ECD ja musiikkitallenteiden evoluutio

Transkriptio

1 Jari Mikkola MUSIIKIN SUUNTA 2/2001 ECD ja musiikkitallenteiden evoluutio Musiikkitallenteiden historia on periaatteessa yhtä vanha kuin mekaanisen äänen tallentamisen ja äänitteiden historia. Äänitteiden historian aikana on tapahtunut paljon muutoksia siinä, miten musiikki ja sen käyttökokemus voidaan äänitteiden suomilla mahdollisuuksilla kuuntelijoille tarjota. Musiikkitallenteiden visualisointi on muodostunut tärkeäksi osaksi kokonaisuutta luvun puolivälin aikoihin yleisin myytävä musiikkitallenne oli CD-levyn muodossa. Samoihin aikoihin alkoi myös joillekin CD-levyille ilmestyä digitaalisen audiodatan lisäksi multimediaa. Viralliseksi nimitykseksi kyseisille musiikkia ja multimediaa sisältäville levyille on tällä hetkellä muodostunut englanninkielinen Enhanced CD, josta käytetään myös lyhennettä ECD. Olen kartoittanut ECD:n tilannetta nykyisin. Millaisia käytäntöjä on muodostunut niiden tuottamisessa? Miten se sijoittuu äänilevyjen visualisoinnin historialliseen jatkumoon? Millaista lisäarvoa niissä nähdään tuottajien kustantajien, artistien ja multimedian tekijöiden kannalta? Tutkimuksen alkuvaiheessa lähetin sähköpostitse kyselyn 15 Suomessa toimivaan levy-yhtiöön. Vastauksia sain kymmenen; viiden yhtiön katalogissa ei ollut ECDlevyjä, joten ne jäivät tutkimukseni ulkopuolelle. Varsinaisiin tutkimuskysymyksiini vastasi kolme levy-yhtiötä: BMG Finland Oy, Poko Rekords ja Bad Vugum. Lisäksi sain vielä kontaktin kahteen artistiin, Suomen ensimmäisen multimediaa sisältäneen CD-musiikkilevyn julkaisseen Symposium-yhtyeen jäseneen Tanu-Matti Tuomiseen sekä Bad Vugum -yhtiölle levyttävän Keuhkot-yhtyeen ainoaan, Kake Puhuu -taiteilijanimeä käyttävään jäseneen. BMG:n puolesta kyselyyni vastasi markkinointipäällikkö Kimmo Valtanen. Valtasen aikana BMG on julkaissut yhden suomalaisen artistin ECD-levyn. Pokon edustaja kyselyssäni oli kotimaisen tuotannon päällikkö Juha Torvinen. Poko Rekords on julkaissut eniten ECD-levyjä Suomessa, Torvisen arvion mukaan kymmenkunta viimeisen puolentoista vuoden aikana. Bad Vugumin näkemykset välitti Antti Penttilä, 26

2 yksi yhtiön omistajista. Bad Vugum on julkaissut yhden multimediaa sisältävän levyn historiansa aikana, vuonna Muutakin kuin musiikkia Musiikkiäänitteitä myydään harvoin ilman kansia. Jo vahalieriöiden aikaan käytettiin tekstein ja kuvin koristeltuja pahvisia suojaputkiloita (Gracyk 2001). Sellakkalevyissä ("savikiekoissa") puolestaan yleistyivät paperietiketit, joiden graafinen ilme oli harkittu ja tyylikäs; eri musiikkityyleille oli jopa erilaiset etiketit (WAMS 2001). Varsinainen äänilevyjen kansitaide yleistyi 1920-luvulla markkinoiden kasvaessa: ostajien huomio yritettiin kiinnittää komeammalla kokonaisuudella (Pie Bukkusu 1991: 7). Nykyään myös CD-levyjen kansitaide on löytänyt oman linjansa pieneen kokoon on totuttu ja uusia, kiinnostavia ratkaisuja keksitty LP-kansien "miniatyrisoinnin" (Shaugnessy & House 1999: 23) sijaan. Musiikkia on visualisoitu parina viime vuosikymmenenä myös musiikkivideoiden avulla. Musiikkivideot eivät ole suoraan olleet osa äänitallenteiden kokonaisuutta, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Metallica-yhtyeen vuonna 1993 julkaisema Live Shit: Binge & Purge -kokonaisuus sisältää kolme CD-levyä, kolme VHSvideokasettia ja pienen kirjasen. Artistien VHS-kasettijulkaisut sisältävät yleensä kuvamateriaalia (konserteista, äänitysstudioista jne.), jolle ei ehkä muuta julkaisukanavaa ole. "Viralliset" televisioesitykseen tarkoitetut musiikkivideot näkyvät tai jäävät näkymättä artistin suosion asteen mukaan. Digitalisoituja videoita on käytetty ECD-levyillä paljon. Yleisin on juuri se sama musiikkivideo, joka on valmistettu televisiokanaville tarjottavaksi. Useampaan televisioesitykseen kelpaavat vain kaikkein suosituimpien artistien videot, joten ainakin vähemmän tunnetun artistin musiikkivideon julkaiseminen CD:n mukana saa videolle lisäkatsojia. Tuskinpa tunnetunkaan artistin CD:llä mukana oleva video vähentää ostajia. Tunnettujen artistien videomateriaali ECD-levyillä on musiikkivideon lisäksi yleensä juuri ennen julkaisematonta materiaalia. (Ks. Summers 1998: 199; Warner 1997: 70; Atwood 1996: 6.) Enhanced CD CD-levyjen ominaisuudet vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan, ja ominaisuuksia määritellään book-standardeilla. Nämä "kirjat" ovat eri värisiä, ja niiden antamien mää- 27

3 ritelmien mukaan digitaalinen data järjestetään CD-levyille, jotta ne toimisivat oikein niille tarkoitetuissa laitteissa. Blue book -standardin määritysten mukaan voidaan CD-levylle tallentaa sekä Red book (digitaalinen audio)- että Yellow book (cd-rom) -standardin mukaista dataa. Blue book -standardin mukaan valmistetuilta levyiltä CD-levysoitin tunnistaa vain audiodatan ja tietokoneen CD-asema vain CD-ROM-datan, koska ne sijaitsevat eri paikoissa, "sessioissa" levyn pinnalla (Warner 1997: 8). Multimedian liittäminen musiikki-cd-levyille tapahtuu nykyisin Blue book -standardia noudattaen. Blue book -standardin merkitystä ei voi vähätellä ECD-levyjen kannalta, varsinkin kun myös Recording Industry Association of America (RIAA) hyväksyi sen vuonna 1996 (Matzkin 1996). Varovaisena tunnettu äänilevyteollisuus ei uskaltanut julkaista kovinkaan montaa multimediaa sisältävää levyä ilman niiden toiminnallista varmuutta. Levy-yhtiöiden varovaisuuteen vaikutti osaltaan myös se, että kaikkien tietokoneiden CD-ROM-asemat eivät 1990-luvun puolivälin aikoihin aina tukeneet ns. multisessionlevyjä. Multimediaa sisältäviin levyihin ei aluksi edes aina laitettu merkintää sen mukana olosta (Atwood 1996: 6). Yhteisen standardin myötä ECD-levyjä on uskallettu julkaista säännöllisemmin. RIAA suosittelee myös virallisen "Enhanced CD" -logon käyttöä ECD-levyjen kansissa. Ensimmäinen Suomessa julkaistu multimediaa sisältävä musiikkilevy oli tamperelaisen Symposium-yhtyeen CD Ivalo-Bombay tammi-helmikuun vaihteessa Albumi sisältää Windows-ympäristössä toimivan laajan CD-ROM-multimedian nimeltä Ivalosta Symposiaan. Kyseessä on luultavasti yksi maailman ensimmäisistä ECD-levyistä; ensimmäinen USA:ssa myyntiin julkaistu ECD oli tiettävästi Sugaryhtyeen Besides, 25. heinäkuuta Levyn julkaisi Rykodisc-yhtiö, ja sen mukana oli Quicktime-muotoon digitalisoitu versio yhtyeen videosta Gee Angel. Levy toimi sekä Macintosh- että Windows-käyttöjärjestelmillä toimivissa tietokoneissa. (Rykodisc 1996.) Multimediaosuuden tuottaminen ECD-levyille ei pääpiirteissään poikkea mitenkään muista multimediaprojekteista. Tuotantoryhmien koot vaihtelevat yhdestä henkilöstä useisiin kymmeniin, yleensä budjetin ja sitä kautta julkaisijan eli levy-yhtiön resurssien mukaan. (Ks. Summers 1998: 61.) Tuotantoaikataulut saattavat vaihdella muutamasta viikosta jopa yli vuoteen. Yleensä multimediatuotantoja ei muutamassa viikossa tehdä, mutta jos takana on suuri levy-yhtiö ja iso tuotantoryhmä, se saattaa olla mahdollista. Sisällöissä käytetään silloin hyväksi pääosin jo olemassa olevaa materiaalia. 28

4 Tutkimukseeni osallistuneista suomalaisista yhtiöistä yhdelläkään ei ollut omaa tuotantoryhmää multimedian tekemistä varten. Ainoastaan Poko Rekordsilla oli yksi säännöllinen kontakti henkilöön, joka vastaa videoiden digitoinnista. Suuntana kahdessa isommassa yhtiössä (BMG ja Poko) oli "ulkoistaminen" eli palveluiden osto multimediatuotannoissa jatkossa ulkoapäin. ECD-multimedian tuotantoryhmään voi kuitenkin kuulua myös olennaisena osana itse musiikkiartisti, jonka levylle multimediaa ollaan tekemässä. Artisti saattaa olla mukana hyväksymässä lopullista sisältöä, joskus jopa valmistamassa sitä itse. Jos artistilla ei ole tietokonetaitoja, hän voi säveltää multimediaosuudelle erikseen musiikkia tai lahjoittaa muuta julkaisematonta materiaalia multimedian käyttöön, kuten esimerkiksi videoitua materiaalia äänitysstudiosta, kiertueelta ja takahuoneista. Jos artisti ei ole mukana multimedian tuotannossa, sisällössä ja yleisilmeessä turvaudutaan yleensä kansitaiteeseen ja levyllä olevaan musiikkiin. (Ks. Summers 1998: 50 52; Warner 1997: 15.) Suomalaisissa yhtiöissä idea multimediaan saattaa lähteä joko artistilta tai yhtiöltä, selkeitä rakenteita ei ole. Lopullinen tuote muodostuu artistin ja levy-yhtiön yhteisistä näkemyksistä. BMG:n Kimmo Valtanen (2001) painottaa, että tärkeintä on visio ja idea sisällöstä: jos idea on hyvä ja toimitaan taloudellisesti realistiselta pohjalta, ei estettä tuotannolle periaatteessa ole. Multimedian lisääminen levylle on artistille mahdollisuus uudenlaiseen ilmaisuun. Kuten levynkansi, voi onnistunut multimedia välittää artistin ajatuksia ja motiiveja koskien levyn kokonaisuutta. (Ks. Summers 1998: 50 58; Atwood 1996: 6.) Trauma Records -yhtiön toimitusjohtaja Jim Martone (ks. Warner 1997: 37) toteaa: [CD:n multimedia] on markkinointi- ja kuvaamisväline samaan tapaan kuin loistava paketointikin. Mutta [se] voi lisätä todellista arvoa tietyille julkaisuille ottamalla ylimääräisen askeleen liittääkseen käyttäjänsä positiiviseen musiikkikokemukseen. Symposium-yhtyeen Ivalosta Symposiaan -multimedian valmistamisesta vastasi Suomen vanhin multimediayhtiö Tietovalta Oy. Symposium-yhtyeen kitaristi Tanu-Matti Tuominen oli kyseisen yhtiön toinen perustaja. Tuominen oli levyn julkaisemisen aikoihin myös töissä kyseisessä yhtiössä käsikirjoittaen ja tuottaen multimediaa. Ivalosta Symposiaan -käsikirjoituksesta vastasi kuitenkin koko yhtye. (Tuominen 2001.) Bad Vugum -yhtiön ainoan ECD:n valmistamisesta vastasi samoin levyn artisti itse. Hän oli opiskellut valokuvauksen ohessa aiemmin muun muassa multivisioiden 29

5 tekemistä. Ruskea aikakirja -levyä varten valmistettua Vaalit-teosta varten hän opetteli multimediaohjelman käytön itse. (Keuhkot 2001.) Suomalaisista yhtiöistä erityisesti Poko Rekords on tietoisesti panostanut videoiden liittämiseen osaksi CD-levyjä, varsinkin CD-singlejä. Videoiden vähäinen näkyvyys televisiossa tiedetään, mutta silti lähes jokainen yhtye niitä tekee: suhteellisen pienellä vaivalla saadaan elinkaarta lisää sekä singlelle että videolle. Budjetissa voidaan varata jo ennakkoon osuus multimedialle, mutta se saatetaan vähentää budjetin jostain muusta osa-alueesta. Pääsääntönä kuitenkin on, että multimedia ei saa nostaa levyn myyntihintaa. Tämä on samalla yksi ECD-levyjen ongelmista: laadukkaan sisällön tuottaminen vaatisi enemmän rahaa, mutta sitä ei olla valmiita sijoittamaan, koska sitä ei voida kompensoida levyn myyntihinnassa. Sisältöjen tuotannossa tukeudutaankin usein jo olemassa olevaan materiaaliin, esimerkiksi juuri musiikkivideoon. Multimedian liittäminen mukaan ei aiheuta juuri lisäkustannuksia varsinaiseen levyjen painamiseen. (Warner 1997: 46.) Suomalaisissa yhtiöissä ei koettu tähän mennessä julkaistujen multimediaosuuksien erityisesti rasittaneen budjettia. BMG:n kohdalla multimedian osuus vähennetään markkinointibudjetista, ei tuotantokustannuksista, eli samaan tapaan kuin tehdään musiikkivideoiden tai WWW-kotisivujen valmistamisen suhteen. Pokossa singlelevyjen budjetit pyritään pitämään alhaisina, mutta pieni lisäkustannus saattaa lisäarvon kautta jopa tuoda katteen paremmin. Levy-yhtiöiden vieroksumaa lisärasitetta budjettiin syntyy siis vähän, jos multimediatuotantoon käytetään pääosin jo olemassa olevaa materiaalia tai artistin omaa taiteellista panosta. Täysipainoinen multimediatuotanto on mahdollista vain kaikkein suurimmille yhtiöille ja niiden artisteille, sillä "kunnon ohjelmanteko kaksinkertaistaisi levytysbudjetin" (Collin 1996: 24). WWW ECD-levyn kautta voidaan usein myös ottaa yhteys Internetiin. Tämä tarkoittaa yleensä yhteyden muodostamista artistin WWW-kotisivulle levyllä olevan linkin kautta. Linkki käynnistää Internet-selaimen, muodostaa yhteyden ja avaa artistin sivun suoraan selaimeen. Artistin kotisivuilta käyttäjä saa viimeisintä tietoa artistista. Lähes kaikki sekä tutkimukseeni osallistuneista että lähdekirjallisuudessa käsitellyistä ECD-tuottajista mainitsivat WWW:n linkittämisen tärkeäksi osaksi ECD:n lisäarvoa. Artistin WWW-sivulta ECD:n ostajalle saatetaan tarjota jotain, mitä muut eivät 30

6 saa. Yleensä tarjolla on materiaalia, jota ei ole tarkoitus julkaista muualla tai joka on valmistettu ainoastaan tätä käyttöä varten (ylimääräisiä kappaleita, konserttitallenteita yms.). Lisäksi WWW-linkin etuna nähtiin fanipohjan kartoittaminen, fanien toiveiden tuominen esiin sekä sitä kautta paremman kokonaisuuden ja palvelun tarjoaminen jatkossa. WWW-kotisivujen etuna ECD-levyihin verrattuna on tietojen ajan tasalla pitämisen helppous ja nopeus. Teknisesti korkealaatuisen videon tai äänen lähettäminen Internetissä on yhä hidasta verrattuna tietokoneiden CD-asemiin. BMG:n Kimmo Valtasen (2001) mukaan "ECD:n ongelma on se, että jos se ei ole idealtaan erinomainen, tai se ei ole yhteydessä nettiin etc., sisältö vanhenee nopeasti". MCA-levy-yhtiön "multimediagurun" Albhy Galutenin (ks. Summers 1998: 204) mukaan kehittymässä on kolmea ECD-materiaalin tyyppiä: "ääntä ja promopakkaus" (Audio with Promotional Package), "paperileike" (Paper Clip) sekä "valta artistille" (Power to the Artist). Jaottelulla viitataan multimediaosuuksien sisältöihin. Ensimmäinen viittaa pikaisesti jo olemassa olevan materiaalin pohjalta tuotettuun multimediaan, joka vielä tehdään jo jonkin aiemmin muodostuneen kaavan mukaan. Toinen tarkoittaa CD-EPlevyä, eräänlaista välityötä artistin albumien julkaisemisen välissä. Sen tarkoitus on ylläpitää artistin suosiota artistin valmistaessa uutta albumia. Tällaisella levyllä on yleensä ennen julkaisematonta musiikkimateriaalia ja sen multimediaosuus saattaa olla laajakin. Viimeinen Galutenin tyyppi tarkoittaa vapaiden käsien antamista artistille, jotta tämä voi luoda multimedian välittämään ajatuksia ja ideoita levylle luomaansa musiikkiin liittyen. Jotkut multimedia-tuotantoyhtiöt luettelevat jo joitain käytännöiksi muodostuneita sisältöjä ECD-levyille musiikin lisäksi: digitaalivideo, laulujen sanoitukset, valokuvat, grafiikka, animaatio, WWW-linkit, lyhyet urakertomukset (ns. biot), nuottikirjoitus, teksti (Mountain 1997). ECD-multimedian sisällöt ovat yleensä visuaalisesti yhteneviä levynkannen graafisen ilmeen kanssa. CD-levyjen kannen pienen koon takia ovat jotkut aiemmin kansiin painetut tekstit siirretty osaksi multimediaa, kuten esimerkiksi laulujen sanoitukset ja artistien biografiat. Biografiat olivat yleisiä levyjen takakansissa aina 1970-luvulle asti, ja nyt ne ovat kokeneet pienen renessanssin osana multimediaa. Multimedian keinoin toteutettu biografia muistuttaa jo TV-dokumenttia, mukana on kuitenkin vuorovaikutteisuus (eli käyttäjällä on mahdollisuus vaikuttaa multimedian kulkuun). Kuvituksen osalta multimedia on antanut mahdollisuuden kymmenien lisäkuvien liittämiseen levylle mukaan. Sisältöjen ilmaisullinen luonne vaihtelee musiikkigenren ja artistin mukaan samaan tapaan kuin artistin imagokin teinitähtien horoskooppimerkkien luettelosta käsitteellisempään taiteellisen ilmaisuun. 31

7 Tärkeimpiä uudenlaisia visuaalisia levyn sisältöjä ovat kuitenkin juuri liikkuvan kuvan ja äänen yhdistäminen multimedialle tyypilliseen vuorovaikutteiseen tapaan sekä yhteys Internetiin artistin kotisivulle. Aiemmin visuaalisesti stabiilina koettu levy (jos levyn pyörimistä ja muutamia harvoja poikkeuksia ei oteta lukuun) "herää henkiin" tietokoneen avulla ja onnistuessaan tuo artistin "lähemmäs" levyn ostajaa. "Having Problems Playing the ECD?" (Foo Fighters 1999.) Alkuaikoina ECD-levyjen yleistymisen hidasteena oli tekniikka luvun puolivälin aikoihin kotitietokoneiden CD-asemat eivät aina osanneet lukea multimediadataa audiolevyltä. Ensimmäisissä ECD-levyissä olikin usein levynkanteen painettuna teksti siitä, ettei "levyn julkaisija ota vastuuta multimedian toimivuudesta tai sen käytöstä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta". Kotitietokoneiden määrän kasvun myötä on ECD-levyjen multimediaosuuksien mahdollinen käyttäjämäärä kuitenkin kasvanut jatkuvasti, samalla tietokoneiden suorituskyky on parantunut ja ongelmia esiintyy vähemmän. Kasvavat markkinat ECD:lle ovat olemassa. Ongelmia on kuitenkin käytännössä edelleen, vaikka ECD:n käyttöohjeet liitetään mukaan lähes poikkeuksetta. Multimedia vaatii usein toimiakseen muita ohjelmia: esimerkiksi Quicktime-muotoon pakatun videon toisto vaatii yleensä oman ohjelman. Jos tarvittavaa ohjelmaa ei tietokoneeseen ole asennettu, multimedia ei toimi täydellisenä pahimmassa tapauksessa ei lainkaan. Vaikka käyttöohjeissa on yleensä mainittu muun muassa laitteistovaatimukset ja CD:n mukana on joskus jopa tarvittava ohjelma asennettavaksi, levyn ostajalta ei voida silti odottaa taitoja jonkin tarvittavan lisäohjelman asentamiseen. Ja vaikka tarkka ohje toimivuusongelmien ratkaisuun löytyisikin artistin kotisivulta kohdasta "Frequently Asked Questions", ei WWW-yhteyttäkään voida pitää itsestään selvänä. Paras ratkaisu olisi tietenkin valmistaa kokonaan itsestään toimiva laitteisto- ja alustariippumaton esitys sekä optimoida toimivuus valmistusvaiheessa testaamalla. Jokainen tietokonetta käyttänyt tietää, ettei sataprosenttisen täydellisesti toimivaa tietokonetta tai sovellusta ole keksitty tähän päivään mennessä. Tietokoneen tekniikka on monimutkaista ja käyttäjien taidot eri tasoisia. Ongelmilta ei voi välttyä, mutta ne ovat ECD:n onneksi vähenemässä. Jotain tästä kertoo se, että esimerkiksi vuonna 1997 julkaistun Silverchair-yhtyeen Freak Show -ECD:n käyttöohje oli tulostettuna noin kolme A4-sivua pitkä; vuonna 2000 julkaistun Waldo s People -yhtyeen No-Man s Land 32

8 -ECD:n vastaava oli puolisen sivua, ja Vengaboysin The Platinum Album -levyllä ei käyttöohjetta ollut lainkaan. Ratkaisua toimivuuteen haetaan yleensä ohjelmoinnin avulla valmistusvaiheessa. Eräs melko toimiva versio ECD:n multimedian avaamiseen tietokoneen ruudulle on ohjelmoida niin sanottu auto run -toiminto, jolloin multimedia-esitys käynnistyy (ainakin teoriassa) ilman yhtään hiiren klikkausta. Johtopäätökset Musiikkitallenteiden ja niiden visualisoinnin historia on kulkenut aina käsi kädessä tekniikan kehityksen kanssa. ECD on mielestäni looginen jatke tälle visualisoinnin historialle. ECD on myös kyennyt antamaan musiikkivideoille uuden jakelukanavan ottamalla sen osaksi kokonaisuutta. ECD-levyjä julkaistaan erityisesti populaarimusiikin piirissä, mutta niiden tuotanto ei ole vielä löytänyt selkeitä kanavia. Levy-yhtiöt eivät ole innokkaita sijoittamaan ylimääräistä rahaa multimedian valmistamiseen, koska sen valmistamisesta koituvia lisäkustannuksia ei voida kompensoida levyn myyntihintaa nostamalla. Myöskään todisteita sen myyntiä lisäävästä vaikutuksesta ei ole, mutta sen mahdollisuuksiin uskotaan. [Multimedian t]uotantokanavien muodostuminen saattaisi lisätä kiinnostusta. Jos omaa osaamista tai visioita ei löydy, firma pyrkii keskittymään perusosaamiseensa ja/ tai suuntaamaan panostuksensa muuhun suuntaan. (Valtanen 2001.) Onnistuneella ja hyvin tuotetulla multimedialla saattaisi olla myyntiä lisäävä vaikutus, varsinkin jos kotitietokoneiden yleistyminen jatkuu nykyistä vauhtia; sitä kautta myös multimedian käyttäjien määrä nousee. Joitain varteenotettavia malleja tuotantoon alkaa kuitenkin muotoutua: CD-singlen muuttaminen ECD-singleksi saattaisi vaikuttaa sekä singlen suosioon että ECD-multimedian muotoutumiseen yleiseksi käytännöksi. Tällaisesta käytännöstä ei ainakaan ole haittaa kenellekään, varsinkin kun tekniset ongelmat ovat pääosin poistuneet. Lisäkustannuksia tuotannossa voidaan välttää käyttämällä jo aiemmin tuotettuja materiaaleja. Tästä jo mainitsemani musiikkivideo on hyvä esimerkki; pelkkä aineiston digitointi ei sinällään ole erityisen kallista. 33

9 Multimediaosuudet voivat olla artistille ilmaisun jatke. Tietokonetaitoiset muusikot ovat usein mukana tuottamassa levyllensä tulevaa multimediaa. Tällaisesta taiteellisesta työstä artistit eivät myöskään yleensä laskuta levy-yhtiötä erikseen. Artistin itsensä tekemä multimedia hyväksytään siten myös ehkä helpommin levy-yhtiöissä, koska monistusvaiheen lisäkustannukset multimedia-lisäyksestä ovat pienet. "Budjetit ovat niin pieniä, ettei muuhun kuin tee-se-itse-menetelmään ole varaa. Kaikki on kiinni artistin omasta panoksesta" (Penttilä 2001). Internetin liittäminen osaksi ECD-multimediaa on yleinen suuntaus. Artistin tai levy-yhtiön kotisivujen kautta levyn ostaja saattaa saada lisää multimediaalista informaatiota artistiin liittyen tai esimerkiksi artistin esiintymispäivämääriä. Kotisivujen kautta kartoitetaan myös levyn ostajia ja faneja, jotta heitä voitaisiin palvella jatkossa paremmin. Useiden levy-yhtiöiden mielestä pelkkä ECD-multimedia vanhenee nopeasti ja WWW:n dynaaminen uusiutuminen palvelee faneja monipuolisemmin. WWW saattaa kuitenkin olla myös ongelma ECD:n kannalta. Verkkosivuja uusitaan ja niiden sijainteja muutetaan, mutta ECD:lle koodattu linkki ei muutu. Jotain tiettyä ECD-julkaisua varten tehty WWW-sivusto vaatisi ainakin yhden henkilön elinikäisen sitoutumisen niiden päivittämiseen, jotta ECD:n linkki ei vanhenisi. Toisaalta erityisesti ajan hermolla pysymään pyrkivän pop-artistin on taottava silloin kun rauta on kuumaa. Dynaamisuus, muuntuvuus ja fanien parempi palvelu on elinehto. BMG:n Kimmo Valtasen (2001) mukaan lisäarvo saavutetaan parhaiten artistille, jolla on selkeä kohderyhmä. Huonoimmillaan ECD:n ja Internetin välinen kommunikaatio toteutuu mielestäni tapauksissa, joissa ECD:n multimedia ei avaudu ilman kirjautumista tuotteen/ artistin kotisivulle. Internet-yhteyden muodostaminen ei ole kaikille mahdollista ja useimpien kotikäyttäjien yhteys on hidas, jopa maksullinen. ECD:n taiteellisen sisällön ei mielestäni tarvitse olla dynaamista ja uusiutuvaa, vaan toimivaa ja konseptiin sopivaa. Eiväthän Beatlesin Sgt. Pepper s Lonely Hearts Club Band -levynkään kannet vaihda muotoaan puolivuosittain (mielenkiintoinen ajatus sinänsä). ECD:n tulevaisuudesta sen ilmestymisen aikoihin osattiin esittää oikeita arvauksia. Tuotantojen kalleus tiedostettiin, ja "jo olemassa olevan materiaalin" käyttöönotto osattiin ennustaa. Samoin yhdeksi tekniseksi ratkaisuksi esitettiin off-line-tyylistä selainten käyttöä. (Ks. Beil 1996: 6; Collin 1996: 24.) Tällä hetkellä juuri olemassa olevan materiaalin käyttö saattaisi tukea ECD-levyjä parhaiten: ECD formaattina vakiintuisi ja voisi lähteä kehittymään. 34

10 On ennustettu, että ECD on välimuoto matkalla DVD-levyihin (ks. Summers 1998: 11 14). DVD-audio levyjen sisältö voi olla periaatteessa samaa kuin ECDlevyillä, mutta sitä voi olla huomattavasti enemmän. DVD-audiolevyt mahdollistavat myös monikanavaisen äänen käytön nykyisen stereon sijaan, tai vaikka sen rinnalla toisena kuunteluvaihtoehtona. Valtasen (2001) mukaan juuri monikanavaisuus on yksi huomioon otettava seikka audiotuotannossa tulevaisuudessa, ja yksi sellainen tuote BMG:llä onkin suunnitelmissa. Poko Rekords on jo julkaissut yhden DVD-levyn, mutta kyseessä oli Torvisen (2001) mukaan erään CD-levyjä valmistavan yhtiön kanssa tehty jonkinlainen "työnäyte". Eräs tulevaisuuden formaattivaihtoehdoista on Philipsin ja Sonyn kehittelemä Super Audio CD, SACD. Tässä formaatissa yhdistyvät DVD:n ja CD:n ominaisuudet, mutta yksi sen erikoisuuksista on kopioinnin esto. (Disctronics 1999.) Jokainen haastattelemani levy-yhtiö suhtautuu myönteisesti ECD-levyjen julkaisemiseen jatkossakin, vaikka Juha Torvinen (2001) kertoi palautteen ECD-levyistä olleen lähes olematonta. Ilmeisesti niitä ei ole koettu erityisesti hyvänä eikä huonona asiana. Toisaalta, kun Pokon kohdalla on pääsääntöisesti kyse CD-singleistä, ei myöskään singlejen kansista tule palautetta: jos singlejen kannet jätettäisiin yhtäkkiä kokonaan pois, saattaisi palautetta tullakin. Kuluttajien suhtautuminen muutoksiin musiikkitallenteilla saattaisi olla myös oman tutkimuksen arvoinen: Mikä on ECD:n lisäarvo kuluttajan näkökulmasta? Mihin laitteeseen kuluttaja ostamansa multimediaa sisältävän levyn ensin laittaa: CDsoittimeen vai tietokoneeseen (tosin tietokoneesta löytyvät ne molemmat), vaiko kenties johonkin kaiken kattavaan kodin multimedialaitteeseen, josta katsotaan myös digitelevisiolähetykset? Lähdeluettelo Tutkimuskirjallisuus Pie Bukkusu (1991) CD Jacket Collection. Tokyo: P.I.E. Books. Shaugnessy, Adrian & House, Julian (1999) Sampler: Contemporary Music Graphics. London: Laurence King Publishing. Summers, Jodi (1998) Interactive Music Handbook. New York: Allworth Press. Warner, Josh (1997) The Enhanced CD Fact Book Version 2.0. Cupertino: Apple Computer Inc. (Ladattavissa pdf-muodossa osoitteesta developer.apple.com/pdf/ecdfact.pdf [tarkistettu ].) 35

11 Lehtiartikkelit MUSIIKIN SUUNTA 2/2001 Atwood, Brett (1996) "Sony downplaying multimedia CD content" Billboard 108: 22 ( ), s. 6. Beil, Norman (1996) "Enhanced CD; Good idea, bad approach" Billboard 108: 6 ( ), s. 6. Collin, Jussi (1996) "Härmärock löysi multimedian" Visio-lehti 1/1996, ss Internet Disctronics (1999) (tarkistettu ). Gracyk, Tim (2001) "Phonograph Cylinders: A Beginner's Guide" (tarkistettu ). Matzkin, Jonathan (1996) "Enhanced CD: Finally Ready to Rock?" PC Magazine Online, (tarkistettu ). Mountain, Toby (1997) "Premastering for Enhanced CD" Northeastern Digital, ecdartic.htm (tarkistettu ). Rykodisc (1996) "Enhanced CD Technology at Rykodisc" rykoindex/rykointernal/aboutryko/techenhanced_01.asp (tarkistettu ). WAMS (2001) "Wolverine Antique Music Society home page" wams/index.html (tarkistettu ). Haastattelut Keuhkot (2001). Puhelinhaastattelu Penttilä, Antti (2001). Sähköpostiviesti tekijälle Torvinen, Juha (2001). Puhelinhaastattelu Tuominen, Tanu-Matti (2001). Sähköpostiviesti tekijälle Valtanen, Kimmo (2001). Sähköpostiviestit tekijälle ja ECD-levyt Foo Fighters (1999) There Is Nothing Left to Lose. Roswell Records/RCA Records, Symposium (1995) Ivalo Bombay. Sonet/PolyGram Finland Oy,