Sukelluksia ihmisen äänimaisemaan

Transkriptio

1 2008 Sukelluksiaihmisen äänimaisemaan Audiokinesteettinennäkökulmatarinateatteriin Tarinateatteriohjaajanperuskoulutusjakson(VI)kirjallinenlopputyö PaavoHakulinen Tarinainstituutti

2 JOHDANTO Tässätarinateatteriohjaajanperuskoulutusjaksonkirjallisessalopputyössä,Sukelluksiaihmisenäänimaisemaan Audiokinesteettinennäkökulmatarinateatteriin,asetankeskenäändialogiinitselleni merkittäviäelämyksellisiähavaintojatarinateatterityöstä,tarinoitaohjaajantyönkehityksenkannaltamerkittävistäelämänvaiheista,tämänhetkisenihmiskäsityksenisekäpohdinnanomassaopetus jaohjaustyössätärkeäksimuodostuneestaaudiokinesteettisestänäkökulmasta,jollavoisiollaannettavaatarinateatterityönkehittämisenkannalta. Tämäprosessiliittyyhaluunikehittäätarinateatterimusiikinkouluttajanajamahdollisestitarinateatteriohjaajanaedelleenmusiikkityöskentelyynliittyvääkulttuuriajaajatteluatarinateatteriryhmissä,muttaolenhalunnutlöytääsillesyvempääsidostakokotarinateatterityöhön,etteivätmusiikin prosessitolisiedelleenirrallinensaarekemuistatarinateatteri ilmaisunosa alueista.holistisennäkökulmantakiatutkinitseäniihmisenäjaomaaalatimaailmassamuovautuvaaihmiskäsitystäni. Audiokinesteettisyyskäsitteentutkiminenonosaholististanäkökulmaa.Ihminenonperijuurinkokonaisuus,jossakuuleminen,tunteminen,liikkuminen,laulu,tanssi,rytmijamusiikkikytkeytyvät toisiinsa,ellemmetätäyhteyttäkatkaise. Tämätyöeipyriolemaantieteellinenopinnäytetyö,vaanennemminkinomaataiteellistajapedagogistaajatteluaprosessoivaajatusleikki.Työhönonvaikuttanutlukuisattaiteelliset,pedagogisetja henkilökohtaisetprosessit,kokotarinateatteriurani,työskentelymerkittävienohjaajienkanssa,tarinateatteriohjaajaopinnotvertaisryhmäprosesseineenjasiihenliittynyttutustuminenpsykodraamaan,jalopultasekattavajamerkittäväkirjallisuus,jotaolemmeopiskelleet.olenpistänytitseni likoonjayrittänythahmottaa,mitenseonvaikuttanutajatteluuni.siksienoleyrittänytkäänpurkaa lukemattomiavaikutteitanireferaateintaiviittauksin.uskon,ettätämätyöprovosoiminuatarkistamaanajatteluaniuudelleenjaperusteellisemmin.nytjotiedän,ettäosaaudiokinesteettiseen liittyvääpohdintaaonjäsentymätöntäjakaipaaenemmänperusteita. Kirjallisenesityksenkehyksenäontarina.Siltirakenneonvilli,eikäpyrikäänjohdonmukaisuuteen. Rakenteellapyrinluomaanassosiatiivistakenttääeritasoistentekstienvälille,jaaiheensanäköistä kokonaisuutta. Tämälopputyöonopiskelutehtävä,jotaarvioidaan.Haluantämänolevanmyöskiitosprosessista koulutukselle,ryhmällejapäiviketoselle,jotkatämänyhteisenmatkanovatmahdollistaneet. 2

3 SUKELLUKSIA Tarinateatteriharjoituksetalkavat.Ryhmänjäsenettulevatpaikallekukinomastaolostaanjaomalla tavallaan.hesaavatensikosketuksentoisiinsa.ohjaajaonasettanuttuolitkehäksiniin,ettäniitäon yhtäpaljonkuinryhmäläisiä,jaelleiryhmäläisetjovalmiiksiistuudupaikoilleen,hänaloittaatyöskentelyn pyytämällä ryhmäläisiä istuutumaan tuolirinkiin. Pienen alkutervehdyksen ja tarvittavien selvennysten jälkeen hän pyytää ryhmäläisiä ottamaan mukavan asennon, hiljentymään ja sulkemaan silmänsä noin kymmeneksi minuutiksi ja tällä tavalla tekemään kukin omaa saapumistaan ryhmään. Mitäminulletapahtuukunsuljensilmäni?Tuntuusiltä,ettäkehojatkaisisitätoimintaa,mihinseon virittynyt.josolentulluthälinänkeskeltäkiireestä,niintuntuusiltä,ettäkehovieläolisiryntäämässäpaikastatoiseenjapäässätuntuuhelisevänkaikujaäskeisestätodellisuudesta.josolennukkunut vähän tai huonosti, niin tuntuu siltä, että väsymys nujertaa saman tien lepotilaan. Mielikuvat ovat yhtä aikaa sekä visuaalisia, kinesteettisiä että auditiivisia, niitä voi harvoin rehellisesti sanoa ajatuksiksi tai tunteiksi, vaan ne ovat yhdessä jotakin kokonaisvaltaista ja määrittämätöntä, joka hakeeomaantahtiinsamuttaaktiivisestimuotoaan.tämähetkionuneksuntaaryhmäänsaapumisesta,luovuuteenvirittäväesitila.pysäytyssynnyttääristiriidansuhteessaaiempaanorientaatioon; pysäytettyalkaatunnistaasitämitäoloataitilannettavieläkantaamukanaan,arvioidasitämistäja mitensiitävoiluopuajamitätuodasiitäryhmäänmukanaan. Improvisaatioteatterissajaerityisestitarinateatterissaminulleitsellenikiinnostavimmattyöskentelyn vaiheet, harjoitus tai näyttämötyöskentelyyn virittäytymiset ja kohtaukseen menemiset, ovat kuin sukelluksia,hyppyjätuntemattomaan,netapahtuvathetkessä,niihinvoivirittyä,muttakoskaaneivoiollavarma,mitäihmismielensyvyydestälöytyyjakuinkavirtauksetkuljettavat.vaikka tiedostavatrakenteetkehittyvätnopeasti,niinpohjimmiltaanvaistonvarainenohjaasuurintaosaa ihmisentoimintaa,niinsukelluksessakuintarinateatterinäyttämölläkin. Ideatähänpohdintaaneiolesyntynytsattumalta.Olenpohtinutnäitäkysymyksiäkokoopiskelu ja työuraniajan,muttaenolepystynytsijoittamaanajatteluanimihinkäänviitekehykseen.kunjuuri lukiosta irtautuneena yritin löytää itseäni sosiaalitieteiden akateemisesta maailmasta, minua kiinnosti ihminen sosiaalisena olentona mutta erityisesti esittävien taiteiden, musiikin ja teatterin ihmeellinen yhteisöllinen voima. Mitä minussa ja meissä tapahtuu? Kun musiikki ja teatteri nimenomaan oman osallistumiseni kautta olivat merkittävällä tavalla kantaneet minua nuoruuden kriiseissä,niinolinyksinkertaisestipäätellyt,ettätodennäköisestiniissäolisijotainniinmerkityksellistä,ettäyhteiskunnankinpitäisiseymmärtää.ajatukseniolivatkuitenkinlapsellisiajaeriytymättömiä, enkä tuntenut löytäväni vastakaikua etsinnälleni sosiaalitieteellisestä kirjallisuudesta, jota meilläluetettiin,tahiopiskelijatovereidenisaatiopettajienajattelustasosiaalitieteidenlaitoksella. 3

4 Lähdinetsimäänsieluntovereitaylioppilasteatteristajasivuaineopinnoistayleisenkirjallisuustieteidendraamalinjalla.Tunsinolevanilähempänäjotainsellaista,mihinuskoin,muttaenlöytänythengenheimolaisia.Teatterikoulutukseenliittyvämuutoskriisivaikuttinäissäkinpiireissäluodeninnostuneenmuttasamallahenkisestipainostavanilmapiirin,jossaturkatjaparviaisettaistelivatnuorten teatterintekijöiden sieluista. Tunnelma oli aggressiivinen, eksistentiaalisen ja narsistisen yksilökeskeinenjapostmodernistivieraannuttavatelementitloivatlohdutontayksinäistämaisemaaitseään yhteisöllisyydestäetsivälleepävarmalleteatterinharrastajalle.tuntuikuinpitäisipeittäähämmennyksensä, kovettaa kuorensa ja taistella paikastaan auringossa, ja tähän leikkiin taisin mennäkin mukaan. Ainasillointällöinvaloapilkahtijostakin.ErityisestinäyttämötyönkursseillaläpikäydytViolaSpolinin ja Keith Johnstonen ajatukset improvisaatiosta ja näyttämöllä läsnäolosta tuntuivat avaavan jotaintärkeää.joillakinpuheopinjapuheviestinnänkursseilla,joihinosallistuin,toimittiinkiinnostavalla tavalla ryhmässä yksilöä tukien. Tietyissä teatteriproduktioissa ei ohjattukaan ohjaajan pakkomielteistäkäsinvaannäyttelijöidenideoitajailmaisuatukiensekäkeskeneräisyyttäkunnioittaen. Henkilökohtaisestivahvimmatnäkyväksitulemisenjayhteisöllisyydenkokemuksetliittyivätmusiikkiin, laulamiseen ja soittamiseen. Monivuotinen lapsuus ja nuoruusajan musiikkiharrastus alkoi tullaesiinuudellajaomaehtoisemmallatavalla,jaminulletulikokemuksiajatunnesiitä,ettäjuuri tässäminullaonjotainannettavaa.hakiessanikonservatorionmusiikinohjaajakoulutukseenuskoin toteuttavanimissiotanimusiikillisestiluovastaryhmätyöstä.vähitellenminullevalkeni,ettäkoulutus,jonkatavoitteetolivatyhteisöllisestisoveltavia,olikuitenkinalisteinenklassisenmusiikkikoulutuksenautoritäärisellejayksilösuoritteiselletoimintakulttuurille.monilleopiskelutovereistanikoulutusolivainvälivaihesolistiselleuralle,jatämäarvomaailmatarttuiminuunkinajoittain,kunopettajatalkoivatleipoatähteä.kuitenkintuntuisiltä,ettäteenjonkinlaistakompromissiaomanetsintänisuhteen.kunomatahtoeiolevieläkehittynyt,ontoisentahdollamaaginenvoima. Istuntarinateatteriharjoituksissasilmätkiinnijasisällänikäydääntahtojentaisteluavastustuksenja suostumuksen välillä. Olen virittymässä työskentelyyn ja mieleni näyttämöillä tapahtuu jo suurta dramatiikkaa. Tässä ja nyt hetkessä puhuu kaikki elämäni äänet, vaikken niitä erotakaan. Siinä hahmottomassa kokemuksessa, mikä liikkuu ja velloo sisälläni, on läsnä koko historiani ja tulevaisuuteni. IHMISEN Ohjaaja pyytää silmät kiinni istuvia ryhmäläisiä ajattelemaan ajatuksensa loppuun, hengittämään muutamankerransyvään,avaamaansilmänsäjasaapumaanryhmään.hänpyytääjokaistakäyttämään puheenvuoron siitä miten, mistä ja millaisin ajatuksin tulee tähän hetkeen aloittamaan yhteistä työskentelyä. Puheenvuorot pidetään vapaasti sellaisessa järjestyksessä, jossa kuunnellaan 4

5 kunkin omaa mahdollista tarvetta ja hetkeä liittyä edelliseen, ja jokainen saa puhua ajatuksensa loppuunasti. Mitäminussatapahtuu,kunhiljennynkuuntelemaantoisenihmisentarinaa? Avattuanisilmätihmisetnäyttävätjotenkinerilaisiltakuinnopeassaensikohtaamisessa,jossalähinnähaluantunnistaatuttuajaturvallistaelijotainsiitämielikuvasta,johonolennämäihmisetjoaiemminsijoittanut.Nytomapinnallenoussutsalainenmaailmanivaikuttaasiihen,mitennäenmuut ihmiset.tuntuu,ettätilanteenhämmentäväoutousvaikuttaamyösmuissaryhmäläisissä.tunnen itsenihaavoittuvammaksi,jatutkinomaaturvallisuudentunnettani.yritäntunnistaamuidenihmisten olemuksessa sellaisia viitteitä aikaisempiin elämäni tilanteisiin, joissa olen haavoittunut, jotta tietäisinkuinkareagoidajaasettaaitsenikannaltaturvallisetrajat. Hiljaisuus on samanaikaisesti pelottava ja kiehtova. Tuohon hiljaiseen tilaan välillämme kätkeytyy ryhmän kollektiivinen alitajunta, mielen näyttämö, joka sisältää kaiken mahdollisen, myös uhkan. Kunensimmäinenpuhujaalkaakertoaomastaolostaan,seikäänkuinpuhkaiseeoutoudenkuplan tavalla,jokaalkaamanifestoidaryhmänkäsitystäsiitä,mistätilanteessaonkysymysjamitentässä uudessa tilanteessa toimitaan. Kun kuuntelen kertojaa, tulen tietoiseksi ryhmässä olevista jännitteistäjamelkeinhuomaamattanisijoitanitseänisuhteessatähänjännitteeseen. Vaikka ihmisen mieli on joka kerta ainutlaatuinen yhdistelmä perimän tarjoamia ja ympäristön muokkaamia ominaisuuksia ja taipumuksia, niin rakennuspalikat, elementit, joihin ja joista kokemus jamerkitysmaailma,mielirakentuu,ovatihmisilläpohjimmiltaansamatperustarpeistalähtien.ihmislajinyhteinenesihistoriaonsangenlyhytjanykyisentiedonmukaanperimäaineksenvariaatiosuhteellisenkapeaperustuenpienenilmastonmuutoksessahengissäselvinneenheimongeenipankkiin.heimonselviytymisenuskotaanperustuneenluonnonvalintaan,jokasuosiyhteistyökykyäjakommunikaatiota. Vaikkamusiikinopiskelutuntuiaikanaanitsellenioikealtaratkaisultauravalinnansuhteen,niinriittämättömyydentunneoletustenjaodotustentäyttäjänäkuitenkinahdisti,javiihdyinpienissäteatteriryhmissäjaproduktioissa,joissapystyintoimimaanomaehtoisestijaomientaiteellistentavoitteiden puitteissa. Eräs teatteriohjaaja vaistosi sisälläni olevan palon ja antoi minulle enenevässä määrin taiteellisesti luovia tehtäviä kaikilla teatterityön saroilla, mutta erityisesti teatterimusiikin säveltäjänäjaharjoittajana.uraniteatterimusiikinpedagoginaalkoihänenrinnallaantnl:nnäyttelijäntyönkursseilla. Tämähenkilö,TimoMäkinenolikehittänytGrotowskinjaitseläpikäymänsäänkytysterapianpohjalta näyttelijätyön metodin, jota hän kutsui hitaan lukemisen tekniikaksi, jolla mielestäni nerokkaastiluotiinmahdollisuusylittääläsnäoloaestäviäjahäiritseviädefenssejäjaolla tässäjanyt hetkessä antaen vuorovaikutuksessa syntyvien energiaimpulssien kanavoitua pidätetyn ilmaisun kautta,jolloinintensiteettitihenee.metodioliselkeä,jasaintodistaamonenkeskinkertaisentains. huononkinnäyttelijänsaavuttavanhuikeaaintensiteettiä.lisäksiminuunvetosihänenlähestymis 5

6 tavassaan vallanpitäjiä ja heteronormatiivista keskinkertaisuutta uhmaava eetos. Tajusin monen harrastajanäyttelijänlöytävänkanavanilmaistakapinaansataipahaaoloaan,itsenimukaanlukien. Tuossalähestymistavassaolimielestänimaagistavoimaa.Koskaolinpitänytitseänihitaanajajähmeänä,javaatinutitseltäninopeuttajatehokkuuttaselvitäksenihaastavissatilanteissa,olimullistavahavaintotajutase,kuinkanimenomaantämähökellysjasuorituskeskeisyysoliollutilmaisuni mutta myös opetustyöni esteenä. Metodinen pidättyvyys, omaehtoinen viivyttelevä aloittaminen, valtahallitahiljaisuuttajahitaus,jännitteentiedostavarauhatoimyösomanhenkisenhätähuutoni kirkkaamminkuuluviin.huomasin,ettäajatteluavoisoveltaamihintahansaoppimiseen,jakehittelinajatustamyösmusiikintekemisennäkökulmasta. Toiminvahvaninnostuksenvallassaintuitiivisestijaryhmälähtöisesti,jakoulutusryhmissäyhdessä huumaannuimmenopeastaedistymisestäjanähdyksitulemisenkiihkosta.huomasin,ettäminulle olikehittynytvahvakykyeläytyäempaattisestilaulajanesteisiinjaongelmiinkehollisesti(nykyään sanoisinaudiokinesteettisesti),vaistosinihmisenpersoonastajotainmielestänimerkittävää,jaonneksiolinsaanutpaljontoiminnallisiavälineitäesteidenpoistamiseksijasiihen,kuinkalaulajansiipiävahvistetaan.kuitenkinnäinjälkikäteenarvioin,ettätyöotteeseeniolitarttunutopiskelunalkuvuosien narsistinen uhma ja klassisen taideopetuksen guruilu, mestari kisällisuhde, jossa tietynasteisestadialogisuudestahuolimattaminäohjaajanataiopettajanatiedänkuitenkinainaparemmin kuinohjattavataioppilas,taivähintäänkinolenniinkuintietäisin. Ajattelenihmistäpohjimmiltaanpsykosomaattisenalapsena,jonkaperusorientaatioonvälitöntarpeentyydytys.Ihmiselämänkaikkeatoimintaaajaaeteenpäinvietit,joitapohjimmiltaanrefleksitja refleksejä jo oppimisen kautta koordinoivat vaistot ohjaavat. Ihmisellä kehittyminen avuttomasta lapsestaaikuiseksiyksilöksionkuitenkinsuhteellisenpitkäprosessi,javaikuttaasiltä,ettäsosiaalinen riippuvuus ja kyky välittää selviytymisen ja muuttuviin olosuhteisiin sopeutumisen kannalta olennaista tietoa ovat olleet lajin elinehto. Siten vuorovaikutus ja yhteistyötaidot, kuten nonverbaalijaverbaalitulkintajaviestintäovathitaastikehittyvällejatäysikasvuisenakinfyysisestiavuttomalle ihmislajille elintärkeitä. Lisäksi kontaktin välineet kuten silmät, korvat, kädet ja erityisesti sormet, huulet, kieli, suun limakalvo ja sukupuolielimet ovat kehittyneet hyvin hienovaraisiksi ja herkiksielimiksi,joidenkauttavälittyypaljonärsykkeitäjaerittelevääinformaatiota.niidenkoordinaatio,kykytoimiayhdessä,luomonipuolisestijäsentynyttäkäsitystäympäristöstäjalukemattomia mahdollisuuksiajakeinojamanipuloidasitä. Pitkäaikainensymbioosiäitiintaimuuhunlähimpään maagiseenantajaan synnyttääkasvualustan sille,ettälapsipaitsikehittyyperusluottamuksenkauttatasapainoisestimyöshahmottaaomantehtävänsä, roolinsa tässä symbioosissa ja vähitellen sosiaalisessa atomissa, ja sosiaalistuu vähitellen moninaisiinihmisyhteisönrooleihin,jotkatuottavathänellesenpaikan,jonkakauttahäntuleeyhteisössänähdyksijahyväksytyksijahänentarpeensatulevatkuulluksi.tämäsosialisaationäyttäisi olevanihmiselläyleinenjapysyvätarvejaaikuisenminänkehittymisenedellytys,kriittinenlajiominaisuus.ihminenluoitsensä,kuvanitsestäjatehtävästääneliroolinsa,toimintansajasiitäseuraavan vuorovaikutuksen, sosiaalisen peilauksen kautta. Se, miten yhteisö suhtautuu yksilön toimintaanjarajaasitä,määrittääidentiteettiäjayksilöntilaaluodasitäitse.kehittynytsosiaalistuminen 6

7 antaa yksilölle valmiudet irtautua laumasta ja liittyä toiseen tai uuteen laumaan, tai luoda oman laumansa.varhainkehittyneetroolitjaniidenkehityksessätapahtuneetlaajentumisetjakaventumisetovathyvinmerkityksellisiäsiinä,kuinkajoustavastijatarkoituksenmukaisestiyksilösaa,ottaa jaluoroolejauudessalaumassa,parisuhteessa,ryhmässä,työssäjayhteiskunnassa. Syväsosiaalistumiskehitysmahdollistaneemyöskosmistenroolienkehittymisen,luovuudenrakenteidenkehittymisenmyöspsykosomaattisten,psykodramaattistenjasosiaalistenroolienohieettisestielämäänsuhtautuvaksijatehtäväänsämaailmankuvansapohjaltaluovaksipersoonallisuudeksi.Historiassatämäroolionuseinollut sankarillinen tai pyhä tehtäväihmisyhteisöjenjoutuessa vakaviinkriiseihin.taivierasjauhkaava,josseuhmaamaailmankuvaa,jolleomaidentiteettirakentuu.epävarmuuttajaepäluuloanäidenroolienvilpittömyyttäkohtaanonesiintynytainajaerityisestinykyajanpsykologisoivassajaitsekeskeisessäjatoisaaltastandardisoivassa,erilaisuuteenvieroksuensuhtautuvassakulttuurimaisemassa(esim.kuinkajeesukseensuhtauduttaisiinnyt?). Istumme piirissä ja kuuntelemme toistemme puheenvuoroja arkisia mutta tärkeitä kertomuksia kertojalleitselleenläsnäolevistajatärkeistäasioistajakysymyksistä.pintaannouseekertojanelämässä vaikuttava hankauma, joka tuntuu vaivaavan kertojaa uudestaan ja uudestaan. Kertoja ihmettelee sitä, ja kysymyksen takaa löytyy isompi ristiriita, joka on vaikuttanut hänen elämässään pitkään. Mieleni sisällä minua heitellään koko ajan edestakaisin. Vaikka olen hiljaa paikallani, niin elänvahvastitarinoissamukana.tahtomattanikinjokainenasiasaaminuttarkistamaansuhdettani, positioitumaanuudelleen.välilläliitynjaeläydynvahvasti,sillätunnenvoimakastakohtalonyhteyttä kertojaan, ja välillä ahdistun ja jopa turrun tunnistaessani tarinoista omassakin elämässäni vaikuttavia raskaita, vieraita tai ahdistavia elementtejä, jotka haluaisin torjua, niin kuin torjun niitä omassaarjessani.vähitellensisäinenkuohuntanikertoominulle,ettähiljaisuudenpelottavajaeristäväkalvoonpuhkaistavamyösomaltaosaltani,jottaomasisällämyllertäväkokemuksenisaisilopultamuodon,jotavoikäsitelläjajollavoisinliittyäryhmään. ÄÄNIMAISEMAAN Edellinen kertoja on puhunut, hetken tarkkaileva hiljaisuus ja sekunnin murto osassa tajuan virittyneeniniin,ettäkokoryhmäaistiisensisäänhengityksestänijaodottaaminunkertovantarinani. Kokemuksenialkavatputkahdellaulos,ensiksihajanaisinahavaintoinajatuntemuksina,muttaulos on pyrkimässä kokonainen ajatusvirta, joka kantaa yhteisen virittymisen ja sisällä pidetyn tuottamaapainovoimaa. Sillähetkelläolenpäähenkilö,jonkatodellisuustuleenäkyväksi.Olentietyllätasollatietoinennäkyväksitulemisenvoimasta.Se,mitäsanonjamitensanonvaikuttaasiihen,mitäryhmässätapahtuu 7

8 jamitenpositioidunihmistenmielessä,minkäroolinheidänsisäisillänäyttämöilläsaan.kertoessani vaistomaisestietsinsitänäkökulmaa,jokatekeeminulleryhmässäolemisenhelpommaksi.joskerronomistaoloistani,tunteistanijamielikuvistaniniinitsellenionhelpompaa,kunenergianieienää keskitynäidentuntemustenpeittämiseenjahallintaanvaanvointullanähdyksijakuulluksisellaisena kuin olen. Toisaalta, omissa tuntemuksien ja ajatuksien jakamisessa on aina se mahdollisuus, ettänetulevattorjutuiksi jaminunkintarinassanionhaavojaluottamuksenjärkkymisestä.väistämättä tarinani rakentaa rooliani tässä ryhmässä ja niitä odotuksia, joita minuun kytketään. Koska ryhmänä kannamme toisiamme, osasta tulee helposti enemmän kannettavia ja osasta kantajia. Nämäovatniitärooleja,jotkaluovattoinentoisiaan. Kun alan puhumaan, huomaan jännittyneeni hieman ja yritän laukaista jännitystäni. Yritän katsoa ryhmään,muttaminunonvaikeatavoittaaryhmääyksilöinä.tuntuukuinkaikkitarkkailisivatsivukorvallatoisiaanjaolisivatmuovaamassayhteistätapaasuhtautuajareagoidaminuun.katsonohjaajaan ja hän näyttää levollisen uteliaalta. Jatkan puhettani ja säätelen ääneni tunneherkkyyttä vaistomaisestisenmukaan,kuinkalevolliseksitunnenoloni.josjokuasiasynnyttääitsessäniepävarmuuttasuhteessaryhmään,saatanmuuttuakovaääniseksijapinnalliseksi,jajosminullaontunne,ettävoinpuhualuottamuksellisesti,äänenisaattaapehmetäjahaurastua,niinettämyöshaavoittuvaminäonläsnäpuheessani.jonkuntoisenkertoessatarinaa,hänsaattaareagoidaäänellään juuri päinvastaisesti riippuen siitä, mitä roolia hän ryhmätilanteissa on tottunut kantamaan. Silti juuri se, mitä ihminen yrittää kätkeä sosiaalisen äänensä taakse, kasvaa kiinnostavaksi ja minulle tärkeäksiinformaatioksi. Ihmisen sisälle rakentuvaan äänimaisemaan kertyy hyvinkin tarkasti juuri hänen tunnistamiaan ääniä,jotkaovatjuurihänenelämälleenjaympäristölleentyypillisiäjamerkityksellisiä.neketjuuntuvat prosesseiksi ja kerrostuvat tasoiksi, koostuvat arjen hälystä, kaiuista, luonnon, ihmisten ja ympäristönäänistä,puheesta,tahtoentaitahtomattakuullustamusiikista,imevätsisäänsäkehon reaktiot, tunteet, ajatukset, ihmisen sisäisen tilan, liikkeen, rytmin ja musiikin. Silti hän kokee ja jakaasamaaäänimaisemaa,sentuottamiakokemuksiajamerkityksiäerityisestisamaankulttuuriin kuuluvien kanssa, ja lopulta ihmislajin biologiaan ja kehitykseen kuuluvaa äänimaisemaa koko ihmiskunnankanssa.vaistonvaraisellatasollaihminenonhyvinsamakaikkiallakauttaaikojen,mutta semikärakentaamerkityksenjaidentiteetinvaihteleesuurestikulttuurinelinehtojenjahenkilökohtaisenkehityshistorianmukaan. Konservatorio opintoihini liittyi jonkin verran, muttei kuitenkaan riittävästi, pedagogisia opintoja. Lyhyellä aikuiskasvatuksen jaksolla sain kuitenkin käsiini silloin uusinta uutta olevan taikasanan, yhteistoiminnallisen oppimisen. Kurssilla aktiivisesti ja toiminnallisesti sovellettu menetelmä osui etsintäniytimeen,javähitellenyhteistoiminnallisuudestatulihenkilökohtainenpedagoginenfilosofiani,jokaalkoivähitellensyrjäyttääaikaisemminoppimianimalleja.minulletärkeäksitulinäkökulma,jonkamukaanhenkilökohtaisenkiinnostuksenjaymmärryksensuodattamajaryhmässäjaettu ja prosessoitu tieto tai materiaali muuttui nopeasti sisäistetyksi. Se mikä oli opiskelijan mielestä tärkeääjakiinnostavaaopiskeltavassaasiassatuleepaitsitoiminnalliseksidialogiseksikokemukseksi 8

9 myösryhmänprosessoimaksitiedoksi.tällainenopiskelutuntuiprosessinamielekkäämmältäkuin oletuksiataiodotuksiatäyttäväyksilö taiohjaajakeskeinenopiskelu. Kehitinharjoitustehtävänäyhteistoiminnallistamenetelmääopiskellalaulua,javaikkatietytlaulunopiskelunkannaltalaadullisetkysymykseteivätsyventyneetkäänilmanohjaajanapua,niinsivutuotteena kuin vahingossa syntyi itselleni rakas ja ominainen työmuoto: yhteissävellys. Ensimmäisinä kertoinakunteetinyhteissävellyksen,olivaltavaelämystodeta,kuinkaerilaisuudestatuliyhteisöllinenarvo,kunpersoonallinentapamuotoillaajatuksensasävellyksenmuotoonyhteisessäsointukentässärikastuttiyhteistäsävellystä,jakuinkajännittävääolitehdämatkojatoisenmusiikilliseen ajatteluun. Keskenään erilaiset mutta silti samassa sointikentässä liikkuvat melodiat synnyttivät kiinnostavaasävellyksensisäistädialogia,jännitettäjadraamaa. Sittemmin olen joskus niellyt pettymyksen tunnetta, kun sävellyksistä on toisinaan tullut kuin samanlaisuudenpakostapaikallaanjunnaaviajollotuksia.tätäomaasubjektiivistatunnettaonvaikea ilmaista, koska usein ryhmäläiset ovat samaan aikaan hyvin herkillä ja valtavan ylpeitä siitä, mitä ovatsaaneetaikaan.jakuitenkintuntuusiltä,ettäontapahtunuttylsätasapäistyminen.olenjoutunutmiettimään,mitäsekertooryhmästä,sensisälläolevistapaineistaesimerkiksisuhteessalaulamiseen,rohkeudestahakearajoja,rehellisyydestäitselleen,turvallisuudestajarohkeudestaerottua ja olla erilainen; ja lopulta olen joutunut kysymään, mitä se kertoo minusta itsestäni, minun odotuksistani ja oletuksistani. Oliko nimenomaan kysymys suorittamisen, vastustuksen ja suostumuksensynnyttämästäintohimottomastakompromissista?mitenolinvalmistelluttehtävän?missä luottamuksen tai ryhmäytymisen vaiheessa ryhmä oli? Miten annoin tehtävän? Oliko laatimani sointikenttä riittävän avoin tai riittävän inspiroiva, jotta se houkuttaisi kokeilemaan tai etsimään rajoja? Kuinkavalmisolenitseaitoondialogiseenkohtaamiseen,jossaolenvalmiskatsomaantyöskentelyn merkitystätoisen,erilaisen,muttasiltitasaveroisenprosessinkannaltajajossalopputulosvoiolla jotainihanmuutakuinmitäitsesenkuvittelevanolevan? Minkälainen matka tarvitaan ryhmän aitoon moniäänisyyteen, jossa ryhmäläisen todellisuus saa peilautuajamuovautuahänenomastatodellisuudestaankäsin?mitenihmisenpersoonallinenäänimaisema tulisi hänen omaksi äänekseen? Ryhmään kuulumisen tunne ovat niin keskeisiä ja voimakkaitaasioita,ettäjosihminenjoutuukäymäänkauppaapersoonallisenjasosiaalisenidentiteetin välillä tullakseen hyväksytyksi, niin persoonallisuudestaan, joka hänet erottaa muista hän todennäköisestiluopuuensimmäiseksi.voisikoryhmäntoimintaollavahvaailmantätäyhdenmukaisuudenpakkoa? Kertoessanitarinaanitarinateatteriharjoitustenalkuringissäminuaohjaaajatussiitä,ettätämäon valmistautumistayhteiseentyöskentelyyn.olenryhmässäoppimassamyöstyöskentelyärajojenja vastustuksenkanssajakasvattamassahenkistäliikkumatilaakohdataerilaisuuttajakäsitellämyös ristiriitoja,siksivoinottaariskinjaantaatulla.tässätilanteessamitataanluottamustaniryhmänja senohjaajankykyynkäsitellähankaliakinkysymyksiä,joitakielellisenilmaisunrajoitukset,ajatusten keskeneräisyys ja jäsentymätön impulsiivisuus tuovat esille. Vähitellen virtaus tasaantuu ja alan 9

10 hallitaajatuksenjuoksua,saatanjopatehdähavaintojasiitä,mitenminunjaryhmänvälillätapahtuu.tietyllätasollaolenkokoajanaistinutryhmäntunnelmaa,hengitystä,katseitajaasentoja,jane ovatohjailleettarinanikulkuans.eläintasolla.ohjaajahuomaatarinanijuoksussapatojajataisivuvirtauksia,jahänauttaaminuaohjaamaanvirtaaryhmäntyöskentelynkannaltatarkoituksenmukaisempaansuuntaan.kunlopultaaistin,ettäolenliittynytryhmäntodellisuuteen,yhteiseenvirtaan pyörteineenjakoskineen,tunnenpuhuneenijaodotanuuttatarinaataisiirtymistätoimintaan. AUDIOKINESTEETTINEN Tarinateatteriharjoitustenalkukierrosonpäättynytohjaajanhuomioihinryhmässämerkityksellisiksi havainneistaan kysymyksistä. Hän valmistaa ryhmän seuraavaan työskentelyvaiheeseen. Ihmiset ovathyvinvirittyneitäjatietoisia,muttauupuneitapaikallaanistumisestajasisäisestäpainista,jossaonläpikäytyryhmääntulemisenjännitteitä,paineitajapurkautumisia,kuuntelemisenherättämiä sisäisiäimpulssejajaomankokemuksenjakamiseen,senpidättelyynjailmaisuunliittyvääjännitettä.sanainenarkkuonavattumuttasanoja irtitoiminnasta ontullut jotarpeeksi.kehoontäynnä purkautumatontaenergiaa,jokavaatiitoimintaa tarinoita,joidenpitäätullanäkyväksi. Siirtymätauolla regressiivinen energia etsii väyläänsä. Joku tavallista olotilaa hakeva tuttu toimintamalli, kahvinkeitto tai tupakanpoltto jo toimii tasaavana elementtinä, patoutunein sosiaalinen energia purkautuu vitsailuna, leikkinä, pelehtimisenä, jopa hihhulina. Toimiessaan ihmisen koko kehokertoositätarinaa,mikäeivieläoletullutkerrotuksijase,mitähaluaasanoa,voitullasanotuksipuuhailunsivussaohimennen. Ennenkuinhuomaankaanleikintoistenkanssakuinlapsuuseiolisikoskaanpäättynyt.Haluanravistaakehostanikaikensenmahdollisuudentieltä,ettäminävoinollamikävaantaimitävaan.Siksi suostunhetkeksimelkeinkaikkeen,mitäryhmässäuskalletaanehdottaa.samallayhteisessäleikissä luon itseäni uudestaan ottamalla itselleni enemmän tai vähemmän uusia rooleja ja toiminnallani kerronuuttatarinaaitsestäni.minäolense,jokapystyykuvittelemaanmahdollisiamaailmoja.minä olense,jokavoikiihtyä,innostua,lumoutuajanauraa.minäolense,jokaosaaliittyäuusienihmisienkanssajatoimiauskomattomissauusissatilanteissa.minäolense,jokavoivoittaajase,jokavoi hävitä.minäolense,jokavoimokatamuttajotasiltirakastetaan. Audiokinesteettisestä näkökulmasta ihminen on kokonaisvaltainen, psykofyysinen kokonaisuus. Kaikellaonyhteyskaikkeen.Se,kuinkakehonjamielenyhteystoimii,vaikuttaakaikkeen,ainahengitykseenjaihmisenperusääneen,äänenkäyttöönsaakka.Audiokinesteettinenherkkyysvaikuttaa siihen,kuinkaihminenkuuntelee,kuinkahänkuuleejasamallatuleekuulluksiriippuensiitä,miten 10

11 hänen kanavansa ovat virittyneet kaksisuuntaiseen viestintään. Kysymys on pitkälti sisäisestä kuulemisesta javielätarkemminsisäisenliikkeenkuulemisestaenemmänkuinajattelusta.seon aistimistajavirittymistävaistonvaraiseen.audiokinesteettisyysonprosessi,linkkitunteenjatunnistamisenvälissä,jaollessaannäidenvälissämahdollistaaherkänavoimuuden,jotaesimerkiksimyötätunto,kokemuksenpeilaaminenjanäyttelijäntyöedellyttävät. Ensimmäisetvuodetopiskelunulkopuolellatyöelämässäolivatmonipuolisuudessaanrikastamutta ristiriitaistaaikaa.olintöissähelsingintaide javiestintäoppilaitoksessaopettamassahelsinginensimmäisiäteatteri ilmaisunohjaajaopiskelijoita.samaanaikaanolinkansallisoopperanlisäkuorossa ja opetin peruskoulussa ja lukiossa musiikkia. Elämääni sotkivat toistuvat muuttamiset, taloudellinenhuoli,keskeneräisetopinnot,käsittelemätöneroparisuhteesta,muutihmissuhdesotkutjaepäsäännöllisetelämäntavat.siltiesittäväntaiteenkoulutusohjelmassalöysinpaikan,jolleominaisissa yhteisöllisissä prosesseissa tunnistin löytäväni paikan toteuttaa omaa ryhmälähtöistä ja yhteistoiminnallistadraamallistajamusiikillistaajatteluani.vaikkatunsinlöytäneeniviimeinkinhengenheimolaisiajatietynlaisenhenkisenkodin,niinkaikessatoiminnassanitunsin,ettäminuntäytyytodistaapätevyyteni,jasenettäselviydyn yksin. Työtolivatkuitenkinmääräaikaisia.Kuinjohdatuksenataikiusauksenaminutpyydettiinnäyttelijäksi Savonlinnaan, muutin jälleen kerran, taistelin omalla työlläni itselleni hyväksyntää ja lopulta, kun kuvittelin palikoiden viimein asettuneen paikoilleen, selkäni sanoi sopimuksen irti. Tästä seurasi kriisi, jossa ensiksi en halunnut hyväksyä elämän minulle tarjoamaa kohtaloa ja vastustin ajatusta selkäni leikkaamisesta tai sairaslomasta. Vasta kun magneettikuvat näytettiin minulle, minun oli myönnettävärajallisuuteni. Tajusin,ettäpainottaessaniyksipuolisestimenestystätyöelämässätaiselviytymisenhuolta,enollut antanut itselleni aikaa kuunnella itseäni, pysähtyä sisäisiin prosesseihini arvioimaan mitä ja miten teen ja miksi. Kehoni vaatimuksia olin laiminlyönyt tyystin. Hylätyksi tuleminen oli saanut minut hylkäämään itseni ja tarttumaan maailman syöttämiin tarjouksiin kuin ne voisivat tarjota minulle uudenelämänvanhanjahylätyntilalle. Pysäytys,johonleikkauksestatoipuminenjasentuomatfyysisetrajoituksetpakottivat,oliminulle tärkeä kokemus. Se auttoi minua hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja rakastamaan kaikkea sitä,mitäminullavieläoli,jahuolehtimaanitsestänijakuntouttamaanitseänijuuriomassatahdissani. Jos hylkäsin itseni tavoitellessani jotain malttamattomasti, kehoni muistutti heti tasapainon järkkymisestä. Kun palasin sairaslomalta takaisin teatterityöhön tuntui, että juuri fyysisen rajallisuudensynnyttämäntietoisuudentakiakehonioliläsnäjaaistiva,rytmitajunijamusiikillinenherkkyytenioliherkkääjasyttyvää.muistanmyösettärakastuinsamoihinaikoihinjuuriniinhuikeasti kuinrakastumistajoskususkalletaankuvata. Sana audiokinesteettinen on yhdistelmä sanoista auditiivinen ja kinesteettinen. Auditiivinen tarkoittaakuuloaistiinjakinesteettinenliike,lihas jatuntoaistiinliittyvää.auditiivinenjakinesteettinenliitetäänyhdessävisuaalisenjaloogismatemaattisenkanssapääsääntöisestioppimistyyleihin,ja eri yhteyksissä esim. kinesteettisyys tulkitaan toisinaan enemmän toimintaan ja tekemiseen liitty 11

12 Audiokinesteettinen oppiminenkin on yksi persoonallinen oppimistyyli. Siinä ihminen oppii uusia asioitakytkemälläkuulemansatuntoaistiinjaliikemuistiinjayhdistämälläoppimansakokemukseen, jonkatunnelmanhäntavoittaaaudiokinesteettisestiherkemmin,elikysymyksetmitäteit,miltäse tuntui,mitäkuulittaimiltäsekuulostiohjaavataudiokinesteettisenoppijantehokastaoppimista. Musiikkia ja teatterin tekemistäkin voi opettaa eri oppimistyylien avulla. Silti audiokinesteettisyys leikkaakokotätäosa aluettaniinmerkittävällätavalla,ettäuskonsenolevansyvempääjasamalla primitiivisempää perua ihmisen kehityshistorian kannalta. Rohkenen puhua siitä ominaisuutena, jokaonoppimisentakanaihmisyyteenkuuluvanaperusominaisuutena. vänä,jatoisinaantuntoaistiinliittyvänälaatuna.oppimistyylienyhteydessäajatellaan,ettäihmiset ovatoppimisprosessissaperustaipumuksiltaanerilaisia,jaerilaisenoppijanolisihyvätullatietoiseksiitselleenomastaparhaastatavastaanoppia,jaopettajantulisiopetuksessakäyttäämonipuolisestierilaisiaopetusmenetelmiä,jottamahdollisimmanmonellaolisimahdollisuusoppia. Audiokinesteettisyydestäpuhutaanerityisestilaulunjalaulunopetuksenyhteydessä:puhutaanaudiokinesteettisestä empatiasta ja audiokinesteettisestä arvioinnista. Audiokinesteettinen empatia on keskeinen osa laulunopettajan työtä. Opiskelijan laulaessa opettaja tekee simultaanin roolinvaihdon opiskelijan kanssa, tunnistaa kehossaan laulajan kehossa tapahtuvia prosesseja ja pystyy jäsentämään ja ehkä nimeämäänkin, mistä on kyse (vaikka tämä voi olla hyvinkin eksyttävää ja useimmitentarpeetontakäsitteilläpelaamista)jasitenkokeneempanalaulajanaohjaajamaannäitä prosesseja esim. terveempään, syvempään, helpompaan, kokonaisvaltaisempaan tai hienovaraisempaansuuntaanainasenmukaan,mitätavoitellaan.opettajatunteesamatkiristykset,paineet ja helpottumiset kuin laulajakin ja voi aavistaa, mistä narusta kannattaa nykäistä tai millaiset havainnot, ohjeet tai mielikuvat opastavat opiskelijaa. Ennen kaikkea, hän osaa ehkä tehdä juuri ne kysymykset, jotka herättävät opiskelijan tekemään tarkempia havaintoja omasta toiminnastaan ja viemäänsitähaluamaansasuuntaan. Aavistan,ettätämäempatiatoimiiesimerkiksiteatterissavaistonvaraisestimyösohjaajassa,katsojassataivastanäyttelijässä,muttaosaammenopeastisulkeatietoisuudenjapyrkiäolemaanvaikuttumatta,joskoemmeaudiokinesteettisenmyötäelämisenrajoittavantoimintaammetaiahdistavan meitä.tietoisellatasollapystymmetähänsulkemiseenmuttavaistonvaraisellatasollakanavamme ovataukikokoajan.kaikestasulkemisestahuolimattavaikutummekokoajan. Minulleauditiivisuusjakinesteettisyysliittyvättoisiinsamonellatasolla.Jofysikaalisestiajateltuna äänionliikettä,värähtelyä,jonkakorvamme,elimistömmejaaivommepystyvätäänikokemukseksi muuntamaanjaäänensynnyttäminenonjollainteollaäänivirransynnyttämistä.kuullessammeäänenvaistoamme,ettäjokuliikkuu,vaikkemmesitänäkisikään,jaäänenväri,laatu,virtausjasyke antavat meille myös vihjeen siitä, millaisesta liikkeestä ja impulssista ääni syntyy. Tämä ilmiö voi synnyttääihmisenaistikokemusmaailmassamyöspäinvastaisenhahmotuksen:kunjokuliikkuutai tuntuu jossakin, niin sillä on myös ääni, vaikka fysikaalista ääntä korvamme ei pystyisi sitä kuulemaankaan.useinonkysymysluonnonmukaistenprosessienvaistonvaraisestatulkitsemisesta,tunnistammeluonnonmukaisiarytmejä,koskaaistiemmekanssaväistämättäolemmekokoajanniiden 12