TERVOLAN LÖYLYVAARAN JA VAREVAARAN TUULIVOIMAHANKKEET

Transkriptio

1 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA TUULIWATTI OY TERVOLAN LÖYLYVAARAN JA VAREVAARAN TUULIVOIMAHANKKEET FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P21716P001

2 2 (11) Löylyvaaran ja Varevaaran tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO SELVITYSALUEET JA HANKKEEN KUVAUS AINEISTO JA MENETELMÄT Lähtöaineisto Epävarmuustekijät Yleistä lepakoista Lepakoiden suojelu Lepakoiden elintavat ja esiintyminen Vaikutusmekanismit SELVITYSALUEIDEN LEPAKOIDEN NYKYTILA YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET KIRJALLISUUS Paikkatietoaineistot: Pohjakartat Maanmittauslaitos 6/2013 Kuvat

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Löylyvaaran ja Varevaaran tuulivoimahankkeet 3 (11) 1 JOHDANTO TuuliWatti Oy suunnittelee kolme tuulivoimalayksikköä käsittävän tuulivoimapuiston rakentamista Tervolan Löylyvaaran alueelle. TuuliWatti Oy:n Tervolan Varevaaran tuulivoimapuisto käsittää kymmenen tuulivoimalaa, ja tuulivoimapuisto aloitti toimintansa keväällä TuuliWatti Oy on esittänyt Tervolan kunnalle MRL 77 a :n mukaisen tuulivoimaosayleiskaavan laatimista Tervolan Löylyvaaralle, ja Tervolan kunnanvaltuusto on käynnistänyt päätöksellään osayleiskaavoituksen Löylyvaaran alueella. Kaavan valmistuttua kunta voi myöntää tuulivoimaloiden rakennusluvat suoraan osayleiskaavan perusteella. Varevaaran tuulivoimapuisto on myös rakennettu tuulivoimaosayleiskaavaprosessin kautta. Löylyvaaran alueelle on aiemmin laadittu ympäristöselvitys (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2012), jossa on tuotu esille tuulivoimapuistoalueen ympäristön, maiseman ja kulttuurihistorian nykytila ja arvioitu suunnitellun tuulivoimatuotannon mahdollisia ympäristövaikutuksia. Ympäristöselvityksessä on esitetty hankealueen ympäristölliset lähtökohdat ja vaikutukset luonnon ja maiseman osalta sekä selvitetty suunniteltujen tuulivoimaloiden aiheuttamat laskennalliset melu- ja varjostusvaikutukset. Viranomaisnäkemysten ja kannanottojen myötä Löylyvaaran alueelle suunniteltiin kesälle 2013 toteutettavaksi luontoselvityksiä täydentävät lepakkoselvitykset. Samassa yhteydessä selvitettiin lepakoiden esiintymistä ja käyttäytymistä suhteessa tuulivoimaloihin myös läheisen Varevaaran jo rakennettujen tuulivoimaloiden alueella. Tämä raportti on Tervolan Löylyvaaran tuulivoimahankkeen tuulivoimaosayleiskaavoitusta palveleva lepakkoselvitys, joka on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten (MRL 39, 1999/132) mukaisella tarkkuudella, ja tuulivoimahankkeen tarpeisiin sovellettuna. Laaditun lepakkoselvityksen tavoitteena oli selvittää lepakoiden esiintymistä tuulivoimapuiston hankealueella sekä paikantaa alueella mahdollisesti sijaitsevat lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä tärkeät ruokailualueet. Lepakkoselvityksen maastotöistä ja raportoinnista on vastannut FM biologi Ville Suorsa :n Oulun toimistolta.

4 4 (11) 2 Löylyvaaran ja Varevaaran tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY SELVITYSALUEET JA HANKKEEN KUVAUS Selvitysalueet sijaitsevat Tervolan kunnassa Varejoen varrella sijaitsevalla Löylyvaaralla ja lähemmäs Kemijokea sijoittuvalla Varevaaralla (kuva 1). Löylyvaara sijoittuu noin 6,5 km etäisyydelle Tervolan kuntakeskuksesta pohjoisluoteeseen ja Varevaara sijoittuu noin 5 km etäisyydelle Tervolan kuntakeskuksesta koilliseen. Löylyvaaran selvitysalueen pinta-ala on noin 1,5 km2 ja Varevaaran selvitysalueen pintaala on noin 5,8 km2. Löylyvaaran tuulivoimahankkeen ja Varevaaran tuulivoimapuiston välinen etäisyys on noin 4 km. Löylyvaaran korkeimmat kohdat kohoavat noin 102 m mpy korkeuteen ja Varevaaran korkeimmat kohdat sijoittuvat noin korkeustasolle 83 m mpy. Molemmat vaarat ovat pääosin metsäisiä, ja tavanomaisessa metsätalouskäytössä. Varevaaralle sijoittuu myös muutamia pienialaisia soita ja lampia. Molempien vaarojen alueella on kivikkoista louhikkoa, ja korkeammalle kohoavalla Löylyvaaralla myös rakkakivikkoa. Kuva 1. Tervolan Löylyvaaran tuulivoimahankkeen ja Varevaaran tuulivoimapuiston sijainti. Löylyvaaran suunniteltu tuulivoimapuisto koostuu kolmesta tuulivoimalasta perustuksineen ja Varevaaran rakennettu tuulivoimapuisto kymmenestä tuulivoimalasta perustuksineen, lisäksi tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloiden välisistä huoltoteistä sekä tuulivoimaloiden välisistä keskijännitekaapeleista (20 kv maakaapeli) ja sähköasemasta. Löylyvaaralle suunnitellut kolme, nimellisteholtaan 3 4,5 MW tuulivoimaa, tulevat olemaan napakorkeudeltaan 140 m ja niiden roottorin halkaisija tulee olemaan noin m. Varevaaralle rakennetut kymmenen, nimellisteholtaan 3 MW Vestaksen V112 tuulivoimalaa, ovat napakorkeudeltaan 140 m ja niiden roottorin halkaisija on 112 m. Löylyvaaran tuulivoimaloilla tuotettu sähköenergia siirretään kantaverkkoon maakaapelilla TuuliWatti Oy:n Varevaaran sähköaseman kautta. Varevaaran sähköasema sijoittuu tuulivoimapuiston läpi kulkevan voimajohdon varrelle.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Löylyvaaran ja Varevaaran tuulivoimahankkeet 5 (11) Tuulivoimalaitosyksiköiden maa-alueet ovat yksityisessä omistuksessa, ja TuuliWatti Oy on tehnyt tarvittavat maanvuokrausesisopimukset sekä maanvuokraussopimukset maanomistajien kanssa. Yhtiön tavoitteena on, että Löylyvaaran tuulivoimaloiden rakentaminen voitaisiin käynnistää vuonna Tuulivoimapuistojen suunnittelun yhteydessä on tutkittu eri vaihtoehtoja tuulivoimaloiden sijoitukselle. Tuulivoimaloiden sijoittelu suunnittelualueella perustuu luonnonolosuhteisiin, maastonmuotoihin, maanomistusoloihin sekä alueelta saatuihin tuulimittaustietoihin. Löylyvaaran osayleiskaavan laadinnan yhteydessä tuulivoimaloiden sijoittamisessa on otettu huomioon tehtyjen luontoselvitysten tulokset. Tuulivoimaloiden tehokas energiantuotanto edellyttää myös, että voimaloiden väliset etäisyydet ovat riittävät. Tuulivoimaloiden tarkat sijoittumisalueet osoitetaan osayleiskaavoituksen yhteydessä, jolloin tuulivoimaloiden alueet määritellään luonto- ja muut arvot otetaan huomioon. 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Lähtöaineisto Selvitysalueella esiintyvästä lepakkolajistosta ei ollut saatavissa aiempia tietoja, eikä aiemmin valmistuneen Varevaaran tuulivoimapuiston luontoselvityksen yhteydessä ollut tehty lepakkoselvityksiä. Laajemmin tarkasteltuna, lepakoiden esiintymisestä Lapin alueella on vain hyvin niukasti olemassa olevaa tietoa. Ennakkokäsitysten perusteella Lapin ja Tervolan alueella lepakkotiheydet on arvioitu hyvin alhaisiksi. 3.2 Löylyvaaran ja Varevaaran selvitysalueilla toteutettiin kesän 2013 aikana yleispiirteinen lepakoiden ruokailualueiden kartoitus, minkä yhteydessä kiinnitettiin huomiota myös lepakoiden mahdollisiin lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin sekä päiväpiilopaikkoihin ja tärkeisiin ruokailualueisiin. toteutettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen ohjeistusta (SLTY 2012) soveltamalla kahden käyntikerran kiertolaskentana, missä kartoitusajankohdat sijoittuvat kesän eri ajankohtiin, koska lepakot käyttävät eri aikaan kesästä eri alueita ruokailuun. tehtiin ns. aktiivikartoitusmenetelmää hyödyntäen, missä selvitysalueiden lepakoille potentiaaliset kohteet kierrettiin kattavasti läpi detektorilla (Echo Meter EM3+) kuunnellen (kuva 2). Lepakkoselvitykset kohdennettiin erityisesti sellaisille alueille, joiden maankäyttö tulee muuttumaan Löylyvaaran hankkeen toteutuessa sekä alueiden mahdollisesti potentiaalisille lepakkoalueille. Lepakkoselvitykset suoritettiin suurimmaksi osaksi kävellen selvitysalueella, ja autokartoitusmenetelmää hyödyntäen alueen ulkopuolella. Selvitysalueiden ulkopuolella suoritettu autokartoitus antoi arvokasta tietoa lepakoiden esiintymisestä ja runsaudesta alueellisesti, koska tiedot lepakoiden esiintymisestä Tervolan ja laajemminkin Lapin alueella ovat edelleen hyvin vähäisiä. Selvitysalueet kattavien lepakkoselvitysten kartoitusyöt olivat ja Kartoitusöinä säätila ja olosuhteet olivat suotuisia ja lepakoiden kartoitukseen otollisia. Lepakoille sopivien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen (mm. kolopuut, kallionhalkeamat ja vanhat rakennukset) sekä ruokailualueiden esiintymiseen on kiinnitetty huomiota myös hankkeiden aikana suoritettujen muiden luonto- ja linnustoselvitysten yhteydessä.

6 6 (11) Löylyvaaran ja Varevaaran tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY ten yhteydessä mahdollisesti todetut lepakoiden käyttämät alueet arvotettiin seuraavien, nykyään yleisesti käytössä olevien, periaatteiden mukaisesti. Luokitusperusteena on käytetty alueella esiintyvää lajistoa ja lepakoiden määrä (Siivonen 2004). Luokitusperusteet ovat: Luokka I: Lepakoiden lisääntymis tai levähdyspaikka. Alueen hävittäminen tai heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 ). Luokka II: Lepakoiden tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä on huomioitava alu een arvo lepakoille (EUROBATS 1999). Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huo mioitava alueen arvo lepakoille. Kuva 2. Löylyvaaran ja Varevaaran lepakkoselvityksessä kartoitetut alueet. 3.3 Epävarmuustekijät Selvitysalueet kattaviin lepakkoselvityksiin käytettiin kohtalaisesti aikaa selvitysalueiden pinta-alaan nähden, ja alueiden merkittävimmät kohteet saatiin kierrettyä läpi kohtalaisen kattavasti. Kartoitukset kohdennettiin ennakko-oletusten perusteella lepakoille potentiaalisille alueille, ja lepakoiden elinympäristöinä heikommat alueet jäivät vähemmälle huomiolle. On todennäköistä, että joitain alueilla mahdollisesti esiintyviä lepakoita on jäänyt havaitsematta, koska lepakoiden kaikuluotausäänien kantomatka on hyvin lyhyt. Toisaalta valoisan kesäyön aikana lepakot havaittiin silmällä usein ennen kaikuluotausäänien kuulumista. Selvitysalueilla havaittujen lepakoiden lisääntymiskolonioiden ja päiväpiilopaikkojen sijainti ei selvinnyt nyt toteutettujen lepakkoselvitysten yhteydessä, koska selvitysalueiden ulkopuolelle sijoittuvien rakennusten tutkiminen ei kuulunut tämän työn pii-

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Löylyvaaran ja Varevaaran tuulivoimahankkeet 7 (11) riin. Toisaalta hankkeilla ei ole vaikutuksia alueen ulkopuolella eläviin lepakoihin tai niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen olosuhteisiin. Epävarmuutta selvityksiin tuo myös Suomen lepakoiden elintapojen ja esiintymisen vähäinen ja puutteellinen tuntemus, joka osaltaan korostaa maastossa tehtävien kartoitusten tarvetta. Selvitysalueiden elinympäristörakenteen ja alueen pohjoisen sijainnin perusteella selvitysalueiden lepakkotilanteesta ja lepakoille tärkeistä alueista arvioidaan saadun riittävän hyvä kuva. 3.4 Yleistä lepakoista Lepakoiden suojelu Kaikki Suomessa tavatut lepakot ovat luonnonsuojelulain (LSL 38 ) nojalla rauhoitettuja. Kaikki maamme lepakot kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain (LSL 49 ) perusteella kielletty. Ripsisiippa on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym. 2010). Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS-sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee myös pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä Lepakoiden elintavat ja esiintyminen Suomessa on tavattu kaikkiaan 13 lepakkolajia. Kaikki maassamme tavatut lajit ovat hyönteissyöjiä, ja useat lajit ovat harvinaisia tai esiintymiseltään epäsäännöllisiä. Suomessa havaituista lepakoista pohjanlepakko on selkeästi yleisin ja laajimmalle levinnyt laji, jota voidaan odottaa esiintyvän myös eri puolilla Lapissa. Myös viiksisiippaa/isoviiksisiippaa voidaan arvioida esiintyvän satunnaisesti Tervolan alueella. Maassamme esiintyvien lepakoiden elintapojen ja levinneisyyden tuntemus on kuitenkin puutteellista. Pohjanlepakko esiintyy usein asutuksen läheisyydessä, sopivan suojaisilla pienipiirteisillä metsäalueilla, mutta myös pihapiireissä ja puistoissa, missä on riittävästi puustoa. Lajin on todettu viihtyvän erilaisten elinympäristöjen reuna-alueilla, kuten peltojen, kalliokkojen ja hakkuiden reuna-alueella sekä teiden yllä, ja välttelevän suurempien ja tiheiden metsien sisäosia. Myös suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko yleensä välttää. Pohjanlepakko saalistaa lentäviä hyönteisiä noin 5 15 metrin korkeudessa ja pääasiassa erilaisten aukkopaikkojen kuten tien, pellon, hakkuun, kalliokon tai vesistön laiteilla ja pihapiireissä. Sen päiväpiilopaikat sijaitsevat esim. vanhoissa rakennuksissa, puiden koloissa sekä muissa erilaisissa onkaloissa. Pohjanlepakot voivat lentää pitkiäkin matkoja ruokailemaan. Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ruokailevat yleensä peitteisemmässä ympäristössä, ja matalammalla, tyypillisesti varttuneemmissa havupuuvaltaisissa metsissä. Lepakoilla naaraat muodostavat lisääntymisyhdyskuntia, missä ne synnyttävät poikasensa (luonnonsuojelulain turvaama lisääntymis- ja levähdyspaikka). Koiraat päivehtivät kesällä yksin tai korkeintaan pienissä ryhmissä. Soveltuvien ruokailupaikkojen esiintyminen ja säilyminen lisääntymisyhdyskuntien läheisyydessä on tärkeää lajien suojelun kannalta. Lepakot ruokailevat erilaisissa ympäristöissä pesimäkauden eri vaiheissa, ja loppukesällä ne levittäytyvät ruokailemaan laajemmalle alueelle ja kauemmas pesimäyhdyskunnista. Suomessa talvehtivat lepakot viettävät talvensa horroksessa (esim. kellareissa ja luolissa), mutta osa lepakkokannasta muuttaa talvehtimaan etelämmäksi.

8 8 (11) Löylyvaaran ja Varevaaran tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 3.5 Vaikutusmekanismit Elinympäristöjen muutosten lisäksi tuulivoimapuistot aiheuttavat lepakoille riskin törmätä tuulivoimalan pyöriviin lapoihin. Törmäysvaikutuksista ei ole vielä olemassa kotimaista tutkimustietoa, mutta vaikutuksia lepakoihin on arvioitu ulkomailla tehtyjen tutkimusten perusteella. Maa- ja metsätalousalueilla törmäyskuolleisuusluvut ovat hyvin samankaltaisia koko Pohjois-Euroopassa, joten on perusteltua soveltaa mm. Saksassa tehtyjen tutkimusten tuloksia myös suomalaisiin vaikutusten arviointeihin (Rydell ym. 2012). Lepakoiden riski törmätä tuulivoimaloihin on suurimmillaan muuttavilla lepakoilla, joiden on havaittu muuttavan niin korkealla, että niillä on ylipäänsä mahdollisuus törmätä tuulivoimalan lapoihin tai menehtyä lapojen pyörimisliikkeen aiheuttamaan ilmanpainemuutokseen (ns. barotrauma). Myös alueella lisääntyvien yksilöiden tiedetään joissain tapauksissa saalistavan tuulivoimaloiden lapojen pyörimiskorkeudella (Rydell ym. 2012), mutta yleensä ne saalistavat ja liikkuvat huomattavasti tätä matalammalla (< 30 metriä). Lepakoiden muuttoreitit keskittyvät yleensä hyvin voimakkaasti rannikoiden läheisyyteen, ja muutto on hyvin vähäistä jo 500 metrin etäisyydellä rantaviivasta. Suomessa lepakoiden muutto on todennäköisesti voimakkainta eteläisellä ja läntisellä rannikkoalueella, koska pohjoisessa harvan lepakkokannan alueella muuttavia lepakoita on todennäköisesti huomattavasti vähemmän. 4 SELVITYSALUEIDEN LEPAKOIDEN NYKYTILA Löylyvaaran ja Varevaaran selvitysalueiden lepakkolajisto on toteutettujen selvitysten perusteella metsätalousvaltaiselle alueelle tyypillisen niukkaa, ja selvitysalueilla vallitsevilla voimakkaasti käsitellyillä talousmetsäalueilla lepakkotiheydet olivat hyvin alhaisia. Löylyvaaran selvitysalueella ei havaittu kummallakaan käyntikerralla lainkaan lepakoita. Lepakoita ei myöskään havaittu Löylyvaaran alapuolella, Varejokivarren asutuksen piirissä, toteutetun yleispiirteisen autokartoituksen aikana. Löylyvaaran selvitysalueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei selvitysten perusteella sijoitu lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja tai tärkeitä ruokailualueita. Alueella saattaa kuitenkin aika ajoin liikkua enintään muutamia yksittäisiä pohjanlepakoita, mutta alueella ei ole merkitystä alueen lepakkopopulaatiolle. Varevaaran selvitysalueella havaittiin ensimmäisellä kartoituskierroksella yksi ruokaileva pohjanlepakko ja toisella kartoituskierroksella kaksi ruokailevaa pohjanlepakkoa (kuva 3). Heinäkuun ensimmäisen kartoituskierroksen aikana havaittiin ruokaileva pohjanlepakko Vaaranlammen itäpuoleisen suoalueen reunalla. Pohjanlepakko saalisteli suoalueen laidassa, metsänrajassa, noin 5 10 metrin korkeudessa. Heinäkuun toisella kartoituskierroksella havaittiin yksinäinen lepakko ruokailemassa Puuttomanrakan pohjoispuolella, voimalinjan vieressä. Kyseessä oli pelkkä näköhavainto, mutta elinympäristön ja käyttäytymisen perusteella se oli määritettävissä pohjanlepakoksi. Pohjanlepakko saalisteli voimajohtoaukean vieressä olevalla hakkuuaukealla noin 5 15 metrin korkeudessa. Jälkimmäisen kartoituskierroksen toinen pohjanlepakkohavainto tehtiin Varevaaran laella, tuulivoimaloiden huoltotien alueella, missä pohjanlepakko ruokaili tielinjan yllä noin 5 10 metrin korkeudella. Varevaaran selvitysalueelle ei tämän selvityksen perusteella sijoitu lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja tai tärkeitä ruokailualueita. Alueella saattaa aika ajoin liikkua enintään muutamia yksittäisiä pohjanlepakoita, mutta alueella ei ole merkitystä alueen lepakkopopulaatiolle. Yksittäisten lepakoiden päiväpiilopaikkoja saattaa sijaita esimerkiksi selvitysalueelle sijoittuvissa metsätalousrakennuksissa, kolopuissa tai jopa puupinoissa. Varevaaran alueella havaittujen lepakoiden merkittävimmät lisääntymis- ja levähdyspaikat sijoittuvat todennäköisesti selvitysaluetta ympäröivän asutuksen piiriin.

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Löylyvaaran ja Varevaaran tuulivoimahankkeet 9 (11) Lepakoita ei havaittu Löylyvaaran tuulivoimaloiden suunnitelluilla rakennuspaikoilla, jotka sijoittuvat etupäässä lepakoille huonosti soveltuviin elinympäristöihin (nuoret ja tiheät metsäkuviot, taimikot ja hakkuuaukeat). Puustoltaan nuoret metsäkuviot ovat useimmiten lepakoille liian tiheitä saalistusympäristöjä, eikä niissä useinkaan ole lepakoille soveltuvia päiväpiilopaikkoja kuten esimerkiksi kolopuita. Varevaaralla havaittujen lepakoiden ympärillä toimivat tuulivoimalat eivät näennäisesti vaikuttaneet millään tavoin niiden käytökseen ja liikkumiseen, vaan lepakot käyttäytyivät alueella samalla tavalla kuin muillakin vastaavilla metsäisillä alueilla. Kuva 3. Varevaaran tuulivoimapuiston lepakkoselvitysten aikana tehdyt pohjanlepakkohavainnot.

10 10 (11) Löylyvaaran ja Varevaaran tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tervolan Löylyvaaran tuulivoimapuiston hankealueella ja Varevaaran tuulivoimapuiston alueella toteutettiin kesän 2013 aikana lepakkoselvitykset kahden käyntikerran detektorikartoituksena. Selvityksen tarkoituksena oli paikallistaa alueille mahdollisesti sijoittuvat lepakoille tärkeät alueet sekä selvittää alueen lepakkolajistoa ja lepakkotiheyttä. TuuliWatti Oy suunnittelee Tervolan Löylyvaaralle kolmen tuulivoimalan rakentamista, ja yhtiöllä on Varevaaralla kymmenen tuulivoimalayksikön tuulivoimapuisto, joka aloitti toimintansa keväällä Molemmilla selvitysalueilla havaittu lepakkotiheys on hyvin alhainen. Löylyvaaralla tai sen viereisellä Varejokivarren alueella ei havaittu lainkaan lepakoita. Varevaaralla havaittiin yksi pohjanlepakko ensimmäisen kartoituskierroksen aikana ja kaksi pohjanlepakkoa toisen kartoituskierroksen aikana. Muita lepakkolajeja ei havaittu, ja todennäköisyys niiden esiintymiseen Tervolassa on melko pieni. Alueilla havaittu matala lepakkotiheys vastannee alueellisesti samankaltaisten metsäalueiden lepakkotiheyksiä Lapin alueella. Kummallakaan selvitysalueella ei tunnistettu lepakoiden käyttämiä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja tai tärkeitä ruokailualueita. Merkittävimmät lepakkoalueet sekä niiden mahdolliset lisääntymis- ja levähdyspaikat sijoittuvat todennäköisesti selvitysalueiden ympäristöön, alavammille alueille ja vanhan asutuksen piiriin. Löylyvaaran tuulivoimahankkeella tai Varevaaran tuulivoimapuistolla ei ole lainkaan vaikutuksia kauempana ympäristössä sijaitseviin lepakoille mahdollisesti tärkeisiin alueisiin. Tutkimustietojen perusteella pesimäalueiden läheisyydessä lepakot lentävät vain poikkeustapauksissa niin korkealla, että niillä olisi todellinen riski törmätä tuulivoimalan pyöriviin lapoihin tai kuolla äkillisen ilmanpainemuutoksen eli ns. barotrauman kautta. Usein esimerkiksi pohjanlepakot saalistavat noin 5-10 metrin korkeudessa, mutta voivat lentää ajoittain jopa 30 metrin korkeudella. Suomessa yleisimpänä tavattava pohjanlepakko kuuluu ns. korkeusriskilajeihin, jolloin se saattaa ulkomaisten tutkimusten mukaan siirtyä syksyllä saalistamaan hyönteisiä jopa tuulivoimaloiden lapojen pyörimiskorkeudelle. Ilmiön yleisyydestä Suomessa ei kuitenkaan ole olemassa tutkimustietoa, joten sen vaikutuksia ei voida luotettavasti arvioida. Tämän perusteella on mahdollista, että Löylyvaaralle suunniteltuihin ja Varevaaralle rakennettuihin tuulivoimaloihin voi niiden toiminta-aikana törmätä enintään muutamia pohjanlepakoita, jos ilmiötä esiintyy vastaavanlaisissa olosuhteissa. Molempien selvitysalueiden lepakkotiheydet ovat hyvin alhaisia, ja näin ollen yksittäisten pohjanlepakoiden mahdollisilla, mutta epätodennäköisillä törmäyksillä ei arvioida olevan vaikutusta alueen lepakkopopulaatioihin. Elinympäristömuutosten kautta tuulivoimarakentamisen vaikutukset lepakoille arvioidaan hyvin vähäisiksi, koska tutkimusten perusteella esimerkiksi metsätalous vaikuttaa lepakoiden elinympäristöihin tuulivoimarakentamista voimakkaammin. Tuulivoimapuiston rakentaminen tulee vähäisessä määrin muuttamaan lepakoiden elinalueita, mutta suurin osa Löylyvaaran alueesta säilyy nykytilansa kaltaisena. Metsäisessä ympäristössä tuulivoimaloiden rakennuspaikoille raivattavat huoltotiet saattavat jopa lisätä lepakoiden saalistusalueiksi soveltuvien puoliavoimien alueiden ja reunavyöhykkeiden määrää, kuten Varevaaran havainto osoittaa, koska pohjanlepakoiden on havaittu tyypillisesti ruokailevan mm. autoteiden yllä ja hakkuiden tai peltojen reuna-alueella. Löylyvaaran tuulivoimaloiden rakentamisen jälkeen alueella mahdollisesti esiintyvien lepakoiden on edelleen mahdollista liikkua ja ruokailla Löylyvaaran tuulivoimapuiston alueella. Tästä on hyvänä esimerkkinä viereinen Varevaaran tuulivoimapuisto, jonka alueella tehtiin selvitysten yhteydessä yhteensä kolme havaintoa ruokailevista pohjanlepakoista. Havaitut lepakot ruokailivat alueella välittämättä näennäisesti lainkaan niiden ympärillä toimivista tuulivoimaloista. Havaitut pohjanlepakot ruokailivat myös niin matalalla, että niillä ei normaali olosuhteissa ole lainkaan riskiä törmätä tuulivoimaloiden pyöriviin lapoihin.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Löylyvaaran ja Varevaaran tuulivoimahankkeet 11 (11) KIRJALLISUUS Endl, P., Engelhart, U., Seiche, K., Teufert, S. & Trapp, H. 2004: Verhalten von Fledermäuse und Vögel an ausgewählten Windkraftanlagen. Landkreis Bautzen, Kamenz, Löbau-Zittau, Niederschlesischer Oberlausitzkreis, Stadt Görlitz, Freistadt Sachsen. Report to Staatlisches Umweltfachamt Bautzen. 2012: Tervolan Löylyvaaran tuulivoimahanke, ympäristöselvitys. 46 s. + liitteet. Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997). Kronwitter, F. 1988: Population structure, habitat use and activity patterns of the noctune bat, Nyctalus noctula Schreb., 1774 (Chiroptera: Vespertilionidae) revealed by radio tracking. Myotis 26: Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (NDir 92/43/ETY) Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Rydell, J., Engström, H., Hedenström, J.K.L., Pettersson, J. & Green, M. 2012: The effect of wind power on birds and bats. A synthesis. Vindval. Report s. Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöministeriö. 113 s. Siivonen, Y. 2004: Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/ s. SLTY 2012: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. WWW-dokumentti: (viitattu ). Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristö-keskus. Luonto ja luonnonvarat. 196 s. Ympäristöministeriö 2012: Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012.