Maija Leppäkoski. Elämän neuvoja

Transkriptio

1 Maija Leppäkoski Elämän neuvoja

2 Elämän neuvoja Maija Leppäkoski Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2011 ISBN

3 Metsän marjan valo rakkaan lehmäkarjan valo. Navetan tuoksu sen heinien valo. Jouluyö juhlayö rauha kansan rauha joulun kynttilän. Joulun tähti taivaan valo joka jouluyö loistaa Beetlehemin tähti valoaan kun katsoo joulukuusen tähteen korkeaan. Loistaa Beetlehemin tähtönen tähti Itämailta luota Jeesuksen. Viipymättäkö koettu haettu katsottu on maailma tää? Elämässä korjaten ajalla ihmisvoiman. On ollut kujilla kulkurin kujeita elämän päiviä nurin ja ylösalaisin taitettuja. Aivan kuin olisi koivunlatva korkealle oksalle ylösalaisin pudonnut ja huoletonna tähtiä taivaan katsellut. Meni se luojan tuoma elämän eväille antimista kalan eväksi annettu. Monasti on perhosia laskettu ja kukkia kedolla noukittu. Jotain kuitenkin jäi nuorena laskematta kun kedolla emo kettu viekas kukkia kasteli. Laskematta jäi kanilta tuo elämän turva kun isäntä lakanat lankulta pihalle pyykkinarulle heitti. Sinun puhdistava kätesi ristillä Vapahtajan on kertova sen ihmisen elämän totuuden. Siksi katso elämässä aina kättä Jeesuksen. 5

4 Keltavahveron alle lentävi perhonen. Sirpaleista kokoaa se rikkinäisen ihmis-sydämen. Katsovi pienehen kukkaan joka ummusta aukeaa se ampiainenkin ja saa kukasta makeaa hunajaa. Yhtä makeat ovat karhunmarjat jotta karhu jäkälää ja sammalta ihailla saa. Kun karhu talviuneen uinahtaa. Vaan kun taas on kevät kukat aukeaa ja ampiaisetkin unesta herätä saa. Koko kesä kevät ja talvi on kuin uutta aikaa jonka luonut on luomakunnakseen Jumalamme Herra Kaikkivaltias aikanaan. Enkeli sinun siipiesi alle kätkeytyy se suuri jalo puhdas elämämme kallio. On enkelin liitävät siivet suojamuuri kaikkein vihollisten. Ei paha voi niin vainoharha ihmisten sun sydäntäsi päästä särkemään kun on elämässä turvamuuri enkelten. Oi kiitos isä taivahan et turvakasemme loit Jeesuksen ja enkelin. Niin kuoli ristillä Kristus puolesta syntisten köyhien ja viattomana kärsi ristillä edestä kaiken pahan sen vielä tulevankin ajan joka meitä koetteleva on. Paljon on maailmassa ihmisten särkyviä sydämmiä nähty mutta kaiken parantava on Jeesus Kristus kerran luona enkelten. Ihmisen edestä syntisten kun uskoo vain Jeesukseen. 6

5 Laumassasi kulkea jos saisin turvassasi lammaspaimenten. Ristillesi kulkisin sen alle polvet laskisin. Kiitoksena antaisin sanat kuulla kansalle Jeesuksen. Jotta voima tahto elämällä laumallasi lampaiden olisi ainainen. Jokaisessa lammaslaumassasi kulkea jos saisin. Herrani jos elämässä nuorena jo varhain turvani sä olet parhain. Viettelykset pois kun otat elämästä siitä kiitän sinua. Pahallakaan voimalla ihminen kun avullasi auttaa minua vain Herra voit ei vihamiehet sydäntäni särkeä silloin enää voi. Kristuksen enkelin kasvoin kulkevi vetten päällä. Etsien lähtehelle missä kuvasi vedenpinnassa kiiltää saa. Hohtavin valkein vaattein kuin elävän valkoisen veden nähdä kun saa ei voi olla sen rakkaampaa kuin kulkea veden pintaa jota kulki Jeesuskin ja katsoa veden pohjaa joka on niin syvä kuin merikin. 7

6 Kuinka voisin muuttaa kaiken sen jonka olen jo nähnyt? Miten saisin sen jota aina etsin haen en vain tiedä paikkaa sen oikean? Ehkä vielä opittavaa on. Oi kuinka tiedän jota aina etsiskelen? Jos olla voisi jotain jota etsin olisin niin onnellinen kun tietää sen saisin. Herran tien kun löydän sen silloin saan varmaan jotain jota etsinen. Siks kuuntelen ihmettelen ajatuksiin aina jään. Odotan sen ihmeen näkyvän. Katson pimeään taivaaseen sieltä hänen kuvansa sydämeeni pirtää aina saan. Niin kauan kun maailmassa kuljen etsien vain sitä joka on rakkainta maan päällä. Kuitenkin jotain rakasta on vielä pimeällä taivaan tiellä Ja kun se kirkkaana valkeana valona hohtaa edessä ihmisen siellä saa jokainen elämänsä häitä kerran juhlia ja siellä olen minäkin kerran juhlimassa Häitäni kanssa Jeesuksen ja olen Morsian Jeesuksen kun pääsen taivaaseen. Näin voi rakkaus puhjeta kukkaan kuin purjeet sydämeen kun uskoo Jeesukseen. Jeesus Kristus ohjatkoon veriuhrinsa kautta sinut viimeiselle leposiallesi Golgatalle. 8

7 Armosi anna katsoa elämän jalanjälkiä etten nokisena likaisena likaan jalkojani tahraisi ja synneissä eläisi. Pese jalkani puhtaaksi synneistäni niin minun on helpompi kulkea eteenpäin. Ole aina neuvonani anna se opetuslapsesi sana jota etsin jokaisena elämäni päivänä. Katso etten jäljistäsi synteihin lankea. Jottei viettelykset viha vainoharha elämääni täysin tuhoa. Ole aina elämäni tie totuus ja rakkaus niin minun on hyvä olla kun olet rinnallani. Silloin olen turvassasi eikä vaarat uhkaa kun Herra olet suojani. Herran ainoa poika Jeesus Kristus kanssa enkelien olet suojani ainainen. Karbaateilla kävelen ihmettelen kuumaa hiekkarantaa. Ajatus liitää kuin kulkeva vesi joka virtana otsasta hikenä valuu. Elämä on kuin kiertokulkua vain yhden hien kun otsan kulmaan pyyhkii. Toinen elävä kala jo vedessä hikoilevana uistimen siimassa potkii. Korkealla taivahalla on vielä pyöreä kuu joka pakkasta lupaa. Uistimen hikiset karpalot kalan kiduksissa potkii. Korkeuden kalan uuden ihmisen ajan kun löytäisin mikähän aika ei jättäisi kalaa vain siimanpäähän enkä saisikaan taivaasta itselleni uutta majaa. Pitäisikö minun kuitenkin saada tuo kala siimasta ylös? Jos saisin sitten oman uuden majan luona taivaan Vapahtajan. 9

8 Odottaminen vie kauan päiviä hukkaan. Elämäkin voi olla liian lyhyt kun päivät kuluvat väärin. Odottaminen on joskus vaikeaa kun ei tiedä mitä odottaa. Vierivillä kierivillä kivillä elämän teillä odottaminen on raskasta ja joskus niin vaikeaa. Nokisilla likaisilla käsillä kirjoittaminenkin on vaikeaa. Puhtaalla sydämellä liankin pesemällä elämässä voi saada jotain hyödyllistä. Suurella vaivalla isolla työllä on joskus tyhmä loppu. Elämän korkeilla eroilla ei ole vaikutusta elämän todellisuuteen. Sian antaja voi elämässä olla joko oikea tai virheellinen elämän taidon rakkaan antaja. Pelastaja pelkojen vihan vainottujen surun kantaja. Kaikkein korkein auttaja on useista vielä niin kaukana. Korkein apu tulee taivaan Kristukselta. Sen jos koko maailma kerran saisi tuntemaan mikä maailmassa olisi rakkaampaa kuin sana Jeesus joka kaikkialla kaikua saa siellä vain Jeesus Kristus meidät kerran pelastaa kun lähtöaikamme koettaa katsokaamme kohti Jumalan ainoaa poikaa joka on Ristiinnaulittu meidän syntiemme puolesta jotta meillä kaikilla olisi iankaikkinen elämä. 10

9 Elon tiellä maailmassa on niin monta iltaa. Kirkkaan kauniin taivaan alla on nähty monta rakkauden siltaa. Kaihoisasti elämässä katsonut olen joka ilta. Yksin aivan kulkenut olen elämässä tässä. Jostain silmäkulmastani pyyhin kyyneleeni. Kuulen aina hiljaa lausuu. Isä tässä älä itke rakas lapsi joku on vieressäsi tässä. Jos ei isän silmä vieressäsi on Jeesus Kristus aina vierelläsi. Hänelle ne murheet surut ilot kerro älä enää lapsi kulta elä vain Isän ikävässä. Herra pitää huolen aina se lapseni sä rakas mielees paina Kristus pitää kädestäsi aina. Huolta murhetta et elämässä taida kun uskot Jeesuksen sanaan aina. Näin kertoi minulle Isoisä vainaja. Viivoittanut kietonut on moni väärän ajan jaksoissa maan. Elon tiellänsä viivansa vetänyt hän lie jokaiselle metsän polulle joka kotiin vie. Metsätie on vain niin pitkä eikä sen päätettä näe. Kävellyt on ihminen niin paljon jaloillaan se henkeä ja jalkojakin vahvistaa ja elämälle lisää odotusta saa kun etsii sitä kotia oikeaa. Kun vielä matka täällä maanpäällä kerran eletty on loppuun niin sitten vasta saavumme sen viimeisen kodin oikean portin taa kun pääsemme luokse taivaan Jumalan. 11

10 Kirjoitan vierivien kivien laineilla meren päällä kuin olisin majakan rannalla. Saari pieni jossa merituuli huminoi. Aalto ja meri liplattaa ja majakan valot hiljaisuutta loistaa. Kesällä linnut laulaa vihreä ruoho väriä Saarenmaalla loistaa. Niittykukat kukkivat hiljaisuutta. On kuin olisi jossakin koko maailman ulkopuolella, kaikki on tuntematonta. Meri vieras ympärillä kirkkautta hohtaa. Kalliot meren vesi pestä saa. Kun veden pinnasta kala ylös silmänsä nostaa. Sen maailma on uusi ja pian se taas vaihtuu kun kala alas mereen silmänsä laskea saa. Viikon katselin paljon astelin mietin mielin haikein. Missä on tuo maa jota etsin. Paljon nähdä sain... etsin jotain jota löytänyt mä en. Kävelin katsoin ihmeissäni missä on tuo hämmästys jota aina etsinen? Katsoin kalliolta lahden tuolle puolen. Siellä kaukana on Suomen vanha Karjala. Siitä en vain aina saanut mitä katselin ja ajattelin. Etsimääni löytänyt mä en. Tunsin jotain jota nähnyt en. Olin kylmentynyt elämästä loukannut oman sydämeni kadottanut sen. Etsin etsin ja aina etsin vaan tuntui se rauha on niin mahdoton minun löytää. Vaan viimein löysin Jeesuksen ja nyt minun sydämessä on rauha ikuinen. 12

11 Pieneen saviastiaan jos kokoaa enemmän rakkautta kuin hunajaa viidentuhannen neliömetrin alueelle saa mahtumaan. Elämä olisi täysin laimentamattomana kuin tomuista unta jota tomusokeriksi sanotaan. Sillä jos rakkaus on väkevämpi hunajaa ja kultaa on rakkauskin ikuisuus ja rauhan ruhtinas kaikkivaltias. Kaskensa maassa pelloksi polttanut suosta peltoja raivannut elämälle oppia meille jokaiselle antanut. Taivaan maan meren ja tähdet tuonut tänne ihmisille rakkautta ihmisille elämäämme syntiemme puolesta ristille orjantappura seppele päässä ristille naulittuna kuollut. Hän on Herra Jeesus Kristus. Shalom! Taas kun saapuu kevät valo aukeaa. Sateenkaaret palajaa. Luonto puhkeaa jälleen kukkaan. On kevään metsänpurot taas alkaneet soida puhdasta kesän kaunista kirkasta kuvaa joka saanut on kylmän jään vesipuroista sulamaan. Vain rakkauskin joka luonnon vieressä sai talviunessa uinahtaa on jälleen palannut elämään. Kun taas on kaikki ennallaan lapin kevät kesä ja syksy ruska joka tulee aikanaan. Niin on tulevaisuus kulkeva ihmisen että mekin löydämme joskus kaikki oman ruskan sateenkaaren tuolta puolen jossa syysruska meille loistaa rakkautena ainiaan. 13

12 Elämän putket kun karkajavi ei alusta ei lopusta tietoa ole. On silloin ihminen olevainen kaikki tietäväinen vaan ei rivin välistä lukevainen. Irstas elämä polkevi vain polkuja kylmälle pohja jäälle. Tuntemus tietämys on jäänyt elämän tieltä. Kokemus sen opettavi mitä on elämä kylmällä jäällä. Sen jo etelän lintukin ymmärtää mitä on elää kylmää lentäjän elämää. On linnulla kylmässä kankeat siivet siksi se ei lankea kylmille jäille vaan etsivi kauniille etelän maalle. Niin on ihmisenkin elämän matka kankeaa ja vaikeaa kun on kylmä ei ole ketään joka elämässä opettaa. Siis katso ihminen linnun lämpimin sä siivin myös turvaa lämpimää. Niin sydämeesi ei vain elämän kylmä tuska jää. Ota ohjat hevoselta länget ja aisat oikealta ja valjasta kuin elämäsi hevonen ole isäntä itsellesi Älä kulje kulkukoiran lailla jos olet jotakin vailla. Katso siivin valkein taivasta kirkasta maailmaan korkeaan ja usko elämäsi tie vain käteen armon Herran. Jumalamme kerran elää turvan linnun lailla ja kulje elämäsi enkelten siipien alla. 14

13 Vaahteran vihreän kulkua katsoo. Se syntyy kevät urvuistaan. Kauniina vihreänä loistaa kun on kesän kaunis ilma auringon. Parveilevi linnun laulu siinä kesän kaunein aamu. Visertäen vihertäen elämämme joka aamu. Lehdet urpujansa kukasta vain kukkaan omenasta omenalle kukasta muuttuvi. Pienet elämänkin alut omat ihmisenkin halut ovat kesän järvivetten päällä. Uida kun voi vetten päällä pieni Joutsen lintunen. Niin on ajallansa uiva vesillänsä joka ihminen kun varpaat kastaa järven vetehen Ihminen on vain niin pieni kappale sen järven veden pinnan päällä kun eläinkin Joutsen lintuparvi maailmamme merten vesien sen päällä. Vaan kalat kulkee jäiden alla ja veden alla kun kevät jäät jo sulajavat. Kalat veteen taas pujahtavat. Vesi vene soutelevi vetten päällä jokaisella kevät säällä. Niin kuin Jeesus käveli kerran vetten päällä. 15

14 Kristuksen kristallin kirkkaus hohtavi laineilla vetten pauhun. Kulunut kulkurin vetten koskien kristallin kirkas ääni. Kohiseva tuuli ja sen jo ihmisen äänikin kuuli. Voittava kosken kohina koko luomakunnan kertomusten ensi lähde. Vedet myrsky kääntää päälle Kaanaan maan. Kun myrsky taas tyyntyy on Kaanaanmaa kuin autio erämaa. Oi Kaanaanmaa Oi Kaanaanmaa se maa jossa Jeesus on ja sen puhtaat valkoiset vaatteet ja ihminen on synnitön ja sula rauha ja hyvyys laskeutuvat ihmisen päälle. Elävän lähteen alle kätken kyyneleeni sydämeeni vain rakkaus jää jota en koskaan nää. Niin riutunut köyhä syntinen kätkevä on lähteenjuurelle sydämen. Kurki lintunen lentää taivahalla pieni siipinen kätkenyt on siivet enkelin taivaan alla. Kun nouseva on kotka auringon taivas valkenee kirkkaan luomakunnan luo. Pienin hohtavin valkein siivin lentää kyyhkynen. Kyyhkynen kätkee kyyneleet ihmis-sydämen. Pois on ihmisen maallinen suru. Kun taivaassa odottaa Siionin valkoisen kyyhkysen rauha elämän ja kuoleman rajan ylitys ja Herra Kaikkivaltias on luonasi ainiaan. 16

15 Ilmeisen ihmeellisen avaran suuren maailman kun nähnyt on tähdet taivaan kuun ja avaruuden. On jotain vielä etsittävää. Kosketus, katse, läheisyys, lämpö, joku silmien edestä näkyvä jota ei voi koskettaa eikä nähdä. Tuntematon näkymätön elämän osa josta vain toinen on totta. Miten ihminen joka ei voi, ei tahdo, eikä ole mitä on. On kuin juna joka puskee kuin höyryveturi eteenpäin kunnes jarrut sen pysäyttää. Ihminen on kuin elämän oma juttu sitä ei voi toinen käsittää. Avara suuri käsittämätön pyöreä kuin jalkapallo pitkä kuin juna, joka höyryllä kulkee eteenpäin. Kuin olisi tullut elettyä pitkiä aikoja tuntematta yhtä joka rakkain on. Kerran on jokainen kuitenkin kävelevä sielullaan sen kaiken ohitse, tai saavuttava hänet. Kun viimein ihmisen sydän, sielu, ikuisen Ylösnousemuksen rauhan saa. on ihminen löytänyt kaiken. 17

16 Näin kuin peura lähteelle polkuja kulkee. Niin pitkiä matkoja kulkevat ihmisen elämän tiet. Monen harha askeleen on ihmiskansa nähnyt jokainen sen oman elämässä tehnyt. Niin on kauris metsässä omat jalanjäljet sinne tehnyt kuin peura joka lähteelle käy vettä janoten. Vaan niin pitkät ovat ihmisten askeleet kuinka pitkä ihmis elon tie. Vaan ketä on saavuttava kerran sen tien ei tiedä ihminen. Kerran on tuleva se päivä joka päättävi ihmiselon tien. Silloin on ihminen saavuttanut tai saavuttamaton sen tien joka peuran lähteelle janoaa on löytänyt viimeisen oikan elämänsä Kristuksen siunaaman ikuisen rauhan. Tammenterho katsovi lehdestä kukkaa. Sirpaleiksi kun kukanterhot putoaa ja verho avautuu kertoo tammenterhonsa kukkansa kuin klaava ja vettä kulkeva lintunen jota Joutseneksi kutsutaan. Tammipuun kukkiva verho kun ummusta aukeaa se veteen putoaa ja lumpeenkukka kellahtaa. On vajavainen kelluva lumpeenkukka kuin pienenpieni Orkideankukka lihoittava tummatukka. Jotain tammenterho sisältää joka aina pudotessa täällä katoaa. Jonkun kuulla sen terhon Lumpeenkukasta pudotessa saa. Orkidea Ruusun lailla kun kukkaan puhkeaa. Viel viimeiset veneet kun löydetään silloin on kaikki kohdallaan luona Jumalan. 18