MAANJAKOJEN JA KIINTEISTÖSUUNNITTELUN HISTORIAA

Transkriptio

1 Arvo Vitikainen MAANJAKOJEN JA KIINTEISTÖSUUNNITTELUN HISTORIAA Eteläsavolaisen Puumalan pitäjän Sorjolan kylän talojen (B F) rintapeltojen lohkojako vuonna 1646 ja saman kylän peltovainio 360 vuotta myöhemmin vuonna (Suomen kansallisarkisto säilytysnumero c1: ; Maanmittauslaitos peruskartat n:o ja 09). [ Arvo Vitikainen 2015

2 KIINTEISTÖRAKENNE Tietyn alueen (esimerkiksi kylän tahi erillisen pelto- tai metsäalueen) kiinteistörakenne muodostuu alueen kiinteistörungosta eli alueen tie- ja valtaojaverkosta sekä sen varaan rakentuvasta kiinteistöjen palstajaotuksesta Olemassa oleva kiinteistörakenne on vuosisataisen kehityksen tulosta. Sitä ovat yhdessä muokanneet muun muassa: r luonnonsuhteet, r alueen asutushistoria r taloudelliset, oikeudelliset ja kiinteistötekniset tekijät. Kiinteistöteknisistä toimenpiteistä kiinteistörakenteeseen ovat Suomessa jättäneet jälkensä ennen kaikkea merkittävimmät maareformimme: sarkajako, isojako ja uusjako. Mutta niiden lisäksi kiinteistörakenteeseen ovat osaltaan vaikuttaneet valtion harjoittamaan asutustoimintaan liittynyt kiinteistönmuodostus ja tilakohtaiset halkomis- ja lohkomistoimitukset sekä erilaiset osittamisrajoitukset.

3 ASUTUSMUOTO JA KYLÄTYYPIT KIINTEISTÖOPISSA prof. Arvid Wiiala Ryhmäasutus Hajaryhmäasutus Tiivis haja-asutus Harva haja-asutus

4 ASUTUS TIIVIISSÄ RYHMÄSSÄ Eteläpohjalainen Rekipellon ryhmäkylä ympäröivine peltomaineen vuonna Vuorela 1975 Rekipelto 2000-luvulla

5 LUONNONSUHTEET MUOVAAVAT KIINTEISTÖRAKENNETTA Prof. Wiialan laatima asumakylien jaottelu kylätyyppeihin perustuu ensisijaisesti kylän peltoalueiden laajuuteen ja muotoon. Peltoalueet ovat olleet ainakin kylätyypin alkuperäisinä määrääjinä. Toissijainen määritysperuste on kylän asutusmuoto eli maatilojen talouskeskusten keskinäinen sijainti. Todelliset kylät sisältävät yleensä useamman kylätyypin piirteitä. Siksi kylätyyppi voidaan valita joko voimakkaimman tunnuspiirteen perusteella tai käyttää useamman kylätyypin yhdistelmää. Jokikylän viljelysalue on pitkä ja kapea joko joen tai suuren puron varrella. Pohjanmaan ja Etelä-Suomen jokilaaksoissa sijaitsevien jokikylien asutus on yleensä hajallaan tai hajaryhmissä. Maatilojen talouskeskukset ovat jokea seuraavan tien tai tiestä haarautuvien teiden varsilla. Ii, Pohjoisranta

6 Harjukylän hallitseva piirre on pitkä ja kapea viljelysalue, joka seuraa harjua. Talouskeskukset ovat tiiviissä hajaasutusmuodossa harjun rinteellä tai alatasanteella. Hämeenkoski, Huljala Järvikylää hallitsee järvi ja järveen päin viettävät pellot. Talouskeskukset ovat peltoaukean halki tai sivuitse kulkevan tien varrella hajallaan tai ryhmissä. Tällaisia kyliä tapaa Sisä-Suomen järvialueilta Ähtäri, Ähtärinranta

7 Kumpukylän viljelysaluetta hallitsee maaston kumpuilu. Hämeelle ja Varsinais- Suomelle tyypillisen kylämuodon talouskeskukset ovat hajallaan tai ryhmissä kylää halkovan tien varrella. Talouskeskukset on rakennettu joko kummulle tai kummun etelä- tai länsirinteelle. Tasankokylän hallitseva piirre on yli kilometrin levyinen ja yli kaksi kilometriä pitkä peltotasanko. Maatilojen talouskeskukset sijaitsevat tasangon halki kulkevan tien varrella tai tästä tiestä haarautuvien teiden varsilla. Asutus on yleensä hajaryhmissä. Loimaa, Vännilä Kauhava, Kangas

8 Metsäkyliä on Itä- ja Pohjois-Suomen metsäseuduilla. Asutus on hajallaan ja talouskeskus on rakennettu pellon sille reunalle, joka on lähinnä tietä. Viljelysalueita erottavat toisistaan metsävyöhykkeet. Rääkkylä, Rasisalo Vaarakylä on Savossa ja Pohjois-Karjalassa tavattava kylätyyppi. Sen talouskeskukset ovat yksikseen tai ryhmissä pienten peltoalueiden yhteydessä yleensä vaarojen päällä. Lieksa, Siltavaara

9 KIINTEISTÖRAKENTEEN KEHITYS SUOMESSA Kivikautinen talo / Kansallismuseo Varhaisimman maanviljelysasutuksen otaksutaan Suomessa muodostuneen yksinäistaloista. Yksinäistalo käsitti kunkin perhekunnan oman tonttialueen rakennuksineen, viljelijäperheen raivaamat, useimmiten kaskenviljelyn kautta syntyneet, epäsäännöllisen muotoiset peltokappaleet sekä mahdollisesti myös yksityiseen pysyvään nautintaan otetut niittymaat. Sysmän kunnan Linnan talo kivikautinen asuinpaikka

10 ASUTUSKYLIEN SYNTY Asutuskylät muodostuivat yksinäistalojen jakamisen kautta ja osaksi siten, että asukkaat raivasivat uusia viljelysmaita ja perustivat uusia asumuksia aikaisempien yksinäistalojen välittömään läheisyyteen, tai jo alun alkaenkin suoritetun kollektiivisen maanvaltauksen kautta. Kirjallisissa lähteissä asutuskylistä on tietoja 1200-luvulta alkaen, joskin kyläasutus voi olla huomattavasti vanhempaakin. Keskiajalle tultaessa kyläasutus oli jo yleistä Suomen lounaisosissa ja tämä keskiaikainen asutus näyttäisi muodostavan perustan suomalaiselle kylä- ja talojärjestelmälle Heudorf bei Messkirch um 1575 Haufendorf.jpg Kyläasutusta Inkerinmaalla

11 Muinaisen suomalaisen kyläyhteisön tunnusmerkit: r säännöllinen kylän peltovainio r yhteinen vainioaitaus Maanviljelyyn siirryttäessä peltoa raivattiin alkuvaiheessa vähän kerrallaan pieninä ja hajanaisina kappaleina. Siellä missä talot sijaitsivat lähekkäin, eri talojen peltoraiviot koskettivat laajetessaan toisiaan ja joutuivat limikkäin. Tämän seurauksena naapurit ryhtyivät rationalisoimaan maatalouttaan aitaamalla yhä suuremmassa määrin peltoja yhteisesti. Eteläsavolaisen Puumalan pitäjän Sorjolan kylän talojen (B F) rintapeltojen lohkojako vuonna 1646

12 KAUPUNKIEN KIINTEISTÖJÄRJESTELMÄN SYNTY r Perustettiin kuninkaan lahjoitusmaalle r Asemakaava laadittiin 1500-luvun lopulta alkaen r Asemakaava loi kiinteistöjaotuksen OMA KIINTEISTÖREKISTERI: r TONTIT r YLEISET ALUEET MAANMITTAUSLAITOS vs. VANHAT KAUPUNGIT

13 KEHITYS KAUPUNGEISSA 1800-luku 1900-luvun alkupuoli 1600-luku

14 LAPINKYLÄJÄRJESTELMÄ OIKEUS

15 MAANJAOT SUOMESSA UUSJAKO > ISOJAKO VALTAUS - MUINAISJAKO SARKAJAKO 1300 l. Kyläasutuksen synty Yksinäistalot e.kr 1200 jkr AIKA

16 SARKAJAKO ( ) - Upplannin laki Peltojen ja niittyjen jako - Metsät jäivät kylän yhteisiksi - Kruunun erämaat kylien ulkopuolella TALONPOIKIEN OMA JAKO - Mitattiin tangolla 6 kyynärää (330 cm) Hattulan pitäjän Mierolan kylän vainiot vuonna 1749 laaditun kartan mukaan - Kylän jakomiehet -Rekisteröinti käräjillä OMINAISPIIRTEET - sarkojen suuri määrä - yhteisaitaus ja vainiopakko (2 tai 3 vuoroviljely) - karjan yhteislaitumet Niittyosuuksia mitataan tangolla Etelä-Pohjanmaalla Närpiön pitäjässä Tjärlaxin kylässä vuonna Kimitobygdens historia II, 58.

17 Sarkajaon levinneisyysalueeksi jäi meillä suunnilleen Pohjanmaan maakunnan etelärannikolta Kymijoensuulle vedetyn viivan lounaispuoleinen alue eli se Suomi, joka etnografisesti kuului läntiseen kulttuurivyöhykkeeseen. Sarkajako päättyi esiintymisalueillaan 1700-luvun loppupuoliskolla isojaon toimeenpanoon. Muualla Suomessa alkuperäinen jakotapa oli ns. lohkojako, jossa pellot olivat yksityisomistuksessa erimuotoisina lohkoina. Eteläsavolaisen Puumalan pitäjän Sorjolan kylän talojen (B F) rintapellot lohkojaossa vuonna 1646

18 ISOJAKO r Suuri Pohjan sota suurvalta-aseman ja Liivinmaan menetys r Uudistusmielinen talouspolitiikka r Jacob Faggot toi idean isojakoon Englannista 1749 r Valtakunnalliset ja yleistaloudelliset tavoitteet Isojaon toteuttamisajankohta Ennen v Jälkeen v ISOJAON TAVOITTEET: 6 tilukset isoihin palstoihin 6 vainiopakon poisto 6 metsien yhteisomistuksenpurku ha/v Ajankohta Isojaettu pinta-ala ha/v (tasattu viiva)

19 ISOJAON SYITÄ: Valtion välittömät intressit: r Suuren Pohjan sodan jälkeen maantarve asutustoimintaan isojaossa erotettiin ns. liikamaa kruunulle -> valtion metsät r Verotuksen ajantasaistamisen tarve erityisesti Pohjanmaalla r Sarkajako => vainiopakko r Ojitus-, aitaus- ja kulkuongelmat r Yhteiset laidun- ja metsänkäyttöoikeudet aiheuttivat riitoja ja metsän tuhlausta r Tervakaupan johdosta puuston arvo nousi => metsät piti saada jaetuksi r Valtiovalta halusi elvyttää elinkeinoelämää r Talouspolitiikassa korostettiin yksityisten maanviljelijöiden riippumattomuutta

20 r vuoden 1749 maanmittausasetus r vuoden 1757 ja 1775 isojakoasetukset Jos yksikin jakokunnan osakas vaati jakoa, se oli toimitettava ja kaikkien kylän osakkaiden tuli ottaa osaa jakokustannuksiin. Maaherralla oli oikeus määrätä jako toimeenpantavaksi vaikka sitä ei oltu haettukaan ja verollepanon yhteydessä isojako oli myös toimitettava ilman eri hakemusta. ISOJAOSTA TULI SUOMESSA KRUUNUN YLHÄÄLTÄ PÄIN SANELEMA TOIMITUS

21 Ensimmäinen isojako Suomessa oli Laihian pitäjän isojako, johon maaherra antoi määräyksen Laihian kirkkoherra Wacklin vastusti maaherran määräystä ja piti jakoa mahdottomana, kohtuuttomana ja vieläpä moraalittomana. Turun Hovioikeus antoi Wacklinille sakkoa ja vuoden viraltapanon. Jako käynnistyi Mäntsälän kunnan Sääksjärven kylän isojako vuonna 1784 ja saman kylän peltovainio vuonna 2007.

22 Isojaon toimitusprosessi Suomessa 1775 HAILUODON ISOJAKO: Käynnistyi 1775 Pellot jaettu 1779 Niityt jaettu 1801 Metsät ja takamaat jaettu 1836 JAKOPERUSTE Veroluku (manttaali) JYVITYS: Kukin tiluslaji jaettiin 6 luokkaan

23 TALOUSKESKUSTEN SIIRROT r Ryhmäkylissä sijainneet talouskeskusten tonttialueet pyrittiin siirtämään lähemmäs tiluksia (Itä-Uusimaa ja Häme sekä osittain Etelä-Pohjanmaa) r Valtion avustus siirtyjille (kuninkaan kirje v. 1786) r Yhteiset alueet, tiet ja valtaojat Vrt. Keski-Eurooppa

24 Etelähämäläisen Hattulan pitäjän Mierolan kylän vainiot vuonna 1749 laaditun kartan mukaan, jossa sarkajaon periaatteet näkyvät selkeästi. Kirjaimet A ja B merkitsevät eri vainioita, roomalaiset numerot ovat jakolohkoja, kun taas arabialaiset numerot tarkoittavat taloja ja niiden sarkoja. Maanmittari ei ole merkinnyt sarkojen rajoja läheskään kaikkiin lohkoihin. Kylän talot sijaitsevat tiiviinä ryhmänä jokisuussa. Suomen historian kartasto 1959 Hattulan Mierolan kylä iso- ja uusjaon jälkeen. Tiivis kylä on hajonnut; osa taloista on siirtynyt joen toiselle puolelle ja pellot on jaettu kullekin talolle sarkoja isompina alueina. Suomen historian kartasto 1959

25 UUSJAKOJA VUODESTA 1848 ALKAEN Kihlakunnanoikeuden vahvistama isojako oli tarkoitettu sarkajaon tapaan pysyväksi ja lopulliseksi maanjaoksi, jota ei saanut muuttaa ilman maanomistajien suostumusta. Isojakojen puutteisiin ja heikkoihin lopputuloksiin sekä jakojen hitaaseen etenemiseen alkoi kuitenkin esiintyä kasvavaa tyytymättömyyttä jo 1800-luvun alussa. Kiinteistöjaotus ennen uusjakoa Vuoden 1848 maanmittausohjesäännössä annettiinkin määräykset uusjaosta (isojaon järjestely), joka oli tarkoitettu aikaisemmin suoritettujen puutteellisten ja epätarkoituksenmukaisten isojakojen korjausmenettelyksi Kiinteistöjaotus uusjaon jälkeen

26 TORPPARILAITOS Yhteisten metsien jaosta oli erityistä hyötyä uudisasutukselle ja pellonraivaukselle. Isojaon jälkeen maanomistajat saivat vapaasti ottaa torppareita yksityisille tiluksilleen, eikä se edellyttänyt mitään osittamistoimituksia. Isojaon jälkeen torpparilaitos alkoi tämän vuoksi huomattavasti paisua ja pääasiallisin uudisasutusmuoto 1700-luvun puolivälistä lukien noin 100 vuoden ajan Suomessa olikin torppariasutus. Vuonna 1749 maassa oli kaikkiaan noin talollista ja noin torpparia. Vuonna 1870 talollisia oli noin ja torppareiden lukumäärä oli noin kappaletta. (Wiiala 1952 s. 218 ja 235.) Mäntyharjun kirkkoherran virkatalon Sammallisen torppa Torppa Pihtiputaan Elämäjärvellä

27 MAAREFORMIT LUVULLA Maareformilla tarkoitetaan Torpparivapautus 1918 Torppari = itsenäinen maanviljelijä, joka oli vuokrannut maan tähän tarkoitukseen (vuokra taksvärkkipäivinä). Mäkitupalainen = maataloustyöväkeä tai maaseudulla asuvia muun ammatin harjoittajia, jotka asuivat yleensä pienehköllä vuokratontilla, usein tiiviinä ryhmittyminä. Isojaon jälkeen syntyi torpparilaitos oli pääasiallisin asutusmuoto 1700 luvun puolivälistä lukien noin 100 vuoden ajan. Vuonna 1749 Suomessa oli noin talollista ja noin torpparia. Vuonna 1870 talollisia oli noin ja torppareita noin kpl. yleisimmin valtiovallan toimesta toteutettua suurta maan omistus- ja hallintaoikeuksien muutosta luvun alussa Suomen maaseudun väestöstä oli 23 %:lla oma viljelmä, vuokra-viljelijöitä oli 34 % ja kokonaan tilattomia oli 43 %.

28 Lex Haataja torpparivapautuslaki v laki vuokra-alueiden lunastamisesta Koski alun perin yksityisen vuokranantajan mailla olevia torppia, mutta laajeni myöhemmin koskemaan myös muita vuokranantajia (srk & valtio). v maanvuokra-asetus vuokrasuhteet voimassa vuoteen 1916 torpan ja [lampuotin] omistajalla oikeus lunastaa vuokramaansa enintään 10 ha peltoa ja 20 ha metsää ( ei sovellettu kaupungeissa) mäkitupa-alueen maksimiala oli 2 ha torpasta ja mäkituvasta lunastettiin itsenäisiksi lunastettu alue yhteensä noin 1,3 milj.ha keskimäärin alle 20 ha:n tiloja (5 peltoa) valtio maksoi lunastushinnan (pääasiassa obligaatioina 5%:n korolla) torpan lunastaja korvasi valtiolle vuotuismaksuina (v hintatasossa) vuokralautakunta puheenjohtajana maanmittausinsinööri

29 Lex Kallio 1922 ja vuoden 1936 asutuslaki Lait maan hankkimisesta asutustarkoituksiin. Lain avulla hankittiin maata maattomille. Maata otettiin valtion maasta ja hankittiin vapaaehtoisin kaupoin ja pakkolunastamalla [ensisijaisesti yhtiöiden ja keinottelijoiden maita, rappiotiloja, yms] muodostettiin viljelystilaa (max 20 ha peltoa ja 20 ha metsää) ja asuntotilaa (max 2 ha) II maailmansodan aiheuttama asutustoiminta Siirtoväen pika-asutuslaki karjalaista (12 % koko maan väestöstä) oli talvisodan jälkeen sijoitettava jäljelle jääneeseen Suomeen. Ehdittiin perustaa ennen jatkosodan alkua v noin erityyppistä tilaa.

30 Maanhankintalaki Maata hankittiin MHL:n tarkoituksiin ensisijaisesti valtion maasta ja vapaaehtoisilla kaupoilla. Jos se ei riittänyt pakkolunastettiin alueita rappiotiloista, tilakeinottelijoilta, yhtiöiltä, seurakunnilta, kunnilta, muilta yhteisöiltä ja harrastelijaviljelijöiltä. Jos tämä ei riittänyt lunastaa voitiin yli 15 peltoha:n maatiloista. Maata hankittiin yhteensä noin 2,8 milj. ha ja perustettiin kpl viljelystiloja (peltoa 6-15 ha) kpl asuntoviljelystiloja (peltoa 2-6 ha) kpl asuntotontteja (noin 0,2 ha) kpl lisäalueita kpl yhteismetsiä ja -laitumia mittava rakennusohjelma, n rakennusta (tarvikepula!) 147 maanlunastuslautakuntaa (maanmittari pj, agrologi ja metsänhoitaja + 2 maanomistajaa)

31 Rintamamiestalo Arkkitehti Yrjö Lindgrenin suunnitteleman Tammisuo 3 -talon piirustukset esiteltiin Arkitekten-lehdessä keväällä Sodan jälkeen sen pohjalta suunniteltiin ns. rintamamiestalo. Hannu Auramo vastasi talon rakennesuunnittelusta

32 Kotikylän ympäristö Peruskartta 1960-luvulta Perinteistä maaseutua (asuinja tuotantoympäristöä)

33 Peruskartta 1960-luvulta Peruskartta 2000-luvulta

34 Kotikylän ympäristö Rakennemuutos Maaseudun rakennemuutos Maaltapako EU -maatalouspolitiikka Hallinnon ja lainsäädännön kehittyminen: YM / MMM Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä (MRL)

35 Peltoalue luvulla Rakennemuutos Traktori luvulla Peltoalue luvulla Traktori luvulla

36 Maatilojen lukumäärän Kehitys Tilojen lukumäärä 1000 kpl Aika Kokonaispeltoalan kehitys Kokonaispeltoala 1000 ha Aika

37 KIINTEISTÖRAKENNE PIRSTOUTUU Kartassa on Kalajoen keskeisiä peltoalueita. Alle kahden hehtaarin lohkot on väritetty violetilla. Keskellä virtaavan Kalajoen koillispuolella erottuu Pitkäsenkylän peltoaukea. Pitkäsenkylän alueella tehtiin halkomisuusjako lukujen taitteessa. Kalajoen eteläpuolella Etelänkylän rikkonaisemmat peltoalueet. Vasemmassa yläkulmassa on Kalajoen kunnan keskusta.

38 Metsäalueen sarkajakomaista kiinteistörakennetta Pohjanmaalla

39 KIINTEISTÖRAKENNE PIRSTOUTUU Suomen liityttyä 1995 EU:iin maanviljelijöiden tuloista noin puolet tulee pintaalaperusteisesti Viljelijän pellot sijaitsevat ympäri kylää Tilanpitoa jatkavat viljelijät ostavat ja vuokraavat maata sieltä mistä saavat. Peltolohkokoko säilyy ennallaan ja kiinteistörakenne pirstoutuu

40 Etäisyys > 6 km Ristikkäiskulkeminen on maatilojen kasvava ongelma

41 ISOT KONEET EIVÄT MAHDU PIENILLE PELLOILLE

42 Kyrölääset ajavat keskimäärin 3,1 kilometriä ennen viljelytoimenpiteiden aloittamista. Jos jokainen isäntä käy talouskeskukselta viljelemillään lohkoilla yhden kerran, saadaan matkojen yhteissummaksi kilometriä.

43 KIITOKSIA TARKKAAVAISUUDESTA Arvo Vitikainen 2015