Maastoliikennelain osittaisuudistus (HE 306/2010 vp) pykäläkohtaista tarkastelua ongelmista

Transkriptio

1 Ylijohtaja Timo Tanninen Ympäristöministeriö Maastoliikennelain osittaisuudistus (HE 306/2010 vp) pykäläkohtaista tarkastelua ongelmista 1. Lain tarkoitus Lain tarkoitukseen esitetään lisättäväksi maastoliikenneolosuhteiden järjestäminen, perustelujen mukaan sisällön tarkentamiseksi: 1 Lain tarkoitus Tämän lain tarkoituksena on ehkäistä haittoja, joita luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle taikka yksityiselle edulle aiheutuu moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureitillä, sekä edistää liikenneturvallisuutta ja järjestää maastoliikenneolosuhteita. Haittojen ehkäisemisessä, liikenneturvallisuuden edistämisessä ja maastoliikenneolosuhteiden järjestämisessä on noudatettava myös, mitä muualla laissa säädetään. Yksityiskohtaiset perustelut (s. 11): 1 Lain tarkoitus Maastoliikennelain pääasiallisin tarkoitus pysyisi ennallaan. Lain tarkoituksen sisältöä tarkennettaisiin kuitenkin siten, että lain tarkoituksena mainittaisiin myös maastoliikenneolosuhteiden järjestäminen. Maastoliikenne pyritään ohjaamaan reiteille. Liikkumisen ohjaaminen reiteille on tärkeää turvallisuuden ja ympäristönsuojelun kannalta. Maastoliikennelailla jo nyt käytännössä järjestetään maastoliikenneolosuhteita mm. matkailun ja harrastuksen tarpeita varten. Kyseessä ei ole lain sisältöä tarkentava, vaan laajentava lisäys. Kuten perusteluista käy ilmi, lisäyksellä julkinen valta velvoitettaisiin edistämään maastoliikenteen mahdollisuuksia matkailun ja harrastuksen tarpeiden tyydyttämiseksi. Olosuhteiden järjestäminen koskisi vain harrastusluonteista maastoajoa ja matkailuyritysten yhtä tuotetta, koska ehdotuksessa ei esitetä juuri muutoksia ammatti- tai työkäytön esteettä mahdollistavaan lain 4 :ään. Matkailuun liittyvää ja harrastusluonteista maastoliikennettä ei myöskään ole tarkoitus ohjata kokonaan reiteille, sillä ympäristövaikutuksiltaan vähäiset ja vähäliikenteiset moottorikelkkaurat jäisivät lain sääntelyn ulkopuolelle (s. 7). Lisäyksellä avattaisiin julkiselle vallalle arvaamattomat velvoitteet luoda erilaisia edellytyksiä ja mahdollisuuksia yhä uusien reittien perustamiseksi. => SLL: Lisäystä ei tule tehdä.

2 2 2. Maastoliikenteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet 2.1. Maanomistajan oikeus päättää maastoliikenteestä maillaan Esityksen alussa korostetaan monin tavoin maanomistajan oikeutta päättää maastoliikenteestä maillaan. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että tämä on vain yleisvaikutelma: Maastoliikenne maa-alueella on maanomistajan luvanvaraista. Jääpeitteisellä vesialueella ajaminen on yleiskäyttöoikeutta. (s. 3; Yleisperustelut) Lakiuudistus ei vaikuta maanomistajan tai haltijan lähtökohtaiseen oikeuteen päättää maastoliikenteestään maillaan. (s. 7; Esityksen tavoitteet) Lain muutosehdotuksella ei ole tarkoitus puuttua olemassa olevassa maastoliikennelaissa tarkoitettuun liikkumisoikeuteen. Maastoliikenne on voimassa olevan lain mukaisesti maanomistajan luvanvaraista ja eräitä maastoliikenneliikennetarpeita varten on poikkeuksia. (s. 9; Esityksen vaikutukset) Maanomistajan oikeudet sallia tai harjoittaa itse maastoliikennettä maillaan säilyisivät ennallaan. (s. 11; 4 Yksityiskohtaiset perustelut) Maastossa maa-alueella maaston esteistä ja maastoliikenteen maanomistajan yleisestä luvanvaraisuudesta johtuen liikenne ei ole tieliikenteeseen verrattuna vapaata. (s. 13; 6 Yksityiskohtaiset perustelut) Maanomistajalla tai haltijalla olisi siten lähtökohtaisesti oikeus määrätä maastoliikenteestään, jollei kysymys ole yleisestä liikennetarpeesta tai maastoliikennelaissa kielletystä toiminnasta. (s. 16; 15 Yksityiskohtaiset perustelut) Esitys ei vaikuta myöskään maanomistajan tai haltijan oikeuteen liikkua alueellaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla. Ehdotuksella ei siten rajoiteta perustuslain 9 :n mukaista liikkumisvapautta. (s. 24; Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys) Nykyisen urakäytännön mahdollistaneeseen lain 4 :ään ei esitetä juurikaan muutoksia. 4 :n perusteluissa viitataan vain maanomistajan oikeuteen sallia maastoliikenne omilla maillaan tai harjoittaa sitä itse. Maanomistajan oikeuksien kapenemiseen, jos hän haluaa kieltää maastoliikenteen maillaan, palataan jäljempänä (kohta ) moottorikelkkareittejä koskevissa pykälissä. Yksityiskohtaiset perustelut (s. 11): 4 Oikeus liikkua maastossa Luvun otsikkoa esitetään muutettavaksi siten, että se vastaa paremmin luvun sisältöä. Maanomistajan oikeudet sallia tai harjoittaa itse maastoliikennettä maillaan säilyisivät ennallaan. [---] => SLL: Maanomistajan tai haltijan oikeutta sallia maastoliikenne maillaan tulee rajoittaa maanomistajan tai haltijan omaan maastoliikenteeseen ja tilapäiseen muuhun maastoliikenteeseen.

3 Jääpeitteiset vesialueet Ehdotuksessa ei esitetä muutoksia maastoliikenteeseen jääpeitteisillä vesialueilla. 4 Oikeus liikkua maastossa [---] Jokaisella on oikeus liikkua jääpeitteisellä vesialueella, siten kuin siitä säädetään vesilain (264/1961) 1 luvun 24 :ssä, jollei tämän lain säännöksistä muuta johdu. Jos liikkumiseen tai toimintaan tarvitaan vesialueen omistajan tai haltijan lupa, yhteisen vesialueen osakaskunnan suostumuksesta päätetään yhteisaluelain (758/1989) mukaisesti. Jos kysymys on yleisestä vesialueesta, luvasta päättää se viranomainen tai valtion laitos, jonka hallinnassa alue on. ( /690) Jääpeitteisellä vesialueella kelkkailu on vapaata vesilain (264/1961) ns. yleiskäyttöoikeuden perusteella: "Jokaisella on oikeus, välttäen tarpeetonta häiriön aiheuttamista, kulkea vesistössä, missä se on avoinna. Vesistö katsotaan avoimeksi, jos sitä laillisen oikeuden perusteella ei ole suljettu. Mitä edellä on sanottu kulkemisesta vesistössä, koskee vastaavasti kulkemista jäällä." (VL, 1 luku 24 3 mom). Tämä, jo vuoden 1961 vesilakiin otettu periaatelinjaus on onneton, koska veneliikenne ei lainkaan ulotu rantavyöhykkeelle, jossa sen sijaan moottorikelkkailun haitat, häiriöt ja myös onnettomuusriskit ovat erittäin suuria. Maastoliikennelain miltei jokamiehenoikeutena sallima jäällä ajo on monitasoinen ongelma vesialueiden omistajien, ranta-asukkaiden, muiden virkistyskäyttäjien sekä luonnon- ja ympäristönsuojelun kannalta. Meluongelmia kasvattavat suuret ajonopeudet: suurin sallittu nopeus jäällä on 80 km/t, ja sitäkin rikotaan yleisesti. Vapaa-ajan motorisoitu vene- ja moottorikelkkaliikenne on 2010-luvulla kasvanut mittoihin, joita ei vesilakia säädettäessä 1960-luvun alussa voitu kuvitella. Sääntelyn tarve on muuttunut perusteellisesti, ja myös vesilakia tulisi tältä osin tarkistaa. Edes vesialueen omistajan tai haltijan luvan vaativia toimintoja ei ole tarkennettu. Nykyisen lain perusteluihin (HE 163/1995) on kuitenkin kirjattu, että momentissa olisi lisäksi yhteisiä vesialueita koskeva säännös siltä varalta, että kulkeminen tai muu toiminta, esimerkiksi 30 :ssä tarkoitettu kilpailun tai harjoituksen järjestäminen, yksittäistapauksessa vaatisi vesialueen omistajan tai haltijan luvan. => SLL: Vesialueilla liikkumisen perusteita moottoriajoneuvoilla tulee kiristää. 3. Moottorikelkkailureitit ja maastoliikennereitit 3.1. Urat ja reitit Ehdotuksen yleisperusteluissa merkittävimmän sääntelyn ongelman todetaan liittyvän moottorikelkkauriin ja reitteihin. Nykyisen lain mahdollistamien epävirallisten kelkkaurien suhdetta virallisiin reitteihin luonnehditaan näin (s. 6): "Reitti on tarkoitettu yleistä liikennetarvetta varten. Ura voi olla sen sijaan perustettu yksityistä tarvetta varten. Ura voidaan perustaa sopimalla maanomistajan kanssa eikä kolmatta osapuolta tarvitse nykyisin ottaa huomioon. Reitin perustamiseksi sen sijaan vaaditaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymä

4 4 suunnitelma, jonka hyväksyminen edellyttää tiettyjä vaatimuksia ympäristön ja turvallisuuden suhteen. Kolmas osapuoli tulee ottaa huomioon suunnitelmassa. Ehdotuksessa ei kuitenkaan ratkaista urien ja reittien ongelmaa, vaan niitä koskeva problematiikka vakiinnutetaan ja lavennetaan koskemaan myös kesäaikaista maastoliikennettä. Ehdotuksen mukaan ympäristövaikutuksiltaan vähäiset ja vähäliikenteiset moottorikelkkaurat jäisivät lain sääntelyn ulkopuolelle (s. 7), samoin vähäiset tai vähäliikenteiset maastoliikennereitit (s. 14). 3 luku Moottorikelkkailureitit ja maastoliikennereitit 13 Moottorikelkkailureitti ja maastoliikennereitti Moottorikelkkailureitti on maastosta erotettu reitti, joka on tarkoitettu yleistä tai yksityistä moottorikelkka- ja muuta moottorirekiliikennettä varten lumipeitteen aikaan ja jonka vaikutuksia ja liikennemääriä ei voida pitää vähäisinä. Moottorikelkkailureitti on tieliikennelain 2 :n 1 kohdassa tarkoitettu tie. Maastoliikennereitti on maastossa maa-alueella kulkeva reitti, joka on tarkoitettu yleistä tai yksityistä maastoajoneuvoliikennettä varten ja jonka vaikutuksia ja liikennemääriä ei voida pitää vähäisinä. Moottorikelkkailureittiin ja maastoliikennereittiin voi kuulua tarpeellisia levähdysalueita ja huoltoalueita. Vähäistä tai vähäliikenteistä ei perusteluissa määritellä selvästi. Yksityiskohtaisissa perusteluissakin tällaista uraa tai reittiä luonnehtivat piirteet ovat ylimalkaisia ja vailla pohjaa, kuten olettamus, että syrjäseudulla liikenne voi olla säännöllistä ja vakituistakin, eikä sillä ole vaikutusta (---) ympäristönsuojeluun. Esimerkkinä mainitaan, että ura olisi esimerkiksi yhden harrastekerhon tai yrityksen käytössä. Yhden harrastekerhon tai yrityksen käytössä saattaa olla kymmeniä, Lapissa jopa satoja kilometrejä uraa. Perusteluissa mainituista maastoliikennereiteille soveltuvista maastokelpoisista ajoneuvoista todettakoon, että kirjo on suuri mönkijöistä panssarivaunuihin. Maastoliikenteen ohjelmapalveluita tarjoavissa yrityksissä käytetään järeydeltään monenlaista kalustoa, esimerkiksi armeijan vanhaa kalustoa. Yksityiskohtaiset perustelut: (s ) 13 Moottorikelkkailureitti ja maastoliikennereitti Luvun otsikkoa esitetään muutettavaksi, koska reittiluku koskisi moottorikelkkailureittien lisäksi myös maastoliikennereittejä. Tällä varauduttaisiin ns. mönkijöiden reittitarpeeseen. Maastoliikenteen vaikutuksilla ja liikennemäärillä on vaikutusta liikenteen ohjaustarpeeseen. Sen vuoksi esitetään, että laissa tarkoitettu sääntely kohdennetaan reitteihin, joiden vaikutuksia ja liikennemääriä ei voida pitää vähäisinä. Liikenteen sääntelyn tulee olla oikeasuhteista. Liikenteen määrä, liikenteen luonne ja liikenteen sijainti vaikuttavat liikenteen ohjaustarpeeseen. Taajamissa ja loma-asutusalueilla on suurempi tarve liikenteen ohjaamiselle kuin syrjäseuduilla. Syrjäseudulla liikenne voi olla säännöllistä ja vakituistakin, eikä sillä vaikutusta kolmanteen osapuoleen, yleiseen liikenneturvallisuuteen eikä ympäristönsuojeluun. Siten mm. syrjäseutujen vähäliikenteiset urat eivät täyttäisi reitin määritelmää ja laissa määritelty suunnitteluvelvollisuus ei koskisi niitä. Asutullakin alueella ura voidaan katsoa vaikutuksiltaan ja liikennemääriltään vähäiseksi, jos uran käyttöoikeus on rajallinen, niin ettei ohjaamistarvetta ole turvallisuuden, ympäristönsuojelun tai kolmannen osapuolen kannalta. Liikenteen ohjaustarvetta katsottaisiin yleensä olevan silloin olemassa, jos reitin käyttöoikeus on rajoittamaton. Tällaisia olisivat esimerkiksi monet nykyiset Metsähallituksen maksulliset urat ja matkailukeskusten asiakkaiden käytössä olevat lähireitit. Reitin käytön maksullisuus ei vaikuta liikenteen ohjaustarpeeseen. Liikenteeltään ja vaikutuksiltaan vähäinen reitti on tyypillisesti tarkoitettu vain tietyn kiinteistön tai kiinteistöjen käyttöön tai tietylle käyttäjäryhmälle tai liikenne muutoin on vähäistä. Käytön tulisi olla valvottua siten, ettei reitillä olisi luonteeltaan yleistä, rajoittamatonta käyttöoikeutta. Liikenteen määrän tulisi olla vähäinen, siten ettei ole tarpeen saattaa voimaan

5 tieliikennelain maastoliikennesääntöjä ja ettei ole tarpeen lähemmin ennalta arvioida uran turvallisuus- ja ympäristökysymyksiä tai vaikutuksia muille tahoille. Liikenne olisi maanomistajan luvanvaraista ja ajajaa koskisivat maastoliikennelain 5 :n ajajaa koskevat yleiset velvoitteet. Vähäliikenteinen reitti on tyypillisesti esimerkiksi yhden harrastekerhon tai yrityksen käytössä. Alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus arvioi tarvittaessa, onko kysymyksessä sellainen reitti, johon sovelletaan maastoliikennelain reittisäännöksiä. [---] Maastoliikennereitit on tarkoitettu ensisijaisesti ns. mönkijöille, mutta myös muutkin maastokelpoiset ajoneuvot tulisivat kysymykseen, jos reitti on siihen suunniteltu. Maastoliikennereitti ei kuitenkaan olisi varsinaisen tien korvaaja. Maastoliikennereitti olisi maastoa ja siten sillä noudatettaisiin maastoliikennelain 5 :ssä määriteltyjä liikennesääntöjä. Maastoliikennereitillä nopeudet ovat yleensä vähäisiä. Moottorikelkkailureitti ja maastoliikennereitti voisivat olla yleisiä tai yksityisiä. Maastoliikennereittiä ei voisi perustaa jäälle. Jäällä ajaminen on sallittua vesilain yleiskäyttöoikeuden perusteella. Moottorikelkkailureitti ja maastoliikennereitti tulisi olla merkitty siten, että reitin käyttäjä tietää olevansa reitillä. Käytännössä ehdotuksen mukaisella uudistuksella legitimoidaan nykyinen, lain 4 1 mom perustuva löysä urakäytäntö, ja ennen kaikkea mahdollistetaan uusien maastoliikenneväylien perustaminen lähes minne tahansa. Luvittamisen tarpeen voisi saattaa ELYn arvioitavaksi, mutta arviota odotellessa maastoajo ehtisi jatkua pitkään ja lain perustelut tukevat maastoliikenteen sallivaa tulkintaa. Esimerkiksi meluhaittojen sääntely on Suomessa niin heikkoa, että ympäristöministeriön oman selvityksen mukaan vilkasliikenteisenkin reitin (vajaat 1000 kelkkaa vuorokaudessa) suojaetäisyydeksi asutukseen avoimessakin maastossa riittäisi 50 metriä 1. Näin vilkkaita kelkkaväyliä ei Suomessa liene toistaiseksi juurikaan. Reittien liikennemääristä ei tosin ole nimeksikään tietoa 2. Nykyisessä urakäytännössä yksityiset maanomistajat ovat harvoin olleet aloitteellisia maastoliikenteen edistämisessä omilla maillaan, mutta ovat tehneet sopimuksia, useimmiten kelkkakerhojen kanssa, maidensa käytöstä. Merkittävässä määrin moottorikelkkailu-uria ovat kelkkakerhojen lisäksi perustaneet julkisyhteisöt, ennen kaikkea Metsähallitus valtion maille mutta myös kuntien virkistysalueyhdistykset. Urista voi aiheutua yhtä paljon haittaa kuin reiteistä. => SLL: Kaikki muu kuin maanomistajan tai haltijan oma tai satunnainen ja yksittäinen maastoliikenneajo maanomistajan tai haltijan luvalla tulee saattaa lupamenettelyn piiriin. Vaikutukset tulee arvioida ennalta, ei haittojen jo synnyttyä Reittien perustamisedellytykset Reitin perustamisedellytyksiä (15 ) on ehdotuksessa olennaisesti väljennetty nykyisen lain 16.2 :n mukaisista rajoitteista. Ehdotuksen mukaan ilman maanomistajien suostumusta perustettavan reitin esteenä olisi enää huomattava haitta maanomistajalle tai haltijalle tai poronhoidolle (15.1 ). Muut esteet on siirretty reitin sijoittamista koskeviksi rajoituksiksi (15.2 ), jolloin ne typistyvät linjauskysymykseksi. 1 Liikonen, Larri, Alanko, Mikko, Jokinen, Sirpa, Niskanen, Ilkka & Virrankoski, Lauri 2007: Moottorikelkkojen melu. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristö 33/2007, s. 38. Ympäristöministeriön teettämien meluselvitysten antamat tulokset melun vaimenemiselle ovat tosin liian suuret, mutta se on ainoa kelkkailumelusta tehty viranomaisselvitys. 2 Mts. 37.

6 6 15 Moottorikelkkailureitin ja maastoliikennereitin perustamisen edellytykset Moottorikelkkailureitti ja maastoliikennereitti voidaan perustaa, jos maa- tai vesialueen omistaja tai haltija ja reitinpitäjä asiasta sopivat. Moottorikelkkailureitti voidaan perustaa alueen omistajan tai haltijan suostumuksesta riippumatta, jos reitin perustaminen on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta eikä reitistä aiheudu alueen omistajalle tai haltijalle eikä poronhoidolle huomattavaa haittaa. Moottorikelkkailureittiä ja maastoliikennereittiä ei saa sijoittaa siten, että sen perustamisesta tai käyttämisestä aiheutuu huomattavaa haittaa tai sen vaaraa: 1) asutukselle, luonnolle tai muulle ympäristölle; 2) luontaiselinkeinolle tai maa- ja metsätaloudelle; 3) yleiselle liikenneturvallisuudelle; 4) yleiselle virkistyskäytölle; tai 5) muulle yleiselle tai yksityiselle edulle. Reitin laadinnassa on otettava huomioon aluetta koskeva kaava. Reitin sijoittaminen ei saa merkittävästi vaikeuttaa kaavan laatimista. Reittiä laadittaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996) säädetään ja sen nojalla määrätään Reitin perustaminen maanomistajan suostumuksesta riippumatta Moottorikelkkailureitti voitaisiin ehdotuksen, kuten voimassa olevan lainkin, mukaan perustaa maanomistajan tahdosta riippumatta tai maanomistajan tahdon vastaisesti, jos reitti on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta. Juuri tämän kohdan muotoilu ei muutu nykyisestä laista, mutta yksityiskohtaiset perustelut ja muut reittien perustamista koskevat muutokset mahdollistaisivat käytännössä reittien perustamisen miltei aina maanomistajien tahdosta riippumatta, ellei huomattavan haitan tai sen vaaran syntymistä voida reitin sijoittamisellakaan estää. Säännös on tässä lakikontekstissa perustuslain vastainen ja koskisi kymmeniätuhansia, ellei satojatuhansia maanomistajia. Tarve yleisen kulkuyhteyden luomiseksi Perusteluissa yleisen kulkuyhteyden tarve tai yleinen liikennetarve on määritelty epäasianmukaisesti ja täysin kestämättömästi. Määrittely myös nojaa myös lain 1 :ään esitettyyn lisäykseen järjestää maastoliikenneolosuhteita harrastuksen ja matkailun tarpeisiin. Perustelujen mukaan kulkuyhteyden saaminen yleisessä käytössä olevalle palvelulle täyttäisi yleisen kulkuyhteyden tarpeen vaatimuksen, samoin maanomistajien merkittävän osan suostumus reitin perustamiseen. Yleisen kulkuyhteyden tarvetta määritellään paradoksaalisesti myös kulkuvälineellä, ikään kuin moottorikelkkojen olemassaolo sinänsä loisi välttämättömän tarpeen kulkuyhteyksiin: koska mönkijät voidaan rekisteröidä tieliikennekäyttöön, niillä ei ole niin välttämätöntä ajaa maastossa. Yksityiskohtaiset perustelut: (s ) 15 Moottorikelkkailureitin ja maastoliikennereitin perustamisen edellytykset [---] Reitin perustaminen olisi mahdollista alueen omistajan tai haltijan suostumuksesta riippumatta, kun yleinen kulkuyhteys on tarpeen yleisessä käytössä olevalle palvelulle kuten huoltoasemalle, majoitus- tai ravitsemisliikkeeseen. Yleisen kulkuyhteyden luominen voi olla tarpeellista myös maastoliikenteen haittojen ehkäisemiseksi ja turvallisuuden parantamiseksi. Voi olla myös tilanteita, joissa moottorikelkkailureitti on sijoitettava maanomistuksesta riippumatta tietylle liikennealueelle tai taajamassa soveltuvimpaan paikkaan taikka maastossa kulkukelpoiseen paikkaan. Yleinen tarve perustaa reitti alueen omistajan tai haltijan suostumuksesta riippumatta

7 7 voi syntyä myös, jos merkittävä osa reittialueen maanomistajista on antanut suostumuksen reittiin. [---] Rasitteen muodostamismahdollisuus toimituksella ilman maanomistajan suostumusta koskisi vain moottorikelkkailureittiä. Maastoliikennereitti voitaisiin viedä toimitukseen vain, jos siitä on sovittu kiinteistön omistajan tai haltijan kanssa (18 ). Maanomistajan tahdon vastaista maastoliikennereitin perustamismahdollisuutta ei pidetä tarpeellisena, koska ns. mönkijät voidaan tarvittaessa rekisteröidä tieliikennekäyttöön, joka vähentää maastossa ajamisen välttämättömyyttä. Reitti tulisi perustaa ja pitää niin, ettei siitä aiheutuisi laissa kiellettyä seuraamusta. Suunnitelma olisi hyväksyttävä, jos maastoliikennelaissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Maanomistajalla tai haltijalla olisi siten lähtökohtaisesti oikeus määrätä maastoliikenteestään, jollei kysymys ole yleisestä liikennetarpeesta tai maastoliikennelaissa kielletystä toiminnasta. [---] => SLL: Yleistä liikennetarvetta ja tarvetta yleisiin kulkuyhteyksiin moottorikelkoilla ei ole. Lain 4 turvaa kelkkojen hyöty- ja työkäytön. Perusoikeuksien rajoittamisen edellytykset Moottorikelkkailureittien perustamista maanomistajan suostumuksesta riippumatta on tarkasteltu Yksityiskohtaisten perustelujen luvussa 3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys (s ): Ehdotusta on tältä osin tarkasteltava perustuslain 15 :n 1 momentin omaisuudensuojasäännöksen kannalta. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan (mm. PeVL 38/1998 vp, PeVL 49/2002 vp, PeVL 6/2010 vp) omaisuudensuoja sisältää muun muassa omistajalle lähtökohtaisesti kuuluvan vapauden käyttää omaisuuttaan. Omistajan oikeuksia voidaan kuitenkin rajoittaa lailla, joka täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaaditut edellytykset mukaan lukien suhteellisuusvaatimuksen. Perustuslain 15 :n 1 momentin säännöksestä ei johdu vaatimusta korvata omistajalle mitä tahansa käyttörajoitusta eikä täyden korvauksen vaatimusta korvauksia myönnettäessä. Tarkasteltaessa säännöstä perusoikeuksien rajoitusedellytysten osalta voidaan todeta, että omaisuuden käyttörajoituksesta säädettäisiin edelleenkin lailla. Käyttörajoituksen perusteena on yleinen kulkuyhteyksiä tai virkistyskäyttöä koskeva tarve. Lisäksi moottorikelkkailun ohjaamista perustetuille reiteille voidaan pitää ympäristön kannalta suotuisana, koska se vähentää moottorikelkkailun ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia muualla. Reitin perustaminen olisi mahdollista vain, mikäli se ei aiheuta maa- tai vesialueen omistajalle huomattavaa haittaa. Tämän lisäksi on otettava huomioon reittien sijoittamista koskevat edellytykset, joista voimassaolevassa laissa säädetään sen 16 :n 2 momentissa ja joista ehdotetaan säädettävän lain 15 :n 3 momentissa. Reittiä ei saa sijoittaa siten, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa tai sen vaaraa asutukselle, luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle tai maa- ja metsätaloudelle, yleiselle liikenneturvallisuudelle tai virkistyskäytölle taikka muulle yleiselle tai yksityiselle edulle. [---] Perustuslakivaliokunnan kannanoton mukaan omaisuuden käyttörajoituksen korvaaminen on yksi kokonaisarviointiin vaikuttava osatekijä, joka otetaan huomioon selvitettäessä, onko käyttöoikeuden rajoitus omaisuuden perustuslainsuojan kannalta sallittua. Voimassaolevan maastoliikennelain 16 :n 4 momentissa säädetään moottorikelkkailureitistä aiheutuvan vahingon ja haitan korvaamisesta. Ehdotuksen 17 b :ssä säädettäisiin vastaavalla tavalla reitistä aiheutuvien menetysten korvaamisesta. Maan käyttöoikeuden luovuttamisesta reittiä varten sekä reitin perustamisesta ja käyttämisestä aiheutuvasta vahingosta tai haitasta kiinteistölle, maaalueen omistajalle tai haltijalle suoritetaan korvaus. Jos korvauksesta ei sovita, asia ratkaistaan reittitoimituksessa. Voimassaolevan lain aikana tai aiemmin perustettujen moottorikelkkailu-urien osalta ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka mukaan urasta vastaavan tulee tehdä ilmoitus ELYlle vuoden kuluessa lain voimaantulosta, jos ura halutaan muuttaa ehdotettavassa laissa

8 8 tarkoitetuiksi moottorikelkkailureitiksi. ELY voisi antaa uraa koskevia määräyksiä lain säännösten ja määräysten noudattamiseksi. Ehdotuksella turvattaisiin reittien omistajien olemassa oleviin uriin tekemät investoinnit ja niihin liittyvä omaisuuden arvo. Luvussa viitataan perusoikeuksien rajoittamisedellytyksiin ja todetaan, että omistajan oikeuksia voidaan rajoittaa lailla, joka täyttää vaaditut edellytykset mukaan lukien suhteellisuusvaatimuksen. Käsitettä ei ole tarkemmin avattu. Näitä perusoikeuksien rajoittamisedellytyksiä on tarkasteltu perustuslakivaliokunnan perusoikeusuudistuksesta (HE 309/1993 vp) antamassa mietinnössä (PeVM 25/1994 vp), jonka yksityiskohtaiseen tarkasteluun perustuslakivaliokunta viittaa nykyisestä peruslaista antamassaan mietinnössä (PeVM 10/1998 vp HE 1/1998 vp). Jotta suhteellisuusvaatimus toteutuisi, rajoitusten tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Perusoikeuden rajoitus on sallittu vain, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään. Rajoittamisen tulee olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima. (PeVM 25/1994 vp.) => SLL: Moottorikelkkailureittien perustaminen harrastusta ja matkailua varten ei ole sellainen painava yhteiskunnallinen tarve, jonka perusteella mittavan maanomistajien joukon perusoikeuksia voitaisiin rajoittaa lakiehdotuksessa esitetyllä tavalla. Kummallista on, että samassa yhteydessä nostetaan esiin kelkkailu-urien omistajien omaisuuden arvon säilyttämispyrkimys. Urat on perustettu lain 4 :n porsaanreiän turvin. Niiden pitäjät eivät ole reitin omistajia, vaan urien pitäjiä, jotka useimmiten ylläpitävät uria toisten maanomistajien mailla, esimerkiksi kelkkakerhot laajalti yksityisten maanomistajien mailla Huomattavan haitan tai sen vaaran vaatimus Esityksen 15.3 :n mukaan moottorikelkkailureittiä ja maastoliikennereittiä ei saa sijoittaa siten, että sen perustamisesta tai käyttämisestä aiheutuu huomattavaa haittaa tai sen vaaraa: 1) asutukselle, luonnolle tai muulle ympäristölle; 2) luontaiselinkeinolle tai maa- ja metsätaloudelle; 3) yleiselle liikenneturvallisuudelle; 4) yleiselle virkistyskäytölle; tai 5) muulle yleiselle tai yksityiselle edulle. Huomattavan haitan tai sen vaaran kynnys on aivan liian korkea moottorikelkkailun yhteiskunnalliseen merkitykseen nähden. => SLL: Haitan tai sen vaaran kynnyksenä tulee olla korkeintaan vähäistä suurempi Reittisuunnitelma, selvitykset ja vaikutusten arviointi 16 Reittisuunnitelma Reitin perustamiseksi on laadittava reittisuunnitelma. Reittisuunnitelman tulee sisältää selvitys: 1) reitinpitäjästä; 2) reitin tarkoituksesta ja reitillä kulkevista ajoneuvoista; 3) reitin leveydestä ja kulusta maastossa sekä reittiin kuuluvista levähdys- ja huoltoalueista; 4) kiinteistöistä, joiden alueelle reitti sijoittuu; 5) alueiden omistajien antamista suostumuksista; ja 6) reitin vaikutuksista 15 :n 3 momentissa tarkoitetulle yleiselle ja yksityiselle edulle.

9 Reittisuunnitelmaan sisältyy ehdotuksen mukaan arvio reitin vaikutuksista. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan suunnitelman tarkkuus muun muassa ympäristöseikkojen selvittämiseksi riippuisi mm. reitin tarkoituksesta, alueen maankäytöstä ja luontosuhteista. Myös reitin sijaintia voitaisiin vaihdella epäilemättä myös porotaloudelle aiheutuvan huomattavan haitan estämiseksi. 16 Reittisuunnitelma [---] Suunnitelman avulla voidaan ennalta arvioida reitin vaikutuksia ja tarpeellisuutta. Reittisuunnitelmalta vaadittava tarkkuus sen sijainnin määrittämiseksi ja ympäristöseikkojen selvittämiseksi riippuisi mm. reitin tarkoituksista, alueen maankäytöstä, maanomistuksesta ja luontosuhteista. Jos reitti palvelisi yleistä liikennetarvetta ja reitistä perustetaan pysyvä rasite maanomistajan tahdon vastaisesti, tulee yleisen tarpeen vaatimus selvittää. [---] Reitin sijainti voitaisiin määritellä myös yleispiirteisemmin, jos maanomistusolot ja suunnitelman laillisuuden arviointi sen sallivat. Tällä pyrittäisiin siihen, että esimerkiksi porotalousalueilla voitaisiin reitin sijaintia muuttaa mm. laiduntilanteen vuoksi. (s. 17) Ehdotuksen mukaan reittien, samoin kuin kilpailujen ja harjoitusten, hyväksymisessä siirrytään tarkoituksenmukaisuusharkinnan sijasta oikeusharkintaan, jolloin lupa on myönnettävä, jos suunnitelma täyttää lain edellytykset (17 a ). Oikeusharkinnan pohjaksi säännökset ja niiden perustelut ovat kestämättömän epämääräisiä ja joustavia: vähäliikenteisille ja vaikutuksiltaan vähäisille reiteille ei tarvita kuin maanomistajan lupa reittimenettelyn tarve ELYn erikseen, usein jälkikäteen arvioitava; perustamisen esteenä huomattava haitta tai sen vaara reitin perustamismahdollisuuden takaajana löyhästi ja kestämättömästi määritelty yleisen kulkuyhteyden tarve; reittisuunnitelman tarkkuus voi vaihdella; ympäristöselvitysten tarkkuus voi perustelujen mukaan vaihdella selvitettäviä vaikutuksia ei ole määritelty (35 :n mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään reittisuunnitelman sisällöstä); reitin sijainti voi olla yleispiirteinen ja se voi vaihdella. On huomattava, että moottorikelkkareitit ovat nykyisellään yli 6 metriä leveitä tiemäisiä väyliä, jollaisiksi niitä ei nykyisen maastoliikennelain mukaan ole tarkoitettu. Yksityiskohtaiset perustelut jatkuvat virheellisellä tekstillä: Voimassaolevan lain moottorikelkkailureitin perustamismenettelyn soveltaminen on ollut hankkeesta vastaavan harkinnassa. Velvoitetta soveltamiseen ei siis ole ollut. Nyt esitetään, että moottorikelkkailureitti tai maastoliikennereitti voitaisiin perustaa vain maastoliikennelain mukaisella menettelyllä, jollei reitti ole vaikutuksiltaan ja liikennemääriltään vähäinen. Reittiä ei saisi siten enää perustaa pelkästään reittihakkeesta vastaavan ja maanomistajan välisellä sopimuksella. [---] (s. 17) Voimassaolevan lain mukaan ainoastaan reittitoimitus on ollut hankkeesta vastaavan harkinnassa, ei perustamismenettelyn soveltaminen kokonaisuudessaan Kilpailut ja harjoitukset Nykyisessä lainsäädännössä on ollut epäselvää, milloin maastoajotapahtumalle tai -toiminnalle ylipäänsä tarvitaan lupa, milloin siihen tarvitaan maastoliikennelain mukainen lupa kilpailujen ja harjoitusten järjestämiseen ja milloin ympäristönsuojelulain mukainen lupa ulkona sijaitsevalle moottoriurheiluradalle.

10 10 Ehdotuksessa lähdetään siitä, että luvan hakijalla olisi lähtökohtaisesti oikeus saada lupa, ellei toiminnasta aiheutuisi kohtuutonta haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle, kalastukselle, asutukselle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle tai kaavan toteuttamiselle. 30 Kilpailut ja harjoitukset Alueella pysyvästi tai toistuvasti moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla järjestettäviin kilpailuihin tai harjoituksiin on, ellei toiminnalle ole ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla haettava ympäristölupaa, haettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lupa. Lupa on haettava myös sellaiselle yksittäiselle tapahtumalle, josta voi aiheutua huomattavaa haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle, asutukselle, yleiselle virkistyskäytölle, kalastukselle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle. Poliisin, palo- ja pelastustoimen, Rajavartiolaitoksen tai puolustusvoimien harjoituksiin liittyvä tapahtuma ei tarvitse lupaa. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu lupa myönnetään, jos alueen omistaja tai haltija on antanut suostumuksensa toiminnalle ja toiminta voidaan järjestää turvallisesti eikä toiminnasta aiheudu kohtuutonta haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle, kalastukselle, asutukselle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle tai kaavan toteuttamiselle. Maastoajotapahtumien, -kilpailujen ja harjoitusten sääntely on ehdotetussa muodossa edelleenkin hyvin epäselvää, erityisesti oikeusharkintaisen luvituksen pohjaksi. Perusteluissa tähdennetään, että kilpailu- ja harjoittelualueet eivät olisi ympäristönsuojelulain tarkoittamia ulkona sijaitsevia moottoriurheiluratoja, joskaan suorituspaikkojen eroja ei voi määritellä täsmällisesti. 30 Kilpailut ja harjoitukset Pykälää täsmennettäisiin siten, että lupa kilpailuihin ja harjoituksiin olisi myönnettävä, jos hanke täyttää laissa määrätyt vaatimukset. Periaate vastaa ympäristöluvan myöntämisperiaatetta. Luvan myöntämisen perusteet vastaisivat voimassa olevan lain perusteita. Myös vesiliikennelaissa on vastaava säännös. Lain tarkoittamat kilpailu- ja harjoittelualueet eivät olisi ympäristönsuojeluasetuksen tarkoittamia ulkona sijaitsevia moottoriurheiluratoja. Näiden suorituspaikkojen eroa ei voi käytännössä täsmällisesti määritellä. Maastoliikennelain soveltamisalaa olisivat maastoon maaston mukaisesti sijoitetut suorituspaikat. Näitä voisivat esimerkiksi olla jääradat ja sellaiset moottoripyörä- ja mönkijäradat, joita ei ole päällystetty kestopäällysteellä. Moottoriurheiluradat olisivat pääsääntöisesti kestopäällystettyjä niin että suuret nopeudet olisivat mahdollisia. Moottoriurheiluradoilla on tyypillisesti katsomorakenteita ja huolto- ja varikkoalueita. Lakien soveltamisen suhteen tärkeää on, että kilpailu- tai harjoittelupaikat ja radat kuuluisivat jommankumman lain lupajärjestelmän soveltamisalaan. Ympäristöluvan tarve voi syntyä YSL:n 28 :n 3. kohdan nojalla naapuruussuhderasituksen nojalla suorituspaikan tyypistä riippumatta. (s. 21) => SLL: Haittakynnystä (kohtuuton, huomattava) on madallettava. Ympäristöluvan tarpeen pitäisi syntyä ympäristövaikutusten pohjalta. Selvintä on siirtää kaikki ulkona sijaitsevat kilpailuja harjoittelupaikat ja radat ympäristönsuojelulain piiriin. 5. Siirtymäsäännös Ehdotukseen sisältyy siirtymäsäännös: Tämän lain 13 :ssä tarkoitetusta olemassa olevasta reitistä, jota ei ole käsitelty reittitoimituksessa ja jonka vaikutuksia ja liikennemääriä ei voida pitää vähäisinä, tulee reitistä vastaavan tehdä ilmoitus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Reittiä koskevassa ilmoituksessa annettavista tiedoista säädetään ympäristöministeriön asetuksella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kolmen vuoden

11 kuluessa ilmoituksen jättämisestä antaa reitistä vastaavalle tämän lain 17 a :ssä tarkoitetut tarpeelliset määräykset lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamiseksi. Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa liikkumisesta haittaa kärsivä voi saattaa reittiä koskevan ilmoitusmenettelyn vireille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa. Siirtymäsäännöksen sisältö jää kuitenkin epäselväksi olemassa olevien urien hyväksymismenettelyn, niistä tehtävien päätösten, kuulemisen ja muutoksenhaun suhteen. Siirtymäsäännöksessä viitataan vain 17 a :ssä tarkoitettuihin tarpeellisiin säännöksiin ja määräyksiin haittojen vähentämiseksi ja liikenneturvallisuuden varmistamiseksi. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan Lain voimaantulolla ei ole vaikutuksia olemassa oleviin moottorikelkkailu-uriin ja maastoliikennereitteihin. Ne perustuvat reitin pitäjän ja maanomistajan väliseen sopimukseen. Merkittävä osa urista on valtion mailla. Sopimukset perustuvat sopimusvapauteen, eikä niitä ole rekisteröity mihinkään. Sellaisten moottorikelkkailu-urien ja maastoliikennereittien, joiden vaikutuksia tai liikennettä ei voida pitää vähäisinä, reitinpitäjän tulisi kuitenkin vuoden pituisen siirtymäkauden kuluessa ilmoittaa siitä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Olemassa olevaa reittiä koskevassa ilmoituksessa annettavista tiedoista säädettäisiin tarkemmin ympäristöministeriön asetuksella. Viranomaisen voi kolmen vuoden kuluessa ilmoituksen jättämisestä antaa määräyksiä, jotka ovat tarpeen tämän lain säännösten ja määräysten noudattamiseksi. Toiminnasta haittaa kärsivä voi saattaa reittiä koskevan ilmoitusmenettelyn vireille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa. (s ) Ilmeisesti siirtymäsäännöksellä on tarkoitus laillistaa voimassaolevan lain 4 :n porsaanreiän turvin ympäristövaikutuksia selvittämättä, kansalaisia ja haitankärsijöitä kuulematta perustetut kilometriä moottorikelkkailu-uria kansalaisia ja haitankärsijöitä edelleenkään kuulematta. Esitetyssä muodossa ehdotus maastoliikennelaiksi (HE 306/2010 vp) aiheuttaisi enemmän ongelmia kuin ratkaisisi niitä. 11 Tuire Laurinolli Liittovaltuuston puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliitto ry.