Torbugesic Vet 10 mg/ml injektioneste, liuos hevoselle, koiralle ja kissalle

Transkriptio

1 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI Torbugesic Vet 10 mg/ml injektioneste, liuos hevoselle, koiralle ja kissalle 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Yksi ml sisältää Vaikuttava aine: Butorfanoli 10 mg (vastaa 14,58 mg/ml butorfanolitartraattia) Apuaineet: Bentsetoniumkloridi 0,1 mg Täydellinen apuaineluettelo, katso kohta LÄÄKEMUOTO Injektioneste, liuos. Kirkas, väritön liuos. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Kohde-eläinlajit Hevonen, koira ja kissa 4.2 Käyttöaiheet kohde-eläinlajeittain Ruoansulatuskanavan koliikista johtuvan kivun lievitykseen. Rauhoitukseen tiettyjen alfa2-adrenoseptoriagonistien (detomidiini, romifidiini) antamisen jälkeen. Hoitotoimenpiteiden ja diagnostisten toimenpiteiden, kuten pienten kirurgisten toimenpiteiden tekeminen seisovalle hevoselle. KOIRA Lievän tai kohtalaisen viskeraalisen kivun lievitykseen sekä leikkauksenjälkeisiin toimenpiteisiin liittyvän kivun lievitykseen. Yhdistelmänä medetomidiinihydrokloridin kanssa. Anestesian esilääkityksenä Eläinlääkevalmisteen käyttö anestesian esilääkityksenä on annoksesta riippuvaisella tavalla johtanut induktioanestesia-aineiden, kuten tiopentaalinatriumin, annoksen pienenemiseen. Osana anestesiaa medetomidiinin ja ketamiinin kanssa. Lievän tai kohtalaisen viskeraalisen kivun lievitykseen. Leikkausta ennen leikkauksenaikaisen 1

2 analgesian saavuttamiseksi. Leikkauksenjälkeiseen kivunlievitykseen erityyppisten kirurgisten toimenpiteiden jälkeen. Yhdistelmänä medetomidiinihydrokloridin kanssa. Osana anestesiaa medetomidiinin ja ketamiinin kanssa Vasta-aiheet Ei saa käyttää tapauksissa, joissa esiintyy yliherkkyyttä vaikuttavalle aineelle tai apuaineille. Ei saa käyttää eläimille, joilla on vaikea maksan tai munuaisten vajaatoiminta. Ei saa käyttää eläimille, joilla on aivovaurio tai elimellinen aivovamma eikä eläimille, joilla on hengitysteitä ahtauttava hengitystiesairaus, sydämen vajaatoiminta tai spastinen tila. Butorfanolin ja detomidiinin yhdistelmä Yhdistelmää ei tule käyttää hevosilla, joilla on todettu sydämen rytmihäiriö tai harvalyöntisyys. Yhdistelmä aiheuttaa ruoansulatuskanavan motiliteetin vähentymistä, joten sitä ei tule käyttää koliikkitapauksissa, joihin liittyy impaktio. Mahdollisen hengityselimiä lamaavan vaikutuksen vuoksi valmistetta ei saa käyttää hevosille, joilla on emfyseema. Ks. myös kohta Erityisvaroitukset kohde-eläinlajeittain Butorfanoli on tarkoitettu käytettäväksi silloin, kun tarvitaan lyhytkestoista analgesiaa. Hoitoa seuraavan analgesian kestoa koskevan tiedon osalta katso kohta 5.1. Butorfanolin annostus voidaan tarvittaessa uusia. Tapauksissa, joissa todennäköisesti tarvitaan pidempikestoista analgesiaa, on käytettävä muita lääkeaineita. Kissoilla butorfanolia käytetään, kun tarvitaan lyhytkestoista tai keskipitkäkestoista analgesiaa. Hoitoa seuraavan analgesian kestoa koskevan tiedon osalta katso kohta 5.1. Riippuen kliinisestä vasteesta, valmistetta voidaan annostella uudestaan kuuden tunnin kuluessa. Jos riittävää analgeettista vastetta ei saavuteta, on harkittava vaihtoehtoisen kipua lievittävän aineen, kuten toisen opioidianalgeetin ja/tai ei-steoidaalisen tulehduskipulääkkeen käyttöä. Annoksen lisääminen ei välttämättä lisää analgesian voimakkuutta tai kestoa. Kaikessa vaihtoehtoisessa analgesiassa on otettava huomioon butorfanolin vaikutus opioidireseptoreissa, mikä on kuvattu kohdassa 4.8. Kissoilla ei esiinny huomattavaa sedaatiota, kun eläinlääkevalmistetta käytetään yksinään. 4.5 Käyttöön liittyvät erityiset varotoimet Eläimiä koskevat erityiset varotoimet KAIKKI KOHDE-ELÄINLAJIT Butorfanoli on morfinaanijohdannainen, joten sillä on opioidivaikutus. Valmisteen turvallisuutta ei ole tutkittu koiranpennuilla, kissanpennuilla eikä varsoilla. Näillä ryhmillä käytön tulee perustua hoitavan eläinlääkärin tekemään hyöty-haitta-arvioon. Yskänärsytystä vähentävistä vaikutuksista johtuen butorfanoli voi saada aikaan liman kertymisen hengitysteihin. Tästä johtuen butorfanolia tulisi käyttää ainoastaan hoitavan eläinlääkärin tekemän hyöty-haitta-arvion perusteella eläimillä, joilla on hengityselinsairaus, johon liittyy lisääntynyt limaneritys. Ennen käytön aloittamista on tehtävä rutiiniluonteinen sydämen kuuntelu, jos butorfanolia käytetään yhdessä α2-adrenoseptoriagonistien kanssa. Butorfanolin ja α2-adrenoseptoriagonistien yhdistelmää 2

3 tulee käyttää harkiten eläimille, joilla on sydän- ja verisuonitauti. Antikolinergisen lääkkeen, kuten atropiinin, samanaikaista käyttöä tulisi harkita. Valmisteen käyttö suositellulla annoksella voi johtaa ohimenevään ataksiaan ja/tai kiihtyneisyyteen. Täten paikka, jossa hoitoa annetaan, tulee valita huolella, jotta vältytään hevosen ja ihmisten loukkaantumisilta. Kissat tulee punnita, jotta varmistutaan oikeasta annoksesta. Ruiskuksi suositellaan joko insuliiniruiskua tai mitta-asteikollista 1 ml:n ruiskua. Erityiset varotoimenpiteet, joita eläinlääkevalmistetta antavan henkilön on noudatettava Varovaisuutta on noudatettava vahinkoinjektion välttämiseksi. Injisoitaessa valmistetta vahingossa, on käännyttävä välittömästi lääkärin puoleen ja näytettävä tälle pakkausselostetta tai myyntipäällystä. ÄLÄ AJA AUTOA. Vaikutukset voidaan kumota opioidiantagonistilla, kuten naloksonilla. Huuhtele roiskeet iholta ja silmistä välittömästi. 4.6 Haittavaikutukset (yleisyys ja vakavuus) Lihakseen annettu injektio voi aiheuttaa pistoskohtaan kipua. Yleisin haittavaikutus on lievä ataksia, joka voi kestää 3 10 minuuttia. Lievää tai vaikeaa ataksiaa saatetaan havaita, kun valmistetta annetaan yhdessä detomidiinin kanssa, mutta kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet hevosten kaatumisen olevan epätodennäköistä. Normaaleja varotoimia on noudatettava käyttäjän turvallisuuden takia. Lievää sedaatiota voi esiintyä noin 15 prosentilla hevosista pelkän butarfanolin antamisen jälkeen. Butorfanoli saattaa myös aiheuttaa ruuansulatuskanavan motiliteettiin liittyviä haittavaikutuksia hevosilla, vaikka ravinnon läpikulkuaika ruoansulatuskanavan läpi ei lyhene. Nämä vaikutukset ovat annosriippuvaisia ja yleensä vähäisiä ja ohimeneviä. Butorfanoli saattaa aiheuttaa liikuntaelinten levottomuutta (tepastelua). Yhteiskäytössä α2-adrenoseptoriagonistien kanssa voi esiintyä kardiopulmonaalisen järjestelmän lamaantumista, mikä harvinaisissa tapauksissa voi johtaa kuolemaan. KOIRA Hengityselinten ja sydämen lamaantumista (mikä näkyy hengitystiheyden hidastumisena, bradykardiana ja diastolisen paineen laskuna) saattaa esiintyä. Lamaantumisen aste on annoksesta riippuvainen. Lievää sedaatiota voi esiintyä. Ohimenevää ataksiaa, syömättömyyttä ja ripulia on raportoitu esiintyvän harvoin. Ruuansulatuskanavan motiliteetin vähenemistä saattaa esiintyä. Hengityksen lamaantumista saattaa esiintyä. Butorfanoli voi aiheuttaa kiihottumista, ahdistuneisuutta, desorientaatiota, dysforiaa ja mydriaasia. 4.7 Käyttö tiineyden, laktaation tai muninnan aikana Eläinlääkevalmisteen turvallisuutta tiineyden tai laktaation aikana ei ole selvitetty kohde-eläinlajeilla. Butorfanolin käyttöä ei suositella tiineyden tai laktaation aikana. 4.8 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Butorfanolia voidaan käyttää samanaikaisesti muiden sedatiivien, kuten α2-adrenoseptoriagonistien 3

4 (esim. hevosilla romifidiinin tai detomidiinin sekä koirilla ja kissoilla medetomidiinin) kanssa, jolloin synergistiset vaikutukset ovat todennäköisiä. Annosta on näin ollen muutettava tarpeen mukaan, kun valmistetta käytetään samanaikaisesti näiden lääkeaineiden kanssa (ks. kohta 4.9). Yskänärsytystä vähentävistä vaikutuksista johtuen butorfanolia ei saa käyttää yhdessä limaa irrottavien yskänlääkkeiden kanssa, sillä yhteiskäyttö voi saada aikaan liman kertymisen hengitysteihin. Koska butorfanoli on myy (µ)-opioidireseptorin salpaaja, se voi poistaa kipua lievittävän vaikutuksen eläimillä, jotka ovat jo aiemmin saaneet puhdasta myy (µ)-opioidireseptorin agonistia (morfiinia/oksimorfiinia). 4.9 Annostus ja antotapa Hevonen: Laskimoon (i.v.). Koira ja kissa: Laskimoon (i.v.), ihon alle (s.c.) ja lihakseen (i.m.). Valmistetta ei saa antaa laskimonsisäisenä bolusinjektiona. Jos tarvitaan toistuvia annoksia ihon alle tai lihakseen, on käytettävä eri injektiokohtaa. Nopeaa laskimonsisäistä injektiota on vältettävä. Kumitulpan saa puhkaista korkeintaan 40 kertaa. Hoitoa seuraavan analgesian kestoa koskevan tiedon osalta katso kohta 5.1. Yksilääkehoito: 0,1 mg/kg (1 ml/100 kg) i.v. Annos voidaan tarvittaessa uusia. Analgeettiset vaikutukset ovat havaittavissa 15 minuutin kuluessa injektiosta. Detomidiinin kanssa: Detomidiinihydrokloridi: 0,012 mg/kg i.v., jonka jälkeen 5 minuutin kuluessa Butorfanoli: 0,025 mg/kg i.v. Romifidiinin kanssa: Romifidiini: 0,04 0,12 mg/kg i.v., jonka jälkeen 5 minuutin kuluessa Butorfanoli: 0,02 mg/kg i.v. KOIRA Yksilääkehoito: 0,2 0,3 mg/kg (0,02 0,03 ml/kg) i.v., i.m., tai s.c. injektiona. Heräämisvaiheen kivun hoitoon tarkoitettu injektio tulee antaa 15 minuuttia ennen anestesian päättymistä. Toista annos tarvittaessa. Medetomidiinin kanssa: Butorfanoli: 0,1 mg/kg (0,01 ml/kg) i.v. tai i.m. Medetomidiini: 0,01 0,025 mg/kg i.v. tai i.m. Odota 20 minuuttia, jotta riittävä sedaatio ehtii kehittyä ennen toimenpiteen aloittamista. Esilääkitys/anestesian esilääkitys Rauhoittamiseen ja esilääkityksenä ennen barbituraattianestesiaa: Butorfanoli: 0,1 mg/kg (0,01 ml/kg) i.v. tai i.m. Medetomidiini: 0,01 mg/kg i.v. tai i.m. Anestesian esilääkitys Yksilääkehoito koiran kivun lievittämiseen: Butorfanoli: 0,1 0,2 mg/kg (0,01 0,02 ml/ kg) annettuna i.v., i.m. tai s.c. 15 minuuttia ennen 4

5 induktiota. Osana anestesiaa yhdessä medetomidiinin ja ketamiinin kanssa: Butorfanoli: 0,1 mg/kg (0,01 ml/kg) i.m. Medetomidiini: 0,025 mg/kg i.m., jonka jälkeen 15 minuutin kuluttua Ketamiini: 5 mg/kg i.m. Koirilla tämän yhdistelmän vaikutuksen kumoamista atipametsolilla ei suositella. Ennen leikkausta: Butorfanoli: 0,4 mg/kg (0,04 ml/kg) i.m. tai s.c. Anna minuuttia ennen induktioanesteettien antamista laskimoon. Anna 5 minuuttia ennen induktioanesteettien, esim. asepromatsiini/ketamiini- tai ksylatsiini/ketamiini -yhdistelmien antamista lihakseen. Analgesian kestoa koskevan tiedon osalta katso myös kohta 5.1. Leikkauksen jälkeen: 15 minuuttia ennen heräämistä: butorfanolia joko: 0,4 mg/kg (0,04 ml/kg) s.c. tai i.m. tai: 0,1 mg/kg (0,01 ml/kg) i.v. Medetomidiinin kanssa: Butorfanoli: 0,4 mg/kg (0,04 ml/kg) i.m. tai s.c. Medetomidiini: 0,05 mg/kg s.c. Haavan ompeluun suositellaan lisäksi paikallispuudutetta. Osana anestesiaa Yhdessä medetomidiinin ja ketamiinin kanssa: i.m. anto: Butorfanoli: 0,4 mg/kg (0,04 ml/kg) i.m. Medetomidiini: 0,08 mg/kg i.m. Ketamiini: 5 mg/kg i.m. i.v. anto: Butorfanoli: 0,1 mg/kg (0,01 ml/kg) i.v. Medetomidiini: 0,04 mg/kg i.v. Ketamiini: 1,25 2,50 mg/kg i.v. (riippuen tarvittavan anestesian syvyydestä) Yliannostus (oireet, hätätoimenpiteet, vastalääkkeet) (tarvittaessa) Yliannostuksen pääoire on hengityslama. Hengityslama voidaan kumota opioidiantagonistilla (esim. naloksoni). Muita mahdollisia yliannostusoireita hevosella ovat levottomuus/kiihottuneisuus, lihasvärinä, ataksia, lisääntynyt syljeneritys, ruoansulatuskanavan motiliteetin vähentyminen ja kouristuskohtaukset. Kissalla yliannostuksen pääoireet ovat koordinaatiohäiriöt, syljeneritys ja lievät kouristukset Varoaika Hevonen: Teurastus: nolla vrk Maito: nolla vrk 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5

6 Farmakoterapeuttinen ryhmä: analgeetit, morfinaanijohannaiset, ATCvet-koodi: QN02AF Farmakodynamiikka Butorfanolitartraatti (R(-)-enantiomeeri) on keskushermostoon vaikuttava kipulääke. Sen vaikutus on agonisti-antagonistinen keskushermoston opioidireseptoreissa: agonistinen kappa (κ) -reseptoreissa ja antagonistinen myy (µ) -reseptoreissa. Kappa (κ) -reseptorit kontrolloivat analgesiaa ja sedaatiota ilman kardiopulmonaalisen järjestelmän lamaantumista ja ruumiinlämmön laskua. Myy (µ) -reseptorit puolestaan kontrolloivat supraspinaalista analgesiaa, sedaatiota ja kardiopulmonaalisen järjestelmän lamaantumista sekä ruumiinlämmön laskua. Butorfanolin agonistinen vaikutus on 10 kertaa potentimpi antagonistiseen vaikutukseen verrattuna. Analgesian alkaminen ja kesto: Hevosella, koiralla ja kissalla analgesia alkaa yleensä 15 minuutin kuluessa annosta. Hevosella analgesia kestää yleensä minuuttia yksittäisen laskimonsisäisen annon jälkeen. Koiralla se kestää minuuttia yksittäisen laskimonsisäisen annon jälkeen. Kissoilla, joilla on viskeraalista kipua, on osoitettu 15 minuutista korkeintaan kuuteen tuntiin kestävä analgeettinen vaikutus butorfanolin annostelun jälkeen. Kissoilla, joilla on somaattista kipua, analgesian kesto on ollut huomattavasti lyhyempi. 5.2 Farmakokinetiikka Hevosella laskimonsisäisen annostuksen jälkeen butorfanolin puhdistuma on suuri (keskimäärin 1,3 l/h/kg). Sen terminaalinen puoliintumisaika on lyhyt (keskiarvo <1 tuntia), mikä tarkoittaa, että laskimonsisäisen annostelun jälkeen 97 % annoksesta eliminoituu keskimäärin alle 5 tunnissa. Koiralla lihaksensisäisen annostelun jälkeen butorfanolin puhdistuma on suuri (noin 3,5 l/h/kg). Sen terminaalinen puoliintumisaika on lyhyt (keskiarvo <2 tuntia), mikä tarkoittaa, että lihaksensisäisen annostelun jälkeen 97 % annoksesta eliminoituu keskimäärin alle 10 tunnissa. Toistetun annostuksen farmakokinetiikkaa ja laskimonsisäisen annostuksen farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu. Kissalla ihonalaisen annostelun jälkeen butorfanolin puhdistuma on alhainen (<1320 ml/kg/h). Sen terminaalinen puoliintumisaika on suhteellisen pitkä (noin 6 tuntia) tarkoittaen, että 97 % annoksesta eliminoituu keskimäärin 30 tunnissa. Toistetun annostuksen farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu. Butorfanoli metaboloituu suurelta osin maksassa ja erittyy virtsaan. Sen jakautumistilavuus on suuri, mikä viittaa laajaan jakautumiseen kudoksiin. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Bentsetoniumkloridi Sitruunahappo (monohydraatti) Natriumsitraatti Natriumkloridi Injektionesteisiin käytettävä vesi 6.2 Yhteensopimattomuudet Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, eläinlääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden eläinlääkevalmisteiden kanssa. 6.3 Kestoaika Avaamattoman pakkauksen kestoaika: 2 vuotta. Sisäpakkauksen ensimmäisen avaamisen jälkeinen kestoaika: 28 vrk. 6

7 6.4 Säilytystä koskevat erityiset varotoimet Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle. 6.5 Pakkaustyyppi ja sisäpakkauksen kuvaus Pahvirasia, jossa on yksi kellanruskea lasinen (tyyppi I) 10 ml:n tai 50 ml:n injektiopullo varustettuna klooributyylitulpalla ja alumiinisinetillä. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole markkinoilla. 6.6 Erityiset varotoimet käyttämättömien lääkevalmisteiden tai niistä peräisin olevien jätemateriaalien hävittämiselle Käyttämättömät eläinlääkevalmisteet tai niistä peräisin olevat jätemateriaalit on hävitettävä paikallisten määräysten mukaisesti. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Zoetis Finland Oy Tietokuja Helsinki 8. MYYNTILUVAN NUMERO(T) ENSIMMÄISEN MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ /UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ MYYNTIÄ, TOIMITTAMISTA JA/TAI KÄYTTÖÄ KOSKEVA KIELTO Vain eläinlääkärin määräyksestä. 7