Kirjoitusten toimittajat:

Transkriptio

1 Kirjoitusten toimittajat: Hertsi Juha, rahoitussuunnittelija, Päijät-Hämeen liitto Karila-Reponen Mirja, suunnitteluavustaja, Päijät-Hämeen liitto Koivula Marja, kehityspäällikkö, Päijät-Hämeen liitto Laitinen Riitta, maakuntainsinööri, Päijät-Hämeen liitto Mälly Marko, aluekehityssuunnittelija, Päijät-Hämeen liitto Rope Erkki, maakuntainsinööri, Päijät-Hämeen liitto Salmi Anne-Marie, erityisasiantuntija, Päijät-Hämeen liitto Tervonen Hannu, konsultti, HazyChain Ltd Oy Vepsäläinen Jukka, tutkimuspäällikkö, Päijät-Hämeen liitto Tekninen toimittaja: Kortesaari Asta, suunnittelusihteeri, Päijät-Hämeen liitto Päijät-Hämeen liitto

2 2 Sisällysluettelo 1. TIIVISTELMÄ JOHDANTO ALUEELLINEN STRATEGINEN SUUNNITTELU PÄIJÄT-HÄMEESSÄ MÄÄRITELMÄT ALUEELLINEN KEHITTÄMISSTRATEGIA MAST MAST2001:n määrittely Prosessi Rakenne Menetelmät Sisällön valinnat STRATEGISET VALINNAT MAST ARVIO PÄIJÄT-HÄMEEN TULEVAISUUDEN TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSISTA EXODUS: Vaellukset hyvään elämään LUONTOHERKKU: Ympäristön korostuva rooli OSAAMINEN: Ankara osaamiskilpailu TEKNOLOGIA: Kiihtyvän kehityksen pakon edessä KESKITTYMINEN: Suuri on kaunista NOIDANKEHÄ: Sosiaalinen turvattomuus ELÄMYSTEN SIRKUS: Vapaa-aika, kulttuuri ja matkailu muodostavat synteesin PÄIJÄT-HÄMEEN VISIO Vision ominaispiirteet Vision suhde toimintaympäristökuvaukseen ARVOT JA YLEISET PERIAATTEET PÄIJÄT-HÄMEEN STRATEGIAYDIN, PÄÄMÄÄRÄT, TAVOITTEET, OSATAVOITTEET JA KEINOT Päämääräkokonaisuudet Strategiaydin Eurooppalaiseen kilpailuun kykenevät dynaamiset yritykset ja yhteistyökykyiset yritysverkostot (päämäärä G1) Osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla osaamisen aloilla (päämäärä G2) Onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä Euroopassa (päämäärä G3) Pohjoisen Euroopan turvallinen luonnonläheisen asumisen, liikunnan ja kulttuurin kohtaamispaikka (päämäärä G4) Elävä, uskottava ja avoin maakuntahenki (päämäärä G5) Sosiaalinen elinvoima ja turvallisuus (päämäärä G6) TOTEUTUS PÄÄTÖKSENTEKO, ORGANISOINTI JA TYÖNJAKO VOIMAVARAT Rahoitus HANKKEISTAMINEN JA HANKEVALINTA VAIKUTUKSET MITÄ MERKITYS ALUEELLISELLA STRATEGIALLA ON KANSALAISELLE? TALOUDELLISTEN, SOSIAALISTEN, EKOLOGISTEN JA MAANKÄYTÖLLISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI SEURANTA JA MAAKUNTASTRATEGIAN PÄIVITTÄMINEN SEURANNAN PÄÄVASTUU TOIMINTAYMPÄRISTÖN SEURANTA

3 STRATEGIAN TOTEUTUMISEN SEURANTA STRATEGIAN MUUTTAMINEN JA PÄIVITYS KÄSITTEITÄ LÄHDELUETTELO LIITTEET

4 TAVOITTEET PÄÄMÄÄRÄT VISIO TOIMINTAYMPÄRISTÖ 4 Päijät-Hämeen strateginen kartta Vaellukset hyvään elämään Ruoan tuotanto Sosiaalivaellukset Venäjän murros Ympäristön korostuva rooli Tiukat ympäristöehdot Ekotuotteet Ankara osaamiskilpailu Koko väestö koulutukseen Huippuosaaminen Opetus verkostoituu Teknologian kiihtyvän kehityksen pakon edessä Osaaminen keskittyy Uudet palvelut Robotisoituminen Liikenne lisääntyy Infrasta kilpailukykyä Suuri on kaunista Väestö keskittyy Alueiden kilpailu Ikääntyvä väestö Julk. resurssit pienenee, koko kasvaa Valta keskittyy Ylikansalliset instituutiot Sosiaalinen turvattomuus Huumeet Mielenterveysongelmat Syrjäytyminen Turvattomuus Juurettomuus Vapaa-ajan rooli korostuu Kulttuuri tuotteistuu Matkailualan kilpailu Elämyshakuisuus Eurooppalaiseen kilpailuun kykenevät dynaamiset yritykset ja yhteistyökykyiset yritysverkostot G1 37 % Logistisen keskusroolin vahvistaminen Osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla osaamisaloilla G2 25 % Ymp.koulutuksen ja ymp.tutkimuksen lisääminen Eteläsuomalainen Päijät-Häme on vuonna 2020 ympäristövastuullisen yritystoiminnan, muotoilun, kulttuurin ja matkailun keskus, joka turvallisella viihtyisyydellään kokoaa Euroopan osaajat Onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä Euroopassa G3 14 % Ymp.tuottokyvyn turvaam. ja luonnontuott. kehit. ja valm. Veteen perustuvan yritystoiminnan kehittäminen Pohjoisen Euroopan turvallinen luonnonläheisen asumisen, liikunnan ja kulttuurin kohtaamispaikka G4 15 % Asuinymp. parantaminen ja hyödyntäminen Matkailun, kulttuurin ja liikunnan toimintaymp. parantaminen Elävä, uskottava ja avoin maakuntahenki G5 4 % Kuntien ja muiden julk.hall.toimijoiden välisen yhteist.paran. Alueellisen omanarvontunnon parantaminen Alueimagon rakentaminen ja markkinointi Kansalaisaktiiv. kohottam. ja osallistumisen monipuolist. Sosiaalinen elinvoima ja turvallisuus 19% 37 % 39% 14% 19% 4% 5% G6 5 % Yrityksen ja sen toim. ympäristön yhteistyön kehittäminen Yritysten liiketoimintakykyjen parantaminen Puuosaamisen vahvistaminen Kultt.liiketoim. ja matkailua tukevan osaamisen parant. Muotoilun tutkimuksen ja koulutuksen kehittäminen Automaation, robotiikan ja tietok.ohj. valm. koul. ja tutk. Infostruktuurin vahvistaminen Puuraaka-ainehuollon parantaminen Ikääntym. aiheutuvien yhteiskunnall. muutosten hallinta Syrjäytymisen ennaltaehkäisy Aikuisuuden uralle ohjaaminen Sos. ja ter.huollon palv.tuotan. ja tuot. uusien muotojen keh.

5 5 1. TIIVISTELMÄ ARVIO PÄIJÄT-HÄMEEN TULEVAISUUDEN TOIMINTAYMPÄ- RISTÖN MUUTOKSISTA EXODUS: Vaellukset hyvään elämään Ruoan tuotanto jakautuu epätasaisesti, kulutus eriytyy ja maut sekoittuvat Pula elintarvikkeista ja puhtaasta juomavedestä kärjistyy maailmanlaajuisesti Elintarvikkeiden ylituotanto kiihtyy Euroopassa Uudet sosiaalivaellukset alkavat Elintasoerot kärjistyvät sekä uskonnolliset ja kulttuuriset kuilut levenevät Suomen väestö monikulttuuristuu Osaajien nomadismi yleistyy Venäjän murros synnyttää sekä uhkia että mahdollisuuksia Venäjän poliittiset, taloudelliset ja ekologiset häiriöt jatkuvat pitkään Karjalan jälleenrakentaminen luo markkinat myös suomalaisille yrityksille LUONTOHERKKU: Ympäristön korostuva rooli Ympäristön suojelun ehdot muuttuvat ankarammiksi Paheneviin ympäristöongelmiin joudutaan sekä sopeutumaan että tarttumaan toimenpitein Ympäristöpolitiikka ja ympäristöoikeus kokevat merkittäviä muutoksia Suomen lähialueiden vanhentunutta teknologiaa joudutaan/päästään uusimaan Polttonesteiden ja sähkön hinta nousee Ekotuotteiden kysyntä kasvaa Puhtaan veden arvo lisääntyy ja eko-elintarvikkeiden kysyntä kasvaa Ekotehokkuuden merkitys kasvaa: palvelut tärkeämmäksi kuin tavara Eko-markkinointi, eko-brändit ja eko-tuotteistaminen lisääntyvät Puun käyttö materiaalina yleistyy Ympäristön merkitys asumisen osatekijänä korostuu OSAAMINEN: Ankara osaamiskilpailu Laajat väestöryhmät osallistuvat koulutukseen Koulutusjärjestelmään kohdistuu laajentumis- ja tehokkuuspaineita

6 6 Huippuosaamisen merkitys kasvaa Monitaitoisuus ja erikoistuminen ratkaisevat Automaatio, robotisoituminen ja tietoteknistyminen muuttaa osaamisen ehtoja Uusi luokkajako uhkaa Opetus ja oppiminen verkostoituu Koulutus muuttuu oppimateriaalin tuottamiseksi TEKNOLOGIA: Kiihtyvän kehityksen pakon edessä Osaaminen keskittyy Uuden teknologian soveltaminen on vanhojen alojen elinehto Tietoteknologia luo uusia palveluja Sisältötuotanto on kulttuuria Tieto pitää paikantaa Teledemokratia uudistamaan politiikkaa Verkostoidu tai kuole Robotisoituminen kiihtyy Liikenne lisääntyy Räätälöidyt tuotteet Suuret liikenneratkaisut muovaavat aluerakennetta Logistiikkatoimiala keskittyy Tietoliikenne luo mahdollisuuksia Infrastruktuurista kilpailukykytekijä Kierrätysteknologia kehittyy Energiahuollon varmuutta lisätään KESKITTYMINEN: Suuri on kaunista Muuttoliike keskittää väestöä Syntyy suuria kasvukeskuksia Päijät-Häme imee muuttovoittoa Alueiden välinen kilpailu kiristyy Alueellinen keskittyminen jatkuu Haja-asutusalueet ovat vaarassa kuihtua Alueiden Eurooppa vahvistuu

7 7 Väestö ikääntyy Eläkeläisten elinolosuhteiden turvaaminen ja rahoittaminen hankaloituu Kulutusrakenne muuttuu Työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus pahenee Ikääntyminen suistaa haja-asutusalueet supistuvan kehityksen kierteeseen Julkiset resurssit pienenevät ja yksikkökoot kasvavat Kuntien ylikunnallinen yhteistyötarve kasvaa Palvelutuotannon rakenne muuttuu Kunnallistalous joutuu kriisiin Taloudellinen päätösvalta keskittyy Yritystoiminta kasautuu Yritysten kansainvälistyminen etenee Suurten metropolien asema taloudellisen, poliittisen ja hallinnollisen vallan kasautumina korostuu Talouden ja bisneksen etiikan merkitys nousee Ylikansallinen päätöksenteko järjestyy instituutioiksi Ylikansallinen sääntely lisääntyy Laajeneva vapaakauppa lisää kilpailua Alueiden rooli kansainvälisessä toimintaympäristössä korostuu NOIDANKEHÄ: Sosiaalinen turvattomuus Huumeet arkipäiväistyvät ja mielenterveysongelmat yleistyvät Huumeongelmat lisääntyvät Psyykkinen ja fyysinen sairastavuus lisääntyy Medikalisoituminen etenee Työ jäsentyy uudelleen ja luo inhimillistä turvattomuutta Syrjäytyminen lisääntyy työttömyyden kautta Turvattomuus valtaa alaa Rikollisuuden kontrollointi kiristyy Yksilöiden suojautuminen rikollisuutta vastaan yleistyy Epävarmuus Venäjän kehityksestä kasvaa ELÄMYSTEN SIRKUS: Vapaa-aika, kulttuuri ja matkailu muodostavat synteesin Matkailun tuotekehitys ja tuotteistaminen korostuu Matkailualan kilpailu kiristyy Venäjältä ja Kaukoidästä suuntautuva matkailu lisääntyy Luonnon ja liikunnan rooli vapaa-ajan vietossa korostuu Kulttuuri ja historia rikastuttavat matkailutarjontaa Kokous- ja kongressimatkailu säilyttää asemansa Kulttuuri kaupallistuu Kulttuuri arkipäiväistyy ja sen merkitys yksilöiden vapaa-aikaelementtinä korostuu Alueellinen ja paikallinen kulttuuri joutuu yhdenmukaistavan ylikansallisen kulttuuritarjonnan puristukseen

8 8 VISIO Eteläsuomalainen Päijät-Häme on vuonna 2020 ympäristövastuullisen yritystoiminnan, muotoilun, kulttuurin ja matkailun keskus, joka turvallisella viihtyisyydellään kokoaa Euroopan osaajat PÄIJÄT-HÄMEEN PÄÄMÄÄRÄT, TAVOITTEET JA OSATA- VOITTEET Eurooppalaiseen kilpailuun kykenevät dynaamiset yritykset ja yhteistyökykyiset yritysverkostot (päämäärä G1) Logistisen keskusroolin vahvistaminen (tavoite G1a) Lahden logistiikkakeskuksen kehittäminen (osatavoite G1a1) Sijaintiyhteistyön tiivistäminen (osatavoite G1a2) Saavutettavuuden parantaminen (osatavoite G1a3) Yrityksen ja sen toimintaympäristön yhteistyön kehittäminen (tavoite G1b) Yritysten yhteistyön edistäminen ja klustereiden synnytys (osatavoite G1b1) Yritysmetsästys: alueellisen yritysrekrytoinnin tehostaminen ja yritysten etabloitumisen helpottaminen (osatavoite G1b2) Ammattilaismetsästys: osaavan työvoiman hankinta (osatavoite G1b3) Yritysten sekä koulutuksen ja tutkimuksen välisen yhteistyön parantaminen (osatavoite G1b4) Yksityisen ja julkisen uusi suhde: yritysten ja julkisen hallinnon yhteistyön kehittäminen ( mm. yrityspalvelut) (osatavoite G1b5) Yritysten liiketoimintakykyjen parantaminen (tavoite G1c) Bisnesosaamisen parantaminen (osatavoite G1c1) Yritysten tutkimuksen, tuotekehityksen ja innovaatiotuotannon lisääminen (osatavoite G1c2) Yritysten kansainvälistyminen (osatavoite G1c3) Puun jalostus ja huonekaluteollisuus hyvinvointiteollisuudeksi (osatavoite G1c4) Teollisen tuotannon kehittäminen ja automaatio (osatavoite G1c5) Ympäristöosaamisen siirtäminen yritystoimintaan (osatavoite G1c6) Muotoilun teollistaminen ja kaupallistaminen osana yritysten liiketoimintaa (osatavoite G1c7) Laadun parantaminen osana liiketoiminnan kehittämistä (osatavoite G1c8) Matkailuyritystoiminnan aktivointi (osatavoite G1c9)

9 9 Osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla osaamisen aloilla (päämäärä G2) Ympäristökoulutuksen ja ympäristötutkimuksen lisääminen (tavoite G2a) Ympäristöekologian tutkimuksen ja koulutuksen lisääminen (osatavoite G2a1) Ympäristöbioteknologian osaamisen lisääminen (osatavoite G2a2) Ympäristöteknologian osaamisen lisääminen (osatavoite G2a3) Puuosaamisen vahvistaminen (tavoite G2b) Mekaanisen puun jalostusasteen nostaminen (osatavoite G2b1) Puualan tutkimuksen keskittäminen maakuntaan (osatavoite G2b2) Markkinointiyhteistyön kehittäminen (osatavoite G2b3) Puurakentamisen verkostoituminen (osatavoite G2b4) Kulttuuriliiketoimintaa ja matkailua tukevan osaamisen parantaminen (tavoite G2c) Perinnebusineksen kehittäminen (osatavoite G2C1) Kulttuurin liiketoimintaelementtien kehittäminen (osatavoite G2C2) Matkailun koulutuksen ja tutkimuksen lisääminen (osatavoite G2c3) Muotoilun tutkimuksen ja koulutuksen kehittäminen (tavoite G2d) Muotoilukoulutuksen kehittäminen (osatavoite G2d1) Muotoilun, ekologian ja laatukonseptin luova yhdistäminen (osatavoite G2d2) Muotoilututkimuksen vahvistaminen (osatavoite G2d3) Automaation, robotiikan ja tietokoneohjattujen valmistusprosessien koulutuksen ja tutkimuksen vahvistaminen (tavoite G2e) Tietokoneohjatun prosessiohjauksen ja virtuaalisten valmistusteknologioiden tutkimus ja tuotekehitys (osatavoite G2e1) Automaatiokoulutuksen lisääminen (osatavoite G2e2) Infostruktuurin vahvistaminen (tavoite G2f) Innovaatioverkostojen ja T&K-toiminnan vahvistaminen (osatavoite G2f1) Korkeakoulutuksen vahvistaminen (osatavoite G2f2) Ammatillista osaamista tukevan koulutuksen tehostaminen (osatavoite G2f3) Nousevien, lupaavien tuote- ja palvelukonseptien osaamisperustan vahvistaminen (osatavoite G2f4) Onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä Euroopassa (päämäärä G3) Ympäristön tuottokyvyn turvaaminen sekä luonnosta peräisin olevien tuotteiden kehittäminen ja valmistus (tavoite G3a) Maakunnan kehitystä hyödyttävän luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen (osatavoite G3a1) Luonnonvarojen käytön optimointi sekä luonnontuotteiden jatkojalostuksen kehittäminen ja innovointi kestävän kehityksen periaatteilla (osatavoite G3a2)

10 10 Puuraaka-ainehuollon parantaminen (tavoite G3b) Metsäympäristön hoito (osatavoite G3b1) Laatupuun saatavuuden turvaaminen (osatavoite G3b2) Veteen perustuvan yritystoiminnan kehittäminen ja sen toimintaedellytysten turvaaminen (tavoite G3c) Vesiympäristön tilasta huolehtiminen (osatavoite G3c1) Veteen toimintansa perustavan yritystoiminnan kehittäminen (osatavoite G3c2) Pohjoisen Euroopan turvallinen luonnonläheisen asumisen, liikunnan ja kulttuurin kohtaamispaikka (päämäärä G4) Asuinympäristön parantaminen ja hyödyntäminen (tavoite G4a) Luonnonläheisen asumisen kehittäminen (osatavoite G4a1) Hoidetun ja kauniin kulttuuriympäristön hyödyntäminen (osatavoite G4a2) Pääkaupunkiseudun etätyöalue -roolin rakentaminen (osatavoite G4a3) Vapaa-ajan asumisen vakiinnuttaminen ympärivuotiseksi soveliailla alueilla (osatavoite G4a4) Kyläyhteisöjen elinkelpoisuuden kehittäminen (osatavoite G4a5) Asumisen sosiaalisen ulottuvuuden parempi huomioon ottaminen (osatavoite G4a6) Matkailun, kulttuurin ja liikunnan toimintaympäristön parantaminen (tavoite G4b) Matkailun infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpitäminen (osatavoite G4b1) Kulttuurimarkkinoinnin yhteistyön parantaminen (osatavoite G4b2) Kulttuurikasvatuksen tehostaminen (osatavoite G4b3) Liikuntakulttuurin elinvoiman hyödyntäminen (osatavoite G4b4) Elävä, uskottava ja avoin maakuntahenki (päämäärä G5) Kuntien ja muiden julkisen hallinnon toimijoiden välisen yhteistyön parantaminen (tavoite G5a) Kuntien yhteenliittymien ja yhteistyön edistäminen (osatavoite G5a1) Valtion aluehallinnon ja kunnallishallinnon yhteistyön tiivistäminen (osatavoite G5a2) Ylimaakunnallinen yhteistyö ja liittoutuminen (osatavoite G5a3) Kansainvälinen yhteistyö ja liittoutuminen (osatavoite G5a4) Alueellisen omanarvontunnon kohottaminen (tavoite G5b) Alueellisen perinteen ja itsetunnon vahvistaminen (osatavoite G5b1) Maakunta- ja paikalliskulttuuriin sekä monikulttuurisuuteen liittyvän kasvatuksen ja koulutuksen tehostaminen (osatavoite G5b2) Alueellis-hallinnollisen suvereniteetin vahvistaminen (osatavoite G5b3) Alueimagon rakentaminen ja markkinointi (tavoite G5c) Alueen julkisuuskuvan täsmentäminen ja aluemarkkinoinnin tehostaminen (osatavoite G5c1) Alueen kansainvälistäminen (osatavoite G5c2)

11 11 Kansalaisaktiivisuuden kohottaminen ja osallistumisen monipuolistaminen (tavoite G5d) Asukkaiden aktivointi ja tiedonkulun avoimuuden parantaminen (osatavoite G5d1) Osallistumisjärjestelmien kehittäminen (osatavoite G5d2) Sosiaalinen elinvoima ja turvallisuus (päämäärä G6) Ikääntymisestä aiheutuvien yhteiskunnallisten muutosten hallinta (tavoite G6a) Ikäbisneksen ja ikäteknologisen tuotekehityksen edistäminen (osatavoite G6a1) Uusien asumismuotojen kehittäminen, rakennetun ympäristön parantaminen ja virikkeellisen elämänpiirin aikaansaaminen ikääntyneille (osatavoite G6a2) Syrjäytymiskehityksen ennaltaehkäisyn tehostaminen (tavoite G6b) Alennetaan kynnystä työelämään siirtymisessä (osatavoite G6b1) Erityisryhmien koulutuksen kehittäminen (osatavoite G6b2) Maakunnan ulkomaalais- ja maahanmuuttostrategian täsmentäminen (osatavoite G6b3) Aikuisuuden uralle ohjaaminen (tavoite G6c) Lasten ja nuorten omaisuus- ja väkivaltarikollisuuden ennaltaehkäisy (osatavoite G6c1) Huumeongelman pahenemisen ennaltaehkäisy (osatavoite G6c2) Lasten ja nuorten elinympäristön virikkeellisyyden ja turvallisuuden parantaminen (osatavoite G6c3) Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon ja tuotteiden uusien muotojen kehittäminen (tavoite G6d) Julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen uudistaminen (osatavoite G6d1) Kolmannen sektorin palvelujen kehittäminen (osatavoite G6d2) Palvelu- ja hoivayrittäjyyden kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa (osatavoite G6d3)

12 12 2. JOHDANTO MAST2001 on kehittämisstrategia Käsillä oleva Päijät-Hämeen maakuntastrategia on ensimmäinen koko maakunnan alueelle rakennettu aluepoliittinen kehittämisstrategia. MAST2001:n strategisuus tarkoittaa sitä, että se ei sisällä kattavasti, esimerkiksi kuntasuunnitelman tapaan, kaikkia julkisen hallinnon sektoreita tai lohkoja. Strategiana se keskittyy joihinkin valittuihin asioihin. MAST2001:n tarkoituksena on osoittaa ne asiat, joihin keskittymällä Päijät-Hämeen alueella tapahtuu seuraavien 20 vuoden kuluessa merkittävä kehityshyppy. Tavoitteena on jotakin saman tapaista, mitä tapahtui Oulun seudulla viimeisten 20 vuoden kuluessa. Tällä tarkoitetaan nimen omaan kehityksen positiivisen kierteen syntymistä, ei niinkään Oulun seudun tietoteknologiaan liittyneitä valintoja. MAST2001:n sisältö on toinen. MAST2001 on strategia, joka kokoaa EU:n, Suomen valtion, kuntien sekä muiden tahojen aluekehittämiseen liittyvät pyrkimykset yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tältä osin versio 1.0 kaipaa jatkossa jalostamista. Erilaiset EU:n ja valtionhallinnon kehittämisohjelmat (rakennerahasto-ohjelmat, osaamiskeskusohjelma, aluekeskuksen kehittämisohjelma, teknologiaohjelmat, jne.) ja niiden rahoitus on nivottava strategiseksi kokonaisuudeksi MAST2001:ssä. MAST2001 maakuntasuunnitelmana Tässä vaiheessa, versiona 1.0, MAST2001:ä voidaan pitää ensimmäisenä versiona Päijät-Hämeen maakuntasuunnitelmasta. Lainsäädäntö on tältä osin murroksessa. Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki velvoittaa maakunnissa laadittavaksi ns. maakuntasuunnitelman. Parhaillaan uudistettavana oleva aluekehityslaki tulee niin ikään määrittelemään maakuntasuunnitelmaa. Huolimatta strategisuuden ja perinteisen yhteiskunnallisen suunnittelun yhteensovitusongelmista lienee niin, että MAST2001:n versio 1.0 voi toimia pohjana tulevalle maakuntasuunnitelmalle. Käsillä olevaan strategiaan tarvittaneen joitakin sekä maankäyttö ja rakennuslain että uudistuvan aluekehityslainsäädännön mukaisia täydennyksiä. Erityisesti MAST2001 kaipaa maankäyttöön liittyvien kytkentöjen tarkastelua. MAST2001:ä on työstettävä koko ajan Käsillä oleva maakuntastrategia poikkeaa perinteisestä suunnitelmasta siten, että kyseessä ei ole projektin tuloksena syntynyt paperi. MAST2001:n tavoitteena on luoda jatkuva strategisen keskustelun ja johtamisen prosessi, jossa alueen eri osapuolet arvioivat nykyistä tilannetta ja tekevät valintoja tulevaisuuden näkymien valossa. MAST2001 tarjoaa kommunikoinnin välineen, jonkin josta voi edes väitellä. MAST2001:n versio 1.0 sisältää arvion alueen ulkopuolisen ympäristön tämän hetkisestä tilasta ja erityisesti sen tulevaisuuden näkymistä. Se sisältää myös ehdotuksen alueen kehittämisen päämääristä ja tavoitteista. Monilta osin MAST2001 on kuitenkin keskeneräinen. Siitä puuttuu suunnitelma siitä kuinka strategiaa toteutetaan; missä järjestyksessä ja millä aikataululla kukakin tekee ja mitä. Edelleen, kuinka erilaisten kansallisten tai EU-ohjelmien toteutus saatetaan tukemaan strategian toteutumista? MAST2001:stä puuttuu myös suunnitelma seurannan järjestämisestä. Jatkossa myös MAST2001:n resurssointia ja budjetointia on kehitettävä. On rakennettava järjestelmä, jossa MAST2001 tarjoaa mahdollisuuden ilmaista alueen tarpeet ja strateginen tahto Suomen keskushallinnolle. Käytännössä tämä kulminoituu valtion tulo- ja menoarvion valmisteluprosessiin. Yhdessä valtion aluehallintoviranomaisten kanssa on synkronoitava MAST2001:n toteutus ja päivitysprosessi vuosittain siten, että Päijät- Häme voi ilmaista rahoitustarpeensa eri ministeriöiden kautta valtion tulo- ja menoarvioon. MAST2001-kokonaisuus asiakirjana Maakuntastrategia on kokonaisuutena satojen sivujen paketti. Ani harvoin sitä kuitenkin käsitellään kokonaisuudessaan kaikkineen yksityiskohtineen paksuna paperinippuna. Käytännössä MAST2001:stä tulostetaan eri

13 tyyppisiä otteita tarpeen mukaan. Toisaalta otteet ovat tarkkuustasoltaan erilaisia tiivistelmiä (1 sivusta muutamaan kymmeneen sivuun), joista voi nopeasti hahmottaa kokonaisuuden. Toisaalta otteet ovat tiettyyn aihepiiriin liittyviä tulosteita, joissa asia esitellään yksityiskohtaisemmin (esimerkiksi muotoilun kehittäminen tai aluemarkkinoinnin tehostaminen ). MAST2001:n sivumäärä ei ole oleellinen vaan sisältö. 13

14 14 3. ALUEELLINEN STRATEGINEN SUUNNITTELU PÄI- JÄT-HÄMEESSÄ Jukka Vepsäläinen Yritysmaailmassa strategista ajattelua alettiin soveltaa 1960-luvun alussa Yhdysvalloissa. Alun perin strategia on sodankäynnin käsite ja tarkoittaa taitoa voittaa sota. Yrityksen toiminta-ajatukseen tällainen kamppailun ajatus istuu luontevasti käyväthän ne jatkuvaa kilpailua markkinoilla. Periaatteessa strategialla on sotaisa merkityksensä edelleen, vaikka nykyisin se on alkanut hämärtyä, kun strategista ajattelua on alettu harrastaa jo yleishyödyllisissä yhteisöissäkin. Strategian kilpailullinen luonne on kuitenkin koko käsitteen ydin, eikä sitä pidä unohtaa. Jos on kyse julkisyhteisöjen toimintojen yleisestä suunnittelusta ja toiminta-ajatuksen toteuttamisesta (esim. kuntasuunnitelma), tulee strategian käsitettä käyttää harkitusti tai jättää se kokonaan pois. Julkisessa hallinnossa strategista suunnittelua on harrastettu vasta 1980-luvulta lähtien. Suomessa se on todellisuudessa alkanut yleistyä vasta viimeisten 10 vuoden kuluessa. Alku on ollut haparoivaa harjoittelua eikä todellista strategista suunnittelua ja johtamista voi pitää kovin yleisenä ilmiönä. Syy ei ole pelkästään osaamisen ohuudessa vaan myös siinä, ettei yritysmaailman strateginen ajattelumalli siirry automaattisesti sovellettavaksi julkisissa yhteisöissä. 3.1 Määritelmät Lähtökohta Perinteisen käsityksen mukaan strategia on suunnitelma ja nimen omaan konkreettinen paperi. Edelleen, strategia laaditaan jossakin ylhäällä tai keskellä (johtajat laativat, suunnitteluosasto laatii) ja ikään kuin annetaan toteutettavaksi ylhäältä alas tai keskeltä reunoille. Strategian käsitteelle on perinteisesti ollut myös ominaista vahva taistelun ja kilpailun näkökulma. Strategian tehtävänä on ollut osoittaa, kuinka armeija, yritys tai organisaatio voi voittaa tai ainakin menestyä kilpailussa. Katse on käännetty ulkoiseen kilpailuasemaan. Henry Mintzbergin (1994) strategisen suunnittelun neljän P :n määritelmässä (plan, position, pattern, perspective) perinteinen ajattelu käsittää kaksi ensimmäistä P :tä suunnitelman ja kilpailuaseman. Uudet tuulet Uudemmissa strategisen suunnittelun ja johtamisen ajattelumalleissa edellä mainittujen piirteiden rinnalla (ei poissulkevana vaihtoehtona) on alettu korostaa uusia näkökulmia. Strategiaa ei pidetä vain suunnitelmana, paperina tai asiakirjana, vaan ennen kaikkea prosessina. Kaikkein keskeisintä ei olekaan se mitä suunnitelmaan on kirjoitettu ja, että noudatetaanko suunnitelmaa ja siitä tehtyjä päätöksiä yksityiskohtaisesti. Tämä osoittaa nykyajan strategeilta realismin tajua. Ympäröivän maailman olosuhteet muuttuvat yhä nopeammin eikä kenelläkään (edes tutkijoilla tai suunnittelijoilla) ole eikä voi olla täydellisiä taustatietoja kaikesta mahdollisesta. Ihmisiä tai organisaatioita ei voida myöskään diktaattorimaisesti määrätä toteuttamaan strategiaa. Prosessuaalisessa strategianäkemyksessä oleellista onkin jatkuva yhteistyössä eri tahojen kanssa tehty tilanteen arviointi, jatkuva keskustelu päämääristä ja strategisista valinnoista sekä kollektiivinen oppiminen yhä uudelleen toistuvien strategiakierrosten aikana. Oleellista on yrityksen tai organisaation sisäinen tahto ja tapa toimia. Mintzbergin neljän P :n määritelmässä uusi lähestymistapa käsittää kaksi jälkimmäistä P :tä prosessin ja sisäisen toimintatavan. John M. Bryson (1995) toteaa jopa, että strateginen suunnittelu ei ole tärkeää vaan strateginen ajattelu ja toiminta. Tosin strategisen suunnittelun tarjoamat tiedot ovat välttämättömiä, jotta strateginen ajattelu ja toiminta voisi toteutua. Mutta sinänsä strategisella suunnittelulla ei ole mitään itseisarvoa.

15 15 Yhteiskunnallinen strategia Strateginen suunnittelu ja johtaminen ei ole helppoa yrityksissä. Erityisen hankalaksi se kuitenkin muuttuu, kun siirrytään yhteiskuntapolitiikan puolelle. Strategista suunnittelua harjoitetaan valtionhallinnossa ja sen sektoriyksiköissä, valtion aluehallinnon sektoriviranomaisissa, eri kuntayhtymissä, maakuntien liitoissa sekä itse kunnissa ja niiden laitoksissa ja yksiköissä. Strategisen ajattelun leviäminen julkisen hallinnon ja yhteisöjen tulevaisuuden hallinnan välineeksi on luonnollista, koska sielläkin halutaan menestyä ja vähintäänkin turvata oma suhteellinen asema verrattuna muihin vastaaviin toimijoihin. Strategisen ajattelun soveltaminen julkisessa hallinnossa on kuitenkin vielä yleisesti ottaen lapsen kengissä. Julkisella sektorilla strategia on nähty yleensä perinteisen määritelmän mukaisena paperisuunnitelmana, jossa ei toki sinänsä ole mitään pahaa. Teksti on kommunikoinnin väline. Strategian toinen tunnuspiirre, kamppailu ja kilpailuaseman vahvistaminen, sen sijaan näyttää usein jäävän sisäistämättä. Strategian kilpailullinen luonne merkitsee sitä, että keskeiseksi nousee valintojen teko ja suuntautuminen omalta kannalta sellaisille areenoille (esimerkiksi toimintoihin, tuotteisiin, toimialoille, jne.), joilla oma kilpailuasema voi vahvistua. Tämä ei tarkoita sitä, että esimerkiksi perinteinen kuntasuunnittelu palvelutuotannon järjestämisineen olisi jotenkin turhaa, päin vastoin. Sitä ei vain pidä kutsua strategiaksi. Voi käydä niin, että luultiin tehtävän jotakin (strategia) vaikka tehtiinkin ihan jotakin muuta (kuntasuunnitelma). Prosessuaalisuus on yhteiskunnallisten strategioiden yhteydessä vielä uutta. Jatkuvan suunnittelun ajatusta ei ole sovellettu. Organisaation, kunnan tai alueen strategisen johdon olisi koko ajan seurattava ympäröivän maailman tapahtumia ja muutostrendejä systemaattisesti. Olisi koko ajan käytävä keskustelua strategisista valinnoista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana suomalainen hallinto on hurahtanut projektiajatteluun. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat työt toteutetaan projekteina. Projekti ei kuitenkaan sovellu toimintatavaksi sellaisiin perustehtäviin, jotka ovat luonteeltaan jatkuvia ydintoimintoja esimerkiksi strateginen johtaminen. Nykyiseen projektieuforiaan ei oikein istu ajatus siitä, että strategia ei koskaan ole valmis. Alueellinen yhteisöstrategia - se kaikkein vaikein tapaus Yhteiskunnallisissa orgaaneissa strateginen suunnittelu on vaikeampaa kuin yrityksessä, kuten jo todettiin. Strategisen suunnittelun kaikkein hankalin lajityyppi on kuitenkin erilaisten alueellisten yhteisöjen strategiat. Tällaisia yhteisöjä ovat kunnat, seutukunnat, maakunnat, valtakunnan suuralueet ja muut mahdolliset toiminnalliset ja hallinnolliset alueet. Mikä näistä sitten tekee niin vaikean strategisen suunnittelun ja johtamisen näkökulmasta? Kuntien ja alueiden toimenkuvaa leimaa yleensä tietynlainen kaiken kattavuus. Kyse ei ole sellaisesta rajatusta tehtäväsektorista kuin mikä on esimerkiksi hampurilaisravintolaketjulla (yritys) tai tiepiirillä (valtion aluehallintoviranomainen). Esimerkiksi kunnilla on perustuslaillisessa itsehallinnossa eräänlainen totaalivastuu asukkaiden hyvinvoinnista. Tätä kautta myös strategian sisältöön liittyvät rajaukset ja valinnat ovat hankalia. Ongelmaksi näyttääkin muodostuneen se, että esimerkiksi kunnassa strategia nähdään usein jonkinlaisena synonyymina kattavalle kuntasuunnitelmalle. Tällöin strategiasta puuttuu strategisuus. Alueellisissa yhteisöstrategioissa vaikeusastetta lisää se, että toimijoiden ja osapuolten määrä moninkertaistuu verrattuna yrityksiin tai sektoriviranomaisiin. Periaatteessa strategian asianosaisia ovat kaikki mahdolliset tahot. Lisäksi päätöksentekovalta ei ole yhdessä kädessä vaan jakautunut erilaisille itsenäisille lohkoille ja hierarkiatasoille. Osapuolten ja päätöksentekijöiden pirstaloituminen johtaa siihen, että strategiaan kohdistuu mitä erilaisimpia käsityksiä siitä, mihin strategiassa tulisi keskittyä. Kokonaisuuden hahmottaminen ja valintojen teko vaikeutuu. Tällaisessa asetelmassa on hyvin tarkkaan harkittava, kuka omistaa strategian? Kenelle strategia on suunnattu? Kuka sitä toteuttaa ja kuka ei toteuta? Missä kulkevat strategia rajapinnat; kuka toimii missäkin roolissa? Millä ja kenen resursseilla strategiaa toteutetaan? Kaikki kysymyksiä, joihin esimerkiksi yhden yksittäisen yrityksen osalta on helpompi vastata. Alueellisella yhteisöllä ja julkisilla orgaaneilla on yleensä lainsäädännöllisiä velvoitteita ja tehtäviä. Toimenkuva on ikään kuin ennalta määrätty. Yritys voi - ainakin periaatteessa - liikkua vapaammin ja tehdä toiminnassaan suunnanmuutoksia. Lakisääteisten ehtojen olemassaolo vähentää tietenkin alueellisen yhteisöstrategian vapausasteita. Kuinka tehdä valintoja, jos tarjolla on vain yksi vaihtoehto?

16 16 Edelleen, yritysten ja alueellisten yhteisöjen välillä on se ero, että yrityksissä päätöksen voi tehdä ääritapauksessa yksi henkilö. Valitusoikeutta ei ole. Demokraattisissa yhteisöissä päätöksenteko on tavallisesti kollegiaalista. Strateginen johtaminen, jossa herkkyys heikoille signaaleille, reagointinopeus ja kyky tehdä valintoja on ratkaisevaa, on julkisen hallinnon hidasliikkeisessä demokratiassa hankalaa. Tämä ei tarkoita sitä, että demokratia olisi jotakin, josta pitäisi päästä eroon vaan sitä, että on kehitettävä yhteiskunnallisen strategisen suunnittelun ja johtamisen malleja. Kaikista edellä kuvatuista ongelmista huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi osallistavan prosessuaalisuuden uusia malleja on sovellettava käytäntöön juuri alueellisissa yhteisöissä. Työ ei tästä tosin helpotu. Yhteisöstrategian prosessuaalinen rakentaminen on työlästä ja vie valtavasti aikaa. Osapuolten saaminen mukaan työhön edellyttää roolien ja mandaattien täsmentämistä. Osapuolia ei voida käskyttää edes periaatteessa samalla tavalla kuin yrityksessä. Eri tahoja on paljon ja niillä kaikilla on demokratiassa oikeus esittää mielipiteensä. Yrityksen strategiapöytä ei ole näin kaaosmainen. Ilman aitoa osallistumista strategian muotoiluun ja valinnoista käytävään keskusteluun ei julkisella sektorilla voi syntyä yhteistä tahtoa ja sitoutumista. Itseohjautuvuus ja omaehtoinen pyrkimys kohti omiksi koettuja tavoitteita on kuitenkin lopulta tehokkaampi tapa kuin mahtikäskyjen antaminen. Taulukko 1. Yritysstrategian ja alueellisen yhteisöstrategian eroja Strategian lähtökohta Aiheiden lukumäärä, Toimenkuvan laajuus Toimijoiden ja osapuolten lukumäärä, Valtakeskusten lukumäärä Lainsäädäntö ja ylhäältä annetut tehtävät Osapuolten oikeus (velvollisuus) osallistua Päätöksenteko Yritys pieni, toimenkuva rajattu vähän osapuolia, yksi valtakeskus lain noudattaminen, ei ylhäältä annettuja tehtäviä ei osallistumisoikeutta yksi tai harvat päätäävät Alueellinen yhteisö suuri, toimenkuva kaiken kattava lukemattomia osapuolia, monia valtakeskuksia lakisääteisiä tehtäviä, tehtäväkenttä määrätty laaja osallistumisoikeus, lausunto- ja kuulemismenettely kollegiaalinen demokraattinen päätöksenteko Lukuisten ongelmien vuoksi voidaan aivan perustellusti epäillä, voiko klassisen tulkinnan mukaista strategiaa ylipäätään täsmentää erilaisille alueellisille yhteisöille. Yksi kunta tai alue kukoistaa ja menestyy, kun samaan aikaa toinen taantuu. Tällaiset yhteisöt käyvät, jos ei tieten tahtoen niin ainakin tietämättään, kilpailua suhteellisesta asemastaan. On luonnollista, että aktiiviset kunnat tai alueet pyrkivät strategisen suunnittelun ja johtamisen keinoin asemansa vahvistamiseen. Jos tähän työhön ryhtyy, on itse uskottava, että alueellinen yhteisöstrategia on mahdollista rakentaa ja toteuttaa. Tässä työssä on kuitenkin otettava huomioon monia jo edellä mainittuja seikkoja, jotta lopputuloksena ei olisi vain muodon vuoksi laadittu asiakirja.

17 Alueellinen kehittämisstrategia MAST MAST2001:n määrittely Päijät-Hämeen maakuntastrategia on alueellinen yhteisöstrategia, jossa on pyritty ottamaan huomioon edellä kuvattuja reunaehtoja. Se on paitsi asiakirja myös ja ennen kaikkea jatkuva avoin prosessi, jossa osallistumisen kautta syntyy sitoutuminen. Se korostaa parhaan käytettävissä olevan tiedon lisäksi alueen omaa visionääristä tahtotilaa. Se tähtää ensisijaisesti alueen (Päijät-Hämeen) kilpailuaseman vahvistamiseen ja sen edellyttämiin strategisiin valintoihin. Se ei ole kattava tässä ja nyt -kuvaus vaan suuntautuu voimakkaasti tulevaisuuteen ja ottaa huomioon alueen ulkoiset muutosvoimat. Se tähtää erittäin voimakkaasti toimintaan ja toteutukseen, minkä vuoksi voimavarojen allokointia ja ohjelmallista hankkeistamista ei pilkota strategiasta erilleen. Seuraavassa joitakin MAST2001:tä rajaavia täsmennyksiä. Päijät-Hämeen maakuntastrategian MAST2001 määritelmä Päijät-Hämeen maakuntastrategia on maakunnan julkisen hallinnon omistama alueellisen kehittämisen keskusteluprosessi, jossa yhdessä asukkaiden, yritysten ja yhteisöjen kanssa sovitaan alueen tulevaisuuden menestyksen edellyttämistä tavoitteista ja niiden toteuttamisesta siten, että Päijät- Hämeen suhteellinen asema paranee verrattuna muihin alueisiin. Maakuntastrategian omistaja Maakuntastrategian omistavat alueen kunnat. Strategian muotoiluun ja valintoihin liittyvät päätökset tekee maakuntavaltuusto operatiivisena apunaan maakuntahallitus. Maakuntavaltuusto on osa kunnallista itsehallintoa ja siten edustaa kuntia. Kunnissa päätösvaltaa käyttää edustuksellisen demokratian muodossa maakunnan asukkaat. Viimekädessä maakuntastrategian omistavat siis alueen asukkaat. Maakuntastrategian toteuttajat Maakuntastrategiaa toteuttavat omistajien lisäksi aluepoliittisessa aluekehitystyössä mukana olevat tahot: valtion aluehallintoviranomaiset, etujärjestöt (AY-liike, työnantajat, tuottajat), kunnallishallintoon kuuluvat kuntayhtymät sekä muut julkiset sektori- ja erityisorganisaatiot (mm. sairaanhoitopiiri, teknologiakeskus jne.) sekä alueen korkeakoulut, yliopistot ja muut oppilaitokset. MAST2001:tä toteuttaa siis alueen julkinen hallinto ja julkiset yhteisöt.

18 18 Maakuntastrategian edunsaajat Maakuntastrategia laaditaan ja sitä toteutetaan ensisijaisesti asukkaiden, kansalaisten elinolosuhteiden, hyvinvoinnin ja toimeentulon parantamiseksi. Tässä tarkoituksessa edunsaajia ovat myös alueen yritykset toimiessaan asukkaiden toimeentulon ja elinolosuhteiden takaajina. Maakuntastrategia ei kuitenkaan velvoita eikä ohjaa edunsaajia mitenkään. Se velvoittaa ja ohjaa sekä omistajia että toteuttajia. Maakuntastrategia on julkisen viesti yksityiselle siitä, kuinka julkinen valta aikoo toimia alueen tulevaisuuteen suuntautuvassa kehittämisessä. Maakuntastrategian laatijat Maakuntastrategia laaditaan ja sitä muokataan yhteistyössä kaikkien edellä mainittujen tahojen kanssa jatkuvassa keskusteluprosessissa. Kuva 1. Maakuntastrategian omistajat, toteuttajat ja edunsaajat. Maakuntastrategian viesti sisäänpäin ja ulospäin Maakuntastrategia on viesti Maakunnan sisällä maakuntastrategia on julkisen viesti yksityiselle siitä, kuinka julkinen valta aikoo toimia alueen tulevaisuuteen suuntautuvassa kehittämisessä. Maakuntastrategia on viesti myös maakunnan sisältä ulospäin: EU:lle, keskushallinnolle sekä muille alueille ja ylimaakunnallisille yhteenliittymille ja viime kädessä ulkopuolisille kansalaisille ja yrityksille. Maakuntastrategian missio, tehtävä Maakuntastrategian tehtävänä on osoittaa sekä alueen omille toimijoille (SISÄINEN: asukkaat, yritykset, tutkimus- ja oppilaitokset, etujärjestöt ja kunnat) että alueen ulkopuolisille tahoille (ULKOINEN: Euroopan unio-

19 19 ni, valtion keskushallinto ja aluehallinto, ylimaakunnalliset yhteenliittymät ja muut maakunnat sekä ulkopuoliset kansalaiset ja yritykset) mihin asioihin maakunta aikoo keskittyä aluepoliittisessa aluekehitystyössä sekä maakunnallisessa alueiden käytössä ja maankäytön suunnittelussa alueen suhteellisen aseman parantamiseksi tulevina vuosina. Kyseessä on nimenomaan maakuntastrategian missio, ei maakunnan missio tai yksinomaan maakunnan liiton missio. Strategisen suunnittelun ja johtamisen aihepiirit Strateginen suunnittelu jakautuu useisiin aihepiireihin, jotka kaikki on otettava huomioon työn kuluessa. Kokonaisuus on hyödyllistä jakaa ainakin seuraaviin teemoihin: Prosessi Rakenne Menetelmät Voimavarat Sisältö Toteutus Vaikutukset Seuranta ja päivitys Näistä seuraavassa käsitellään prosessia, rakennetta ja menetelmiä. Varsinaista sisältöä kuvataan luvussa 4. Myöskään voimavaroja, toteutusta vaikutuksia tai seurantaa ei käsitellä tässä luvussa. Niitä esitellään myöhemmin asiakirjan luvuissa 5-7. Tämän luvun lopussa käsitellään sen sijaan sisältöä ja voimavaroja valintojen tekemisen näkökulmasta Prosessi MAST2001:n valmistelusta ja rakentamistyön koordinoinnista vastaa operatiivisesti maakuntahallitus. Hyväksymis- ja muutospäätökset tekee maakuntahallituksen esittelystä maakuntavaltuusto. Maakuntastrategia ei kuitenkaan ole maakunnan liiton paperi, vaan koko maakunnan julkisen hallinnon aluekehitysstrategia. Tämän vuoksi maakunnan liiton päätöksentekoelimet eivät sanele tai määrää strategiaa, vaan pikemminkin kokoavat eri intressi- ja asiantuntijatahojen näkemyksiä ja pyrkivät sulauttamaan ne jänteväksi kokonaisuudeksi. Tämä on strategista johtamista. Maakuntavaltuusto on aluekehityksen strateginen johtaja Päijät-Hämeen alueella Perinteisen rationaalisen suunnitteluprosessin kritiikki Perinteinen rationaalinen strateginen suunnittelu korostaa perusteellisen lähtökohtatiedon pohjalta tehtyjä loogisia tavoitehierarkioita, joissa suuremmasta päämäärästä johdetaan pienemmät osatavoitteet ja keinot. Keskeistä siinä on sisältö (suunnittelun kohteena olevat asiat). Tällainen rationaalinen, insinöörimäinen suunnittelu ei ota huomioon sitä, että täydellisiä lähtökohtatietoja ei voi kerätä. Se epäonnistuu myös olettaessaan, että suunnittelijan laatimat tavoitteet automaattisesti toteutetaan vaikka ne olisi muodollisesti hyväksyttykin. Käytännössä tilanne on alueellisissa yhteisöissä se, että tavoitteista ei vallitse yksimielisyyttä eikä kaikkia tavoitteita kenties edes haluta toteuttaa. Vanha rationaalinen suunnittelu sivuuttaa sosiaalipsykologiset seikat. Perinteinen suunnittelu mielellään pilkkoo ja vaiheistaa suunnittelun aikajanalle hyvin yksityiskohtaisesti. Syntyy päivämääräntarkkoja aikatauluja. Ensin kootaan lähtökohtatiedot, sitten suunnitellaan, suoritetaan osapuolten kuuleminen ja pyydetään lausuntoja, sitten otetaan palaute vastaan ja tehdään tarvittavat korjaukset. Tämän jälkeen seuraa päätöksenteko, minkä jälkeen päätös pannaan toimeen. Alueellisten yhteisöjen kohdalla tätä päätöstä pannaan sitten toimeen useita vuosia, kunnes vaalien jälkeen uusien päätöksentekoelimien on jälleen aloitettava uusi suunnittelukierros. Perinteiselle rationaaliselle suunnittelulle on lisäksi ominaista, että tarkkuustasoltaan erilaiset suunnitteluasiakirjat laaditaan peräjälkeen. Seuraavan suunnitteluun ryhdytään kun edellinen on saatu valmiiksi. Elävä elämä ja havaittavissa oleva todellisuus ei mitenkään taivu edellä kuvattuun sabluunaan. Aikataulut pettävät poikkeuksetta ja seuraavaan prosessiin pitäisi ryhtyä vaikka edellinenkään ei ole valmis. Elämme

20 20 keskellä yllättäviä tapahtumia, joita emme millään voineet ennakoida. Se mitä ympärillämme tapahtuu ei ole suunnittelijan käsissä. Uusi prosessuaalinen jatkuvaan keskusteluun perustuva strateginen suunnittelu tunnustaa kaikinpuolisen vajavuutensa, lähtökohtatietojen puutteellisuuden ja alituisen muutoksen. Todellisuudessa perinteisen suunnittelun peräjälkeiset vaiheet ovat kaaosmaisesti läsnä päällekkäin koko ajan. Keräämme koko ajan tietoja ympäröivästä maailmasta, otamme vastaan palautetta, suunnittelemme, seuraamme suunnitelmien ja ohjelmien toetutumista, teemme korjaavia päätöksiä ja niin edelleen. Meidän on tunnustettava, että elämme kaaoksen keskellä. Strateginen suunnittelu on kaaoksen hallintaa. Moderni avoimeen prosessuaalisuuteen perustuva strateginen suunnittelu ei edes yritä puristaa maailmaa systemaattiseen matriisiin. Se korostaa strategisten aihepiirien nostamista keskusteluun ja kollektiivista oppimista. Etukäteen emme voi tietää mitä aiheita esiin nousee. Se riippuu tutkimustuloksista, maailman tapahtumista ja alueen mielipiteiden muutoksista. Keskeinen on prosessi (kuinka tärkeitä asioita valitaan strategiaan). Tällaisessa suunnittelussa ei edes oleteta, että saadaan aikaiseksi valmis strategia, jota sitten lähdetään toteuttamaan. Oleellista on toisiaan seuraavien iteraatiokierrosten aikana saavuttaa vähitellen osapuolten yhä suurempi sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin. Prosessi on myös avoin uusille ideoille ja keskustelun avauksille MAST2001:n avoin ja jatkuva prosessi Uusi kulttuuri Päijät-Hämeen maakuntastrategian rakentamisessa on yritetty muistaa edellä mainitut näkökohdat. MAST2001 ei ole ensisijaisesti asiakirja vaan ohjattu keskustelu- ja päätöksentekoprosessi. Työssä on pyritty rakentamaan uutta strategisen aluekehityssuunnittelun kulttuuria. Sille on ominaista aikaisempaa voimakkaampi omaehtoisuus, millä tarkoitetaan sitä, että alue ja sen toimijat itse muokkaavat tulevaisuutensa. Vaikka on välttämätöntä olla selvillä ympäröivän maailman muutosvoimista sekä EU:n tai keskushallinnon suunnitelmista, ne eivät pelkästään määrää maakunnan kehitystä. Maakunta voi vaikuttaa siihen itse. Jotta tällainen omaehtoinen tulevaisuuden ja sen kehityssuuntien arviointi sekä siitä käytävä strateginen keskustelu olisi mahdollista, tarvitaan yhteiselle pyöreälle pöydälle jokin, josta voidaan väitellä ja keskustella. Jokin, josta voidaan olla edes erimielisiä. Tällainen omaehtoisuuden ilmentymä on strategia. Siihen on kirjattu ne näkemykset ja valinnat, joita osapuolet korostavat. Jotta kommunikointi olisi mahdollista strategia pitää kirjoittaa sekä paperille että sähköiseen muotoon internet iin. Keskustelu ja strategian muotoilu ei tietenkään ole mahdollista ilman osapuolten yhteistyötä pyöreän pöydän ympärillä. Yhteistyötä ei taasen voi olla olemassa, jos osapuolet eivät osallistu prosessiin. Halu yhteistyöhön ja osallistumiseen on ehdoton edellytys strategiselle suunnittelulle alueellisissa yhteisöissä. Jos näin tapahtuu, osallistuminen on taipuvainen johtamaan sitoutumiseen. Ja sitoutuminen yhteiseen keskusteluun ja strategian muotoiluun on itse asiassa sama asia kuin jo mainittu omaehtoisuus halu itse rakentaa tulevaisuutensa. Kuva 2. Alueellisen yhteisöstrategian suunnittelun ja johtamisen uusi kulttuuri Rakentamisvaihe ja normaali päiväjärjestys Jos strategiaa ei ole lainkaan tai jos se on hyvin vanha ja pölyttynyt, strategia on rakennettava. Tämä on uudessa avoimuuteen ja prosessuaalisuuteen perustuvassa kulttuurissa työläs ja aikaa vievä tehtävä. Osallistumisen ja sitoutumisen hintana on hitaus. Se ei kuitenkaan ole mikään suuri ongelma, koska

21 21 on parempi kuluttaa muutama vuosi strategian täsmentämiseen kuin olla kokonaan ilman. Oikotietä harkittuun strategiaan ei ole. Strategiaa ei voi ostaa, se on itse tehtävä. Strategisen johtamisen sääntö numero 1 on: Kukaan ei voi tehdä strategiaa toisen puolesta, sillä ihminen kokee omakseen vain sen minkä on itse tehnyt. Viulunsoittotaitoakaan ei voi kaupasta ostaa, se on itse harjoittelemalla hankittava. Eikä se tapahdu yhdessä yössä. Rakentamisvaiheen työläys ja pitkä kesto näyttää arvelluttavan julkisia organisaatioita nykyisellä projektien aikakaudella. Tämä johtunee pikemminkin siitä, että strategista suunnittelua ja johtamista ei pidetä normaalina työnä. Strategia nähdään jonkinlaisena oheisprojektina, joka annetaan henkilön tai työryhmän tehtäväksi tietyllä aikataululla. Kun työ on valmis, se on ikään kuin pois päiväjärjestyksestä. Oleellinen oivallus on, että strateginen suunnittelu ja johtaminen on normaalia jokapäiväistä työtä kaikissa alueellisissa yhteisöissä (kunnissa, kuntayhtymissä, maakunnissa, jne.). Se on johdon tärkeintä työtä, jota ei voi eristää irralliseksi jaksoksi aikajanalle. Toisaalta rakentamisvaihetta kritisoidaan siitä, että maailma muuttuu nopeammin kuin strategia valmistuu. Tämä ei tietenkään ole vakavasti otettava väite, sillä strategian aikajänne on vuotta. Kyse ei ole ensi syksyn työohjelmasta. Suuret trendit eivät heilahtele päivittäin. Rakentamisvaihe on kertaluonteinen. Kun se on ohi, voidaan siirtyä normaaliin päiväjärjestykseen. Kuten on todettu strateginen suunnittelu ja johtaminen on jatkuvaa eikä strategia ole koskaan valmis. Normaalilla päiväjärjestyksellä tarkoitetaan: 1. Strategian määrätietoista toteuttamista (päätöksillä, toimenpiteillä, hankkeilla, projekteilla) 2. Toimintaympäristön ja tulevaisuuden muutosten jatkuvaa tarkkailua ja seurantaa 3. Toteutuksen seurantaa 4. Seurannan pohjalta aika ajoin tehtäviä tarkistuksia strategiaan Päätöksenteko Vaikka strategista suunnittelua ei pidä irrottaa aikajanalle projektiksi, joka alkaa ja loppuu, prosessi tarvitsee kuitenkin karkean ajallisen vaiheistuksen päätöksentekoa varten. Siitä on kuitenkin tarpeetonta tehdä liian yksityiskohtainen, koska joskus tilanne vaatii nopeita tarkistuksia ja joskus taasen voi rauhallisempia jaksoja. Oleellista kuitenkin on, että päätöksentekoelimet alueellisten yhteisöstrategioiden tapauksessa saavat säännönmukaisesti mahdollisuuden päivittää tietonsa tietystä teemasta ja käydä keskustelua strategian tietyistä osa-alueista. Maakuntastrategian osalta merkittävän aikataulullisen reunaehdon muodostaa valtion tulo- ja menoarvioin valmistelu. Strategian budjetointi on syytä synkronoida valtion aluehallintoviranomaisten tulosohjausprosessiin. Eräs mahdollisuus MAST2001-prosessissa on vaiheistaa päätöksenteko kahteen tai neljään kertaan vuodessa. Kevätkaudella tarkistettaisiin tulevaisuuden näkymät, toimintaympäristön muutokset ja visio. Syyskaudella vastaavasti strategian tavoitteet, hankkeet ja budjetointi Tieto- ja tahtoprosessi Perinteisessä mallissa strateginen suunnittelutehtävä luovutetaan asiantuntijoille jossakin ylhäällä (ministeriössä, tutkimuslaitoksessa, tms.) tai keskellä (suunnitteluosasto, strategiayksikkö). Asiantuntijat, tutkijat ja suunnittelijat käyttävät hyväkseen parasta mahdollista tietoa laatiessaan suunnitelmaa. He käyttävät tutkimuksia, tilastoja, selvityksiä ja mietintöjä. He antavat työhön myös oman suunnittelupanoksensa ajattelevat työkseen muiden puolesta. Tällainen perinteinen suunnittelu on välttämätöntä ja tärkeää. Avoimessa prosessuaalisessa strategisessa suunnittelussa tämä ei kuitenkaan riitä. Asiantuntijasuunnittelun rinnalla on toteutettava osallistavan ajattelun ja yhdessä tekemisen prosessi. Ilman strategian asianosaisten (omistajien, toteuttajien, edunsaajien) osallistumista ei synny sitoutumista. Myöskin koko prosessin kannalta keskeinen yhdessä oppiminen jää toteutumatta. Strategiaa ei voi ulkoistaa muiden tehtäväksi eikä ostaa tai alihankkia avaimet käteen periaatteella asiantuntijoilta. Uudessa mallissa strategisen suunnittelijan toimenkuva muuttuu aikaisemmasta kammiotutkijan roolista prosessinhoitajan työksi. Strategiamanagerin on koordinoitava sekä substanssiasiantuntijoiden että osallistuvien asianosaisten työskentelyä. Strategia on prosessina kuin kolikko, jolla on kaksi puolta. MAST2001:ssä perinteistä asiantuntijasuunnittelua kutsutaan TIETO-prosessiksi. Uutta osallistavaa tahdonmuodostusta kutsutaan vastaavasti TAHTOprosessiksi. Onnistunut strategian rakentaminen edellyttää molempien kolikon puoliskojen huomioon ottamista. MAST2001:ssä TAHTO-prosessi on edeltänyt TIETO-prosessia. Jos molempia ei resurssipulan vuoksi

22 22 voida tehdä samanaikaisesti, on järjestys perusteltu. On ensin nostettava esille strategiset aiheet tahtotilan ilmentymänä ja vasta sitten haettava niille tietopohja. Muutoin ei synny sitoutumista. TIETO-prosessissa voidaan joko turvautua perinteiseen suunnittelija- ja tutkijatyöskentelyyn tai sen rinnalla muodostaa teemakohtaisia eksperttityöryhmiä. MAST2001:ssä tällaisia on strategian jo hahmotuttua muodostettu mm. muotoilun, liikuntakulttuurin, matkailun ja ympäristöteknologian tavoitteiden jalostamista varten. Myöhemmin olisi hyödyllistä koota jokaiselle strategian painopisteelle tai teemakohtaiselle tavoitteelle oma asiantuntijaryhmänsä. Tahdonmuodostus TAHTO-prosessi on MAST2001:ssä jaettu kahdeksaan foorumiin. Lähtökohtana oli välttää alueellisten yhteisöstrategioiden valmistelussa tyypillinen tilanne, jossa koolle kutsutaan liian suuri ja liian heterogeeninen kaiken kattava joukko sidosryhmien edustajia. Suuren seminaarin ja sen iltapäivän ryhmätöiden tulos jää yleensä pinnalliseksi ja laihaksi. MAST2001:n foorumityöskentelyn perusajatus oli muodostaa intresseiltään yhdenmukaisia työryhmiä, joilla kullakin on oma mandaattinsa alueen kehittämistyössä. Sivistynyt ja perusteltu edunvalvonta on tällöin sallittua. Se auttaa strategian muodostamisessa eikä vesitä työryhmän työn tulosta. Konsensuksen hakemisella on tavallisesti taipumus hioa strategialuonnoksista kaikki arvokkaat luovat ideat ja särmät. MAST2001:n intressilähtöisessä foorumijaossa työskentelyssä säilyy luovuus ja syvyys paremmin. Foorumit ovat: Foorumi 1 Foorumi 2 Foorumi 3 Foorumi 4 Foorumi 5 Foorumi 6 Alueellinen poliittinen päätöksenteko Maakuntavaltuusto Maakuntahallitus Kunnat Pohjoinen kuntaryhmä Läntinen kuntaryhmä Eteläinen kuntaryhmä Lahti ja Heinola Valtion aluehallinto TE-keskus osastoineen Lääninhallitus (sos-ter, sivist.,liikenne) Ympäristökeskus Tiepiiri Metsäkeskus FinnVera Etujärjestöt Kauppakamari, Yrittäjät, Teollisuus ja työnantajat, Palvelutyönantajat SAK, STTK, AKAVA MTK Erityis- ja sektoriorganisaatiot Matkailutoimijat Taidetoimikunta Sairaanhoitopiiri Yrityskeskus Tiede- ja koulutusyhteisö Yliopisto- ja korkeakouluyksiköt Ammattikorkeakoulu Koulutuskonserni Vapaan sivistystyön oppilaitokset Foorumi 7 Yritykset Yritysryhmät ja verkostot

23 23 Foorumi 8 Kansalaisjärjestöt ja kansalaiset Kylätoimintaliike Yhdistykset Kunkin foorumin, joista joillakin jopa useita työryhmiä, oli määrä tuottaa oma ehdotuksensa Päijät-Hämeen kehittämisstrategian painopisteistä. Näin tapahtuikin lukuun ottamatta foorumia 8, johon resurssit ja aika ei MAST2001 Versioon 1.0 mennessä riittäneet. Prosessi on kuitenkin jatkuva ja osallistuminen tältä osin on mahdollista toteuttaa myöhemmin. Lisäksi osallistumisprosessin jatkeena kaikilta foorumeihin kuuluneilta yksittäisiltä organisaatioilta ja yhteisöiltä pyydettiin kirjalliset lausunnot keväällä Periaatteessa kaikilla on ollut mahdollisuus ainakin lausua mielipiteensä strategialuonnoksesta ennen sen lopullista hyväksymistä. Foorumi 1 (Maakuntavaltuusto ja maakuntahallitus) seurasi prosessia jokaisessa kokouksessaan sen alusta lähtien (1998/1999 vuodenvaihde). Lisäksi sekä valtuustolle että hallitukselle kummallekin pidettiin seitsemän strategiaseminaaria (a 3-6 h), joista osa oli yhteistilaisuuksia. Ryhmätöissä ja henkilökohtaisten tehtävien parissa luottamushenkilöt työskentelivät kymmeniä tunteja. Tässä, kuten muidenkin foorumien, työssä käytettiin lukuisia strategisen työskentelyn menetelmiä. Foorumi 2 (Kunnat) jakautui neljään kuntaryhmään (a 2-4 kuntaa), joissa strategiaryhmä muodostettiin johtavista luottamushenkilöistä ja virkamiesjohdosta. Joissakin työryhmissä oli mukana myös yritysten edustajia. Kustakin kunnasta työhön osallistui 2-5 henkilöä. Tyypillinen työryhmän aktiivinen koko oli 5-10 henkilöä. Kuntaryhmissä vietiin läpi TASSU-menetelmän mukainen strategian valmisteluprosessi, jossa kukin jäsen työskenteli yhteensä noin 50 tuntia strategiaa rakentaen. Kunkin työryhmän työskentelyn tuloksena oli ehdotus maakuntastrategian painopisteistä BONSAI-puun muodossa. Lopulta kuntaryhmien esitykset yhdistettiin. Forumin 1 ja 2 työskentely tarjosi MAST2001:lle perusrungon, johon muiden foorumien viestit myöhemmin lisättiin. Foorumi 3 (Valtion aluehallintoviranomaiset) edusti prosessissa valtiovaltaa ja rahoittajia. Se työskenteli useiden seminaarien sarjana ottaen kantaa tarkentuvaan strategialuonnokseen. Työskentelyn pääpaino siirtyi prosessin kuluessa aluekehityksen rahoituksen ja strategian budjetoinnin suunnitteluun. Työn tulos istutettiin MAST2001:een. Foorumi 4 (Etujärjestöt) työsti strategiaa kahdessa seminaarissa samaan tapaan kuin foorumi kolmekin. Menetelmä eteni tulevaisuuden varmuuksien ja epävarmuuksien kautta tavoitteiden määrittelyyn. Lopulta tavoitteet luokiteltiin sen mukaan oliko kyse normaaleista olemassa olevista perustoiminnoista vai uuden kehittämisestä. Tavoitteet jaettiin myös valtakunnallisiin, alueellisiin ja paikallisiin asioihin. Työn tulos istutettiin MAST2001:een. Foorumi 5 (Erityis- ja sektoriorganisaatiot) jakautui useampaan osioon. Matkailutoimijat työstivät useiden seminaarien sarjassa maakunnalle matkailustrategian, joka sitten liitettiin MAST2001:een. Lääninhallituksen alainen Taidetoimikunta työsti maakuntastrategian tausta-aineistoksi Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen kattavan kulttuuristrategian. Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin kanssa työstettiin usean kokouksen sarjassa joitakin sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen liittyviä teemoja ja hankekokonaisuuksia liitettäväksi maakuntastrategiaan. Lahden seudun yrityskeskuksen elinkeinostrategia toimi tuoreeltaan maakuntastrategian pohjana jo hyvin aikaisessa vaiheessa ollen yksi prosessin aivan ensimmäisiä tausta-aineistoja. Foorumi 6 (Tiede- ja koulutusyhteisö) osallistui strategian valmisteluun kahdessa seminaarissa. Työskentelyn tuloksena syntyi kolmesivuinen kannanotto maakuntastrategian toimintaympäristöön, visioon, päämääriin ja tavoitteisiin. Kannanotto istutettiin maakuntastrategiaan. Foorumi 7 (Yritykset) työstettiin Teknillisen korkeakoulun Lahden keskuksen Aluetalousinstituutin projektina, jossa 25 yrityksen työskentelyn tuloksena Aluetalousinstituutin koordinoidessa työtä syntyi raportti Tuotannollisen perinteen uudistaminen Päijät-Hämeessä. Toinen sisällöllisesti merkittävä kannanotto yrityssektorilta saatiin strategiaan alueen metalli- ja mektroniikka-alan yrityksiltä. Nämä 22 yritystä muodostavat yhteistyöverkoston nimeltään Lahti Mecatronics Network. Molempien ansiokkaiden raporttien sisältö istutettiin maakuntastrategiaan. Foorumi 8 (Kansalaisjärjestöt ja kansalaiset) osallistui strategiaprosessiin oikeastaan vain lausuntomenettelyn kautta. Kylätoiminnan osalta tosin käytettiin tausta-aineistona alueella laadittuja Leader-

24 24 ohjelmaluonnoksia. Kansalaisten osallistuminen keskusteluun on maakuntastrategian jatkotyössä keskeisellä sijalla. Mainittujen foorumien lisäksi strategiaprosessia on koko rakentamisvaiheen ajan seurattu maakunnan YVAryhmän (YVA, ympäristövaikutusten arviointi) toimesta. Ryhmä on kommentoinut strategian eri luonnosversioita ja sen kommentit on otettu huomioon. Tässä työssä on samalla käytännössä kehitetty eräänlaista prosessin aikaista strategia-yva menettelyä, josta ei liene kovinkaan runsaasti kokemuksia Suomessa ylipäätään. Strategiaversiot Koko rakentamisvaiheen ajan strategiasta on ollut jonkin asteinen luonnosversio maakuntahallituksen, maakuntavaltuuston ja sitä kautta tiedotusvälineiden ja sidosryhmien nähtävillä. Lisäksi itse strategialuonnos ja koko prosessi foorumityöskentelyn tuloksineen on ollut nähtävillä internetissä, missä ehdotuksia on saanut myös kommentoida. Luonnoksista on käytetty versionumeroita, tyypiltään: Rakentamisvaiheen jälkeen strategia saa versionumeron 1.0, mikä seuraavassa päivityksessä tai tarkistuksessa saa versionumerokseen esimerkiksi Rakenne Strategian rakenteella ei sinänsä ole mitään itseisarvoa eikä sille ole välttämättä tarvetta laatia mitään yksityiskohtaista ohjesääntöä. Päinvastoin, on jätettävä tilaa luoville ratkaisuille. Merkityksetön strategian rakenne ei kuitenkaan ole sillä sisältö vaikuttaa rakenteeseen ja rakenne sisältöön. Rakenteen tulee tietenkin olla looginen, selkeä ja mahdollisimman yksinkertainen. Vain yksinkertainen viesti omaksutaan. Seuraavassa esitellään joitakin universaaleja näkökulmia, joilla on merkitystä strategian rakenteen kannalta Aika ja paikka Alueellisen yhteisöstrategian (ja yleensäkin strategian) muodostamisessa on huomioitava kaksi perusulottuvuutta aika ja paikka. Aikaulottuvuus tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että on oltava perillä sekä nykytilasta että yritettävä hahmottaa tulevaisuutta. Paikkaulottuvuus puolestaan tarkoittaa sitä, että on oltava perillä sekä omasta itsestä (strategian omistajan tai laatijan sisäinen) että ympäröivästä maailmasta (ulkopuolinen). Päijät-Hämeen tapauksessa on tiedettävä esim. maakunnan koulutustaso (sisäinen) ja koulutustaso muissa maakunnissa tai Euroopassa (ulkoinen). On siis yksinkertaistettuna neljä kiinnekohtaa: nykytila tulevaisuus, sisäinen ulkoinen. Oheinen kuvio selkeyttää asetelmaa. Paikka Maailma Eurooppa Suomi Etelä-Suomi Päijät- Häme Kunta Kylä Perhe Minä Ensi viikolla Huomenna Tänään Ensi kesänä Ensi vuonna Aika Kuva 3. Inhimillisen toiminnan perspektiivit

25 SISÄINEN ULKOINEN 25 Meillä itse kullakin on taipumus ajatella sekä ajallisesti että paikallisesti hyvin lähellä olevia asioita. Paikan suhteen arkipäivämme täyttää oman perheen tai työpaikan, oman asuinalueen tai korkeintaan oman kunnan tai kaupungin asiat. Ajallisesti vaivaamme päätämme lähipäivien tai korkeintaan ensi kesän asioilla. Jos meidän pitää liikkua pitemmälle näillä ulottuvuuksilla, meidän on tavallisesti tieten tahtoen pakotettava itsemme ajattelemaan laajemmin. Strateginen suunnittelu ja johtaminen ei ole mahdollista, jos emme pysty irtautumaan sekä ajasta että paikasta. On välttämätöntä pohtia asioita hyvin pitkällä aikavälillä, jopa useita kymmeniä vuosia eteenpäin. Alueellisissa yhteisöissä (esimerkiksi kaupungissa) merkittävät muutokset eivät koskaan tapahdu muutamassa kuukaudessa eikä edes muutamassa vuodessa. Yhtä tärkeää on suunnata katseensa muuallekin kuin peiliin. Sulkeuduttaessa oman itsen tarkasteluun ei voida tehdä vertailuja muihin. Ja tällaiset vertailut ovat aivan välttämättömiä, jos halutaan asemoida oma itsemme suhteessa muihin. Ilman vertailua ei voi löytää todellisia vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia eikä uhkia. Liian usein alueellisten yhteisöstrategioiden laadinnassa sekä pitkä aikatähtäys että ulkopuolisen toimintaympäristön kartoitus jäävät pinnallisiksi elleivät peräti unohdu kokonaan. Tämän vuoksi strategian rakenteessa olisi hyödyllistä jo alun alkaen, ennen ensimmäisenkään tilasto- tai faktatiedon kirjaamista, antaa oma paikkansa kullekin esi-strategisen nelikentän neljästä ruudusta (ks. oheinen kuvio). Tällaisessa nelikentässä suositun SWOT-analyysinkin teko on hedelmällisempää. Paikka NYKYTILA TULEVAISUUS Aika Kuva 4. Esi-strateginen nelikenttä MAST2001:ssa aika- ja paikkaulottuvuudet sisältyvät strategisen kartan rakenteeseen. Strategisessa kartassa kartoitetaan sekä maakunnan ulkoinen toimintaympäristö (yläosa) että maakunnan sisäinen tila (alaosa). Molemmissa osioissa liikutaan aikaulottuvuudella nykytilasta tulevaisuuteen. Strateginen kartta esitetään seuraavassa alaluvussa tarkemmin.

26 26 NYKYTILA TULEVAISUUS ULKOINEN VISIO SISÄINEN Kuva 5. Strategisen kartan ulkoinen ja sisäinen sekä nykytila ja tulevaisuus Strateginen kartta Päijät-Hämeen maakuntastrategia esitetään siis ns. strategisen kartan rakenteella. Termillä kartta ei tässä tarkoiteta maantieteellistä karttaa vaan oheisen kuvion mukaista jäsentelyä, jossa ajan ja paikan suhteen erilaisia ja eri tasoisia teemoja voidaan tarkastella rinnan. Strateginen kartta auttaa suunnistamaan strategianmuodostajan itsensä kannalta tärkeiden ilmiöiden ja tavoitteiden kaaoksessa. Erityisesti strateginen kartta helpottaa eri tyyppisten asioiden suhteuttamista toisiinsa. Jos tulevaisuuden toimintaympäristössä Päijät- Hämeen maakunnan kannalta näyttää tapahtuvan merkittävä muutos (strategisen kartan yläosa), tulisi sen jollakin tavalla näkyä sekä visiossa että päämäärissä ja tavoitteissa. Jos esimerkiksi Suomen väestö näyttää seuraavan 20 vuoden aikana voimakkaasti ikääntyvän, tulisi Päijät-Hämeen reagoida tuohon muutokseen ja asettaa jo nyt tarvittavat tavoitteet ja keinot, jotta ilmiö saataisiin otettua haltuun. Kuva 6. Strateginen kartta

27 27 Toimintaympäristö Strategisen kartan ylä- ja alaosa ovat monella tavoin toistensa peilikuvat. Paikkaulottuvuuden osalta kartan yläosassa (oheisen kuvion toimintaympäristö ) kuvataan strategian muotoilijan ulkopuolinen todellisuus. MAST2001:n tapauksessa hahmotetaan siis ilmiöitä Päijät-Hämeen ympäröivissä maakunnissa, Etelä- Suomessa, Suomessa, Skandinaviassa, Itämeren alueella, Venäjällä, Baltiassa, Euroopassa ja jopa maailmassa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole kuvata koko maailmaa kaikkine miljoonine ilmiöineen, vaan ainoastaan oleelliset asiat. Oleellisia ovat sellaiset asiat, teemat ja ilmiöt, joilla on suuri merkitys nimen omaan Päijät- Hämeen kannalta ja, jotka liittyvät alueen tulevaisuuden kehitykseen. Vaikka toimintaympäristökuvauksessa painotus on ulkopuolisessa maailmassa, voidaan ja ehkä pitääkin päätyä analyysissa strategian omistajan omaan tilaan (sisäiseen). MAST2001:n tapauksessa yläosan johtopäätökset päätyvät Päijät-Hämeen olosuhteisiin verrattuna ulkopuolisen maailman muutoksiin. Aikaulottuvuuden osalta strategisen kartan yläosassa liikutaan läpi koko ulottuvuuden nykytilasta kauas tulevaisuuteen. Painotuksen tulisi olla kuitenkin tulevaisuudessa. Strategisen kartan alaosassa asetelma on päinvastainen. Jokaisen tulevaisuuskertomuksen, teeman tai ilmiön tulisi siis sisältää rakenteellisesti sekä lyhyt nykytilakuvaus että tulevaisuuskuva. Toimintaympäristökuvaus edustaa strategian (strategisen suunnittelun) tutkimuksellista, tieteelliseen totuuteen pyrkivää, objektiivista osuutta. Strategisen kartan yläosaan ei pitäisi sisällyttää arvolatauksia eikä tavoitteellisuutta. Toimintaympäristökuvaus ei saa sisältää tahtotiloja ja tavoitteita. Sen pitää olla rehellinen kuvaus ulkopuolisesta maailmasta ja sen muutosvoimista. Kun on kyse pyrkimyksistä ja toimenpiteistä, ne kuuluvat strategisen kartan alaosaan varsinaiseen tavoitteistoon. MAST2001:n toimintaympäristökuvausta voidaan strategiaversiossa 1.0 kutsua nimellä Seitsemän tarinaa tulevaisuudesta. Jokainen seitsemästä kertomuksesta sisältää useita pääteemoja, joista vastaavasti jokainen jakautuu useisiin täsmällisempiin ilmiöihin. Teemat ja ilmiöt ovat suurelta osin foorumeiden 1 (maakuntavaltuusto ja maakuntahallitus) ja 2 (kunnat) synnyttämiä. Myös muilla foorumeilla ja YVA-ryhmällä on ollut osuutensa toimintaympäristökuvauksen sisältöihin. Ilmiöillä on vaikutuksia Päijät-Hämeeseen. Kunkin teeman lopussa on kuvattu kuinka muutokset tulisi ottaa huomioon Päijät-Hämeen maakuntastrategian tavoitteistossa (alaosa). MAST2001:n versiossa 1.0 toimintaympäristökuvausten (7 kertomusta) keskinäistä yhteensopivuutta ei vielä olla tarkasteltu. Tarinoissa saattaa siis olla jopa vastakkaisuuksia. Visio Visio on itselle asetettu maalitaulu tulevaisuudessa, tila johon päästään tai pitäisi päästä. Kun toimintaympäristökuvaus ilmaisee strategian muodostajan ulkopuolisen objektiivisen todellisuuden, visio kertoo strategian muodostajan oman sisäisen subjektiivisen käsityksen tulevaisuudesta. Toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset eivät ole strategian omistajan omissa käsissä. Me emme Päijät-Hämeessä voi vaikuttaa ulkopuolisen maailman asioihin kuin hyvin pieniltä osin. Väestö ikääntyy Euroopassa riippumatta siitä haluammeko me sitä vai emme. Vision tehtävä ei ole kuvata tulevaisuutta objektiivisesti. Vision tehtävänä on päinvastoin ilmaista hyvin voimakkaasti strategian laatijan oma näkemys toivottavasta tulevaisuudesta. Toki asetelma on ongelmallinen, jos visio (oma toive) ja toimintaympäristökuvaus (reaalitodellisuus) ovat hyvin kaukana toisistaan, tai peräti vastakkaiset. Tällöin lienee syytä tarkistaa visiota. Yleisesti ottaen visiossa voidaan nähdä seuraavat ominaispiirteet: Kohdentuminen: Kuinka selkeitä vision sisältämät valinnat ovat? Ainutlaatuisuus: Kuinka visio poikkeaa muiden vastaavien toimijoiden visiosta? Väljyys: Kuinka hyvin visio kokoaa sisäisten toimijoiden eri intressit ja näkökulmat yhteen? Muutosvoima: Kuinka vahvoja oletuksia ja linjauksia on tehty voimavarojen kokoamisen, käytön ja kohdentamisen suhteen?

28 28 Ohjausvoima: Realistisuus: Viitteellisyys: Kuinka yhtenäistä on toimijoiden sitoutuminen vision toteutukseen? Kuinka todennäköinen vision toteutuminen on eri oloissa ja panostetuilla voimavaroilla? Kuinka olennainen kilpailu- ja/ tai yhteistyömielessä valittu viite- ja vertailuryhmä on? Näkemyksellisyys: Kuinka paljon vision kuva poikkeaa nykyisestä tilasta ja olosuhteista? Kompaktius: Kuinka eri asiat ja osat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden? Visio on strategisessa kartassa rakenteellisesti toimintaympäristökuvauksen ja operatiivisen strategian välissä. Paikka kuvaa vision luonnetta ja tehtävää. Visio on strategian keskeisin elementti. Se kytkee yhteen toisaalta toimintaympäristön ja toisaalta strategianmuodostajan oman sisäisen tilan ja tavoitteet. Visio on strategian ydin. Tässä tehtävässään sen tulee olla hyvin mielikuvallinen ja tunteita herättävä. Se ei saisi jättää ketään kylmäksi. Vision tehtävänä on ohjata strategian toteutumista. Sen vuoksi sen on oltava riittävän lyhyt, jotta se voisi painua ihmisten mieleen. Vision on ilmaistava asiat voimakkaasti ja mahdollisimman ymmärrettävästi. Visiossa tulee välttää hyvin ylimalkaisia ja ympäripyöreitä ilmaisuja (esim. yritystoiminnan kehittäminen, ihmisten hyvinvoinnin lisääminen, asukkaiden hyvä elämä ). Jos visio on sarja maailmoja syleileviä latteuksia, kukaan ei muista sitä. Ja kun kukaan ei muista sitä, ei se voi ohjata jokapäiväistä toimintaa. Strategiahan tähtää konkreettiseen toimintaan. Yleisesti ottaen on mahdollista luetella ominaispiirteitä, jotka tekevät visiosta onnistuneen. MAST2001:n visiossa nämä ominaisuudet on pyritty huomioimaan. Hyvä visio On ytimekäs ja lyhyt Tällöin visio on helppo omaksua, se syöpyy nopeasti ihmisten mieliin ja on taipuvainen ohjaamaan jopa alitajuistesti jokapäiväistä toimintaa. On mielikuvallinen, tunteita herättävä ja särmikäs. Se ei saisi olla luettelo ylimalkaisia latteuksia ja ympäripyöreyksiä. Tällöin vision viesti menee perille ja se ohjaa jokapäiväistä toimintaa. Kuvaa jotakin sellaista mitä ei vielä ole, mutta joka ehkä voidaan saavuttaa. Tällöin visiolla on ohjausvoimaa. Usein visioiden aikatähtäys näyttää olevan liian lähellä nykyhetkeä. Visiossa kuvataan enemmänkin tätä päivää kuin tulevaisuutta. Tällöin sillä ei ole tavoitteellisuutta. On ajoitettu päätevuodella. Siinä ilmaistaan vuosiluvulla milloin vision tulisi olla toteutunut. Tällöin voidaan hahmottaa tarvittavien toimenpiteiden voimakkuus, mittakaava ja aikataulutus On persoonallinen ja etsii strategisia kilpailuetuja erikoistumisen kautta Tällöin visio on aidosti strateginen. Usein visiot ovat liian yleisluontoisia ja pyrkivät ottamaan huomioon kaiken mahdollisen. Tämä johtaa liian avariin ja mitäänsanomattomiin sanavalintoihin, joilla ei ole ohjausvoimaa.

29 29 Kytkeytyy omistajaansa persoonallisuudellaan Tällöin visio ei ole kenen tahansa visio. Usein näkee kuinka visiot ovat toistensa kopioita. Tällöin niillä ei ole ohjausvoimaa, eivätkä ne vedä omistajaansa mihinkään tulevaisuuteen. Muutosta ei tapahdu. On viesti, jonka perillemenoa edistetään mielikuvamarkkinoinnin keinoin (vertauskuvat, mietelauseet, metaforat, allegoriat, sloganit) Tällöin visio omaksutaan ja se vaikuttaa jokapäiväiseen toimintaan. Arvot ja yleiset periaatteet Strategian rakenteessa on syytä antaa paikka arvoille ja yleisille periaatteille. On täsmennettävä, mitkä ovat niitä arvoja ja toiminnan periaatteita, joita strategian muotoilussa ja toteutuksessa yhteisesti noudatetaan. Tällaiset arvot ja periaatteet ovat koko strategian läpikäyviä reunaehtoja. Operatiivinen strategia: päämäärät, tavoitteet, osatavoitteet ja keinot Strategisen kartan alaosan, visiosta alaspäin, muodostaa varsinainen tavoitteisto. Koko alaosan tulisi edistää vision toteutumista. Ensimmäisellä hierarkiatasolla on suuret kokoavat päämäärät. Koska ne sisältävät mittakaavaltaan ja aikataulutukseltaan erilaisia alemman tason aiheita, ne voidaan ajallisesti viedä melko kauas tulevaisuuteen. Kukin päämäärä jäsentyy valikoimaksi tavoitteita, tavoitteet vastaavasti joukoksi osatavoitteita ja osatavoitteet joukoksi keinoja. Rakenne on rationaaliselle suunnitteluperinteelle tyypilliseen tapaan hierarkkinen. Paikkaulottuvuudella operatiivinen strategia päämäärineen ja tavoitteineen (kartan alaosa) kuvaa strategianlaatijan omia sisäisiä asioita. Strategisen kartan alaosassa ei siis enää perusteellisesti kuvata toimintaympäristön ilmiöitä. Voi kuitenkin olla perusteltua lyhyesti viitata strategian omistajan ulkopuoliseen ympäristöön, jotta asiayhteydet käyvät ilmi (esim: Päijät-Hämeen reagointi eurooppalaiseen väestön ikääntymiseen). Aikaulottuvuudella kartan alaosa sisältää samaan tapaan kuin yläosakin sekä nykytilan että tulevaisuuden. Oleellista on analysoida strategianmuotoilijan (MAST2001:n tapauksessa Päijät-Hämeen) oma nykyhetken kyvykkyys ja toteutusvoima, omat voimavarat, omat vahvuudet ja heikkoudet. Nämä on sitten arvioitava myös tulevaisuuden kannata, koska tavoitteen asettelu ei muuten ole mahdollista. Toisin kuin strategisen kartan yläosa, operatiivinen alaosa saa ja sen pitääkin olla subjektiivinen. Strategia tarkoittaa sitä, että asetetaan itselle tavoitteita ja suunnitellaan toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Tällöin kartan alaosa osoittaa tahtotilan. Strategia on tulevaisuuden tekemistä, ei objektiivista havainnointia. Kun asetetaan tavoitteita, ollaan mitä suurimmassa määrin tekemisissä arvojen ja poliittisten latausten kanssa. Operatiivinen strategia (kartan alaosa) on silkkaa politiikkaa. Voimavarat, toteutus, vaikutukset, seuranta ja päivitys Strategian rakenteessa on luonnollisesti arvioitava myös toteutuksen edellyttämät voimavarat (aineelliset, inhimilliset ja rahalliset). Strategia on budjetoitava voimavaroilla. Tähän liittyy myös eri voimavarojen merkitys, nykytila, rooli ja niiden välinen työnjako. Strategian toteutus on myös organisoitava. Edelleen, strategialla on monen tyyppisiä vaikutuksia; sekä toivottuja että ei-toivottuja. Strategian vaikuttavuutta on toteutuksen aikana mitattava ja pyrittävä sitä tehostamaan. Ylipäätään strategian seuranta on suunniteltava systemaattiseksi ja ilmaistava kuinka strategiaa jatkuvana prosessina päivitetään. Kaikesta tästä MAST2001 asiakirjassa on omat kuvauksensa luvuissa 5-7, joten tässä yhteydessä ei näihin teemoihin puututa.

30 Menetelmät Strategisen suunnittelun menetelmiä ei tässä yhteydessä ole mahdollista käydä seikkaperäisesti läpi. Metodeja on kymmenittäin ja sadoittain. MAST2001:n rakentamisessa käytettyjä menetelmiä ei niitäkään ole tässä mahdollista esitellä yksityiskohtaisesti. Osittain on käytetty olemassa olevia menetelmiä, osittain on kehitetty kokonaan uusia nimenomaisesti tähän prosessiin soveltuvia menetelmiä. Edellä on jo kuvattu Esistrateginen nelikenttä ja strateginen kartta, joita voidaan myös pitää eräänlaisina menetelminä. Suosittu SWOT-analyysi jää tavallisesti hyödyntämättä julkisen hallinnon harrastamissa suunnitteluprosesseissa. Tavallisesti tyydytään vain kirjaamaan vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat nelikenttään. Strategiset johtopäätökset ja vaihtoehdot jätetään tekemättä. MAST2001:ssä ei myöskään tehty varsinaista SWOT-analyysiä. Sen sijaan vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia etsittiin matkailutyöryhmän työssä esi-strategiseen nelikenttään ja kuntien työskentelyssä TASSU-menetelmällä. Esi-strategisessa nelikentässä vahvuudet (S) ja heikkoudet (W) liittyvät vasemman sarakkeen nykytilaan, kun taas mahdollisuudet (O) ja uhkat (T) liittyvät oikean sarakkeen tulevaisuuteen. Pystyulottuvuudella voidaan vastaavasti tehdä vertailuja oman itsen ja ulkopuolisten tahojen kesken, mikä on välttämätöntä. Matkailutyöryhmän työssä tehtiin myös kilpailija-analyysi vahvuuksien ja heikkouksien vertailun avulla. MAST2001:n toimintaympäristön kartoituksessa käytettiin menetelminä mm. varmuuksien ja epävarmuuksien etsintää, mielikuvakarttoja ja tulevaisuuskertomuksia. Aivoriihi tyyppistä työskentelyä varten kehitettiin räätälöity menetelmä, jossa ensin kartoitettiin toimintaympäristön muutosvoimia varmuuksien ja epävarmuuksien avulla. Tämän jälkeen etsittiin reagointivaihtoehtoja em. muutosvoimille ja täsmennettiin niiden pohjalta tavoitteet. Tavoitteiden tyypittelyn pohjalta löydettiin ne tavoitteet, jotka olivat nimenomaan maakunnan kehittämiseen liittyviä. Lopulta jäljelle jääneet tavoitteet istutettiin MAST2001:n strategiseen karttaan. Kuntaprosessissa ja matkailustrategiatyössä yksittäisten tavoitteiden jäsentely strategiaehdotukseksi tapahtui järjestämällä asiat ns. bonsai-puun muotoon. Bonsai-allegoriassa puun juuret edustavat puitteita ja edellytyksiä, joiden on oltava kunnossa jos kehitystyössä aiotaan onnistua. Puun maanpäälliset osat taasen edustavat innovatiivisia kehittämisen kärkiasioita, ns. tulevaisuusvetureita. Puun haarautuvat juuret ja oksisto ilmaisevat tavoitteiden hierarkian. Kuntatyöskentelyssä sovellettiin TASSU-menetelmää (Tavoitteiden ja Alueellisen Strategian Suunnittelumenetelmä). TASSU:ssa ideana on aivoriihityöryhmän toimesta ensin synnyttää ajatuksia alueen vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhkista (SWOT) etukäteen asetetun aihepiirijäsennyksen avulla. MAST2001-prosessissa yksittäisiä SWOT-tekijöitä syntyi yli 2000, joista toki osa oli päällekkäisiä. Tämän jälkeen kehitystekijöitä analysoidaan ja karsitaan kahdessa vaiheessa. Lopulta tehdään synteesi bonsai-puun muodossa. Vision muodostamisessa käytettiin hyväksi itse kehiteltyä visiolomaketta. Ajatuksena menetelmän soveltamisessa oli taata aikaisemmin esiteltyjen hyvän vision periaatteiden huomioon ottaminen. Visiolomake on kyselykaavake, jossa pyydetään vastaajaa kohta kohdalta määrittelemään vision sisältö. Lomakkeen vastaukset hahmoteltiin visiovaihtoehdoiksi, joita sitten ryhmätöinä pyrittiin yhdistelemään. Sama periaate leimasi itse asiassa koko strategianmuodostusta. Strategian rakentamisen alkuvaiheessa strategiasta muokattiin vaihtoehtoisia ehdotuksia, jotka sitten prosessin kuluessa yhdistettiin. Eri foorumien työskentelyn tulokset upotettiin systemaattisesti kulloiseenkin strategiaversioon. Maakuntahallitus seurasi työtä koko ajan. Kaiken kaikkiaan on todettava, että menetelmät ovat hyödyllisiä apuvälineitä mutta eivät itseisarvoja. Menetelmät eivät myöskään ole itsestään toimivia ihmeidentekijöitä. Osallistuva strateginen suunnittelu on ryhmätyötä. Se on ihmisten kanssa työskentelyä ja sitä kautta 80 %:sti sosiaalipsykologiaa, ei insinööritiedettä Sisällön valinnat

31 31 Tässä yhteydessä ei tietenkään ryhdytä kuvaamaan MAST2001:n sisältöä. Se tapahtuu seuraavassa luvussa. Sen sijaan strategiseen suunnitteluun ja johtamiseen liittyy joitakin yleispäteviä näkökulmia, joita tässä nostetaan esiin. Miksi valinnat? Strategisessa suunnittelussa ei koskaan voi liikaa korostaa valintojen tärkeyttä. Erityisesti tämä koskee alueellisia yhteisöstrategioita, joissa valinnat ovat kollegiaalisesta päätöksenteosta ja intressien laajasta kirjosta johtuen erittäin hankalia. Valintojen tekeminen on tärkeää ainakin kahdesta syystä. 100/15 -periaate 1. Ensinnäkin strategian tehtävänä on osoittaa tapa, jolla menestytään kilpailussa. Tällöin oleelliseksi muodostuu taito asemoida oma itsensä (tässä tapauksessa Päijät-Häme) ympäröivien toimijoiden (muiden alueiden) kentässä siten, että syntyy kilpailuetuja. On siis valittava sellaisia kehittämisen kohteita, joissa voimme menestyä ja jotka tarjoavat meille ns. suhteellisen edun. Keskittymällä kaikkeen mahdolliseen ei voida muodostaa kehittämisstrategiaa. 2. Toinen syy valintojen tekemiselle on käytännöllisempi. Maailmassa on hyvin vähän, jos lainkaan, sellaisia strategianmuodostajia, joilla on käytössään rajattomat voimavarat. Koska resurssimme ovat hyvin rajalliset, meidän on tehtävä valintoja. Niukat resurssit pakottavat karsimaan tavoiteltavien asioiden listaa. Mitä laajempi strategian tavoitevalikoma on, sitä vähemmän voimavaroja ja rahaa voidaan kohdistaa yhteen yksittäiseen toimenpiteeseen. Ja tunnettu tosiasia on, että jos yhden tavoitteen toteuttamiseen on varattu vain hyvin pieni resurssi, lopputulos on todennäköisesti laiha, ellei peräti täysi nolla. MAST2001:ssä pyritään noudattamaan ns. 100/15 periaatetta. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos strategian laatijan sisäinen kaiken kattava kokonaisuus on 100 %, strategiassa on valintojen kautta keskityttävä vain 15 %:iin. Toisin sanoen, jos Päijät-Hämeen sisällä oleva inhimillisen elämän kirjo kaikkineen päivineen on 100 % (ihmiset ja luonto / yritykset, hallinto, järjestöt / elinkeinoelämä, väestö, kulttuuri, asuminen, koulutus, infrastruktuuri / jne. jne.), niin tästä kaikesta voidaan strategiaan poimia mukaan vain 15 % (tietyt yritystoiminnan lohkot, tietty koulutus, luonnon hyödyntäminen, asumisen viihtyvyys, alueidentiteetti ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus). Luonnollisesti prosenttiluku 15 on tässä vain viitteenomainen. On siis siirryttävä perinteisestä rationaalisesta 1970-lukulaisesta totaalisuunnittelusta aitoon strategiseen suunnitteluun. Kuinka valintoja sitten tehdään? Kuten jo todettiin valintojen teko on yhteiskunnallisessa strategiatyössä erittäin vaikeaa. On perin inhimillistä, että kaikki intressitahot pyrkivät varmistamaan omien toimialojensa sisällyttämisen strategiaan. Tässä yhteydessä on MAST2001:n osalta muistettava, että jääminen strategian ulkopuolelle ei tarkoita jäämistä tyhjän päälle. Alueelliseen kehittämiseen tarkoitetun rahoituksen määrä on marginaalinen verrattuna yhteiskunnan normaalin toiminnan ylläpitoon varattuihin resursseihin. Ne asiat jotka eivät sisälly maakuntastrategiaan toteutetaan aivan normaalisti niin kuin tähänkin asti. MAST2001 ei koske kaikkia asioita. Suurin osa yhteiskunnan toiminnoista on toteutettava täysin riippumatta siitä onko Päijät- Hämeellä strategiaa vai ei. Valintakriteerit Valintojen tekoa voi helpottaa määrittelemällä kriteereitä, joiden on täytyttävä, jotta asia voidaan sisällyttää strategiaan. Päijät-Hämeen maakuntastrategian kriteeristö ilmenee oheisesta luettelosta. Vasemman puoleisen sarakkeen kriteeristön mukaiset teemat ja kehittämiskohteet voidaan hyväksyä strategian tavoitteistoon. Päijät-Hämeen maakuntastrategian mukaisia ovat sellaiset tavoitteet, kehittämisen kohteet, toimenpiteet tai hankkeet, jotka pyrkivät uuden luomiseen eivätkä vain jatka olemassa olevaa, entisen

32 32 ja ovat innovatiivisia tyyppistä normaalia toimintaa 2. tavoittelevat rakenteiden eivätkä vain säilytä ja ylläpidä nykyistä muutosta ja uudistumista 3. ovat pitkävaikutteisia ja eivätkä ole vain kertaluonteisia palokunta tavoittelevat pysyvää muutosta sammuttaa typpisiä ad-hoc -toimia 4. omaavat moninaisia kerrannais- eivätkä hyödytä vain yhtä tahoa ja kohdistu vaikutuksia monille tahoille yksittäiseen irralliseen saarekkeeseen 5. edistävät profiloitumista, eri- eivätkä vain toteuta standardimaisia malleja, koistumista ja kilpailuetujen jotka ovat kaikkialla jo käytössä syntymistä 6. omaavat korkean hyötysuhteen eivätkä pelkästään toteutua sananlaskua: ja antavat suuren tuoton sijoi- Ei kannettu vesi kaivossa pysy tetuille resursseille 7. tuottavat hyötyjä asukkaille, eivätkä jää vain hallinnon sisäisiksi yhteisöille ja yrityksille 8. kuuluvat ensisijaisesti aluehallinnon eivätkä ole ensisijaisesti valtion keskushallinnon vastuun piiriin tai kuntien vastuulla 9. synnyttävät uusia yrityksiä ja eivät pelkästään ylläpidä nykyisä rakenteita uutta taloudellista toimeliaisuutta 10. synnyttävät uusia työpaikkoja eivät pelkästään tyydy työpaikkojen häviämisen hidastamiseen 11. ovat energia- ja materiaalitehokkaita eivätkä jätä huomiotta ekotehokkaita ja muutenkin ympäristön kannalta hyviä ratkaisuja Alueellisten yhteisöstrategioiden eroja MAST2001 on maakunnallinen yhteisöstrategia, jonka tehtävänä on osoittaa aluekehitystyön valinnat. Aluekehitystyötä varten maakunnille on osoitettu tietyt voimavarat. Aluekehitystyön tavoitteena on nimen omaan alueen kehittäminen. Näin MAST2001:lle syntyy suhteellisen selkeä tehtäväkenttä, mikä helpottaa valintojen tekemistä. Kunnan strateginen suunnittelu tai vaikkapa vision muotoilu on lähtökohdaltaan vaikeampaa. Kunnalla on perustuslaillisessa kuntaitsehallinnossa totaalivastuu asukkaittensa hyvinvoinnista. Kunnan totaalivastuu johtaa siihen, että strategiaan tai visioon joudutaan sullomaan valtavan laajalti asioita. Samalla visio kääntyy helposti viestiksi sisään päin; viestiksi kuntaorganisaatiolta asukkaille. Maakuntatasolla mainittua totaalivastuuta ei voi löytää. Maakuntastrategian kannalta valintojen teko on paljon helpompaa. Maakuntastrategiassa on tehty valintoja. Strategia ei ole kaikenkattava vaan rajoittuu alueen tulevaisuusorientoituneeseen kehittämiseen, uuden synnyttämiseen ja rakenteiden muuttamiseen. Oleellista on toimiminen alueiden välisen kehittymisen kilpailukentällä ja tässä kamppailussa menestyminen. Visiossa ja strategiassa tähdätään persoonallisuuteen ja alueen oman roolin löytymiseen. Tällöin viesti ei ole suunnattu pelkästään sisäänpäin vaan myös Päijät-Hämeestä ulospäin: uusille asukkaille, uusille yrityksille, kilpaileville alueille, mahdollisille yhteistyökumppaneille, keskushallinnolle ja Euroopan unionille.

33 33 4. STRATEGISET VALINNAT MAST Arvio Päijät-Hämeen tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksista Vaellukset hyvään elämään Ruoan tuotanto Sosiaalivaellukset Venäjän murros Ympäristön korostuva rooli Tiukat ympäristöehdot Ekotuotteet Ankara osaamiskilpailu Koko väestö koulutukseen Huippuosaaminen Opetus verkostoituu Teknologian kiihtyvän kehityksen pakon edessä Osaaminen keskittyy Uudet palvelut Robotisoituminen Liikenne lisääntyy Infrasta kilpailukykyä Suuri on kaunista Väestö keskittyy Alueiden kilpailu Ikääntyvä väestö Julk. resurssit pienenee, koko kasvaa Valta keskittyy Ylikansalliset instituutiot Sosiaalinen turvattomuus Huumeet Mielenterveysongelmat Syrjäytyminen Turvattomuus Juurettomuus Vapaa-ajan rooli korostuu Kulttuuri tuotteistuu Matkailualan kilpailu Elämyshakuisuus Eteläsuomalainen Päijät-Häme on vuonna 2020 ympäristövastuullisen yritystoiminnan, muotoilun, kulttuurin ja matkailun keskus, joka turvallisella viihtyisyydellään kokoaa Euroopan osaajat Tässä luvussa 4.1. kuvataan Päijät-Hämeen toimintaympäristön nykytilaa ja erityisesti sen tulevaisuuden näkymiä. Kuvaus ei ole kaiken kattava, vaan kohdistuu teemoihin, jotka ovat nousseet esiin foorumityöskentelyn aikana. Aihepiirit ovat sellaisia, joilla on koettu olevan merkitystä Päijät-Hämeen tulevaisuuden kannalta. Työnimenä tällä toimintaympäristön kuvauksella on ollut Seitsemän tarinaa tulevaisuudesta. Se kuvaa tekstin ei-kaikenkattavaa luonnetta sekä sitä, että kukin tarina on eri kirjoittajan tyylillisesti persoonallinen tuotos.

34 EXODUS: Vaellukset hyvään elämään Hannu Tervonen, Juha Hertsi Globalisaatio, väestönkasvu, yhteiskuntien avautuminen ja sosiaalinen eriarvoisuus luovat tilanteen, jossa ihmiset ja erilaiset väestöryhmät lähtevät liikkeelle entistä herkemmin paremman elämän etsintään. Vaelluksiin löytyy kolme pääsyytä. Ensiksi poliittisen, sosiaalisen, uskonnollisen, etnisen ja/tai taloudellisen sorron aiheuttama pakolaisuus, toiseksi laiton parempia sosiaalisia ja taloudellisia etuja tavoitteleva maahanmuutto ja kolmanneksi eliitin ja osaajien kansainvälinen vaeltelu uran ja menestyksen tavoittelussa. Kaikkien päämääränä on siirtyä vähemmän houkuttelevista ja tukahduttavista oloista toisaalle joko tilapäisesti tai pysyvästi Ruoan tuotanto jakautuu epätasaisesti, kulutus eriytyy ja maut sekoittuvat Maapallon väestö on kuluneen vuosisadan aikana nelinkertaistunut, mutta kasvu on vähitellen hidastunut, lähinnä syntyvyyden pienenemisen vuoksi. Maapallon väestö kasvaa edelleen, mutta on arvioitu, että kasvu pysähtyy noin 12 miljardiin. Seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana maailman väestö lisääntyy 2,5-3 miljardilla. Melkein kaikki lisäys kohdistuu maailman köyhiin maihin tai köyhille alueille. Näillä runsasväkisillä ja köyhillä alueilla sosiaaliset ongelmat kärjistyvät. Ruoan tuotanto ja tarve ovat alueellisessa epätasapainossa. Elintarvikkeiden riittävyys on heikko köyhillä alueilla, ja kehittyneissä maissa on ajoittain huomattavaa ylituotantoa. Ylituotanto on johtunut maatalouden teollistamisesta ja tehoviljelystä. Maatalouden tehotuotanto on aiheuttanut joissakin kehittyneissä maissa vakavia ympäristöongelmia. Uhkat jatkuvat, koska tuotannon täytyy kasvaa tyydyttämään kasvava ruoan kysyntä. Maatalous on vastuussa puolesta maailman typpipäästöistä, kahdesta kolmasosasta ammoniakkipäästöjä ja 40%:sta metaanipäästöistä. Tehotuotannon aiheuttamat ravinnepäästöt ovat vakava uhka myös pohjavesille. Veden käyttö moninaistuu ja veden tuotteistaminen lisääntyy. Rentoutus ja terveyskylpylöiden käyttö lisääntyy vapaa-ajan ja terveysajattelun myötä. Ruokajätit käyttävät yhä enemmän tuotannossaan tunnettuja vesivaroja laatu- ja hygieniasyistä. Veden käyttö on muuttunut trendikkääksi. Liikkuminen ja hygienian korostaminen merkitsee pulloveden käytön kasvua. Pulloveden markkinat keskittyvät hyvinvointialueille ja ostokykyisiin asiakkaisiin. Veteen liittyvät brandit lisääntyvät, mutta paikalliset vesimerkit pärjäävät maailmanlaajuisille tuoteperheille. Uusi teknologia, uusien arvojen korostuminen sekä kulttuurien sekoittuminen johtavat mullistuksiin ruokatottumuksissa. Fuusioruoka sekoittaa kansallisia keittiöitä, täsmäruoka parantaa terveyttä ja suorituskykyä, tunneruoka luo uusia elämyksiä. Toisaalta antibiooteilla suojattu ja hormoneilla kasvatettu ruoka luo ristiriitoja kuluttajien keskuudessa. Kivennäisaineiden, yrttien, vitamiinien ja ravintotieteellisten elintarvikkeiden myynti on kasvussa. Geneettisesti muunneltujen viljakasvien käyttö on lisääntynyt nopeasti joissakin maissa. Kuluttajat ovat huolissaan pitkän aikavälin terveys- ja ympäristövaikutuksista, joita ei tunneta kovinkaan hyvin. Geeniteknologina, tehotuotannon ja erilaisten kasvi- ja eläinsairauksien vaikutukset elintarviketalouteen ovat entistä laajemmat elintarviketalouden kansainvälistymisen takia. Voikin olla, että alkutuotannossa palataan osittain yksinkertaisempaan tekniikkaan ja karjan terveysruokintaan. Samalla kansainvälistyminen merkitsee, että paikalliset akuutit elintarvikekriisit voidaan hoitaa entistä paremmin kansainvälisellä yhteistyöllä. Tulevaisuuden massaruoassa korostuvat yhdenmukainen koko, ravintotieteellisesti oikea, miellyttävä maku ja säilyvyys huoneenlämmössä. Tarjolla on korkealaatuista erikoisruokaa etuoikeutetuille kuluttajille seikkailumaiseen syömiseen. Luonnollisesti kasvatettu ruoka tulee olemaan äärimmäistä luksusta. Tämän saanti voi olla syynä matkustamiseen.

35 35 Keinotekoisten elintarvikkeiden läpimurto on toteutunut vuoteen 2030 mennessä. Silloin synteettinen liha ja vihannekset ovat yleisessä kulutuksessa. Vuoteen 2020 mennessä vesiviljely (aquaculture) tuottaa pääosan kulutetusta meriravinnosta. Vuoteen 2015 mennessä täsmäviljely on yleistä. Vuoteen 2010 mennessä erilaiset hoidollinen ravinto voi lieventää sairauksia. Luomumaatalous on yhdistetty perinteiseen maatalouteen kehittyneissä maissa. Vuoteen 2008 mennessä on tuotettu erityislajeja geenimanipulaation avulla. Pula elintarvikkeista ja puhtaasta juomavedestä kärjistyy maailmanlaajuisesti Ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus, tehoviljelyn tarvitsema kastelu, teollisuuden ja väestön veden lisääntyvä käyttö kehittyneissä maissa, viemäröinnin ja jätevesihuollon puutteet aiheuttavat alueellista makean ja puhtaan veden pulaa. Etenkin kehitysmaissa veden puute tai sen heikko laatu levittää sairauksia. Suurin puute on kasteluvesistä. Keinokastelujärjestelmillä on kyetty lisäämään ruoantuotantoa, mutta myös aiheutettu paikoittain vakavia vaurioita ympäristölle. Vesipula laajenee vuoteen 2025 mennessä myös joihinkin kehittyneisiin maihin. Väestönkasvu kärjistää vesipulaa. Etenkin Saharan alueen, Koillis- Afrikan ja Aasian vesipula uhkaa pahentua. Ilmaston lämpenemisen on arvioitu kärjistävän kuivien ja kosteiden alueiden vesitilannetta. Vuoteen 2050 mennessä on arvioitu 100 miljoonan ihmisen kärsivän ilmastonmuutoksen aiheuttamasta vesipulasta. Nopea kaupungistuminen voi aiheuttaa vakavia ongelmia puhtaan veden paikallisessa turvaamisessa. Puhtaasta vedestä tulee yhä enemmän kansainvälis-poliittinen asia ja maailmanlaajuinen kauppatavara. Etenkin puhtaiden pohjavesivarojen arvo nousee. Aliravitsemuksesta tai suoranaisesta nälästä kärsiviä ihmisiä on tällä hetkellä yli 800 miljoonaa. Kehitysmaiden ruokapulan arvellaan pahenevan ja niiden tuontiviljan tarpeen kasvavan yli neljänneksellä vuoteen 2020 mennessä. Väestön lisääntyminen on yhtäältä uhka, toisaalta se on joillekin maille taloudellisen kasvun ja yleisen dynamiikan lisääjä. Voi olla, että ruoan tuottajien väheneminen, ihmisten määrän kasvu maapallolla, viljeltävän pinta-alan väheneminen ja liika tehotuotanto johtavat ruoan ja veden laajaan niukkuuteen. Luonnon katastrofit ja sodat voivat aiheuttaa ajoittaista nälänhätää joillakin alueilla seuraavan 20 vuoden kuluessa. Maatalouden arvostus nousee. Kesannoituja peltoja otetaan viljelykäyttöön myös pohjoisilla ja syrjäisillä alueilla Suomessa. Luomuviljely ei ole riittävän tehokasta, jotta laaturuokaa saataisiin riittämään suureen kysyntään. Etenkin puhtaiden ja laadukkaiden elintarvikkeiden ja jalosteiden hinnat nousevat. Suomessa rikkaat syövät laatuelintarvikkeita ja puhdasta lihaa, köyhät sieniä ja kalaa. Suomeen pyrkii lisää taloudellisia ja sosiaalisia etuja tavoittelevia pakolaisia. Jotkut ihmisryhmät pyrkivät Suomeen itärajan kautta paetakseen Venäjän sisäistä epävarmuutta, vähemmistöjen sortoa ja heikkoa elintasoa. Myös Euroopan syrjä-alueilta tulee pakolaisryhmiä ja Välimeren ylittäneitä laittomia pakolaisryhmiä pyrkii Suomeen yhä enemmän. Elintarvikkeiden ylituotanto kiihtyy Euroopassa Maatalouden ja elintarviketalouden ylituotantoon vaikuttavat maataloudesta elävien tulonmuodostusriski. Näkymät ovat epäselvät siltä osin, mikä on julkisen tukipolitiikan ja markkinoiden rooli maatalouden tulonmuodostuksessa. Maataloustuotteiden kaupan maailmanlaajuinen uudistus on myös ollut jatkuvasti esillä, mutta ratkaisuja ei ole saatu aikaiseksi. Kehittyneissä maissa tällaisten monenkeskisen uudistusten eteneminen riippuu järjestelyistä, joita sovelletaan etenkin ns. siirtymätalouksiin. Suomalaisen elintarviketalouden epävarmuus johtuu sekä Suomen elintarviketuotannon rakennemuutoksista, Venäjän tilanteesta että EU:n maatalouspolitiikasta. Voi olla, että EU:ssa kuluttajien ehdoilla toteutettavan maatalouspolitiikan seurauksena peltoa poistuu viljelystä mittavasti.

36 36 Toisaalta elintarvikkeiden ylituotanto voi kiihtyä EU:n laajentumisen ja maatalouden tuottavuuden kasvun johdosta. Tällöin ei ole varmaa, että Suomen elintarviketuotanto pystytään säilyttämään. Keskisen Itä-Euroopan liittyminen Euroopan Unioniin kasvattaisi EU:n maatalousväestön kaksinkertaiseksi ja maatalousmaa sekä viljantuotanto lisääntyisivät 50 %. Näiden maiden potentiaali on huomattavasti suurempi kuin nykyinen tuotanto. Maataloustukijärjestelmien yhteensovittaminen, tehoviljelyyn siirtyminen myös näissä maissa ja EU:n maataloutta koskevien WTO -sitoumusten yhteensovittaminen vaatii sopeutusaikaa ja johtaa EU:n maatalouspolitiikan uudistamiseen. Laajentuneella EU:n alueella on suuret maanviljelysalat, jotka EU:n avulla voidaan saada niin tuottavaksi, että Suomi voi olla vaikeuksissa joissakin tuotteissa. Tilojen keskim ä äräinen pelto ala seu tuku n nitta in M a a ku n ta ra ja Peltoala (ha) Kuva 7: Päijät-Häme kuuluu eteläisen Suomen maanviljelysalueen kylkeen, jonka tilakoot ovat suurimmat (Tilastokeskus) Lähde: TK/Maa- ja metsätalous AlueOnline Uusia kilpailuvaltteja etsitään maakunnan elintarviketuotannossa. Pietarin kauppa voi auttaa elintarviketuotantoa ennen kaikkea elintarviketuotannon rakennemuutoksessa. Suomalaisten tuotteiden puhtaus pelastaa suomalaisen elintarviketalouden, mutta korkeat myyntihinnat estävät laajan menestymisen. Paineet maatilojen liiketoiminnan tehostamiseen lisääntyvät. Maatilojen paineet kannattavuutensa parantamiseksi lisääntyvät, mikä edellyttää maatilayrittäjiltä yhä enemmän liiketaloudellista osaamista ja tuotannon tehokasta hallintaa. Liiketoiminnan tehostamisessa on erittäin tärkeää toimia siten, että tehomaatalouden aiheuttamat haitat vältetään. Koko elintarvikeketjun laatutyön avulla pystytään löytämään toimintatapoja, jotka varmistavat suomalaisen elintarvikeketjun laatutuotteiden tuotannon siten, että laatujärjestelmät ja niiden käytännön soveltaminen on maatiloilla arkipäivää. Suomalaisesta maataloustuotannon mallista perheviljelmätyyppisenä tulee EU:n uudistuneen maatalouspolitiikan kulmakivi, kun tehomaatalouden haitat monine haittavaikutuksineen ovat kasvaneet suuriksi. Maatilat toimivat liiketaloudellisesti tehokkaasti samalla kun ne toteuttavat laatujärjestelmää, jonka osana mm. eläinten hyvinvointiin ja kestävään maataloustuotantoon kiinnitetään erityistä huomiota. Luomutuotannosta tulee liiketaloudellisesti kannattavaa yritystoimintaa.

37 37 Varsinais-Suomi Keski-Pohjanmaa Kanta-Häme Päijät-Häme Pohjois-Pohjanmaa Itä-Uusimaa Lappi Koko maa Satakunta Pirkanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Ahvenanmaa Pohjanmaa Pohjois-Savo Keski-Suomi Pohjois-Karjala Kainuu Uusimaa Kymenlaakso Etelä-Karjala Lähde: TK/Maa- ja metsätalous Maatilatalouden velat tilaa kohti maakunnittain Velat mk/maatila Kuva 8: Päijät-Hämeen tilat ovat suhteellisen velkaantuneita (Tilastokeskus) AlueO nline Tarve selkeälle ja määrätietoiselle maaseutupolitiikalle lisääntyy. Maaseutupolitiikasta tulee kokonaisvaltaista maaseudun kehitykseen vaikuttavaa alueellista kehittämispolitiikkaa. Päästään eroon ajattelusta, että maaseutupolitiikkaan kuuluvat vain maatalouteen liittyvät asiat. Alueellisessa kehittämistyössä pystytään integroimaan eri hallinnonalat toimimaan tehokkaasti yhteen siten, että maaseutupoliittiset keinot todellakin pystyvät vaikuttamaan maaseudun kehittymiseen. Maakunnissa pystytään löytämään tehokkaat keinot vaikuttavan maaseutupolitiikan harjoittamiselle olemassa olevia resursseja ja alueen omaa kehittämispotentiaalia tehokkaasti hyödyntäen Uudet sosiaalivaellukset alkavat Yhteiskunnalliset levottomuudet ja eriarvoisuus synnyttävät siirtolaisuutta ja pakolaisuutta. Sodat, luonnonmullistukset, nälänhädät ja taloudellinen piittaamattomuus seurauksista aiheuttavat pakolaisuutta ja siirtotyöläisyyttä. Köyhyys on kasvamassa joissakin maanosissa esimerkiksi Afrikassa, mikä lisää muuttopainetta. Hyvinvoinnin tavoittelu siirtymällä kehittyneimpiin maihin on kasvanut globalisaation ja avoimuuden myötä. Ilmiöt ovat pitkällisiä ja hyvin laajoja, joten tapahtumien kiihtymisellä voi olla dramaattisia seurauksia. Toisaalta globaali elintason nousu, lukutaidon lisääntyminen ja lapsikuolleisuuden lasku ovat pienentäneet tarvetta maastamuuttoon. Koulutus ja terveydenhoito nähdään yhä enemmän myös investointina inhimilliseen pääomaan, mikä vaikuttaa talouden tervehdyttämiseen pitkällä aikavälillä. Muuttoliike ja väestöryhmien erilainen lisääntymisnopeus muuttavat rotujen välisiä suhteita. Keski- ja Kaakkois-Aasian sekä Latinalaisen Amerikan väestö lisääntyy voimakkaasti. Latinalaisperäisestä väestöstä tulee USA:n suurin vähemmistö vuonna 2020 ja eurooppalaisperäiset amerikkalaiset jäävät vähemmistöksi v Ihmisten ja pienryhmien arvot pikemminkin eriytyvät kuin monikulttuuristuvat. Maahanmuuttajat elävät jo nyt monikulttuurisessa ympäristössä. Maahanmuuttajat vaikuttavat voimakkaasti sekä isäntämaansa että kotimaansa yhteiskunnallisiin asioihin. Monikansallisuus valtaa alaa etenkin suurissa hyvinvointivaltioissa, joihin muodostuu uusia merkittäviä vähemmistöjä. Elintasoerot kärjistyvät sekä uskonnolliset ja kulttuuriset kuilut levenevät Kehitysmaat köyhtyvät edelleen. Köyhtymistä lisäävät EU ja muiden menestyvien maanosien talousliitot, jos ne sulkevat kolmannen maailman maat ulos yhteistyöstä. Laittoman työvoiman muuttopaine Pohjois- Afrikasta ja Itä-Euroopasta EU:n sisälle kasvaa. Sotia käyvät alueet tuottavat edelleen pakolaisia, jotka elävät toimeentulorajan alapuolella. Väestöräjähdys osissa maapalloa köyhdyttää ihmisiä lisää. Tietotaidosta joudutaan maksamaan kaikkialla, jolloin osaamiserot kasvavat. Vallan ja rahan merkitys korostuu. Sosiaaliset ongelmat purkautuvat ja kanavoituvat uskonnolliseksi ja etniseksi liikehdinnäksi.

38 38 Uskonnot ovat luonteeltaan paikallisia ja alueellisia. Uskontojen läsnäolo jatkuu maailmassa, vaikka joidenkin valtauskontojen merkitys tulee pienenemään maallistumisen lisääntyessä. Uskonnot vaikuttavat sosiaalisiin ja poliittisiin arvoihin ja asenteisiin sekä kanavoivat moraalisia ennakkoluuloja. Venäjän entiset alusmaat etsivät uskonnollista identiteettiään. Afrikassa jatkuvat etniset ja uskonnollisperäiset konfliktit kristinuskon ja islamin valtataistelussa. Lähi-idässä islamilaisten suuntauksien ja ryhmäkuntien valtataistelu kiihtyy. Israelin konfliktit naapureiden kanssa jatkuvat. Keski-Aasian väkirikkaiden valtioiden sisäiset uskonnolliset konfliktit kärjistyvät fanaattisten ja maltillisten suuntausten välillä. Kiina jatkaa toimiaan pysäyttääkseen maanalaiset uskonnolliset virtaukset. Latinalaisessa Amerikassa vaikutusvallasta kamppailevat evankelistiset herätysliikkeet ja espanjankielisen alueen katolilaisuus. USA joutuu uskonnolliseen risteykseen, kun latinalaisen väestön kasvun myötä katolilaisuus valtaa alaa vapaakirkoilta. U lkom a a laiset seu tu kun nitta in Maakuntaraja Osuus väestöstä (% ) Kuva 9: Suomessa ulkomaalaisten osuus väestöstä on vielä pieni moniin muihin Euroopan maihin verrattuna (Tilastokeskus) Lähd e: TK /V äe stötilastot Terrorismi ja sabotaasit yleistyvät. Uskontoja käytetään sosiaalisten ongelmien välikappaleina. Uskonnolliset ja kulttuuriset erot kärjistävät asenteita. Itseriittoisten alaryhmien separatistiset konfliktit lisääntyvät. Hyökkäykset infrastruktuuria vastaan tulevat entistä todennäköisemmäksi. Siirtotyöläisten ja pakolaisten määrä lisääntyy. Siirtolaisuus itärajan yli voi muodostua hallitsemattomaksi, jos maassa ei saada elintarviketuotantoa toimimaan ja taloudellinen tuki Venäjälle pienenee. Myös levottomuudet, sorto, väkivalta tai sotatila Venäjällä voivat aiheuttaa pakolaisuutta ja siirtolaisuutta. Rajan takainen kriisi voi kasvattaa elintasokuilun liian suureksi, jolloin nälkä tuo pakolaisia Suomeen. Suomen kyky vastaanottaa on melko rajallinen. Päijät-Hämeelle ja Suomen tulevaisuudelle hallitsemattomalla siirtolaisuudella olisi seurauksena se, että irtolaisuus lisääntyy. Tarvittaisiin lisää pakolaiskeskuksia. Pahimmillaan seurauksena olisi palvelujen alimitoitus, sekavuus turvallisuusasioissa, palvelujen tukkeutuminen sekä resurssien hukkaantuminen. Se vaikuttaisi turvallisuustekijöihin, asumiseen, työpaikkoihin ja maan imagoon rajavaltiona. Työhön sijoittuminen ja kommunikointi vaikeutuvat, ja tyytymättömyys sekä rikollisuus lisääntyvät.

39 39 Ahvenanmaa Uusimaa Varsinais-Suomi Pohjanmaa Koko maa Itä-Uusimaa Päijät-Häme Etelä-Karjala Pirkanmaa Kymenlaakso Keski-Suomi Kanta-Häme Pohjois-Karjala Etelä-Savo Lappi Pohjois-Savo Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Satakunta Kainuu Etelä-Pohjanmaa Lähde: TK/Väestötilastot Ulkomaalaiset maakunnittain Osuus väestöstä (%) Kuva 10: Päijät-Hämeessä ulkomaalaisia on hieman keskimääräistä vähemmän (Tilastokeskus) AlueOnline Suomen väestö monikulttuuristuu Sosiaalivaellukset muuttavat myös Suomen väestörakennetta. Suomen väestö muuttuu monikulttuuriseksi, vaikka väestön määrä ei juuri kasva. Syynä ovat matala syntyvyys ja työvoimapula. Suomalaisten syntyvyys edelleen vähenee. Kun syntyvyys laskee, muualta muuttaa ihmisiä lisää. Maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään asuu pääkaupunkiseudulla vuonna Syntyvyyden pienentyminen johtaa vanhempien työntekijöiden merkityksen kasvuun ja eläkkeelle siirtymisen lykkäytymiseen. Nykyistä suomalaista väestöä muuttaa jonkin verran muualle ja tilalle tulee väestöräjähdyksestä kärsivien maiden väestöä. Työn ja ihmissuhteiden mukaan liikutaan ja myös lomaillaan. Kun Suomeen tulee muualta väkeä, kansainvälisyys lisääntyy. Muualta tuleva monikulttuurinen väestö ei käännä väestökehitystä, sillä väestön lisääntyminen ei ole täysin välttämätöntä, vaikka suomalaisten määrä vähenee. Vähäinen muuttoliike muuttaa ainoastaan jonkin verran kulttuuri- ja asumisrakennetta. Paikallinen ja alueellinen identiteetti uudistuu. Monikulttuurisuus tuo jonkin verran ongelmia, mutta myös avartaa suomalaisuutta. Tuleva väestö noudattelee aikaa myöten maan väestön tapoja ja arvoja. Oikein hoidettuna monikulttuurisuus tervehdyttää suomalaisten suhdetta eurooppalaisuuteen ja globaalisuuteen. Tällä hetkellä Päijät-Hämeessä on kuitenkin vähän ulkomaalaisia. Asumisrakenne muuttuu. Maahanmuuttajat saavat perhekokoa ja tulotasoa vastaavat asunnot käyttöönsä viranomaisten osoittamina eri kunnista ja eri vuokranantajilta. Vuokra-asunnot sijoitetaan siten, että maahanmuuttajia ei liiaksi keskity tiettyihin taloihin tai jollekin asuinalueelle. Toisaalta asuntojen sijoittamisella pyritään siihen, että sosiaaliset kontaktit ryhmän sisällä helpottuvat. Tavoitteena on asuntojen sijoittaminen ryppäittäin eri alueille. Käytännössä ensimmäisessä vaiheessa käytössä ovat kuntien ja muiden viranomaisten hallinnoimat asunnot. Kun maahanmuuttajien tulotaso nousee, he siirtyvät pois arava-asunnoista vapaille markkinoille, jolloin alkuperäiskulttuurin asumisrakennetta voidaan toteuttaa paremmin tarpeita vastaavaksi uudisrakentamisessa. Eri kulttuurien yhdistymisliike vahvistuu, jossa maahanmuuttajien asuminen keskittyy vapaaehtoisen muuttoliikkeen johdosta joillekin tietyille asuinalueille. Eri uskontojen mukaiset rakennelmat kuten moskeijat ja temppelit lisääntyvät rakentamisessa.

40 40 Palvelujen kysyntä muuttuu. Monikulttuurisen yhteiskunnan tarpeisiin syntyy yksityistä ja julkista tarjontaa. Julkiset palvelut moninaistuvat erikielisiin etnisiin sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluihin. Yksityiset palvelun tuottajat voivat luoda eri kulttuuriryhmille tarkoitettuja palveluja myös julkisten palvelujen kilpailijoina ja täydentäjinä esimerkiksi terveys- ja koulutuspalveluissa. Pienet kulttuuripohjaiset kaupat, parturit, kahvilat, ravintolat ja taksit saavat oman etnisen ammattikuntansa vastamaan tarjonnan ja kysynnän mukaista markkinatilannetta. Palvelutoim ialojen työllistävyys seutukunnittain 1998 * Osuus seutukunnassa asuvasta työllisestä työvoimasta M aakun taraja O suus (% ) Osaajien nomadismi yleistyy Kuva 11: Palveluvaltaisuus keskittyy tiivisti kasvukeskusten ja kaupunkien ympärille. Päijät-Häme on välimaastossa (Tilastokeskus) Lähd e: TK /Työ ss äkä yntitilas to *en nak ko tie to Hallitsevien alueiden tai syrjäseutujen rikkaimpien osien etuoikeutetut asukkaat muodostavat vaeltajien eliitin. Uudet tuotteet mullistavat näiden ihmisten elinrytmin, suhteen kulttuuriin, tietämykseen, perheeseen, isänmaahan, maailman ja itseensä. Mobiilivälineiden kehitys mahdollistaa uudenlaisen "irtolaisuuden". Vähemmän koulutetut, vähemmän tietoa luovat työntekijät joutuvat työkaluiksi eli "irtolaistuotteiksi" ja he muuttavat alinomaa työn ja sosiaaliturvan perässä. Väestön määrä vähenee tai pysähtyy monissa korkean elintason (esimerkiksi Japani, Saksa) maissa seuraavan 50 vuoden kuluessa. Monissa kehittyneissä maissa ikääntyminen luo paineita eläke- ja terveydenhoitojärjestelmälle ja saattaa johtaa koulutetun työvoiman pulaan. Keinona on nähty syntyvyyden lisääminen ja koulutettujen maahanmuuton edistäminen. Monet maat ryhtyvät kilpailemaan ulkomaisesta koulutetusta työvoimasta pitääkseen yllä kasvua. Väestörikkaiden maiden koulutetut ihmiset etsivät aktiivisesti parempaa elintasoa, elämänlaatua, yksilöllisyyttä ja persoonallisia vaihtoehtoja. Muuttovirtoihin vaikuttaa vapaakauppa ja alueellinen integraatio. Kansainvälisellä yhteistyöllä pyritään ohjaamaan muuttovirtoja haluttuun suuntaan. Työmarkkinatarpeista lähtevä valikoiva maahanmuutto voi johtaa ongelmiin ja ristiriitoihin, koska tarpeiden identifiointi on hankalaa ja maahanmuuttajien odotukset esimerkiksi perheasioissa poikkeavat vastaanottajavaltioista. Tässä tilanteessa vaeltavien maahanmuuttajien entiset kotimaat alkavat vaikuttaa isäntämaan politiikkaan yhä enemmän. Osaajien maahanmuuton johdosta tarve monipuoliseen asumisvaihtoehtojen tarjontaan kasvaa. Osaajien ja tietoyhteiskunnan tulisi periaatteessa edistää välimatkojen merkityksen vähenemisen kautta alueellista hajauttamista. Tällaista kehitystä ei kuitenkaan tule tapahtumaan, vaan päinvastoin tietoyhteiskunnalle ominainen yritystoimintojen globaali verkottuminen johtaa osin täysin vastakkaiseen kehityssuuntaan. Osaajat ovat keskittymässä entistä voimakkaammin informaatiotalouden ja teknologian keskeisimpiin solmukohtiin niin maailman laajuisessa, kansallisessa kuin alueellisessakin mittakaavassa. Osaajien tarpeet ovat hyvin monipuolisia, joka lisää kaavoituksen kustannuksia. Osaajat odottavat asuinympäristöltään hyviä liikenneyhteyksiä, harrastemahdollisuuksia ja palveluja. Osaajille luodaan yksilöllisen näköisiä asumisratkaisuja sekä asuntoja, joissa on teknologian mahdollisuudet käytössä.

41 41 Keski-Pohjanmaa Kainuu Lappi Pohjois-Pohjanmaa Uusimaa Ahvenanmaa Keski-Suomi Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Koko maa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Etelä-Karjala Pohjanmaa Päijät-Häme Kanta-Häme Pirkanmaa Kymenlaakso Varsinais-Suomi Itä-Uusimaa Satakunta Lähde: TK/Kuntafakta Rakennusten keskimääräinen valmistumisvuosi maakunnittain Keskimääräinen valmistumisvuosi Kuva 12: Päijät-Hämeen rakennuskanta on suhteellisen vanhaa (Tilastokeskus) Tarve viihtyisään asuinympäristöön kasvaa. Ihmiset kiinnittävät entistä enemmän huomiota asuinympäristön viihtyvyyteen. Kiinnostus asuinpaikan vaihtamiseen voi syntyä paitsi työn vuoksi myös siksi, ettei viihdytä tietyllä paikkakunnalla. Yritysten kannalta elämisen laatuun liittyvien tekijöiden merkitys korostuu sijaintipaikkaa valittaessa. Monipuolisesti asukkaiden tarpeista huolehtiva alue voi menestyä kilpailtaessa yritysten sijainnista ja osaajien houkuttelussa. Asuinympäristöön ja elämisen laatuun liittyvät asiat eivät ole olleet määrääviä tekijöitä yritysten sijaintipäätöksiä tehtäessä, mutta vaikutus kasvaa jatkuvasti. Asumisympäristöstä muodostuu kilpailutekijä. A su nto je n p inta -a la h en kilö ä kohti seu tukunnitta in M aakun taraja P in ta-ala/he nkilö, neliöm etriä Kuva 13: Päijät-Hämeessä ei asuta erityisen väljästi (Tilastokeskus) Lähde: TK /Kaupunki- ja seutuindikaattorit AlueOnline Suomalaisia muuttaa yhä enemmän ulkomaille. Taloudelliset sekä arvostustekijät vaikuttavat siihen, että yhä enemmän suomalaisia muuttaa ulkomaille. Muuttoaalto ei kohdistu vain yhteen maahan, kuten 1970-luvun taitteessa Ruotsiin. EU avaa mahdollisuudet nuorille osaajille vaeltaa työn perässä eri maiden työllisyystilanteen ja palkkakehityksen mukana. USA houkuttelee parhaita osaajia korkeilla palkoilla huippuosaamisen tehtäviin mutta myös eksoottiset Afrikka ja Aasia saavat osansa muuttovirrasta. Etenkin suomalaisia tietotalouden osaajia muuttaa yhä enemmän ulkomaille. Yhä useampi vaihtaa työtä, työpaikkaa ja asuinmaata. Lisäksi muuttoliikkeen suuri tekijä on hyvätuloisten eläkeläisten kausimuuttaminen sekä pysyvä muuttaminen mm. Välimeren EU-maihin.

42 Venäjän murros synnyttää sekä uhkia että mahdollisuuksia Venäjän vuosia jatkunut talouden alamäki on pysähtynyt ainakin tilapäisesti ja kansantulo on kääntynyt kasvuun. Inflaation pienentyminen, ruplan devalvoituminen ja energian kallistuminen on parantanut talouden tilaa. Talouden rakenne ei ole juurikaan uudistunut, ulkomaiset investoinnit ja kotimaiset kehittämisinvestoinnit ovat vähäiset, vero- ja hallintoreformit ovat olleet hitaita ja korruptoituneen talousoligarkian vaikutusvalta yhteiskuntaan on suuri. Hallitsematon talous, ruplan heikkous ja valuutan pako Venäjältä ulkomaille ovat sumentaneet näkymiä. Presidentti Putin näyttää pyrkivän vahvan, keskushallintokeskeisen ja valtiojohtoisen markkinatalouden edistämiseen. Alueiden vastarinta vaikeuttaa keskushallinnon tavoitteita ja luo epävarmuutta. Venäjä on edelleen epävakaassa tilassa. Venäjän poliittiset, taloudelliset ja ekologiset häiriöt jatkuvat pitkään Venäjän kehityksen epävarmuus aiheutuu siitä pitkästä murroksesta, kun Venäjä on pyrkinyt siirtymään keskusjohtoisesta suunnitelmataloudesta jonkin tyyppiseen markkinatalouteen. Jatkokehityksen kannalta on keskeistä se, laajeneeko markkinareformi vai kohtaako se vaikeuksia. Putin pyrkii leimallisesti itäisen markkinatalouden rakentamiseen jossa keskusjohtoisella, federalistisella ja vahvalla valtiolla on merkittävä rooli. Tällainen Venäjä olisi taloudellisesti vaaraton, mutta muuten ongelmallinen yhteistyökumppani. Kaupalliset toiminnat länteen keskittyvät hyvin pitkälle suuryrityksiin ja henkilöiden suhdeverkolla on merkittävä rooli asioiden hoidossa. Erilaiset säädökset ja tulkinnat loisivat epävarmuutta taloudellisiin suhteisiin. Jos vanhoillinen hallitseminen jatkuu, välinpitämättömyys, laiskuus ja rikollisuus voivat lisääntyä. Ei ole varmaa, sitoutuuko presidentti Putin demokratiaan ja pyrkiikö Venäjän johto kitkemään laajan korruption. Epävarmaa on myös se, miten verojärjestelmä uusitaan ja miten ulkomaiset investoinnit sekä ulkomainen pääoma saadaan houkutelluksi Venäjälle. Mikäli Venäjän kehitys ei kulje myönteisesti, kansan kärsivällisyys voi loppua ja valtaan nostetaan isovenäläinen vahva johtaja. Pahimmillaan Venäjä voi suistua köyhyyteen, mahdollisiin sisäisiin sotiin, ympäristö- ja ydinkatastrofeihin. Myös liian tiukka keskushallinto voi johtaa levottomuuksiin, jolloin aluejohtajat hajottavat Venäjän. Venäjän nöyryyttäminen, ulkomainen rahoituksen loppuminen tai kansalliskiihko voivat johtaa Venäjän häiriöiden ja aggressioiden kasvuun. Voi olla, että Venäjän kehityksen häiriöt jatkuvat vielä pitkään ensi vuosikymmenelle, sillä Venäjän perusongelmien ratkaisu voi kestää vielä kauan. Jonkin aikaa haetaan uutta toimintamallia ja Venäjä voi pirstoutua pienemmiksi valtioiksi. Todella myönteinen kehitys alkaa siitä, kun aikaa on kulunut riittävän pitkälti kommunismin romahtamisesta. Useamman sukupolven jälkeen valtaan tulee sukupolvi, jonka yksilöt ottavat vastuun ensin itsestään ja sitten mahdollisesti muistakin. Pidemmällä aikavälillä Venäjä pyrkisi demokraattisen ja dynaamisen yhteiskunnan sekä toimivan markkinatalouden rakentamiseen, sillä demokratialla on jo vankka kannatuspohja. Venäjän yhteistyömahdollisuudet länteen ja lähialueille paranevat hallinnon avautuessa. Tällöin Venäjästä muodostuu läntisen Euroopan yhteistyökumppani ja kilpailija. Venäjä on maailmanpoliittisessa ja taloudellisessa yhteistyössä lännen kanssa, ei niinkään kilpailun vaan sovitun työnjaon pohjalta. Vuoteen 2020 mennessä maa on saatu poliittisesti järjestykseen, ja se on jo taloudellisesti nousemassa. Uudet poliitikot saavat kansan luottamuksen sekä ulkomaat vakuuttuneiksi päätöstensä pitävyydestä. Varovaisuus Venäjää koskevissa operaatioissa jatkuu. Länsimaat suhtautuvat varovasti sijoituksiin Venäjälle niin kauan kuin ei ole varmuutta oikeusvaltion periaatteiden noudattamisesta, hallinnon luotettavuudesta, lainsäädännön johdonmukaisuudesta ja taloudellisten velvoitteiden hoitamisesta. Kaupalliset operaatiot ovat lyhytjännitteisiä, ja merkittäviä kauppoja tehdään ainoastaan luotettavia vakuuksia vastaan. Sodanvastaisuus lisääntyy. Naton voimakkaat laajentumispyrkimykset itään herättävät ihmisissä levottomuutta ja sotilasliittoihin liittymiseen suhtaudutaan epäilevästi. Baltian maat hakeutuvat Natoon, koska ne ovat sotilaallisesti heikkoja ja mieltävät suurimmaksi uhkaksi Venäjän. Vaikka tilanne Suomen lähialueella pysyykin todennäköisesti vakaana, sodanvastaisuus ja Nato-vastaisuus lisääntyy Suomessa. Suuremmaksi uh-

43 43 kaksi koetaan esim. ydinvoimaloihin mahdollisesti kohdistuvat iskut, joiden vaikutus ei rajoitu Suomen lähialueille. Karjalan jälleenrakentaminen luo markkinat myös suomalaisille yrityksille Voi olla, että Karjalan kysymys selkeytyy vähitellen, ja se ratkaistaan myönteisesti. Jos Venäjän hallinnollinen ja taloudellinen alennustila jatkuu pitkään, voi olla, että helpottaakseen omaa tilannettaan Venäjä saattaa tarvita Suomen voimavaroja Karjalan kehittämisessä. Venäjän Karjalan ongelmien pienentyessä myös Suomen välisen rajan madaltaminen on mahdollista. Karjalan uudelleenrakentaminen tuo toimeliaisuutta Suomeen ja Päijät-Hämeeseen. Rajan madaltuminen työllistäisi myös rakennus-, tienrakennus-, matkailualaa. Karjalan elpyminen vaikuttaisi myös nostalgisesti, jolloin yhteistyötä voidaan laajentaa nopeasti. Yhteistyö Karjalan kysymyksessä riippuu pääosin Venäjän johdosta, ja siitä, miten Venäjän alueiden itsehallinto ja ominaispiirteet kehittyvät. Karjalan lähentyminen Suomeen rikastuttaisi kaupankäyntiä myös Päijät-Hämeessä. Kuinka teema kytkeytyy visioon? Kun ihmisten sosiaalisen liikkuvuus kasvaa, se merkitsee uusia kulttuurivaikutteita, osaamiskirjon lisääntymistä, mutta samalla erilaisia sosiaalisten ja kulttuuristen ristipaineiden kasvua. Muuttovirroissa Päijät-Häme toimii eräänlaisena Suomen välialueena, jolloin muuttoliikkeen hallinta riippuu muuttajien lukumäärästä ja Päijät-Hämeen valmiudesta vastaanottaa tulijoita. Hallitsemattoman muuttoliikkeen seurauksena sosiaaliset ongelmat ja turvattomuus voivat lisääntyä. Tarve oikeanlaisista ja pätevistä osaajista on kovaa, jolloin elämänlaatua ja viihtyvyyttä tarjoavilla alueilla voi olla kilpailuetuja. Uusien kulttuurivaikutteiden hyödyntäminen ja sosiaalisten paineiden purkaminen vaatii yhteistyötä eteläisiltä maakunnilta. Venäjän murroksen jatkuessa lähialueyhteistyössä on liittouduttava riskien minimoimiseksi ja tartuttava nopeasti tilaisuuteen mahdollisissa Päijät-Hämeen matkailuun ja siihen liittyvän elämysteollisuuden kehittämisessä. Maakunta voi hyötyä venäläisten huippuosaajien ja uusrikkaiden houkuttelusta, mikä edellyttää hotellien, asuntojen ja kesämökkien laatutason nostamista merkittävästi. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Elintarvikkeiden riittävyys ja kuluttajien tiukentuvat puhtausvaatimukset luovat maakunnalle kilpailuedun toimia eräänlaisena puhtaiden elintarvikkeiden luotettavana tuottajana, mikäli se pystyy toteuttamaan ympäristön vastuullisen huolenpidon (G3). Olennaista on ruoan ylikansalliseen tuotantoon ja tehomaatalouteen liittyvien uhkakuvien torjunta. Mahdollisuudet Pietarin ostokykyisen väestön "vilja-aittana" paranevat. Venäjän murroksen aiheuttamat uhkat ja mahdollisuudet vaikuttavat sekä logistiikan rakentamiseen että käyttöön (G1A) Pietarin suuntaan, veteen ja viihtyvyyteen liittyvään liiketoimintaan (G3C) ja puuteollisuuden vientiin Venäjälle (G1C), venäläisten matkailuhalukkuuteen maakuntaan sekä turvallisuuden säilyttämiseen maakunnassa (G6). Hedelmällisen yhteistyön tilaisuuteen tarttuminen edellyttää tiivistä Venäjän tapahtumien seurantaa ja riskien minimoinnissa (esimerkiksi mahdollisessa rajan takaisen rikollisuuden leviämisessä) liittoutumista muiden kanssa. Myönteisessä näkymässä lähialueyhteistyötä voidaan tiivistää etenkin Pietarin ja Karjalan kanssa. Voi olla myös, että Venäjän kehityksen epävarmuuden myötä venäläiset tuovat varallisuutta rajan yli sekä ostavat mökkejä ja taloja maakunnasta.

44 LUONTOHERKKU: Ympäristön korostuva rooli Riitta Laitinen Maapallon räjähdysmäinen kulutuksen lisääntyminen on johtanut ympäristön tilan radikaaliin heikkenemiseen yhden sukupolven aikana. Ympäristö reagoi viiveellä ihmisen toimintojen kiihdyttämään ilmaston muutokseen, elinympäristöjen köyhtymiseen ja ympäristöntilan heikkenemiseen. Lisääntyneet luonnonkatastrofit ja eläinsekä kasvitaudit ovat merkkejä luonnon yllätyksellisistä, osittain ennustamattomista ja tunnistamattomista voimista, joita luonnonvoimien synergia vielä monimutkaistaa. Yksittäiset asukkaita lähellä tapahtuvat ympäristöonnettomuudet ja päästöt ilmaan, maaperään tai vesiin havahduttavat ihmiset huomaamaan mihin suuntaan ympäristön tila on kehittymässä. Ihmisten arvomaailma on väistämättömän muutoksen edessä ja uudet toimintatavat tasapuolisen hyvinvoinnin takaamiseksi joudutaan ottamaan käyttöön. Tulevaisuudessa vähemmistä raaka-aineista on saatava aikaan enemmän. Ihmisten toimintaa on suunniteltava luonnon mekanismien tuntemukseen perustuen. Monimuotoisten luonnonprosessien ymmärtämistä on kasvatettava ja useat vaikutukset huomioivaa sekä jatkuvaan parantamiseen ja eri alojen yhteistyöhön perustuvaa toimintaa on lisättävä. MAAPALLON SIETOKYKY KOETUKSELLA IHMINEN on nopeampi kuin LUONTO 8 Ihmisen aiheuttama lajien tuhoutuminen Ihmisen nopeuttama elohopean kierto = x = 80 x Lajien luontainen tuhoutumisnopeus Elohopean luontainen kiertonopeus 7 Ihmisen aiheuttama maaperän eroosio = 6 x Luonnollinen eroosionopeus 6 Ihmisen aiheuttama maamassojen siirtyminen Ihmisen vähentämä biosfäärin fotosynteesi = 2-3 x = 0,8 x Maamassojen luontainen siirtymisnopeus Biosfäärin luontainen fotosynteesi VÄKILUKU, mrd LAJIT JA ELINYMPÄRISTÖT ENERGIAN KÄYTTÖ, mrd. Öljyekvivalenttitonnia YMPÄRISTÖN TILA SUOMESSA 0 Lähde: Ympäristöministeriö Kuva 14. Kulutuksen kasvu on väistämättä johtanut siihen, että teollisen vallankumouksen aikana maailman energiankulutus on 15-kertaistunut, vaikka väkiluku on viisinkertaistunut samassa ajassa. Ihmisten aiheuttama maamassojen siirtymä mm. on kaksin- tai jopa kolminkertainen luontaisiin massojen siirtymisiin, jota tapahtuu esim. jokien kuljettamana (Lähde: Ympäristöministeriö, kalvosarja: Ympäristön tila Suomessa, 1993)

45 Ympäristön suojelun ehdot muuttuvat ankarammiksi NYKYTILA Globaali tilanne on heijastunut myös Suomeen erityisesti ilmaston muutoksen ja päästöjen aiheuttamina ongelmina. Pohjois-Euroopan karujen seutujen myös Suomen karujen järvien tila on heikentynyt maaperän menetettyä puskukykynsä happamoitumista vastaan. Metsien harsuuntuminen oli Suomessa Ruotsiin ja Saksaan verrattuna vielä vuonna 1989 tehdyn Euroopan metsien kartoituksen mukaan vähäisempää. Itä- Euroopassa, erityisesti Puolassa, tilanne oli hälyttävä. Maapallon ohuen elokehän biologiset luonnonvarat lajit, geenit ja toimivat ekosysteemit ovat rikkaus ja pääoma, jonka kestävään käyttöön ihmiskunnan olemassaolo perustuu. Biologisen monimuotoisuuden ylläpito on noussut viime vuosina yhä selvemmin ympäristönsuojelun läpikäyväksi johtoteemaksi. Biologinen monimuotoisuus on edellytys ekosysteemien palautuvuudelle ja kyvylle sopeutua ympäristömuutoksiin. Luonnon monimuotoisuuden ylläpito on otettu huomioon myös lainsäädännön kehitystyössä, muun muassa uudessa metsälaissa sekä muussa luonnonvarojen käytön ohjauksessa ja neuvonnassa. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja luonnon sekä maiseman sirpaloituminen on edennyt maapallolla huimaa vauhtia. Ihmisten aiheuttama eliölajien tuhoutumisnopeus on kertainen luontaiseen lajien tuhoutumiseen nähden. Suomessa arvioitiin uhanalaiseksi 1990-luvun alussa keskimäärin joka kymmenes kasvi- ja eläinlajeista. Suomen uhanalaisten lajien arvioinnin 2000 mukaan 37,5 % elää ensisijaisesti metsissä. Toiseksi merkittävin ensisijainen elinympäristö on perinneympäristöt (28,0 %) ja kolmanneksi merkittävin rannat (10,8 %). Ympäristöongelmiin maailma on reagoinut useilla ympäristösopimuksilla. YK:n ympäristöohjelma, laaja Rio de Janeirossa allekirjoitettu ympäristöä ja kehitystä koskeva toimintaohjelma Agenda 21, erilaiset yleissopimukset kuten Wienin yläilmakehän otsonikerroksen suojelua koskeva sopimus ja EU:n ympäristöpolitiikka ovat heijastuneet ja heijastuvat tulevaisuudessakin kansallisiin toimiin säädöksissä, verotuksessa ja erilaisissa maksuissa sekä nykyään erityisesti omaehtoisena kehittämistyönä eri aloilla. Ongelmat ovat vaatineet merkittäviä taloudellisia satsauksia niin yrityksiltä kuin yhteiskunnaltakin. Vuonna 1992 investoinnit olivat 1,8 miljardia markkaa. Vuonna 1998 teollisuuden panostus oli jo vajaat 3,2 miljardia markkaa. Vuonna 1999 kunta-ala käytti ympäristömenoihin runsaat 3 miljardia markkaa. Valtion menoista käytetään vuonna 2001 suoraan ympäristönsuojeluun vajaat 4,1 miljardia markkaa, mikä on 2 prosenttia talousarvioesityksen loppusummasta. Vuonna 2000 ympäristömenot ovat vajaat 3,9 miljardia markkaa eli 1,8 prosenttia valtion talousarvion loppusummasta. Erilaisina ympäristöön liittyvinä veroina ja maksuina oli v talousarvioesityksessä n. 15,6 miljardia markkaa. Ympäristöön liittyviä veroja ja maksuja kerätään valtion talousarvioesityksen mukaan ensi vuonna vajaat 26 miljardia markkaa. Tämä on 12,3 prosenttia budjetin loppusummasta. Vuodesta 2000 verojen tuotto nousee vajaat 90 miljoonaa markkaa. Verojen tuoton lisääntyminen johtuu talouden yleisestä kasvusta. TULEVAISUUS Euroopan ympäristökeskuksen arvion mukaan kasvihuonekaasujen ja ilmastonmuutoksen osalta paineet eivät tulevaisuudessakaan helpota. Kasvihuonekaasujen ennustetaan lisääntyvän EU:ssa noin 6 % vuosina Kehitysmaiden kasvihuonekaasupäästöjen arvioidaan ylittävän OECD-maiden aiheuttamat n. 50 % päästöt lähivuosikymmenien aikana, mikäli uusiin toimiin ei ryhdytä. Päästöjen aiheuttaman ilmaston muutoksen vaikutukset kehittyneiden maiden talouteen vuosien paikkeilla voivat olla prosentin kahden luokkaa bruttokansantuotteesta, mutta kehitysmaissa jopa lähes kymmenen prosenttia. Suomalaisen ilmakehänmuutosten tutkimusohjelman SILMUn yläskenaarion mukaan vuonna 2100 Rovaniemen keskilämpötila vastaisi Turun lämpöoloja ja alaskenaariossa Rovaniemi lähestyisi vasta Oulun nykyisiä oloja. Eteläisessä Suomessa talvella ei enää kertyisi kunnon lumipeitteitä, vaan vesisateiden määrä lisääntyisi. On mahdollista, että syntyy talvitulvia ja kevättulvat väistyvät. Pohjoismainen eliölajisto köyhtyy lämpötilan nousun myötä. Ilmaston lämpenemisen jälkeen on Suomessa Golf-virran vaikutuksen lakkaamisen arvioitu aiheuttavan ilmaston kylmenemisen seuraavalla vuosisadalla.

46 46 Otsonikerroksen oletetaan elpyvän vasta 2030-luvun puolivälissä, joten ultaraviolettisäteily aiheuttaa edelleen ongelmia esim. ihosyöpätapausten lisääntymisenä. Ympäristömyrkkyjen päästöt, laskeumat ja pitoisuudet kasvavat edelleen osittain (esim. elohopea), osittain vaarallisten aineiden määrä puolestaan vähenee (esim. lyijy). Happamoitumista ja rehevöitymistä aiheuttavien päästöjen arvioidaan vähenevän. Teollisuuden ja muiden toimijoiden aiheuttama pistekuormitus on vähentynyt ja jotakuinkin hallinnassa, mutta vesistöjen hajakuormitukseen ei ole pystytty pureutumaan yhtä voimakkaasti. Suomessa kuitenkin järvien sisäinen kuormitus on usein sitä luokkaa, että vaikka ulkoinen kuormitus loppuu, kestää pitkään ennen kuin parannustoimet ja kuormituksen väheneminen näkyvät vedenlaadun paranemisena. Jätteiden volyymin (kotitalousjätteiden, paperin, pahvin, elektroniikkaromun, metallin, pakkausjätteiden ja biojätteen) arvioidaan edelleen kasvavan. Lajittelumahdollisuudet ja jätteen hyötykäyttö lisääntyvät. Samaan aikaan Suomessa tullaan kaatopaikkoja edelleen vähentämään. Vaarallisten aineiden haitoissa ja maaperän pilaantumisessa on edelleen myös näköpiirissä epäsuotuisaa kehitystä. Biologisen monimuotoisuuden arvellaan Euroopassa kohenevan jonkin verran, mutta sen tulevaisuuden kuvaan vaikuttavat vielä monet epävarmuustekijät kuten tiedon puute tai tulevaan sosioekonomiseen kehitykseen liittyvät uhkat. Biologisen monimuotoisuuden säilyminen on tulevaisuudessakin kiinni monista seikoista. Biotooppien mekaanisten muutosten lisäksi esimerkiksi ilmaston muutoksen seurauksena kasvi- ja eläinlajien on kyettävä siirtymään uusille ilmastoltaan sopiville alueille. Odotettavissa on myös, että luonnon monimuotoisuuden arvostus ja tilannetietous lisääntyvät. Asiaa tulee edistämään luonnon monimuotoisuus käsitteen sisällyttäminen luonnonhoidon lakien teksteihin. Kansallisella tasolla on myös valmisteilla erilaisia oppaita mm. maa-ainesten ottamista ja ottamisalueiden jälkihoitoa, rantarakentamista ja perinnebiotyyppien hoitoa varten. Paheneviin ympäristöongelmiin joudutaan sekä sopeutumaan että tarttumaan toimenpitein Globaalien ympäristöongelmien vaikutukset ulottuvat paikalliselle tasolle asti. Yhteiskuntien toimijat liikeelämä, poliitikot, viranomaiset, kansalaiset ja kansalaisjärjestöt joutuvat merkittävän muutospaineen alle kaikille yhteisen maapallon ongelmien ratkaisemiseksi. Yhtäällä joudutaan lisäämään erilaista sääntelyä, mutta toisaalla näköpiirissä on uusia mahdollisuuksia avaava aika. Ylikansalliset ja kansalliset ympäristösäädökset lisääntyvät. Kansainvälisiä ympäristöä koskevia sopimuksia on jo allekirjoitettu useita valtion päämiesten ja korkeiden poliittisten päätöksentekijöiden toimesta. Laadinnan alla olevan ympäristövahinkovastuuta koskevan kaltaisia ja muita direktiivejä tullaan laatimaan Euroopan Unionin toimesta edelleen. Ne joudutaan implementoimaan kansalliseen lainsäädäntöön. Ilmaston muutosta ryhdytään tehokkaasti ehkäisemään. Kioton vielä tässä vaiheessa ratifioimattoman sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä yhteistoimia valtioiden välillä, kansallisella tasolla ja yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Suomen velvoite kasvihuonekaasupäästöjen osalta on niiden palauttaminen vuosina vuoden 1990 tasolle. Hallinnon eri sektorien selvitysten perusteella valmisteltava toimenpideohjelman eli kansallisen ilmasto-ohjelman tavoitteiden toteuttaminen vaatii toimia yhteiskunnasta yksilötasolle asti. Alueellisella ja paikallisella tasolla erityisesti liikenteen aiheuttamien päästöjen vähentäminen nousee tärkeäksi myös ihmisten hyvinvoinnin ja viihtyisyyden kannalta. Kulutuksen painopiste siirtyy aineettomien hyödykkeiden kulutukseen. Kulutuksen kasvun aiheuttamien ympäristöongelmien väistämätön ratkaisu on vähentää kulutusta kaikin keinoin. Selkeä näköpiirissä oleva trendi on siirtyminen tuotteiden (esim. erilaiset laitteet) kulutuksesta palveluiden kulutukseen. Puhelinyhtiöt esimerkiksi tarjoavat jo tänä päivänä vastaajapalveluita, jolloin kuluttajien ei tarvitse hankkia lisälaitetta puhelimeen. Vastaavanlaisia palveluita eri aloilla tulee olemaan tarjolla yhä enenevässä määrin.

47 47 Ympäristöpolitiikka ja ympäristöoikeus kokevat merkittäviä muutoksia EU-maissa voimistuu suuntaus kestävän kehityksen vastaisen toiminnan hillitsemiseksi. Monet kunnat ja yritykset pitävät kestävää kehitystä kannattavana ja tuottavana prosessina. Siitä osoituksena on omien Agenda 21 ohjelmien laadinnan lisääntyminen paikallis- ja yritystasolla. Ihmiset ovat valmiita panostamaan huomattavia resursseja saadakseen osan luonnosta nautittavakseen. Suurkaupunkien ja jo luontoarvonsa menettäneiden alueiden ne asukkaat, joilla on varaa, hakevat kompensaatiota asuinympäristössään menetetyistä luonnonarvoista luonto- ja elämysmatkoilta tai hankkimalla käyttönsä toisen asunnon viihtyisästä luonnonympäristöstä. Paineet Suomen ranta-alueille ja arvokkaille luontoalueille lisääntyvät, koska ympäristöön ollaan valmiita satsaamaan isojakin summia. Ympäristöpolitiikka siirtyy määräyksistä markkinamekanismeihin. Teollisuus on tiukentuneista säädöksistä ja kilpailutilanteesta johtuen jo nyt investoinut enenevässä määrin ympäristönsuojeluun. Pieneen ja keskisuureen teollisuuteen sekä mikroyrityksiin tulee kohdistumaan erityisiä paineita ympäristöasioiden huomioimisessa kaikkien asiakkaiden ja yhteiskunnan taholta siitä huolimatta, että niillä on usein niukasti resursseja ohjattavissa varsinaisen tuotantotoiminnan rinnalla kehitettäviin asioihin. Verotuksen painopiste muuttuu työvoiman käytöstä luonnonvarojen käyttöön. Erilaisia politiikan välineitä tullaan valjastamaan lisää käyttöön kestämättömän kehityksen jarruttamiseksi. Verotuksessa ns. vihreissä veroissa jatkuu kasvava suuntaus. Osittain kestävän talouden voimistamiseksi ja osittain luonnonvarojen käytön hillitsemiseksi tullaan verotusta siirtämään työvoiman käytöstä luonnonvarojen käyttöön. Yritysten panostaminen ympäristöasioihin ja palveluihin muuttuu kannattavammaksi. Ympäristöasioiden hallintajärjestelmiä, etenkin ISO ja EMAS ja sertifikaatteja otetaan käyttöön kiihtyvällä vauhdilla. Niillä saavutetaan etuja säästöjen ja parantuneen kilpailukyvyn muodossa. Ympäristöjärjestelmien käyttöönoton on arvioitu maksavan itsensä takaisin muutamassa vuodessa. Samassa yhteydessä tehdyt energian ja materiaalien kulutusta vähentävät, ongelmajätteiden ja jätteiden hyötykäyttöä sekä kierrätystä tai parhainta saatavilla olevaa tekniikkaa edustavat investoinnit tuottavat yrityksille suoraa säästöä. Suomen lähialueiden vanhentunutta teknologiaa joudutaan/päästään uusimaan EU:n uusien jäsenehdokkaiden ja Venäjän jäte- ja vesihuollon sekä ilmansuojelun tasossa on edelleen paljon parannettavaa. EU:n jäsenyyttä tavoittelevien maiden ympäristönsuojelu on saatava EU:n edellyttämälle tasolle. Venäjällä ympäristöongelmien ydin on talouden rakenteissa ja taloudellisen suunnittelun laiminlyönneissä. Ympäristöä on pidetty ilmaishyödykkeenä ja luonnonvarat on alihinnoiteltu, mikä on johtanut suureen energian ja raaka-ainevarojen tuhlailuun. Ympäristön tilan heikkenemistä on kiihdyttänyt samalla poliittisella tasolla tehdyt päätökset, etenkin ympäristösektorin budjettivarojen voimakas vähentäminen 1990-luvulla. Suomalaisen huippuluokkaisen ympäristöasioiden tietotaidon viemisen tarve niin Baltiaan kuin Venäjälle on kova. Ympäristöyritystoiminnalle syntyy uusia markkinoita. Ympäristöyritystoiminnan markkinat kasvavat sekä yleisestä tilanteesta, että Suomen lähialueiden tilanteesta johtuen. Suomen asema maantieteellisesti ja jo syntyneet suhteet lähialueilla luovat hyvät mahdollisuudet uusien markkinoiden avautumiselle. Jotta ympäristöonnettomuuksien seuraukset saadaan kääntymään laskun suuntaan, on lähialueillakin toimintatapojen painotuttava ennaltaehkäisyyn ja ympäristötietoisuuden lisäämiseen. Euroopan Unioni ja Suomen valtio suuntaavat voimavaroja ympäristöolojen kohentamiseen Suomen lähialueilla. Vuosina avustusten määrä oli 444 miljoonaa markkaa ja vuositasolla Suomesta apua on saanut noin 40 ympäristönsuojeluhanketta ja noin 80 teknisen avun hanketta. Muodostuvat ympäristöalan yritysklusterit merkittäviä projektiviejiä. Ympäristömarkkinoiden kasvaessa ympäristöalan klustereiden merkitys korostuu. Markkinoiden monisyisyydestä johtuen yksittäisten yritysten sijaan klustereiden merkitys viennissä kasvaa. Venäjällä on korkeasti koulutettuja ympäristöalan tiedemiehiä ja ympäristöosaajia, joiden osaamista on mahdollista käyttää Suomessa rakentuvien ympäristöklustereiden voimistamiseen, mikäli Venäjällä ei tapahdu ratkaisevaa käännettä ympäristösektorin resurssoinnissa. Kielen ja olosuhteiden tuntemus Venäjällä yhdistettynä asiantuntemukseen ovat merkittävä etu Venäjälle ja lähialueille suuntaaville ympäristöalan yrittäjille.

48 48 Polttonesteiden ja sähkön hinta nousee Merkittävin osa kasvihuonekaasupäästöistä syntyy liikenteen ja energiantuotannon seurauksena. Pitkäjänteiset ja kaikille aloille ulottuvat toimenpiteet liikenteen kasvun ja energiankulutuksen hillitsemiseksi ovat väistämättä edessä. Pitkäjänteinen energiapolitiikka tulee välttämättömäksi. Energiankulutus ei näytä pyrkimyksistä huolimatta vähenevän. Suomessa lämmitys ja energiaintensiivinen teollisuus vaativat energian tuotannon turvaamisen ristipaineista huolimatta. Fossiilisten polttoaineiden ja energialähteiden sijaan tarvitaan pitkällä tähtäimellä kestäviä energiamuotoja ja poliittisia ratkaisuja. Kotimaisen puun energiakäyttö tulee voimistumaan. Uusien energiamuotojen käyttöönotto lisääntyy. Pitkäjänteinen energiapolitiikka edellyttää myös uusien energiamuotojen kuten vety-, tuuli- ja aurinkoenergian, kokonaan uusien energiamuotojen ja lämmön- ja energian yhteistuotantotapojen käyttöön ottoa. Muiden energialähteiden on oltava edullisempia öljyn ja kivihiilen käytön vähentämiseksi. Suomi voi hyödyntää korkeaa teknologista osaamistaan uusien ratkaisujen käyttöönotossa ja markkinoinnissa muille. Materiaali- ja energiatehokkuutta ja energian säästöä kehitetään edelleen. Materiaali- ja energiatehokkuuden ja säästön parantaminen voimistuu edelleen keinona hillitä kulutuksen aiheuttamia haittoja. Uudet ratkaisut merkitsevät kehittämistyötä ja osaamista käytön suunnittelussa ja laitetoimituksissa. Liikenne kallistuu, paikallisuus korostuu. Liikenteen haittojen vähentämisessä otetaan käyttöön kaikki mahdolliset keinot. Verotuksen ja päästömaksujen avulla pyritään hillitsemään yksityisautoilua ja kumipyörillä kulkevaa muutakin liikennettä. Paikallisten tuotteiden ja asutusta lähellä olevien palveluiden suosiminen vähentää liikennetarvetta. Hallitsematon haja-asutus keskittyy tiivistyviin kyliin. Haja-asutuksen sijoittumista kyliin ohjaavat tulevaisuudessa sekä ympäristöpoliittiset että taloudelliset ratkaisut. Liittyminen keskitetyn vesihuollon piiriin ja aluelämpöjärjestelmiin tulee taloudellisesti kannattavammaksi kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin verrattuna. Kuntien mahdollisuudet vastata palveluista hajallaan sijoittuvalle väestölle vaikeutuu entisestään, mikä sekin ohjaa asutusta sijoittumaan olemassa olevien palveluiden läheisyyteen. Kuinka teema kytkeytyy visioon? Kulutuksen painopiste tulevaisuudessa siirtyy väistämättä palveluihin. Visiossa elämysteollisuus sisältää mm. muotoilun, kulttuurin ja matkailun. Samoin joka kokoaa turvallisella viihtyisyydellään vastaa näkyvillä olevaan trendiin. Päijät-Hämeen turvallisella viihtyisyydellä tulee silloin tarkoittaa sitä, että maakunnassa osataan ennakoida ja välttää mahdolliset ympäristöriskit (esim. pohjaveden pilaantuminen), ympäristön tila on pidetty korkeana ja viihtyisyyden perustana oleva luonnonympäristö on runsas, monimuotoinen ja asukkaiden saavutettavissa. Myös matkailuelinkeinon kehittymiselle nämä ovat tärkeitä. Ympäristön suojelun ehtojen tiukentuminen on teema, joka tulee joka tapauksessa ohjaamaan toimintoja maakunnassa. Se vaikuttaa taustalla samalla tavoin kaikissa maakunnissa, jolloin tärkeää on, että päämäärissä, tavoitteissa ja osatavoitteissa on varauduttu teemaan riittävästi. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Strategiassa varaudutaan ympäristöosaamisen kasvattamiseen (G2B), panostukseen ympäristöliiketoiminnan kehittämisessä ja ympäristöklusterin vahvistamisessa (G2B). Muutoin ankaremmiksi muuttuviin ympäristöehtoihin liittyvät ilmiöt ja niiden vaikutukset sirottuvat useiden eri yritystoiminnan, osaamisen kehittämisen, ympäristön huolenpidossa ja hyödyntämisen sekä asumisen osatavoitteisiin. Yritysten liiketoimintakykyjen parantamisessa muotoilu-, laatu- ja ympäristöasiat liitetään yritysten liiketoimintastrategioihin (G1C). Muotoilun tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisen yhteydessä yhdistetään luovasti muotoilu, ekologia ja laatukonsepti (G2D1). Koko onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä (G3) nojaa teemaan.

49 Ekotuotteiden kysyntä kasvaa NYKYTILA Ihmisten tietämys ympäristöasioissa on lisääntynyt ja sen seurauksena ympäristön rooli jokapäiväisessä elämässä on alkanut korostua. Se näkyy myös pikkuhiljaa erilaisten ekotuotteiden kysynnän kasvuna. Suoramarkkinoinnin suosio on kasvanut sekä luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden määrä ja valikoima on lisääntynyt. Kuluttajat ovat kiinnostuneita tuotteiden alkuperästä, puhtaudesta ja tuotteiden sekä palveluiden ympäristövaikutuksista. Ympäristöystävällisyydestä on tullut yksi valintakriteeri hinnan, laadun ja luotettavuuden rinnalle. Samaan aikaan kehitysmaita koettelevat vakavat talous- ja ympäristökriisit. Väestö on lisääntynyt nopeasti niissä maissa, joissa väestön määrä on ennestään suuri (Intia, Afrikka ja Kiina). Kuivuus ja ympäristötuhot ovat vieneet useissa kehitysmaissa maaperän viljavuuden ja aiheuttaneet Afrikan keskiosien maissa muita mantereita enemmän nälänhätää. Useissa kehitysmaissa tilat toimivat tehottomasti ja niiden tuotanto myydään kaupunkeihin ja ulkomaille. Eurooppa on maapallon voimaperäisimmin viljeltyä aluetta. Viljelytekniikoiden ja kasvinjalostuksen myötä sadot ovat nousseet moninkertaisiksi. Tilanne on kotieläintuotannon osalta samanlainen. Euroopassa tehomaatalous on kuluttanut paljon ja kuluttaa kasvavassa määrin energiaa, lannoitteita, torjunta-aineita ja vettä. Samanaikaisesti maataloustyöntekijöiden määrä on vähentynyt. Lannoitteita on Alankomaissa käytetty noin viisinkertainen määrä Suomessa käytettyyn määrään verrattuna vuosien välillä. Suomessa karjan määräkin suhteessa maapinta-alaan on vähäinen. Vuonna 1989 arvioitiin, että Suomessa oli 5 eläintä neliökilometrillä, kun vastaava luku Alankomaissa oli 334. Suomessa maatalous on myös koneellistunut ja tehostunut. Suomessa lihan, kananmunien ja maidon sekä maitovalmisteiden omavaraisuusaste on ollut 1990-luvulle yli sataprosenttinen. Vehnän, rehuviljan ja rukiin omavaraisuus kohosi 1990 luvulle tultaessa myös yli sadan prosentin. Lannoitteita ja torjunta-aineita käytettiin 90-luvulle enemmän kuin hehtaarisatojen kasvu edellytti. Vuosikymmen alkupuolen jälkeen lannoitusmäärät ovat kääntyneet laskuun. Luonnonmukaisesti viljeltyjä tiloja oli Suomessa vuonna 1995 arviolta n. 2,5 %. Määrä on kuitenkin nopeasti lisääntymässä. Itävallassa oli jo vuonna 1994 yli kaksinkertainen määrä luomu-tiloja Suomeen verrattuna. TULEVAISUUS Globaali ravinnon saanti vaikeutuu entisestään ääriolosuhteista johtuen. Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin mukaan vuodelta 1996 maapallon keskilämpötila nousee noin 1-3,5 astetta vuoteen 2100 mennessä. Lämpötilan, sateisuuden ja maaperän kosteusolojen alueelliset muutokset aiheuttavat vaikutuksia mm. luonnon ekosysteemeihin, vesivaroihin, ravinnon tuotantoon ja ihmisten terveyteen. Kuivuuskaudet, tulvat ja hirmumyrskyt saattavat yleistyä ja globaalit ongelmat heijastunevat sosioekonomisia vaikutuksina myös Suomeen. Paineet ravinnontuotanto- ja puhtaan veden ongelman ratkaisemiseksi kasvavat maapallolla. Euroopan krooninen ylituotanto pyörii kasvavan tuontienergian varassa tulevaisuudessakin. Oletettavaa on, että maatalous kehittyy geenitekniikan ansiosta entistä nopeammin. Tehomaatalous on sekä sosiaalinen että poliittinen ongelma myös tulevaisuuden Euroopassa. Luonnonmukaisen viljelyn nykyisen noin seitsemän prosentin kasvattaminen 20 prosenttiin on Suomessa mahdollista lähi vuosikymmeninä. Luonnonmukainen viljely saa kilpailijakseen tavanomaisen, mutta tieteellisen tarkasti ohjatun IP-tuotannon. Tietotekniikan sovellutuksiin ja tarkkoihin laboratorioanalyyseihin ja jokaiselle pellolle tarkasti laskettavien lannoite- ja torjunta-ainemäärien avulla taataan sertifioitu puhdas tuote. Elintarvikkeen valmistusketju pellolta pakatuksi tuotteeksi tulee tarkan valvonnan alaiseksi. Osittain ennustamattomien muutosten ja uhkien edessä kestävät tuotanto- ja kulutustavat muodostuvat entistä tärkeämmäksi voimavaraksi ja mahdollisuudeksi. Kulutus tulee suuntautumaan enenevässä määrin tuotteista palveluihin, tuotteiden valmistuksessa uudet materiaalit ja energia- sekä materiaalitehokkuus painottu-

50 50 vat. Veden, elintarvikkeiden ja lähiympäristön puhtaus korostuu. Kehittyneissä maissa suuntaus ympäristöystävällisten ja puhtaiden tuotteiden kysyntään voimistuu. Puhtaan veden arvo lisääntyy ja eko-elintarvikkeiden kysyntä kasvaa Ympäristöongelmien ja tehomaatalouden kuormittama makea vesi uhkaa loppua maapallolla. Suomessa pohjavedet ovat maaperän likaantumisen vuoksi vaaravyöhykkeessä. Puhdas vesi on ehdoton edellytys kaikelle olevaiselle. Eläinten ja kasvien sairaudet sekä torjunta-ainejäämät ovat herkistäneet kuluttajat vaatimaan puhtaasti tuotettuja elintarvikkeita. Pohjavesien suojelutarve kasvaa. Maaperän happamoituminen, ympäristömyrkyt, teiden suolaus ja monet muut tekijät uhkaavat pohjavesien puhtautta. Eteläinen Suomi ja varsinkin Salpausselkien alue on ristipaineessa, koska happamoittava rikki- ja typpiyhdisteiden laskeuma on täällä suurin ja vyöhyke on Suomessa merkittävin pohjaveden lähde. Useilla paikkakunnilla uhkaa vuosittain vedensaantia pohjaveden loppuminen sääolosuhteista johtuen. Puhtaan veden saatavuus ohjaa elintarviketeollisuuden sijainninvalintaa. Pohjavesi on pintavettä paremmin turvassa pilaantumiselta. Elintarvike- ja juomateollisuudelle puhdas vesi ja varmuus sen riittävyydestä on ehdoton edellytys. Puhtaista raaka-aineista valmistetut elintarvikkeet ja juomat ovat entistä kysytympiä. Lähdeveteen valmistettuina markkinoitujen juomien markkina-arvo kasvaa niihin verrattuna, joilla ei ole mielikuvayhteyttä puhtaaseen luontoon. Sille elintarviketeollisuudelle, jolla vesi on yksi tärkeimmistä raaka-aineista sen saatavuus muodostuu tärkeäksi sijoittumisen valintakriteeriksi. Pienimuotoinen ja erikoistunut eko-elintarvikkeiden tuotanto muuttaa muotoaan lisääntyy. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden maine on kärsinyt tehotuotannon ja sen seurausten takia. Kuluttajat haluavat lähellä tuotettuja, puhtaita, maukkaita ja funktionaalisia elintarvikkeita. Suomessa vielä suhteessa muuhun Eurooppaan on puhdas ja ravinteikas maaperä ja kesän intensiivisestä kasvujaksosta johtuen maukas elintarvikeraaka-aineiden makumaailma. Erikoisviljelyn uusien marjalajikkeiden, kasvien ja yrttien määrä tulee kasvamaan. R ikkid ioksid ipä ä stöt s eu tuku n nitta in Ilm oitusv elvo llisten laito ste n osalta M a a ku n ta ra ja K g/n e liök ilom e tri 0 ta i e i ilm o itu s ta Kuva 15: Rikkidioksidipäästöt seutukunnittain 1999 (Tilastokeskus) Lähd e: TK /M aa- ja m etsä ta lo us Ekotehokkuuden merkitys kasvaa: palvelut tärkeämmäksi kuin tavara Tarve kulutuksen radikaaliin vähentämiseen johtaa tarjolla olevien palveluiden lisääntymiseen ja korostumiseen vaihtoehtona kulutustavaroiden hankkimiselle. Ympäristöön ja hyvinvointiin perustuvat palvelualat kehittyvät. Kehittyneissä maissa ihmisten perustarpeista huolehdittu, jolloin esille nousevat erilaiset hyvinvointiin perustuvat tarpeet. Samalla huoli ympäristöstä saa kuluttajat hakemaan puhtaaseen ja elinvoimaiseen ympäristöön liittyviä palveluita kuten luonto- ja seikkailumatkoja, majoittumista luonnonrauhaan tai pienimuotoisiin maatilamatkailukohteisiin. Toisaalta ikääntyvä väestökehitys ja halu terveeseen elämään tulee kasvattamaan erilaisia hyvinvointipalvelutarpeita, terveydellisiä hoitoja ja huolenpitoa. Vanhojen toimialojen tilalle syntyy uuteen tietoon ja osaamiseen perustuvaa yritystoimintaa. Ympäristöteknologian ja ympäristön huomioon ottavan tuotannon määrä kasvaa. Vanhojen toimialojen sisällössä painot-

51 51 tuu ns. puhtaisiin tekniikoihin ja prosesseihin perustuvat uudet tuotteet. Tällaisia ovat esimerkiksi jäteveden käsittelyyn ja jätteiden käsittelyyn tarvittavat laitteet ja biotekniikan sovellutukset. Ympäristövaurioita ja ongelmia mittaaville, ehkäiseville tai korjaaville tavaroille ja palveluille on kasvavat markkinat. Uusia ratkaisuja kehitetään ja siirretään yritystoiminnaksi. Biotekniikka valtaa alaa perinteisiltä teknisiltä ratkaisuilta. Eko-markkinointi, eko-brändit ja eko-tuotteistaminen lisääntyvät Palveluiden ja tuotteiden tuottajat vastaavat kuluttajien ympäristötietoisuuden kasvuun tuotteistamalla uusia ekologisesti kestäviä tuotteita ja palveluita. Samalla myös eko-erikoistuminen yleistyy. Tuotteiden ja palveluiden tuottajat erikoistuvat enenevässä määrin omien tuotteittensa ekologisempiin versioihin. Eko-tuotteisiin tähtäävä tutkimus- ja tuotekehitys lisääntyvät. Eko-nimikkeellä markkinoivien yritysten on lisättävä tutkimusta ja tuotekehitystä voidakseen vakuuttaa asiakkaat omien tuotteidensa ympäristöystävällisyydestä. Uusia mittareita, kuten tuotteiden materiaalikulutuksia palvelusuoritetta kohti (MIPS) tai elinkaarianalyysi (LCA), tullaan käyttämään enenevässä määrin. Ympäristöystävällisten materiaalien vaihtaminen vähemmän ekologisten tilalle ja energia- ja materiaalikulutuksen minimoiminen lisäävät tutkimuksen ja tuotekehityksen tarvetta. Alan markkinatutkimus ja uusien markkinoiden etsintä tulee yhä tärkeämmäksi. Kuluttajien muuttuvat tottumukset edellyttävät markkinatutkimuksien tekemistä. Uudet eko-brändit ja tuotteet tarvitsevat uusia markkinoita voidakseen tulla kilpailukykyisiksi markkinoilla jo pitkään olleiden rinnalle. Riittävän menekin aikaansaaminen turvaa tuotteiden hinnan muodostumisen sellaiseksi, että eko-tuotteita valitaan vähemmän ekologisten sijaan. Puun käyttö materiaalina yleistyy Ilmaston muutoksen jarruttamiseen etsitään erilaisia keinoja myös energian tuotannon ja uusiutumattomien raaka-aineiden korvaamiseksi uusiutuvilla. Puun merkitys ja arvo uusiutuvana sekä koko elinkaareltaan hyvänä raaka-aineena kasvaa fossiilisista raaka-aineista valmistetun muovin ja hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan betoni ja muiden kivituotteiden korvaajana. Raaka-ainehuollon merkitys korostuu niin määrän kuin laadunkin osalta. Puun kysynnän monipuolistuessa ja kasvaessa, tulee entistä tärkeämmäksi raaka-ainehuollon riittävyys ja laatu. Talousmetsien monimuotoisuus ja kasvatettavien puulajien kirjo ovat entistä tärkeämmässä asemassa varauduttaessa vastaamaan tulevaisuuden puuntuotannolle asetettaviin haasteisiin. Kuusen, männyn ja koivun rinnalla haavan, lepän, vaahteran ja muiden lajien kysyntä kasvaa. Metsäekosysteemin hyvinvointi on edellytys ja imagotekijä myös puuntuotannolle. Metsien sertifiointi laajenee ja kehittyy. Puuosaamisen merkitys kasvaa. Puukemian ja fysiikan sekä puutuoteteknologian tutkimus ja tuotekehitys tuovat esille uusia puun käytön mahdollisuuksia ja parantavat entisiä. Esimerkiksi ilman kosteuden aiheuttamaan elämiseen, pehmeyteen ja tuholaisherkkyyteen on kehitteillä erilaisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat puun käytön puupolttoaineena sen palveltua loppuun muussa käytössä. Osaamisen tasoa koko puunkäytön ketjulle kasvatuksessa, hoidossa, korjuussa, kuljetuksessa ja jalostuksessa erilaisiksi tuotteiksi ja rakennuksiksi sekä energiaraaka-aineeksi tarvitaan nostaa ja kehittää vastaamaan kestävän puunkäytön vaatimuksia. Rakentamisessa hyödynnetään yhä enemmän puuta. Puurakentamisen edut sekä parantuneet tekniikat ja osaaminen kasvattavat puun käyttöä rakennusten pääasiallisena materiaalina. Puun maine julkisten rakennusten, kuten Sibeliustalon, materiaalina vaikuttaa myös yksittäisten kuluttajien halukkuuteen valita puu asuntonsa rakennusmateriaaliksi. Omakotitalojen rinnalle tuotetaan asuntoja puukerrostaloihin. Ympäristön merkitys asumisen osatekijänä korostuu Luonnonympäristö, rakennetun ympäristön laatu ja kulttuuriarvot, turvallisuus ja viihtyisyys merkitsevät yhä enemmän asuinympäristön valinnassa. Vanhoja lähiöitä ja keskusta-alueita taajamissa ja maaseudulla joudutaan uusimaan aiemman suunnittelukulttuurin vuoksi. Sykäyksittäisten suurten maassamuuttoaaltojen seurauksena kiireellä rakennetut lähiöt ja autioituneet kylät kaipaavat uusimista vetovoimaisuuden, viihtyisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi. Kunnallistalous asettaa raamit kehitettävien alueiden laajuudelle, jolloin

52 52 täydennysrakentaminen ja olemassa olevien alueiden vanhentuvien rakenteiden parantaminen tulee painottumaan. Luonto sulkeutuu: sitä yksityistetään ja toisaalta suojellaan entistä tehokkaammin. Tiheämmin asutuilla alueilla erilaiset käyttötarpeet asettavat paineita toimintojen sijoittamiseksi myös arvokkaille luontoalueille. Paineet suojelualueiden perustamiseksi kasvavat sekä yksityisten että yhteiskunnan omistamilla alueilla. Taajamien yhä harvalukuisemmiksi käyvät luontoalueet jäävät saarekkeiksi keskelle erilaisia toimintoja ja yksityisten omistamia alueita, jolloin luonto sulkeutuu. Vapaista ja vetovoimaisimmista ranta-alueista kilpailevat virkistyskäyttäjien lisäksi matkailuyritykset ja asuntotuotanto. Maankäytön suunnittelu joutuu uusien haasteiden eteen. Uusia neitseellisiä alueita tullaan ottamaan vähenevässä määrin käyttöön ja taloudellisista syistä kunnat joutuvat satsaamaan vanhojen alueiden kunnostamiseen ja täydentämiseen. Rakennettujen ympäristöjen kulttuuriarvot halutaan säilyttää. Yleinen suuntaus väljempiin asuntoihin johtaa kunnat ristipaineisiin uusien vetovoimaisten asuinalueiden kaavoittamiseksi. Asutusrakenteen hajoamista kiihdyttää omalta osaltaan ilmaston muutosta liikkumistarpeen lisääntymisen ja erillisten lämmitysratkaisujen vuoksi. Laadukkaasti suunnitellut alueet ja niihin liittyvät palvelurakenteet nousevat tärkeään asemaan hajakehityksen hidastamiseksi. Kylien kaavoittaminen toimiviksi kokonaisuuksiksi, joissa elinkeinoelämän, asumisen, palveluiden ja yhdyskuntatekniikan ratkaisut on hyvin suunniteltu, edellyttää osaamisen ja resurssien lisäämistä maakäytönsuunnitteluun. Kuinka teema kytkeytyy visioon? Ekotuotteiden kysynnän kasvuun visio reagoi painottamalla puhdasta bisnestä, joka sisältää niin luomuelintarvikkeet, puhtaan veden kuin muut ympäristöteknologiset ja ympäristömyönteiset tuotteet. Heikko kytkentä ekotuotteiden kysynnällä on matkailuun palvelualojen kehittymiseen. Turvallisuuteen ja viihtyvyyteen ekokysyntä liittyy lähinnä puhtaan veden arvostuksen nousuna sekä ympäristön merkityksen korostumisena. Nämä tekijät ovat merkittäviä asumisen osatekijöitä. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Päämääräkokonaisuus "Onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä Euroopassa" (G3) sisältää tavoitteita ja osatavoitteita, joissa ilmiöitä ja niiden vaikutuksia on huomioitu luonnon hyödyntämisen näkökulmasta. Ympäristön merkitykseen asumisen osatekijänä strategia vastaa päämääräkokonaisuuden G4 tavoite "Asuinympäristön parantaminen ja hyödyntäminen" (G4A). Strategia ei ota huomioon maankäytön suunnitteluun liittyviä uusia haasteita. Yritysten uudenlaiset liiketoimintastrategiat sekä matkailuyritystoiminnan aktivoinnin elämyksiä luonto- ja liikuntamatkailuun edistävät ekotuotteet teeman ilmiöihin varautumista (G1C). Puuosaamisen (G2A) ja ympäristökoulutuksen ja tutkimuksen lisääminen (G2B) vastaavat myös tulevaisuuden haasteisiin.

53 OSAAMINEN: Ankara osaamiskilpailu Marja Koivula, Erkki Rope, Hannu Tervonen Uudet teollisuuden ja palvelujen kasvualat ovat yhä enemmän tietoon ja osaamiseen perustuvia. Samalla palvelusektorin työpaikkojen suhteellinen osuus kasvaa ja palvelujen luonne muuttuu yhä tietointensiivisempään suuntaan. Tietoyhteiskuntakehitys ja yritysten lisääntynyt verkostoituminen vahvistavat osaltaan muutosta. Maailmalla resursseja ohjataan koulutukseen yhä enemmän. Osaamis- ja ammattitaitovaatimusten kasvu ja nopea sisällöllinen uusiutuminen, työvoiman ikääntyminen Euroopassa ja ikäpolvien väliset koulutuserot edellyttävät koulutustoiminnan rakentumista elinikäisen oppimisen periaatteelle Laajat väestöryhmät osallistuvat koulutukseen NYKYTILA Maailman väestöstä oli opiskelijoita 1,16 miljardia eli 20 prosenttia vuonna Aasialaisia opiskelijoista oli 679 miljoonaa, eurooppalaisia 138 miljoonaa. Opisto- ja korkea-asteen opiskelijoita oli Aasiassa puolitoistakertaisesti Euroopan määrä. Koulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta vaihteli Nigerian 0,7 prosentista Ruotsin 8,3 prosenttiin. Suomessa koulutukseen käytettiin 7,5 prosenttia BKT:sta. Huipputeknologian alat ovat viime vuosina luoneet eniten uusia työpaikkoja. Samalla matalaa teknologiaa käyttävillä aloilla työpaikat ovat vähentyneet. Korkeaa koulutusta vaativat työtehtävät ovat lisääntyneet ja erityisesti tuotekehitys- ja tutkimustehtäviin on palkattu runsaasti uutta henkilöstöä. Osaamisen kysyntä on ylipäätään kasvanut. Suomessa korkean ja matalan teknologian alojen työllisyystilanteiden erot ovat OECD:n keskiarvoa suuremmat. Koulutusjärjestelmävertailussa Suomi sijoittuu kansainvälisesti hyvin sekä resurssoinnin että infrastruktuurin tason puolesta. Tietoteollisuuden osaaminen on Suomessa tällä hetkellä kansainvälisesti kiistämätöntä huippua ja sen vaikutukset muuhun elinkeinoelämään ja koko yhteiskuntaan ovat merkittäviä. Päijät-Hämeessä perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus väestöstä on alle maan keskiarvon. Jälkeenjääneisyys koskee nimenomaan korkean asteen tutkinnon suorittaneita. Maakunnasta puuttuu 5400 korkean asteen koulutettua verrattaessa tilannetta koko maahan. Ero uhkaa kasvaa nopeasti, koska Päijät- Hämeessä on yliopisto- ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja vain 25 prosentille ikäluokasta (OPM 1998). Vain Etelä-Pohjanmaalla tilanne on huonompi. Yhdessätoista maakunnassa näitä aloituspaikkoja on yli puolelle ikäluokasta. TULEVAISUUS Kehittyneet teollisuusmaat ovat mukana muutosprosessissa, jossa siirrytään resurssipohjaisesta taloudesta innovaatio- ja osaamisperusteiseen talouteen. Tieto- ja osaaminen eri muodoissaan, niiden tehokas tuottaminen, levittäminen ja hyödyntäminen ovat yhteiskunnan kehityksen kannalta avainasemassa. Mitä pehmeämmäksi talouden kilpailukyvyn perusta muuttuu, sitä pitempi on muutoksiin sopeutumiseen kuluva viive. Osaamisen vajeiden korjaamiseen kuluu noin 20 vuotta. Vaikka yhä suurempi osuus ikäluokasta saa korkean asteen koulutuksen Suomessa ja myös työpaikkarakenne muuttuu korkeaa osaamista vaativaksi, kiristyy kilpailu parhaista työpaikoista. Korkean asteen koulutuksen saaneiden määrä kasvaa Aasiassa ja Afrikassa huomattavasti nopeammin kuin Euroopassa ja Amerikassa. Euroopan ja Suomen työpaikat houkuttelevat aasialaisia ja afrikkalaisia hyvin koulutettuja paremman elintason piiriin.

54 54 Suomen elinkeinorakenne perustuu entistä selkeämmin tieto- ja osaamisintensiivisiin aloihin ja koko elinkeinoelämän kilpailukyky rakentuu yhä enemmän tiedon ja osaamisen varaan. Erityisesti tietoon ja osaamiseen perustuvat palvelut lisääntyvät nopeasti. Ihmisten kiinnittyminen samalle ammattiuralle koko elämänsä ajaksi on katoamassa. Ihmisillä on monia eri ammatteja entistä monimuotoisemmaksi kehittyvien työuriensa eri vaiheissa. Työn luonteen muutos vaatii jatkuvaa koulutusta. Koko väestö on teollisuusmaissa laaja-alaisen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen piirissä elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Samanaikaisesti vahvistuvat individualistiset arvot; henkilökohtaiset saavutukset ja itsensä toteuttaminen ovat tärkeitä. Koulutusjärjestelmään kohdistuu laajentumis- ja tehokkuuspaineita Huolehtiminen kansalaisten yksilöllisistä valmiuksista ja niiden kehittymisestä yhteiskunnan muutoksen myötä on koulutusjärjestelmän ensisijainen tehtävä. Työelämän ja opiskelun yhteydet korostuvat ammattitaitovaatimusten muuttuessa. Kansalaisilta odotetaan entistä laajempaa ammattisivistystä samalla kun ammattitaitovaatimukset kasvavat. Lisääntyvän kansallisen ja kansainvälisen verkostoyhteistyön kautta teknisen tiedon rinnalle avaintekijöiksi muodostuvat työntekijöiden sosiaaliset ja kielelliset taidot. Tiedon hyödyntämiseen liittyvät sosiaaliset ja eettiset tarpeet korostavat entisestään elinikäisen oppimisen ja jatkuvan uusien taitojen omaksumisen merkitystä. Korkeakouluopetus lisääntyy ja laajentuu. Uusilla tietointensiivisillä kasvualoilla käynnistetään korkea-asteen koulutuksen erityistoimia. Suomessa näitä ovat liiketoimintaosaaminen, yrittäjyys ja innovaatiotoiminnan vaativat asiantuntijapalvelut. Teknologinen kehitys ja tiedon nopea vanhentuminen yhdessä työelämän nopeasti muuttuvien osaamistarpeiden kanssa edellyttävät, että tutkinnon suorittaneilla on mahdollisuus palata täydennyskoulutukseen. Korkeakoulujen yhteistyö tiivistyy. Suomi toimii aktiivisesti Euroopan unionin koulutusyhteistyössä. Oppilaitokset ovat verkkojensa kautta kiinteässä yhteistyössä ja opiskelija voi osallistua valitsemansa laitoksen opetukseen olematta fyysisesti läsnä. Kansainvälinen koulutusyhteistyö kasvaa ja suuntautuu enenevästi Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, jossa korkeakouluopiskelijoiden määrä kasvaa nopeasti. Suomen korkeakoulut vahvistavat Venäjä-yhteistyötä. Yritysten ja koululaitosten yhteinen koulutussuunnittelu paranee. Työn ja koulutuksen muutos ovat jälkimodernissa yhteiskunnassa toisiinsa sidottuja ja toisistaan erottamattomia. Osaavat ja kokeneet työntekijät työskentelevät opettajina ja ohjaajina. Yritysjohdon rooli muuttuu esimiehestä henkilöstön kehittäjäksi. Opettajat ovat oppimisympäristön suunnittelijoita ja rakentajia. Opintosuunnitelmat ovat joustavia, niitä tehdään yhdessä yritysten kanssa ja räätälöidään niiden tarpeisiin. Yritykset rekrytoivat näyttävästi työntekijöitä suoraan niistä oppilaitoksista, jotka parhaiten vastaavat yrityksen osaamistarpeisiin. Kieliopetuksen merkitys kasvaa päiväkodista lähtien. Lisääntyvän kansainvälisen verkostoyhteistyön kautta avaintekijöiksi ovat tulleet työntekijöiden kielelliset taidot. Kansainvälistä opiskelija- ja harjoittelijavaihtoa on tehostettu ja koulujen kansainvälisiä yhteistyöhankkeita lisätty myös perusasteen koulutuksessa. Yhteiskuntien monikulttuuristuminen asettaa vaatimuksia kieli- ja viestintätaidoille päiväkodista lähtien. Suorittavan portaan koulutukseen joudutaan panostamaan. Nopea elinkeinorakenteen muutos ja tietoteollisuuden painottuminen edellyttävät matemaattis-luonnontieteellistä perustaa osana yleissivistystä. Tieto- ja tietoliikenneosaamista hyödyntävät Suomessa laajasti myös metsä-, metalli- ja koneteollisuus. Arkielämässä eteen tulevien asioiden ymmärtäminen ja hallinta vaativat perusvalmiuksia toimia tietointensiivisessä yhteiskunnassa. Samalla vahvistuu kansalaisten halu vaikuttaa omaan yhteiskuntaansa (e-demokratia). Kuinka teema kytkeytyy visioon? Eurooppalaiset ja Eurooppaan muista maanosista tulevat osaajat hakeutuvat mielellään Päijät-Hämeeseen, joka tarjoaa automaation, robotiikan, ympäristöteknologian, vesiteknologian, muotoilun, kulttuurin ja mat-

55 55 kailun keskuksena myös nopeasti kasvavien, tietoon ja osaamiseen perustuvien palvelujen työpaikkoja. Maakunnan kilpailuvaltteina ovat erityisesti turvallisuus ja viihtyisyys. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Koulutuksen tason nousu ja jatkuva oppimisen pakko edellyttävät Päijät-Hämeeltä laajoja ja kalliita panostuksia, mutta ne ovat välttämättömiä kansainvälisessä kilpailussa. Päijät-Hämeen strategiassa osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle on saanut päämääristä suurimman painoarvon, 40 prosenttia. Rajallisten resurssien vuoksi Päijät-Hämeessä keskitytään valituille osaamisaloille, puuosaamiseen, ympäristökoulutukseen, kulttuuri- ja matkailuosaamiseen sekä muotoilukoulutukseen. Näillä aloilla maakunta tavoittelee asukkaikseen ja yhteistyökumppaneikseen ankaran kansainvälisen osaamiskilpailun kermaa Huippuosaamisen merkitys kasvaa NYKYTILA Kehittyneiden kansakuntien kilpailukyky perustuu yhä korostetummin voimavarojen keskittämiseen, tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja huippuosaamisen hallintaan. Ns. uusi talous jatkaa laajenemistaan, ja se tarvitsee yhä enemmän huippu- ja täsmäkoulutettuja ihmisiä. Pohjoismaiden vahva kilpailukyky perustuu siihen, että ne ovat johtavia kansakuntia telekommunikaation hyödyntämisessä, sekä tietokoneiden, mobiililaitteiden ja internetyhteyksien käytössä. Suomen kilpailukyvyn vahvuuksina pidetään mm. tieteen ja teknologian tasoa ja koulutusjärjestelmää. Tieteen ja teknologian tasoa mittaavilla tunnusluvuilla Suomi sijoittuu noin viidenneksi kilpailuvoimassa. Koulutusjärjestelmässä Suomi on eräiden kilpailukykyarvioiden mukaan yliopisto-opetuksen tasossa maailman johtava kansakunta ja koulutusjärjestelmän kehittyneisyydessä kakkonen. Sen sijaan julkisten menojen panostuksessa koulutukseen ja korkeamman asteen tutkintojen määrässä Suomi on vasta viides. Uusimaa Pohjois-Pohjanmaa Pirkanmaa Koko maa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Kymenlaakso Pohjois-Savo Lappi Kanta-Häme Pohjanmaa Pohjois-Karjala Päijät-Häme Kainuu Etelä-Karjala Itä-Uusimaa Satakunta Ahvenanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Lähde: TK/Koulutustilastot Koulutusaste maakunnittain % 20% 40% 60% 80% 100% Osuus 15 vuotta täyttäneistä Korkea-aste Keskiaste Peruskoulun varaan jääneet Kuva 16: Päijät-Hämeen väestön koulutusaste on keskimääräistä selvästi alempi (Tilastokeskus) AlueOnline

56 56 TULEVAISUUS Tieto ja osaaminen ratkaisevat taloudellisen kilpailukyvyn, sillä kaikilla aloilla osaamisen merkitys kasvaa. Tämä johtuu kansainvälisen ja kansallisen kilpailun lisääntymisestä sekä kansalaisten ja yritysten vaatimustason kasvamisesta. Tulevaisuudessa tutkimuspanokset moninkertaistuvat ja tieteen tulosten hyödyntämisnopeus ja innovaatioprosessien tehokkuus on keskeinen menestystekijä. Vanhassa teollisessa maailmassa työllisyyttä ylläpitäviä tuotantorakenteita oli kansallisilta markkinoilta ponnistava tehdasteollisuus, joka oli jakautunut johtoon ja työntekijöihin. Osaamiskorosteisessa palveluyhteiskunnassa osaamis- ja palveluyritykset kilpailevat globaaleilla markkinoilla. Osaamisesta huolehtiminen merkitsee teknologian kehityslogiikkaan sidotun elinikäisen oppimisen vahvistumista. Työn saanti on kiinni tarvittavien taitojen markkina-arvostuksesta ja kyvystä verkottumiseen. Markkinoilla toimii laajalti pienempiä yrityksiä, osaamista välittäviä agentteja ja huippuosaamiseen ankkuroitunutta itsensä työllistämistä. Urakehityksestä ei vastaa organisaatio vaan yhä enemmän yksilö itse tavoitteena omien kykyjen ja ammattitaidon kehittäminen. Urakehitystä ohjaavat yhä enemmän pikemminkin kehitysmahdollisuudet ja työn kiinnostavuus kuin erilaiset tittelit tai edut. Suomessa korkeakoulut ja oppilaitokset avautuvat yhä enemmän palvelemaan eri ikäisten väestöryhmien opiskelutarpeita, niistä tulee oppimisen innovaatiokeskuksia. Tutkimuksesta muodostuu yhä enemmän korkeatasoista, kansainvälistä ja monitieteellistä ongelmien ratkaisuun pyrkivää tavoitetutkimusta. Monitaitoisuus ja erikoistuminen ratkaisevat On osattava tehdä oikeita asioita oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Ei riitä, että matkitaan toisia. Pitää myös tehdä sellaista mitä toiset eivät ole tehneet tai osanneet tehdä. Monitaitoisuus lisää mahdollisuuksia ja tuo joustavuutta. Tarvitaan kansainvälisyyden taitoja ja tietotekniikan osaamista, ei pelkästään kielitaitoa. Osaamisen merkityksen kasvu merkitsee jatkuvaa kehitystyötä, kouluttautumista, innovointia ja päämäärätietoista työskentelyä, uusien asioiden oppimista sekä tiimityötä. Ammattikoulutuksen on monipuolistuttava ja reagointikyvyn on parannuttava. Ammatilliset koulut ovat nousemassa vahvoiksi voimavaroiksi. Viime vuosikymmenellä ammatillisen korkeakoulujen aloituspaikat nousivat rajusti ja ohittivat reippaasti yliopistojen aloituspaikkojen määrän. Korkeakouluopetus on jakautunut teoreettiseen ja käytännölliseen suuntautuneisuuteen, jossa yhä enemmän sekä ammattikorkeakoulut ja yliopistot nostavat profiiliaan toimimalla rinnakkain tiedonmuodostuksen ja ammattikäytäntöjen asiantuntijoina, jolloin se lisää sekä ammattikoulutuksen että yliopisto-opetuksen monipuolisuutta ja reagointikykyä. Koulutusta on jatkuvasti kohdennettava uudelleen. Nopea toimialarakenteiden ja työn sisällön uudistuminen edellyttää kansalaisten perussivistyksen ja ammatillisen osaamisen joustavuuden lisäämistä, kun yritysten on saatava korkeasti koulutettua ja monitaitoista henkilökuntaa, joka pystyy toimimaan globaaleilla markkinoilla. Koulutuksen, tutkimuksen ja kehitystyön laadun parantamiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Tekniikan ja liikenteen kansainvälistyvä toimintaympäristö, teknologisten innovaatioiden kehittäminen ja teknologiaprosessien ja logististen ketjujen suunnittelu edellyttää aivan uutta osaamista. Esimerkiksi tietoteollisuuden alan koulutusmäärät ovat kasvaneet voimakkaasti 1990-luvulla. Digitaalisen viestinnän ja uusmedian koulutustarpeet kasvavat voimakkaasti tietoteollisuudessa. Terveysalan rakenteelliset muutokset, palveluympäristön sekä ikärakenteen muutos, muuttuvat tarpeet ja teknologisoituva ympäristö merkitsevät perinpohjaista valmiuksien uudelleenarviointia. Yritysten kansainvälistyminen edellyttää asiantuntijoilta markkina-alueiden ja kulttuurien ymmärtämisvalmiuksia ja hallinnon ja kaupan uusien muotojen hallintaa. Automaatio, robotisoituminen ja tietoteknistyminen muuttaa osaamisen ehtoja Tietoyhteiskuntakehitykseen vaikuttavat vallitsevat yleismaailmalliset kehityssuunnat, kuten talouden globalisaation ja sähköisen kaupankäynnin eteneminen, tieto- ja viestintäteknologian nopea kehittyminen ja yhden-

57 57 tyminen, median kasvava läsnäolo, väestön kasvu ja ikääntyminen, sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen, ympäristöongelmat, liikkumisen ja vuorovaikutuksen lisääntyminen, nopeasti etenevä kaupungistuminen ja muuttoliike sekä Euroopan integraatio ja alueiden vahvistuva rooli. Suomi kulkee kehityksessään kohti tiedon ja osaamisen yhteiskuntaa. Tietoyhteiskunnassa tieto ja osaaminen ovat sivistyksen perusta ja keskeisin tuotannontekijä. Tieto- ja viestintätekniikka tukee laajasti yksilöiden, yritysten ja muiden yhteisöjen vuorovaikutusta, tiedon välittämistä ja hyödyntämistä sekä palveluiden tarjoamista ja niiden saavuttamista. Liukuhihna- ja rutiinityötaitojen merkitys vähenee ja innovaatio-osaamisen merkitys lisääntyy. Keinoäly, mekatroniikka, tietokoneavusteinen suunnittelu ja tuotannon robotisointi ovat johtaneet tuotannossa ihmistyön korvautumiseen automatisoiduilla ja älykkäillä koneilla. Se on johtanut erilaisen rutiinityön vähenemiseen ja ns. miehittämättömän tuotannon lisääntymiseen etenkin suurteollisuudessa. Automaatio vaikuttaa siten, että monet tehtaat voivat olla lähes täysin automatisoituja. Tuottavuuden voimakas kasvu on samalla merkinnyt suhteellista työn vähenemistä. Automaation ihmistyötä vähentävät vaikutukset ovat levinneet nopeasti joillekin palvelualoille, esimerkiksi pankki- ja vakuutustoimintoihin. Tietotekninen penetraatio johtaa vanhojen ammattien ja niihin liittyvien taitojen häviämiseen ja uusiin ammatteihin liittyvien kykyjen kysynnän voimakkaaseen kasvuun. Uusimaa Ahvenanmaa Pirkanmaa Koko maa Varsinais-Suomi Päijät-Häme Keski-Suomi Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Etelä-Karjala Itä-Uusimaa Satakunta Kymenlaakso Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Kanta-Häme Etelä-Savo Lappi Etelä-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Kainuu Lähde: TK/Yritys- ja toimipaikkarekisteri (elokuu 2000, tarkistamaton rekisteritieto) Korkean teknologian palvelujen toimipaikat maakunnittain Toimipaikat/ asukasta Kuva 17: Korkean teknologian palvelujen työpaikoissa Päijät-Häme on vain hieman koko maata keskiarvosta jäljessä (Tilastokeskus) AlueOnline Uusi luokkajako uhkaa Tietoyhteiskuntakehityksen merkittävin uhka on eri syistä tapahtuva sosiaalinen syrjäytyminen ja alueellinen eriarvoistuminen. Nämä työn kysyntään ristiriitaisesti vaikuttavat seuraukset ovat usein alueellisesti ja ammatillisesti epätasapainossa. Maissa, joissa vanha teollinen rakenne ja siihen kytkeytyvä ammatillinen osaaminen ei uudistu riittävän nopeasti on edessä vakavia työllisyyteen liittyviä ongelmia sekä koulutukseen ja osaamiseen liittyviä murroksia. Syrjäiset ja tietotalouden voimavarojen puutteesta kärsivät alueet uhkaavat edelleen näivettyä. Toisaalta

58 58 kun osaaminen kasvaa, se synnyttää uusia työpaikkoja. Toisaalta tietotekniikka ja verkkopalvelut voivat tarjota kehittymisedellytyksiä joillekin syrjäseuduille. Kun on osaamista vaativia yrityksiä, sen myötä alueelle muuttaa uusia asukkaita. Huipputulot kasvavat etenkin uusilla aloilla ja myös keskiluokkaa uhkaa köyhtyminen ja syrjäytyminen etenkin vanhoilla teollisilla paikoilla ja vanhoissa ammateissa. Vaikeammin koulutettavien osuus uhkaa jäädä merkittäväksi. Tekniikan, tietotalouden johtama yhteiskunnallinen murros aiheuttaa voimakkaita sosiaalisia ristipaineita. Väestöä uhkaa jakautuminen menestyviin osaajiin ja syrjäytyneisiin. Ikään, oppimiskykyyn ja sosiaaliseen asemaan liittyvät työllisyysongelmat kärjistyvät samanaikaisesti kun huippuosaajista on krooninen pula. Tulevaisuudessa tietoteknisten välineiden ja tietoverkkojen käytön hallinta on edellytys joidenkin palvelujen saatavuudelle. Oppimishaluttomuus ja varallisuuden puute voivat syrjäyttää joitakin väestöryhmiä. Meillä on suhteellisen paljon pitkäaikaistyöttömiä ja pätkätyötä tekeviä sekä sosiaaliturvan varassa eläviä ja sosiaaliongelmaisia. Meillä on myös kielitaidottomia maahanmuuttajia. Tuloerot kasvavat koulutuksen ja osaamisen vuoksi. Nopea kasvu on johtanut tulo- ja varallisuuserojen lisääntymisen, koska ylempien tuloryhmien varallisuuden kasvu on ollut huomattavan nopeaa. Aiemmin valtio jättänyt huomioimatta pitkän koulutuksen ja erikoisasiantuntemuksen omaavien tulokehityksen. Nyt huippuosaajat menestyvät, pystyvät keräämään omaisuutta, ostamaan kalliita ylellisyyshyödykkeitä ja hankkimaan huomattavia summia optioiden ja pörssitoimien avulla. Ulkomaalaiset ovat pienpalkkaisia. Vanhukset, sairaat ja monet alipalkatut ammattiryhmät kärsivät alipalkkauksesta. Parhaiten maksetaan tieto-, tekniikkaym. työstä joka tuottaa hyvin. Hyvin koulutetut yksityisen sektorin osaajat edustavat huippua ja palvelusektorin ja osin julkisen sektorin ihmiset jäävät kilpailun jalkoihin. Kuinka teema kytkeytyy visioon? Koulutuksen tason nopea kohoaminen, kansainvälisen osaamisen vaihdon lisääntyminen edellyttää kansainvälisyys- ja kielikoulutuksen perinpohjaista uudistamista ja pitkäjänteistä kehittämistä. Laajojen väestöryhmien ottaminen mukaan ehkäisee maakunnan väestön jakautumista, mikä on merkittävää viihtyvyysimagon kannalta. Tietoteknisten taitojen hallinta, monitaitoisuuden kehittäminen ja vaativat määrätietoista ja johdonmukaista toimintaa ja selkeää erikoistumista aloille (esimerkiksi ympäristöystävällinen muotoilu), joiden avulla voitaisiin koota merkittävä osaamiskeskittymä puhtaan liiketoiminnan, elämysteollisuuden, laadun, kulttuuriin ja matkailuun ympärille. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Huippuosaamisen merkityksen kasvu on kiinteässä yhteydessä maakunnan tutkimuksen ja koulutuksen verkottamiseen ja osumatarkkuuden kasvuun (G2). Tutkimuspanosten lisääminen, oikea kohdentaminen ja organisaatioiden sisäinen yhteistyö ja selkeä työnjako on välttämättömyys maakunnan kilpailukyvyn kehittymiseksi. Kohdentaminen, automatiikan, robotiikan, mallinnuksen, ympäristön, muotoilun, ja matkailun huippuosaamisen parantaminen hyödyntämällä korkeateknologiaa loisi omaperäisen ja vankan kokonaisuuden, jonka avulla pitäisi saavuttaa vahva kilpailuasema. Huippuosaamista olisi lisättävä. Maakunnan huippuosaamista kohdistettaisiin etenkin monipuolisen vesiliiketoiminnan ja puun hyödyntämisketjun kehittämiseksi. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi (G6B) ja väestön jakautumisen välttämiseksi osaamisen perusteella olisi lisättävä tietotekniikan opettamista myös aikuisikäisille sekä kannustettava elinikäistä ja työssä oppimista. Ammatinvaihtoon liittyvään koulutukseen on osoitettava voimavaroja, jotta osaaminen ja elinkeinorakenteen pullonkauloja voidaan ehkäistä Opetus ja oppiminen verkostoituu NYKYTILA Opetus on tyypillinen tietoon perustuva tuotannon muoto jossa tietoverkot on ensimmäisinä otettu käyttöön. Suomen korkeakoulujen pieni koko ja hajasijoittuminen on edellyttänyt voimavarojen yhdistämistä verkottumalla. Samalla opetustoiminta on verkottumassa myös sisällöllisesti.

59 59 Suomi on tietoliikenteen kärkimaa matkapuhelinliittymillä ja internetyhteyksillä mitaten. Internetin yleisyys ei ole kuitenkaan johtanut kotimaisen sisältö- ja palvelutarjonnan vastaavaan kasvuun. Verkko-oppiminen ja oppimisteknologiat eivät myöskään ole laajasti käytössä, mutta markkinat kasvavat nopeasti. TULEVAISUUS Tulevaisuudessa koulutus organisoituu oppimateriaalien tuottamiseksi ja oppimisen ohjaamiseksi. Lähes kaikki oppimateriaali digitalisoituu ja sitä käytetään aktiivisesti verkossa tai lähiopetukseen. Opetus muuttuu yksilöllisen oppimisen ohjaamiseksi. Osa nykyisistä opetusinstituutioista joudutaan lopettamaan. Etäopetus mahdollistaa kuitenkin entistä runsaamman opiskelun. Tulevaisuuden opiskelijat hankkivat opintosuorituksia eri puolilta maailmaa ja muodostavat niistä tutkintokokonaisuuksia. Osa korkeakouluista kontrolloi opetusta myöntämällä sertifikaatteja ja hyväksymällä osasuorituksia tutkintokokonaisuuksiin. Virtuaaliyliopistot tulevat olemaan pääasiallinen korkeakouluopiskelumuoto. Lahdessa voi olla ranskalaisen yliopiston filiaali jossa voi osallistua kansainväliseen koulutukseen. Eri tutkintojen vastaavuus täsmentyy ja koulutus yhtenäistyy. Kaiken tämän mahdollistaa osaltaan toteutuva kodin viestintäkeskus, jossa yhdistyvät digitaalisen television, internetin, sähköpostin, kalenterin ja sanomalehden mahdollisuudet. Vanhenevalle väestölle uusien teknologioiden omaksuminen on hitaampaa ja tarvitaan uudenlaista koulutusta teknologioiden käyttöön. Koulutus muuttuu oppimateriaalin tuottamiseksi Uusia oppimateriaalin tuottajia syntyy nopeasti kasvavalle alalle. Oppimisympäristöihin syntyy menestystuotteita, joista muodostuu käytännössä standardeja. Oppimateriaalin tuottaminen on nopeimmin kasvava verkkosisältöjen liiketoiminta-ala. Suomi on pieni tekijä kansainvälisessä oppimateriaalin tuottamisessa. Edelläkävijän asema elinikäisessä oppimisessa, metsäteollisuudessa ja joillakin kapeilla IT - aloilla sekä mobiilien sisältöformaattien kehittämisessä saattaa kuitenkin olla kansainvälisestikin merkittävä kilpailutekijä. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Päijät-Hämeessä on eri korkeakoulujen yksiköitä joilla on erityinen intressi vakiinnuttaa asemansa etsimällä oma roolinsa yhteistyössä muiden yksiköiden kanssa. Lahden ammattikorkeakoulu edustaa eräillä aloilla Suomen huippua ja on kokonaisuudessaan merkittävä resurssi ja toimija. Kansallisten menestystuotteiden toteuttaminen edellyttää osaamisresurssien allokointia eri hankkeille ja aktiivisempaa yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Tärkeää on saattaa aikaiset kokeilijat ja kokeneet kehittäjät yhteistyöhön kehittämään eri jakelukanaviin soveltuvia oppisisällön tuotantomalleja. On muodostettava julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöverkostoja sekä osallistuttava kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimus ja kehittämishankkeisiin. Mielenkiintoisen yhdistelmän muodostaa päijäthämäläisen koulutuksen vahvojen alueiden, muotoilun ja visuaalisen viestinnän opettajakoulutus ja urheilualan koulutuksen yhteistyö verkko-opetussisältöjen tuotannossa.

60 TEKNOLOGIA: Kiihtyvän kehityksen pakon edessä Erkki Rope Teknologialla on strategisena muutosvoimana ratkaiseva vaikutus tulevaisuuteen. Silti on vaikea sanoa miten jo tunnetut teknologiset innovaatiot otetaan käyttöön. Teknologinen kehitys on nopeutumassa, koska osa teknologisista ratkaisuista nimenomaan parantaa tiedon kulkua ja yritysten verkostoitumista maailmanlaajuisesti Osaaminen keskittyy NYKYTILA Tietoliikenneteknologian kehittämisessä Suomi on maailman kärkimaita. Tämä luo hyvät edellytykset uusien teknologioiden siirtoon ja käyttöönottoon muillakin aloilla. Paradoksaalista vain on, että huippuosaaminen on keskittynyt muutamiin kasvukeskuksiin. TULEVAISUUS Suomen korkea teknologiaosaaminen takaa tasaisen elintason kehityksen. Panostus tutkimukseen ja kehittämiseen houkuttelee maahan myös kansainvälisiä tuotekehitysyksiköitä. Ennakkoluuloton teknologian soveltaminen on tehnyt maastamme vetovoimaisen IT laboratorion, jossa uusia sovelluksia voi testata ja kehittää. Kärkialojen ulkopuolellakin kehitys perustuu teknologisten innovaatioiden nopeaan omaksumiseen. Huippuosaaminen keskittyy maailmalla muutamiin keskuksiin ja niin myös Suomessa. Puhutaan kriittisestä luovasta massasta. Suurten kansainvälisten yritysten ratkaisut heiluttavat myös Suomea. Uuden teknologian soveltaminen on vanhojen alojen elinehto Tietoyhteiskuntakehitys mahdollistaa ja edellyttää perinteisten käytäntöjen uudistamista ja uusien luomista. Uuden teknologian soveltamisessa kannattaa tukeutua jo olemassa olevaan osaamiseen ja liittää siihen uusia teknologioita. Näin syntyy piilaaksoja, jotka tuottavat uusia ratkaisuja ja tuotteita soveltamalla ennakkoluulottomasti uusia teknologioita ja verkostokäytäntöjä. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Päijät-Häme voi olla entistä vahvempi osaaja muotoilun ja ympäristöteknologian aloilla. Muotoilu ja tuotteiden esteettiset ominaisuudet ovat kaikkien tuotteiden markkinoinnin edellytys. Muotoilun huippuosaamisen kiinnittäminen maakuntaan edellyttää haastavien toimeksiantojen osoittamista alan osaajille teollisen muotoilun ja sisältötuotannon aloilla. Näin maakuntaan kehittyy muotoilun osaajien keskus, mikä vahvistaa edelleen alan huippuopetusta. Ympäristöteknologian edelläkävijyys voi toteutua siten, että maakunta soveltaa käytäntöön ennakoivasti teknologioita, jotka tulevat pakollisiksi myöhemmin. Ympäristöteknologian soveltaminen tukee myös luontomatkailun edellytysten säilyttämistä ja parantamista. Tietoteknologian, luovuuden ja ympäristöteknologian vaatimusten varhainen omaksuminen synnyttää uutta yritystoimintaa korvaamaan perinteisten alojen hidastunutta kasvua Tietoteknologia luo uusia palveluja Informaatioteknologia-alan yritystoiminta lisääntyy ja kehittyy nopeasti. Kyky kehittää uusia innovaatioita lisää koko ajan etumatkaa siihen, mitä todella otetaan laajamittaisesti käyttöön. Tällöin on yhä tärkeämpää seurata kehitystä ja osata valita lupaavat teknologiat käyttöön.

61 61 Jos mikrotietokonetta verrataan keksintönä kirjapainotaitoon, niin erilaisten sovellusten kehittäminen ja käyttöönotto on vastaavasti lukutaitoa. Tietotekniikka muuttuu jokamiehen lukutaidoksi ja vaikuttaa kaikkeen koulutukseen. TULEVAISUUS Uuden tietoteknologian käyttöönoton nopeus ja omaksuminen nousee tärkeimmäksi uusien teknologioiden vaikutusten selittäjäksi. Näin tietoteknologian hyödyntäminen nopeuttaa uusien sovellusten käyttöönottoa. Erilaiset tietoyhteiskuntaohjelmat pyrkivät edistämään uusien sovellusten ja käytäntöjen käyttöönottoa. Suomalaiset voivat ennakkoluulottomina tietotekniikan soveltajina säilyttää edelläkävijän roolinsa. Sisältötuotanto on kulttuuria Samoin kuin tietoteknologian soveltaminen tuotantoprosesseihin luo uusia mahdollisuuksia, niin voi julkinen sektorikin tukea tietovarantojensa hyödyntämiseen perustuvia uusia innovaatioita. Kansallisten tietovarantojen digitalisointi julkisella rahoituksella voi olla merkittävä sisältötuotannon tuki. Sen myötä paikallinen ja alueellinen identiteetti voi saada uutta syvyyttä sisältötuotannon monipuolistuessa. Tieto pitää paikantaa Paikannettavat palvelut tulevat luomaan laajat markkinat kun paikannusmenetelmät ja teknologiat ovat vakiintuneet. Yleisiä sovelluksia on logistiikkaratkaisuissa, turvapalveluissa ja kohdistettuina SMS viesteinä suoramarkkinoinnissa. Henkilökohtaisessa navigoinnissa julkinen sektori on tärkeä tiedon ja palvelun tuottaja sekä infrastruktuurin ylläpitäjä. Osoitejärjestelmien ja kartta-aineistojen ylläpito, julkisen liikenteen informaatiopalvelut sekä hätäpuhelujen paikantaminen kehittyvät julkisen sektorin toimesta. Teledemokratia uudistamaan politiikkaa Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen on kehitetty menetelmiä ja tekniikoita, mutta niiden käyttöönotto edellyttää, että edustukselliseen demokratiaan tukeutuvat päätöksentekoelimet ovat halukkaita luovuttamaan valtaa kuntalaisille. Verkostoidu tai kuole Verkottuva tietoverkkoja hyödyntävä yritystoiminta joutuu keskittymään ydinosaamiseensa ja erikoistumaan. Kansainvälisen kilpailukyvyn haasteet kohtaavat myös PK-yrityksiä, jotka eivät edes toimi kansainvälisillä markkinoilla. Toimintoja ulkoistetaan ja tuotanto sijoittuu alhaisten kokonaiskustannusten mukaan myös alueellisesti. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Maakuntaan voidaan luoda oma tietoyhteiskuntaohjelma, jolla määrätietoisesti pyritään edistämään tietoteknologiasovellusten käyttöönottoa tukemalla pilottisovelluksia. Tietoteknologiakoulutuksen suuntaamisessa oleellista on yritysten henkilöstön valmiuksien lisääminen tietoteknologiainnovaatioiden soveltamiseen, jolla parannetaan olemassa olevan tuotannon kilpailukykyä. Sovelletaan ennakkoluulottomasti tietoverkkoihin perustuvia osallistumiskäytäntöjä. Muotoilun ja visuaalisen osaamisen korkeatasoista koulutusta pitää tukea ja hyödyntää osoittamalla alalta valmistuneille työtilaisuuksia esimerkiksi julkisen sektorin vastuulla olevien sovellusten laatimisessa.

62 Robotisoituminen kiihtyy NYKYTILA Suomi on ollut uuden teknologian ennakkoluuloton soveltaja. Kansalliset resurssimme eivät kuitenkaan mahdollista huippututkimusta laajalla alueella. Uutta teknologiaa pitää kuitenkin soveltaa laajalla alueella, koska kilpailijat sitä soveltavat. Avainasemassa on tällöin uuden teknologian nopea käyttöönotto ja teknologian siirto. Perinteisen tuotannon kilpailukyvyn määrittelee innovaatiokyky ja uusien teknologioiden hyödyntäminen. Perinteiset työpaikat muuttuvat ja vähenevät automaation johdosta, mutta uusi teknologia luo myös lisää työpaikkoja. TULEVAISUUS Teknologiselle kehitykselle on leimaa antavaa tietoliikenneominaisuuksien lisääminen olemassa oleviin prosesseihin ja tuotteisiin. Kulutuselektroniikassa tämä kehitys on tuonut jatkuvasti uusia laitesukupolvia markkinoille. Kehitys on osoittanut, että syntyy myös kokonaan uusia innovaatioita ja uutta kysyntää. Räätälöidyt tuotteet Teollisuuden uusiutumisessa on ratkaisevaa suunnittelusta valmistukseen tapahtuvan ketjun parantaminen. Tietotekniikan avulla voidaan toteuttaa kolmiulotteinen suunnittelu ja mallinnus. Digitaalinen valmistus taas tapahtuu robotoidun työstön ja automaattisen kokoonpanon avulla. Teollinen muotoilu ja mallinnus tulee osaksi valmistusprosessia niin metalli, - kone kuin puutuotteidenkin valmistuksessa. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Päijät-Hämeessä kehitykseen on hyvät edellytykset kasvavan tietotekniikkakoulutuksen myötä ja lisäämällä ennestään vahvan metalliteollisuuden ja muotoiluosaamisen yhteistyötä Liikenne lisääntyy NYKYTILA Liikenne kasvaa, koska tavaroiden tuotanto ja markkinat laajenevat. Myös verkostoituminen lisää kanssakäymistä ja ihmisten liikkumista. Nopeutuvat liikenneyhteydet ja etätyö mahdollistavat asumisen yhä etäänpänä työpaikoilta, mikä taas on kasvattanut työmatkapituuksia ja liikennettä. Liikennemuotojen kehitykselle ovat henkilöautoliikenteen varaan rakennetut väylät ja yhdyskuntarakenne entistä määräävämpiä. Autoteknologia on näihin verrattuna joustava elementti, koska se uusiutuu kokonaan parissakymmenessä vuodessa ympäristöverojen ja päästörajoitusten takia. TULEVAISUUS Kasvavat toimialat keskittyvät alueille, joilla väestön hyvä koulutustaso mahdollistaa osaavan työvoiman rekrytoinnin. Kasvualueiden kustannustason nousu ja liikenneverkkojen parantuminen lisää työssäkäyntipituuksia, vaikka etätyökin voi kasvaa. Samalla aluerakenne hajautuu verkostojen suunnassa ja henkilöauton käyttö lisääntyy. Kansainvälinen liikenne kasvaa nopeasti ja lentoliikenteen ruuhkat edistävät nopeiden rautatieyhteyksien rakentamista Euroopan keskusten välille. Suuret liikenneratkaisut muovaavat aluerakennetta Liikenneratkaisut vaikuttavat alue- ja yhdyskuntarakenteeseen merkittävästi. Suomen päätieverkolla kehitetään tärkeimpiä päätieyhteyksiä säteittäisesti Helsingistä. Venäjän kehityksestä riippuen myös Pietari tulee olemaan merkitystään kasvattava keskus Suomen liikenneverkkoa ajatellen. Suurten keskusten välisiä yhteyksiä voidaan merkittävästi nopeuttaa raideliikenteellä. Tällöin kansallisia raideliikennehankkeita tarkastellaan osana kansainvälisiä yhteyksiä Helsinki - Pietari - Moskova ja Helsinki - Pietari - Varsova.

63 63 Suuret keskukset vetävät väestöä puoleensa ja ne leviävät laajalle alueelle pääliikenneyhteyksien suunnassa. Lahti sijoittuu tällaiselle potentiaaliselle kasvuvyöhykkeelle jota suuret liikenneväylät lähentävät kasvukeskuksiin Pääkaupunkiseudun hallitsematonta kasvua voidaan hajauttaa lähikaupunkeihin parantamalla raideliikenneyhteyksiä. Logistiikkatoimiala keskittyy EU:n liikennepolitiikka suosii raide- ja vesiliikennettä raskaissa kuljetuksissa sekä yhdistettyjä kuljetuksia tavaraliikenteessä. Tämä merkitsee sitä, että myös Suomeen muodostuu TEN-verkkoon kuuluvia logistiikkakeskuksia, jotka ovat laajan alueen jakeluliikenteen keskuksia raide- ja tieliikenteen solmukohdissa. Samalla kun jakeluliikenteen tehokkuus kasvaa kuljetuskapasiteetin paikannusratkaisujen myötä voidaan kuljetusketjujen turvallisuutta reaaliaikaisesti seurata. Sähköinen kaupankäynti muuttaa toteutuessaan myös jakelujärjestelmiä. City - logistiikka voi rationalisoida jakelukuljetuksia kaupunkikeskustoissa. Yrityksille välttämättömät logistiset palvelut keskittyvät ja niiden kansainvälisyys kuljetusmarkkinoilla lisääntyy. Kansainväliset ketjut luovat keskittyessään logistiikkakeskusten verkoston. Tietoliikenne luo mahdollisuuksia Yhä useampi voi valita asuinpaikkansa asuinympäristön perusteella, työpaikan sijainnin ollessa toissijainen. Tällöin vapaa-ajan asunnot voivat muuttua ykkösasunnoiksi. Maaseutu voi elpyä ihmisten vapaa-ajan ja eläkepäivien asumisen kautta. Tietoverkot voivat tuoda vapaa-ajan asunnolle yhteyden suureen maailmaan. Harvaan asuttujen alueiden tietoliikenneyhteydet voivat jäädä jälkeen markkinoiden ja kilpailun ohjaamasta kehityksestä taajamissa ja muodostaen esteen etätyönteolle. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Maakunnan rooli liikenteen solmukohdassa johtaa varautumiseen logistiikkatoimialan kasvumahdollisuuksien turvaamiseen riittävien aluevarausten ja liikenteellisesti sujuvien yhteyksien avulla. Yhteyksien nopeutuminen suuriin kasvukeskuksiin edellyttää myös varautumista kasvun vastaanottamiseen varautumalla kaavoituksessa tähänastista suurempaan toimitila- ja asuntotuotantoon. Laajakaistaverkko ja uudet palvelut rajoittuvat helposti kehittyviin taajamiin ja kyliin. Kunnat ja alueet voisivat tosin parantaa kilpailukykyään tarjoamalla tasapuolisia tietoliikennepalveluja kaikille yrityksille ja asukkailleen Infrastruktuurista kilpailukykytekijä Hyvä perusinfrastruktuuri, verkostot ja ympäristö on lähtökohta alueiden kehittymiselle. Suomessa perusinfrastruktuuri on suhteellisen uutta ja hyvässä kunnossa. Keskittymisen myötä taantuvien alueiden infrastruktuuri jää vajaakäytölle ja hylätään. Infrastruktuurin kuihtuminen on kansallisvarallisuuden häviämistä ja aiheuttaa myös yksityisen varallisuuden muutoksia. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen edellyttää kunnilta yhä suurempaa panosta infrastruktuurin ylläpitoon ilman, että maksajien määrä kasvaa. Kunnallistalouden liikkumavaran kaventuessa mahdollisuudet kilpailukykyisen ja laadukkaan ympäristön tuottamiseen pienenee. Nopeasti kasvavilla alueilla infrastruktuurin kehittäminen edellyttää lisäksi suuria kynnysinvestointeja. TULEVAISUUS Yhdyskunnat jotka pystyvät ratkaisemaan sisäisen kasvunsa taloudellisesti tiivistämällä yhdyskuntarakenteen pystyvät myös tuottamaan laadukkaampaa ympäristöä ja ylläpitämään muita palveluja. Vaihtoehtoista väljää asumismuotoa arvostaville voidaan tarjota rakennuspaikkoja valmiista kyläympäristöistä. Loma-asumisen ympärivuotisen käytön lisääntyessä muodostuu myös rantavyöhykkeille kunnallisteknisiä ratkaisuja jotka voivat tukeutua kylien järjestelmiin.

64 64 Kierrätysteknologia kehittyy Jätehuoltoteknologia on kehittynyt kiristyneiden määräysten ja vaatimusten johdosta. Jätemaksut ovat tehokkaasti vähentäneet syntyvän jätteen määrää ja motivoinut eri jakeiden erilliskeräykseen. Loma-asuntojen ympärivuotisen käytön yleistyessä jätteenkäsittelyjärjestelmät tulevat käyttöön kylissä ja ranta-alueilla. Polttokelpoisen jätteen erilliskeräily ja käsittely on joutunut tiukempaan valvontaan päästövaatimusten kiristyessä. Kestokulutustavaroiden tuotannossa raaka-aineiden uusiokäyttö ja kierrätys synnyttää kokonaan uutta tuotannollista toimintaa ja uusiotuotteita. Energiahuollon varmuutta lisätään Energiahuollon varmuutta lisätään toteuttamalla vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä tasaamaan polttoaineiden hintavaihteluita ja saatavuutta. Lämmityssähkön käytössä on toteutetaan kulutushuippuja tasaava kauko-ohjaus. Uusissa rakennuksissa toteutetaan pienimuotoista sähköntuotantoa ja puupolttoaineita käytetään aurinkopaneelien ja maalämmön täydennyksenä. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Kaavoituksella pyritään luomaan tiiviitä kokonaisuuksia, joiden kunnallistekninen huolto on taloudellista ratkaista. Joukkoliikenne ja palvelujärjestelmiä kehitetään siten että haja-asutusalueilla on mahdollista asua ja toimia ilman omaa autoa. Kehitetään teknisiä ratkaisuja ja järjestelmiä jotka vapauttavat loma-asuntopotentiaalin ja vetovoimaiset ympäristöt ympärivuotiseen asumiseen.

65 KESKITTYMINEN: Suuri on kaunista Jukka Vepsäläinen Aluetaloustieteessä on jo 1950-luvulta lähtien käyty keskustelua aluerakenteen muutoksen mekanismeista erilaisten tasapaino-, epätasapaino- ja kasvuteorioiden muodossa. Vahvin empiirinen todistusaineisto on näihin päiviin asti tukenut ns. kasautuvan kasvun malleja, joissa tuotanto, väestö, päätösvalta ja taloudellinen toimeliaisuus keskittyy harvoihin keskuksiin. Tälle kehitykselle on lisäksi ominaista se, että kasvu ruokkii kasvua ja supistuminen supistumista. Ilmiö on yleismaailmallinen ja suhteellisen pysyvä. Kysymys ei esimerkiksi Suomessa ole vain 1990-luvun kehityksestä vaan koko 1900-luvun jälkipuoliskon jatkuneesta trendistä, joka tosin on ollut voimakkuudeltaan vaihteleva Muuttoliike keskittää väestöä NYKYTILA Kumulatiivisen kasvun teorioiden mukaan alueelliselle kehitykselle on ominaista epätasapainoinen kehitys. Tämä tarkoittaa sitä, että väestö ja tuotanto keskittyvät toisiaan ruokkivasti. Vaikka keskittävällä muuttoliikkeellä on kielteisiä vaikutuksia myös muuttovoittoalueilla (ruuhkautuminen, asuntopula, asuntojen hintojen nousu, saastuminen, sosiaaliset ongelmat, jne.), ei mikään näytä viittaavan siihen, että kaupungistuminen ja väestön keskittyminen olisi loppumassa, tai edes merkittävästi hidastumassa. Vuosituhannen vaihde on ollut historiallinen. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa suurempi osa ihmisistä asuu kaupungeissa kuin maaseudulla. Massiivisinta keskittävä muuttoliike on kolmannessa maailmassa. Maailman suurimpien kaupunkien listalla on paljon uusia tulokkaita perinteisten Tokion, New Yorkin tai Lontoon lisäksi. Uusia 2000-luvun megalopoleja ovat Mumbai (Bombay), Kalkutta, Bangkok, Shanghai, Kairo, Delhi, Dhaka, Jakarta, Johannesburg, Karachi, Lagos ja Manila. Myös Euroopassa keskittyvä kehitys on integraation edetessä tuttua monissa maissa. Markkinavoimien ja ihmisten valintakäyttäytymisen seurauksena on tapahtunut maantieteellistä valumista kohti Euroopan taloudellisia ydinalueita. Meillä väestö on muuttanut pohjoisesta ja itäisestä Suomesta etelän kaupunkeihin koko sodan jälkeisen ajan. Erityisen suuri muuttoaalto on koettu kahdesti: 30 vuotta sitten (1960- ja 1970-lukujen vaihteessa) sekä nyt 1990-luvun jälkipuoliskolla. Seurauksena on ollut suurten kaupunkiseutujen kasvu ja maaseudun tyhjeneminen. Rakenteellisesti kehitys on ongelmallinen, koska väestöä luovuttavilla alueilla ikärakenne vinoutuu. Nuorten lähtiessä jäljelle jää vanhukset, paikallinen kysyntä supistuu, infrastruktuuri jää vajaalle käytölle, verotulot pienenevät, palvelut katoavat ja huoltosuhde heikkenee. Seurauksena on supistuva noidankehä. Muuttovoittoalueilla kasvu ruokkii kasvua ja taloudelliset hyödyt voittavat haitat ainakin pitkällä aikavälillä. M uu tto tase seu tu k un nitta in Maakuntaraja Promillea väestöstä Kuva 18. Muuttotase seutukunnittain 1999 (Tilastokeskus) Lähd e: TK/V äe stötilasto

66 66 Viime vuosien kaupungistuminen on Suomessa ollut erityisen voimakasta. Muuttovoittokeskusten joukko on entistäkin suppeampi ja niiden väestönlisäys entistäkin suurempi. Helsinki on 1990-luvulla ollut Euroopan nopeimmin kasvaneita kaupunkeja. Vuonna 1998 kuusi nopeimmin kasvanutta kaupunkia ovat (suluissa muuttovoitto): Helsinki (7013) Espoo (4099) Tampere (2542) Vantaa (2541) Turku (2162) Oulu (1913) Yleisesti ottaen muuttoliikkeen keskittävä vaikutus on vain kiihtynyt koko 1990-luvun ajan; häviäjät ovat hävinneet ja voittajat voittaneet entistä enemmän. Vaikka asetelma pääpiirteittäin onkin se, että etelän suuret keskukset menestyvät ja kehitysalueet häviävät, on seutukuntien sisällä kuntien välillä huomattavia eroja muuttotaseessa. Myös eteläisen Suomen maakunnissa ja seutukunnissa on muuttotappioalueita. Valtaosan muuttajista muodostavat nuoret, aktiivi-iässä olevat työ- tai opiskelupaikan hakijat. Suomalaiset ovat 1990-luvulla olleet liikkeellä kehittyvän teknologian, osaamisen kysynnän ja kansainvälistyvän talouden imussa. Ominaista 1990-luvun kehitykselle on se, että menestyvissä keskuksissa tieto ja osaaminen synnyttävät kasvua. Perinteisten tuotannon mittakaavaetujen lisäksi näyttää nykyiselle 2000-luvun keskittymiskehitykselle antavan vauhtia entistä enemmän myös suurissa keskuksissa tapahtuva uuden tiedon ja teknologian sisäsyntyinen sikiäminen. Osaaminen, tutkimus, koulutus ja uuden teknologian syntyminen imee muuttovirtoja. TULEVAISUUS Yleisesti ottaen voisi kuvitella väestönliikkeiden pikemminkin lisääntyvän kuin hiljenevän globalisoituvassa maailmassa. Väestön lisääntyessä, kansallisten rajojen madaltuessa, elintasoerojen ja pakolaisuuden lisääntyessä muuttoliike lisääntynee maailmanlaajuisesti. Tutkimusten mukaan miljoonaa ihmistä (1,2 prosenttia maailman väestöstä) asuu nykyisin syntymämaansa rajojen ulkopuolella. Joukossa on pakolaisia ja muualla opiskelevia, joista kuitenkin suuri osa palaa myöhemmin kotimaahansa. Euroopassa väestö ja taloudellinen toiminta on vuonna 2020 keskittynyt hyvin voimakkaasti Lontoon ja Milanon välisen banaanin alueelle. Oman lisävärinsä kehitykseen tuo muuttopaine Euroopan Unionin ulkopuolelta. Ilman muualta suuntautuvaa muuttovirtaa Euroopan väestö vähenee vuoteen 2050 mennessä. Potentiaalisia väestöä luovuttavia alueita Euroopan läheisyydessä ovat nopean väestön kasvun alueet Lähi-idässä (50% kasvu vuoteen 2015) ja Pohjois-Afrikassa (30% kasvu vuoteen 2015). Eurooppa houkutteleekin väkeä, sillä EU:n ulkopuolelta kolmansista maista suuntautuva muuttoliike on ollut vilkkaampaa kuin EU:n sisäinen muuttoliike, se kuuluisa vapaa liikkuvuus. Kansainvälisen vertailun perusteella Suomessa asutaan vielä hyvin hajallaan. Muissa Pohjoismaissa kaupunkiväestön osuus on 85 prosenttia ja yleensä teollisuusmaissa yli 80 prosenttia, joissakin tiheän asutuksen maissa (esim. Belgia) lähellä 100 prosenttia. Suomessa keskittävä muuttoliike ei liene vielä lähellä kyllästymispistettään. V ä e s tö e n n u s te s e u tu k u n n itta in v u o te e n Maakuntaraja Muutos vuodesta 1998 (% ) Kuva 19. Väestöennuste seutukunnittain vuoteen 2020 (Tilastokeskus) Lähde: TK/Väestötilastot

67 67 Syntyy suuria kasvukeskuksia Hyvin karkealla tasolla Suomen valtakunnallinen aluerakenne muistuttaa vuonna 2020 jättiläismäistä suuren keskusseudun ympärille muodostunutta seutukuntaa. Eräänlaisen Suomen keskusseudun muodostaa suurpääkaupunkiseutu yhdessä siihen kiinnikasvaneisiin Turkuun, Tampereeseen ja Lahteen. Muualla Suomessa on edelleenkin menestyviä, hyvän palveluvarustuksen omaavia keskusseutuja (mm. Jyväskylä, Kuopio ja Oulu). Suuri osa sellaisesta maaseudusta taajamineen, joka ei sijaitse kohtuullisen lähellä mainittuja ydinalueita, on tyhjentynyt. Kuvatunlainen näkymä on väistämätön, jos kehitys jatkuu saman suuntaisena kuin se on jatkunut viimeiset vuosikymmenet. Analogia keskusseudun sisäiseen kasvuun ansaitsee selityksen. Kun keskittävä muuttoliike jatkuu riittävän kauan yhden kaupungin ja sitä ympäröivän maaseudun tapauksessa, kaupunki alkaa lopulta ikään kuin tulvia yli äyräidensä. Väestöä alkaa muuttaa ydinkaupungista päinvastaiseen suuntaan ympäröiville alueille - tosin ei kovin kauas. Väestörakenteellisesti muuttovirrat eroavat siten, että maaseudulta ja pienistä taajamista kaupunkiin muuttaa työtä hakevia tai opiskelemaan siirtyviä perheettömiä nuoria. Vastaavasti kaupungista ympäröiville alueille siirtyy sukupolvea vanhempia, perheellisiä asumistasoaan nostavia muuttajia. Kun keskittävä muuttoliike Suomessa jatkuu ja 2010-luvuilla edelleen, paisuu Helsingin, Tampereen ja Turun muodostama kolmio sisäisesti siten, että se kasvaa ikään kuin umpeen. Tämän umpeenkasvun toteuttavat ensisijaisesti jo aikaisemminkin eteläisen Suomen kaupunkiseuduilla asuneet perheelliset muuttajat, jotka haluavat puhtaampaa ja laadukkaampaa asuinympäristöä sekä halvempia tontteja ja asuntoja. Heidän tilalleen vanhojen kaupunkiseutujen ydinalueille muuttaa sekä kotimaista nuorisoa että työtä hakevia maahanmuuttajia. Tätä aluerakenteen muutoksen logiikkaa voidaan kutsua kahvikuppimalliksi, jossa koko ajan kuppiin lisää kaatuva kahvi alkaa ensin tulvia aluslautaselle ja sen täytyttyä edelleen pöydälle. Nuoria opiskelijoita, työnhakijoita ja maahanmuuttajia Vanhempia perheellisiä asunnonvaihtajia Kuva 20. Keskittävän muuttoliikkeen kahvikuppimalli Päijät-Häme imee muuttovoittoa Kahvikuppimallin mukainen keskittyminen Suomen keskusseudulle johtaa Päijät-Hämeen osalta siihen, että vuonna 2020 alueelle kohdistuu merkittäviä muuttovoittoja. Vaikka muuttoliike Suomen keskusseudun sisällä onkin vilkasta ja nuoria muuttaa Päijät-Hämeestä myös pois, on maakunnan muuttotase kuitenkin huomattavan positiivinen. Muuttajat ovat nimenomaan suurpääkaupunkiseudulta peräisin olevia asunnonvaihtajia, joilla on lisääntynyt tilantarve sekä halu päästä nauttimaan viihtyisämmästä asuinympäristöstä edullisemmin kuin ydinalueilla. Kuva 21. Suomen keskusseutu 2020

68 68 Tästä kehityksestä on heikkoja merkkejä jo havaittavissa. Pääkaupunkiseutu on paisunut hitaasti mutta jatkuvasti viimeisten vuosikymmenten ajan. Maakunnittain on mielenkiintoista havaita, että Itä-Uusimaan suuri muuttotappio on kääntynyt 1990-luvun kuluessa muuttovoitoksi. Vuonna 1998 Itä-Uusimaan suhteellinen muuttovoitto (muuttajia per 1000 asukasta) oli jo korkein kaikista maakunnista (8,51). Kahvi alkaa vähitellen tulvia jo Sipoon ja Porvoon kautta kohti Loviisaa. Kuinka teema kytkeytyy visioon? Näyttää siltä, että Päijät-Hämeen kohtalona on integroituminen hyvin kiinteäksi osaksi Suomen keskusseutua ja erityisesti pääkaupunkiseutua. Tällöin ratkaisevaksi nousee kysymys siitä, mikä on maakunnan rooli ja asema tuon ytimen sisällä. Näyttää siltä, että rooliksi muodostuu toimiminen laadukkaan asumisen ja viihtyisän elämänmuodon tyyssijana. Maakuntastrategian visiossa Päijät-Häme asettuu nimenomaan osaksi Etelä-Suomea. Tämä istuu tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksiin erittäin hyvin. Vision luoma kuva puhtaiden aineettomien, pehmeiden, elämyksellisten ja laadukkaiden asioiden maakunnasta vastaa myös erittäin hyvin alueen tulevaa roolia Suomen keskusseudun viihtyisänä asuinalueena, jolla on tarjota elämyksiä, laadukasta kulttuuria ja turvallisuutta. Vision näkemys tulevasta Päijät-Hämeestä merkitsee osittaista irtiottoa maakunnan perinteisestä industrialistisesta roolista. Aikaisemmin Päijät-Häme on edustanut nimenomaan teollisuusyhteiskunnan materialistisia ja kouriintuntuvia asioita, massatuotantoa, massatuotteita massayhteiskunnassa. Vision Päijät-Häme menestyy päinvastoin tulevaisuuden elementeillä, joissa siirrytään materiasta aineettomaan, tavaroista elämyksiin, kovasta pehmeään, teollisuudesta palveluihin, liukuhihnatyöstä viihteen muotoiluun. Tällainen vision antama rooli soveltuu erinomaisesti luonnostaan, puhtaasta vedestään ja hyvistä liikenneyhteyksistään tunnetulle alueelle osana Suomen keskusseudun työnjakoa, jossa kullakin keskuksella (Helsinki, Tampere, Turku) on oma tehtävänsä. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Päijät-Hämeen strategiaa voitaisiin väestön keskittymisen ja tulevaisuuden aluerakenteen näkökulmasta kuvata lauseella: Kypsä omena putoaa syliin. Asetelma kääntyy hitaasti mutta vääjäämättömästi Päijät- Hämeelle edulliseksi. Strategiana on siis itse asiassa antaa ajan kulua ja samalla valmistautua vastaanottamaan tuleva muuttovoitto. Tuo muuttovoitto koostuu pääasiassa asumistasoaan parantavista suurpääkaupunkiseudun perheistä. Tässä suhteessa MAST2001 tavoitevalikoima tuntuu oikealta. On parannettava liikenneyhteyksiä ja kytkentöjä tietoyhteiskunnan verkkoihin (G1a). Nopeat yhteydet pääkaupunkiseudulle ja ulkomaille ovat välttämättömiä, jotta tulevat asukkaat viihtyisivät maakunnassa. Matkailualueen rooli osana Suomen keskusseutua soveltuu hyvin Päijät-Hämeelle (G1c). Puhdas vesi on viihtyvyysvaltti asumisen näkökulmasta (G3c). Kulttuuritarjonta ja hyvät liikuntamahdollisuudet tukevat myös asumisen viihtyvyyttä (G4b). Kenties kaikkein keskeisin toimenpide odotettaessa kahvin valumista (ks. edellä) Päijät-Hämeeseen uusien asukkaiden muodossa on kuitenkin kaikkinainen asuinympäristön viihtyvyyden kohentaminen (G4a). Ja lopulta uudesta ylivoimaisesta asumisviihtyvyydestä ja sen edullisuudesta on tiedotettava. Markkinoinnin keskeisen osan muodostaa imagonrakennus Suomen parhaana asuinalueena (G5c). MAST2001:n tavoitevalikoimaan liittyy myös kysymyksiä. Strategisesti hieman ongelmallisena voidaan pitää ajattelua, jonka mukaan Päijät-Hämeen on jatkettava teollista perinnettään itsenäisenä ja ikään kuin omavaraisena alueena, jolla on sama valikoima huippuosaamista vaativaa tuotantoa kuin vahvemmilla kilpailijoillaan. Väestön sijoittuminen Suomen kartalle vuonna 2020 luo asetelman, jossa Päijät-Hämeen on hyvin hankala irrottautua omaksi saarekkeekseen ilman tietoista ja kenties hieman uskaliastakin roolin valintaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö maakunnassa edelleenkin harjoiteta teollista yritystoimintaa ja etteikö koulutettu osaava työvoima sijoittuisi alueelle. Tuleva muuttovoitto koostuu nimenomaan koulutetuista ja työssä kokemusta hankkineista osaavista ammattilaisista. On vain löydettävä Päijät-Hämeelle soveltuvat omat markkinaraot osaamisen ja tuotannon kentiltä.

69 Alueiden välinen kilpailu kiristyy NYKYTILA Kansallisvaltioiden aseman heikkeneminen on yleismaailmallinen ilmiö. Globalisoituvassa maailmassa monija ylikansallisten instituutioiden ja suurten yhtiöiden valta on kasvanut. Tietoyhteiskunnan verkostoituminen on johtanut siihen, että kansallisvaltioiden on yhä vaikeampaa kontrolloida yritysten, kansalaisten, paikallisyhteisöjen, etujärjestöjen, kansalaisjärjestöjen, alueiden, seutujen tai kuntien kansallista ja kansainvälistä verkostoitumista. Tutkijat ovat alkaneet puhua kansallisvaltioiden lopusta. Tietoyhteiskuntaguru Manuel Castells in mielestä kansallisvaltio ei enää kykene hallitsemaan vallan ydintä; pääomia ja taloutta. Kansallisvaltio ei myöskään enää kykene edustamaan niitä, jotka ovat sen olemassaolon perusta; kansalaisia. Kansallisvaltio on liian pieni hoitamaan globaaleiksi muodostuneita ongelmia ja samalla liian suuri ja etäinen edustamaan yksittäisten kansalaisten tai kansalaisryhmien identiteeteille tärkeitä asioita. Kehitys on johtanut siihen, että esimerkiksi alueet (vaikkapa maakunnat) ovat vahvistaneet rooliaan ja muuttuneet itsenäisiksi toimijoiksi. Väistämätön seuraus tässä nollasummapelissä on, että alueet ovat joutuneet osittain myös toisiaan vastaan. Kilpailu paikasta auringossa on kiristynyt. Euroopan tasolla alueellisuus on huomioitu myös hallinnollis-juridisesti. Viime vuosikymmenellä alueiden merkitys kasvoi Euroopan Unionissa. Läheisyysperiaate, jonka mukaan päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, joita päätökset koskevat, kirjattiin EU:n perussopimukseen. Samoin perustettiin ns. Alueiden komitea. On pidetty tärkeänä sitä, että eurooppalainen demokratia toteutuu kansallisvaltioiden lisäksi myös alue- ja paikallistasolla. Puhutaan ns. Alueiden Euroopasta, millä tarkoitetaan sitä, että unioni ei koostu ainoastaan kansallisvaltioista vaan myös paikallisista- ja alueellisista yhteisöistä. Alueiden roolin korostumisella on siis myös hallinnollinen taustansa. Suomessa alueellistuminen on vahvistunut sitä mukaa kun väestö ja taloudellinen toimeliaisuus on kasautunut kaupunkiseuduille paitsi valtakunnan mittakaavassa myös maakuntien ja seutukuntien sisällä. Aikaisemmin väestö sijoittui tasaisemmin Suomen kartalle ja lähes 500:een kuntaan. Nyt olemme tulleet tilanteeseen, jossa talousalue on tosiasiallisesti merkittävämpi aluerakenteellinen kokonaisuus kuin kunta. Kaupunkiseudut ovat alkaneet enenevässä määrin harjoittaa ylikunnallista elinkeinopolitiikkaa ja paine kunnallisten palvelujen yhteiseen järjestämiseen on kuntatalouden kiristyessä koko ajan kasvanut. Kuva 22: Euroopan alueet Kehitystä ovat lisäksi edesauttaneet hallinnolliset ja lainsäädännölliset muutokset. Alueellisen demokratian vahvistamiseksi alueelliset kehittämistehtävät siirrettiin vuonna 1994 valtionhallinnolta (lääninhallituksilta) kunnille (maakuntien liitoille). Valtiovalta on koko 1990-luvun kannustanut kuntia yhteistyöhön ja kuntaliitoksiin. Suomalaiset kunnat ovat sopivan kokoisia hoitamaan paikallisia asioita, mutta suurin osa on liian pieniä useisiin tulevaisuuden hyvinvoinnin ja kansainvälisen kilpailun vaativiin tehtäviin. Kaiken edellä kuvatun seurauksena alueet (maakunnat, seutukunnat, talousalueet) ovat muuttuneet yhä tietoisemmiksi itsestään ja pyrkineet kohti tietoisempaa vaikuttamista omaan kehitykseensä. Tämä on johtanut vähitellen siihen, että alueet ovat alkaneet kilpailla keskenään.

70 70 TULEVAISUUS Maapalloistuminen eli globalisaatio merkitsee sitä, että rajat menettävät merkityksensä. Yritysten ja miksei muidenkin organisaatioiden ja instituutioiden, jopa yksilöiden toiminta irtautuu paikallisuuden tai kansallisvaltion kahleista. Maailma peittyy kansainvälisten suhdeverkostojen seitiin. Tällä hetkellä vuonna 2001 on vallalla globalisaation ideologia. Muita nimityksiä ovat uusliberalismi, vapaiden markkinoiden ideologia, yhtiövapauden ideologia tai libertarismi. Sen mukaan taloudellinen kasvu toteutuu tehokkaimmin, kun valtio ei puutu talouden mekanismeihin ja vapaan kilpailun esteet puretaan. Maailmankaupan vapauttaminen, WTO (World Trade Organization) ja Euroopan Unioni ovat tämän ajattelutavan tuotoksia. Valtio, joka pyrkii suojaamaan omaa kansantalouttaan pitämällä taloudellisen päätäntävallan omissa käsissään taistelee periaatteessa globalisaatiota vastaan. Tällainen valtio on itsekäs kansallisvaltio, joka toiminnan motiivina saattaisi olla kansalaistensa tasa-arvoisen tulevaisuuden turvaaminen. Globalisaatiostahan hyötyvät eniten rikkaat länsimaat ja niiden rikkaat jättiläis-yritykset. Aivan samaan tapaan alue, joka pyrkii suunnittelemaan tulevaisuuttaan ja ajamaan omaa etuaan maapalloistuvassa verkostotaloudessa, taistelee myös globalisaatiota vastaan. Tämä ei vuonna 2001 ole kovin trendikästä. Alueensa asukkaiden, yritysten ja yhteisöjen etuja ajava strategia (esim. MAST2001) ei oikein istu tähän rajattomuuden maailmaan. Niinpä suomalaisten maakuntien, tai minkä tahansa muun aluetason, tietoiset pyrkimykset kehittää omaa aluettaan omista lähtökohdista omien etujensa näkökulmasta voidaan nähdä olevan ristiriidassa nykyisten valtavirtojen kanssa. Edustaako alueiden (esim. Päijät-Hämeen) itsetietoinen kilpailu omien kollektiivisten etujen puolesta menneisyyttä vai tulevaisuutta? Globalisaatio ja vapaiden markkinoiden ideologia edistää taloudellista kasvua mutta samalla jakaa sen alueellisesti epätasa-arvoisesti. Vuoteen 2020 mennessä alueiden väliset kehittyneisyyserot todennäköisesti kasvavat entisestään. Jatkuva keskittyminen johtaa kaupunkien, kaupunkiseutujen ja megalopolien taloudelliseen vahvistumiseen. Eurooppaan syntyy yhtenäisiä urbaaneja ketju- ja nauhamuodostumia; suurkaupunkiseudut kasvavat vähitellen kiinni toisiinsa. Suomessa Suomen keskusseutu (ks. luku Muuttoliike keskittää väestöä ) on korkean elintason alue samoin kuin muutamat muut suuret kaupunkiseudut. Muu Suomi riutuu. Ydin alueiden ulkopuoliset seutukunnat ja maakunnat kilpailevat väestön ja yritystoiminnan rippeistä. Globalisaation haitat on vuonna 2020 jo havaittu. Alueilla (maakunnissa, seutukunnilla) itsetietoisuus on, jos mahdollista entisestäänkin voimistunut. Myös valtiovalta on havahtunut ja asettaa alueellisen omaehtoisuuden ja tasapuoliset kansalaistensa elinehdot arvojärjestyksessä nykyistä korkeammalle. Jos suuret syklit jatkavat aaltoliikettään, voi olla että vuonna 2020 suuri ideologinen muutos kansalaisyhteiskunnan, paikallisuuden ja alueellisen tasa-arvon puolesta on tapahtunut tai parhaillaan tapahtumassa. Alueellinen keskittyminen jatkuu Alueellisella keskittymisellä tarkoitetaan paitsi väestön muuttoliikettä kohti tiheämmin asuttuja alueita myös yritystoiminnan, osaamisen, päätöksentekovallan ja kaikenlaisen taloudellisen toimeliaisuuden siirtymistä yhä harvemmille ydinalueille. Jo tällä hetkellä 80 % eurooppalaisista asuu kaupungeissa. Maapalloistuminen, taloudellinen integraatio (esim. Euroopan unionin edustaman kehityksen syveneminen), markkinoiden vapauttaminen ja tietoteknologian kehityksen mahdollistama verkostoituminen ovat kaikki ilmiöitä, jotka tulevaisuudessa kiihdyttävät paitsi taloudellista kasvua myös alueellista keskittymistä.

71 71 Kuva 23: Euroopan keskusten saavutettavuus (Planning System For Sustainable Development, Interreg 2 Task description of subtask of Regional Council of Päijät-Häme: Competitive indicators in regional development, Erkki Rope, Suomessa tämä merkitsee keskus-periferia konfliktin kärjistymistä. Suomi jakautuu tulevien kahden vuosikymmenen aikana yhä selvemmin kahtia. Syntyy Suomen keskusseutu ydinalueineen ja niitä ympäröivine hyvinvoivine lievealueineen (Helsinki-Lahti-Tampere-Turku nelikulmio sekä sen sisällä ja lähettyvillä sijaitsevat kunnat ja seudut). Tämän Suomen keskusseudun sisällä tulee tapahtumaan paikallisesti ja seudullisesti myös hajauttavaa kehitystä, vaikka valtakunnallisesti aluerakenne keskittyy. Suomen keskusseudun lisäksi maassamme tulee olemaan muutamia menestyviä ja hyvinvoivia pienempiä keskusseutuja. Päijät-Häme tulee vuonna 2020 olemaan elimellinen osa Suomen keskusseutua. Päijät-Hämeen rooli muistuttaa sitä, mikä esimerkiksi Hollolalla on tällä hetkellä Lahden kaupunkiseudun sisällä. Päijät-Häme on vuonna 2020 viihtyisän asumisen ja monipuolisen pk-yritystoiminnan alue. Toisaalta siltä tulee puuttumaan yhteiskunnallisesta rakenteestaan joitakin sellaisia toimintoja tai elementtejä, jotka vuotta aikaisemmin (1990-luvulla) sitten olivat itsellisen ja omavaraisen maakunnan tunnusmerkkejä. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma sillä Suomen keskusseudun sisäisessä työnjaossa kullakin alueella on oma roolinsa. Haja-asutusalueet ovat vaarassa kuihtua Jo 1990-luvun kuluessa havaittiin, että Suomen lamasta nostanut taloudellinen kasvu ei koitunut kaikkien eduksi. Kehittyneisyyden alueellinen jakauma muuttui entistä epätasapainoisemmaksi. Stakesin tuoreessa tutkimuksessa, joka kuvaa Suomen hyvinvoinnin rakennetta vuonna 1998, nähdään kuinka matalan elintason kuntien ja korkean elintason kuntien alueellinen jakauma alkaa muistuttaa hahmotelmaa Suomen keskusseudusta. Heikoimmin näyttävät pärjäävän sekä taloudellisin että sosiaalisin mittarein keskisen, itäisen ja pohjoisen Suomen kunnat. Merkille pantavaa on, että heikompaan neljännekseen kuuluvia kuntia on jo runsaan 100 km päässä Helsingistä.

72 72 Tilastokeskuksen BTV-indikaattorin (yhdistetty vertailumuuttuja BKT:sta, työllisyydestä ja väestötaseesta) valossa Lahden seutukunnan suhteellisen asema näyttäisi pysyneen suhteellisesti ottaen samana, kun verrataan ajanjaksoa ajanjaksoon Sen sijaan Itä-Hämeen asema näyttää heikentyneen vertailussa huomattavasti. Heinola lähikuntineen tulee kuitenkin hyötymään myös Suomen keskusseudun laajenemisesta. Vuonna 2020 Heinola tulee asettumaan samaan joukkoon maakunnan eteläisempien kuntien kanssa osana Suomen keskusseutua eikä vähiten hyvien liikenneyhteyksiensä ansioista. Päijät-Hämeen maakunnan reunoilla sijaitsevat maalaiskuntien tulevaisuus on epävarma. Osa kylistä ja kuntakeskuksista ovat vuonna 2020 hyvinkin elinvoimaisia. Menestyksen ehtona on kuitenkin viihtyisä taajama joko Suomen keskusseudun sisällä tai sen välittömässä läheisyydessä sekä hyvät liikenneyhteydet. Mitä kauempana kunta sijaitsee mainituista menestyvistä alueista, sitä välttämättömämpää on, että kunnalla on edes yksi viihtyisä ja elinvoimainen taajama jos ei muita niin kuntakeskus. Alueiden Eurooppa vahvistuu Alueiden itsetunto ja halu tietoiseen toimintaan oman kehityksensä suuntaamiseksi tulee voimistumaan. Toisaalta tälle kehitykselle antaa tilaa se, että globalisaatiolle on omiaan kansallisvaltioiden suhteellisen roolin heikkeneminen. Alueet, yritykset, erilaiset yhteisöt ja organisaatiot toimivat ilman ylemmältä tasolta kohdistuvaa hierarkkista ohjausta. Toisaalta alueet alkavat toimia vapaiden markkinoiden rajatonta globalisaatiota vastaan valvoessaan omaehtoisen aluekokonaisuuden kansalaisyhteisön etuja. Koituuhan maailmankaupan vapauttaminen ja markkinoiden maailmanlaajuistuminen nimenomaan suurten mega-yritysten ja rikkaimpien länsimaisten ydinalueiden hyödyksi.

73 Kuva 24. BTV-indikaattori (Tilastokeskus) 73

74 74 Globalisoituvassa verkostotaloudessa alueellisen identiteetin, oman tahdon ja suvereniteetin sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkitys kasvaa arvoon arvaamattomaan. Alueiden Euroopassa alueet väistämättä joutuvat toisiaan vastaan. Alueellinen edunvalvonta muuttuu agressiivisemmaksi. Aluemarkkinointi on vuonna 2020 hyvin aktiivista ja kohdistuu entistä tarkemmin valikoiduille segmenteille. Alueet pyrkivät erottautumaan massasta ja hakevat omaleimaisuutta kaikin keinoin. Kilpailussa menestyminen edellyttää rohkeiden strategisten valintojen tekemistä. Alue, kaupunki tai kunta, joka ajelehtii päivänkohtaisesta tilanteesta toiseen ilman pitkän aikavälin näkemystä oman kehityksensä suunnasta, jää yhä enemmän jälkeen kilpailijoistaan. Elinkeinopolitiikassa on pyrittävä luotaamaan niitä lohkoja, joihin kohdistuu tulevaisuudessa kasvava kysyntä. Vaikka jokaisen alueen lähtökohta-asetelma on omanlaisensa, voidaan yleisesti ottaen mainita joitakin kasvavan kysynnän aloja. Näitä ovat: 1. Tuottajapalvelut (koulutus, konsultointi, tutkimus, markkinointipalvelut) 2. Tietojenkäsittelypalvelut 3. Tietotekniikan ja telematiikan kehitystyö, laitteiden valmistus ja niiden myynti ja markkinointi sekä näihin liittyvät tuottajapalvelut 4. Ympäristönhuolto ja yleisemmin ns. ekologisen modernisaatioon liittyvät kehitystyö, laitteiden valmistus ja niiden myynti ja markkinointi sekä niihin liittyvät tuottajapalvelut 5. Virkistys-, kulttuuri ja urheilutoiminta ja yleisemmin vapaa-ajanpalvelut (pitkälle tuotteistetut palvelut, ei perinteinen kioskilaatu tai kesämökkikulttuuri) 6. Terveydenhoitopalvelut ja terveellisyyden markkinat yleisemminkin (luomutuotteet, funktionaaliset elintarvikkeet, vaihtoehtoiset elintarvikkeet, elämäntaparuoka, luontaistuotteet sekä näihin liittyvät palvelut ja matkailu) 7. Biotekniikka ja geeniteknologia Vaihtoehtoisesti voidaan luetella joitakin kypsän tai supistuvan kysynnän aloja yleisesti. Tällaisten alojen valinta alueen strategisen kehittämisen ytimiksi pitkällä aikavälillä tulisi olla harkittua ja perustua merkittävään suhteelliseen etuun kilpailijoihin nähden. Tämä siitäkin huolimatta, että joukkoon mahtuu aina yksittäisiä menestystarinoita (yrityksiä), jotka vahvistavat säännön. Taantuvia aloja ovat yleisesti ottaen: 1. Metallimalmien louhinta 2. Tekstiilien, vaatteiden ja nahkatuotteiden valmistus 3. Maatalous ja sen panoksia tarjoavat palvelut sekä maatalousväestön kysynnän varassa olevat palvelut 4. Perusteollisuus (yleisesti ottaen ominaista, että työpaikat vähenevät vaikka yritykset tuottavuuden kasvun myötä menestyisivätkin) 5. Julkinen hallinto Alueiden kilpailun henkeen kuuluu toisaalta myös se, että alueet muodostavat tulevaisuudessa erilaisia yhteenliittymiä samaan tapaan kuin yritykset muodostaessaan alihankinta- tai tuotekehitysalliansseja. Alueet tulevat muodostamaan edunvalvonnallisia yhteistyövyöhykkeitä naapurialueiden kesken. Mahdollisia ovat myös vaihtoehtoisesti tietyn erityisen ongelman poistamiseen tai tietyn idean kehittämiseen liittyvät jopa kansainväliset renkaat. Alueiden Eurooppa on nimenomaan kansainvälisten yhteistyösuhteiden ja liittoumien Eurooppa. Kuinka teema kytkeytyy visioon? Itsestään selvää on, että koko strateginen kehittäminen visioineen päivineen tähtää menestykseen alueiden välisessä kilpailussa. Strategian tarkoituksena on löytää Päijät-Hämeelle omintakeinen, maakunnan omiin lähtökohtiin tukeutuva, persoonallinen tapa menestyä tulevaisuudessa. Visio nostaa ylimaakunnallisen liittoutumisen esiin kuvatessaan eteläsuomalaista Päijät-Hämettä. Puhtaan bisneksen" (ympäristöteknologia, elintarvike, vesi, jne.) sekä elämysteollisuuden (muotoilu, kulttuuri, matkailu, jne.) ilmaisevat erikoistumissuuntia, joilla alueiden välisessä kilpailussa aiotaan menestyä. Osaajien kokoamisessa on jo sisään kirjoitettuna kilpailullinen ulottuvuus ja Euroopan osaajat kertoo kilpailukentän olevan Euroopan laajuinen. Alueen vahvaa identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta visio tavoittelee turvallisella viihtyisyydellään. Vision voidaan katsoa melko hyvin toteuttavan tätä kilpailullista ulottuvuutta.

75 75 Mitä visiosta sitten voisi puuttua? Edellä on kuvattu Alueiden Eurooppaa globalisoituvassa maailmassa. On todettu, että tärkeää on yhtäältä alueen vahva sisäinen identiteetti ja koheesio sekä toisaalta aktiivinen verkostoituminen paitsi naapureiden myös kansainvälisten kumppaneiden kanssa. MAST2001:n visiosta näyttää puuttuvan nämä elementit. Tai ainakin ne voisivat olla mukana korostetummin. Itsetietoinen omanarvontunto ei oikein välity vision hengestä. Samaa voidaan sanoa aktiivisesta avoimesta osallistumisesta erilaisiin verkostoihin (ellei sellaisena pidetä metaforan virtuaaliverkkoja ) visio tuntuu kuvaavan jonkinlaista onnellista saareketta tai lintukotoa. Kuinka ilmiö otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Jo MAST2001 kokonaisuutena ja sen rakentaminen on vastaus alueiden kiristyvään kilpailuun. Yleisesti ottaen maakuntastrategia sisältää monia sellaisia piirteitä, jotka voidaan nähdä reaktiona alueiden kiristyvään eurooppalaiseen ja globaaliin kilpailuun. MAST2001:ssä pyritään yritysten verkostoitumiseen ja osaajien houkutteluun eurooppalaisella tasolla. Alueen identiteettiä ja viihtyvyyttä pyritään kohottamaan, jotta Päijät- Häme ei ajelehtisi muista riippuvaisena ajopuuna. Strategista karttaa silmäiltäessä havaitaan, että MAST2001:n vastaukset globalisaatioon ja alueiden kiristyvään kilpailuun löytyvät kartan molemmilta laidoilta päämääräkokonaisuuksista G1 ja G5/G6. Ensin mainittu vastaa verkostoitumisen haasteeseen: alue pyrkii toisaalta logististen verkostojen solmukohdaksi (G1a) ja toisaalta kehittämään kansainvälisiä yritysverkostoja (G1b). Toisella laidalla päämääräkokonaisuus G5 taas tähtää alueen itsetunnon, identiteetin ja yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen, jotta menestyisimme kilpailussa. Alueidentiteetti-tavoitteen (G5b) lisäksi alueen kilpailukykyä vahvistavat kunnallinen, seutukunnallinen ja ylimaakunnallinen yhteistyö (G5a), aluemarkkinointi (G5c), osallistumisen parantaminen (G5d) sekä sosiaalinen yhteenkuuluvuus (G6). Huomattavaa on, että myös päämääräkokonaisuus G5 palvelee verkostoitumista, jopa kansainvälistä avautumista. Kuntien ja muiden julkisen hallinnon sekä yhteisöjen yhteistyön parantaminen (tavoite G5a) sisältää myös pyrkimyksen ylimaakunnallisten ja kansainvälisten liittoumien rakentamiseen. Samoin aito alueidentiteetti voi kasvaa vain kansainvälistymisen ja moniarvoisuuden maaperälle; tavoite G5b sisältää myös kansainvälisyyskasvatuksen. Toisaalta verkostoitumista tukevan päämääräkokonaisuuden G1 sisällä on osatavoitteita, jotka tukevat myös alueen yhteenkuuluvuuden tiivistymistä. Osana Suomen keskusseutua Päijät-Hämeen on huolehdittava, että koko maakunta säilyttää mahdollisuutensa kiinnittyä tähän Suomen ydinalueeseen. Tavoitteessa Logistisen keskusroolin vahvistaminen (G1a) on kytkettävä Heinola ja Itä-Häme toimivin liikenneyhteyksin eteläiseen maakuntaan. Sama koskee maakunnan muita reuna-alueita; alempaa tieverkkoa on kehitettävä. Maakunnan jakautumista kaupunki-maaseutu ulottuvuudella on kaikin tavoin vältettävä. Viihtyisän asumisympäristön kautta koko maakunnalla on mahdollisuus kytkeytyä osaksi Suomen keskusseutua. Strategian päämääristä tai tavoitteista ei näytä puuttuvan mitään oleellista alueiden välisen kilpailun näkökulmasta. Pikemminkin puutteita on visiossa. Edellä jo todettiin, että visiosta ei löydy vastausta toisaalta verkostojen ja toisaalta identiteetin vahvistamisen haasteisiin. Valintoja strategiassa on sen sijaan tehty. Kokonaan toinen kysymys on ovatko valinnat olleet oikeita. Sen aika näyttää Väestö ikääntyy Väestön ikääntyminen on sijoitettu keskittymistä kuvaavaan tulevaisuustarinaan siksi, että monet sen seurauksista vaikuttavat yhteiskunnassa samaan suuntaan. Kasvavat vanhuspalveluiden tarpeet, kuntien taloudellisen liikkumavaran kaventuminen, haja-asutusalueiden ja Suomen keskusseudun välisen kuilun leventyminen sekä julkisten palvelujen yksikkökoon kasvu ovat mitä suurimmassa määrin kytköksissä väestön ikääntymiseen ja ilmentävät yhteiskunnan keskittymiskehitystä. NYKYTILA Ikääntyminen ei ole mikään maailmanlaajuinen ongelma. Koko maailman väestöstä arvioidaan vuonna 2000 olevan yli 64-vuotiaita vain 6,9 %. Väheksyä ikärakenteen harmaantumista ei kuitenkaan voi, sillä taloudellisesti merkittävien OECD-maiden väestökehitykselle on ominaista, että syntyvyys on matala ja suuret sodan-

76 76 jälkeiset ikäluokat lähestyvät vanhuutta. Euroopassa esimerkiksi on aika yllättävää, että Välimerenmaiden (Kreikan, Italian, Espanjan ja Portugalin) syntyvyys on alhaisinta koko EU:n alueella. Kaikissa OECD-maissa on jo alettu enemmän tai vähemmän varautua väestön ikääntymiseen. Talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan muutosten tavoitteena on ollut parantaa työnteon kannusteita, tukea ikääntyvien työllistyvyyttä sekä taata vanhenevan väestön terveydenhoito ja pitkäaikaishoito. Euroopan unionissa (EU-15) yli 64-vuotiaita oli 15,9 % vuonna Euroopan unioni on harmaantuneempi kuin Suomi. Vain Luxemburgissa, Hollannissa ja Irlannissa vanhusten osuus on pienempi. Samoin syntyvyys on Suomessa ja yleensä Pohjoismaissa selvästi korkeampi kuin yleensä Euroopassa. Kansainvälisesti vertaillen Suomen huoltosuhde tai vanhusten osuus ei ole tällä hetkellä erityisen huolestuttava. Tulevaisuus sen sijaan on. Taulukko 2. Yli 64-vuotiaiden osuus sekä huoltosuhde Euroopan unionin jäsenmaissa Lähde: Tilastokeskus Maa Yli 64-vuotiaiden osuus (%) Huoltosuhde (dependency ratio)* alle 15- ja yli 64-vuotiaat/15 64-vuotiaat Italia 17,4 18,0 0,47 Ruotsi 17,4 18,0 0,56 Belgia 16,5 16,0 0,52 Kreikka 16,5 18,0 0,49 Espanja 16,1 17,0 0,47 Saksa 15,8 16,0 0,45 Britannia 15,7 16,0 0,54 Ranska 15,6 16,0 0,54 Itävalta 15,4 15,0 0,47 Portugali 15,1 15,0 0,47 Tanska 14,9 15,0 0,49 Suomi 14,6 15,0 0,49 Luxemburg 14,3 14,0 0,49 Alankomaat 13,5 14,0 0,47 Irlanti 11,4 11,3 0,49 EU-15 15,9 - - Koko maailma - 6,9 0,59 *) Huoltosuhde (dependency ratio): Mitä pienempi suhdeluku on, sitä enemmän on vuotiaita elättämässä lapsia ja vanhuksia Huom. Vuoden 2000 tiedot perustuvat eri lähteiden arviointiin Lähteet/sources: UN: Demographic Yearbook 1997; Eurostat: Demographic statistics 1999; CIA: The World Factbook 2000; Euromonitor: The World Economic Factbook 1999/2000; Population Reference Bureau: 2000 World Population Data Sheet Suomessa väestön keski-ikä on noin 39 vuotta. Koko maan väestöstä hieman alle 15 % oli yli 64-vuotiaita vuonna Suomen väestö on ikääntynyt koko ajan 70-luvulta lähtien mutta varsinainen nopea harmaantuminen alkaa vasta nyt uudella vuosituhannella. Suomen suurin ikäluokka ( lasta) syntyi vuonna Itsenäisyyden ajan pienin ikäluokka taasen syntyi vuonna 1973 ( lasta). Näiden ääripäiden eteneminen aikajanalla tuo mukanaan monenlaisia haasteita tulevaisuudessa.

77 77 Etelä-Savo Etelä-Karjala Kymenlaakso Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Satakunta Kanta-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Kainuu Ahvenanmaa Varsinais-Suomi Pirkanmaa Päijät-Häme Keski-Suomi Koko maa Keski-Pohjanmaa Lappi Itä-Uusimaa Pohjois-Pohjanmaa Uusimaa Lähde: T K/Väestötilastot Yli 64 -vuotiaat maakunnittain Osuus väestöstä (%) Kuva 25. Yli 64-vuotiaat maakunnittain 1999 (Tilastokeskus) Vanhusten osuus on keskimääräistä pienempi Lapissa, Pohjanmaalla (Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa) ja Uudellamaalla (Itä-Uusimaa, Uusimaa). Päijät-Hämeen asema ei tässä suhteessa ole huono sillä olemme hyvin lähellä maan keskiarvoa. Suurin osa maakunnista omaa suuremman vanhusväestön osuuden kuin Päijät-Häme. Päijät-Hämeen sisällä Lahden seutukunta ja Itä-Häme eroavat: Itä-Hämeessä vanhusten osuus on huomattavasti suurempi.

78 78 Yli 64- ja alle 15-vuotiaat seutukunnittain 1999 Kärkikuntien Föglö Juvan Sydösterbottens kustregion Pohjois-Pirkanmaan Ilomantsin Kaakkoisen Keski-Suomen Sisä-Savon Joroisten Koillis-Savon Länsi-Saimaan Åboland-Turunmaan Kaakkois-Pirkanmaan Itä-Pirkanmaan Loimaan Pielisen Karjalan Kaakkois-Satakunnan Torniolaakson Saarijärven Pohjois-Satakunnan Kuusiokuntien Loviisan Lounais-Pirkanmaan Keski-Karjalan Keuruun Suupohjan Viitasaaren Pieksämäen Jämsän Ylä-Savon Outokummun Koillis-Pirkanmaan Imatran Järviseudun Härmänmaan Kehys-Kainuun Itä-Hämeen Eteläisten seinänaapurien Luoteis-Pirkanmaan Kotkan-Haminan Koillis-Lapin Salon Savonlinnan Tammisaaren Forssan Etelä-Pirkanmaan Mikkelin Varkauden Hämeenlinnan Kyrönmaan Kouvolan Siikalatvan Vakka-Suomen Jakobstadsregionen Kaustisen Vaasan Rauman Porin Nivala-Haapajärven Iin Äänekosken Riihimäen Lappeenrannan Mariehamns Tunturi-Lapin Lahden Kajaanin Turun KOKO MAA Ylivieskan Kemi-Tornion Koillismaan Kokkolan Tampereen Pohjoisten seinänaapurien Joensuun Lakeuden Pohjois-Lapin Lohjan Kuopion Porvoon Raahen Rovaniemen Jyväskylän Helsingin Oulun O suus väestöstä (%) Lähde: T K/Väestötilastot Yli 64-vuotiaat Alle 15-vuotiaat Kuva 26. Yli 64- ja alle 15 -vuotiaat seutukunnittain 1999 (Tilastokeskus)

79 79 Kuva 27. Väestö siviilisäädyn, iän ja sukupuolen mukaan koko maassa 1999 (Tilastokeskus) TULEVAISUUS Ikääntyminen on koko teollistuneen maailman ongelma. Yhdysvalloissa yli 65 -vuotiaiden määrä tulee yli kaksinkertaistumaan vuoteen 2050 mennessä. Samana ajanjaksona yli 85 -vuotiaiden määrä nelinkertaistuu. Monet Euroopan maat ovat ikääntyneempiä kuin Suomi. Me olemme vasta lähestymässä muun Euroopan väestön ikärakennetta. Ikääntymisvauhti on kuitenkin Suomessa poikkeuksellisen nopea. Suomessa 60 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyy aikavälillä peräti 58 %. Muita nopeasti ikääntyviä maita ovat Hollanti, Luxemburg, Irlanti ja Ranska. Suomi kirii tässä kilpailussa kuitenkin ykköseksi. Meillä tulee olemaan lopulta vuonna 2035 kaikkien OECD-maiden kurjin huoltosuhde (hyvin pienen työssä olevan joukon on elätettävä hyvin suuri joukko vanhuksia). Suomi tulee siis kokemaan seuraavien 30 vuoden kuluessa järisyttävän väestörakenteen muutoksen. Sodanjälkeen syntyneet suuret ikäluokat poistuvat ensin eläkkeelle ja myöhemmin entistä pitemmän vanhuuden jälkeen ajasta ikuisuuteen. Jos mitään ei tehdä, Suomi ajautuu vakavaan vanhuusongelmaan, jossa palvelujärjestelmä romahtaa. Tällä hetkellä Suomessa on 100 työikäistä kohden 50 huollettavaa. Vuonna 2030 huollettavien luku nousee 71:een. Ja kun muistetaan, että kaikki työikäisetkään eivät ole työssä (opiskelijat, työttömät, jne.), nousee huollettavien määrä tulevaisuudessa jo suuremmaksi kuin huoltajien määrä. Tämä on huolestuttavaa.

80 80 Taulukko 3. Väestöennuste Lähde: Tilastokeskus 1998 Ikäryhmä Yhteensä Tilastokeskuksen ennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa aina vuoteen 2045 asti. Lisäys tulee olemaan noin 70 % :sta :een. Tämän jälkeen kasvu pysähtyy. Ensin, vuoteen 2020 mennessä lisääntyy vuotiaiden (ns. seniorit) määrä. Myöhemmin, vuoden 2020 jälkeen lisääntyy hyvin iäkkäiden ihmisten (yli 75-vuotiaat) määrä. Suuri ikäluokka siis etenee aikajanalla ja aiheuttaa sen, että ikääntymisen luonne ja ongelmat muuttuvat vuosikymmenten kuluessa. Kuva 28. Väestöennuste (Tilastokeskus)

81 81 Tällä hetkellä vanhukset ovat voittopuolisesti naisia. Yli 75-vuotiaissa naisten osuus on monikertainen ja yli 85-vuotiaiden ryhmässä naisten osuus on jo kolminkertainen miehiin nähden. Tulevaisuudessa miehet elävät nykyistä pitempään. Ikääntyvässä Suomessa nimenomaan miesten osuus tulee kasvamaan nopeasti. Tämä tuo mukanaan mm. enemmän vanhuspariskuntia, millä on vaikutusta esimerkiksi asumisrakenteeseen ja asuntomarkkinoihin. Syntyneet ja kuolleet koko maassa sekä ennuste vuoteen Kuolleet/syntyneet kuolleet syntyneet Lähde: TK/Väestötilastot Vuosi Kuva 29. Syntyneet ja kuolleet koko maassa sekä ennuste vuoteen 2030 (Tilastokeskus) Tulevaisuudessa vanhojen ihmisten tähän saakka suhteellisen yhtenäinen ryhmä tulee jakaantumaan useisiin paitsi ikävuosiltaan myös elämäntavoiltaan ja tarpeiltaan erilaisiin alaryhmiin. Ylimalkaisesti ikäihmiset voidaan jakaa tulevaisuudessa seuraavaan kahteen ryhmään: Seniorit vuotiaat aktiiviset, itsenäiset ja terveet ihmiset Vanhukset yli 80-vuotiaat ihmiset, jotka tarvitsevat erityispalveluja ja tukea Tulevaisuudessa ihminen alkaakin elää entisen vanhuuden sijasta kolmatta ja neljättä ikää. Kolmannella iällä tarkoitetaan seniorivaihetta ja neljännellä iällä varsinaista vanhuutta. Perinteisen eläkeläisen ja vanhuksen roolin tilalle kehittyy tulevaisuudessa harrastusten, terveydentilan, taloudellisen aseman ja elämäntapojen suhteen erilaisia ryhmiä, joilla on hyvinkin poikkeavia tarpeita ja odotuksia. Yhdysvalloissa puhutaan kahden ikääntymisvaiheen sijasta kolmesta: Go Go, Slow Go ja No Go jaksoista. Seniorit muistuttavat elämäntavaltaan nuorempia sukupolvia. He ovat kasvaneet kulutus- ja hyvinvointiyhteiskuntaan. He tulevat hyvin pitkälle toimeen ilman erityisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. He ovat aktiivisia kansalaisia kuten nuoremmat sukupolvet ja kaipaavat monenlaisia vapaa-aika- ja hemmottelupalveluja. Kauppojen, kahvila- ja ravintolapalvelujen, kuntosalien, terveys- ja kauneuspalvelujen sekä kulttuuritarjonnan on oltava helposti saavutettavissa. Yleisesti ottaen seniorit muodostavat ensimmäistä kertaa ihmisryhmän, jolla on yht aikaa käytettävissään kaikki kolme resurssia: terveys, aika ja raha.

82 82 Seniorit ovat todennäköisesti aktiivisia myös yhteiskunnallisesti? Yhdysvalloissa on havaittu yli 65 -vuotiaiden olevan merkittävästi aktiivisempia äänestäjiä kuin vuotiaat. Ikääntyneet ovat myös hyvin perillä ajankohtaisista asioista ja seuraavat tiedostusvälineiden uutisia aktiivisesti. Ikääntyneet tulevat olemaan entistä kiinnostuneempia turvaamaan vanhuspalvelujen riittävän määrän ja laadun paitsi itselleen myös omille vanhemmilleen. Kun aktiivisesti äänestävien ja usein perinteeseen nojaavien eläkeläisten määrä ja sitä kautta poliittinen voima kasvaa, saattaa sukupolvien välinen konflikti syttyä ilmiliekkeihin. Eläkeikään tulevat suuret ikäluokat ovat eläneet nousujohteisilla ja hyvin vakailla 1960, 1970 ja 1980-luvuilla. He ovat tottuneet laskemaan sosiaalietuuksia ja niiden eri vaihtoehtoja. He katsovat ansainneensa taloudellisesti turvatun vanhuuden ja uskovat, että on olemassa jotakin sellaista, jota voidaan kutsua saavutetuiksi eduiksi. Aikuisikään ja työelämään 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvulla tulleet nuoremmat ikäluokat eivät ymmärrä mitä tarkoittavat saavutetut edut. Kaikki on jatkuvassa muutoksessa, kaikki on tilapäistä ja kaikki voi hävitä yhdessä yössä. Vanhemmat ikäluokat kutsuvat nuorisoa minulle-kaikki-heti sukupolveksi. Nimitys on oikea, mutta ymmärrettävä. Ei ole mitään vakaata ja pysyvää. Sodan siemenet ovat olemassa. Pystyykö yhteiskunta huolehtimaan siitä, ettei synny nuorempien työssäkäyvien ja eläkeläisten, huoltajien ja huollettavien vastakkain asettelua? Tulemmeko usean yrityksen jälkeen Suomessakin näkemään poliittista voimaa omaavan seniori- ja vanhuspuolueen? Entä nuorisopuolueen? Tulevaisuudessa mielenkiintoisen ilmiön muodostaa ns. kerrosvoileipäsukupolvi. Tällä tarkoitetaan ikäluokkaa vuotiaat, joilla on huolehdittavanaan sekä omat lapset että omat vanhemmat. Vuonna 2020 on jopa erittäin yleistä, että lapsiperheillä on elämänpiirissään tavalla tai toisella kaksi sukupolvea vanhuksia: perheen vanhempien isovanhemmat ja perheen lasten isovanhemmat. Mitä tämä tulee merkitsemään perheen elämäntapojen ja talouden näkökulmasta? Eläkeläisten elinolosuhteiden turvaaminen ja rahoittaminen hankaloituu Tulevaisuudessa Suomessa elää suuri, entistä terveempi ja aktiivisempi seniori- ja vanhusväestö. Vaikka seniorit (65-75-vuotiaat) eivät tarvitse julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja niin paljon kuin nykyisin, palvelujen tarve kuitenkin absoluuttisesti lisääntyy, koska kysyntä kaikkein vanhimmissa (yli 75-vuotiaat) ikäryhmissä lisääntyy. Tämä asetelma muuttaa palvelujen kysynnän rakennetta ja aiheuttaa paineita muuttaa myös palvelutuotannon sisältöjä. Palvelujen määrä ja laatu Eri laskelmien (mm. Stakes, STM, KTL) mukaan esimerkiksi pitkäaikaishoidon laitospaikkojen tarve kasvaa vuoteen 2030 noin :lla, mikäli nykyinen palvelurakenne säilyy. Samanaikaisesti kasvaa palvelutalo- ja senioritaloasuntojen määrä useilla kymmenillä tuhansilla. Päijät-Hämeessä mainittu pitkäaikaishoidon laitospaikkojen tarve merkitsisi mekaanisesti väestöosuudella kerrottuna 30 uuden laitospaikan perustamista joka vuosi seuraavan 30 vuoden ajan. Kuinka palvelutarpeen lisäyksestä selvitään? Mikäli laitospaikkojen määrää joudutaan julkisen sektorin voimin lisäämään trendiennusteen mukaisesti, törmätään vakaviin kunnallistalouden ongelmiin ja työvoimapulaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Myös ikäihmisten elämänlaatu joutuu uhatuksi. Palvelujen tuotanto- ja jakelujärjestelmään kohdistuu näin ollen voimakkaita rationalisointi ja tehostamistarpeita. Tällä hetkellä vallitseva vanhuspolitiikka rakentuu ajatukselle, että julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto hallinnonalana tai sektorina yksin vastaa palvelujen massatuotannosta ja -jakelusta. Tästä lähestymistapaa on tarkistettava. Vanhuspalvelujen järjestämiseen tarvitaan kaikkien julkishallinnon sektoreiden yhteistyötä lisättynä alan kehittyvän yritystoiminnan ja 3. sektorin tarjonnalla. Palvelutarjonnan rakenteeseen tulee vaikuttamaan myös se, että vanhusväestö eriytyy ja segmentoituu voimakkaasti tulevaisuudessa. Seniorit ja vanhukset muodostavat mosaiikkimaisen elämäntyylien ja preferenssien kirjon. Siirtyminen ns. massayhteiskunnasta (massatuotanto, liukuhihnapalvelut suurille joukoille) ja standardituotteista jälkiteolliseen mosaiikkiyhteiskuntaan (aatteiden ja arvojen moninaisuus, elämäntapojen

83 83 ja tarpeiden kirjo, monenlaiset kulutustottumukset) merkitsee sitä, että syntyy tarve kehittää yhä yksilöllisempiä ja räätälöidympiä palveluja. Suurille joukoille suunnattu liukuhihnojen ja massatuotannon aika on ohi. Kehittyneiden länsimaiden ihmiset ovat sivistystason ja vaurauden noustessa yhä vaativampia - arvot ja aatteet eriytyvät, elämäntavat ja kulutustottumukset moninaistuvat. Tämä kaikki koskee myös vanhimpia ikäluokkia. Vuonna 2020 seitsemänkymmenvuotispäiviään viettävä seniori on entinen Beatles-nuori, joka kasvoi kulutusyhteiskuntaan jo nuoruudessaan 60- ja 70-luvuilla. Ne, jotka ovat nuorena tottuneet kuluttamaan, kuluttavat myös jatkossa. Ikää selvemmin ihmisten kulutuskäyttäytymistä ohjaa tulotaso ja elämäntapa. Aktiiviset ja maksukykyiset seniorit tyydyttävät osin itsenäisesti palvelujensa tarpeen, mikä helpottaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon painetta. Samaan aikaan voi kuitenkin syntyä vaara, että osa iäkkäistä, sairaista, taloudellisesti heikossa asemassa olevista ja elämäntyyliltään passiivisista senioreista syrjäytyy, kun julkisen hallinnon päähuomio kohdistuu iäkkäämpiin vanhuksiin. Uusi palvelurakenne Kuntien lukumäärä laskee vuoteen 2020 mennessä. Tämän lisäksi erilaiset allianssit ja yhteenliittymät palvelutuotannossa yleistyvät. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuolto yhdistettäneen tulevaisuudessa yhdeksi organisaatioksi ja henkilömäärää pienennetään alihankkimalla palveluja 3. sektorilta ja yrityksiltä. Kuntien rooli muuttuu palvelujen tuottajasta niiden järjestäjäksi. Tästä huolimatta kunnat tulevat lisäämään erilaisia kotija avohoitopalveluja sekä samaan aikaan myös pitkäaikaishoidon laitospaikkoja. Kuntoutus- ja dementiakoteja perustetaan paljon lisää. Yksityiset yritykset ja yleishyödylliset yhteisöt tuottavat yhä suuremman osan palveluista. Markkinoilla toimii sekä suuria että pieniä yrityksiä. Tietoyhteiskunnan verkostojen myötä palveluille on ylipäätään syntymässä samanlaiset maailmanlaajuiset massamarkkinat, jotka teollinen vallankumous loi tavaroille. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen osalta tämä tarkoittaa sitä, että suljetut markkinat avautuvat kilpailulle ja alalle ilmestyy jopa monikansallisia suuryrityksiä Suomessakin. Samaan aikaan avautuu markkinoita myös mikroyrityksille. Sosiaali- ja terveysalan yritystoiminta luo mahdollisuuksia myös maaseudun kylien elinkeinojen monipuolistamiselle. Paitsi maaseudulla myös kaupunkiseuduilla syntyy palvelujen tuottajaverkostoja sekä toimittaja- ja jakeluverkostoja. Kolmannen sektorin (ei julkiseen hallintoon tai yrityssektorille kuuluvat yleishyödylliset yhteisöt) rooli korostuu niin ikään. EU:ssa kolmannella sektorilla on merkittävä asema ns. sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisessä. Tulevaisuudessa 3. sektori tuottaa Suomessakin nykyistä suuremman osan seniorien ja vanhusten tarvitsemista palveluista. Voi olla, että julkinen hallinto ei kykene reagoimaan kaikkeen mosaiikkimaisen kysynnän piirteisiin. Tämä avaa mahdollisuuden 3. sektorille. Sen rooli kasvaa erityisesti uusien välimuotoisten palvelujen tuotannossa. Näitä palveluja tuotetaan, myydään ja ostetaan asiakkaiden, yksityisen sektorin, julkisen hallinnon ja kolmannen sektorin yhteistyönä paikallisissa verkostoissa sähköisesti ja langattomasti. Tulevaisuudessa 3. sektori saakin suurimman osan tuloistaan suorasta palvelujen myynnistä käyttäjille. Vapaaehtoinen kansalaistoiminta keskittyy erityisesti niiden ihmisten hoitamiseen, jotka jäävät kunnallisten peruspalvelujen ulottumattomiin. Rahoitus Perusennuste on se, että yhteiskunnan varoista kustannettujen palvelujen osuus vähenee tulevaisuudessa pitkällä aikavälillä ja palvelujen käyttäjien oma rahoitusvastuu kasvaa. Vuonna 2020 uusien rahoitusmallien osuus on merkittävä (mm. PP eli public-private partnership, julkinen-yksityinen yhteisrahoitus). Seniorien ja vanhusten palvelujen rahoitusmallit eriytyvät siten, että seniorit rahoittavat yhä suuremman osan palveluistaan itse. Vanhusten palveluja tuotetaan enemmän julkisilla varoilla. Rahoituksen ja palvelutuotannon vaihtoehtoja voidaan hahmottaa kolmen mallin avulla: 1. Julkisen tuotannon ja rahoituksen malli Julkinen sektori palvelujen tuottajana on edelleen vahva Julkinen rahoitus säilyy suunnilleen ennallaan Kolmas sektori kehittyy RAY:n ansiosta Yksityinen sektori kehittyy täydentäväksi palveluntuottajaksi joissakin kunnissa mutta säilyy kokonaisuudessa marginaalisena

84 84 2. Kustannusvastuun malli Kuntien talousongelmat jatkuvat (tosin kuntien välillä eroja) Palvelujen tarveharkinta on tiukka Palvelujen käyttäjien kustannusvastuu lisääntyy (tosin myös valinnanvapaus) Markkinat kehittyvät ja segmentoituvat yksilöllisten tarpeiden mukaan Palvelut muuttuvat enemmän kulutus- ja asiantuntijapalveluiksi nykyisten massa- ja standardipalvelujen sijaan 3. Kilpailuttamismalli Syntyy uusia mahdollisuuksia yksityiselle ja 3. sektorille Oikean hinta-laatu suhteen merkitys kasvaa Aidommat markkina- ja kilpailuolosuhteet kehittyvät Sektorien työnjako ja yhteistyö kehittyy verkottumisen kautta Kulutusrakenne muuttuu Väestön ikääntyminen ei voi olla vaikuttamatta markkinoiden kulutuksen rakenteeseen. Tämä koskee sekä kaupallisia että julkisia palveluja. Sosiaali-, terveys- ja asumispalvelujen kysyntä lisääntyy ja muuttuu kuten jo edellä on kuvattu. Yksityisen sektorin palveluyrityksille syntyy aivan uudet markkinat. Tulevaisuuden seniorit ovat aktiivinen ja maksukykyinen joukko. Elämäntyyliltään seniorit eriytyvät erilaisiksi alaryhmiksi ja kuluttajasegmenteiksi. Taloudellisen painoarvon kasvun myötä kauppa ja palvelut tulevat väistämättä kiinnostumaan tästä asiakasryhmästä. Tuotekehityksen myötä seniorituotteiden tarjonta lisääntyy ja monipuolistuu. Myös itse seniorit harjoittavat yritystoimintaa tarjoamalla palveluja omalle ikäryhmälleen (Sto-S, senior-to-senior business). Nykyisen julkisvetoisen palvelutarjonnan sijaan kehittyy tulevaisuudessa moninainen kuntien, valtion, kolmannen sektorin ja yksityisten yritysten muodostama ikäklusteri. Tämän ikäklusterin muodostavat päivittäistavarakauppa, kaupalliset hoiva-, terveys- ja kauneuspalvelut, kiinteistösijoittajat, kaavoitus ja kaupunkisuunnittelu, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat ja jakelijat, kolmannen sektorin toimijat, matkailuyritykset, kirjastot ja kirjakaupat, viihdeteollisuus, harrastuskerhot, senioriklubit ja niin edelleen. Erityisesti hoito-, hoiva-, turva- ja kiinteistöalojen yritystoiminta kehittyy lisääntyvän kysynnän myötä. Syntyy nykyistä monipuolisempi palvelutuotannon verkosto. Työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus pahenee Väestörakenteen muutoksella on luonnollisesti suuri vaikutus työmarkkinoihin. Ennustukset työvoimapulasta ja vaatimukset maahanmuuton lisäämisestä eivät olleet harvinaisia Suomessa 1970-luvun alkupuolella. Seurasi sotien jälkeisen ajan suurin työttömyys. Sama toistui 1980-luvun lopulla. Esitettiin jopa puolen miljoonan maahanmuuttajan lisäystarvetta. Seurasi puolen miljoonan työttömyys. Tänä päivänä puhutaan jälleen tulevasta työvoimapulasta ja ulkomaalaisrekrytoinnista. Toistaako historia itseään? Ei toista, sillä tilanne on nyt toinen kuin aikaisemmin. Syy löytyy ikärakenteesta. Muutaman vuoden kuluessa syntyy Suomessa ennenkuulumaton tilanne: työmarkkinoille tulevat nuoret ikäluokat kutistuvat pienemmiksi kuin työmarkkinoilta eläkkeelle poistuvat ikäluokat. Työvoiman määrällinen ja laadullinen riittävyys muodostuu lähivuosina entistä suuremmaksi ongelmaksi useimmissa teollistuneissa maissa. Suomi ei ole yksin.

85 85 Kuva 30. Työvoimaan tulevan ja sieltä poistuvien ikäluokkien määrän kehitys vuosina (Lähde: Nieminen Mauri (1999): Kohti vanhusten yhteiskuntaa. Teoksessa: Metsä Maija (toim.): Tuleva tuhat. Tilastokeskus. Jyväskylä 1999.) Suurten ikäluokkien eteneminen aikajanalla jääden ensin eläkkeelle ja sitten seniorivaiheen kautta vanhuuteen aiheuttaa paitsi suuren lisätarpeen vanhuspalveluihin myös valtaisan poistuman seurauksena määrällisen vajeen työvoimaan. Määrällisen riittävyyden ohella työvoimapoliittisena ongelmana on se, kuinka työvoiman kysyntä ja tarjonta saadaan tulevaisuudessa laadullisesti vastaamaan toisiaan. Toisin sanoen toisella alalla työvoimaa saattaa olla jopa yli tarpeen, kun samaan aikaan toisella alalla työntekijöistä on huutava pula. Nämä ilmiöt ovat yhteisiä kaikille läntisille teollisuusmaille. Työpaikkojen lisäys Seuraavassa työministeriön analyysissa (Tiainen, 2001) taloudellisena perusoletuksena on, että kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena ilman mitään suuria odottamattomia muutoksia. Kehityksestä on laadittu myös nopeamman ja hitaamman taloudellisen kasvun laskelmat, mutta niihin ei tässä puututa. Työvoiman kysyntään vaikuttaa työpaikkojen lukumäärän muutos (syntyvät tai poistuvat työpaikat) sekä poistuvien työntekijöiden määrä (esim. eläkkeelle poistuvat). Kun työpaikkojen lisäykseen (siis tulevaisuudessa kasvun tuloksena syntyvät uudet työpaikat) lisätään poistuma saadaan tulokseksi uuden työvoiman tarve (työpaikka-avaukset). Työpaikkojen määrä lisääntyy vuosina yhteensä Suurin uusien työpaikkojen tarve on hoitotyössä, palvelutyössä sekä tuotannon, liikenteen, talouden ja hallinnon johto- ja asiantuntijatyössä. Supistuviin ryhmiin kuuluvat maa- ja metsätaloustyö, toimistotyö, posti- ja teleliikennetyö sekä rakennustyö. Poistuma Vuosina työvoimasta poistuu henkeä (melkein puolet tämän hetkisestä työvoimasta). Aluksi poistuma on verkkaisempaa mutta kiihtyy jakson loppua kohden ja jatkuu suurena pitkälle sen jälkeenkin. Ammattiryhmittäin poistuma vaihtelee melkoisesti riippuen kunkin ammattiryhmän ikärakenteesta. Suurin poistuma kohdistuu ikääntyneimpiin ammattiryhmiin rakennustyöhön (poistuma 70 %) ja maa- ja metsätaloustyöhön (poistuma 66 %). Poistuma on suurta aloilla, jotka kasvoivat voimakkaasti ja luvuilla, mutta ovat lisänneet työvoimaa vähän sen jälkeen ja joissa vaihtuvuus on vähäistä.

86 86 Taulukko 4. Työvoimatarve ammattiryhmittäin Lähde: Tiainen Pekka (2001): Työpaikkoja avautuu suurten ikäluokkien poistuessa työelämästä Ammattiryhmä Työlliset 2000 Työllisyyden muutos Poistuma Työvoimatarve, Yhteensä Osuus työvoimasta v (%) 1. Maa- metsätaloustyö Teollinen työ Rakennustyö Liikennetyö Posti- ja teleliikennetyö Tuotannon ja liikenteen johto- ja asiantuntijatyö 7. Palvelutyö Toimistotyö Talouden ja hallinnon johto- ja asiantuntijatyö 10. Hoitotyö Opetus- ja kulttuurityö Suojelualan työ Tuntematon Yhteensä Julkisella sektorilla poistuma on valtion palveluksesta 75 % vuoteen 2015 mennessä ( henkilöä). Kunnissa 1990-luvun lama pakotti leikkausten kautta sulkemaan ovet uusilta työntekijöiltä. Laman jälkeen ovat yleistyneet tilapäiset ja määräaikaiset työsuhteet. Vanhempi vakinainen väki pysyi viroissaan ja kuntasektorin henkilökunnan keski-ikä kohosi vuosittain. Kunnat ovat 1990-luvulla jättäneet juniorityön tekemättä. Tämä aiheuttaa ongelmia jatkossa. Kuntasektorin työntekijästä poistuu vuoteen 2010 mennessä henkilöä. Melkein joka kolmas kunnan työntekijä jää eläkkeelle. Samana ajanjaksona tarvittaisiin pelkästään vanhusten sosiaali- ja terveyspalveluihin täysin uutta työntekijää (siis nykyisten lisäksi). Kokonaisuutena kuntien rekrytointitarve vuoteen 2010 mennessä on jopa palkattavaa henkilöä. Suuri rysäys on tulossa. Työvoiman tarve Kun työllisyyden muutos (työpaikkojen syntyminen/lakkaaminen) ja poistuma lasketaan yhteen, saadaan uuden työvoiman tarve (työpaikka-avaukset, työvoiman kysyntä). Tämä työvoiman tarve on vuosina yhteensä henkilöä keskimäärin avautuvaa työpaikkaa vuodessa. Tulevaisuudessa työvoiman kysyntä on suurempi kuin sen tarjonta. Demografisesti tarkastellen (vertailemalla ikäluokkia, joissa kaikki ei tosin kuulu työvoimaan) ajanjaksolla työvoimaan tulevien ikäluokkien koko on vuosittain henkilöä pienempi kuin työvoimasta toisessa päästä poistuvien ikäluokkien koko. Työmarkkinoille tulee nykyisellään noin nuorta ja vuosikymmenen lopulla noin uutta työntekijää. Työvoimavaje Riippuen talouden kasvuvauhdista työvoiman tarjonnassa on henkilön vaje vuosittain seuraavien kymmenen viidentoista vuoden aikana. Kuinka aukko täytetään? Periaatteessa ja 2010-luvun taitteessa olisi Suomessa mahdollista saavuttaa täystyöllisyys. Tämä edellyttäisi kuitenkin mittavaa työvoimapoliittista koulutusta eikä täystyöllisyyttä liene rakenteellisesti mahdollista täysin saavuttaa. Todennäköinen on tilanne, jossa ammattialasta ja maantieteellisestä alueesta riippuen Suomessa esiintyy sekä työttömyyttä että työvoimapulaa saman aikaisesti.

87 87 On huomattava, että työvoimapula ei tule koskemaan vain kehittyneen teknologian aloja tai huippuosaamista vaan myös monia aivan tavallisia ammatteja. Tämä tulee merkitsemään suurta haastetta toisen asteen koulutusjärjestelmälle. Korkea-asteen koulutus saattaa olla tällä hetkellä NOKIA-Suomessa liiankin korostuneesti esillä keskustelussa. Elinkeinoelämän valtuuskunta esittää tuoreessa raportissaan koulutuksen painopisteen siirtämistä piirun verran maisterilinjalta mestarilinjalle. On perusteltua väittää, että koulutusjärjestelmämme nykykapasiteetti ei tule riittämään työvoima-aukon täyttämiseen. Ongelmia tulee olemaan erityisesti kone- ja metalli-, auto- ja kuljetus-, sähkö- sekä rakennusaloilla. Myös paperi- ja kemianteollisuudessa ja liikenteessä tarvittaisiin koulutettua työvoimaa. Teollisuuden kannalta kriittisimpinä pidetään tekniikan ja liikenteen koulutusaloja sekä tietoteollisuuden tarpeisiin kouluttavia aloja. Vajeen täyttäminen Mitä keinoja voisi olla käytettävissä tuon henkilön työvoima-aukon täyttämiseksi? Ensiksikin on pyrittävä nostamaan työhön osallistumisen astetta. Eli saamaan ei-työssäolevat (työttömät, eläkeläiset, kotirouvat, nuoret, opiskelijat) töihin. Toinen keino on nostaa tuottavuutta esimerkiksi teknologian ja automaation avulla. Tällöin pienemmällä työntekijämäärällä saadaan enemmän aikaiseksi. Kolmas keino on ulkomaalaisten aktiivinen rekrytointi Suomeen tekemään työtä. Keinot ovat siis: 1. Työllisyysasteen (työhön osallistumisasteen) nostaminen saamalla työttömät, eläkeläiset, kotirouvat ja opiskelijat mukaan tekemään työtä. 2. Automaation ja robotiikan edistäminen, jotta tuottavuus nousisi. 3. Suomeen suuntautuvan siirtolaisuuden edistäminen ja ulkomaalaisten aktiivinen rekrytointi Suomeen työhön. Jos työllisyysaste saadaan nousemaan lähemmäs 80 %:ia, ihmiset saadaan tekemään töitä 75-vuotiaiksi sekä samalla saadaan nostettua tuottavuutta 2 % vuosittain, ei maahanmuuttajien apua ehkä tarvita lainkaan. 1. Työllisyysasteen (työhön osallistumisasteen) nostaminen saamalla työttömät, eläkeläiset, kotirouvat ja opiskelijat mukaan tekemään työtä. Vaikka Suomen työllisyysaste (67 % työikäisistä on työssä) on kohonnut laman notkosta ja on tätä nykyä jo yli EU:n keskiarvon, on se vielä kaukana vaikkapa Islannin (84 %), Norjan (78 %) ja Tanskan (77 %) lukemista. Tässä suhteessa varaa parantamiseen siis on. Työhön osallistuvuuden nostaminen on pitkälti valtakunnallisen työvoima-, koulutus- ja sosiaalipolitiikan tehtäväkenttää, jossa yksi alue tai maakunta ei voi paljonkaan tehdä. Tältä osin Päijät-Hämeessä on syytä tukea valtakunnallisia toimenpiteitä kaikin keinoin. Työttömien työllistäminen on luonnollisesti ensimmäinen ja kiireellisin tavoite, josta työvoimavajeen täyttäminen on aloitettava. Jos työttömien edustama ammatillinen osaaminen vastaisi täydellisesti markkinoiden kysyntää, työttömyys häviäisi Suomesta muutamassa vuodessa. Työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuudella on alueellinen ulottuvuutensa. Työvoimapula ja erityisesti kasvualojen osaajien tarve on suuri Suomen keskusseudulla ja muutamassa muussa kasvukeskuksessa. Täällä kuitenkin työllisyysaste on jo korkeampi kuin maassa keskimäärin. Toisin sanoen eityössäoleva reservi on pienempi. Sen sijaan pohjoisessa, itäisessä ja keskisessä Suomessa olisi runsaat käyttämättömät työvoimavarannot. Työttömyyden arvioidaan laskevan Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa noin 6 prosenttiin sekä Pirkanmaalla noin 8 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Pohjois-Pohjanmaan työttömyys säilyy kysynnän kasvusta huolimatta suhteellisen korkeana (12 %). Korkeimmat työttömyysluvut näyttävät olevan vuonna 2010 Itä-Suomessa ja Lapissa. Päijät-Hämeen asemassa ei tapahdu vuoteen 2010 mennessä dramaattisia muutoksia suhteessa muihin maakuntiin. Olemme edelleen keskikastia, joskin yli maan keskiarvon. Työttömyysaste painuu Päijät-Hämeessäkin vuoteen 2010 mennessä alle 10 %:n.

88 88 Kun tavoitteena on ei-työssäolevien saaminen mukaan työmarkkinoille, Suomella on eräässä suhteessa vähemmän keinoja käytettävissään kuin useimmilla muilla länsimailla. Naisten työhön osallistuvuuden nostaminen on ongelmallista. Naisten työssäkäyntiaste on nimittäin Suomessa jo nykyisellään lähes sama kuin miesten. Sen sijaan nuorten työhön osallistuvuutta voidaan nostaa lyhentämällä kouluttautumisaikoja. Opiskelun kestoa ja tutkintojen rakennetta on tiivistettävä ilman, että laatu kärsii. Politiikka, jossa suositaan aikaista eläkkeelle jäämistä, on viime vuosina asetettu laajalti kyseenalaiseksi. Aikaisemmin tällaista politiikkaa pidettiin hyvänä asiana, koska sen toivottiin lieventävän työttömyyttä. Tulevaisuutta ajatellen on pyrittävä pikemminkin pidentämään ihmisten elinikäistä kokonaistyöaikaa. Työelämässä jatkaminen nykyisen eläkeikärajan jälkeen on tehtävä taloudellisesti houkuttelevaksi ja kannattavaksi vaihtoehdoksi. Monissa maissa on jo nostettu vanhuuseläkkeen ikärajaa ja pyritty luopumaan erilaisista varhaiseläkkeistä. Toisaalta eläkkeelle siirtyminen tulee jatkossa olemaan joustavampaa erilaisten osa-aikatyön muotojen turvin. Hyväkuntoiset ja aktiiviset seniorit voivat jatkaa työelämässä pitempään, kun taas työkyvyltään heikommat voivat siirtyä eläkkeelle aiemmin. Ikääntyneiden työllistyvyyttä voidaan edistää esimerkiksi huolehtimalla heidän terveydestään, työkyvystään ja työolosuhteista paremmin. Asennemuokkaus ikääntyvien työkokemuksen arvostuksen nostamiseksi ja ikääntyneiden työttömien työhön paluun helpottaminen kuuluvat myös keinovalikoimaan. 2. Automaation ja robotiikan edistäminen, jotta tuottavuus nousisi. Tuottavuutta saadaan nostettua investoimalla kehittyneempiin koneisiin ja laitteisiin. Uuden teknologian, automaation, robotiikan ja tietotekniikan kehittämistä ja käyttöönottoa on yrityksissä ja julkisessa hallinnossa vauhditettava. Investoinnit voivat olla paitsi kovia koneita myös pehmeää osaamista. Tuottavuutta on omiaan nostamaan siten myös henkilöstön koulutus. Palvelualoilla tuottavuuden nousukehitys on hidasta, joten jos talouskasvu jatkuu, seurauksena on voimakas työvoiman kysyntä. Teollisuudessa työvoiman kysyntä jäänee vähäisemmäksi, jopa alenevaksi, tuottavuuden nousun vuoksi. Tosin avainosaajista on teollisuudessakin pulaa. Poistuma sinänsä voi tietyillä kypsillä teollisuuden aloilla muodostua suureksi ja nopeasti tapahtuvaksi. 3. Suomeen suuntautuvan siirtolaisuuden edistäminen ja ulkomaalaisten aktiivinen rekrytointi Suomeen työhön. Voi olla että emme selviä tulevasta ikärakennepommista ilman ulkomaalaisia. Maahanmuuton lisäys näyttää välttämättömältä erityisesti siinä tapauksessa, että Suomen teknologiavetoinen talouskasvu jatkuu. Kysymys on tällöin aktiivisesta maahanmuuttopolitiikasta, jossa tarkkaan kohdennettujen toimien avulla turvataan kansalliset ja alueelliset edut. Suomen ulkomaalaisväestö moninkertaistui 1990-luvulla, vaikka onkin edelleen pienin EU:ssa. Tällä hetkellä ulkomailla syntyneitä asuu Suomessa noin (ulkomaalaisia on runsaat ). Ulkomaalaisten osuus on vain 1,7 % koko väestöstä. Tulevaisuudessa osuus varmastikin kasvanee. EU:n laajenemisen uskotaan lisäävän muuttovirtoja Keski- ja Itä-Euroopan uusista jäsenmaista nykyisiin EUmaihin. Periaatteessa näin pitäisikin käydä: työvoima liikkuu matalan tulotason alueelta korkeiden palkkojen alueelle, pääoman pitäisi teorian mukaan tehdä päinvastoin. Aikaisemmat kokemukset Saksan yhdistymisestä, Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen NAFTA:n muodostumisesta sekä EU:n edellisistä laajentumiskierroksista (siis jäsenyyksien toteuduttua) eivät välttämättä viittaa dramaattisiin väestönliikkeisiin. Melko nopeasti jäsenyyden toteuduttua pääomien ja tavaroiden vapaa liike aiheuttanee se, että paine väestövirtoihin tasaantuu; olot kohenevat rakkaassa kotimaassa eikä ihmisten tarvitse enää muuttaa.

89 89 Lähialueet (Viro ja Venäjä) ovat Suomen potentiaalisimmat siirtolaislähteet. EU-jäsenyyden toteutuessa Itä-Euroopan kaikki maat ovat mahdollisia siirtolaisten luovuttajia. Erityisen potentiaalinen lähtöalue on Puola, jossa työttömyys on korkea (14 %) ja maataloudessa työskentelee paljon ihmisiä (23 %). On arvioitu, että KIE-maista muuttaisi vanhoihin EU-maihin ensimmäisinä jäsenyysvuosina noin henkeä vuosittain. Myöhemmin ja 2010-lukujen vaihteessa virta puolittuisi. Suomeen tulisi EU:n laajentumisen jälkeen aluksi vuosittain noin 5000 henkilöä normaalin muuttoliikkeen lisäksi. Pääosin muuttajat olisivat peräisin Virosta. Nopeasti tulovirta kuitenkin kuihtuisi siten, että 30 vuoden aikana ( ) Suomeen siirtyisi noin henkilöä nykyisistä hakijamaista. Työllisinä henkilöinä tämä tarkoittaisi työntekijää. Kokonaan oma tarinansa on Venäjä, josta muuttajia saattaa olla tulossa huomattavasti enemmän. Venäjältä (kuten myös Virosta) on mahdollista myös väliaikainen työssäkäynti tai jopa päivittäinen pendelöinti. U lk o m a a lais e t s eu tu k un nitta in Maakuntaraja Osuus väestöstä (% ) Kuva 31. Ulkomaalaiset seutukunnittain 1999 (Tilastokeskus) Lähd e: T K /V äe stötilastot Pitäisikö Suomessa alkaa harrastaa aktiivista ulkomaalaisen työvoiman hankintaa? Euroopassa aktiivinen ulkomaalaisrekrytointi ei ole mikään uniikki ajatus. Kaikki valtiot ja alueet kilpailevat eurooppalaista osaajista. Eräät valtiot ovat viime vuosina helpottaneet avainosaajien maahanmuuttoa ja EU on alkanut selvittää mahdollisuuksia yhtenäistää jäsenmaiden maahanmuuttopolitiikan perusteita. Tähän toden totta onkin syytä sillä YK:n laskemien mukaan EU-maiden väkiluvun pysyminen nykyisellä tasolla tulevina vuosikymmeninä edellyttäisi vuosittain siirtolaisen muuttovoittoa Euroopalle. Suomi on perinteisesti ollut syrjäinen ja kylmä maa, jonka vetovoima ei ole ollut kovin korkea. Nokia ja Suomen tietoyhteiskuntamaine on kuitenkin houkutellut maahamme lisääntyvässä määrin ulkomaalaisia viime vuosina. Suomi on mm. Manuel Castellsin myötä saanut mainetta kovan teknologian piilaaksona, jossa on säilytetty pehmeä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Yritykset ovat esittäneet ulkomaalaisen työvoiman maahanmuuttosäädösten helpottamista niin, että erikoiskoulutettujen muuttokiintiöitä lisättäisiin. Näin on toimittu mm. Yhdysvalloissa ja Saksassa. Ulkomaalaisväestön lisääminen ei tuottane suuria taloudellis-sosiaalisia ongelmia. Jos ulkomaalaisväestön osuus on pieni (niin kuin Suomessa) uusien maahanmuuttajien palkat asettuvat tutkimusten mukaan lähes aina samalle tasolle kuin alkuperäisväestöllä on. Erityisesti Suomessa tapahtunee näin, koska järjestäytymisaste on korkea ja työehtosopimukset yleissitovia. Mahdolliset lisääntyvän maahanmuuton ongelmat saattavat olla pikemminkin kulttuuris-asenteellisia kuin taloudellisia tai sosiaalisia. Oma kysymyksensä on kansainvälinen etiikka. Onko oikein, että kehittyneet EUmaat vikittelevät omissa kotimaissaan tarpeelliset osaajat pois? Ulkomaalaisten menestyksellinen houkuttelu edellyttää maahanmuuttajaystävällistä ja monikulttuurista ilmapiiriä. Maahanmuuttajien tulee tuntea olevansa hyväksyttyjä.

90 90 Hyväksynnän syntymiselle on Suomessa hyvät edellytykset. Vain 12 % suomalaisista oli vuonna 1997 sitä mieltä, että rodultaan, uskonnoltaan ja kulttuuriltaan erilaisten ihmisten määrä on jo nyt liian suuri. Saksassa tätä mieltä oli joka toinen ja Ruotsissa joka kolmas. EU:n keskiarvo oli 41 %. Suomessa vähemmistöjen kasvulle nähdään enemmän tilaa kuin yhdessäkään muussa EU-maassa. Tämä ilmentänee kuitenkin sitä, että Suomessa ulkomaalaisia ei ole juurikaan ollut aikaisemmin. Asenteet saattavat muuttua, jos siirtolaisia saapuu Suomeen paljon. Myös koulutuksen kansainvälistyminen on ajankohtainen kysymys. Eräät yliopistot ja korkeakoulut ovat ryhtyneet houkuttelemaan lisää ulkomaisia opiskelijoita. On jopa esitetty ajatus kansainvälisen IT-yliopiston perustamisesta Suomeen. Joka tapauksessa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisi verkostoitua kansainvälisesti ja rekrytoida aktiivisesti eturivin opiskelijoita ja tutkijoita ulkomailta. Koulutuksen on kansainvälistyttävä niin kuin tekee teollisuus. Päijät-Hämeessä työvoima-aukko vuosittain tulevaisuudessa merkitsee väkilukuun suhteutettuna työntekijän puutetta joka vuosi. Eräs keino pyrkiä täyttämään työvoimavaje on hankkia se ulkomailta. Päijät-Hämeessä tulisi täsmentää maakunnan ulkomaalaispolitiikka ja aloittaa aktiivinen osaajien kansainvälinen rekrytointi. Koulutussektorilla kehitykseen voitaisiin tarttua tekemällä Lahden yliopistokeskuksesta nimen omaan kansainvälinen yliopistokeskus. Tässä voisi olla tarpeen säädösten muuttaminen niin, että perustutkinto-opiskelun maksujärjestelyt tulisivat mahdollisiksi. Ikääntyminen suistaa haja-asutusalueet supistuvan kehityksen kierteeseen Tämän hetkisen tilanteen perustella voi päätellä, että pohjoisen ja itäisen Suomen alueet ikääntyvät muuta maata nopeammin. Väestön keski-ikä nousee nopeimmin ydin-suomen ulkopuolella. Julkisessa keskustelussa onkin usein esillä se, että haja-asutusalueiden kuntien ikärakenne harmaantuu. Tämä on totta. Kysymys on kuitenkin vanhusten suhteellisesta osuudesta kunnan väkiluvussa. Sen sijaan absoluuttisina määrinä ja sitä kautta vanhuspalvelujen kysyntänä ikäihmiset kasautuvat keskuksiin. Vuonna % kaikista yli 65-vuotiaista asui seitsemässä suuressa kaupungissa. Vuonna 2030 vastaava osuus asuu kuudessa kunnassa. Samalla absoluuttinen määrä lisääntyy 85 %. Vastaava kehitys tapahtuu yli 74- ja yli 84-vuotiaiden ikäryhmissä. Ongelmaksi muodostuu se, että muuttotappiokunnissa suhteellisesti suuri vanhuspalvelujen tarve yhdistyy pieneen verokertymään. Sisäasiainministeriön ja Työministeriön Työvoima 2017 tutkimuksen alueraportissa ennakoidaan, että maatalouteen tukeutuvat seudut, joissa julkisten palvelujen osuus on suuri, ovat ison rakennemuutoksen edessä. Palvelut uhkaavat hävitä. Maaseudulla sosiaali- ja terveydenhuollon hoivayrittäjyys tosin tarjoaa myös mahdollisuuksia monipuolistaa kylien elinkeinoja. Samaan aikaan muuttovoittokunnissa lisääntyy kuitenkin sekä vanhuspalvelujen tarve (absoluuttisesti) että lapsiperheiden tarpeet. Kasvukeskuksissa saattaa syntyä ristiriitoja tärkeysjärjestyksestä; vanhukset vai lapset? V ä es tö n k es k i-iä n m u uto s s eu tuk u n nitta in M aak unta raja Keski-iän m uutos nous sut v uotta noussut 0.6 vuotta nous sut v uotta nous sut v uotta Kuva 32. Väestön keski-iän muutos seutukunnittain (Tilastokeskus) Lähd e: T K /V äe stötilastot AlueOnline

91 91 Vaikka seniorit ja vanhukset asuvatkin vakituisesti palvelujen lähellä keskuksissa, saattavat he tulevaisuudessa jakaa aikansa kahden tai jopa kolmen asunnon kesken vuodenajoista riippuen. Heidän juurensa ovat usein maaseudulla. Tämän vuoksi suuri osa keväästä, kesästä ja syksystä tullaan viettämään talviasuttavissa ja hyvin varustelluissa kesämökeissä tai ns. kakkosasunnoissa. Jotkut aktiiviset ja hyväkuntoiset seniorit viettävät kylmimmät talvikuukaudet jossakin toisessa EU-maassa. Tämä toistuva asuinpaikan vaihtaminen saattaa aiheuttaa muuttopaineita kunnallisten palvelujen nautintaoikeuksissa ja verotuksessa. Taulukko 5. Yli 84-vuotiaiden kasautuminen eräisiin Suomen kuntiin 1997 ja 2030 Lähde: Tilastokeskus Kunta Lkm. Kumul. Kunta Lkm. Kumul. Helsinki Helsinki Turku Tampere Tampere Turku Lahti Espoo Espoo Vantaa Pori % yli 84-vuotiaista % yli 84-vuotiaista Oulu Lahti Kuopio Oulu Kotka Pori Vaasa Kuopio Vantaa Jyväskylä Jyväskylä Kotka Lappeenranta Lappeenranta Hämeenlinna Vaasa Joensuu Hämeenlinna Porvoo Joensuu Imatra Porvoo Rauma Hyvinkää Mikkeli Rauma Kouvola Kokkola Hyvinkää Lohja Kokkola Kouvola Riihimäki Mikkeli Lohja Imatra Savonlinna Järvenpää Tammisaari Kajaani Pietarsaari Seinäjoki Salo Savonlinna Forssa Nurmijärvi Kajaani Rovaniemi Rovaniemi Jyväskylän mlk Närpiö Kerava Varkaus Salo Iisalmi Heinola Vammala Riihimäki Kuusankoski % yli 84-vuotiaista Valkeakoski Nokia Anjalankoski Kangasala % yli 84-vuotiaista

92 92 Kuinka teema kytkeytyy visioon? Vision aineeton elämyksiä, viihtymistä ja kulttuuria korostava leima vastannee hyvin tulevaisuuden aktiivisten ja maksukykyisten seniorien tarpeisiin. Senioreille ja vanhuksille myös maakunnan turvallisuus on tärkeää. Tulevaisuuden odotettavissa oleva työvoimavaje edellyttää maakunnalta aktiivisia toimia osaavan työvoiman riittävyyden turvaamiseksi. Visio korostaa erittäin vahvasti ulkomaalaisten osaajien kokoamista Päijät- Hämeeseen. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Vanhustenhuollon palvelujen lisääntyvä tarve ja uusien palvelutuotannon tapojen kehittäminen on huomioitu strategian päämääräkokonaisuudessa G6, sen tavoitteissa G6a (ikääntymisen hallinta) ja G6d (palvelutuottajien verkostot). Seniorien ja vanhusten tarpeisiin vastaava tuotekehitys, asumisen uudet muodot ja ikäteknologia ovat myös strategian asialistalla sen eri tavoitteissa ja osatavoitteissa. Työvoiman riittävyys on kysymys, joka työvoima-, koulutus- ja sosiaalipolitiikan osalta on koko valtakuntaa koskeva ongelma. Esimerkiksi eläkeiän nostaminen tai koulutusaikojen lyhentäminen ovat teemoja, jotka tulee ratkaista keskushallinnon, valtioneuvoston ja eduskunnan tasolla. Niiden suhteen Päijät-Hämeen on syytä tukea valtakunnallisia pyrkimyksiä kaikin keinoin. Sen sijaan tuottavuuden nostaminen ja ulkomaalaisten rekrytointi ovat teemoja, joissa maakuntastrategialla on roolinsa. Tuottavuuden nostamiseksi päämääräkokonaisuuksissa G1 ja G2 on tavoitteita, jotka tähtäävät automaation, robotiikan ja tietotekniikan kehittämiseen erityisesti alueen teollisuudessa. Ulkomaalaisen työvoiman ja osaamisen aktiivinen hankinta on sisällytetty strategian päämääräkokonaisuuteen G1. Kansainvälisyys, monikulttuurinen suvaitsevaisuus ja ulkomaalaisten syrjäytymisen ehkäisy huomioidaan vastaavasti päämääräkokonaisuuksissa G5 (G5b Alueidentiteetti) ja G6 (G6b Syrjäytyminen) Julkiset resurssit pienenevät ja yksikkökoot kasvavat NYKYTILA Julkista taloutta on 1990-luvun leimannut niukkuus. Lamassa jouduttiin leikkausten tielle niin valtion kuin kuntienkin budjeteissa. Tehokkuuden ja tuottavuuden lisääminen on ollut ominaista julkiselle taloudelle vuosituhannen vaihtuessa. Tässä työssä keskittäminen ja yksikkökokojen kasvattaminen on ollut keskeisellä sijalla. Valtion aluehallinnon henkilökuntamäärä on vähentynyt 1990-luvulla :stä :een. Varuskuntia on lakkautettu, lääninhallintoa rationalisoitu ja monet hallintorajojen muutokset ovat johtaneet verkoston silmäkoon kasvuun. Keskittyminen näkyy siis myös hallintorakenteissa. Ajankohtainen valtionhallinnon hajauttaminen Helsingistä muualle Suomeen ei sinänsä suurta trendiä miksikään muuta sillä uudet sijoituspaikat tulevat sijaitsemaan muutamassa suurimmassa keskuksessa. Kunnallishallinnossa kehitys on ollut saman suuntaista. Palvelutuotannon yksikkökokojen kasvu on näkynyt mm. kouluverkoston harvenemisena. Tuorein pyrkimys on palo- ja pelastustoimen yksikkökokojen kasvattaminen. Paitsi, että kunnallisten palvelujen sektorikohtainen yksikkökoko on kasvanut kunnan sisällä, myös kokonaisuutena kuntien johdon pöytälaatikoissa piileskelee julkilausumattomia ajatuksia kuntaliittoumista ja jopa kuntaliitoksista. Kiristyneen talouden ja kasvaneiden velvollisuuksien paineessa kunnat ovat lähteneet verkostoitumaan ja hakemaan erilaisia alliansseja muiden kuntien kanssa. Seutukuntaistuminen on luvun kuluessa edennyt ripeästi. TULEVAISUUS Kehitys näyttää jatkuvan: toiminnot kasautuvat ja yksikkökoot kasvavat. Suomi keskittyy Suomen keskusseudulle, mikä pakottaa syrjäseudut rationalisoimaan toimintojaan verotulojen supistuessa. Samalla palvelujen kysyntä maaseudulla hiipuu. Ratkaisuvaihtoehtoja ovat erilaiset verkostomaiset yhteistyörenkaat palvelujen tuotannossa tai sitten totaalisemmat kunta-allianssit tai kuntaliitokset. Suomen keskusseudulla päinvastoin palvelujen kysyntä kasvaa ja niiden tuotanto joudutaan keskittämään suurempiin yksiköihin tehokkuuden parantamiseksi.

93 93 Kuntien ylikunnallinen yhteistyötarve kasvaa Kuntien taloudellisten reunaehtojen kiristyminen sekä taloudellisen aktiviteetin ja väestön keskittyminen johtaa Suomessa seutuistumiseen. Keskusseutujen aluerakenteellista dynamiikkaa (ns. kahvikuppimalli ) on jo kuvattu tämän tulevaisuuskertomuksen ensimmäisessä osiossa. Samaan suuntaan kehitystä vie kuntien velvoitteiden lisääntyminen sekä strategisen toimenkuvan muuttuminen haasteellisemmaksi. Kunnan on tulevaisuudessa avauduttava sekä kansallisiin että kansainvälisiin verkostoihin. Jatkossa nykyisen kokoluokan kunta ei enää kykene yksin selviytymään menestyksekkäästi tehtävistään. Kuntien lukumäärä tulee merkittävästi vähenemään tulevaisuudessa. Vuonna 2020 Suomessa on n. 150 pääosin nykyisten seutukuntien tai niiden osien muodostamaa kuntaa. Myöskin erilaiset hallintosovellukset nykyisen asetelman ja täydellisten kuntaliitosten välimuotoina ovat yleisiä. Yhteistyön kohteesta ja alueesta riippuen esiintyy liittokuntia ja kuntaliittoja, kuntayhtiöitä tai kuntayhtymiä. Samaan aikaan nykymuotoisten kuntayhtymien status on taipuvainen heikkenemään, mikä johtaa maakuntien välisten yhteenliittymien roolin vahvistumiseen. Kun paikallis- ja aluehallinnon silmäkoko näin suurenee, syntyy tilaa lähidemokratialle. Erilaisten asuinaluetta sekä nykyisiä kunnan- ja kaupunginosia koskevat itsehallintomallit yleistyvät. Kiristyneen kilpailun olosuhteissa kunnan strategisen suunnittelun ja kehittämisen rooli tulee korostumaan. Ilman määrätietoista, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista strategista johtamista kunta jää kilpailijoiden jalkoihin ja taantuu suhteellisesti. Kunnan strategisessa kehittämisessä painopiste siirtyy kunnan lyhyen aikavälin budjetti- ja organisointikeskeisestä palvelutuotannon järjestämisestä pitkän aikavälin kilpailuetujen etsintään ja verkostomaisen seutukuntayhteistyön parantamiseen. Yhteistyön laatuun ja sosiaali-psykologisiin seikkoihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota Palvelutuotannon rakenne muuttuu Palvelutuotanto on vuonna 2020 uudelleen järjestäytynyt erilaisten kuntien allianssien ja suurempien seutukuntaisten yksiköiden perustalle. Nykyinen monopolistinen palvelutuotanto on hajonnut verkostoiksi, joissa palveluja tuotetaan paitsi kuntien myös yritysten ja 3. sektorin yhteistyönä. Standardipalveluista on siirrytty joustavampaan ja monipuolisempia mahdollisuuksia tarjoavaan palvelupalettiin. Palveluyrittäjyys lisääntyy merkittävästi. Markkinoille ilmaantuu suuria, jopa monikansallisia palveluyrityksiä. Samaan aikaan syntyy tilaa myös paikalliselle mikroyrittäjyydelle. Näitä kysymyksiä on jo käsitelty edellä ikääntymisen aiheuttamien muutosten yhteydessä. Palvelutuotannon rakenne muuttuu keskittyneemmäksi. Tuoreeksi esimerkiksi rohkeasta strategisesta linjauksesta voidaan nostaa uusi vuoden 2001 alusta yhdistynyt Mikkeli (ent. Anttola, Mikkeli ja Mikkelin mlk). Hallinnollisesti yhteen kootussa yksikössä yhdistymisen suurimmat hyödyt saadaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleenjärjestelyissä. Myös kuntien logistiikka järkiperäistyy, kun koululaiset voidaan kuljettaa lähimpään kouluun. Sama koskee päivähoitoa ja montaa muuta palvelukonseptia. Toisena esimerkkinä kehityksen suunnasta voidaan nostaa esiin koulutoimi. Jo tutuksi käyneiden kyläkoulukuolemien rinnalle on nyt astumassa pelko lukioiden lakkautuksista. Suomen lukioverkko on kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen tiheä. Maassa vuoden 2001 alussa aloittaneista 441 lukiosta 73 on hyvin pieniä alle 110 oppilaan kouluja, jotka todennäköisesti häviävät tulevaisuudessa. Kehityksen trendi on tuhannen oppilaan suurlukiot. Seinäjoella toimii jo tällainen jättilukio ja lisää on suunnitteilla mm. Järvenpäähän, Tampereelle ja Tikkurilaan. Suuri koulu on taloudellisempi ratkaisu kuin sarja pieniä. Vaikka sinänsä pienellä opetusyksiköllä on monia etuja opetuksen laadun ja yksilöllisyyden suhteen, talouden kovat realiteetit yhdistettynä jatkuvaan keskittymiskehitykseen luovat synkkiä pilviä koulujen ylle. Kunnallistalous joutuu kriisiin Kuntien talous on sidoksissa yleiseen kansantalouden kehitykseen. Kuntien tulonmuodostus riippuu asukkaiden tulokehityksestä ja yhteisöveron tuotosta. Kun asukkailla ja yrityksillä menee hyvin, menee kunnallakin. Toisaalta kuntien talous riippuu valtion ratkaisuista. Tämän vuoksi kuntien taloudesta on hyvin vaikeaa hahmottaa mitään yleispätevää tulevaisuudenkuvaa. Kysymys on puhtaasti poliittisista ratkaisuista. Tulevaisuus on sellainen millaiseksi se tehdään.

94 94 Viime vuosina on pelätty kunnallistalouden joutuvan kriisiin. Ennusteista poiketen Suomeen ei kuitenkaan ole muodostunut sellaisten kuntien joukkoa, joiden talous olisi vuodesta toiseen kriisissä. Tässä keskittymisestä kertovassa tulevaisuustarinassa on kuitenkin monia sellaisia trendejä, jotka antavat aiheen olettaa, että kuntien taloudellinen asema ei ainakaan tule automaattisesti vahvistumaan jatkossa. Yhteisöveron tuoton näkymät ovat tällä hetkellä heikommat kuin muutamana viime vuonna. Keskittyminen johtaa verotulojen supistumiseen maaseudulla ja palvelutarpeen kasvuun keskusseuduilla. Maalaiskuntien talous joutuu entistä ahtaammalle, jos hallintoa ei supisteta. Kaksinkertaistuva vanhusten määrä aiheuttaa investointitarpeita ja palvelutuotannon painopisteen siirtoja sektorilta toiselle. Samaan aikaan alueiden ja kuntien kilpailu entisestään kiristyy. Päijät-Hämeen kuntien talous on heilahdellut ylös-alas koko 1990-luvun. Vuosikymmenen alussa Lahti ja ympärillä oleva lähiseutu oli taloudeltaan vahva, kun taas maaseutukunnat olivat heikompia. Laman ja yhteisöverotulojen jakoperusteen vuoksi asetelma kääntyi 1990-luvun jälkipuoliskolla päinvastaiseksi. Yleisesti ottaen Päijät-Hämeen kunnallistalous ei ole vuosituhannen alussa ollut paras mahdollinen. Päijät-Hämeen kuntien vuosikate (mk/as) oli vuonna 1999 maakuntien joukossa kolmanneksi heikoin. Ahvenanmaa Uusimaa Pirkanmaa Pohjois-Pohjanmaa Etelä-Karjala Koko maa Varsinais-Suomi Keski-Pohjanmaa Itä-Uusimaa Kymenlaakso Pohjois-Savo Pohjanmaa Satakunta Keski-Suomi Pohjois-Karjala Kanta-Häme Kainuu Lappi Päijät-Häme Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Lähde: T K/Julkinen talous Kuntien vuosikate maakunnittain Markkaa/asukas AlueOnline Kuva 33. Kuntien vuosikate maakunnittain 1999 (Tilastokeskus, Alue On-line) Kuinka teema kytkeytyy visioon? Koko strategia visioineen tähtää voimakkaasti maakunnan kilpailuaseman parantamiseen ja tätä kautta luonnollisesti kuntien talouden vahvistamiseen. Strategian sisällön mukaisin toimin alueelle syntyy uusia työpaikkoja ja uusia yrityksiä, mikä paitsi lisää olemassa olevien asukkaiden tuloja myös kokoaa alueelle uusia veronmaksajia. Verotulojen määrä kasvaa ja palvelujen laatu paranee. Päijät-Hämeen asemoiminen nimenomaan osaksi Etelä-Suomea ennakoi aluehallinnossa tapahtuvia muutoksia, joissa maakunnat liittyvät suuremmiksi alliansseiksi. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Seutuistuminen sekä siihen kytkeytyvä kunnallis- ja aluehallinnon uudelleenjärjestäytyminen on huomioitu hyvin selkeästi strategian tavoitteessa G5a, missä tavoitteena on kuntien ja muiden julkisen hallinnon toimijoiden yhteistyön kehittäminen sekä ylimaakunnallinen ja kansainvälinen liittoutuminen. Palvelutuotannon uusia malleja vastaavasti tavoitellaan päämääräkokonaisuudessa G6 ja erityisesti sen tavoitteissa G6a

95 95 (Ikääntyminen) ja G6d (Uusien palvelutuotteiden ja palvelutuotantomallien kehittämien). Kuntien talouden ahdinkoa ei sinänsä ole strategiassa missään erityisessä kohdassa eritelty, koska koko strategia tähtää kuntien talouden vahvistamiseen ja tulonmuodostuksen lisäykseen Taloudellinen päätösvalta keskittyy NYKYTILA Edellä on kuvattu ihmisten keskittymistä muuttovirtojen suuntautuessa jatkuvasti periferiasta kohti suuria keskuksia. Samaan tapaan näyttävät keskittyvän myös pääoma ja valta. Yritysten on kasvettava tai liityttävä yhteen jotta ne menestyisivät kilpailussa. Samaan ovat pakotetut myös valtiot, alueet ja kansat. Maailmankaupan vapautuminen ja globalisaatio on lisännyt suurten yritysten valtaa ohi valtioiden ja hallitusten. Suurista monikansallisista (tai pitäisikö sanoa ei-kansallisista) yrityksistä on tullut kuin itsenäisiä valtioita, joilla on lonkeronsa kaikissa maailman maissa. Monet niistä ovat rikkaampia ja vahvempia kuin useimmat oikeat valtiot. Esimerkiksi autojättien Ford in ja General Motors in yhteen laskettu liikevaihto ylittää koko Saharan eteläpuolisen Afrikan bruttokansantuotteen. On tultu tilanteeseen, jossa kansallisvaltioiden ja kansainvälisten valtioliittoumien poliittisia tavoitteita ja toimintaa ohjaavat pikemminkin yhtiöiden kuin ihmisten tarpeet. Pitää kysyä, kuuluuko valta kansalaisille vai persoonattomille yrityksille? Suuryritysten ja markkinoiden vapautta julistavalla ideologialla on monta nimeä: uusklassinen talousteoria, uusliberalismi, libertaristinen talousoppi, markkinakapitalismi, markkinaliberalismi tai talousrationalismi. Ne korostavat sitä, että markkinoiden tulee toimia vapaasti. Tavaroiden, ihmisten, palvelujen ja pääoman pitää saada liikkua yli valtioiden rajojen ilman julkista ohjausta. Uusliberalismi antaa yhtiöille autonomista institutionalista valtaa ohi kansalaisten. Yrityksellä on sitä enemmän valtaa mitä enemmän sillä on voimavaroja ja rikkautta. Yrityksistä tulee yhä riippumattomampia ihmisistä ja paikoista. Ehkä kaikkein raadollisimmillaan taloudellisen vallan tavoittelu ja ihmisoikeudet törmäävät lääkebisneksessä. Länsimaiden suuret lääketehtaat (ns. Big Pharma) pyörittävät miljardiluokan liiketoimintaa, joka periaatteessa on eettisesti kaiken arvostelun ulottumattomissa. Uusien lääkkeiden kehittäminen ja maailmanlaajuinen jakelu on luonnollisesti erittäin arvokasta työtä (sekä hyväksyttävää että kallista). Tähän toimintaan kuitenkin kätkeytyy ristiriita. Samalla kun toimitaan ihmiskunnan hyväksi voidaan saavuttaa suuria taloudellisia voittoja. Ansaintamahdollisuudet ovat aina taipuvaisia ohjaamaan kehitystyön sinne, mistä irtoavat suurimmat voitot. Länsimaiden lääkejätit ovat kehittäneet lääkkeitä esimerkiksi sydän- ja Alzheimerin tautiin sekä mahahaavaan. Tällaisten elintasosairauksien lääkkeiden myynti tuottaa parhaat voitot. Kuitenkin vuosina kehitetyistä 1200 lääkkeestä ainoastaan 11 kpl (0,9 %) oli tarkoitettu trooppisten tautien hoitoon siis kehitysmaiden köyhien alueiden ihmisten hyväksi. Kehitysmailla ei ole varaa kalliisiin länsilääkkeisiin. Niinpä ne ovat sallineet lainsäädännössään halpojen kopiolääkkeiden valmistuksen ja myynnin. Valtiot ovat toimineet kansalaistensa edun mukaisesti, eivät jättiyritysten patenttioikeuksien puolesta. Brasiliassa on tuotettu ns. rekisteröimättömiä aids-kopiolääkkeitä, jotka maksavat 3500 mk vuodessa per henkilö. Lääkejättien patentoitujen lääkkeiden vastaava hinta on mk. Tuorein esimerkki lääketehtaiden ja sairaiden ihmisten etujen vastakkaisuudesta nähtiin Etelä-Afrikassa. Kiistan aiheena oli Etelä-Afrikan valtion vuonna 1997 säätämä laki, joka antaa luvan valmistaa ja tuoda maahan halpoja patenttituotteista kopioituja aids-lääkkeitä. Maailman johtavat 39 lääkeyhtiötä haastoivat Etelä- Afrikan valtion oikeuteen, mutta maailmanlaajuisen julkisen kohun myötä vetäytyivät lopulta oikeusprosessista. Ihmiset voittivat yhtiöt. Suomen asema valtaa keskittävässä globalisaatiossa on toistaiseksi ollut auvoinen. Suomessa toki toimii monikansallisia yritysjättejä, mutta yhteiskunnalliset olot pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ovat vakaat ja suhteellisen säännellyt verrattuna moniin muihin maihin. Toisaalta meillä ei pienenä kansantaloutena ole maailmantaloudessa ollut omia suomalaisia jättiyrityksiä. Vuosituhannen vaihteessa tilanne on muuttunut. Nokia on täysiverinen yritysjätti, jonka moraalinen omatunto on suomalainen. Nokiaa ei tietenkään suomalaisen osaa moittia, koska se on tuonut elintasoa ja elämänlaatua lähes jokaiseen perhepiiriin tavalla tai toisel-

96 96 la, välittömästi tai välillisesti. Kenties kuitenkin kannattaa pohtia onko meillä Suomi-Nokia vai Nokia-Suomi? Päijät-Hämeen asema maailmantalouden valtaverkoissa on kenties vieläkin etäämmällä kuin konsanaan Suomen. Meillä ei ole edes Nokiaa. Pienemmässä mittakaavassa maakunnan historiaa ja nykytilaakin leimaa suuryritysvaltaisuus verrattuna moneen muuhun suomalaiseen alueeseen. TULEVAISUUS Rajat menettävät merkityksensä. Maailma on järjestymässä siten, että tuotanto sijoittuu sinne missä kustannukset ovat pienimmät, myynti sinne missä ostovoimaa on eniten ja voitot sinne missä verotus on alhaisin. Ei-kansalliset yritysjättiläiset eivät tunnusta maata tai aluetta. Niille kotipaikalla ei ole juuri mitään merkitystä. Kun talous on maailmanlaajuisena irti paikasta ja valtiot kansalaisineen vastaavasti kiinni maassa, alueessa ja paikassa, ainekset yhteentörmäykseen ovat olemassa. Valta on taipuvainen siirtymään kansallisvaltioilta suuryrityksille. Kuinka tässä käy pienen Suomen? Onko meidän talvisodan hengessä taisteltava identiteettimme ja itsemääräämisoikeutemme puolesta? Vai onko valittava kokonaan päinvastainen vaihtoehto: Nokiasuomen strategia. Lippulaivamme ja tulevien lippulaivojen avulla Suomella on mahdollisuus heittäytyä globalisaation pelikentälle avainpelaajana. Jälkimmäinen vaihtoehto näyttää 1990-luvun ja vuosituhannen alun toteutuneen kehityksen valossa jo valitulta. Suomi on EU:n aktiivijäseniä ja kulkee yritysmaailman maapalloistumisen kärkijoukossa. Päijät-Hämeen asema vallan virroissa on kaksipiippuinen. Toisaalta maakunnan on pyrittävä kytkeytymään integroituvan suuryritysvetoisen talouden verkostoihin esimerkiksi toimimalla teollisena alihankkijana tai houkuttelemalla alueelle joku tai joitakin monikansallisia jättiläisiä. Toisaalta maakunnan edun mukaista tuskin on nielaista globalisaation ideologiaa karvoineen päivineen. Tällöin vaarana on totaalinen identiteetin menetys. Voi olla, että päijäthämäläisen kansalaisen ihmisen ja perheen elämä ja itseisarvo hukkuu globaalien verkostojen taustakohinaan. Yritystoiminta kasautuu Maailman sadasta suurimmasta taloudellisesta instituutiosta 50 on yhtiöitä. General Motors in vuoden 1992 myyntitulot (133 miljardia dollaria) vastasi Tansanian, Etiopian, Nepalin, Bangladeshin, Zairen, Ugandan, Nigerian, Kenian ja Pakistanin yhteenlaskettua bruttokansantuotetta. Näissä maissa asuu 550 miljoonaa ihmistä, kymmenes osa koko maailman väestöstä. Maailman 500 suurinta teollisuusyhtiötä työllistävät 0,0005 % maailman väestöstä, mutta hallitsevat 25 % maailman taloudellisesta kokonaistuotannosta. Maailman 300 suurinta ylikansallista yhtiötä (pois lukien rahoitusyhtiöt) omistavat noin 25 % maailman tuottavasta varallisuudesta. Maailman 50 suurimman kaupallisen pankin ja monialaistuneen rahoitusyhtiön yhteenlaskettu varallisuus yltää lähes 60 %:iin maailman yhteenlasketusta tuottavasta varallisuudesta. Maailmanlaajuinen suuntaus on kohti markkinoiden kontrollin ja tuottavan varallisuuden keskittymistä muutaman yhtiön käsiin. Ekonomistit pitävät markkinoiden monopolisoitumisen astetta korkeana, jos 5 yritystä hallitsee yli puolta markkinoista. Tällaisista toimialoista keskittynein on kestokulutustavaroiden valmistus: viisi suurinta alan yritystä hallitsevat lähes 70 % koko maailman markkinoista. Yli 50 % maailmanmarkkinoista on 5 suurimman hallussa automaatioteollisuudessa, lentoliikenteessä, avaruusteknologiassa, sähkökomponenttien valmistuksessa, sähkötekniikassa, elektroniikassa ja terästeollisuudessa. Öljy-, tietokone- ja mediateollisuudessa 5 suurinta yritystä hallitsee markkinoista yli 40 %. Globalisaatio ja talouden ylikansallistuminen näyttää johtavan monopolisoitumiseen vallan keskittymiseen. Yritysten kansainvälistyminen etenee Yritystoiminta irtautuu tulevaisuudessa yhä enemmän paikan kahleista. Yritykset pyrkivät vahvistamaan markkina-asemiaan ulkoistamalla tuotantoaan alihankintaverkostoille, muodostamalla yhteisyrityksiä ja strategisia liittoumia. Tämä kaikki tapahtuu entistä enemmän kansainvälisillä foorumeilla. Verkostoitumalla yritykset yhdistävät erikoisosaamisensa, teknologiansa, tuotantovälineensä ja markkinansa, jakavat tutkimuksen ja tuotekehityksen riskit ja kustannukset. Näin on mahdollista vahvistaa asemaa kilpailijoihin nähden.

97 97 Tosin nuo kilpailijat pyrkivät luomaan samanlaisia alliansseja. Syntyy yhä suurempia toisiaan vastaan kamppailevia liittoumia. Edellä kuvattu vahvistaa entisestään yritystoiminnan keskittymiskehitystä. Syntyy kansainvälisiä yksittäisen yrityksen tavoin käyttäytyviä, eri teollisuuden aloja ja valtiota yhdistäviä strategisia liittoumia. Tällaisten tulevaisuuden mega-jättiläis-verkostojen rinnalla nykyiset monikansalliset suuryritykset näyttävät kääpiöiltä. Kun nykyiset suuryritykset ovat pienten valtioiden kokoisia, tulevaisuudessa jättiläisverkostot kasvavat jo yhtä suuriksi kuin maailman suurimmat kansantaloudet. Suurten metropolien asema taloudellisen, poliittisen ja hallinnollisen vallan kasautumina korostuu Samoin kuin tuotannossa ja kaupassa valta keskittyy yhä suuremmille yrityksille tai yritysverkoille, keskittyy valta myös alueellisesti ja institutionaalisesti. Talousjärjestelmän globalisoituminen tulee koko ajan siirtämään valtaa ihmisiltä ja yhteisöiltä jättiläismäisille maailmanlaajuisille instituutioille, joilla ei ole enää yhteyttä inhimillisiin perustarpeisiin tai arvoihin. Globalisoituvan talouden solmukohtia ovat tiedon ja pääoman risteysasemat. Suomessa valta keskittyy yhä selvemmin Helsinkiin, Euroopassa vastaavasti Brysseliin, Pariisiin, Berliiniin ja Lontooseen. Pienempien paikkakuntien ja alueiden tulevaisuus riippuu niiden kyvystä linkittyä talouden ja hallinnon valtavirtoihin ja verkostoihin. Pienikin toimija voi viisaalla erikoistumisen ja verkostoitumisen strategialla hankkia elinvoimaisen aseman osana kokonaisuutta. Perinteisin keinoin jatkamalla entisiä hyviä aikoja se ei kuitenkaan onnistu. Päijät-Hämeen tulevaisuus maapalloistuvassa maailmassa riippuu pitkälti siitä kuinka alue onnistuu kiinnittymään erilaisiin verkostoihin. Toisaalta kyse on yritysten bisnesverkoista, toisaalta kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon edunvalvonnallisista ja poliittisista alliansseista. Tällaiset kumppanuussuhteet ja liittoumat voivat olla sekä kotimaisia että kansainvälisiä. Päijät-Hämeen sisällä Lahden asema tulee entisestään korostumaan nimenomaan sellaisena solmukohtana, jonka kautta koko maakunta voi kytkeytyä edellä kuvattuihin globaaleihin vallan verkkoihin. Tässä ei pidä nähdä arvovalta-asetelmia, koska Lahti ei tule toimeen ilman maakuntaansa eikä maakunta ilman Lahtea. Globaaleissa verkoissa paikallisuudella on sitä paitsi tilauksensa. Se tarjoaa ihmisille identiteetin rakennuspuita ja ilman identiteettiä globalisaation kilpakentillä ei voi menestyä. Talouden ja bisneksen etiikan merkitys nousee Yhdysvalloissa syntyi jo 1970-luvulla käsite corporate citizenship, yrityskansalaisuus. Sillä tarkoitetaan yritysten (käytännössä suuryritysten) eettisempää toimintaa. Yrityksen ei pitäisi pyrkiä vain maksimoimaan voittoaan vaan myös toimimaan yhteiskunnallisen vastuunsa kantavana kansalaisena. Sosiaalisen vastuun kantaminen onkin yritysmaailmassa lisääntynyt. Jokaisella itseään kunnioittavalla suuryrityksellä on nykyisin jonkinlainen sosiaalisen etiikan ohjelma toimenpidevalikoimassaan. Yritykset pyrkivät toimimaan aktiivisesti ympäristön, ihmisoikeuksien, työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden sekä laajemmin koko yhteiskunnan hyvinvoinnin hyväksi. Yritysten soveltamat toimenpiteet voivat liittyä sitoumuksiin tai sopimuksiin, joissa yritys lupautuu noudattamaan ihmisoikeuksia, olemaan käyttämättä lapsityövoimaa, sallimaan kokoontumisvapauden tai maksamaan suurempaa palkkaa kuin maan yleinen palkkataso. Yritykset harrastavat myös hyväntekeväisyyttä. Amerikkalainen hampurilaisketju on perustanut ympäri maailmaa lasten potilaskoteja, myös Helsinkiin. Yritykset laativat itselleen ja alihankkijoilleen erilaisia toimintaohjeita, joissa on ehtoja työntekijöiden kohtelusta, toiminnasta kehitysmaissa ja ympäristön huomioon ottamisesta. Edelleen, yritykset pyrkivät raportoimaan toiminnastaan avoimemmin ja jopa luovuttamaan toiminnan tarkastuksen ulkopuoliselle taholle. Yrityskansalaisuutta myös kritisoidaan. Sitä pidetään uusliberalistisena eettisenä pesuna, jossa on kysymys pikemminkin bisneksen teosta kuin yhteiskunnallisen vastuun kantamisesta. Yrityksiä ei kriitikoiden mielestä pitäisi ylipäätään nostaa kansalaisen asemaan. Viime kädessä suurten pörssiyhtiöiden toimintaa ohjaa osakkeenomistajien etu. Kaikki toiminta tähtää bisneksen kasvattamiseen ja voiton tavoitteluun. Toisaalta yrityk-

98 98 sen ja yhteiskunnan edut yhtyvät, koska yritys hyötyy siitä, että toimintaympäristö on rauhallinen, turvallinen ja tarjoaa ammattitaitoista työvoimaa. Tästä huolimatta yrityksen yhteiskunnallinen osallistuminen nähdään usein eettisten irtopisteiden keruuna. Kuuluisa esimerkki suuryritysten eettisyydestä on urheilutossujen valmistajan NIKEn ja koripallotähti Michael Jordanin yhteistyö 1990-luvun alussa. NIKE maksoi Jordanille suuremman summan palkaksi markkinoinnista kuin niille indonesialaiselle naiselle, jotka tossut valmisti. Ongelmana yritysten sosiaalisen vastuun ohjelmissa on se, ettei kukaan valvo ohjelmien noudattamista. Jos yritys ilmoituksestaan huolimatta toimii toisin, ei välttämättä tapahdu mitään, jos asia pysyy salassa. On esitetty, että pitäisi luoda juridisesti sitovat kansainväliset säädökset valvonnasta ja päästää puolueettomat tarkkailijat arvioimaan yritysten toimintaa. Yrityskansalaisuuden tematiikka liittyy ensisijaisesti globaaleihin markkinoihin, rikkaiden teollisuusmaiden ja köyhien kehitysmaiden väliseen kuiluun sekä jättiläismäisten monikansallisten yritysten toimintaan. Suomessa puhumattakaan Päijät-Hämeestä ei tällaisia jättiyrityksiä kovin montaa ole. Suomen työlainsäädäntö ja työehtojärjestelmä on myös hyvin tasa-arvoinen ja vakaa kansainvälisessä vertailussa. Toisaalta yritysten eettinen vastuu on trendi, jonka päijäthämäläiset yrityksetkin tavalla tai toisella tulevat jatkossa kohtaamaan. On toki toivottavaa, jos yritykset Päijät-Hämeessä ottavat omaehtoisesti esimerkiksi ympäristöasiat paremmin huomioon. Kuinka teema kytkeytyy visioon? Visiossa Päijät-Häme avautuu voimakkaasti ulospäin, toisaalta Etelä-Suomeen toisaalta Eurooppaan. Koko strategia itse asiassa tähtää erikoistumisen kautta menestykseen globalisaation keskittävässä ja kiristyvässä kilpailussa. Sinänsä visio ei ota kantaa suuryritysten roolin vahvistumiseen. Hallinnollis-poliittiseen verkostoitumiseen visio reagoi nostamalla esiin eteläsuomalaisuuden ja sen mahdolliset liittoumat. Sen sijaan visio ei kerro kuinka alue verkostoituu kansainvälisillä foorumeilla, ellei sellaisena pidetä tavoitetta virtuaaliverkoista. Yrityskansalaisuuden edistäminen tai yritysten eettisen toiminnan tukeminen ei tosi asiallisesti sisälly visioon ellei sellaiseksi tulkita sanaparia puhtaan bisneksen. Eettisesti, yhteiskunnallista vastuuta omaehtoisesti kantava ja korkealla moraalilla toimiva yritys jos joku, on PUHDASTA bisnestä. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Päämääräkokonaisuudessa G1 tavoitteessa G1b tavoitellaan mm. yritysten etabloitumista Päijät-Hämeeseen. Tavoitteena on, että myös kansainväliset suuryritykset sijoittavat toimintojaan Päijät-Hämeeseen. Ylipäätään yritysverkot ovat keskeisessä roolissa strategiassa. Institutionaalista verkostoitumista tavoitellaan päämääräkokonaisuudessa G5 ja sen tavoitteessa G5a, jossa pyritään nimenomaan etsimään maakunnalle kumppaneita niin kotimaasta kuin kansainvälisiltäkin areenoilta. Myös kuntien verkostoituminen nähdään tärkeänä. Strategiassa ei ole asetettu tavoitteita yritysten eettisen yrityskansalaisuuden edistämiseksi. Kysymys on arvoista. Strategiassa on tällä hetkellä valittu näkemys, ettei yrityksen pidä olla samassa asemassa kuin kansalaisen. Kansalainen, ihminen, on strategian lopullinen edunsaaja. Kaikki muu palvelee tätä tavoitetta Ylikansallinen päätöksenteko järjestyy instituutioiksi Kansainvälisten organisaatioiden ja ylikansallisten instituutioiden rooli tulee tulevaisuudessa entisestään korostumaan vapaakaupan lisääntyessä ja avoimen poliittisen yhteistyön vahvistuessa kansainvälisissä suhteissa. Kansainvälisen yhteistoiminnan myötä perinteinen kansallisvaltiomalli menettää merkitystään kansainvälisten yhteistyömuotojen omaksuessa perinteisesti valtioiden väliseen yhteistyöhön kuuluneita tehtäviä. Euroopan unioni on esimerkki päätöksentekojärjestelmästä, joka on kehittymässä kohti liittovaltiollista mallia, jonka toiminta tulee tulevaisuudessa perustumaan eurooppalaiseen perustuslakiin.

99 99 NYKYTILA Toisen maailmansodan jälkeen rauhan tilan ylläpitämiseksi ja taloudellisten suhteiden edistämiseksi on syntynyt useita merkittäviä alueellisia ja globaalisia instituutioita. Osalla näistä instituutioista oli edeltäjänsä jo ennen maailmaa ravistanutta toista suursotaa, mutta merkittävimmät näistä instituutioista on vakiinnuttanut oman roolinsa vasta toisen maailman sodan jälkeen. Globaaleista organisaatioista merkittävin eli Yhdistyneet Kansakunnat hakee omaa paikkaansa kylmän sodan jälkeisessä maailmassa, jossa erityisesti taloudellisista intresseistä kasvaneet organisaatiot ovat näkyvässä asemassa. Puolustuspoliittiset järjestelmät hakevat muotojaan. Euroopan unionin ja NATO:n keskinäistä roolia Euroopassa ollaan selkiyttämässä. Euroopan unionin kehitystie alkoi Euroopan rauhan vakiinnuttamisesta saattamalla Saksan ja Ranskan hiili- ja teräsvarat ylikansalliseen hallintaan teräs- ja hiiliyhteisössä. Euroopan yhteisön kautta tämä ylikansallinen järjestely on kasvanut useiden sopimusjärjestelyjen kautta Euroopan unioniksi, jonka toimintakenttä on laajentunut kaikille yhteiskunnan osa-alueille taloudellisiin, poliittisiin, sosiaalisiin ja oikeudellisiin kysymyksiin. Euroopan unionin hallintoa ja päätöksentekojärjestelmää odottaa Ranskan puheenjohtajuuskauden ja Nizzan sopimuksen jälkeen mittavat uudistukset. Euroopan unioni ei voi jatkaa laajentumista keskiseen ja itäiseen Eurooppaan ilman että se luopuu tai merkittävästi kehittää tähänastista päätöksentekojärjestelmäänsä, joka on eräänlainen liittovaltion ja perinteisen kansainvälisen järjestön välimuoto. TULEVAISUUS Ylikansallinen sääntely lisääntyy Ylikansallinen päätöksenteko, sääntely ja järjestelmät lisääntyvät merkittävästi tulevaisuudessa. Uusia merkittäviä vapaakauppa-alueita on syntymässä ja jo olemassa olevat taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset yhteenliittymät vahvistuvat ja lisäävät entisestään merkitystä. Näin tapahtuu kaikilla suurilla mantereilla: Euroopassa, Afrikassa, Amerikassa ja Aasiassa. Laajat alueelliset liittoutumat lisäävät keskinäistä kilpailua, mikä merkitsee, että taloudellisten ja poliittisten yhteistyömuotojen on oltava entistä vahvempia selviytyäkseen globaalisessa kilpailussa. Euroopan unionin laajentuminen keskiseen ja itäiseen Eurooppaan lisää ylikansallista sääntelyä uusissa ja vanhoissa jäsenvaltioissa mm. lainsäädännön harmonisoinnin kautta. Jäsenvaltioilta edellytetään yhdenmukaisuutta lainsäädännössä ja hallinnossa, jotta Euroopan unioni voi vastata sille asetettuihin globaalisiin haasteisiin. Euroopan unionin on merkittävästi uudistettava päätöksentekojärjestelmäänsä pystyäkseen luotsaamaan jäsenvaltion liittoumaa. Euroopan unionille luodaan perustuslaki, mikä vauhdittaa unionin kehittymistä ylikansallisempaan ja liittovaltiollisempaan suuntaan. Perinteisten kansallisvaltioiden merkitys Euroopassa tulee entisestään kaventumaan. Euroopan unionin on pystyttävä uudistumaan aidoksi demokraattiseksi ylikansalliseksi järjestelmäksi perustuen joko vahvaan eurooppalaiseen parlamentaariseen tai presidenttivetoiseen järjestelmään. Euroopan unionin tulevaisuuden eurooppalaisten osavaltioiden liittouman hallinnollisia esikuvia voisivat olla saksalainen tai yhdysvaltainen federalistinen järjestelmä. Laajeneva vapaakauppa lisää kilpailua Laajeneva vapaakauppa Euroopassa ja muissa maanosissa lisää olennaisesti kilpailua yritystoiminnassa. Yritykset siirtävät tuotantoaan kustannussyistä halvempiin maihin ja vanhoissa perinteisissä teollisuusmaissa korkean teknologian ja suunnittelun merkitys korostuu. Ylikansalliset taloudelliset ja poliittiset liittoumat karsivat ja keskittävät tuotantoaan, jonka seurauksena esimerkiksi maatalous keskittyy Euroopan viljaville alueille, jossa elintarviketuotanto on kannattavinta. Liittoumien sisällä panostetaan yhä enemmän erikoistumiseen. Alueiden rooli kansainvälisessä toimintaympäristössä korostuu Vapaakaupan lisääntyessä kilpailu kiristyy, mutta kansainvälisessä toimintaympäristössä taloudellisten ja poliittisten liittoumien suomat vapaudet lisäävät alueiden toimintamahdollisuuksia yli rajojen. Alueiden yrityselämän ja hallinnollisten toimijoiden toiminta-alue kasvaa sekä mahdollisuudet liittoutua ja etsiä kumppaneita lisäävät toimintamahdollisuuksia.

100 100 Euroopan unionissa korostuu tulevaisuudessa tehokkaiden, avoimien ja yhteistyökykyisten alueiden ja alueellisten liittoumien rooli ohi perinteisen kansallisen viitekehyksen. Alueiden keskinäinen kilpailu ja yhteistyö rikastuttaa ja tehostaa alueiden Eurooppaa. Euroopassa unionin luoma läheisyysperiaate saa konkreettisen sisällön. Päätöksenteon on tulevaisuudessa tapahduttava yhä lähempänä kansalaista.

101 NOIDANKEHÄ: Sosiaalinen turvattomuus Mirja Karila-Reponen Turvattomuus ja näin ollen myös turvallisuus liittyy ihmisen kaikkiin elämänalueisiin. Voidaan puhua sosiaali- ja hyvinvointivaltiollisesta, perinteisestä valtiollisesta, kulttuurisesta ja humanistisesta sekä modernista ja ekologisesta turvallisuuskäsityksestä. Tässä tulevaisuuskertomuksessa esitetään eräänlaisia mahdollisuuksien karikatyyrejä, kuvauksia siitä, minkälaisia asioita tulevaisuudessa voisi tapahtua. Annetut otsikot ovat pessimistisiä, ja kuin viivoitinmiesten vetämiä nykyhetkestä suoraan synkkään tulevaisuuteen. Tulevaisuus ehkä voisikin jatkua niiden mukaisesti. Pelkkien synkkien lumipallojen kierittämien ei kuitenkaan antaisi sellaista uutta tietoa, josta lukuisissa tutkimuksissa on heikkoja merkkejä. Valoa on näkyvissä. Tulevaisuuskertomus on signaalien pohjalta hahmoteltu mahdollinen, joka toteutuu tietyin edellytyksin. Tässä kertomuksessa on otettu oletuksiksi seuraavat asiat: Huumeiden käyttö lisääntyy vielä jonkin aikaa. Valistuksen, yleisen koulutustason nousun ja ongelmien paranevan ratkaisukyvyn ansiosta huumeiden käyttö saadaan kuitenkin laskemaan. Ongelmakäyttäjiä ja huumerikollisuutta on kaikesta huolimatta edelleen paljon. Teknologian kehittyminen ja sen sovellukset alkavat todella vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan ja ihmisten elämäntapaan. Samoin seurannan avulla saatu palaute voidaan hyödyntää entistä paremmin. Yksilökeskeisen kauden jälkeen siirrytään yhteisöllisyyteen ja yhteisvastuuseen. Eri maiden ja metropolien turvallisuuteen liittyvät ongelmat ovat keskenään erilaisia, eikä niitä voida samaistaa sellaisenaan Suomeen Huumeet arkipäiväistyvät ja mielenterveysongelmat yleistyvät NYKYTILA Huumeongelma on maailmanlaajuistunut tiedonkulun ja yleisen liikkuvuuden myötä. Huumeongelma tuo mukanaan erilaista rikollisuutta, yleistä turvattomuutta, sosiaalisia ongelmia ja terveysriskejä (tartuntataudit). Huumeet ovat levinneet maailmassa eri aikaisesti eri maissa ja käytön korkein lakipiste näyttää olevan saavutettu useissa maissa. USA:ssa huumeiden käyttö on vähentynyt (erityisesti kokaiini). Saksassa heroiinin käytön lisääntyminen on pysähtynyt. Italiassa ja Espanjassa heroiinin käyttö on jopa laskenut. Huumekuolemat ovat vähentyneet Ranskassa, Espanjassa, Saksassa, Italiassa, Itävallassa, Luxenburgissa ja Sveitsissä. Erilaiset kehitysohjelmat ovat vähentäneet huumeviljelmiä Boliviassa, Pakistanissa, Lao PDR:ssa ja Thaimaassa. Huumeiden käytön ehkäisyyn, tutkimuksiin ja terveyskysymyksiin on myös käytetty enemmän rahaa kuin aikaisemmin. Koko EU:n alueella huumeiden ongelmakäyttäjiä arvioidaan olevan 1,5 miljoonaa. Joka viides eurooppalainen eli 45 miljoonaa ihmistä on kokeillut kannabista. Kokeilijoiden määrä on kasvanut viidellä miljoonalla vuodesta Maiden huumepolitiikalla ja ongelmakäyttäytyjien määrällä ei näytä olevan suoraa yhteyttä. Ongelmakäytön luvut ovat samankaltaisia huolimatta siitä, onko maiden huumepolitiikka rajoittavaa vai liberaalia. Enemmänkin käyttöön saattaa vaikuttaa se, onko maa huumeiden kuljetusreittien varrella. Euroopassa Espanja, Ranska, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan unioni ovat hyväksyneet yhteisen huumausainestrategian. Euroopassa huumeongelma nähdään osana laajaa sosiaalista kokonaisuutta. Yhteisiä tavoitteita ovat muun muassa ehkäisevä päihdetyö, huumehaittojen vähentäminen ja rikosten ehkäiseminen. Huumepolitiikassa pyritään tasapainoiseen lähestymistapaan, jossa yhtäläinen painoarvo annetaan sekä kysynnän että tarjonnan vähentämiselle. Rangaistavuuden poistaminen huumeiden käy-

102 102 töltä on yleistymässä, mutta huumeiden välittäminen ja levittäminen nähdään rikollisena toimintana. Huumeiden käytön kehitys on ollut noususuunnassa niissä maissa, joissa huumeiden käyttö oli vähäisempää 1990-luvun alussa (esim. Kreikka, Suomi ja Ruotsi). Suomen kannalta suuri uhka on Venäjältä ja Itä-Baltiasta suuntautuva huumeiden salakuljetus. Katukaupan tuotto Suomessa on moninkertainen verrattuna siihen hintaan, jolla huumeet maahan ostetaan. Suomalaisista kannabista on kokeillut henkilöä. Suomessa noin ihmistä käyttää huumeita jossain määrin säännöllisesti. Suomessa huumeiden kokeilu ja käyttö on kuitenkin vähäistä verrattuna muihin EU-maihin, vaikka ilmiö on meilläkin noususuunnassa. Huumausainerikosten määrä Suomessa on viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana suunnilleen kaksinkertaistunut. Tutkimusten johtopäätösten tekoa vaikeuttaa muun muassa se, että mitä enemmän tutkimuksiin käytetään resursseja, sitä enemmän käyttöä ja rikoksia tulee ilmi. Resurssien ja tutkimusmenetelmien erilaisuus eri maissa vaikeuttaa vertailtavuutta. Suomalaisten nuorten humalajuominen on edelleen Euroopan kärkitasoa. Humalahakuisuus istuu syvällä suomalaisessa kulttuurissa ja siirtyy sukupolvelta toiselle. Vaikkakin varsinaisten huumausaineiden käyttö on melko vähäistä Suomessa, niin yhdessä huumeiden käyttö, alkoholinkäytön humalahakuisuus ja lääkeaineiden lisääntyvä trippi -käyttö johtaa sekakäytön yleistymiseen. Päihteiden käyttö yhdistettynä suomalaiseen agressiivisuuteen ja sulkeutuneisuuteen on arvaamaton yhdistelmä. Nuoret käyttäjät ovat lisäksi kokemattomia erilaisten päihteiden vaikutustavoista ja altistuvat siksi vielä muita enemmän myrkytyksille, paleltumille ja hukkumisille. Lisäksi nuoret syyllistyvät päihteiden alaisina erilaisiin ilkivaltatekoihin ja irrallisiin seksisuhteisiin vahingoittaen tulevaisuuttaan. Päihteiden vaikutuksen alaisena joudutaan helpommin myös väkivaltarikosten uhreiksi. TULEVAISUUS Koko ihmiskunnan olemassa olon ajan on pyritty eri menetelmin psyyketilan muuttamiseen. Kreikassa asustanut kuuluisa Delfoin oraakkeli viritti itsensä ennustustilaan salaisten reseptien avulla. Luonnonkansojen shamaanit lankesivat loveen riittien ja uutteiden avulla. Alkuasukasheimot ovat syöneet kokapensaan lehtiä ja sotilaat nostattaneet taistelutahtoa muiden huumeiden puutteessa myrkkysienillä. Huumeet eivät ole uusi asia. Huumeita eri muodoissaan on aina ollut ja on oleva myös vuonna Huumeiden käyttäjät ovat jakaantuneet kahteen ryhmään; toisaalta on yhteiskunnalle ongelmallinen, huumeista riippuvainen, rikollinen ja tavallisesta elämästä syrjäytynyt käyttäjäjoukko. Toisaalta on hyväosainen, huumeita nautintoaineinaan käyttävä ihmisryhmä, joka hallitse tilanteen ja tietää terveysriskit, ja joille kelpaa vain puhtaimmat aineet. Aktiivinen kampanjointi ja ihmisten yhteinen huoli huumeiden ja päihteiden vaaroista pysäyttää entistä nuorempien ihmisten huumekokeilut jo hyvinkin nopealla aikataululla vuoteen 2008 mennessä. YK:n, EU:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden strategiat ovat alkaneet tuottaa tulosta ja huumeiden käytön hallinta paranee. Tietämys huumeiden haittavaikutuksista ihmiskehoon lisääntyy. Kampanjoinnissa aletaan vedota huumeiden kauneutta rumentaviin ominaisuuksiin; iho harmaantuu ja menettää kimmoisuutensa, hiukset heikkenevät. Tutkimuksissa huumeiden käyttö yhdistetään entistä enemmän huonompiin geeneihin ja heikentyneeseen suvunjatkamiskykyyn. Huumeita käyttävät miehet ovat jälkeläisten kannalta terveydellinen riski. Huumeiden käytön muoti-ilmiömäisyys alkaa purkaantua myös asennemuutosten kautta pois. Huumeiden kokeilu tulee siirtymään myöhempään ikään, jolloin entistä parempi koulutustaso ja valistuneisuus sivistysmaissa aiheuttavat sen, että kaikista päihteistä aletaan etsiä turvallisempia ja vähemmän haitallisia vaihtoehtoja. Alkoholi ja tupakka koetaan vanhanaikaisiksi vuonna Vuonna 2020 huumeet ovat ottaneet paikkansa nautintoaineena ja virkistyskäytössä. On tullut yksi nautintoaine lisää. Yhteiskuntamoraali hyväksyy hallitun huumeiden käytön ja medikalisoitumisen paremmin kuin tupakan ja humaltumisen. Psyyken mekanismi tunnetaan paremmin ja tilalle tulee uusia aineettomia huumeita äänien ja visuaalisten ärsykkeiden sekä meditaation kautta.

103 103 Eri uskonnot alkavat tuoda entistä enemmän esille suhdettaan huumeiden käyttöön ja tuovat huumekeskusteluun vakaumuksellisia arvoja. Kirkolliset piirit jakavat vastuuta muiden yhteiskunnan tahojen kanssa omien toimintatapojensa kautta lähetystyössä, kansainvälisessä seurakuntayhteistyössä, katulapsityössä, lapsi- ja nuorityössä sekä arvokeskustelussa. Ihmisten arvomaailma on muuttunut välinpitämättömästä välittämiseen ja yhteisvastuuseen. Yhteinen epävarmuus ja inhimillinen turvattomuus puhuttaa kaikkialla maailmassa. Etsitään yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuullisuutta, uutta välittämistä. Huumeiden ja päihteiden vapaalle käytölle on kyllä annettu rajat, joita valvotaan. Rangaistusten sijasta pyritään ennaltaehkäisevään elämäntapaan ja elinolosuhteisiin. Huumeongelmat lisääntyvät Huumeet ovat suhteellisen edullisia verrattuna alkoholiin. Huumeita voi tulevaisuudessa ostaa laillisista paikoista, vaikkakin käytölle on ikäraja. Hallittu huumeiden käyttö ryöstäytyy kuitenkin helposti ihmisiltä käsistä. Huumeet tuottavat sitä kautta kosolti päänvaivaa myös filosofeille; missä kulkee yksilön vapauden ja itsemääräämisoikeuden raja? Yhteiskunta joutuu tekemään päätökset siitä miten yksilönvapaudet jakaantuvat. Yhteiskunta joutuu ottamaan kantaa hyväksyykö se huumeet ja miten siitä aiheutuvat seuraukset hoidetaan vai suhtaudutaanko kielteisesti tiukan linjan periaatteella ja kovilla rangaistuksilla. Huumeongelmaan liittyy oleellisesti järjestäytynyt rikollisuus. Niissä maissa joissa huumeiden käyttö ei ole saavuttanut lakipistettään (kuten Suomi), kokeilut ja käyttö lisääntyvät. Huumeongelma leviää kaupungeista pienemmille paikkakunnille ja yhä pienempiin yhteisöihin. Huumeiden käytön hallinnan menettäneiden ihmisten maailma on vaarallinen terveysriskeineen, rikollisuuksineen ja sosiaalisine- sekä yhteiskunnallisine ongelmineen. Tämä heijastuu yleisenä turvattomuutena jokapäiväiseen elämään kaikkialla maailmassa, oli sitten itse huumeiden käyttäjä tai ei. Yleiseksi keskustelun aiheeksi on myös noussut ikääntyvät huumekäyttäjät ja heidän vanhuutensa järjestäminen. Huumekäyttäjän ikääntyminen antaa uutta aikaperspektiiviä huumeongelmien laajuuteen. Ikääntyvien huumeenkäyttäjien elämäntilanteeseen liittyy erityisesti alamaailman ongelmia Väkivalta lisääntyy tulevaisuudessa. Huumeet ja päihteet lisäävät riskiä tulla väkivallan uhriksi tai tekijäksi. Huumemaailmaan liittyvä raaka rahanteko ei välitä keinoista eikä uhreista. Kaikkia huumeita on paremmin saatavilla, hinnat ovat halvemmat ja huumeiden markkinoijat tekevät parhaansa markkinoiden kasvattamiseksi. Huumausainerikollisuuteen liittyy lähes aina muuta rikollisuutta; varkauksia, varastetun omaisuuden kätkentää, prostituutiota, kiristystä, pakottamista, ryöstöjä ja väkivaltaa. Terrorismi ja sabotaasit saavat käytännön toteuttajia huumemaailmasta. Rahan vuoksi ollaan valmiita palkkaterrorismiin ja sabotaasityöntekijöiksi. Huumeenkäyttäjät joutuvat silti useimmiten keskenään aseellisiin selkkauksiin, ja aseistautuvatkin pääasiassa toinen toisiaan vastaan. Rahantarve pakottaa kuitenkin tekemään liigojen ulkopuolelle kohdistuvia keikkoja. Nuorisotyön tarve tulee kasvamaan. Nuorison keskuudessa yleinen asenne huumeita kohtaan on edelleenkin tulevaisuudessa salakavalan hyväksyvä ja salliva. Yksilönvapaus kääntyy helposti itseä vastaan. Maailma koetaan kaoottisena ja katastrofiin päättyvänä; huumeiden ja päihteiden avulla on helppo paeta todellisuutta. Aiempina vuosina tehty yksilökeskeisyyden ja äärimmäisten kokemusten markkinointi ovat hämärtäneet kykyä arvioida omaa suhdetta huumeisiin ja siihen liittyviä eettisiä ongelmia. Nuorisotyö on noussut tärkeäksi ennaltaehkäiseväksi muodoksi taistelussa päihde- ja huumeongelmia vastaan. Vuonna 2000 tehtyjen tutkimusten tulokset ovat osoittautuneet todeksi: tärkein ennaltaehkäisy alkaa vanhempien ja nuorison valistamisesta. Koululaitoksella on opetustoimintansa lisäksi yhä tärkeämpi merkitys tiedon jakelussa ja kasvatuksessa. Kaikki lasten elinpiiriin kuuluvat tahot osallistuvat kasvatukseen. Tilanne pakottaa eri organisaatiot yhteistyöhön. Myös nuoret ovat itse mukana aktiivisesti etsimässä vaihtoehtoja vapaa-ajan vietolle. Kuntien ja kaupunkien lisäksi kirkolla olla on merkittävä rooli lapsi- ja nuorisotyössä. Urheiluseurat, harrastusyhteisöt, eri taiteisiin liittyvät oppilaitokset, partiojärjestöt ym. saavat tulevaisuuden nuorisotyössä enemmän sijaa. Kolmas sektori ottaa vastuuta nuorten, lasten ja vanhusten hyvinvoinnista. Tulevaisuuden nuoriso on nähnyt enemmän maailmaa matkustellessaan ja on valistunutta. Nuoriso osaa vaatia enemmän laatua ja vaihtoehtoja elämänsä puitteille, joissa yhä vähenevää opiskelulta ja koululta jäävää vapaa-aikaa vietetään.

104 104 Psyykkinen ja fyysinen sairastavuus lisääntyy Elämän rytmin kiihkeys, jatkuva muutos, valtava tietopaljous ja vaihtoehtojen määrä pakottavat koko ajan tekemään kauaskantoisia valintoja ja päätöksiä. Menestymisen pakko, rahalla voi ostaa kaiken mentaliteetti sekä epävarmuus tulevaisuuden kehityksestä kuluttavat psyykkistä ja fyysistä kestävyyttä. Ihmisen on vaikea sopeutua uuteen tilanteeseen - ihminen ja ympäröivä maailma eivät kehity tasatahtia. Yhden elämän ja sukupolven aikana on vaadittu lähes geneettinen muutos. Valtava muutospaine ilmenee henkisenä pahoinvointina. Geeniteknologia kehittyy koko ajan ja vuonna 2020 geeniterapia onkin yleisesti käytössä. Asenteet psyykkistä ja fyysistä sairastavuutta kohtaan ovat muuttumassa hyväksyvimmiksi. Lääketiede löytää koko ajan uusia syitä sairauksille. Ihmisten syyllisyys omista sairauksistaan vähenee. Jo tapahtuneena esimerkkinä tiedon tuomasta asennemuutoksesta mainittakoon perinnöllisen kaatumataudin avioliiton esteellisyyden poistaminen avioliittolaista 1980 luvulla. Tulevaisuudessa yksilökohtaisten arvojen ja elämänsisällön etsimisen tarve kasvaa. Ihmiset hakevat jotakin omaa ja pysyvää, omia arvoja ja omaa ohjenuoraa sekä merkitystä elämälle. Elämänsisältö, elämäntehtävä ja odotukset elämälle annetaan tulevaisuudessa valmiiksi ulkoapäin. Täydellisyyttä palvova markkinayhteiskunta sysää tuottamattomat ihmiset syrjään. Ihmiset alkavat etsiä yhteisöjä, joissa heidät hyväksytään sellaisinaan ja joissa heillekin löytyy oma tarpeellinen paikkansa. Ihmisestä uhkaa tulla järjestelmän ratas tulevaisuudessa. On hyvinkin mahdollista, että menetämme arvoamme yksilöinä ja laitostumme. Ihmiset muuttuvat tiettyä tarkoitusta varten valmistetuiksi massatuotteiksi. Tarpeelliset ominaisuudet varmistetaan jo ennen syntymää sopivilla geeneillä. Laitostumisen maailmaan saa ensikosketuksen jo synnytyslaitoksella. Ihminen kasvaa eri aloille suuntautuneissa täsmäpäivähoidoissa ja - kouluissa tiettyyn tehtävään. Sisäoppilaitokset nähdään ratkaisuna vanhempien vapaammalle ajankäytölle. Ne koetaan turvallisina kasvuympäristöinä, joissa löytyy vaihtoehtoja sopivan seurankin suhteen. Erilaiset elämän ongelmat pyritään tulevaisuudessa ratkaisemaan ryhmässä klubiasunnoissa, terapiakodeissa ja muissa valvotuissa hoitopalvelulaitoksissa. Jos rahat eivät riitä tavanomaiseen asuntoon tai, jos ei ole varaa yksilöllisiin palvelujen ostoon, asia hoidetaan laitosmaisesti. Fyysisten ja psyykkisten sairauksien hoito suosii elämäntapamuutoksia, joita opetellaan erilaisissa terapiahoitoloissa. Laitosmainen asuminen on ratkaisu moneen ongelmaan. Kolmas sektori täydennettynä työttömien ja syrjäytettyjen joukoilla antaa lisäpalveluja. Kuinka suurten ikäluokkien vanhushoito järjestetään? Millainen vanhuus odottaa köyhiä? Joko uusien vaivaistalojen arkkitehtipiirustuksia luonnostellaan pöytälaatikkoon? Laitostaminen on pikaratkaisu, silloin kun asioiden kulkuun ei ole varauduttu ajoissa. Laitoksista tulee kuin kaupunkeja kaupunkien keskellä, omia tehokkaita ja erillisiä yhdyskuntia. Laitoksissa yksilöllisyys poltetaan tehokkuuden roviolla. Kuolema on laitostunut. Medikalisoituminen etenee Ihmisten arkielämä on viime aikoina medikalisoitunut eli lääkeellistynyt. Lääketiede on tunkeutunut alueille, jotka eivät sille aiemmin kuuluneet; ihmisen lisääntymiseen, kasvuun, vanhenemiseen, kauneuteen ja ylipäänsä ihmisten käyttäytymiseen. Lääketiede löytää yhä uusia tauteja ja oireistoja. Yhä useampia ihmisen fysiologisista tai psyykkisistä muutoksista aletaan kutsua sairaudeksi. Sairauksien esiintyvyys lisääntyy ja samalla hoitokulut kasvavat. Sairauden, oireiden ja vaivojen sietokynnys on myös alentunut. Ihmisten oma huolenpito ja vastuu terveydestään on siirtynyt lääkäreille ja pillereille. Työ jäsentyy uudelleen ja luo inhimillistä turvattomuutta Varmoja vakituisia työpaikkoja ei enää ole vuonna Työ jakaantuu kolmeen osaan: aivotyöhön, palvelutyöhön ja rutiinityöhön. Työtä tehdään osa-aikatyönä, vuokratyönä, uusyrittäjinä, etätyönä, kotiansiotyönä, suhdannetyönä, minityönä tai alihankintatyönä. Työ voidaan tilata keneltä tahansa internetin kautta. Tekijä voi olla kuka tahansa, joka on osannut markkinoida itsensä. Epävarmuudesta on tullut pysyvä tila. Uusilla työmarkkinoilla työntekijät ovat vapaasti vaihdettavissa. Etuoikeutettujen aivotyöntekijöiden pieni joukko tulee olemaan varmassa työsuhteessa. Muiden työntekijöiden työsuhteet on rajattu määräaikaisiksi ja usein vielä osa-aikaisiksi. Lisäksi on vielä yritysten ulkopuoliset tuottajat ja toimittajat sekä alihankkijat. Useimmat

105 105 ihmiset työllistävät itse itsensä. Työelämän joustomarkkinat saattavat heikentää naisten asemaa työelämässä. Vakituisten työsuhteiden luonne suosii enemmän miehiä, vaikka naisilla olisi hyväkin koulutus. Työelämä on täynnä epävarmuustekijöitä. Yhä useampaa kalvaa pelko työsuhteen katkeamisesta, mikä merkitsee taloudellista epävarmuutta. Ikäsyrjintä kohdistuu etenkin naisiin. Jatkuva kilpailu uuvuttaa ja kiristää ihmissuhteita. Työ on muuttunut vain välineeksi ansaita toimeentulo. Ihmiset ovat leipääntyneitä. Vanhat työtehtävät häviävät tai ainakin muuttavat luonnettaan. Ja samaan aikaan syntyy uuden tyyppisiä ammatteja. Ihmisten on epävarmuudessa heittäydyttävä tilanteisiin, ripustauduttava vastaantulevaan ja pyrittävä olemaan ajattelematta tulevaisuutta. Työn epävarmuus ja siitä aiheutuva inhimillinen turvattomuus on suurin ahdistuksen aiheuttaja. Työn loppuminen heijastuu koko työttömän elinpiiriin ja kaventaa läheistenkin tulevaisuuden mahdollisuuksia. Kun työ loppuu, ihmisarvo on lunastettava erilaisin vapaaehtois- ja järjestötoiminnan keinoin. Työpaikkojen ilmapiiriä ja henkilöstön olosuhteita ryhdytään parantamaan. Työntekijät viettävät lähitulevaisuudessakin päivittäisestä valveillaolo ajastaan työympäristössä suurimman osan. Rakennuskanta ja tehdyt investoinnit high-tech -puistoihin ja toimistokolosseihin eivät puolla ajatusta etätyöskentelyyn siirtymisestä. Etätyö tulee kuitenkin tarjoamaan katkoja työympäristöön ja osalle ihmisistä se voi olla pidempiaikainen vaihtoehto. Työtovereita ja kollegoja ei voi yleensä valita, mutta erilaiset viestimisvälineet antavat mahdollisuuden valita henkilöiden välille sopivimman kommunikointitavan. Työssä jaksaminen on edelleen vaikeaa. Työympäristöllä ja työtovereilla on tulevaisuudessakin suuri merkitys ihmisen hyvinvointiin. Työpaikkojen ilmapiirin parantaminen avoimiksi ja henkisesti turvallisiksi on edelleenkin vaikeaa. Kilpailu työpaikoista ja asemista vaikeuttaa luottamuksellisten suhteiden syntymistä. Positiivista on se, että vaikea tilanne on tiedostettu - keinoja parempaan jaksamiseen haetaan. Esimerkiksi etätyöja työskentely tietoverkkojen välityksellä on taipuvainen vähentämään ikäsyrjintää. Syrjäytyminen lisääntyy työttömyyden seurauksena Yhä suurempi osa työstä robotisoidaan ja tehdään ilman ihmistä. Loppuko työ sitten kokonaan? Tietokoneiden ja automaation kapasiteetti ylittää moninkertaisesti ihmisen suorituskyvyn ja työskentelyn kannattavuuden. Palkkatyöstä tulee yhä harvempien etuoikeus. Korkea työttömyysaste ja työelämän vaatimukset jakavat ihmiset kahteen ryhmään. Toisaalta muodostuu yksilöllistä elämää elävien, työssäkäyvien ihmisten kerma. Toisaalle taas separoituu työttömien ja syrjäytyneiden ohut elämänpiiri erilaisine elämäntyyleineen ja elämyksineen. Työn tulevaisuudessa onkin pelottavia piirteitä. Työtä on tarjolla vain kaikkein nuorimmalle, koulutetuimmalle ja työhistorialtaan katkottomimmalle työvoimalle. Loput ihmiset jätetään syrjään tai pudotetaan matalapalkkaiseen työhön, jolla ei tule toimeen ilman sosiaaliapua. Tarve työttömyyttä vähentävien toimien tehostamiseen tulee entisestään kasvamaan. Työn tekeminen ja työn teettäminen pyritään saamaan kannattavaksi niin työntekijän kuin työnantajankin kannalta. Saatavilla olevan työvoiman osaamistaso pyritään hyödyntämään tulevaisuudessa paremmin. Yritykset kiinnittävät entistä enemmän huomiota sopivan työvoiman tasaiseen ja varmaan saatavuuteen. Pienten ja keskisuurten yritysten kansantaloudelliseen ja aluetaloudelliseen merkitykseen kiinnitetään enemmän huomiota ja niiden arvostus nousee. Yksittäisen ammatinharjoittajan ja yksityisyrittäjän sosiaalinen perusturva on saatettu kilpailukykyiseksi palkkatyöläisen kanssa. Yrittäjyyskynnys on saatu matalammaksi. Tulevaisuuden työelämässä ihmisten elinkaari, työmahdollisuuksien monipuolisuus ja osaamisen koko kirjo otetaan paremmin huomioon. Tarve rakenteellisen syrjäytymisen hidastamiseen ja poistamiseen tulee lisääntymään. On lisättävä ennakoivaa ja joustavaa koulutusta. Työvoimakoulutuksessa on mahdollistettava paremmin yliopisto- tai korkeakoulutasoinen koulutus. Toisaalta on myös kiinnitettävä huomiota korkeakoulutasoa alempien ammattitutkintojen merkitykseen. Suorittavan työn tekijöistä ja tavallisista ammatti-ihmisistä on tulevaisuudessa pulaa. Ratkaisuja löydetään myös palvelualojen työllisyysmahdollisuuksista. Tulevaisuudessa Suomessa yleistyvät Yhdysvalloissa, Ranskassa ja monissa muissa maissa sovelletut mallit, joissa virallisesti tuottamaton työ saadaan tekijälleen kannattavaksi. Työvoiman ja avoimien työpaikkojen kohtaamiseksi kokeillaan eri maiden malleja, joista on saatu hyviä kokemuksia. Aivotyötä tekevä rikastunut eliitti tarvitsee viihtyäkseen ostopalve-

106 106 luja, joiden saatavilla oloon yhteiskuntakin osallistuu. Palvelualoilla voi syntyä uutta tuottoisaa yritystoimintaa, jonka kautta rikkaamman väestön ostovoima jakautuu laajemmalle väestönosalle. MALLI LAAJENEVANTURVALLISUUSKÄSITYKSENTARKASTELUKEHIKOKSI SOSIAALI- JAHYVINVOINTIVALTIOLLINEN TURVALLISUUSKÄSITYS (selviytyminen, tasa-arvo) PERINTEINENVALTIOLLINEN TURVALLISUUSKÄSITYS (koskemattomuus, vapaus) Taloudellinen turvallisuus, varallisuus, toimeentulo (köyhyys) Taloudellinen Poliittinen Kansallinen turvallisuus (maailman) rauha, sodat jne. Aineellinen Sosiaalipoliittinen turvallisuus (sosiaaliturva, palvelut jne.) SOSIAALINEN (yhteisöllinen) TURVALLISUUSKÄSITYS (osallisuus/syrjäytyminen) Valtionsisäinen turvallisuus (poikkeava käyttäytyminen, rikollisuus) Perinteinen Henkinen Kulttuurin arvot jaaatteet (välittäminen, välinpitämättömyys jne.) Tiedollinenturvallisuus javarmuus (tietotuotanto, tiedonvälitys jne.) Työnjatyöyhteisön turvallisuus (työttömyys jne.) Koulunjaharrastusyhteisönturvallisuus (kiusaaminenjne.) Eettinen TERVEYDELLINEN TURVALLISUUS- KÄSITYS Olemassaolo Itseturvallisuus Toimintakyky Perheenja läheistenihmissuhteidenturvallisuus (väkivaltajne.) Asumisenjaasuinympäristön turvallisuus Rakennetun, teknologisen infrastruktuurin turvallisuus ja varmuus (liikenne/ tuotanto, teollisuus jne.) Tekninen Ekologinen turvallisuus Moderni KULTTUURINEN/HUMANISTINEN TURVALLISUUSKÄSITYS (autonomia, kasvu) MODERNI EKOLOGINEN TURVALLISUUSKÄSITYS (säilyminen, elinkelpoisuus) Lähdekirja: Inhimillinenturvallisuus, Pauli NiemeläjaAnjaRiittaLahikainen(toim.) Kuva 34: Malli laajenevan turvallisuuskäsityksen tarkastelukehikoksi Tulevaisuudessa maakunnan ulkomaalaispolitiikan ja monikulttuurisuuden hallinnan tarve kasvaa. Vaikeassa työttömyystilanteessa kansalaiset kokevat ulkomaalaisten vastaanoton uhkana omalle toimeentulolle ja työmahdollisuuksille. Maahanmuuttajien uskotaan myös muodostuvan taloudelliseksi rasitteeksi. Ulkomaalaispolitiikassa on huomioitava maakunnan vastaanotto- ja ylläpitokyky. Kansainvälistymisen ai anneta tapahtua pakolaisuuden ja siirtolaisuuden kautta. Monikulttuurisilla etnisten vähemmistöjen alueilla on yleensä helpommin ilmaantunut sosiaalisia ongelmia ja levottomuuksia. Monikulttuurisuuden saapuminen osaksi asukkaiden jokapäiväistä arkielämää edellyttää asenteiden muutoksia ja avarakatseisuutta. Ei riitä, että ulkomaalaisia vain suvaitaan tai turvataan heidän oikeutensa. On ratkaistava vaikea kysymys: missä määrin ulkomaalaisten koko oma kulttuuri hyväksytään? Käytännön esimerkkinä mainittakoon moniavioisuus tai pienten tyttöjen ympärileikkaus. Entä pitäisikö naisten saada vain naislääkäreiden hoitoa? Monikulttuurisessa tilanteessa joudutaan uusien kysymysten eteen kaikilla elämänalueilla eikä niitä voida ratkaista vuoteen 2020

107 107 mennessä. Miten asunto-olot järjestetään laajassa perhekäsityksessä kun ydinperheen rajausta ei ole? Mistä löytyy tarpeeksi isoja asuntoja klaaneille? Alueidentiteetin, historian ja juurten tunnistamisen ja vahvistamisen tarve tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Työelämän ja teknologian kehitys paikkasidonnaisuudesta riippumattomaan suuntaan saattaa lisätä yleistä irrallisuuden ja juurettomuuden tunnetta. Yksilötasolla alueidentiteetin, historian ja juurien tunnistaminen motivoi ponnistelemaan vaikeimmissakin työelämän ja taloudellisten suhdanteiden tilanteissa. Oletettavasti ihmiset tulevat liikkumaan omassa maassaan, Euroopassa ja muissa maanosissa yhä enenevässä määrin. Eri alueet kilpailevat siitä, kuka pystyy tarjoamaan parhaan identiteetin tunteen. Viihtyisällä atmosfäärillä on mahdollista saada ihmiset sitoutumaan alueeseen. Yksilöllisen kauden jälkeen etsitään yhteisöllisyyttä ja eräänlaista heimottumista. Yksilöiden oman elämän suunnittelu käy tulevaisuudessa yhä vaikeammaksi. Identiteetin puute löyhentää siteitä oman elämän hallintaan ja lisää turvattomuutta. Ihminen on altis tarrautumaan mihin tahansa, kuhan se vain on pysyvää. Tilapäisyyden ja satunnaisuuden tuntemukset ovat yleistymässä, kun ihmisen omat ponnistelut kohtalonsa ohjaamiseen ovat kärsineet inflaation. Alueidentiteetin ohella myös uskonnollinen identiteetti tulee kokemaan renessanssin. Kuinka teema kytkeytyy visioon? Turvallisuus on vision avainsanoja ja kytkeytyy läheisesti viihtyisyyteen. Vision turvallisuuskäsite on laajempi kuin tässä tulevaisuuskertomuksessa esitetty turvallisuus. Vision turvallisuuskäsitettä tulisi vielä tarkentaa, jotta päämäärä ja tavoitetasoilla päästäisiin täsmällisimpiin ilmaisuihin. Tässä tulevaisuuskertomuksessa esitetty turvallisuuskäsite liittyy nimenomaan henkisesti turvalliseksi koettuun ilmapiiriin ja ympäristöön. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Huumeongelmiin strategia vastaa päämääräkokonaisuuden G6 tavoitteilla. Identiteettiä vastaavasti vahvistetaan päämääräkokonaisuudessa G5. Työttömyyden ja syrjäytymisen torjuntaan etsitään rakenteita korjaavia vaihtoehtoja erilaisten koulutusjärjestelmien ja osaamisen kautta päämääräkokonaisuudessa G6, sen tavoitteessa G6b. Osaaminen vähentää yleisesti ottaen riskiä joutua työttömäksi tai muutoin syrjäytyneeksi. Maakuntastrategiassa osaamista vahvistetaan päämääräkokonaisuudessa G2. Pohdittavaksi jää, tulisiko strategiassa painottaa vahvemmin tekijälleen tuottamattoman työn tuottavaksi saamista esimerkiksi muualla maailmassa hyväksi koettujen toimintatapojen soveltamisella? Sosiaalista palvelutuotantoa tarvitaan tulevaisuudessakin. Niiden tarjonta on myös pitkälti viihtyisyys- ja vetovoimatekijä houkuteltaessa maakuntaan uusia asukkaita. Tarvitaan toimenpiteitä uuden tyyppisten kannattavien sosiaalipalveluiden kehittämiseksi (tavoite G6d). Strategiaan tulisi lisätä tavoitteet ja keinot, joilla voidaan estää naisten parantuneen tasa-arvoaseman taantuminen. Naisia ei saa jättää kotiin hoitamaan lapsia, sairaita ja vanhuksia ilman palkkaa. Olisi tutkittava maakunnallisia ratkaisuja, joissa nimenomaan Päijät-Häme olisi edelläkävijä ja innovatiivinen vaihtoehtojen tarjoaja. Myös kotiäitiyden on oltava arvostettu ja taloudellisesti kannattava vaihtoehto. Naiset ovat olleet joustava yhteiskunnallinen ratkaisu sosiaalisen hoivatyön pulmiin. Naisten tilalle tarvitaan uusi ilmaistyöntekijöiden joukko, joka näyttää löytyvän kolmannen sektorin suunnalta. Toisaalta on olemassa vaara, että uusi ilmaistyöntekijöiden joukko alkaa taas muodostua naisista, tosin hieman iäkkäimmistä. Tarvitaan toimenpiteitä jotta kuvatunlainen tasa-arvotaantuma ei pääse käyntiin Päijät-Hämeessä. Työttömyyden ja syrjäytymisen ongelmiin strategia vastaa erityisesti päämääräkokonaisuuden G6 tavoitteilla. Tosin koko strategia tavoittelee työllisyyden parantumista. Ongelmia voi toki muodostua, jos syrjäytyneiden ja työttömien osaaminen puretaan kolmannen sektorin kautta ilman varsinaista palkkaa, korkeintaan työttömyyskorvausta vastaan? Jos hoivatyö ja yhteiskunnan peruspalvelut lasketaan kolmannen sektorin varaan, turvallisuus katoaa. Ei ole takeita vapaaehtoistyön jatkuvuudesta. Toiminta saattaa muotoutua sattumanvaraiseksi.

108 Turvattomuus valtaa alaa NYKYTILA Joka puolelta maailmaa kantautuu tietoja yhteiskuntarauhan ja yleisen turvallisuuden järkkymisestä: lisääntyneistä sodista, väkivaltarikoksista, terrori-iskuista, ääriryhmien ja etnisten ryhmien yhteenotoista, omaisuusrikoksista, talousrikoksista, kaappauksista, panttivangeista ja aseistautumisesta. Järjestäytynyt rikollisuus on levittäytynyt maailmanlaajuiseksi. Mafia-organisaatioiden rikolliset toimet herättävät pelkoa ja levottomuutta. Turvattomuus on lisääntynyt kaikkialla ja kaikilla osa-alueilla. Avoimet rajat Euroopassa helpottavat huumeiden ja rikollisten liikkuvuutta maasta toiseen. Syventyneet sosiaaliset erot ovat nostattaneet väkivaltaa ja rikollisuutta. Etnisten vähemmistöjen alueilla on yhä enenevässä määrin levottomuuksia. Yhteisön sosiaalisen vastuun väheneminen luo turvattomuutta. Myös tietoyhteiskunta aiheuttaa epävarmuutta yhteisö- ja yksilötasolla. Yksilötasolla on vaikea valvoa omia henkilökohtaisia tietojaan, niiden ajantasaisuutta ja käyttäjiä sekä käyttötarkoitusta. Turvallisuudesta on tullut suurta bisnestä. TULEVAISUUS Järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan on taisteltu yhteisvoimin maailmanlaajuisesti ja sen toimintaedellytykset ovatkin kaventuneet. Rikollisuus on hakenut uusia muotoja tietoliikennejärjestelmien sekä sähköisen rahan piiristä ja pyrkii yhä suurempivaikutteisiin rikoksiin. Rikollisuus ja turvajärjestelyt ovat joutuneet noidankehään kun toinen kasvaa, on toisenkin vastattava kasvuun. Rikollisuuden kontrollointi kiristyy Mitä laajemmiksi ja väkirikkaimmiksi yhdyskunnat käyvät, sitä enemmän syntyy tarvetta rikollisuuden kontrollointiin. Yhdyskunnissa, joissa sosiaalinen kontrolli on mahdotonta, yleinen rikollisuuden torjunta jää yhteiskunnalle ja yksityisille turvallisuuspalveluyrityksille. Poliisivaltuudet antavat kuitenkin yhteiskunnalle erityisen aseman ja auktoriteetin. Rikostutkinnan vahvistuva osaaminen ja tekninen kehitys mahdollistavat kiristyvän kontrollin. Rikollisuudelle alttiit riskiryhmät osataan ennakoida paremmin, mikä tarjoaa mahdollisuuden heikentää rikollisuuden toimintaedellytyksiä. Poliisivalvonta lisääntyy tulevaisuudessa. Kontrollin yhteistyöalueeksi muodostuu mm. tullien ja rajaliikenteen valvontatehtävät. Vapaasta liikkumisesta maasta toiseen on saatu kokemusta. Erilaisia käytäntöjä on vertailtu kansainvälisesti ja parhaimpia järjestelmiä on otettu käyttöön. Rajojen valvonta on tiukentunut, mutta se hyväksytään yleisen turvallisuuden kannalta välttämättömänä. Rajoilla tapahtuva poliisivalvonta puree huumeliigojen välitystoimintaan ja tavaran kauttakulkuun. Huumeiden tuonti maahan pyritään estämään mahdollisimman tehokkaasti. Poliisivalvonnan lisääminen on niukkojen taloudellisten resurssien vuoksi hankalaa. Poliisivalvonnan tarve on lisääntynyt valtaväestön arkisessa toimintaympäristössä. Yrityksillä ja varakkailla henkilöillä on paremmat mahdollisuudet ostaa yksityisiä turvapalveluja ja varmempia turvajärjestelmiä. Perheisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuvan sosiaalityön tarve tulee kasvamaan. Uuden vuosituhannen alussa tilanne oli Päijät-Hämeessä ankea. Perhe, lapset ja nuoret eivät ainakaan tilastollisesti voineet kovin hyvin. Päijät-Häme oli kärjessä itsemurhien lukumäärässä. Huumausainerikokset olivat keskimääräistä korkeammalla tasolla. Alkoholi- ja huumesairauksien hoitopäivät sairaaloissa olivat niin ikään keskitason yläpuolella. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten sekä avohuollon piirissä olleiden lasten ja nuorten suhteellinen määrä oli vuoden 1998 tilaston mukaan maan toiseksi korkein. Tilastojen mukaan sosiaalityön tarve on kasvusuunnassa. Rikollisuustilastot olivat myös vuosituhannen alussa synkkiä. Tulevaisuudessa tiedostetaan paremmin, että perheiden tukeminen on koko yhteiskunnan kannalta tärkeää. Toimiva perheyhteisö on yhteiskunnalle edullinen yksikkö. Perheillä on hallussaan taikasauva, jolla noidankehää murretaan: aito välittäminen. Humaani yhteiskunta arvostaa yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista. Naisen asemaa perheessä tuetaan ja arvostetaan enemmän. Tulevaisuudessa myös lisätään joustavia vaihtoehtoja kodin- ja lastenhoidollisiin ratkaisuihin. Sosiaalisissa perhe-, lapsi- ja nuoriso-ongelmissa ratkaisuja etsitään rohkeammin tukemalla perheiden naisia ja vedotaan naisten luontaisiin sosiaalisiin taitoihin ja humanismiin. Naisten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus miesten kanssa joutuu sekin noidankehämäisesti koetukselle. Huomio

109 109 tulee myös kääntymään tytöistä poikiin. Esille nousee huoli pienten poikien sosiaalikasvatuksesta ja hyvinvoinnista. Hyvät isät ja hyvät miehenmallit ovat muodissa. Yksilöiden suojautuminen rikollisuutta vastaan yleistyy Kansalaiset voivat edistää omaa turvallisuuttaan parhaiten suojautumalla rikoksilta. Turvallisuus ei enää ole itsestään selvä oikeus. Tietyt alueet ovat leimautuneet turvattomiksi ja niillä suojaamattomana liikkuminen on uhkarohkeaa. Naisten yksinliikkuminen on yhä riskialtista. Omaisuusrikoksiin on varaudutaan erilaisilla vakuutuksilla. Pelkoa aiheuttavat myös ne rikokset, joita vastaan ei voi suojautua, kuten rattijuopumusrikokset. Vartiointipalvelujen ja suojajärjestelmien kysyntä lisääntyy. Hälytyslaitteita, kulunvalvontakortteja ja metallinpaljastimia on kaikkialla. Tärkeimmät kuljetukset suoritetaan vartioituina ja tarkan seurannan alla. Pienempiinkin yrityksiin hankitaan hälytyslaitteet, koteihin asennetaan erilasia hälyttymiä ja varoittimia. Pihoja ja rakennuksia aidataan, ikkunoista ja ovista sisäänpääsyä vaikeutetaan, hankitaan vartiokoiria, hankitaan henkilökohtaisia hälyttymiä ja turvaseuraa. Perusvalvontajärjestelmät ovat itsestään selviä asioita satunnaisrikollisuutta vastaan. Aseistautuminen tulee yleistymään. Erityisesti se lisääntyy rikollisten keskuudessa liigojen sisällä toinen toistaan vastaan. Aseistus raaistaa rikollisjärjestöjen ulkopuolelle suunnattuja rikoksia. Kansalaisten osalta ei ole odotettavissa aseiden lisääntyvää hallussapitoa. Aseenkantoa koskeva lainsäädäntö pidetään edelleenkin tiukkana. Kiihtyvä kansalaisten aseistautuminen vain lisäisi turvattomuutta. Epävarmuus Venäjän kehityksestä kasvaa Venäjän levottomimmat rajat tulevat todennäköisesti olemaan etelässä eikä sen Euroopan puoleisessa osassa. Silti Venäjä on johdonmukaisesti vastustanut Baltian maiden (ja Georgian) liittymistä Natoon ja on ilmoittanut ryhtyvänsä turvallisuuttaan parantaviin toimenpiteisiin, jos liittyminen toteutuu. Tsetsenian sodassa on menossa asemasotavaihe eikä tämän katastrofin loppumista ole näkyvissä lähitulevaisuudessa. Venäjän talouselämä on suurelta osin 20 :n suunnattoman rikkaan ns. oligarkkiperheen (suom. oligarkki = `harvainvalta ) hallussa ja kuilu eri väestönosien kesken kasvaa jatkuvasti. Korruptio ja rikollisuus rehottavat edelleen. Venäjän valtavat raaka-ainevarat on jaettu vuoden 1998 talouskriisin seurauksena eikä uusjakoa ole nopeasti odotettavissa. Samalla kuitenkin valtion talous on kääntynyt nousuun ja investoinnit kasvavat. Ensimmäisen kerran sitten Neuvostoliiton aikojen on Venäjä pystynyt tekemään ylijäämäisen budjetin ja lyhentämään hieman velkojaan länsimaille. Venäjä ei myöskään ole palaamassa totalitaariseksi valtioksi Putinin kurinpitokampanjoista huolimatta. Nykyisillä kasvuluvuilla Venäjä ei kuro umpeen sen ja EU-maiden välistä tavatonta elintasokuilua. Venäjän ennustamattomuus ja ristiriitaiset kehitysnäkymät herättävät kuitenkin levottomuutta. Naton voimakkaat laajentumispyrkimykset itään herättävät ihmisissä levottomuutta ja sotilasliittoihin liittymiseen suhtaudutaan epäilevästi. Baltian maat hakeutuvat Natoon, koska ne ovat sotilaallisesti heikkoja ja mieltävät suurimmaksi uhkaksi Venäjän. Vaikka tilanne Suomen lähialueella pysyykin todennäköisesti vakaana, sodanvastaisuus ja Nato-vastaisuus lisääntyy Suomessa. Suuremmaksi uhkaksi koetaan esim. ydinvoimaloihin mahdollisesti kohdistuvat iskut, joiden vaikutus ei rajoitu Suomen lähialueille. Kuinka teema kytkeytyy visioon? Turvallisuutta määrittää sekä koettu kuva todellisuudesta että tosiasiallinen riski joutua rikoksen uhriksi. Turvattomuuden kokemukselliseen osaan (rikoksen pelkoon) voidaan perinteisen valvonnan ohella vaikuttaa lähinnä muuttamalla rakennettua elinympäristöä. Turvallisuuskysymykset kytkeytyvät visioon turvallisen ja luonnonläheisen asumisen kautta. Asuinympäristö on merkittävä viihtyisyystekijä. Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?

110 110 Päämääräkokonaisuudessa G6 pyritään poistamaan sosiaalista turvattomuutta kiinnittämällä huomio riskialttiisiin ihmisryhmiin ja elinympäristöihin. Tavoitteessa G4a keskitytään asuinympäristöjen suunnitteluun käyttäen hyväksi laajaa asiantuntemusta.

111 ELÄMYSTEN SIRKUS: Vapaa-aika, kulttuuri ja matkailu muodostavat synteesin Anne-Marie Salmi ja Marko Mälly Viime vuosisadan kuluessa kokonaistyöaikamme on vähentynyt, työnteolle asetetut tehokkuusvaatimukset ovat pakottaneet työaikamme intensiivisempään käyttöön, mutta toisaalta vapaa-aikamme myös työviikolla on lisääntynyt. Työntekijät siirtyvät käytännössä myöhemmin työelämään ja eläköityvät yhä aikaisemmin vaikka ihmisten odotettava elinikä on pidentynyt. Yleinen hyvinvoinnin lisääntyminen on lisännyt myös vapaa-aikaa. Toki hyvinvointi ja vapaa-aika länsimaisella mittapuulla mitattuna jakaantuu globaalisti hyvin epätasaisesti. Vapaa-aika on moderneissa yhteiskunnissa lisääntynyt selkeästi senioreiden (50+) parissa, kun taas nuoremmat ikäluokat useissa sosiaalisissa rooleissa (työntekijänä, vanhempina, aviopuolisoina) tarvitsevat enemmän aikaa päivittäisiin rutiineihin. Seniorit ovat nyky-yhteiskunnassamme myös väestön parhaiten toimeentulevin osa. Lisääntyvä vapaa-aika asettaa ihmiset valintojen eteen. Vapaa-ajan käyttö edellyttää suunnittelua tarjolla olevien vaihtoehtojen viidakossa. Sen sijaan että käytämme vapaa-aikaamme television katseluun, voimme hoitaa terveyttämme, kouluttautua ja etsiä elämyksiä. Vapaa-aika ja hyvinvointi ovat myös perusta kulutusja palveluyhteiskunnalle, mikä ylläpitää ja luo työpaikkoja useille yhteiskunnan sektoreille mahdollistaen yhä kasvavan erilaisten hyödykkeiden ja palveluiden kulutuksen. Vapaa-ajan merkitys ei olekaan keskeisen tärkeä vain yksilöiden vaan myös talouden näkökulmasta. NYKYTILA Elämysten aktiivinen etsiminen on seurausta lisääntyvästä hyvinvoinnista ja vapaa-ajasta. Toisaalta uusi teknologia on lisännyt vapaa-aikaamme uusien innovaatioiden helpottaessa elämäämme, mutta toisaalta uusi teknologia on luonut myös uusia tuotteita, joilla voimme kuluttaa vapaa-aikaamme. Teknologia luo puolestamme myös valmiita ratkaisuja ja malleja, joiden avulla ihmisten jokapäiväistä elämää yksinkertaistetaan. Vapaa-aika ja matkailun kulutus ovat demokratisoituneet moderneissa teollisissa yhteiskunnissa - läntisestä Euroopasta on tullut vapaa-ajan manner. Hyvinvoinnin lisääntyminen on luonut myös voimakkaan kysynnän vapaa-ajan tuotteille ja elämyksille. Tämä megatrendi nousee markkinoihin pohjautuvasta ideologiasta, joka tosin luo myös eriarvoisuutta asiakasryhmien välille niiden kulutuspotentiaalista riippuen. Ihmiset jakautuvat yhä voimakkaammin aktiivisiin ja passiivisiin ryhmiin. Toisaalta edellä mainitun kehityksen myötä myös kuluttajien arvomaailma on muuttunut. Kuluttajat ovat kiinnostuneempia materian kartuttamisesta ja lisääntyvästä kuluttamisesta - tavasta käyttää vapaa-aikaa. Uudet sukupolvet ovat kiinnostuneita post-materiaalisista arvoista ja elämänlaadusta kuten henkilökohtaisesta itsensä kehittämisestä, yhteisestä vaikuttamisesta ja ympäristökysymyksistä. Korkea materialistinen hyvinvointi ei kuitenkaan välttämättä vähennä kiinnostusta materialistiseen omistamiseen. Suuret tulot eivät toisaalta lisää lukumääräisesti esimerkiksi matkojen määrää vaan suurituloiset valitsevat arvokkaampia tuotteita. Vapaa-ajan lisäännyttyä ja elämyshakuisen elämäntavan tultua yhä yleisemmäksi on kulttuurin ja liikunnan merkitys huomattu terveyden, hyvinvoinnin, työssä jaksamisen sekä elämysteollisuuden ja matkailun osana. Kulttuurin ja liikunnan liiketaloudellinen merkitys osana elämysteollisuutta on kasvanut maailmanlaajuisesti matkailun vanavedessä. Kulttuuri- ja liikuntapalveluiden odotetaan vastaavan varsin paljon jo nyt matkailun sisältötuotannosta. Sisältötuotanto-, viestintäinfrastruktuuri ja informaatioteknologiatoimialat ovat digitalisoitumisen myötä lähentyneet toisiaan ja muodostavat maailmantaloudessa ns. infocom-klusterin. Infocomia hyödyntävät matkailu-, kulttuuri-, kauppa-, rahoitus-, kuljetusalan yritykset. Infocomin merkittäviä toimijoita ovat matkailu- ja mediayritykset, kustantamot ja sisällöntuottajat, logistiikkayritykset, tietotekniikka- ja ohjelmistotalot sekä tele- ja televisiokanavaoperaattorit.

112 112 Kulttuurin markkinat ovat kasvaneet lisääntyneen kysynnän, matkailun kasvun ja digitaalisten jakelukanavien käyttöönoton myötä. Kulttuurituotannon etenemisellä on merkittävä taloudellinen ja kulttuurialan työllisyyttä edistävä vaikutus. Kulttuurialan menestys työllistää myös muiden alojen toimijoita. Vuonna 1999 matkailun kasvu Suomessa oli poikkeuksellisen suuri verrattuna muihin Pohjoismaihin, sekä kotimaanmatkailu että ulkomailta Suomeen suuntautuva matkailu kasvoi majoitusten määrällä mitattuna 2,2 prosenttia. Kokonaisuutena kasvu painottui kotimaiseen matkailuun ulkomaalaisten yöpymisten määrän kasvun jäädessä Euroopan unionin maiden 4,1 prosentin kasvua vaatimattomammaksi. Pääosa Suomeen saapuvista matkailijoista on lähtöisin Euroopan maista, etenkin Suomen naapurimaista, joista tuli lähes 2/3 kaikista ulkomaisista matkailijoista. Suomen matkailun kaksi suurta ovat Ruotsi ja Venäjä, joiden yhteenlaskettu osuus Suomeen saapuneista matkailijoista oli lähes puolet (46%). Keskisuuriksi matkailumaiksi voisi puolestaan luokitella Viron, Saksan, Norjan, Iso-Britannian ja Yhdysvallat, joiden osuus saapuneista ulkomaalaisista oli yhteensä 31 %. Suomen matkailun selkärangan muodostaa kotimaan matkailu. Suomi poikkeaa kotimaisten matkailijoiden suurella osuudella Euroopan unionin maiden yleisestä linjasta, missä ulkomaalaisten osuus yöpymisistä on 42 %. Suomessa ulkomaalaisten osuus yöpymisistä on keskimäärin 24 prosenttia, mikä on Euroopan unionin maiden kolmanneksi pienin Saksan 14 prosentin ja Ruotsin 21 prosentin jälkeen. Suomi ei ole ollut perhematkailumaa ja Suomen perhematkailukohteiden mahdollisuudet lähimarkkinoilla ovat vielä hyödyntämättä. Vaikka Suomessa korostetaan luontoa vetovoimatekijänä ja luontomatkailua kehittämiskohteena, ja vaikka monelle matkustajalle luontoaktiviteetit ovat olleet matkan ohjelmanumeroita, vain erittäin harvat ilmoittavat luontoaktiviteetit ja järjestetyt luontomatkat matkan pääasialliseksi syyksi. Tässä vertailussa kulttuuri- ja urheilutapahtumat ja ostokset houkuttelevat jopa kymmenkertaisen määrän ulkomaisia matkailijoita. TULEVAISUUS Tulevaisuudessa elämysteollisuus tulee luomaan tai palauttamaan vapaa-aikaan älyllistä ratkaisujen etsimistä ja selviytymistä, jonka teknologia on vuosikymmenten saatossa poistanut arkirutiineistamme. Ihmiset joutuvat yhä enemmän huolehtimaan siitä, että he eivät syrjäydy laadukkaista ja kehittävistä vapaa-ajan käyttötavoista ja trendeistä. Markkinatalouteen perustuvissa yhteiskunnissa kilpailulliset tekijät maailman taloudessa tulevat todennäköisesti katkaisemaan vapaa-ajan kasvavan kehityksen. Ikääntyvien kasvava määrä pakottanee jälleen nostamaan eläköitymisikää ja jarruttamaan vapaa-ajan lisääntymistä esimerkiksi lisäämällä viikoittaisia työtunteja. Kasvavien tulojen ja ehkä supistuvan vapaa-ajan seurauksena ihmiset hakevat lyhyempiä ja intensiivisempiä elämyksellisiä kokemuksia vapaa-aikanaan ja lomallaan. Elämysteollisuuden ja matkailun kasvunäkymät liittyvätkin yleiseen tulotason nousuun, jossa tällä hetkellä heikkotuloisemmilla on mahdollisuus matkustuksen lisääntymiseen. Pohjoisessa ja keskisessä Euroopassa henkilöiden vapaa-ajan käyttöön ja matkustamiseen liittyvien resurssien käytön ja kysynnän kasvupotentiaalit tulevat mahdollisesti kaventumaan seuraavina vuosina kun taas eteläisen Euroopan ja itäisen Euroopan maiden asukkaiden osalta matkustuksen ennustetaan kasvavan vielä seuraavien vuosien ajan mm. Euroopan unionin säädettyä jäsenmaihinsa vuosittaisen minimiloman pituudeksi neljä viikkoa. Itäisen Euroopan maiden osalta on arvioitu kestävän jopa vuotta kunnes näiden maiden asukkaat saavuttavat yleisesti länsieurooppalaisen vapaa-aikaan ja matkailuun liittyvän kysynnän tason. Matkailulla tulee olemaan yhä suurempi rooli elämysten aktiivisessa etsinnässä. Maailman matkailujärjestön (WTO) mukaan matkailu on maailman suurin tuotannonala ja siitä saadut valuuttatulot ylittävät kaikista muista tuote- tai palvelualoista saatavien vientitulojen määrän. Vuoteen 2020 mennessä kansainvälinen matkailu kasvaa määrällisesti (saapumiset) kolminkertaiseksi ja sen taloudellinen merkitys (matkailutulot) viisinkertaiseksi vuoteen 1995 verrattuna. Suuresta volyymin kasvusta huolimatta vuotuisen kasvuvauhdin (nykyisin noin 10% tulojen osalta ja noin 8 % matkailijoiden määrän osalta) ennustetaan kuitenkin hidastuvan. Maailman kymmeneen eniten matkustavan kansakunnan joukkoon ennustetaan vuonna 2020 kuuluvan Suomen matkailun kannalta keskeiset kansat: mm. yhdysvaltalaiset, saksalaiset, japanilaiset, kiinalaiset, britit, ranskalaiset, hollantilaiset ja venäläiset. Siltikin ulkomaanmatkailu tulee matkailun kasvusta huolimatta säilymään harvojen mahdollisuutena.

113 113 Lyhyet lomat ja luonto- ja kulttuurimatkailu lisääntyy tottumusten, asenteiden ja arvojen kehityksen seurauksena. Hiljaisuus nousee tärkeimpien tavoiteltavien asioiden joukkoon. Matkailun kannalta pyrkimys hiljaisuuteen ja rauhaan lisää erityisesti luontomatkailua. Päijät-Hämeen etuna on pääkaupunkiseudun ja Pietarin läheisyys, joista omaavat potentiaalisia asiakassegmenttejä. Päijät-Häme kilpailee tulevina vuosikymmeninä kasvavista Kaukoidän matkailijavirroista. Elämysmatkailu on yksi matkailun kasvavia osa-alueita. Elämysmatkailu voidaan jakaa eri tyyppeihin keveämmistä vaativiin elämys- ja seikkailupaketteihin. Tähän asti elämysmatkailun kohderyhmänä eivät ole olleet perheet, mutta matkanjärjestäjät ovat jatkossa keskittymässä selkeämmin myös perheisiin ja senioriikää lähestyviin (50+) matkailijoihin elämysmatkailun mahdollisena asiakassegmenttinä. Tyypillinen elämysmatkailija on hyvin koulutettu, hyvin toimeentuleva keski-iässä oleva henkilö, joka on kiinnostunut ympäristöasioista, perinteisistä kulttuureista ja kaukaisista tai vaikeasti saavutettavista kohteista. Tulevaisuudessa elämys- ja seikkailumatkailu muuttuu todennäköisesti yhä enemmän valtavirtamatkailuksi tarjoten laajemmille asiakassegmenteille sopivia matkailupaketteja. Suomessa kulttuuriteollisuus seuraa maailmanlaajuista kehitystä pienellä viiveellä. Elokuva, musiikkiteollisuus ja kirjakustannus vahvoina kulttuurin tuotteistamisen aloina vetävät mukaansa uusia kulttuurialoja tuotteistamisen piiriin ja yhteistyö matkailualan kanssa laajenee nykyisestään. Monipuolisten kulttuuripalveluiden ja kulttuurielämystuotteiden kysyntä kasvaa erityisesti hyvin koulutetun väestön keskuudessa. Korkea- ja matalakulttuuri eivät tulevaisuudessa ole itsenäisiä toisensa poissulkevia saarekkeita. Muutamassa vuodessa tietoverkko on taiteen tuottamisen ja kuluttamisen väylä eri kulttuurialoilla, vaikkei se ei ehkä koskaan pysty korvaamaan paikan päällä koettua kulttuurielämystä. Samalla kulttuurin kaupallistumisen myötä alkaa vallita uudenlainen kulttuurivetoisuus, ympäristön estetisoituminen ja kulttuurin nousukausi. Matkailun tuotekehitys ja tuotteistaminen korostuu Uusien matkailupakettien tarve lisääntyy tulevaisuudessa. Potentiaalisten kotimaan matkailijoiden määrä ei enää juuri kasva väestökehityksen pysähtyessä. Sisäinen muuttoliike keskittää väkeä suuriin kaupunkeihin ja niiden läheisyyteen, jolloin päivä- ja viikonloppumatkailun paine kasvaa. Kotimaan matkailussa ns. suburbaaninen matkailu vahvistuu ja suurten asutuskeskusten läheisyyteen syntyy uusia matkailukeskuksia, joissa talviturismin tarpeita pyritään tyydyttämään jopa teknologisin ratkaisuin. Samanaikaisesti markkinoita avautuu uusille teemapuistoille ja niihin liittyville virtuaalimatkailuhankkeille. Palvelun merkitys tulee korostumaan. Esimerkiksi väestömuutosten myötä eläkeläisten määrä kasvaa Suomessa kaksinkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä, jolloin yli 65-vuotiaita Suomessa on noin 1,8 miljoonaa henkeä. Väestön ikääntyminen on yksi matkailuelinkeinon suurimmista haasteista, minkä pitäisi näkyä fyysisinä ja sisällöllisinä toteutusratkaisuina sekä markkinoinnin suuntauksena. Seniorimatkailu nousee keskeiseen asemaan, mihin palvelutarjonta sopeutuu näkyvällä tavalla. Seuraavien vuosikymmenien kuluessa internetin käyttö tulee arkipäiväistymään kaikissa ikäryhmissä. Informaatioteknologiaan pohjautuva viestintäteknologia muodostuu yhä merkittävämmäksi kanavaksi matkailuinformaation välittämisessä ja matkailutuotteiden varauksissa ja myynnissä. Jotta varausten ja ostosten tekeminen on-line lisääntyisi internetissä, on panostettava tuotekehitykseen, jolla taataan kuluttajien luottokorttiturvallisuus, mahdollisuus riittävin tiedoin varmistaa tuotteen laatu sekä vakuuttaa kuluttajille on-line - ostosten edut vaihtoehtona paikallisesti tehdyille ostoksille. Vaikka informaatioteknologia tulee tulevaisuudessa tarjoamaan yhä enemmän mahdollisuuksia kaupankäynnille, on todennäköistä, ettei se kuitenkaan tule kokonaisuudessaan korvaamaan perinteistä matkailutuotteiden myyntiä, johon olennaisena osana kuuluu sosiaalinen vuorovaikutus. Vaativien matkapakettien kuten liikematkojen myynti tapahtuu todennäköisesti tulevaisuudessakin perinteisten myyntikanavien kautta, myös vapaa-aikamatkojen myynti on-line tulee kasvamaan hitaasti, mutta on ennustettu, että jopa kolmannes yksittäisistä matkatuotteista (kuten lentoliput ja hotellivaraukset) tullaan tekemään vuoteen 2010 mennessä on-line. Informaatioteknologian kehittyminen lisää voimakkaasti matkanjärjestäjien ja matkatoimistojen välistä kilpailua. Kuluttajien on entistä helpompi saada informaatiota matkailutuotteista ja hinnoista, toisaalta informaatioteknologia auttaa matkailutuotteiden myyntiorganisaatioita kehittämään ja monipuolistamaan palveluitaan kuluttajien eduksi.

114 114 Vapaa-ajan yksilölliseen kysyntään vastaaminen asettaa merkittäviä vaatimuksia myös matkailun infrastruktuurin kehittämiselle. Demografiset muutokset, erityisesti ikääntyvien lukumäärän kasvaminen, edellyttävät sopeutumista myös vapaa-ajan ja matkailun infrastruktuurilta. Toisaalta matkailupaketeilta vaaditaan yhä enemmän yksilöllisyyttä ja monipuolisuutta, esimerkiksi perinteisiin luonto- ja liikuntalomiin kaivataan yhä enemmän terveydenhoidollisia palveluja, joiden korkeasta laadusta vauraalla senioreiden asiakassegmentillä on valmiutta maksaa. Matkailualan kilpailu kiristyy Matkailualan verkostoituminen ja yhteistyö etenee. Matkailun kehittäminen ja markkinointi edellyttää yhä monimuotoisempaa yhteistyötä eri matkailutoimijoiden välillä. Yhteistyötä on kehitettävä erityisesti matkailua tukevien julkishallinnon toimijoiden (valtio, maakuntien liitot, kunnat) ja matkailuelinkeinon välillä. Alueellisesti yhteistyö tulee tapahtumaan yhä laajempien teemakokonaisuuksien sisällä eikä maakunta- tai kuntajakoa noudattaen. Yritysten ja matkailualueisiin perustuvien matkailuorganisaatioiden keskinäinen ja välinen yhteistyötarve matkailutuotteiden tarjonnassa ja markkinoinnissa kasvaa. Matkailun toimialan verkostoituminen ylittää laajemmalti raja-aitoja. Matkailutoimialan yhteistyö tulee hakemaan ylimaakunnallisia ja kansainvälisiä toiminnan muotoja matkailualueisiin pohjautuen. Matkailuelinkeino muuttuu yhä yrityslähtöisemmäksi, jossa organisatorinen erityisesti kunnallinen matkailutoiminta menettää merkitystään. Matkailualueisiin perustuvat matkailuorganisaatiot omaksuvat itselleen toimialaa koordinoivan edunvalvonnallisen roolin. Matkailumarkkinoiden eriytyminen ja demografiset muutokset avaavat uusia mahdollisuuksia matkailuyritystoiminnalle. Vapaa-ajan roolin kasvaessa syntyy uusia ja eriytyneempiä asiakassegmenttejä. Jotta matkailuelinkeino voi kehittyä muutostrendien myötä, tutkimuksen rooli on ratkaisevassa asemassa syntyvien mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Markkinoiden on pystyttävä vastaamaan yhä eriytyneempään kysyntään markkinatutkimuksen ja segmentoinnin avulla. Matkailumarkkinoiden fragmentoituessa voimakkaammin sekä elämysten kysynnän ja individualistisen matkailun lisääntyessä matkailuyritysten liiketoimintaosaamiselta vaaditaan yhä enemmän. Markkinoiden fragmentoitumisen uskotaan hyödyttävän erityisesti pk-yrityksiä, jotka eivät pyri osaksi massaturismin markkinoita tai omaa siihen pääomaa. Yhä tiedostavammat asiakkaat tarjoavat mahdollisuuksia erikoistuneimmille matkailupalveluille. Pienet yritykset voivat kuitenkin kilpailla tulevaisuudessa yhä helpommin suurten yritysten markkinoilla informaatioteknologian avulla esimerkiksi internetissä. IT-teknologian sekä individualistisemman matkailun ja vapaa-ajan käytön kasvava rooli edellyttää myös yrityssektorin henkilöstön jatkuvaa kouluttautumista ja tietoisuutta tulevaisuuden trendien mukanaan tuomista vaatimuksista. Kysynnän fragmentoituminen asettaa haasteita myös esimerkiksi varausjärjestelmien toimivuudelle, erilaisille palveluista perittäville maksuille ja yleisesti informaation jakelulle. Markkinointi muuttuu yhä tehokkaammaksi ja erikoistuneemmaksi. Muuttuvat markkinat edellyttävät yhä enemmän yhteistyötä yritysten johdon ja tutkijoiden välillä onnistuneiden vapaa-ajan elämyspakettien rakentamiseksi. Venäjältä ja Kaukoidästä suuntautuva matkailu lisääntyy Kansainvälinen matkailu jatkaa ilmeisesti suhteellisen voimakasta kasvuaan vielä lähivuosikymmeninäkin. Alueellinen painopiste on jossakin määrin siirtymässä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta Itä- ja Kaakkois- Aasiaan ja yleensäkin Tyynenmeren alueelle. WTO:n mukaan saapuneiden kansainvälisten matkailijoiden määrä kaksinkertaistuu maailmassa 1990-luvun alusta vuoteen 2010 mennessä. Suomen matkailun määrällisen kasvun voidaan olettaa olevan paremman kuin Euroopan keskimäärin, mikä johtuu useista seikoista. Muun Euroopan ruuhkautuminen ja kaukomatkailun kasvutrendi johdattelevat matkailijoita Euroopan suhteellisen väljille reuna-alueille. Suomi hyötyy Venäjän läheisyydestä lähimatkailussa. Useat Venäjän kehitystä koskevat ennusteet ennakoivat maidemme välisen matkailun ja lähialueyhteistyön vahvistumista. Siten on perusteltua nähdä Itämeren ja Barentsin alueiden matkailun kehitys myönteisessä valossa. Venäjän yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilanteen vakiintuessa matkailu Venäjältä tulee lisääntymään voimakkaasti. Suomen etuna on sijaita lähellä Venäjää, ja Päijät-Häme tulee tässä kehityksessä saamaan oman osansa.

115 115 Venäläisille tarjottavien matkailutuotteiden kysyntä kasvaa merkittävästi, mikä edellyttää venäläisille suunnatun matkailun tuotteistamista ja markkinoinnin tarvetta. Venäläisten matkailijapotentiaalin kasvaessa markkinoinnin rooli muodostuu yhä keskeisemmäksi Venäjän kielen ja kulttuurin osaamisen merkitys korostuu kulttuuri- ja matkailupalveluissa. Palvelun tarjoajan kielen ja kulttuurin tuntemus muuttuu yhä olennaisemmin osaksi kulttuuri- ja matkailutuotteen laatua. Luonnon ja liikunnan rooli vapaa-ajan vietossa korostuu Suomi on tunnettu avarasta ja varsin puhtaasta luonnostaan, erämaistaan, runsaista järvistään, pitkästä rannikosta ja suurista saaristoista, joiden ulkoinen olemus muuttuu vuodenaikojen myötä. Suomen matkailun keskeisempänä vetovoimatekijänä pidetään luontoa. Luonto ja liikuntamatkailu lisääntyykin ja sen tuotekehitys tulee tehostumaan. Päijät-Häme kuuluu Järvi-Suomen matkailullisesti merkittävään suuralueeseen. Koko matkailukehityksemme kannalta tärkeää luontomatkailua kehitetään aktiiviseen suuntaan pyrkimällä sekä ympärivuotiseen tarjontaan että monipuolisiin aktiviteetteihin käyttämällä sekä kovaa että pehmeää teknologiaa edellyttäviä palveluja. Suomi muuttuu seuraavina vuosikymmeninä yhä selvemmin luontopainotteisen ja erikoistuneen aktiivilomailun kohdemaaksi. Matkailumaa-imagon pohja, luonto, on muuttumassa siten, että erikoistuneen harrastematkailun ydinalueeksi kehittyvät Pohjois- ja Itä-Suomi. Etelä- ja Länsirannikon matkailuyritykset tulevat toimimaan osana Itämeren aluetta. Vastaavasti Pohjois- ja Itä-Suomessa hakeudutaan laajaan alueelliseen yhteistyöhön sekä länsi- että itärajan yli. Mökkimatkailun muodon piiriin kuuluu noin kaksi kolmannesta kaikista suomalaisten tekemistä matkoista. Varta vasten rakennetut yksityiset lomamökit ovat Suomelle tyypillinen erikoisuus. Tulevaisuudessa matkailussa pyritään painottamaan enemmän yksilöllisyyttä ja perhekeskeisyyttä. Mökkimatkailu näyttäisi tarjoavan sekä yksilöllistä että perhekeskeistä matkailua. Urheilun ja lähiliikunnan merkitys tulee korostumaan alueellisena kilpailutekijänä. Päijät-Hämeessä Lahden seutu on profiloitunut selkeästi liikuntatapahtumien järjestäjäksi. Tulevaisuudessa Päijät-Häme tarvitsee profiloitumista monipuolisemmin toistuvien tapahtumien näyttämöksi, sillä kilpailu urheilukeskusroolista kiristyy. Urheilukeskusroolin monipuolistamista koko alueen liikuntakeskuksena tulee jatkaa järjestämällä yleisöliikuntatapahtumia erilaisille kohderyhmille kuten lapsille, erityisryhmille, ikääntyneille, perheille jne. vaikkapa Luonnossa Liikkuen -teemalla perinteisten kilpaurheilutapahtumien rinnalle. Liikuntatapahtumien ohella kulttuuritapahtumat kiinnostavat suurta yleisöä. Liikunnan ja kulttuurin yhteistyöllä alueen profiilia ja imagoa voidaan uudistaa ja monipuolistaa. Tapahtumien vetovoimaisuus on yhä enemmän kiinni monipuolisesta ja tasokkaasta oheisohjelmasta oli sitten kyseessä liikunta- kulttuuri- tai jokin muu ala. Kulttuuri ja historia rikastuttavat matkailutarjontaa Suomalainen kulttuuri sisältää eräitä erikoisuuksia, joita matkailussa voidaan hyödyntää nykyistä enemmän ja jotka voivat johtaa kulttuuriin rakentuvan matkailun kasvuun Suomessa. Tärkeinä matkailua lisäävinä erikoisuuksina voidaan pitää suomalaista maaseutukulttuuria, saamelaiskulttuuria, saaristolaiskulttuuria, suomenruotsalaisuutta, ortodoksisuutta ja tsaarin ajan kulttuurin jäänteitä. Matkailijoiden kiinnostuksen kasvua kulttuurimme erityispiirteisiin voidaan pitää hyvin todennäköisenä. Historiamatkailun rooli alueellisena kilpailutekijänä kasvaa, senkin myötä että kiinnostus keskiajan historiaan lisääntyy tulevaisuudessa. Päijät-Häme on kartanoiden maakunta, joihin liittyvän ohjelmatarjonnan kehittämisellä maakunta voi kilpailla kartanohistoriasta kiinnostuneista matkailijoista. Kokous- ja kongressimatkailu säilyttää asemansa Varauskanta vuosille osoittaa, että Lahdessa tullaan järjestämään kongresseja kolmanneksi eniten Helsingin ja Tampereen jälkeen. Liike- ja kongressimatkailussa Suomi tulee säilyttämään väkilukuunsa nähden vahvan asemansa. Päijät-Hämeessä Lahden seutu vakiinnuttaa asemansa yhä vahvemmin pääkau-

116 116 punkiseudun vaikutuspiirissä kokouksien ja kongressien järjestäjänä. Lahden seudulla on myös hyvät edellytykset oheisohjelmien järjestämiselle. Kokous- ja kongressimatkailussa Lahden seudun etuja ovat ennen kaikkea saavutettavuus, toimiva kaupunkirakenne, monipuoliset kokous- ja kongressitilat, hyvä hintalaatusuhde kuin myös luonnonläheisyys. Matkailu- ja oheisohjelmapalvelut edellyttävät kuitenkin voimakasta kehittämistä ja tällä hetkellä oheisohjelmakysyntään ei pystytä vastaamaan riittävällä tavalla. Kulttuuri kaupallistuu Kulttuuri ja liiketoiminta lähentyvät toisiaan ja hyödyntävät toisiaan. Vaikka kulttuurin kaupallisuus ei ole uusi ilmiö, käsite nähdään jatkuvasti ongelmana luovuutta ja taloudellisia näkökulmia yhdistettäessä. Kulttuurin kaupallistumisen taloudellinen merkittävyys maakunnalle ja kulttuurin mahdollinen nousukausi tulee riippumaan siitä, pystytäänkö ajoissa näkemään alan kehitys, lisäämään alan koulutusta, tukemaan taidetta ja luovaa toimintaa ja tukemaan alan tuotteistamista, sillä kulttuurituotanto perustuu kuitenkin aina ensisijaisesti luovuuteen. Vahvan kulttuurituotannon perusta on luovuuden edellytysten tukeminen. Kulttuurin tuotteistaminen jakaantuu ja verkottuu, sillä samalla syntyy yhtaikainen tarve ruohonjuuritason laaja-alaiseen kulttuuritarjontaan huipputuotteiden ohella. Kulttuurin tuottaminen on myös kumulatiivinen prosessi: mitä enemmän kulttuurista merkitystä on käytössä, sitä enemmän kasvaa mahdollisuudet kulttuurin tuotteistamiseen. Toisaalta kulttuuriasiakkaan odottama ja kokema lisäarvo ratkaisee, muodostuuko jostakin huipputuote. Siksi yhteistyö hyödyttää kaikkia kulttuuritasoja. Kulttuuri arkipäiväistyy ja sen merkitys yksilöiden vapaa-aikaelementtinä korostuu Kulttuurin keskuksiksi muodostuvat suuret kaupunkiyhteisöt, joissa on mahdollisuus tuottaa laajaa kulttuuritarjontaa. Päijät-Hämeen houkuttelevuus lisääntyy. Lahti toimii maakunnan kulttuurikeskuksena, mutta onnistuminen tehtävässä riippuu paljolti myös yhteistyöstä muiden kuntien kanssa. Kulttuurimatkailun kehittäminen onnistuu vain alueen kuntien, yritysten sekä matkailu- ja kulttuuritoimijoiden yhteistyöllä. Ruohonjuuritason aloitteellisuus muodostuu yhteistyön perustaksi. Kulttuurista muodostuu alueellinen kilpailutekijä. Kulttuurin tuotteistaminen merkitsee alueelle samaa kuin tuotteelle: huipputuotteet sisältävät aina paljon symboliarvoa, olivat ne sitten aineettomia hyödykkeitä tai kulutustavaroita. Alueen vetovoimaisuuden arvosta tulee ratkaiseva tekijä alueen kilpailukyvylle ja kulttuuri muodostaa siitä merkittävän osan oli sitten kyseessä alueen asukkaat, sinne houkuteltavat yritykset, huippuosaajat jne. Samalla kulttuurialan yhteistyötarve kasvaa julkisen sektorin, yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin välillä. Tuotteistamisen kehittämiseksi muodostuu eri sektoreiden yhteistyötä esim. yrityshautomoiden, kulttuuriosuuskuntien ja pilottiprojekteiden muodossa. Alueellinen ja paikallinen kulttuuri joutuu yhdenmukaistavan ylikansallisen kulttuuritarjonnan puristukseen Ylikansallinen kulttuurituotannon asema pysyy hallitsevana elokuva- ja musiikkiteollisuudessa. Myös internetissä valtaosa suomalaisista kuluttaa yhä ylikansallista tuotantoa. Eri kulttuurialojen ylikansallisen tarjonnan positiivisena puolena on maiden välisen ja maailmanlaajuisen yhteistyön kehittyminen. Suomessa esim. kotimaisten tv-ohjelmien kysyntä ja merkitys kasvavat. Paikallisella kulttuurilla on kuitenkin myös mahdollisuus tuotteistaa omaperäistä sisältöään ja käyttää hyväkseen paikallista osaamista ja siten toimia alueen vetovoimaisuuden ja matkailijoiden houkuttimena. Voidaan kuitenkin pitää varmana, että tarve kulttuuriperinteiden vaalimiseen kasvaa ja erityisesti nuoret ovat siinä keskeisessä osassa. Oman kulttuuritaustan vaaliminen ja säilyttäminen luovat pohjaa kansainväliselle yhteistyö- ja kilpailukyvylle. Oma vahva kulttuuriperinne ja -identiteetti ovat välttämättömiä luovuuden säilyttämisessä ja innovaatioiden lähteenä tuotteistamiselle.

117 117 Kuinka tulevaisuuskertomus tai teema kytkeytyy visioon? Kulttuurin ja matkailun tuotteistuminen on kehityssuunta, jonka Päijät-Häme voi kääntää edukseen ja osaksi kilpailukykyään, sillä muotoilu sekä kulttuuri ja matkailu osana elämysteollisuuden keskusta, joka kokoaa turvallisella viihtyisyydellään Euroopan osaajat edellyttää mm. vahvaa panostusta kulttuuriin ja matkailuun, mikä ei ole kuitenkaan mahdollista toteuttaa pelkästään julkisen sektorin tuella, vaan siihen tarvitaan yhä enenevässä määrin yritysmaailman mukaantuloa. Lisäksi monipuolinen kulttuuri- ja matkailutarjonta luo viihtyisyyttä sekä jo alueella asuville ihmisille että myös auttaa houkuttelemaan osaamista alueelle. Kuinka ilmiöt ja niiden vaikutukset otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa? Kulttuurin arkipäiväistyminen ja kulttuurin merkityksen nousu vapaa-ajan elementtinä, kulttuurin kaupallistuminen ja ylikansallisen kulttuurin paine ovat ilmiöitä, jotka voidaan kielteisten puolien osalta kääntää myönteisiksi ja käyttää alueen kilpailukykyä ja viihtyisyyttä lisäämään. Kulttuurin tuotteistuminen ja elämysten aktiivinen etsiminen otetaan huomioon useissa strategisissa tavoitteissa ja osatavoitteissa: osatavoite matkailuyritystoiminnan aktivointi (G1c8) ja sen keinot Kulttuuri- ja historiamatkailun kehittäminen, Elämyksiä luonto- ja liikuntamatkailuun, Kokous- ja kongressimatkailun kehittäminen, Tapahtumien maakunta sekä Päijät-Hämeen tunnetuksi tekeminen turvallisena laatumaakuntana; tavoite Kulttuuriliiketoimintaa ja matkailua tukevan osaamisen parantaminen (tavoite G2C) siihen liittyen osatavoitteissa: Perinnebusineksen kehittäminen (G2C.1), Kulttuurin liiketoimintaelementtien kehittäminen (G2C.2) sekä Matkailun koulutus ja tutkimus (G2c3). Laajemmin eri tahoja koskevia strateginen tavoite on Matkailun, kulttuurin ja liikunnan toimintaympäristön parantaminen (G4B) ja siihen liittyvät osatavoitteet: Matkailun infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpitäminen (G4b1), Kulttuurimarkkinoinnin yhteistyön parantaminen (G4b2), Kulttuurikasvatus (G4b3) ja liikuntakulttuurin elinvoiman hyödyntäminen (G4b4).

118 Päijät-Hämeen visio Vision ominaispiirteet Visio muodostaa maakuntastrategian keskeisen tavoitteellisen kokonaisnäkymän tulevaisuuteen pitkällä aikavälillä. Se on tiivis ilmaisu maakunnan julkisen hallinnon eri toimijoiden yhteisestä tavoiteltavasta tahtotilasta. Visio määrittää maakunnan strategisen kokonaisuuden tulevaisuudessa ja asemoi maakuntaa suhteessa muihin maakuntiin ja vertailualueisiin. Visio kokoaa yhteen ja pelkistää keskeiset strategiset valinnat sekä pitkän aikavälin päämäärät. Kaikkien strategisten tavoitteiden ja osatavoitteiden on kiinnityttävä visioon tai visiossa ilmaistujen osatekijöiden yhdistelmään. Eteläsuomalainen Päijät-Häme on vuonna 2020 ympäristövastuullisen yritystoiminnan, muotoilun, kulttuurin ja matkailun keskus, joka turvallisella viihtyisyydellään kokoaa Euroopan osaajat Ajallinen kerroksellisuus Päijät-Hämeen vision edellyttämä strategia on ajallisesti kerroksellinen. Suhteellisen lyhyellä aikavälillä pyritään maakunnasta kehittämään eteläisen Suomen paras ja arvostettu asumis-, liikunta ja luontomatkailukeskus sekä aktiivisten ihmisten ja yritysten toimipaikka. Välitavoitteena Päijät-Hämeen on pyrittävä tulemaan toimeen omillaan ja olemaan esimerkillinen yhteistyön maakunta. Keskipitkällä aikavälillä Päijät-Hämeestä muodostuu eteläisen Suomen logistinen keskus sekä ympäristöteknologian ja ympäristöosaamisen alue. Edelleen, maakunta on yhdessä eteläisen Suomen kanssa johtavia elämyksiin, kulttuuriin, kongresseihin, urheiluun ja luontomatkailuun keskittyviä alueita Itämeren piirissä. Eurooppa -tasoista muotoilun ja elämysteollisuuden keskusta ja houkuttelevinta asuinpaikkaa tavoitellaan 20 vuoden aikavälillä. Välitavoitteena tässä on, että 10 vuoden kuluttua Päijät-Häme on muotoilun ja elämysteollisuuden kärkeä joillakin valikoiduilla erikoisaloilla. Päijät-Hämeen asumisviihtyvyys on parantunut merkittävästi kymmenen vuoden päästä ja Päijät-Häme on liittynyt melko saumattomasti pääkaupunkiseudun vaikutuspiiriin. Näkemyksellisyys ja tavoitteellisuus Visio on tavoitteellinen, koska siinä määritellään selvästi sellainen tavoitetila joka ei ole liikaa nykyisen kaltainen. Sen sijaan toimintaympäristön kehitysarvioihin verrattuna visio tavoitteita voidaan pitää osittain jopa alimitoitettuna. Ei ole mitenkään varmaa, että Päijät-Häme olisi mitenkään menestynyt edelläkävijä vision toteutuessa. Ainutlaatuisuus ja kompaktius Visio on erittäin omaperäinen, sillä millään suomalaisella maakunnalla visio ei muodostu elämysteollisuutta, muotoilua, kulttuuria ja matkailua yhdistävistä tekijöistä. Ylimaakunnalliseen yhteistyöhön perustuvaa viittausta ei liene muilla suomalaisilla maakunnilla. Sen sijaan logistiikkaa, puu-, liikunta ja ympäristöosaamista on runsaasti muilla maakunnilla. Kokonaisvaltaista viihtyvyyttä ei liene monilla maakunnilla. Vettä kokonaisvaltaisesti hyödyntävä on ainoastaan Päijät-Häme. Matkailu kehittäminen tavoitetasolla sen sijaan on

119 119 useimmilla maakunnilla. Kansainvälisen tason osaajien houkuttelu on ilmeisen harvinaista. Vision osat ovat laaja-alaisia ja kokonaisvaltaisia. Elämysteollisuuden taustalla olevien muotoilun, kulttuurin, matkailun, luontoympäristön ja uusmedian muodostama kokonaisuus voidaan kuvitella melko yhtenäiseksi. Päijät-Hämeen visio on melko kuluttaja, kansalais- ja asiakaslähtöinen. Kilpailukyky Viihtyvyyden olennaiset tekijät elämyksellisyys ja virikkeellisyys ovat Päijät-Hämeessä vain joidenkin harvojen huipputekijöiden varassa. Luonnonympäristön liittyviä vetovoimatekijöitä on runsaasti muillakin maakunnilla, jos kohta Päijät-Hämeen sijainti nostaa maakunnan etulyöntiasemaan. Rakennettu ympäristö on ainoastaan vähäiseltä osin eurooppalaista huipputasoa. Eurooppalaisten osaajien houkuttelussa Päijät-Hämeen kilpailukyky on vielä hyvin heikko. Realistisuus Visio on vaadittavien resurssien määrän kannalta ylipäätään kunnianhimoinen. Vision haasteellisuutta lisää vielä se, että valtion tulo- ja menoarvion rahoitusvälineet eivät välttämättä kohtaa strategian esille nostamia tarpeita. Tämä johtaa sekä tarpeeseen tarkistaa strategian valintoja että tarpeeseen vaikuttaa valtion ja EU:n rahoituksen kohdentamiseen. Yhteistyömahdollisuudet Ensi sijaiset yhteistyömahdollisuudet liittyvät yhteistyöhön pääkaupunkiseudulla ja etenkin eurooppalaisella foorumeilla tiiviisti eteläisen Suomen kanssa. Olennaista on löytää selkeät yhteistyömuodot ja luonteva työnjako logistiikkaan, ympäristöbisnekseen, muotoiluun, kulttuuriin ja matkailuun liittyvissä asioissa Vision suhde toimintaympäristökuvaukseen EXODUS Vaellukset hyvään elämään Kun ihmisten sosiaalisen liikkuvuus kasvaa, se merkitsee uusia kulttuurivaikutteita, osaamiskirjon lisääntymistä, mutta samalla erilaisia sosiaalisten ja kulttuuristen ristipaineiden kasvua. Muuttovirroissa Päijät-Häme toimii Suomen keskusseudun osana väkeä vastaan ottavana alueena. Strategisesti ratkaisevaa on Päijät- Hämeen valmius vastaanottaa tulijoita. Hallitsemattoman muuttoliikkeen seurauksena sosiaaliset ongelmat ja turvattomuus voivat lisääntyä. Tarve oikeanlaisista ja pätevistä osaajista on kovaa, jolloin elämänlaatua ja viihtyvyyttä tarjoavat alueilla voi olla kilpailuetuja. Uusien kulttuurivaikutteiden hyödyntäminen ja sosiaalisten paineiden purkaminen vaatii yhteistyötä eteläisiltä maakunnilta. Venäjä murroksen jatkuessa lähialueyhteistyössä on liittouduttava riskien minimoimiseksi ja tartuttava nopeasti tilaisuuteen mahdollisissa Päijät-Hämeen matkailuun ja siihen liittyvän liiketoiminnan kehittämisessä. Maakunta voi hyötyä venäläisten huippuosaajien ja uusrikkaiden houkuttelusta, mikä edellyttää, että hotellien, asuntojen ja kesämökkien laatutasoa on nostettava merkittävästi. LUONTOHERKKU Ympäristön korostuva rooli Arvostusten muuttuessa vihreämmiksi ekologiaan tähtäävä tuotekehitys lisääntyy. Ekotehokkuus korostaa palvelujen merkityksen kasvua. Päijät-Hämeellä on edellytykset ekologisesti kestäviä, laadukkaita elämyspalveluiden tuottamiseen sekä ekologisella täsmäviljelyllä valikoitujen laatu ja luomu elintarvikkeiden tuottamiseen. Puhtaan veden ympärille muodostettava ekomaakunta voisi houkutella matkailijoita ja kulttuuriälymystöä. Korkeatasoisella ja modernilla muotoilulla yhdistettynä puun ekologisiin ja monipuolisiin materiaaliominaisuuksiin olisi mahdollista laajentaa puuhun perustuvan liiketoiminnan ja puupohjaisten tuotteiden markkinaosuuksia parantaa tuotteiden tasoa. Pahenevat ympäristöongelmat saattavat merkitä kulutuksessa yhä nopeampaa siirtymistä aineettomien hyödykkeiden käyttöön, jolloin Päijät-Hämeen asiakas ja palvelulähtöinen visiolla voi olla merkittävä imagoetu. Maakunnan viihtyisyyden kasvattaminen voi edellyttää uusien ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoa

120 120 muita nopeammin. Mikäli verotuksen painopiste siirtyy luonnonvarojen käytön verottamiseen laatu ja palvelukonsepteilla on mahdollista saada aikaan kilpailukykyistä arvonlisää. OSAAMINEN Ankara osaamiskilpailu Koulutuksen tason nopea kohoaminen sekä kansainvälisen osaamisen vaihdon lisääntyminen edellyttävät kansainvälisyys- ja kielikoulutuksen perinpohjaista uudistamista ja pitkäjänteistä kehittämistä. Laajojen väestöryhmien ottaminen mukaan ehkäisee maakunnan väestön jakautumista, mikä on merkittävää paitsi viihtyvyysimagon myös sosiaalisen koheesion ja sitä kautta alueen kilpailukyvyn kannalta. Tietoteknisten taitojen hallinta, monitaitoisuuden kehittäminen ja vaativat määrätietoista ja johdonmukaista toimintaa ja selkeää erikoistumista aloille (esimerkiksi ympäristöystävällinen muotoilu), joiden avulla voitaisiin koota merkittävä osaamiskeskittymä laadun, kulttuuriin ja matkailuun ympärille. TEKNOLOGIA Kiihtyvän kehityksen pakon edessä Globaali alueellinen erikoistuminen edellyttää Päijät-Hämeeltä selkeitä valintoja ja määrätietoisia ja pitkäjänteisiä toimia, jotta maakuntaan syntyy riittävän vahva ja laadukas keskittymä muotoilu- ja ympäristöteknologian ympärille. Etenkin logistiikkaan liittyvän uuden ajattelun ja teknologian hallinta on avaintekijöitä, mikäli maakunnan roolia teknologiakeskuksena aiotaan kehittää ja turvata paikkariippumattomuuden ja etätyön kasvusta johtuva ja uuden elämäntavan edellyttämä perustuotteiden ja -palvelujen joustava tarjonta. Vapaaajan lisääntyminen tuo turismia virikkeellisille ja elämyksiä tarjoaville seuduille. KESKITTYMINEN Suuri on kaunista Väestö keskittyminen Etelä-Suomeen merkitsee ennen pitkää myös kasvupaineiden laajentumista Päijät- Hämeeseen kahvikuppimallin mukaisesti. Yhdessä ikärakenteen muutoksen kanssa se voi merkitä merkittävää sosiaali-, terveys- ja asumispalvelujen tarvetta paitsi määrällisesti myös laadullisesti. Kaupallisten palvelujen osalta senioreille suunnattu elämysteollisuus voi luoda uusia mahdollisuuksia. Kasvavaan kysyntään on myös vastattava, mikäli maakunnan viihtyvyydestä halutaan pitää kiinni. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen vaatii harkintaa, jotta tehokkuus- ja toimivuusedut eivät joutuisi ristiriitaan viihtyvyyden kehittämisen kanssa. Euroopan alueellistuminen, kilpailu huippuälystä ja osaamisesta sekä menestyvistä yrityksistä merkitsee, että maakunnalle on luotava vahva vision ympärille rakentuva identiteetti ja markkinoitava sitä ammattimaisesti. Pääkaupunkiseudun laajentuminen, julkisten resurssien pienentyminen ja yksikkökoon kasvun merkitsee sekä ylimaakunnallisen yhteistyön lisääntymistarvetta sekä työnjaon selkeyttämistä Etelä- Suomessa. Helsingin metropolin ruuhkautuminen vahvistaa voimakkaasti Päijät-Hämeen kilpailuetua asuin ja työpaikkana, mikäli viihtyvyyteen liittyvät tekijöitä pystytään kehittämään. NOIDANKEHÄ Huumeinen turvattomuus Vision tavoittelema turvallinen viihtyisyys liittyy mitä suurimmassa määrin kuuden teen tulevaisuuskertomukseen. Sosiaalisen vastuun väheneminen, tuloerojen kasvu, huumeet ja syrjäytyminen uhkaavat viihtyvyyskehitystä, mikäli syrjäytyneiden koulutukseen, työpaikkojen ilmapiiriin sekä perheisiin ja lapsiin liittyvään sosiaalityöhön ei kiinnitetä vakavaa huomiota. Myös kansainvälisten yritysten ja osaajien houkuttelu voi osoittautua hankalaksi, jos maakunnasta annettava kuva ja todellisuus eivät vastaa toisiaan tai etääntyvät liian kauaksi. Vahva sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja kansalaisyhteiskunnan identiteetti muodostavat välttämättömän perustan alueen kilpailukyvylle. ELÄMYSTEN SIRKUS Vapaa-aika, kulttuuri ja matkailu muodostavat synteesin Kun kulttuuri muodostuu yhä vahvemmaksi kilpailutekijäksi ja kulttuuri arkipäiväistyy, kaupallistuu ja tuotteistuu, vain ne alueet menestyvät, jotka pystyvät omaperäiseen, laadukkaaseen ja kokonaisvaltaisten kulttuurielämysten tarjontaan. Maakunnan korkeatasoinen musiikki-, taide- ja talviurheiluperinne olisi liitettävä kiinteäksi osaksi elämysteollisuuden kokonaisuutta. Matkailun kilpailun kiristyminen merkitsee sitä, että markkinoinnissa ja merkittävien turistivirtojen ohjailussa tarvitaan yhteistyötä lähimaakuntien ja pääkaupunkiseudun kanssa.

121 Arvot ja yleiset periaatteet Työllisyyden edistämisen periaate Maakunnan kehittämisessä pyritään työpaikkojen lisäämiseen ja työttömyyden poistamiseen. MAST2001:ssä pyrkimys työpaikkojen lisäämiseen on kaiken läpäisevä lähtökohta niin kattavammissa tavoitteissa kuin yksityiskohtaisissa keinoissa ja hankkeissa. Tämän vuoksi maakuntastrategian rakenteeseen ei ole perustettu erillistä, irrallista työttömyyden tai työvoimapolitiikan tavoitelokeroa. Kestävän kehityksen periaate Maakunnan kehittämisessä pyritään ekologisesti, yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja pitkäjänteisesti kestävään kehitykseen. Toiminnat maakunnan alueella sopeutetaan niin, että luonnon sietokykyä ei ylitetä eikä luonnon monimuotoisuutta vaaranneta ja luonnonvaroja käytetään säästeliäästi. Luonnon itseisarvoa kunnioitetaan. Ympäristön arvoja varjellaan niin, että luonnon kannalta arvokkaiksi todetuille alueille ei osoiteta muita käyttömuotoja. Kasvullista ja tuottavaa maata, maa-aineksia ja energiaa säästetään rajoittamalla taajamien kasvua sekä pitämällä asukastiheys vähintään nykyisellä tasolla. Toiminnoille ja tuotteille haetaan energiatehokkaita ja jätteitä vähentäviä ratkaisuja. Pyritään vähentämään ihmisten syrjäytymistä ja lisätään tasa-arvoa sekä viihtyvyyttä. Tasa-arvon periaate Maakunnan kehittämisessä pyritään tasa-arvon turvaamiseen sosio-ekonomisten luokkien, sukupuolten, sukupolvien, etnisten ryhmien ja uskonnollisten ryhmien välillä. Strategian toteutus ei saa johtaa syrjäytymiseen minkään mainitun kriteerin osalta. Yhteistyön ja kumppanuuden periaate Maakunnan kehittämisessä pyritään eri toimijoiden keskinäiseen yhteistyöhön ja kumppanuuteen yhteisen vision saavuttamiseksi ja Päijät-Häme hengen nostamiseksi. Todellisia alueellisia yhteistyökumppaneita tarvitaan myös maakunnan ulkopuolelta. Pääkaupunkiseutu pyritään saamaan verkostokumppaniksi. Maakunnallisuuden periaate Maakunnan kehittämisessä asioita tarkastellaan koko Päijät-Hämeen alueen edun näkökulmasta. Tällainen alueellinen ajattelu on tärkeää nimenomaan Päijät-Hämeessä alueella, jonka identiteetti on kehittymätön verrattuna useimpiin muihin maakuntiin sekä Suomessa että kansainvälisesti. Maakunnallisuuden periaatteen noudattaminen nostaa koko alueen edun yksittäisten kuntien tai seutukuntien edun yläpuolelle. Osallisuuden, avoimuuden ja luottamuksen periaate Maakunnan kehittämisessä kunnioitetaan ja edistetään kansalaisten osallisuutta alueen kehittämisessä. Käytännössä tämä tarkoittaa paitsi asukkaiden myös yritysten ja eri organisaatioiden olivatpa ne sitten virallisia tai epävirallisia oikeutta osallistua strategisten valintojen ja päätösten valmisteluun. Aluekehitystyössä siis noudatetaan EU:ssa tuttuja läpinäkyvyyden ja läheisyyden periaatteita. Kaiken kehittämistoiminnan ja valmistelun on oltava avointa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Samoin tiedonvälityksen on oltava salailematonta, tehokasta ja kaksisuuntaista. Näin toiminnan arviointi ja valvonta on kaikille helppoa. Avoimuus edellyttää luottamusta. Myös luottamus lisääntyy, kun yhteistyökumppanit toimivat yhteisesti sovittujen pelisääntöjen ja etenemistavan mukaisesti. Kokonaislaadun toteuttamisen periaate Maakunnan kehittämisessä noudatetaan kokonaislaadun toteuttamisen periaatetta. Tavoitteiden asettaminen, prosessien hallinta ja tehokkuus ovat osa laatua. Laatu on pitkän aikavälin kilpailukyvyn edellytysten luomista. Kokonaislaatu perustuu maakunnan eri sidosryhmien kykyyn yhteen sovittaa oma toimintansa.

122 122 Sivistyksen ja elinikäisen oppimisen periaate Maakunnan kaikessa kehittämisessä pyritään laaja-alaiseen väestön sivistystason nostamiseen. Asukkaiden yleissivistys on aluekehityksen perusedellytys. Lasten ja nuorten kasvatus sekä koulutus ei saa muodostua liian sektoroituneeksi. Yleissivistyksen perustan luovan koulutuksen tulee tarjota laaja-alaiset eväät luovalle, kriittiselle ja omaehtoiselle ajattelulle sekä yksilön itsensä kehittämiselle. Koulutuksen tulee olla tasa-arvon hengessä kaikkien ihmisryhmien saavutettavissa. Lasten ja nuorten sivistyksen lisäksi on noudatettava elinikäisen oppimisen periaatetta, jossa asukkailla (myös aikuisilla ikään katsomatta) on koko elämänsä ajan oltava mahdollisuus kehittää itseään. Jotta korkean sivistyksen ja elinikäisen oppimisen periaate toteutuisi tulee maakunnan kaikessa kehittämisessä pyrkiä tukemaan riittävän ja laadukkaan opetuksen, oppimismenetelmien, oppimateriaalin ja koulutuksen infrastruktuurin kehittämistä. Vain korkea sivistystaso mahdollistaa päijäthämäläisen kansalaisyhteiskunnan kehittymisen, alueen kilpailukyvyn vahvistumisen, yksilön työkyvyn ja hyvinvoinnin paranemisen sekä työttömyys- ja syrjäytymiskehityksen ehkäisemisen.

123 Päijät-Hämeen strategiaydin, päämäärät, tavoitteet, osatavoitteet ja keinot Tässä luvussa esitellään maakuntastrategian visiota toteuttavat päämääräkokonaisuudet, tavoitteet, osatavoitteet ja keinot. Ennen yksityiskohtaista erittelyä kuvataan seuraavissa kahdessa alaluvussa (4.4.1 ja 4.4.2) strategian operatiivista kokonaisuutta, sen painotuksia ja kehittämisen ajoitettuja polkuja. Eurooppalaiseen kilpailuun kykenevät dynaamiset yritykset ja yhteistyökykyiset yritysverkostot G1 37 % Logistisen keskusroolin vahvistaminen Osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla osaamisaloilla G2 25 % Ymp.koulutuksen ja ymp.tutkimuksen lisääminen Eteläsuomalainen Päijät-Häme on vuonna 2020 ympäristövastuullisen yritystoiminnan, muotoilun, kulttuurin ja matkailun keskus, joka turvallisella viihtyisyydellään kokoaa Euroopan osaajat Onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä Euroopassa G3 14 % Ymp.tuottokyvyn turvaam. ja luonnontuott. kehit. ja valm. Veteen perustuvan yritystoiminnan kehittäminen Pohjoisen Euroopan turvallinen luonnonläheisen asumisen, liikunnan ja kulttuurin kohtaamispaikka G4 15 % Asuinymp. parantaminen ja hyödyntäminen Matkailun, kulttuurin ja liikunnan toimintaymp. parantaminen Elävä, uskottava ja avoin maakuntahenki G5 4 % Kuntien ja muiden julk.hall.toimijoiden välisen yhteist.paran. Alueellisen omanarvontunnon parantaminen Alueimagon rakentaminen ja markkinointi Kansalaisaktiiv. kohottam. ja osallistumisen monipuolist. Sosiaalinen elinvoima ja turvallisuus 19% 37 % 39% 14% 19% 4% 5% G6 5 % Yrityksen ja sen toim. ympäristön yhteistyön kehittäminen Yritysten liiketoimintakykyjen parantaminen Puuosaamisen vahvistaminen Kultt.liiketoim. ja matkailua tukevan osaamisen parant. Muotoilun tutkimuksen ja koulutuksen kehittäminen Automaation, robotiikan ja tietok.ohj. valm. koul. ja tutk. Infostruktuurin vahvistaminen Puuraaka-ainehuollon parantaminen Ikääntym. aiheutuvien yhteiskunnall. muutosten hallinta Syrjäytymisen ennaltaehkäisy Aikuisuuden uralle ohjaaminen Sos. ja ter.huollon palv.tuotan. ja tuot. uusien muotojen keh Päämääräkokonaisuudet MAST2001 jakautuu kuuteen päämääräkokonaisuuteen, joiden viitteenomainen painotus ilmenee seuraavalla sivulla olevasta kuviosta (suuri pinta-ala päämääräkokonaisuudessa merkitsee suurta painoarvoa). Strategia pyrkii palvelemaan niin asukkaita, luontoa kuin yrityksiäkin. Oleellista on oikean tasapainon löytyminen näiden välille. Päämääräkokonaisuuksien on kuvastettava sekä maakunnan nykytilaa (vahvuuksien hyödyntämistä ja heikkouksien poistamista) että tavoiteltavaa tulevaisuutta. Menestyksen keskeisin väline MAST2001:ssä on kohdennettu osaamisen kehittäminen (päämääräkokonaisuus G2). Vision toteutuminen saavutetaan määrätietoisella ja pitkäjänteisellä osaamisen kehittämisellä, hankinnalla ja hyödyntämisellä. Tältä osin Päijät-Hämeen kilpailuasema on tällä hetkellä heikko ja suuntautuminen epäselvä. Toisaalta panostus osaamiseen on välttämättömyys alueen aseman kohentamiseksi ja vision toteuttamiseksi. Houkuttelevuuden edellytys on, että Päijät-Hämeeseen muodostuu miellyttävä ja virikkeellinen toiminta- ja asuinympäristö. Luonnonympäristöstä on pidettävä huolta ja hyödynnettävä sitä vastuullisesti (päämääräkokonaisuus G3). Yritysten on toimittava innovatiivisesti, tehokkaasti ja yhteistyökykyisesti. Erityisen tärkeää on avautua verkostoihin aina maailmanlaajuisesti (päämääräkokonaisuus G1). On myös luotava lisää uskottavaa ja avaraa maakuntahenkeä sisäisen ja ulkoisen yhteistyön kehittämiseksi (päämääräkokonaisuus G5). Ehdoton edellytys kehittämistyön onnistumiselle on alueen sisäinen sosiaalinen yhteenkuuluvuus (päämääräkokonaisuus G6).

124 124 Kuva 35. Maakuntastrategian viitteenomainen kohdistuminen Strategiaydin Strategiaytimellä tarkoitetaan tässä hyvin tiivistettyä esitystapaa, jossa koko strategian tärkeimmät toimenpiteet on ajoitettu ja vaiheistettu teemoittain. Strategiaydin ilmaisee karkean etenemispolun vuodesta 2001 vuoteen AIKA KEHITYSVAIHE STRATEGINEN ROOLI STRATEGIAN PAINOPISTE 2001 Rakennusvaihe Ydintoiminnot Laatu Muotoilu Kehittyvät toiminnot Ekologia Matkailu Kulttuuri Tukitoiminnot Osaaminen Tietoteknologia Logistiikka Laaduntuottokykyä parannetaan avaintoimialoilla Muotoilusaamista jalostetaan ja tuotteistetaan Rakennettua ympäristöä parannetaan ja luodaan merkittävää ympäristöliiketoimintaa Matkailun perustuotteita jalostetaan ja vahvistetaan sisäistä yhteistoimintaa Kulttuuriosaajia rekrytoidaan lisää ja vahvistetaan markkinointia Vahvistetaan omaa perusosaamista ja tiivistetään valikoitua huippuosaamista ja koulutusyhteistyötä Etsitään perusosaamiseen liittyviä vahvuuksia, valitaan sovellusalueita, rakennetaan infrastruktuuria ja kootaan IT-osaamista Parannetaan sisäisiä liikennejärjestelyjä ja parannetaan kuljetusväyliä, kootaan logistisia solmukohtia sekä vaikutetaan ulkoisen lähilogistiikan tehostamiseksi

125 125 AIKA KEHITYSVAIHE STRATEGINEN ROOLI STRATEGIAN PAINOPISTE 2006 Kohdentaminen ja syventäminen 2013 Laajentaminen ja vuorovaikutus Ydintoiminnot Laatu Muotoilu Ekologia Kehittyvät toiminnot Matkailu Kulttuuri Tukitoiminnot Osaaminen Tietoteknologia Logistiikka Ydintoiminnot Laatu Muotoilu Ekologia Matkailu Kehittyvät toiminnot Kulttuuri Tietoteknologia Logistiikka Saavutetaan merkittäviä laatupalkintoja ja saadaan aikaan runsaasti menestyneitä laatutuotteita Muotoilu kansainvälisenä kilpailutekijänä on vahvistunut Ympäristön kokonaisviihtyvyys lähentelee kansallista huippua. Kehitetään kansainvälisesti merkittäviä ympäristötuotteita Ylimaakunnallinen matkailuyhteistyö ja kansainvälinen markkinointi on tehostunut Maakunta tunnetaan kansainvälisesti tunnettuna kulttuuritapahtumien pitopaikkana Kansainvälistä tunnustusta koulutukselle. Verkotetaan valittujen alojen huippuosaamista ja kehitetään vaihtoa Kehitetään valittujen tietoteknologia-alueiden teollisia ja kaupallisia innovaatioita Maakunnan logistisen rooli selkeytyy, vahvistuu ja integroituu eteläsuomalaiseen järjestelmään Laadun ja muotoilun yhdistelmä saumaton osa kaikkea maakunnallista toimintaa. Kansainvälinen yritystoiminta sijoittuu maakuntaan laatu- ja muotoilumaineen takia. Kestävän kehityksen periaate läpäisee koko toiminnan. Maakunta pääkaupunkiseudun elämys- ja ekolähiöksi. Ekologiainnovaatiot houkuttelevat kansainvälisiä yrityksiä. Kansainvälisesti tunnettu elämys- ja bisnesmatkailumaakunta pääkaupunkiseudun kupeessa osana selkeää eteläsuomalaista matkailubrandia Uuden eurooppalaisen ja perinteisen kulttuurin luova ja kuuluisa kohtauspaikka Tietoteknologisia ja teollisia sovelluksia on integroitu ja laajennettu. Vienti on kansallisesti merkittävää Maakunnalla luonteva ja toimiva rooli eteläisen Suomen logistisen järjestelmän ytimessä osana pohjoiseurooppalaista siltaa Venäjän ja muun Euroopan välillä

126 126 AIKA KEHITYSVAIHE STRATEGINEN ROOLI STRATEGIAN PAINOPISTE 2020 Kokoaminen ja liittoutuminen Ydintoiminnot Plastinen laatua, muotoilua ekologiaa, matkailua ja kulttuuria yhdistävä rypäs Elämyksiin, viihtyvyyteen kansainväliseen vuotovaikutukseen perustuva, dynaaminen eurooppalainen tieto- ja osaamisyhteisö

127 Eurooppalaiseen kilpailuun kykenevät dynaamiset yritykset ja yhteistyökykyiset yritysverkostot (päämäärä G1) Yleismaailmalliset kehityssuunnat, kuten talouden globalisaatio ja sähköisen kaupankäynnin eteneminen, tieto- ja viestintäteknologian nopea kehittyminen, ympäristöongelmat ja Euroopan integraatio vaikuttavat vahvasti kehitykseen kaikkialla. Vanhassa teollisessa maailmassa tehdasteollisuus ponnisti pitkälti kansallisilta markkinoilta. Tulevaisuuden yritykset kilpailevat globaaleilla markkinoilla. Päijät-Häme ei voi jäädä sivuun ylikansallisista verkostoista ja niiden tuomasta kilpailuedusta. Kartalla Päijät-Häme on Suomen liikennevirtojen ja logistiikan solmukohta. Tuotantorakenteessa on vahva teollinen perinne. Suomen maakunnista teollisuuden merkitys on työllistäjänä kaikkein suurin juuri Päijät- Hämeessä. Noin joka kolmas palkansaaja työskentelee teollisuudessa. Tulevaisuuden menestyksen eväät on keitettävä toisaalta alueen teollisesta perinteestä ja teollisesta roolista, toisaalta uusien mahdollisuuksien hyödyntämisestä. Maakunnan teollinen tuotantorakenne on luovalla tavalla uudistettava. Tämä edellyttää rohkeita valintoja ja suuntautumista uuteen, kuitenkin teollisen perinteen hyvät puolet säilyttäen. Lahden seudun logistista keskusroolia vahvistamalla tarjotaan sijaintietuja yrityksille, ja alueen saavutettavuutta parantamalla lisätään yhteistyömahdollisuuksia pääkaupunkiseudun kanssa. Alueellista kilpailukykyä kehittämällä maakunnasta luodaan entistä houkuttelevampi sijaintipaikka yrityksille. Yritysten kilpailukyvyn parantamisen kannalta yritysverkostojen kehittäminen on Päijät-Hämeessä erityisen tärkeää, koska maakunnan yritykset ovat suhteellisen pieniä eivätkä yksin pärjää kansainvälisillä markkinoilla. Synnyttämällä yritystoimintaa uusille toimialoille lisätään dynaamisuutta, jolloin yritys- ja toimialarakenne tulee joustavammaksi Logistisen keskusroolin vahvistaminen (tavoite G1a) Erkki Rope (toim.) Logistiikka on materiaalivirran ja siihen liittyvän informaatiovirran suunnitelmallista ohjausta ja valvontaa sekä materiaalivirtojen siirtämistä toimittajilta kuluttajille. Logistiikka muodostaa kehittyneessä yhteiskunnassa yritysten keskeisen kilpailutekijän, koska logististen ketjujen lyhentyminen alentaa kustannuksia. Alue, joka voi tarjota yrityksille tavaran hankintaan, tuotantoon ja jakeluun liittyviä sijaintietuja houkuttelee yrityksiä, joille logistiset ratkaisut ovat strategisia valintoja. NYKYTILA JA TULEVAISUUS Lahden logistinen asema on Suomessa ja Itämeren alueella hyvä. Päijät-Hämeen saavutettavuus on parantunut nopeasti. Lahden työssäkäyntialue ja samalla vaikutusalue on laajentunut. Vahvat valtakunnalliset kuljetusvirrat risteilevät Lahdessa. Nopeutuvat päätieverkon ja rataverkon yhteydet parantavat logistista asemaa edelleen koska samalla potentiaalinen Lahdesta operoivan logistiikkakeskuksen jakelualue laajenee. Lahti on luonnollinen paikka koko Etelä-Suomea palvelevaksi jakelukeskukseksi. Tavaravirrat ovat suuret ja eri liikennemuotojen yhteistyö toimii. Venäjän kehitys on epävarmaa. Kysyntää ja potentiaalia on. Suomi ei pysty pitkään kilpailemaan kuljetusten hinnoilla Baltian maiden kanssa. Pienten ja arvokkaiden kuljetusten varmuus voi olla se laatutekijä jolla kilpailukykyä mitataan jatkossa. Lahdessa on myös hyvät mahdollisuudet yhdistettyjen kuljetusten ja Venäjän kuljetuspotentiaalin hyödyntämiseen. Konttikuljetukset Venäjälle ovat vientivoittoisia ja kontit palaavat enimmäkseen tyhjinä Suomeen ja edelleen muualle Eurooppaan. Paluukuljetusten hyödyntäminen on logistinen haaste Lahdelle. Suomen kilpailukyky perinteisen kuljetuksen alalla heikkenee. Logistisia lisäarvopalveluja kehittämällä logistiikka-ala säilyy kilpailukykyisenä. Tietoteknologia tulee voimakkaasti vaikuttamaan kuljetusten järjestämiseen. Kehitys vaatii suuria panoksia. Kuljetusala onkin keskittymässä ja innovatiiviset logistiikkayritykset ovat yritysostojen kohteena.

128 128 Logistiikkaklusteri muodostuu paitsi alueelliselta pohjalta, myös osaamisen ja uusien palvelujen verkottumisen pohjalta. Logistiikkayritysten sijaintiin perustuva yhteistyö on siksi ollut vaatimatonta, vaikka Lahden hyvä logistinen sijainti houkutteleekin logistiikkayrityksiä. Liikenne- ja viestintäministeriöllä ei ole valtakunnallista logistiikkakeskusten kehittämisohjelmaa. Liikenneministeriön ehdotuksessa oli esitetty Lahtea EU:n TEN - verkostoon kuuluvaksi logistiikkakeskukseksi. Määrätietoinen logistiikkakeskusten verkoston kehittäminen voisi olla myös osa aluekeskuspolitiikkaa. Lahden logistiikkayritykset ovat hajallaan kaupunkirakenteessa, mutta halukkuutta laajentamiseen ja keskittymiseen samalle alueelle Kujalaan on. Suuren 200 ha logistiikkakeskuksen aluevaraus on osoitettu seutukaavassa Ämmälään. Kujalan Logistiikkakeskuksen suunnittelu on jo käynnissä. Logistiikkakeskuksen suunnittelussa on tähdättävä suuren kansainvälisen kuljetusketjun sijoittumiseen. Varmuus investointien kannattavuudesta tulee kuitenkin perustella Etelä-Suomea palvelevan logistiikkakeskuksen toiminnoilla. Nykyisten tavaraliikennealueiden maankäytön kehittäminen antaa mahdollisuuksia maankäytön tehostamiseen ja olevien palveluiden hyväksikäyttöön. Lahden logistiikkakeskuksen kehittäminen (osatavoite G1a1) Koko Etelä-Suomea palveleva jakelukeskus ja kansainvälinen logistiikkakeskus on suunnitteilla Lahteen 4 ja 12 tien liittymän läheisyyteen Helsinki - Pietari radan varteen. Hankkeen tarkoituksena on logistisia lisäarvopalveluja tuottavien yritysten hankinta alueelle siten että alue mahdollistaa keskeiseen sijaintiin perustuvan kilpailuedun hyödyntämisen Päijät-Hämeen muita strategioita tukevalla tavalla. Visiona on toteuttaa sellainen logististen palvelujen verkosto ja osaamisen taso, joka houkuttelee lisää logistiikkapalvelujen tuottajia ja yritystoimintaa alueelle. Samalla varaudutaan myös kansainvälisen logistiikka-alan suuryrityksen sijoittumiseen Lahden seudulle. Logistiikkakeskuksen kehittäminen voidaan nähdä kahtena toisiaan tukevana toimintalinjana. Paikallisesti tärkein tehtävä on saada erilliset logistiikkayritykset yhteistoimintaan ja sitoutumaan Kujalan logistiikkakeskuksen kehittämishankkeisiin. Samanaikaisesti on luotava edellytyksiä kansainvälisen logistiikkaketjun sijoittumiselle Ämmälään jossa on riittävästi laajentamisvaraa. Lahden logistiikkabrandin kehittäminen (keino). Uskottavuutta lahtelaiselle logistiikkakeskukselle muodostaisi nykyisten kuljetusyritysten liputtaminen avoimesti Lahden logistiikkakeskuksen puolesta. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi franchising - konseptin tai virtuaalilogistiikkakeskuksen periaatteella. Näin Lahti saisi tarpeellista näkyvyyttä ja herättäisi kiinnostusta myös suurissa logistiikka-alan toimijoissa. Virtuaalilogistiikkaan tietotekniikan hyväksikäyttöä tehostamalla (keino). Perinteiseen kuljetukseen suomalainen työ ja polttoaine alkaa olla liian kallista. Logistiikan tuottavuus ja lisäarvot syntyvät uusissa palveluissa jotka parantavat kuljetusten varmuutta, turvallisuutta ja kaluston käytön tehokkuutta. Tietotekniikan kärkimaana Suomi on myös edelläkävijä kuljetusten ja tavaroiden paikannuksen soveltamisessa. Suunnittelu- ja toteuttamisvalmiutta lisättävä lisäämällä alan koulutusta Puuosaamisen ja logistiikan yhdistäminen (keino). Erilaisten puutuotteiden kokoaminen nettiin kauppapaikaksi puurakentamisen CAD- suunnittelua palvelevine rakennepiirustuksineen ja ominaisuustietoineen mahdollistaisi puutuotteiden yhteismarkkinoinnin maailmanlaajuisesti. Puualan logistiikkakeskus voisi koota eri työmaille menevät tavaralajitelmat kontteihin ja varmistaa niiden turvallisen ja aikataulun mukaisen perillemenon. Logistiikkatoimialoilta vapautuvien tilojen kehittäminen - Lahden ratapihan suunnittelu (keino). Oikoradan toteuttaminen ja yritysten kiinnostus sijoittua rautatieaseman läheisyyteen mahdollistaa Lahden ratapiha-alueen kehittämisen eri osapuolien yhteishankkeena. Alue mahdollistaa korkealuokkaisen asumisen, toimitilojen ja kaupan sijoittamisen aivan Lahden keskustaan valtatien 12 varrelle. Yksityisrahoitusmallien toteutusmahdollisuuksien tutkiminen (keino). Logistiikka-alan kasvunäkymät kiinnostavat myös kansainvälisiä rahoittajia. Kehittämishankkeista on siksi mahdollista luoda public-

129 129 privat- partnership periaatteella toimivia toteutusratkaisuja logistiikkakeskuksen perusinfrastruktuurin rahoitusongelmaan. Sijaintiyhteistyön tiivistäminen (osatavoite G1a2) Alueen logistiikkayritysten pyrkimys yhteiseen Logistiikkakeskukseen on ilmeinen ja yhteistyö on viriämässä. Eräs yhteistyön muoto on virtuaalinen logistiikkakeskus jollaisia kehitetään Kotkassa ja Turussa. Suuren logistiikkakeskusalueen rakentamisessa tarvitaan panostusta myös alueen ulkopuolelta. Toisaalta kehitys voi viedä kohti toimialakohtaisia logistiikkakeskuksia ja logistisia jalostuspalveluja. Kansainvälinen logistiikkakeskus voi syntyä vain sijaintietuun tukeutuen. Lahden edullinen sijainti on hyödynnettävä luomalla kaavallinen valmius kansainvälisten logistiikkatoimijoiden sijoittumiselle alueelle. Yhteistyö Vuosaaren, Lahden ja Loviisan logistiikkakeskusten välillä toimivaksi (keino). Lahdessa voisi toimia Vuosaaren sataman konttienkäsittelyalue. Yhteistyössä muiden lähialueen logistiikkakeskusten kanssa voidaan logistiikkaetuja markkinoida tehokkaammin. Aluksi tarvitaan sopivien yhteistyömuotojen kartoittamista ja yhteisten tiedotteiden tuottamista valmiuksista kansainväliseen levitykseen. Moottoritie yritystoiminnan mahdollisuutena (keino). Lahden moottoritie mahdollistaa hyvää logistista sijaintia edellyttävien yritysten sijoittumisen pääteiden liittymien tuntumaan Renkomäkeen, Karistoon ja Kujalaan. Mahdollinen Nikkilän eritasoliittymä loisi uuden mahdollisuuden kehittää maankäyttöä Lahden itäosissa. Kaavallisesti olisi varauduttava Ämmälän logistiikkakeskuksen ja sen liikenneyhteyksien toteuttamiseen. Pääkaupunkiseudun kasvun hyödyntäminen yritystoiminnassa (keino). Lahden työvoimareservejä ja edullista hintatasoa tulisi markkinoida niille pääkaupunkiseudun yrityksille, joille työvoiman saatavuus ja toimitilojen korkea hinta on syy siirtää toimintaansa halvemmille alueille. Lähialueyhteistyön syventäminen Pietariin ja Baltiaan (keino). Lahdella on kansainvälisesti katsottuna loistava logistinen asema lähellä suurta potentiaalista kulutuskeskittymää Pietaria. Kansainväliset jakeluketjut voivat hyödyntää Lahden logistista asemaa Etelä-Suomessa ja varautua samalla Venäjän kaupan kasvuun. Lahden sijaintiedun ja vastaanottovalmiuksien esittely kansainvälisille yritysketjuille on lähiajan tehtävä. Kuva 36: Itämeren alueen keskusten saavutettavuuspotentiaali (Lähde PSSD)

130 130 Saavutettavuuden parantaminen (osatavoite G1a3) Maakunnan kehitys on aina saanut vauhtia liikenneverkostojen muutoksista. Pääkaupungin läheisyys aiheuttaa runsaasti liikennettä ja kapasiteettiongelmia, jotka on hoidettu rakentamalla mm. moottoriväylä Lahden kautta ja tulevaisuudessa oikorata ja nopea yhteys Pietariin. Kolmen tunnin matka-ajan päässä Lahdesta on kohta yli 5 milj. asukkaan keskittymä. Oikoradan ja Savonradan rakentaminen (keino). Lähiajan tärkein Lahden tulevaisuuteen vaikuttava hanke on Kerava - Lahti oikorata. Sen tarve on perusteltu ruuhkautuvan ja nopeutuvan rataverkon kapasiteettiongelmilla. Radan toteuttamiseen on poliittista tahtoa ja sen rahoitukseen etsitään ratkaisuja. Kerava - Lahti oikorata on myös ratkaisu Itä-Suomen yhteyksien kehittämiseen johon kuuluu myös Heinola - Mikkeli rataoikaisu. Kuva 37: Nopeimmat yhteydet Helsingistä eri liikennevälineitä käyttäen, Savonrata toteutettu Määrätietoista tiedottamista ja vaikuttamista oikoradan toteutumisen varmistamiseksi jatketaan (keino). Tuotetaan selvityksiä yksityisrahoitusmallien soveltamisesta oikoradan toteuttamiseen ja osallistutaan myös muihin selvityksiin joilla on vaikutusta rataverkkoa ja aluekeskuspolitiikkaa koskeviin päätöksiin. Pietarin radan parantaminen (keino). Nykyisen rataverkon parantaminen nopeiden junien käyttöön soveltuviksi on käynnissä. Tasoristeysten poistaminen on osa tätä työtä. Nopeustason nosto Riihimäki - Lahti Viipuri rataosuudella edistää myös oikoradan toteuttamista ja läntisen Suomen yhteyksiä Pietariin. Lahti - Lusi- moottoritien rakentaminen (keino). Valtatie 4 on rakennettu moottoritienä Lahteen, mutta sen liikennemäärät vähenevät oleellisesti vasta Lusissa, jossa se haarautuu 5-tieksi Savoon. Lahti - Heino-

131 131 la moottoritein rakentaminen poistaisi palvelutasopuutteen kokonaan E75 tieltä ja parantaisi samalla Itä- Suomen yhteyksiä ja kiinteyttäisi Lahden ja Heinolan toiminnallista yhteistyötä. Tieverkoston ylläpito maaseudulla (keino). Tiepiirien ja muiden aluekehitykseen vaikuttavien viranomaisten toimenpiteet tulee kohdistaa maakunnan hyväksymien maankäyttötavoitteiden mukaan. Maaseudun kylärakenne on osoitettu vahvistetussa seutukaavassa. Eri viranomaisten tuki on tärkeää valitun kylärakenteen säilyttämiselle. Tietoyhteiskunnan tietoliikenneinfran parantaminen (keino). Ilman toimivia verkkoja ei esimerkiksi etätyö ole mahdollista. Tulevaisuudessa verkkoon liitettävien palveluiden vaatima siirtokapasiteetti rajaa sijaintipaikat tärkeimpiin asutuskeskuksiin, joissa hyvän palvelutason takaa operaattoreiden välinen kilpailu. Alueellisesti olisi mahdollista tukea laajakaistayhteyksien toteuttamista esimerkiksi kehitettäviin kyliin. Operaattoreiden tarjonta tulee perustumaan kannattavaan kysyntään, mikä taas ei rohkaise yrittäjiä sijoittumaan maaseudulle. Matkakeskus parantaa sisäistä logistiikkaa (keino). Työssäkäyntietäisyydet kasvavat ja edellyttävät useimmiten henkilöauton käyttöä. Matkaketjujen yhdisteleminen terminaalien sijoittamisella ja joukkoliikenteen yhdistelmälippuja tukemalla voi hidastaa yhdyskuntarakenteen hajautumisesta johtuvaa liikenteen kasvua. Samalla kuntien verotulot kasvavat kun työmatkavähennys määräytyy joukkoliikenteen tuetun kustannuksen mukaan. Citylogistiikan kehittäminen (keino). Sisäisten jakelukuljetusten järkevöittäminen on mahdollista yhdistämällä tietotekniikan ja logistiikkakeskuksen mahdollisuuksia jakelualuekohtaisten reittien suunniteluun, toimittaja- tai tavaralajitteisen jakelujärjestelmän sijaan Yrityksen ja sen toimintaympäristön yhteistyön kehittäminen (tavoite G1b) Marja Koivula (toim.) NYKYTILA JA TULEVAISUUS Yrityksen kilpailukykyyn vaikuttaa myös ympäristö, jossa yritys toimii, ja erityisesti yrityksen ja sen toimintaympäristön yhteistyöstä saatava tuki liiketoiminnalle. Myös yritysten keskinäinen vuorovaikutus tuottaa selvästi osoitettavissa olevia hyötyjä. Yritysten ja niiden toimintaympäristön hyvä yhteistyö parantaa samalla koko alueen kilpailukykyä ja houkuttelevuutta sijaintipaikkana. Päijät-Hämeessä toimijat ovat toistaiseksi liian hajallaan. Yritysten keskinäinen verkottuminen etenee toimialojen sisällä, mutta liian usein potentiaaliset yhteistyökumppanit nähdään yhä kilpailijoina. Keskuskauppakamarin selvityksen mukaan yrityksen sijaintipaikkapäätökseen vaikuttavat eniten keskuksen kasvu, liikenneyhteydet ja yritykselle sopivan työvoiman saatavuus. Osaavat työntekijät ovat tärkeitä erityisesti kansainvälistyville yrityksille. Työntekijöiden osaamisen kehittäminen ei onnistu ilman yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä. Verkottuva tietoverkkoja käyttävä yritystoiminta keskittyy ydinosaamiseensa. Toimintoja ulkoistetaan, jonka myötä yhteistyön tarve kasvaa. Myös Pk-yritykset joutuvat toimimaan kansainvälisen kilpailun ehdoilla, vaikka eivät toimisikaan kansainvälisesti. Globalisaatio ja vapaat markkinat luovat lähes rajattomat mahdollisuudet yrityksen taloudelliselle kasvulle. Yritysten yhteistyön edistäminen ja klustereiden synnytys (osatavoite G1b1) Tietoyhteiskunnan kehityksen keskeinen piirre on toimintojen siirtyminen suurelta osin näkymättömissä toimiviin verkostoihin. Verkostoitunut määrätietoinen yhteistyö ja strategiset allianssit ovat hyvän tuloksenteon perusta. Verkostomaisesti toimivat pienten yritysten yhteenliittymät haastavat suuret vanhan ajan dinosaurukset. Yritykset pyrkivät laajentamaan toimintaansa pelkästä tuotannosta kokonaisvaltaisiksi järjestelmätuottajiksi ja myymään kuluttajille asiakastyytyväisyyttä, hyvää palvelua.

132 132 Päijät-Hämeestä ei löydy selkeitä klustereita. Päijät-Häme on maan huonekaluteollisuuden suurin keskittymä, mutta omaa klusteria se ei nykyisellään muodosta. Puutuoteteollisuus on osa metsäklusteria. Puutuoteteollisuus on kuitenkin mahdollisuusalue, vaikkakin edustaa ns. matalaa teknologiaa. Muovialan kehittämiskeskus Muovipoli sekä ympäristöalan teknologiakeskus Neopoli ovat alkuja mahdollisille kehittyville klustereille. Yritysten yhteishankkeet ja maakunnalliset alihankintaketjut ovat toistaiseksi vähälukuisia. Alueen laajan yrityspohjan vuoksi yritysten yhteistyön ja alihankinnan kehittämiseen on hyvät mahdollisuudet ja ne ovat tukipolitiikan ja yrityspalvelujen kohdealueita. Hyvinvointiteollisuuden markkinoille kehitetään alueellisia liikeideoita. Mm. puuta, metallia ja muovia sekä ympäristöteknologiaa käytetään hyvinvointiin liittyvissä tuotteissa esim. älykkääseen asumiseen. Yritysten yksittäisiä tuotteita ja palveluja kootaan laadukkaiksi ja inhimillistä hyvinvointia lisääviksi tuoteperheiksi ja palvelukokonaisuuksiksi. Alueellisten liikeideoiden syntyminen edellyttää eri toimijoiden verkottumista ja yhteistoimintaa. Toimialakohtaiset yritysten, tutkimuslaitosten ja koulutusorganisaatioiden muodostamat yhteistyöympäristöt muodostavat innovatiivisia teknologia- ja kehittämiskeskuksia, joita tukevat erilaiset tuki- ja kehittämisorganisaatiot kuten TE-keskus. Kone-, laite- ja muu metalliteollisuus verkottuu toisiin toimialoihin (keino). Kone- ja laiteteollisuus verkottuu metsä-, metalli-, telekommunikaatio-, energia-, ympäristö-, kuljetus-, hyvinvointi- ja rakennusteollisuuteen. Metallialan verkottuminen laajenee erityisesti telekommunikaatio-, ympäristö-, kuljetus- ja hyvinvointiteollisuuteen. Metalli- ja kokoonpanoyritykset ovat perustaneet yhteistyöverkoston Mechatronics Network koordinoimaan metallialan yritysten yhteistyötä ja kehittämishankkeita. Päijät-Hämeessä on tilaa osaaville, omaan tuoteryhmäänsä erikoistuneille järjestelmätoimittajille. Järjestelmätoimittaja toimittaa lopputuotteen asiakkaalleen ja vastaa suunnittelusta ja tuotekehityksestä. Järjestelmätoimittajat koordinoivat koko arvoketjua ja työllistävät alueella lukuisia alihankkijoita. Järjestelmätoimittajat pyrkivät vähentämään alihankkijoiden määrää ja kiinteyttävät suhteitaan valittuihin yhteistyökumppaneihin. Tavoitteena on pysyvät partnerisuhteet, jotka perustuvat yhteisiin laatustandardeihin. Metalli- ja kokoonpanoalan yritykset organisoivat portaalin, joka kokoaa metallialan yritykset yhteen ja esittelee niiden tuotantoa ja tuotteita. Portaalia voidaan käyttää apuna alihankintayritysten rekrytoinnissa. Muovialan merkittävimmän klusterin perustaminen Päijät-Hämeeseen (keino). Uudella muovituoteteollisuudella on tilausta lasikuituteollisuudessa, muoviprofiili- ja komponenttiteollisuudessa, sähkö- ja elektroniikkamuoviteollisuudessa, kovien kierrätyspakkausten teollisuudessa, kuituteknologiateollisuudessa sekä muovijäte- ja uusiomuoviteollisuudessa. Muovituoteteollisuus laajennetaan yksittäisten tuoteryhmien valmistuksesta tuotesysteemien hallintaan, jossa muovituotteet yhdessä muodostavat kokonaisuuden ja jossa ne liittävät tuoteosia toisiinsa. Muovituoteteollisuuden ja Muovipolin tueksi luodaan yksikkö tai yritys, joka tarjoaa tietokoneavusteista muottisuunnittelu- ja valmistusosaamista. Muoviyritykset pyrkivät aktiivisesti varhaiseen yhteistyöhön tuotekehityksessä päähankkijan kanssa. Hyvä yhteistyö päähankkijan kanssa on erityisen tärkeää, koska muoviyritysten toimituksista keskimäärin 80% on alihankintatoimituksia. Ympäristöklusterin kehittäminen (keino). Maakunnassa toimii jo noin sata ympäristöalan yritystä ja organisaatiota. Ympäristönäkökohdat mullistavat teollisuutta tulevaisuudessa samalla tavalla kuin informaatiotekniikka. Materiaalien kierrätysteknologiaa kehitetään ympäristöteknologiakeskus Neopolin, korkeakoulujen ja ympäristöalan yritysten yhteistyönä. Ympäristöliiketoimintaa kansainvälistetään ja luodaan toimintamalleja mm. jätehuollon järjestelmien uusimiseen ensivaiheessa lähialueilla. Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitoksen perustutkimuksen ja opetuksen avulla synnytetään huippuosaamista ja tuotetaan asiantuntijoita yritysten tarpeisiin. Maatilojen nivominen tuotantoverkoiksi (keino). Maatilojen ja teollisuuden sopimustuotantoa kehitetään voimakkaasti. Edellytyksenä on tilojen saaminen laatujärjestelmän piiriin. Tilojen välistä yhteistyötä lisätään kehittämis- ja koulutushankkeilla. Panostetaan tuotantonsa kehittämiseen investoivien, maatilan ja maaseutuyrityksen kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantamiseen ja erityisesti nuorten maatalousyrittäjien aktivointiin (koulutus, kehittämishankkeet, investointituet). Kehityskelpoisten tilojen kilpailukykyä kehitetään ja vahvistetaan yksiköitä kasvattamalla, tilojen yhteistyötä kehittämällä, tilojen ja jalostavan teollisuuden yhteistyötä sopimustuotannossa lisäämällä sekä saattamalla toiminta ja tuotteet laatujärjestelmien piiriin. Toimenpiteistä vastaa TE-keskuksen maaseutuosasto.

133 133 Yritysmetsästys: alueellisen yritysrekrytoinnin tehostaminen ja yritysten etabloitumisen helpottaminen (osatavoite G1b2) Nopeimmin kasvavat alat kuten informaatioteknologia-ala on toistaiseksi kehittymätön ala maakunnassa. Viime vuosina tietotekniikka ja tietoliikenne ovat nousseet Suomen kolmanneksi tukijalaksi metsä- ja metalliteollisuuden rinnalle. IT-alan osuus Päijät-Hämeen työpaikoista on 3%. Alan työpaikkoja on viidenneksen vähemmän kuin viisi vuotta sitten, vaikka muualla maassa toimialan työpaikat ovat lisääntyneet lähes 30%. IT-alan koulutusta maakunnassa tarjotaan sekä ammattikorkeakoulussa että Teknillisen korkeakoulun yksikössä (750 tietotekniikan opiskelijaa). Informaatioteknologian nopeasta kasvusta haluttaisiin osa Päijät-Hämeeseen pääkaupunkiseudun työvoimakapeikkoihin vetoamalla. Päijät-Hämeen edullinen logistinen sijainti lähellä pääkaupunkiseutua antaa hyvät edellytykset yritystoiminnalle. Maakunnassa keskitytään tietotekniikan sovellutusten hyväksikäyttöön teollisen osaamisen, mallinnuksen ja virtuaalisen osaamisen ja infrastruktuurin kehittämisessä. IT-alan yritysten lisäksi alueelle halutaan puutuotealalle kehitettävää klusteria vahvistavia yrityksiä sekä ympäristöteknologian yrityksiä. Yritysten uudelleensijoittumispalvelujen kehittäminen (keino). Kootaan tiedot yrityksille tarjottavista palveluista ja rahoituksesta sekä työvoiman saatavuudesta. Tiedotetaan Lahden korkeakoulupalvelujen tarjonnasta ja korkean asteen koulutuksen saaneesta työvoimasta. Toimitaan yhteistyössä yli kuntarajojen ja tarjotaan palvelut keskitetysti yrityksille. Renkomäkeen rakennetaan kuntien yhteinen yrityspuisto. Yritysten siirtymistä alueelle helpotetaan tontti- ja toimitilaesittelyillä sekä neuvonnalla. Yhteistyössä HTC Lahden ja koulutusorganisaatioiden kanssa parannetaan pääkaupunkiseudun IT- ja elektroniikkayritysten edellytyksiä perustaa uusia yksiköitä tai siirtää toimintojaan Päijät-Hämeeseen. Yritysten tieto- ja viestintäteknisen toimintaympäristön parantaminen (keino). Alueen tehokas verkkojärjestelmä on yksi parhaita markkinavaltteja IT-yritysten houkuttelemiseksi maakuntaan. Tietotekniset valmiudet nostetaan Päijät-Hämeessä samalle tasolle kuin maan kasvukeskuksissa. Alueelle rakennetaan IT-verkko, jonka osapuolina ovat kokonaisjärjestelmätoimittajat ja pienet ATK-yritykset sekä koulutus- ja tutkimusorganisaatiot. IT-verkko koostuu isoista teleoperaattoreista, IT-taloista, pienyrityksistä sekä tutkimus- ja koulutusorganisaatioista. Pk-yritykset ostavat ohjelmistot suoraan verkosta, joten niiden ei tarvitse perustaa ja pitää yllä kalliita tiedonhallintajärjestelmiä. Tietotekniikan tutkimuskeskus toimii kehitysalustana edustamillaan aloilla ja tekee tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa. Päijät-Hämeeseen ja Lahden seudulle rakennetaan laajakaistaverkko. Alueella tarvitaan myös suurikapasiteettinen ISP (Internet Service Provider) palvelin. Lahden kaupunki sopii yhteisestä IT-standardista, johon rakentuu tietotekniikan infrastruktuuri. Ammattilaismetsästys: osaavan työvoiman hankinta (osatavoite G1b3) Päijät-Hämeessä on puute huippuosaajista. Korkean asteen koulutuksen saaneita asuu maakunnassa keskimääräistä vähemmän. Korkean asteen aloituspaikkojen vähyys hidastaa vajeen täyttämistä. Oikorata parantaisi olennaisesti osaavan työvoiman mahdollisuuksia asua ja käydä työssä Päijät-Hämeessä. Maakunnan markkinointia tehostetaan (keino). Kunnat markkinoivat yhdessä alueen korkeatasoisia asumismahdollisuuksia ja luontoarvoja. Maankäytön suunnittelussa otetaan huomioon alueen vetovoimatekijät suhteessa pääkaupunkiseutuun ja tarjotaan houkuttelevan kokoisia omakotitontteja. Verkkojärjestelmän hyödyntäminen (keino). Tehokas verkkojärjestelmä on yksi parhaita markkinavaltteja IT-osaajien houkuttelemiseksi Päijät-Hämeeseen. Ilman toimivia verkkoja ei esimerkiksi etätyö ole mahdollista. Aktiivisen maahanmuuttajapolitiikan täsmentäminen ja toteutus (keino). Päijät-Hämeessä on ryhdyttävä harjoittamaan aktiivista ulkomaalaisten työntekijöiden ja opiskelijoiden rekrytointia, jotta luvulla uhkaava työvoimavaje saadaan täytetyksi. Koko Suomessa tarvitaan vuosittain seuraavien vuoden aikana sellaista uutta työtekijää, joita ei löydy uusista työmarkkinoille saapuvista sukupolvista. Periaatteessa aukko voidaan täyttää myös nostamalla eläkeikää tai lisäämällä naisten ja opiskelijoiden työhönosallistumista. Todennäköisesti kuitenkin kaikkia keinoja tarvitaan - myös ulkomaalaisen työvoi-

134 134 man aktiivista rekrytointia. Korkean asteen koulutuksen saaneiden määrä kasvaa nopeimmin Aasiassa ja Afrikassa. Aasiassa on jo nyt enemmän huippuosaajia kuin Euroopassa. Nopeimmin osaajien vajetta saadaan täytettyä tarjoamalla ulkomaisille osaajille suomalaiseen yritystoimintaan, kulttuuriin ja kieleen perehdyttävää tietoutta ja markkinoimalla heille alueen työpaikkoja. Maakuntaan on ensin täsmennettävä ulkomaalaisohjelma ja ryhdyttävä sitä tämän jälkeen toteuttamaan. Vastaavaan työhön ovat itäisen Suomen maakunnat jo ryhtyneet. Samoin Ulkomaalaisvirastossa on käynnissä maahanmuuttopolitiikkaa täsmentävä työ. Yritysten sekä koulutuksen ja tutkimuksen välisen yhteistyön parantaminen (osatavoite G1b4) Tietoyhteiskunnassa korostuu opiskeltuun tietoon perustuvan osaamisen merkitys. Yritysten kilpailukyky riippuu niiden kyvystä hyödyntää uutta tutkimusperäistä tietoa. Uuden tiedon menestyksekäs soveltaminen edellyttää osallistumista tiedon luomiseen, jossa korkea-asteen koulutus ja elinkeinoelämää palveleva tutkimustoiminta ovat tärkeitä. Alhaiset koulutus- ja tutkimuspanostukset estävät maakunnan kehittymistä. Helsingin yliopiston, Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun Lahden yksikköjen varaan kehittyvä verkkoyliopisto, ympäristöteknologiakeskus Neopoli ja Osaamiskeskus luovat hyvät edellytykset koulutuksen ja tutkimuksen sekä yritysten väliselle yhteistyölle. Lahden osaamiskeskuksen DQE-konsepti soveltuu erinomaisesti yritysten kehittämiseen. Yritykset hyödyntävät korkeakouluopiskelijoita (keino). Yritysten tiivistynyt yhteistyö opiskelijoiden kanssa lisäisi nuorten kiinnostusta jäädä työskentelemään opiskelupaikkakunnalle ja perustaa yrityksiä maakuntaan. Esimerkiksi Lahden ammattikorkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun Lahden keskuksen 750 tietotekniikan opiskelijaa ovat suuri ja paljolti yhä käyttämätön voimavara alueen yrityksille. Koulutusorganisaatiot ja tutkimuslaitokset kehittävät yrityspalveluja (keino). Alueen yrityksille luodaan riittävät palvelut sekä korkeakoulupalveluja että tiedepuistokonseptia kehittämällä. Yritykset osallistuvat koulutussuunnitteluun ja koulutus viedään yrityksen sisään, jos vain mahdollista. Innovaatioprosesseja varten tehdään vahvat kehityskeskukset (Keino). Kehittämistoimintoja varten synnytetään Lahden seudun tiedepuisto, joka sisältää 12 painopistealan teknologia- ja osaamiskeskukset. Painopistealat ovat: bioteknologia, hyvinvointiteollisuus, laatu, liiketalous, matkailu, muotoilu, muoviteknologia, puuteknologia, tietotekniikka, tuotantotalous, ympäristöekologia, verkkoviestintä. Teknologiakeskuksiin perustetaan myös yrityshautomot. Yksilöllisten koulutusohjelmien luominen maahanmuuttajille (keino). Suomen tieto- ja osaamisintensiiviset työpaikat houkuttelevat etenkin aasialaisia ja venäläisiä hyvin koulutettuja paremman elintason piiriin. Päijät-Hämeessä toimivat korkeakoulut ovat kiinteässä yhteistyössä sekä Euroopan että muiden maanosien yliopistojen kanssa ja suunnittelevat yksilöllisiä koulutusohjelmia maahanmuuttajille yhdessä maakunnan yritysten kanssa. Yksityisen ja julkisen uusi suhde: yritysten ja julkisen hallinnon yhteistyön kehittäminen (osatavoite G1b5) Julkisen sektorin resurssit ovat tiukoilla. Palveluja ostetaan jo nyt yksityisiltä. Yksityisten palvelujen tarjonnassa on kuitenkin puutteita kuten myös julkisten palvelujen tarjonnassa. Julkisten palvelujen tuotantoon saadaan kilpailun kautta uusia toimintatapoja. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntä mullistuu suurten ikäluokkien vanhentuessa. Avopalvelut ja sosiaalibisnes lisääntyvät. Kasvuvauhti riippuu sekä kyvystä että halusta maksaa palveluista. Myös teleterveydenhuolto muuttaa palvelujen tarjontatapoja. Yrityspalvelujen kehittäminen (keino). TE-keskuksen palvelua kehitetään toimialapohjaisesti yhdessä yritysten kanssa. Alueen yrityspalvelujen palveluverkkoa laajennetaan. Selvitetään mahdollisuudet palvelualan yritysten kehittämiskeskuksen perustamiseksi. Ammatillista koulutusta suunnattaessa tukeudutaan nykyistä enemmän viranomaisten, koulutusorganisaatioiden ja yritysten väliseen tietojen vaihtoon.

135 Yritysten liiketoimintakykyjen parantaminen (tavoite G1c) Marja Koivula, Mirja Karila-Reponen, Marko Mälly, Erkki Rope, Hannu Tervonen (toim.) Suuret yritykset ulkoistavat toimintojaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Varsinaista tuotantoa siirretään alihankkijoille ja suurten yritysten tuotoista suurin osa syntyy tulevaisuudessa palveluista. Kehittyneiden teollisuusmaiden yrityksistä valtaosa on kuitenkin pieniä. Suomi sijoittuu pienyritysvaltaisuudellaan Euroopan maiden kärkeen. Suomessa alle kymmenen henkeä työllistäviä yrityksiä on yli 94 prosenttia kaikista yrityksistä. Pienyritysten liiketoimintakykyjä parantamalla lisätään nopeimmin eurooppalaiseen kilpailuun kykeneviä dynaamisia yrityksiä maakunnassa. Pienten palveluyritysten merkitystä korostaa se, että tulevaisuudessa palveluilla tulee olemaan suurin vaikutus bruttokansantuotteen kasvuun. Yrittämiseen tarvittavat laajemmat valmiudet ja näkemykset puuttuvat usein pienyrittäjiltä. Pienyrittäjät hallitsevat heikosti liiketoiminnan perusteita ja yritystoiminnan taloudellisia seikkoja. Toisaalta pienyrityksiin liittyy usein kyky sopeutua suuryrityksiä nopeammin muuttuviin olosuhteisiin. Pienyrityksissä voi olla varsin taitavia toimijoita, jotka pystyvät nopeasti hyödyntämään patentteja ja keksintöjä. Tulevaisuus on uusissa palveluissa, ympäristöystävällisyydessä ja laadussa. NYKYTILA JA TULEVAISUUS Päijät-Hämeen tuotantorakenne on yhä kotimarkkinapainotteinen. Maakunnassa bruttokansantuote per asukas on kehittynyt maan keskiarvoa heikommin ja kehityskuva on lievästi laskeva. Kasvu on edelleen pitkälti teollisuuden varassa. Teollisuus työllistää edelleen yli kolmanneksen työllisistä. Päijät-Hämeessä on heikossa kunnossa olevia yrityksiä suhteessa enemmän kuin missään muussa maakunnassa. Rakennusalan yritykset esimerkiksi ovat keskimäärin melko huonossa kunnossa. Maakunnassa on kuitenkin paljon myös taloudellisesti menestyviä yrityksiä. Alueen kehittymisen kannalta edelleen tärkeät teollisuusyritykset ovat Päijät-Hämeessä muuta maata paremmassa kunnossa. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa uusista työpaikoista syntyy pienyrityksissä. Yritystoiminta painottuu yhä enemmän palveluyrittäjyyteen, kuten matkailuyritystoimintaan. Valtaosa bruttoaluetuotteen kasvusta Päijät- Hämeessä tulee muodostumaan palvelualoilta ETLA:n selvitysten perusteella. Nykyisten pienyritysten sukupolvenvaihdokset edellyttävät lähivuosina useiden tuhansien nuorien ryhtymistä yrittäjiksi. Laajentavat ja aloittavat yritykset tarvitsevat manageriaalista osaamista. Palveluja tarvitaan suhdetoiminnan kehittämiseen, markkina-analyysien tekoon sekä aineettoman pääoman hallinnan osaamiseen ja kehittämiseen. Bisnesosaamisen parantaminen (osatavoite G1c1) Vuodesta 1995 päijäthämäläisten yritysten sekä kasvu että kannattavuus ovat ylittäneet hieman maan keskiarvon. Pääoman tuotto on kuitenkin ollut hiukan keskiarvon alapuolella. Omavaraisuusaste (noin 35% vuonna 1999) vastaa maan keskitasoa. Lahden koko ajan parantuvien korkeakoulupalvelujen ja teknologiakeskusten laajamittainen hyödyntäminen alueen yritystoiminnan kehittämisessä ja yrittäjien osaamisen lisäämisessä antaa hyvät edellytykset pärjätä kilpailussa paitsi koti- myös kansainvälisillä markkinoilla vastaisuudessa. Tarjotaan pk-yrityksille liiketoimintakykyjen parantamisohjelma (keino). Pk-yritysten kasvun turvaamiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi niille järjestetään liikkeenjohdollista koulutusta ja konsultointia. Yritysten nykytila määritetään ja niille laaditaan kehittämisohjelma. Yritysjohdon ja avainhenkilöiden osaamistasoa parannetaan kasvua tukevalle ja siihen rohkaisevalle tasolle. TE-keskuksen yritysosasto rahoittaa kehittämistoimia yhdessä työvoimaosaston kanssa hyödyntäen alueen korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten palveluja, erityisesti liiketaloustieteen ja tuotantotalouden ylempää korkeakoulutusta ja täydennyskoulutusta sekä tutkimusta. Yrityksen sisäiseen kouluttamiseen ja perehdyttämiseen luodaan laatujärjestelmä. Uuden yritystoiminnan käynnistymisedellytykset turvataan (keino). Luodaan kattava palveluverkko alkaville yrittäjille ja osuuskunnille. Alkavia yrityksiä konsultoidaan strategiaprosesseissa, toiminta- ja kehitys-

136 136 suunnitelmien laadinnassa ja rahoituskysymyksissä. Yritysideat testataan TE-keskuksen avustuksella. Nuorten yrittäjyyskasvatusta tehostetaan. High-Tech Centeriin varataan tiloja nuorten aloitteleville yrityksille erityisesti sisältötuotanto- ja uusmedia-aloilla. Uusien yrityshautomojen liikkeelle lähtöä tuetaan. Uusien yritysten perustamista aktivoidaan ja yrittäjiä neuvotaan TE-keskuksen ja kunnallisten elinkeinoviranomaisten yhteistyöllä. Julkisen tuen ja neuvonnan ehdoksi asetetaan esim. yrittäjä-ajokortin tai yrittäjäsertifikaatin suorittaminen. Parannetaan palvelu- ja palveluttamisosaamista (keino). TE-keskus kohdentaa palvelujaan uudelleen lisätäkseen maakunnan palveluyrittäjyyttä. Erityisinä painopisteinä ovat teollista tuotantoa tukevat palvelut, matkailu- ja kulttuuripalvelut sekä hoivapalvelut. Perustetaan palvelualan yritysten kehittämiskeskus. Vauhditetaan maaseudun pienyritysten käynnistämistä ja kehittämistä (keino). Perusmaatalouden rinnalle tarvitaan lisää korvaavia tulolähteitä. Erityisinä painopisteinä ovat mekaaninen puunjalostus, puun energiakäyttö, elintarvikkeiden jatkojalostus ja matkailu. Maataloudesta vapautuvia tiloja muunnetaan pienyritystoiminnan tarpeisiin. Maakunnassa käynnistetään pk- ja maaseutuyritysten välistä alihankintayhteistyötä edistäviä hankkeita. Yritysten tutkimuksen, tuotekehityksen ja innovaatiotuotannon lisääminen (osatavoite G1c2) Päijät-Hämeessä käytettiin vuonna 1998 alle yksi prosentti Suomen tutkimus- ja kehityspanostuksista. Maakunnassa on vähän korkeaa teknologiaa ja uusia innovaatioita hyödyntävillä aloilla toimivia yrityksiä. Yritysten kiinnostus uuden teknologian hyödyntämiseen on vähäistä. Tutkimus- ja kehitysosaamista maakunnassa on Lahden ammattikorkeakoulussa, Teknillisen korkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun Lahden yksiköissä, Helsingin yliopiston Lahden yksiköissä, ympäristöteknologiakeskus Neopolissa ja Nastolan Muovipolissa. Alueella on syntynyt tiedepuistosuunnitelma Osaamiskaupunki Lahti. Tiedepuiston pohjan muodostavat viisi teknologiakeskusta; Neopoli, jonka kehitysalat ovat ympäristöala, materiaaliteknologia ja puutuoteteknologia, IT-keskus (informaatioteknologia-ala konepajasta uusmediaan), Muovipoli, Muotoilukeskus sekä laatuneuvontakeskus. Menestyksellinen tulevaisuus edellyttää uusia innovaatioita, jotka syntyvät tieteellisen ja soveltavan tutkimuksen tuloksista, joita käytetään hyväksi tuotekehityksessä. Tiedepuiston toteuttaminen on maakunnan kehittämisen avainasioita. Pk-yritysten tutkimuspalvelujen lisääminen (keino). Tutkimuslaitosten, tiede- ja ammattikorkeakoulujen sekä osaamiskeskuksen palveluresurssit suunnataan yritystoimintaa tukeviksi, ja teknologian siirtoa pkyrityksille parannetaan. Tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen kykyä ja halua palvella pk-yrityksiä lisätään. Yritysten teknologialähtöiset liikeideat kartoitetaan ja yrityksiä konsultoidaan kehityssuunnitelmien laadinnassa sekä rahoituskysymyksissä. TE-keskuksen teknologiayksikkö aktivoi sekä tutkimuslaitoksia ja korkeakouluja että yrityksiä yhteishankkeisiin. Päijät-Hämeen osaamiskeskuksen tutkimushankkeilla parannetaan yritysten laatu-, muotoilu- ja ympäristöteknologiaa. Kehittämisyksiköiden luominen päätoimialoille (keino). Kehittämisyksiköissä yhdistyvät korkeakoulujen tutkimus ja koulutus sekä yritysten kehittämissuunnitelmat ja kehitysprojektit. Keskuksiin perustetaan myös yrityshautomoja. Kehittämisyksiköt, innovaatiokeskukset, käynnistävät innovaatioprosesseja yrityksissä. Tietotekniikan tutkimuksen lisääminen (keino). Tietotekniikan keskukseen (IT-keskus) perustetaan yksikkö, joka keskittyy tuotantoautomatiikan kehittämiseen mekatroniikkateollisuudessa. Maakunnan yritykset kehittävät langattomia palveluja isoille teleoperaattoreille. Painopiste on sisällöntuotannossa ja palveluissa, mm. matkapuhelimen kautta käytettävissä lisäarvopalveluissa. Pidemmällä aikavälillä IT-teknologiassa otetaan haltuun kokonaiskehittäminen mekaanisessa puunjalostuksessa ja metalliteollisuudessa. Erikoistuneet pientoimittajat verkottuvat keskenään (esim. yrityksen A ohjausjärjestelmä, yrityksen B koodaus, yrityksen C taloushallinto ja elektroninen kaupankäynti).

137 137 Maatilojen tuotekehitystoimintaa lisätään (keino). Tuotekehitysapua kohdennetaan erityisesti erikoiskasvien jatkojalostukseen perustuvaan yritystoimintaan, puutuotteiden valmistukseen ja matkailupalvelujen kehittämiseen. Uudistamiskykyiset nuoret ohjataan yrittäjyysvalmennukseen ja TE-keskuksen muiden palvelujen piiriin. Yritysten kansainvälistyminen (osatavoite G1c3) Kansainvälistymisen taso maakunnan yrityksissä on alhainen. Päijät-Hämeen tuotannosta menee vientiin merkittävästi alhaisempi osuus (36,7% vuonna 1998) kuin maassa keskimäärin (50%). Informaatio ja kommunikaatioteknologia ovat avanneet yrityksille globaalit markkinat myydä palveluitaan. Toimiminen globaalilla tasolla avaa markkinoiden suuruuden kautta uusia mahdollisuuksia myös palveluyrityksille. Lisätään yritysten valmiuksia kansainvälistymiseen (keino). Rahoitustoiminnassa priorisoidaan kansainvälistymistä ja vientiä. Vientiyritysten määrän kasvattamiseksi ja viennin määrän lisäämiseksi yrityksiä viedään TE-keskuksen yritysosaston toimesta kansainvälisiin yrityskontaktitapahtumiin, järjestetään kohdemarkkinainfotilaisuuksia yhdessä Finpron kanssa, kootaan markkinakatsauksia yritysten käyttöön ja luodaan eri kehitysvaiheissa oleville yrityksille kansainvälistymispalvelukonsepti. Yritysosaston henkilöstö tehostaa vientineuvontaa ja avustaa vientitekniikkaan liittyvissä asioissa, vientisuunnitelmien teossa ja kontaktien etsimisessä esim. Eurolink-konsulttiverkoston avulla. Analysoidaan, onko yrityksillä resursseja viennin aloittamiseen ja valmennetaan ne kansainväliseen toimintaan. Erityisesti pieniä kotimarkkinoilla menestyneitä yrityksiä valmennetaan vientitoimintaan siirtymistä varten. Keskisuurten vientiyritysten tuotekehitystä vahvistetaan kilpailukyvyn parantamiseksi varsinkin maakunnalle tärkeillä toimialoilla puu-, metalli-, muovi- ja elintarviketeollisuudessa. Lisäksi käynnistetään erikoisten maaseututuotteiden vienti. Tuotemarkkinointi ja suunnittelu tehdään kohdemaan mukaan. Erityisesti pyritään Pietarin kaupan lisäämiseen ja kehittämiseen. Se edellyttää Venäjän tuntemuksen ja kielitaidon parantamista. Tavoitteena on pysyvä kaupallinen edustusto Pietarissa. Maahanmuuttajien kieli- ja kansainvälisyystaitoja sekä eri kulttuurien tuntemusta hyödynnetään laajasti. TE-keskuksen yritysosasto organisoi kehittämistoimet. Puun jalostus ja huonekaluteollisuus hyvinvointiteollisuudeksi (osatavoite G1c4) Integroidaan huonekaluteollisuus kansainvälisiin jakeluketjuihin ja alan yritykset perustavat kauppahuoneen (keino). Huonekalukauppa on entistä enemmän kokonaissisustamista. Huonekalut valmistetaan tiettyyn sisustuskonseptiin ja huonekaluja ostetaan osana sisustuskokonaisuutta. Mallistosuunnittelu toteutetaan isojen sisustustavarataloketjujen kanssa. Kussakin maassa on erilaisia sisustuskulttuureja, jotka pitää ottaa huomioon suunnittelussa. Huonekalualan yritykset erikoistuvat huonekalukomponenttien tai erikoiskoneita edellyttävien työvaiheiden valmistamiseen. Yritykset muodostavat yhdessä verkottuneen tuotantoketjun. Tuotannollisia yksiköitä voidaan vahvistaa syvemmällä yritysyhteistyöllä. Yhteistyötä voidaan tiivistää johtavien veturiyritysten kanssa ja perustamalla huonekaluteollisuuden yhteinen kauppahuone. Päijät- Hämeen huonekaluteollisuuden on välttämätöntä integroitua sekä kansallisten että kansainvälisten jakeluketjujen kanssa. Kansainväliset jakeluketjut hallitsevat huonekalumallistoja ja huonekalujen vähittäismyyntiä. Huonekaluteollisuus tiivistää kytköksiään huonekalukauppaan, sillä suunnittelu- ja tilauspalvelut edellyttävät tiiviimpää ja nopeampaa yhteistyötä huonekalukaupan kanssa. Parannetaan huonekaluteollisuuden markkinointi- ja vientiosaamista (keino). Huonekaluteollisuus on Päijät-Hämeen teollisuuden suurin työllistäjä. Harvat huonekalut ovat kuitenkaan kansainvälisesti tunnettuja. Huonekalusuunnittelun pitää täyttää kansainvälisen sisustussuunnittelun odotukset. Kussakin maassa on erilaisia sisustuskulttuureja, jotka pitää ottaa huomioon suunnittelussa. Tuotantoteknologiaa on kehitettävä kilpailijamaiden Tanskan ja Italian tasolle. Kansainväliset jakeluketjut hallitsevat käytännössä huonekalumallistoja ja huonekalujen vähittäismyyntiä. Suunnittelu- ja tilauspalvelut edellyttävät tiiviimpää ja nopeampaa yhteistyötä huonekalukaupan kanssa. Huonekaluvienti on mahdollista vain yhteistyössä kansainvälisten jakeluketjujen kanssa. Päijät-Hämeessä se edellyttää markkinointi- ja vientikoulutuksen lisäämistä. Mahdollisesti tarvitaan myös yhteinen kauppahuone. Sähköisen liiketoiminnan tukipilari tulee olemaan sisustus- ja huonekaluportaali. Portaali avaa pääsyn huonekaluteollisuuden koko suunnittelu-, tuotanto- ja jakeluverkkoon. Myös sähköinen liiketoiminta voidaan hoitaa portaalin tuella. Portaali yhdistäisi myös Suomen muun huonekaluteollisuuden kansainvälisessä kaupassa.

138 138 Sijoitetaan huonekaluteollisuuden kriittinen osaamismassa Lahden seudulle (keino). Huonekaluteollisuuden koulutus ja tutkimus sijoitetaan maakuntaan, jolloin tuottavuus ja innovatiivisuus saadaan nousuun. Päijät-Hämeen osaamiskeskusohjelmalla käynnistetään maakunnan huonekaluteollisuuden nostaminen Euroopan huipputasolle. Kaakkois-Suomen alueella toimivat tutkimus- ja kehitysyksiköt lisäävät mahdollisuuksia mekaanisen puunjalostuksen uudistamiseen. Huonekaluteollisuudessa teknologinen uusiutuminen tarkoittaa tietotekniikan hyödyntämistä, automaation lisäämistä ja kehittynyttä logistiikkaa. Teknologinen uusiutuminen koskee nopeaa puun kuivatusteknologiaa, liimapuun lisääntynyttä käyttöä, tuotantoteknologian automatisointia ja ympäristöystävällistä pintakäsittelyä. Rakennetaan koko mekaanisen puunjalostusteollisuuden ja metalliteollisuuden kattava tuotantoverkko Päijät-Hämeeseen (keino). Laaja ja monipuolinen tuotantoverkko tukee puurakentamista. Tuotantoverkko sitoutuu puuelementtien valmistukseen ja se hyödyntää yhteisiä järjestelmäratkaisuja. Suuret sahaus- ja höyläystuotantoa harjoittavat yritykset ovat osa kansainvälistä metsäteollisuusintegraatiota. Alihankintasahat ja höyläämöt erikoistuvat puuelementtien avaintuotteiden valmistukseen. Erikoistuminen edellyttää sitä, että pk-yritykset verkostoituvat osaksi laajempaa tuotantoketjua, mikä takaa niille säännöllisiä toimeksiantoja. Puurakentamiseen etsitään uusia ratkaisuja (keino). Modernit puuelementit edellyttävät uusien puuratkaisujen kehittämistä, jotka standardoidaan myyntituotteiksi (esim. parvekkeet, portaat, kylpyhuoneet, välipohjat, väliseinät). Moderneihin puuelementteihin kehitetään älykkäitä liitoksia, jotka uudistavat koko puutalorakentamisen suunnittelua ja logistiikkaa. Älykkäillä liitoksilla voidaan eri puuelementtejä liittää talopaketteihin ja kerrostaloihin. Puutalonvalmistajat markkinoivat yhteistyössä (keino). Päijät-Hämeen puutalo- ja elementtivalmistajien on välttämätöntä yhdistää markkinointiponnistuksensa kansainvälisessä kaupassa. Päijät-Hämeessä tulee selvittää mahdollisuudet markkinoinnissa yhteisen kauppahuoneen perustamiseksi. Puun käytön logistiikkaketjuja kehitetään (keino). Logistiikkaketjun parantaminen on keskeisin puurakentamisen kehittämiskohde. Logistiikkaketju kulminoituu lähtökohtiin "oikea tuote, oikeat määrät, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa". Laatujärjestelmä tulee ottaa käyttöön puutalorakentamisen koko prosessissa. Puurakentamisen järjestelmäratkaisuja kehitetään (keino) edistää myös alan yritysten muodostumista tuotantoketjuiksi, joissa standardikomponenteista voidaan koota suurten kansainvälisten tilausten edellyttämiä volyymejä. Virtuaalisia puualan komponenttikirjastoja hyödyntämällä voidaan suunnittelu ja valmistus kytkeä, jolloin logistisia ratkaisuja kehittämällä voidaan koota räätälöityjä talopaketteja täydellisinä toimituksina ja sarjatyöhön perustuvina toteuttamispalveluina. Teollisen tuotannon kehittäminen ja automaatio (osatavoite G1c5) Päijät-Hämeen voimakas teollinen elinkeinoperinne merkitsee sitä, että mekaanisen teollisuuden kilpailukyky ratkaisee lähivuosien työllisyyskehityksen alueella. Siksi panostuksia on lisättävä olemassa olevan teollisuuden tuottavuuden kehittämiseksi. Teollisen työvoiman määrän lasku on ollut selvä jo pitkän aikaa, ja on todennäköistä, että ikääntyminen poistaa työpaikkoja. Työpaikkoja korvataan automaatiolla, jolloin työvoima ei kasva. Tietotekniikan ja muotoilun hyväksikäyttö tuotannon kehittämisessä voi turvata vahvan päijäthämäläisen huonekalu- ja metalliteollisuuden kilpailukyvyn. Tulevaisuudessa tietoteknologia vaikuttaa tavaran valmistukseen yhtä mullistavasti kuin se on vaikuttanut informaation käsittelyyn. Automaattinen valmistus mahdollistaa pienyrityksille asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden mukaisten tuotteiden valmistuksen. Samalla asiakkaat osallistuvat tuotesuunnitteluun ja prototyyppien testaamiseen. Tällainen kehitys tuo takaisin kyläsepät ja paikallisen tuotannon. Tuotekehitystä edistettävä (keino). Päijät-Hämeessä käytetään vähemmän resursseja tuotekehitykseen kuin muissa maakunnissa. Tuotekehitykseen sijoittaminen on aina riski johon pienyrityksillä ei ole varaa. Suuremmilla yrityksillä on omaa tuotekehitystä, jolla ne turvaavat kilpailukykynsä. Yrityslähtöisten kehittämishankkeiden tuottaminen on välttämätöntä teollisuuden uusiutumisen varmistamiseksi. PK-yrityksille tulisi

139 139 luoda mahdollisuus käyttää tuotekehitysmahdollisuuksia ideoidensa toteuttamiseen. PK-yritysten kehittämishankkeiden tukemiseen tulee luoda menettely joka tuottaa nopeita päätöksiä. Kuva 38: Tutkimus ja kehittämispanostusten saavutettavuus (PSSD) Tuottavuutta parannettava automaatiolla (keino). Uusien tietoteknisten sovellusten käyttöönotto parantaa tuottavuutta. Olemassa olevan yrityspohjan perehdyttäminen tietoteknologian mahdollisuuksiin auttaa löytämään uudet sovelluskohteet joissa voi parantaa tuottavuutta. Koulutusjärjestelmillä on tässä vaativa tehtävä jakaa uusinta tietoa. Päijät-Hämeessä on potentiaalia uusien teknologioiden käyttöönottoon. Uusien teknologioiden siirto ja soveltaminen luo myös oman teknologioiden kehittäjien toimialan, joka korvaa automaation vähentämiä työpaikkoja. Teollisuuden imagoa parannettava (keino). Teollisuuden vetovoimaisuus edellyttää että työpaikkojen ergonomiaan kiinnitetään huomiota kehitys- ja tutkimuspanoksia suuntaamalla. Uusien teknologioiden soveltaminen parantaa teollisuuden imagoa mutta edellyttää myös osaavan työvoiman saantia ja säilyttämistä. Ympäristöosaamisen siirtäminen yritystoimintaan (osatavoite G1c6) Ympäristöosaajat ja yrityselämä eivät nykyisellään kohtaa riittävästi. Syy on osittain yrityselämää palvelevien ympäristöosaajien vähäinen määrä. Toisaalta pienten yritysten resurssit on sidottu varsinaiseen tuotantotoimintaan eikä yrittäjillä itsellään tai heidän henkilökunnallaan ole aikaa koulutukseen. Ympäristöalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja yrittäjien välistä yhteyttä tarvitaan. Parannetaan ympäristöteknologiakeskus Neopolin mahdollisuuksia kehittyä merkittäväksi teknologiakeskukseksi (keino). Neopolin rooliin kuuluvat ympäristöalan (ympäristöbioteknologian, - ekologian ja johtamisen), materiaaliteknologian sekä puutuoteteknologian koordinointi ja hautomo- sekä teknologian siirtotoiminnot. Neopolilla on tärkeä tehtävä Päijät-Hämeen ympäristöklusterin vahvistamisessa sekä kehitettäessä yliopisto- ja korkeakoulujen tutkimustiedon siirtoa käytännön toteutuksiksi Lahden ammattikorkeakoulun, Ympäristöteknologiakeskus Neopolin, yrityselämän ja julkishallinnon yhteistyönä. Ekotehokkuuden liittäminen yritysten liiketoimintastrategioihin (keino). Ekologinen elinkaariajattelu juurrutetaan yrityksiin. Koko tuotantoketju raaka-aineesta kuluttajalle suunnitellaan ympäristöystävälliseksi. Ekokertoimilla tai mittareilla määritellään tuotteiden ympäristötase ja laatu. Varmistetaan, että tuot-

140 140 teiden materiaalit ovat terveydelle ja ympäristölle haitattomia ja että ne ovat ekologisesti kestäviä; tuotteiden korjaus, jälleenkäyttö tai entisöinti, varaosat ja huoltopalvelut pelaavat. Tuotteiden materiaalin ja energian kulutus minimoidaan koko elinkaaren ajalta. Huonekaluteollisuudessa painotutaan laatuhuonekalujen valmistukseen, kunnostamiseen ja kierrätykseen. Entisöityjen ja laatuhuonekalujen kauppa ulotetaan sähköisen liiketoiminnan välityksellä koko maahan. Uudet logistiikkayritykset hoitavat huonekalujen jakelua. Teollisuuden jätemääriä vähennetään materiaalin käyttöä tehostamalla. Jätteiden kuten kemikaalien, metallien, lasin ja muovin kierrätystä mekaanisesti tai kemiallisesti lisätään. Biologisesti hajoavat muovit saavat läpimurtonsa lähivuosina. Metalliteollisuudessa kierrätyksen osuus tulee kasvamaan 50 % vuoteen 2006 mennessä. Suurin osa konepajojen metalliromusta syntyy levynleikkauksessa, ja tietokoneavusteisella suunnittelulla päästään parempiin leikkauksiin. Ympäristöosaamisen viennin lisääminen ( keino). Ympäristöosaamiselle on tänä päivänä kysyntää erityisesti lähialueilla, mutta myös uusien EU:n jäsenyyttä hakevien maiden keskuudessa. Vientiä lisätään yritysten itsensä toteuttamien vientihankkeiden avulla. Useat yritykset ovat kuitenkin kokoluokaltaan sellaisia, että tarvitaan Neopolin kansainvälistymisyksikön kautta tapahtuvia yritysten etabloitumista helpottavia toimenpiteitä kuten suhteiden luomista kohdealueelle ja partnereiden hakua. Hankkiudutaan partnerina mukaan yhteistyöhön muiden maiden projektien kanssa. Neopolin kansainvälistymisyksikön toimintaa lisätään (keino). Useimmilla maakunnan pk- ja mikroyrityksillä ei ole resursseja laajentaa markkinoitaan ulkomaille, koska resurssit on käytettävä tarkkaan yrityksen tuotantotoimintaan. Yrityksille kansainvälistyminen merkitsisi usein kuitenkin kasvusykäystä ja mahdollisuutta työllistää uusia työntekijöitä. Yritysten etabloituminen omin avuin vaatii luottamuksellisten henkilö- ja yrityssuhteiden luomista ja kyseisen maan toimintakulttuurien tuntemusta. Neopolin kansainvälistymisyksikkö on avannut yhteyksiä lähialueilla mm. Pietariin, Unkariin, Viroon ja muihin EU.n jäsenyyttä hakeviin maihin. Neopolilla on valmiita verkostoja ja alueiden tuntemusta, joka voidaan hyödyntää useampien yritysten kansainvälistymisen helpottamiseen ja mahdollisuuksiksi olla mukana tarjoamassa päijäthämäläistä osaamista mm. EU:n tukemissa kehittämis- ja investointihankkeissa Venäjällä ja uusissa jäsenyyttä hakevissa maissa. Muotoilun teollistaminen ja kaupallistaminen osana yritysten liiketoimintaa (osatavoite G1c7) Tuotantoteknologian nopea kehitys on lisännyt muotoilun merkitystä. Monien menestyneiden yritysten salaisuus on se, että ne ovat hankkineet kilpailukykynsä muotoiluinvestoinneilla. Muihin kehityspanoksiin verrattuna sijoitukset muotoiluun ovat pieniä mutta tuottoisia. Muotoiluosaaminen (design know-how) on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut keskeiseksi kilpailutekijäksi johtavissa teollisuusmaissa. Japanissa, Pohjois-Koreassa, Italiassa, Hollannissa ja Tanskassa muotoilu on merkittävä osa maiden kilpailustrategiaa. Myös Suomessa valtioneuvosto hyväksyi kesäkuussa erillisen muotoilupoliittinen ohjelman (Muotoilu 2005!), jossa Suomeen ehdotettiin kolmea muotoiluosaamisen keskittymää: Helsinkiä, Lahtea ja Rovaniemeä. Muotoilun merkitystä arvioitaessa on huomattava, että muotoilu ei ole pelkästään yksittäisen esineen tai esinekokonaisuuden suunnittelua. Muotoilun asema yrityksen koko tuotantoprosessissa on keskeinen. Sillä on yhteys markkinointiin, käyttötutkimukseen, tekniseen tutkimukseen, kehitystyöhön, rakennesuunnitteluun ja tuotantoprosessiin. Strategista muotoilua voidaan hyödyntää yrityksen pitkän aikavälin päätöksenteon tukena. Muotoilu liittyy tulevaisuudessa yhä enemmän tuotteiden, tuotannon ja toimintatavan laatuun, projektihallintaan ja ekologiseen näkökulmaan. Tällä hetkellä Päijät-Hämeessä toimii vain muutamia yrityksiä, joka hyödyntävät teollista muotoilua yksittäisissä tuotekehitysprojekteissa. Graafista suunnittelua alueen yrityksiin ostetaan pääasiassa Helsingin seudulta. Toistaiseksi vain harvat päijäthämäläiset yritykset näkevät muotoilun liittyvän kiinteästi yrityksen strategiseen johtamiseen, hajautetun tuotekehitysprosessin hallintaan, laatujohtamiseen ja yrityskuvan rakentamiseen. Kuitenkin Päijät-Hämeessä on runsaasti esim. muovi ja metalliteollisuutta, jotka voisivat toimia asiassa esimerkillisinä suunnannäyttäjinä jopa kansainvälisellä tasolla.

141 141 Tulevaisuudessa on tavoiteltava tilannetta, jossa muotoilusta saadaan maakuntaan kannattavaa liiketoimintaa. Teollistaminen ja kaupallistaminen vaatii eri tahojen yhteistoimintaa ja osaamista sekä näkemyksien yhteensovittamista. Teknisen muotoiluosaamisen lisäksi teollistaminen ja kaupallistaminen vaatii tuotantotaloudellista ja kauppatieteellistä osaamista, joiden kytkennät muotoiluun tulee huomioida tutkimuksessa ja koulutuksessa. Vastavuoroisesti teollisuuden ja kaupan alan koulutusohjelmiin tulee ottaa mukaan muotoiluun liittyvää opetusta. Yliopistojen, korkeakoulujen, ammattikorkeakoulujen ja muotoilun tutkimukseen liittyvien tahojen tulee kehittää yhteistyötään muotoilun businessajattelun pohjalta. Muotoilun merkityksen lisääminen yritysten sisäisissä liiketoiminta- ja tuotantoprosesseissa (keino). Muotoilussa on hallittava yrityksen strategiset tavoitteet, yrityskuva, tekniset ja tuotannolliset mahdollisuudet, markkinat, käyttäjien toimintatavat, kulttuuriympäristö, arvomaailma ja odotukset (trendit) sekä yhteiskunnan asettamat vaatimukset ja rajoitteet. Muotoilussa yrityksen tietämys, osaaminen ja projektinhallinta kiteytyy kolmiulotteiseen muotoon aistittavaksi tuotteeksi, joka viestii voimakkaasti. Tuote on keskeinen asiakastyytyväisyyden ja yrityksen mielikuvan luoja. Muotoiluun tehdyt sijoitukset saadaan takaisin myös tuottavuuden parantumisena. Tutkimuksen avulla saadaan tietoa tuotteen valmistamiseen ja käyttöön liittyvistä ongelmista. Muotoilun tutkimuksella voidaan saavuttaa kestäviä ja pitkävaikutteisia tuoteratkaisuja, jolloin myös yrityksen pitkän aikavälin tuotepaletin hallintaa voidaan selkeyttää. Myös tuotteiden elinkaarta voidaan pidentää. Muotoilun tutkimuksella eliminoidaan virheratkaisuja, vähennetään riskejä ja nopeutetaan tuotekehitysvaihetta. Samalla parannetaan tuotteen juurevuutta elinympäristössään. Yritys voi myös lisätä herkkyyttään trendien aistimiseen, mahdollisuuksiaan uuden markkinapotentiaalin löytämiseen ja innovatiivisten tuoteratkaisujen luomiseen. Käyttäjälähtöisen tiedon hankinnan tehostaminen (keino). Kauneus on katsojan silmässä. Tuotteen loppukäyttäjän tuntemuksista riippuu onko muotoilu onnistunutta. Eikä kysymys ole vain tuotteen ulkonäostä vaan myös monista muista ominaisuuksista. Muotoilun tutkimus strategisena työkaluna on vakiintunut käytäntö vasta harvoissa suomalaisissa suuryrityksissä. Sitä vastoin useissa kansainvälisissä, etenkin japanilaisissa yrityksissä sitä on käytetty jo vuosia. Suomessa teollinen muotoilu on perinteisesti keskittynyt ensisijaisesti yrityslähtöisen tuotetiedon, teknisten näkökohtien ja joskus myös yrityskuvan - usein valitettavan näennäiseen - hallintaan. Muotoilussa käyttäjätieto on lähinnä markkinatutkimusten, kuluttajapalautteen ja demografisten tietojen tasolla, jotka eivät riitä luomaan riittävää pohjaa muotoilun tarpeisiin. Sitä vastoin syvempi kulttuuri-, arvo-, piilotarve- ja käyttöympäristötuntemus empaattisen käyttäjäymmärryksen luomisessa on jäänyt lähes huomiotta. Yritysten käytäntönä ei myöskään ole tuoteviestinnän oikeellisuuden varmistaminen käyttäjätestauksilla. Yritysviestinnän rakentuminen on siis useimmiten sattumanvaraista. On välttämätöntä saada käyttäjälähtöistä tietoa tuotteista. Yrityksissä toimivien muotoilun suunnittelijoiden yhteistyötä eri ikäluokkien ja käyttäjäryhmien kanssa tulisi edelleen parantaa. Esimerkiksi ikääntyvä väestö on hyvin potentiaalinen uuden muotoilun käyttäjätaho. Tulevaisuudessa ikääntyvät ihmiset osaavat vaatia enemmän laatua ja sopivia käyttäjäominaisuuksia. Ikämuotoiluun erikoistuminen olisi MAST2001:n muiden valintojen kanssa sopusoinnussa. Toisen vähän huomioidun käyttäjäryhmän muodostavat lapset. Muotoilussa on välttämätöntä seurata käyttäjäkunnan arvostuksia ja makumieltymyksiä. Koska arvot ja trendit ovat jatkuvassa muutostilassa, on tulevaisuuden tutkimuksella merkittävä rooli muotoilun kehittämisessä. Asioita on pystyttävä ennakoimaan, koska tuotekehitysprosessit ovat hitaita. Tuotekehitysprosessissa asiakaslähtöisyyden arviointia helpottaa tuotekonseptointi. Ekologisen muotoilun lisääminen yrityksissä (keino). Ympäristövastuullisuus ja myönteinen ekologinen yritys- ja tuoteimago ovat tulevaisuudessa kilpailutekijöitä. Toisaalta kiristyvät ympäristöehdot nostavat esiin uusia vaatimuksia tuotteiden suunnitteluun. Päijät-Hämeen on erikoistuttava ekologisen muotoilun osaamiseen ja hankittava alalla maailman johtava asema. Tätä tehtävää ei voi langettaa pelkästään tutkimus- ja oppilaitosten vastuulle. Päijät-Hämeen on oltava maailmanlaajuisesti tunnettu ekologisesti muotoilluista tuotteista ja niitä valmistavista yrityksistä. Ekologinen muotoilu nostaa esille uusia tuotekehittämis- ja teknologiatarpeita. Myös ekologisten materiaalien käyttöönotolla on muotoiluun vaikuttavat erityispiirteensä. Huonekalujen muotoilun kehittäminen (keino) Vuosikymmenen vaihteessa on huonekalualaa tutkittu muotoilun näkökulmasta. On kartoitettu suomalaisten huonekalujen muotoiluun kohdistuvien asiakkaiden tarpeita ja toiveita asiakasarvioinnilla. On tutkittu jakeluketjujen vaikutusta huonekalujen muotoiluun toimiala-analyysillä ja tutkimuksella. Tarkoituksena oli selvittää johtavien huonekalukaupan myyntiketjujen vaikutus huonekalujen muotoiluun. On sovellettu ja testattu ennakoivan muotoilututkimuksen hankkeiden tuloksia kalusteteollisuuden pk-yrityksissä tavoitteena vientimalliston muotoilukonseptin luominen. On tutkittu muotoilu- ja muovialan tuotantosarjojen standardisointia, jotta selvitettäisiin muotoilun mahdollisuudet tuo-

142 142 tannon tehostamisessa. Tulevaisuudessa korkeatasoinen design on ehdoton edellytys kansainvälisillä markkinoilla. Huonekaluvalmistajien on tunnettava paremmin kansainvälisiä designkulttuureja ja pyrittävä rohkeasti erikoistumaan omaan ydinosaamiseensa valituissa kulttuureissa. Ei voida puhua yleisesti vain huonekalumuotoilusta vaan myös erilaisten materiaalien muotoilusta huonekaluissa. Päijät-Hämeen koulutuskonsernin projekti Puulinkki suuntautuu seuraavien vuosien aikana edistämään juuri huonekalualan vientiä ja muotoilua. Muovituotteiden muotoilun kehittäminen (keino). Muovipoli on järjestänyt paikallisille yrityksille muotoiluun liittyvää koulutusta. Toimintaa pitää laajentaa. Jatkossa on tutkittava mm. muovialan materiaaleihin liittyviä erityiskysymyksiä. Muotoilun näkökulmasta muovi on erityisen mielenkiintoinen materiaali, koska se on tyypillinen yhdistelmämateriaali tuotteessa. Toisaalta muovin merkitys mm. pakkausmuotoilussa on oleellinen. Muovin ominaisuuksiin ja muotoiluun liittyvä problematiikka on Muotoiluinstituutin koulutuksessa ja tekniikan laitoksen koulutuksessa varsin voimakkaasti esillä. Puutuotteiden muotoilun kehittäminen (keino). Vuodesta 1998 alueella on tehty mekaanisen puuteollisuuden muotoiluteknologian tutkimusta. Tavoitteena on ollut selvittää puuteollisuuden tuotekehityksen konseptisuunnittelun muutoksia muotoilun osalta sovellettavaksi alan pk-teollisuudessa. Toimintaa pitää jatkaa ja syventää. Metallituotteiden muotoilun kehittäminen (keino). Viime aikoina merkittävin perusteollisuuteen kohdistuva muotoilututkimus liittyy metalliteollisuuden tuotesuunnittelun toimintamallien kehittämiseen. Tästä ovat esimerkkinä mm. Neopolin koordinoima TEEMU projekti sekä Muotoilun tutkimuslaitoksen toteuttama Muotoilu yrityksen strategiassa projekti Raute Wood:lle. Toimintaa pitää jatkaa ja syventää edelleen. Muotoiluklusterin pitkäjänteinen rakentaminen (keino). Toimialoittain tapahtuva yritys- tai hankekohtainen kehittämistyö ei johda muotoiluosaamisen merkittävään kasautumiseen Päijät-Hämeessä pitkällä aikavälillä. On pyrittävä julkisen hallinnon, oppi- ja tutkimuslaitosten sekä muotoiluyritysten ja tuotannollisten yritysten tiiviiseen integraatioon. Tällaisen klusterin yhteen nivova tekijä on muotoilu. Klusteri ei synny yhdessä yössä, minkä vuoksi on edettävä vaiheittain mutta määrätietoisesti. Ensiksi on koottava olemassa olevat muotoilupalvelujen tarjoajat yhteen. Näin on jo tapahtunut muotoiluosaajien yhteistyöverkosto MO- RA:n myötä. MORA:ssa ovat mukana Tekes, TE keskus, Muotoiluinstituutti, Muotoilun tutkimuslaitos ja muotoilutoimistot. Palveluverkosto ei kuitenkaan vielä riitä. Oleellista on huippututkimuksen ja korkea-asteen koulutuksen kytkeminen muotoiluklusteriin. Tältä osin Päijät-Hämeen on liittouduttava erityisesti Helsingin muotoilutoimijoiden kanssa ja miksei myös Lapin yliopiston kanssa. Lopulta muotoiluklusteri on tyhjä kuori, mikäli sen ytimessä ei ole yritysten liiketoiminnallista hyötyä. Mukaan on saatava myös yritykset paitsi muotoilualan konsulttiyritykset myös ja ennen kaikkea tuotannolliset yritykset ja valmistava teollisuus. Klusterin tuotannollisten ja liiketoiminnallisten hyötyjen ohella alueelle rakentuisi vahva muotoiluimago. Vahvaa muotoiluosaamista heijastaisivat tunnetut päijäthämäläiset yritykset, jotka erottuvat kilpailijoistaan laadukkaiden tuotteiden ja selkeän yrityskuvan avulla. Muotoilijoiden näkökulmasta Päijät-Hämeen tulisi erottautua merkittävänä muotoilijoiden työllistäjänä. Näin klusteri kokoaisi alan osaajia maakuntaan. Laadun parantaminen osana liiketoiminnan kehittämistä (osatavoite G1c8) Laatu käsitetään nykyisin laajana kokonaisuutena. Suomessa laatu tarkoittanee yleisimmin tuotteiden tai palveluiden tasoa tai toiminnan ominaisuuksia. Joidenkin lähteiden mukaan asiakas määrittää laadun, mutta tämä määrittely ei riitä liiketoiminnan kriteeriksi. Yksi perusta laadun mittaamiseksi on vertailullinen tuotantoarvo, joka ei myöskään yksinään toimi liiketoiminnan parantamisen välineenä. Tuotannollisten yritysten liikevaihdosta on yli 20% laaduttomuudesta aiheutuneita kustannuksia. Palvelualoilla laatukustannukset voivat olla jopa 40%. Näiden laatukustannusten vähentäminen nostaa liiketoiminnan kilpailukykyä. Laadun jatkuvaa parantamista on tehty monissa yrityksissä systemaattisesti jo vuosia ja avuksi on kehitelty joukko yhteisiä standardeja laatujärjestelmien kehittämiseksi. Osa Päijät-Hämeen yrityksistä on kulkenut jo pitkään maan laatuyritysten huipulla ja Teknillisen korkeakoulun Lahden yksikkö on kouluttanut maakuntaan jo satoja laatualan erikoisosaajia. Yrityselämä ja koulutusyksiköt tekevät jatkuvaa yhteistyötä laadun parantamiseksi eri organisaatioissa.

143 143 Laadun parantaminen luodaan osaksi jokaista liiketoimintaprosessia (keino). Laatujärjestelmien rakentamisessa avustetaan kaikkia toimialoja, joissa toimintaympäristö vaatii laatujärjestelmän. Etenkin laadun parantamista viedään uusille aloille, kuten maatiloille, palvelualalle ja kolmannen sektorin toimintoihin. Laatutyökalujen opetusta pienyrittäjille sekä oppilaitoksiin (keino). Laadun parantaminen on systemaattista työtä, jossa jo suppea menetelmien tunteminen voi hyödyntää oleellisesti liiketoimintaprosessin kehittämistä, esim. tilastollinen seuranta ja mittaaminen sekä ongelmaratkaisun työkalut. Matkailuyritystoiminnan aktivointi (osatavoite G1c9) Päijäthämäläisen muotoilun, kulttuurin ja laatukeskuksen toteutumisen edellytyksenä on matkailuyritystoiminnan dynaamisuuden säilyttäminen ja kehittäminen sekä yhteistyökykyisten yritysverkostojen luominen matkailun toimialalle. Matkailuelinkeinossa on kasvupotentiaalia. Se on työvoimavaltainen, vahvaa osaamista vaativa elinkeino, jolle leimaa-antavia piirteitä ovat korkea kotimaisuusaste ja pk-yrittäjyys. Matkailun myönteisen kehityksen lähtökohta on matkailuyrittäjä ja matkailun kehittämisessä on panostettava yrityslähtöisiin ja yritysvetoisiin toimiin. Yksityisen ja julkisen sektorin kesken on entisestään tehostettava yhteistyötä ja sovitettava yhteen tarpeita matkailun kehittämisessä sekä tehostettava tiedonvaihtoa. Julkinen sektori eri hallinnonaloilla sitoutuu toteuttamaan ja tukemaan toimenpiteitä, jotka edistävät matkailuelinkeinon kehitystä. Tavoitteet, osatavoitteet ja keinot toteutetaan yhteistyössä matkailuelinkeinon kanssa. Matkailun kehittämisen tavoitteena on kysyntälähtöinen, taloudellisesti tuottava ja itsekannattava matkailuelinkeino, joka on entistä kilpailukykyisempi sekä kotimaisilla että kansainvälisillä markkinoilla. Matkailu toimialana Päijät-Hämeessä on murrosvaiheessa. Matkailun kehittämisen tila Päijät-Hämeessä heijastelee valtakunnallista tilannetta, jossa maakunnalliset matkailusuunnitelmat ja ohjelmat ovat olleet yleisiä ja keskenään samankaltaisia. Luonto on ollut keskeisin vetovoimatekijä ja alueelliset erityispiirteet sekä profiilit ovat jääneet määrittelemättä ja jalostamatta. Matkailuyrittäjät ja muut alan toimijat toimivat itsenäisesti tai kunta-/seutukuntalähtöisesti, ja yhteistyö eri toimijoiden välillä on melko kehittymätöntä. Päijät- Hämeessä ei ole ollut maakunnallista matkailustrategiaa, jonka avulla toimialan kehittymistä olisi voitu hallita ja voimavaroja kohdentaa tehokkaasti. Matkailun kehittämisestä ei ole vallinnut yksimielisyyttä. Päijät-Hämeellä on vahvat edellytykset kehittää matkailua ja tunnettuuttaan matkailumaakuntana. Kulttuurin ja matkailun palveluiden kysyntä tulee kasvamaan tulevaisuudessa ja samalla tuotteistamisen tarve kasvaa. Tulevaisuudessa matkailijat etsivät lisääntyvissä määrin elämyksiä, mikä tulee avaamaan uusia mahdollisuuksia matkailuyrityksille ja tuotekehitykselle. Maakunnan sijainti lähellä pääkaupunkiseutua, maakuntakeskus Lahden kulttuuri- ja liikuntatarjonta, tapahtumat, konsertti- ja kongressikeskus Sibeliustalo sekä ympäröivän maakunnan kuntien rikas luonto matkailupalveluineen muodostavat raamit, jossa Päijät-Hämeen on löydettävä omat vahvuutensa. Laadukkaiden tuotteiden ja palvelujen kehittyminen edellyttää kuitenkin strategisia valintoja sekä määrätietoisia ponnisteluja yhteistyökulttuurin kehittämisessä, tuotekehityksessä, laadun parantamisessa sekä koulutuksessa ja tutkimuksessa. Matkailun kehittäminen edellyttää maakunnan matkailun vahvuuksien tunnistamista ja toimivien ylimaakunnallisten yhteistyöratkaisujen löytämistä kilpailevien maakuntien kanssa markkinoinnissa ja imagon rakentamisessa. Seniorimatkailijoiden määrän huomattava kasvaminen tulevaisuudessa ja ympäristöarvojen huomioiminen ovat läpikäyviä periaatteita, jotka on huomioitava matkailun toimialan kehittämisessä myös Päijät-Hämeessä. Toisaalta myös perhematkailun mahdollisuudet ovat hyödyntämättä Suomessa ja lähialueilla, josta Päijät- Häme voi hyötyä. Tehostuva vapaa-ajan käyttö sekä lisääntyvä elämysten etsiminen liikunnasta ja kulttuurista luo matkailun kehittämiselle uusia mahdollisuuksia. Eri ikäryhmät otetaan huomioon omana segmenttinä matkailuimagossa, -profiloinnissa ja markkinoinnissa. Päijät-Hämeeseen syntyy nuoriso-, perhe- ja seniorikohderyhmiin erikoistuvia laadukkaita matkailuyrityksiä, -kohteita ja tuotteita. Ensisijaisesti keskitytään nykyisten matkailukohteiden ja palvelutarjonnan parantamiseen ja tuetaan vain perustelluista syistä uusien matkailukohteiden rakentamista. Tuotekehityksessä keskitytään kysyntälähtöisyyteen painopisteinä erikoistuminen ja teematuotteiden rakentaminen, kärkituotteiden rakentaminen sekä sesonkien ulkopuolelle sijoittuvien matkailutuotteiden kehittäminen ja lanseeraaminen.

144 144 Kehitetään kulttuuri- ja historiamatkailua (keino). Päijät-Häme tarjoaa monipuolista kulttuuritarjontaa maakuntakeskus Lahdessa ja useissa Päijät-Hämeen kunnissa. Historiamatkailulle Päijät-Hämeellä on luontaisia edellytyksiä onhan Suomen vanhin asuinpaikkakin löydetty maakunnasta. Hollola on jo profiloitunut keskiaika-tuotteellaan. Arkeologisten, kivikautisten paikkojen ja kaivausten tietoja voidaan koota ja tuotteistaa matkailutarkoitukseen. Hollolan ja Sysmän historiallinen ympäristö tarjoavat hedelmällisen maaperän historiamatkailun jatkokehittämiselle. Yleisesti lisätään tietoa historian hyödyntämisestä matkailussa. Selkeä imagon ja tuotteiston luomiseksi tuotteistetaan innovatiivisia ohjelmapaketteja ja -kierroksia, tehostetaan yhteistyötä sekä tuotteiden koordinointia (laadukkaita oheisohjelmapalveluja, konsertteja, kansainvälisiä musiikkitapahtumia ja ennakkoluulotonta huipputuotteiden kehittämistä). Kulttuuri- ja historiamatkailua kehitettäessä huomioidaan vauraat matkailun asiakasryhmät (seniorit ja ulkomaiset kohderyhmät esim. Venäjältä ja Kaukoidästä). Kartanokulttuuri Kartanoille luodaan keskeinen rooli. Kartanokulttuurin tuotteistaminen avaa monia tulevaisuuden mahdollisuuksia matkailulle maakunnassa. Pito- ja museokartanotoimintaa vahvistetaan ja tarjontaa monipuolistetaan muutamalla luksuskartanolla. Kartanoiden ohella Päijät-Hämeessä tulee käyttää hyväksi myös vanhojen puurakennusten, -kaupunkien ja puurakennuskulttuurin miljöitä elämyksiä etsivien matkailijoiden houkuttelussa. Luonto- ja liikuntamatkailuun luodaan elämyksiä (keino). Luonto- ja liikuntamatkailulla on Päijät- Hämeessä pitkät perinteet. Maakunnassa on useita tunnettuja luonto- ja liikuntakohteita kuten liikunta- ja laskettelukeskukset, Päijänteen kansallispuisto ja Paistjärven alue. Eri matkailutoimijoiden, esimerkiksi ohjelmapalvelutarjoajien yhteistyö lisää palvelujen laatua ja monimuotoisuutta luonto- ja liikuntamatkailussa. Urheiluun ja liikuntaan liittyvä matkailu on yksi nopeimmin kasvavista matkailun osa-alueista. Liikuntaan ja urheiluun liittyvä turismi jakautuu kolmeen laajempaan kategoriaan: tapahtumakävijöihin, urheilun tapahtumapaikoilla vieraileviin matkailijoihin ja kolmanneksi tapahtumiin osallistuviin aktiiviurheilijoihin sekä harrastusliikkujiin. Päijät-Hämeessä voidaan tehokkaasti hyödyntää kaikkia näitä kolmea segmenttiä. Maakuntaan luodaan elämyksellisiä liikuntamatkailupaketteja. Päijät-Hämeen liikuntareitistöjä kehitetään niin, että maakunnassa asuvat ihmiset ja matkailijat entistä enemmän innostuvat tutustumaan maakuntaan liikkumalla luonnossa. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. ylikunnallisten reittien rakentamista, opasteiden parantamista, karttojen painatusta ja palvelutarjonnan kehittämistä reiteille. Ulkomaisille kohderyhmille kehitetään yksilöllisiä ja turvallisia perustalvituotteita (esim. avantouinti, pilkki, potkukelkkailu jäällä) ja opastetaan matkailijoita eri talvilajeihin. Liikuntareittien suunnittelussa huomioidaan myös uusia kehittyviä urheilu- ja liikuntamuotoja. Luontomatkailua tuotteistetaan ja kehitetään uusia innovaatioita palveleviksi hyödyntämällä luonnon tarjoamia mahdollisuuksia kuten suota, metsää sekä vuodenaikaelämyksiä ja toimintoja. Keruutuotteet kuten marjat, sienet, yrtit sekä maaperäainesten mahdollisuudet tarjoavat puhtaaseen luontoon yhdistettynä matkailun kehittämiselle mahdollisuuksia kuten turvehoitolat ja kylvyt, savihoidot jne. Luonnonmarjojen, viljeltyjen marjojen ja viljan osalta, yhdistettynä maakunnan puhtaaseen veteen, löytyy lähtökohtia viinitilojen ja pienpanimoiden syntyyn. Yhteistyö ja verkottuminen matkailukohteiden kanssa avaa markkinointikanavia. Erä- ja kalastusmatkailu Maakuntaan luodaan toiminnallisia erä- ja kalastusmatkailupaketteja. Pidentynyt vesiliikenteen kausi tarjoaa enemmän mahdollisuuksia ravustus-, nuotanveto-, troolaus- tai tuulastusretkien järjestämiseen, joiden päätteeksi elvytetään saaliin valmistusta ja ohjelmatarjontaa (esim. rapujuhlaperinteet). Esimerkiksi maakunnan kokonaiskalasaaliista vapaa-ajankalastajat pyytävät yli 90 %, joten tämä luo kehittämis- ja yritystoimintamahdollisuuksia kalastusmatkailuun. Saaliin käsittelymahdollisuuksia erilaisiksi purkki- ja vakuumipakkaustuotteiksi tulisi kehittää niin, että myös pidemmällä kalastus- tai eräretkellä oleva matkailija saisi vietyä saaliinsa jalostetussa muodossa mukanaan kotiinsa. Järvimatkailu

145 145 Päijänteen vesistö tarjoaa järvimatkailulle erinomaiset mahdollisuudet, joita ei ole maakunnassa tehokkaasti hyödynnetty. Toimivan järvimatkailun kehittäminen edellyttää kuntien ennakkoluulotonta yhteistyötä. Laadukkaita järvimatkailutuotteita oheisaktiviteetteineen luodaan houkuttelemaan mm. yksilömatkailijoita, pienryhmiä, Venäjän ja Kaukoidän matkailijoita Järvi-Suomeen. Kokonaisia vesistöjä voidaan myös tuotteistaa hyvän ja laajemman yhteistoiminnan kautta. Vesistöjen ympärille voidaan luoda suuremmille aluksille pidempiä laiva- ja veneilyreittejä, jotka ulottuvat maakunnan ulkopuolelle. Säännöllinen ja pitkän matkan vesiliikenne avaa uusia mahdollisuuksia vesitien varrelle sijoittuneille yrityksille houkutella asiakkaita esim. majoittumaan ja viettämään päivä kylpylässä tai hotellissa, ostoksilla, golfkentällä, teatterissa jne. ja jatkamaan matkaa seuraavana päivänä uuteen kohteeseen. Satamiin tulee luoda laadukkaita, esimerkiksi yhdestä kolmeen päivään kestäviä palvelu- ja lomapaketteja, joilla täydennetään ja rikastetaan laajempaa vesistöreittikokonaisuutta. Vesistöjen reitittämistä voidaan kehittää myös pienempien sisäjärvien välisten jokiyhteyksien avulla. Reittejä voisi luoda vesistöjen vahvuuksien pohjalta, esim. kalastusreitit, maisemareitit, historialliset reitit, luontoreitit, saunareitit, uittoreitit jne. Reitistöjen tulisi saada tukipalveluja esim. maatilamatkailusta, joka tarjoaisi majoituspalveluja, kalamajoja ja tavaroiden siirtopalveluja, jotta varsinainen matka, melonta tai pienveneily voitaisiin tehdä kevyin varustein. Pienempien järvien reitistöt tulisi verkottaa pidempiin vesistöjen välisiin laiva- ja veneilyreitteihin, jolloin satamien välejä voidaan matkata omatoimisesti esim. soutamalla ja melomalla, pyöräilemällä, patikoimalla, yö erämaamökissä tai maatilalla viettäen, osallistumalla kalastuskilpailuihin, sorsastaen jne. Vesistöjen tuotteistaminen vaatii joka tapauksessa toimivan palveluverkoston tuekseen. Kokous- ja kongressimatkailun kehittäminen (keino). Päijät-Hämeen maakunnan keskus Lahti tarjoaa monimuotoisia ja korkeatasoisia kokous- ja kongressipalveluja unohtamatta ympäröivän maakunnan lukuisia kohteita (kartanot, luonto- ja liikuntakeskukset jne.) pienemmille kokouksille. Lahden seutu on jo vakiinnuttanut maineensa kongressien järjestäjänä, mutta Päijät-Hämeen on vastattava kiristyvään kilpailuun kongressi- ja kokousmatkailijoista matkailu- ja kongressipalvelujen jatkuvalla tuotekehityksellä ja laadunvarmistuksella. Markkinoinnin avulla lisätään tunnettavuutta ja aikaansa seuraten houkutellaan myös uusia potentiaalisia asiakasryhmiä. Päijät-Hämeen imago vakiinnutetaan parhaana kokouksien, kongressien ja messujen järjestäjänä. Päijät- Hämeessä kehitetään jakeluteitä palvelemaan kokousmatkailua. Maakunnan kilpailuetuja kokous- ja kongressimatkailulle ovat korkeatasoiset ja monimuotoiset kokous-, kongressi- ja messutilat, luonnonläheisyys, saavutettavuus, hyvä hinta-laatusuhde, toimiva kaupunkirakenne ja edellytykset monimuotoiselle matkailupalvelujen tarjonnalle. Kokousmatkailijoille tarjotaan erityisiä kokouspaketteja sisältäen mm. pre- ja post congress tourseja esimerkiksi Pietariin. Maakuntaa markkinoidaan erityisesti hengen kongressien järjestämispaikkana. Päijät-Hämeestä luodaan tapahtumien maakunta (keino). Päijät-Hämeen imago vakiinnutetaan ympärivuotisena toistuvien kulttuuri-, liikunta- ja urheilutapahtumien maakuntana Päijät-Hämeessä tapahtuu aina. Päijät-Hämeen tapahtumien kirjo on monipuolinen kansainvälisesti tunnetuista kulttuurin ja urheilun suurtapahtumista ja festivaaleista kansallisesti ja paikallisesti merkittäviin massaliikuntapahtumiin ja kulttuurielämyksiin. Samalla tapahtumien sisältöä monipuolistetaan elämyksillä ja tuotteistamisella sekä tapahtumien laatutasoa korotetaan. Urheilu- ja liikuntatapahtumien vetovoimaisuutta lisätään yhteistyöllä eri kulttuurilaitosten kanssa ja päinvastoin. Päijät-Hämeeseen luodaan myös kesäkaudelle kansainvälisesti merkittäviä tapahtumia talvikauden vastapainoksi sekä jo olemassa olevien tapahtumien profiilia kirkastetaan ja tunnettuutta lisätään kansainvälisellekin kohderyhmille. Yhteiseen päämäärään pääseminen edellyttää saumatonta yhteistyötä jo niukkojen taloudellisten resurssienkin vuoksi. Oheisohjelmien kehittelyssä tulisi huomioida vahvemmin osanottajia ja vierailijoita yhdistävät asiat heitä yhdistävä yhteinen identiteetti osallistua tietyn urheilulajin tai kulttuurin osa-alueen tapahtumaan. Päijät-Hämeessä on monimuotoisia kesä- ja talvitapahtumia kulttuurin ja urheilun saralla. Maakunta on tunnettu erityisesti suurtapahtumien näyttämönä, mutta pienemmät urheilu- ja kulttuuritapahtumat omaavat myös runsaasti kehittämispotentiaalia. Mittasuhteiltaan pienempiin tapahtumiin liittyvät taloudelliset riskit ovat pienempiä, ja kuitenkin kokonaisvaltaisen matkailun kehittämisen kannalta ne saavat liikkeelle merkittäviäkin matkailijavirtoja sekä maakunnan sisällä että maakunnan ulkopuolelta. Tapahtumat lisäävät myös merkittävästi maakunnan tunnettuutta.

146 146 Tehdään Päijät-Häme tunnetuksi laadukkaana ja turvallisena matkailumaakuntana (keino). Päijät-Hämeen imago matkailumaakuntana on kehittymätön. Matkailuimagon rakentaminen, profilointi ja markkinointi on ollut kunta-/seutukuntalähtöistä, eikä matkailutoimijoiden välille ole syntynyt rakentavaa yhteistyökulttuuria laajemmassa mittakaavassa. Matkailumarkkinoinnissa informaatioteknologian käyttäminen on vasta alkuvaiheessaan, ja sen roolia korostetaan huomattavasti seuraavina vuosikymmeninä. Päijät-Hämeestä luodaan turvallinen matkailun laatumaakunta. Päijät-Hämeestä muodostuu laatukeskus, jossa yhdistyy innovatiivisesti muotoilu, kulttuuri ja matkailu. Maakunnassa kehitetään ja sovelletaan matkailun laatujärjestelmiä ja luokitteluja, joihin sitoudutaan yhdessä. Laadun avulla lisätään matkailupalvelujen vetovoimaa. Turvallisuus tulee olemaan yksi ulottuvuus päijäthämäläisen matkailun toimialan edistyksellistä laatuimagoa. Matkailupalvelujen turvallisuuden parantaminen merkitsee turvallisuuteen liittyvien riskien hallintaa (mm. elintarvikkeet, rajojen avautuminen, tuoteturvallisuus, epidemiat). Matkailumarkkinointi Tulevaisuudessa päijäthämäläiset matkailutoimijat korostavat yhteistyökulttuurin merkitystä, ja maakunnassa syntyy uusia innovaatioita yhteistyön ja yritysverkkojen kautta. Markkinointitoimenpiteitä tehostetaan yhteisillä ponnistuksilla. Jatkossa eri matkailutoimijat hakevat aktiivisesti teemalähtöisesti yhteistyökumppaneita myös muista maakunnista ja lähialueilta. Markkinoinnissa korostetaan maakunnan antiurbaanisuutta, päijäthämäläisyyttä, matkailupalvelujen laatua, turvallisuutta, saasteettomuutta ja saavutettavuutta. Markkinoinnista ja informaatiomateriaalin kehittämisestä huolehditaan yhdessä maakunnallisesti. Uusmedia ja informaatioteknologia Matkailumarkkinointia ja -myyntiä tehostetaan ja selkiytetään uusmedian ja informaatioteknologian avulla luodaan Päijät-Hämeen matkailuportaali. Päijät-Häme profiloituu toimivilla uusmediaratkaisuillaan matkailun toimialalla. Keskitetty uusmediapohjainen tietoverkko palvelee mm. matkailun innovaatiotoimintaa, uusyritysperustantaa, matkailuyritysten yhteistyötä, verkottumista, laadunparantamista, koulutusta ja tutkimusta, alentaa kustannuksia, välittää reaaliaikaista tietoa ja samalla parantaa matkailuyritysten kapasiteettia ja käyttöastetta. Matkailupalvelujen sähköisten jakelukanavien kehittäminen edellyttää monitoimialaista yhteistyötä matkailuelinkeinon, teknologiayritysten ja median välille. Tietoverkon tarjonta palvelee kaikkia päijäthämäläisiä. Matkailuinformaation välittäminen ja matkailutuotteiden online-varaus ja -myynti edellyttävät selkeän ja asiakasystävällisen järjestelmän rakentamista, mutta myös sellaisen asiantuntemuksen hankkimista, jolla informaatioteknologia otetaan tehokkaaseen käyttöön asiakaslähtöisesti. Päijät-Hämeessä toteutetaan asteittain yhtenäinen matkailuportaali, johon on koottu keskitetysti maakunnan matkailupalvelut sekä niitä palveleva varausjärjestelmä. Matkailun kohderyhmät Valikoiduille kohderyhmille nuorista ikääntyviin suunnataan keskitettyjä ja yhteisiä Päijät-Hämeen alueen markkinointitoimenpiteitä. Informaatioteknologia luo uusia mahdollisuuksia markkinointitoimenpiteiden suuntaamiselle tarkoin valituille kohderyhmille. Markkinointitoimenpiteitä kohdistetaan Venäjälle ja Kaukoitään esimerkiksi hyvin toimeentulevalle keskiluokalle. Kansainvälistymisen matkailumarkkinoinnissa tulee olla kuitenkin päämäärähakuista ja kysyntää vastaavaa. Matkailun kehittämisessä on toki huomioitava kaikki ikäryhmät, mutta suhteellisesti seuraavina vuosikymmeninä ikääntyneiden osuus matkailijoista kasvaa sekä kotimaisten että ulkomaisten matkailijoiden osalta huomattavasti. Päijät-Häme nousee edelläkävijän asemaan ikääntyneiden huomioimisessa kaikessa matkailun kehittämisessä. Nuoriso-, perhe- ja seniorimatkailulle rakennetaan oma segmentti matkailuimagossa, - profiloinnissa ja markkinoinnissa.

147 Osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla osaamisen aloilla (päämäärä G2) Osaamisen strategiset valinnat Vision toteutumisen keskeisimpiä ehtoja on esille nostettuihin teemoihin liittyvän tietämyksen, ammattitaidon ja kokemuksen mukanaan tuoman osaamisen olemassaolo. Ilman vision edellyttämää tutkimusta, koulutusta ja osaamista ei kehitystä tapahdu. Päämääräkokonaisuus G2 osoittaa maakunnan tutkimus- ja koulutuspoliittiset valinnat. Päijät-Hämeessä keskitytään julkisen hallinnon ponnistuksin kehittämään olosuhteet, joissa alue on kansallista ja kansainvälistä huipputasoa seuraavilla aloilla: Puuosaaminen Ympäristöteknologian ja ympäristöliiketoiminnan osaaminen Kulttuuriliiketoiminnan ja matkailun osaaminen Muotoiluosaaminen Tietokoneavusteisen prosessinohjauksen, mallinnuksen ja automaation osaaminen Näiden painopisteiden lisäksi ylläpidetään valmiutta antaa nopeasti sekä koulutuksellista tukea että T&Kpalveluita (Tiedepuisto, yrityshautomot, jne.) uusien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämiseksi (mm. sellaisilla aloilla kuin muovi, tietotekniikka, terveys- ja hyvinvointi). Osaamisen vahvistamisessa keskeisintä on luonnollisesti kasvattaa Päijät-Hämeessä omaehtoisesti valittujen alojen osaajia alueen omissa oppilaitoksissa. Tämä lisäksi tarvitaan määrätietoista osaajien hankintaa alueen ulkopuolelta. Avautuvassa ja verkostoituvassa maailmassa, jossa kilpailu koko ajan kiristyy, on äärimmäisen hidasta ja kallista hankkia ylivoimainen osaamispotentiaali pelkästään omaehtoisella juniorityöllä. On luotava olosuhteet, jotka vetävät puoleensa valittujen alojen osaajia ulkopuolisesta maailmasta. Valintoja tukeva infostruktuuri Strategisten sisältövalintojen lisäksi maakunnan osaamisperustan vahvistaminen edellyttää luonnollisesti koko kasvatus-, koulutus- ja T&K-järjestelmän hyvää kuntoa. Toisin sanoen Päijät-Hämeessä tulee edellä mainittujen kärkialojen rinnalla olla toimiva koulutuksen ja työvoiman ammattitaidon ylläpito- ja tukijärjestelmä (mm. T&K-toiminta, yrittäjyyskasvatus, kansainvälisyystaidot, kielikoulutus, laatukoulutus, työllisyyskoulutus, oppisopimuskoulutus, henkilöstön koulutus, yritysten ja oppilaitosten yhteistyö, oppilaitosten ja tutkimuslaitosten yhteistyöverkot, järjestelmien organisointi, jne.). Koulutusväyliä on monipuolistettava ja avoimia oppimisympäristöjä kehitettävä koulutuksen ja kansalaisyhteiskunnan yhteyksiä vahvistamalla. Kansainväliä viestintä ja vuorovaikutusvalmiuksia on kehitettävä mm. kieli- ja kulttuuriopetuksen avulla. Ammatillisen koulutuksen on reagoitava nopeasti laadullisesti ja määrällisesti muuttuvien työmarkkinoiden tarpeisiin sekä kyettävä ottamaan käyttöön kaikki työvoimareservit. Yleissivistävää ja ammatillista koulutusta on yhdisteltävä keskenään. Alueen menestyksen näkökulmasta oleellista kuitenkin on, että tutkimuksen, koulutuksen ja osaamisen sisällölliset valinnat ovat selvillä ennen järjestelmien organisointia. On ensin päätettävä, mihin Päijät-Hämeen ylivoima Suomessa perustuu ja millä lohkoilla tai aloilla kilpailuetuun pyritään. Vasta tämän jälkeen nousevat esiin toteutukseen liittyvät seikat: T&K-rahoitus, organisointi, infrastruktuuri, opetustilat ja muut toteutusvälineet. Kaikkein oleellisinta ei ole aloituspaikkojen tai professuurien lukumäärä vaan se, mitä opetetaan ja minkä alan professuureja perustetaan. Laaja sivistys kaiken perustana Sanomattakin on selvää, että maakunnan strategisten osaamisalojen vahvistaminen edellyttää vahvaa yleissivistyksen kivijalkaa. Tämä on eräs koko strategian perusarvo ja yleinen periaate (ks. luku 4.3). Maakunnassa on oltava määrällisesti riittävä, laadullisesti korkeatasoinen ja toimiva varhaiskasvatuksen, peruskoulutuksen, lukioiden, vapaan sivistystyön ja aikuiskoulutuksen järjestelmä. Laaja-alainen yleissivistävä koulutus on oltava kaikkien lasten, nuorten ja aikuisten (työikäisten, seniorien ja vanhusten) saavutettavissa.

148 148 Päijät-Hämeen hieman jälkeen jäänyt koulutustaso on nostettava vähintään Etelä-Suomen läänin keskiarvoon. Koulutus vaikuttaa osaltaan kansalaisyhteiskunnan edellytysten kehittämiseen, osaamis- ja sivistystason nostamiseen, yksilön työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä työttömyys- ja syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseen. Koulutustasoa on nostettava tarjoamalla monipuolista yleissivistävää ja ammatillista koulutusta kaikilla tasoilla sekä nuorisolle että aikuisille. Periaatteena on elinikäisen oppimisen ajatus. Kaikki koulutettavien reservit on otettava käyttöön. Erityisesti pyritään estämään koulutuksesta syrjäytyminen. Erityishuomiota on kiinnitettävä matemaattis- luonnontieteellisen osaamisen nostamiseen Ympäristökoulutuksen ja ympäristötutkimuksen lisääminen (tavoite G2a) Riitta Laitinen (toim.) Ympäristöosaaminen on toisaalta väistämätön edellytys maakunnan kehittymiselle, mutta Päijät-Hämeessä se on myös mahdollisuus ympäristöbioteknologian ja ympäristöteknologian niillä osa-aluilla, joissa maakuntamme on vahva. Maakunnan viihtyisyys, turvallisuus ja vetovoima riippuu pitkälti taidoista estää ympäristöhaittoja, parantaa ympäristön tilaa ja kunnostaa jo syntyneitä vaurioita. Osaaminen ympäristön laadun korkeana pitämisessä voidaan tuotteistaa yritystoiminnaksi, kunhan vain tutkimus- ja koulutustoiminnan, julkishallinnon ja yrityselämän välille saadaan syntymään aito ja toimiva yhteistyö ja panostetaan strategisesti tärkeänä ja yhteisenä intressinä koettuun alueeseen. NYKYTILA JA TULEVAISUUS Ympäristöosaamisen, -koulutuksen ja -tutkimuksen merkitys on korostunut kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Se on seurausta yleisestä tietoisuudesta ja huolesta maapallon tulevaisuuden suhteen sekä niistä käytännön toimista, joihin poliittisella ja elinkeinoelämän sektorilla on tästä johtuen ryhdytty. Tulevaisuudessa maakunnan merkittävien vetovoimatekijöiden ja luonnonvarojen harjujen, järvien, jokien ja pohjavesien pysyminen puhtaina edellyttää kasvavassa määrin osaamista vesistöjen ja maaperän kunnostuksessa sekä vesi- ja jätehuollon teknisissä ratkaisuissa. EU:n vesipuitedirektiivi linjaa ja yhtenäistää vesiensuojelutoimia jäsenmaissa vuosikymmeniksi eteenpäin ja sen tarkoituksena on turvata vesien koko eliöstön hyvinvointi sekä erilaisten vesien käyttömahdollisuudet. Vesiensuojelutoimet suunnitellaan ja toteutetaan aina koko vesistöalueelle, ja kaikkien vesistöalueen tilaa muuttavien tekijöiden tarkastelu yhtenäisesti tulee asettamaan lisäpaineita ympäristöosaamiselle. Puhdas vesi ja maaperä ei ole jatkossa itsestäänselvyys Päijät-Hämeessä eikä varsinkaan muualla maailmassa. Eri toimialat joutuvat omaksumaan oman varsinaisen toimintansa lisäksi osaamista ympäristösektorilta. Uusia ratkaisuja erilaisiin ympäristöongelmiin joudutaan etsimään kaikilla tasoilla. Ympäristön kannalta kestävä elämäntapa ja asenne kuuluvat kasvamis- ja oppimisprosesseihin päiväkodista aikuisikään asti. Ympäristö ei tulevaisuudessa ole irrallinen linnake, jota on erikseen puolustettava, vaan se integroituu osaksi kaikkiin toimiin ihmisten arvomaailman muutoksen myötä. Ympäristöosaaminen on tuotteistettavissa ja muodostettavissa liiketoiminnaksi ihan kuten mikä tahansa muu toimiala. Julkishallinnon resursseja ei tultane lisäämään ympäristöhallinnossa, joten maakunnan on itse satsattava hyvään ympäristöön. Ympäristöekologian tutkimuksen ja koulutuksen lisääminen (osatavoite G2a1) Maakuntakeskuksessa Lahdessa on toiminut v lähtien Helsingin yliopiston matemaattisluonnontieteelliseen tiedekuntaan kuuluva ympäristöekologian laitos. Vuosittain laitoksella aloittaa viisitoista filosofian maisterin tutkintoon tähtäävää uutta opiskelijaa. Laitoksella oli seitsemän tohtorin tutkintoa suorittavaa jatko-opiskelijaa ensimmäisen toimintavuoden aikana. Ympäristöekologian keskeisiä tutkimus- ja opetusalueita ovat ihmistoimintojen seurauksena syntyvät ympäristömuutokset pintavesissä, maaperässä ja pohjavesissä sekä kunnostamis- ja palauttamiskeinot.

149 149 Tarve vesien ja maaperän ekologian tuntemukseen ja kunnostuskeinojen ja puhtaana säilymisen tietämykseen lisääntyvät ihmistoiminnan aiheuttamien ympäristöriskien (esim. öljyt ja muut kemikaalit maaperässä) ja luonnon omien alkuaineiden esim. arseenin takia. Ympäristöekologian maaperän ja vesistöjen suojeluun erikoistuvaa opiskelija- ja tutkimusmäärää lisätään (keino). Vesijärvi-projekti on esimerkki pilottiprojektista, jolla on saatu levitettyä tietoa Päijät- Hämeen osaamisesta maakunnan sisällä ja ulkopuolelle. Nykyinen aloituspaikkojen määrä on sekä kiinnostukseen että tarpeeseen nähden vähäinen. Opiskelijamäärän kasvattamisen ja eri toimijatahojen yhteistyön avulla voi halu lisensiaatti- ja väitöskirjatutkimuksien tekemiseen Päijät-Hämeessä lisääntyä. Tutkimushankkeiden eteenpäin vieminen edellyttää voimakasta panostusta rahoituksen järjestämiseen. Kehitetään avoimia oppimisympäristöjä ympäristöosaamisen alalla (keino). Lisätään koulutuksen alueellista yhteistyötä. Kehittämistoimet toteutetaan yhteistyössä Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitoksen, Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun Lahden keskuksen yhteistyönä. Ympäristöekologian kytkeminen poikkitieteellisesti muihin tutkimusaloihin luo uusia mahdollisuuksia opiskelijoille ja kaupallisen ympäristöliiketoiminnan kehittämiseen. Painotutaan tutkimuksessa kaupallisten ympäristöliiketoiminnan sovellusten ja tuotteiden kehittämiseen (keino). Perustutkimuksesta saadaan tietoa, jota voidaan jatkotutkimuksilla viedä lähemmäksi käytännön vesistöjen ja maaperän kunnostus- ja suojelutoimenpiteitä. Enenevässä määrin tutkimustuloksista saadaan siirrettyä suoraan tuotekehitykseen ja siten ympäristöliiketoiminnaksi. Ympäristöbioteknologian osaamisen lisääminen (osatavoite G2a2) Bioteknologia on laaja alue erilaisista jätehuollon liete- ja kaatopaikkakaasujen hyödyntämisestä, agrobiotekniikan, elintarviketeollisuuden ja lääketeollisuuden sekä geenitekniikan ratkaisuihin. Päijät-Hämeessä on mahdollista erikoistua niihin sovellutuksiin, joista tämän päivän osaaminen on vahvimmillaan eli jätehuollossa sekä maaperän ja vesiekosysteemien hoidossa ja puhdistuksessa sekä biohajoavissa materiaaleissa terveydenhuollon alueella. Ympäristöterveydenhuoltoon liittyvän kemikalisoitumisen, ilman ja veden laadun sekä jätehuollon ratkaisuissa Päijät-Hämeen on mahdollista kehittyä johtavaan asemaan. Syvennetään ympäristöbioteknologian tutkimustuloksia (keino). Kehitetään haitallisten aineiden vaikutustutkimuksia ja käytetään maaperän, pohjavesien ja vesistöjen molekyylibiologisia, bioteknisiä, biologisia ja ekotoksikologisia menetelmiä sekä bioremedaatiota niin, että niistä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää vesistöjen ja saastuneiden maa-alueiden in-situ kunnostuksessa. Tutkitaan uusia jätehuollon bioteknologisia ratkaisuja eri jätteentuottajien lajikkeille (esim. sairaalajäte). Parannetaan ammattikorkeakoulun mahdollisuuksia kohottaa ympäristönhoidon ja teknologian koulutusta ja yhteistyötä yrityselämän kanssa (keino). Lahden ammattikorkeakoulun ympäristöalan opetusta ympäristötekniikan ja miljöösuunnittelun alueilla lisätään ja kehitetään saastuneiden maa-alueiden näytteenotto-, ympäristömittaus- ja analyysipalveluiden avulla. Painotutaan yrityslähtöisten ratkaisujen löytämiseen elinympäristöjen toiminnan tuntemuksen, biohoidon ja bioremedaation ja ympäristötutkimuksen saamiseksi pk-yritysten ja muiden toimijoiden käyttöön. Ympäristöteknologian osaamisen lisääminen (osatavoite G2a3) Suomen ympäristöteknologiamarkkinat ovat noin 10 miljardia markkaa vuodessa ja kasvuvauhdiksi maailmalla on arvioitu n. 5,5 % vuodessa. Vedenkäsittelytekniikat ovat suurin markkina-alue, sitä seuraavat jätteenkäsittely ja ilmansuojelu ja viimeisenä mittaus-, säätö- ja analyysilaitteet. Ympäristöpalvelusektorin eli konsulttitoimistojen, ympäristökonsultoinnin ja liikkeenjohdon konsultoinnin arvioidaan kasvavan jatkossa 10 % vuosivauhdilla. Ympäristöala Päijät-Hämeessä on kasvussa ja sen tuoma liikevaihto on 2000-luvun taitteessa 1,8 miljardia markkaa vuodessa. Kasvumahdollisuuksia on edelleen ympäristöteknologiassa ja liiketoiminnassa. Koulutuksen ja tutkimuksen hyödyntäminen esimerkiksi jätehuollon ammatillisten koulutuksen lisääminen vähentää Suomessa uuteen teknologiaan ja laitosmaiseen jätteiden käsittelyyn erikoistuneiden osaajien puutetta.

150 150 Erilaiset ympäristönhoito, puhdistus-, suodatin-, jätehuolto- sekä energiantuotanto- ja energiatehokkaat tekniikat perustuvat pitkälti teknisiin laitteisiin ja ratkaisuihin. Ympäristöpalvelusektorilla perinteisten konsulttitoimeksiantojen lisäksi kysyntää on ympäristöjohtamisen, ekotehokkuuden ja ympäristönhallintajärjestelmien osaamisessa. Osaamisen määrää ja tasoa nostetaan (keino). Päijät-Hämeessä on mm. jäte- ja vesihuollon osaamista yrityssektorilla. Ympäristöteknologiayritysten henkilöstön osaamista lisätään ja ympäristöteknologia-alan koulutusta kehitetään. Ammatillista koulutusta lisätään vastaamaan laitetoimittajien tarpeita ja ympäristölaatuvaatimuksia. Ympäristöteknologiakeskus Neopolin tutkimus- ja kehittämistoimintaa voimistetaan (keino). Neopoli Oy:n tutkimus- ja kehittämistoiminta on profiloitunut ympäristöteknologiaan, materiaali- ja rakennusteknologiaan. Neopolin tutkimus- ja kehittämisyksiköllä on erityisesti osaamista materiaalien hyötykäytön, ympäristömyötäisen tuotesuunnittelun, urheilutapahtumien ympäristökysymysten ja pk-yritysten ympäristöasioiden hallinnassa. Näitä tutkimus- ja kehittämistoiminnan osa-alueita tulee vahvistaa edelleen Puuosaamisen vahvistaminen (tavoite G2b) Erkki Rope (toim.) Puuosaamisella tarkoitetaan puutuotteiden valmistusta, suunnittelua ja tutkimusta sekä niiden vahvistamista tarkoittavien tukitoimenpiteiden kuten puun käsittelylaitteiden ja logististen ratkaisujen kehittämistä. Puurakentaminen käsittää puutalot ja puukerrostalot ja niiden komponentit, piha- ja ympäristörakentamisen sekä muut puurakenteet, kuten sillat. NYKYTILA JA TULEVAISUUS Suomen mekaanisen puuosaamisen koulutuskeskittymä on Päijät-Hämeessä. Perustutkimusta on alueella kuitenkin niukasti. Puualan liikevaihto on kehittynyt myönteisesti vaikka työpaikkamäärät ovat laskeneet. Samalla kuitenkin toimipaikkojen määrä on kasvanut eli ala on pk-valtaistumassa. Pienyritysvaltaisuus merkitsee pienempiä kehittämisresursseja ja tarvetta verkottua tuotantoketjuiksi. Huonekaluteollisuuden uusiutuminen tapahtuu tietotekniikkaa ja automaatiota hyödyntäen sekä logistiikkaa kehittäen. Valmistus eriytyy huonekalukomponenttien valmistamiseen. Huonekalujen valikoima laajenee, elektroniikka lisääntyy, muodot ja materiaalien moninaisuus lisääntyvät. Puutuotealan visio on, että Päijät-Häme on alan merkittävin maakunta Suomessa. Tämä edellyttää puualan erikois- ja jatkokoulutuksen lisäämistä ja tutkimustoiminnan saamista alueelle. Näin Päijät-Hämeen ja Lahden seudun koulutuslaitokset tarjoavat maan johtavaa puurakentamisen ja käsittelyn koulutusta. Puun käyttö rakentamisessa lisääntyy. Rakennuspuusepänteollisuus on pääsääntöisesti pk-teollisuutta. Puurakentamisen tuotantoverkko kattaa mekaanisen puunjalostusteollisuuden sekä koneiden ja laitteiden valmistuksen. Tuotantoverkko sitoutuu puuelementtien valmistukseen ja hyödyntää yhteisiä järjestelmäratkaisuja. Suuret kansainväliset yritykset voivat erikoistua myös kestävien materiaalien kuten koivun käsittelyyn. Teknologian kehityksen myötä tulevat muuttuva-asenteiset sahalinjat. Puun pikakuivaus ja lajittelu tulee keskittymään erikoisosaamista hallitseviin yrityksiin. Puun käsittelyn sivutuotteet jalostetaan edelleen materiaaleiksi ja raaka-aineiksi energiantuotantoon. Puurakentamisen visiossa puutalorakenteiden ja rakentamisen jalostusarvo nousee Päijät-Hämeessä maan keskiarvoa paremmaksi vuoteen 2010 mennessä. Puurakentamisen asiantuntemus perustuu standardoitujen puuelementtien, -liitosten ja puutalorakentamisen suunnittelun ja logistiikan osaamiseen. Mekaanisen puun jalostusasteen nostaminen (osatavoite G2b1) Suunnittelu ja valmistusteknologia muodostaa yhä suuremman osuuden valmiin puutuotteen jalostusarvosta. Tämä teknologia voi hyvin hyödyntää tietoverkkoja. Suunnittelu- ja valmistusteknologia voidaan siirtää raaka-aineen luo ja säästää raskaan raaka-aineen kuljetuskustannukset. Korkeatasoista suunnittelua ja uusinta valmistusteknologiaa soveltamalla voidaan puutuotteiden jalostusastetta nostaa.

151 151 Jalostusastetta voidaan nostaa kehittämällä maakunnallisia verkostoja sekä perustamalla uusia yrityksiä (jatkojalostusketjut). Puurakentamisen osaamisen kehittäminen (keino). Puurakentamisen osaamista voidaan kehittää ennakkoluulottomalla kokeilutoiminnalla ja puurakentamisjärjestelmiä luomalla. Puukerrostalojen rakentamisessa suunnitellaan tuotantoprosessin mallit, joissa yhdistetään samanaikaisesti useita työvaiheita ja työtehtäviä (teoreettiset laskentamallit). Tuotantoprosessien kehittyneet mallit mahdollistavat tehokkaan ja kustannuksiltaan edullisen rakentamisen. Rakentamisjärjestelmän hallinta korostuu puun käsittelytaitojen rinnalla. Puurakentamisen ympäristöajattelu alkaa metsänkaadosta ja päätyy valmiiksi tuotteeksi, rakennuskomponentiksi ja puumateriaalien ja sivutuotteiden uusiokäyttöön. Puurakentaminen suunnitellaan ympäristöystävälliseksi (ekokertoimien käyttöönotto ja markkinointi). Ekokertoimilla määritellään puutalojen ympäristötase ja laatu. Puurakentamisen muita keskeisiä kehittämiskohteita ovat puumateriaalin määräennusteet ja tehokas sahaus. Puurakentamisen tuotekehityskoulutuksen tehostaminen (keino) tulee kehittää lisäämällä kansainvälistä kokemustenvaihtoa ja soveltamalla eri alojen asiantuntijoiden synergiaa. Modernit puuelementit edellyttävät uusien puuratkaisujen kehittämistä, jotka standardoidaan myyntituotteiksi (esimerkiksi parvekkeet, portaat, kylpyhuoneet, välipohjat, väliseinät). Perinteisiä tuotteita ovat esimerkiksi paneelit, listat, profiilit ja aihiot. Kyseiset välituotteet tulisi suunnitella myös osaksi moderneja puuelementtejä. Moderneihin puuelementteihin kehitetään älykkäitä liitoksia, jotka uudistavat koko puutalorakentamisen suunnittelua ja logistiikkaa. Älykkäillä liitoksilla voidaan eri puuelementtejä liittää talopaketteihin ja kerrostaloihin. Informaatioteknologiaa voidaan suunnitella ja upottaa lisääntyvässä määrin kodinomaiseen ympäristöön, esimerkiksi puutaloon. Lisäksi puutaloihin voidaan systemaattisesti kehittää myös muita lisäarvotuotteita. Puualan ammattikoulutuksen monipuolistaminen (keino) edellyttää tutkimuksen, tuotekehityksen ja valmistusteknologioiden innovaatioiden nopeaa omaksumista. Puualan erikois- ja jatkokoulutusta tulee lisätä sekä opetusta ja tutkimusta tulee täydentää lähitieteillä, kuten muotoilun tutkimuksella, rakennus- ja sisustusarkkitehtuurilla sekä markkinointi- ja vientikoulutuksella. Oppilaitosten tulisi organisoida yhteistyössä harjoittelu- ja työssäoppimispaikkoja alueen yritysten kanssa. Alueelle tulisi järjestää keskitetty puualan harjoittelu- ja työvälitys. Perinteisen puuseppäosaamisen siirto (keino). Perinteisen osaamisen siirto uusille sukupolville on tärkeä osa kulttuurimme säilyttämistä. Rakennetun ympäristön säilyttäminen edellyttää perinteisten työtapojen ja materiaalien tuntemusta, joka voidaan säilyttää tukemalla perinnerakentamisen kokeilukohteita ja laatimalla rekistereitä perinteisten taitojen osaajista. Puualan tutkimuksen keskittäminen maakuntaan (osatavoite G2b2) Kaikkeen puun käyttöön perustuvan tutkimuslaitoksen perustaminen edellyttää alan toimijoiden yhteistyötä ja voimakasta panostusta. Puuteknologiaan pitää panostaa voimakkaasti jotta syntyisi uskottava ja alan kehittäjiä kiinnostava kokonaisuus. Puuteknologiakeskuksen tulee koordinoida alan tutkimusta ja hankkia tarvittava rahoitus EU-ohjelmista. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulee tukea yhdensuuntaisesti koko toimialaa. Puuteknologiakeskus Puulaakson perustaminen (keino). Puuteknologiakeskus on alueellinen keskus joka kokoaa erilaisen puuinnovaatiopotentiaalin kriittiseksi massaksi, joka synnyttää uusia yrityksiä, menetelmiä ja tuotekehitys- ja suunnittelupalveluita. Puuteknologiakeskus olisi samalla Euroopan johtavia puurakentamisen tieto- ja palvelukeskuksia. Tämä edellyttää puualan erikois- ja jatkokoulutuksen lisäämistä ja tutkimustoiminnan saamista alueelle. VTT:n puulaboratorion toimipiste edistäisi uuden teknologian siirtoa ja käyttöönottoa. Sen osia voisivat olla: Hienopuuseppäkoulutus Yrityshautomo Huonekalualan muotoilun keskus Koulutus Tutkimus

152 152 Näyttelyt Messut / Yritysnäyttelyt Museo Puulajipuisto / Arboretum Talojen saneeraus ja kunnostus puuteknologiaa hyödyntäen Vanhojen rakennusosien talteenotto ja uudelleenkäyttö Hirsirakentamisen kehittäminen Ekorakentamisen kehittäminen Vanhojen puurakennusten ja rakennusosien kunnostaminen ja hyödyntäminen Markkinointiyhteistyön kehittäminen (osatavoite G2b3) Puutuotealan yhteinen virtuaalinen kauppahuone (keino). Virtuaalinen kauppahuone voisi olla sisustus- ja huonekaluportaali, joka integroisi huonekaluteollisuuden suunnittelu-, tuotanto- ja jakeluverkon. Portaali kokoaisi Suomen huonekaluteollisuuden toimituskykyiseksi verkostoksi toimittamaan myös kansainvälisiä suurtilauksia. Puutuotealan markkinointiyhteistyö (keino). Päijät-Hämeen puutalo- ja elementtivalmistajien on välttämätöntä yhdistää markkinointiponnistuksensa kansainvälisessä kaupassa. Päijät-Hämeessä tulee selvittää mahdollisuudet markkinoinnissa yhteisen kauppahuoneen perustamiseksi. Puun käytön logistiikkaketjujen kehittäminen (keino). Logistiikkaketjun parantaminen on keskeisin puurakentamisen kehittämiskohde. Logistiikkaketju kulminoituu lähtökohtiin "oikea tuote, oikeat määrät, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa". Laatujärjestelmä tulee ottaa käyttöön puutalorakentamisen koko prosessissa. Puurakentamisen verkostoituminen (osatavoite G2b4) Puurakentamisen järjestelmäratkaisujen kehittäminen (keino) edistää myös alan yritysten muodostumista tuotantoketjuiksi, joissa standardikomponenteista voidaan koota suurten kansainvälisten tilausten edellyttämiä volyymejä. Virtuaalisia puualan komponenttikirjastoja hyödyntämällä voidaan suunnittelu ja valmistus kytkeä yhteen, jolloin logistisia ratkaisuja kehittämällä voidaan koota räätälöityjä talopaketteja täydellisinä toimituksina ja sarjatyöhön perustuvina toteuttamispalveluina. Laajan ja monipuolisen tuotantoverkon nivominen puurakentamisen alalle (keino). Tuotantoverkko kattaa koko mekaanisen puunjalostusteollisuuden ja metalliteollisuuden Päijät-Hämeessä. Tuotantoverkko sitoutuu puuelementtien valmistukseen ja se hyödyntää yhteisiä järjestelmäratkaisuja. Suuret sahausja höyläystuotantoa harjoittavat yritykset ovat osa kansainvälistä metsäteollisuusintegraatiota. Alihankintasahat ja -höyläämöt erikoistuvat puuelementtien avaintuotteiden valmistukseen. Erikoistuminen edellyttää sitä, että pk-yritykset verkostoituvat osaksi laajempaa tuotantoketjua, mikä takaa niille säännöllisiä toimeksiantoja Kulttuuriliiketoimintaa ja matkailua tukevan osaamisen parantaminen (tavoite G2c) Anne-Marie Salmi ja Marko Mälly (toim.) NYKYTILA Matkailu on nyky-yhteiskunnan elinkeinoelämän työvoimavaltaisimpia aloja ja siksi sen merkitys uusien työpaikkojen synnyttäjänä on kiistaton. Matkailu on ennen kaikkea pk-yrittäjyyttä ja usein myös perheyrittäjyyttä. Matkailusektorin kasvaessa myös alalla toimivien koulutustarpeet ovat kasvaneet sekä laadullisesti että määrällisesti. Julkinen kulttuuripolitiikka kannustaa tai suorastaan pakottaa kulttuurialan organisaatioita ja toimijoita järjestämään toimintansa yhä enenevässä määrin matkailualaa seuraten kaupallisen yrityksen tavoin. Julkisen rahoituksen osuus on pienentynyt ja omarahoituksen osuus kasvanut. Taide- ja kulttuurilaitokset joutuvat etsimään yksityistä sponsoritukea ja hankkeistamaan toimintaansa. Henkilökunta joutuu hankkimaan yhä

153 153 enemmän yritysmaailmassa tarvittavia taitoja. Kulttuurialan perusopintojen suunnittelussa otetaan vähitellen huomioon tuotteistamis-, liiketoiminta- ja projektikoulutus. Samalla myös jo alalla toimivan aikuisväestön täydennyskoulutuksen tarve kasvaa koko ajan. Maakunta tunnetaan ennen kaikkea erilaisista tapahtumistaan urheilukilpailuista, kongresseista, massatapahtumista. Nämä tapahtumat ovat merkittävä tulonlähde maakunnan elinkeinoelämälle. Tapahtumien järjestäjien osaamista on ylläpidettävä ja lisättävä niin, että heidän ammattitaitonsa vastaa ajan vaatimuksia. Osaamisen lisääntymisen myötä matkailusta ja kulttuurista kehittyy 20 vuodessa Päijät-Hämeeseen alueellinen kilpailutekijä, jota leimaa tavoitteellisuus, rohkeus, joustavuus ja riskinottokyky. Matkailua ja kulttuuria hyödynnetään yhdessä osana elinkeinotoimintaa ja sen menestys perustuu aitoon vuorovaikutukseen, monipuoliseen yhteistyöhön ja verkottumiseen sekä alueellisesti että kansainvälisesti. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää rohkeita ratkaisuja, yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä alan koulutuksen ja tutkimuksen toteuttamista. Perinnebusineksen kehittäminen (osatavoite G2C.1) Perinnebusiness on lähes olematon käsite maakunnan kulttuuriliiketoiminnassa tai perinnebusiness on ymmärretty muulla tavoin kuin alueen omien tuotteiden ja omaleimaisuuden kehittämisellä. Esim. suomalainen joulu on toki jo vuosikymmenet ollut tuote, jolla matkailijoita on pyritty houkuttelemaan, mutta aivan omien ideoiden hyödyntäminen ei ole saavuttanut ainakaan laajaa tunnettuutta. Alueella on myös omaa matkamuistotuotantoa, mutta kärkituotteet puuttuvat. Alueen matkamuistotuotannon tukeminen (keino). Maakunnassa toimii muotoilun, taideteollisuuden ja käsityön ammattilaisia itsenäisinä yrittäjinä. Erilaisten yhteisten taidepajojen tukeminen toimitiloja tarjoamalla edistää alan yrittäjien verkottumista, osaamisen kasvua ja alan yleistä kehittymistä. Alueen omien matkamuistotuotteiden esille tuomista tulisi suosia erilaisten suurten alueella järjestettävien urheilu- ja kulttuuritapahtumien yhteydessä. Ratkaisevaksi muodostuu yhteistyön onnistuminen matkailualan kanssa. Alueen ruokaperinteen kehittäminen ja säilyttäminen (keino). Ruokaperinteen kehittäminen edellyttää ravintolayritysten, matkailualan ja perinnekulttuurin parissa toimivien tutkijoiden ja yhdistysten ennakkoluulotonta yhteistyötä. Ruokaperinteeseen liittyvä tiedonkeruu, jo olemassa olevien tietojen tallentaminen, aineiston digitalisoiminen, ruokaperinteen tunnetuksi tekeminen ja kanavoiminen alueen ravitsemus- ja matkailuyritysten käyttöön edellyttää eri sektoreiden ja erityyppisten organisaatioiden yhteistyötä. Kulttuurin liiketoimintaelementtien kehittäminen (osatavoite G2C.2) Kulttuurin odotetaan tukevan matkailua ja vastaavan osaksi matkailun sisältötuotannosta. Kulttuurin perusopetukseen ei vielä juurikaan ole sisällytetty liiketoimintakoulutusta. Sen sijaan täydennyskoulutus- ja työllistämishankkeita on jo jonkin verran alueella ollut. Kulttuurin tuotteistamis- liiketoiminta- ja projektikoulutus on järjestettävä (keino) eli luotava siihen mahdollisuudet sekä ammatillisessa perusopetuksessa että täydennyskoulutuksessa. Koulutuksen tulee sisältää seuraavat osa-alueet: tuottajakoulutus, kulttuurin sisällöllinen kehittäminen, osaamisen tason ja laadun nostaminen, laajapohjaisen verkottumisen edistäminen erityisesti matkailu- ja liikunta-alan kanssa, uusien yhteistyörenkaiden luominen, kulttuurin työllistävien mahdollisuuksien kehittäminen, kulttuurin ja elinkeinoelämän yhteistyön lisääminen ja uuden toimintamallin luominen tälle yhteistyölle, kulttuurituotteiden markkinointi, kulttuurin kehittämishankkeiden tuottaminen ja koordinointi, tietoliikennepalveluiden kehittäminen kulttuurin osalta, kulttuurin toimijoiden kansainvälistymisen edistäminen sekä kansainvälisten kontaktien ja yhteistyön lisääminen. Em. asiat koskevat myös urheilu- ja liikuntasektorilla toimivia. Kulttuurialalla toimivat ja alalle aikovat tulee yleensäkin ulottaa yrittäjyyskoulutuksen ja elinkeinojen kehittämisprojektien kohteeksi (keino). Päijät-Hämeen kulttuuri ja kulttuuriliiketoiminta profiloituu luontevasti musiikkiin, teatteriin, muotoiluun, sana- ja lausuntataiteeseen, kuvataiteeseen sekä urheilun, liikunnan ja luonnonympäristön hyödyntämiseen osana alueen kulttuuria. Myös tavoitteet elokuvatuotannon houkuttelemiseksi alueelle tulee nähdä osana alueen elinkeinoelämän monipuolistamista ja kulttuurin

154 154 liiketoimintaelementtien vahvistamista. Mm. nämä kulttuurin osa-alueet ovat sellaisia, joihin yrityshautomotoimintaa tulee kohdistaa. Matkailun koulutuksen ja tutkimuksen lisääminen (osatavoite G2c3) Julkisen sektorin tulee kehittää koulutusyhteistyötä matkailuelinkeinon kanssa alan osaamistarpeiden mukaisesti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää matkailualan peruskoulutuksen laatuun ja määrään. Matkailuelinkeinon tarpeita vastaavaa tutkimustoimintaa kehitetään suunnittelun ja markkinoinnin tueksi. Päijät-Hämeen koulutustarjonta on keskittynyt tällä hetkellä matkailu-, ravitsemis- ja talousalaan liittyvään koulutukseen. Koulutuksessa tulee keskittyä matkailualan strategisiin kehittämisen painopistealueisiin hotelli- ja ravintolapalveluiden lisäksi. Panostetaan työvoiman paikalliskoulutukseen, asiakaslähtöisyyteen, palvelun ja laadun parantamiseen (keino). Koko Päijät-Hämeen matkailuteollisuuden laatutasoa korotetaan koulutuksen avulla. Koulutuksessa ja sopivan materiaalin etsimisessä hyödynnetään tietotekniikan mahdollisuuksia (etäkoulutus). Toteutetaan koulutusta ja neuvontaa yrityskohtaisesti (keino) mm. laadunparantamisesta osana muuta yrityspalveluneuvontaa. Matkailualan yrityksille järjestetään yhteistapaamisia, mikä luo yhteistyötä yritysten välille. Koulutusta kehitetään palvelemaan matkailun innovaatiotoimintaa, uusyritysperustantaa ja matkailun yrityshautomoja. Korostetaan asenne-, kulttuuri- ja kielikoulutusta (keino), turvallisuuskoulutusta ja ongelmista tiedottamista matkailualan koulutuksessa ja tutkimuksessa matkailijavirtojen lisääntyessä Kaukoidästä ja Venäjältä. Päijät-Hämeessä on nostettava erityisesti Venäjän kielen ja kulttuurin koulutus sille tasolle, että koulutus palvelee myös laadukkaiden matkailu- ja kulttuuripalvelujen asettamia vaatimuksia. Korostetaan matkailukoulutuksen laatua ja imagoa (keino). Alueen matkailuoppilaitokset tutkivat kriittisesti opetustaan ja imagoaan vaadittavan tason toteuttamiseksi, millä turvataan laadukkaan opetuksen taso. Päijäthämäläisten koulutusorganisaatioiden on erotuttava omalla tarjonnallaan matkailualan runsaasta koulutustarjonnasta. Tämä koskee erityisesti toisen asteen oppilaitoksia ja ammattikorkeakoulua. Matkailu on kasvava toimiala, joten toimialan tarpeet on huomioitava ammatillisessa koulutuksessa. Edistetään matkailuun liittyvää tutkimusta (keino). Matkailututkimuksen tulisi kattaa erityisesti ne alat, jotka ovat maakunnan strategisia kehittämispainopisteitä. Päijät-Hämeessä on selvitettävä ja seurattava matkailun rakenteellisia, taloudellisia (tulo- ja meno) ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä vaikutuksia. Matkailun muihin elinkeinoihin liittyvät johdannaisvaikutukset ja niiden tutkiminen on olennaista. Tutkimustietoa lisätään myös matkailuimagon rakentamisesta, profiloinnista ja markkinoinnista sekä erilaisista potentiaalisista asiakassegmenteistä. Käynnistetään yliopistollinen matkailutieteen ja -tutkimuksen avoimen yliopiston opetus Päijät-Hämeessä (keino). Matkailutieteen opetus on monitieteistä, joten edellä mainitut opinnot ovat hyödyksi myös laajemmalle toimijataholle kuin vain puhtaasti matkailualan toimijoille. Päijäthämäläinen matkailuala tarvitsee soveltavaa tutkimusta ja seuranta- ja ennakointityyppistä tutkimusta Muotoilun tutkimuksen ja koulutuksen kehittäminen (tavoite G2d) Hannu Tervonen ja Mirja Karila-Reponen (toim.) Muotoilu on käsitteenä varsin nuori ja syntynyt teollisen tuotannon tarpeisiin. Muotoilun tarve ja merkitys on voimakkaasti kasvanut ja korostunut viimeisen vuosikymmenen kuluessa informaatioteknologian räjähdysmäisen kasvun myötä. Muotoilun tutkimuksella ja koulutuksella on pyrittävä kokonaisvaltaisen lähestymistavan omaksumiseen muotoilussa. Muotoilu on ymmärrettävä yrityksen tuotteen tai palvelun kilpailukykyyn liittyväksi ominaisuudeksi. Muotoiluosaaminen on kykyä viestiä kulloisenkin asiakasyhmän mukaan kaikkia aistikanavia käyttäen. Muotoilun on vastattava asiakkaan elämyshakuisuuteen, arvoihin sekä funktionaalisiin tarpeisiin ja piilotarpeisiin.

155 155 NYKYTILA JA TULEVAISUUS Maakunnan muotoilualan keskeisiä resursseja ovat Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutti, sen yhteydessä toimiva Taide- ja muotoilukoulu Taika, Muotoilun tutkimuslaitos ja muotoilutoimistot. Muotoiluinstituutti Muotoiluinstituutti on alansa suurin ja kansainvälisesti menestynein ammattikorkeakoulu Pohjoismaissa. Oppilaitoksen tavoitteena on kouluttaa yhteiskunnan ja elinkeinoelämän palvelukseen muotoilun ammattilaisia. Koulutusohjelmien perusta on visuaalisissa taiteissa ja humanistisissa tieteissä. Koulutusohjelmien suuntautumisvaihtoehtoina on kuvallisen viestinnän (graafinen suunnittelu, multimediatuotanto, valokuvaus sekä TVja elokuvailmaisu), kultasepän (kultaseppä, hopeaseppä, kaivertaja, koru- ja esinemuotoilija) ja muotoilun (käsityömuotoilu, pakkaussuunnittelu, sisustusarkkitehtuuri, teollinen muotoilu ja muoti- ja vaatetussuunnittelu) koulutusohjelmat. Perustutkintojen lisäksi ammattikorkeakoulutasolla järjestetään tutkinnon suorittaneille erikoistumisopintoja. Jatkotutkinnot ovat mahdollisia jo muutaman vuoden kuluttua. Erikoistumisopintoja järjestetään mm. kalustesuunnittelussa. Muotoiluinstituutin kansainvälinen toiminta on oleellinen osa opiskelua. Vuosittain n opiskelijaa vierailee vähintään 3 kk ulkomailla vastaavissa yliopistoissa tai korkeakouluissa. Vastaavasti sama määrä opiskelijoita muista maista opiskelee Muotoiluinstituutin eri osastoilla. Muotoiluinstituuttia pidetään varsin laadukkaana oppilaitoksena. Korkeakoulujen arviointineuvoston ja OPM:n opetuksen laatua koskevassa arvioinnissa se luokiteltiin ns. huippuyksiköksi vuonna Vuonna 1995 Muotoiluinstituutti kutsuttiin jäseneksi Pohjoismaisten muotoilukorkeakoulujen verkostoon Cirrukseen. Vuonna 2000 oppilaitos liittyi Cumulus-verkostoon, joka on Euroopan muotoilukorkeakoulujen ja -yliopistojen yhteenliittymä. Mainittuihin verkostoihin Suomesta kuuluu Muotoiluinstituutin lisäksi vain Taideteollinen korkeakoulu ja Lapin yliopisto. Lasten ja nuorten taide- ja muotoilukoulu TAIKA Tärkeänä uuden sukupolven muotoilukasvattajana Lahdessa toimii Muotoiluinstituutin organisaatiossa itsenäinen lasten ja nuorten Taide- ja muotoilukoulu Taika. Oppilaitos antaa Lahdessa kuvataiteen perusopetusta päijäthämäläisille vuotiaille lapsille ja nuorille. Taika-koulu antaa valmiudet ja pohjakoulutuksen ammatti- ja korkeakouluopintoihin. Se pyrkii lisäämään visuaalisen kulttuurin tuntemusta ja arvostusta yleisemminkin. Taika-koulu on myös edelläkävijä muotoilu- ja it-opetuksen kehittämisessä. Muotoilun tutkimuslaitos Muotoilun tutkimuslaitos on soveltavan muotoilun tutkimuksen alalla uranuurtaja Suomessa. Sen tavoitteena on edistää muotoilun kokonaisvaltaista ja poikkitieteellistä lähestymistapaa ja sitä kautta parantaa yritysten tietoisuutta, kilpailukykyä ja liiketoiminnan vastuullisuutta. Vastuullisuudella muotoilussa ja tuotekehityksessä tarkoitetaan laadukasta, inhimillistä ja ympäristömyötäistä tuotesuunnittelua. Muotoilun tutkimuslaitoksen toiminnan kautta voidaan edistää myös alaa tukevan järjestelmän, koulutuksen ja tutkimuksen toimintatapojen kehittymistä. Muotoilun tutkimuslaitos auttaa yrityksiä tunnistamaan ja ratkaisemaan tuotekehitykseen ja sen projektinhallintaan liittyviä ongelma-alueita sekä omaksumaan muotoilun tutkimuksen toimintatapoja. Kansainvälinen Soveltavan Estetiikan Instituutti Päijät-Hämeessä toimii kansainvälinen soveltavan estetiikan instituutti, joka on itsenäinen akateeminen instituutti. Sen perustivat Lahteen vuonna 1993 Helsingin yliopisto, Suomen Estetiikan seura ry, Lahden kaupunki ja Päijät-Hämeen korkeakouluyhdistys. Lähtökohdan kansainväliselle toiminnalle loi Lahdessa 1995 järjestetty Kansainvälinen Estetiikan XIII Maailmankongressi. Instituutti järjestää tutkimus- ja koulutusprojekteja, seminaareja, kesäkouluja, internet-projekteja, näyttelyitä ja muita tapahtumia. Se toimii yhteistyössä yliopistojen, korkeakoulujen, järjestöjen, asiantuntijoiden, opiskelijoiden ja muiden soveltavan estetiikan alasta kiinnostuneiden kanssa. Instituutti tarjoaa uuden kansainvälisen tieteidenvälisen foorumin teoreettisille ja käytännöllisille projekteille.

156 156 Muotoilun, laadun ja ekologian osaamiskeskusohjelma Päijät-Häme on valinnut osaamiskeskusohjelmansa aloiksi muotoilun, laadun ja ekologian. Osaamiskeskusohjelman ensimmäisten vuosien hankkeet ovat liittyneet ennakoivaan muotoilututkimukseen, markkinointiin ja jakeluun, kansainvälistymiseen sekä valmistusmateriaaleihin puu- ja muoviteollisuudessa. Kansallinen Muotoilu 2005! ohjelma Muotoilun kansallisia tavoitteita hahmotellaan vuoteen 2005 ulottuvassa muotoilupoliittisessa ohjelmassa. Visiossa korostetaan muotoiluosaamista, joka liitetään kiinteäksi osaksi tuotannon arvoketjua, kuluttajamarkkinoiden ymmärrystä ja kulttuurisidonnaisia tekijöitä. Kansainvälistä huippua tavoittelevan muotoiluosaaminen nojaa vankkaan tutkimuspanokseen sekä koulutuksen ja elinkeinoelämän väliseen yhteistyöhön. Suomalaista muotoilu tavoittelee menestystä omaleimaisuudella, laadukkuudella ja esteettisesti korkeatasoisella ympäristö- ja esinemaailmalla. Muotoilun hyödyntäminen nähdään yhteiseksi kansalliseksi mahdollisuudeksi osana kansallista kilpailukykyä. Suomalaisen muotoilupolitiikan keskeiseksi osaksi nousee kysymys, miten muotoilua hyödynnetään pienen ja keskisuuren teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi. Perustan luovat muotoiluyhteisöjen, yliopistojen ja korkeakoulujen, yritysten ja etujärjestöjen, TE-keskusten ja maakuntien liittojen välinen yhteistyö. Tavoitteena on, että vajaa kolmannes yrityksistä hyödyntää ammattitaitoisten muotoilijoiden palveluita vuonna 2005 ja puolet vuonna Tavoitteena myös on, että vuonna 2005 puolet suomalaista yrityksistä ottaa huomioon muotoilun strategisessa suunnittelussaan. Alueellisesti vaikuttavan muotoilutoiminnan takaaminen edellyttää Suomeen kolmen vahvan muotoiluosaamisen keskittymän synnyttämistä. Helsingin, Lahden ja Rovaniemen muotoilurooleja on kehitettävä niiden omista lähtökohdista. Muotoilun innovaatiokeskusten tulee toimia kiinteässä yhteistyössä myös Oulun, Tampereen ja Turun teknologiakeskusten kanssa. Helsingin Arabianrantaan on eri tahojen yhteistyönä rakentumassa Itämeren alueen johtava taideteollisuuskeskus, jonka yhteydessä käynnistetään muotoilun innovaatiokeskus Designium. Valtakunnallisena muotoilua edistävänä tieto- ja viestintäkeskuksena toimii Design Forum Finland. Muotoilukoulutuksen kehittäminen (osatavoite G2d1) Kansainväliseksi muotoilun osaamiskeskittymäksi kipuaminen edellyttää alueelta luonnollisesti huippuluokan perustason, ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen olemassaoloa. Muotoilun koulutusta on Päijät- Hämeessä voimakkaasti kehitettävä. On synnytettävä integroitu kokonaisuus, jossa voi edetä varhaiskasvatuksesta, perus- ja ammatillisen koulutuksen kautta yliopisto-opintoihin ja edelleen työelämään muotoilun ammattilaiseksi. Mahdollisuudet urakehitykseen ja viihtyisä asuinympäristö tukevat kokonaisuutta. Muotoilun liittäminen kiinteäksi osaksi kaupallista ja teknistä koulutusta (keino). Muotoilu on saatettava elimelliseksi osaksi liiketaloudellisen koulutuksen ja teknisen koulutuksen saaneiden nuorten osaamispääomaa. Koulutuksessa painopisteen on oltava muotoilun strategisen roolin ja sen mahdollisuuksien tunnistamisessa. Muotoilu on myös kytkettävä yritysten toimivan liikkeenjohdon koulutusohjelmiin. Oppilaitosten ja yritysten yhteisten muotoiluhankkeiden toteuttaminen (keino). Muotoiluinstituutin tutkimus- ja kehittämistyö tehdään hyvin läheisessä yhteistyössä teollisuuden ja yrityselämän kanssa. Toimintaa tullaan tältä osin edelleen kehittämään. Muotoiluinstituutin yhteydessä toimiva muotoilun innovaatiokeskus Design House Muotola tulee toimimaan tärkeänä muotoiluyhteisöjen ja yritysten kokoajana. DHM rakentaa osaltaan kansainvälisesti kilpailukykyistä muotoilukeskittymä Päijät-Hämeeseen. Muotoiluoppilaitosten keskinäisen verkostoitumisen edistäminen (keino). Paikallisesti oppilaitosten välisessä yhteistyössä on tärkeää löytää joustava opintojen saumaton yhteensopivuus ja hyödynnettävyys siirryttäessä alemmalta asteelta ylemmälle. Lahden, Rovaniemen ja Helsingin muotoilukoulujen on muodostettava kiinteä yhteistoimintaverkko.

157 157 Muotoilun, ekologian ja laatukonseptin luova yhdistäminen (osatavoite G2d2) Muotoilun tutkimus- ja koulutuslaitosten on tehtävä työtä osaamiskeskusohjelman mukaisen muotoiluekologia-laatu yhdistelmän realisoimiseksi. Jos yhdistelmä tai sen osa-yhdistelmä saadaan toteutettua yritystoiminnassa, syntyy alueelle kilpailuetuja, joita muualla ei ole. Ekologisen laatuajattelun vahvistaminen on aloitettava jo lasten kasvatuksesta. Lasten ja nuorten taide- ja muotoilukoulu TAIKAssa opetuksen läpikäyvänä periaatteena on kestävä kehitys, ekologisuus ja ekologiset valinnat. Opetuksen yhteydessä pohditaan koko teoksen, työn tai tuotteen elinkaarta ja hajoamista takaisin luonnon kiertokulkuun. Muotoilijan valintojen vaikutus tuotteiden suunnittelussa tuodaan esille. Tavoitteena on laajentaa muotoiluun liittyvää arvomaailmakäsitystä ja valintojen vastuullisuutta. Muotoilun, ekologian ja laatukonseptien yhdistelmää on laajennettava yksittäisen tuotteen käsitteen ulkopuolelle. Tulevaisuudessa on panostettava enemmän uusiotuotemateriaalien ominaisuuksien tutkimiseen ja kehittämiseen muotoilun näkökulmasta. Materiaalien uusiokäyttöketjussa on analysoitava materiaalin elämänkaari. Muotoilun ja laatukonseptien avulla materiaalin elämänkaarta voidaan pitkittää kehittämällä uusiotuotteita toissijaisiin kohteisiin. Uusiotuoteketjun loppupään tuotteille voidaan asettaa lyhyemmät elinkaarivaatimukset. Laatua voidaan arvioida ja mitata esimerkiksi sillä, miten hyvin suunniteltu tuote onnistuu vastaamaan aiotun käyttäjän tarpeisiin ja odotuksiin tai yrityksen strategisiin tavoitteisiin. Laadun osatekijä on myös se, miten hyvin pystytään täyttämään yhteiskunnalliset velvoitteet ja ekologiset näkökohdat. Muotoiluprosessissa laatua voidaan parantaa jatkuvilla vaihtoehtoisten ratkaisujen testaamisella ja simuloinnilla jo ennen kuin tuote on valmis. Näin voidaan välttää laatua heikentäviä ja ympäristöä rasittavia ratkaisuja, kalliita virheitä ja ennaltaehkäistä riskien syntymistä. Vahvistetaan tuotteen ekologisuutta ja laatua muotoilulla (keino). Tulevaisuudessa on kiinnitettävä lisääntyvää huomiota tuotteiden ekologisuuteen huomioimalla raaka-aineiden uusiutuvuus ja kokonaisvaikutukset ympäristöön. Muotoilulla pyritään vaikuttamaan tuotantoketjun energiankulutukseen, logistiikkaan, päästöihin ja pienentämään muutoinkin haitallisia ympäristövaikutuksia. Tuotteissa on tarkasteltava tuotteen koko elinkaarta ja pyrittävä saamaan se mahdollisimman pitkäksi. Tuotteen elinkaari pitää rakentaa mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavaksi kaikissa vaiheissaan. Elinkaaren loppuvaihe huomioidaan jo tuotekehitysvaiheessa. Tuotteen uusiokäyttömahdollisuus on selvitettävä joko uutena tuotteissa tai energiana. Edistetään ekotehokkuutta muotoilulla (keino). Muotoilulla voidaan vaikuttaa materiaalimenekkiin ja hukkamateriaalin hyötykäyttöön. Tällöin muotoilulla on suora vaikutus myös yrityksen tulokseen. Ekologisesti arvokkaiden raaka-aineiden käyttöä voidaan vähentää eri materiaaleja yhdistelevällä muotoilulla. Ekotehokkuutta edistetään myös hyvällä pakkaussuunnittelulla. On minimoitava pakkausmateriaalin kulutus tai suunniteltava tuote niin, että se voi itsessään toimia myös pakkauksena. Muotoilututkimuksen vahvistaminen (osatavoite G2d3) Päijät-Hämeen rooli kansainvälisenä muotoilun liiketoiminta- ja osaamiskasaumana edellyttää luonnollisesti korkeatasoisen tutkimuksen harjoittamista alueella. Tässä työssä Muotoilun tutkimuslaitos pyrkii kasvattamaan asiakasorganisaation tietoisuutta omasta toiminnastaan sekä parantamaan tuotekehitystoiminnan sisältöä ja hallintaa. Suomalaisen soveltavan muotoilun tutkimuksen pioneerina Muotoilun tutkimuslaitos pyrkii jatkuvasti löytämään uudentyyppisiä lähestymistapoja muotoiluun ja sen hyödyntämiseen, parantamaan toimintaprosesseja sekä kehittämään muotoilun tutkimukseen uusia menetelmiä ja työkaluja. Muotoilututkimusta tehdään paikallisessa yhteistyössä Muotoiluinstituutin, Muotoilun tutkimuslaitoksen ja Soveltavan Estetiikan Instituutin kesken. Se ei kuitenkaan riitä vaan on verkostoiduttava kansallisestikin. Muotoiluinstituutti ja Muotoilun tutkimuslaitos tekee tutkimusyhteistyötä Taideteollisen korkeakoulun Designiumverkostossa. Taideteollisen korkeakoulun kanssa yhteistoimintaa tapahtuu hyvin monella tasolla. Muotoilututkimuksen kansainvälistäminen ja huippuopettajien hankkiminen ulkomailta (keino). Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutilla on osastoittain tapahtuvaa lyhytkestoista kansainvälistä opettajanvaihtoa. Opettajakuntaan kuuluu vakituisesti kolme ulkomaalaista designeriopettajaa. Vierai-

158 158 levia ulkomaisia luennoitsijoita on kymmenittäin ja kotimaisten vierailevien asiantuntijoiden lukumäärä on vuosittain n Pitkäkestoista opettajanvaihtoa on tulevaisuudessa laajennettava. Huippuopettajien ohella on vahvistettava kansainvälistä näyttelyvaihtoa. Messu- ja opintomatkoja lisätään. Muotoilun tutkimusohjelmien täsmentäminen ja toteutus (keino). Tähän mennessä Päijät- Hämeessä toteutettu muotoilututkimus on suuntautunut lähinnä neljälle aihealueelle: 1. Muotoiluun liittyvien käsitteiden, merkitysten ja avainsanojen selventäminen; 2. Huonekaluyritysten osaamisen tason nostaminen siten, että suunnittelussa huomioidaan paremmin asiakkaiden ja jakeluteiden vaatimukset; 3. Muotoilun hyödyntäminen tuotekehitystyössä siten, että eri osa-alueiden välisen yhteistyön koordinointi helpottuu; 4. Käyttäjätiedon tehokkaampi kytkeminen tuotesuunnitteluprosessiin (kuluttajaraadit). Tulevaisuudessa on tärkeää, että tutkimuksen suuntaaminen on strategisesti hallittua ja tavoitteellista. Tutkimustyön tulee tukea alueen elinkeinoelämän ja teollisuuden kilpailukyvyn vahvistumista. Innovatiivisella tutkimustyöllä voidaan kohottaa alueen imagoa muotoilun asiantuntijoiden joukossa ja saada heidät muuttamaan Päijät- Hämeeseen. Muotoilun tutkimusta suunnataan tulevaisuudessa seuraaviin tutkimusohjelmiin: Muotoilun roolit ja vaikutukset yhteiskunnassa Muotoilutyössä tapahtuvat muutokset ja niiden vaikutukset koulutustarpeisiin Monialaisen muotoilun uudet merkitykset liiketoiminnalle Muotoiluun liittyvien toimintatapojen ja työkalujen kehittäminen muuttuviin yritystarpeisiin Automaation, robotiikan ja tietokoneohjattujen valmistusprosessien koulutuksen ja tutkimuksen vahvistaminen (tavoite G2e) Jukka Vepsäläinen (toim.) Päijät-Häme on Suomen teollistuneimpia alueita. Tuotantorakenteessa on vahva teollinen perinne. Suomen maakunnista teollisuuden merkitys on työllistäjänä kaikkein suurin juuri Päijät-Hämeessä. Tämän vuoksi teollisuutta on pyrittävä strategiassa uudistamaan. NYKYTILA JA TULEVAISUUS Tulevaisuuden menestyksen eväät on keitettävä toisaalta alueen teollisesta perinteestä ja teollisesta roolista, toisaalta uusien mahdollisuuksien hyödyntämisestä. Maakunnan teollinen tuotantorakenne on luovalla tavalla uudistettava. Tietotekniikan hyödyntäminen teollisten valmistusprosessien automatisoinnissa nostaa tuottavuutta ja parantaa alueen yritysten kilpailukykyä. Verkottuva ja kokoonpanon suuntaan edistyvä teollisuus edellyttää toimittajiltaan laatua ja täydellistä osien yhteensopivuutta mitä mallintaminen ja automaatiotekniikat edesauttavat. Tietokoneohjatun prosessiohjauksen ja virtuaalisten valmistusteknologioiden tutkimus ja tuotekehitys (osatavoite G2e1) Tuotantoteknologisen kehitystyön on kohdistuttava joustavien tuotantojärjestelmien käyttöön ottamiseen ja robotiikkaan. On kehitettävä joustavaa teollista kokoonpanoa automaatiotekniikoiden, oppivien järjestelmien ja konenäköä hyödyntävän robotiikan keinoin. Vastaavasti automaatiotekniikkaa on liitettävä mm. kodinkoneisiin, huonekaluihin ja talonrakennuksen elementteihin. Oleellisia ovatkin informaatioteknologian synergiset osaamisyhdistelmät sellaisissa tehtävissä kuin suunnittelu, muotoilu, ympäristötekniikka, virtuaalitekniikka, 3D-mallinnus, digitaalinen valmistus ja automaatio. Kriittinen osaamismassa synnyttää uusia yhdistelmäteknologioita. Automaation T&K-toiminta edellyttää mm. seuraavien teknologioiden kehittämistä 3d-mallintaminen, visualisointi ja animointi Tuotannonsuunnittelun ja ohjausjärjestelmien kehittäminen Prototyyppimenetelmien (RP, VP, VR, jne.) kehittäminen Simulaatiomenetelmien ja työkalujen kehittäminen Automaation, robotiikan, mekatroniikan ja joustavan kokoonpanon kehittäminen (mm. FMS, CNC, IGRIP, CAD, CAM, CAE, virtuaalitekniikat, virtuaalimallit, digital manufacturing, holographic imaging) Konenäkö- ja tiedonkeruujärjestelmien kehittäminen

159 159 Kokonaisjärjestelmien sovellusohjelmakehitys Mekatronisten tuotteiden ominaisuuksien yhdisteleminen (mekaniikka, elektroniikka, hydrauliikka, pneumatiikka, suurteho- ja laserhitsaus) Automaatiokoulutuksen lisääminen (osatavoite G2e2) Ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen on tuotettava osaajia, jotka hallitsevat ketjun kolmedimensionaalisesta suunnittelusta digitaaliseen valmistukseen ja edelleen automaattiseen ja robotoituun työstöön ja kokoonpanoon. Tällaiset tietotekniikan sovellukset ovat hyödynnettävissä metalli-, kone ja sähköteknisen teollisuuden lisäksi muillakin maakuntastrategiassa mainituilla tavoitealueilla (puu, ympäristöteknologia, muotoilu, elämysteollisuus). Tehokas tuotanto edellyttää myös komponenttiteknologioiden hallintaa ja niiden uusiutumisen tuntemusta. Lisäksi tarvitaan valmistuksen aliprosessien mallinnusta valittavien tuotantoprosessien määrittämiseksi ja mallintamiseksi. Kuva 39: Infostruktuurin vahvistaminen (tavoite G2f) Jukka Vepsäläinen (toim.) Infostruktuurilla tarkoitetaan tässä tutkimuksen ja koulutuksen sekä kovaa että pehmeää infrastruktuuria: paitsi konkreettisia toimitiloja, kalustoa, tietotekniikkaa ja tietoverkkoja myös opettajakuntaa ja muuta henkilöstöä, tutkijoita sekä heidän osaamistaan. Infostruktuuriin voidaan katsoa sisältyvän myös koulutuksen ja tutkimuksen toimintapolitiikka, koulutusohjelmat, toimintatavat, organisaatiomallit, yhteistyöverkostot ja innovaatioprosessit.

160 160 Maakuntastrategian ja sen vision toteuttaminen ylipäätään, puhumattakaan osaamisen kehittämisestä ja hankinnasta, ei ole mahdollista, jos infostruktuuri ei ole määrällisesti ja laadullisesti riittävä ja toimiva. Infostruktuuria voidaan pitää eräänä keskeisimmistä maakunnan kehittämisen edellytyksistä. NYKYTILA JA TULEVAISUUS J.W. Snellman oli jo 150 vuotta sitten sitä mieltä, että pienen kansakunnan voima on sen sivistyksessä. Globalisoituvassa uudessa tietotaloudessa toteamus pätee jo kaikkiin valtioihin ja alueisiin, niin pieniin kuin suuriinkin. Kautta aikain on maa ja raaka-aineet olleet taloudellisen vallan ja menestyksen takaajina. Näin on edelleenkin, mutta uudella vuosituhannella ylivoimaisesti tärkeimmäksi suvereenisuuden mittariksi on noussut inhimillinen osaamispääoma. Kun valtioiden ja alueiden rajat katoavat, taloudellinen päätösvalta ja pääoma liikkuvat maailman laajuisesti, ei ole enää kansallisia tuotteita, teknologioita tai teollisuutta. Ainoaksi kansallisten ja alueellisten rajojen sisälle jääväksi tuotannontekijäksi jäävät kansalaiset. Alueen voima ja kilpailukyky riippuu sen kansalaisten sivistyksestä, tiedoista, taidoista ja osaamisesta. Päijät-Hämeen infostruktuuri on peruskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen osalta kohtuullisen kilpailukykyinen. Päijät-Häme on kuitenkin yksi harvoista maakunnista Suomessa, jolla ei ole omaa yliopistoa. Tämä näkyy valitettavasti niukkuutena valtion rahavirroissa Opetusministeriön hallinnonalalla. Puutetta korvaa osittain Helsingin yliopiston, Teknillisen korkeakoulun sekä Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun yksiköt. Lahden ammattikorkeakoulu vahvistaa omalta osaltaan Päijät-Hämeen infostruktuuria. Aluillaan oleva Lahden Yliopistokeskus integroi Päijät-Hämeen infostruktuuria kokonaisuudeksi. Maakunnan ammatillinen koulutus on koottu pitkälti Päijät-Hämeen koulutuskonsernin suojiin, mikä tekee kokonaisuudesta yhtenäisen ja tehokkaan verkoston. Maakunnassa on myös joitakin perinteikkäitä vapaan sivistystyön oppilaitoksia. T&K-toiminnan osalta Päijät-Hämeen infostruktuuri on viime vuosina vahvistunut, vaikka maakunta edelleenkin jää sivuun TEKES in valtakunnallisista tuotekehityksen rahavirroista. Maakunnassa on koottu kunnallista elinkeinotointa yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi ja perustettu yrityshautomoita. Suunnitteilla oleva yritystoimintaa sekä julkista T&K-toimintaa yhteen nivova Tiedepuisto tulee vahvistamaan maakunnan infostruktuuria. Tällä hetkellä Päijät-Hämeessä persusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus väestöstä on alle maan keskiarvon. Kaikkein heikoin tilanne on korkea-asteen koulutuksessa. Päijät-Häme on korkea-asteen tutkintojen lukumäärissä selkeästi jälkeenjäänyt verrattuna muihin maakuntiin. Ainoastaan Etelä-Pohjanmaalla yliopisto- ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja on suhteellisesti vähemmän. Päijät-Hämeessä aloituspaikkoja on vain 25 %:lle ikäluokasta, kun 11 muussa maakunnassa osuus on korkeampi, jopa yli 50 %. Tutkimuksen ja korkea-asteen koulutuksen rahavirrat ohittavat Päijät-Hämeen. Samoin tapahtuu TEKES in T&K-rahoituksen osalta. Tilanne on huolestuttava sillä tulevaisuudessa osaamisen; tutkimuksen ja koulutuksen sekä uuden tiedon soveltaminen nousee yhä keskeisempään rooliin alueen menestyksen takaajana. Nokia-Suomen tie tulevaisuuteen on rakennettu korkean tieto-taidon aineksista, eikä siltä tieltä voi Päijät- Hämekään poiketa, jos mielii menestyä. Ainoa mahdollisuus on vahvistaa alueen osaamispotentiaalia voimakkaasti. Kaikkein keskeisintä tässä työssä on kuitenkin ennen infostruktuuriin kohdistuvia sijoituksia ja toimenpiteitä, sopia strategisista sisällöllisistä valinnoista (MAST2001:n tavoitteet G2a-d). Infostruktuuri ei strategisessa mielessä ole itseisarvo, vaan väline kilpailuetujen hankkimiseen. Oleellista ei ole kehittämiskeskuksen perustaminen, vaan se, mitä siellä kehitetään.

161 161 Kuva 40: Suomen koulujärjestelmä ja MAST2001:n viitteenomainen strateginen painotus Maakuntastrategiassa tehdään valintoja resurssien niukkuuden ja aluekehitystyön luonteen reunaehtojen puitteissa. MAST2001 on hyvin elinkeinopoliittinen ja pyrkii kilpailuetujen syntymiseen. Tämän vuoksi maakuntastrategian toimenpiteet kohdistuvat ensisijaisesti ammattitaitojen, osaamisen, tuotekehityksen ja soveltavan tutkimuksen kehittämiseen. Perusopetus ja yleissivistävä koulutus ovat yhteiskunnan perustoimintoja, joiden toteutus ei kuulu ensisijaisesti maakuntastrategian ja aluepoliittisen kehittämistyön (esim. EUohjelmat) piiriin. Joitakin osin kasvatus ja perusopetus voi tukea MAST2001:n tavoitteiden toteutusta. Tällaisia esimerkkejä voisivat olla vision toetutumiseen tähtäävä lasten varhaiskasvatus ja koulutus esimerkiksi kulttuurin, musiikin, muotoilun tai visuaalisen viestinnän osalta. Innovaatioverkostojen ja T&K-toiminnan vahvistaminen (osatavoite G2f1) Päijät-Hämeen T&K-toiminnan puitteet eivät ole niin kehittyneet kuin varsinaisilla yliopistopaikkakunnilla. Alueen taso T&K-rahoituksen hyödyntämisessä on nostettava muun eteläisen Suomen tasolle. Tämän vuoksi on kohdistettava erityisiä toimenpiteitä innovaatioprosessien tehostamiseen. Maakunnan korkeakouluyksiköiden edustama asiantuntemus ja tutkijaresurssi, hallinnon kehittäjäinstituutiot (kunnallinen elinkeinotoimi, TE-keskus, teknologiakeskukset, jne.) sekä yritykset on saatava lähemmäs toisiaan yhteisten tutkimus, tuotekehitys ja kehittämisprojektien äärelle. On luotava innovaatioverkostoja. Tuotekehitystä tukevan tutkimustyön tehostaminen (keino). Tutkimustyötä ja opiskelijoiden opinnäytetöitä on hyödynnettävä tehokkaammin alueen tarpeiden mukaisesti. On rakennettava strategian tavoitteenasettelusta nousevia tutkimusohjelmia, jotka laadultaan ja tuloksiltaan edustavat kansainvälistä huipputasoa. Oppilaitosten, tutkimuslaitosten ja teknologiakeskusten on tarjottava tutkimuspalveluja, jotka tyydyttävät yritysten tuotekehitystarpeita. EU:n T&K-puiteohjelman tarjoamia rahoitusvälineitä on hyödynnettävä systemaattisesti.