KOHTI NORMALISAATIOTA JAPANIN KEHITYSVAMMAHUOLLOSSA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KOHTI NORMALISAATIOTA JAPANIN KEHITYSVAMMAHUOLLOSSA"

Transkriptio

1 KOHTI NORMALISAATIOTA JAPANIN KEHITYSVAMMAHUOLLOSSA Julkisen sektorin toiminta kehitysvammaisen aikuisen integroimiseksi yhteiskuntaan Kukka-Maaria Vänskä

2 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU / ALPPIKADUN YKSIKKÖ Vänskä, Kukka-Maaria Kohti normalisaatiota Japanin kehitysvammahuollossa; julkisen sektorin toiminta kehitysvammaisen aikuisen integroimiseksi yhteiskuntaan. Helsinki s. 4 liitettä Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää julkisen sektorin toiminnan muotoja normalisaation toteutumiseksi japanilaisten kehitysvammaisten aikuisten elämässä asumisen, työn ja vapaa-ajan näkökulmista. Tutkimus on kvalitatiivinen ja siinä hyödynnettiin aineistotriangulaatio menetelmää. Aineistoina käytettiin Japanin kehitysvammahuollosta kertovia dokumentteja, säädettyjä lakeja sekä asiantuntijaartikkeleita. Toisena aineistoryhmänä olivat Japanissa syksyllä 2000 kehitysvammalaitoksissa, päivä- ja työtoimintayksiköissä kerätyt harjoittelupäiväkirjamerkinnät 3½ kuukauden ajalta. Kolmantena aineistona toimi tri Machiko Yamadalta saatu asiantuntijahaastattelu. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksesta käy ilmi, että julkinen sektori on toiminut aktiivisesti 1990-luvulta lähtien kehitysvammaisten aikuisten integroimiseksi yhteiskuntaan. Asumisen normalisoimiseen pyritään vaikuttamaan kotona asuvien kehitysvammaisten aikuisten perheitä tukemalla, laitoshoidon rakenteita muuttamalla sekä avohoitomahdollisuuksia lisäämällä. Välillisinä keinoina toimivat päivittäisten toimintojen opettaminen kehitysvammaisille aikuisille, rahallinen tuki, fyysisten esteiden poistaminen sekä asennetyö. Kehitysvammaisten aikuisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille tuetaan lakisääteisellä kiintiöjärjestelmällä. Tuottavan työroolin mahdollistamiseksi ylläpidetään myös suojatyökeskuksia, tarjotaan ammatillista ohjausta, ylläpidetään työntekijärekisteriä sekä lisätään ammatillista koulutusta. Normaalin vapaa-ajan vieton mahdollistamiseksi julkinen sektori kehittää palveluita sekä pyrkii parantamaan olosuhteita, mm. fyysisiä ja psykologisia esteitä poistattamalla. Myös vapaaehtoisten työntekijöiden hyödyntämiseen rohkaistaan. Julkisen sektorin toiminta kehitysvammaisten aikuisten integroimiseksi yhteiskuntaan on ollut laajaa ja se on osaltaan vienyt kehitysvammahuoltoa lähemmäksi normalisaatioperiaatteen mukaisia käytäntöjä. Kuitenkin juuri yhteiskunnallisen integraation vaatimusten valossa on mahdollista nähdä ne puutteet, jotka estävät normalisaatioprosessin edistymistä. Normalisaatioprosessin hyväksyminen yhteiskunnassa yleisesti käytettäväksi malliksi on siirtymässä lainsäädännöllisestä legimitaatiosta resurssien uudelleenjaon vaiheeseen. Asiasanat: integraatio, Japani, julkinen sektori, normalisaatio, kehitysvammahuolto Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Alppikadun yksikön kirjasto

3 ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC IN FINLAND, ALPPIKATU TRAINING UNIT Author: Vänskä, Kukka-Maaria Title: Normalization Principle and Welfare for the Mentally Disabled in Japan; Forms of Activities in the Public Sector for Integrating Mentally Disabled Adults into Society. Date: Autumn 2001 Pages: 76 Appendices: 4 The aim of the study was to clarify how the normalization principle has been fulfilled by the public sector in lives of mentally disabled adults in Japan. Selected aspects were habitation, employment and leisure. Three different types of research materials were used in this qualitative study. These were (1) documents, legislation and expert articles dealing with the welfare for the mentally disabled in Japan, (2) an expert interview given by Ph.D. Machiko Yamada and (3) the author s notes collected from the institutions, sheltered workshops and day care centres for the mentally disabled during the three and a half month practical training period in Japan in Autumn Research materials were analyzed using thematic analysis. From the results, it was discovered that the Japanese public sector has had many different forms of activities in 1990 s to help normalize the lives of the mentally disabled adults. In the matter of habitation, it has promoted family care, started to change the structures of the residential care and developed the open care system for mentally disabled adults. In order to make this possible, the public sector has financially supported the amendments, promoted a barrier-free society, tried to remove psychological barriers and given the mentally disabled a better possibility to learn activities of daily living (ADL skills). Employment has promoted the working possibilities of the mentally disabled adults by achieving a legally required employment quota in the open labour market. As well, it has advanced vocational training, promoted sheltered employment and given vocational guidance. To normalize a leisure time for the mentally disabled, the public sector has increased all sorts of services, activated the use of the voluntary workers and promoted a barrier-free society where psychological barriers would be less. The public sector in Japan has fulfilled the integration of mentally disabled adults in a large scale. This has had an impact on normalizating the mentally retarded persons habitation, employment and leisure time opportunities. The normalization process has already passed the stage of the legislative legitimation and now it has achieved the stage of the resource (re)allocation. However, seen on the stage of societal integration are those defects which still prevents the public sector from continuing the normalization process. Keywords: integration, Japan, public sector, normalization, welfare for the mentally disabled Filed and Stored at: Diaconia Polytechnic Library, Alppikatu Training Unit

4 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1. JOHDANTO 3 2. JAPANI Hyvinvointivaltio? Uskonnot ja japanilaiset arvot Uskonnot ja politiikka Kehitysvammahuollon lyhyt historia KESKEISET KÄSITTEET Kehitysvammaisuus Normalisaatioperiaate Integraatioperiaate Julkinen sektori TUTKIMUSPROSESSI Tutkimustehtävä Tutkimusmenetelmät Tutkimusympäristö ja aineiston keruu Aineiston käsittely Tutkimuksen luotettavuus Eettisyys tutkimuksessa ASUMISEN, TYÖN JA VAPAA-AJAN TARKASTELUA Asuminen Koti lapsuudenkodissa Lapsuudenkodista laitokseen Laitoksesta yhteiskuntaan Työ Valtion ylläpitämä ja rahoittama suojatyö Työllistyminen avoimille työmarkkinoille Päivätoiminta yhdenlaista työtä Vapaa-aika 57

5 2 6. YHTEENVETO JA POHDINTA Integraation laajuus asumisessa, työssä ja vapaa-ajassa Kohti normalisaatiota Japanin kehitysvammahuollossa Suunnitelmien menestyminen nyky-yhteiskunnassa Jatkotutkimusaiheita LOPUKSI 75 LÄHTEET LIITTEET

6 3 1. JOHDANTO Tehdessäni sosionomiopintoihin liittyvää työharjoittelua Japanin kehitysvammahuollossa syksyllä 2000 kohtasin jatkuvasti asioita, jotka herättivät minussa kysymyksiä. Tähän oli monia syitä joita yhdisti asia, jonka puki sanoiksi erään kehitysvammalaitoksen johtaja jo ennen harjoitteluni alkua toteamalla: Luulet tietäväsi mikä kehitysvammalaitos on, mutta kun harjoittelusi alkaa, huomaat olleesi väärässä. Tämä johtuu siitä, että meidän laitoksemme ovat erilaisia kuin teidän ja meidän tapamme tehdä työtä on erilainen kuin teidän. En vielä silloin uskonut eron suomalaisen ja japanilaisen kehitysvammatyön välillä olevan mitenkään merkittävän, koska olin lukenut japanilaisten ottaneen mallia kehitysvammahuoltonsa rakentamiseksi juuri länsimailta. Lisäksi tiesin, että kehitysvammahuoltoa käsittelevät lait oli säädetty normalisaatioperiaatetta kunnioittaen kuten meilläkin. Mutta sitä en ymmärtänyt, että käytännöt ja niitä ohjaavat lait ovat kaikki kuitenkin syvästi kulttuurisidonnaisia. Ryhdyin tämän opinnäytetyön tekoon hyvin itsekkäistä syistä. Halusin selvittää, mitkä ovat ne Japanin julkisen sektorin kehitysvammahuollolle antamat raamit, jotka ohjaavat käytännön kehitysvammatyötä tällä hetkellä. Koska maassa on ensimmäisen kerran 1980-luvulla ja sen jälkeen varsinaisesti 1990-luvulla esitetty vaatimuksia normalisaatioperiaatteen hyödyntämisestä kehitysvammahuollossa, oli luonnollista valita tutkimuksen näkökulmaksi juuri normalisaation mukainen kehitys kehitysvammaisen aikuisen elämässä. Teemoittelun tuloksena lähestyn asiaa asumisen, työn ja vapaa-ajan näkökulmista. Rajaus kehitysvammaisiin aikuisiin perustuu siihen, että kehitysvammalaitokset, työ- ja päivätoimintakeskukset, joissa työharjoitteluni suoritin olivat kaikki vain aikuisille suunnattuja palveluyksiköitä. Tämä on siis lähtökohta tutkimukselleni. Koska Suomessa ei ole aiemmin saanut aiheesta kuin sirpaleista tietoa, uskon, että opinnäytetyöstäni on hyötyä sille yhä enenevälle joukolle suomalaisia ihmisiä, jotka jo toimivat tai tulevat toimimaan yhteistyössä Japanin kehitysvammahuollon kanssa. Opinnäytetyöni

7 4 alkaa taustaluvulla, jonka tarkoituksena on johdatella varsinaisen tutkimusaiheen parempaan ymmärtämiseen. Siinä tarkastellaan Japania maana, sen yhteiskunnallista tilannetta, kulttuurisia ominaispiirteitä sekä esitellään lyhyesti Japanin kehitysvammahuollon tähänastinen historia. Tämän lisäksi olen selittänyt normalisaatio- ja integraatiokäsitteiden määritelmät sekä termit kehitysvammaisuus ja julkinen sektori. Kahta viimeksi mainittua olen avannut myös japanilaisesta perspektiivistä käsin. Julkisen sektorin toiminta vaikuttaa automaattisesti kehitysvammahuollon työntekijöiden työkäytäntöihin ja luo ne raamit, jotka kehitysvammaisille yhteiskunnan jäsenille elämiseen tällä hetkellä Japanissa annetaan. Toivon, että tämän opinnäytetyön kautta monet Japanin kehitysvammahuoltoon liittyvät miksi -kysymykset voisivat muuttua koska -toteamuksiksi. 2. JAPANI Japani on keisarikunta Tyynenmeren luoteisosan saarilla Itä-Aasian rannikolla. Maa on vain hiukan Suomea suurempi ( km 2 ), mutta asukasluku ylittää silti 125 miljoonan ihmisen rajan. (Pikkujättiläinen 1999.) Vähemmistöryhmiä Japanissa on muutamia. Alkuperäiskansaa, ainuja, elää pohjoissaarella noin henkeä ja muita vähemmistöjä ovat sukeltaja-amat, vaeltaja-sankat, kalastaja-ebunet, raudanvalmistaja-tatarat sekä metsästystä harjoittavat matagit. Korealaisia japanissa on n ja he muodostavatkin maan suurimman etnisen vähemmistöryhmän. (Lompolo 1997,10; Vesterinen 1994, ) Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan kehitysvammaisia henkilöitä oli Japanissa vuonna henkilöä (Yamashita 1997, 18). Kaikkiaan vammaisia henkilöitä on tilastoitu Japanissa olevan noin 4 miljoonaa ihmistä, mikä on alle 4% maan kokonaisväestöstä. Alhainen luku selittyy lakien kapeasta vammaisuuden määritelmästä, sillä ne tunnistavat

8 5 kehitysvammaisuuden lisäksi vain liikuntavammat ja mielenterveyshäiriöt vammoiksi, jotka oikeuttavat henkilön saamaan kunnan tarjoama palveluita. Näin ollen palvelujärjestelmän ulkopuolelle jää osa mielenterveysongelmaisista henkilöistä sekä epilepsiaa ja reumaa sairastavat henkilöt. Heitä ei tämän vuoksi näy virallisissa vammaistilastoissakaan. (Mogi 1994, 5-6.) 2.1. Hyvinvointivaltio? Japanin talouselämä alkoi kehittyä toisen maailmansodan jälkeen, kun uusi perustuslaki poisti maata suuresti rasittaneen asevarustelun (Pikkujättiläinen 1999). Vuodesta 1965 lähtien maa elikin vahvaa nousukautta, minkä arveltiin johtuvan kansan tarmokkuudesta. Vähitellen puhuttiin jo Japanin talousihmeestä, eikä turhaan, sillä maan kansantalous nousi maailman toiseksi suurimmaksi. Elintason nousu sai muistot sodan aikaisesta nälästä unohtumaan ja perinteinen japanilainen yksinkertaisuus rinnalleen toinen toistaan upeampaa elektroniikkaa. (Tames 1993, 187; Pikkujättiläinen 1999.) Talousihmeellä oli kuitenkin myös hintansa, jota maksetaan edelleen. Teollisuuden saastuttamista vesistä siirtyi ravinnon mukana ympäristömyrkkyjä ihmisiin, mitkä aiheuttivat epämuodostumia sekä ennenaikaisia kuolemia. Kun metsät ja rannatkin oli monin paikoin pilattu, hallitus tunnusti epäonnistuneensa tehtävässään. Se oli käyttänyt liian suuren osan valtion varoista talouden kasvattamiseen, laiminlyömällä sosiaalipalveluita. (Tames 1993, ) Yamashita (1997, 14) kuvaakin Japania eläimelliseksi talousmaaksi, jonka sosiaalihuolto on kehitysmaan tasolla. Maassa on tosin toisen maailmansodan jälkeen ollut voimassa sosiaalipalvelulaki (1951), jonka vaikutuksesta kansalaisille maksetaan toimeentulotukea, taloudellista- sekä asiantuntija-apua vanhuksille, vammaisille sekä yksinhuoltajaäideille, valikoitua lapsilisää (vuodesta 1992) sekä eläke- ja työttömyyskorvauksia (Kawada 1990, 9; Anttiroiko 1997, 42-43). Talouskasvun aikana myös koulutus vakiintui. Amerikkalaisten miehityskaudella perintönään

9 6 jättämä yhdeksänvuotinen koulujärjestelmä säädettiin jo perustuslaissa ilmaiseksi ja sitä täydensi kolme vapaaehtoista lukiovuotta sekä neljä yliopistovuotta. (The Constitution of Japan 1946, Art. 26; Tamamura 1994, ) Vaikeimmin vammaiset lapset saivat oikeuden koulunkäyntiin kuitenkin vasta vuonna 1979 (Tamamura 1994, 23-24). Sosiaalipalveluista huolimatta japanilaiset eivät pidä itseään erityisen hyvinvoivina, sillä he tiedostavat tekevänsä 6-7 tuntia pidempää työviikkoa kuin eurooppalaiset ja silti heillä on julkisia palveluja huonommin kuin monissa köyhimmiksi luokitelluissa maissa (Tames 1993, 217). Ihmisistä 90 prosenttia kuitenkin katsoo olevansa keskiluokkaisia ja elävänsä yhteiskunnassa, missä sosiaalisia ongelmia on vain muutamia (Hursh-Cesar ja Silverman 1993, wwwlähde). Suurin ongelma on nopeasti ikääntyvä yhteiskunta. Naisten keskimääräinen elinikä 84 vuotta ja miesten 77 vuotta ovat maailman tilaston korkeimmat. Tilannetta ei helpota lainkaan vuonna 1997 alkanut talouskriisi ja syntyvyyden jatkuva lasku. Väestön vanhetessa avun tarvitsijoiden määrä kasvaa, kun taas veronmaksajia on yhä vähemmän. (Sodei 1997, www-lähde.) 2.2. Uskonnot ja japanilaiset arvot Länsimaalaisen mielestä japanilainen uskonnollinen ajattelu voi tuntua vieraalta, sillä meillä on jo muutaman vuosikymmenen ajan vallinnut ajattelu, jonka mukaan uskonnot menettävät vähitellen merkitystänsä tieteen tullessa tilalle. Japanissa sen sijaan moderni ajattelu ei ole pystynyt syrjäyttämään tuhansia vuosia elänyttä traditiota, vaan elää vahvana sen rinnalla. (Mullins 1998, ) Kuten jatkossa käy ilmi, tästä traditiosta ovat lähtöisin japanilaiset perinteiset arvot ja vammaisuudesta muodostetut käsitykset.

10 7 Japanilaisissa kouluissa ei opeteta uskontoa, vaan haltijat, jumalat, henget ja esi-isät saavat elää sulassa sovussa rinnakkain. Tavalliselle japanilaiselle eri uskontomuodot ovatkin yhtä kuin uskonnollinen käyttäytyminen. Tietyllä tavalla toimimalla uskotaan voivan vaikuttaa tapahtumien kulkuun, mutta jos riitit tehdään huolimattomasti, ei niillä ole toivottua vaikutusta. Japanilaisten kami- eli jumala käsite on muutenkin hyvin laaja, aina keisarista jokiin ja puihin. Jumalat ja ihmiset eivät siis ole erillään, vaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Yleensä japanilaisella ei kuitenkaan ole selvää kuvaa jumalista, mutta sisimmässään hän on varma kamien olemassaolosta. (Vesterinen 1999, 263.) Japanilaiset lukeutuvat pääosin shintolaisuuden tai buddhalaisuuden kannattajiin. Maan uskontotilastot ovat kuitenkin omalaatuisia, sillä eri uskontojen kannattajamäärät ylittävät niissä runsaasti maan väkiluvun. (Kena 1993, 142.) Tämä selittyy sillä, että monet japanilaiset ovat yhtä aikaa sekä shintolaisia että buddhalaisia. Japanilainen kun hoitaa kuolemaan ja esi-isien palvontaan liittyvät asiat buddhalaisittain ja muut toimitukset shintolaisittain. (Vesterinen 1994, 524.) Japanissa uskonnollinen ajattelu on arkipäiväistä ja arvottaa asioita. Ajatteluun on suuresti vaikuttanut vanhan riisinviljelyn ympärille syntynyt suurperhejärjestelmä, josta tehtiin oppi 1930-luvulla. Sen mukaan koko Japanin kansa muodosti suuren perheen, jonka päämies oli keisari. Tässä valtio-perhe - järjestelmässä keisari piti huolta alamaisistaan ja alamaiset olivat uskollisia keisarille. Kungfutselaisen käsityksen mukaisesti lapset olivat kuuliaisia vanhemmilleen ja vanhemmat kantoivat vastuun lapsistaan. Kaikkien kuului taas olla vastuussa esi-isille. Myöhemmin ajatus lainattiin myös perheiden ulkopuolelle, jolloin mukaan tulivat työpaikat, ammattiliikkeet sekä poliittiset järjestöt. (Vesterinen 1999, ) Uskonnon vaikutuksesta myös raja yksilön ja yhteisön välillä on hyvin epäselvä. Edes uskonto ei ole yksilön oma asia, vaan koskettaa aina koko perhettä. Palvelevaa mieltä pidetään tärkeänä ja yhteisön asiat menevät aina itsekkyyden edelle. Tähän liittyy myös häpeäkulttuuri eli ihmisen on pidettävä huolta siitä,

11 8 ettei tuota häpeää jumalille tai lähimmäisille. Syyllisyyden tunteelle ei löydy ajattelussa tilaa, vaan häpeä estää tekemästä pahaa. Syntikäsitteen korvaa osaksi myös rituaalisesti puhtaan ja epäpuhtaan erottelu. Epäpuhtaana pidetään mm. sairautta ja kuolemaa. (Uski 1979, 6-15; Vesterinen 1987, ) Ymmärtääkseen japanilaisten suhtautumista vammaisuuteen, on hyvä tietää mitä shintolaisuus, japanin buddhalaisuus sekä kansan uskomukset siitä ajattelevat. Vammaiseen ihmiseen on aina kiinnitetty huomioita. Shintolaisuus, jolla on ollut valtion uskonnon asema, on yleisesti ottaen enemmän kuin uskonto. Se on yli kahden vuosituhannen ajan muokannut japanilaisten aatteita, asenteita ja tapoja. Sen tarinat taas kertovat japanilaisten polveutuvan auringonkuningatar Amaterasusta ja hänen jälkeläisistään. (Uski 1979, ) Shintolaisessa myytissä kerrotaan kuitenkin myös Hiruko nimisestä pojasta, joka ei vielä kolmenkaan vanhana osannut kävellä. Vammaista lasta ei pidetty shintojumalan tai keisarin esi-isän arvoisena, joten Hiruko lähetettiin meren armoille. Japanilaiset uskovat olevansa keisarin perheen jälkeläisiä, joten vammainen lapsi ei ole kelvannut myöskään heille. Nämä lapset on karkotettu keisarin perheestä ja niin myös japanilainen perhe on luonnollisesti hävennyt vammaista lastaan. Syrjinnän vuoksi monia vammaisia perheenjäseniä on vielä 80-luvulla piiloteltu ja he ovat joutuneet elämään eristyksissä yhteiskunnasta, vailla ihmisoikeuksia. (Ninomiya 1986, ) Buddhalaisuus on tullut Japaniin 500-luvulla ja kehittänyt maan kulttuuria sen kaikilla osa-alueilla (Uski 1979, 26; Vesterinen 1999, 265). Nihon Ryou Iki kirjassa on 116 buddhalaista tarinaa, joista 12 liittyy vammaisiin henkilöihin ja ihmisten synteihin. Tarinoiden opetus on se, että kaikenlainen vammaisuus on seurausta esi-isien tai henkilön omista synneistä. Näin ollen vammaisuutta on pidetty häpeällisenä asiana ja vammaisen henkilön oikeus elämään on kielletty. (Ninomiya 1986, 104.) Pohjalla on ajatus karman laista, raudanlujasta syyn ja seurauksien periaatteesta (Harjula 1986, 36). Tosin kertomukset opettavat myös sen, että ihmisen karma paranee, kun hän harjoittaa hyväntekeväisyyttä

12 9 vammaisten ihmisten keskuudessa. Ajatukseen sisältyy käsitys vammaisista onnettomina, toivottomina ja syntisinä ihmisinä. (Ninomiya 1986, 204.) Jotkut kansan uskomukset ovat sen sijaan poikenneet edellisestä linjasta ja palvoneet vammaisia jumalina. Nishinomyassa sijaitsevaan kuuluisaan Ebisu nimiseen pyhäkköön saapuu vuosittain miljoonia japanilaisia, jotka uskovat Hirukon, jumalten joukosta karkotetun vammaisen pojan olevan Ebisun jumala. Muista myyteistä voisi mainita kehitysvammaisen Fukusuken, jonka uskotaan tuovan hyvää onnea kauppiaille. Perinteiset kaupat saattavat edelleen pitää Fukusukea esittävää nukkea kauppansa ikkunassa. (Ninomiya 1986, 203.) 2.3. Uskonnot ja politiikka Vaikka Japanissa on teoriassa uskonto ja valtio erotettu toisistaan ei asia käytännössä ole näin yksiselitteinen. Uskonnolla on luonnollinen yhteys politiikkaan uskottaessa keisarin polveutuvan auringonjumalattaresta. Vaikka nykyisellä keisarilla ei varsinaista ole poliittista valtaa, hän on maan yhtenäisyyden symboli ja maailman pisimmän, tunnetun dynastialinjan 125. hallitsija. (Vesterinen 1999, 282, 284, 294.) Japanilainen keisarijärjestelmä on vuosisatoja perustunut shintolaisuuteen, josta Meiji-kaudella tehtiin valtionuskonto (Vesterinen 1994, 527). Toisen maailmansodan päätyttyä Japanin ehdottomaan antautumiseen erottiin uskonto valtiosta kaikilla hallinnon tasoilla amerikkalaisten miehittäjien toimesta. Ongelmaksi muodostui kuitenkin uuden määräyksen tulkinta, sillä amerikkalaisista poiketen japanilaiset eivät pitäneet shintolaisuutta varsinaisesti uskontona, vaan kansallisen moraalin perustana. (Lampinen 1995, 55, 60-61; Vesterinen 1999, , 304.) Miehityskauden loputtua on Japanissa jouduttu kiivaaseen keskusteluun uskonnon ja valtion suhteesta. Vaikka perustuslaissa ne ovat virallisesti erotettu toisistaan käytännössä niiden ero on kuitenkin hatara. Monet uskonnolliset

13 10 yhteisöt ovat osallistuneet poliitikkojen tukemiseen sekä rahallisesti että äänestämällä. (Vesterinen 1999, 301.) Maassa vallitseekin uskonnon ja politiikan suhteen kolme erilaista mallia. Ensimmäinen niistä, saisei ichi kannattaa maassa perinteisesti vallinnutta politiikan ja uskonnon ykseyttä. Tärkeänä pidetäänkin näiden kahden välistä harmoniaa, jossa valtio tukee uskontoa ja uskonto valtiota, koska politiikka tarvitsee uskonnollisen perustan. Saisei ichin kannattajia on maassa enemmistö, 96 miljoonaa ihmistä. Toinen malli, seikyo bunri, haluaa pitää uskonnon erossa valtiosta, vaikkakin on valmis epäsuorasti vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon. Tätä kantaa edustaa 25 miljoonaa japanilaista, joista pääosa on kristittyjä, liberaaleja ja kommunisteja. Kolmatta mallia edustaa selvimmin 45 kansanedustajapaikkaa pitävä Komeitopuolue ja sen takana toimiva Sõka-gakkai niminen uususkonto. Mallin mukaan kaikkien japanilaisten tulisi kääntyä tietyn uskonnon kannattajaksi. Ajatuksen taakse he ovat saaneet 16,5 miljoonaa japanilaista. (Lampinen 1995, ) 2.4. Kehitysvammahuollon lyhyt historia Japanin kehitysvammahuollon historia sai alkunsa Ryoichi Ishii nimisestä vapaaehtoistyöntekijästä, joka vuonna 1891 perusti maan ensimmäisen kehitysvammaisten lasten asuntolan Nobin tuhoisan maanjäristyksen jälkeen (Senoo 1981, 7; Yamashita 1997, 15). Ishiistä mallia ottaen maahan perustettiin yhteensä 17 samankaltaista asuntolaa, mutta julkinen sosiaalihuolto palveluineen näki päivänvalon vasta toisen maailmansodan päätyttyä (Senoo 1985, 4; Yamashita 1997, 15). Tällöin 17 asuntolasta oli toiminnassa enää noin puolet (Senoo 1981, 8). Tässä tilanteessa hallitus sekä paikallishallinnot ymmärsivät vastuunsa kehitysvammahuollon järjestämiseksi, jolloin vuonna 1947 voimaan tulleen lain, The Child Welfare Law (Jido fugushihou) turvin perustettiin hoitokoteja kehitysvammaisille lapsille. Kymmenen vuotta myöhemmin lakia muutettiin siten, että myös päivähoidon järjestäminen kehitysvammaisille lapsille mahdollistui valtion toimesta. (Yamashita 1997, 15.)

14 11 Kuten aiemmin mainitsin, Japanin taloudellisen nousukauden aikana ( ) lukuisien tehtaiden päästöt vammauttivat kaupunkilaisia ja asiasta kehkeytyi yhteiskunnallinen ongelma. Kuuluisuuteen nousivat mm. arsenikkimaitomyrkytykset (1955), Minamata niminen tauti (elohopeamyrkytys) (1956), Sumon -niminen tauti (1963) sekä Suomessakin tunnetut Talidomidilasten syntymät. Vammautumiset saivat vanhemmat järjestäytymään omiksi yhdistyksikseen, mutta myös valtion asettamaan tarvittavia erityislakeja, jotka käsittelivät mm. kehitysvammaisten henkilöiden kuntoutusta sekä sairaanhoidollisia asumispalveluita vaikeimmin vammaisille lapsille ja aikuisille. (Japanese Society for Rehabilitation of Disabled Persons 1997, www-lähde; Yamashita 1997, 15.) Kehitysvammaiset aikuisetkin huomioitiin vuonna 1960 asetetussa Law for the Welfare of Mentally Retarded Persons nimisessä laissa (Chitekishougaisha fugushihou), jossa luvattiin järjestää mm. suojatyötoimintaa sekä rakentaa kuntoutuskeskuksia sitä tarvitseville (Japan League for the Mentally Retarded 1985, 6). Kuusikymmentäluvun aikana oli vammaisasioiden hoito levinnyt jo niin usealle taholle, että yhteistä toimintalinjaa ja lain toteutusta oli enää vaikea löytää. Sen vuoksi heti 1970-luvulle tultaessa nähtiin tarpeelliseksi ohjata vammaisasioiden hoitoa uudella peruslailla Fundamental Law for Countermeasures concerning Mentally and Physically Handicapped Persons (1970) (The Japanese National Council of Social Welfare 1986, 54). Lailla oli tärkeä tehtävä tulevia uudistuksia ajatellen. Sen vaikutuksesta selvitettiin hallituksen ja paikallishallintojen vastuualueet, määriteltiin sekä liikuntavammaiset että kehitysvammaiset henkilöt lain piiriin kuuluviksi, luetteloitiin palvelut, jotka hallituksen tai paikallishallinnon tuli tarjota sekä perustettiin yksi kansallinen sekä prefektuureihin ja nimettyihin kaupunkeihin paikallisia elimiä hoitamaan vammaisasiat (The Japanese National Council of Social Welfare 1986, 54-55). Kun hallinnolliset nurkat oli siivottu ja rakennelman kunto tarkistettu, oltiin valmiita vastaanottamaan uusi vuosikymmen ja sen mukanaan tuomat uudistukset.

15 12 Japanin kehitysvammahuollossa alkoi 1980 luvun alussa tapahtumien sarja, mikä jatkuu edelleen. Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälinen vammaisten vuosi (1981) sekä sitä seurannut vammaisten vuosikymmen ( ) huomioitiin myös Japanissa, jossa ajatus täydestä osallistumisesta ja yhdenvertaisuudesta oli vierasta (Yamashita 1997, 16). Maan vammaislainsäädäntöä onkin pitkään leimannut lääketieteellinen perspektiivi, jossa vammaisuus ymmärretään ensisijassa fyysisenä haittana ja kuntoutuksen sekä lääketieteellisen hoidon turvaaminen lakien tärkeänä tehtävänä. Sen sijaan lait eivät ole tunnustaneet vammaisille kuuluvia yhtäläisiä oikeuksia tai integraatiota yhteiskuntaan, mitä taas YK on korostanut peräänkuuluttamalla myös maan hallituksien vastuuta taistella vammaisten syrjintää vastaan. (Heyer 2000, www-lähde.) Vuonna 1981 YK:n kansainvälinen vammaisten vuosi synnytti maahan ajatuksen normalisaatiosta (Yamashita 1997, 16). Seuraavana vuonna Japanin hallinto myöntyi ajatukselle pyrkimällä muuttamaan näkemyksensä vammaisuuden lääketieteellisestä perspektiivistä sosiaaliseen perspektiiviin. Se käytti aikaa sekä näki paljon vaivaa miettiessään, miten käsite normalisaatio (norumarizeeshon) saataisiin sopimaan japanilaiseen yhteiskuntaan. Lopputuloksena Sosiaali- ja terveysministeriö antoi seuraavan lauselman (Heyer 2000, www-lähde): Normalisaatio on yhtä kuin luomus yhteiskunnasta, jossa kaikki ihmiset voivat elää tavallista elämää lähiympäristöissään, riippumatta vammaisuuden läsnäolosta. Heyer (2000, www-lähde) kritisoi myönnytyksen jääneen kuitenkin vaille käytännön toteutusta. Yamashita (1997) ei edes mainitse tapahtunutta. Silti valinta pohtia normalisaation soveltumista japanilaiseen yhteiskuntaan oli merkittävä, sillä sen kautta huomattiin, että kehitysvammaiset sekä mielenterveysongelmaiset henkilöt olivat jääneet liikuntavammaisten henkilöiden varjoon monissa lain kohdissa. Japanin oli aika tarkistaa lainsäädäntönsä ja laajentaa käsite vammainen (shougaisha) tarkoittamaan myös käytännössä muita kuin vain liikuntavammaisia. (Heyer 2000, wwwlähde.)

16 13 YK:n Vammaisten vuosikymmenen innostamana vuonna 1993 käynnistettiin YK:n Aasiassa elävien vammaisten vuosikymmen. Sen tavoitteena on vuoteen 2003 mennessä kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota Aasian vammaiskentillä tehtävään työhön, vammaisten yhtenäisiin oikeuksiin sekä hallituksien vastuunottamiseen muutoksien käynnistämisestä. Japani myöntyi tähän YK:n antamaan mandaattiin. (Heyer 2000, www-lähde.) Siihen pakotti jo maan perustuslakikin, jonka mukaan Japanin on noudatettava tekemiään kansainvälisiä sopimuksia (The Constitution of Japan, Art.98(2); Heyer 2000, www-lähde) luvulle tultaessa Japani on ollut valmis myös käytännön toimiin. Vuonna 1993, välittömästi YK:n Aasian vuosikymmenen alussa, korjattiin vuonna 1970 asetettua peruslakia. Se sai nimeksi The Fundamental Law for Persons with Disabilities (Shougaisha kihonhou). Muutoksen seurauksena vammaisuuden laillista määritelmää laajennettiin koskemaan liikunta- ja kehitysvammaisten henkilöiden lisäksi myös mielenterveysongelmaisiin ihmisiin. Lisäksi uusittu peruslaki velvoitti kunnat valmistelemaan omat perussuunnitelmansa vammaisten kansalaisten asioiden järjestelylle. (Heyer 2000, www-lähde; Yamashita 1997, 17). Vaikka vuonna 1997 vain kymmenesosa kunnista oli tehnyt vaaditun suunnitelman (Yamashita 1997, 17), pitää Tokion yliopiston professori Toshihiko Mogi (1994, 105) lakia yhtenä merkittävämpänä muutoksena lähiaikoina vammaisten henkilöiden etujen eteenpäin viemisessä. Katsuhiro Yamashita (1997, 17) puolestaan arvioi lain korostaneen kuntien roolia normalisaatioperiaatteen mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Muutokset eivät loppuneet tähän, vaan jo vuonna 1995 julistettiin maassa vammaisten henkilöiden hyväksi rakennettu toimintasuunnitelma (The Government Action Plan for Persons with Disabilities) sekä siihen liittyvä seitsemän vuoden normalisaatiostrategia (A Seven-Year Normalization Strategy). Nämä olivat ensimmäiset suunnitelmat, jotka perustuivat kuntoutuksen sekä normalisaation mukaisille ajatuksille. Ohjelmaan nostettiin seitsemän tavoitetta, jotka ovat opiskelumahdollisuuksien, terveyden, työllisyyden, vapaa-ajan viettomahdollisuuksien, asumisen, hyvinvoinnin ja kansan vammaistietämyksen parantaminen. Suunnitelman toteutumista

17 14 valvotaan säännöllisesti hallituksesta käsin, mutta käytännön toteutus on siirretty kunnille. (The Government Action Plan for Persons With Disabilities, Outline 1995, www-lähde.) Tässä suunnitelmassa ilmoitetaan ensimmäinen kerran numeraalisia tavoitteita siitä, mitä muun muassa työllisyyden ja asumisen osalta tulisi vuoteen 2002 mennessä saavuttaa (Heyer 2000, wwwlähde). Käsittelen tavoitteita tarkemmin tämän opinnäytetyön luvussa 5. (Liite 1) 3. KESKEISET KÄSITTEET Tässä kappaleessa avaan tutkimuksen kannalta keskeiset käsitteet. Sekä kehitysvammaisuuden että julkisen sektorin määritelmiä käsitellessäni pyrin huomioimaan niiden japanilaisen kontekstin ominaispiirteet. Kehitysvammaisuuden kohdalla tämä merkitsee japanilaisen kehitysvammamääritelmän sisällön avaamista, kun taas julkisen sektorin määritelmän yhteydessä tarkastelen sen roolia japanilaisessa yhteiskunnassa Kehitysvammaisuus Japanissa vammaisella ihmisellä tarkoitetaan henkilöä, jonka elämä yhteiskunnassa on huomattavasti rajoittunutta, johtuen pitkäaikaisesta fyysisestä vammasta, kehitysvammaisuudesta tai mielenterveysongelmista (Disabled Persons Fundamental Law 1970 (1993), Art. 2). Siinä ei kuitenkaan kerrota tarkasti, miten nämä termit itsessään määritellään. Vuodelta 1960 peräisin olevassa, vuonna 1988 tarkistetussa Law for the Mentally Retarded Persons nimisestä kehitysvammalaissakaan (Chiteki shogaisha fukushihou) ei kehitysvammaisuutta ole määritelty. Seuraavaa ns. operationaalista määritelmää sen sijaan käytetään apuna tutkittaessa kehitysvammaisuutta (Okuno, www-lähde):

18 15 Kehitysvammaisella ihmisellä tarkoitetaan henkilöä, jolla on todettu älyllinen vamma kehitysiässä (ennen 18 vuoden ikää). Vamma esiintyy toimintakyvyn haittana päivittäisissä toiminnoissa, niin että tukipalvelut ovat tarpeellisia. Pystyäkseni vertailemaan Japanissa käytössä olevaa määritelmää Suomessa käytettyihin määritelmiin, esittelen AAMR:n (American Association on Mental Retardation) sekä Suomen kehitysvammalain (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977) kehitysvammaisuudelle antamat määritelmät. Suomessa on voimassa kehitysvammamääritelmä, joka on kirjattu vuoden 1977 lakiin kehitysvammaisten erityishuollosta. Sen mukaan kehitysvammaisella tarkoitetaan henkilöä (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977, So 207), jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi ja joka ei voi muun lain nojalla saada tarvitsemiaan palveluja. AAMR:n määritelmän mukaan kehitysvammaisuus tarkoittaa toimintakyvyn huomattavaa rajoitusta, mille on ominaista merkittävästi keskimääräistä heikompi älyllinen toimintakyky. Samanaikaisesti henkilöllä esiintyy rajoituksia kahdessa tai useammassa adaptiivisten taitojen yksilöllisesti sovellettavissa osa-alueissa. Niitä ovat kommunikaatio, itsestä huolehtiminen, kotona asuminen, sosiaaliset taidot, yhteisössä toimiminen, itsehallinta, terveys ja turvallisuus, toiminnallinen oppimiskyky, vapaa-aika sekä työ. Määritelmän mukaan kehitysvammaisuus tulee ilmi ennen 18 vuoden ikää. Tätä määritelmää sovellettaessa on otettava huomioon mm. kulttuuriset ja kielelliset eroavuudet sekä eroavuudet, jotka liittyvät kommunikaatioon ja käyttäytymiseen. (Kehitysvammaliitto 1995, 11.) Määritelmiä tarkasteltaessa voi niiden huomata rakentuvan kahdesta elementistä. Näistä ensimmäinen käsittelee kehitysvamman ilmenemisikää. Tämä on kaikissa kolmessa määritelty älyllisen vamman saamiseksi eli henkisen toiminannan estymiseksi kehitysiässä. Japanissa käytettävässä operationaalisessa määritelmässä, kuten myös AAMR:n määritelmässä tarkennetaan kehitysiällä tarkoittettavan aikaa ennen 18 vuoden ikää.

19 16 (vrt. kehitysvammaliitto 1995, 11; Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977, So 207; Okuno, www-lähde.) Toinen elementti käsittelee niitä kriteerejä, jotka vamman tulee täyttää ollakseen kehitysvammaisuutta. Tähän määritelmät antavat hieman toisistaan poikkeavia vastauksia, jotka eivät kuitenkaan ole ristiriidassa keskenään. AAMR:n mukaan kehitysvamma ilmenee tämän hetkisenä toimintakyvyn rajoitteena, johon kuuluvat myös keskiarvon alittava älykkyysosamäärä sekä puutteita adaptiivisissa taidoissa. Japanilaisessa määritelmässä adaptiiviset taidot korvaa ilmaus toimintakyvyn haitta, kun taas suomalaiseen lakiin pohjautuvassa määritelmässä ei henkilön taidoista ole mainintaa lainkaan. Silti siitä löytyy myös tämä elementti sen ilmaistessa kehitysvammaisen henkilön tarvitsevan palveluita, joita hän ei muun lain nojalla voi saada. Sama ajatus sisältyy myös japanilaiseen määritelmään, jonka mukaan vamman haitan suuruus johtaa siihen että tukipalvelut ovat tarpeellisia. AAMR:n määritelmä on ainoa, joka ottaa huomioon eri kulttuurien vaikutukset yksilön taidoissa ja käytöksessä. Mielestäni se onkin tärkeä huomio yhä globalisoituvassa maailmassa. (vrt. Kehitysvammaliitto 1995, 11; Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977, So 207; Okuno, www-lähde.) Japanissa kehitysvammaista henkilöä tarkoittava sana on chitekishougaisha, joka on käännettävissä termillä älyllisesti vammainen. Vanha sana seishinhakujaku, joka voidaan kääntää termillä vajaamielinen, on jo poistettu virallisesta käytöstä vammaisten lasten vanhempien sekä muiden asianosaisten vaatimuksesta. Uusi termi on otettu käyttöön 1990-luvun aikana. (The Government Action Plan for Persons with Disabilities, Removing Psychological Barries 1995, www-lähde.) Harjoittelupaikoissani henkilökunnan kehitysvammaisuudesta käyttämä sana oli pääsääntöisesti chitekishougaisha, älyllisesti vammainen. Vanhaa termiä kuulin käytettävän tuskin koskaan.

20 Normalisaatioperiaate Normalisaatioperiaatteella tarkoitetaan pyrkimystä tehdä kehitysvammaisille henkilöille mahdolliseksi sellaiset jokapäiväisen elämän olosuhteet ja mallit, jotka ovat mahdollisimman lähellä tai vastaavat täysin kullekin yhteiskunnalle ja kulttuurille ominaisia elämäntapoja ja olosuhteita. Periaatteen oikean käytön edellytyksenä pidetään sitä, että käyttäjä ymmärtää, mitä ovat normaali elämänrytmi, tottumukset ja tavat tietyssä kulttuurissa ja miten ne liittyvät vammaisen ihmisen elämään, kehitykseen ja kypsyyteen. Tämän lisäksi vaaditaan taitoa soveltaa normalisaatioperiaatetta lainsäädännössä, palveluiden järjestämisessä sekä kuntoutussuunnitelmia tehtäessä. (Nirje 1993, ) Kun kehitysvammaisiin ihmisiin suhtautumisen huoltoideologiassa oli kahlattu läpi maaginen (1800-luku), pragmaattinen ( luku) ja lääketieteellinen ( luku) käsite- ja uskomusjärjestelmä, annettiin 1950 luvulta alkaen tilaa monitieteelliselle uskomus ja käsitejärjestelmälle. Tämä merkitsi mahdollisuutta sijoittaa kehitysvammaisia henkilöitä normaaliyhteisöön ja minimoida heidän eristyneisyyttään muusta yhteiskunnasta. (Saarela ja Saarela 1984, ) Samoihin aikoihin vuonna 1959 tuli Tanskassa voimaan uusi vammaislaki, jonka esipuheessa todettiin lain tarkoituksena olleen sallia kehitysvammaisille ihmisille mahdollisimman normaali elämä (Nirje 1993, 24). Normalisaatio käsite onkin lähtöisin Pohjoismaista tanskalaisen Neils E. Bank- Mikkelsenin käytettyä sitä ensimmäisen kerran (1959) ja Bengt Nirjen täydennettyä sitä myöhemmin (1969) (Wolfensberger 1972, 27). Normalisaatioperiaate liittyykin ideoihin, metodeihin ja kokemuksiin, joita on pohdittu niin pohjoismaissa kuin muualla länsimaissa käytännön kehitysvammatyötä tehtäessä (Saarela ja Saarela 1984, 20). Normalisaation käsitettä ovat määritelleet useat tutkijat, mutta yleisesti sen yhteydessä mainitaan Nirjen ja Bank-Mikkelsenin lisäksi vielä kolmas nimi, amerikkalainen Wolf Wolfensberger. Tutkimuksessani pitäydyn Nirjen antamassa määritelmässä, mutta otan huomioon myös Wolfensbergerin

21 18 ajatuksia erityisesti siitä, miten normalisaatiota voidaan edistää julkisen sektorin toimesta. Nirjen (1993, 22-23) mukaan normalisaatioperiaate tekee mahdolliseksi kehitysvammaisen henkilön elämän muodostumisen sellaiseksi, että se muistuttaa normeiltaan ja olosuhteiltaan mahdollisimman paljon yhteiskunnan muiden ihmisten tapaa elää. Normalisaatioperiaatetta määritellessään Nirje jakaa sen kahdeksaan osa-alueeseen, joihin myös kehitysvammaisella henkilöllä on oltava oikeus. Osa-alueet - normaali päivärytmi, viikkorytmi, vuosirytmi, elämänkaaren normaalit kokemukset, normaali yksilöllisyyden kunnioittaminen ja itsemääräämisoikeus, normaalit seksuaaliset mallit, yhteiskunnan normaalit taloudelliset mallit ja oikeudet sekä normaali ympäristö, ovat sellaisia asioita, jotka voidaan katsoa kuuluvaksi ihmisen normaaliin elämäntapaan ja elinolosuhteisiin. Hän painottaa sitä, että periaate on käyttökelpoinen jokaisen, myös kehitysvammaisen ihmisen kohdalla, riippumatta hänen vammansa vaikeusasteesta tai hänen asuinpaikastaan. Arjessa normalisaatioperiaatteen noudattaminen merkitsee sitä, että kehitysvammainen henkilö nousee aamulla normaaliin aikaan ylös, pukee päälleen ja ruokailee normaalisti. Elämän normaaliin rutiiniin kuuluu koulussa tai työssä käyminen ja vapaa-ajan viettäminen. Vuosirytmistä huolehtii vuotuisiin juhliin osallistuminen ja lomien pitäminen, ottaen huomioon myös normaalit, ihmisen eri kehitysvaiheisiin kuuluvat asiat. Kehitysvammaiselle henkilölle kuuluu myös normaali toimeentulo ja samat etuudet sosiaalilainsäädännössä, kuin muillekin, mutta myös lisäetuuksia liittyen omiin erityistarpeisiinsa. Ympäristön normalisoiminen merkitsee mahdollisuutta käyttää samoja palveluita kuin muut yhteisön jäsenet, mikä mm. edellyttää asunnolta pientä kokoa, niin että se sulautuu muuhun ympäristöön ja jokapäiväiseen yhteisön elämään. Nirje olettaa kehitysvammaisten henkilöiden elämän puitteiden normalisoinnin sekä asumisen keskellä muuta yhteiskuntaa vaikuttavan ihmisten asenteisiin kehitysvammaisuutta kohtaan, mutta myös kehitysvammaisten itseluottamuksen rakentumiseen, riippumattomuuden ja itsenäisyyden lisääntyessä heidän elämässään. (Nirje 1980, 36-44, 46.) Segregaatio ja eristäminen muusta yhteiskunnasta ja sen palveluista

22 19 aiheuttavat taas tietämättömyyttä, väärinkäsityksiä, epäluuloa ja välttelyä (Kuparinen 1995, 45). Wolfensbergerin (1980, 14) mukaan normalisaatio on niiden keinojen hyödyntämistä, jotka ovat kulttuurisesti mahdollisimman normatiivisia, ja joilla vahvistetaan ja/tai ylläpidetään sellaisia yksilöllisiä käyttäytymismuotoja sekä luonteenpiirteitä, joita voidaan pitää myös kulttuurisesti normatiivisina. Normalisaation ilmenemistä käytännön tasolla voidaan hänen mukaansa kuvata vuorovaikutus tulkinta prosessin kautta, joka toteutuu kolmella toiminnan tasolla. Prosessissa vuorovaikutus viittaa välittömään vuorovaikutukseen poikkeavan kanssa ja tulkinta viittaa tapaan, miten muut tulkitsevat poikkeavaa henkilöä. (Wolfensberger 1972, 32.) Toiminnan kolme tasoa jakautuvat 1. yksilötasoiseen vuorovaikutukseen kehitysvammaisen henkilön kanssa, 2. pieniin väliin tuleviin lähiyhteisöihin, kuten perheen, ystävät, työkaverit, naapuruston sekä palvelut ja 3. laajempiin yhteiskunnallisiin organisaatiohin, kuten kunta, valtio ja keskushallinto (Wolfensberger 1972, 32). Ensimmäisellä tasolla pyritään maksimoimaan kehitysvammaisen henkilön käyttäytymisen kompetenssi, muokkaamalla hänen taitojaan ja tottumuksiaan, kuten puhetta, pukeutumista ja syömistä mahdollisimman normaaleiksi ja sosiaalisesti hyväksyttäviksi (Wolfensberger 1972, 32-33; Niskanen 1991, 65-66). Toiminnan toisella tasolla ei olla suoraan tekemisissä kehitysvammaisen henkilön itsensä kanssa vaan häntä ympäröivien lähiyhteisöjen kanssa. Wolfensberger (1972, 32-36) uskoo, että yhteisöjen normaali elämä vuorovaikutuksineen tukee normalisaatioprosessia. Kehitysvammaisen henkilön tulisikin voida elää lähiyhteisössä ei-poikkeavien ihmisten ympäröimänä. On kuitenkin otettava huomioon se tosiasia, että ympäristö pystyy sopeutumaan kerrallaan vain tiettyyn määrään erilaisuutta. Jotta sosiaalinen vuorovaikutus onnistuisi, olisi mm. kehitysvammaisten asuntoihin kiinnitettävä huomioita, niin että niitä ei yhdelle asuinalueelle hankittaisi enempää kuin alueen asukkaat ovat aidosti kiinnostuneita ja huomioitaisiin myös alueen rajallinen mahdollisuus tarjota sen asukkaille erilaisia palveluita.

23 20 Toisella tasolla on mielekästä nähdä myös se, että aina vammaisten henkilöiden maine ei ole vain heistä itsestään kiinni, vaan pikemminkin siitä, miten nämä toisen tason lähiyhteisöt heihin suhtautuvat. Maineeseen vaikuttaa myös se, miten nimetään ne palvelut, joita vammaisryhmät käyttävät. Pidämmekö siis itsestään selvänä esitellä kehitysvammainen henkilö uudelle ihmiselle pelkää etunimeä käyttämällä tai kun saamme parturiasiakkaaksemme kehitysvammaisen henkilön, niin leikkaammeko hänen hiuksena muodin mukaiseksi, niin kuin muidenkin asiakkaiden kohdalla toimimme? (Wolfensberger 1972, ) Toiminnan kolmannella tasolla pyritään muokkaamaan kulttuurissa vallalla olevia arvoja, asenteita ja stereotypioita. Näin pyritään houkuttelemaan esille ihmisistä löytyvä mahdollisimman suuri, toteutettavissa oleva, erilaisuuden hyväksyntä. Keinoina käytetään kokonaisten yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamista mm. lainsäädännön keinoin, jolloin pystytään vaikuttamaan juridisesti mm. kehitysvammaisille henkilöille kuuluviin palveluihin ja asumisoloihin. Yhteiskunnallista muutosta saadaan aikaan myös kouluissa annettavan opetuksen kautta kiinnittämällä oppilaiden huomiota siihen, miten yhteiskunnan rakenteet itsessään lisäävät vammaisuutta. (Wolfensberger 1972, 32, ) Nirjen ja Wolfensbergerin määritelmät eroavat toisistaan valitun lähtökohdan suhteen. Nirjelle normalisaatio on enemmän kehitysvammaisen henkilön elinolosuhteiden ja elämäntavan normalisointia, kun taas Wolfensberger pitää tärkeänä sitä, että kehitysvammainen ei tulisi leimatuksi ympäristössään eikä häntä havaittaisi poikkeavaksi. (Saarela ja Saarela 1984, 22.) Yhteiskunnan on mahdollisuus käyttää normalisaatioperiaatetta apunaan suunnitellessaan kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettuja palveluja. Nirje (1993, 36-37) on jaotellut eri käyttöalueet neljään lohkoon, joista ensimmäinen palvelee kehitysvammaista henkilöä itseään. Kun hänen elämiseen liittyviä toimintoja suunnitellaan, voivat vastuussa olevat henkilöt käyttää apunaan

24 21 normalisaatioperiaatetta miettiessään ovatko suunnitellut toiminnat tarkoituksenmukaisia ja normaaleina pidettäviä. Toinen lohko käsittää yhteiskunnan koulutus- ja sosiaalipalvelut, jolloin periaate palvelee yhteisöä sen määritellessä päämääränsä ja tavoitteensa sekä tarvittavat tiedot ja taidot, niin kehitysvammaiselle henkilölle kuin henkilökunnalle. Kolmantena normalisaatioperiaate hyödyntää koko yhteiskuntaa, kun sitä käytetään lainsäädännön yhtenä perustana, apuna laadittaessa uusia lakeja, säädöksiä ja normeja sekä palvelujen järjestämiskriteerinä. Neljäs lohko käsittää sosiaalisen ja antropologisen näkökulman. Normalisaatioperiaatetta voidaan hyödyntää tehokkaasti silloin, kun kulttuurin tavoissa ja elinolosuhteissa tapahtuu asteittaisia muutoksia. Myös Robert J. Flynn ja Kathleen E. Nitsch (1980, 364) ovat pohtineet normalisaation vaikutusta yhteiskunnassa ja sitä prosessia, miten se hyväksyy periaatteen yleisesti käytettäväksi. Normalisaation omaksuminen kehitysvammahuollossa käytettäväksi ideologiaksi voidaan heidän mukaansa jakaa kuuteen vaiheeseen: 1. käsitteellistyminen 2. esihyväksyminen 3. lainsäädännöllinen legitimaatio 4. resurssien uudelleenjako 5. laaja toteuttaminen 6. sosiaalinen institutionalisoituminen. Kolme ensimmäistä liittyy normalisaatioperiaatteen teoreettiseen omaksumiseen ja jälkimmäiset periaatteen omaksumiseen käytännössä. Käsitteellistymisellä (1) tarkoitetaan uuden ajatuksen muotoilua malliksi tai paradigmaksi. Ajatuksen esihyväksyminen (2) tapahtuu uudistuksille avoimissa ryhmissä. Jos se saa kannatusta sille tärkeissä kohderyhmissä, seuraa sääntöjen kirjoittaminen ja uudistuksia koskevan lainsäädännön voimaan saattaminen (3). Resurssien uudelleenjako (4) kohtaa helposti voimakasta vastustusta, koska vanhasta halutaan pitää kiinni. Toisaalta jos malli kuitenkin saa tarpeeksi riittävät resurssit käyttöönsä, seuraa siitä uuden mallin laaja toteuttaminen (5). Yhteiskunnallinen institutionalisoituminen (6) tarkoittaa sitä, että yhteiskunta kokonaisuudessaan hyväksyy uuden mallin. (Flynn ja Nitsch 1980, 365; Niskanen 1991, 60.)

25 22 Normalisaation hyväksymiseen yhteiskunnassa vaikuttavat myös yhteiskunnan rakenne, sosiaaliturva sekä hyvinvointi. Ajatusta normalisaatiosta ei voida sellaisenaan siirtää eri maihin, koska se muotoutuu aina uudelleen yhteiskuntajärjestelmien sitä ohjatessa. (Niskanen 1991, ) 3.3. Integraatioperiaate Silloin kun normalisaatiota pidetään tavoitteena, on integraatio sitä tukeva menetelmä (Kaski, Manninen, Mölsä ja Pihko 1997, 146). Integraatiota voidaan siis pitää normalisaatioperiaatteen toteuttamisen keinona sekä toteuttamistapana. Sen perustana ovat normalisaatioperiaate, uudistunut käsitys vammaisesta ihmisenä sekä uudistunut käsitys kehitysvammaisuuden merkityksestä henkilön kokonaispersoonallisuuteen. (Saarela ja Saarela 1984, 24.) Kehitysvammaisten integroitumista yhteiskuntaan voidaan tarkastella neljältä eri kannalta, jotka ovat sidoksissa toisiinsa. Fyysistä integraatiota pidetään ensimmäisenä portaana, joka sisältää ajatuksen kehitysvammaisen fyysisestä sijoittumisesta normaaliyhteisöön, maantieteellisesti lähelle muita ihmisiä (location). Tähän kuuluvat mm. rakennukset ja ympäristö, joille voidaan asettaa muutamia vaatimuksia, kuten asunnon pienuus, niin että se sulautuu ympäröivään yhteisöön sekä asunnon luonnollinen sijainti hyvine liikenneyhteyksineen lähellä normaalipalveluita (access). (Wolfensberger 1972, ) Kehitysvammaisille henkilöille tulisi myös tehdä mahdolliseksi ajanvietto tavallisissa virkistyspaikoissa (Nirje 1980, 48). Toiminnallinen integraatio on mahdollista fyysisen integraation toteuduttua ja se käsittää toiminnallisen etäisyyden vähentämisen kahden eri ryhmän välillä (Saarela ja Saarela 1984, 24-25). Toiminnallinen integraatio toteutuu yhteisten resurssien käytön myötä samanaikaisesti, eriaikaisesti tai yhdessä. Yhteisten resurssien määrä ja laatu ovat tärkeitä toiminnallisen integraation kannalta.

26 23 (Kuparinen 1995, 45.) Liikuntaesteisenkin henkilön tulisi päästä yhteiskunnan tarpeellisiin ja tavanomaisiin palvelurakennuksiin kuten ravintoloihin, uimahalleihin, julkisiin kulkuneuvoihin sekä lepohuoneisiin (Nirje 1980, 48). Ympäristön pitäisi olla riittävän vaivaton ja turvallinen kehitysvammaisen henkilön suuremman omatoimisen osallistumisen kannalta (Kuparinen 1995, 45). Integraatioprosessin osittainen kumulatiivisuus antaa sosiaaliselle integraatiolle mahdollisuuden vasta fyysisen ja toiminnallisen integraation toteuduttua (Kuotola 1985, 37). Perinteisesti on ajateltu sosiaalisen integraation sisältävän kehitysvammaisten henkilöiden sosiaaliset kontaktit ei-vammaisiin yhteisön jäseniin. Sosiaalisen integraation toteutuminen näkyy kehitysvammaisten henkilöiden säännöllisistä ja spontaaneista kontakteista ei-vammaisiin ihmisiin, mutta siihen kuuluu myös ajatus siitä, kuinka kehitysvammaiset henkilöt kokevat itsensä sekä kuinka heidät koetaan ryhmän luonnollisiksi jäseniksi. (Saarela ja Saarela 1984, 25.) Sosiaalinen integraatio on siis toteutunut, jos kehitysvammaiset henkilöt hyväksytään samaan yhteisöön samanarvoisina (Kuotola 1985, 47). Kuotola (1985, 46) huomauttaa, että sosiaalinen integraatio voidaan nähdä myös perinteistä näkemystä laaja-alaisemmin, jolloin se käsittää edellisen lisäksi, myös kehitysvammaisen henkilön suhteet omaisiin, sukulaisiin ja muihin vammaisryhmiin. Tällöin sosiaalinen integraatio on keskeinen elämän pituinen prosessi alkaen vammaisen lapsen syntymästä ja hyväksymisestä perheen jäseneksi, jatkuen aina varhaislapsuudesta vanhuuteen asti. Omassa tutkimuksessani käsittelen sosiaaliseen integraatioon kuuluviksi myös Kuotolan (1986, 46) esittämät perheet sekä vammaisryhmät, mutta myös Nirjen (1980, 48) perinteiseen määritelmään lisäämät tavat, asenteet, kunnioituksen ja arvostuksen kehitysvammaisia yhteisön jäseniä kohtaan. Hänen mukaansa median antamalla kuvalla vammaisista on suuri vaikutus asenteiden, tapojen, kunnioituksen ja arvostuksen muodostumiseen ja näin sosiaalisen integraation toteutumiseen. Japanissa, missä perhesiteitä ja ryhmään kuulumista pidetään erityisen tärkeinä, sosiaalisen hyväksynnän ja mukaan ottamisen kannalta, ja

27 24 missä medialla on valtava vaikutus ihmisten mielipiteiden muokkaajana, täytyy sosiaalisen integraation toteutumisessa mielestäni ottaa huomioon kaikki edellä esitetyt kriteerit. Yhteiskunnallisen integraation katsotaan olevan vasta todellista integraatiota. Fyysinen, toiminnallinen ja sosiaalinen integraatio ovat lähinnä portaita sen tavoittelussa (Moberg ja Ikonen 1980, 61). Yhteiskunnallinen integraatio vaatii siis edellä esitetyistä näkökulmista kaikkein eniten (Kuotola 1985, 52). Se sisältää ajatuksen kehitysvammaisten aikuisten mahdollisuudesta samoihin resursseihin muiden kanssa sekä yhtäläisiin oikeuksiin vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa sekä oikeuteen lunastaa tuottava työrooli yhteiskunnassa (Moberg ja Ikonen 1980, 56). Toisin sanoen yhteiskunnallinen integraatio tunnustaa vammaisen tasavertaiseksi yhteiskunnan jäseneksi kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen (Kuotola 1985, 52-54). Nirjen mukaan (1980, 48) tämä tarkoittaa myös kehitysvammaisten henkilöiden laillisia oikeuksia, oikeutta toteuttaa itseään sekä vammaisten oikeutta ilmaista itseään ryhmänä Julkinen sektori Julkiseen sektoriin voidaan katsoa kuuluvaksi paikallishallinto, valtion keskushallinto ja niiden välinen yhteistyö. Sen toimivallan alle kuuluvat mm. julkinen omistus eli laitokset, kiinteistöt, liikelaitokset ja yritykset. Tämän lisäksi se hoitaa verotuksen ja muut julkiset maksut, tulonsiirrot ja tukiaiset kansalaisille, yrityksille ja järjestöille. Kolmantena tehtävänä sillä on valtion yhteiskunnallinen ja taloudellinen säätely lakien, normien ja määräysten muodossa. (Honkanen 1994, 12.) Koska julkinen sektori on eriytynyt yksityisestä sektorista, voidaan yksityistä nimittää ensimmäiseksi ja julkista toiseksi sektoriksi (Helander 1998, 23). Yksityiseen sektoriin kuuluvat markkinatalous, yritykset, perhe ja verkostot (Södergård 1998, 12). Yksityisen ja julkisen sektorin välille ei pystytä vetämään

Alustusta erityislainsäädäntöön. Vammaispalvelujen raati 15.5.2013 Johtava sosiaalityöntekijä Emmi Hanhikoski

Alustusta erityislainsäädäntöön. Vammaispalvelujen raati 15.5.2013 Johtava sosiaalityöntekijä Emmi Hanhikoski Alustusta erityislainsäädäntöön Vammaispalvelujen raati 15.5.2013 Johtava sosiaalityöntekijä Emmi Hanhikoski 30.5.2013 Elävänä olentona maailmassa Erilaiset roolit Ihminen Perheenjäsen, vanhempi, sisarus,

Lisätiedot

TEOS Sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamistarpeita arvioivan työryhmän loppuraportti

TEOS Sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamistarpeita arvioivan työryhmän loppuraportti TEOS Sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamistarpeita arvioivan työryhmän loppuraportti STM:n raportteja ja muistioita 2014:32 Ajankohtaista Savon päivätoiminnassa

Lisätiedot

Sosiaaliviraston palvelut autismin kirjon asiakkaille

Sosiaaliviraston palvelut autismin kirjon asiakkaille Sosiaaliviraston palvelut autismin kirjon asiakkaille Sosiaalityöntekijä Ulla Åkerfelt Helsingin sosiaalivirasto Vammaisten sosiaalityö 26.1.2010 www.hel.fi Sosiaalityö ja palveluohjaus Sosiaaliturvaa

Lisätiedot

Kehitysvammaisten henkilöiden asumisen kehittämisestä. Reetta Mietola, Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos reetta.mietola@helsinki.

Kehitysvammaisten henkilöiden asumisen kehittämisestä. Reetta Mietola, Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos reetta.mietola@helsinki. Kehitysvammaisten henkilöiden asumisen kehittämisestä Reetta Mietola, Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos reetta.mietola@helsinki.fi Kehitysvammaisten asumista koskeva selvitystyö (2011-2012,

Lisätiedot

Kehitysvamma. Äiti ei pysy kärryillä 24.5.2012

Kehitysvamma. Äiti ei pysy kärryillä 24.5.2012 Kehitysvamma Äiti ei pysy kärryillä 24.5.2012 Yleisen ajattelutavan muutos Vammaiset ihmiset ovat alkaneet vaatia oikeuksiaan. Käsitykset vammaisuudesta ja näkemykset vammaisista henkilöistä ovat kansainvälisesti

Lisätiedot

YK:N VAMMAISTEN IHMISTEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS

YK:N VAMMAISTEN IHMISTEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS YK:N VAMMAISTEN IHMISTEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS Tekstin kokoaminen ja kuvat: Tommi Kivimäki SOPIMUKSEN ARTIKLAT 5-30: 5. Vammaisten syrjintä on kielletty Vammaisten ihmisten on saatava tietoa ymmärrettävässä

Lisätiedot

Henkilökohtainen apu ja erityishuolto osana palvelusuunnittelua. KVTL Salla Pyykkönen 9.11.2012

Henkilökohtainen apu ja erityishuolto osana palvelusuunnittelua. KVTL Salla Pyykkönen 9.11.2012 Henkilökohtainen apu ja erityishuolto osana palvelusuunnittelua KVTL Salla Pyykkönen 9.11.2012 Palvelujen suunnittelun olemassa oleva säädöspohja Perustuslaki yhdenvertaisuus, sosiaaliturva, oikeusturva

Lisätiedot

Vammaispalveluhankkeen kysely kuntien työntekijöille

Vammaispalveluhankkeen kysely kuntien työntekijöille Vammaispalveluhankkeen kysely kuntien työntekijöille toteutus touko-syyskuussa 2012 suomeksi ja ruotsiksi lähetettiin hankealueen kuntien, kuntayhtymien ja yhteistoimintaalueiden vammaispalvelun sosiaalityöntekijöille

Lisätiedot

TOIMINTASUUNNITELMA 2015

TOIMINTASUUNNITELMA 2015 TOIMINTASUUNNITELMA 2015 Me Itse ry Toimintasuunnitelma 2015 Me Itse ry edistää jäsentensä yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Teemme toimintaamme tunnetuksi, jotta kehitysvammaiset henkilöt tunnistettaisiin

Lisätiedot

Väestön näkökulmia vammaispalveluihin

Väestön näkökulmia vammaispalveluihin Väestön näkökulmia vammaispalveluihin Anu Muuri, VTT, dosentti THL 15.08.2013 Anu Muuri 1 Vammaispalvelulaki 1987 Lain tarkoitus, 1 : Edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa

Lisätiedot

TAVOITTEET. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää. vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisina

TAVOITTEET. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää. vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisina 2015 LAKI Vammaispalvelulaissa on määritelty ne palvelut ja taloudelliset tukitoimet, joita kunnan sosiaalitoimi järjestää Vammaisille henkilöille. Lain tarkoituksena on edistää vammaisten henkilöiden

Lisätiedot

Osallisuus ja palvelusuunnittelu

Osallisuus ja palvelusuunnittelu Vammaispalvelujen kehittämishanke 2 Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan osahanke 2012-2013 Osallisuus ja palvelusuunnittelu Vammaispalvelulaki VpL:n tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä

Lisätiedot

Ajankohtaista STM:n hallinnonalalta. Eveliina Pöyhönen

Ajankohtaista STM:n hallinnonalalta. Eveliina Pöyhönen Ajankohtaista STM:n hallinnonalalta Eveliina Pöyhönen Uusi sosiaalihuoltolaki Lain tarkoitus: Edistää ja ylläpitää hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta Vähentää eriarvoisuutta ja edistää osallisuutta

Lisätiedot

Vammaistyön uusimmat kuulumiset

Vammaistyön uusimmat kuulumiset Vammaistyön uusimmat kuulumiset VS avy 15.9.2015 Vammaisuuden määritelmä Vammaisuus ei ole vain terveysongelma. Se on monimutkainen ilmiö, joka syntyy vuorovaikutuksessa henkilön ja yhteiskunnan piirteiden

Lisätiedot

Ammattiliiton näkökulmia ammatillisen ja vapaaehtoisen työn rajapintojen määrittelyyn. Yhdessä enemmän yli rajojen 4.3.2010 Marjo Katajisto

Ammattiliiton näkökulmia ammatillisen ja vapaaehtoisen työn rajapintojen määrittelyyn. Yhdessä enemmän yli rajojen 4.3.2010 Marjo Katajisto Ammattiliiton näkökulmia ammatillisen ja vapaaehtoisen työn rajapintojen määrittelyyn Yhdessä enemmän yli rajojen 4.3.2010 Marjo Katajisto Missä JHL:n jäsen kohtaa vapaaehtoisen? Kotityöpalvelu Kiinteistönhoito

Lisätiedot

YK:n vammaissopimus ja itsemääräämisoikeus. Juha-Pekka Konttinen, THL 18.1.2013 Vammaispalvelujen neuvottelupäivät

YK:n vammaissopimus ja itsemääräämisoikeus. Juha-Pekka Konttinen, THL 18.1.2013 Vammaispalvelujen neuvottelupäivät YK:n vammaissopimus ja itsemääräämisoikeus Juha-Pekka Konttinen, THL 18.1.2013 Vammaispalvelujen neuvottelupäivät YK:n vammaissopimus (CRPD) suunnannäyttäjänä CRPD viitoittaa uudenlaista ajattelutapaa

Lisätiedot

LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN. Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että

LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN. Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että Suomen malli 2 LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN (entinen työ- ja päivätoiminta) Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että he voivat

Lisätiedot

On ilo tuoda valtiovallan tervehdys tähän Kankaanpään ryhmäkodin harjannostajaisiin!

On ilo tuoda valtiovallan tervehdys tähän Kankaanpään ryhmäkodin harjannostajaisiin! 30.1.2015 Kankaanpään kehitysvammaisten ryhmäkodin harjannostajaiset Hyvä juhlaväki, On ilo tuoda valtiovallan tervehdys tähän Kankaanpään ryhmäkodin harjannostajaisiin! Tämä hanke on tärkeä monessakin

Lisätiedot

Vammaisten ihmisoikeudet asumisessa

Vammaisten ihmisoikeudet asumisessa Vammaisten ihmisoikeudet asumisessa Juha-Pekka Konttinen Lakimies, Kynnys ry / 17.11.2011 Helsinki Koetaan usein abstrakteiksi ja julistuksenomaisiksi Vrt. perusoikeudet Ihmisoikeudet??? Periaatteellisella

Lisätiedot

Maalaus Päivi Eronen, 2014 Valokuva Hilja Mustonen KIRSIKODIN 2015-2020

Maalaus Päivi Eronen, 2014 Valokuva Hilja Mustonen KIRSIKODIN 2015-2020 Maalaus Päivi Eronen, 2014 Valokuva Hilja Mustonen KIRSIKODIN Strateginen suunnitelma 2015-2020 Hilja Mustonen SISÄLLYSLUETTELO 1. Toiminta-ajatus 2. Arvot 3. Menestysidea 4. Päämäärät 1. TOIMINTA-AJATUS

Lisätiedot

Jokainen alle 18-vuotias on lapsi.

Jokainen alle 18-vuotias on lapsi. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Ketään lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ominaisuuksien, mielipiteiden tai alkuperän vuoksi. Lapsia koskevia

Lisätiedot

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista - järjestöjen näkemyksiä. pääsihteeri Pirkko Mahlamäki Vammaisfoorumi ry

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista - järjestöjen näkemyksiä. pääsihteeri Pirkko Mahlamäki Vammaisfoorumi ry YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista - järjestöjen näkemyksiä pääsihteeri Pirkko Mahlamäki Vammaisfoorumi ry Vammaisfoorumi ry. Vammaisjärjestöjen yhteinen ääni 24 kansallisen vammaisjärjestön

Lisätiedot

LAPUAN KAUPUNKI PÄIVÄHOITO

LAPUAN KAUPUNKI PÄIVÄHOITO LAPUAN KAUPUNKI PÄIVÄHOITO LAPUAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN SISÄLLYSLUETTELO 1. Yleistietoa varhaiskasvatussuunnitelmasta 2. Taustaa varhaiskasvatussuunnitelmalle 2.1 Varhaiskasvatuksen sisältöä ohjaavat

Lisätiedot

Moninaisuus avain ikääntyneiden hoidon laadun kehittämiseen

Moninaisuus avain ikääntyneiden hoidon laadun kehittämiseen Moninaisuus avain ikääntyneiden hoidon laadun kehittämiseen ARVOKAS VANHUUS:MONINAISUUS NÄKYVÄKSI SEMINAARI 5.11.201, HELSINKI KÄÄNNÖS PUHEEVUOROSTA FRÉDÉRIC LAUSCHER, DIRECTOR OF THE BOARD ASSOCIATION

Lisätiedot

Eettisiä kysymyksiä vammaisen ja perheen kohtaamisessa

Eettisiä kysymyksiä vammaisen ja perheen kohtaamisessa Eettisiä kysymyksiä vammaisen ja perheen kohtaamisessa Ritva Halila, LT, dosentti, pääsihteeri etene@stm.fi Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE Sidonnaisuudet ei sidonnaisuuksia teollisuuteen

Lisätiedot

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 1. Johdanto Seuran ensimmäinen strategia on laadittu viisivuotiskaudelle 2013-2017. Sen laatimiseen ovat osallistuneet seuran hallitus sekä

Lisätiedot

Oikeudet kaikille Invalidiliiton ohjelma Euroopan parlamentin vaaleihin 2009. Invalidiliitto

Oikeudet kaikille Invalidiliiton ohjelma Euroopan parlamentin vaaleihin 2009. Invalidiliitto Oikeudet kaikille Invalidiliiton ohjelma Euroopan parlamentin vaaleihin 2009 Invalidiliitto Euroopan unionissa elää 50 miljoonaa vammaista kansalaista. Vammaisten kansalaisten oikeudet ja osallistumismahdollisuudet

Lisätiedot

Itsemääräämiskyvyn arviointi 7.5.2014 Turku. Esa Chydenius Johtava psykologi, psykoterapeutti VET Rinnekoti-Säätiö

Itsemääräämiskyvyn arviointi 7.5.2014 Turku. Esa Chydenius Johtava psykologi, psykoterapeutti VET Rinnekoti-Säätiö Itsemääräämiskyvyn arviointi 7.5.2014 Turku Esa Chydenius Johtava psykologi, psykoterapeutti VET Rinnekoti-Säätiö Mitä on alentunut itsemääräämiskyky? (8 ) Tuesta huolimatta: Ei kykene tekemään sosiaali-

Lisätiedot

Erityisliikunnan muuttuvat käsitteet ja käytännöt

Erityisliikunnan muuttuvat käsitteet ja käytännöt Erityisliikunnan muuttuvat käsitteet ja käytännöt Pauli Rintala Erityisliikunnan professori Jyväskylän yliopisto Liikuntakasvatuksen laitos ERITYISLIIKUNNAN HISTORIA Ennen v. 1900: Lääketieteellinen voimistelu

Lisätiedot

Sosiaalihuoltona toteutettava työhönvalmennus

Sosiaalihuoltona toteutettava työhönvalmennus Sosiaalihuoltona toteutettava työhönvalmennus Työ kuuluu kaikille! 17.9.2015 Vaikuttamistoiminnan päällikkö Marika Ahlstén, Kehitysvammaliitto Sosiaalihuollon rooli vammaisten työllistymisen tukemisessa

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto Sivu 1/6Sivu 1/6 KOMMENTIT 1(6) Opetushallitus / Aira Rajamäki PL 380 00531 Helsinki aira.rajamaki@oph.fi Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto Ohessa Kuuloliiton kommentit sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon

Lisätiedot

VAMMAISPALVELUHAKEMUS

VAMMAISPALVELUHAKEMUS VAMMAISPALVELUHAKEMUS Hakijan henkilötiedot Sukunimi Etunimet Henkilötunnus Puhelinnumero Haettavat palvelut (täytetään vain niiden palvelujen osalta, joita haetaan) 1. Asuminen Asunnon muutostyöt, mitä

Lisätiedot

Kehitysvammaisten asumisen ohjelman toimeenpano

Kehitysvammaisten asumisen ohjelman toimeenpano Kehitysvammaisten asumisen ohjelman toimeenpano Asumisen lähipalvelujen kehittämisen teemapäivä Yhteistyöseminaari, Kongressihotelli Linnasmäki Turku 16.11.2012 Jaana Huhta, STM Näkökulmia palvelujen kehittämiseen

Lisätiedot

Muistiliiton juhlavuosi välittää ja vaikuttaa. Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja

Muistiliiton juhlavuosi välittää ja vaikuttaa. Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Muistiliiton juhlavuosi välittää ja vaikuttaa Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Välittämisen viestin vieminen Välittämisen asenteen edistäminen yhteiskunnassa

Lisätiedot

1. Lapsen oikeuksien julistus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsen oikeuksien julistuksessa lapsiksi kutsutaan sekä lapsia että nuoria.

1. Lapsen oikeuksien julistus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsen oikeuksien julistuksessa lapsiksi kutsutaan sekä lapsia että nuoria. Lapsen oikeuksien julistus Barnkonventionen på finska för barn och ungdomar YK:n lapsen oikeuksien julistus annettiin vuonna 1989. Lapsen oikeuksien julistuksessa luetellaan oikeudet, jotka jokaisella

Lisätiedot

Henkilökohtainen budjetointi Mitä se on?

Henkilökohtainen budjetointi Mitä se on? Henkilökohtainen budjetointi Mitä se on? Vammaispalvelujen asiakasraati 18.9.2014 Oma tupa, oma lupa kotona asuvan ikääntyvän itsemääräämisoikeuden tukeminen palveluilla HENKILÖKOHTAINEN BUDJETOINTI OMA

Lisätiedot

CP-vammaisen aikuisen kokonaisvaltaisen kuntoutusprosessin tukeminen

CP-vammaisen aikuisen kokonaisvaltaisen kuntoutusprosessin tukeminen CP-vammaisen aikuisen kokonaisvaltaisen kuntoutusprosessin tukeminen Kuntoutussymposium 2009 Tampereen Messu- ja Urheilukeskus 5.11.2009 Tiina Airaksinen, YTM, projektipäällikkö, ry / CP-ikä/kunto-projekti

Lisätiedot

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Hyvää Ikää Kaikille seminaari Seinäjoella 18.9.2014 Marjut Mäki-Torkko Vammaispalvelujen johtaja, KM Mitä ajattelet ja sanot minusta Sitä luulet minusta Sinä olet

Lisätiedot

Kehitysvammaisten Tukiliitto. 50 vuotta työtä kehitysvammaisten henkilöiden ihmis- ja perusoikeuksien ja perheiden hyväksi

Kehitysvammaisten Tukiliitto. 50 vuotta työtä kehitysvammaisten henkilöiden ihmis- ja perusoikeuksien ja perheiden hyväksi Kehitysvammaisten Tukiliitto 50 vuotta työtä kehitysvammaisten henkilöiden ihmis- ja perusoikeuksien ja perheiden hyväksi Tukiliitto on kansalaisjärjestö Yhteiskuntaa pyörittää neljä sektoria: Julkinen

Lisätiedot

Mikkelissä islamin opetus järjestetään keskitetysti ja yhdysluokkaopetuksena.

Mikkelissä islamin opetus järjestetään keskitetysti ja yhdysluokkaopetuksena. 13.4.6 Uskonto Islam Tässä oppimääräkuvauksessa tarkennetaan kaikille yhteisiä uskonnon sisältöjä. Paikalliset opetussuunnitelmat laaditaan uskonnon yhteisten tavoitteiden ja sisältökuvausten sekä eri

Lisätiedot

Omaishoitajat ja Läheiset - Liitto ry

Omaishoitajat ja Läheiset - Liitto ry Omaishoitajat ja Läheiset - Liitto ry VAIKUTA KUNNALLISVAALEISSA Kunnallisvaalimateriaali omaishoidosta paikallisyhdistyksille ja puolueiden ehdokkaille Kunnallisvaalit 28.10.2012 ennakkoäänestys kotimaassa

Lisätiedot

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN ETELÄ-KYMENLAAKSON AMMATTIOPISTO Palvelualojen toimipiste Takojantie 1, 48220 KOTKA Puh. 010 395 9000 Fax. 010 395 9010 S-posti:etunimi.sukunimi@ekami.fi www.ekami.fi SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO,

Lisätiedot

Henkilökohtainen apu käytännössä

Henkilökohtainen apu käytännössä Henkilökohtainen apu käytännössä Mirva Vesimäki, Henkilökohtaisen avun koordinaattori, Keski-Suomen henkilökohtaisen avun keskus HAVU 24.2.2012 Henkilökohtainen apu vaikeavammaiselle henkilölle, 8 2 Kunnan

Lisätiedot

Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin

Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin Lapsen nimi: LASTEN OIKEUKSIEN JULISTUS Lapsella on oikeus Erityiseen suojeluun ja hoivaan Riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista Osallistua ikänsä ja kehitystasonsa

Lisätiedot

Vapaaehtoistoiminnan linjaus

Vapaaehtoistoiminnan linjaus YHDESSÄ MUUTAMME MAAILMAA Vapaaehtoistoiminnan linjaus Suomen Punainen Risti 2008 Hyväksytty yleiskokouksessa Oulussa 7.-8.6.2008 SISÄLTÖ JOHDANTO...3 VAPAAEHTOISTOIMINNAN LINJAUKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET

Lisätiedot

Järjestöhautomo. Sosiaalipedagoginen näkökulma

Järjestöhautomo. Sosiaalipedagoginen näkökulma Järjestöhautomo Sosiaalipedagoginen näkökulma Marjo Raivio, 1100247 Metropolia Ammattikorkeakoulu Hyvinvointi ja toimintakyky Sosiaaliala Suullinen, kirjallinen ja verkkoviestintä XXXAC03-2284 Laaja kirjallinen

Lisätiedot

Mitä tarkoitetaan monimuotoisuudella ja yhdenvertaisuudella?

Mitä tarkoitetaan monimuotoisuudella ja yhdenvertaisuudella? Työpaikkavalmenta koulutusmateriaali Mitä tarkoitetaan monimuotoisuudella yhdenvertaisuudella? Sisältö Mitä monimuotoisuus ssä tarkoittaa? Yhdenvertaisuus syrjinnän kielto ssä lakien puitteissa Positiivinen

Lisätiedot

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea?

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Maarit Mykkänen, Savon Vammaisasuntosäätiö Kehitysvammaliiton opintopäivät 2015 Tuetusti päätöksentekoon -projekti Projektin toiminta-aika: 2011-31.7.2015

Lisätiedot

!"#$%&'$("#)*+,!!,"*--.$*#,&--#"*/".,,%0 1&'23456789::94752;&27455<:4;2;&,9:=>23?277<&8=@74;9&ABBCDABBE

!#$%&'$(#)*+,!!,*--.$*#,&--#*/.,,%0 1&'23456789::94752;&27455<:4;2;&,9:=>23?277<&8=@74;9&ABBCDABBE !"#$%&'$("#)*+,!!,"*--.$*#,&--#"*/".,,%0 1&'23456789::94752;&2745523?27747544H9;&IG@&JG9?=&15=5H42>:9 '28

Lisätiedot

SOSIAALINEN KUNTOUTUS KÄSITE JA KÄYTÄNNÖN SISÄLTÖ. Mistä uusia ideoita asiakastyöhön? HUS 10.9.2013. Aulikki Kananoja

SOSIAALINEN KUNTOUTUS KÄSITE JA KÄYTÄNNÖN SISÄLTÖ. Mistä uusia ideoita asiakastyöhön? HUS 10.9.2013. Aulikki Kananoja SOSIAALINEN KUNTOUTUS KÄSITE JA KÄYTÄNNÖN SISÄLTÖ Mistä uusia ideoita asiakastyöhön? HUS 10.9.2013 Aulikki Kananoja SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN KÄSITTEESTÄ (1) Kaksi lähestymistapaa: Toiminnallinen: se osa

Lisätiedot

Kuntouttavan palveluasumisen valtakunnallisten kehittämissuositusten. Pohjanmaa-hankkeen toimintaalueella

Kuntouttavan palveluasumisen valtakunnallisten kehittämissuositusten. Pohjanmaa-hankkeen toimintaalueella Kuntouttavan palveluasumisen valtakunnallisten kehittämissuositusten toteutuminen Pohjanmaa-hankkeen toimintaalueella Esa Nordling PsT,kehittämisp mispäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sosiaali-

Lisätiedot

Kehitysvammahuollon ohjaus, valvonta ja luvat

Kehitysvammahuollon ohjaus, valvonta ja luvat Kehitysvammahuollon ohjaus, valvonta ja luvat Kehitysvammahuollon yhteistyökokous Sosiaalihuollon johtava ylitarkastaja Eija Hynninen-Joensivu 12.12.2011 1 Vammaispolitiikan uusi aika 1) YK:n yleissopimus

Lisätiedot

Esikoulunopettajan ja huoltajan välinen

Esikoulunopettajan ja huoltajan välinen Esikoulunopettajan ja huoltajan välinen LAPSET PUHEEKSI keskustelu Muokattu työversio 19.8.2015 LAPSET PUHEEKSI KESKUSTELU 1. Esittely, tutustuminen, menetelmän tarkoituksen ja keskustelun kulun selvittäminen

Lisätiedot

Miten GAS toimii kuntoutuksen suunnittelussa Kymenlaakson keskussairaalassa

Miten GAS toimii kuntoutuksen suunnittelussa Kymenlaakson keskussairaalassa Miten GAS toimii kuntoutuksen suunnittelussa Kymenlaakson keskussairaalassa liikunta- ja vaikeavammaisten lasten kuntoutuksen suunnittelussa lastenneurologisella osastolla vuodesta 2010 vanhemmat ja lapsi

Lisätiedot

STM:n strategia ja hallitusohjelma, vanhuspolitiikan lähivuodet

STM:n strategia ja hallitusohjelma, vanhuspolitiikan lähivuodet STM:n strategia ja hallitusohjelma, vanhuspolitiikan lähivuodet Gerontologisen kuntoutuksen seminaari 23.9.2011 Kehitysjohtaja Klaus Halla Sosiaali- ja terveysministeriö Missä toimimme 2010-luvulla Globalisaatio

Lisätiedot

Henkilökohtainen avustajajärjestelmä ja vammaispalvelulaki. Jyväskylä 28.8.2008 lakimies Juha-Pekka Konttinen

Henkilökohtainen avustajajärjestelmä ja vammaispalvelulaki. Jyväskylä 28.8.2008 lakimies Juha-Pekka Konttinen Henkilökohtainen avustajajärjestelmä ja vammaispalvelulaki Jyväskylä 28.8.2008 lakimies Juha-Pekka Konttinen Henkilökohtainen avustaja järjestelmä (Kynnys ry:n laatima määritelmä) Henkilökohtainen avustaja

Lisätiedot

MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA

MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA MUUTTUU UUDEN OPETUSSUUNNITELMAN MYÖTÄ? Seminaari perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista Opetushallitus 13.3.2015 FT tutkija Kati Mikkola, (HY, SKS) kati.m.mikkola@helsinki.fi

Lisätiedot

Elämä on Laiffii 14-15.4.2015

Elämä on Laiffii 14-15.4.2015 Elämä on Laiffii 14-15.4.2015 Asuminen Pohjoismaissa Suomi rakentamassa uutta! Projektijohtaja Maarit Aalto, Pohjoismainen hyvinvointikeskus 16-04-2015 Nordens Velfærdscenter 1 Miksi juuri tämä aihe? YK:n

Lisätiedot

Kalevanharjun päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma

Kalevanharjun päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma Kalevanharjun päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma TOIMINTA AJATUS Tarjoamme lapsille niin kodinomaista elämää kuin se on mahdollista laitoksessa.säännöllisen päivärytmin avulla luomme lapsille turvallisuutta.

Lisätiedot

Anne-Mari Hartikainen Liisa Kemppainen Mari Toivanen

Anne-Mari Hartikainen Liisa Kemppainen Mari Toivanen Anne-Mari Hartikainen Liisa Kemppainen Mari Toivanen Selvittää lasten perheiden ja terapeuttien välistä yhteistyötä ja arjen voimavaroja Tuleeko perhe kuulluksi ja huomioidaanko vanhempien mielipiteitä

Lisätiedot

Vammaisohjelma 2009-2011. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

Vammaisohjelma 2009-2011. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Vammaisohjelma 2009-2011 Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän vammaisohjelma Johdanto Seurakuntayhtymän vammaisohjelma pohjautuu vammaistyöstä saatuihin kokemuksiin. Vammaistyön

Lisätiedot

Ajankohtaista vammaislainsäädännössä

Ajankohtaista vammaislainsäädännössä Ajankohtaista vammaislainsäädännössä Kuinka lakia luetaan, Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry, 6.10.2015 Helsinki. Elina Akaan-Penttilä, lakimies, Invalidiliitto. 1 Vammaisia henkilöitä koskevan sosiaalihuollon

Lisätiedot

Kehas-ohjelman toteutustilanne. Ympäristöministeriön katsaus. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.

Kehas-ohjelman toteutustilanne. Ympäristöministeriön katsaus. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto. Kehas-ohjelman toteutustilanne Ympäristöministeriön katsaus Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi Vammaisten ihmisten elämistä ja asumista koskevia periaatteita ja linjauksia

Lisätiedot

Varautuminen vanhuuteen tietoa sijaispäättäjästä, hoitotahdosta edunvalvontavaltuutuksesta, ja palvelusuunnitelmasta

Varautuminen vanhuuteen tietoa sijaispäättäjästä, hoitotahdosta edunvalvontavaltuutuksesta, ja palvelusuunnitelmasta Varautuminen vanhuuteen tietoa sijaispäättäjästä, hoitotahdosta edunvalvontavaltuutuksesta, ja palvelusuunnitelmasta. 1 Ikääntymisen ennakointi Vanhuuteen varautumisen keinot: Jos sairastun vakavasti enkä

Lisätiedot

Kehitysvammaisten Tukiliitto - kansalaisjärjestö. Jyrki Pinomaa Jyväskylä 23.2.2012

Kehitysvammaisten Tukiliitto - kansalaisjärjestö. Jyrki Pinomaa Jyväskylä 23.2.2012 Kehitysvammaisten Tukiliitto - kansalaisjärjestö Jyrki Pinomaa Jyväskylä 23.2.2012 KVPS Tukena Oy Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Kehitysvammaisten Tukiliitto ry yhdistys yhdistys yhdistys yhdistys yhdistys

Lisätiedot

Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus

Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus Jaana Salminen, johtava puheterapeu3 Helsingin kaupunki, Kehitysvammapoliklinikka jaana.salminen@hel.fi 1 Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus

Lisätiedot

Valmentavat koulutukset Vankilaopetuksenpäivät 2015 Tampere 7.10.2015. opetusneuvos Anne Mårtensson Ammatillisen koulutuksen osasto

Valmentavat koulutukset Vankilaopetuksenpäivät 2015 Tampere 7.10.2015. opetusneuvos Anne Mårtensson Ammatillisen koulutuksen osasto Valmentavat koulutukset Vankilaopetuksenpäivät 2015 Tampere 7.10.2015 opetusneuvos Anne Mårtensson Ammatillisen koulutuksen osasto Säädökset Hallitus antoi eduskunnalle 23.10.2014 esityksen ammatillisesta

Lisätiedot

Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma Työryhmän loppuraportti

Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma Työryhmän loppuraportti Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma Työryhmän loppuraportti Anne-Mari Raassina Neuvotteleva virkamies STM Työryhmän toimeksianto laatia kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma, johon sisältyvät

Lisätiedot

Maailma muuttuu - millaista tulevaisuutta Tukiliitto haluaa olla luomassa? Tukipiirien syyskokoukset 2015

Maailma muuttuu - millaista tulevaisuutta Tukiliitto haluaa olla luomassa? Tukipiirien syyskokoukset 2015 Maailma muuttuu - millaista tulevaisuutta Tukiliitto haluaa olla luomassa? Tukipiirien syyskokoukset 2015 Tukiliiton toimintaan vaikuttavia muutoksia 1. Valtion ja kuntien talous kiristyy. Taloudellisuus

Lisätiedot

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN TURUN AIKUISKOULUTUSKESKUS Kärsämäentie 11, 20360 Turku puh. 0207 129 200 fax 0207 129 209 SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA NÄYTTÖTUTKINTO AMMATTITAIDON ARVIOINTI KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN

Lisätiedot

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO YHTEENVETO 5.9.2013 VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO Taustaa Aikuisten turvapaikanhakijoiden asiakaspalautekysely järjestettiin 17 vastaanottokeskuksessa loppukeväällä 2013. Vastaajia

Lisätiedot

5.12 Elämänkatsomustieto

5.12 Elämänkatsomustieto 5.12 Elämänkatsomustieto Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen. Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Elämänkatsomustiedon opetuksessa

Lisätiedot

Ajankohtaiskatsaus lainsäädäntöön. 23.9.2014, Seinäjoki Salla Pyykkönen, Kvtl

Ajankohtaiskatsaus lainsäädäntöön. 23.9.2014, Seinäjoki Salla Pyykkönen, Kvtl Ajankohtaiskatsaus lainsäädäntöön 23.9.2014, Seinäjoki Salla Pyykkönen, Kvtl Muutosten aika Taustalla eri lainsäädäntömuutoksien tarpeisiin Ajattelutapa muutos tarve / dg Arjen ongelmien moninaistuminen

Lisätiedot

ERITYISPEDAGOGIIKAN PERUSKURSSI I-OSA

ERITYISPEDAGOGIIKAN PERUSKURSSI I-OSA ERITYISPEDAGOGIIKAN PERUSKURSSI I-OSA pe 7.10.2011 - nauhoite a Pekka Matilainen ERILAISUUDEN JA POIKKEAVUUDEN ERILAISET LÄHESTYMISTAVAT NORMAALISUUS JA POIKKEAVUUS NORMI = YHTEISKUNNAN TAI YHTEISÖN LUOMA

Lisätiedot

Miksi kuntoutusta pitää suunnitella?

Miksi kuntoutusta pitää suunnitella? Perusterveydenhuollon kuntoutussuunnitelman perusteet ja kuntoutussuunnitelmaopas Koulutuspäivä 17.9.2010 Miksi kuntoutusta pitää suunnitella? Miia Palo Ylilääkäri, avovastaanottotoiminta, Rovaniemen kaupunki

Lisätiedot

Sosiaalihuollon ajankohtaiset uudistukset Laitoshoidon purku ja itsenäinen asuminen

Sosiaalihuollon ajankohtaiset uudistukset Laitoshoidon purku ja itsenäinen asuminen Sosiaalihuollon ajankohtaiset uudistukset Laitoshoidon purku ja itsenäinen asuminen Kuntamarkkinat 11.9.2013 Jaana Viemerö, asiakkuusjohtaja, Järvenpään kaupunki Asukkaita suunnilleen saman verran kuin

Lisätiedot

MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO?

MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO? MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO? Uskonto voidaan määritellä monella eri tavalla... Mitkä asiat tekevät jostain ilmiöstä uskonnon? Onko jotain asiaa, joka olisi yhteinen kaikille uskonnoille? Uskontoja voidaan

Lisätiedot

Perustason ensihoidon koulutuskokeilu. Seija Rannikko ja Anne Kokko Kontinkankaan yksikkö 19.9.2014

Perustason ensihoidon koulutuskokeilu. Seija Rannikko ja Anne Kokko Kontinkankaan yksikkö 19.9.2014 Perustason ensihoidon koulutuskokeilu Seija Rannikko ja Anne Kokko Kontinkankaan yksikkö 19.9.2014 Perustason ensihoidon osaamisen painopistealueita kokeilun suunnittelussa Ensihoitotyön osaaminen Itsearviointi,

Lisätiedot

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY Yhteiskuntafilosofia - alueet ja päämäärät Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY 1 Yhteiskunnan tutkimuksen ja ajattelun alueet (A) yhteiskuntatiede (political science') (B) yhteiskuntafilosofia

Lisätiedot

KeVa perhehoidon ennakkovalmennus. KeVa -perhehoito - ennakkovalmennus

KeVa perhehoidon ennakkovalmennus. KeVa -perhehoito - ennakkovalmennus KeVa perhehoidon ennakkovalmennus 1. TAPAAMINEN MITÄ ENNAKKOVALMENNUS ON? Ennakkovalmennuksen tarkoitus Ennakkovalmennuksen tavoitteita Perhehoitajan valmiudet suhteessa lapsen, nuoren ja aikuisen tarpeisiin

Lisätiedot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Totuudesta väitellään Perinteinen käsitys Tutkimuksella tavoitellaan a. On kuitenkin erilaisia käsityksiä. Klassinen tiedon määritelmä esitetään Platonin

Lisätiedot

9.12 Terveystieto. Espoon kaupungin opetussuunnitelmalinjaukset VUOSILUOKAT 7-9. 7. lk

9.12 Terveystieto. Espoon kaupungin opetussuunnitelmalinjaukset VUOSILUOKAT 7-9. 7. lk 9.12 Oppiaineen opetussuunnitelmaan on merkitty oppiaineen opiskelun yhteydessä toteutuva aihekokonaisuuksien ( = AK) käsittely seuraavin lyhentein: AK 1 = Ihmisenä kasvaminen AK 2 = Kulttuuri-identiteetti

Lisätiedot

Vammaispalvelujen valtakunnallinen kehittämishanke 2. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan osahanke. Voimavaralähtöisyys ja kuvat palvelusuunnittelussa

Vammaispalvelujen valtakunnallinen kehittämishanke 2. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan osahanke. Voimavaralähtöisyys ja kuvat palvelusuunnittelussa Vammaispalvelujen valtakunnallinen kehittämishanke 2 Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan osahanke Voimavaralähtöisyys ja kuvat palvelusuunnittelussa Kehittämissuunnittelija Piia Liinamaa 2013 Vammaispalvelulain

Lisätiedot

Ajankohtaista vammaispolitiikassa ja lainsäädännössä

Ajankohtaista vammaispolitiikassa ja lainsäädännössä Ajankohtaista vammaispolitiikassa ja lainsäädännössä Vapaus valita miten asun - Kohti kehitysvammaisten yhdenvertaista kansalaisuutta -seminaari FDUV Helsinki, Kuntatalo 14.2.2013 Jaana Huhta, STM Vammaispolitiikan

Lisätiedot

Ajankohtaista vammaispolitiikassa ja lainsäädännössä

Ajankohtaista vammaispolitiikassa ja lainsäädännössä Ajankohtaista vammaispolitiikassa ja lainsäädännössä Vapaus valita miten asun - Kohti kehitysvammaisten yhdenvertaista kansalaisuutta -seminaari FDUV Helsinki, Kuntatalo 14.2.2013 Jaana Huhta, STM Vammaispolitiikan

Lisätiedot

LAUSUNTO ESKOON SOSIAALIPALVELUJEN KUNTAYHTYMÄN TOIMINTOJEN KEHITTÄMISESTÄ VUOSINA 2016-2018

LAUSUNTO ESKOON SOSIAALIPALVELUJEN KUNTAYHTYMÄN TOIMINTOJEN KEHITTÄMISESTÄ VUOSINA 2016-2018 LAUSUNTO ESKOON SOSIAALIPALVELUJEN KUNTAYHTYMÄN TOIMINTOJEN KEHITTÄMISESTÄ VUOSINA 216-218 Lausuntopyyntö Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä on perussopimuksensa 13 :n mukaan pyytänyt jäsenkuntien esityksiä

Lisätiedot

Sosiaalilautakunta 5.5.2015 27 NURMEKSEN KAUPUNKI. Omaishoidon tuen ohje

Sosiaalilautakunta 5.5.2015 27 NURMEKSEN KAUPUNKI. Omaishoidon tuen ohje Sosiaalilautakunta 5.5.2015 27 NURMEKSEN KAUPUNKI Omaishoidon tuen ohje SISÄLLYS 1. Yleistä... 1 2. Omaishoidon tuen myöntäminen... 1 2.1. Tuen hakeminen... 1 2.2. Tuen myöntämisedellytykset... 1 3. Hoitopalkkio...

Lisätiedot

Kehas-ohjelman toteutustilanne. Ympäristöministeriön katsaus. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.

Kehas-ohjelman toteutustilanne. Ympäristöministeriön katsaus. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto. Kehas-ohjelman toteutustilanne Ympäristöministeriön katsaus Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi Vammaisten ihmisten elämistä ja asumista koskevia periaatteita ja linjauksia

Lisätiedot

Juhani Anttila kommentoi: Timo Hämäläinen, Sitra: Hyvinvointivaltiosta arjen hyvinvointiin Suomessa tarvitaan yhteiskunnallisia visioita

Juhani Anttila kommentoi: Timo Hämäläinen, Sitra: Hyvinvointivaltiosta arjen hyvinvointiin Suomessa tarvitaan yhteiskunnallisia visioita Juhani Anttila kommentoi: Timo Hämäläinen, Sitra: Hyvinvointivaltiosta arjen hyvinvointiin Suomessa tarvitaan yhteiskunnallisia visioita Kommentoitu esitysmateriaali: http://www.futurasociety.fi/2007/kesa2007/hamalainen.pdf

Lisätiedot

Turva Minulla on turvallinen olo. Saanko olla tarvitseva? Onko minulla huolehtiva aikuinen? Suojellaanko minua pahoilta asioilta? Perusturvallisuus on edellytys lapsen hyvän itsetunnon ja luottamuksellisten

Lisätiedot

ME OLLAAN VOIMARYHMÄ!

ME OLLAAN VOIMARYHMÄ! ME OLLAAN VOIMARYHMÄ! Osallisuutta ryhmäkodissa Johanna Renko TAMK Opinnäytetyö PÄÄTEHTÄVÄ & TAVOITE Tutkia, miksi kehitysvammaisten osallistamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota Havainnoida osallisuuden

Lisätiedot

Tasavertaisen kaveritoiminnan aloituskoulutus vammattomalle vapaaehtoiselle. Kehitysvammaisten Tukiliitto Best Buddies -projekti Marraskuu 2013

Tasavertaisen kaveritoiminnan aloituskoulutus vammattomalle vapaaehtoiselle. Kehitysvammaisten Tukiliitto Best Buddies -projekti Marraskuu 2013 Tasavertaisen kaveritoiminnan aloituskoulutus vammattomalle vapaaehtoiselle Kehitysvammaisten Tukiliitto Best Buddies -projekti Marraskuu 2013 Tämä on esimerkki tasavertaisen kaveritoiminnan aloituskoulutuksesta.

Lisätiedot

Saa mitä haluat -valmennus

Saa mitä haluat -valmennus Saa mitä haluat -valmennus Valmennuksen jälkeen Huom! Katso ensin harjoituksiin liittyvä video ja tee sitten vasta tämän materiaalin tehtävät. Varaa tähän aikaa itsellesi vähintään puoli tuntia. Suosittelen

Lisätiedot

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa?

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Professori Katriina Siivonen, Helsingin yliopisto Elävä perinne! Avaus aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseen

Lisätiedot

ANTTOLAN RYHMÄKOTI HANKE 2015 Toimintamalliluonnos

ANTTOLAN RYHMÄKOTI HANKE 2015 Toimintamalliluonnos ANTTOLAN RYHMÄKOTI HANKE 2015 Toimintamalliluonnos SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 3 2. OMAAN TOIMINTAAN TILAT... 3 3. HENKILÖSTÖN MÄÄRÄ JA RAKENNE... 4 4. OMAVALVONTAVELVOITE... 5 5. TURVALLISUUS JA TAPATURMIEN

Lisätiedot

Tehostettu palveluasuminen

Tehostettu palveluasuminen Tehostettu palveluasuminen Miten asutaan? Tehostetussa palveluasumisessa asiakkaat asuvat omissa kodeissaan työntekijöiden ja asiakkaiden yhteistilan välittömässä läheisyydessä. Asiakkaan kotona tapahtuvassa

Lisätiedot

Asiakas Sukunimi ja etunimet Henkilötunnus. Lääkitys (mihin tarkoitukseen/lääkityksestä vastaava taho)

Asiakas Sukunimi ja etunimet Henkilötunnus. Lääkitys (mihin tarkoitukseen/lääkityksestä vastaava taho) KUNTA / KUNTAYHTYMÄ: PALVELUSUUNNITELMA Päiväys: Asiakas Sukunimi ja etunimet Henkilötunnus Lähiomainen Sukunimi ja etunimi Puhelinnumero Suhde asiakkaaseen Puhelinnumero Muut perheen jäsenet ja lähiverkosto

Lisätiedot

KVANK/Työn ja päivätoiminnan valiokunta

KVANK/Työn ja päivätoiminnan valiokunta KVANK/Työn ja päivätoiminnan valiokunta Visiotyöryhmä Kehitysvammaisten ihmisten työ- ja päivätoiminnan kehittämisvisio (versio 20.11.2013) Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta 1 Tuettu päätöksenteko

Lisätiedot

Lainsäädännössä tapahtuu. 20.11.2014 Jyväskylä Kehitysvammahuollon yhteistyöpäivä Salla Pyykkönen, Kvtl

Lainsäädännössä tapahtuu. 20.11.2014 Jyväskylä Kehitysvammahuollon yhteistyöpäivä Salla Pyykkönen, Kvtl Lainsäädännössä tapahtuu 20.11.2014 Jyväskylä Kehitysvammahuollon yhteistyöpäivä Salla Pyykkönen, Kvtl Muutosten aika Taustalla mm. Ajattelutavan muutokset dg tarve Arjen moninaistuminen Toimintaympäristön

Lisätiedot

Haastattelututkimus: (2009) Miten lastentarhanopettaja ja koulunopettaja kohtaavat muslimilapsen ja hänen perheensä päiväkoti- ja kouluympäristössä?

Haastattelututkimus: (2009) Miten lastentarhanopettaja ja koulunopettaja kohtaavat muslimilapsen ja hänen perheensä päiväkoti- ja kouluympäristössä? Haastattelututkimus: (2009) Miten lastentarhanopettaja ja koulunopettaja kohtaavat muslimilapsen ja hänen perheensä päiväkoti- ja kouluympäristössä? Hannele Karikoski, KT, yliopistonlehtori Oulun yliopisto

Lisätiedot