Ammatillisen koulutuksen ennakointijärjestelmän (AKE) toteuttaminen

Transkriptio

1 AKE lääninhallitusten koulutustarpeen ennakointihanke AKE:n projektiryhmä ESISELVITYS Ammatillisen koulutuksen ennakointijärjestelmän (AKE) toteuttaminen 1. Ennakointijärjestelmän lähtökohtia, s Ennakointijärjestelmän käyttäjien tarpeiden määrittely, s Ennakointijärjestelmän kuvaus, s AKE:n tietojärjestelmä, s Osaamistarpeiden ennakointi, s AKE:n ylläpito ja kehittäminen, s Yhteenveto AKE:n piirissä toteutettavasta kehittämisestä, s. 42 LIITE 1 Alueellisissa neuvottelukunnissa käsitellyt aiheet LIITE 2 OPTI- ja HANKI -tietokantojen sisällöt LIITE 3 Osaamiskeskukset

2 1 Saatteeksi Käsillä oleva raportti sisältää Etelä-Suomen lääninhallituksen ESR-ennakointihankkeena toteuttaman Alueellisen ammatillisen koulutuksen ennakointijärjestelmä -projektin eli AKEhankkeen määrittelyn. AKE:n sisällön ja arkkitehtuurin määrittelystä on vastannut ennakoinnin asiantuntija Keijo Mäkelä. Projektipäällikkö Tarja Paanasen tehtävänä on ollut ennen muuta ennakoinnin tietotarpeiden kartoittaminen (luku 2.2 ) haastatteluin sekä alueellisen ennakointiverkoston kuvaaminen (luku 2.3). Hankkeen projektiryhmällä on ollut luonnollisesti suuri merkitys työn ohjauksessa ja kannanottojen määrittelyssä. AKE:n määrittelyprosessi on edennyt vaiheittain: 1) Perusanalyysi sisälsi kehikon AKE:n käyttäjien ja heidän ennakoinnin tietotarpeiden tunnistamiseksi 2) Seuraavaksi laadittiin kuvaus AKE:n potentiaalisista kehittämisalueista 3) Suunnitelman tueksi tehtiin tietotarvekartoitus ja verkostoitumissuunnitelma 4) Tietojärjestelmän valintaa selvitti erillinen ryhmä, joka suhteellisen nopeasti päätyi esitetyn järjestelmän valintaan. Nämä loogisen analyysin perusteella tehdyt päätelmät suhteutetaan muiden toimijoiden, erityisesti opetushallinnon tavoitteisiin, mitä kautta päädytään konkreettisiin toimenpideehdotuksiin AKE:n toteuttamiseksi. Määrittelyvaiheen ehdotukset on kuvattu luvussa 7. AKE:n määrittelyraportin on laatinut projektiryhmä, jonka työtä on suunnannut ohjausryhmä. Ohjausryhmään ovat kuuluneet puheenjohtajana sivistystoimentarkastaja Tapio Toivonen, sihteerinä projektipäällikkö Tarja Paananen sekä jäseninä ammattikasvatustarkastaja Maire Avento (Itä-Suomen lääninhallitus), sivistysneuvos Camilla Eklöf (Etelä-Suomen lääninhallitus), erityisasiantuntija Johan Hahkala (Suomen Kuntaliitto), toimitusjohtaja Risto Heikkilä (Suomen Yrittäjät ry), neuvotteleva virkamies Rauno Jarnila (Opetusministeriö), osastopäällikkö Matti Kallio (Kaakkois-Suomen TE-keskus), koulutus- ja työvoimapoliittinen asiamies Leila Kurki (STTK ry), projektipäällikkö Jouni Marttinen (työministeriö), projektipäällikkö Eine Mikkonen (SAK ry), kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä (Tilastokeskus), maakuntajohtaja Timo Puttonen (Etelä-Karjalan liitto), johtava rehtori Pentti Rauhala (Espoo-Vantaan va ammattikorkeakoulu), koulutuspäällikkö Juha Reivilä (Kotkan kaupunki), projektipäällikkö Marja Toivonen (Uudenmaan TE-keskus) ja tutkija Satu Ågren (Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto). Sivistystoimentarkastaja Tapio Toivosen (Etelä-Suomen lääninhallitus) puheenjohtajuudella toimineeseen projektiryhmään ovat kuuluneet sivistystoimentarkastaja Carola Bryggman (Länsi-Suomen lääninhallitus), sivistystoimentarkastaja Esa Gerlander (Etelä-Suomen lääninhallitus), sivistystoimentarkastaja Raija Keränen saakka, minkä jälkeen erikoissuunnittelija Pirjo Virtanen (Etelä-Suomen lääninhallitus), ammattikasvatustarkastaja Matti Leskinen (Itä-Suomen lääninhallitus), ammattikasvatustarkastaja Eero Mikkola (Oulun lääninhallitus), johtava rehtori Pentti Rauhala (Espoo-Vantaan va ammattikorkeakoulu), sivistystoimentarkastaja Pekka Saari (Länsi-Suomen lääninhallitus), sivistystoimentarkastaja

3 2 Kari Stendahl (Etelä-Suomen lääninhallitus), erikoissuunnittelija Marjatta Tarkiainen (Lapin lääninhallitus) ja projektipäällikkö Marja Toivonen (Uudenmaan TE-keskus) sekä sihteerinä toiminut projektipäällikkö Tarja Paananen (Etelä-Suomen lääninhallitus). Ryhmän asiantuntijana on toiminut ennakoinnin asiantuntija Keijo Mäkelä. Lisäksi määrittelyä ovat avustaneet useat muut opetus- ja aluehallinnon asiantuntijat. Tietojärjestelmän sisältöä, rakennetta sekä tietojärjestelmää koskevien tarjousten ja sopimusten valmistelua varten nimettiin tietojärjestelmäryhmä, johon kuuluivat puheenjohtajana projektipäällikkö Tarja Paananen, sivistystoimentarkastaja Esa Gerlander (Etelä-Suomen lääninhallitus), tietohallintopäällikkö Reijo Lindstedt (Etelä-Suomen lääninhallitus), hallintopäällikkö Merja Honkakoski (Kaakkois-Suomen TE-keskus), ennakoinnin asiantuntija Keijo Mäkelä sekä sivistystoimentarkastaja Jukka T. Raivio (Länsi- Suomen lääninhallitus). Helsingissä 2 helmikuuta 2000 Keijo Mäkelä

4 3 1. Ennakointijärjestelmän lähtökohtia 1.1. Lääninhallitusten ennakointi -projektihakemus AKE-hankkeen ESR-projektikuvauksessa tavoitteiksi määriteltiin alueellisen koulutustarpeiden ennakointijärjestelmän kehittäminen, mikä sisältää ammatillisen koulutuksen koulutustarpeiden seuranta- ja ohjausjärjestelmän sekä toimintamallin (alueen strategia, tietojärjestelmä, analysointi, alueen yhteistyö) rakentamisen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Toimijoita ovat lääninhallitukset, opetusministeriö, työministeriö, TEkeskukset, maakuntien liitot sekä elinkeinoelämän järjestöt. Ennakointijärjestelmä tukee maakuntien ja alueiden kehittämisstrategioita. Ennakointijärjestelmä saatetaan käyttöön alueellisena toimintamallina koko maassa. Ennakointijärjestelmän toimivuutta kokeillaan läänin ja maakunnan tasoilla. Koulutuksen kehittämissuunnitelman näkemyksiä verrataan alueellisiin kehittämistavoitteisiin. Tavoitteena on lisätä muutoinkin alueellista yhteistyötä alueviranomaisten, elinkeinoelämän, oppilaitosten ylläpitäjien ja keskushallinnon välillä. Projektianomuksen liitemuistiossa määritellään edunsaajaksi 1) alueellinen opetustoimen hallinto - päätökset, mm. ammatillisen lisäkoulutuksen suuntaaminen - ammatillisen koulutuksen suuntaamista koskevat esitykset opetusministeriölle, opetushallitukselle ja muille yhteistyökumppaneille - esitykset ammatillisen peruskoulutuksen suuntaamisesta koulutuksen järjestäjille - koulutuksen arviointi ja ohjaus - informaatio ammatillisesta koulutuksesta ja koulutustarpeista sekä koulutuksesta valmistuvista koulutuksen järjestäjille ja muille yhteistyökumppaneille 2) opetusalan keskushallinto

5 4 - selvitykset - päätösten valmistelu ja teko 3) ammatillisten oppilaitosten ylläpitäjät - koulutuksen suuntaaminen Hankkeen toteutus sisältää avoimen tietojärjestelmän, joka sisältää tietoja koulutettujen tarpeista, koulutuksien kysynnästä sekä koulutustarjonnasta. Toimintamallin rakentaminen sisältää alueiden kehittämisstrategioihin perustuvan koulutustarveanalyysin sekä koulutuksen kehittämis- ja muutostarpeiden määrittelyn. Järjestelmää kokeillaan alue- ja paikallistasoilla Alueellisen ennakoinnin näkymiä Lääninhallitusten ohella keskeisiä alueellisia toimijoita ennakoinnissa ovat työvoima- ja elinkeinokeskukset, jotka määrätietoisesti kehittävät ennakointikäytäntöjään ja järjestelmiään. Alueelliseen ennakointiverkostoon kuuluvat lisäksi maakuntien liitot, kauppakamarit sekä työmarkkinajärjestöt. Ennakointijärjestelmään nivoutuu myös keskushallinto ja muut valtakunnalliset organisaatiot kuten työnantajien ja palkansaajien keskusjärjestöt. Yhtäältä paikalliset toimijat kuten kunnat, koulutuksen ylläpitäjät ja koulutuksen järjestäjät sidosryhmineen ovat merkittäviä toimijoita myös ennakoinnissa. Ennakointijärjestelmän kehittäminen on vireillä tavalla tai toisella lähes joka taholla. Kehittämistyö on kuitenkin vasta kypsymisvaiheessa, joten eri toimijoiden roolit, vastuu ja ennen muuta konkreettinen lisäarvo alueelliseen ennakointiin ei ole selvillä kuin suuntaaantavasti. Ymmärrettävästi muutos onkin jatkuvaa verkostojen ja niiden toimijoiden painoarvon ja osaamisen muuntuessa Valtakunnallinen ennakointijärjestelmä avoin

6 5 AKE:n luominen on osa opetushallinnon ennakointijärjestelmää. Opetushallinnolla ei kuitenkaan ole yksiselitteistä ennakoinnin kehittämisstrategiaa, vaan järjestelmä kehittyy osaprosessien kautta. Etenkin Opetushallituksen ennakointijärjestelmällä tulee olemaan keskeinen rooli myös AKE:n kehittämisessä. AKE:ssa on valittu kehittämisstrategiaksi eräänlainen käenpoikamalli. Sen mukaan kun keskushallinto ja muut valtakunnalliset, alueelliset tai paikalliset toimijat kykenevät vastaamaan ennakoinnin omista osa-alueista, nämä ennakoinnit kytketään AKE:n tietojärjestelmään. Tällöin korostuu AKE:n kehittäminen omien asiakkaidensa (etenkin sisäisten) tarpeet huomioon ottavaksi Lääninhallitusten rooli Koulutustarpeiden ennakoinnin näkökulmasta lääninhallituksen roolissa korostuvat AKEprojektin käsityksen mukaan: - kansalaisten koulutuksellisten oikeuksien toteutumisen ennakoiva arviointi - työelämän ammatillisten osaamis- ja koulutustarpeiden, koulutuksen tarjonnan ja koulutuksen kysynnän kohtaannon arviointi - etenkin tietoyhteiskunnan ja teknologisen kehityksen edellyttämien osaamiskeskittymien edistäminen - koulutuksen ylläpitoon ja kehittämiseen tarkoitettujen voimavarojen, mukaan luettuna EU:n rahoituksen kohdentaminen; ennakointi on eräs kaikkiin ESR-hankkeisiin kytkeytyvä läpileikkaava periaate - alueellisen koulutustarpeen ennakoinnin koordinointi - koulutukseen hakeutuvien ja ohjaavan henkilöstön ohjaus- ja neuvontapalvelut. Lääninhallituksen rooli konkretisoituu opetusministeriön kanssa tehtävässä tulossopimuksessa. Lääninhallitusten vuosia koskeviin tulossopimuksiin ja niiden yhteydessä mainittuun valtion talousarvioon sisältyy useita koulutustarpeen ennakointiin liittyviä tavoitteita ja tehtäviä.

7 6 Vuoden 2000 talousarvion sivistystoimen tavoitteissa todetaan muun muassa: - Oppilaitosverkoston ylläpitojärjestelmän kehittymistä, koulutuksen alueellista saavutettavuutta, tuloksellisuutta ja oikeusturvan toteutumista seurataan ja arvioidaan - Ammatillisen koulutuksen alueellista ennakointia kehitetään - Ammatillisen lisäkoulutuksen hankinnalla edistetään ammattitutkintojärjestelmän laajentamista, elinikäistä oppimista sekä koulutuksen ja työelämän yhteistyötä. EU:n rakennerahasto-ohjelmiin liittyvissä tavoitteissa todetaan, että lääninhallitus toimii valtion aluehallintoviranomaisena EU:n rakennerahastoja koskevien tavoiteohjelmien toimeenpanoon liittyvissä tehtävissä opetusministeriön päätöksen sekä lääninhallituksen kanssa tarkemmin sovittavien menettelyjen ja työnjaon mukaisesti. Lääninhallituksen on otettava huomioon koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma, muut koulutus- ja kulttuuripoliittiset painotukset sekä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja alueellisten taidetoimikuntien kanssa tehdyt tulossopimukset. Koulutuksen toimialan lakisääteisillä tehtävillä eli oikeusturva-asioilla, yhteishaulla, rakentamisella ja etenkin ammatillisella lisäkoulutuksella on yhteydet ennakointiin. Ammatillisen lisäkoulutuksen osalta todetaan, että sen avulla turvataan alueen aikuisväestön mahdollisuuksia oman ammattitaidon syventämiseen ja laajentamiseen henkilökohtaisia ja työelämän tarpeita varten sekä edistetään työelämän monipuolista kehittymistä. Ennakoinnille on annettu erityinen rooli koulutuksen toimialan muissa kuin lakisääteisissä tehtävissä seuraavasti: - Tavoitteena on, että lääninhallitus kehittää ammatillisen koulutuksen alueellista ennakointia yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa huomioon ottaen työelämän tarpeet sekä ikääntyvän väestön ja nuorten ikäluokkien koulutuskysyntä. - Tavoitteena on, että lääninhallitus seuraa alueellaan ammatillisen koulutuksen tarjonnan ja koulutustarpeen kehittymistä ja kysynnän kohtaamista sekä oppilaitosverkon ja ylläpitojärjestelmän kehittymistä.

8 7 - Tavoitteena on myös peruspalvelujen arviointi, joskaan näissä tavoitteissa arvioinnin painopiste ei ole ennakoiva.

9 8 2. Ennakointijärjestelmän käyttäjien tarpeiden määrittely 2.1. Ennakoinnin tietotarpeiden määrittely Ennakoinnin tietotarpeiden määrittely on osoittautunut käytännössä vaikeaksi. Päätöksentekoja niiden valmisteluprosessit ovat siten usein jäsentymättömiä, että sitä kautta tietotarpeita ei voida halutulla tavalla systemaattisesti ja loogisesti määritellä. Vakiintuneista päätöksentekoja valmistelukulttuureista voidaan tunnistaa täsmällisestikin tietotarpeet, ainakin ne tiedot joita on vakiintuneesti hankittu. Epävarmuus tai kyvyttömyys priorisoida tietotarpeita johtaa helposti kaiken tarjolla olevan toteamiseen tarpeelliseksi. Tällöin tiedon tuottajat kuten Tilastokeskus joutuvat tai pääsevät ikään kuin määräävään asemaan. AKE-hankkeessa tietotarpeiden määrittelyn vaikeus on tulkittu nimenomaan päätöksenteko- ja valmisteluprosessien kehittämistarpeeksi. Kysymys on käytännössä kaikista strategisista prosesseista: strategisesta suunnittelusta, tulosohjauksesta ja arvioinnista. Kaikki nämä kehittämishaasteet voidaan koordinoida laatujärjestelmän kehitystyössä Päätöksenteko-, valmistelu- ja ohjausprosessien tietotarpeet Ennakointijärjestelmä AKE:n käyttäjiä ovat: 1) lääninhallitus 2) keskushallinto (OPM, OPH) 3) muut alueelliset toimijat (TE-keskukset, maakuntien liitot) 4) koulutuksen järjestäjät Ennakointijärjestelmä tukee tai on osa seuraavia toimintoja: 1) koulutuksen kehittämissuunnittelua so. koulutusstrategian määrittelyn kaikilla tasoilla (OPM, OPH, lääni, maakunnan liitto, TE-keskus, koulutuksen järjestäjät, oppilaitokset)

10 9 2) tulosohjausta (lääninhallitus) 3) koulutushankintoja (lääninhallituksen lisäkoulutus) 4) koulutuksen arviointia (samoin kaikilla tasoilla) 5) koulutuksen laatujärjestelmiä 6) oppilaanohjaus ja opintosuunnitelmien tekemistä (oppilaanohjaajat, oppilaat). Ennakointijärjestelmän kehittämisen kannalta on keskeistä, että näitä päätöksenteko- ja ohjausjärjestelmiä kehitetään ennakointiin perustuvaksi. Keskiöksi näyttäisi muodostuvan toimijoiden laatujärjestelmät, minkä kehitystyön kautta ennakoinnin tarve ja käytännön toteutus voidaan kunkin toimijatahon kohdalla konkreettisesti määritellä. Syvällisempi analyysi edellyttää kunkin toimijan laatujärjestelmän analyysiä, olettaen että laatujärjestelmät on ylipäätään dokumentoitu Tietotarvekartoitus AKE-projektin yhteydessä haastateltiin sekä lääninhallituksen että sidosryhmien edustajia. Tällä haluttiin varmistaa se, että yhteistyökumppaneiden toiveet, tarpeet ja vaatimukset ennakointitietojärjestelmään tarvittavista tiedoista otetaan huomioon. Kaikkiaan 11 henkilöä haastateltiin ajalla Haastatelluista kolme oli lääninhallituksen henkilöstöä, lisäksi haastateltiin työvoimahallinnon, maakuntaliittojen, koulutuksen järjestäjien ja opetusministeriön edustajia. Ennakointitietoisuus Haastateltavat kokivat vaikeaksi määritellä, mitä koulutustarpeiden ennakoinnilla yksiselitteisesti tarkoitetaan, sillä käsitteen sisältö on hieman epämääräinen. Ennakointi liittyy niin monipuolisesti organisaation toimintaan, että sen tarkka määritteleminen on vaikeaa. Useissa määritelmissä esiintyivät seuranta ja arviointi-sanat. Ennakointia pidettiin niin ikään trendien, muutos- ja kehityssuuntien hahmottamisena, tietona määrällisistä ja laadullisista koulutustarpeista ja toimintaympäristön muutoksista. Koulutuksen seuranta, arviointi ja

11 10 ennakointi ovat limittäisiä käsitteitä, eikä niitä ilmeisesti ole tarvekaan toisistaan erotella. Pari jäsentyneempääkin vastausta esitettiin: 1. Ennakointi on lähivuosien todennäköisten kehityskulkujen ja trendien hahmottamista päätöksenteon ja informaatio-ohjaksen tueksi työvoima-, koulutus- että osaamistarpeiden osalta 2. Ennakointi on päätöksentekoon liittyvien tulevien koulutustarpeiden arviointia, perusteltua tietoa ja arvausta tulevaisuuden päätöksenteon tueksi. Eräät haastatelluista erottivat toisistaan määrällisen ja laadullisen ennakoinnin määrittelemällä määrällisen ennakoinnin ennustamiseksi, kun taas laadullinen ennakointi on uutta ymmärtävää ja yhteiskunnallisten prosessien ymmärtämistä. Ennakointia on toteutettu itsestään selvänä asiana, ei välttämättä niin, että toimintaa on nimitetty ennakoinniksi. Ennakointityö on tällä hetkellä eri organisaatiossa pitkälti projektityyppistä. Kun haastatelluilta kysyttiin tilannetta tulevaisuudessa 2-3 vuoden kuluttua, moni luotti siihen, että ennakoinnin asema tulee tärkeämmäksi eikä se ole enää projektityyppistä, vaan siihen resurssoidaan nykyistä enemmän. Resurssipula ennakoinnissa tuli esille kaikilla haastateltavilla. Työvoimahallinnossa ennakointi on otettu äärimmäisen positiivisesti vastaan, mutta niin kuin kaikkien organisaatioiden edustajat, myös työvoimahallinnossa haastatellut näkivät selkeän eron ennakointiin suhtautumisessa ja sen käytössä. Ideaalitilanteena esimerkiksi työvoimahallinnossa voisi olla jopa erillinen tutkimusja ennakointiyksikkö. Myös lääninhallitusten asettamien neuvottelukuntien työn toivottiin lähtevän 2-3 vuoden kuluttua profiloitumaan. Tavoitteena on löytää alueella yhteinen tahtotila ja panostukset, joissa voidaan hyödyntää alueen asiantuntijuutta. Yleensä ennakointi on otettu erittäin positiivisesti vastaan, ja ennakointiin tahdotaan panostaa, mutta käytännössä ennakoinnilla on ollut melko satunnainen rooli jokapäiväisessä työssä. Pyrkimys pysyvään ennakointiin on kova, mutta käytännössä tätä ei ole pystytty toteuttamaan. Työvoimahallinnossa ennakointiin on lähdetty kaikki mukaan -tyylillä, ja eri osastojen kanssa ennakointia on tuotu esille hieman eri tavalla riippuen työtehtävistä. Lääninhallituksissa ennakointi on keskittynyt aikaisemmin lähinnä erilaisten

12 11 koulutustarveselvitysten tekemiseen ja koulutuksen järjestäjät ovat perustaneet koulutusalakohtaisia työryhmiä koulutusohjelmien laadintaa ja kehittämistä varten. Henkilöstöä on hyvin harvassa paikassa sitoutettu ennakointiin, systemaattisuus puuttuu. Henkilöstölle on järjestetty yksittäisiä koulutuspäiviä tai teemakohtaisia esittelyjä, jotka varsinkin työvoimahallinnossa on koettu hyväksi käytännöksi. Lääninhallituksissa (pienen otannan perusteella) kouluttautuminen on ollut paljon itsestä kiinni, systemaattisesti henkilöstöä ei ole koulutettu. Lääninhallituksista saatujen vastausten perusteella voidaan todeta, että ennakointi on vielä melko satunnaista toimintaa. Kysymys ainakin lääninhallituksissa on pitkälti resursseista: koettiin että kaikkien muiden tehtävien ohella ei ehditä ennakoida eli ennakointi ei ole todellisuudessa osa päätöksenteko-, suunnittelu ja palveluprosesseja. Perinteisen monitasosuunnittelun tilalle ei ole syntynyt tulevaisuuden luotaamiseen perustuvaa toimintamallia. Lääninhallituksissa eniten koulutustarpeisiin liittyvää ennakointitietoa tarvitaan: 1. Ennakointityössä (esim. neuvottelukuntien työssä) 2. Lisäkoulutuksen hankinnassa 3. Arviointitoiminnnassa 4. Rakennerahastojen hankeiden kohdentamisessa 5. Lääninhallituksen osastojen, erityisesti sivistysosastojen johtamisesessa 6. Oppilaitoshenkilöstön täydennyskoulutuksessa 7. Yhteishaun, neuvonnan ja ohjauksen valmistelussa ja toteutuksessa TE-keskuksissa eniten koulutustarpeisiin liittyvää ennakointitietoa tarvitaan: 1. Työvoimakoulutuksen suunnittelussa 2. Tutkimus- ja selvitystoiminnassa 3. Tiedotuksessa 4. Strategisessa suunnittelussa ja tulosohjauksessa 5. Työvoimapalveluissa (ammatinvalinnanohjaus, tietopalvelu) 6. Yritysten kehittämishankkeiden valmistelussa 7. Kansainvälisessä toiminnassa 8. Maaseudun kehittämishankkeiden valmistelussa Tietotarpeiden määrittelyssä on syytä kiinnittää enemmän huomiota toimintaprosesseihin kuin toimijoihin. Keskeisiä prosesseja tulevat olemaan muun muassa koulutuksien järjestäjien

13 12 informaatio-ohjaus sekä koulutuksen suuntaaminen. Tämä pohdinta kytkeytyy selvästikin edellä esitettyyn lääninhallituksen rooliin nyt ja tulevaisuudessa. Muista organisaatiosta annettiin melko yleisiä vastauksia. Aika usein todettiin, että kaikki tarvitsevat ennakointitietoa, mutta tarkennusta tehtäessä ei osattu tai haluttu priorisoida. Yleensä puhuttiin kehittämistehtävissä olevista henkilöistä. OPM:ssä koulutus- ja tiedepolitiikan osastolla KOUTE-järjestelmä ja KESU-mitoitustehtävissä olevat ovat eniten ennakointitiedon tarpeessa. Ennakointitilanteet a) Päätöksentekoprosessit Yleisellä tasolla lääninhallituksen sivistysosaston tehtävänä on alueen kehittäminen toimimalla koulutusasioiden asiantuntijana sekä kysymysten herättäjänä. Käytännössä lääninhallituksissa ennakointitietoa päätöksentekoprosesseissa hyödynnetään lähinnä lisäkoulutuksen hankinnassa. Lisäkoulutuksen hankintaprosessi etenee ihannetapauksessa seuraavasti: lisäkoulutus > mille ammattialalle >koulutuksen sisältö >ammattialan työnantajat, palaute >neuvottelukunnissa esille> työllistymistilastot >paljonko koulutusta jo on? > päätös koulutuksesta. Tulevaisuudessa lääninhallituksille kuulunee lisäkoulutuksen seuranta ja arviointi. Työvoimahallinto voi hyödyntää ennakointitietoa suunnitellessaan työvoimapoliittista aikuiskoulutusta. Maakuntaliitot voivat hyödyntää ennakointitietoa maakuntastrategioiden ja kehittämissuunnitelmien valmistelussa. Ammattikorkeakoulut tarvitsevat ennakointitietoa tavoite- ja tulossopimuksien valmisteluun. Koulutuksen ylläpitäjillä painopistealueena on myös koulutusohjelmien kehittäminen. Koulutuksen päätöksentekojärjestelmä on hajautettu ja pirstaleinen, mikä vaikeuttaa koordinoitua ennakointia ja edellyttää analysoitua alueellista ennakointitietoa.

14 13 Keskushallintotasolla koulutustehtäväpäätösten muutostarvetta selvitetään jatkuvasti. Päätöksiä varten selvitetään muun muassa väestön ja ikäluokkien kehitys sekä koulutusrakenteiden muutokset ja alueellisen työvoiman tarve. b) Palveluprosessit Lääninhallituksen tehtäväksi nähtiin alueen koulutuksen profiloiminen, jolloin lääninhallitusten tehtävänä olisi erityisesti tunnistaa alueen koulutustarpeet sekä toimia ennakoinnin koordinaattorina ja verkottumisen edistäjänä alueella. Lääninhallituksissa erääksi palveluprosessiksi nimettiin oppilaitoshenkilöstön koulutus. Opettajien täydennyskoulutusta suunniteltaessa on oltava perillä siitä, minkälaista täydennyskoulutusta tarvitaan eniten. Yleisen informaatio-ohjauksen osuus on lääninhallitusten työssä vähentynyt lähinnä yksittäisten oppilaitosten ja kuntien suhteen. Koulutuksen järjestäjillä ohjaus ja neuvonta ovat merkittävä palvelu. c) Suunnitteluprosessit Lääninhallituksen keskeisimmät suunnitteluprosessit koulutustarpeiden ennakoinnin kannalta ovat: 1) Hanke- ja perustamissuunnittelu, investoinnit kuten oppilaitosrakentaminen ja laitteet 2) Lisäkoulutuksen hankinnan painopisteiden asettaminen. Lääninhallitukset asettavat lisäkoulutuksen hankintojen painopisteet neuvotteluissa opetusministeriön kanssa vuosittain. Tässä tarvitaan vankkaa alueellista tuntemusta. 3) Rakennerahasto-ohjelmien hankevalmistelu Lääninhallituksen näkökulmasta uutena ja kasvavana ennakointitiedon hyödyntäjänä on rakennerahastoasioiden hoito, jossa tarvitaan käsitystä sekä määrällisestä koulutuksesta että osaamistarpeista. Rakennerahastoasioissa ennakoinnin kannalta tärkeimpiä kysymyksiä ovat innovaatioiden mukanaan tuoma henkilöstön kouluttaminen, kysymys siitä kannattaako tietyn alan koulutukseen panostaa, koulutustason nostaminen sekä tietoyhteiskuntakoulutus. Myös

15 14 muut alueelliset toimijat tarvitsevat samantyyppistä tietoa valmistellessaan rakennerahastoesityksiä. Koulutusohjelmien kehittäminen on koulutuksen järjestäjillä se osio, johon ennakointitietoa tarvitaan jatkuvasti ja jossa ennakoinnin arvo pitkälti lepää. Toinen ennakointitietoa tarvitseva osa-alue on koulutuksen määrällinen suuntaaminen koulutustehtäväpäätösten raamien sisällä. Näihin liittyy läheisesti koulutusasenteiden kehitys, josta pitäisi saada tietoa koulutussuunnittelun pohjaksi. Minkälaista ennakointitietoa tarvitaan Haastatellut toivoivat laadullista tietoa, yhteenvetotietoja ja aineistoa, jossa oleelliset asiat ilmaistaan tiivistetysti. Toisille oleellisia ovat strategiset linjaukset kun taas toiset halusivat hyvin yksityiskohtaista tietoa. Sekä määrällisen että laadullisen ennakointitiedon tarve on ilmeinen. Laadullisen ennakointitiedon todettiin olevan vaikeasti saatavissa. Erityisesti toivottiin helposti lukijalle avautuvia yhteenvetoja ja ylipäätään ananalysoitua tietoa. Myös verkostoituminen eli yhteydet yhteistyökumppaneihin ovat tärkeitä. Aluejaon mukaan tuotettua tietoa tarvitaan: 1. Valtakunnallisesti 2. Lääneittäin 3. Maakunnallisesti 4. Te-keskuksittain 5. Seutukunnittain, talousalueittain, työssäkäyntialueittain. Koulutusalatasoista tieto on usein liian karkeaa. Monet haastateltavat toivoivat opintoalakohtaista tietoa ja jopa tutkintotasoinen tieto nähtiin tarpeelliseksi. Ennakointitiedon aikajänne haluttiin puolesta vuodesta kymmeneen vuoteen. Määrällistä tilastotietoa tarvitaan seuraavista alueista: Väestö ja koulutuksen kysyntä 1. Väestötiedot 2. Koulutuksen kysyntä

16 15 Työelämä 3. Elinkeinorakenne, ammatti- ja ikärakenne, työvoiman koulutusrakenne 4. Työttömät aloittain 5. Avoimet työpaikat aloittain 6. Sijoittuminen työhön (alue, ammatti) 7. Talouden kehitys, ulkomaankauppa Koulutus 8. Koulutuksen tarjonta 9. Opiskelijamäärät, valmistuneet, koulutuksen kesto 10. Koulutuksen kesto 11. Nuorten ja aikuisten koulutuksen suhde, varsinkin yli 45-vuotiaat 12. Tutkinnot 13. Koulutuksen kustannukset 14. Koulutuksen keskeyttäminen 15. Opettajien täydennyskoulutus 16. Erityisopetus 17. Ulkomaalaiset (maahanmuuttajien koulutus) 18. Työnantajan ja muiden yksityisten kustantama koulutus Koulutuksen kysynnässä ja tarjonnassa on otettava huomioon oppilaitosmuotoinen koulutus, oppisopimuskoulutus, ammatti- ja erikoisammattitutkintoon johtava koulutus, työvoimapoliittinen aikuiskoulutus sekä myös yksityisten järjestämä koulutus. Haastatteluissa nousi esiin tarve tunnistaa maakunnittaiset alueprofiilit (toimintaympäristöanalyysi). Siihen toivottiin muun muassa seuraavia tietoja: elinkeinorakenne, työllisyys toimialoittain ja ammateittain, työllisten koulutusaste ja ala, työttömien koulutusaste ja ala, sekä seudun mahdollisuudet ja painopistealueet. Maakuntaprofiilin tiedot tulisi olla vertailtavissa olevaa tietoa esimerkiksi eri maakuntien välillä, ja tietoja toivottiin löydettäväksi klustereittain tai toimialoittain läheltä työelämää. Työelämätietous, osaamistarpeet ja muu laadullinen tieto Yleistä yhteiskuntakehitystä koskevaa tietoa toivottiin trendi- ja skenaariomuodossa. Heikkoja signaaleja toivottiin myös järjestelmän osaksi. Tarvitaan tietoa ammattien kehitystrendeistä

17 16 unohtamatta kansainvälistä näkökulmaa. Tietoa tarvitaa ammattien yleisistä, ammattikohtaisista että erityiskvalifikaatioista, yleisimmin klustereittain ja mahdollisimman työelämäläheisesti. Myös asiantuntijuus nostettiin esille: miten määritellään osaaminen ja asiantuntijuus jollakin alalla. Työelämästä tulevat toiveet on huomioitava ennakointijärjestelmässä eli AKEssa on löydyttävä linkit myös barometritietoihin. Työvoiman osaamistieto eli koulutus, työkokemus ja erityisosaaminen ovat tärkeitä pohjatietoja koulutuspäätöksiä tehtäessä. Ammattien toimenkuvat monipuolistuvat, vaikka ei se välttämättä näy ammattinimikkeessä, ja ammatin reuna-alueille syntyy uusia ammatteja. Uusille ammateille ei ole määritelty osaamistarpeita, ammatti- ja alakohtaisuutta tarvitaan. Tieto ammattien sisällä tapahtuvista muutoksista on erityisen tärkeä niille tahoille jotka järjestävät tai hankkivat koulutusta, jotta koulutusta voitaisiin suunnata oikein ja joustavasti. Pohjatietona koulutuksen järjestäjille tarvitaan myös tietoja tarkasteltavan alan nykytilanteesta: alan laajuus alueella, vaihtuvuus, ikärakenne, kuinka paljon on alkamassa koulutuksia, koulutuksen aloittaneet, työssä olevat, muuttuviin olosuhteisiin kouluttaminen, työttömät työnhakijat. Opinto-ohjauksessa voitaisiin hyödyntää tietoja alan teknologisesta kehityksestä, alakuvauksista ja palkkatiedoista. Rekrytointikapeikot oli selkeä puutos nykyisen ennakointitiedon saatavuudessa. Työvoimahallinnon toivomuksia työvoimakoulutusta suunniteltaessa edellä mainittujen lisäksi olivat - vastaavilta kursseilta aiemmin sijoittuneet - oppilaspalaute vastaavilta aiemmilta kursseilta - hintatiedot vastaavilta aiemmilta kursseilta Laadullisista dokumenteista toivottiin opetussuunnitelmien valtakunnallisia perusteita ja erilaisia ammatillisen koulutuksen kehittämissuunnitelmia. Myös koulutusasenteiden kehitys kiinnosti. Lähinnä yliopistojen koulutustutkimuksen piirissä kartoitetaan myös koulutuksen kysyntää ja siihen littyviä koulutusasenteita. Ennakointitiedon saatavuus

18 17 Koulutustarpeiden ennakointitiedon hankinnassa tukeudutaan paljolti opetusalan hallinnon käytössä oleviin tietokantoihin (OPTI, AMKOTA, KOTA, VALOS), samoin muihin saatavissa oleviin tilastoihin kuten työllisyyskatsaukset, omat sisäiset ja organisaation ulkopuolelta saatavat tutkimukset ja selvitykset sekä tilastokeskukselta satunnaisesti ostetut tiedot. Internet on noussut monelle merkittäväksi tiedonhankintakanavaksi. Vain yhdellä vastaajalla nousi esille osallistuminen koulutukseen ja lehtiartikkelit tiedonhankinnan välineinä. Yhteistyökumppaneilta saatavaa tietoa arvostetaan paljon. Ennakointitiedon saatavuudessa on melkoinen paino henkilökohtaisilla suhteilla, mutta yhteydenpitoonkin tarvitaan aikaa. Määrällisestä tiedosta ei ole pulaa, mutta laadullinen osaamistarvetieto on jäänyt keräilyn varaan. Aika harvalla oli perspektiiviä ennakointitietoon kokonaisuutena. Jokainen katsoo ennakointia omasta näkökulmastaan. Esimerkiksi opetushallinnossa toimivilla ei välttämättä ole kokonaiskuvaa työllisyystilanteesta. Ennakointitieto on vain satunnaisesti muokattua, pääsääntöisesti sen joutuu itse muokkaamaan ja analysoimaan. Tieto on hajallaan, pirstaleista ja muokattavaa. Perustieto kyllä löytyy, mutta niiden prosessointi vie kohtuuttomasti aikaa. Aikaviivettä tietojen saatavuudessa kritisoitiin, samoin luokitusten ja käsitteiden kirjavuutta. Haastatelluilta kysyttiin myös, minkälaista ennakointitietoa organisaatiot itse tuottavat. Ennakointitiedoksi nimettiin lähinnä erilaiset nykytilaa ja historiaa koskevat tilastot, joita eri organisaatiot ottavat ja täydentävät käytettävissä olevista tilastotietokannoista. Lisäksi esimerkiksi lääninhallitukset kokoavat toimeksiantoina esimerkiksi väestö-, ikäjakauma-, koulutuksen tarjonta ja kysyntätietoja informaatio-ohjauksen tueksi kunnille, oppilaitoksille, ylläpitäjille ohjaukseen ja koulutukseen. Myös keskushallintotasolle tuotetaan yhteenvetoja. Keskushallintotasolla tuotetaan myös arvioivia selvityksiä. Jonkin verran ennakointitieto on ollut systemaattisessa levityksessä. Lääninhallituksen alueellisille ammatillisen koulutuksen neuvottelukunnille on tuotettu myös ennakointitietoa.

19 18 Haastateltujen toivomukset AKE-projektille Erityistoivomukset AKE-projektille olivat suurimmalta osin teknisiä. Järjestelmän odotetaan toimivan moitteettomasti ja nopeasti. Järjestelmästä tulee löytyä oleelliset tiedot koulutustarpeiden ennakointiin. Ennakointijärjestelmä ei ole ennakoiva, jos sieltä löytyy vain historia- ja nykytietoa. Järjestelmästä tulisi pystyä ottamaan graafisia kuvioita ja tietoja pitäisi pystyä siirtämään muihin ohjelmiin (Word, Excel, Powerpoint). Erityisesti toivottiin karttapohjia, joista yhdellä silmäyksellä näkyisivät oleelliset asiat. Tiedon tulisi olla tiiviissä muodossa, ja tiedosta mahdollisimman suuren osan toivottiin olevan jo jalostettua. Tietoja tulee voida pystyä yhdistellä ja vertailla esimerkiksi koko maan tai EU:n keskiarvoihin. Järjestelmään toivottiin joustavuutta ja monikäyttöisyyttä. Eri toimijoita koskeva tieto tulee kyetä erittelemään. Linkkien kautta on voitava tavoittaa se tieto, jota jostain syystä ei voida sisällyttää ennakointijärjestelmään. Tietojärjestelmän rakentamisessa on syytä edetä pienin askelin eli mieluummin vähemmän oikeaa päätöksentekoa palvelevaa tietoa kuin suuri määrä dataa, jota on vaikea hyödyntää.

20 Verkostoitumissuunnitelma Lääninhallituksen sivistysosasto Lisäarvo ennakointiverkostolle: - Ammatillisen koulutuksen koulutustarpeiden ennakointityön koordinointi alueellisesti ja asiantuntijapalvelujen tuottaminen - Neuvottelukunnat ja alueelliset yhteistyöryhmät - Ennakoinnin tietojärjestelmien yhteensovittaminen - Klustereiden osaamistarpeet - Dokumenttien sähköisen jakelun lisääminen ja hallinta Ennakoinnin näkökulmasta lääninhallitusten tehtävänä on tuottaa, konkretisoida ja hyödyntää yhteistyössä muiden alueellisten toimijoiden kanssa ennakointitietoa ammatillisen koulutuksen suuntaamiseksi vastaamaan alueen väestön osaamistarpeita ja tukemaan yritysten ja muun elinkeinoelämän kehitysedellytyksiä. Lääninhallitusten tehtävänä on erityisesti tunnistaa alueen koulutustarpeita sekä toimia ennakoinnin koordinaattorina ja verkottumisen edistäjänä alueella. Toisaalta lääninhallitukset arvioivat valtakunnallisten koulutustavoitteiden ja perusturvan toteutumista alueellaan. Ennakoinnin asiantuntijoita on jokaisessa alueorganisaatiossa. Koulutustarpeiden ennakoinnin kannalta lääninhallitus on alueella luonteva koordinoiva ja tietoa välittävä viranomainen. Lääninhallitusten sivistysosaston tulee olla perillä siitä, minkälainen on alueen koulutuskenttä, minkälaista koulutusta tarvitaan ja kiinteässä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa antaa vinkkejä koulutuksen järjestäjille siitä, mitä koulutusta tarvitaan lisää tai miten sitä koulutusohjelman sisällä tulisi suunnata jotta elinkeinoelämä saisi tarvitsemiaan osaajia. Ennakointiasioista keskustellaan alueellisesti yllättävän vähän. Tarvitaan myös ennakointiasioissa toimivien ihmisten alueellisia tapaamisia 1-2 kertaa vuodessa. Lääninhallitus voisi olla aloitteentekijä, mutta tapaamiset on syytä toteuttaa yhteistyössä muiden alueellisten toimijoiden kanssa. Opetusministeriön asettaman koulutustarpeen ennakointihankkeen loppuraportti valmistui Hankkeen lähtökohtana oli ennakointiosaamisen parantaminen ja tavoitteena

21 20 pysyvän verkosto-organisaation muodostaminen huolehtimaan ennakointitiedon tuottamisesta. Loppuraportissa esitetyn mukaisesti kaikki lääninhallitukset ovat nimittäneet lääninsä ammatillisen koulutuksen neuvottelukunnan ja Etelä-Suomen lääninhallitus on nimittänyt tämän lisäksi Hämeen, Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan alueelliset ammatillisen koulutuksen yhteistyöryhmät. Edellä mainituissa neuvottelukunnassa ja alueellisissa ammatillisen koulutuksen yhteistyöryhmissä on maakuntaliittojen, TE-keskusten, kauppakamarien sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajia. Neuvottelukunnan ja alueellisten yhteistyöryhmien eräänä tehtävänä on ammatillisen koulutuksen tarpeiden ennakointi ja koulutustavoitteiden toteuttamista tukevan tiedon tuottaminen ja informaatio-ohjaus. Muissa kuin Etelä-Suomen läänissä on vain läänilliset ammatillisen koulutuksen neuvottelukunnat. Itä-Suomen ja Länsi-Suomen läänit ovat kuitenkin niin laajoja, että alueelliset yhteistyöryhmät voisivat toimia paremmin koulutustarpeiden ennakoinnissa. Neuvottelukuntien ja aluetyöryhmien työ on vasta alussa, ja tarvitaan niiden toiminnan profiloimista ja kehittämistä, jotta ne todella ottaisivat kantaa alueen koulutukseen ja sen suuntaamiseen. Neuvottelukunnissa käsittelyssä vuonna 1999 olleet asiat on luetteloitu liitteeseen 1. Lääninhallitusten välinen yhteistyö ennakoinnissa on ennen AKE-projektia on ollut vähäistä. Jotta lääninhallitukset voisivat nostaa profiiliaan myös ennakointiviranomaisena, on lääninhallitusten toimittava läheisessä yhteistyössä. Tarvitaan myös yhteistä keskustelua siitä, miten lääninhallitusten asemaa ennakointiviranomaisena voidaan vahvistaa. Länsi-Suomen lääninhallituksen sivistysosasto on saanut rahoituksen Osaava alueellinen ennakointiverkostoeli Enoverkko-hankkeelle, jonka tarkoituksena on nostaa Länsi- ja Etelä-Suomen läänien ammatillisen koulutuksen järjestäjien, ammattikorkeakoulujen sekä kaikkien lääninhallitusten henkilöstön ennakointiosaamisen tasoa sekä luoda alueellinen ennakointiverkosto Länsi- ja Etelä-Suomen läänien alueille. Lääninhallitukset sopivat keskenään koulutustarpeiden ennakoinnin kehitysprojekteista ja mahdollisista AKE:n jatkoprojekteista seuraavan rakennerahastokauden aikana.

22 21 Koulutustarpeiden ennakointi on niin laaja alue, että jokainen lääninhallitus tai palveluyksikkö voisi keskittyä yhteen osa-alueeseen: - ennakoinnin kytkemiseen päätöksentekojärjestelmiin - alueellisten klusterikohtaisten koulutustarpeiden tunnistaminen erityisesti seuraavilta aloilta: elintarvike, hotelli- ja majoitusala, logistiikka, informaatioteknologia, sisältötuotanto, rahoitus, kauppa, rakentaminen; analyysien läänikohtaisesta työnjaosta sovitaan yhteistyöryhmissä Ennakointitietoa on paljon, mutta sen hajanaisuus ja pirstaleisuus on koettu ongelmalliseksi. AKE:n lisäarvo ennakoinnissa on se, että pyritään eri ennakointitietojärjestelmien yhteensovittamiseen. Mikäli järjestelmä rakennetaan OPTI:n yhteyteen, olisi luontevaa että samasta lähteestä saisi myös muuta kuin OPTI:in sisältyviä tietoja kuten ETI-tietokannan ja KTM OnLinen tiedot. Muita kysymykseen tulevia järjestelmiä ovat Senaattori, Statfin ja ISA. Ennakoinnin kannalta myös OPTI:n tietosisällössä on puutteita, joita AKE-projektin kautta pyritään korjaamaan. AKE-projektin lisäarvo on myös kvalifikaatioiden haltuunotossa. AKE-projektissa ja sen jatkohankkeissa osaamistarpeita selvitetään klustereittain tukeutuen asiantuntijatiimityöskentelyyn. Lähinnä työvoima- ja elinkeinokeskukset ovat selvittämässä tärkeimpien klustereiden toimintaa, ja näiden selvitysten pohjalta ja niiden kanssa yhteistyössä AKE-projekti määrittelee klustereiden vaatimat osaamis- ja koulutustarpeet. Dokumenttien sähköisen jakelun lisääminen ja hallinta hoidetaan sähköpostijakelulistojen avulla. Jatkuva tiedottaminen ennakoinnin uusista projekteista ja julkaisuista tapahtuu alueellisten jakelujen avulla, joita koordinoidaan Etelä-Suomen lääninhallituksen sivistysosaston Kouvolan alueellisesta palveluyksiköstä. Näin saadaan sekä valtakunnallista että alueellista tietoa eteenpäin. Tiedonkulun on oltava vastavuoroista, eli myös alueellisilta toimijoilta on tultava tietoa lääninhallitukselle, joka sähköpostilistojen avulla jakaa sitä eteenpäin. Tietojärjestelmän yhteyteen rakennettavaa keskustelufoorumia on syytä harkita. Toistaiseksi keskustelufoorumit eivät ole toimineet, esimerkkeinä tästä ovat ESR-

23 22 ennakoinnissa jonkin aikaa ylläpidetty ENTTU-forum ja TE-keskusten ennakoinnin kehittämis- ja tukiprojektin tietojärjestelmään sisällytetty forum. TE-keskukset Lisäarvo ennakointiverkostolle: - Elinkeinoelämän kehittäminen - Työmarkkinoiden kehitys ja toimivuus - Alueelliset ammattirakenne-ennusteet (TOOLBOX-sovellus) - Työttömyyden rakenne-ennusteet - Työvoimatarpeet ja pullonkaulat - Klusterianalyysit - ETI-tietokanta - ISA (Information System and Analysis) - Toimintaympäristön analyysi - Kvalifikaatioiden muutokset (Osaamistarvebarometri) - Työvoima- ja koulutustarveanalyysit (Vaasan malli, TTKT&TANA) - Työvoimaosastojen JOTI (johdon tietojärjestelmät) - Teknologiaohjelmat ja ennakointi - Maaseutubarometri - Ammattien kuvausjärjestelmä (TM) TE-keskuksilla on valtakunnallinen alueellisen ennakoinnin kehittämis- ja tukiprojekti, joka käynnistyi kesäkuun 1998 alussa, ja se jatkuu vuoden 2000 loppuun. Yhteistyö AKE-projektin ja TE-keskusten ennakointiprojektin välillä on oltava tiivistä päällekkäisen työn välttämiseksi sekä molempien tietojärjestelmien hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Todennäköisesti ETI-tietokanta siirtyy julkiseksi, jolloin työvoima- ja osaamistarvebarometritiedot saadaan osaksi AKE:n ennakointitietojärjestelmää. TEkeskuksilta saadaan tilastotietoa liitettäväksi AKE:n ennakointitietojärjestelmään. OPTI:sta ei nyt löydy esimerkiksi tietoja alueellisesta työttömyydestä, työllisyydestä ja työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta. Lääninhallitukset ja TE-keskukset ovat koulutustarpeiden ennakoinnissa luontevat yhteistyökumppanit. Lääninhallitusten ja TE-keskusten yhteistyö painottuu neuvottelukunta-, ennakointi- ja hankintatoimikuntatyöhön. Yhteistä toimintaa on lisäksi ammatillisen koulutuksen alueellisissa yhteistyöryhmissä sekä erikseen lisäkoulutuksen hankinnassa.

24 23 Yhteisesti toteutettuja projekteja lääninhallituksella ja TE-keskuksella ei ole kuin Lapin läänissä ESR-hankkeina: Lapin aikuiskoulutuksen kehittämisprojekti ja Lapin alueellisen ennakoinnin kehittämisprojekti. TE-keskukset pitävät myös ennakointiseminaareja sidosryhmilleen. Lääninhallitus pyrkii aktiivisesti yhteistyöhön seminaarien järjestämisessä, ensimmäinen yhteistyöseminaari ennakoinnista järjestettiin Kaakkois-Suomessa marraskuussa 1999 lähinnä koulutuksen järjestäjille yhteistyössä TE-keskuksen kanssa. Yhteistyöseminaarit voisivat toimia myös muilla alueilla kustannuksia säästäen, päällekkäisyyttä välttäen ja keskinäistä vuoropuhelua lisäten. AKE-projekti voi hyödyntää myös klusterianalyysejä. TE-keskuksissa on meneillään esimerkiksi Uudellamaalla liike-elämän palvelujen eli business-to-business -analyysi, Pirkanmaalla kauppa, Kaakkois-Suomessa logistiikka, Kanta-Hämeessä metalli, Pohjois- Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla informaatiotekniikka (IT), Keski-Suomessa rakennustuoteteollisuus, Pohjois-Pohjanmaalla biotekniikka, elintarvike ja metallialat, Pohjois-Karjalassa hyvinvointipalvelut. Lisäksi Pohjanmaalla on käynnissä skennaariotyöskentely ja Varsinais-Suomessa heikot signaalit. Länsi-Suomen lääninhallituksen koulutushanke Osaava alueellinen ennakointiverko voi hyödyntää näitä hankkeita. Samalla AKE:lle tarjoutuu mahdollisuus kehittää klusterianalyyseihin ennakoinnin käytäntöjä ja verkottumista. Maakuntien liitot Lisäarvo ennakointiverkostolle: - Alueellinen kehittämisvisio - Kehittämisstrategiat - Yhdyskuntasuunnitelmat - Maaseudun ja kaupunkien tulevaisuus Maakuntaliittojen ensisijainen lisäarvo AKE-projektin kannalta on alueellinen kehittämisvisio ja kehittämisstrategiat. Mikäli maakuntaliitot sisällyttävät osaamisen painokkaammin

25 24 strategioihinsa, visioiden ja strategioiden hyödyntäminen myös AKE:n ennakoinnissa todennäköisesti helpottuu ja konkretisoituu. Lääninhallitusten, TE-keskusten, maakuntaliittojen ja koulutuksen järjestäjien välinen toimiva yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Alueellisten seminaarien avulla käynnistetään toimiva vuoropuhelu, jonka tavoitteena on perehtyä eri alueellisten toimijoiden ennakointikäytäntöihin sekä sopia alueellisesta työnjaosta. Toimenpiteissä on syytä sopia preferenssilista asioista, mitä lähdetään yhteistyössä kehittämään. Koulutuksen järjestäjät Lisäarvo ennakointiverkostolle: - Osaamistarpeiden muutokset ja uudet asiakasvaatimukset - Kentältä tulevat isommat koulutustarpeet (esim. uusi koulutusohjelma) - Opetussuunnitelman suuntaaminen tarpeiden mukaisesti Oppilaitosten ja lääninhallitusten välistä yhteistyötä hoidetaan vuosittaisilla tiedotustilaisuuksilla koulutuksen painopistealueista, yhteisissä työryhmissä, seminaareilla ajankohtaisista aiheista sekä mitoitus- ja lisäkoulutuskokouksissa. Lääninhallitus on toimittanut ennakointitietoa oppilaitoksille pyydettäessä. Koulutuksen järjestäjät on liitettävä mukaan ennakointiverkostoon. Tämän takia on järjestettävä aluehallintoja ja koulutuksen järjestäjiä kiinnostavia ennakointitilaisuuksia. Lääninhallituksen säännöllisesti toistuvilla koulutuspäivillä käsitellään lisäkoulutuksen hankintoja tai esitellään ennakointia. Tämän lisäksi tarvitaan todellista keskustelua ennakoinnista, sen roolista opetushallinnossa sekä koulutustarpeista. Lääninhallituksen toimesta opettajien koulutusmäärärahoilla voidaan järjestää myös ennakointikoulutusta. Kaakkois-Suomen alueella ensimmäinen seminaari oli marraskuussa Myös koulutuksen järjestäjien ennakointivalmiuksien parantamisesta on huolehdittava. Länsi- Suomen läänin Osaava alueellinen ennakointiverkosto-hanke tulee kattamaan Länsi-Suomen

26 25 ja Etelä-Suomen läänit. Myös muiden läänien tulisi hakea rahoitusta ja organisoida vastaavanlaisia hankkeita. Ammattikorkeakoulut, yliopistot ja muut tutkimuslaitokset Lisäarvo ennakointiverkostolle: - ennakointikyvyn lisäys - ennakointimenetelmien kehittäminen - ennakointianalyysien tuottaminen Etsitään koulutustarpeiden ennakointiin liittyviä opinnäytetöiden aiheita ja esitetään niitä yliopistoille että ammattikorkeakouluille. Ennakointi on vähän tutkittu aihealue, joten tutkimusta on suunnattava myös ennakointiasioihin ja kehitysstrategioihin. Maakunnalliset yliopistot ja ammattikorkeakoulut on perustettu juuri aluekehityksen edistämiseksi. Opetussektorin keskushallinto Lisäarvo ennakointiverkostolle: - Koulutuksen kehittämissuunnitelman laatiminen - Koulutuksen seuranta ja arviointi - Ennakointitiedon tuottaminen ja ennakointimenetelmien kehittäminen - Ennakoinnin asiantuntijuuden ja osaaminen kehittäminen hallinnonalalla - Ennakointitiedon hankkiminen toimeksiannoin ja sidosryhmäyhteistyön kautta - Koulutustoimikuntien työn hyödyntäminen - Ennakointituki alueelliselle ennakoinnille - Ennakoinnin resurssointi - Koulutuksen ennakointityön valtakunnallinen koordinointi - Määrälliset koulutustarve-ennusteet (MITENNA) - Laadulliset koulutustarvearviot (erityisesti OSENNA) - Tietojärjestelmien ylläpito (OPTI, HANKI, AMKOTA, KOTA ja muut tietojärjestelmät) Opetusministeriön, Opetushallituksen ja lääninhallitusten ennakoinnin työnjako ja vastuualueet tulee selvittää. Tulossopimuksiin on yksiselitteisesti kirjattava, mikä taho mitäkin tekee ja millä resursseilla. Toisin sanottuna tarvitaan opetushallinnon ennakoinnin kehittämisstrategia. Kaikille toimijoille tulee luonnollisesti varata riittävät ennakointiresurssit.

27 26 Tavoitteena tulee olla eri hallinnoalajoen yhteistyö niin keskushallinnossa kuin aluehallinnossakin. Keskeisessä asemassa ovat opetusministeriö ja työministeriö, etenkään kauppa- ja teollisuusministeriötä tai sosiaali- ja terveysministeriötä unohtamatta. Keskushallinnon yhteistyö vahvistaa myös yhteistyötä aluehallinnossa. Koulutustoimikuntien työtä koulutustarpeiden ennakoinnissa tulee hyödyntää nykyistä enemmän. Koulutustoimikunnille tulee tuottaa analysoitua ja kiteytettyä ennakointitietoa. AKE-projekti tähtää tällaisen tiedon tuottamiseen. Tiedon hyödyntäminen koulutustoimikunnissa edellyttää niidenkin valmisteluresurssien vahvistamista. Kysymys on sekä määrällisestä työpanoksesta että myös ennakointiosaamisesta. AKE:n puitteissa ei tehdä määrällisiä koulutustarve-ennusteita, jotka tyypillisesti perustuvat toimiala- ja ammattirakenne-ennusteisiin sekä poistuma-arvioihin. Helsingin seudulla alueellistetaan Opetushallituksen MITENNA-projektia, minkä oli tarkoitus valmistua vuoden 1999 loppuun mennessä. MITENNA:n tulokset tulee sisällyttää AKE:n tietojärjestelmään, mitä kautta saadaan välttämätöntä koulutuksen tarvetietoa. Opetusministeriö on tärkeässä roolissa myös ESR-hankkeiden rahoittajana. AKE:n jatko- ja sivuprojekteja pyritään rahoittamaan ESR:n tukemalla rahoituksella alkaneella ohjelmakaudella. Suomen Kuntaliitto Suomen Kuntaliitto on merkittävä toimija etenkin koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten ennakointyön kehittämisessä. Kuntaliiton johdolla on toteutettu neljästä pilotista koostuva KOTO-hanke. Tällä hetkellä Kuntaliitossa on meneillään seuraavat ennakointiin liittyvää projektit: Ennakointivalmiutta opetustoimeen (ENOP), Ennakoinnin kehittäminen koulutuksen järjestäjäyhteisöissä (ENKO) sekä Aluekehityksen, elinkeinopolitiikan ja koulutuksen

28 27 ennakoinnin yhteensovittaminen. Kuntaliitto on ollut aktiivinen erityisesti sosiaali- ja terveysalan ennakoinnissa. Muusta ennakointityöstä mainittakoon kuntien tulevaisuusbarometri. Järjestöt Alue-ennakoinnin kannalta keskeisiä toimijoita ovat kauppakamarit sekä yrittäjä-, työnantaja- ja työtekijäjärjestöjen alue- ja paikallisorganisaatiot. Lisäarvo ennakointiverkostolle: - Verkottuminen työelämän toimijoihin - Järjestöjen tuottama tutkimus- ja selvitystieto - Järjestöjen tuottama barometritieto - Järjestöjen asiantuntijuus, etenkin alue- ja paikallistoimikuntien asiantuntemus Työmarkkinajärjestöjen (TT, Palvelutyönantajat, AKAVA, STTK, SAK) tuottamaa ennakointitietoa kuten tutkimuksia, selvityksiä ja barometritietoa hyödynnetään AKE:n tietojärjestelmässä. Barometritieto on saatavissa ETI-tietokannasta. Järjestöjen kanssa voidaan järjestää myös yhteisiä seminaareja, jolloin asiantuntemusta saadaan tätä kautta myös käyttöön. Kauppakamarien koulutusvaliokuntien ja koulutusasiamiesten kautta saadaan myös arvokasta ennakointitietoa. Koulutusasiamiehillä on hyvät yhteydet yrityskenttään.

29 28 3. Ennakointijärjestelmän kuvaus Koulutustarpeiden ennakointijärjestelmän arkkitehtuurin muodostavat kolme aikajännettä: - historia ja nykytila - lähitulevaisuus - tulevaisuus pidemmällä aikajänteellä Kutakin näistä vaiheista tai tasoista tarkastellaan sekä laadullisesta (L) että määrällisestä (M) näkökulmasta. Näin ollen järjestelmä sisältää kuusi (6) kehittämisaluetta, joiden sisältöä on kuvattu viitteellisesti seuraavassa: 1 Historia ja nykytila 1.1. L: Laadulliset analyysit (1) - tutkimukset ja selvitykset - arviointi- ja seurantaraportit - media (artikkelit, uutiset) 1.2. M: Tilastolliset kuvaukset (2) - työelämä- ja koulutustilastot - väestötilastot 2 Lähiajan tarpeet 2.1 L: Kehittämistoimet (3) - kehittämissuunnitelmat - kehittämishankkeet - T&K 2.2 M: Barometrit ja ennusteet (4) - kyselyt (esim. TT:n osaamistarveluotain) - muut ETI-tietokantaan sisältyvät - trendiennusteet, indikaattoriennusteet 3 Tulevat osaamistarpeet 3.1 L: Tulevaisuuskuvat (5) - visiot, skenaariot, tulevaisuustaulukot - toimiala- ja klusterianalyysit - yritysanalyysit 3.2 M: Aikasarja-analyysit (6) - talouden ja työvoiman makroennusteet (Työvoima 2017, MITENNA) - talouden ja työvoiman alue-ennusteet (MITENNA, TOOLBOX, Etlakonsortio) AKE-projektissa on kehittämistyö on kohdennettu kahteen alueeseen:

30 29 - koulutuksen tilan määrälliseen kuvaukseen (2), mitä tarkastellaan seuraavassa luvussa 4 - osaamistarpeiden laadulliseen ennakointiin (5), mitä tarkastellaan jäljempänä luvussa 5 Muut neljä aluetta otetaan haltuun seuraavasti: - barometrityyppistä tietoa (4) saadaan muun muassa ETI-tietokannasta - koulutuksen laadullista tilaa (1) koskevia tietoja saadaan koulutuksen seurantaja arviointiraporteista sekä koulutustutkimuksista - lähiajan laadullisista kehitysnäkymistä (3) saadaan tietoa koulutuksen kehittämissuunnitelmasta sekä koulutuksen kehittämis- ja kokeiluhankkeista - tietoa koulutuksen määrällisistä pidemmän aikajänteen tarpeista (6) saadaan MITENNA-ja TOOLBOX-mallien aluesovelluksista AKE:n tietojärjestelmään pyritään saamaan ennakoinnin kannalta oleellisin tieto kaikilta näiltä osa-alueilta. Erilaisia kehittämisprojekteja ja raportteja on erittäin runsaasti, joten vain osa voidaan sisällyttää tietojärjestelmään, osa voidaan tavoittaa linkkien kautta ja muusta aineistosta voidaan koota lähdeluettelot. Ennakointitiedon järjestelmä näyttää periaatteessa loogiselta ja lähes kaikilta osa-alueilta tuotetaan jo nyt runsaasti ennakoinnin kannalta tarpeellista tietoa. AKE:n haasteena on rakentaa osaltaan tietojärjestelmä ja tiedontuotantojärjestelmiä, jotka kykenevät palvelemaan käyttäjiä. Toisin sanottuna tiedonhallinta käyttäjänäkökulmasta on erityisen suuri haaste.