MAAILMASSA MONTA ON IHMEELLISTÄ ASIAA -Tapaustutkimus kuulonäkövammaisen lapsen kommunikaation kehityksestä

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "MAAILMASSA MONTA ON IHMEELLISTÄ ASIAA -Tapaustutkimus kuulonäkövammaisen lapsen kommunikaation kehityksestä"

Transkriptio

1 MAAILMASSA MONTA ON IHMEELLISTÄ ASIAA -Tapaustutkimus kuulonäkövammaisen lapsen kommunikaation kehityksestä Karoliina Wuorela Logopedian pro gradu-tutkielma Tammikuu 2004 Fonetiikan laitos Helsingin yliopisto

2 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Laitos Institution Käyttäytymistieteellinen tdk Fonetiikan laitos Tekijä Författare Wuorela Karoliina Työn nimi Arbetets titel Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa - Tapaustutkimus kuulonäkövammaisen lapsen kommunikaation kehityksestä Oppiaine Läroämne Logopedia Työn laji Arbetets art Aika Datum Tammikuu 2004 Sivumäärä Sidoantal 90 Pro gradu-tutkielma Tiivistelmä Referat Varhaista vuorovaikutusta pidetään ratkaisevan tärkeänä lapsen myöhemmälle kielelliselle kehitykselle. Varhaisen kehityksen poikkeavuus aiheuttaa riskin kommunikaation kehitykselle ja ympäristöön sosiaalistumiselle. Vaikeasti aistivammaisen lapsen kommunikatiivinen käytös poikkeaa usein normaalisti kehittyvien lasten reaktioista ja saattaa siten aiheuttaa kommunikaatiotilanteessa virhetulkintoja ja vuorovaikutuksen katkeamisen. Tutkimustietoa vaikeasti aistivammaisen lapsen kommunikatiivisesta kehityksestä on toistaiseksi niukasti. Tässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan kuulonäkövammaisen lapsen vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen kehitystä sisäkorvaistutteen asettamisen jälkeen. Tutkimus on toteutettu seurantatutkimuksena noin vuoden ajalta (kronologinen ikä 1;6-2:7, kuuloikä 0;6-1;7). Tavoitteena on tarkastella sitä, miten lapsen vuorovaikutus- ja kommunikointikeinot kehittyvät ja muuttuvat seurannan aikana ja millaisen vuorovaikutustyylin lapsi omaksuu kommunikoidessaan ympäristön kanssa. Tutkimusaineisto koostuu lapsen ja vanhempien välisten kahdenkeskisten vuorovaikutus- ja leikkitilanteiden videoinneista. Lisäksi tutkimuksen aikana koottiin kirjallisia muistiinpanoja vanhempien vapaista haastattelutilanteista. Aineisto sisältää noin 20 minuuttia videonauhaa ja niiden litteraatiot. Aineiston analysoinnissa on käytetty soveltuvin osin keskusteluanalyyttistä lähtökohtaa. Aineistosta on analysoitu kommunikaation kehityksen keskeisiä ilmiöitä sekä niiden esiintymisjärjestystä. Analysoinnissa on kiinnitetty erityistä huomiota jaetun tarkkaavuuden säätelyn keinoihin, lapsen tekemiin kommunikaatioaloitteisiin sekä kommunikaatiokeinojen käyttöön. Samalla on tarkasteltu vuorovaikutuksen sujuvuutta esimerkiksi vuoronvaihdon, taukojen ja keskustelusekvenssien pituuden suhteen. Fonologista sekä auditiivista kehitystä on kuvattu karkealla tasolla tutkijan ja vanhempien huomioiden perusteella. Tutkimuksesta käy ilmi, että seurannan aikana lapsi saavuttaa aktiivisen ja ympäristöön suuntautuneen kommunikaatiotyylin. Vuorovaikutus on koko seurannan ajan keskustelevaa ja lasta kohdellaan tasavertaisena vuorovaikutuskumppanina. Tutkimuksen alkuvaiheissa vuorovaikutustilanteen rakennetta ja sääntöjä harjoitellaan erilaisilla taktiilisilla vuorotteluleikeillä. Toiminnan ja viittomien jäljittely on keskeinen lapsen kommunikointikeino. Vuorovaikutustaitojen edistyessä lapsen aloitteellisuus lisääntyy ja kommunikaatiokeinot laajenevat jäljittelystä viittoen tuotettuihin sanayhdistelmiin. Vuorottelu sujuvoituu ja vuorojen välisten taukojen pituus lyhenee. Huomion jakamista kommunikaatiotilanteissa lapsi säätelee taktiilisin keinoin Auditiivisiin ärsykkeisiin orientoituminen näkyy reagointina erilaisille ympäristön äänille. Kuulokyvyn kehittyminen näkyy orastavana äänellisenä jäljittelynä, joka kuitenkin tutkimuksen loppua kohden vähenee. Viittomakielestä tulee lapsen hallitseva kommunikointikeino. Tutkimuksen lopussa lapsen itsenäinen vuorovaikusrooli vahvistuu ja hän saavuttaa tasavertaisen keskustelukumppanuuden vanhempien kanssa. Tutkimus tuo arvokasta tietoa siitä, miten vaikeista aistivammoista huolimatta lapsi voi ympäristön tuella saavuttaa aktiivisen ja itsenäisen roolin kommunikaatiotilanteissa. Avainsanat Nyckelord Kuulonäkövamma/kuurosokeus, vuorovaikutus, kommunikaatio, sisäkorvaistute Säilytyspaikka Förvaringställe Fonetiikan laitos Muita tietoja

3 SISÄLLYSLUETTELO Litteraatiomerkit 1. JOHDANTO 1 2. KUUROSOKEUS Näkövamma Kuulovamma Kuurosokeuden esiintyvyys ja etiologia 4 3. VARHAISKEHITYS JA AISTIVAMMAT Näkövamma Kuulovamma 7 4. KUUROSOKEAN LAPSEN VARHAINEN VUOROVAIKUTUS JA KOMMUNIKAATIO Varhainen vuorovaikutus Varhaiset kommunikaatiokeinot Opitun passiivisuuden riski KUULONÄKÖVAMMAISEN LAPSEN KUNTOUTUSRATKAISUT Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiomenetelmät Viittomat Tadoma Kuurosokeutuneen kommunikaatiomenetelmät Näön kuntoutus Kuulon kuntoutus Sisäkorvaistute Kokemuksia kuulonkuntoutuksesta sisäkorvaistutteen avulla TUTKIMUKSEN TARKOITUS AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkittava Tutkimusaineisto Aineiston litteraatio Aineiston analyysi TULOKSET Varhaista vuorottelua Lisääntyvä tavoitteellinen kommunikaatio Orastava äänellinen jäljittely Keskustelukumppanuus TUTKIMUSTULOSTEN YHTEENVETO 60

4 10. POHDINTA Varhainen vuorovaikutus ja kommunikaatiokeinot Vuorovaikutusroolit Kuntoutus Tutkimusaineisto Analyysimenetelmä Tutkimustulosten yleistettävyydestä ja jatkotutkimusehdotuksia 73 LÄHTEET 75

5 LITTERAATIOMERKIT Lyhenteet Puhe E I Ä H Eemeli isä äiti hoitaja nouseva intonaatio ei painokkaasti lausuttu tavu tai sana hymyillen lausuttu jakso o::n äänteen venytys ku- sana jää kesken (-) epäselvä sana (--) pidempi epäselvä jakso a.o tavuraja merkitty pisteellä Eleet, viittomat ja toiminta osoittaa isää ele kuvattu kursiivilla tunnustelee toiminta kuvattu kursiivilla POIKA viittoo poika Päällekkäisyydet ja tauot [ vuorojen välinen päällekkäisyys alkaa ] vuorojen välinen päällekkäisyys loppuu (.) mikrotauko (sekunti tai alle) (..) hieman pidempi tauko (1-3 sekuntia) (...) pitkä tauko (yli 3 sekuntia) = kaksi puhunnosta liittyy toisiinsa tauotta * * toiminnan, eleen tai viittoman yhtäaikaisuus puheen kanssa (ensimmäinen tähti määrittää milloin yhtäaikaisuus alkaa ja toinen milloin yhtäaikaisuus päättyy) ( ) litteroijan kommentteja tai selityksiä tilanteesta

6 1. JOHDANTO 1 Kielitieteessä on pitkään tutkittu miten kehittyvä lapsi oppii kielisysteemin. Aiempi tutkimus on ensisijaisesti keskittynyt tarkastelemaan kielen rakenteiden oppimista ja hallitsemista luvulta lähtien on kiinnostuttu tutkimaan kielenkehitystä myös kielen käytön eli pragmatiikan näkökulmasta (esim. Hakulinen 1989). Pragmatiikka korostaa kielen, tiedon ja toiminnan keskinäistä yhteyttä. Kieltä tutkitaan sosiaalisen vuorovaikutuksen välineenä normaaleissa kielenkäyttötilanteissa. Pragmaattinen näkökulma korostaa kontekstin merkitystä eli sitä, että kielen merkitykset vaihtelevat ja määräytyvät eri viitekehyksessä eri tavoin. Pragmaattisen lähestymistavan tutkimus on logopedian saralla alkanut aikuisten keskustelujen havainnoimisena (esim. Klippi 1995, Laakso 1997), mutta 1990-luvulla pragmaattista lähestymistapaa ja keskustelunanalyysia on alettu soveltaa myös varhaisvuorovaikutuksen ja lapsenkielen tutkimuksessa (esim. Kauppinen 1998, Nurkkala 1998, Karjalainen 2001). Lapsenkielen pragmaattisen tutkimuksen yleistymisen myötä myös monivammaisten lasten kommunikaation ja kielen kehitystä koskeva tutkimus on lisääntynyt (ks. esim. Launonen 2002). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata syntymästään kuulonäkövammaisen, varhaisessa vaiheessa sisäkorvaistutteen saaneen lapsen varhaisen kommunikaation kehitystä. Työn tutkimusote on kvalitatiivinen ja pragmaattinen, ja sen avulla pyritään saamaan lisää tietoa vaikeasti aistivammaisen lapsen keinoista omaksua kieltä. Tutkimuksessa kuvataan lapsen kehittyviä vuorovaikutus- ja kommunikaatiokeinoja, kykyä jakaa huomiota tarkasteltavaan kohteeseen ja vuorovaikutusroolin omaksumista. Tutkimusmenetelmäksi on valittu soveltuvin osin keskustelunanalyysi. Keskustelunanalyysin lähtökohtana on luonnollisten, arkipäivän kommunikaatiotilanteiden havainnointi. Keskustelunanalyysia käytettäessä kaikkea vuorovaikutustilanteessa tapahtuvaa toimintaa voidaan tarkastella merkityksellisenä ja keskustelun kulkuun vaikuttavana toimintana (Heritage 1996). Toisessa luvussa määritellään kuulonäkövammaan liittyvien aistivammojen laatu ja esiintyvyys. Kolmannessa luvussa luodaan katsaus aistivammojen vaikutuksesta varhaiskehitykseen. Neljännessä luvussa perehdytään tarkemmin kuulonäkövammaisen lapsen varhaiseen ilmaisuun. Tämän jälkeen määritellään tutkimusongelma. Aineiston analyysin tuloksia käsitellään luvuissa kahdeksan ja yhdeksän. Tutkimusmenetelmää ja sen käyttökelpoisuutta arvioidaan tulososassa.

7 2 Tässä työssä käytän rinnakkain termejä aistivammainen/ kuulonäkövammainen. Termillä monivammainen lapsi viittaan sellaisiin lapsiin, joilla on aistivamma, mutta mahdollisesti myös muita liitännäisiä kokonaiskehityksen ongelmia. Kuulovaurion termiksi vakiintui kuulovamma ja kokleaimplantista käytän suomenkielistä termiä sisäkorvaistute. 2. KUUROSOKEUS Kuurosokeudesta käytetään Pohjoismaissa (Nordiska nämnden för handikappfrågor 1993) yhteistä määritelmää: Kuurosokeudella tarkoitetaan oirekokonaisuutta, jossa henkilöllä on vakava-asteinen näkö- ja kuulovamman yhdistelmä. Kuulovamma voi vaihdella lievästä huonokuuloisuudesta kuurouteen, samoin näön ongelmat saattavat vaihdella lievästä heikkonäköisyydestä sokeuteen. Osa kuurosokeista on täysin kuuroja ja sokeita, toisilla on näön- ja/tai kuulonjäänteitä. Toisen aistivammoista täytyy olla vaikea-asteinen. Kuulonäkövamma on enemmän kuin vammojensa summa: kuulon avulla ei pysty helpottamaan näön puutosten aiheuttamia ongelmia eikä päinvastoin. Kuurosokeat ovat joko syntymästään kuurosokeita tai myöhemmin kuurosokeutuneita (Mesch 1998). Postnataalisesti kuurosokeutuvat ovat esimerkiksi kuulovammaisia, joille tulee näön ongelmia tai sokeita tai heikkonäköisiä, joille tulee kuulon ongelmia. Myöhemmin elämässään kuurosokeutuneita on huomattavasti enemmän kuin synnynnäisesti kuurosokeita (Rönnberg & Borg 2001). Myöhemmin hankitut kuulon ja näön muutokset liittyvät tavallisimmin vanhuuden aiheuttamiin fysiologisiin muutoksiin (Mesch 1998). Kliinisessä diagnostiikassa kuurosokeat jaetaan usein karkeasti kolmeen ryhmään: syntymästään kuurosokeat, Usherin- syndroomaa sairastavat (syntymästään kuurot, myöhemmin sokeutuvat) sekä denegeroivasti kuuroutuvat ja/tai sokeutuvat aikuiset (Rönnberg & Borg 2001). Kuurosokeuteen, erityisesti sen synnynnäiseen muotoon liittyy hyvin usein muita kehityksellisiä häiriöitä, kuten rakenteellisia poikkeavuuksia, muita aistivammoja tai älyllisen kehityksen ongelmia (Schweigert & Rowland 1992, Saar & Yli-Pohja 2000, Rönnberg & Borg 2001). Syntymästään kuurosokeiden tai varhain kuurosokeutuneiden tilanne monimutkaistuu usein myös sen vuoksi, että heillä ilmenee kehityksen myötä usein persoonallisuuteen tai käyttäytymiseen liittyviä lisävaikeuksia (Saar & Yli-Pohja 2000). Tämäntyyppiset lisävaikeudet vähentävät entisestään heidän mahdollisuuksiaan käyttää

8 hyväkseen mahdollisia näön- ja kuulonjäänteitä sekä vaikeuttavat muiden toimintojen kehitystä (Nafstad & Rödbroe 1992) Näkövamma Näöntarkkuus (visus) ilmaisee henkilön näkökykyä. Suomessa näöntarkkuus ilmaistaan desimaalilukuina. Normaali näöntarkkuus on alueella (Näönhuollon työryhmä 1981). Heikkonäköisenä pidetään henkilöä, jonka paremman silmän näöntarkkuus on lasikorjauksen jälkeen alle 0.3 tai jonka näkö on muusta syystä vastaavasti heikentynyt (Näönhuollon työryhmä 1981). Näkövian aste määritellään sokeudeksi, jos paremman silmän kaukonäön tarkkuus on 0.1 tai vähemmän tai jos näkökentän halkaisija on alle 20 astetta ja toiminnanohjaus visuaalisten vihjeiden perusteella on mahdotonta (Näönhuollon työryhmä 1981, Rönnberg & Borg 2001). Raja sokeuden ja heikkonäköisyyden välillä on liukuva. Näkemisen osatoiminnot kuten näöntarkkuus, kontrastiherkkyys, näkökenttä, mukautuminen valaistukseen, värinäkö ja silmien liikkeiden hallinta voivat vahingoittua toisistaan riippumatta (Hyvärinen 1981) Kuulovamma Kuulovian aste voidaan jakaa lievään, keskivaikeaan, vaikeaan tai erittäin vaikeaan (ks. taulukko1). Henkilö määritellään kuuroksi, kun paremman korvan kuulokynnys (BEHL= better ear hearing level) on puhealueella ( Hz) yli 90 db (Jauhiainen 1995). Taulukko 1. Kuulovikojen vaikeusasteluokitus EU:n työryhmän mukaan (EU Work Group 1996). Kuulovian aste EU:n työryhmä (1996) (BEHL 0.5 2kHz ) Lievä Keskivaikea Vaikea 20 db < BEHL 40 db BEHL 70 db BEHL 0.5 2kHz 0.5 2kHz 0.5 2kHz < 40 db < 70 db < 95 db Erittäin vaikea BEHL 0.5 2kHz 95 db

9 4 Kuulovian vaikutukset puheen havaitsemiseen eivät liity ainoastaan kuulovian asteeseen. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa henkilön ikä, kuulovian hankintaikä, kuulovian tyyppi ja audiogrammin muoto (Katz & White 1992). Kuuloviat voivat vaikeuttaa puheen havaitsemista sekä vaimentamalla että vääristämällä ääniä (Jauhiainen 1995) Kuurosokeuden esiintyvyys ja etiologia Kuurosokeita arvioidaan olevan Suomessa tällä hetkellä hieman alle 1000 henkeä, joista noin 100 on alle 18-vuotiaita (Kaitalo 1990, Kuulonäkövammaisia vanhuksia arvioidaan Suomessa olevan jopa 5000 ( Muissa Pohjoismaissa luvut ovat samansuuntaisia (Rönnberg & Borg 2001). Monivammaisuuden, kuten kuurosokeuden syyt jaetaan usein synnynnäisiin (prenataaliset), synnytyksen yhteydessä aiheutuneisiin (perinataalisiin) ja myöhemmin sairauksien tai vammojen aiheuttamiin (postnataalisiin) (Saar & Yli-Pohja 2000). Diagnostisesti syyt luokitellaan karkeasti kolmeen osaan: perinnöllisiin, postnataalisiin ja määrittelemättömiin. Näistä jokaisen arvioidaan kattavan kokonaismäärästä noin kolmanneksen (Admiraal & Huygen 2000, Saar & Yli-Pohja 2000). Synnynnäinen monivammaisuus voi aiheutua perinnöllisistä tekijöistä, sikiöaikaisista häiriöistä tai etenevistä aivosairauksista (Saar & Yli-Pohja 2000). Perintöaineksen häiriöitä saattaa syntyä satunnaisen vioittumisen seurauksena (esim. ympäristömyrkyt, virusinfektiot tai muut ympäristötekijät ) tai sikiönkehityksen aikana tapahtuneen geenimuuntuman eli mutaation seurauksena. Mutaation seurauksena solujen kehittyminen eriytymis- ja erikoistumisvaiheissa muuntuu normaalista poikkeavaksi (ns. migraatiohäiriö). Perinataaliset vauriot saattavat olla seurausta esimerkiksi synnytyksenaikaisesta hapenpuutteesta (Saar & Yli-Pohja 2000). Synnynnäisen kuurosokeuden etiologiaa ja sen muutoksia ja 90- luvuilla on selvitetty muutamissa pitkittäistutkimuksissa (Regenbogen & Coscas 1985, Regenbogen & Godel 1985, Admiraal & Huygen 1999, 2000). Aikaisemmin kuurosokeuden pääaiheuttajina olivat prenataaliset tulehdukset (tavallisimmin rubella-syndrooma) sekä perinnölliset tekijät. Myöhemmässä otoksessa perinataalisten tekijöiden osuus oli kasvanut merkittävästi, seuraavaksi suurin osuus oli hereditäärisillä tekijöillä (Admiraal & Huygen

10 5 1999). Kehittyneen tehohoidon myötä hyvin aikaisin syntyneitä keskosista yhä useampi jää henkiin, mutta samalla vaikeiden liitännäisvammojen riski kasvaa (Fröhlich 1993). Sokeutta on arvioitu esiintyvän noin kolmella prosentilla ja kuulovammoja noin kahdella prosentilla keskoslapsista (Tudehope, Burns, Gray, Mohay, O Callaghan & Rogers 1995, Admiraal & Huygen 1999). Suurimmalla osalla kuulonäkövammaisena syntyneistä lapsista on myös muiden kehityksen osa-alueiden liitännäisvammoja. Jos vamma on synnynnäinen tai tapahtunut varhaisessa vaiheessa, kehitysvamman esiintymistodennäköisyys on suuri (Curtis & Donlon 1984). Noin 20-30% syntymästään asti monivammaisista lapsista jää vaikeasti kehitysvammaisiksi (Martinsen 1993a, Wheeler & Griffin 1997). Useimmilla on myös selviä autistisia piirteitä (Martinsen 1993a). Useimmat monivammaoireyhtymät ovat piirteiltään melko samanlaisia. Oireiden ja oirekokonaisuuksien esiintyminen sekä oireiden aste vaihtelevat kuitenkin yksilöllisesti (Saar & Yli-Pohja 2000). Näön ja kuulon ongelmat liittyvät yleisesti muutamiin pre-ja postnataalisiin oireyhtymiin, esimerkiksi Usherin syndroomaan (ks. esim. Karjalainen 1994, Tuppurainen 1994) sekä rubeola- ja sytomegaloviruksen aiheuttamiin oireyhtymiin (Saar & Yli-Pohja 2000). Yhteistä näille kaikille oireyhtymille ovat aistipuutoksien aiheuttamien vaikeuksien lisäksi niiden sekundääriset vaikutukset: puutteellisten havaintokykyjen vaikutukset aktiivisuuden, aloitteellisuuden ja itsenäisyyden kehitysmahdollisuuksiin sekä oppimisen valmiuksiin (Wheeler & Griffin 1997, Martinsen 1993b). 3. VARHAISKEHITYS JA AISTIVAMMAT 3.1. Näkövamma Näkövamman vaikutusta lapsen varhaiskehitykseen on selvitetty useissa tutkimuksissa (esim. Freiberg 1977, Rogow 1980, Urwin 1983). Näkövammaisten lasten kokonaiskehityksen on todettu olevan viivästynyttä sekä poikkeavaa normaalisti kehittyviin lapsiin verrattuna. Tyypillistä näkövammaisen lapsen kehitykselle ovat nopeat, lyhyet kehitysvaiheet, joita seuraa pidempi "vakauttamisvaihe" (Als, Tronick & Brazelton 1980). Kehityksessä voi esiintyä sekavia vaiheita ja jopa regressiota ennen uusien taitojen omaksumista (Als ym. 1980).

11 6 Näkö on keskeisessä asemassa kaikissa lapsen varhaisissa toiminnoissa (Hyvärinen 1981). Jopa prosenttiin lapsen kokonaistoiminnoista liittyy näön käyttö (Jacobsen 1993). Sokeus tai heikkonäköisyys asettaakin kehitykselle suuren riskin. Näön merkitys korostuu vuorovaikutustilanteissa, kun lapsi alkaa kiinnostua ympäristönsä tarkastelusta. Normaalisti kehittyvä lapsi alkaa tarttua ulottuvillaan oleviin esineisiin noin kahden kuukauden iässä (Hyvärinen 1981). Tarttumisyritykset koordinoituvat näön kanssa noin neljän kuukauden iässä. Tahdonalaisen toiminnan lisääntyessä näön ja toiminnan välille syntyy selkeä yhteys (Hyvärinen 1981, Jacobsen 1993). Motoristen taitojen kehittyessä lapsi alkaa liikkua itse kohti kiinnostavia esineitä, jotka laukaisevat myös vanhempien huomion ja luovat näin vuorovaikutukselle pohjan (Hyvärinen 1981). Näkö vaikuttaa vuorovaikutusaloitteena siis kahdella tavoin: toimintaan kytkeytyneenä ja tarkkaavaisuuden sekä kiinnostuksen merkkinä. Jos lapsen näkökyky on heikko tai puuttuu kokonaan, hän havaitsee aluksi vain välittömässä läheisyydessään olevia ärsykkeitä, tunnustelemalla. Näkövammaisilla lapsilla tavoittelemisen toiminto ilmaantuu keskimäärin vasta yhdeksän kuukauden iässä (Urwin 1983, Jacobsen 1993). Tavoittelemisen viivästyessä vanhempien on vaikea havaita mistä ärsykkeestä lapsi on kiinnostunut (Jacobsen 1993). Näköärsykkeiden puuttuessa lapsi ei myöskään tutki ympäristöään normaalisti kehittyvien lasten tavoin ryömimällä ja konttaamalla, mikä aiheuttaa asennon säätelyn, liikkumisen ja hienomotoristen taitojen kehityksen viivästymistä (Preisler 1991, Huttunen 1998). Merkittävimmin sokeus vaikuttaa varhaisvaiheissa sosiaalis-vuorovaikutukselliseen kehitykseen (Preisler 1991). Intentionaalinen, kommunikatiivinen funktio alkaa esiintyä normaalisti kehittyvän lapsen toiminnassa aiempaa selvemmin noin puolen vuoden iässä (Bruner 1983). Muutamaa kuukautta myöhemmin lapsi pystyy jo jakamaan huomion kohteen vanhemman kanssa (Trevarthen 1980). Sokeilla lapsilla kommunikatiivisen toiminnan on raportoitu kehittyvän keskimäärin 9-12 kuukauden iässä (Urwin 1983, Preisler 1991). Ympäristöön orientoitumisen ja kielen vuorovaikutuksellisen funktion viivästyessä näkövammaisten lasten on vaikea omaksua ja ymmärtää käsitteitä, jotka eivät ole yhteydessä välittömään toimintaan (Rogow 1980). Tästä johtuen mekaanisen jäljittelyn osuus lapsen ilmaisussa korostuu (McConachie 1990).

12 7 Sokeiden lasten ensimmäiset sanat ilmaantuvat keskimäärin 16 kuukauden iässä, ja samalla viittaaminen ympäristön esineisiin ja tapahtumiin lisääntyy (Preisler 1991). Tässä vaiheessa lapsi pystyy tekemään itsenäisesti aloitteita ja jakamaan huomionsa kohteen aikuisen kanssa. Varsinainen ympäristöön viittaaminen kehittyy säännönmukaiseksi uitenkin vasta lasten opittua kommunikoimaan puheen avulla noin kahden vuoden iässä (McConachie 1990, Preisler 1995) Kuulovamma Kuulo on keskeisessä asemassa lapsen kommunikaation ja kielen kehityksessä (Rodbroe 1993, Ahti & Lonka 2000). Kuulovamma aiheuttaakin riskin lapsen varhaiskehitykselle (Launonen & Lonka 2000). Monivammaisilla lapsilla kuulovamman havaitseminen ja diagnosointi saattavat pitkittyä, koska kuulovamma jää helposti huomioimatta muiden kehitysongelmien vuoksi (Saar & yli-pohja 2000). Monivammaisuus aiheuttaa jo itsessään tiedonsaannin ja -prosessoinnin ongelmia, joita kuulovamma entisestään lisää. Kuulovamman varhainen toteaminen onkin tärkeää kuntoutustoimenpiteiden suunnittelemiseksi ja lapsen kokonaiskehityksen tukemiseksi (Saar & Yli-Pohja 2000). Ennakoitavissa olevia kielellisen kehityksen riskejä voidaan estää ja lieventää, jos riskitekijät osataan ottaa huomioon lapsen ja hänen lähiympäristönsä välisessä vuorovaikutuksessa mahdollisimman varhaisesta vaiheesta lähtien (Yoshinaga- Itano, Sedey, Coulter & Mehl 1998). Kuulon puuttumista voidaan kompensoida muiden aistikanavien avulla, esimerkiksi runsaalla ilme- ja eleilmaisun käytöllä sekä taktiilisia keinoja käyttäen (Marschark 1993). Kuulovammaisten lasten kielellisen kehityksen varhaisvaiheet ilmenevät samanlaisina kuin kuulevilla lapsilla (esim. Oller & Eilers 1988, Marschark 1993, Preisler 1995). Lapsen siirtyessä kanonisen jokelluksen vaiheeseen erot kuulevien ja kuulovammaisten lasten välillä alkavat tulla esiin. Kuulevat lapset alkavat hyötyä jokelluksensa tuottamasta auditiivisesta palautteesta. He aloittavat kanonisen jokelluksen tavallisesti noin 6-7 kuukauden iässä, kun taas kuulovammaiset lapset siirtyvät tähän vaiheeseen vasta kuukauden iässä. Lisäksi kuurot lapset jokeltavat vähemmän ja jokelluksen tahti on hitaampi kuulonvaraisen palautteen puutteesta johtuen (Oller & Eilers 1988). Nämä havainnot viittaavat siihen, että kuulovamman asteella on merkittävä vaikutus kuulovammaisen lapsen varhaisen ilmaisun määrään ja laatuun (Marschark 1993). Kuulovammaisen lapsen saamien äänihavaintojen laatu ja määrä riippuvat kuulovamman

13 asteesta, varhaisesta kuulokojekuntoutuksesta ja tiedosta, joka ympäristöllä on kuulovammasta (Rodbroe 1993). 8 Kuulonäkövammaisilla lapsilla ääniärsykkeisiin reagoinnin havainnointia vaikeuttaa puuttuva katse. Kuulonäkövammaisen lapsen ääneen kohdistuvat reaktiot ilmenevät tyypillisesti siten, että motorinen toiminta lakkaa ja lapsi muuttuu liikkumattomaksi. Lapsen hengitysrytmi ja silmien liikkeet saattavat muuttuvat ja lapsi saattaa tuijottaa silmät auki (Michael & Paul 1991, Rodbroe 1993, Huttunen 2000). Toisinaan lapsi voi kääntyä äänilähdettä kohden, suun ja kehon liikkeet voivat lisääntyä ja valppaus kasvaa (Rodbroe 1993). Usein reaktio esiintyy vasta äänen lakatessa. Tämä saattaa vanhemmista vaikuttaa lapsen passiivisuudelta. Vokaalis-auditiivisen kommunikaation puute vaikuttaa merkittävästi lapsen kognitiiviseen ja sosiaaliseen kehitykseen, kielen omaksumiseen sekä käytännön elämään (Marchark 1993). Siinä vaiheessa, kun vanhemmat tavallisesti alkavat tulkita lapsensa ääntelyä ja jokeltelua merkityksellisenä, kuulovammaiset lapset saattavat joutua epäedulliseen asemaan sosiaalisesti ja kommunikatiivisesti. Useimmiten tässä vaiheessa vanhemmat alkavat epäillä että lapsen kehityksessä saattaa olla jokin ongelma. Kuurojen lasten kuurot vanhemmat kompensoivat tilannetta manuaalisen järjestelmän avulla (Takkinen 2000). 4. KUUROSOKEAN LAPSEN VARHAINEN VUOROVAIKUTUS JA KOMMUNIKAATIO 4.1. Varhainen vuorovaikutus Lapsella on synnynnäinen valmius kommunikaatioon (Vygotski 1979, Bruner 1983, van der Stelt 1993). Heti ensimmäisistä elinpäivistään lähtien lapsi on vuorovaikutuksessa hoivahenkilöidensä kanssa ja lapsen ja aikuisen välinen kommunikaatio sisältää vastavuoroisia piirteitä. Vauvan ja äidin välille muodostuu vastavuoroinen sidos, intersubjektiivisuus, joka ilmenee esimerkiksi runsaan katsekontaktin ja ääntelyn käyttönä (van der Stelt 1993). Kommunikatiivisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kehitys lähtee siitä, että hoivahenkilöt reagoivat lapsen toimintaan liittämällä siihen merkityksiä ja luomalla vuorovaikutukselle kehyksen. Vygotski (1978, 84-91) määrittelee lapsen kaiken oppimisen perustaksi ns.

14 9 lähikehityksen vyöhykkeen. Aikuinen muodostaa omalla toiminnallaan ja käyttäytymisellään tukirakenteen lapsen kehitykselle ja tukee lasta toiminnoissa, joista lapsi ei vielä itse selviä (Bruner 1983). Aikuinen muokkaa omalla toiminnallaan vuorovaikutustilanteen sellaiseksi, että se rohkaisee lasta osallistumaan toimintaan omaa kehitysvaihettaan vastaavilla käyttäytymismuodoillaan (Bruner 1981, Nafstad 1993, Mc Lean 1999). Hoivahenkilöiden vastuulla on vuorovaikutuksen aloittaminen ja ylläpitäminen lapsen toimintaa tarkkailemalla ja siihen reagoimalla (Snow 1977). Varhaisimmat vuorovaikutustilanteet ovat hyvin kokonaisvaltaisia (Launonen & Lonka 2000). Aikuiset ylitulkitsevat lapsen varhaisia reflektiivisiäkin toimintoja kommunikatiivisina (Leiwo 1980, Martinsen 1993a, Nafstad 1993). Vanhemmat tulkitsevat lapsen liikkeitä, eleitä, ilmeitä ja ääntelyä merkityksellisinä keskusteluvuoroina ja sisällyttävät ne dialogiin (McTear & Conti-Ramsden 1992, myös Nurkkala 1998, Vierijärvi 1999). Toisin sanoen lapsen toimintaa tulkitaan kommunikatiivisena, kunnes sille todellisuudessa kehittyy toiminnallinen funktio (Bruner 1981). Viiden ensimmäisen kuukauden varhaista vuorottelua pidetään ratkaisevan tärkeänä myöhemmälle kielenkehitykselle ( van der Stelt 1993). Varhaisen kehityksen poikkeavuus aiheuttaa riskin lapsen kommunikaation kehitykselle ja sosiaalistumiselle (Nafstad 1993, Launonen 2002). Vaikeavammaisten lasten kommunikatiivinen käytös poikkeaa tavallisesti normaalisti kehittyvien lasten reaktioista. Vuorovaikutustilanteessa vaikeavammaisen lapsen toimintaa tulkitaan kuitenkin usein normaalin vuorovaikutuksen kaavojen mukaan, mikä ja saattaa johtaa suureen määrään virhetulkintoja ja harhaanjohtaa kommunikaatiotilannetta (Fröhlich 1993). Kuulonäkövammaisten lasten varhaiset reflektiiviset toiminnot ovat usein viivästyneitä (Nafstad 1993). Kuulonäkövammaiset vauvat itkevät normaalisti kehittyviä lapsia vähemmän (Hyvärinen 1981, Huttunen 1998). Sosiaalinen hymy ilmaantuu normaalisti kehittyvälle vauvalle tavallisesti noin kuukauden iässä ja se tulkitaan vuorovaikutuksessa merkityksellisenä lapsen hyvänolon ilmauksena (van der Stelt 1993). Kuurosokeillakin vauvoilla sosiaalinen hymy saattaa ilmetä jo noin kuukauden iässä, mutta yleensä se viivästyy 3-6 kuukauden ikään (Freiberg 1977, Rodbroe 1993). Hymy saattaa olla kestoltaan hyvin lyhyt, ja sen erottaminen refleksihymystä voi olla vaikeaa (Freiberg 1977). Varhaisten reaktioiden viivästymisen lisäksi kuulonäkövammaisten vauvojen on sensorisen deprivaation vuoksi usein vaikea reagoida ympäristönsä tapahtumiin (Wheeler & Griffin 1997). Rajoittunut kyky tutkia ympäristöä vaikeuttaa ympäristöön

15 10 suuntautumista ja vuorovaikutuksellisen toimintatavan kehittymistä (Wheeler & Griffin 1997). Siksi kuulonäkövammaiset vauvat reagoivat hoitotilanteissa harvemmin hoivahenkilöiden toimintaan ja reaktiota on usein vaikea tulkita kommunikatiivisena käyttäytymisenä (Fröhlich 1993). Vanhemmat eivät usein osaa liittää merkityssisältöä lasten toimintaan eivätkä tulkitse monivammaisuuteen usein liittyvää stereotyyppistä käytöstä, itsestimulaatiota tai toistokäyttäytymistä kommunikatiivisena (Hyvärinen 1981). Tämä vaikuttaa varhaisen vuorovaikutussuhteen muodostumiseen vanhempien ja lapsen välille (Nafstad 1993). Vanhemmat voivat kokea epäonnistuvansa kommunikaatiotilanteissa, jos lapsi ei reagoi heidän kommunikaatioaloitteilleen (Altman 1988). Sosiaalisen vuorovaikutuksen onnistumiseksi hoivahenkilöt tarvitsevat tukipisteitä osatakseen tulkita ja ymmärtää lapsen toimintaa (Martinsen 1993a). Tukipisteitä ovat lapsen käytöksessä toistuvat toimintamallit, jotka liittyvät tiettyyn henkilöön, tapahtumaan, aikaan tai paikkaan. Tukipisteet kehittyvät varhaisissa, samanlaisina toistuvissa vuorovaikutustilanteissa (Rogow 1980). Sen lisäksi, että kuurosokeiden lasten vähäisestä kommunikatiivisesta käytöksestä on löydettävissä toistuvia toimintamalleja, on lasten ympäristöön liittyviä ulkoisia tukipisteitä vaikeampi havaita ja hyödyntää vuorovaikutustilanteissa. Vuorovaikutuksen varhaisvaiheissa on tärkeintä johdattaa lasta aktiivisuuteen ja aloitteellisuuteen (Huttunen 2000, Launonen 2001 a ja b). Kun lapsen lähiympäristö reagoi järjestelmällisesti lapsen käyttäytymiseen lapsi oppii, että hän voi vaikuttaa toiminnallaan ympäröivään maailmaan (Bruner 1983, Altman 1988, Huttunen 2000). Tämä on kaiken oppimisen perusta (Huttunen 1998) Varhaiset kommunikaatiokeinot Varhaiset, puhetta edeltävät vuorovaikutuskeinot luovat pohjan myöhemmälle kielelliselle kehitykselle (van der Stelt 1993, Launonen 1998, 2001b, Launonen & Lonka 2000). Näitä varhaisia keinoja ovat esimerkiksi vuorottelu, katse, jaettu toiminta ja eleet (Launonen 1998.) Kuulonäkövammaisen lapsen käytettävissä olevat kommunikaatiokeinot riippuvat aistivikojen laadusta, vaikeusasteesta ja syntymäajankohdasta (Huttunen 1998). Toiminnallisesti paremman aistin avulla saatu tieto hallitsee yleensä kommunikaatiokeinojen valinnassa. Mikäli kuulonäkövammaisella lapsella on

16 kehitysvamma, kommunikointitavan määrää pääasiassa lapsen älyllinen kehitystaso ja kontaktikyky (Huttunen 1998). 11 Havaintotoimintojen poikkeavuuden vuoksi aikuisen merkitys korostuu kuulonäkövammaisten lasten varhaisissa vuorovaikutustilanteissa enemmän kuin muilla lapsilla. Tärkein tiedonlähde ei ole ympäröivä maailma, vaan hoivahenkilöt, jotka mahdollistavat ympäristön tutkimisen (Simmons & Davidson 1985). Hoivahenkilöiltä tämä vaatii tavallista enemmän aktiivisuutta, tietoista reagointia ja suunnittelua ja systemaattista lapsen reaktioiden ja kehityksen seuraamista (Chen & Haney 1993). Katse on vastavuoroisen kommunikoinnin varhaisin keino. Katseella on tärkeä sosiaalinen ja emotionaalinen merkitys lapsen kehityksessä (Launonen & Lonka 2000). Sen avulla vanhemmat voivat ylläpitää varhaista vuorottelua. Varhaisvaiheissa lapsi käyttää katsetta tiedon hankintaan ympäröivästä maailmasta. Kehityksen myötä lapsi alkaa käyttää katsetta myös muihinkin tarkoituksiin; tiedon vaihtamiseen ja yhteisen toiminnan jakamiseen (D Odorigo & Levorato 1990, Franco & Butterworth 1996). Katsekontaktin avulla hoivahenkilöt voivat tarkkailla lapsen vireystilaa ja valmiutta vuorovaikutukseen sekä jakaa lapsen kiinnostuksen kohteen ja ylläpitää jaettua tarkkaavuutta (Jacobsen 1993). Normaalissa varhaisessa vuorovaikutustilanteessa äiti ja lapsi vuorottelevat rytmisesti huomion jakamisen ja siitä poisvetäytymisen välillä. Katsekontaktin puuttuminen vaikeuttaa näkövammaisen lapsen kommunikaatiovalmiuden havaitsemista (Freiberg 1977). Kuulonäkövammaisen lapsen ja vanhempien välisissä vuorovaikutustilanteissa katseen käyttöä kompensoidaan taktiilisen aistikanavan avulla (Huttunen 1998). Huomio herätetään koskettamalla ja koko vuorovaikutuksen ajan eleitä ja erilaisia taktiilisia merkkejä käytetään viestin välittämisen apuna. Tuntoaisti huolehtii myös niin sanotusta sopimusfunktiosta, jonka avulla lapsi saa tiedon siitä, että kommunikaatiokumppani on läsnä ja virittäytynyt vuorovaikutukseen (Huttunen 1998). Puuttuvan katsekontaktin vuoksi toiminnan merkitys varhaisen ilmaisun keinona korostuu kuulonäkövammaisen lapsen ja hänen vanhempiensa välisissä vuorovaikutustilanteissa. Toiminta on keskeinen varhaisen ilmaisun keino, koska se johtaa jaetun kommunikointisysteemin muodostumiseen (Bates, Camaioni & Volterra 1975, Nafstad 1993, Franco & Butterworth 1996). Jaetun toiminnan tilanteet ovat olennaisia vuorovaikutuksen ja kielen kehittymisen kannalta. Vuorovaikutuksellisten leikkien

17 12 leikkiminen edistää symbolisen ja esittävän toiminnan sekä ääntelyn ja puheen kehitystä (Veneziano 1981). Kuulonäkövammaisen lapsen kielen kehityksessä toiminnallinen ilmaisu on keskeinen oppimisen keino. Lapsi ei voi käyttää lähiympäristön havainnointiin ja tutkimiseen katsetta, joten kaikki on tuotava tutkittavaksi käden ulottuville (Martinsen 1993b). Jaetun toiminnan tilanteissa tavaroiden tutkiminen auttaa lasta hahmottaman niiden merkityksen ja käyttötarkoituksen. Jäljittely on lapselle tärkeä kielen oppimiskeino. Jäljittely ja vuorottelu luovat pohjan vuorovaikutukselle ja toisen osapuolen tunnetilojen ymmärtämiselle (Locke 1993). Jäljittely kehittyy vasta kun lapsi pystyy toistamaan tietoisesti omaa toimintaansa eri tilanteissa (Bruner 1981). Puheen oppimisessa jäljittelyllä on keskeinen osuus (Leiwo 1980). Jäljittelyn osuus korostuu siinä vaiheessa, kun lapsen omat taidot ovat vielä vähäiset. Lapsi ei vielä kykene muodostamaan omaa puheenvuoroa, vaan täyttää oman vuoronsa aikuisen puheenvuoron toistolla (Kauppinen 1998.) Tavallisesti lapsen toistavat paljon aikuisen puhetta kahden ja puolen vuoden ikään asti (Osch 1983). Karjalainen (1996) korostaa matkimisen pragmaattista tehtävää lapsen kielessä; se ei ole luonteeltaan pelkästään matkivaa vaan sen avulla hoidetaan monenlaisia tehtäviä. Eleilmaisun kehitystä kuulonäkövammaisilla lapsilla on tutkittu varsin vähän. Näkövammaisten lasten ilme- ja eleilmaisun on raportoitu olevan vähäistä ja normaalista poikkeavaa (ks. esim. Urwin 1983, Preisler 1995). Toisaalta näkövammaisten lasten on todettu elehtivän samassa määrin kuin näkevien lastenkin (Iverson & Golden-Meadow 1997). Yleisesti näkövammaisten lasten eleiden on kuitenkin todettu toimivan muussa kuin kommunikatiivisessa tarkoituksessa (Preisler 1995) Opitun passiivisuuden riski Monipuolisten ja palkitsevien vuorovaikutushetkien kokeminen on keskeistä lapsen itsetunnon kehitykselle ja ympäristöön sosiaalistumiselle (esim. von Tetzchner & Martinsen 1996, Launonen 2002). Kun lapsi kokee vaikuttavansa omalla toiminnallaan vuorovaikutustilanteisiin, hänen luottamuksensa omiin taitoihin kasvaa ja hän alkaa solmia vuorovaikutussuhteita yhä rohkeammin myös lähipiirinsä ulkopuolella (Bruner 1981, Altman 1988).

18 13 Kuulonäkövammaisen lapsen ja hänen lähiympäristönsä kommunikaation vuorovaikutuksellisuutta vaarantavat useat eri tekijät (Nafstad 1993). Lapsen aloitteet saattavat olla vähäisiä ja poiketa odotetusta. Jos lapsen reaktioita ei ymmärretä aloitteiksi eikä niihin vastata, hän ei myöskään koe toimintansa seurauksena vahvistavia reaktioita ympäristöstään. Näin ollen lapsi ei saa välttämättömiä ja kiinnostavia vuorovaikutuskokemuksia. Lapsen reaktiot ja aloitteet, joihin ei vastata, jäävät vähitellen pois (Basil 1992, Launonen 2002). Vuorovaikutus saattaa jäädä pinnalliseksi; kommunikaatiotilanteet eivät kehity vastavuoroisiksi (Martinsen 1993a). Vuorovaikutuskeinojen kehityksen viivästyessä tai niiden ollessa vähäisiä lapsen sosioemotionaalinen kehitys saattaa häiriintyä. Lapsesta saattaa tulla passiivinen, tai hänellä saattaa ilmetä häiriökäyttäytymistä, välitöntä tarvetyydytystä, maneereja tai autistis-tyyppistä käyttäytymistä (Saar & Yli-Pohja 2000). Useissa monivammaisten lasten vuorovaikutusta kuvaavissa tutkimuksissa (esim. Light, Collier & Parnes 1985b, 1985c, Light 1988, Basil 1992, Launonen 2001a) on todettu, että monivammaisille lapsille kehittyy monia passiivisuuden ja muista riippuvaisuuden muotoja. Eri passiivisuusmuotoja ovat Martinsenin (1993b) mukaan: perustavanlaatuinen passiivisuus, opittu avuttomuus, aloitekyvyttömyys sekä opittu riippuvuus muista. Perustavanlaatuinen passiivisuus kehittyy, jos lapsi ei saa kokemuksia, jotka auttavat häntä oppimaan, että omat teot johtavat ympäristön reaktioihin. Opitulla avuttomuudella tarkoitetaan käyttäytymismallia, jossa lapsi on kokenut epäjohdonmukaisesti sekä myönteistä että kielteisiä reaktioita toimintaansa. Lapsi ei pysty ennakoimaan toimintansa seurauksia ja kokee avuttomuutta ja masentuneisuutta. Aloitekyvyttömyydellä tarkoitetaan käyttäytymismallia, jossa lapsi tarvitsee apua aloittaakseen toiminnon jonka hän pystyy hyvin suorittamaan itse. Aloitekyvyttömyyttä esiintyy hyvin usein vammaisilla henkilöillä. Opittu riippuvuus muista ilmenee monin tavoin. Voimakkaimmillaan se ilmenee vammaisen lapsen odotuksina siitä, että muut suorittavat toiminnon hänen puolestaan. Monivammaisten puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja käyttävien lasten on havaittu omaksuvan vuorovaikutuksessa helposti passiivisen roolin (Light 1988, Light ym 1985b). He tekevät harvoin vuorovaikutusaloitteita, reagoivat harvoin keskustelukumppanin aloitteille ja sopeuttavat oman kommunikatiivisen toimintansa vastaamaan vain vuorovaikutuskumppanin vaatimuksia (Light 1988).

19 14 Jos lapsella on vaikea kommunikoinnin häiriö, puhuvalla kumppanilla on päävastuu vuorovaikutustilanteen etenemisestä. Sen lisäksi että hän on keskustelun toinen osapuoli, hän usein muotoilee sanoiksi sen, mitä toinen osapuoli haluaa sanoa (Launonen & Olkku 1997, Olkku 1997, von Tetzchner & Jensen 1998). Usein puhetta korvaavia kommunikointikeinoja käyttävien henkilöiden vuorovaikutus saattaa jäädä pinnalliseksi, ns. ohjaavaksi vuorovaikutukseksi, jonka päämääränä on välitön tarpeiden tyydyttäminen. Ympäristö saattaa myös tulkita kommunikaatioaloitteet tarpeen ilmaisuiksi, vaikka lapsen tarkoituksena olisi vuorovaikutuksellisen kommunikaation muodostaminen (Granlund & Olsson 1994). Kun ympäristöä ohjataan tukemaan lapsen vuorovaikutuksellista kommunikaatioroolia, puhetta korvaavaa kommunikaatiomenetelmää käyttävällä lapsella on mahdollisuus oppia yhteyttä luova kommunikointitapa. Lapselle on tärkeää järjestää mahdollisuuksia ympäristöön vaikuttamiseen ja valintojen tekemiseen. Tällä tavoin luodaan motivaatiota kommunikoinnille. Onnistuneiden ja merkityksellisten kommunikaatiokokemusten myötä lapsen halu kommunikoida kasvaa ja aloitteet vuorovaikutustilanteissa todennäköisesti lisääntyvät (Basil 1992). Onnistuneiden kokemuksen luomiseksi on tärkeää, että vanhempi reagoi lapsen aloitteisiin järjestelmällisesti ja välittömästi aloitteen jälkeen (Martinsen 1993b).. 5. KUULONÄKÖVAMMAISEN LAPSEN KUNTOUTUSRATKAISUT Lapsen kielenkehityksen tutkijat korostavat puhetta edeltävän kommunikoinnin merkitystä kielen ja puheen kehitykselle (esim. Bates ym. 1975, Goldin-Meadow & Morford 1990). Aistivammaisen lapsen lähiympäristön ohjaaminen varhaisessa vaiheessa puhetta korvaavien kommunikaatiokeinojen käyttöön voi lisätä vuorovaikutuksen toimivuutta lapsen aistipuutoksista huolimatta (Launonen & Lonka 2000). Varhaiskuntoutuksen tavoitteena on ehkäistä lapsen ja ympäristön luonnollisen vuorovaikutuksen häiriintyminen tai katkeaminen ja auttaa muodostamaan luonnollinen vuorovaikutus niissä tapauksissa, joissa se on jo häiriintynyt tai katkennut. Lisäksi tavoitteena on vähentää kokemusvajetta, joka on esimerkiksi synnynnäisen kuulonäkövamman väistämätön seuraus (Nafstad & Rodbroe 1992). Aistivammojen varhainen toteaminen onkin tärkeää, jotta kuntoutus voitaisiin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kuntoutusta suunniteltaessa on huomioitava näön- ja kuulonjäänteet ja niiden aktiivinen käyttö ja kuntoutus (Rönnberg & Borg 2001). Heikkojenkin auditiivisten tai visuaalisten vihjeiden apu voi välittää tietoa

20 ympäristön tapahtumista ja pohjustaa kontaktin syntymistä ja valmiutta kommunikaatioon (Huttunen 1998). 15 Kuulonäkövammaisen lapsen kuntoutus on vaativa tehtävä. Kielen ja oppimisen kannalta olennaista on tukea yhteyttä ympäristöön, houkutella lasta vuorovaikutukseen, valita sopivat kommunikaatiokeinot, strukturoida ympäristöä sekä tukea kielenkehitystä (Huttunen 1998). Kuntoutuksen ja terapian päämääränä eivät ole ainoastaan toiminnalliset edistysaskeleet, vaan tavoitteena on kannustaa lasta itse luomaan tarpeelliset edellytykset ja aktivoitumaan (Fröhlich 1993). Tavoitteena ei ole samanlaisuus muiden lasten kanssa eikä niin sanottu normalisointi, vaan mahdollisuus elämänlaadun parantamiseen kehitys- ja toimintatason eroista huolimatta (Nafstad & Rodbroe 1992). Nafstad & Rodbroe (1992) korostavat, että kuntoutusta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon, että ympäristöön suuntautuminen ja vuorovaikutussuhteiden kehittyminen edellyttävät varhaista kuntoutusta. Uuden tiedon omaksuminen ja järjestäminen merkityksellisiksi yksiköiksi tapahtuu aina lähiaistien kautta tai niiden tuella. Kuurosokeuteen liittyvän kaukoaistideprivaation (näkö, kuulo) vuoksi lähiaistien (tuntoaisti, kosketusaisti, kinesteettinen aisti, hajuaisti, makuaisti) merkitys korostuu uuden tiedon keräämisessä ja työstämisessä merkitykselliseksi informaatioksi. Vähintäänkin yhtä tärkeää kuin lapsen kuntouttaminen on tuen antaminen vanhemmille sekä kullekin perheelle soveltuvien kommunikaatiokeinojen etsiminen (Huttunen 1998). Lapsen ympäristöä ja lähihenkilöitä on kannustettava ja tuettava havaitsemaan ja tulkitsemaan herkemmin lapsen toiminnan erilaisia signaaleja. Lisäksi hoivahenkilöitä on kannustettava luomaan tilanteita, joissa vuorottelutaitojen harjoitteleminen on mahdollista (Chen & Haney 1993). Kuntoutusjärjestelyissä on tärkeää huomioida yhteistyö muun lapsen lähiympäristön, esimerkiksi terveydenhuollon, päivähoidon ja koulun kanssa. 5.1 Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiomenetelmät Lightin (1989) määritelmän mukaan puhetta korvaavia kommunikointimenetelmiä käyttävien ihmisten kommunikointikyky rakentuu operationaalisista, kielellisistä, sosiaalisista ja strategisista taidoista. Näistä taidoista riippuu se, kuinka toimivaa ja tarkoituksenmukaista kommunikointi on. Kommunikaatio on toimivaa, kun henkilö kykenee itsenäisesti aloittamaan ja ylläpitämään vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa (Light 1989).

21 16 Kommunikaation funktiot ja kommunikaatiokyky muuttuvat lapsen kehityksen myötä. Varhaisvaiheissa kommunikaation tarkoituksena toimii tarpeiden ilmaiseminen ja sosiaalisen läheisyyden muodostaminen. Myöhemmässä vaiheessa kommunikaation avulla muun muassa välitetään tietoa ja hallitaan sosiaalista säännöstöä (Light 1997). Puhuttu kieli kehittyy harvoin kuulonäkövammaisten lasten kommunikaation välineeksi. Kommunikaatiojärjestelmää täydennetään usein muiden kommunikaatiotapojen avulla (Curtis & Donlon 1984). Kuulonäkövammaisten kanssa kommunikoitaessa näkö- ja kuuloaistin puutteita korvataan tavallisesti erilaisilla kinestettiisiin ja taktiilisiin vihjeisiin perustuvilla manuaalisilla kommunikaatiomenetelmillä Viittomat Viittomakielisiä kuulonäkövammaisia ovat pääasiassa kuurosokeana syntyneet tai varhaislapsuudessaan kuurosokeutuneet henkilöt. Heidän äidinkielensä on viittomakieli (Mesch 1998). Viittomakieltä voidaan käyttää joko viittomakielen tai suomen kielen mukaisesti viitottuna. Mikäli kuulonäkövammaisella on näönjäänteitä, hän voi vastaanottaa viittomia näköaistin avulla. Jos henkilön näkö ei riitä viittomien seuraamiseen, hän voi seurata viittojien käsien ja sormien liikkeitä taktiilisesti. Taktiilisesti viitottaessa käytetään kahta eri muotoa: monologimuotoa, jossa viittojan kädet ovat vastaanottajan alla tai dialogimuotoa, jossa viittojan toinen käsi on vastaanottajan käden alla ja toinen päällä (Mesch 1998). Viittomien vastaanottaminen taktiilisesti rajoittaa kuurosokean kommunikaatiotilanteen kahden osanottajan väliseksi (Mesch 1998). Vaikka kuurosokealta jäävät näkemättä kehon liikkeet ja kasvojen ilmeet, tuntoaisti välittää tietoa esimerkiksi mielentilasta, asioiden iloisuudesta ja ikävyydestä myös kädestä käteen viitottaessa (Lappi 1994). Viittomien varhainen käyttäminen on neuraalisten yhteyksien muodostumisen edellytys (Takkinen 2000). Kun kuulonäkövammaiselle lapselle opetetaan pienestä pitäen käsillä tunnustelemista, havaintotoiminnot kehittyvät ja lapsi oppii yhdistämään merkityksiä taktiilisiin havaintoihin. Viittomia kommunikaatiokeinonaan käyttävän lapsen olisi tärkeää päästä viittomakielen piiriin mahdollisimman varhaisessa iässä (Takkinen 2000). Kuulevien vanhempien viittomataito saattaa karttua hitaasti, joten lapset hyötyisivät myös kontakteista muihin viittomakieltä käyttäviin ihmisiin.

22 17 Taktiilista viittomakielestä ja sen omaksumisesta on raportoitu toistaiseksi vain muutamissa tutkimuksissa (esim. Hassinen 1994, Mesch 1998). Taktiilinen viittomakieli poikkeaa näkevien käyttämästä viittomakielestä useilta osin. Tilan käyttö on huomattavasti pienempää, viittomat tehdään käsiin ja keholle kaksiulotteisesti. Viittomiin tarvitaan lisäyksiä; esimerkiksi suuntaa ilmaisevissa viittomissa tekijää ja tapahtumaa selvennetään lisäviittomilla. Eleillä ilmaistavia merkityksiä selvennetään tarkentavilla viittomilla, esimerkiksi kysyvää ilmettä tarkennetaan kysymyssanalla. Varhaisimmat viittomat liittyvät tuttuihin, toistuviin arkipäivän tilanteisiin, eikä lapsi käytä niitä vielä symbolisessa merkityksessä (Takkinen 2000). Viittomakieltä omaksuvien näkevien lasten on todettu tuottavan ensimmäiset symboliset viittomansa noin vuoden iässä (Takkinen 2000, Petitto & Marantette 1991). Ensimmäisten symbolisten viittomien merkitys on laaja-alainen samoin kuin puhuttujen ensisanojenkin (Takkinen 2000). Sanaston kasvuvauhti on yksilöllinen. Neljännen ikävuoden vaiheilla viittomakieli alkaa yleensä kehittyä abstraktimmaksi (Takkinen 2000). Kun taktiilinen viittomataito kehittyy, keskustelussa käytetään yleensä kahta kättä: toinen on lähettävä ja toinen vastaanottava. Vastaanottavalla kädellä otetaan viesti vastaan ja lähettävällä kädellä voidaan kommentoida ja keskeyttää nopeasti. Kommunikaatio pysyy näin sujuvana eikä palaute keskeytä viestin lähettämistä (Hassinen 1994). Kuulonäkövammaiselle muodostuu usein myös omassa lähipiirissään käytettävä merkkijärjestelmä, joka ei perustu viittomakieleen (Lahtinen 1994). Henkilökohtaisten, sovittujen, keholle tehtyjen merkkien avulla kuurosokea saa nopeasti tietoa ympäröivästä tilasta ja ihmisten reaktioista. Menetelmää kutsutaan haptiseksi kehon kosketusmenetelmäksi (Lahtinen 1994). Nämä sosiaaliset pikaviestit auttavat kuurosokeaa saamaan tietoa ympäristöstä ja hahmottamaan omaa kehoa suhteessa muuhun ympäristöön. Lyhyet tiedonannot nopeuttavat kommunikaatiota. Merkit voidaan tilanteen mukaan viittoa selkään, olkavarteen, reiteen tai kämmeneen (Lahtinen 1994) Tadoma Tadoma-metodissa kuurosokea asettaa kätensä puhujan kasvojen päälle, peukalo on kevyesti huulilla ja muut sormet puhujan leualla ja kaulalla. Puheen aikana taktiilinen tieto välittyy "kuuntelijalle" kurkunpään värähtelyn, huulten ja leuan liikkeiden ja äännön ilmavirran vaihteluiden avulla (Rönnberg ja Borg 2001). Taitavat Tadoman käyttäjät voivat taktiilisten vihjeiden avulla seurata puhuttua arkikeskustelua melko sujuvasti (Reed,

23 18 Delhorne, Durlach & Fisher 1990, Reed, Rabanowitz, Durlach, Delhorne, Braida, Pemberton, Mulcahey & Washington 1992). Tadoman avulla kuuntelija pystyy aistimaan eri äänteiden artikulaatiotapoja, artikulaatiopaikkojen erottaminen sen sijaan on ongelmallista (Reed ym 1992). Tadoma-metodia ei kuitenkaan käytetä Suomessa juurikaan (Huttunen 1998) Kuurosokeutuneen kommunikaatiomenetelmät Taktiilit viittomat kehittyvät harvoin pääasialliseksi kommunikaatiokeinoksi myöhemmässä vaiheessa elämäänsä kuurosokeutuneille. Alenevia näkö- ja kuulohavaintoja täydennetään kommunikaatiotilanteessa esimerkiksi sormiaakkosten ja pistekirjoituksen avulla. Sormiaakkosia käyttävät tavallisimmin aikuisiällä kuurosokeutuneet. Sormiaakkoset on lainattu suoraan viittomakielestä (Lappi 1994). Tällä menetelmällä kommunikoivalle sanat viitotaan kirjain kirjaimelta ja kuurosokea tunnustelee kirjainten muodon käsillään. Suuraakkoskirjoitus eli antikva perustuu kirjoitettuun kieleen (Linkola 1994). Sitä voidaan käyttää samaan tapaan kuin sormiaakkosia. Suuraakkoskirjoituksessa sanat kirjoitetaan isoina tikkukirjaimina kuurosokean kämmenelle. Hitaudestaan huolimatta suuraakkoskirjoitus on erittäin käyttökelpoinen kommunikaatiomenetelmä kuurosokeutuneelle (Mesch 1998). Se ei myöskään vaadi kommunikaatiokumppanilta erityistaitoja. Harva kuurosokea käyttää sormiaakkosia tai suuraakkoskirjoitusta kuitenkaan yksinomaisena kommunikaatiokeinona (Linkola 1994). Braille eli pistekirjoitus on myös tärkeä kuurosokeutuneen kommunikaatiokeino. Pistekirjoituksessa kuurosokea lukee sormenpäitään apuna käyttäen pistekuvioina kirjoitettuja kirjaimia, numeroita ja välimerkkejä. Kuviot perustuvat kuuden pisteen muodostamaan suorakulmioon, josta muodostuu erilaisia merkkejä vähentämällä ja lisäämällä pisteitä (Mesch 1998). Pistekirjoitusta voidaan käyttää apuna kommunikaatiotilanteessa, mikäli kuurosokea osaa pistekirjoitusta. Apuvälineiden avulla tavallinen konekirjoitusteksti voidaan muuntaa pistekirjoitukselle sormin luettavaksi. Tämä vaatii keskustelukumppanilta vain konekirjoitustaitoa (Lappi 1994). Pitkällisen, syntymästään kuurosokeiden erityistarpeiden mukaan suunnitellun kuntoutuksen tuloksena jotkut syntymästään kuurosokeat kehittyvät siten, että heidän

24 19 erityistarpeensa muuttuvat lähemmäs kuurosokeutuneille kuin syntymästään kuurosokeille tarkoitettua kuntoutusta (Nafstad &Rodbroe 1992). Kuntoutuksen tulokset riippuvat pitkälti lapsen kognitiivisesta potentiaalista (Huttunen 1998 ) Näön kuntoutus Näkevä lapsi hahmottaa ympäristöään katseensa avulla. Näkövammaisen lapsen on tärkeä olla sylissä mahdollisimman paljon, jotta hän oppisi hahmottamaan itseään suhteessa muihin ja saisi taktiilisia aistimuksia liikkeistään (Hyvärinen 1981). Erityisesti tilan hahmottaminen on näkövammaiselle lapselle vaikeaa. Tilakäsitteen kehittyminen on edellytys sille, että lapsi oppii orientoitumaan (Hyvärinen 1981). Näöntarkkuuden selvittäminen vaatii usien toistuvia tutkimuksia. Näkövammaisen lapsen kohdalla on hankalaa selvittää onko vaikeuksien syynä puutteellinen näöntarkkuus, erotuskyky, aistiminen vai ymmärtäminen (Hyvärinen, Lallukka, Marja-Aho, Troberg & Kaski 1979). Mikäli lapsella on vähäisiäkään näönjäänteitä, on tärkeää, että näköä stimuloidaan päivittäin (Hyvärinen 1981). Näkövammaisen lapsen näkö- ja motoriset toiminnot sekä yhteisnäkö kehittyvät hitaammin kuin normaalisti kehittyvillä lapsilla ja jäävät usein puutteellisiksi (Hyvärinen 1981). Kuulonäkövammaisen lapsen näön kuntoutus on riippuvainen motoristen toimintojen kehityksestä (Hyvärinen 1981). Ilman motorista aktiviteettia lapsi ei opi käyttämään näköään tehokkaasti. Motorista aktiviteettia lisätään rakentamalla kuulonäkövammaiselle lapselle strukturoitu, turvallinen ja hallittava toimintaympäristö (Vilhelmsen 1993). Fyysinen ympäristö mukautetaan sten, että lapsi voi hahmottaa sen. Esimerkiksi liikkumisreittejä voidaan merkitä erilaisten visuaalisten maamerkkien (valot, tietyt tavarat) avulla (Vilhelmsen 1993). Lapsen näön kehittämiseksi käytetyt harjoitukset ja apuvälineet suunnitellaan yksilöllisesti. Lapsi voi hyötyä voimakkaasti suurentavista silmälaseista, suurennuslaseista tai käsikiikareista visuaalisen hahmottamisen tukena (Hyvärinen ym 1979). Näönjäänteiden käyttöä voidaan stimuloida tekemällä lapselle tuttuun ympäristöön muutoksia, esimerkiksi sijoittamalla valo eri paikkaan kuin tavallisesti. Totuttuihin toimintoketjuihin liitttyvän toiminnan muuttaminen aktivoi lasta käyttämään näköään ja luo kommunikatiivista toimintaa (Jacobsen 1993).

Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely

Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely Lähtökohtia Tavoitteena asiakkaan osallisuuden lisääminen. Asiakkaan kokemusmaailmaa tulee rikastuttaa tarjoamalla riittävästi elämyksiä ja kokemuksia. Konkreettisten

Lisätiedot

AAC -menetelmien sovellus kehitysvammahuoltoon. Kirsi Vainio 24.3.2011

AAC -menetelmien sovellus kehitysvammahuoltoon. Kirsi Vainio 24.3.2011 AAC -menetelmien sovellus kehitysvammahuoltoon Kirsi Vainio 24.3.2011 1 Kommunikointi Tarkoittaa niitä keinoja joilla ihminen on yhteydessä toisiin Merkittävä tekijä ihmisen persoonallisuuden muodostumisessa

Lisätiedot

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan 1. Motoriset taidot Kehon hahmotus Kehon hallinta Kokonaismotoriikka Silmän ja jalan liikkeen koordinaatio Hienomotoriikka Silmän ja käden

Lisätiedot

Kommunikaatio ja vuorovaikutus

Kommunikaatio ja vuorovaikutus Kommunikaatio ja vuorovaikutus Vuorovaikutus Vuorovaikutusta on olla kontaktissa ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Vuorovaikutus on tiedostettua tai tiedostamatonta. Kommunikaatio eli viestintä Kommunikaatio

Lisätiedot

MIKSI TUKIVIITTOMAT?

MIKSI TUKIVIITTOMAT? MITKÄ TUKIVIITTOMAT? Tukiviittomilla tarkoitetaan viittomamerkkien käyttämistä puhutun kielen rinnalla, siten että lauseen avainsanat viitotaan. Tukiviittomien tarkoituksena on tukea ja edistää puhutun

Lisätiedot

Kielten rikas maailma jo ennen sanoja Kielen oppimisen varhaisvaiheet, tuen tarpeen tunnistaminen ja tukemisen keinot

Kielten rikas maailma jo ennen sanoja Kielen oppimisen varhaisvaiheet, tuen tarpeen tunnistaminen ja tukemisen keinot Kielten rikas maailma jo ennen sanoja Kielen oppimisen varhaisvaiheet, tuen tarpeen tunnistaminen ja tukemisen keinot Marja-Leena Laakso Varhaiskasvatuksen, erityisesti lapsi- ja kehityspsykologian professori,

Lisätiedot

Leikki interventiona. Aikuisen kannustava puuttuminen vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisessa. Eira Suhonen 6.6.06

Leikki interventiona. Aikuisen kannustava puuttuminen vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisessa. Eira Suhonen 6.6.06 Leikki interventiona Aikuisen kannustava puuttuminen vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisessa Eira Suhonen 6.6.06 Erityispedagogiikka Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Interventio laaja-alainen systemaattinen

Lisätiedot

MITÄ ON KEHITYSVAMMAISUUS? Terveydenhuollon palveluohjaus - Kehitysvammaisen henkilön tukena terveydenhuollossa

MITÄ ON KEHITYSVAMMAISUUS? Terveydenhuollon palveluohjaus - Kehitysvammaisen henkilön tukena terveydenhuollossa MITÄ ON KEHITYSVAMMAISUUS? Terveydenhuollon palveluohjaus - Kehitysvammaisen henkilön tukena terveydenhuollossa Sisältö: 1. Kehitysvammaisuus 2. Kehitysvammaisuus ja terveys Pohdintatehtävä Millaiset asiat

Lisätiedot

Haastavat nuoret haastavat meidät toimimaan. Jokainen edistysaskel on monta kertaa suurempi, kuin miltä se aluksi näyttää (Kauppila 2003).

Haastavat nuoret haastavat meidät toimimaan. Jokainen edistysaskel on monta kertaa suurempi, kuin miltä se aluksi näyttää (Kauppila 2003). ERILAISET OPPIJAT Haastavat nuoret haastavat meidät toimimaan Jokainen edistysaskel on monta kertaa suurempi, kuin miltä se aluksi näyttää (Kauppila 2003). Perustana aito kohtaaminen Nuoren tulee kokea

Lisätiedot

Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi

Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi 1. Milloin lapsenne otti ensiaskeleensa? 2. Minkä ikäisenä lapsenne sanoi ensisanansa? Esimerkkejä ensisanoista (käännöksineen):

Lisätiedot

Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin)

Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin) Erityispedagogiikan koulutus Kommunikaatiokurssin luento 2010 Dosentti Elina Kontu Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K. 2007. Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin)

Lisätiedot

Mitä mieltä olette viittomakieltä käyttävän määritelmästä?

Mitä mieltä olette viittomakieltä käyttävän määritelmästä? Kysymyksiä: Mitä mieltä olette viittomakieltä käyttävän määritelmästä? (KLVL ry) on tyytyväinen siihen, että lakiin ei ole sisällytetty kuulovammaan perustuvaa lääketieteellistä määrittelyä ja näin ollen

Lisätiedot

Päivi Homanen Satakieliohjelma 17.1.2013 Tampere

Päivi Homanen Satakieliohjelma 17.1.2013 Tampere Päivi Homanen Satakieliohjelma 17.1.2013 Tampere LAPSET OVAT ERILAISIA SOSIAALINEN LAPSI Jos kommunikaatiotaidot vielä heikot Huomioidaan aloitteet Jatketaan lapsen aloittamaa keskustelua Jutellaan kahden

Lisätiedot

Kuka on näkövammainen?

Kuka on näkövammainen? Näkövammat 1 Sisältö Kuka on näkövammainen? 3 Millaisia näkövammat ovat? 4 Näöntarkkuus 4 Näkökenttä 4 Kontrastien erotuskyky 6 Värinäkö 6 Silmien mukautuminen eri etäisyyksille 6 Silmien sopeutuminen

Lisätiedot

Kehitysvammaisuus ja autismin kirjo. Anu Hynynen ja Maarit Mykkänen

Kehitysvammaisuus ja autismin kirjo. Anu Hynynen ja Maarit Mykkänen Kehitysvammaisuus ja autismin kirjo Anu Hynynen ja Maarit Mykkänen 9.9.2015 Mitä on kehitysvammaisuus? - Kehitysvamma ei ole sairaus. - Kehitysvamma on vamma ymmärtämis- ja käsityskyvyn alueella. Kehitysvammaisella

Lisätiedot

Aistit. Kaisa Tiippana Havaintopsykologian yliopistonlehtori. Luento Aistit ja kommunikaatio-kurssilla 12.9.

Aistit. Kaisa Tiippana Havaintopsykologian yliopistonlehtori. Luento Aistit ja kommunikaatio-kurssilla 12.9. Aistit Kaisa Tiippana Havaintopsykologian yliopistonlehtori kaisa.tiippana@helsinki.fi Luento Aistit ja kommunikaatio-kurssilla 12.9.2017 Aivokuoren alueita /eke/? /epe/? /ete/? Havainto Havainto on subjektiivinen

Lisätiedot

Liian pieni lapsi Keskosperheen tukeminen ja vanhemmuuden haasteet. Vauvaperhetyöntekijä/sh Outi Manninen 13.03.2015

Liian pieni lapsi Keskosperheen tukeminen ja vanhemmuuden haasteet. Vauvaperhetyöntekijä/sh Outi Manninen 13.03.2015 Liian pieni lapsi Keskosperheen tukeminen ja vanhemmuuden haasteet Vauvaperhetyöntekijä/sh Outi Manninen 13.03.2015 Kasvu äidiksi Nainen siirtyy vauvan myötä äitiystilaan (Stern) Pystynkö pitämään pienen

Lisätiedot

KUN LUKEMINEN ON HANKALAA. Helena Sorsa

KUN LUKEMINEN ON HANKALAA. Helena Sorsa KUN LUKEMINEN ON HANKALAA Helena Sorsa Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet Lukivaikeus dysleksia fonologinen häiriö: henkilö ei kykene muuttamaan lukemaansa puheeksi näkee sanat, mutta ei löydä äänneasua

Lisätiedot

Asiakkaan kohtaaminen ja vuorovaikutus

Asiakkaan kohtaaminen ja vuorovaikutus Asiakkaan kohtaaminen ja vuorovaikutus Hyvään elämään kuuluu Itsemääräämisoikeuden toteutuminen sekä oikeus kunnioittavaan kohteluun vuorovaikutukseen ja oman tahdon ilmaisuun tulla aidosti kuulluksi ja

Lisätiedot

KIELEN KEHITYKSEN TUKIPILARIT RAKENTUVAT VANHEMPI LAPSI-VUOROVAIKUTUKSESSA. Leila Paavola-Ruotsalainen

KIELEN KEHITYKSEN TUKIPILARIT RAKENTUVAT VANHEMPI LAPSI-VUOROVAIKUTUKSESSA. Leila Paavola-Ruotsalainen KIELEN KEHITYKSEN TUKIPILARIT RAKENTUVAT VANHEMPI LAPSI-VUOROVAIKUTUKSESSA Leila Paavola-Ruotsalainen Kielen kehityksen juuret ovat lapsen synnynnäisessä valmiudessa kiinnostua sosiaaliseen vuorovaikutukseen

Lisätiedot

Opas apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille ja ohjeita asiakkaille

Opas apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille ja ohjeita asiakkaille Lausunto 4.4.2017 Sosiaali- ja terveysministeriö kirjaamo@stm.fi Viite STM010:00/2015 VALTAKUNNALLISET LÄÄKINNÄLLISEN KUNTOUTUKSEN APUVÄLINEIDEN LUOVUTUSPERUSTEET Opas apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille

Lisätiedot

Miten tuen lasta, jolla on kielellinen erityisvaikeus

Miten tuen lasta, jolla on kielellinen erityisvaikeus Miten tuen lasta, jolla on kielellinen erityisvaikeus 9.12.2015 Outi Jalkanen Outi Jalkanen 27.2.2007 1 Kielellinen erityisvaikeus, Käypä hoito 2010 Kielellinen erityisvaikeus (specific language impairment,

Lisätiedot

HELSINGIN ENSIKODIN PERHEKUNTOUTUS

HELSINGIN ENSIKODIN PERHEKUNTOUTUS HELSINGIN ENSIKODIN PERHEKUNTOUTUS Sisällysluettelo: 1. Vanhemmuus 2. Odotus ja synnytys 3. Vauva 0-2kk 4. Vanhemmuuden väliarviointi kun vauva 2kk 5. Vauva 2-6kk 6. Vanhemmuuden väliarviointi kun vauva

Lisätiedot

VARHAINEN VUOROVAIKUTUS. KYMPPI-hanke 2007-2011 Turun ammattikorkeakoulu Terveys-AIKO Kätilöopiskelijat Kati Korhonen & Jenni Rouhiainen

VARHAINEN VUOROVAIKUTUS. KYMPPI-hanke 2007-2011 Turun ammattikorkeakoulu Terveys-AIKO Kätilöopiskelijat Kati Korhonen & Jenni Rouhiainen VARHAINEN VUOROVAIKUTUS KYMPPI-hanke 2007-2011 Turun ammattikorkeakoulu Terveys-AIKO Kätilöopiskelijat Kati Korhonen & Jenni Rouhiainen Varhainen vuorovaikutus on jatkumo, joka alkaa jo raskausaikana ja

Lisätiedot

OPAS KOMMUNIKOINNIN MAHDOLLISUUKSIIN. Sisältö

OPAS KOMMUNIKOINNIN MAHDOLLISUUKSIIN. Sisältö 1 OPAS KOMMUNIKOINNIN MAHDOLLISUUKSIIN Sisältö Kaikilla on tarve kommunikoida 2 Mitä kommunikointi on 2 Jos puhuminen ei suju 3 Kommunikointitarpeet vaihtelevat 4 Miten voi viestiä puhevammaisen henkilön

Lisätiedot

Oheinen taulukko kuulovamman asteesta ja sen vaikutuksesta kommunikaatioon on mukailtu EU:n työryhmän luokittelusuositusta, jossa luokitus perustuu paremman korvan 0,5-4 khz:n taajuuksien ääneskynnysten

Lisätiedot

Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus

Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus Jaana Salminen, johtava puheterapeu3 Helsingin kaupunki, Kehitysvammapoliklinikka jaana.salminen@hel.fi 1 Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus

Lisätiedot

Sisällys. Sisällys. Esipuhe...13. 1 Äänteellisen kehityksen peruskäsitteet...17. I Äänteellisen kehityksen edellytykset

Sisällys. Sisällys. Esipuhe...13. 1 Äänteellisen kehityksen peruskäsitteet...17. I Äänteellisen kehityksen edellytykset Sisällys Esipuhe...13 1 Äänteellisen kehityksen peruskäsitteet...17 1.1 Äänteiden tuotto...17 1.1.1 Vokaalit...18 1.1.2 Konsonantit...19 1.2 Fonologia...22 1.3 Foneettinen kirjoitus...23 I Äänteellisen

Lisätiedot

Esiopetuksen. valmistavan opetuksen. opetussuunnitelma

Esiopetuksen. valmistavan opetuksen. opetussuunnitelma Esiopetuksen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma Nurmijärven kunta Varhaiskasvatuspalvelut Sivistyslautakunta x.1.2016 x www.nurmijarvi.fi Sisältö 1. Perusopetukseen valmistavan opetuksen lähtökohdat

Lisätiedot

Klaara-työpaja. Miten selkokieltä puhutaan? Sari Karjalainen

Klaara-työpaja. Miten selkokieltä puhutaan? Sari Karjalainen Klaara-työpaja Miten selkokieltä puhutaan? 5. 4. 2019 Sari Karjalainen Pilkahduksia puheen ja kielen häiriöiden tutkimuksen kentiltä Logopediassa liikutaan monilla selkokieleen liittyvillä alueilla, mutta

Lisätiedot

Kommunikaatio-ohjaus osaksi puhevammaisen ihmisen arkea. Eija Roisko Kehitysvammaliitto/Tikoteekki

Kommunikaatio-ohjaus osaksi puhevammaisen ihmisen arkea. Eija Roisko Kehitysvammaliitto/Tikoteekki Kommunikaatio-ohjaus osaksi puhevammaisen ihmisen arkea Eija Roisko Kehitysvammaliitto/Tikoteekki 12.5.2017 Kommunikoinnin palvelut nyt Kommunikoinnin peruskartoitus Terveydenhuolto Puheterapia -palvelut

Lisätiedot

Lapsen tyypillinen kehitys. -kommunikaatio -kielellinen kehitys

Lapsen tyypillinen kehitys. -kommunikaatio -kielellinen kehitys Lapsen tyypillinen kehitys -kommunikaatio -kielellinen kehitys Kielellinen kehitys Vauvalla on synnynnäinen kyky vastaanottaa kieltä ja tarve olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa Kielellinen kehitys

Lisätiedot

VARHAINEN VUOROVAIKUTUS

VARHAINEN VUOROVAIKUTUS VARHAINEN VUOROVAIKUTUS Ihmisten elämä ja heidän kokemuksensa omasta elämästään syntyvät vuorovaikutuksessa ympäristön ja erityisesti toisten ihmisten kanssa. Myös muu elollinen luonto toimii jatkuvassa

Lisätiedot

Aivotutkimus kielenoppimisen edistäjänä

Aivotutkimus kielenoppimisen edistäjänä Aivotutkimus kielenoppimisen edistäjänä 15.3.2018 Kaisa Lohvansuu, FT JYU. Since 1863. 1 -Kieli ja aivot -Aivotutkimus: Mitä tutkitaan ja miksi? -Mitä hyötyä aivotutkimuksesta on? JYU. Since 1863. 2 Aivotutkimuksen

Lisätiedot

viittomat kommunikoinnissa

viittomat kommunikoinnissa viittomat kommunikoinnissa Sisällys Sisällys...2 MITÄ TUKIVIITTOMAT OVAT?...3 MIKSI TUKIVIITTOMAT?...3 VIITTOMAT OPITAAN MALLISTA...4 OHJAUSTA TUKIVIITTOMIEN OPETTELUUN...6 VIITTOMAT OMAKSUTAAN OMAAN TAHTIIN...7

Lisätiedot

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 KESKUSTELUNANALYYSI Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 Esitelmän rakenne KESKUSTELUNANALYYTTINEN TAPA LUKEA VUOROVAIKUTUSTA ESIMERKKI: KUNINGAS ROLLO KESKUSTELUNANALYYSIN PERUSOLETTAMUKSET

Lisätiedot

Nimi ja syntymäaika:

Nimi ja syntymäaika: 1 LAPSEN JA NUOREN TILANTEEN ARVIOINTI OMAISHOIDON TUKEA MYÖNNETTÄESSÄ Nimi ja syntymäaika: TÄYTTÖOHJE: Arvio suhteutetaan lapsen kohdalla samanikäisten lasten toimintaan ja nuorten kohdalla samanikäisen

Lisätiedot

Kommunikoinnin tuki terveydenhuoltoon. 12.3.2013 Maarit Mykkänen Tuetusti päätöksentekoon- projekti

Kommunikoinnin tuki terveydenhuoltoon. 12.3.2013 Maarit Mykkänen Tuetusti päätöksentekoon- projekti Kommunikoinnin tuki terveydenhuoltoon 12.3.2013 Maarit Mykkänen Tuetusti päätöksentekoon- projekti Kommunikointi on kielellä, merkeillä tai symboleilla viestimistä mukaan lukien viestien ymmärtäminen ja

Lisätiedot

HYP on lyhenne sanoista Huomioivaa Yhdessäoloa Päivittäin HYP on asenne ja yhdessäolotapa:

HYP on lyhenne sanoista Huomioivaa Yhdessäoloa Päivittäin HYP on asenne ja yhdessäolotapa: Huomioivaa Yhdessäoloa Päivittäin ihmisille, jotka ovat vaarassa jäädä yksin HYP jakson käynnistyskokous Tutustu myös opasvihkoon Sheridan Forster: Huomioivan yhdessäolon malli HYP Mikä HYP on HYP on lyhenne

Lisätiedot

Itsetunto. Itsetunto tarkoittaa ihmisen tunteita ja ajatuksia itsestään sekä sitä miten hän kunnioittaa ja arvostaa itseään.

Itsetunto. Itsetunto tarkoittaa ihmisen tunteita ja ajatuksia itsestään sekä sitä miten hän kunnioittaa ja arvostaa itseään. Itsetunto Itsetunto tarkoittaa ihmisen tunteita ja ajatuksia itsestään sekä sitä miten hän kunnioittaa ja arvostaa itseään. Kaikista tärkein vaihe itsetunnon kehittymisessä on lapsuus ja nuoruus. Olen

Lisätiedot

Hei kuka puhuu? lapsen kohtaaminen ja tukeminen

Hei kuka puhuu? lapsen kohtaaminen ja tukeminen Hei kuka puhuu? lapsen kohtaaminen ja tukeminen Maarit Engberg vt. Perhekonsultti 16.03.2015 Tampere Esityksen rakenne: 1) Ensi kieli ja kehittyvä minuus 2) Kuulon merkitys ja huomioiminen arjessa 3) Tukea

Lisätiedot

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen KT Merja Koivula Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen toimintaan Osallistuminen ja oppiminen

Lisätiedot

Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi. Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo

Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi. Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo 1 Edistää lapsen kasvu-, kehitys ja oppimisedellytyksiä Vahvistaa lapsen

Lisätiedot

Ohjaaminen ja mentalisaatio

Ohjaaminen ja mentalisaatio Ohjaaminen ja mentalisaatio Läheisen ohjaus terapiatyössä 14.5.2018 Elina Kärkölä, HuK, puheterapeutti, itsenäinen ammatinharjoittaja Mentalisaatio on kahden kokemusmaailman, oman mielen ja toisen mielen

Lisätiedot

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Satakieli-teesit 1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Lapsuus on arvokas ja merkityksellinen aika ihmisen elämässä se on arvojen ja persoonallisuuden muotoutumisen aikaa. Jokaisella lapsella on oikeus

Lisätiedot

Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Tiina Siiskonen KT, erityisopettaja

Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Tiina Siiskonen KT, erityisopettaja Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa Tiina Siiskonen KT, erityisopettaja Miten kielenkehityksen vaikeudet ilmenevät? Kielenkehityksen vaikeudet näkyvät kielen ymmärtämisessä ja tuottamisessa eri

Lisätiedot

Auta minua onnistumaan. Miss sä oot? aikuisen läsnäolon merkitys lapselle seminaari 9.4.2014 Lahti

Auta minua onnistumaan. Miss sä oot? aikuisen läsnäolon merkitys lapselle seminaari 9.4.2014 Lahti Auta minua onnistumaan Miss sä oot? aikuisen läsnäolon merkitys lapselle seminaari 9.4.2014 Lahti Auta minua onnistumaan Vaikeuksien kasautumisen ja vakavampien käytösongelmien ennaltaehkäisy myönteisen

Lisätiedot

Muistisairaan kuulon kuntoutus. Seminaari

Muistisairaan kuulon kuntoutus. Seminaari Muistisairaan kuulon kuntoutus Seminaari 12.12.2013 Kuulo * Kuulo on kyky havainnoida ääntä. * Korvien kautta ääni välittyy aivoihin. * Korvassa on ihmisen kuulo- ja tasapainoelimet. Johanna Juola 2 Kuulon

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto Sivu 1/6Sivu 1/6 KOMMENTIT 1(6) Opetushallitus / Aira Rajamäki PL 380 00531 Helsinki aira.rajamaki@oph.fi Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto Ohessa Kuuloliiton kommentit sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon

Lisätiedot

KOGNITIIVINEN KUNTOUTUS

KOGNITIIVINEN KUNTOUTUS KOGNITIIVINEN KUNTOUTUS Psykologi Nina Näyhä Osastonhoitaja Marja Nordling Psykiatrinen kuntoutumisosasto T9 Seinäjoen keskussairaala EPSHP 3.10.2007 Kuntoutusfoorumi OSASTO T9 18 kuntoutuspaikkaa selkeästi

Lisätiedot

Struktuurista vuorovaikutukseen. Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti

Struktuurista vuorovaikutukseen. Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti Struktuurista vuorovaikutukseen Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti Termeistä Ihminen, jolla on puhevamma = ei pärjää arjessa puhuen, tarvitsee kommunikoinnissa puhetta

Lisätiedot

Motiivi-sarjan kurssien 2-5 alustavat sisältösuunnitelmat Luvuilla työnimet

Motiivi-sarjan kurssien 2-5 alustavat sisältösuunnitelmat Luvuilla työnimet Motiivi-sarjan kurssien 2-5 alustavat sisältösuunnitelmat Luvuilla työnimet Motiivi 2 Kehittyvä ihminen I Johdatus kehityspsykologiaan 1. Kehityspsykologian perusteet Mitä kehityspsykologia on? Kehitys

Lisätiedot

KEITÄ OVAT ERITYISLAPSET

KEITÄ OVAT ERITYISLAPSET KEITÄ OVAT ERITYISLAPSET? o Näkövammaiset o Kielen kehityksen häiriöt o Kuulovammaiset o Sokeat/ Kuurot o Autismikirjon häiriöt o Kehityksen häiriöt o Älyllinen kehitysvammaisus o Laaja-alaiset kehityksen

Lisätiedot

Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä

Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä Paula Lyytinen,Timo Ahonen, Kenneth Eklund,Heikki Lyytinen Jyväskylän yliopiston Lapsitutkimuskeskus Niilo Mäki Instituutti Mihin tarvitaan? kehityksen

Lisätiedot

KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010

KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010 KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010 Tutkimusongelmat 1. Millaista on lasten keskinäinen yhteisöllisyys lapsiryhmissä? 2. Miten yhteisöllisyys kehittyy? Mitkä

Lisätiedot

Lapsen kielen kehitys I. Alle vuoden ikäisen vanhemmille. www.eksote.fi

Lapsen kielen kehitys I. Alle vuoden ikäisen vanhemmille. www.eksote.fi Lapsen kielen kehitys I Alle vuoden ikäisen vanhemmille www.eksote.fi Lapsi- ja nuorisovastaanotto Puheterapia 2010 LAPSEN KIELEN KEHITYS Lapsen kieli kehittyy rinnan hänen muun kehityksensä kanssa. Puhetta

Lisätiedot

Psyykkinen toimintakyky

Psyykkinen toimintakyky Psyykkinen toimintakyky Toimintakyky = ihmisen ominaisuuksien ja ympäristön suhde : kun ympäristö vastaa yksilön ominaisuuksia, ihminen kykenee toimimaan jos ihmisellä ei ole fyysisiä tai psykososiaalisia

Lisätiedot

7.LUOKKA. Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet. Laaja-alainen osaaminen. Opetuksen tavoitteet

7.LUOKKA. Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet. Laaja-alainen osaaminen. Opetuksen tavoitteet 7.LUOKKA Opetuksen tavoitteet Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen T1 edistää oppilaan taitoa pohtia englannin asemaan ja variantteihin liittyviä ilmiöitä ja arvoja antaa oppilaalle

Lisätiedot

Kielellinen erityisvaikeus (SLI) puheterapeutin näkökulmasta. Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL 29.1. 2014

Kielellinen erityisvaikeus (SLI) puheterapeutin näkökulmasta. Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL 29.1. 2014 Kielellinen erityisvaikeus (SLI) puheterapeutin näkökulmasta Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL 29.1. 2014 Kielellinen erityisvaikeus (SLI) Häiriö, jossa lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän

Lisätiedot

KUUROSOKEIDEN OPETUSKÄYTÄNTÖJÄ SUOMESSA OPETUSHENKILÖSTÖN KUVAAMANA

KUUROSOKEIDEN OPETUSKÄYTÄNTÖJÄ SUOMESSA OPETUSHENKILÖSTÖN KUVAAMANA KUUROSOKEIDEN OPETUSKÄYTÄNTÖJÄ SUOMESSA OPETUSHENKILÖSTÖN KUVAAMANA Ritva Hoikkala Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma Turun yliopisto Kasvatustieteiden laitos 2013 TURUN YLIOPISTO Kasvatustieteiden

Lisätiedot

Kielten oppimisen vaikeuksien ja lukivaikeuksien yhteydet

Kielten oppimisen vaikeuksien ja lukivaikeuksien yhteydet Kielten oppimisen vaikeuksien ja lukivaikeuksien yhteydet Leena Holopainen Professori Joensuun yliopisto Mitä ovat lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet (= lukivaikeudet, dysleksia)? Dysleksia on yksi

Lisätiedot

Kaikille avoin hiihtokoulu

Kaikille avoin hiihtokoulu Kaikille avoin hiihtokoulu Kaikille avoimessa hiihtokoulussa kaikki oppilaat ovat yhtä arvokkaita ja tervetulleita, hiihtokoulu ei rajaa ketään pois vamman tai toimintakyvyn vuoksi. Kaikilla on oikeus

Lisätiedot

Työpaikkaohjaajan tehtävät. momutoko. monimuotoinen työpaikkaohjaajien koulutus

Työpaikkaohjaajan tehtävät. momutoko. monimuotoinen työpaikkaohjaajien koulutus Työpaikkaohjaajan tehtävät momutoko monimuotoinen työpaikkaohjaajien koulutus Työpaikkaohjaaja voi monin tavoin auttaa opiskelijan oppimista työssäoppimisjaksoilla. Ohjaaja voi ottaa huomioon oppimisen

Lisätiedot

Viittomakielen ohjaaja yhteistyössä kuntoutusohjaajan

Viittomakielen ohjaaja yhteistyössä kuntoutusohjaajan Sisältö 1 2 3 VIITTOMAKIELI- JA KOMMUNIKAATIOALA 14 Viittomakielen ohjaaja ammattilaisena 14 Mitä tarkoitetaan viittomakieli- ja kommunikaatioalalla? 14 Mitä viittomakielen ohjaaja osaa ja tekee? 14 Millaisia

Lisätiedot

Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma

Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma 1 Kurikka lapsen nimi Kansilehteen lapsen oma piirros Lapsen ajatuksia ja odotuksia esiopetuksesta (vanhemmat keskustelevat kotona lapsen kanssa ja kirjaavat) 2 Eskarissa

Lisätiedot

Satakielikeskustelufoorumi 24.5.2016. Vammaisetuudet. Elina Kontio, suunnittelija Kelan etuuspalvelujen lakiyksikkö Vammaisetuusryhmä

Satakielikeskustelufoorumi 24.5.2016. Vammaisetuudet. Elina Kontio, suunnittelija Kelan etuuspalvelujen lakiyksikkö Vammaisetuusryhmä Satakielikeskustelufoorumi 24.5.2016 Vammaisetuudet Elina Kontio, suunnittelija Kelan etuuspalvelujen lakiyksikkö Vammaisetuusryhmä 1 Vammaisetuuslainmuutos 1.6.2015 Lainmuutoksessa erityiskustannusten

Lisätiedot

Laaja-alainen käyttäytymisen ja tilanteiden analyysi

Laaja-alainen käyttäytymisen ja tilanteiden analyysi Laaja-alainen käyttäytymisen ja tilanteiden analyysi Mistä tietoa kerätään? Käyttäytyminen Liikakäyttäytyminen Käyttäytymispuute Myönteinen käyttäytyminen Tilanne Motivaatio Kehitys Biologiset muutokset

Lisätiedot

Käytännössä toimintakyvyllä tarkoitetaan henkilön suoriutumista jossakin toimintaympäristössä:

Käytännössä toimintakyvyllä tarkoitetaan henkilön suoriutumista jossakin toimintaympäristössä: Joensuu 2.12.2014 Käytännössä toimintakyvyllä tarkoitetaan henkilön suoriutumista jossakin toimintaympäristössä: Työssä Kotona Harrastuksissa Liikkumisessa (esim. eri liikennevälineet) Ym. WHO on kehittänyt

Lisätiedot

Lempeän kasvatuksen viikko 2018 TUNNETAIDOT

Lempeän kasvatuksen viikko 2018 TUNNETAIDOT Lempeän kasvatuksen viikko 2018 TUNNETAIDOT Tunnetaidot Tunnetaidot ja kiintymysvanhemmuus Mitä tunteet ja tunnetaidot ovat? Tunnetaitojen kehitysaskeleet (ja opettaminen) Miten lapsen viha täytyy ymmärtää

Lisätiedot

Vauvan itkuherkkyys ja koliikki

Vauvan itkuherkkyys ja koliikki Vauvan itkuherkkyys ja koliikki Juulia Ukkonen Kätilö ja perheneuvoja, BSc Health Communication Miksi vauvat itkevät? Kaikki vauvat itkevät ja itku kuuluu normaalina osana vauvan elämään. Itkun avulla

Lisätiedot

PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA

PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA Helsingin terveyskeskus poliklinikka Puheterapeutit: K. Laaksonen, E. Nykänen, R. Osara, L. Piirto, K. Pirkola, A. Suvela, T. Tauriainen ja T. Vaara PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA Lapsi oppii puheen tavallisissa

Lisätiedot

ERITYISPEDAGOGIIKAN PERUSTEET II-OSA

ERITYISPEDAGOGIIKAN PERUSTEET II-OSA ERITYISPEDAGOGIIKAN PERUSTEET II-OSA pe 28.10 - nauhoite d Pekka Matilainen ERITYISPEDAGOGIIKAN PERUSTEET II-osan aihepiirit Erityiskasvatus varhaislapsuudessa Erityisopetus perusopetuksessa Erityiskasvatus

Lisätiedot

Kertausta aivovammojen oireista

Kertausta aivovammojen oireista Toiminta takkuaa, auttaako terapia? Toimintaterapeutti Kari Löytönen 16.4.2013 Kertausta aivovammojen oireista (Tenovuon, Raukolan ja Ketolan luennot) Aivovamman tyypillinen oirekokonaisuus Poikkeava väsyvyys,

Lisätiedot

TUKEA VARHAISEEN VANHEMMUUTEEN. Äitiyshuollon alueellinen koulutuspäivä 16.4.2015 Anne Murtojärvi

TUKEA VARHAISEEN VANHEMMUUTEEN. Äitiyshuollon alueellinen koulutuspäivä 16.4.2015 Anne Murtojärvi TUKEA VARHAISEEN VANHEMMUUTEEN Äitiyshuollon alueellinen koulutuspäivä 16.4.2015 Anne Murtojärvi Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan kaikkea lapsen ja vanhempien yhdessä olemista, kokemista ja

Lisätiedot

Leikki-ikä. kognitiivinen kehitys. KEHONKUVA: käsitys oman kehon rajoista ja muodosta kehittymistä voidaan havainnoida lasten piirustusten avulla

Leikki-ikä. kognitiivinen kehitys. KEHONKUVA: käsitys oman kehon rajoista ja muodosta kehittymistä voidaan havainnoida lasten piirustusten avulla Leikki-ikä kognitiivinen kehitys KEHONKUVA: käsitys oman kehon rajoista ja muodosta kehittymistä voidaan havainnoida lasten piirustusten avulla kaksi teoriaa ajattelun kehityksestä: A Jean Piaget: ajattelu

Lisätiedot

Prososiaalisen käyttäymisen vahvistaminen leikissä VKK-Metro 3.3.2015

Prososiaalisen käyttäymisen vahvistaminen leikissä VKK-Metro 3.3.2015 Prososiaalisen käyttäymisen vahvistaminen leikissä VKK-Metro 3.3.2015 FT, yliopistonlehtori Eira Suhonen Erityispedagogiikka Luennon teemat Turvallisessa ympäristössä on hyvä leikkiä Leikki vuorovaikutuksellisena

Lisätiedot

Tanja Saarenpää Pro gradu-tutkielma Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Syksy 2012

Tanja Saarenpää Pro gradu-tutkielma Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Syksy 2012 Se on vähän niin kuin pallo, johon jokaisella on oma kosketuspinta, vaikka se on se sama pallo Sosiaalityön, varhaiskasvatuksen ja perheen kokemuksia päiväkodissa tapahtuvasta moniammatillisesta yhteistyöstä

Lisätiedot

Muistisairaan ihmisen kohtaaminen Uudenmaan Muistiluotsi Muistiohjaaja Tanja Koljonen

Muistisairaan ihmisen kohtaaminen Uudenmaan Muistiluotsi Muistiohjaaja Tanja Koljonen Muistisairaan ihmisen kohtaaminen 22.5.2017 Uudenmaan Muistiluotsi Muistiohjaaja Tanja Koljonen Muistisairaudet Suomessa Lähes 193 000 muistisairasta ihmistä 14 500 uutta sairastunutta vuosittain 7 000

Lisätiedot

NELJÄVUOTIAAN LAPSEN KASVU JA KEHITYS. Vanhempien, varhaiskasvatuksen ja neuvolan havainnointi- ja tiedonsiirtolomake

NELJÄVUOTIAAN LAPSEN KASVU JA KEHITYS. Vanhempien, varhaiskasvatuksen ja neuvolan havainnointi- ja tiedonsiirtolomake 1 NELJÄVUOTIAAN LAPSEN KASVU JA KEHITYS Vanhempien, varhaiskasvatuksen ja neuvolan havainnointi- ja tiedonsiirtolomake LAPSEN HENKILÖ TIEDOT / VARHAISKAS- VATUKSEN TIEDOT Lapsen nimi Varhaiskasvatuspaikka

Lisätiedot

T3 ohjata oppilasta havaitsemaan kieliä yhdistäviä ja erottavia ilmiöitä sekä tukea oppilaan kielellisen uteliaisuuden ja päättelykyvyn kehittymistä

T3 ohjata oppilasta havaitsemaan kieliä yhdistäviä ja erottavia ilmiöitä sekä tukea oppilaan kielellisen uteliaisuuden ja päättelykyvyn kehittymistä A2-VENÄJÄ vl.4-6 4.LUOKKA Opetuksen tavoitteet Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen T1 ohjata oppilasta havaitsemaan lähiympäristön ja maailman kielellinen ja kulttuurinen runsaus sekä

Lisätiedot

Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä

Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä Opinnollinen kuntoutus Aija Lund 2007 Ryhmän teemat: Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet (Jukka Nevala ja Marjukka Peltonen) Tekstinymmärtäminen ja sen

Lisätiedot

1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus.

1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus. 1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus. 1. Ympäristö a. Tässä jaksossa ympäristö rakennetaan pedagogiikkaa tukevien periaatteiden mukaisesti ja

Lisätiedot

Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren kohtaaminen ja arjen tukeminen

Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren kohtaaminen ja arjen tukeminen Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren kohtaaminen ja arjen tukeminen Kemi 4.9.2015 Marja Koivusalo, lastenneurologian erikoislääkäri, Kolpeneen palvelukeskus Lasten ja nuorten normaali kehitys Normaalin

Lisätiedot

Opetuksen tavoitteet Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet

Opetuksen tavoitteet Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet VIITTOMAKIELI JA KIRJALLISUUS Äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen tehtävä, oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet, ohjaus, eriyttäminen ja tuki sekä oppimisen arviointi koskevat myös

Lisätiedot

Ilmaisun monet muodot

Ilmaisun monet muodot Työkirja monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin (ops 2014) Ilmaisun monet muodot Toiminnan lähtökohtana ovat lasten aistimukset, havainnot ja kokemukset. Lapsia kannustetaan kertomaan ideoistaan, työskentelystään

Lisätiedot

YHTEISKUNTA MUUTTUU- KUINKA ME MUUTUMME? Asiaa aivotutkimuksesta ja hahmottamisesta

YHTEISKUNTA MUUTTUU- KUINKA ME MUUTUMME? Asiaa aivotutkimuksesta ja hahmottamisesta YHTEISKUNTA MUUTTUU- KUINKA ME MUUTUMME? Asiaa aivotutkimuksesta ja hahmottamisesta Heli Isomäki Neuropsykologian erikoispsykologi, PsT Neuropsykologipalvelu LUDUS Oy www.ludusoy.fi AIVOJEN KEHITYS MISSÄ

Lisätiedot

Toiminnallisen näön profiili

Toiminnallisen näön profiili Toiminnallisen näön profiili siirtämässä tietoa lääkäreiden, kuntoutusryhmän ja koulujen välillä Lea Hyvärinen, LKT Helsingin yliopisto Dortmundin teknillinen yliopisto www.lea-test.fi 2 Toiminnallinen

Lisätiedot

Perseveraatiota vähentävät harjoitukset

Perseveraatiota vähentävät harjoitukset KOMMUNIKAATIO Ihmiset kommunikoivat keskenään sanallisesti ja sanattomasti. Halvauksen jälkeen potilaalla voi kasvolihasten toispuoleisesta toimimattomuudesta johtuen olla vaikeuksia sanattomassa kommunikaatiossa.

Lisätiedot

Toiminnallisen näönkäytön tutkiminen lastenneurologisella osastolla ja poliklinikalla

Toiminnallisen näönkäytön tutkiminen lastenneurologisella osastolla ja poliklinikalla Toiminnallisen näönkäytön tutkiminen lastenneurologisella osastolla ja poliklinikalla NÄÄKKÖ NÄÄ 2011 Sh Sarianne Karulinna, Lh Anne Nastolin HYKS Lastenneurologinen Kuntoutusyksikkö CP-hankkeen tavoite

Lisätiedot

ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE. Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti

ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE. Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti 1. Tervehdin lasta henkilökohtaisesti ja positiivisesti nimeltä heidät tavatessani. 1 2 3 4 5 2. Vuorovaikutukseni

Lisätiedot

Tervetuloa esiopetusiltaan!

Tervetuloa esiopetusiltaan! Tervetuloa esiopetusiltaan! Esiopetus Järvenpäässä toimintakaudella 2010-2011 Esiopetuksen hakemusten palautus 19.2. mennessä Tiedot esiopetuspaikasta 31.5. mennessä Esiopetus alkaa 1.9.2010 ja päättyy

Lisätiedot

ÄIDIN JA LAPSEN VARHAINEN SUHDE KESKOSPERHEISSÄ

ÄIDIN JA LAPSEN VARHAINEN SUHDE KESKOSPERHEISSÄ ÄIDIN JA LAPSEN VARHAINEN SUHDE KESKOSPERHEISSÄ Riikka Korja PIPARI-projekti Lastenklinikka, TYKS 24.11.2009 Lastenpsykiatriyhdistys, Helsinki 24.11.2009/Korja Varhainen vuorovaikutus lapsen kehityksen

Lisätiedot

PIENEN LAPSEN SOSIAALISUUS

PIENEN LAPSEN SOSIAALISUUS PIENEN LAPSEN SOSIAALISUUS Liisa Keltikangas-Järvinen Helsingin yliopiston psykologian professori Vanhempien Akatemian luentotilaisuus Oulussa 16.10.2013 Ajan kuva: Kun vanhempi haluaa antaa hyvän kuvan

Lisätiedot

KEHITYSVAMMAISEN MIELENTERVEYSHÄIRIÖT JA KÄYTTÄYTYMINEN. Anneli Tynjälä Johtava psykologi, psykoterapeutti VET PKSSK

KEHITYSVAMMAISEN MIELENTERVEYSHÄIRIÖT JA KÄYTTÄYTYMINEN. Anneli Tynjälä Johtava psykologi, psykoterapeutti VET PKSSK KEHITYSVAMMAISEN MIELENTERVEYSHÄIRIÖT JA KÄYTTÄYTYMINEN Anneli Tynjälä Johtava psykologi, psykoterapeutti VET PKSSK 1 HAASTAVASTA KÄYTTÄYTYMISESTÄ ja MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖISTÄ KEHITYSVAMMAISILLA Kehitysvammaisista

Lisätiedot

Koht dialogia? Organisaation toimintaympäristön teemojen hallinta dynaamisessa julkisuudessa tarkastelussa toiminta sosiaalisessa mediassa

Koht dialogia? Organisaation toimintaympäristön teemojen hallinta dynaamisessa julkisuudessa tarkastelussa toiminta sosiaalisessa mediassa Kohtdialogia? Organisaationtoimintaympäristönteemojenhallinta dynaamisessajulkisuudessatarkastelussatoiminta sosiaalisessamediassa SatuMariaPusa Helsinginyliopisto Valtiotieteellinentiedekunta Sosiaalitieteidenlaitos

Lisätiedot

parasta aikaa päiväkodissa

parasta aikaa päiväkodissa parasta aikaa päiväkodissa Lastentarhanopettajaliitto 2006 varhaiskasvatuksen laadun ydin on vuorovaikutuksessa lapsen kehitystä ja oppimista edistävät lapsen kiinnostus, uteliaisuus ja virittäytyneisyys

Lisätiedot

K U U L O A L A N J Ä R J E S T Ö J E N LASTEN VAALITEESIT YHDENVERTAISUUS

K U U L O A L A N J Ä R J E S T Ö J E N LASTEN VAALITEESIT YHDENVERTAISUUS K U U L O A L A N J Ä R J E S T Ö J E N OIKEUS APUVÄLINEISIIN Kuulovammaisen lapsen ja nuoren yksilöllisiin apuvälineisiin panostaminen on investointi sujuvaan opiskelupolkuun ja tulevaisuuden työhön.

Lisätiedot

Joka sadas meistä on autismin kirjollaaspergernuoren. Elina Havukainen Autismi- ja Aspergerliitto ry

Joka sadas meistä on autismin kirjollaaspergernuoren. Elina Havukainen Autismi- ja Aspergerliitto ry Joka sadas meistä on autismin kirjollaaspergernuoren sosiaaliset valmiudet Elina Havukainen edistää ja valvoo autismin kirjon henkilöiden ja heidän perheidensä yleisiä yhteiskunnallisia oikeuksia ja tasa-arvoa.

Lisätiedot

Pistekirjoitus. ja kohomerkinnät

Pistekirjoitus. ja kohomerkinnät Pistekirjoitus ja kohomerkinnät Pistekirjoitus Pistekirjoitus on kohokirjoitusjärjestelmä, jota luetaan sormin. Sitä kutsutaan myös braillekirjoitukseksi keksijänsä Louis Braillen mukaan. Peruskuviossa

Lisätiedot

Vieraan kielen B1-oppimäärän opetuksen tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokalla 6

Vieraan kielen B1-oppimäärän opetuksen tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokalla 6 B1- RUOTSI VL.6-9 6.LUOKKA T1 auttaa oppilasta jäsentämään käsitystään kaikkien osaamiensa kielten keskinäisestä suhteesta T2 auttaa oppilasta hahmottamaan opiskeltavan kielen asemaa maailmassa ja sen

Lisätiedot