Esko Lius opisk Välitteinen läsnäolo digitaalisessa taiteessa

Transkriptio

1 Esko Lius opisk Välitteinen läsnäolo digitaalisessa taiteessa Johdatus uusmediaan Taiteiden laitos, Helsingin yliopisto

2 Välitteinen läsnäolo digitaalisessa taiteessa Lius Johd.uusmediaan 1 Medioituminen eli viestinnän välitteistyminen on viime vuosikymmeninä, ellei peräti jo 1900-luvun alusta lähtien värittänyt länsimaista elämänmenoa. Sitä on tyypillisesti analysoitu asettamalla teknologia kulttuuriseen kontekstiin (esim. Herkman, Kumar, Laurel) tai peilaamalla sen vaikutuksia minään ja identiteetteihin (esim. Hall, Kellner, Turkki). Oma lähtökohtani on tutkia vuorovaikutuksen luonteen muuttumista taiteessa. Perinteinen representaation estetiikka on siirtynyt kohti mediaalisen presentaation, tässä ja nyt koetun vuorovaikutuksen estetiikkaa. Esimerkitän näkemyksiäni lähinnä kirjallisuuden lähtökohdista, joita olen tutkinut laajemminkin. Erityisesti verkkotaide on ollut omiaan sekoittamaan genrerajoja, joten tarkastelen uutta estetiikkaa myös muiden taiteenlajien ja pelien kautta. Tutkimusotteeni on omaksuttu kulttuurintutkimuksesta. En täsmennä käsitteitäni kiinnittämällä niitä tiettyihin määrittelyihin, mutta Stuart Hallin ja Lawrence Grossbergin uraauurtava työ on tarjonnut lähtökohtani. Uudemmasta (ja taidespesifistä näkökulmasta) saan kiittää mm. Aki Järvistä, Marie-Laure Ryania, Timo Siivosta ja Minna Tarkkaa. Kokemisen medioitumisesta Tietomme suhteessa ympäröivään maailmaan on vahvasti välitteistä. Jo sata vuotta sitten orasti koulun, kirjojen ja radion merkitys. Sittemmin tv vei meidät Vietnamiin ja Kuuhun saakka. Elämysmaailmamme on kokenut saman medioitumisen: sekä yhteiset elämykset kuten jääkiekon maailmanmestaruus 1995 tai New Yorkin kaksoistornien romahdus 2001 että henkilökohtaiset kokemukset kuten Hotelli Kultakalan ystäväpiiri tai kauppalistasta sopiminen tekstiviestillä ovat luonnollisesti läsnä virtuaalisessa todellisuudessamme. 14-vuotias lapseni pyrki hahmottamaan perheemme taloudellisten, toiminnallisten ja emotionaalisten resurssien jakoa näkemällä reaalimaailman

3 Välitteinen läsnäolo digitaalisessa taiteessa Lius Johd.uusmediaan 2 kasvupaikkansa yhtenä variaationa The Sims -pelin strategioista. Mediaalisen ja reaalisen todellisuuden yhteenkietoutuma on saumaton myös surullisessa tapauksessa, jossa nuorukainen eli jännittävää räjähde-ekspertin elämää internetin keskusteluyhteisössä, tuli sitten räjäyttäneeksi itsensä ja ohikulkijoita, mitä suomalaiset tapahtuman jälkeen seurasivat silmä ja korva tarkkana jokaisesta mahdollisesta viestimestä joko vastaanottamalla tai keskustelupalstoille osallistumalla. Teknologia on ollut kutistamassa maailmaa sekä ajallisesti että paikallisesti aina Kolumbuksen seikkailuista ja hevosettomista kärryistä saakka. On syntynyt tarve jakaa aikaa entistä tarkemmin määriteltyihin osiin ja toisaalta yksilön ja kulttuurisen kokemisen piiriin on viimeisen sadan vuoden aikana kuulunut luonnostaan muutakin kuin välitön elinympäristö. Tietokone ja erityisesti mikroprosessorin soveltaminen koneistettuun laskentaan muutti radikaalisti tapaamme jäsentää suhdettamme ympäristöömme. Yhtäältä tietokone toimii välittömänä kulttuurien mediaattorina esimerkiksi tarjoten internetin kautta vuorovaikutuskanavan keille tahansa (riittävän teknologian omaavan!). Lynsat:in kautta olen saattanut seurata Pakistanin ja Intian valtiollisten tv-kanavien näkökulmia rajakiistoista kuin myös seurata Marokkolaista iskelmäohjelmaa. Toisaalta tietokone on binaarisen teknologian kautta saanut reaalimaailman häviämään: kirjoitan esseetä A4-arkeille enkä sitä kuitenkaan tee. Tämäkään lause ei sellaisenaan ole olemassa, eikä se muutu juuri sen käsitettävämmäksi, kun käytän Tallenna-komentoa saattaakseni sen ykkösinä ja nollina tulkittavaksi magneettisten tilojen sekvenssiksi kovalevylle. Tietoverkon palvelimilla ei käyttäjän näkökulmasta myöskään ole etäisyyssuhteita, vaan kaikki linkit ovat yhtä lähellä tai yhtä kaukana, mikä vaikeuttaa kiinnostavien solmukohtien muistamista ja hahmottamista. Käytännön elämässä tietoteknologian spatio-temporaalinen

4 Välitteinen läsnäolo digitaalisessa taiteessa Lius Johd.uusmediaan 3 revoluutio näkyy myös siinä arkielämän osassa, jota emme koe tietoverkkojen käytöksi lainkaan. Sukulaisia ja tuttavia tulee tavattua harvemmin, kun voi istuksia kotona ja kysellä silloin tällöin kuulumiset sähköpostilla. Laskujen maksu sujuu joko kotikoneella tai pankin päätteellä. Tilaamme satelliittikanavan elokuvan katsottavaksi haluamanamme aikana tai saatamme innostua ostamaan tv-kaupan tuotteen kotiinkuljetettuna. Myös etätyö ja -opiskelu alkavat olla jokapäiväistä. Krishan Kumar näkee näiden trendien tarkoittavan kotikeskeisyyden kasvamista. Se ei kuitenkaan merkitse perhekeskeisyyttä, vaan tietokoneen myötä yhä enemmän erillisiin todellisuuksiinsa sulkeutuneiden yksilöiden asuntoa. (Kumar, ) Tämä henkilökohtainen todellisuussulkeuma ei kuitenkaan tarkoita työhuonetta vaan tietokoneen ruudun takaisia toiminta- ja merkityskenttiä. Väline on viesti Sitä myötä kuin kokemus omasta toimintaympäristöstä on medioitunut, ovat myös faktan ja fiktion rajat piirtyneet uudenlaisiksi. Median välittämät faktat ovat välttämättä näkökulmia - suomalaiselle koko Afrikan maanosa on leimautunut nälänhädän ja sisällissotien kautta, ja koko Namibian rauhoittaminen henkilöityi suomalaiseen kansakoulunopettajaan. Todellisuuden olosuhteiden rakentamisen lähtökohdat voivat olla tyystin fiktioon sidotut: kalifornialaiselle äänestäjälle kuvernööriehdokas Schwartzeneggerin johtajankyvyt ovat tulleet selviksi elokuvaroolien kautta. Faktan ja fiktion rajatilat ovat monin tavoin sotkuinen vyöhyke. Ammattilaispainia harva enää ottaa todesta, mutta todellisuustv:n ohjelmista on mahdoton sanoa missä kulkee intentionaalisen ja spontaanin raja. Pesäpallon sopupelijupakassa ei suuttumus ehkä niinkään kohdistunut kamppailun sepitteellisyyteen, vaan taloudellisen voiton kahmintaan. Taideopiskelijat tekivät mainoskuvastoja parodioivan Kuvaston, jota jaettiin

5 Välitteinen läsnäolo digitaalisessa taiteessa Lius Johd.uusmediaan 4 viiteentoistatuhanteen helsinkiläistalouteen syksyllä 2003, ja kommentoivat siten suhdettamme mediatodellisuuteen ja markkinatalouteen. Internetin tuhannet webcamit saivat alkunsa informaation jakamisesta (onko yläkerran kahvinkeittimessä juotavaa), mutta käyttö on monipuolistunut erilaisiin performansseihin ja vuorovaikutteisiin pornopalveluihin saakka. Yksi taiteen keinoista luoda merkityssisältöjä todellisen maailman jäsentämiseksi on toimia fiktioiden kautta. Kuten edelliset esimerkit osoittavat, fiktio on tuotu yhä selvemmin osaksi faktisia kommunikaatiotilanteita. Onko taide sitten tehnyt itsensä tarpeettomaksi, kun jokapäiväinen mediaympäristö kommentoi yhteiskuntamme rakenteita siinä missä taidekin, kun arkiviestimet ovat todellistaneet fantasian - tai aktualisoineet mahdolliset maailmat, kuten logiikan kielellä sanotaan? Ehkä on syytä vastata, että mikäli lähtökohtana on hegemonistinen auktorisoidun taideyhteisön kokonaisuus, taide tosiaan on jäänyt vähämerkityksiseksi harrastamiseksi. Toinen vaihtoehto on tarkastella taiteen aseman ja estetiikan muutoksia ja määritellä taide uudelleen, uuden kommunikaatio- ja kokemusympäristön ehdoin. Perinteisesti artefaktin merkitys on löydetty signifiéstä; taiteen olemus on löydetty kuvauksen tavasta ja kuvauksen kohteesta. Varsinainen merkkiväline oli vain välttämätön kommunikaatiotapahtuman konkreettinen välikappale luku toi kuitenkin muutoksen tuulet. Kuvataiteissa konstruktivistit Mondriaanin johdolla kääntyivät pois sisäisen kokemisen maailmoista pyrkien keskittämään merkitykset kankaan pintaan. Musiikissa perinne pyrittiin kuoppaamaan 12-säveljärjestelmällä ja sarjallisuudella. Kirjallisuudessa surrealismi ja dada rikkoivat taideyhteisön ja arkiviestinnän rajamuurin sekä asettivat tekijän auktoriteetin koetukselle. Vaikka väliin mahtui perinteisempiäkin kausia, postmodernismi nosti uudestaan merkkivälineen roolin merkityksenantoprosessin keskiöön. Esimerkiksi Italo Calvinon Lukija-päähenkilöstä kertovan

6 Välitteinen läsnäolo digitaalisessa taiteessa Lius Johd.uusmediaan 5 romaanin Jos talviyönä matkamies nimiluku alkaa: Romaani alkaa rautatieasemalla, veturi puuskuttaa, mäntien huohotus peittää kappaleen alun, savupilvi kätkee osan ensimmäisestä rivistä. (12) Yhteistä taiteiden avantgardististen virtausten tuomille muutoksille oli diskurssin ja tekniikan alleviivaaminen. Vastaanottaja pakotettiin kiinnittämään huomio teoksen välineluonteeseen sen tarjoaman fiktion tai emootion sijaan. Perinteisesti merkitsijän (olipa se sitten sointu tai sana) tehtävä oli viitata itsensä ulkopuolelle eli merkittyyn, kuten kuvatun tason todellisuuteen tai synnyttää emotionaalinen mielikuva. Postmodernissa tilanteessa merkitsijästä tuli oman itsensä merkki. Ei ihme, että Jean Baudrillard nimesi kulttuurimme hyperreaaliseksi simulaatioksi, jossa [s]imulaatiota vastaan ei siis voi koskaan asettua todellinen, joka on vain simulaation erikoistapaus, vaan illuusio. (10) Taiteissa näkynyt kehitys on askel kohti kulttuurista tilaa, jota digitaalinen medialisaatio on kehittänyt pitkälle eteenpäin - medialisoitunutta välittömyyttä. Tämä paradoksaaliselta vaikuttava tila ei ehkä kuitenkaan ole absurdia simulacrumia (kuten Baudrillard väittää), vaan osoitus käsitteittemme ja paradigmojemme jälkijättöisyydestä. Kokemisen välittömyydestä Minna Tarkka tiivistää presentaation ja representaation eron ytimekkäästi: Kun representaatio esittää uudelleen jotakin poissaolevaa, ( siellä ja silloin ), presentaation taide korostaa suoraa, tilassa ja ajassa muuntuvaa kokemusta. (197) 1 Digitaalinen media toimii käyttäjän klikkausten ehdoilla ja sisällöt muuttuvat siinä hetkessä, kun käyttäjä niitä kutsuu esiin. Kommunikaatioympäristö on fyysisesti käyttäjän edessä, ja 1 Tarkka lisää viitteen Margaret Morsen artikkeliin teoksessa VideoTaideMedia, Kust. Oy Taide, oletettavasti määritelmä on parafraasi Morsen esittämästä

7 Välitteinen läsnäolo digitaalisessa taiteessa Lius Johd.uusmediaan 6 vaikka sisällöt ovat imaginaarisia sähkövirtoja, jotka tulevat toisiin tietokoneisiin varastoiduista bittijonoista, on käyttäjän aistimus jotakuinkin samanlainen kuin teatterissakävijällä, joka istuu paikallaan ja kulissien, näyttelijöiden ja repliikkien vuorovaikutus siirtää kokijan ajallis-paikallisesti imaginaarisiin maailmoihin. Tämä kokemisen spatio-temporaalinen välittömyys antaa hyvän lähtökohdan multimedian ja internetin käytön vertaamiselle teatteriin. Tarkka viittaa analogian tunnetuimpaan kehittäjään Brenda Laureliin, joka rakentaa interaktiivisen muodon poetiikkaa teoksessaan Computers as Theatre. Tosin Laurel näkee multimediaesitykset representaationa ja hyödyntää teatterivertausta lähinnä artefaktien suunnittelun ja strukturoinnin prinsiippinä näyttämöanalogian ja draamallisen toiminnan rakenteen järjestämisen kautta. Teatterin ohella digitaalisen taiteen estetiikan juuria Tarkka etsii myös presentatiivista taidemuodoista kuten happeningistä, performanssista, käsitetaiteesta ja installaatiosta: Kun presentaation taiteet muunsivat katsojan kokijaksi, interaktiivisuus muuntaa kokijan käyttäjäksi. (198) Kolmantena lähtökohtana hän mainitsee Walter J. Ongin lähtökohdat oraalisen kerronnan muodoista. Siinä eeppisiä tarinanpalasia - lexioita, kuten Barthesin uudissana kuuluu (13) ja jota esim. Landow sovelsi hypertekstin yhteydessä - yhdistellään perusstruktuurin antamien sääntöjen ja vastaanottajien roolin tai pyyntöjen mukaan. Kuten Marie-Laure Ryan terävästi huomioi, tämä eeppisoraalisen rakenteen esiinmarssi on käytännössä (uuden median tässä kehitysvaiheessa) tarkoittanut auditiivisten kielten syrjäytymistä joko jättämällä äänimaiseman kokonaan pois tai typistämällä sen informatiivisiin merkkiääniin. 2 Yhteistä näille lähtökohdille on analogia performatiiviseen 2 Ryan, Introduction. Käytän tässä yhteydessä Lotmanin semioottista jaottelua. Kielet voi jakaa visuaalisen/oraalisen ja verbaalisen/non-verbaalisen koordinaatistossa neljään: visuaaliset kielet eli kirjoitus ja kuva sekä oraaliset kielet eli puhe ja musiikki. (Lotman 5, ks. myös Lehtonen, 74)

8 Välitteinen läsnäolo digitaalisessa taiteessa Lius Johd.uusmediaan 7 taiteeseen: presentaatio tapahtuu tässä ja nyt, ja vastaanottajalla on vaikutusmahdollisuutensa prosessiin. Esimerkkinä tästä toimikoon Natalie Bookchinin digitaalinen kertomus The Intruder : A tale told in ten games. Sen tarina rakentuu Jorge Luis Borgesin novellille Tunkeilijatar. Juoni on lyhykäisyydessään se, että Nelsonin veljeksistä toinen tuo heidän syrjäiseen mökkiinsä naisystävän, jota pian käyttävät molemmat ja jonka he lopulta tappavat. Sen sijaan, että kirjoitetun kertomuksen kertoja toisintaa vuosia myöhemmin hänelle kerrottua tarinaa (13), Bookchinin teoksessa tarinan rakentuminen, sen koko ontologinen asema käy selväksi välittömästi, kun lukijan on pelattava systeemin kanssa Pong-tennispeliä pallonaan otsikkotekstien palaset ja näin itse oltava rakentamassa merkkijonoja. Sama käytäntö, pelejä varioiden, jatkuu läpi teoksen: lukija pelaa tarinan merkitsijät esiin. Tämä puolestaan johtaa merkityn hajaantumiseen kahtaalle: toisaalta merkitty löytyy tarinan fiktiivisestä maailmasta, toisaalta merkkivälineen tasolla tapahtuvasta konstruktiosta, kommunikaatiosta pitkin taideteoksen pintaa. Ei siis ole kertojaa, joka rakentaisi representaation, vaan presentaatio, joka syntyy systeemin ja pelaajan vuorovaikutuksessa. Toisena esimerkkinä samankaltaisesta kohteen ja merkityksen yhteisrakentamisesta on narratiiviset pelit. Esimerkiksi Rivenissä (digitaalisessa tutkimuksessa paljon analysoidun Mystin jatko-osa) pelaajan tehtävänä on tulkita fiktiivisen maailman merkit - sekä visuaaliset että oraaliset - jotta hän voi niiden perusteella alkaa rakentaa tarinaa ja toimintaa, jotka johtavat artefaktin peliluonteen hyödyntämiseen. Rivenissä on kyllä kehyskertomus, jossa Atrus-niminen henkilö taustoittaa pelin todellisuutta, mutta Riven-saarilla tapahtuva pelin ydinosa on vailla mediaattoria: kertojaa ei ole, ja FPS-pelin tapaan kaikki aistihavainnot perustuvat pelaajan kulkemiseen ja havainnoimiseen tilassa ja ajassa. Pelaajan toiminta ei

9 Välitteinen läsnäolo digitaalisessa taiteessa Lius Johd.uusmediaan 8 kuitenkaan ole satunnaista tai kontrolloimatonta. Toki Rivenin maailmoita voi tutkia ja esimerkiksi fiktiivisen kansan kirjoitus- ja numerojärjestelmää selvittää ikään kuin aforistisina tai tehtävän kaltaisina erillisinä objekteina, mutta keskeinen lähtökohta on kuitenkin pelin suunnittelijoiden sisäänrakentama juoniskeema, jonka pelaaja aktualisoi. The Intruder ja Riven pitävät sisällään toimintaperiaatteet (säännöt), maailman ja tapahtumisen mahdollisuudet. Pelaajan on omassa preesensissään luotava performatiivinen aika ja esityksen tila. Hänen toimintansa - paikallisten lexioiden yhdisteleminen toisiinsa merkityksenannon sanelemin valinnoin - vaikuttaa artefaktiin ja performanssin etenemiseen. Tässä mielessä ne ovat osuvia esimerkkejä uuden median medialisoidusta presentaatiosta, välitteisestä läsnäolosta.

10 Välitteinen läsnäolo digitaalisessa taiteessa Lius Johd.uusmediaan 9 Lähteet Barthes, Roland. S/Z : An Essay New York: The Noonday Press. Baudrillard. Lopun illuusio Helsinki: Gaudeamus. [huom: sitaatti on suomentajien Jakke Holvas, Mika Määttänen, Herman Raivio esipuheesta] Bookchin, Natalie. The Intruder : A Tale Told in Ten Games. V ( ). < Borges, Jorge Luis. Tunkeilijatar Hiekkakirja. Käänt. Pentti Saaritsa. Juva: WSOY. Alk. La Intrusa. Calvino, Italo. If on a Winter s Night a Traveller Käänt. William Weaver. London: Picador. Alk. Se una notte d inverno un viaggiatore. Grossberg, Lawrrence. Mielihyvän kytkennät : risteilyjä populaarikulttuurissa Tampere: Vastapaino. Hall, Stuart. - Kulttuurin ja politiikan murroksia Tampere: Vastapaino. - Identiteetti Tampere: Vastapaino. Herkman, Juha. Audiovisuaalinen mediakulttuuri Tampere: Vastapaino. Järvinen, Aki. Hyperteoria : lähtökohtia digitaalisen kulttuurin tutkimukselle Jyväskylä: Nykykulttuurin tutkimusyksikkö, Jyväskylän yliopisto. Kellner, Douglas. Media Culture New York: Routledge. Kumar, Krishan. From Post-Industrial to Post-Modern Society : New Theories of the Contemporary World Oxford: Blackwell. Landow, George P. Hypertext 2.0 : The Convergence of Contemporary Critical Theory and Technology Baltimore/London: The Johns Hopkins UP. Laurel, Brenda. Computers as Theatre Addison-Wesley Publishing Company, Inc. Lehtonen, Mikko. Merkitysten maailma Tampere: Vastapaino. Lius, Esko. One more link bound them now : Digital Narrative Literature and the Changing Role of the Reader ( ) < Lotman, Juri. Elokuvan semiotiikkaa ja elokuvaestetiikan ongelmia Merkkien maailma : kirjoitelmia semiotiikasta. Helsinki: SN-kirjat. Miller, Rand & Robyn. Riven : Sequel to Myst Cyan Inc. and Brøderbund Software Inc. CD-ROM. 5 levyä. (Macintosh version) Ryan, Marie-Laure. - Introduction." Forthcoming, Narrative Across Media. U of Nebraska P. Saatu tekijältä sähköpostiliitteenä Narrative as Virtual Reality Baltimore/London: The Johns Hopkins UP. Tarkka, Minna. Narratiivisuus ja vuorovaikutuksen tilat Johdatus uuteen mediaan. Toim. Minna Tarkka, Kari A. Hintikka, and Asko Mäkelä. Helsinki: Edita. Turkki, Teppo. Minuus mediassa Jyväskylä: Atena.