Standardin EN 14015:2004 sisältö

Transkriptio

1 Sivu 1 / 54 Standardin EN 14015:2004 sisältö Nesteiden varastointiin vähintään ympäristön lämpötilassa käytettävän säiliön mitoitus ja rakentaminen. Paikalla rakennettava, suoraseinäinen, ympyrä- ja tasapohjainen, maanpäällinen, hitsattu metallisäiliö. Sisällysluettelo Johdanto Standardi EN 14015: Soveltamisala 2. Dokumentoitavat tiedot ja vaatimukset 3. Vaatimukset 4. Materiaalit 5. Mitoituskuormat 6. Pohja 7. Vaipan suunnittelu 8. Kiinteän katon suunnittelu 9. Kelluvien kansien vaatimukset 10. Kelluvien kattojen vaatimukset 11. Kelluvien kattojen ulkoreunan tiivisteen vaatimukset 12. Ankkurointi 13. Aukot 14. Eristys 15. Säiliön osien valmistaminen konepajalla 16. Pystytys ja toleranssit 17. Hitausmenetelmien ja hitsaajien hyväksyntä 18. Hitsaus 19. Testaus ja tarkastus 20. Asiakirjat ja säiliökilpi 21. Varastosäiliöiden ja varastointilaitosten käyttö- ja turvanäkökohdat 22. Seismisen toiminnan huomioonottaminen säiliöiden suunnittelussa 23. Perustussuositukset 24. Vaatimukset paineentasausjärjestelmille 25. Lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät 26. Pinnan viimeistely Liite: Vertailutaulukot EN 14015:2004 ja SFS-standardit

2 Sivu 2 / 54 Johdanto Tämän raportin tarkoituksena on esitellä tiivistetysti EN 14015:2004 standardin vaatimuksia isojen paikoilleen rakennettavien säiliöiden suunnittelulle, pystytykselle, tarkastuksille ja testaamiselle. Edellä mainittuja toimia ei kuitenkaan tule tehdä tämän raportin pohjalta, vaan niiden suorittaminen vaatii aina alkuperäiseen standardiin perehtymistä ja sen noudattamista. Raportin sisällöllinen järjestys vastaa standardin EN 14015:2004 sisällöllistä järjestystä, mutta lukujen numerot eivät ole suoraan yhtenevät. Raportin kuvat ja taulukot on numeroitu vastaamaan standardin numerointia. Raportin liitteenä on vertailutaulukko, jossa verrataan EN 14015:2004 standardin ja vanhojen kansallisten SFS-standardien sisältöä.

3 Sivu 3 / 54 Standardi EN 14015: Soveltamisala Tämä standardi koskee nesteiden varastointiin vähintään ympäristön lämpötilassa käytettävän säiliön mitoitusta ja rakentamista. Säiliöt, joita tämä koskee, rakennetaan paikalla ja ne ovat suoraseinäisiä, ympyrä- ja tasapohjaisia, maanpäällisiä ja hitsattuja metallisäiliöitä. 2. Dokumentoitavat tiedot ja vaatimukset Useissa standardin kohdissa on mahdollisuus käyttää standardin mainitsemia lähtötietoja tai sopia muuta. Joissakin standardin kohdissa vaatimus on yleisellä tasolla, jolloin se täytyy määritellä projektikohtaisesti. Dokumentoitavat tiedot ja vaatimukset kirjoitettu liitteeseen A. Liite A on normatiivinen. Liitteessä A.1 on mainittu asiat, joihin säiliön tilaajan (rakennuttaja) tulee antaa tarkentavaa tietoa. Liitteessä A.2 on tilaajan ja säiliön rakentajan sopimukseen perustuvat asiat, joista tulee sopia ennen säiliön valmistuksen aloittamista. Liitteen A osioissa A.3-A.8 on mainittu mitä tietoja säiliön rakentajan, teräslevyjen valmistajan ja levytoimittajan on tarvittaessa hankittava säiliön valmistusprojektia varten. Standardi edellyttää suunnittelun huolellista dokumentointia. Standardissa on haluttu korostaa sitä, että liitteissä A.1-A.8 mainitut säiliön suunnittelua ja rakentamista koskevat tiedot ovat tärkeitä ja ne on dokumentoitava huolellisesti. 3. Vaatimukset Suunnittelupaine Suunnitteluylipaineen ja suunnittelualipaineen tulee olla standardin määrittämissä rajoissa kullekin säiliörakenteelle. Paineentasauslaitteen asetuspaine ja laitteen läpivirtauksen kokoama paine ei saa ylittää suunnittelupainetta. Alipaineventtiilin ja sen läpivirtaukseen muodostama paine eivät saa alittaa suunniteltua alipainetta. Metallien suunnittelulämpötilat Metallin ylin sallittu suunnittelulämpötila ei saa ylittää arvoa ⁰C. Metallin alin sallittu suunnittelulämpötila tulee olla sisällön alin lämpötila tai standardissa määritetty lämpötila, näistä valitaan alempi. Jos ympäristön lämpötila on alempi kuin 40 ⁰C, alin metallin suunnittelulämpötila on 40 ⁰C. Sisällön suunnittelutiheys ja materiaalin myötölujuus Suunnittelutiheyden tulee olla säiliön sisällön suurin määritelty tiheys. Materiaalin myötölujuuden tulee olla pienin seuraavasti määritellyistä:

4 Sivu 4 / 54 myötölujuus huoneenlämmössä tai 0,2 % suhteellisen venymän raja hiiliteräksille ja hiilimangaaniteräksille kohotetussa lämpötilassa (> 100 ⁰C) 0,2 % raja hiiliteräksille ja hiilimangaaniteräksille huoneen lämpötilassa 1,0 % raja ruostumattomille teräksille kohotetussa lämpötilassa (> 50 ⁰C) 0,1 % raja ruostumattomille teräksille 4. Materiaalit Hiili- ja hiilimangaaniteräkset Levymateriaalit Säiliöiden valmistuksessa käytettävien hiili- ja hiilimangaaniterästen tulee täyttää minimivaatimukset, jotka on esitetty kuumavalssatuille teräksille kolmelle eri myötölujuudelle 275 N/mm 2, > 275 ja 355 N/mm 2, > 355 N/mm 2. Materiaalien tulee täyttää myös Charpy V-kokeen iskuenergiat teräslaaduille ja kunkin teräslaadun minimikäyttölämpötilan. Standardissa viitataan materiaalistandardeihin EN 10025:2003, EN :1993, EN :1993, EN :1993 ja EN :1993. Tässä standardissa EN 14015:2004 on taulukoitu vaatimukset täyttävät teräslaadut. Jos teräslaatuna käytetään jotakin muuta teräslaatua, tulee niiden täyttää liitteessä F esitetyt vaatimukset kohdasta 6.1 poikkeaville materiaalivalinnoille. Suunnittelulämpötilan ollessa > 100 C, kuumavalssattujen terästen myötölujuudet on taulukoitu tässä standardissa. Myös muita korkeissa lämpötiloissa käytettäviä teräslaatuja, joiden myötölujuuksia ei ole määritelty materiaalistandardissa, voidaan käyttää, jos jokainen valuerä toimitetaan valmistajan ainestodistuksen (EN mukainen) kera. Suunnittelulämpötilan ollessa > 250 C voidaan käyttää metalleja, joihin vanheneminen ei vaikuta. Todentamismenetelmän tulee olla sopimuksen mukainen. Rakenneteräkset Säiliöiden valmistuksessa käytettävien hiili- ja hiilimangaanirakenneterästen tulee täyttää EN 14015:2004:ssä esitetyt vaatimukset. Standardissa viitataan materiaalistandardiin EN :1994. Rakenneteräksen ainestodistuksen tulee olla standardin EN 10204:2004 luokka 2.2 mukainen, muutamalla teräslaadulla raportin tulee olla ainestodistus 3.1.B. Vahvistelevyjen ja vahvikkeiden (kulmatuki) vaatimusten tulee olla levymateriaalille asetettujen vaatimusten mukaisesta teräksestä. Rakenneterästen takeet tulee valmistaa vapaataonnalla tai rengasvalssauksella standardien EN ja EN mukaisesti. Takeiden mekaanisten ominaisuuksien tulee täyttää Charpy V-kokeen iskuenergiavaatimukset hiili- ja hiilimangaaniteräksille sekä yhteille asetetut vaatimukset. Vaipan putkiyhteitä varten oleviin laippoihin tulee merkitä leimaamalla tai lähtemättömällä maalilla standardissa (EN 14015:2004) määritetyt tiedot. Jos materiaalilta vaaditaan ainestodistus 3.1.B., myös niihin kiinnitettävien laippojen tarkastusasiakirjojen tulee täyttää samat vaatimukset. Asiakirjojen tulee sisältää myös alkuperäisen materiaalin valmistajan nimen sekä lopullisen takeen mekaaniset ominaisuudet. Muiden laippojen kanssa tulee toimittaa ainestodistus 2.2.

5 Sivu 5 / 54 Kattoyhteiden aukkoja, miesluukkuja ja puhdistusluukkuja varten olevat laipat voidaan leikata levystä. Tällöin valmistajan tulee taata leikatun laipan laatu joko käyttämällä standardia EN tai ultraäänitarkastuksella. Putket Putkiyhteessä tulee käyttää standardien EN tai EN mukaista saumatonta tai pitkittäishitsattua putkea. Putkien mekaanisten ominaisuuksien tulee täyttää rakenneteräksiä ja levymateriaaleja koskevat vaatimukset niin iskuenergiavaatimusten kuin ainestodistusten ja asiakirjojenkin osalta. Säiliön kuoressa olevia putkiyhteitä varten olevat putket tulee merkitä EN tai EN mukaisesti. Lämmityskierukkaa varten toimitettavan materiaalin tulee olla soveltuvan eurooppalaisen materiaalistandardin mukaista ja jos mahdollista, EN mukaista. Hitsauslisäaineet Hitsauslisäaineiden tulee olla EN 499 mukaisia ja niitä tulee käyttää tämän standardin hyväksyntämenettelyiden mukaisesti. Asianmukaiset tarkastusasiakirjat tulee toimittaa. Hitsisauman tulee olla kemiallisesti yhteensopivaa yhdistettyjen materiaalien sekä varastoitavan tuotteen kanssa. Charpy V-kokeen iskuenergiavaatimukset hiili- ja hiilimangaaniteräksille Charpy V iskuenergiakoe tulee suorittaa EN mukaisesti. Iskuenergian tulee olla kyseessä olevan materiaalin ominaisuuksien tai hitsimetallien vaatimusten mukainen. Charpy V iskuenergia levyille, takeille, putkille ja hitsimetalleille määritetään kolmen näytteen keskiarvona. a) Levyt Vaippalevyjen, pohjan reunalevyjen ja kattolevyjen tulee täyttää aiemmin esitetyt materiaalin määrittelyn vaatimukset. Käytettäessä vaihtoehtoisia materiaaleja vaippalevyissä ja pohjan reunalevyissä, iskutestauksen lämpötilan ja iskuenergian tason tulee olla tämän standardin vaatimusten mukaiset. Iskutestiä ei vaadita mm. muilta pohjalevyiltä kuin reunalevyiltä (kuningaslevy),eikä vaippalevyiltä tai vaippalevyihin kiinnitettäviltä materiaaleilta, jos niiden paksuus on alle 6 mm. Kattolevyiltä ei normaalisti edellytetä iskutestiä. b) Hitsauslisäaineet Hiili- ja hiilimangaaniteräksiä varten olevat hitsauslisäaineet tulee iskutestata, kun ne yhdistetään materiaaleihin, jotka tulee iskutestata 0 C. Hitsauslisäaineiden iskutestejä ei edellytetä silloin, kun levymateriaalit vapautettu iskutesteistä. Hitsauslisäainenäytteiden tulee täyttää niille esitetyt vaatimukset. Vaipan pystysaumojen hitsit tulee iskutestata levymateriaalin testilämpötilassa ja saatava arvo ei saa olla alle paksumman levymateriaalin arvon. Kun yhdistetään kahta paksuudeltaan erilaista tai -laatuista materiaalia, hitsauslisäaineen iskuvaatimukset ovat vaativamman mukaiset. c) Yhteet Mahdollisia sovittuja poikkeuksia lukuun ottamatta jäykistyslaattojen, kiinnityslevyjen, putkiyhteiden, runkojen ja laippojen tulee olla samaa materiaalityyppiä kuin vaippalevyt, joihin ne hitsataan. Niiden tulee myös täyttää iskuenergiavaatimukset. Nimellinen paksuus (e) tulee olla komponentin nimellinen paksuus, paitsi:

6 Sivu 6 / 54 - Hitsatut kauluslaipat: Nimellispaksuus on hitsin paksuus tai 25 % laipan paksuudesta, kumpi on suurempi. - Kaulustettu laipparengas ja laipparengas: Nimellispaksuus on yhteen, johon laippa hitsataan, nimellispaksuus (e n ) tai 25 % laipan paksuudesta. Näistä käytetään suurempaa arvoa. Yli 40 mm paksujen ferriittisestä raudasta tehtyjen kiinnityslevyjen Charpy V-iskuenergian tulee olla 50 C:ssa 27 J, riippumatta suunnittelulämpötilasta. Pysyvien kiinnitysmateriaalien Charpy V-iskuenergian tulee olla samanlainen kuin materiaalien, joihin ne hitsataan. Jäykistyslaattojen ja kiinnityslevyjen minimimyötölujuus tulee olla 90 % säiliön vaippalevyn minimimyötölujuudesta. Myös putkiyhteiden rungon tulee täyttää tämä vaatimus, jos yhteen runkoa käytetään vahvikelaskelmiin. Ruostumaton teräs Kaikkien ruostumatonta terästä olevien levyjen ja rakennekappaleiden tulee täyttää standardin EN ja -2 minimivaatimukset. Ferriittisten ruostumattomien terästen maksimipaksuus on 10 mm. Martensiittisia ruostumattomia teräksiä ei saa käyttää. Austeniittiset ja austeniittis-ferriittiset ruostumattomat teräkset tulee valita taulukosta 12 ja niiden tulee täyttää tässä standardissa esitetyt vaatimukset. Ruostumattomien terästen tulee soveltua varastoitavalle aineelle ja niiden tulee olla standardien EN tai -3:1995, taulukoiden 7, 10 ja 11 mukaiset. Mekaanisten ominaisuuksien miniarvot tulee olla yhdenmukaiset standardin EN soveltuvien kohtien kanssa. Korkeassa lämpötilassa käytettävien säiliöiden myötölujuudet tulee määrittää standardien EN tai -3:1995 taulukoiden 10 ja 15 mukaan. Kaikki materiaalivalintaan vaikuttava tieto tulee olla valmistajan saatavilla, ottaen huomioon standardeissa EN tai -3:1995 annetut tiedot. Levymateriaalit ja rakenneteräsosat Materiaalit tulee merkitä kuten säiliön valmistajalta edellytetään standardissa EN :1995 taulukossa 20. Tarkastusdokumentaation tulee olla standardin EN 10204:2004 mukainen. Ainestodistus 3.1B tulee toimittaa kaikille levymateriaaleille. Rakenneteräsosille on toimitettava ainestodistus 2.2. Takeet ja putket Rakenneteräksestä valmistettavat takeet tulee valmistaa joko vapaataonnalla tai rengasvalssaamalla standardien EN ja EN mukaan. Putkiyhteiden rungoissa käytettävän putken tulee olla EN tai EN mukaista saumatonta tai pitkittäishitsattua putkea. Takeiden ja putkien mekaanisten ominaisuuksien tulee olla yhdenmukaiset säiliösuunnittelun kanssa. Vaipan putkiyhteitä varten oleviin laippoihin ja vaippaan yhdistettäviin putkiin tulee merkitä leimaamalla tai lähtemättömällä maalilla vaaditut tiedot. Laippojen ja putkien mukana on toimitettava ainestodistus 3.1B, sisältäen alkuperäisen materiaalin valmistajan nimen ja lopullisen laipan mekaaniset ominaisuudet. Kuumennuskierukkaa varten toimitettavien putkien tulee olla standardin EN tai pren , ja jos mahdollista, EN mukaisia.

7 Sivu 7 / 54 Hitsauslisäaineet Hitsauslisäaineiden tulee olla EN 1600 mukaisia ja niitä tulee käyttää standardin hyväksyntämenettelyiden mukaisesti. Asianmukaiset tarkastusasiakirjat tulee toimittaa. Hyväksyntämenettelyiden tulee osoittaa, että hitsisauman myötö- ja vetolujuuksien tulee ylittää yhdistettyjen perusaineiden lujuudet. Hitsisauman tulee olla kemiallisesti yhteensopiva yhdistettyjen materiaalien sekä varastoitavan tuotteen kanssa. Hiili- ja hiilimangaaniteräslevyjen valinta poikkeaviin tapauksiin Jos on sovittu, että käytetään edellä mainituista poikkeavia hiili- ja hiilimangaaniteräksiä, on sallittua valita hiili- ja hiilimangaaniteräslevyt, jotka on todettu sopiviksi kansallisilla standardeilla. Lisäksi niiden tulee täyttää myös liitteen F vaatimukset. Oikean säiliömateriaalin vaatimustenmukaisuudesta vastaa säiliön valmistaja. Määrittelyjen tulee olla standardin EN 10025:1992, luvun 3 mukaisia. Emäshappimellotus, valokaariuunien käyttö ja siemens-martin-menetelmä ovat sallittuja. Tiivistämättömän teräksen käyttö ei ole sallittua. Sallittujen poikkeamien, pinnan viimeistelyn ja sisäisen virheettömyyden tulee olla standardin EN 10025:1992 lukujen 5, 7.6 ja 8.9 mukaisia. Testausmenetelmä, näytteiden lukumäärä ja sijainti sekä testikappaleiden valinta ja valmistelu mekaanista testausta varten tehdään EN 10025:19920, 8.6 ja 8.7 mukaan. Merkintöjen tulee olla standardin EN 10025:1992, 9.1 luvun mukaisia. Vetokokeen tulee olla poikittaissuuntainen ja iskulujuuskokeen yhdensuuntainen valssaussuuntaan nähden. Tarkastusdokumenttien pitää olla tämän standardin materiaaleja käsittelevän luvun mukaisia. Kemiallinen koostumus Sulatusanalyysillä (Ladle analysis) mitatun kemiallisen koostumuksen tulee olla tässä standardissa vaaditun mukainen. Sulatusanalyysistä saatu hiiliekvivalentti (CEV), ei saa ylittää 0,42 % yli 20 mm paksusta levystä. Mekaaniset ominaisuudet Metallin suunnittelulämpötilan ollessa yli 100⁰ C, korkeassa lämpötilassa olevan teräksen myötölujuusarvojen tulee olla standardissa vaadittujen mukaisia. Muut teräslaadut, joiden myötölujuusarvoja korotetussa lämpötilassa ei ole eritelty materiaalistandardissa, voi myös käyttää, jokaisen toimitetun materiaalin valoksen todelliset arvot tulee todentaa valmistajan toimesta standardin EN mukaisesti. Testaustulokset raportoidaan ainestodistuksen 3 1B mukaisesti. Kun maksimisuunnittelulämpötila ylittää 250 ⁰ C tulee käyttää teräksiä, joihin vanheneminen ei todistetusti vaikuta. Vaatimuksia erilaisille teräksille on esitetty standardissa ja Charpy V - testin tulee täyttää esitetyt vaatimukset. Iskukoe EN mukainen Charpy V - testaus tehdään levylle soveltuvan materiaalistandardin mukaisesti. Kolmesta testipalasta määritellyt Charpy V - testiarvot levyille perustuvat kolmen pitkittäisen testipalan keskiarvoon. Yksittäinen minimiarvo levystä ei saa olla alle 70 % määritetystä keskimääräisestä arvosta.

8 Sivu 8 / 54 Materiaalit pitää iskutestata terässtandardien vaatimusten mukaisesti. Iskutestausta ei vaadita muilta pohjalevyilta kuin rengasmaisilta levyiltä (kuningaslevyltä), eikä kattolevyiltä. Rengasmaisilta pohjalevyiltä iskutestausta ei vaadita, jos niihin liitetyiltä vaippalevyiltä ei sitä vaadita. Vaippalevyiltä, tai vaippaan kiinnitetyiltä materiaaleilta, ei vaadita iskutestausta silloin, kun minimisuunnittelulämpötila ja paksuus ovat standardin taulukon 11 mukaiset tai paksuus on alle 6 mm. Kattolevyille ei poikkeuksia lukuun ottamatta vaadita iskulujuustestausta. 5. Mitoituskuormat Teräksisen säiliörakenteen mitoituksessa on otettava huomioon seuraavat kuormitukset: Säilytettävän nesteen aiheuttama hydrostaattinen paine Säiliön nestepinnan yläpuolella vaikuttava ali- tai ylipaine Säiliön rakenteen pysyvät kuormat Säiliöön vaikuttavat jakautuneet ja pistemäiset muuttuvat kuormat Lumi- ja tuulikuorma Vesisateen aiheuttamat kuormat Perustusten epätasaisen painumisen aiheuttama kuorma Liittyvistä rakenteista aiheutuvat paikalliset kuormat Lisäksi tarvittaessa otetaan huomioon myös lämpötilaerojen vaikutus ja maanjäristysalueella maanjäristyskuormat. Onnettomuustilanteisiin liittyvät kuormitukset määrittelee tilaaja. Tällaisia tilanteita voivat olla ulkoinen painekuorma, ulkoinen tulipalo tai räjähdys. Säiliörakenteen rakenneosien mitoituksessa on otettava huomioon myös mahdollisuus kuormitusten erilaisille yhdistelmille. Kattorakenteen mitoittavaa kuormitusta määritettäessä on otettava huomioon lumikuorman lisäksi myös tuulikuorma ja säiliön nestepinnan yläpuolinen ali- tai ylipaine. Vesisateen aiheuttamasta kuormituksen huomioon ottamisesta on ohjeita liitteessä D. 6. Pohja Säiliöt tulee valmistaa yksipohjaisena, jollei tilaaja muuta vaadi. Säiliön pohjarakenteen kaltevuus ei ilman erityisesti määriteltyä syytä saisi ylittää 1:100. Säiliön pohjarakenteiden osalta tulee suunnitelma ja perustus hyväksyä tilaajan ja valmistajan kesken. Käyttöolosuhteet, ennakoitu täyttöaste ja käytetty perustustyyppi tulee huomioida. Suunnittelun perustana tulee olla säiliön pohjarakenteen täysi tukeutuminen perustukseen. Mikäli pohjalevyiltä vaaditaan Charpy-V testi, tulee myös reunalevyt testata. Reunalevyjen tulee omata sama minimienergia testissä kuin pohjalevyjen (tarvittaessa korjauskertoimella, jos poiketaan standardin mukaisesta koepalan koosta) ja testit tulee tehdä molemmille levysarjoille samassa lämpötilassa. Sekä nelikulmaisten, että reunan muodon mukaan leikattujen pohjalevyjen ilmoitettu paksuus ei saa alittaa alla olevassa taulukossa määritettyjä arvoja, lisäksi tulee huomioida korroosiovara. Lisäksi pohja-

9 Sivu 9 / 54 levyn paksuuden tulee olla riittävä myös korrosioituneena kestääkseen alipaineen aiheuttama (pohjalevyn) lommahdus ylöspäin. Taulukko 13 - Ohuin sallittu pohjalevyn paksuus: Materiaali Päällekkäishitsi Päittäishitsi Hiili- ja mangaaniteräkset 6 mm 5 mm Ruostumattomat teräkset 5 mm 3 mm Reunalevyn myötölujuuden tulee vastata pohjalevyn myötölujuutta, johon se on hitsattu. Halkaisijaltaan korkeintaan 12,5m säiliön pohjat voi valmistaa ilman reunalevyjä. Halkaisijaltaan yli 12,5m säiliöiden pohjassa tulee käyttää reunalevyjä, joiden paksuus e a, poislukien korroosiovara, on vähintään standardissa määritettyjen vaatimusten mukainen. Kelluvalla katolla tai kannella varustettujen säiliöiden pohjat tulee vahvistaa niiltä kohdin, jossa katon tuennat sijaitsevat. Vaippalevyn ulkopinnan ja pohjalevyjen tai reunalevyjen reunan välinen etäisyys (ulottuma) tulee olla 50 mm 100 mm. Reunalevyjen päittäisliitosten ja alimmaisten pohjalevyjen pitkittäisliitosten etäisyyden tulee olla vähintään 10 kertaa alimmaisen pohjalevysarjan paksuus. Pohjalevyt tulee hitsata limittäin, jollei tilaaja tai suunnittelija vaadi päittäisliitoksia. Kaikki pohjalevyt tulee hitsata pelkästään yläpuolelta jatkuvalla saumalla ja vähintään 5 kertaa levyn paksuuden verran päällekkäin. Kun päittäishitsi on määritelty pohjelevyjen välisten liitoksien ja pohjalevyjen ja reunalevyjen välisien liitoksien tyypiksi, tulee käyttää sauman alapuolista juuritukea (hitsauksen aikaista tai pysyvää). Kun käytetään pysyvää juuritukea, tulee lämpölaajenemisen ja perustuksen vaikutus huomioida, kun se on tarpeellista. Säiliöt, joissa ei käytettä reunalevyjä, tulee vaippalevyjen alla olevien päällekkäin olevien pohjalevyjen päät muotoilla ja hitsata tasoon vähintään vaippalevystä 150 mm matkalla. Säiliöt, joissa käytetään reunalevyjä, tulee reunalevyjen väliset päittäisliitokset hitsata läpi. Vaippalevy tulee hitsata pohjalevyihin tai reunalevyihin molemminpuolisella hitsillä. Pienimmän sauman paksuuden tulee olla vähintään reunalevyn paksuus kuitenkaan ylittämättä 9,5 mm. Mikäli vaippalevyn paksuus on pienempi kuin pohja- tai reunalevyn paksuus, ei sauman paksuuden tarvitse ylittää standardissa määritettyä arvoa. Suosituksia muista säiliön pohjatyypeistä (kaksoispohja, korotettu pohja yms.) Säiliön pohjat, joita ei ole kokonaan tuettu yhtenäisellä perustuksella, voidaan tukea teräsrakenteilla tai teräsbetonipalkeilla. Pohjamateriaalit tulee valita säiliömateriaalien valinnan mukaisesti. Huomioitavat kuormitukset muodostuvat varastoitavan sisällön painosta, säiliön painosta pohjalevyineen, testiaineen painosta, suunnittelupaineesta ja kokeessa käytetystä ylipaineesta. Pohjalevyn paksuudelle on määritelty arvoja standardin liitteessä H.

10 Sivu 10 / 54 Kaksoispohjan tarkoitus on, että sisemmän pohjan vuototapauksessa ei vuotoa tapahdu perustuksiin tai maaperään. Kaksoispohjat tulee suunnitella siten, että molemmat pohjat voidaan vuototarkastaa säiliön käytön aikana. Tyypillisiä kaksoispohjarakenteita on esitetty standardissa. Lämmitetyissä säiliöissä myös alinta pohjaa tulee lämmittää, jottei synny lämpörasituksia. Vuotojen havaitsemiseksi on olemassa useita menetelmiä. Vuodonilmaisumenetelmä tulee valita käytetyn nesteen ja kaksoispohjarakenteen perusteella. Kaksoispohjasäiliöiden tiiviys tulee varmistaa ennen maalaamista tai pinnoittamista. 7. Vaipan suunnittelu Tämän standardin soveltamisalassa on rajattu standardin käyttö säiliöille, joissa vaippalevyjen suurin sallittu jännitys on enintään 260 N/mm 2. Säiliön vaippalevyissä sallittu jännitys saa olla maksimissaan 2/3 teräksen myötörajasta. Tämä tarkoittaa, että varmuuskertoimena on käytetty arvoa 1,5. Jos säiliön käyttölämpötila > 100 C, täytyy tietää (määritellä) valitun teräslaadun myötöraja käyttöolosuhteita vastaavassa lämpötilassa. Myötörajana käytetään 0,2 %:n pysyvää venymää vastaavaa jännityksen arvoa ja seinämän sallittu jännitys on 2/3 tästä myötörajasta. Säiliön seinämän paksuus määritetään standardissa esitetyllä kaavalla. Seinämän paksuudeksi valitaan suurempi arvo. Jos päällekkäin olevat teräslevyt ovat eri teräslaatua, on ylempi seinämälevy mitoitettava kohdan mukaan. Alempana oleva seinämälevy on oltava vähintään saman paksuinen kuin ylempänä oleva. Säiliön seinämävahvuus ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 40 mm. Sallitut jännitykset määritetään erikseen säiliön normaalin käytön ja koestuksen aikana esiintyville kuormituksille. Vesipainekokeen aikana sallittu jännitys saa olla enintään 75 % teräksen myötörajasta. Seinämän paksuus on tarkasteltava myös koestusolosuhteita varten, koska sallitaan suurempi jännitys. Jos varastoitavan nesteen tiheys on pienempi kuin 1,0 kg/l, on vesipainekokeen suorittamisesta on erikseen sovittava. Vesipainekoetta on käsitelty tarkemmin standardin luvussa 19. Säiliörakennetta voidaan vahvistaa jäykistysrenkailla. Jäykisteiden mitoituksesta ja sijoittamisesta on ohjeita standardin kohdassa 9.3 ja liitteessä J. Jäykisteilla varmistetaan rakenteen kestävyys tuulen ja alipaineen vaikutusta vastaan. Standardi antaa ohjeita vaippalevyjen sijoittelusta. Päällekkäin olevien levyjen hitsaussaumojen etäisyys toisistaan tulee olla vähintään 10 cm, jos seinämä paksuus on enintään 5 mm ja vähintään 30 cm, jos seinämäpaksuus on enemmän kuin 5 mm. Standardin mukaan vaippalevyjen pituus tulee olla vähintään 1 m. (ks. kuva 6).

11 Sivu 11 / Kiinteän katon suunnittelu Standardin luvussa 10 jaetaan kiinteäkattoiset kattorakenteet seuraavasti itsekantaviin ja ei itsekantaviin rakenteisiin. Katon teräsrakenteiden suunnittelussa ja mitoituksessa noudatetaan ohjeita ENV ja ENV (Eurocode 3: Design of steel structures). Standardiin on kirjoitettu ohjeita katon tukirakenteiden sijoittelusta. (ks ) ja kattorakenteiden vahvistamisesta, jos katon halkaisija ylittää 15 m. (ks ). Standardi määrittelee kattolevyjen paksuudeksi seostamattomilla rakenneteräksillä vähintään 5 mm ja ruostumattomilla teräksillä 3 mm. Tässä ei ole mukana mahdollista korroosiovaraa. Nämä samat ainesvahvuudet riittävät yleensä myös katon teräksisissä tukirakenteissa. Kattolevyjen hitsaukseen on annettu ohjeita kohdassa Kattorakenteen mitoittavaa kuormitusta määritettäessä on otettava huomioon lumikuorman lisäksi myös tuulikuorma ja säiliön nestepinnan yläpuolinen ali- tai yläpaine. Standardissa on käsitelty säiliön vaipan yläreunan vahvistamista. Nämä seinä- ja kattorakenteiden yhtymäkohtien kestävyys täytyy tarkastaa. Taulukossa 18 on ohjeita vahvikkeiden (jäykistepalkkien) mitoittamisesta. Kattolevyjen sallittu jännitys saa olla maksimissaan 2/3 teräksen myötörajasta. Säiliökatoissa, joissa ei käytetä erillistä kattolevyjä kannattavia tukirakenteita on katon seinämänvahvuus mitoitettava standardin kohdassa esitettyjen laskentakaavojen avulla. Säiliöt tulee varustaa venttiileillä, jotka estävät liian suuren yli- tai alipaineen muodostumiseen säiliöön. Tarvittaessa kiinteäkattoiset säiliöt varustetaan kelluvalla kannella. 9. Kelluvien kansien vaatimukset Standardin EN liite C määrittää vähimmäisvaatimukset höyrystyvien aineiden varastosäiliöiden kelluvien kansien materiaaleille, suunnittelulle, rakenteelle, testaamiselle ja käytölle. Liite määrittelee myös näihin säiliöihin liittyvät varusteet. Liite on sovellettavissa kelluviin kansiin, jotka asennetaan uusiin säiliöihin tai olemassa oleviin säiliöihin. Kelluvat kannet voidaan jakaa kahteen perustyyppiin: kelluvat kannet suoralla kosketuksella nestepintaan (täyden kosketuksen tyyppi) ja kelluviin kansiin, joissa on kaasu kannen ja nestepinnan välissä (ei suoran kosketuksen tyyppi). Kelluvat kannet ovat kelluvista katoista poiketen kiinteällä katolla varustetun säiliön sisällä säältä suojassa. Kelluvia kansia on kuutta erilaista tyyppiä: - Kevytrakenteinen kokometallinen kansi (ei suunniteltu suoraan kosketuksen nesteen kanssa)

12 Sivu 12 / 54 - Metalli/solumuovi/metalli sandwich-rakenne (suunniteltu suoran kosketukseen nesteen kanssa) - Metalli/kenno/metalli sandwich-rakenne (suunniteltu suoran kosketukseen nesteen kanssa) - Yhteenkytkettyjen lujitemuovilevyjen rakenne (suunniteltu suoran kosketukseen nesteen kanssa) - Ilman tukea oleva metallikaukalo (suunniteltu suoraan kosketukseen nesteen kanssa) - Tuettu metallikaukalo (suunniteltu suoraan kosketukseen nesteen kanssa) Kuva C.2 Esimerkkejä erilaisista kelluvista kansista Suunnittelu ja rakennevaatimukset Kansi tulee suunnitella siten, että se on yhteensopiva varastosäilöön, johon se on tarkoitettu sekä tuotteille, joita säiliössä varastoidaan ja täytön tai tyhjennyksen taajuuteen. Kansi tulee suunnitella ja rakentaa kellumaan vaakasuorassa ja on varmistuttava siitä, ettei varastoitu aine pääse normaalissa käytössä kannen yläpinnalle. Käytön aikana kelluvan kannen mikään osa kosketa säiliön kattoa tai sen sisärakennetta, tai tuki venttiilejä tai ylivirtausputkia kannen noustessa säiliön yläosaan. Kansi tulee suunnitella, rakentaa ja asentaa siten, että se voi nousta ja vajota suunnitellulla toimintaalueellaan vahingoittamatta itseään, säiliötä tai mitään varusteita. Kaikkien komponenttien, mukaan lukien liimat jos niitä on käytetty, tulee olla sopivia määritellyn tuotteen kanssa. Tarkemmat kelluvia kansia koskevat määräykset on annettu tämän standardin liitteessä.

13 Sivu 13 / 54 Rakenneaineet Varastoitava aine on määriteltävä esittäen kaikki erityiset ominaisuudet, jotka voivat vaikuttaa materiaaleihin ja kaikkien kansimateriaalien tulee olla varastoitavan tuotteen kanssa yhteensopivia. Kannen metallilevyjen teräksen tule olla standardin EN mukainen, alumiinisten tulee täyttää standardien EN 485, EN754 tai EN 755 vaatimukset ja ruostumattoman teräksen standardin EN vaatimukset. Tiivisteen asennuksen tulee olla tukeva varmistamaan hyvä tiivisteen kosketus säiliövaippaan ja ehkäisemään höyryn vuodot tiivisteen asennuksesta. Kannen koko pystysuoran liikeradan osalta tiivisteen tulee pyyhkäistä joka kohdastaan säiliövaipan sisäpintaa. Tiivisteen muotoilun ja ensimmäisen asennuksen tulee sallia kannen vapaa liike koko tiivisteen suunnitellulla ulottuvuudella. Kuvassa C.3 on esitetty erilaisia tiivistetyyppejä. Tiivisteiden ja niiden asennusten tulee olla standardissa tarkemmin määriteltyjen vaatimusten mukaisia. a) Pyyhkäisytiiviste b) Putkitiiviste c) Puskuritiiviste Selite 1 Kelluva kansi 2 Tiiviste 3 Säiliön vaippa Kuva C.3 - Erilaisia tiivistetyyppejä Kaikkien saumojen, jotka ovat alttiina suoraan höyrylle tai nesteelle, tulee olla hitsattuja, pultattuja, ruuvattuja, niitattuja, liitetty kiristysrenkaalla tai tiivistetty ja joiden höyry- ja nestetiiviys on todettu käyttäjän hyväksymällä menetelmällä. Kaikkien liitosta tiivistävien aineiden tulee olla yhteensopivia varastoitavan tuotteen ja liitettyjen materiaalien kanssa. Tarkemmat vaatimukset liitoksille on esitetty standardissa. Kannen varusteet Miesluukut Kannet halkaisijaltaan aina 15 m saakka tulee varustaa vähintään yhdellä miesluukulla kulku- ja tuuletustarkoituksia varten kannen levätessä tukijalkojensa varassa säiliön ollessa tyhjä. Miesluukun kansi tulee tehdä avattavaksi kannen alapuolelta. Kannet, joiden halkaisija on yli 15 m, saadaan varustaa useammalla miesaukolla hyvän tuuletuksen aikaansaamiseksi, jos ostaja on niin määritellyt. Pyöreiden miesluukkujen tulee sallia huoltohenkilöstölle vapaa kulku, ja niiden halkaisijan tulee olla vähintään 600 mm. Tukijalat Kansi tulee varustaa tukijaloin, jotka tukevat sitä sen jälkeen kun säiliö on tyhjennetty tuotteesta. Kansi ei saa tukkia säiliövaipan miesluukkuja. On huolehdittava pääsystä kannen alle tarkastusta tai työtä varten. Asennuksen yhteydessä tukijalat tulee säätää sopimaan kaikkiin säiliöpohjan epätasaisuuksiin siten,

14 Sivu 14 / 54 että kansi on vaakatasossa. Tukijalkojen säiliön pohjaan aiheuttamien kuormitusten jakamiseksi tulee toimia kuten esim. kiinnittämällä pohjaan vahvikelevyt. Kanteen kiinnitettyjä tukijalkoja pidetään parempana kuin säiliön pohjaan kiinnitettyjä. Ilmanpoistoventtiili ja nesteenpoistoputki Kannessa tulee olla ilmausventtiili, jonka tarkoituksena on päästää ilma kannen alapuolelta pois säiliön täytössä ja sallia ilman ja höyryn pääsy kannen läpi kannen levätessä paikallaan tukijaloillaan, kun säiliötä tyhjennetään tuotteesta. Kannen yläpinnalle kondensoitumisen, vuodon tai muun syyn seurauksena kertyneen nesteen siirtämiseksi nopeasti kannen alla olevaan tuotteeseen, tulee kansi varustaa riittävillä juoksutusputkilla tai juoksutuskouruilla. Näiden juoksutusputkien rakenteella tulee olla mahdollisimman vähäinen vaikutus kannen tehokkuuteen pysäyttää höyry. Staattisen sähkön johtaminen pois Kaikkien kansien tulee olla sähköisesti johtavia ja täyttää standardin esittämät määräykset. Lisäksi kannen ja säiliövaipan välillä on käytettävä maadoitusjohtoa. Kannen pinnalla ei saa olla mitään esteitä, jotka voisivat sotkeutua näihin antistaattisiin johtoihin kannen ylös tai alas suuntautuvan liikkeen aikana. Vaihtoehtoisesti jousitoimisia johtokeloja voidaan käyttää pitämään johdot kireänä koko ajan. Kiertymisen esto ja keskitys Kelluvan kannen kiertoliike on estettävä. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää ohjauspylvästä tai epäkeskistä kiertoliikkeen pysäyttävää vaijeria, joka on kiinnitetty säiliön katon ja pohjan välille ja lävistää kannen. Halkaisijaltaan suuret säiliöt, joissa ei ole ulkokaton tukipilareita, voi olla välttämätöntä varustaa usealla kiertoliikkeen pysäyttävällä vaijerilla kannen toivotun stabilisuuden varmistamiseksi. Säiliön mittalaitteet ja näytteenotto Jollei toisin ole määritetty, suunnittelun tulee varmistaa, että säiliön mittauslaitteet eivät häiriinny ja säilyvät täysin käyttökuntoisina kannen koko liikeradalla. Vaihtoehtoisesti kannessa voi olla sisäänrakennetut mittauslaitteet, jotka täyttävät ostajan vaatimukset. Kannen tulee olla varustettu näytteenottopisteillä, jotka ovat linjassa säiliön ulkokaton näytteenottoluukun kanssa mahdollistaen täten (astian) upotuksen ja näytteenoton ilman kansilevyn estettä. Jollei toisin ole määritelty, säiliöön tulee asentaa nestetilan yläpinnan hälytin, joka varoittaa käyttäjää automaattisesti, jos neste nousee ennalta määrätyn tason yli. Kannen läpiviennit Kun pilarit tai muut varusteet kulkevat läpi kannen, siihen tulee asentaa tiivisteet varmistamaan höyryvuotojen minimointi kannen vaaka- ja pystysuuntaisen liikkeen aikana. Tiivisteitä ei saa kiinnittää sisäisiin katon juoksutusputkiin eikä ilmanpoistoventtiiliin. Kelluvat imulaitteistot Joissakin säiliöissä kelluvat imulaitteet ovat vakiovaruste. Näihin säiliöihin voidaan asentaa kelluva kansi, mutta ne tulee muuntaa siten, että niihin sisältyy kelluva imulaitteisto. Kelluvan imujärjestelmän vaikutus on kompensoitava ylimääräisillä kellukkeilla nestepainekokeen aikana. On osoitettava, että kelluvalla imujärjestelmällä varustettu kansi voidaan nostaa ja laskea koko liikeradallaan yhdessä kelluvan imujärjestelmän kanssa ilman että aiheutuu mekaanisia ongelmia.

15 Sivu 15 / 54 Säiliön varusteet Säiliöön tulee asentaa standardin liitteessä C määritellyt varusteet, esimerkiksi venttiilit, ylivirtausaukot ja miesluukut. Kansien asennus Ennen kuin kelluva kansi asennetaan, säiliölle tehdään sisäinen ja ulkoinen tarkastus standardissa esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Kannen toimittajan tai urakoitsijan tulee esittää kannen pystytysmenettely ostajan hyväksyttäväksi, jollei tällaista hyväksyntää ole jo annettu kirjallisesti. Kelluvan kannen asennuksen jälkeen tulee säiliön pohja tarkastaa silmämääräisesti ja sille tulee tehdä kellumistesti kannen koko liikeradan alueella. Kelluvan kannen toimittajan tulee antaa kirjallisesti käyttöohjeet ja tiedot käyttöön liittyvistä rajoituksista. 10. Kelluvien kattojen vaatimukset Kelluva katto on rakenteellisesti suunniteltu kellumaan ylhäältä avonaisessa säiliössä nesteen pinnalla siten, että se on kokonaan kosketuksessa tähän pintaan. Tarkempia vaatimuksia on esitetty standardin EN liitteessä D. Seuraavat kolme tyyppiä tulevat kyseeseen: a) yksikantinen kelluva katto muodostuu nesteen kanssa kosketuksessa olevasta yksinkertaisesta kansitasosta ja yhtenäisestä ulkoreunan kellukkeesta, joka on väliseinin osastoitu nestetiiviisti b) kaksikantinen kelluva katto muodostuu ylemmästä ja alemmasta kannesta. Alemman kannen tulee olla kokonaisuudessaan kosketuksessa nesteen kanssa ja se yhdistetään ylempään kanteen tukilevyin ja väliseinin siten, että muodostuu nestetiiviit kellukeosastot. c) yksikantinen kelluva katto varustettuna keskikannen kellukeosastoilla muodostuu nesteen kanssa kosketuksissa olevasta yksinkertaisesta kansitasosta, jonka päälle on asetettu paikalliset kellukeosastot, ja yhtenäisestä ulkoreunan kellukkeesta, joka on väliseinin osastoitu vesitiiviiksi. Kuva D.1 - Tyypillisiä esimerkkejä kelluvista katoista

16 Sivu 16 / 54 Rakenne Kelluvien kattojen suunnittelussa tulee ottaa huomioon muun muassa sääolosuhteet, säiliön mitat; varastoitavan nesteen luonne ja ominaisuudet, rakenneaineet ja varusteet. Katon tulee kellua normaalissa käytössä ja sen tulee levätä tukijaloillaan ainoastaan huollon tai tarkastuksen aikana. Katto ja varusteet tulee suunnitella ja rakentaa siten, että säiliön nestesisältö pääsee tulvimaan yli katon aiheuttamatta sen rakenteeseen mitään vaurioita minkä jälkeen katto palaa normaaliin toimintakorkeuteensa. Rakennesuunnitelma Katto tulee suunnitella rakenteellisesti hyvin kestämään vaaditut kuormitukset. Liikkuvaan kuormaan ei saa laskea mukaan sadeveden vaikutusta, mutta se saadaan lisätä ennustettuihin suurempiin kuormituksiin. Tuuliolosuhteet tulee ottaa huomioon kuormituksia määritettäessä. Kaikki kellukkeet ja osastot tulee varustaa miesaukolla, jossa on vesitiivis kansi. Säiliöön pääsyä ja tyhjän säiliön tuuletusta varten katto on varustettava vähintään yhdellä miesaukolla. Lisäksi voi olla muita miesaukkoja tilauksen mukaan. Katon tyhjennyksen pääputket, hätätyhjennysputket, venttiilit ja kiertoliikettä estävät laitteet sekä tiivisteet, tukijalat, mittauslaitteet ym. varusteet on asennettava kuten kelluviin kansiinkin, standardin kelluvia kattoja koskevien vaatimusten mukaisesti. Asennus ja hitsaus Asennus tulee tehdä standardin ohjeiden mukaisesti. Hitsauksen saavat tehdä hyväksytyt hitsaajat kelluvan katon valmistajan määrittämien menetelmien mukaisesti. Tarkastus ja testaus Kelluvan katon, aukkojen ja kellukkeiden kaikki hitsit on tarkastettava tunkeumanesteellä tai saippualiuoskokeella. Kaikki viat tulee korjata ja hitsit tulee tarkastaa uudelleen. Kellukeosille on tehtävä painekoe silloin kun niiden rakenne sen sallii. Silloin kun rakenne ei salli paineilmalla tehtävää testiä, kaikki saumat tulee tarkastaa tunkeumanesteellä. Kelluvan katon valmistajan tulee tehdä nestepainekoe tyhjennysputkelle asennuksen jälkeen varmistuakseen sen tiiviydestä. Katon valmistajan on tehtävä seuraavat tarkastukset: a) Pohjan vahvikelevyjen oikea sijainti ja hitsien viimeistely; b) Tukijalkojen korkeus ja asento katon ala-asennossa sopivat yhteen pohjaan ja vaippaan asennettujen varusteiden kanssa; c) Katon reunan ja säiliövaipan välinen vapaa tila on tässä standardissa esitettyjen kelluvien kattojen yleisten, tiivisteitä koskevien sekä asennusta koskevien vaatimusten mukainen. Nämä tarkastukset tulee tehdä säiliön vesitäytön yhteydessä nestepinnan alimmassa asennossa, puolivälissä ja korkeimmalla pinnan tasolla. Ulkokehällä tulee olla vähintään kahdeksan tarkastuspistettä, joiden etäisyys toisistaan saa olla enimmillään kymmenen metriä. d) Taipuisien tai jäykkien katon kuivatusputkien kiinnitykset eivät osu muihin varusteisiin tai katon jalkoihin: e) Säiliö on varustettu veden ulosvirtausaukoilla, kun kattoon on asennettu vaahdotusyksikkö;

17 Sivu 17 / 54 f) Tukijalkojen korkeussäätö, kellukkeiden ja katon kansilevyn vuototiiveys, kelluvan katon vapaus liikkua, kun katto kelluu vedessä; g) Maadoituslaitteiden asennus ja liitosten tiukkuus Kelluvan katon valmistajan tulee toimittaa kirjallisesti käyttöohjeet ja käyttöön liittyvät rajoitukset. 11. Kelluvien kattojen ulkoreunan tiivisteen vaatimukset Säiliöt, joissa on kelluva katto, tulee varustaa katon ulkoreunan tiivisteillä höyrypäästöjen minimoimiseksi. Huomiota tulee kiinnittää Euroopan neuvoston direktiiviin 94/63/EC 20. joulukuuta 1994 (VOCdirektiivi, haihtuvat orgaaniset yhdisteet). Suunnittelu Säiliövaipan ja kelluvan katon välisen vapaan tilan tulee sallia kelluvan katon liukumisen vaipan suhteen ylös ja alas. Tiivisteen rakenteen tulee estää säiliön sisältämän nesteen karkaaminen. Reunatiivisteen tulee myös estää sadeveden tunkeutuminen säiliöön. Tiivisteissä tulee ottaa huomioon varastoitavan nesteen luonne, ominaisuudet ja lämpötila. Tiivisteiden kaikki metalliset osat on maadoitettava, ja kaikkien epämetallisten osien tulee olla laadultaan antistaattisia. Niukasti kipinöiviä ja syöpyviä metalleja tulee suosia. Magnesiumin seoksia, kuparia tai kuparin seoksia ei saa käyttää. Tiivisteiden tyypit Kaikkein yleisimmät tiivistetyypit voidaan luokitella seuraavasti: a) Erilliset ensisijaiset tiivisteet mekaaniset liukutiivisteet jousivoimaiset huulitiivisteet; nesteellä täytetyt joustavat tiivisteet; vaahdolla täytetyt joustavat tiivisteet; b) Erilliset toissijaiset tiivisteet; jousivoimainen pehmuste, huulitiivisteet kumihuulella, vaahdolla täytetty joustava pehmuste tai vettä imevä huopapehmuste; puristuslevytiivisteet, joissa on kumihuuli tai vaahdolla täytetty joustava tiiviste; c) Pyyhkäisytiivisteet, joissa on kumi- tai vaahtopyyhkijä; d) ensisijaisista ja toissijaisista tiivisteistä yhdistetty tiiviste erillisten ensisijaisten ja toissijaisten elementit koottuna yhdeksi rakenteeksi, jossa kelluvaan kattoon on kytketty yksi tai kaksi tiivistävää estettä. Reunatiivisteiden käyttötarkoitukset ja tekniset yksityiskohdat Mekaanisia liukutiivisteitä tulee käyttää joko erillisinä tai yhdistettynä toissijaiseen tiivisteeseen. Mekaanisia liukutiivisteitä voidaan käyttää säiliöissä, joissa varastoidaan raakaöljyä tai kemiallisesti voimakkaasti vaikuttavia aineita. Jousivoimaisia ensisijaisia huulitiivisteitä tulee käyttää yhdistettynä erillisten toissijaisten tiivisteiden kanssa. Tiivistyksen tehokkuus voidaan saavuttaa ainoastaan silloin kun tiiviste on varustettu nesteeseen

18 Sivu 18 / 54 upotetulla helmalla. Kelluvan katon suurimman toimintakorkeuden tulee olla sellainen, että se mahdollistaa tiivisteen turvallisen toiminnan. Nesteellä täytettyjen ensisijaisten tiivisteiden tulee muodostua renkaanmuotoisesta hankausta kestävästä letkusta, jonka täytteenä on jäätymätön neste (jos tarpeen), keroseeni tai varastoitava neste. Hyvän tiivistystehon saamiseksi tiivisteen alemman osan tulee ulottua varastoitavaan nesteeseen. Vaahdolla täytettyjen ensisijaisten tiivisteiden tulee muodostua hankausta kestävästä tiivistävästä esteestä, joka muodosta rengasmaisen letkun, jossa on kestävät vaahto-osat ja tiivisteen jäykkä kiinnitys. Hyvän tiivistystehon savuttamiseksi jäykkien kiinnitysosien tulee olla jatkuvassa kosketuksessa varastoitavan nesteeseen. Riippuen suurimmasta odotetusta reunatilasta, tyydyttävä toiminta vaatii joustoon minimikorkeutta. Toissijaisilla jousivoimaisilla pehmusteilla tai huulitiivisteillä on normaalisti hyvä joustavuus ja kattoa keskittävät voimat. Vaahtomuurin vaadittu korkeus ja kelluvan katon nostokorkeuden maksimi määritetään toissijaisen tiivisteen ja säiliövaipan suurimman kosketuskohdan perusteella. Riippuen suurimmasta odotettavissa olevasta reunan tilavuudesta, puristuslevyn alin korkeus tulee määrittää tyydyttävän toiminnan mukaiseksi. Puristuslevyissä tulee olla aukot sammutusvaahdon pääsemiseksi reunaraon tilaan. Toissijaisilla puristuslevytiivisteillä on hyvät kattoa keskittävät voimat ja tiivistepinnan suoja auringon valoa ja sään aiheuttama vanhenemista vastaan. Pyyhkäisytiivisteiden tulee muodostua säiliövaippaa vasten kaarevaksi puristetusta kumilevystä tehdystä jatkuvasta renkaasta tai puolijäykästä polyuretaanihuulesta. Yhdistetyissä ensisijaisissa/toissijaisissa tiivisteissä tulee yhdistää useita tehokkaita osia yhdeksi kokonaisuudeksi. Tiivistysjärjestelmän ensisijaisen osan tulee tavallisesti olla mekaaninen liukutiiviste. Asennus Oikea asennus on elintärkeä tiivisteiden toiminnalle ja käyttöiälle ja ainoastaan tehtävään erikoistuneen henkilöstön tulee tehdä se. 12. Ankkurointi Ankkurointi on tehtävä, jos epäillään tyhjän säiliön voivan nousta perustuksilta. Ankkuroinnin vaikutukset säiliön vaippaan on arvioitava. Ankkurointia ei saa tehdä yksin pohjalevyyn. On huomioitava säiliön (vaipan) lämpötilamuutokset ja hydrostaattisen paineen vaihtelusta johtuvat muutokset kiinnityksen jännitysten minimoimiseksi. Pulttien tai raksien sallittuja vetolujuuksia ei saa ylittää. Sallittu vetolujuus on ½ minimimyötölujuudesta tai 1/3 minimivetolujuudesta, näistä valitaan alhaisempi. Pulttien ja raksien minimileikkauspoikkipintaalan on oltava 500 mm 2, korroosiolisä vähintään 1 mm. Suositus on, että kiinnikkeet sijoitetaan enintään 3 metrin välein. Jos säiliön nostevoimaa testataan, ankkuroinnin on kestettävä testausvoimat. Tällöin pulttien tai raksien jännitykset eivät saa ylittää 85 % minimivaatimuksista.

19 Sivu 19 / Aukot Halkaisijaltaan 80 mm tai suurempien yhteiden hitsaaminen vaipan pintaan on kielletty. Miesluukkujen yhteiden vähimmäishalkaisija on 600 mm. Tarkempia mittoja ja kuvia on esitetty standardissa. Aukkovahvistuksen poikkileikkauspinta-alan laskentamenetelmä on määritetty standardissa, samoin kuin muut aukkovahvistuksia koskevat vaatimukset. Ympyrästä voidaan poiketa, jos sen sisällä oleva kuvitteellinen ympyrä täyttää nämä vaatimukset. Levyn poikkipinta-ala aukon ja vahvistuslevyn kanssa tule olla vähintään yhtä suuri kuin ehjällä levyllä. Yhteen jatko-osia ei lueta mukaan aukkovahvistukseen. Myöhempien hitsauksien minimietäisyys yhteen jälkikäteen lämpökäsiteltyihin hitsausaumoihin määritetään yhteen seinämäpaksuuden ja sisäsäteen avulla. Yhteille, joiden halkaisija on alle 80 mm, ei tarvita lisävahvistuksia, mikäli yhteen seinämänpaksuudet ovat vähintään standardin määrittämien arvojen mukaiset. Laippayhteitä saa käyttää. Katolla olevien miesaukkojen vähimmäishalkaisija on 500 mm. Aukot tulee voida kiinnittää hitsaamalla kattolevyihin. Miesluukkujen kansien ja katolle sijoitettavien laipallisten yhteiden (suunnittelupaine enintään 60 mbar) tulee olla standardin mukaiset. Jos tarvitaan pelastusaukkoja niin, niiden minimihalkaisija on 600 mm. Vaippaan tai kattoon suoraan hitsatut laipparenkaat, jotka on tarkoitettu esimerkiksi näkölaseille tai varusteille, tulee hitsata säiliön vaippaan tai kattoon pusku- tai pienaliitoksella. Asianmukaista aukkovahvistusta vaaditaan, jos vaippa- tai kattolevyn läpimitta ylittää 80 mm. Yhteiden tulee kestää niihin liitettävät putket ja lisälaitteet. Hankalasti hallittavien jännitysolosuhteiden johdosta tulee puhdistusyhteiden ja pohjakaivojen määrä pitää minimissään. Jos puhdistusyhde sijoitetaan säiliön pohjan tuntumaan, sen aukon korkeus vaipassa ei saa ylittää 915 mm eikä vaippalevyn leveyden puolikasta, kumpi vain on pienempi. Laitteiston tulee olla esivalmistettu ja hitsauksen jälkeen lämpökäsitelty. Pohjakaivon tuenta tulee olla kokonaan pohjan varassa. Hyväksyttävä pohjakuoppa tulee pohjustaa hyväksyttyjen pohjasuunnittelupiirustusten mukaan. Yhdistettyjä pohjakaivoja ja puhdistusyhteitä ei saa olla säiliöissä, joiden vaipan seinämänpaksuus ylittää 20 mm. Vajaasti tunkeutuvia saumoja saa käyttää vain, jos vaipan seinämänpaksuus on korkeintaan 12,5 mm, ja sallittu suunnittelujännitys on alle 185 MPa. Vaippaan liitettävien vahvistuslevyjen kiinnitykseen tarkoitettujen pienasaumojen kärjen tai lisälevyjen kiinnitykseen tarkoitettujen päittäissaumojen keskilinjan etäisyys muiden saumojen kärjistä tai keskilinjoista tulee olla vähintään 100 mm. Tästä voidaan poiketa standardin mukaisella sopimuksella. Kaikki vaipan puskusaumat, jotka osuvat vahvistuslevyyn, tulee perustaa juohevasti, ja ne tulee tarkastaa 100 % radigrafisesti. Vaipan läpimenevien yhteiden hitsien mittojen tulee olla standardissa määritetyn mukaisia. Kun yhde on valmistettu valssatusta hiili- tai hiili-mangaaniteräslevystä, jonka paksuus on yli 20 mm, tulee joko perusrakenneaineen paksuus tai minimipinta 3 mm hitsauspalosta lukea kuuluvaksi yhteen seinämään. Päittäisliitokset, jotka liittävät vahvikelevyt vaippalevyihin tulee olla täysin läpihitsattuja.

20 Sivu 20 / 54 Limiliitossaumojen paksuus vahvistuslevyn ympäri tulee olla 70 % vahvistuslevyn paksuudesta tai 14 mm. Näistä pienempi valitaan. Ellei muuten ole määrätty, tulee kaikkien aukkojen laippojen, paitsi vaipan ja katon miesluukut, valmistaa ja porata standardin pren :2000, luokan 150 tai EN paineluokan PN 25 mukaan. Tuotteen lämmitys tai jäähdytys tulee toteuttaa lämmönsiirtonesteen avulla lämmitys- tai jäähdytyslaitteessa tai kuumentamalla sähköllä ja tämä menetelmä tulee hyväksyä tilaajan ja säiliövalmistajan kesken. Portaiden ja kulkuteiden tulee olla tämän standardin ja standardin EN ISO mukaiset. Portaat ja kulkutiet tulee valmistaa metallista, ja esteettömän kulkuleveyden tulee olla vähintään 600 mm. On myös suositeltavaa, että portaiden jyrkkyys ei ylitä 45 astetta. Porrasaskelmat tulee olla liukastumisen estäviä. Portaiden ja kulkuteiden tulee kestää yläpuolinen kuorma ja tämän lisäksi niiden pitää kestää yhtä suuret tuulikuormat, kuin vaaditaan vaipparakenteelta. Kulkutiet, jotka ulottuvat säiliöstä toiseen, maahan tai toisiin rakenteisiin, tulee tukea niin, että mahdollistuu rakenteiden välinen suhteellinen liikkuminen. Säiliön katon, portaiden ja kulkuteiden kaiteiden ja käsijohteiden tulee olla umpinaista terästankoa tai profiilia. Käsijohteet on oltava kulkutien ja portaiden kummallakin puolella joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Halkaisijaltaan yli 12,5 metrisille säiliöille tulee myös katolla olla kaiteet ja askelmat. Mahdolliset paikalliset tai kansalliset säädökset tulee aina ottaa huomioon. Kaikki säiliöt on maadoitettava. Pysyvien lisälaitteiden määrä on pidettävä mahdollisimman alhaisena, ja ne tulee mielellään asentaa vaakasuuntaan. Pystysuoria lisälaitteiden kiinnityshitsaussaumoja ei tule hitsata lähemmäksi kuin 150 mm etäisyydelle lieriön pystysaumasta, eikä vastaavia vaakasaumoja tule hitsata lieriön vaakasauman päälle. Pistehitsit tai vastaavat liitokset ovat kiellettyjä levyissä, joiden paksuus ylittää 13 mm. Nämä vaatimukset koskevat myös väliaikaisia lisälaitteita. 14. Eristys Säiliön lämmöneristeiden pysyvien kiinnikkeiden vaatimukset on esitetty standardissa. Tämän standardin vaatimukset täyttävien säiliön eristäminen voi johtua eri syystä, yhtenä lämpötilan säilyttäminen. Vaikka tämä dokumentti ei kuvaile eristyksen toteuttamista, tulee seuraavat suositukset huomioida. Standardi ei sisällä yksityiskohtaista tietoa eri eristystavoista, vaan antaa perusnäkökohdat eri tavoista, ja erityisesti määrittää sopivat tukirakenteet eristysmateriaalille tukirakenteiden muodostaessa kiinteän osan säiliön rakenteita. Nämä suositukset kattavat varastosäiliöt, jotka ovat ympäristön lämpötilassa tai yli sen ja niiden koon takia eristeet tulee kiinnittää suoraan säiliöön kiinteästi. Näiden kohdalla tulee huomioida tuulikuormat, siitä aiheutuvat alipainevaikutukset, suhteellinen lämpölaajeneminen ja hydrostaattisen paineen aiheuttama laajeneminen. Eriste tulisi kiinnittää aina suoraan säiliön pintaan. Kiinnikkeiden tai tukirautojen hitsaaminen pieneen säiliöön ei aiheuta suurempaa ongelmaa, mutta suuressa säiliössä se saattaa vaikuttaa liikaa säiliön rakenteeseen ja kestävyyteen. Liimaaminen voi olla vaihtoehto, kun hitsaus ei ole sallittu. Tukirakenne ja