Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti Irtonumero 4 07/12

Transkriptio

1 Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti Irtonumero 4 07/12

2 Sisällys 3 Toimittajalta 4 Kirkkoherralta 5 Ajankohtaista 7 maahanmuuttajaseminaarin kuulumisia 8 HIV-positiivinen maailma 12 ESIPAIMENELTA ortodoksinen ekopaasto 13 kyrkan i världen eller av världen 14 СТРАНИЦЫ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ 16 athoksen-pyhiinvaelluksella, osa 2 18 kulttuuri Kirjat 21 Ortodoksikirkko suomalaisessa kulttuurimaisemassa 22 Tekstiilikonservaattori jää eläkkeelle 24 isä serafimin mietteitä Koston kierre 25 LAPSET JA NUORET 28 ESPOON TOIMINTAKESKUS 20 VUOTTA 29 KALENTERI 34 MINNE MENNÄ 36 diakonia tiedottaa 37 KOLUMNI Vapaus ja sana 38 PERHEUUTISIA 39 meikäläisiä Isä Petri Korhonen Seurakunnan osoitteet ja puhelinnumerot sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@ort.fi asiakaspalvelu Liisankatu 29, Helsinki Avoinna ma pe 9 14 puh , faksi asiakaspalvelu.helsinki@ort.fi Kirkkoherra Markku Salminen, puh Kirkkoherran sihteeri Anne Lehto, puh Päivystävä pappi puh. (09) , arkisin 9 14 paivystaja.helsinki@ort.fi Isännöitsijä Eero Röynä, puh Tiedottaja Vlada Wahlstén, puh Taloustoimisto puh , , faksi kasvatustoimi Unioninkatu 39 A 1, Helsinki kasvatustoimi.helsinki@ort.fi Leirikeskus Kaunisniemi Kaunisniementie 18, Läyliäinen puh Diakoniatyö Unioninkatu 39 (sisäpiha) puh. 09) diakonia.helsinki@ort.fi Auttava puhelin Puhelinpäivystys ti, pe, la klo puh. (09) Seurakuntakirjasto Liisankatu 29 A, 2. krs, puh Avoinna ma - ti klo 10 15, ke klo 15 19, to klo Seurakuntasali Unioninkatu 39 (sisäpiha), puh Hautausmaa Lapinlahdentie 2, Helsinki vahtimestari puh kansainvälinen yhteisö St. Isaac of Nineveh, Unioninkatu 39 A, 10. krs puh Ortodoksiviesti Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh ortodoksiviesti@ort.fi

3 TOIMITTAJALTA Ortodoksi 07/12 viesti Uudenmaan ortodoksilehti Omat ja toisten synnit Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Perustettu: 1950 Julkaisija: Helsingin ortodoksinen seurakunta Vastaava toimittaja: Tiina Makkonen Toimitus: Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh Sähköposti: ortodoksiviesti@ort.fi Lehden ulkoasu: Leena Toivola Lehden taitto: Tiina Makkonen Viestintätoimikunta: Marja Istala-Kumpunen, Heikki Huttunen, Heidi Kusmin-Bergenstad, Tertti Lappalainen, Urpo Uotila, Markku Salminen, Vlada Wahlstén ja Tiina Makkonen Tilaushinta: 32 e / vuosi. Lehti on seurakunnan jäsenille ilmainen. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: (seurakuntalaisten ei tarvitse ilmoittaa osoitteenmuutoksia): p Painopaikka: Kirjapaino PunaMusta Tampere Tilaamatta lähetettyjä kuvia ja kirjoituksia ei säilytetä eikä palauteta. Seuraava lehti ilmestyy Lehteen tulevan aineiston on oltava toimituksessa viimeistään ISSN Kannen kuva: tiina makkonen Olin vastikään tilaisuudessa, jossa julkaistiin kirja Johtajuuden seitsemän syntiä. Kaikki kirjoittajat olivat paikalla: kolme Aalto-yliopiston professoria, Kuntaliiton varatoimitusjohtaja sekä oma esipaimenemme, metropoliitta Ambrosius. Keskustelun aiheena oli seitsemän kirjassa esitettyä syntiä: velttous, hekuma, mässäily, kateus, ylpeys, ahneus ja viha. Tavoitteena oli etsiä parempaa johtajuutta ja sitä kautta parempaa työelämää - ja loppujen lopuksi tietysti myös parempaa maailmaa, jossa elää ja toimia. Koska tilaisuuden kohteena olivat synnit, oli selvää, että piispan ollessa paikalla keskustelu kääntyi myös syntien tunnustamiseen. Metropoliitta Ambrosius kertoi, että oli Valamossa luostarinjohtajana ollessaan ottanut vastaan satoja synnintunnustuksia vuodessa. Vuoden mittaan melkein yhtä monta kertaa hän oli joutunut muistuttamaan, että synnintunnustuksessa riittää, kun jokainen tunnustaa vain OMAT syntinsä. Piispan huomautus sai juhlaväen nauramaan. Kaikille lienee tuttua se epämiellyttävä, joskus pitkäänkin jatkuva tila, kun mieli juuttuu askartelemaan toisen tekemissä virheissä. Varsinkin, jos on saanut itse niistä kärsiä. Vilpitön anteeksiantaminen on joskus työn ja tuskan takana. Anteeksiantaminen on vaikeaa, mutta ainakin itselleni se on välttämätöntä. Kaunan ja katkeruuden voimalla on harvoin edistetty mitään hyvää maailmassa. Vaikeinta on antaa anteeksi, jos toinen ei sitä pyydä. Mutta siihenkin olisi vain pystyttävä. On pakko ihailla ihmisiä, jotka ovat selvinneet vaikkapa keskitysleirioloista, ja sanovat päässeensä asiasta aidosti yli. Voiko joku antaa sellaista julmuutta anteeksi! Gaudeamuksen julkaisemassa uudessa kirjassa Voiko historiaa hyvittää? tutkitaan eri tieteenalojen näkökulmasta sitä, onko kaikkea julmuutta ja vääryyttä mahdollista sovittaa anteeksipyynnön kautta. Kansainvälisessä politiikassa anteeksipyynnön ja annon yritystä on ollut viime vuosikymmeninä enemmän kuin koskaan. Maailma ei ole tullut rauhalliseksi, mutta ovat sovituksen eleet tuottaneet aitoa sovintoakin. Joulupaaston aika tarjoaa erinomaisen tilaisuuden kaikenlaiselle antamiselle, muun muassa oikealle, aidolle ja perinpohjaiselle anteeksiantamiselle. (Anteeksipyytäminenhän on itsestäänselvyys!) Tiina Makkonen 3

4 kirkkoherralta Sanoilla on merkitystä Marraskuun puolivälistä alkaa Kristuksen syntymäjuhlaan valmistava paastoaika. Tähän paastoon ei välttämättä kiinnitetä kovin paljon huomiota: meillä suomalaisessa todellisuudessa ajanjaksoa ehkä leimaa eniten pikkujoulujen viettäminen. Tästä huolimatta kirkko on hyvästä syystä säilyttänyt perinteen valmistautua pitkällä paastolla joulukuun lopulla olevaan juhlaan. Meillä on monta mahdollisuutta paastoon: ruokapaaston ohella askeettisen ihanteen toteuttaminen monenlaisessa arkisessa tilanteessa on mahdollista. Yksinkertaistamisen kautta vapautamme aikaa ja energiaa hengellisyydelle. Paastosääntöjen osalta on olennaista, että kukin ottaa vastuun omasta paastostaan. Paaston henkeen kuuluu toinen toistemme taakkojen kantaminen, ei taakkojen kasaaminen toinen toisillemme. Kristillisen elämän kokonaisuuteen kuuluu muistaa, että sanoilla on merkitystä. Erityisesti paaston aikana voimme sitä harjoitella. Evankeliumista luemme, että Alussa oli Sana. Tämä viittaa Kristukseen. Toisaalta kirkon opettajat varoittavat kielellä eli puheella tehtävästä synnistä. Se miten puhumme asioista ja erityisesti ihmisistä, vaikuttaa itseemme ja ympäristöömme. Usein haluamme tässä suhteessa muutosta ainakin joidenkin ihmisten osalta. Jos todellinen muutos on tavoitteemme, meille jää yksi varmasti vaikuttava keino: muutos alkaa aina meistä itsestämme. Se miten me käytämme sanoja, on oman vaikutusvaltamme piirissä. Ja jos puhumme arvostavasti myös tilanteissa, joissa olemme eri mieltä, sekä oma tilamme muuttuu että mahdollistamme myös muutoksen ympäristössä. Yksinkertaisesti ajatellen otamme aina riskin asioiden aitoon muutokseen. Silloin on tärkeää, minkälaisia sanoja käytämme, millaista muutosta kutsumme esille. Kristittyinä toivomme on Sana, joka voi tuoda olennaisen muutoksen: ihmisiä rakastavan Jumalan läsnäolon myös arjessamme, ajatuksissamme, vuorovaikutustilanteissa niin, aivan kaikessa. Siunauksen toivotuksin, Markku Salminen ОТ НАСТОЯТЕЛЯ Слова имеют значение Перевод Влада Валстен и Анна Карачун В середине ноября начинается пост, приготовляющий к Рождеству Христову. На этот пост не особо обращают внимание, потому что одновременно у нас в Финляндии обычно празднуется пикку ёулу (маленькое рождество). Однако Церковь сохранила обычай долгим постом готовиться к празднику, который в конце декабря. У нас много способов поститься: от простого воздержания в еде до возможного осуществления аскетического идеала в повседневной жизни. Через упрощение нашей обыденности, мы освобождаем время и энергию для духовного. По правилам поста важно, чтобы каждый отвечал за то, как он постится. В духе поста мы должны помогать друг другу, а не прибавлять тягот другим. В христианской жизни нужно помнить, что слова обладают властью. И, постясь, давайте особенно задумаемся об этом. В Евангелии сказано: В начале было Слово. Это сказано о Христе. И церковные наставники предупреждают нас не грешить словами. Что и как мы говорим о делах, и особенно о людях, влияет на нас и нашу жизнь. Зачастую мы хотим изменить взаимотношения с некоторыми людьми. Если мы хотим достичь истинной цели нашей жизни, нам остаётся лишь единственный способ - сначала измениться самим. Наш язык в нашей власти. И, проявляя уважение даже в тех ситуациях, когда возникают разногласия, мы можем изменить не только свою жизнь, но и окружающих. Попросту говоря, мы всегда рискуем вызвать реальные изменения. Очень важно, как мы говорим и какие изменения призываем. У нас, христиан, надежда на Слово, Которое может истинно изменить нас: это присутствие Бога Человеколюбца в нашей повседневной жизни, в наших мыслях, в общении да, и во всём остальном. Благословляя, Маркку Салминен 4

5 ajankohtaista Kirkko aktivoituu sosiaalisessa mediassa Sosiaalisen median koulutus on poikinut uutta toimintaa kirkossa ja seurakunnassa. Lähiaikoina on tarkoitus perustaa ortodoksisen kirkon, yhteisöjen, järjestöjen ja seurakuntien keskusteleva, avoin ja vuorovaikutuksellinen facebook-sivu. Helsingin ortodoksisen seurakunnan oma facebook-sivu toimii jo vilkkaasti. Seurakunnalle on myös luotu kuvablogi ( jonka tekoon seurakuntalaiset voivat osallistua lähettämällä kuvatekstein varustettuja kuvia osoitteeseen Metropoliitta Ambrosius kannustaa käyttämään sosiaalista mediaa rohkeasti ja vastuullisesti. - Vaikka en itse ole millään tavalla sosiaalisen median ekspertti, pyrin olemaan omalta osaltani kansalaisena mukana tämän ajan vuorovaikutusprosesseissa. Näen niin, että somessa meitä kutsutaan yhteisöllisyyteen ja jakamiseen, ei käännyttämiseen ja toisten ylipuhumiseen. Tässä on avautunut uusi mahdollisuus jakaa eri tavoin siitä aarteistosta, mitä pyhä kirkko meille tarjoaa. HENKILÖSTÖUUTISIA Valentina Lobia jatkaa ensi vuoden ajan seurakunnassa diakoniatyöntekijän sijaisena. Seurakunnanneuvosto päätti sijaisuuden jatkamisesta kokouksessaan lokakuussa. Uspenskin katedraaliin on avautumassa lähiaikoina papin toimi. Ilmoitamme hausta nettisivuillamme marraskuun aikana. Hakuilmoitus löytyy osoitteesta heti, kun hakuprosessi on virallisesti käynnistynyt. Samaan aikaan hakuun tulee kasvatustoimeen sijoitetun kanttorin sijaisuus. Vihdin-Nummelan Ortodoksit ry:n perinteinen Tee-ilta Sunnuntaina klo 17-19:30 Kaarikeskuksen ravintolassa, Pisteenkaari 13, Nummela isä Kalevi Kasala esitelmöi sanoin ja kuvin Siinain Pyhän Katariinan luostarista Tarjoilu 12,00 sis. tee, kaalipiirakka, suolakurkku+huhaja+smetana, kääretorttu Tilaisuuden tuotto tsasounahankkeen hyväksi Lämpimästi tervetuloa! Tykkää!!!! 40-vuotias Stefanoskoti Seurakunnan nuoret ovat avanneet omat Facebook-sivut. (Helsingin ortodoksisen seurakunnan nuoret). Sunnuntaina Stefanoskodissa juhlittiin syntymäpäiviä. Edellisenä päivänä eli tuli kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä, kun asuntolan ensimmäinen luhtitalo vihittiin käyttöön Helsingin Tapaninkylässä. Alueen viimeiset asunnot saatiin valmiiksi viisi vuotta myöhemmin. Stefanoskodin syntymäpäiviä vietettiin muun muassa laulaen ja soittaen. Asuntolasäätiön hallituksen puheenjohtaja Juhani Härkin muisteli puheessaan Stefanoskodin historian vaiheita. Teologian opiskelijat vieraina Metropoliitta Ambro siuksen kutsusta hiippakuntavierailulla olleet ortodoksisen teologian opiskelijat kävivät lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna tutustumassa myös Helsingin seurakuntaan. Opiskelijat kuuntelivat luennon luottamusmiehille järjestetyssä koulutustilaisuudessa, minkä jälkeen he tutustuivat seurakunnan diakonia- ja kasvatustyöhön. Opiskelijat osallistuivat Uspenskin katedraalin viikonlopun jumalanpalveluksiin toimimalla niissä erilaisissa alttaripalvelijan ja lukijan tehtävissä. Sunnuntain liturgiassa metropoliitta Ambrosius vihki teologian opiskelija Andreas Salmisen alidiakoniksi. 5

6 Purkaminen uhkaa Mellunmäen kappelia Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavan muutosta Mellunmäen ostoskeskuksen alueella. Suunnitelmien mukaan ostoskeskus puretaan ja tilalle rakennetaan asuinja liiketiloja. Purkaminen vie mennessään myös nykyisen Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen kappelin, joka on toiminut vuodesta 2005 ostoskeskuksen tarjoamissa vuokratiloissa. Kappelin lisäksi rakennuksessa on tilat Helsingin ortodoksisen seurakunnan Itä-Helsingin toimintakeskukselle. Kaupunkilaiset saivat esittää mielipiteitään suunnitelmista lokakuun puoliväliin asti. Kirkkoherra Markku Salminen ja Mellunmäen alueen pappi Jyrki Penttonen jättivät nimissään valituksen purkamissuunnitelmista. Ostarin purkaminen sotkee pahasti seurakunnan Itä-Helsingin alueen kirkollista elämää. Vaikka seurakunta saisikin uudet vuokratilat uudesta liikekeskuksesta, joutuisi Mellunmäen alueen toiminta muutamaksi vuodeksi evakkoon. PARI VUOTTA ARMONAIKAA Aloite ostarin purkamiseksi on tullut kiinteistöyhtiöltä. Rakennus on valmistunut vuonna 1973 ja on huonossa kunnossa. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehdin Anri Lindenin mukaan vanhan korjaaminen maksaisi saman verran kuin uuden rakentaminen. Rakennustaiteellista arvoa Mellunmäen ostarissa tuskin kukaan näkee. - Asemakaavan muutoksella on tarkoitus lisätä alueen elinvoimaisuutta. Kun asuntoja saadaan lisää, tuo se mukanaan myös enemmän palveluja. Vaikka asuntoja onkin tulossa lisää, ei liiketilojen määrää ole tarkoitus vähentää nykyisestä, arkkitehti Anri Linden vakuuttaa. Seurakuntaa tämä ei lohduta: - Tämä liikuttaa meitä. Suren laumani puolesta, jos se tällä tavalla pistetään Melunmäen kaavakävely syyskuun lopussa. Kuvaaja Liviu Petrila. nurin. Meillä käy palveluksissa satoja ihmisiä. Ostarikappeli on kuuluisa ympäri Suomea, isä Jyrki muistuttaa. Mellunmäen ostoskeskuksen ympäristöstä valmistuu asemakaavaluonnos ensi vuoden alkupuolella. Kaavaluonnoksen ja siitä saadun palautteen pohjalta valmistellaan sitten kaavaehdotus, joka menee aikanaan kaupungin hallituksen ja valtuuston käsiteltäväksi. - Tämänhetkisten arvioiden mukaan ostarin purku tapahtuu aikaisintaan vuonna 2015, arkkitehti Anri Linden kertoo kaupunkisuunnitteluvirastosta. Mellunmäen kappelissa on esillä kansalaisadressi ostarin säilyttämisen puolesta. TIINA MAKKONEN Talven sinisiä hetkiä Valamossa: Enkelit - tarua vai todellisuutta? Taiteilija kilvoittelijana Mukana mm. Heljä Liukko-Sundström, Anneli Airikka-Lammi ja Heikki Orvola. Kohti sisäistä joulua Joulu Valamossa 3 vrk täysihoidolla alk. 269 e Talven uusi kurssiohjelma on ilmestynyt, tutustu netissä: Lämpimästi tervetuloa Valamoon! Puh , valamo@valamo.fi Luonamme löydät minkä kiireelle kadotit. KIITOS Kiitämme lämpimästi kaikkia, jotka ottivat osaa suruumme äitimme Helvi Näsäsen poismenon yhteydessä. Lämmin kiitos isä Haritonille, kanttori Matti Jyrkiselle sekä kuorolle lämminhenkisestä muistotilaisuudesta Pokrovassa. Helvi Näsäsen lapset perheineen 6

7 Ensimmäinen hiippakunnallinen tapahtuma maahanmuuttajille, Monikulttuurinen kirkko -seminaari, pidettiin Valamon luostarissa Tapahtuman taustalla oli vuoden 2011 kirkolliskokouksen päätös järjestää vuosittain hiippakunnallinen tapahtuma maahanmuuttajille. Tapahtuman isäntänä oli korkeasti siunattu Joensuun piispa Arseni. Tapaamisen teemoina olivat monikulttuurisen perheen ja parisuhteen haasteet, slaavinkielinen kirkkolaulu sekä maahanmuuttajien kokemukset ja odotukset Suomen ortodoksisesta kirkosta. Seuraava vastaava tapahtuma järjestetään ensi vuonna Oulun hiippakunnan alueella kahdessa osassa, kevätkaudella Kiuruvedellä ja syyskaudella Kajaanisssa. Kuvaaja Marta Gryniewicka VLADA WAHLSTÉN Myös isä Andrei Sõtšov (vas.) on maahanmuuttaja. Maahanmuuttajien silmin Monikulttuurinen kirkko -seminaari antoi maahanmuuttajille tilaisuuden jakaa kokemuksiaan perhe-elämästä, arkirutiineista ja kirkosta. Yksi osanottajista oli Pyhän Kolminaisuuden kirkon pappi Andrei Sõtšov. - Jokainen kirkon jäsen voi auttaa maahanmuuttajaa sopeutumisessa. Ei tule vain sanoa Mene sossuun. Juuri tätä korostettiin seminaarissa, kertoo isä Andrei Sõtšov. - Kaikkein kiinnostavinta tapaamisessa olivat keskustelut. Tapahtuman isäntä, korkeasti siunattu Joensuun piispa Arseni otti osaa keskusteluun, ja kuulimme monien maahanmuuttajien näkemyksiä ja kokemuksia Suomen ortodoksisesta kirkosta ja heidän elämästään Suomessa. Sain monia uusia ideoita, kuinka voimme kehittää kirkon maahanmuuttajapalveluja. Tapahtumassa oli mukana kaikkiaan lähes sata osallistujaa, joista kolmisenkymmentä lasta. Suurin osa osallistujista oli Ilomantis ta, Kuopiosta ja Kokkolasta. Il- mapiiri oli kansainvälinen. Isä Andreille jäivät erityisesti mieleen Ilomantsin kirkkoherran Ioannis Lampropouloksen ja Viktoria Glubokovan puheenvuorot. 11 vuotta Suomessa asunut isä Ioannis kertoi kulttuurishokistaan, jossa hän koki kaikki kotoutumisen vaiheet: Ensin pelkäsin, sitten vertailin, hyväksyin ja sitten arvostin. Isä Ioannis korosti, että kaikkein tärkeintä on jumalanpalveluselämä, johon kaikki voivat osallistua. Viktoria Glubokova muutti suomalaisen puolison myötä Venäjältä Kuopioon yhdeksän vuotta sitten. Viktoria korosti, että hänen ensimmäinen vaikutelmansa Suomen ortodoksisesta kirkosta ei ollut hyvä, sillä venäjänkieliselle on vierasta Suomen ortodoksisen kirkon kieli ja yliorganisoituminen, kuten veronkanto-oikeus kaikkine lomakkeineen. - Viktoria kertoi, kuinka hän alkoi vähitellen ymmärtää, että hän voi myös itse auttaa itseään ja ympäröivää yhteiskuntaa sopeutumisessa. Hän keräsi yhteen venäjänkieliset seurakuntalaiset ja nyt Kuopiossa toimii venäjänkielinen kerho. Isä Andrei osallistui myös aktiivisesti keskusteluun ja toi siihen mukaan tilastojen näyttämän suunnan. - Helsingissä 44 % syrjäytyneistä on maahanmuuttajanuoria. Vuoteen 2040 mennessä maahanmuuttajia on jo yli puoli miljoonaa. Kirkon tulee toimia nyt. Myös maahanmuuttajat etsivät turvallisuutta ja hyvinvointia. Sõtšov painotti, ettei kirkossa saa käyttää termiä ghetto. - Kirkko ei voi olla suljettu yhteiskunnalta. Meidän tulee etsiä tapoja auttaa maahanmuuttajia muutoinkin kuin jumalanpalveluselämässä. Käytännön avustamisessa tarvitaan syvempää kirkkojen välistä yhteistyötä Vaikka tapahtumassa löydettiin uusia ideoita ja lausuttiin suuria sanoja, tapahtuman tavoitteena ei ollut tehdä päätöksiä, vaan vahvistaa maahanmuuttajien sosiaalista verkostoa. - Huomasimme seminaarissa, että meitähän on, jotka painimme samojen aiheiden ja kysymysten parissa. 7

8 Maailman Terveysjärjestön (WHO) vuonna 1988 julistamaa Maailman aids-päivää vietetään 1. joulukuuta. Tavoitteena on lisätä ihmisten tietoisuutta hi-viruksesta ja aidsista, sekä löytää uusia ja tehokkaampia toimia epidemian hillitsemiseksi. HIVpositiivinen maailma Apua Kenian Aids- työhön Kenian ortodoksinen kirkko on yksi Kreikan talousahdingon uhreista. Sillä Aleksandrian patriarkaattiin kuuluvan Kenian kirkon toimintaa on rahoitettu pitkälti Kreikasta ja Kyprokselta tulevilla avustuksilla. Voimakkaasti kasvavassa kirkossa on nyt yli miljoona jäsentä, mutta rahoitusongelmat ovat saaneet päättäjät miettimään uusia työmuotoja. Seurakuntien taloutta auttamaan on perustettu mm. terveysasemia ja kouluja, joiden palveluista paikalliset ovat valmiita maksamaan. Kirkko kaipaa tukea. Haluatko auttaa? Vuoden 2012 aikana Ortodoksinen Lähetys ry tukee Kenian ortodoksista kirkkoa kouluttamaan 50 pyhäkoulunopettajaa hiv/aids-kompetenteiksi toimijoiksi. Lisätietoja: / lahetys Kolme kirjainta - jopa neljä. HIV ja AIDS. Kirjainyhdistelmät, jotka kehoa koskettaessaan muuttavat tässä ja nyt yhden ihmisen elämän. Ympäröivän maailman ne ovat jo muuttaneet. Keskiössä ovat elämän kantajat, naiset vietetään Kansainvälistä Aidspäivää. Maailmassa elää n. 40 miljoonaa hiv-tartunnan saanutta aikuista ja lasta. Suurin osa heistä eli n. 22,5 miljoonaa elää Afrikassa, Saharan eteläpuolella. Naisten osuus kaikista tartunnan saaneista on maailmanlaajuisesti n. 50 % ja Saharan eteläpuolella jopa 59 %. Sosiaalisesta asemasta ja seksuaalisesta väkivallasta johtuen on naisten tartuntariski Afrikassa kolminkertainen samanikäi- siin miehiin verrattuna. Tartunta siirtyy helpommin miehestä naiseen kuin naisesta mieheen. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole riittävästi tietoa siitä miten suojautua sukupuolitaudeilta. Tästä syystä hiv-infektion vastaisessa työssä naisiin kohdistuvaa tartuntojen ehkäisyä ja hoitoa painotetaan entistä enemmän. - On todisteita siitä, että naisten taloudellisen turvallisuuden lisääminen auttaa ehkäisemään hi-viruksen leviämis- 8

9 Hiv- positiivisia eniten maailman maista 1. Uganda 2. Yhdysvallat 3. Tansania 4. Nigeria 5. Zimbabwe 6. Sambia 7. Kenia 8. Thaimaa 9. Malawi 10. Intia - Suomi on sijalla 99. tä sekä vahvistaa naisten kykyä lieventää sen vaikutuksia kotitalouksissaan ja yhteisöissään, sanoo YK:n naistenjärjestön UN Womenin pääjohtaja Michelle Bachelet. Yhtenä maailmanlaajuisista aidsin vastaista taistelua käyvistä järjestöistä, UN Womenin kautta toteutetaan hankkeita, joiden tavoitteena on vahvistaa juridisesti naisten omistus- ja perintöoikeuksia, lisätä oikeuspalvelujen saatavuutta hivin ja aidsin kanssa eläville naisille sekä lisätä järjestöjen ja verkostojen vaikutusvaltaa naisten oikeudet takaavien kansallisten hiv /aids-lakien aikaansaamiseksi. Näiden oikeuksien vahvistamisella on merkittävä vaikutus naisten hiv/aids-riskin pienenemiseen. Ehkäisy on hivin vastaisessa työssä Naiset odottavat Keniassa pääsyä hiv-testiin. myös avainasemassa. Naisilla ei kuitenkaan aina välttämättä ole mahdollisuuksia neuvotella ehkäisyn käytöstä, kieltäytyä seksistä tai uskallusta kyseenalaistaa kumppaninsa aiemmat suojaamattomat sukupuolisuhteet. Monissa maissa kulttuurinen tapa pitää avioliiton ulkopuolisia rinnakkaissuhteita lisää vielä riskiä tartuntaan. Ehkäisykeinoista kondomilla on tärkeä osa hiv-infektion leviämisen estämisessä, mutta varsinkin Afrikassa naisille on tänä päivänä kehitteillä myös omia ehkäisykeinoja, jotka estävät viruksen siirtymisen ihmiseltä toiselle seksin aikana. Nämä eivät edellytä miehen suostumusta, toisin kuin kondomin käyttö, jonka moni afrikkalainen mies kokee loukkaukseksi miehisyyttään vastaan. Jaan kaiken Kristuksen kanssa, hengen ja ruumiin, ristiinnaulitsemisen kivun ja ylösnousemuksen. Kristus, sinä olet isänmaani, voimani, kunniani, kaikkeni. Kristus on voimani ja hengitykseni ja ihmeellinen lahjani kulkiessani elämäntiellä. Hän totisesti mahdollistaa minun hyvän kulkuni eläessäni. Rakastan Häntä puhtaimmalla rakkaudellani sillä Hän on uskollinen niille, joita hän rakastaa. Hänessä on minun iloni, vaikka hän lähettäisi minulle kärsimyksiä, sillä ne puhdistavat minut kuin kulta puhdistuu tulessa. Gregorios Teologi (k. 390) 99

10 Suomessa on todettu lähes 3000 hiv- tartuntaa. Joka vuosi Suomessa löydetään n. 200 uutta tartuntaa. Arviolta 1000 henkilöä kantaa ja levittää virusta tietämättään. 90 prosenttia tartunnoista saadaan seksin välityksellä. Hiv voi tarttua: - Suojaamattomassa seksissä - Yhteisistä huumeidenkäyttövälineistä - Hiv- positiiviselta äidiltä lapseen raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana - Veren- tai elinsiirron yhteydessä (Suomessa ei ole todettu yhtään luovutetun veren välityksellä tarttunutta hiv-infektiota vuoden 1985 jälkeen). Hiv ei tartu päivittäisessä kanssakäymisessä kuten esimerkiksi: - ruoan, juoman tai ruokailuvälineiden välityksellä - saunanlauteilta, uimahallista tai WC- istuimesta - suutelemalla, halaamalla, koskettamalla - hyttysten tai muiden eläinten välityksellä - syljen, kyynelten, hien, virtsan, ulosteen tai oksennuksen välityksellä Suojaamaton seksi on kuitenkin liian monen naisen kuolinsyy. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan aids on maailmanlaajuisesti suurin syy vuotiaiden naisten sairauksiin ja kuolemiin. Kirkko toimii Ortodoksinen Lähetys tekee osaltaan Afrikassa, tänä vuonna erityisesti Keniassa aidsin vastaista työtä kouluttamalla CUAHA:n ( Churches United Against HIV/AIDS) materiaalin avulla Nairobin pappisseminaarin opiskelijoita asiantuntijoiksi hivin ja aidsin vastaiseen työhön. Yli kymmenestä itäisen Afrikan maasta tulevien opiskelijoiden välittämänä tiedon toivotaan leviävän laajalle. Kenian ortodoksinen kirkko järjestää talven aikana myös hiv/aids-teemapäiviä lapsille ja nuorille. Päivien aikana tavoitetaan Nairobissa tuhat eri-ikäistä lasta ja nuorta aikuista. Kenian 43 miljoonaisesta kansasta yli 60 % onkin alle 25- vuotiaita. Sen vuoksi ennaltaehkäisevä työ lasten ja nuorten parissa on ensiarvoisen tärkeää. Joulukuussa 2011 arviolta 6,2 % Kenian aikuisväestöstä on saanut hiv-tartunnan. Kuten useassa muussakin maassa, Keniassakin hiv/aids on selvästi yleisempää naisilla kuin miehillä. Kirkon kutsu Kirkot elävät hiv-positiivisessa todellisuudessa ja aids vaikuttaa joka päivä miljoonien kristittyjen elämään. Kirkoilla on erityinen asema hiv-pandemian leviämisen ehkäisemisessä ja hivin kanssa elävien tukemisessa. Kenian hallitus onkin julistanut sodan aidsia vastaan, ja Kirkko pyrkii vastaamaan omilla toimillaan ja vaikutusmahdollisuuksillaan pysäyttämään epidemian. Kenian ortodoksinen kirkko on pitänyt hiviä ja aidsia aiemmin pelkästään seksuaalimoraalisena asiana, mikä on johtanut ihmisten stigmatisointiin, syrjintään ja muihin sellaisiin toimiin, jotka ovat heikentäneet taistelua hiviä ja aidsia vastaan. Tänä vuonna kirjatun toimintaohjelmansa päämääränä Kenian ortodoksisella kirkolla onkin toimia turvapaikkana hiv-positiivisille ja aidsia sairastaville. Kirkko toimii tehtävässään rakkaudella ja myötätuntoisesti. Ortodoksisen lähetyksen toiminnanjohtaja Aino Nenola muistuttaakin siitä, kuinka Kirkossa kaikki ovat tasavertaisia jäseniä kaikissa elämänsä kohdissa. - Kirkko kutsuu omaan yhteisöönsä kaikkia sairaita, sairaudesta riippumatta. Kenenkään ei tulee jäädä osattomaksi oman Kirkkonsa sakramenteista. Nenola muistuttaa siitä, kuinka myös aids-valistuksessa tieto on valttia. Oikean informaation kautta epäluulot ja pelot hälvenevät, ja näin myös omassa Kirkossa jokainen voi toimia sen jäsenenä vapaasti ilman epäluuloja ja siitä juontuvaa syrjintää. Yhteisessä rukouksessa koko yhteisö jakaa jäseniensä kärsimyksen. TEKSTI MARI VAINIO KUVAT ORTODOKSINEN LÄHETYS JA MARI VAINIO Lähteet ja lisätietoja: Maailman terveysjärjestö WHO, YK:n UN Aids, YK:n UN Women, Hiv- tukikeskus, Suomen Ulkoministeriö, Ortodoksinen Lähetys / OrtAid, a 10 10

11 8 aaaaaaaaaaaaa 11

12 Esipaimenelta Ortodoksinen ekopaasto Joulupaasto on alkanut. Heittäkäämme pois siis kaikki maalliset huolet! Ortodoksinen paastoaminen on elämänmyönteistä. Paaston tarkoituksena ei ole lietsoa halveksuntaa aineellista todellisuutta kohtaan. Päinvastoin! Paasto auttaa meitä näkemään aineellisen todellisuuden arvon, kaikessa luodussa asuvan pyhyyden. Kun paastokilvoittelija tajuaa ruuan arvon, jokapäiväisen leivän pyhyyden, hän oppii uudella tavalla kunnioittamaan itseäänkin. Kirkon askeettinen traditio, paastoaminen ja pidättäytyminen turhasta kuluttamisesta, on luonnostaan ekologista. Siinähän ihminen vaistomaisesti on ymmärtänyt maailman resurssien rajallisuuden ja pyrkii tasapainoon ympäristönsä kanssa. Joen suun kirkkopäivillä kesällä 2010 patriarkka Bartolomeos kysyi: Milloin opimme sanomaan: Riittää! Milloin käännämme huomion siitä, mitä tahdomme siihen, mitä maailma tarvitsee? Paastoaja tajuaa, että yksi ihminen tarvitsee lopulta perin vähän, mutta maailmassa on paljon niitä, joille ei tunnu löytyvän edes sitä vähää. Ympäristön kunnioittamisen tie on myös tie kohti sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa maailmaa. Vähästä riittää useammalle. Kuinka vähällä lopulta tulemmekaan toimeen, ja kuinka paljon kevyemmäksi elämä silloin muuttuukaan. Paastoaja saa heittää maalliset huolensa, matkata kevein kantamuksin. Hän saa todella kokea pyhää huolettomuutta, kokea omakohtaisesti todeksi Kristuksen sanat: Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! (Matt.8:26) Paasto muistuttaa meitä myös siitä, että kaikki mitä omistamme on lopulta lahjaa. Oikeastaan emme omista mitään. Eräs teologi on sanonut osuvasti: Kaikki ruoka tässä maailmassa on syötäväksi tehtyä Jumalan rakkautta. Niin kauan kuin emme anna omistamisen kahlita ajatuksiamme ja tunteitamme, tulee tämä Jumalan rakkaus jatkuvasti ilmi koko täyteydessään. Mutta kaiken, minkä otamme omiin käsiimme omistaaksemme sen, otamme pois rakkauden valtakunnasta. Varmasti se mahtuu omaisuusluetteloomme, mutta rakkaus on kadonnut. Rakkaus koko luotua maailmaa kohtaan on paastokilvoituksen lähtökohta ja päämäärä. Iisak Syyrialainen kirjoittaa saarnassaan sydämestä, joka palaa rakkaudesta koko luomakuntaa kohtaan: ihmisiä, lintuja, petoeläimiä, jopa demoneja kohtaan kaikkia Jumalan luomia olentoja kohtaan. Tätä rakkautta tulee ihmisen sydämessään varjella ja viljellä. Rakkauden kasvu on Jumalan kuvan kirkastumista ihmisessä. Joulupaaston päätös, Kristuksen syntymän juhla, on oikeastaan vasta Joulun juhlakauden ensimmäinen osa. Teologises- ti juhlinta huipentuu loppiaiseen, Kristuksen kasteen juhlaan, teofaniaan. Varhaisessa kirkossa 6.1. muisteltiin sekä Kristuksen syntymää että kastetta. Sen kreikkalainen nimi Jumalan ilmestyminen kertoo paremmin, mistä juhlassa oikein on kyse. Kristus, tullessaan ihmiseksi ja ottaessaan omasta tahdostaan Jordanilla kasteen, pyhitti koko aineellisen luomakunnan. Tämän tapahtuman liturgisena muistumana ja vahvistuksena toimitetaan juhlaliturgian yhteydessä aina suuri vedenpyhitys. Teofanian sanomassa tiivistyy se pyhyyden kokemus, josta myös ortodoksinen ympäristötietoisuus kumpuaa. Koska luomakunta on pyhä, on suhteemme luotuun maailmaan sakramentaalinen. Ihminen on syntymästään saakka kasvokkain maailman kanssa, jota hänen tulisi kohdella pyhitettynä lahjana. Kristitty viljelee, varjelee ja myös kehittää ympäristöään - ei omaksi edukseen - vaan kantaakseen sen viime kädessä kiitosuhriksi Jumalalle, kaiken luojalle. Elämme ajassa, mutta katseemme on tulevassa. Tätä ortodoksisessa teologiassa kutsutaan toteutumassa olevaksi eskatologiaksi, lopun ajaksi, joka on jo nykyhetkessä läsnä. Joulupaaston aikana kristillisen kirkon iankaikkisuusnäky ja maallisen maailman meno ajautuvat helposti törmäyskurssille. Kaksi maailmaa tuntuu kulkevan aivan eri tahtiin. Kristityn mielessä siintää paaston kirkas keveys, mutta kalenteri täyttyy puolipakollisista pikkujouluista. Ennen kuin ollaan edes lähellä joulua, on kinkut ja kalkkunat syöty jo moneen kertaan ja glögiä nautittu riittävästi. Suomalainen joulumieli on riehakkaimmillaan, kun ortodoksi on vasta valmistautumassa juhlaan. Entä kuinka käy säästeliäisyyden ja askeettisen mielenlaadun maailmassa, jossa kuluttamisesta on tehty suorastaan kansalaisvelvollisuus? Joulun alla kulutushysteria saavuttaa huippunsa. Joulun myynnillä on kuluttajien määrä pelastaa kansantalous. Ylikalliilla lahjoilla taas yritetään pelastaa omat kiireisessä arjessa laiminlyödyt ihmissuhteet. Kristityt ovat aina saaneet kokea olevansa kahden maan kansalaisia. Kun kristillinen usko ensimmäisinä vuosisatoina levisi Rooman valtakunnassa, sai kirkko koko ajan elää joulupaaston tunnelmissa. Jotkut kirkon opettajat halusivat silloin kääntyä sisäänpäin, torjua kaiken maailmallisen elämän ja tuomita koko ulkopuolisen kulttuurin. Toiset taas näkivät antiikin kulttuuri perinnössä paljon hyvää. Esimerkiksi Basileios Suuri opasti nuorisoa valitsemaan tarkasti. Oleellista oli arvostelukyky ja itsenäinen ymmärrys. Arvostelukykyä tarvitaan myös omassa ajassamme, jossa näyttää jylläävän monet hallitsemattomat voimat, mutta jossa on nähtävissä myös paljon toivoa herättäviä ilmiöitä. Jokaisen Kristuksen seuraajan tulee olla suolana ja esimerkkinä tässä ajassa. Ortodoksinen ekopaasto on meidän panoksemme kestävän kehityksen ja paremman ympäristön puolesta. 12

13 Kyrkan i världen eller av världen I mina första möten med ortodoxa kyrkan i Finland så förstod jag att det fanns de som ville att den ortodoxa kyrkan skulle synas och höras och vara relevant i samhället, och de som ville betona kyrkans särart. De här två perspektiven tycks ibland stå i motsats till varandra, men båda är omistliga för kyrkan. För att tala med fädernas språk så måste kyrkan vara såväl katolsk som ekumenisk. Katolsk brukar översättas med allmännelig på svenska, men den grekiska termen avser något som överensstämmer med kyrkan i dess helhet, med dess fullhet. Om vi beskriver en person för någon annan så använder vi olika preciseringar men oavsett hur många bestämningar vi uppställer så motsvarar dessa inte personen i sin fullhet. Hans eller hennes identitet undslipper alla slutgiltiga definitioner. På samma sätt kan kyrkan aldrig slutgiltigt bestämmas. Kyrkans katolicitet är således hennes identitet. I sin katolicitet är kyrkan unik och ensam i sitt slag. I liturgin blir det uppenbart genom prästerskapets gyllene kläder, rökelsen, kyrkorummet och ikonerna, som alla vittnar om att kyrkan inte tillhör den här världen utan en kommande som är upplyst av den heliga Anden. Ekumenisk betyder istället allmännelig, och avser då den tro som hela den bebodda världen omfattade. Idag betyder ekumenisk närmast att vara relevant för sin samtid och för övriga världen. Så istället för att vara annorlunda handlar det om att vara lik världen och tala så att världen förstår. Båda aspekterna av kyrkan behövs. Om kyrkan förlorar sin katolicitet förlorar den sin identitet och blir bara ett ting bland många andra ting i världen och förlorar därmed sin självkänsla och blir till sist paradoxalt nog ointressant för världen. Om kyrkan förlorar sin ekumenicitet upphör den att verka i världen och blir bara begriplig för den egna gruppen och kyrkan når inte ut med sitt budskap, den upphör att missionera. Situationen för ortodoxa kristna efter Sovjetunionens fall är ett exempel på vad som händer när kyrkan reduceras till sin katolicitet. Bolsjevikerna förbjöd i princip all utbildning under första hälften av 1900-talet och kyrkan drog sig därför tillbaka till sina gudstjänster och överlevde som en gudstjänstfirande kyrka. Den ortodoxa kyrkan behöll därigenom sin identitet. Detta återspeglades bland troende efter Sovjetunionens fall. Om man frågade dem huruvida de är ortodoxa svarade de absolut, men när man frågade vad det innebär så kunde de inte svara. Den ortodoxa kyrkan hade således delvis förlorat sin ekumenicitet under den mörka tiden och hade svårt att uttrycka sin tro. Det räcker alltså inte med att bara fira liturgin om man skall vara en levande kyrka. Samtidigt är kyrkans katolicitet många gånger nog för att överleva. Om en kyrka enbart kan fira gudstjänsterna och förrätta sakramenten kan det vara tillräckligt för att överleva. Vi kan likna det vid glöden i en eldstad. Så långe som det finns glöd så räcker det med att tillföra bränsle så flammar elden upp igen. På samma sätt är det med katoliciteten. Så länge kyrkan bevarar sin katolicitet kan den överleva även om utbildningen förbjuds och kyrkan stundtals tvingas under jord. När så ekumeniciteten tillförs till katoliciteten så flammar elden upp igen. Kyrkan är unik och ensam i sitt slag varje gång den firar liturgin. I sin ensamhet vänder sig kyrkan till de utstötta, fattiga, förtryckta och ohörda. Därför är förbönen central i liturgin. I sin ensamhet är den unik i sina uttryck men när den vänder sig till de andligt och materiellt behövande är den klar och talar på världens vis, på samma sätt som Kristus är unik och samtidigt en av oss. Michael Hjälm Från och med 1 januari Teologisk sekreterare i Helsingfors stift 13 13

14 Страницы на русском языке Подготовила: Влада Валстен Готовясь к Рождеству Спеша на вечернее богослужение в Свято-Троицкую церковь, замечаю, что на улице уже рождественское настроение и ярко украшены витрины, звучат рождественские песни, пришла пора, когда люди устраивают пикку ёулу. А в храме священник напоминает, что мы должны подготовиться к великому празднику Рождества Христова - с 15 ноября установлен пост, который называют радостным. Нам надо выпрыгнуть из колеи обыденности. И как мы украшаем свой дом, так и украсим себя, свою душу. Когда завершается вечернее богослужение и люди расходятся, я замечаю немолодого человека, который умиротворён и никуда не торопится, словно сердце его здесь, в храме. И я решаюсь просить его поделиться своими размышлениями с читателями нашего журнала. - Я живу мыслями о Боге, - говорит мне Игорь Аркадьевич Полюшкин. Рождество само приходит, наступает, ведь без Рождества жить нельзя. Естественно, я соблюдаю пост с малыми исключениями в питании, которые оговорил с духовником. А в остальном стараюсь любить людей и помогать им. Стараюсь быть человеком, начиная с малого, например, не злословить. Нельзя ругать ближнего. Но это всё - естественные заботы, ничего особенного. С тем же вопросом о рождественском посте я обратилась после воскресной литургии к русскоязычным прихожанам в Меллунмяки, среди них были знакомые мне Маша Хейнонен и Лена Скибук. Завязался оживленный разговор, так что я только слушала и записывала. - Пост? Ой, честно признаться мне еще ни разу не удалось соблюсти пост полностью, хотя и старалась. - Вы же кормящая мама, вам не надо пост соблюдать. - Разве пост относится только к еде? - Нет, конечно. Главное - отношение с близкими. - Вот-вот, не есть друг друга. - А мне кажется, что нам не надо ставить сверхзадач, для начала надо просто не есть шоколад, не смотреть телевизор, не обижаться на мужа. И не огорчаться, если в жизни что-то не получается. - Может быть, пост нужен для того, чтобы мы поняли, насколько зависимы от нашей телесной природы? Я не думаю, что тело - это что-то низшее, человек должен быть цельным, о теле заботиться надо. - Правду вы говорите, нужно дать нашему организму отдохнуть и очиститься от шлаков. - И душе тоже очиститься от шлаков. - Не унывать, даже если пост тяжело даётся, ведь в результате мы освобождаемся, очищаемся, и нам становится светлее. - Я думаю, пост - это урок любви, как Апостол Павел говорит: «путь превосходнейший». - Вы говорите: пост, любовь. Скажите, почему дальних любить легче, чем ближних, с которыми у нас много общего? Мы любим Христа и для Него постимся и готовимся. - Но посты нужны не Господу, а нам. Праздник даётся не постом, а милостью Божьей. - Может быть, посты, как вехи, чтобы наша жизнь не была монотонной и однообразной? Пост заставляет думать и концентрироваться на главном. Что значит «сконцентрироваться на главном» во время рождественского - радостного - поста, я попросила объяснить это нашего священника отца Андрея Сычёва. - Самое главное - освящение для таинства и духовного соединения с Богом, Господом нашим Иисусом Христом, рождающимся в яслях. Нам надо приготовиться к празднованию. Пост важен, как покаяние, молитва с чистой душой и смиренным телом, чтобы благоговейно встретить явившегося Господа, назидает отец Андрей. - Будем помнить, что телесный пост без духовного ничего не даёт. Истинный пост - молитва и воздержание, ведь пост - это не цель, а средство. Церковь призывает к посту телесному и духовному, научая, что не может быть поста без молитвы. И в радости молитвы приготовим сердца, чтобы Христос в них родился, чтобы услышать, как ангелы поют и радость умножается. 14

15 От священника Призыв к любви Введение во храм Пресвятой Богородицы Свято-Троицкая церковь Вт в 18 ч. всенощная Ср в 9.45 ч. Литургия 21 ноября Святая Церковь празднует введение во храм Пресвятой Богородицы. В этот день праведные Иоаким и Анна исполнили свой обет посвятить Богу и отдать в храм Господень для научения благочестию свою трёхлетнюю отроковицу, преблагословенную Деву Марию. С этого дня честнейшая Херувим и славнейшая без сравнения Серафим остаётся жить в Божием храме, молясь в нём много, поучаясь закону Божиему и служа Господу в телесных и духовных подвигах. Сколько поучительного в празднике! Исполнение обета родителями, любовь младенца к храму, жизнь и воспитание в Доме Божием и преданность Богу. И как хотелось бы, чтобы к подобной любви и служению хоть частично прикоснулись и все мы, особенно же наши дети. Как хотелось бы, чтоб среди мирской суеты, шума и забот, не оскудевала в душах наших любовь к посещению храма Господня. И чтобы равнодушие к Церкви и отчуждённость от Неё, так легко порождаемые в нынешнее время обмирщения и расцерковления не превращались в сердцах наших в навык и не отторгали нас от Господа. Пресвятая Дева, введённая в Святая Святых, провела там годы своего детства и имела искреннее желание остаться там на всю свою жизнь. Да войдём же и мы в храм Божий, так, чтобы не торопились уйти, а во все дни постарались оставаться в нём как можно дольше. И только тогда сможем обрести успокоение от тревог, услышать слова молитвы сердцем, обрести духовную радость и освящение. Будем же возогревать наши сердца на примере Матери и Заступницы всего рода человеческого любовью к Святой Церкви, и к храму Ея, как отображения неба на земле. Святая Отроковица входит ныне в храм и всех зовёт с Собою. Последуем же за Ней, дабы Её предначертательное явление в храм Божий в день сей подготовило нас более душою и сердцем к великому празднику Рождества Господа и Спаса нашего Иисуса Христа. Аминь. Отец Андрей Сычёв РЕШАЯ СОЦИАЛЬНЫЕ ПРОБЛЕМЫ В начале октября наш приход посетила группа сотрудников церковных и общественных организаций Санкт Петербурга, Петрозаводска и других городов России. Цель была познакомиться с благотворительной и социальной работой диаконии организаций OrtAid и особенностями работы с молодёжью и детьми в Финляндии. OrtAid на протяжении многих лет помогает диаконическому отделу Карельской епархии в реализации разнообразных социальных проектов. Илья Кусков, руководитель службы помощи бездомным Синодального отдела по церковной благотворительности и социальному служению РПЦ, рассказал, что все социальные проекты в Российской Православной церкви осуществляются в основном на пожертвования прихожан. Это, по его мнению, предопределяет и характер помощи - она направлена на разрешение социальных проблем в стране. - Наше служение стимулирует и помогает епархиям реализовывать проекты защиты материнства и детства, помощи нуждающимся семьям, инвалидам, бездомным, наркои алкозависимым. В мои обязанности входит разработка и апробирование новых проектов, сертификация уже существующих, организация и проведение меж-епархиальных съездов, посвященных социальной работе. РПЦ не оставляет в беде и своих сестер - другие Православные церкви. Пожелание прихожанам, особенно молодым: активней участвовать в социальной жизни церкви. Великое благо в любом возрасте чувствовать себя полезным и нужным для общества. Не надо бояться предлагать свои идеи. Молиться и больше упования возлагать на Господа, и тогда средства и помощники обязательно появятся - ведь пошлет их вам Сам Господь. 15

16 Pyhän Vuoren kokeneena Viimekertaisessa Ortodoksiviestissä yrittäjä ja näyttelijä Johannes Lahtela kertoi kokemuksistaan pyhiinvaellusmatkalla Athos-vuorella. Matkakertomus päättyi vierailuun isä Patapiaksen luona. Isän viisaudet saivat pyhiinvaeltajan pohtimaan vaikenemisen tärkeyttä. Matkasta on jäljellä enää pari luostarivierailua, minkä jälkeen on aika palata takaisin arkiseen elämään kotimaassa. Sielunsa kaltaisena. Karakalloksen luostari 06/06/2012 Pyhän Nikolaoksen ikoni on lohduttavaa lämpöä. Kasvisruokaa, paljon vettä, eri paikkoja, liikkumista, liikettä, tuntikausia kestäviä palveluksia. Vierailu Kuva Teo Merras Filotheoksessa: Johannes Krysostomoksen oikea käsi! Kirkkosalin kauneus sai minut kyyneliin. Vapisin onnesta ja liikutuksesta. Ikonien huumaava kauneus. Pyhyys ja pysähtynyt aika. Luonto on sellaista, ettei välistä näy jälkeäkään ihmislajin elämisestä. Koskematonta kauneutta. Tätä löydän sisältäni ja näen toisissa ihmisissä: koskematonta kauneutta! Jokaisessa ihmisessä on ripaus Jumalaa. Kuin näkisin selvemmin elämäni kauneuden ja toisten ihmisten valon. Tämän takia minulle on hyväksi käydä säännöllisesti Kirkossa: se paras minä, kauneuden näkijä, alkaa päästä kuin varkain arkielämäänikin. Ksenofonin luostari 07/-08/06/2012 Yöpalveluksessa olin niin väsynyt, että nuokuin, torkahtelin. Se kauneus: ensin tähtitaivas, pimeää. Vain pari lampukkaa sytytettyinä. Sitten lisää lampukoita, tuohuksia, aamu ja valo. Rukoilua, kreikkaa, rukoilua, liikutusta; kaikki tämä satoja vuosia vanhojen ikonien äärellä. Sama ilmiö on alkanut toistua palveluksissa: mieleeni tulvii menneitä vääriä tekojani, syntejäni. Eri tilanteita. Ihmisiä. Armahda minua, ties kuinka monennen kerran. Mahanpohjasta alkaa kasvaa kutkuttava helpotus. Armahda minua. Mielenmuutoksen tiellä? Huomattavaa on, että en ole lainkaan kiinnostunut toisten synneistä, vaan nimenomaan omistani. Kuin sisikuntani olisi ryöpytetty ylösalaisin. Helpotuksen tuntu, puhdistunut sisin. Taas meren aallot, tänään kiihkeämmät. Istun puisella parvekkeella rukous sielussani. Tätä rauhaa tahdon viedä maailmaan, arkeeni. Rooleissani ihmisenä, isänä, puolisona, ystävänä, veljenä, poikana, yrittäjänä, taiteilijana, opettajana, veronmaksajana. Tätä tietä tahdon jatkaa, pitää hengissä löydöksiäni. Ymmärrän mitä rukoilu käytännössä on, sydämeni ymmärtää! Kalle: Mies kertoi Eino Salmelai

17 selle olevansa kiinnostunut näyttelemisestä. Hän halusi tietää, miten saisi äänensä kuulumaan, niin kuin se tulisi pussin pohjalta. Salmelainen oli vastannut: `Pistä pää pussiin ja puhu sieltä!. Elämä kiitää nopeasti. Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut viettää ortodoksikummini kanssa nämä päivät. Kallessa on kosketus pyhää. Avoimuutta, vilpittömyyttä ja vahvaa läsnäoloa. Siivu suomalaista teatteritaidetta. Yövymme huoneessa, mistä on monta ikkunaa merelle. Nämä ovat viimeiset hetket Athoksella. Työ- ja kotiasiat alkavat tunkeutua rauhaani. Itse asiassa työni ja kotini ovat osa kokonaisrauhaani. Osallistuimme ehtoolliseen. Edellisiltana isä Mikaelin johdolla rukoilimme ehtoollista edeltävät rukoukset yhdessä, suomeksi. Ilta-auringossa, kukkulan laella, helteisen tuulenvireen helliminä. Ryhmä raavaita suomalaisia miehiä rukoilemassa, yhdessä hiljentymässä. Ilman väkijuomia. Katselen Athoksen siluettia toistaiseksi viimeistä kertaa. Tänne takaisin, se on varmaa, jos mikään on varmaa. Thessaloniki 08/-09/06/2012 Minusta on kuoriutumassa sieluni kaltainen mies, elävässä yhteydessä Kirkkoon. Yksi osa vuosisatoja jatkunutta ketjua. Armahda meitä. Maailmassa jälleen. Käristettyä lihaa, melua, naisia, paljaita pintoja, mainoksia, kioskeja, hökkeleitä, betonia. Kolme poliisia jahtaa pamput kädessä katulapsia, kiihtynyt ääni huutaa totuuttaan megafoniin. Iskulauseita, joista en saa selvää. Sammunut mies kirkossa. Makaan hotellihuoneemme sängyllä. Katson avaamatonta TV-ruutua, taulutelevision syvää nielua. Mitä meillä länsimaisilla, maallistuneen yhteiskunnan jäsenillä on? Kun palaan Suomeen, palaan taas maahan, missä katsotaan pitkään, jos käy kirkossa. Järki ja Ego ovat ylimmät epäjumalat, yksilöllisyys on kaiken toiminnan läpitunkemaa aina päiväkodista lähtien. Kulutusta, alastonta ahneutta ja rahanhimoa. Ikoneina loputtomat rivistöt tumman puhuvia taulutelevisioita, joista saa sellaisen maailman ja tarjonnan, kuin itse haluaa. Aika ei käy koskaan pitkäksi, pysähtyä ei tarvitse. Itse rakennettu kiire on kova, että sunnuntainakin ehtii yhteiseen epäjumalanpalvelukseen ostoskeskukseen markkinavoimia palvelemaan. Media on tulvillaan pelon lietsontaa ja ahdistusta talouden turbulenssista. Länsimaisen ihmisen ylevän rationaalisuuden ja omahyväisen itsekeskeisyyden tulos: sanomalehti uutisineen. Eurokriisi. Raha. Pelon ilmapiirin luominen: menetät omaisuuttasi, osakkeitasi. Asuntolainasi korot voivat ponkaista pilviin. Menetät työsi. Menetät elintasosi. Ostokykysi heikkenee. Yritykset menevät konkurssiin. Pääviesti: kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. On kriisi, ja kaikessa on kysymys rahasta. Kuulen mielessäni Sielun Veljien huudon: Apua! Apua! Elintaso laskee!. Länsimaisten ihmisten arvomaailma on rakentunut omistamisen ympärille. Tällaisessa arvomaailmassa olen kasvanut ja elänyt. Mitä minulla on, mitä voin vielä saada ja mitä voin hetkessä menettää? Muisto: Lontoon matka Talouskriisin alkumainingit: miljonääri pankkiiri heittäytyy vapaaehtoisesti pikajunan alle tajuttuaan omaisuutensa haihtuneen ja uutisten brutaalius, yksilönvapauden riemuvoitto: lapsiin sekaantumisia, paloittelusurmia, suomalaista joukkomurhaa Hyvinkään yössä, avointa rasismia, vihamielisyyttä, omahyväiset älykkäät egot suoltavat tekstiä omasta erinomaisuudestaan. Median järjellinen maailmankuva älyllisen, näppärän ja sanoja kääntelevän journalismin suojista. Avoin uskonnonvastaisuus Suomessa. Uskovaisten syrjintä. Maailmamme hukkuu omaan erinomaisuuteensa. Mikäli suomalaisuus tulisi määritellä muutamalla sanalla päivän uutislehtien kautta: omahyväisyys, itsetuhoinen kielteisyys ja vihamielisyys. Ihmisiltä halutaan kuolettaa kyky uskoa. Minun puoleni on enemmän oikeassa kuin Sinun. Me tiedämme paremmin kuin Te. Minä Minusta Minuun; tähän kiteytyy koko länsimainen itsekeskeinen ajattelutapa. Me olemme peloissamme ja puolustaudumme. Minä olen sisältä käsin tyhjä. Sieluni kaipaa takaisin Athokselle. Athos herätti uinuvan sieluni. Olen täyttymäisilläni. Thessalonikilaisen hotellin sängyllä mieleeni säntäävät lukemattomat Athoksen ikonit tapetuista pyhistä: palavina torneissa, raajat katkaistuina kaduilla ja toreilla, silmät puhkottuna, kidutettuina, häväistyinä, murhattuina Olen ortodoksisuuden ytimessä: kaiken kauheuden keskellä, vuosisatojen halki, kuuluu nöyryytettyjen pyhien kiitos ja ylistys Jumalalle. Ortodoksisuus on ylistävää, ei koskaan käännyttävää, pakottavaa. Yksilön pyrkimys Kirkon yhteyteen; elävään yhteyteen Jumalan kanssa. Sisäisen mielenmuutoksen tie, kilvoittelu. Minun ortodoksina on otettava peili käteeni ja tutkittava, mitä sieltä näen. Ainoa asia, mitä tässä maailmassa voin muuttaa, ovat omat toimintatapani, asenteeni, tekoni. Mikä on minun osuuteni maailman pahoinvointiin? Mitä voin tehdä maailmamme hyväksi? Mikä on minun tehtäväni? Pyhien kirjoituksista, jostain päin Filokaliaa ajatus saa minut kiinni: on kuunneltava sisintään, mitä omatunto sanoo ja toimittava. Samuli laulaa matkasta, hioutumisesta oman sielunsa kaltaiseksi. Minusta on kuoriutumassa sieluni kaltainen mies, elävässä yhteydessä Kirkkoon. Yksi osa vuosisatoja jatkunutta ketjua. Armahda meitä. JOHANNES LAHTELA, pyhiinvaeltaja 17