HASULA. Enonkosken Sotainvalidit Veljesranta 1941 Joroisten Sotainvalidit Valvatuksen leirialue 1960-luvulla

Transkriptio

1 Suur-Savon piirienasevelimajat Heinäveden Reserviupseerit ry Ristiinan Reserviläiset ry Mäntyharjun Reserviupseerit ry suur-savo SUUR-SAVON SOTAVETERAANIPIIRI HASULA SOTAINVALIDIEN SUUR-SAVON PIIRI Kyyhkylän sotainvalidien hoitokoti 1856 vuodesta alkaen Enonkosken Sotainvalidit Veljesranta 1941 Joroisten Sotainvalidit Valvatuksen leirialue 1960-luvulla Juvan Sotainvalidit Lautealan rantamökki Mikkelin Sotainvaldit Sarvenranta 1941 Mäntyharjun Sotainvalidit Veljesniemi Pertunmaan Sotainvalidit 1941 Puumalan Sotainvalidit Kotkatsaari 1975 Saaren Sotainvalidit 1970 Savonlinnan Sotainvalidit Veljesranta 1989 Enonkosken Sotainvalidien puheenjohtaja Antti Purhonen totesi vedenhakumatkalle lähtiessään: Veljesmajassa vesijohto toimii. 158

2 HEINÄVEDEN RESERVIUPSEERIT RY Alkusanat Historiatoimikunta perustettiin kevätkokouksessa , kun katsottiin tarpeelliseksi koota ja säilyttää tietoa kerhosta tuleville polville ja muualta paikkakunnalle muuttaneille. Toimikuntaan valittiin Aarno Ruuskanen, Henry Taipale, Matti Saastamoinen ja Jaakko Paavola. Samalla haluttiin yleisemminkin osallistua osaltamme reserviupseeritoiminnan tallentamiseen. Maassamme luotu reserviupseerijärjestelmä vakiintui ja kehittyi tällä vuosisadalla. Järjestelmällinen reserviupseerien kouluttaminen alkoi 80 vuotta sitten. Rauhan vuosina koulutettu reserviupseeristo joutui sodan vuosina tositoimiin osittaen taitonsa ja valmiutensa. Pääskysaaren maja Kohta perustamisensa jälkeen nuori kerho tunsi tarvetta yhteiselle kokoontumispaikalle, majalle tai vastaavalle. Tuon tuostakin joku jäsenistä otti asian esille. Ensimmäinen pöytäkirjamerkintä on , kun Tauno Kankkusen kotiin kokoontui joukko jäseniä ja siellä virisi keskustelu majasta. Suuren innostuksen vallassa pohdittiin rakennuspaikkoja. Esillä olivat Kiukunsaari, Tulilahti, Marinsaari, Pääskysaari, Vihovuonne ja Piskonniemi. Haettiin rauhallista ja syrjäistä, eräluontoista paikkaa. Paikaksi valittiin Pääskysaari Kermajärvessä lähellä Hernejokea. Huumassa ja innossa päätettiin, että Vilho Holopaisen omistamasta Pääskysaaresta vuokrataan rakennuspaikka ja maja pannaan pystyyn. Mukana ollut kunnan rakennusmestari Matti Kotkanen piirteli jo kokouksessa paperille rakennuksenmuotoa ja kokoa, huoneita, keittiötä ja saunaa. Saari vuokrattiin 30 vuodeksi. Rahaa ei ollut pennin hyrrää, mutta ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Arveluttihan hanke muutamia mukana olijoita, mutta heitä lohduteltiin, jotta Säästöpankista otetaan lainaa. Näin kertoili kerhon perustajajäsen ja yksi uuttera majan rakentaja Valto Airaksinen. Majan rakentaminen Asiakirjojen mukaan majan rakentaminen alkoi kesällä Edelleen Valto Airaksinen kertoo: Oltiin siinä vaiheessa, että Mauri Kinnunen oli kaivanut perustukset. Alkoi pohjapilareiden valu. Puheenjohtaja Veikko Arponen soitti ja sanoi autoilija Eino Huttusen tuovan Kermanrantaan kaksi kuormaa soraa, hanki tarvittavat miehet soran lossuuseen Pääskysaareen. Soittelu ei ollut tuottaa tulosta, kullakin oli alkukesän kiireensä. Lopulta sain kaveriksi Aimo Pulkan. Olavi Kuuri ajoi proomun Kermanrantaan ja lapiointi alkoi. Pikku moottorilla proomu hinattiin saaren ran- 159

3 taan ja sora piti kärrätä jyrkkään kalliomäkeen rakennuspaikalle. Aimo ja Olavi kärräsivät, minä lapioin. Hiki siinä tuli ja päivä meni, kuten omalta kohdaltani koko opettajan kesäloma. Puutavaraa hankittiin osaksi tukkikeräyksellä, jotka urheilukentän vieressä sahasi Unto Loikkanen. Talkootyövoimasta oli siis alkuun puutetta. Kun rakennukseen saatiin katto päälle ja sisätyöt alkoivat, aktiivisuutta koko porukasta löytyi. Vastuuntuntoa oli ja valmista syntyi. Oma hommansa oli tarvikkeitten toimittaminen rakennuspaikalle, saareen. Asiapaperit kertovat, että Jussi Pelkosen proomu teki kahdeksan matkaa ja moottorivenematkoja oli 41. Majan runkotyöt tekivät kirvesmiehet otto Tuovinen, Toivo ja Martti Kolari, Eino Tirkkonen ja Tauno Kolehmainen. Tarjouksia oli kaikkiaan kolme: Miettinen mk, Tirkkonen n mk ja Kolari mk. Hallitus päätti tarkistaa tarjouksia ja päätyi sitten edellä mainittuun päätökseen. Muurareina olivat Martti Immonen ja Kalevi Puustinen,. Soraa ajoi myös autoilija Kyösti Kallio. Ratian Kauppa Oy ja Heinäveden Osuuskauppa toimittivat rakennustarvikkeet, joista osa saatiin myös lahjoituksina. Unto Loikkaselta ostettiin lautaa ja Kalle Kinnuselta lattialankut. Puuseppä Taarlahti ja Karvion Mylly ja Saha toimittivat ovet ja ikkunat. Kiuas hankittiin Imatrankoskelta. Kortensa kekoon kantoivat myös vaimot. He tulivat mukaan rakennusvaiheen siivoustöihin, hankkivat tekstiilit, vuodevaatteita ja kalusteita. Maalaustalkoon käskynjako oli sotilaallisen selkeä ja täsmällinen, pöytäkirjaan kirjattuna Rakentamisen rahoitus hoidettiin alkuun ns. majarahastolla, johon jäsenet maksoivat silloista markkaa jäsentä kohti. Yleisöjuhlat kulttuuritalo Kinolla, niin kuin pöytäkirjamerkinnät kertovat, järjestettiin ainakin vuosina 1959 ja 1962 majan rahoittamiseksi. Arpajaiset järjestettiin vuosittain 60-luvun alussa. Vuosien aikana kannettiin vielä jäsenlainaa markkaa jäsentä kohti. Lisäksi v nostettiin Säästöpankista markan laina, joka maksettiin takaisin Ja kuitenkin, mikä oli sen melkein määrättömän talkootyön arvo koko 1960-luvulla, kuten myös toisaalla ko. ajan toiminnasta mainitaan. Yleinen kokous keskusteli laina-asian järjestelyistä, mahdollisesta vuokrasopimuksen muuttamisesta ja omistusoikeuden siirtämisestä. Kun tällöin vuokrasopimusta tarkistettiin, merkittiin pöytäkirjaan: Kerhon toiminnan mahdollisesti lakatessa majan omistus siirtyy maanomistajille edellytyksellä, että kerhon jäsenet saavat käyttöoikeuden vuokrasopimuskaudeksi. Majan käyttöönotto Majan avajaiset pidettiin vieraskirjan mukaan Läsnä oli kutsuvieraita, lahjoittajia, lehdistöä ja jäseniä yhteensä 25 henkeä. Mukana ollut Pohjois-Savon reserviläispiirin toiminnanjohtaja kiitteli kovasti kerhoa aikaansaannoksesta. Tilaisuuden järjestely oli Veikko Arposen ja naisten osaavissa käsissä. Ohjelmassa oli laulua, 160

4 lausuntaa, historiikki, torvisoittoa ym. Ilta sujui rattoisasti ja vieraitten vähetessä pidot sen kuin paranivat. Eväät nautittiin, mitä niitä veneeseen lastaamaan ja tultiin onnellisesti rantaan. Kylälle kävellessä herrat agronomit ihailivat Villen kauniita kukkia ja eräs kertoi jatkossa boikotoineensa ruskeita juomia. Majan käytöstä Majan käyttö noin 30 vuotena on ollut sittenkin vilkasta ja monipuolista. Se on ollut hiihtoja veneretkien, sauna-, makkara-, ja olutiltojen, kilpailujen ja harjoitusreissujen kohde. Lisäksi monista rattoisista ja miellyttävistä lomapäivistä on runsaasti merkintöjä vieraskirjassa. Parhaina vuosina löytyy yli 30 käyntimerkintää. Muutamia vieraskirjan viestejä vuosien saatossa: Aikaisemmin on jo mainittu naisten ratkaiseva osuus rakentamisen aikana. Avun tarve ja tehtävät eivät näytä muuttuneen käyttövuosinakaan, kuitenkin: Kevään 1963 mattopyykki on jo 1972 muuttunut terapiakerhoksi, tai merkintä kesältä 1970 Työntekijöiden lukumäärä ei ratkaise tehdyn työn määrää työnilo ja työnteon halu. Taidatkos sen paremmin ilmaista. Johtokunta on kokoustanut kesällä Sisämaalaus on aloitettu ja jatkettu v sekä jälleen v Vuodelta 1973 on merkintä kesänavaustalkoista ja kilpailusta sekä saunaillasta kertausharjoitusten merkeissä. Vappuna 1981 on ollut lunta yli puoli metriä. Useat kesäkävijät ovat jääneet kaipaamaan Kermajärven suuria ahvenia. Erikoisempia merkintöjä ovat kevätpirskeet ja häiden merkkipäivän vietto majalla vuodelta Silloiset TVH:n herrat ovat vuonna 1963 arvioineet huvilan Kermajärven vesistöjärjestelyjen vuoksi. Erkki Airaksinen on todennut amerikkalaisten ponkaisseen kuuhun. Arkipäivän karua todellisuutta on maininta p- huussin teosta vuodelta Kaikki viestit kertovat viihtyisyydestä ja rauhallisista majalla vietetyistä hetkistä. Näin myös ulkopuolisten vuokralaisten terveiset. Paikkaa on pidetty miellyttävänä lomapaikkana. Majan myynti Neuvottelut vuokra-ajan jatkamisesta päättyivät tuloksettomina ja kerho myi Pääskysaaren majansa v irtaimistoineen markan hinnasta. Maja elää muistoissamme. 161

5 PIEKSÄMÄEN RESERVIUPSEERIKERHO Pieksämäen Reserviupseerikerholla on Osuuskassan piharakennuksen ullakolla ikioma kämppänsä, lautaseinäinen ja vinokattoinen, kodikkaasti kalustettu huone. Se on entinen varastosuoja, joka kunnostettiin viime vuoden vaihteessa talkoovoimin kerhon käyttöön, hallituksen kokouksia ja muita suppeita palavereita varten, kertoi Reserviupseerikerhon puheenjohtaja, vänrikki Erkki Kojo. Vaikka K-maja, niin kuin sitä kutsutaan, on kovin huomaamattomassa paikassa, sinne ovat löytäneet tien muutkin kuin kerhon jäsenet. Sen jyrkkiä portaita on kavunnut myös kenttäpiispa Toivo Laitinen, joka aikanaan vihki kerhon lipunkin. Keskiviikkoiltana majassa oli pieni juhlahetki, kun hallitus muisti yliluutnantti Tauno Suomalaista hänen äskeisen 60-vuotispäivänsä vuoksi. Ojentaessaan hänelle kerhon myöntämän maanpuolustusviirin, puheenjohtaja Erkki Kojo muistutti siitä vuosikymmenien pituisesta työstä, jota yliluutnantti Suomalainen on tehnyt vapaaehtoisen maanpuolustuksen hyväksi. Yliluutnantti Suomalainen puolestaan kartutti majan esineistöä jättämällä sen pöydälle rintamaaikojen askartelutyönä tehdyn vuolukivisen tuhkakupin. Koko kerhomaja-ajatus lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että kerholla on 30-vuotisen toimintansa ajalta paljon arkistoaineistoa ja muuta tarpeistoa, mutta ei ollut tiloja niiden sijoittamiseksi, sanoi vänrikki Kojo. Kun sitten kerhon varapuheenjohtaja, yliluutnantti Vilho Minkkinen luopui pyörävarastostaan kerhon hyväksi, voitiin majasuunnitelma viedä päätökseen. Kerhokämpän sisustus tarjoaa havainnollisen katsauksen menneisiin vuosiin. Siellä on näkyvillä yhtä ja toista, joka tuo mieleen muistoja. On TK-miesten alkuperäispiirroksia, viirejä, palkintoja, Immun eli eversti Järvisen komea letkuvarsipiippu ja paljon muuta, jolla on kerrottavaa vain kerhon jäsenille. Reserviupseerikerholla on monenlaista yhteistoimintaa toisen reserviläisjärjestön, Pieksämäen aliupseereiden kanssa. Sitä oli myös keskiviikkoillan tilaisuus Sisälähetysseuran opistolla, missä pastori Antti Pukkila kertoi aluksi kirkon ajankohtaisista kysymyksistä. Johtaja Reino Rajaniemi piti alustuksen kirkon ja yleisradion välisistä suhteista sekä yleensä sananvapaudesta. Illan aikana jaettiin myös palkinnot äskeisistä kerhojen välisistä ampumakilpailuista. K-maja oli aktiivisessa käytössä n. 10 vuotta, kunnes nykyinen Pieksämäen Osuuspankki tarvitsi ko. alueen käyttöönsä muihin tarkoituksiin ja purki ko. rakennuksen. Pieksämäen Reserviupseerikerho on järjestänyt monena vuonna Nikkarilan Metsäoppilaitoksen (nykyisin toinen nimi) rantasaunalla 4.6. Marskin päivänä Illanistujaiset ja herrasmieskilpailun yhdessä reserviläisten kanssa. Nikkarilan maastossa samoin kuin Partaharjun maastossa on useina vuosina järjestetty niin valtakunnallisia kuin paikallisia jotoksia. Yhteistoiminta kyseisten laitosten kanssa on ollut erittäin hyvää. 162

6 RISTIINAN RESERVILÄISTEN MAJA Kertomus oman majan ja kiinteistön hankinnasta Olimme usein keskustelleet omankokoontumispaikan hankinnasta, jos sellainen myytäväksi ilmaantuu. Kesäkuussa 1970 oli lehdessä ilmoitus, että perikunta myy vanhan tilan järven rannalla, josta pääsee vaikka Saimaalle veneellä. Tilalla on mökki ja rantasauna, pinta-ala n. 2,5 hehtaaria. Lähdimme heti 24. päivänä kesäkuuta johtokunnan voimin katsomaan paikkaa. Tietä ei ollut loppuun asti, mutta rantapolkua pitkin pääsimme perille. Mökki oli rakennettu kalliolle ja sauna rannalle. Istuimme mökin luona kalliolla ja teimme päätöksen, että tämä tila ostetaan yhdistykselle. Aamulla lähdimme viemään käsirahaa mökin välittäjälle, ettei hän ehdi myymään sitä muille. Lainaa otimme pankista ja kauppakirja tehtiin heinäkuun 3. päivänä Mökissä tehtiin kesällä 1971 korjaustöitä, uusittiin ikkunat, muurattiin takkauuni mökin tupaan sekä tehtiin tie perille asti. Keväällä 1972 myyiin tilalta rantatontti. Kaupalla hoidettiin talouttamme kuntoon keväällä ostettiin hirsikehikko, jossa oli takkatupa, sauna ja ulkokuisti. Hirret tuotiin kuorma-autolla perille. Vanhan saunan paikalle pystytettiin uusi rakennus. Työt tehtiin talkoovoimin. Miesten työpäiviä kertyi 162 ja naisten 40 päivää. Vanha sauna siirrettiin kokonaisena toiseen paikkaan ja sisustettiin nukkuma-aitaksi neljälle hengelle. Ylämökissä tehtiin uusi kuisti vuonna 1988 ja katettiin rakennus huovalla. Rakennus sai myös uuden ulkovuoren. Sähköt majalle hankittiin vuonna 1989 Kesällä 1997 rakennettiin tilalle toinen sauna ja nukkuma-aitta. Käytössä on nyt yhteensä 14 nukkumapaikkaa. Majalla olemme kokoontuneet vuosittain pitämään kokouksia ja muita tilaisuuksia. Talvisin on ohjelmaan kuulunut koko perheen ulkoilupäivät, jolla on ollut monenlaista ohjelmaa sekä aikuisille että lapsille. Olemme pitäneet majalla jousiammunta ja ilma-asekilpailuja. Tilat ovat olleet yhdistyksemme jäsenten käytössä, mutta olemme vuokranneet niitä myös ulkopuolisille majan ylläpitokulujen kattamiseksi Ristiinan Reserviläiset Eero Viljakainen 163

7 SOTAINVALIDIEN VELJESLIITON SUUR-SAVON PIIRI RY Piirin matrikkelista (2004) koottuja tietoja osastojen majatoiminnoista Kyyhkylän vaiheita Kyyhkylä kautta aikojen Lähteinä muun muassa: Hannele Wirilander, Kyyhkylän Tuki- ja Perinneyhdistyksen julkaisu 1999, Suomalainen sotainvalidi, Markku Honkasalo ja LS:n arrtikkelit Vapaussodan Invalidien Liitto ostaa Kyyhkylän tilan ja rakennukset Pulkkisen perikunnalta noin nykyeuron hinnalla Kyyhkylän päärakennus saneerataan vapaussodan invalidien tarpeisiin, jolloin hoitokoti käsittää yli 30 asuinhuonetta, työtuvan, sairashuoneen ja oleskeluhallin Kyyhkylän hoitokoti vihitään 5.6., jonka jälkeen otetaan vastaan ensimmäiset invalidit. Pian paikalla asustaa 80 invalidia, vaimoja ja lapsia. Vahvuus kasvaa 100 henkeen. Tilanhoito käynnistyy. Siihen kuuluu maanviljelyä, karjanhoitoa, metsänhoitoa, puutarhanpitoa ja kalastusta. Tilanhoitajana aloittaa Rolf Mennander. Lepokotitoiminnan punaiseksi langaksi: Vapaus voittaa kaavamaisuuden! 1933 Presidentti Svinhufvud vierailee Kyyhkylässä Ulkorakennuksia tuhoutuu tulipalossa, uusia rakennetaan Presidentti Kallion vierailu Kyyhkylässä Päämajan osastoja ja evakkoja Päärakennuksessa tulipalo Presidentti Kekkosen vierailu Rolf Mennander siirtyy eläkkeelle, tilalle Y. Nieminen Päärakennus korjataan Johtajattareksi Kaarina Eskelinen Tilukset vuokrataan Seppo Suomiselle Sotainvalidien Veljesliitto Kyyhkylän omistajasksi. Johtajaksi Pirjo Kuitunen. Asukkaita 38, joista 15 Veljesliiton jäseniä Nimi muutetaan Kyyhkylän invalidi-ja sairaskodiksi Kuntoutussairaala valmistuu Henkilökunnalle valmistuu uusia asuntoja Kuntoutussairaalan 1400 neliön laajennusosa valmistui Maija Salo nimitetään Kyyhkylän invalidija sairaskodin johtajaksi Kartanon saneeraus valmistuu ja Kyyhkylän invalidikoti liitetään Kuntoutussairaalan 20-paikkaiseksi osastoksi. Presidentti Koiviston vierailu Pihapirtti päiväsairaalaksi. 164

8 1991 Kuntoutussairaalaan 58-paikkainen laajennusosa. Kyyhkylän kapasiteetti nousee 225 hoitopaikkaan Presidentti Ahtisaaren vierailu Kuntoutussairaalan kiinteistöissä uusi omistusjärjestely. Mikkelin kaupunki pääosakkaaksi. Mm. päärakennus siirtyy Mikkelin kaupungin haltuun Päärakennus (vanha puoli) tyhjilleen Mikkelin kaupunki etsii ostajaa tai vuokraajaa päärakennukselle. Sotainvalidien kuntoutus ja hoito jatkuu Kuntoutussairaalassa. Mukaan otetaan ulkopuolisia kuntoutettavia. ENONKOSKEN SOTAINVALIDIT RY Vuonna 1980 alkoi osaston toiminnassa rakentamisen kausi. Ajan hengen mukaisesti tuki tarve yhteisestä kokoontumis- ja virkistyspaikasta. Veljesmaja-hanke lähti vireille ja Veljesliitolta saatiinkin ostaa tontti kohtuulliseen mk hintaan Ihamaniemestä, kaupat tehtiin Pantiin pystyyn tukki- ja rahankeräys, joka tuottikin niin paljon, että rakennuspuutavara riitti keräyspuista ja loput lautatavara myytiin., joilla saatiin maksettua muita rakennustarvikkeita. Sauna rakennettiin talkoilla vuonna 1981 ja majarakennus , viimeiset maalaustyöt tehtiin -84, jolloin juhlittiin uudessa Veljesrannassa. Veljien joukossa oli monia rakentamisen ammattilaisia, joten varsinaista palkkatyövoimaa ei juuri tarvittu ja miehetkin olivat 20 vuotta nuorempia kuin nyt. Jäsenistön vähetessä ja vanhetessa majan käyttö on jäänyt hyvin vähäiseksi. Johtokunta tarjosikin majaa Enonkosken kunnan ostettavaksi. Kaupat tehtiin , invalideille jäi vapaa käyttöoikeus eliniäkseen. Uskomme majan kunnan omistuksessa muistuttavan sotainvalideista heidän uurastuksestaan ja uhrauksistaan. Jo tilan nimi Veljesranta on osoitus veljeshengestä. Osaston toimintaan on aina kuulunut myös virkistystoiminnan ja erilaisten kilpailujen järjestäminen. Veljesrannassa vesijohto toimii tokaisi 1992 osaston puheenjohtaja Altti Purhonen ämpäreiden kanssa rantaan lähteissään. JOROISTEN SOTAINVALIDIT RY Osastolla on alusta asti ollut tärkeintä heikommassa asemassa olevien veljien auttaminen. Merkittävimpänä tulonlähteenä on ollut vuosittain toistuva syyskeräys luvulla sotainvalidit perustivat Valvatuksen leirintäalueen ja hoitivat sitä yli 10 vuotta. Alueelle rakennettiin saunat, kioski, vesijohtoverkosto ja sähköt. Kaikki tehtiin vapaaehtoisvoimin. Toiminta oli tuottoisaa, parhaimmillaan yli 60 % vuosituloista. Talkoolaisia riitti: kevätsiivousta toteutettiin 60 henkilön voimin ja yövartiointiin osallistui 50 henkilöä kesässään. Viime vuosina toimintaa on pyöritetty lähes yksinomaan syyskeräyksen tuotoilla. MIKKELIN SEUDUN SOTAINVALIDIT RY Osastossa oli pitkään harjoitettu hengellistä ja henkistä huolta, tehty kotikäyntejä sairaiden ja 165

9 yksinäisten sotainvalidien luona ja osallistuttu jäsenten hautajaisiin. Vuonna 1983 alettiin pohtia järjestelmällisempää lähimmäispalvelua. Aktiivisimpia toiminnan käynnistäjiä olivat Aaro Pyrhönen, Erkki Huokuna, Lauri Parikka ja Matti Oranen. Tukihenkilöt osallistuivat lukujen vaihteessa yhteisyössä SPR:n ja seurakuntien lähimmäisten kanssa koulutustilaisuuksiin. Aiheina olivat mm. naapuruus, dementia- ym. sairaudet, saattohoito- ja surutyö. Tukihenkilöt ryhtyivät tekemään tervehdyskäyntejä saatujen toimintaohjeiden mukaan kodeissa ja hoitolaitoksissa olevien veljien luona (170 kohdetta), antoivat kuljetusapua osaston tilaisuuksiin sekä järjestivät kesäkoti Sarvenrannassa virkistysleirejä. Kesäkodin myynnin jälkeen vuodesta 1989 virkistysleirejä on joka kesä voitu viettää Kyyhkylän piharakennuksissa. Osallistujia on viime vuosina ollut keskimäärin 140. Virkistysleiriläisten majoitus- ja täysihoitopalvelut on osasto ostanut Kyyhkylä Oy:ltä. Kuntoilu Osaston kuntoilutilaisuudet ovat keskittyneet Kyyhkylän kuntoutussairaalaan 30 vuoden ajan. Talvikautena on ollut tiistai-iltaisin sotainvalidien ja sekä maanantai-iltaisin sotainvalidien vaimojen ja leskien voimistelu- ja saunavuoro allasosaston sekä kuntosalin käyttömahdollisuuksineen Kyyhkylässä. Miehiä osallistuu kuntoiluiltaan nykyisin 15-20, naisia lähes 30 erikoislääkintävoimistelija Pirkko Väistön johdolla. Muutamia innokkaita lentopallonpelaajiakin vielä löytyy. Parina viime vuotena järjestettyyn piirin liikuntapäivään on osallistujia ollut MÄNTYHARJUN SOTAINVALIDIT RY Osaston vuonna 1963 valmistunut kokoontumistilan ja saunan käsittävä rantamaja Veljesniemi myytiin kunnalle Maja sijaitsee kunnan taajaman välittömässä läheisyydessä ja on ollut 40-vuoden ajan ahkerassa käytössä erinomaisena virkistys- ja toimintapaikkana. Kauppaehtojen mukaan osastolle jäi kiinteistön vapaa käyttöoikeus sovittuina aikoina v loppuun. Veljesniemen myynnin yhteydessä v vapautuneet varat on alhaisesta korkotasosta huolimatta sijoitettu pankkiin määräaikaistilille. Tämä on mahdollistanut turvallisen ja joustavan talouden hoidon. PT-suunnitelman rajoissa niitä on pyritty suuntaamaan tasapuolisesti jäsenistön tarpeisiin. Mikkelin Sotainvalidit virkistysretkellä Kesäkoti Sarvenrannan tuparakennuksen edustalla

10 PERTUNMAAN SOTAINVALIDIT RY PERTUNMAAN VELJESPIRTTI Pertunmaan Sotainvalidit ry:n, merkitty yhdistysrekisteriin , vuosikokous päätti rakentaa Pertunmaan kunnalta Kuortissa Kangaslammin rannalta 25 vuodeksi vuokratulle 2000 m2 tontille yhteiseksi kokoontumipaikaksi ja virkistystilaisuuksia varten majan ja ulkorakennuksen. Hankkeen toteutti toimikunta, jonka puheenjohtaja oli Kalevi Paappanen, sihteeri Yrjö Salminen ja jäsenenä Heikki Mikkanen, Taavi Nieminen ja Aaro Lind sekä naisjaostosta Kerttu Ahvenainen ja Reetta Kinnunen. Rakennusalaltaan 184 m2 majan ja n. 30 m2 ulkorakennuksen rakennuspiirustukset laati rakennusmestari Raimo Konga. Hankkeen toteuttamiseksi Pertunmaalla suoritettu keräys tuotti yli 600 sahatukkia, lähes 1000 kg nauloja ja kattomateriaalit sekä rahaa 2000 markkaa (330?). Hanketta varten otettiin laina, joka saatiin maksettua vuonna Rakentamiseen tehtiin talkootyötä 5800 tuntia ja vain tien- ja perustuksen tekoon ja sähköasennuksiin tarvittiin teettää palkkatyötä. Veljespirtin harjannostajaiset pidettiin ja vihkiäiset Osasto järjesti Veljespirtillä keskiviikkoisin saunaillat, joissa naisjaosto tarjosi kahvit, ja maanantaisin jäsenille ja naisjaoston jäsenille pääosin kustantamaansa hierontaa. Veljespirtillä on järjestetty osaston ja sen yhdistysrekisteriin merkityn purkamisen jälkeen Pertunmaan Sotaveteraanit, Rintamaveteraanit ja Reservinaliupseerit ry:n kanssa yhteisinä mm. pikkujoulu-, uuden vuoden vastaanotto- ja kesäjuhlia sekä pilkkikilpailut. Pertunmaan kunnanhallitus on jatkanut tontin ja korvauksetta kunnalle siirtyneiden rakennusten vuokra-aikaa saakka ja kunnanvaltuuston tekemän päätöksen edellyttämällä tavalla luovuttanut kiinteistön Pertunmaan kunnan veteraaniasiaintoimikunnan hallintaan siten, että Veljespirtti säilyy entiseen tapaan kunnassa olevien veteraaniyhdistysten virkistys- ja kuntoutuskäytössä ja käyttökustannuksia katetaan pirttiä vuokraamalla. Kuortin markkinatoimikunnan lahjoituksella ja vuokratuloilla toimikunta on voinut kustantaa veteraaneille jalkahoitoa ja hierontaa sekä virkistystoimintaa. Viime vuosina Veljespirtin kunnossapidosta on huolehtinut Pertunmaan Reservinaliupseerit ry ja on talkoin mm. puhdistanut ja maalannut rakennusten ulkoseinät. Pertunmaan veljespirtti 167

11 PUUMALAN SOTAINVALIDIT RY Perintötila Vuodesta 1975 on Puumalan sotainvalideilla ollut hallussa invalidiveljen August Jukaraisen omistama Kotkatsaari-niminen tila RN:O 3:10 Puumalan, Liimatan kylässä. Jukaraisella ei ollut perillisiä ja tila meni valtion omistukseen. Valtio luovutti Saimaanranta-tilan rakennuksineen ja irtaimistoineen Puumalan Sotainvalideille. Siellä tehtiin kunnostustöitä miesten ja naisjaoston sekä muun talkooväen voimin. Talkoissa oli muun muassa Savon prikaatin poikia. Tila on ollut sotainvalidien käytössä 12 vuotta. Voimien vähetessä kunnossa pitäminen hankaloituu ja se viritti keskustelun tilan myymisestä. Kauppa tehtiin Puumalan kunnan kanssa Kauppaan sisältyi ehtosotainvalidien ja naisjaoston maksuttomasta käyttöoikeudesta tilalla kolme viikkoa vuosittain touko-syyskuussa 10 vuoden ajan. Käyttöoikeutta on kunta jatkanut edelleen. SAAREN SOTAINVALIDIT RY Osasto osti vuonna 1970 rantatontin Kesusmaan Mustalammelta. Tontille rakennettiin pääasiassa talkootyönä mökki ja sauna. Paikka oli jäsenten ahkerassa käytössä noin kymmenen vuoden ajan. Kunnon kohtaamisessa on tukeuduttu Punkaharjun kuntoutussairaalan palveluihin. SAVONLINNAN SOTAINVALIDIT RY Yhdistyksen kesäpaikka Veljesranta- oli ollut niin kovassa käytössä. Saunarakennus ja jalasmökki eivät enää vastanneet käytön tarvetta. Vuonna 1989 valmistui tontille uusi päärakennus avarine tupineen ja toimivine keittiöineen; jalasmökki sai lähteä kierrätykseen vuoden 1991 helmikuussa rekikelien aikaan. Yhdistyksen hallussa 42 vuotta olleesta Koulukatu 6 huoneistosta jouduttiin luopumaan Veljesrannasta luopuminen on myös määrä toteuttaa vuoden 2004 aikana. Jäsenmäärä on vuonna Pilkkikisat Veljesrannassa. 168

12 SUUR-SAVON SOTAVETERAANIPIIRI RY Hasula Piiri osti ko. paikan loma- ja kurssikeskukseksi. Rakennukset kunnostettiin pääosin talkoilla. Käytössä rakennukset olivat sulanmaan aikaan ja talvella tila oli kylmillään. Hasula myytiin Sari ja Tomi Naukkariselle. Sopimukseen kuului, että veteraanit voivat kokoontua kesäisin yhteiseen tapahtumaan vielä kaupanteon jälkeenkin. Perinne jatkui aina vuoteen 2009, jolloin pidettiin viimeinen piirin kesäpäivä Hasulassa. Aika sitten näyttää, oliko se todella viimeinen kerta. Pertti Pulkkinen Toiminnanjohtaja 169