokseen Laitoksesta yhteiskuntaan Työ Valtion ylläpitämä ja rahoittama suojatyö Työllistyminen avoimille työmarkkinoille Päivätoiminta yhdenlaista työtä Vapaa-aika 57

5 2 6. YHTEENVETO JA POHDINTA Integraation laajuus asumisessa, työssä ja vapaa-ajassa Kohti normalisaatiota Japanin kehitysvammahuollossa Suunnitelmien menestyminen nyky-yhteiskunnassa Jatkotutkimusaiheita LOPUKSI 75 LÄHTEET LIITTEET

6 3 1. JOHDANTO Tehdessäni sosionomiopintoihin liittyvää työharjoittelua Japanin kehitysvammahuollossa syksyllä 2000 kohtasin jatkuvasti asioita, jotka herättivät minussa kysymyksiä. Tähän oli monia syitä joita yhdisti asia, jonka puki sanoiksi erään kehitysvammalaitoksen johtaja jo ennen harjoitteluni alkua toteamalla: Luulet tietäväsi mikä kehitysvammalaitos on, mutta kun harjoittelusi alkaa, huomaat olleesi väärässä. Tämä johtuu siitä, että meidän laitoksemme ovat erilaisia kuin teidän ja meidän tapamme tehdä työtä on erilainen kuin teidän. En vielä silloin uskonut eron suomalaisen ja japanilaisen kehitysvammatyön välillä olevan mitenkään merkittävän, koska olin lukenut japanilaisten ottaneen mallia kehitysvammahuoltonsa rakentamiseksi juuri länsimailta. Lisäksi tiesin, että kehitysvammahuoltoa käsittelevät lait oli säädetty normalisaatioperiaatetta kunnioittaen kuten meilläkin. Mutta sitä en ymmärtänyt, että käytännöt ja niitä ohjaavat lait ovat kaikki kuitenkin syvästi kulttuurisidonnaisia. Ryhdyin tämän opinnäytetyön tekoon hyvin itsekkäistä syistä. Halusin selvittää, mitkä ovat ne Japanin julkisen sektorin kehitysvammahuollolle antamat raamit, jotka ohjaavat käytännön kehitysvammatyötä tällä hetkellä. Koska maassa on ensimmäisen kerran 1980-luvulla ja sen jälkeen varsinaisesti 1990-luvulla esitetty vaatimuksia normalisaatioperiaatteen hyödyntämisestä kehitysvammahuollossa, oli luonnollista valita tutkimuksen näkökulmaksi juuri normalisaation mukainen kehitys kehitysvammaisen aikuisen elämässä. Teemoittelun tuloksena lähestyn asiaa asumisen, työn ja vapaa-ajan näkökulmista. Rajaus kehitysvammaisiin aikuisiin perustuu siihen, että kehitysvammalaitokset, työ- ja päivätoimintakeskukset, joissa työharjoitteluni suoritin olivat kaikki vain aikuisille suunnattuja palveluyksiköitä. Tämä on siis lähtökohta tutkimukselleni. Koska Suomessa ei ole aiemmin saanut aiheesta kuin sirpaleista tietoa, uskon, että opinnäytetyöstäni on hyötyä sille yhä enenevälle joukolle suomalaisia ihmisiä, jotka jo toimivat tai tulevat toimimaan yhteistyössä Japanin kehitysvammahuollon kanssa. Opinnäytetyöni

7 4 alkaa taustaluvulla, jonka tarkoituksena on johdatella varsinaisen tutkimusaiheen parempaan ymmärtämiseen. Siinä tarkastellaan Japania maana, sen yhteiskunnallista tilannetta, kulttuurisia ominaispiirteitä sekä esitellään lyhyesti Japanin kehitysvammahuollon tähänastinen historia. Tämän lisäksi olen selittänyt normalisaatio- ja integraatiokäsitteiden määritelmät sekä termit kehitysvammaisuus ja julkinen sektori. Kahta viimeksi mainittua olen avannut myös japanilaisesta perspektiivistä käsin. Julkisen sektorin toiminta vaikuttaa automaattisesti kehitysvammahuollon työntekijöiden työkäytäntöihin ja luo ne raamit, jotka kehitysvammaisille yhteiskunnan jäsenille elämiseen tällä hetkellä Japanissa annetaan. Toivon, että tämän opinnäytetyön kautta monet Japanin kehitysvammahuoltoon liittyvät miksi -kysymykset voisivat muuttua koska -toteamuksiksi. 2. JAPANI Japani on keisarikunta Tyynenmeren luoteisosan saarilla Itä-Aasian rannikolla. Maa on vain hiukan Suomea suurempi ( km 2 ), mutta asukasluku ylittää silti 125 miljoonan ihmisen rajan. (Pikkujättiläinen 1999.) Vähemmistöryhmiä Japanissa on muutamia. Alkuperäiskansaa, ainuja, elää pohjoissaarella noin henkeä ja muita vähemmistöjä ovat sukeltaja-amat, vaeltaja-sankat, kalastaja-ebunet, raudanvalmistaja-tatarat sekä metsästystä harjoittavat matagit. Korealaisia japanissa on n ja he muodostavatkin maan suurimman etnisen vähemmistöryhmän. (Lompolo 1997,10; Vesterinen 1994, ) Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan kehitysvammaisia henkilöitä oli Japanissa vuonna henkilöä (Yamashita 1997, 18). Kaikkiaan vammaisia henkilöitä on tilastoitu Japanissa olevan noin 4 miljoonaa ihmistä, mikä on alle 4% maan kokonaisväestöstä. Alhainen luku selittyy lakien kapeasta vammaisuuden määritelmästä, sillä ne tunnistavat

8 5 kehitysvammaisuuden lisäksi vain liikuntavammat ja mielenterveyshäiriöt vammoiksi, jotka oikeuttavat henkilön saamaan kunnan tarjoama palveluita. Näin ollen palvelujärjestelmän ulkopuolelle jää osa mielenterveysongelmaisista henkilöistä sekä epilepsiaa ja reumaa sairastavat henkilöt. Heitä ei tämän vuoksi näy virallisissa vammaistilastoissakaan. (Mogi 1994, 5-6.) 2.1. Hyvinvointivaltio? Japanin talouselämä alkoi kehittyä toisen maailmansodan jälkeen, kun uusi perustuslaki poisti maata suuresti rasittaneen asevarustelun (Pikkujättiläinen 1999). Vuodesta 1965 lähtien maa elikin vahvaa nousukautta, minkä arveltiin johtuvan kansan tarmokkuudesta. Vähitellen puhuttiin jo Japanin talousihmeestä, eikä turhaan, sillä maan kansantalous nousi maailman toiseksi suurimmaksi. Elintason nousu sai muistot sodan aikaisesta nälästä unohtumaan ja perinteinen japanilainen yksinkertaisuus rinnalleen toinen toistaan upeampaa elektroniikkaa. (Tames 1993, 187; Pikkujättiläinen 1999.) Talousihmeellä oli kuitenkin myös hintansa, jota maksetaan edelleen. Teollisuuden saastuttamista vesistä siirtyi ravinnon mukana ympäristömyrkkyjä ihmisiin, mitkä aiheuttivat epämuodostumia sekä ennenaikaisia kuolemia. Kun metsät ja rannatkin oli monin paikoin pilattu, hallitus tunnusti epäonnistuneensa tehtävässään. Se oli käyttänyt liian suuren osan valtion varoista talouden kasvattamiseen, laiminlyömällä sosiaalipalveluita. (Tames 1993, ) Yamashita (1997, 14) kuvaakin Japania eläimelliseksi talousmaaksi, jonka sosiaalihuolto on kehitysmaan tasolla. Maassa on tosin toisen maailmansodan jälkeen ollut voimassa sosiaalipalvelulaki (1951), jonka vaikutuksesta kansalaisille maksetaan toimeentulotukea, taloudellista- sekä asiantuntija-apua vanhuksille, vammaisille sekä yksinhuoltajaäideille, valikoitua lapsilisää (vuodesta 1992) sekä eläke- ja työttömyyskorvauksia (Kawada 1990, 9; Anttiroiko 1997, 42-43). Talouskasvun aikana myös koulutus vakiintui. Amerikkalaisten miehityskaudella perintönään

9 6 jättämä yhdeksänvuotinen koulujärjestelmä säädettiin jo perustuslaissa ilmaiseksi ja sitä täydensi kolme vapaaehtoista lukiovuotta sekä neljä yliopistovuotta. (The Constitution of Japan 1946, Art. 26; Tamamura 1994, ) Vaikeimmin vammaiset lapset saivat oikeuden koulunkäyntiin kuitenkin vasta vuonna 1979 (Tamamura 1994, 23-24). Sosiaalipalveluista huolimatta japanilaiset eivät pidä itseään erityisen hyvinvoivina, sillä he tiedostavat tekevänsä 6-7 tuntia pidempää työviikkoa kuin eurooppalaiset ja silti heillä on julkisia palveluja huonommin kuin monissa köyhimmiksi luokitelluissa maissa (Tames 1993, 217). Ihmisistä 90 prosenttia kuitenkin katsoo olevansa keskiluokkaisia ja elävänsä yhteiskunnassa, missä sosiaalisia ongelmia on vain muutamia (Hursh-Cesar ja Silverman 1993, wwwlähde). Suurin ongelma on nopeasti ikääntyvä yhteiskunta. Naisten keskimääräinen elinikä 84 vuotta ja miesten 77 vuotta ovat maailman tilaston korkeimmat. Tilannetta ei helpota lainkaan vuonna 1997 alkanut talouskriisi ja syntyvyyden jatkuva lasku. Väestön vanhetessa avun tarvitsijoiden määrä kasvaa, kun taas veronmaksajia on yhä vähemmän. (Sodei 1997, www-lähde.) 2.2. Uskonnot ja japanilaiset arvot Länsimaalaisen mielestä japanilainen uskonnollinen ajattelu voi tuntua vieraalta, sillä meillä on jo muutaman vuosikymmenen ajan vallinnut ajattelu, jonka mukaan uskonnot menettävät vähitellen merkitystänsä tieteen tullessa tilalle. Japanissa sen sijaan moderni ajattelu ei ole pystynyt syrjäyttämään tuhansia vuosia elänyttä traditiota, vaan elää vahvana sen rinnalla. (Mullins 1998, ) Kuten jatkossa käy ilmi, tästä traditiosta ovat lähtöisin japanilaiset perinteiset arvot ja vammaisuudesta muodostetut käsitykset.

10 7 Japanilaisissa kouluissa ei opeteta uskontoa, vaan haltijat, jumalat, henget ja esi-isät saavat elää sulassa sovussa rinnakkain. Tavalliselle japanilaiselle eri uskontomuodot ovatkin yhtä kuin uskonnollinen käyttäytyminen. Tietyllä tavalla toimimalla uskotaan voivan vaikuttaa tapahtumien kulkuun, mutta jos riitit tehdään huolimattomasti, ei niillä ole toivottua vaikutusta. Japanilaisten kami- eli jumala käsite on muutenkin hyvin laaja, aina keisarista jokiin ja puihin. Jumalat ja ihmiset eivät siis ole erillään, vaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Yleensä japanilaisella ei kuitenkaan ole selvää kuvaa jumalista, mutta sisimmässään hän on varma kamien olemassaolosta. (Vesterinen 1999, 263.) Japanilaiset lukeutuvat pääosin shintolaisuuden tai buddhalaisuuden kannattajiin. Maan uskontotilastot ovat kuitenkin omalaatuisia, sillä eri uskontojen kannattajamäärät ylittävät niissä runsaasti maan väkiluvun. (Kena 1993, 142.) Tämä selittyy sillä, että monet japanilaiset ovat yhtä aikaa sekä shintolaisia että buddhalaisia. Japanilainen kun hoitaa kuolemaan ja esi-isien palvontaan liittyvät asiat buddhalaisittain ja muut toimitukset shintolaisittain. (Vesterinen 1994, 524.) Japanissa uskonnollinen ajattelu on arkipäiväistä ja arvottaa asioita. Ajatteluun on suuresti vaikuttanut vanhan riisinviljelyn ympärille syntynyt suurperhejärjestelmä, josta tehtiin oppi 1930-luvulla. Sen mukaan koko Japanin kansa muodosti suuren perheen, jonka päämies oli keisari. Tässä valtio-perhe - järjestelmässä keisari piti huolta alamaisistaan ja alamaiset olivat uskollisia keisarille. Kungfutselaisen käsityksen mukaisesti lapset olivat kuuliaisia vanhemmilleen ja vanhemmat kantoivat vastuun lapsistaan. Kaikkien kuului taas olla vastuussa esi-isille. Myöhemmin ajatus lainattiin myös perheiden ulkopuolelle, jolloin mukaan tulivat työpaikat, ammattiliikkeet sekä poliittiset järjestöt. (Vesterinen 1999, ) Uskonnon vaikutuksesta myös raja yksilön ja yhteisön välillä on hyvin epäselvä. Edes uskonto ei ole yksilön oma asia, vaan koskettaa aina koko perhettä. Palvelevaa mieltä pidetään tärkeänä ja yhteisön asiat menevät aina itsekkyyden edelle. Tähän liittyy myös häpeäkulttuuri eli ihmisen on pidettävä huolta siitä,

11 8 ettei tuota häpeää jumalille tai lähimmäisille. Syyllisyyden tunteelle ei löydy ajattelussa tilaa, vaan häpeä estää tekemästä pahaa. Syntikäsitteen korvaa osaksi myös rituaalisesti puhtaan ja epäpuhtaan erottelu. Epäpuhtaana pidetään mm. sairautta ja kuolemaa. (Uski 1979, 6-15; Vesterinen 1987, ) Ymmärtääkseen japanilaisten suhtautumista vammaisuuteen, on hyvä tietää mitä shintolaisuus, japanin buddhalaisuus sekä kansan uskomukset siitä ajattelevat. Vammaiseen ihmiseen on aina kiinnitetty huomioita. Shintolaisuus, jolla on ollut valtion uskonnon asema, on yleisesti ottaen enemmän kuin uskonto. Se on yli kahden vuosituhannen ajan muokannut japanilaisten aatteita, asenteita ja tapoja. Sen tarinat taas kertovat japanilaisten polveutuvan auringonkuningatar Amaterasusta ja hänen jälkeläisistään. (Uski 1979, ) Shintolaisessa myytissä kerrotaan kuitenkin myös Hiruko nimisestä pojasta, joka ei vielä kolmenkaan vanhana osannut kävellä. Vammaista lasta ei pidetty shintojumalan tai keisarin esi-isän arvoisena, joten Hiruko lähetettiin meren armoille. Japanilaiset uskovat olevansa keisarin perheen jälkeläisiä, joten vammainen lapsi ei ole kelvannut myöskään heille. Nämä lapset on karkotettu keisarin perheestä ja niin myös japanilainen perhe on luonnollisesti hävennyt vammaista lastaan. Syrjinnän vuoksi monia vammaisia perheenjäseniä on vielä 80-luvulla piiloteltu ja he ovat joutuneet elämään eristyksissä yhteiskunnasta, vailla ihmisoikeuksia. (Ninomiya 1986, ) Buddhalaisuus on tullut Japaniin 500-luvulla ja kehittänyt maan kulttuuria sen kaikilla osa-alueilla (Uski 1979, 26; Vesterinen 1999, 265). Nihon Ryou Iki kirjassa on 116 buddhalaista tarinaa, joista 12 liittyy vammaisiin henkilöihin ja ihmisten synteihin. Tarinoiden opetus on se, että kaikenlainen vammaisuus on seurausta esi-isien tai henkilön omista synneistä. Näin ollen vammaisuutta on pidetty häpeällisenä asiana ja vammaisen henkilön oikeus elämään on kielletty. (Ninomiya 1986, 104.) Pohjalla on ajatus karman laista, raudanlujasta syyn ja seurauksien periaatteesta (Harjula 1986, 36). Tosin kertomukset opettavat myös sen, että ihmisen karma paranee, kun hän harjoittaa hyväntekeväisyyttä

12 9 vammaisten ihmisten keskuudessa. Ajatukseen sisältyy käsitys vammaisista onnettomina, toivottomina ja syntisinä ihmisinä. (Ninomiya 1986, 204.) Jotkut kansan uskomukset ovat sen sijaan poikenneet edellisestä linjasta ja palvoneet vammaisia jumalina. Nishinomyassa sijaitsevaan kuuluisaan Ebisu nimiseen pyhäkköön saapuu vuosittain miljoonia japanilaisia, jotka uskovat Hirukon, jumalten joukosta karkotetun vammaisen pojan olevan Ebisun jumala. Muista myyteistä voisi mainita kehitysvammaisen Fukusuken, jonka uskotaan tuovan hyvää onnea kauppiaille. Perinteiset kaupat saattavat edelleen pitää Fukusukea esittävää nukkea kauppansa ikkunassa. (Ninomiya 1986, 203.) 2.3. Uskonnot ja politiikka Vaikka Japanissa on teoriassa uskonto ja valtio erotettu toisistaan ei asia käytännössä ole näin yksiselitteinen. Uskonnolla on luonnollinen yhteys politiikkaan uskottaessa keisarin polveutuvan auringonjumalattaresta. Vaikka nykyisellä keisarilla ei varsinaista ole poliittista valtaa, hän on maan yhtenäisyyden symboli ja maailman pisimmän, tunnetun dynastialinjan 125. hallitsija. (Vesterinen 1999, 282, 284, 294.) Japanilainen keisarijärjestelmä on vuosisatoja perustunut shintolaisuuteen, josta Meiji-kaudella tehtiin valtionuskonto (Vesterinen 1994, 527). Toisen maailmansodan päätyttyä Japanin ehdottomaan antautumiseen erottiin uskonto valtiosta kaikilla hallinnon tasoilla amerikkalaisten miehittäjien toimesta. Ongelmaksi muodostui kuitenkin uuden määräyksen tulkinta, sillä amerikkalaisista poiketen japanilaiset eivät pitäneet shintolaisuutta varsinaisesti uskontona, vaan kansallisen moraalin perustana. (Lampinen 1995, 55, 60-61; Vesterinen 1999, , 304.) Miehityskauden loputtua on Japanissa jouduttu kiivaaseen keskusteluun uskonnon ja valtion suhteesta. Vaikka perustuslaissa ne ovat virallisesti erotettu toisistaan käytännössä niiden ero on kuitenkin hatara. Monet uskonnolliset

13 10 yhteisöt ovat osallistuneet poliitikkojen tukemiseen sekä rahallisesti että äänestämällä. (Vesterinen 1999, 301.) Maassa vallitseekin uskonnon ja politiikan suhteen kolme erilaista mallia. Ensimmäinen niistä, saisei ichi kannattaa maassa perinteisesti vallinnutta politiikan ja uskonnon ykseyttä. Tärkeänä pidetäänkin näiden kahden välistä harmoniaa, jossa valtio tukee uskontoa ja uskonto valtiota, koska politiikka tarvitsee uskonnollisen perustan. Saisei ichin kannattajia on maassa enemmistö, 96 miljoonaa ihmistä. Toinen malli, seikyo bunri, haluaa pitää uskonnon erossa valtiosta, vaikkakin on valmis epäsuorasti vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon. Tätä kantaa edustaa 25 miljoonaa japanilaista, joista pääosa on kristittyjä, liberaaleja ja kommunisteja. Kolmatta mallia edustaa selvimmin 45 kansanedustajapaikkaa pitävä Komeitopuolue ja sen takana toimiva Sõka-gakkai niminen uususkonto. Mallin mukaan kaikkien japanilaisten tulisi kääntyä tietyn uskonnon kannattajaksi. Ajatuksen taakse he ovat saaneet 16,5 miljoonaa japanilaista. (Lampinen 1995, ) 2.4. Kehitysvammahuollon lyhyt historia Japanin kehitysvammahuollon historia sai alkunsa Ryoichi Ishii nimisestä vapaaehtoistyöntekijästä, joka vuonna 1891 perusti maan ensimmäisen kehitysvammaisten lasten asuntolan Nobin tuhoisan maanjäristyksen jälkeen (Senoo 1981, 7; Yamashita 1997, 15). Ishiistä mallia ottaen maahan perustettiin yhteensä 17 samankaltaista asuntolaa, mutta julkinen sosiaalihuolto palveluineen näki päivänvalon vasta toisen maailmansodan päätyttyä (Senoo 1985, 4; Yamashita 1997, 15). Tällöin 17 asuntolasta oli toiminnassa enää noin puolet (Senoo 1981, 8). Tässä tilanteessa hallitus sekä paikallishallinnot ymmärsivät vastuunsa kehitysvammahuollon järjestämiseksi, jolloin vuonna 1947 voimaan tulleen lain, The Child Welfare Law (Jido fugushihou) turvin perustettiin hoitokoteja kehitysvammaisille lapsille. Kymmenen vuotta myöhemmin lakia muutettiin siten, että myös päivähoidon järjestäminen kehitysvammaisille lapsille mahdollistui valtion toimesta. (Yamashita 1997, 15.)

14 11 Kuten aiemmin mainitsin, Japanin taloudellisen nousukauden aikana ( ) lukuisien tehtaiden päästöt vammauttivat kaupunkilaisia ja asiasta kehkeytyi yhteiskunnallinen ongelma. Kuuluisuuteen nousivat mm. arsenikkimaitomyrkytykset (1955), Minamata niminen tauti (elohopeamyrkytys) (1956), Sumon -niminen tauti (1963) sekä Suomessakin tunnetut Talidomidilasten syntymät. Vammautumiset saivat vanhemmat järjestäytymään omiksi yhdistyksikseen, mutta myös valtion asettamaan tarvittavia erityislakeja, jotka käsittelivät mm. kehitysvammaisten henkilöiden kuntoutusta sekä sairaanhoidollisia asumispalveluita vaikeimmin vammaisille lapsille ja aikuisille. (Japanese Society for Rehabilitation of Disabled Persons 1997, www-lähde; Yamashita 1997, 15.) Kehitysvammaiset aikuisetkin huomioitiin vuonna 1960 asetetussa Law for the Welfare of Mentally Retarded Persons nimisessä laissa (Chitekishougaisha fugushihou), jossa luvattiin järjestää mm. suojatyötoimintaa sekä rakentaa kuntoutuskeskuksia sitä tarvitseville (Japan League for the Mentally Retarded 1985, 6). Kuusikymmentäluvun aikana oli vammaisasioiden hoito levinnyt jo niin usealle taholle, että yhteistä toimintalinjaa ja lain toteutusta oli enää vaikea löytää. Sen vuoksi heti 1970-luvulle tultaessa nähtiin tarpeelliseksi ohjata vammaisasioiden hoitoa uudella peruslailla Fundamental Law for Countermeasures concerning Mentally and Physically Handicapped Persons (1970) (The Japanese National Council of Social Welfare 1986, 54). Lailla oli tärkeä tehtävä tulevia uudistuksia ajatellen. Sen vaikutuksesta selvitettiin hallituksen ja paikallishallintojen vastuualueet, määriteltiin sekä liikuntavammaiset että kehitysvammaiset henkilöt lain piiriin kuuluviksi, luetteloitiin palvelut, jotka hallituksen tai paikallishallinnon tuli tarjota sekä perustettiin yksi kansallinen sekä prefektuureihin ja nimettyihin kaupunkeihin paikallisia elimiä hoitamaan vammaisasiat (The Japanese National Council of Social Welfare 1986, 54-55). Kun hallinnolliset nurkat oli siivottu ja rakennelman kunto tarkistettu, oltiin valmiita vastaanottamaan uusi vuosikymmen ja sen mukanaan tuomat uudistukset.

15 12 Japanin kehitysvammahuollossa alkoi 1980 luvun alussa tapahtumien sarja, mikä jatkuu edelleen. Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälinen vammaisten vuosi (1981) sekä sitä seurannut vammaisten vuosikymmen ( ) huomioitiin myös Japanissa, jossa ajatus täydestä osallistumisesta ja yhdenvertaisuudesta oli vierasta (Yamashita 1997, 16). Maan vammaislainsäädäntöä onkin pitkään leimannut lääketieteellinen perspektiivi, jossa vammaisuus ymmärretään ensisijassa fyysisenä haittana ja kuntoutuksen sekä lääketieteellisen hoidon turvaaminen lakien tärkeänä tehtävänä. Sen sijaan lait eivät ole tunnustaneet vammaisille kuuluvia yhtäläisiä oikeuksia tai integraatiota yhteiskuntaan, mitä taas YK on korostanut peräänkuuluttamalla myös maan hallituksien vastuuta taistella vammaisten syrjintää vastaan. (Heyer 2000, www-lähde.) Vuonna 1981 YK:n kansainvälinen vammaisten vuosi synnytti maahan ajatuksen normalisaatiosta (Yamashita 1997, 16). Seuraavana vuonna Japanin hallinto myöntyi ajatukselle pyrkimällä muuttamaan näkemyksensä vammaisuuden lääketieteellisestä perspektiivistä sosiaaliseen perspektiiviin. Se käytti aikaa sekä näki paljon vaivaa miettiessään, miten käsite normalisaatio (norumarizeeshon) saataisiin sopimaan japanilaiseen yhteiskuntaan. Lopputuloksena Sosiaali- ja terveysministeriö antoi seuraavan lauselman (Heyer 2000, www-lähde): Normalisaatio on yhtä kuin luomus yhteiskunnasta, jossa kaikki ihmiset voivat elää tavallista elämää lähiympäristöissään, riippumatta vammaisuuden läsnäolosta. Heyer (2000, www-lähde) kritisoi myönnytyksen jääneen kuitenkin vaille käytännön toteutusta. Yamashita (1997) ei edes mainitse tapahtunutta. Silti valinta pohtia normalisaation soveltumista japanilaiseen yhteiskuntaan oli merkittävä, sillä sen kautta huomattiin, että kehitysvammaiset sekä mielenterveysongelmaiset henkilöt olivat jääneet liikuntavammaisten henkilöiden varjoon monissa lain kohdissa. Japanin oli aika tarkistaa lainsäädäntönsä ja laajentaa käsite vammainen (shougaisha) tarkoittamaan myös käytännössä muita kuin vain liikuntavammaisia. (Heyer 2000, wwwlähde.)

16 13 YK:n Vammaisten vuosikymmenen innostamana vuonna 1993 käynnistettiin YK:n Aasiassa elävien vammaisten vuosikymmen. Sen tavoitteena on vuoteen 2003 mennessä kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota Aasian vammaiskentillä tehtävään työhön, vammaisten yhtenäisiin oikeuksiin sekä hallituksien vastuunottamiseen muutoksien käynnistämisestä. Japani myöntyi tähän YK:n antamaan mandaattiin. (Heyer 2000, www-lähde.) Siihen pakotti jo maan perustuslakikin, jonka mukaan Japanin on noudatettava tekemiään kansainvälisiä sopimuksia (The Constitution of Japan, Art.98(2); Heyer 2000, www-lähde) luvulle tultaessa Japani on ollut valmis myös käytännön toimiin. Vuonna 1993, välittömästi YK:n Aasian vuosikymmenen alussa, korjattiin vuonna 1970 asetettua peruslakia. Se sai nimeksi The Fundamental Law for Persons with Disabilities (Shougaisha kihonhou). Muutoksen seurauksena vammaisuuden laillista määritelmää laajennettiin koskemaan liikunta- ja kehitysvammaisten henkilöiden lisäksi myös mielenterveysongelmaisiin ihmisiin. Lisäksi uusittu peruslaki velvoitti kunnat valmistelemaan omat perussuunnitelmansa vammaisten kansalaisten asioiden järjestelylle. (Heyer 2000, www-lähde; Yamashita 1997, 17). Vaikka vuonna 1997 vain kymmenesosa kunnista oli tehnyt vaaditun suunnitelman (Yamashita 1997, 17), pitää Tokion yliopiston professori Toshihiko Mogi (1994, 105) lakia yhtenä merkittävämpänä muutoksena lähiaikoina vammaisten henkilöiden etujen eteenpäin viemisessä. Katsuhiro Yamashita (1997, 17) puolestaan arvioi lain korostaneen kuntien roolia normalisaatioperiaatteen mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Muutokset eivät loppuneet tähän, vaan jo vuonna 1995 julistettiin maassa vammaisten henkilöiden hyväksi rakennettu toimintasuunnitelma (The Government Action Plan for Persons with Disabilities) sekä siihen liittyvä seitsemän vuoden normalisaatiostrategia (A Seven-Year Normalization Strategy). Nämä olivat ensimmäiset suunnitelmat, jotka perustuivat kuntoutuksen sekä normalisaation mukaisille ajatuksille. Ohjelmaan nostettiin seitsemän tavoitetta, jotka ovat opiskelumahdollisuuksien, terveyden, työllisyyden, vapaa-ajan viettomahdollisuuksien, asumisen, hyvinvoinnin ja kansan vammaistietämyksen parantaminen. Suunnitelman toteutumista

17 14 valvotaan säännöllisesti hallituksesta käsin, mutta käytännön toteutus on siirretty kunnille. (The Government Action Plan for Persons With Disabilities, Outline 1995, www-lähde.) Tässä suunnitelmassa ilmoitetaan ensimmäinen kerran numeraalisia tavoitteita siitä, mitä muun muassa työllisyyden ja asumisen osalta tulisi vuoteen 2002 mennessä saavuttaa (Heyer 2000, wwwlähde). Käsittelen tavoitteita tarkemmin tämän opinnäytetyön luvussa 5. (Liite 1) 3. KESKEISET KÄSITTEET Tässä kappaleessa avaan tutkimuksen kannalta keskeiset käsitteet. Sekä kehitysvammaisuuden että julkisen sektorin määritelmiä käsitellessäni pyrin huomioimaan niiden japanilaisen kontekstin ominaispiirteet. Kehitysvammaisuuden kohdalla tämä merkitsee japanilaisen kehitysvammamääritelmän sisällön avaamista, kun taas julkisen sektorin määritelmän yhteydessä tarkastelen sen roolia japanilaisessa yhteiskunnassa Kehitysvammaisuus Japanissa vammaisella ihmisellä tarkoitetaan henkilöä, jonka elämä yhteiskunnassa on huomattavasti rajoittunutta, johtuen pitkäaikaisesta fyysisestä vammasta, kehitysvammaisuudesta tai mielenterveysongelmista (Disabled Persons Fundamental Law 1970 (1993), Art. 2). Siinä ei kuitenkaan kerrota tarkasti, miten nämä termit itsessään määritellään. Vuodelta 1960 peräisin olevassa, vuonna 1988 tarkistetussa Law for the Mentally Retarded Persons nimisestä kehitysvammalaissakaan (Chiteki shogaisha fukushihou) ei kehitysvammaisuutta ole määritelty. Seuraavaa ns. operationaalista määritelmää sen sijaan käytetään apuna tutkittaessa kehitysvammaisuutta (Okuno, www-lähde):

18 15 Kehitysvammaisella ihmisellä tarkoitetaan henkilöä, jolla on todettu älyllinen vamma kehitysiässä (ennen 18 vuoden ikää). Vamma esiintyy toimintakyvyn haittana päivittäisissä toiminnoissa, niin että tukipalvelut ovat tarpeellisia. Pystyäkseni vertailemaan Japanissa käytössä olevaa määritelmää Suomessa käytettyihin määritelmiin, esittelen AAMR:n (American Association on Mental Retardation) sekä Suomen kehitysvammalain (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977) kehitysvammaisuudelle antamat määritelmät. Suomessa on voimassa kehitysvammamääritelmä, joka on kirjattu vuoden 1977 lakiin kehitysvammaisten erityishuollosta. Sen mukaan kehitysvammaisella tarkoitetaan henkilöä (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977, So 207), jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi ja joka ei voi muun lain nojalla saada tarvitsemiaan palveluja. AAMR:n määritelmän mukaan kehitysvammaisuus tarkoittaa toimintakyvyn huomattavaa rajoitusta, mille on ominaista merkittävästi keskimääräistä heikompi älyllinen toimintakyky. Samanaikaisesti henkilöllä esiintyy rajoituksia kahdessa tai useammassa adaptiivisten taitojen yksilöllisesti sovellettavissa osa-alueissa. Niitä ovat kommunikaatio, itsestä huolehtiminen, kotona asuminen, sosiaaliset taidot, yhteisössä toimiminen, itsehallinta, terveys ja turvallisuus, toiminnallinen oppimiskyky, vapaa-aika sekä työ. Määritelmän mukaan kehitysvammaisuus tulee ilmi ennen 18 vuoden ikää. Tätä määritelmää sovellettaessa on otettava huomioon mm. kulttuuriset ja kielelliset eroavuudet sekä eroavuudet, jotka liittyvät kommunikaatioon ja käyttäytymiseen. (Kehitysvammaliitto 1995, 11.) Määritelmiä tarkasteltaessa voi niiden huomata rakentuvan kahdesta elementistä. Näistä ensimmäinen käsittelee kehitysvamman ilmenemisikää. Tämä on kaikissa kolmessa määritelty älyllisen vamman saamiseksi eli henkisen toiminannan estymiseksi kehitysiässä. Japanissa käytettävässä operationaalisessa määritelmässä, kuten myös AAMR:n määritelmässä tarkennetaan kehitysiällä tarkoittettavan aikaa ennen 18 vuoden ikää.

19 16 (vrt. kehitysvammaliitto 1995, 11; Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977, So 207; Okuno, www-lähde.) Toinen elementti käsittelee niitä kriteerejä, jotka vamman tulee täyttää ollakseen kehitysvammaisuutta. Tähän määritelmät antavat hieman toisistaan poikkeavia vastauksia, jotka eivät kuitenkaan ole ristiriidassa keskenään. AAMR:n mukaan kehitysvamma ilmenee tämän hetkisenä toimintakyvyn rajoitteena, johon kuuluvat myös keskiarvon alittava älykkyysosamäärä sekä puutteita adaptiivisissa taidoissa. Japanilaisessa määritelmässä adaptiiviset taidot korvaa ilmaus toimintakyvyn haitta, kun taas suomalaiseen lakiin pohjautuvassa määritelmässä ei henkilön taidoista ole mainintaa lainkaan. Silti siitä löytyy myös tämä elementti sen ilmaistessa kehitysvammaisen henkilön tarvitsevan palveluita, joita hän ei muun lain nojalla voi saada. Sama ajatus sisältyy myös japanilaiseen määritelmään, jonka mukaan vamman haitan suuruus johtaa siihen että tukipalvelut ovat tarpeellisia. AAMR:n määritelmä on ainoa, joka ottaa huomioon eri kulttuurien vaikutukset yksilön taidoissa ja käytöksessä. Mielestäni se onkin tärkeä huomio yhä globalisoituvassa maailmassa. (vrt. Kehitysvammaliitto 1995, 11; Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977, So 207; Okuno, www-lähde.) Japanissa kehitysvammaista henkilöä tarkoittava sana on chitekishougaisha, joka on käännettävissä termillä älyllisesti vammainen. Vanha sana seishinhakujaku, joka voidaan kääntää termillä vajaamielinen, on jo poistettu virallisesta käytöstä vammaisten lasten vanhempien sekä muiden asianosaisten vaatimuksesta. Uusi termi on otettu käyttöön 1990-luvun aikana. (The Government Action Plan for Persons with Disabilities, Removing Psychological Barries 1995, www-lähde.) Harjoittelupaikoissani henkilökunnan kehitysvammaisuudesta käyttämä sana oli pääsääntöisesti chitekishougaisha, älyllisesti vammainen. Vanhaa termiä kuulin käytettävän tuskin koskaan.

20 Normalisaatioperiaate Normalisaatioperiaatteella tarkoitetaan pyrkimystä tehdä kehitysvammaisille henkilöille mahdolliseksi sellaiset jokapäiväisen elämän olosuhteet ja mallit, jotka ovat mahdollisimman lähellä tai vastaavat täysin kullekin yhteiskunnalle ja kulttuurille ominaisia elämäntapoja ja olosuhteita. Periaatteen oikean käytön edellytyksenä pidetään sitä, että käyttäjä ymmärtää, mitä ovat normaali elämänrytmi, tottumukset ja tavat tietyssä kulttuurissa ja miten ne liittyvät vammaisen ihmisen elämään, kehitykseen ja kypsyyteen. Tämän lisäksi vaaditaan taitoa soveltaa normalisaatioperiaatetta lainsäädännössä, palveluiden järjestämisessä sekä kuntoutussuunnitelmia tehtäessä. (Nirje 1993, ) Kun kehitysvammaisiin ihmisiin suhtautumisen huoltoideologiassa oli kahlattu läpi maaginen (1800-luku), pragmaattinen ( luku) ja lääketieteellinen ( luku) käsite- ja uskomusjärjestelmä, annettiin 1950 luvulta alkaen tilaa monitieteelliselle uskomus ja käsitejärjestelmälle. Tämä merkitsi mahdollisuutta sijoittaa kehitysvammaisia henkilöitä normaaliyhteisöön ja minimoida heidän eristyneisyyttään muusta yhteiskunnasta. (Saarela ja Saarela 1984, ) Samoihin aikoihin vuonna 1959 tuli Tanskassa voimaan uusi vammaislaki, jonka esipuheessa todettiin lain tarkoituksena olleen sallia kehitysvammaisille ihmisille mahdollisimman normaali elämä (Nirje 1993, 24). Normalisaatio käsite onkin lähtöisin Pohjoismaista tanskalaisen Neils E. Bank- Mikkelsenin käytettyä sitä ensimmäisen kerran (1959) ja Bengt Nirjen täydennettyä sitä myöhemmin (1969) (Wolfensberger 1972, 27). Normalisaatioperiaate liittyykin ideoihin, metodeihin ja kokemuksiin, joita on pohdittu niin pohjoismaissa kuin muualla länsimaissa käytännön kehitysvammatyötä tehtäessä (Saarela ja Saarela 1984, 20). Normalisaation käsitettä ovat määritelleet useat tutkijat, mutta yleisesti sen yhteydessä mainitaan Nirjen ja Bank-Mikkelsenin lisäksi vielä kolmas nimi, amerikkalainen Wolf Wolfensberger. Tutkimuksessani pitäydyn Nirjen antamassa määritelmässä, mutta otan huomioon myös Wolfensbergerin

21 18 ajatuksia erityisesti siitä, miten normalisaatiota voidaan edistää julkisen sektorin toimesta. Nirjen (1993, 22-23) mukaan normalisaatioperiaate tekee mahdolliseksi kehitysvammaisen henkilön elämän muodostumisen sellaiseksi, että se muistuttaa normeiltaan ja olosuhteiltaan mahdollisimman paljon yhteiskunnan muiden ihmisten tapaa elää. Normalisaatioperiaatetta määritellessään Nirje jakaa sen kahdeksaan osa-alueeseen, joihin myös kehitysvammaisella henkilöllä on oltava oikeus. Osa-alueet - normaali päivärytmi, viikkorytmi, vuosirytmi, elämänkaaren normaalit kokemukset, normaali yksilöllisyyden kunnioittaminen ja itsemääräämisoikeus, normaalit seksuaaliset mallit, yhteiskunnan normaalit taloudelliset mallit ja oikeudet sekä normaali ympäristö, ovat sellaisia asioita, jotka voidaan katsoa kuuluvaksi ihmisen normaaliin elämäntapaan ja elinolosuhteisiin. Hän painottaa sitä, että periaate on käyttökelpoinen jokaisen, myös kehitysvammaisen ihmisen kohdalla, riippumatta hänen vammansa vaikeusasteesta tai hänen asuinpaikastaan. Arjessa normalisaatioperiaatteen noudattaminen merkitsee sitä, että kehitysvammainen henkilö nousee aamulla normaaliin aikaan ylös, pukee päälleen ja ruokailee normaalisti. Elämän normaaliin rutiiniin kuuluu koulussa tai työssä käyminen ja vapaa-ajan viettäminen. Vuosirytmistä huolehtii vuotuisiin juhliin osallistuminen ja lomien pitäminen, ottaen huomioon myös normaalit, ihmisen eri kehitysvaiheisiin kuuluvat asiat. Kehitysvammaiselle henkilölle kuuluu myös normaali toimeentulo ja samat etuudet sosiaalilainsäädännössä, kuin muillekin, mutta myös lisäetuuksia liittyen omiin erityistarpeisiinsa. Ympäristön normalisoiminen merkitsee mahdollisuutta käyttää samoja palveluita kuin muut yhteisön jäsenet, mikä mm. edellyttää asunnolta pientä kokoa, niin että se sulautuu muuhun ympäristöön ja jokapäiväiseen yhteisön elämään. Nirje olettaa kehitysvammaisten henkilöiden elämän puitteiden normalisoinnin sekä asumisen keskellä muuta yhteiskuntaa vaikuttavan ihmisten asenteisiin kehitysvammaisuutta kohtaan, mutta myös kehitysvammaisten itseluottamuksen rakentumiseen, riippumattomuuden ja itsenäisyyden lisääntyessä heidän elämässään. (Nirje 1980, 36-44, 46.) Segregaatio ja eristäminen muusta yhteiskunnasta ja sen palveluista

22 19 aiheuttavat taas tietämättömyyttä, väärinkäsityksiä, epäluuloa ja välttelyä (Kuparinen 1995, 45). Wolfensbergerin (1980, 14) mukaan normalisaatio on niiden keinojen hyödyntämistä, jotka ovat kulttuurisesti mahdollisimman normatiivisia, ja joilla vahvistetaan ja/tai ylläpidetään sellaisia yksilöllisiä käyttäytymismuotoja sekä luonteenpiirteitä, joita voidaan pitää myös kulttuurisesti normatiivisina. Normalisaation ilmenemistä käytännön tasolla voidaan hänen mukaansa kuvata vuorovaikutus tulkinta prosessin kautta, joka toteutuu kolmella toiminnan tasolla. Prosessissa vuorovaikutus viittaa välittömään vuorovaikutukseen poikkeavan kanssa ja tulkinta viittaa tapaan, miten muut tulkitsevat poikkeavaa henkilöä. (Wolfensberger 1972, 32.) Toiminnan kolme tasoa jakautuvat 1. yksilötasoiseen vuorovaikutukseen kehitysvammaisen henkilön kanssa, 2. pieniin väliin tuleviin lähiyhteisöihin, kuten perheen, ystävät, työkaverit, naapuruston sekä palvelut ja 3. laajempiin yhteiskunnallisiin organisaatiohin, kuten kunta, valtio ja keskushallinto (Wolfensberger 1972, 32). Ensimmäisellä tasolla pyritään maksimoimaan kehitysvammaisen henkilön käyttäytymisen kompetenssi, muokkaamalla hänen taitojaan ja tottumuksiaan, kuten puhetta, pukeutumista ja syömistä mahdollisimman normaaleiksi ja sosiaalisesti hyväksyttäviksi (Wolfensberger 1972, 32-33; Niskanen 1991, 65-66). Toiminnan toisella tasolla ei olla suoraan tekemisissä kehitysvammaisen henkilön itsensä kanssa vaan häntä ympäröivien lähiyhteisöjen kanssa. Wolfensberger (1972, 32-36) uskoo, että yhteisöjen normaali elämä vuorovaikutuksineen tukee normalisaatioprosessia. Kehitysvammaisen henkilön tulisikin voida elää lähiyhteisössä ei-poikkeavien ihmisten ympäröimänä. On kuitenkin otettava huomioon se tosiasia, että ympäristö pystyy sopeutumaan kerrallaan vain tiettyyn määrään erilaisuutta. Jotta sosiaalinen vuorovaikutus onnistuisi, olisi mm. kehitysvammaisten asuntoihin kiinnitettävä huomioita, niin että niitä ei yhdelle asuinalueelle hankittaisi enempää kuin alueen asukkaat ovat aidosti kiinnostuneita ja huomioitaisiin myös alueen rajallinen mahdollisuus tarjota sen asukkaille erilaisia palveluita.

23 20 Toisella tasolla on mielekästä nähdä myös se, että aina vammaisten henkilöiden maine ei ole vain heistä itsestään kiinni, vaan pikemminkin siitä, miten nämä toisen tason lähiyhteisöt heihin suhtautuvat. Maineeseen vaikuttaa myös se, miten nimetään ne palvelut, joita vammaisryhmät käyttävät. Pidämmekö siis itsestään selvänä esitellä kehitysvammainen henkilö uudelle ihmiselle pelkää etunimeä käyttämällä tai kun saamme parturiasiakkaaksemme kehitysvammaisen henkilön, niin leikkaammeko hänen hiuksena muodin mukaiseksi, niin kuin muidenkin asiakkaiden kohdalla toimimme? (Wolfensberger 1972, ) Toiminnan kolmannella tasolla pyritään muokkaamaan kulttuurissa vallalla olevia arvoja, asenteita ja stereotypioita. Näin pyritään houkuttelemaan esille ihmisistä löytyvä mahdollisimman suuri, toteutettavissa oleva, erilaisuuden hyväksyntä. Keinoina käytetään kokonaisten yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamista mm. lainsäädännön keinoin, jolloin pystytään vaikuttamaan juridisesti mm. kehitysvammaisille henkilöille kuuluviin palveluihin ja asumisoloihin. Yhteiskunnallista muutosta saadaan aikaan myös kouluissa annettavan opetuksen kautta kiinnittämällä oppilaiden huomiota siihen, miten yhteiskunnan rakenteet itsessään lisäävät vammaisuutta. (Wolfensberger 1972, 32, ) Nirjen ja Wolfensbergerin määritelmät eroavat toisistaan valitun lähtökohdan suhteen. Nirjelle normalisaatio on enemmän kehitysvammaisen henkilön elinolosuhteiden ja elämäntavan normalisointia, kun taas Wolfensberger pitää tärkeänä sitä, että kehitysvammainen ei tulisi leimatuksi ympäristössään eikä häntä havaittaisi poikkeavaksi. (Saarela ja Saarela 1984, 22.) Yhteiskunnan on mahdollisuus käyttää normalisaatioperiaatetta apunaan suunnitellessaan kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettuja palveluja. Nirje (1993, 36-37) on jaotellut eri käyttöalueet neljään lohkoon, joista ensimmäinen palvelee kehitysvammaista henkilöä itseään. Kun hänen elämiseen liittyviä toimintoja suunnitellaan, voivat vastuussa olevat henkilöt käyttää apunaan

24 21 normalisaatioperiaatetta miettiessään ovatko suunnitellut toiminnat tarkoituksenmukaisia ja normaaleina pidettäviä. Toinen lohko käsittää yhteiskunnan koulutus- ja sosiaalipalvelut, jolloin periaate palvelee yhteisöä sen määritellessä päämääränsä ja tavoitteensa sekä tarvittavat tiedot ja taidot, niin kehitysvammaiselle henkilölle kuin henkilökunnalle. Kolmantena normalisaatioperiaate hyödyntää koko yhteiskuntaa, kun sitä käytetään lainsäädännön yhtenä perustana, apuna laadittaessa uusia lakeja, säädöksiä ja normeja sekä palvelujen järjestämiskriteerinä. Neljäs lohko käsittää sosiaalisen ja antropologisen näkökulman. Normalisaatioperiaatetta voidaan hyödyntää tehokkaasti silloin, kun kulttuurin tavoissa ja elinolosuhteissa tapahtuu asteittaisia muutoksia. Myös Robert J. Flynn ja Kathleen E. Nitsch (1980, 364) ovat pohtineet normalisaation vaikutusta yhteiskunnassa ja sitä prosessia, miten se hyväksyy periaatteen yleisesti käytettäväksi. Normalisaation omaksuminen kehitysvammahuollossa käytettäväksi ideologiaksi voidaan heidän mukaansa jakaa kuuteen vaiheeseen: 1. käsitteellistyminen 2. esihyväksyminen 3. lainsäädännöllinen legitimaatio 4. resurssien uudelleenjako 5. laaja toteuttaminen 6. sosiaalinen institutionalisoituminen. Kolme ensimmäistä liittyy normalisaatioperiaatteen teoreettiseen omaksumiseen ja jälkimmäiset periaatteen omaksumiseen käytännössä. Käsitteellistymisellä (1) tarkoitetaan uuden ajatuksen muotoilua malliksi tai paradigmaksi. Ajatuksen esihyväksyminen (2) tapahtuu uudistuksille avoimissa ryhmissä. Jos se saa kannatusta sille tärkeissä kohderyhmissä, seuraa sääntöjen kirjoittaminen ja uudistuksia koskevan lainsäädännön voimaan saattaminen (3). Resurssien uudelleenjako (4) kohtaa helposti voimakasta vastustusta, koska vanhasta halutaan pitää kiinni. Toisaalta jos malli kuitenkin saa tarpeeksi riittävät resurssit käyttöönsä, seuraa siitä uuden mallin laaja toteuttaminen (5). Yhteiskunnallinen institutionalisoituminen (6) tarkoittaa sitä, että yhteiskunta kokonaisuudessaan hyväksyy uuden mallin. (Flynn ja Nitsch 1980, 365; Niskanen 1991, 60.)

25 22 Normalisaation hyväksymiseen yhteiskunnassa vaikuttavat myös yhteiskunnan rakenne, sosiaaliturva sekä hyvinvointi. Ajatusta normalisaatiosta ei voida sellaisenaan siirtää eri maihin, koska se muotoutuu aina uudelleen yhteiskuntajärjestelmien sitä ohjatessa. (Niskanen 1991, ) 3.3. Integraatioperiaate Silloin kun normalisaatiota pidetään tavoitteena, on integraatio sitä tukeva menetelmä (Kaski, Manninen, Mölsä ja Pihko 1997, 146). Integraatiota voidaan siis pitää normalisaatioperiaatteen toteuttamisen keinona sekä toteuttamistapana. Sen perustana ovat normalisaatioperiaate, uudistunut käsitys vammaisesta ihmisenä sekä uudistunut käsitys kehitysvammaisuuden merkityksestä henkilön kokonaispersoonallisuuteen. (Saarela ja Saarela 1984, 24.) Kehitysvammaisten integroitumista yhteiskuntaan voidaan tarkastella neljältä eri kannalta, jotka ovat sidoksissa toisiinsa. Fyysistä integraatiota pidetään ensimmäisenä portaana, joka sisältää ajatuksen kehitysvammaisen fyysisestä sijoittumisesta normaaliyhteisöön, maantieteellisesti lähelle muita ihmisiä (location). Tähän kuuluvat mm. rakennukset ja ympäristö, joille voidaan asettaa muutamia vaatimuksia, kuten asunnon pienuus, niin että se sulautuu ympäröivään yhteisöön sekä asunnon luonnollinen sijainti hyvine liikenneyhteyksineen lähellä normaalipalveluita (access). (Wolfensberger 1972, ) Kehitysvammaisille henkilöille tulisi myös tehdä mahdolliseksi ajanvietto tavallisissa virkistyspaikoissa (Nirje 1980, 48). Toiminnallinen integraatio on mahdollista fyysisen integraation toteuduttua ja se käsittää toiminnallisen etäisyyden vähentämisen kahden eri ryhmän välillä (Saarela ja Saarela 1984, 24-25). Toiminnallinen integraatio toteutuu yhteisten resurssien käytön myötä samanaikaisesti, eriaikaisesti tai yhdessä. Yhteisten resurssien määrä ja laatu ovat tärkeitä toiminnallisen integraation kannalta.

26 23 (Kuparinen 1995, 45.) Liikuntaesteisenkin henkilön tulisi päästä yhteiskunnan tarpeellisiin ja tavanomaisiin palvelurakennuksiin kuten ravintoloihin, uimahalleihin, julkisiin kulkuneuvoihin sekä lepohuoneisiin (Nirje 1980, 48). Ympäristön pitäisi olla riittävän vaivaton ja turvallinen kehitysvammaisen henkilön suuremman omatoimisen osallistumisen kannalta (Kuparinen 1995, 45). Integraatioprosessin osittainen kumulatiivisuus antaa sosiaaliselle integraatiolle mahdollisuuden vasta fyysisen ja toiminnallisen integraation toteuduttua (Kuotola 1985, 37). Perinteisesti on ajateltu sosiaalisen integraation sisältävän kehitysvammaisten henkilöiden sosiaaliset kontaktit ei-vammaisiin yhteisön jäseniin. Sosiaalisen integraation toteutuminen näkyy kehitysvammaisten henkilöiden säännöllisistä ja spontaaneista kontakteista ei-vammaisiin ihmisiin, mutta siihen kuuluu myös ajatus siitä, kuinka kehitysvammaiset henkilöt kokevat itsensä sekä kuinka heidät koetaan ryhmän luonnollisiksi jäseniksi. (Saarela ja Saarela 1984, 25.) Sosiaalinen integraatio on siis toteutunut, jos kehitysvammaiset henkilöt hyväksytään samaan yhteisöön samanarvoisina (Kuotola 1985, 47). Kuotola (1985, 46) huomauttaa, että sosiaalinen integraatio voidaan nähdä myös perinteistä näkemystä laaja-alaisemmin, jolloin se käsittää edellisen lisäksi, myös kehitysvammaisen henkilön suhteet omaisiin, sukulaisiin ja muihin vammaisryhmiin. Tällöin sosiaalinen integraatio on keskeinen elämän pituinen prosessi alkaen vammaisen lapsen syntymästä ja hyväksymisestä perheen jäseneksi, jatkuen aina varhaislapsuudesta vanhuuteen asti. Omassa tutkimuksessani käsittelen sosiaaliseen integraatioon kuuluviksi myös Kuotolan (1986, 46) esittämät perheet sekä vammaisryhmät, mutta myös Nirjen (1980, 48) perinteiseen määritelmään lisäämät tavat, asenteet, kunnioituksen ja arvostuksen kehitysvammaisia yhteisön jäseniä kohtaan. Hänen mukaansa median antamalla kuvalla vammaisista on suuri vaikutus asenteiden, tapojen, kunnioituksen ja arvostuksen muodostumiseen ja näin sosiaalisen integraation toteutumiseen. Japanissa, missä perhesiteitä ja ryhmään kuulumista pidetään erityisen tärkeinä, sosiaalisen hyväksynnän ja mukaan ottamisen kannalta, ja

27 24 missä medialla on valtava vaikutus ihmisten mielipiteiden muokkaajana, täytyy sosiaalisen integraation toteutumisessa mielestäni ottaa huomioon kaikki edellä esitetyt kriteerit. Yhteiskunnallisen integraation katsotaan olevan vasta todellista integraatiota. Fyysinen, toiminnallinen ja sosiaalinen integraatio ovat lähinnä portaita sen tavoittelussa (Moberg ja Ikonen 1980, 61). Yhteiskunnallinen integraatio vaatii siis edellä esitetyistä näkökulmista kaikkein eniten (Kuotola 1985, 52). Se sisältää ajatuksen kehitysvammaisten aikuisten mahdollisuudesta samoihin resursseihin muiden kanssa sekä yhtäläisiin oikeuksiin vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa sekä oikeuteen lunastaa tuottava työrooli yhteiskunnassa (Moberg ja Ikonen 1980, 56). Toisin sanoen yhteiskunnallinen integraatio tunnustaa vammaisen tasavertaiseksi yhteiskunnan jäseneksi kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen (Kuotola 1985, 52-54). Nirjen mukaan (1980, 48) tämä tarkoittaa myös kehitysvammaisten henkilöiden laillisia oikeuksia, oikeutta toteuttaa itseään sekä vammaisten oikeutta ilmaista itseään ryhmänä Julkinen sektori Julkiseen sektoriin voidaan katsoa kuuluvaksi paikallishallinto, valtion keskushallinto ja niiden välinen yhteistyö. Sen toimivallan alle kuuluvat mm. julkinen omistus eli laitokset, kiinteistöt, liikelaitokset ja yritykset. Tämän lisäksi se hoitaa verotuksen ja muut julkiset maksut, tulonsiirrot ja tukiaiset kansalaisille, yrityksille ja järjestöille. Kolmantena tehtävänä sillä on valtion yhteiskunnallinen ja taloudellinen säätely lakien, normien ja määräysten muodossa. (Honkanen 1994, 12.) Koska julkinen sektori on eriytynyt yksityisestä sektorista, voidaan yksityistä nimittää ensimmäiseksi ja julkista toiseksi sektoriksi (Helander 1998, 23). Yksityiseen sektoriin kuuluvat markkinatalous, yritykset, perhe ja verkostot (Södergård 1998, 12). Yksityisen ja julkisen sektorin välille ei pystytä vetämään

Helena Lindell Asumispalvelujen päällikkö Vammaispalvelut Vantaa

Helena Lindell Asumispalvelujen päällikkö Vammaispalvelut Vantaa Helena Lindell Asumispalvelujen päällikkö Vammaispalvelut Vantaa 2.11.2016 Peilauspintana käytännönkokemus laitoksesta opetuksesta työ- ja toimintakeskuksesta autisminkirjon palveluohjauksesta asumisesta

Lisätiedot

Alustusta erityislainsäädäntöön. Vammaispalvelujen raati 15.5.2013 Johtava sosiaalityöntekijä Emmi Hanhikoski

Alustusta erityislainsäädäntöön. Vammaispalvelujen raati 15.5.2013 Johtava sosiaalityöntekijä Emmi Hanhikoski Alustusta erityislainsäädäntöön Vammaispalvelujen raati 15.5.2013 Johtava sosiaalityöntekijä Emmi Hanhikoski 30.5.2013 Elävänä olentona maailmassa Erilaiset roolit Ihminen Perheenjäsen, vanhempi, sisarus,

Lisätiedot

Kehitysvammaisten asumispalveluiden suunnitelma Säkylän kunta

Kehitysvammaisten asumispalveluiden suunnitelma Säkylän kunta Kehitysvammaisten asumispalveluiden suunnitelma 2016 Säkylän kunta Sisällysluettelo 1. Johdanto... 2 2. Asumispalveluiden laatusuositus... 2 3. Asumispalveluiden nykytilanne Säkylässä... 2 4. Suunnitelmissa/rakenteilla

Lisätiedot

Kehitysvammaisena eläminen. Tuuli Patinen& Saara Tuomiranta

Kehitysvammaisena eläminen. Tuuli Patinen& Saara Tuomiranta Kehitysvammaisena eläminen Tuuli Patinen& Saara Tuomiranta Yleistä kehitysvammaisuudesta Vaikeus oppia ja ymmärtää uusia asioita Kehitysvammaisuudessa on asteita ja ne vaihtelevat lievästä syvään Syitä

Lisätiedot

Näkökulmia omaishoitajuuteen omaishoidon moninaisuus. Kaksin et ole yksin seminaari, Kivitippu

Näkökulmia omaishoitajuuteen omaishoidon moninaisuus. Kaksin et ole yksin seminaari, Kivitippu Näkökulmia omaishoitajuuteen omaishoidon moninaisuus Kaksin et ole yksin seminaari, Kivitippu 18.10.2011 Omaishoito osana perheen elämää Elämä muuttuu? omaishoito voi tulla elämään erilaisissa elämänvaiheissa

Lisätiedot

Kehitysvamma. Äiti ei pysy kärryillä 24.5.2012

Kehitysvamma. Äiti ei pysy kärryillä 24.5.2012 Kehitysvamma Äiti ei pysy kärryillä 24.5.2012 Yleisen ajattelutavan muutos Vammaiset ihmiset ovat alkaneet vaatia oikeuksiaan. Käsitykset vammaisuudesta ja näkemykset vammaisista henkilöistä ovat kansainvälisesti

Lisätiedot

Laitos vs. pienkoti. K-S VammaisKaste Kari Räty

Laitos vs. pienkoti. K-S VammaisKaste Kari Räty Laitos vs. pienkoti K-S VammaisKaste Historiaa Goffman, Erving ( 1961 ): Asylums: Essays on the social situation of mental patients and other inmates, suom. Auli Tarkka & Riitta Suominen. Minuuden riistäjät.

Lisätiedot

Osalliseksi omaan lähiyhteisöön Susanna Tero, Malike-toiminta

Osalliseksi omaan lähiyhteisöön Susanna Tero, Malike-toiminta Osalliseksi omaan lähiyhteisöön 1.12.2015 Susanna Tero, Malike-toiminta Kun YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva sopimus saatetaan Suomessa voimaan. Sopimus laajentaa esteettömyyden ja saavutettavuuden

Lisätiedot

Ajankohtaista Georg Henrik Wrede. Johtaja, nuorisotyön ja politiikanvastuualue

Ajankohtaista Georg Henrik Wrede. Johtaja, nuorisotyön ja politiikanvastuualue Ajankohtaista Georg Henrik Wrede Johtaja, nuorisotyön ja politiikanvastuualue 02953 30345 georghenrik.wrede@minedu.fi Uudistuksesta kysytty ja ehdotettu 1. Tavoitteet (2 ) 2. Nuorten määritelmä (3 ) 3.

Lisätiedot

Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa, jonka tavoitteena on parantaa silmän-käden yhteistyötä ja

Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa, jonka tavoitteena on parantaa silmän-käden yhteistyötä ja Leikkiä oppia liikkua harjoitella syödä nukkua terapia koulu päiväkoti kerho ryhmä haluta inhota tykätä jaksaa ei jaksa Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa,

Lisätiedot

Vammaistyön uusimmat kuulumiset

Vammaistyön uusimmat kuulumiset Vammaistyön uusimmat kuulumiset VS avy 15.9.2015 Vammaisuuden määritelmä Vammaisuus ei ole vain terveysongelma. Se on monimutkainen ilmiö, joka syntyy vuorovaikutuksessa henkilön ja yhteiskunnan piirteiden

Lisätiedot

Aikuiset maahan muuttaneet - seksuaaliterveys, -oikeudet ja -kasvatus

Aikuiset maahan muuttaneet - seksuaaliterveys, -oikeudet ja -kasvatus e Aikuiset maahan muuttaneet - seksuaaliterveys, -oikeudet ja -kasvatus Suomen laki Suomen lainsäädännön perusperiaatteet kuuluvat kotoutuvan henkilön yleisinformaation tarpeeseen. Valitettavan usein informaatio

Lisätiedot

38. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

38. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 38. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät Osallisuus ja kumppanuus kuntoutuksen sosiaalisina mahdollisuuksina Janne Jalava & Ullamaija Seppälä 18. 19.3.2010 1 Johdanto 18. 19.3.2010 2 Kuntoutus on monitieteellinen

Lisätiedot

Mikkelissä islamin opetus järjestetään keskitetysti ja yhdysluokkaopetuksena.

Mikkelissä islamin opetus järjestetään keskitetysti ja yhdysluokkaopetuksena. 13.4.6 Uskonto Islam Tässä oppimääräkuvauksessa tarkennetaan kaikille yhteisiä uskonnon sisältöjä. Paikalliset opetussuunnitelmat laaditaan uskonnon yhteisten tavoitteiden ja sisältökuvausten sekä eri

Lisätiedot

Sosiaali- ja vammaispalvelut työllistymisen tukena: Sosiaalihuoltona toteutettava työhönvalmennus

Sosiaali- ja vammaispalvelut työllistymisen tukena: Sosiaalihuoltona toteutettava työhönvalmennus Sosiaali- ja vammaispalvelut työllistymisen tukena: Sosiaalihuoltona toteutettava työhönvalmennus Vaikuttamistoiminnan päällikkö Marika Ahlstén, Kehitysvammaliitto 4.3.2015 1 Nykytila Sosiaalihuoltolaki

Lisätiedot

1. Lapsen oikeuksien julistus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsen oikeuksien julistuksessa lapsiksi kutsutaan sekä lapsia että nuoria.

1. Lapsen oikeuksien julistus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsen oikeuksien julistuksessa lapsiksi kutsutaan sekä lapsia että nuoria. Lapsen oikeuksien julistus Barnkonventionen på finska för barn och ungdomar YK:n lapsen oikeuksien julistus annettiin vuonna 1989. Lapsen oikeuksien julistuksessa luetellaan oikeudet, jotka jokaisella

Lisätiedot

Lastensuojelullisen Huolen Arvioinnin Työväline VANHEMMAN JA PERHEEN ELÄMÄNTILANNE

Lastensuojelullisen Huolen Arvioinnin Työväline VANHEMMAN JA PERHEEN ELÄMÄNTILANNE Lastensuojelullisen Huolen Arvioinnin Työväline VANHEMMAN JA PERHEEN ELÄMÄNTILANNE Valma-hanke 2004-2005 Lastensuojelullisen huolen arvioinnin työväline on kokonaisuudessaan tarkoitettu välineeksi silloin

Lisätiedot

Omassa tuvassa Omalla luvalla Lappeenranta

Omassa tuvassa Omalla luvalla Lappeenranta Omassa tuvassa Omalla luvalla Lappeenranta 4.11.2014 Tienviittoja tulevaisuuteen ikäperheseminaari VET-perheterapeutti Esa Nyman HIEMAN KAUEMPAA Aikaisemmin useimmat kehitysvammaiset ihmiset jäivät asumaan

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto Sivu 1/6Sivu 1/6 KOMMENTIT 1(6) Opetushallitus / Aira Rajamäki PL 380 00531 Helsinki aira.rajamaki@oph.fi Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto Ohessa Kuuloliiton kommentit sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon

Lisätiedot

SENSO PROJEKTI. Taustaa

SENSO PROJEKTI. Taustaa SENSO PROJEKTI Taustaa Mistä tarve muutokseen? 1. asukas/asiakas tulee tietoiseksi oikeuksistaan (seksuaalioikeudet) ja kokee, että hänen oikeutensa eivät toteudu ja vaatii muutosta. 2. henkilökunnassa

Lisätiedot

Unohtuuko hiljainen asiakas?

Unohtuuko hiljainen asiakas? Unohtuuko hiljainen asiakas? - yhdenvertaisuuden pullonkaulat päihdepalveluissa Päihdetyön seminaari Kuopio 5.11.2015 Heidi Poikonen Sosiaalioikeuden yliopisto-opettaja Oikeustieteiden laitos Oikeudellinen

Lisätiedot

Turva Minulla on turvallinen olo. Saanko olla tarvitseva? Onko minulla huolehtiva aikuinen? Suojellaanko minua pahoilta asioilta? Perusturvallisuus on edellytys lapsen hyvän itsetunnon ja luottamuksellisten

Lisätiedot

TASA-ARVO- JA YHDENVERTAISUUSSUUNNITELMA VIEREMÄN KUNNAN PERUSOPETUS JA VIEREMÄN LUKIO

TASA-ARVO- JA YHDENVERTAISUUSSUUNNITELMA VIEREMÄN KUNNAN PERUSOPETUS JA VIEREMÄN LUKIO TASA-ARVO- JA YHDENVERTAISUUSSUUNNITELMA 2017-2019 VIEREMÄN KUNNAN PERUSOPETUS JA VIEREMÄN LUKIO 1 LÄHTÖKOHDAT Tämä suunnitelma on osa Vieremän kunnan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Tasa-arvoa

Lisätiedot

Sosiaalipalveluja kaikille ja kaiken ikää?

Sosiaalipalveluja kaikille ja kaiken ikää? Tiedosta hyvinvointia KansalaisenParas 17.4.2008 Anu Muuri 1 Sosiaalipalveluja kaikille ja kaiken ikää? Anu Muuri Kehittämispäällikkö Stakes/Sosiaalipalvelut Tiedosta hyvinvointia KansalaisParas 17.4.2008

Lisätiedot

Yhdenvertaisuuden toteutumisen elementit YVL

Yhdenvertaisuuden toteutumisen elementit YVL Yhdenvertaisuuden toteutumisen elementit YVL Muodollinen yhdenvertaisuus (välittömän syrjinnän kielto) 10 Tosiasiallinen yhdenvertaisuus velvoite yhdenvertaisuuden edistämiseen eli yhdenvertaisuussuunnittelu

Lisätiedot

Sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti

Sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti Sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti Tapio Bergholm, erikoistutkija, SAK Tasa arvolain laajennus HE 19/2014 sivu 1 Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellot laajennettaisiin koskemaan myös sukupuoli

Lisätiedot

Suvianna Hakalehto-Wainio apulaisprofessori VAMMAISTEN LASTEN IHMISOIKEUKSIEN TOTEUTUMINEN SUOMESSA

Suvianna Hakalehto-Wainio apulaisprofessori VAMMAISTEN LASTEN IHMISOIKEUKSIEN TOTEUTUMINEN SUOMESSA Suvianna Hakalehto-Wainio apulaisprofessori VAMMAISTEN LASTEN IHMISOIKEUKSIEN TOTEUTUMINEN SUOMESSA LAPSEN OIKEUKSISTA LAPSEN OIKEUKSIEN KEHITYS lapsi sosiaalisena ongelmana lapsi suojelun kohteena lapsi

Lisätiedot

Henkilökohtainen avustajajärjestelmä ja vammaispalvelulaki. Jyväskylä 28.8.2008 lakimies Juha-Pekka Konttinen

Henkilökohtainen avustajajärjestelmä ja vammaispalvelulaki. Jyväskylä 28.8.2008 lakimies Juha-Pekka Konttinen Henkilökohtainen avustajajärjestelmä ja vammaispalvelulaki Jyväskylä 28.8.2008 lakimies Juha-Pekka Konttinen Henkilökohtainen avustaja järjestelmä (Kynnys ry:n laatima määritelmä) Henkilökohtainen avustaja

Lisätiedot

Raaseporin perusturvan palvelutuotanto ja hyvinvointipalvelut Eva Storgårds 1

Raaseporin perusturvan palvelutuotanto ja hyvinvointipalvelut Eva Storgårds 1 Raaseporin perusturvan palvelutuotanto ja hyvinvointipalvelut 7.4.2011 Eva Storgårds 1 Visio Perustehtävä Kaupungin missio eli perustehtävä on palvelujen järjestäminen kansalaisille suomen ja ruotsin kielellä

Lisätiedot

AVAINBIOTOOPPITIEDON SAATAVUUS

AVAINBIOTOOPPITIEDON SAATAVUUS AVAINBIOTOOPPITIEDON SAATAVUUS LAINSÄÄDÄNNÖN TARKASTELUA AVOIMUUDEN NÄKÖKULMASTA Minna Pappila OTT, tutkijatohtori Itä-Suomen yliopisto Turun yliopisto ESITYKSEN RAKENNE: Ympäristötiedon avoimuuden merkitys

Lisätiedot

Avoin data ja tietosuoja. Kuntien avoin data hyötykäyttöön Ida Sulin, lakimies

Avoin data ja tietosuoja. Kuntien avoin data hyötykäyttöön Ida Sulin, lakimies Avoin data ja tietosuoja Kuntien avoin data hyötykäyttöön 27.1.2016 Ida Sulin, lakimies Lakipykäliä, avoin data ja julkisuus Perustuslaki 12 2 momentti» Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut

Lisätiedot

Vasemmistoliiton perustava kokous

Vasemmistoliiton perustava kokous VASEMMISTOLIITTO - VÄNSTERFÖRBUNDET Sturenkatu 4 00510 Helsinki Puh. (90) 77 081 Vasemmistoliiton perustava kokous 28. - 29.4.1990 - huhtikuun julistus - ohjelma - liittohallitus - liittovaltuusto Vasemmistoliiton

Lisätiedot

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen Minna Rantanen, Kela Läntinen vakuutuspiiri TYKS 17.5.2016 Saajat Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen / vaativan lääkinnällisen

Lisätiedot

Sosiaalilautakunta 5.5.2015 27 NURMEKSEN KAUPUNKI. Omaishoidon tuen ohje

Sosiaalilautakunta 5.5.2015 27 NURMEKSEN KAUPUNKI. Omaishoidon tuen ohje Sosiaalilautakunta 5.5.2015 27 NURMEKSEN KAUPUNKI Omaishoidon tuen ohje SISÄLLYS 1. Yleistä... 1 2. Omaishoidon tuen myöntäminen... 1 2.1. Tuen hakeminen... 1 2.2. Tuen myöntämisedellytykset... 1 3. Hoitopalkkio...

Lisätiedot

Lähimmäisyys ja välittäminen, arvot ja käytännöt. Timo Pokki, Dila Diakonialaitos Lahti

Lähimmäisyys ja välittäminen, arvot ja käytännöt. Timo Pokki, Dila Diakonialaitos Lahti Lähimmäisyys ja välittäminen, arvot ja käytännöt Timo Pokki, Dila Diakonialaitos Lahti Lähimmäisyys merkitsee parhaimmillaan sitä, että meitä ympäröi ihmisten turvaverkko. Tarvittaessa se auttaa ja tukee

Lisätiedot

Raamatun oikea ja väärä IR

Raamatun oikea ja väärä IR Raamatun oikea ja väärä IR Raamattu koostuu 66 eri kirjasta ja jokainen kirja on syntynyt johonkin tarkoitukseen. Raamattu ei ole yksi yhtenäinen kokonaisuus eikä siitä sen vuoksi voi poimia yksiselitteisiä

Lisätiedot

Oma tupa, oma lupa Ikääntyneiden arjen hallinnan haasteet

Oma tupa, oma lupa Ikääntyneiden arjen hallinnan haasteet Oma tupa, oma lupa Ikääntyneiden arjen hallinnan haasteet 24.2.2015 Rovaniemi Lakimies Timo Mutalahti Sininauhaliitto Asuminen ja päihteet Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden

Lisätiedot

Veijo Notkola, projektin johtaja Harri Lindblom, esteettömyysasiantuntija

Veijo Notkola, projektin johtaja Harri Lindblom, esteettömyysasiantuntija Esteetön ja yhdenvertainen Golfympäristö hanke esteettömän Golfympäristön edistämiseksi ja selvitys esteettömyydestä Golfkentillä Suomessa vuosina 2016-2018. Suomen HCP Golf Ry Veijo Notkola, projektin

Lisätiedot

Miten perus- ja ihmisoikeuksia käytetään? Ensisijaisena lähteenä YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus

Miten perus- ja ihmisoikeuksia käytetään? Ensisijaisena lähteenä YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus VIA-PROJEKTIN JURIDINEN POHJA Miksi juridiikkaa? Mikä on perusoikeus tai ihmisoikeus? Miten perus- ja ihmisoikeuksia käytetään? Ensisijaisena lähteenä YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus Miksi juridiikkaa?

Lisätiedot

KEHITYSVAMMALAIN MUUTOKSET. Itsemääräämisoikeus vahvistuu. Uusia määräyksiä rajoitustoimenpiteistä.

KEHITYSVAMMALAIN MUUTOKSET. Itsemääräämisoikeus vahvistuu. Uusia määräyksiä rajoitustoimenpiteistä. KEHITYSVAMMALAIN MUUTOKSET Itsemääräämisoikeus vahvistuu. Uusia määräyksiä rajoitustoimenpiteistä. LUKIJALLE Tässä esitteessä kerrotaan muutoksista, joita on tehty kehitysvammalakiin. Kehitysvammalaissa

Lisätiedot

RANTALA SARI: Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden tunnettavuus ja niiden käyttö hoitotyön tukena sisätautien vuodeosastolla

RANTALA SARI: Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden tunnettavuus ja niiden käyttö hoitotyön tukena sisätautien vuodeosastolla TURUN YLIOPISTO Hoitotieteen laitos RANTALA SARI: Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden tunnettavuus ja niiden käyttö hoitotyön tukena sisätautien vuodeosastolla Pro gradu -tutkielma, 34 sivua, 10 liitesivua

Lisätiedot

Uskonto -käsite 1. Uskonto, religio, religion Uskonnolla tarkoitetaan yleensä uskoa jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen, siihen turvautumista sekä si

Uskonto -käsite 1. Uskonto, religio, religion Uskonnolla tarkoitetaan yleensä uskoa jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen, siihen turvautumista sekä si Kiinan tärkeimmät uskonnot: niiden historia, nykytila ja uskontojen välinen dialogi Paulos Huang 13.9.2011klo 10-12, 12, Helsinki pauloshuang@yahoo.com Uskonto -käsite 1. Uskonto, religio, religion Uskonnolla

Lisätiedot

Lapsen arki arvoon! Salla Sipari

Lapsen arki arvoon! Salla Sipari Lapsen arki arvoon! Salla Sipari 13.3.2013 Tulokulmia dialogiin Lapsen oppiminen Kasvatusta ja kuntoutusta yhdessä Kuntouttava arki arki kuntouttavaksi Kehittäjäkumppanuus 13.3.2013 Salla Sipari 2 Miksi

Lisätiedot

Senioribarometri 2006. SEINÄJOEN KAUPUNKI SOSIAALI- JA TERVEYSKESKUS / HJ www.seinajoki.fi

Senioribarometri 2006. SEINÄJOEN KAUPUNKI SOSIAALI- JA TERVEYSKESKUS / HJ www.seinajoki.fi Senioribarometri 2006 Senioribarometrin tarkoitus Päätimme heti pilotoida myös Senioribarometrin, sillä vanhemman väestön tarpeet ja toiveet ovat meille tärkeitä sekä toiminnallisesti että taloudellisesti.

Lisätiedot

TOIMINTASUUNNITELMA 2014

TOIMINTASUUNNITELMA 2014 TOIMINTASUUNNITELMA 2014 Toimintasuunnitelma 2014 Me Itse ry edistää jäsentensä yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Teemme toimintaamme tunnetuksi, jotta kehitysvammaiset henkilöt tunnistettaisiin osana

Lisätiedot

TOTEUTTAAKO VANHUSPALVELULAKI VALTAA VANHUUS -LIIKKEEN TEEMOJA?

TOTEUTTAAKO VANHUSPALVELULAKI VALTAA VANHUUS -LIIKKEEN TEEMOJA? TOTEUTTAAKO VANHUSPALVELULAKI VALTAA VANHUUS -LIIKKEEN TEEMOJA? Senioriliikkeen kevätkokous 22.04.2013 Helsinki Aulikki Kananoja LAKI l l Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden

Lisätiedot

Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus

Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus Jaana Salminen, johtava puheterapeu3 Helsingin kaupunki, Kehitysvammapoliklinikka jaana.salminen@hel.fi 1 Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus

Lisätiedot

PALVELUSUUNNITELMA 1/5. Jämsän kaupunki Sosiaali- ja terveystoimi Vammaispalvelut Kelhänkatu 3, Jämsä PALVELUSUUNNITELMA.

PALVELUSUUNNITELMA 1/5. Jämsän kaupunki Sosiaali- ja terveystoimi Vammaispalvelut Kelhänkatu 3, Jämsä PALVELUSUUNNITELMA. 1/5 Päivämäärä: ASIAKAS Sukunimi ja etunimet: Henkilötunnus: Lähiomainen Sukunimi ja etunimi: Suhde asiakkaaseen: Muut perheen jäsenet ja lähiverkosto: Edunvalvoja Sukunimi ja etunimi: N LAATIJAT: ASUMINEN,

Lisätiedot

Naisjärjestöjen Keskusliitto

Naisjärjestöjen Keskusliitto Naisjärjestöjen Keskusliitto CEDAW SOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO VAMMAISTEN NAISTEN KANNALTA Leena Ruusuvuori 17.10.2013 CEDAW = Convention on the Elimination of All Kinds of Discrimination Against Women New

Lisätiedot

Nuorten osallisuutta ja kuulemista koskeva lainsäädäntö

Nuorten osallisuutta ja kuulemista koskeva lainsäädäntö Nuorten osallisuutta ja kuulemista koskeva lainsäädäntö Yleistä Sääntelyä kansainvälisellä tasolla YK:n lasten oikeuksien sopimus EU:n valkoinen kirja Sääntelyä yleislaeissa Perustuslaki, kuntalaki Erityislait

Lisätiedot

!"#$%&'$("#)*+,!!,"*--.$*#,&--#"*/".,,%0 1&'23456789::94752;&27455<:4;2;&,9:=>23?277<&8=@74;9&ABBCDABBE

!#$%&'$(#)*+,!!,*--.$*#,&--#*/.,,%0 1&'23456789::94752;&27455<:4;2;&,9:=>23?277<&8=@74;9&ABBCDABBE !"#$%&'$("#)*+,!!,"*--.$*#,&--#"*/".,,%0 1&'23456789::94752;&2745523?27747544H9;&IG@&JG9?=&15=5H42>:9 '28

Lisätiedot

ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE. Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti

ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE. Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti 1. Tervehdin lasta henkilökohtaisesti ja positiivisesti nimeltä heidät tavatessani. 1 2 3 4 5 2. Vuorovaikutukseni

Lisätiedot

HAASTEENA AKTIIVISET SENIORIT MYÖS MARGINAALISSA!

HAASTEENA AKTIIVISET SENIORIT MYÖS MARGINAALISSA! HAASTEENA AKTIIVISET SENIORIT MYÖS MARGINAALISSA! Diak Länsi 29.11.2007 Rehtori, dosentti Jorma Niemelä 1. Ihmisarvoinen vanhuus kuuluu jokaiselle. Siihen kuuluu oikeus olla osallisena ympäröivästä yhteisöstä

Lisätiedot

Asiakasyhteistyö toimintakyvyn arvioinnissa

Asiakasyhteistyö toimintakyvyn arvioinnissa Asiakasyhteistyö toimintakyvyn arvioinnissa TOImii! Toimintaterapian hyvät arviointikäytännöt Suomessa Näkökulmia arviointiin Ammattikorkeakoulu Arcada 5.5.2010 Tiina Airaksinen, YTM, projektipäällikkö,

Lisätiedot

Työ kuuluu kaikille!

Työ kuuluu kaikille! Esteetön ja yhdenvertainen työelämä Työ kuuluu kaikille! Uudenmaan TE-toimisto, Pasila 9.3.2016 Anne Mäki, ry 1 Esteettömyys Esteetön työympäristö on kaikkien etu Laaja kokonaisuus, joka mahdollistaa ihmisten

Lisätiedot

ANTTOLAN RYHMÄKOTI HANKE 2015 Toimintamalliluonnos

ANTTOLAN RYHMÄKOTI HANKE 2015 Toimintamalliluonnos ANTTOLAN RYHMÄKOTI HANKE 2015 Toimintamalliluonnos SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 3 2. OMAAN TOIMINTAAN TILAT... 3 3. HENKILÖSTÖN MÄÄRÄ JA RAKENNE... 4 4. OMAVALVONTAVELVOITE... 5 5. TURVALLISUUS JA TAPATURMIEN

Lisätiedot

Toimiva työyhteisö DEMO

Toimiva työyhteisö DEMO Toimiva työyhteisö DEMO 7.9.6 MLP Modular Learning Processes Oy www.mlp.fi mittaukset@mlp.fi Toimiva työyhteisö DEMO Sivu / 8 TOIMIVA TYÖYHTEISÖ Toimiva työyhteisö raportti muodostuu kahdesta osa alueesta:

Lisätiedot

OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty

Lisätiedot

Mieletön mahdollisuus. Lasten ja nuorten omaistyön kehittämisprojekti

Mieletön mahdollisuus. Lasten ja nuorten omaistyön kehittämisprojekti Mieletön mahdollisuus Lasten ja nuorten omaistyön kehittämisprojekti Tukea. Toivoa. Mukana. Ilona. Tukea lapsille ja nuorille, joiden vanhempi on sairastunut psyykkisesti Mieletön Mahdollisuus -projektin

Lisätiedot

Vammaisuus ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Simo Vehmas Erityispedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto

Vammaisuus ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Simo Vehmas Erityispedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Vammaisuus ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus Simo Vehmas Erityispedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Poliittinen filosofia Pyrkimyksenä hahmottaa parhain tapa järjestää ihmisyhteisöjen elämä

Lisätiedot

KULJETUSPALVELUHAKEMUS Loviisan perusturvakeskus Vammaispalvelut

KULJETUSPALVELUHAKEMUS Loviisan perusturvakeskus Vammaispalvelut KULJETUSPALVELUHAKEMUS Loviisan perusturvakeskus Vammaispalvelut VAMMAISPALVELULAIN MUKAINEN VAIKEAVAMMAISTEN KULJETUSPALVELU Kuljetuspalvelun tarve Virkistys- ja asiointimatkat (enintään 18/ yhdensuuntaista

Lisätiedot

LAUSUNTO VALTIONEUVOSTON LAPSI- JA NUORISOPOLITIIKAN KEHITTÄMISOHJELMASTA VUOSILLE 2012 2015

LAUSUNTO VALTIONEUVOSTON LAPSI- JA NUORISOPOLITIIKAN KEHITTÄMISOHJELMASTA VUOSILLE 2012 2015 1 (5) 17.10.2011 Opetus- ja kulttuuriministeriölle LAUSUNTO VALTIONEUVOSTON LAPSI- JA NUORISOPOLITIIKAN KEHITTÄMISOHJELMASTA VUOSILLE 2012 2015 Suomen Vanhempainliitto esittää kunnioittavasti pyydettynä

Lisätiedot

KUNTOUTTAVA TYÖTOIMINTA MUUTTUVASSA TILANTEESSA

KUNTOUTTAVA TYÖTOIMINTA MUUTTUVASSA TILANTEESSA KUNTOUTTAVA TYÖTOIMINTA MUUTTUVASSA TILANTEESSA Peppi Saikku Kuntouttava työtoiminta tie osallisuuteen vai pakkotyötä? 20.10.2016 SSOS Kuntien lakisääteisiä palveluita ja muita velvoitteita työllisyydenhoidossa

Lisätiedot

Pidetään kaikki mukana. Jokaista ihmistä pitää arvostaa

Pidetään kaikki mukana. Jokaista ihmistä pitää arvostaa ver Ohjelma kuntavaaleihin Pidetään kaikki mukana Jokaista ihmistä pitää arvostaa SDP:n tavoite on inhimillinen Suomi. SDP haluaa, että Suomessa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Jokaista ihmistä pitää

Lisätiedot

YHDENVERTAISUUSKYSELY

YHDENVERTAISUUSKYSELY YHDENVERTAISUUSKYSELY Hyvä oikeusministeriöläinen, Tervetuloa vastaamaan ministeriön yhdenvertaisuuskyselyyn! Vastaukset annetaan ja niitä käsitellään anonyymisti. Vastaamalla olet mukana kehittämässä

Lisätiedot

NUORET REUNALLA OMAN ELÄMÄNSÄ KESKELLÄ. Maija Lanas MOODI16 - Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämispäivät

NUORET REUNALLA OMAN ELÄMÄNSÄ KESKELLÄ. Maija Lanas MOODI16 - Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämispäivät NUORET REUNALLA OMAN ELÄMÄNSÄ KESKELLÄ Maija Lanas MOODI16 - Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämispäivät 6.10.2016 Tässä esityksessä: Mitä on syrjäytymispuhe? Syrjäyttävä arki Monien keskustojen tunnistaminen

Lisätiedot

TYÖVALTAINEN OPPIMINEN / TOP-Laaja

TYÖVALTAINEN OPPIMINEN / TOP-Laaja TYÖVALTAINEN OPPIMINEN / TOP-Laaja tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus 10ov Oikeaa työssäoppimista 4ov Teoriaopiskelua työelämässä 6 ov 1. Työprosessin hallinta tarvitseville lapsille

Lisätiedot

Lainsäädännölläkö toimivaa arkea ikäihmisille? Ikääntyvän arki / TERVE-SOS Neuvotteleva virkamies Päivi Voutilainen

Lainsäädännölläkö toimivaa arkea ikäihmisille? Ikääntyvän arki / TERVE-SOS Neuvotteleva virkamies Päivi Voutilainen Lainsäädännölläkö toimivaa arkea ikäihmisille? Ikääntyvän arki / TERVE-SOS 2010 20.5.2010 Neuvotteleva virkamies Onko informaatio-ohjauksella tulevaisuutta? Suosituksen tavoitteena on lisätä ikäihmisten

Lisätiedot

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 1 Lapsen nimi: Pvm: Keskusteluun osallistujat: LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Lapsen vasun tekeminen perustuu varhaiskasvatuslakiin. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Lapsen vasu) on varhaiskasvatuksen

Lisätiedot

VANHUSPALVELULAKI. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista Seminaaripäivä 3.10.

VANHUSPALVELULAKI. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista Seminaaripäivä 3.10. VANHUSPALVELULAKI Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista Seminaaripäivä 3.10.2013 Lain tarkoitus ( 1 ) IKÄÄNTYNYTTÄ VÄESTÖÄ KOSKEVAT TAVOITTEET

Lisätiedot

PIDÄ HUOLTA ITSESTÄ TYÖYHTEISÖSTÄ AMMATTITAIDOSTA

PIDÄ HUOLTA ITSESTÄ TYÖYHTEISÖSTÄ AMMATTITAIDOSTA PIDÄ HUOLTA ITSESTÄ TYÖYHTEISÖSTÄ AMMATTITAIDOSTA Annamari Mäki-Ullakko, Ilmarinen, 5.11.2015 ESITYKSEN SISÄLTÖ 1. Oma jaksaminen on perusta 2. Työyhteisössä jokainen vaikuttaa ja on vastuussa 3. Ammattitaidon

Lisätiedot

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen. Hanna Onwen-Huma

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen. Hanna Onwen-Huma Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen Hanna Onwen-Huma 7.6.2011 Ihmiset = naiset ja miehet Julkinen päätöksenteko vaikuttaa ihmisten elämään ja arkeen Ihmiset ovat naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia

Lisätiedot

ymmärtää nuoruuden arvon ja ainutkertaisuuden edistää omalla toiminnallaan nuoren itsenäistymistä tukee nuoren itsetuntoa ja minäkuvan kehittymistä

ymmärtää nuoruuden arvon ja ainutkertaisuuden edistää omalla toiminnallaan nuoren itsenäistymistä tukee nuoren itsetuntoa ja minäkuvan kehittymistä 1 Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto VALINNAISET TUTKINNON OSAT ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVIEN NUORTEN JA HEIDÄN PERHEIDENSÄ OHJAUS JA TUKEMINEN Näytön antaja: Näytön arvioija: Paikka ja aika:

Lisätiedot

Koulutilastoja Kevät 2014

Koulutilastoja Kevät 2014 OPETTAJAT OPPILAAT OPETTAJAT OPPILAAT Koulutilastoja Kevät. Opiskelijat ja oppilaat samaa Walter ry:n työpajat saavat lähes yksimielisen kannatuksen sekä opettajien, että oppilaiden keskuudessa. % opettajista

Lisätiedot

Clifford Geertz 1926-2006 Ø 1926 syntyy San Franciscossa

Clifford Geertz 1926-2006 Ø 1926 syntyy San Franciscossa Clifford Geertz 1926-2006 Ø 1926 syntyy San Franciscossa Ø 1950 BA, Ohio, Englannin kieli ja filosofia Ø 1950 tapaa Margaret Meadin ja päättä alkaa antropologian opiskelun Harvardissa Ø 1952-54 Javalle

Lisätiedot

Asiakkaan toimijuus ja osallisuus kuntoutuksessa Avauspuheenvuoro Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto

Asiakkaan toimijuus ja osallisuus kuntoutuksessa Avauspuheenvuoro Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto Asiakkaan toimijuuden ja osallisuuden tukeminen Lapin yliopisto 20.-21.4.2015 Asiakkaan toimijuus ja osallisuus kuntoutuksessa Avauspuheenvuoro Toimijuuden käsite Toimijuus: ihminen rakentaa elämänkulkuaan

Lisätiedot

Kansalaisuus yhteiskunnan voimavarana

Kansalaisuus yhteiskunnan voimavarana Kansalaisuus yhteiskunnan voimavarana Erityistä huomiota tulisi myös kiinnittää vaikeassa elämäntilanteessa elävien ja vähän osallistuvien osallistumismahdollisuuksien turvaamiseen ja vahvistamiseen. Demokratiapolitiikan

Lisätiedot

Mitä on lasten osallistuminen- - pelkkää demokratiaako?

Mitä on lasten osallistuminen- - pelkkää demokratiaako? Mitä on lasten osallistuminen- - pelkkää demokratiaako? Maria Kaisa Aula 12.11.2013 Tampereen yliopisto 1 YK:n lapsen oikeuksien sopimus 1989/1991 Erityinen suojelu Protection Palvelut ja toimeentulo Riittävä

Lisätiedot

- metodin synty ja kehitys

- metodin synty ja kehitys Toimintaryhmätyö sosiaalisena innovaationa ja pääomana - metodin synty ja kehitys Toimintaryhmätyötä kymmenen vuotta juhlaseminaari 16.10.2006, Ylivieska Torsti Hyyryläinen Esityksen sisältö: Mitä ovat

Lisätiedot

Mitä etnisen yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa? Peter Kariuki Pääsihteeri Etnisten suhteiden neuvottelukunta

Mitä etnisen yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa? Peter Kariuki Pääsihteeri Etnisten suhteiden neuvottelukunta Mitä etnisen yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa? Peter Kariuki Pääsihteeri Etnisten suhteiden neuvottelukunta Mikä on ETNO? Etnisten suhteiden neuvottelukunta (ETNO) on valtioneuvoston asettama,

Lisätiedot

YHDENVERTAISUUSLAKI MITÄ KÄYTÄNNÖSSÄ?

YHDENVERTAISUUSLAKI MITÄ KÄYTÄNNÖSSÄ? YHDENVERTAISUUSLAKI MITÄ KÄYTÄNNÖSSÄ? Vammaisten henkilöiden oikeudet ja yhdenvertaisuus 2.2.2017 Oulu Pamela Sarasmo Ylitarkastaja, YVV-toimisto 2 VALTUUTETUN TEHTÄVÄ Valtuutettu edistää yhdenvertaisuutta

Lisätiedot

KOHTI SOSIAALISESTI KESTÄVÄÄ HYVINVOINTIA Näkökulmia Pohjanmaalta. Pirkko Vartiainen & Maritta Vuorenmaa

KOHTI SOSIAALISESTI KESTÄVÄÄ HYVINVOINTIA Näkökulmia Pohjanmaalta. Pirkko Vartiainen & Maritta Vuorenmaa KOHTI SOSIAALISESTI KESTÄVÄÄ HYVINVOINTIA Näkökulmia Pohjanmaalta Pirkko Vartiainen & Maritta Vuorenmaa SOSIAALI- JA TERVEYS- HALLINTOTIEDE Yhdistää opetuksessa (kaikilla tasoilla) molemmat hyvinvoinnin

Lisätiedot

8. LAPSEN OIKEUDET JA KESTÄVÄ KEHITYS

8. LAPSEN OIKEUDET JA KESTÄVÄ KEHITYS 87 8. LAPSEN OIKEUDET JA KESTÄVÄ KEHITYS Lapsella on oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. Artikla 27 Ihmisen erilaiset

Lisätiedot

Sosiaalinen arviointi Louhelassa. Synnöve Sternberg 2016

Sosiaalinen arviointi Louhelassa. Synnöve Sternberg 2016 Sosiaalinen arviointi Louhelassa Synnöve Sternberg 2016 Mistä lähdimme Louhela oli mukana Näky-hankkeissa 2008-2014, joissa lähdettiin liikkeelle sosiaalisen tilinpidon menetelmästä ja päästiin sosiaaliseen

Lisätiedot

Kehitysvammaisten ihmisten asuminen- ajankohtaista ja yksilöllisen asumisen mahdollisuuksia

Kehitysvammaisten ihmisten asuminen- ajankohtaista ja yksilöllisen asumisen mahdollisuuksia Kehitysvammaisten ihmisten asuminen- ajankohtaista ja yksilöllisen asumisen mahdollisuuksia Kehitysvammaisten ihmisten asuminen. Seminaari 30.8.2013 Kuopio / Markku Virkamäki, toiminnanjohtaja,kehitysvammaisten

Lisätiedot

PALVELUSUUNNITELMA. PALVELUSUUNNITELMA Päivämäärä: Jämsän kaupunki Sosiaali- ja terveystoimi Vammais- ja kuntoutuspalvelut Kelhänkatu 3, Jämsä

PALVELUSUUNNITELMA. PALVELUSUUNNITELMA Päivämäärä: Jämsän kaupunki Sosiaali- ja terveystoimi Vammais- ja kuntoutuspalvelut Kelhänkatu 3, Jämsä Päivämäärä: ASIAKAS Sukunimi ja etunimet: Henkilötunnus: Osoite: Puhelinnumero: Lähiomainen Sukunimi ja etunimi: Osoite: Puhelinnumero: Muut perheen jäsenet ja lähiverkosto: Edunvalvoja Sukunimi ja etunimi:

Lisätiedot

ZA4811. Flash Eurobarometer 227 (Expectations of European Citizens Regarding the Social Reality in 20 Years' Time)

ZA4811. Flash Eurobarometer 227 (Expectations of European Citizens Regarding the Social Reality in 20 Years' Time) ZA4811 Flash Eurobarometer 227 (Expectations of European Citizens Regarding the Social Reality in 20 Years' Time) Country Specific Questionnaire Finland Flash Eurobarometer on The expectations and wishes

Lisätiedot

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Dosentti Elina Kontu Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos,

Lisätiedot

Miten laadin perheen ja lapsen tavoitteet?

Miten laadin perheen ja lapsen tavoitteet? Miten laadin perheen ja lapsen tavoitteet? Pohjautuu artikkeliin: Tavoitteenasettelu perhekuntoutuksessa (Saarinen, Röntynen, Lyytinen) Mari Saarinen, PsL, neuropsykologian erikoispsykologi (VET) MLL:n

Lisätiedot

Opiskelijan kannustaminen työssäoppimiseen ja näyttöihin

Opiskelijan kannustaminen työssäoppimiseen ja näyttöihin Opiskelijan kannustaminen työssäoppimiseen ja näyttöihin Kotityö ja puhdistuspalvelujen perustutkinnossa Nakkila Pirkko 29.11.2012 Työllistyminen on yksi keskeinen keino syrjäytymisen ehkäisemiseen Riittävät

Lisätiedot

Osaaminen muutoksessa avain tulevassa Sotessa seminaari 15.4.2016

Osaaminen muutoksessa avain tulevassa Sotessa seminaari 15.4.2016 Osaaminen muutoksessa avain tulevassa Sotessa seminaari 15.4.2016 Työelämän laatu ja johtaminen muutoksessa TOIMINTAYMPÄRISTÖN KAAOS RESURSSIEN NIUKKUUS JA KUNTALAISTEN RAJOTTOMAT TARPEET OVAT JO HAASTANEET

Lisätiedot

TÄHÄN TULEE JÄRJESTÖN NIMI. RAY tukee -barometri 2016

TÄHÄN TULEE JÄRJESTÖN NIMI. RAY tukee -barometri 2016 RAY tukee -barometri 2016 JÄRJESTÖTOIMINTAAN OSALLISTUMINEN 1. Kuinka usein olet osallistunut tämän sosiaali- ja terveysalan järjestön toimintaan 12 viime kuukauden aikana? Järjestöllä tarkoitetaan tässä

Lisätiedot

RAY TUKEE BAROMETRI Tietoa järjestöille

RAY TUKEE BAROMETRI Tietoa järjestöille RAY TUKEE BAROMETRI 2016 Tietoa järjestöille MIKÄ RAY TUKEE -BAROMETRI ON? Raha-automaattiyhdistyksen suunnittelema RAY tukee -barometri on erityyppisten järjestöjen ja avustuskohteiden kohderyhmille suunnattu,

Lisätiedot

Valmentavat koulutukset VALMA JA TELMA kenelle ja miten?

Valmentavat koulutukset VALMA JA TELMA kenelle ja miten? Valmentavat koulutukset VALMA JA TELMA kenelle ja miten? Taustaksi toisen asteen tutkinto edellytys jatko-opinnoille ja/tai siirtymiselle työelämään tavoite, että kaikki jatkavat peruskoulusta toiselle

Lisätiedot

Tutkintotilaisuus/ Tutkinnon osa: Tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus

Tutkintotilaisuus/ Tutkinnon osa: Tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus SEURAKUNTAOPISTO LAPSI-JA PERHETYÖN PERUSTUTKINTO 1 Tutkintotilaisuus/ Tutkinnon osa: Tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus AMMATTITAIDON OSOITTAMINEN/ARVIOINTI Tutkintotilaisuuden

Lisätiedot

SAAVUTETTAVUUSOHJELMA 2014 2016

SAAVUTETTAVUUSOHJELMA 2014 2016 SAAVUTETTAVUUSOHJELMA 2014 2016 Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, Yhteinen kirkkoneuvosto 28.11.2013 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO.2 1. SAAVUTETTAVA SEURAKUNTA.2 2. FYYSINEN SAAVUTETTAVUUS ELI ESTEETÖN

Lisätiedot

FSD2439 Terveyden edistämisen barometri 2009: jäsenjärjestöt

FSD2439 Terveyden edistämisen barometri 2009: jäsenjärjestöt KYSELYLOMAKE Tämä kyselylomake on osa Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkistoitua tutkimusaineistoa FSD2439 Terveyden edistämisen barometri 2009: jäsenjärjestöt Kyselylomaketta hyödyntävien tulee

Lisätiedot

Palveluja ikäihmisille Vanhuspalvelulaki ja uudet mahdollisuudet?

Palveluja ikäihmisille Vanhuspalvelulaki ja uudet mahdollisuudet? Palveluja ikäihmisille Vanhuspalvelulaki ja uudet mahdollisuudet? Kotona kokonainen elämä, Hyvinkää6.9.2013 Sirpa Andersson, erikoistutkija VTT, THL, ikäihmisten palvelut -yksikkö 1 Esittelen: vanhuspalvelulakia

Lisätiedot

Palvelua vai omaehtoisuutta? Satu Helin, TtT Toiminnanjohtaja VTKL

Palvelua vai omaehtoisuutta? Satu Helin, TtT Toiminnanjohtaja VTKL Palvelua vai omaehtoisuutta? Satu Helin, TtT Toiminnanjohtaja VTKL Pohdintojeni sisältö - ideoita paneelikeskusteluun Palveluorientoitunut kulttuurimme istuu tiukassa Paljonko ns. vanhuspalveluja käytetään?

Lisätiedot

Hallitusohjelman mahdollisuudet Kuusikkokuntien työllisyydenhoitoon. Eveliina Pöyhönen

Hallitusohjelman mahdollisuudet Kuusikkokuntien työllisyydenhoitoon. Eveliina Pöyhönen Hallitusohjelman mahdollisuudet Kuusikkokuntien työllisyydenhoitoon Eveliina Pöyhönen Hallituksen painopistealueet Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen Työ on parasta sosiaaliturvaa.

Lisätiedot