Joseph Haydn: Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä

Transkriptio

1 Joseph Haydn: Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä Op. 51

2 Joseph Haydn: Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä Op. 51 Introduzione: Maestoso ed Adagio I Largo - Pater, dimitte illis, quia nesciunt, quid faciunt II Grave e Cantabile - Hobie mecum eris in Paradiso III Grave - Mulier, ecce filius tuus IV Largo - Deus meus, Deus meus, utquid dereliquisti me? V Adagio - Sitio VI Lento - Consummatum est VII Largo - In manus tuas Domine, commendo spiritum meum Il terremoto: Presto e con tutta la forza Jalas Chamber kapellimestarina Juhani Numminen Esitykset: Palmusunnuntai klo Jalasjärven kirkko Pitkäperjantai klo Kauhajoen kirkko klo Lakeuden risti, Seinäjoki Ohjelma 10 e/opisk. 5 e Teksti- ja kuvalähteet: Pentti Lempiäinen: Ristintie ja ristinsanat (WSOY, Porvoo 2004) Kuvatoimitus: Pentti Lempiäinen ja Riitta Toiviainen Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä, suomentanut Anri Tuohimäki Eugene Druckerin saksankielisestä tekstistä Tuottaja: Jalasjärven musiikkiopisto ja Jalasjärven musiikkiopiston kannatusyhdistys r.y. / Auli Tuohimäki Yhteistyössä: Jalasjärven, Kauhajoen ja Seinäjoen seurakunnat Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä Joseph Haydn sävelsi teoksen Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä Cádizin katedraalin tilauksesta, ja se esitettiin ensimmäistä kertaa pääsiäisviikolla vuonna 1787 messun osana. Esityksessä musiikki ja puheosuudet vuorottelivat muodostaen kokonaisuuden, jonka äärellä kuulija sai hiljentyä. Tämä omaperäinen teos on yksi Haydnin tärkeimmistä instrumentaalisävellyksistä. Maalailevat sointivärit, yllättävät kontrastit ja monipuolinen harmonia välittävät sanomaa Kristuksen duaalisesta olemuksesta Jumalan ja ihmisen poikana sekä hänen viimeisten elon hetkiensä kamppailusta. Teoksellaan Haydn halusi tehdä kuulijaan syvän vaikutuksen. Johdanto: Maestoso ed Adagio Johdanto ja viimeinen osa Maanjäristys muodostavat yhdessä kehyksen Kristuksen viimeisille sanoille. Intensiivistä tunnetta korostavat dramaattiset tauot, terävät dynamiikan kontrastit sekä osaa hallitsevat pisteelliset rytmit. I Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät. Jeesuksen ensimmäisten sanojen katkeransuloinen kaiku on kuultavissa osan pääteemasta. Kuten muissakin osissa, melodian sävel ja rytmi on rakennettu siten, että ne vastaavat laulettua latinankielistä Raamatun tekstiä. Sanan pater ( isä ) laskeva pisteellinen kulku soi enimmäkseen seesteisenä mutta välillä jopa tuskaisena. II Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa. Pääteema soi osan alussa mollissa, kuin kohtaloonsa alistuneen Jeesuksen huokauksena. Myöhemmin sama melodia toistuu rinnakkaisessa duurissa kuvastaen kirkkaana paratiisin loistoa. Kehittelyjaksossa käydään jälleen synkemmissä molli-sävellajeissa, mutta osa päättyy mietiskelevään, levolliseen C-duuriin. III Nainen, tämä on poikasi. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: Nainen, tämä on poikasi! Sitten hän sanoi opetuslapselle: Tämä on äitisi! (Joh. 19:26 27) Näillä sanoilla Jeesus teki Mariasta kaikkien uskovaisten vertauskuvallisen äidin. IV Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tässä osassa Jeesuksen tuntema kiihtymys löytää ilmaisunsa nousevassa sforzandokulussa (voimistuvassa kulusssa) ja keskenään kilpailevien viulujen vuorottelussa. Ensimmäisen viulun kadenssin kromaattiset kulut luovat hämmentyneen tunnelman, ja musiikkikin vaikuttaa pienen hetken ajan olevan eksyksissä, tai ainakin vastausta etsimässä. V Minun on jano. Osan taustan muodostavat jousien pizzicatot. Kristuksen ääni kuuluu aiempaa heikompana muistuttaen meitä hänen inhimillisestä kärsimyksestään. Alun rauhallisempi, jopa alistunut tunnelma vaihtuu kuitenkin myöhemmin jyskyttävään rytmiin ja raskaisiin sforzandoihin, jotka säestävät tuskaisaa, toistuvaa jano-motiivia.

3 VI Se on täytetty. Kamppailu on melkein ohitse. Synkän avausfraasin jälkeen basso soittaa pääteeman, joka toistuu myöhemmin korostetusti jousien unisonossa (yksiäänisessä melodiassa). VII Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni. Osan pääteema on vahva ja ylevä, ylöspäin ponnisteleva. Jousien sordinoilla hiljennetty sointi kuvastaa Jeesuksen ääntä, joka on heikko suuren koettelemuksen jäljiltä. 1. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi: Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä he tekevät (Luuk. 23:33-34) Kun Jeesus oli ristiinnaulittu, ivapuheet ja pilkkasanat sinkoilivat: Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Itse antaisin varmaan vastaavassa tilanteessa sanan sanasta, mitä kuuluu ja kuka käskee. Mutta Jeesus ei uhkaile pilkkaajiaan. Hän ei aloita ristinsanoja edes rukouksella itsensä puolesta. Hän noudattaa loppuun asti omaa Vuorisaarnaan talletettua opetustaan: Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Jo varhaisimpien kristittyjen oli vaikea ymmärtää näin pitkälle menevää rakkautta. Tätä kuvastaa se, että monista vanhoista Uuden testamentin käsikirjoituksista Jeesuksen ensimmäinen sana ristiltä puuttuu. Myöhemmin on juutalaisten vainoja perusteltu sillä, että Jeesuksen murhaajat eivät muuta kohtelua ansaitse. Eivätkä liioin kaiken maailman jumalattomat ja vääräuskoiset terroristit. Henki pois vain. Ristinsanat Maanjäristys: Presto e con tutta la forza Mullistava tapahtumasarja saa kouriintuntuvan ilmaisun tässä viimeisessä osassa, joka kuvastaa Jeesuksen kuolemaa seurannutta maanjäristystä. Jousien rosoiset unisonot, särmikkäät rytmit ja pakkomielteen omaisesti toistuvat teemat kuvaavat maailmaa, joka horjuu ja repeilee ihmiskunnan syntien ja menetyksen painon alla. * Anri Tuohimäki suomentanut tekstin Eugene Druckerin saksankielisestä tekstistä Jeesusta pilkattiin pukemalla hänet purppuranpunaiseen hallitsijan asuun. Pilkkaajat eivät tienneet, että pilkan kohde olikin valtansa vielä osoittava kaikkeuden Herra. El Grecon (k. 1614) maalaus Toledon katedraalissa Espanjassa. Jeesus tiesi, että hänet tullaan vaientamaan. Siksi hän ei tyytynyt rajoittumaan siihen, että hän itse antaa vihamiehilleen anteeksi. Hän vetosi taivaalliseen Isäänsä, kaikkeuden Herraan: Isä, anna heille anteeksi. Jumalan anteeksiantamus on voimassa silloinkin, kun Kristuksen ääni vaiennetaan. Jeesuksen sanan jälkiosa koskee myös meitä kaikkia: He eivät tiedä, mitä he tekevät. Tiedänkö minäkään, mitä teen? Jeesuksella taitaa usein olla eniten harmia ystävistään, jotka uskovat toimivansa hänen nimissään ja olevansa Jumalan asialla, mutta eivät ole. Ajatellessaan Jeesuksen rukousta ristillä englantilainen virsirunoilija Isaac Watts kirjoitti: Kun katson ristin ihmettä, niin pääni painuu häpeillen (virsi 70:1). Liekö oma niskani jäykempi? 2. Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät! Mutta toinen moitti häntä: Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa. Ja hän sanoi: Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Jeesus vastasi: Totisesti, jo tänään olet minun kanssani paratiisissa. (Luuk. 23:39-43) Matteus ja Markus kertovat, että kumpikin Jeesuksen kanssa ristiinnaulituista pahantekijöistä pilkkasi häntä, Luukkaan mukaan vain toinen yhtyi ivapuheisiin. Viha sai hänet vielä viimeisillä hetkillään herjaamaan syytöntä Jeesusta. Mutta niin tai näin, yhteistä kirjoittajille on halu osoittaa, ettei kuoleman läheisyys vie kaikkia lähelle Jumalaa. Katumuksen sijasta ihminen herjaa Jumalaansa vielä viimeisinäkin hetkinään. Onko katumukseen kykenemätön ihminen kokenut elämässään paljon vääryyttä ja siitä katkeroitunut niin, ettei voi antaa anteeksi edes Jumalalle? Vai onko hän tieten tahtoen ajautunut umpikujaan, josta ei löydy ulospääsyä? Hän ei enää kykene antamaan itselleen anteeksi, eikä silloin löydä armollista Jumalaa. Maailmassa, jossa vaaditaan silmä silmästä ja hampaasta koko pää, armon löytäminen on kiven alla. Martti Lindqvist kirjoittaa osuvasti kirjassaan Tässä seison: Anteeksiantamusta ei voida perustella, ei vaatia, ei ostaa eikä suorittaa. Se on niin kallista, ettei siitä voi maksaa mitään. Jos yrität käydä kauppaa sillä tai ansaita sitä, epätoivo vain kasvaa. Anteeksiantamus lahjoitetaan ja se parantaa omalla voimallaan. Katumattomalle ryövärille Jeesus ei vastannut mitään, katuvalle hän puhui laupiaasti. Silti katumus ei ole suoritus, jolla armo ansaitaan. Jumalan vaikeneminen on ihmiselle kova paikka, mutta se voi olla ovi uuteen, jos siitä osaa ottaa opikseen. Ja riskinsä Kuulustelut, pilkka ja kiduttaminen eivät murtaneet Jeesuksen henkistä kestokykyä, vaan hän otti ristin kannettavakseen varmana siitä, että niin oli hänen Isänsä tahto. Orjantappurakruunulla kruunattu Vapahtaja loistaa taivaallista kirkkautta. El Grecon maalaus Kristus, ristin kantaja, Museo del Prado, Madrid.

4 on katumisessakin. Kun sitä alkaa pitää Jumalan vaatimana suorituksena, Jumalasta tulee vain palkkapussien jakelija. Armo lakkaa olemasta armoa. Anna-Maija Raittila on merkinnyt Vehnänjyvän päiväkirjaansa pitkäperjantaiaamuna: Jos Golgatalla oli herjausta, piinaa, ivaakin, niin eihän se ole niin tärkeää. Tärkeää oli se, että siellä oli Jeesus, joka kärsi sen herjauksen, pilkan ja ivan eikä sanallakaan vastannut siihen. Mutta vastasi ryövärille, joka avasi suunsa rukoukseen: Herra, muista minua. Monet ihmiset elävät enemmän menneisyydessä tai tulevaisuudessa kuin tässä hetkessä. He puhuvat siitä, kuinka ennen oli kaikki paremmin tai kuinka huominen muuttaa kaiken. Kun Jeesus puhui ristillä katuvalle rosvolle, hän ei käyttänyt sanoja eilen ja huomenna. Hän sanoi: tänään olet minun kanssani paratiisissa. Mitähän siitä seuraisi, jos oppisin ajattelemaan, että tänään on elämäni tärkein päivä. Silloin kai ikuisuuskin saisi aivan uuden painoarvon. 3. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: Nainen, tämä on poikasi! Sitten hän sanoi opetuslapselle: Tämä on äitisi! Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä. (Joh. 19:26-27) Jeesukselta ei jäänyt omaisilleen ja ystävilleen jaettavaksi rahassa arvioitavaa omaisuutta. Hänen paitansakin joutui sotilaiden arpajaisvoitoksi. Mutta häneltä jäi toisenlainen perintö, kehotus huolehtia toinen toisestaan: Vaimo, katso poikasi. Poika, katso äitisi. Monilla ihmisillä on taipumus Raamattua lukiessaan takertua pieniin, sinänsä merkityksettömiin yksityiskohtiin. Tällainen on myös kysymys, kuka oli se rakkain opetuslapsi, joka sai tehtävän huolehtia Vapahtajan äidistä. Monille on tullut mieleen Johannes, jonka nimeä kantavassa evankeliumissa tämä episodi kerrotaan. Jotkut taas sanovat, että kyseessä oli Markuksen mainitsema (Mark. 14:14) talon isäntä, jonka talossa Jeesus söi viimeisen pääsiäisateriansa oppilaidensa kanssa ja asetti pyhän ehtoollisen. Tälle kun Mariasta huolehtiminen ei olisi tuottanut minkäänlaisia taloudellisia ongelmia. Koen tällaisen pohdinnan turhana. Ajatukset pitää suunnata aivan muuhun, kuten siihen, että Maria eli ristin luona todeksi ennustusta, joka hänelle oli lausuttu kolme vuosikymmentä aikaisemmin Jeesuksen ollessa aivan pieni. Simeon-vanhus oli silloin sanonut: sinun oman sydämesi läpi on miekka käyvä. Miekka käy tänäänkin monen äidin ja isän sydämen läpi heidän ajatellessaan lapsiaan ja monen lapsen sydämen läpi hänen ajatellessaan vanhempiaan. Se käy monen rikkoutuneita perhe- ja ystävyyssuhteitaan ajattelevan ihmisen sydämen läpi, monien niiden joiden luottamukseen vastattiin itsekkyydellä, petollisuudella ja kovuudella. Toinen toisestaan huolehtiminen ei ole vain taloudellinen asia. Tarvitsemme niitä ihmisiä, jotka antavat toisilleen rohkeutta elää, rohkeutta uskoa, rohkeutta toivoa. Tarvitsemme niitä, jotka ottavat Jumalan lupaukset tosissaan. Jeesuksen kehotus ulottuu laajemmallekin kuin lähisuhteisiin. Jumalan perheeseen kuuluvat kaikki ihmiset. Syyskuussa 2001 maailman havahdutti terrori-isku, joka tuhosi kaksi New Yorkin pilvenpiirtäjää, rahavallan uhmakasta symbolia. Moni taisi näiden murheellisten tapahtumien myllerryksessä silloin ajatella Yhdysvaltojen presidentin tavoin, että me olemme hyviä ihmisiä ja hyvyyden puolella. Muut ovat pahoja ihmisiä, ja pahat on tuhottava perin juurin. Mutta Jeesus opetti toisin. Jokaisessa meissä asuu pahuus ja ihmisyys. Eikä toisistaan huolehtimisessa ole kysymys vain sanoista vaan ennemminkin elämänasenteesta, siitä että ihmiset löytäisivät toisensa entistä syvemmin, siitä että mitään sanomattakin toteuttaisimme Franciscus Assisilaisen nimiin pantua rukousta: sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden, missä loukkausta, toisin anteeksiantamuksen, missä epätoivoa, nostaisin luottamuksen, missä pimeyttä, loisin sinun valoasi. 4. Keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: Eeli, Eeli, lama sabaktani? Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? (Matt. 27:45-46) Elämä näyttää olevan aaltoliikettä. Talouselämässä lamaa seuraa nousukausi, ja huipulle taas ei koskaan jäädä pysyvästi. Sieltä pääsee vain alaspäin ja alas myös tullaan, usein hyvin nopeasti ja syvälle vajoten. Menestys on myös vaarallista. Suotta ei vanha kansanviisaus totea, että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Kovassa vauhdissa järki sumenee. Jeesukselle ei kansansuosio noussut päähän, mutta koville hänkin joutui. Kirkastusvuorelta, taivaan esikartanoista, kulku vei Jerusalemiin ristinpuulle tuskan ja hädän äärirajoille. Jumala näytti hylänneen Poikansa. Yksin jäämisen kokemus ei voi olla syvempi. Pitkäperjantaina keskipäivällä peitti pimeys koko maan - silloin kun piti olla valoisinta ja aurinko korkeimmillaan. Kokemus taitaa olla monille tuttu; juuri kun kaiken pitäisi olla hyvin, tulee pimeää. Kaikki tuntuu menevän hukkaan. Suomessakaan eivät ole tuntemattomia saarnamiehet tai -naiset, jotka vakuuttavat, että kun ihminen uskoo, kaikki menee hyvin. Elämästä tulee pelkkää auringonpaistetta. Tässä vakuuttelussa on yksi huono puoli: se ei ole totta. Kuten Jeesus sanoi, ei ole palvelija Herraansa suurempi. Samaan tuskan, hylätyksi joutumisen tunteen, masennuksen ja epätoivon pimeyteen, mihin hän joutui ristillä, joutuu jokainen ihminen, usein jopa pitkäksi aikaa. Etuoikeutta muunlaiseen osaan ei ollut edes Jumalan Pojalla. Hänkään ei saanut ristinhuutoonsa vastausta. Hänkin koki, että Jumala tekee väärin minua kohtaan. Ja jos ei Jumalan Poika ymmärtänyt, miksi, miten sitten me tavalliset ihmiset. Miksikysymykset ovat sallittuja, mutta vastausta emme niihin kaikkiin saa. Voi myös olla, ettei ongelmamme ensi sijassa olekaan se, että Jumala on hylännyt meidät. Suurempi ongelma on monesti se, että me hylkäämme Jumalan ja saamme kaiken sen, mitä siitä seuraa. Mutta huomasitko, että kysellessään miksi minut hylkäsit? Jeesus kuitenkin käytti sanoja Jumalani, Jumalani? Vaikka tuttavallinen Abba (Isäni) on psalmia lainaten (Ps. 22:2-3) vaihtunut etäisemmän tuntuiseen Eeliin (Jumalani), usko on joka tapauksessa jäljellä. Saman ilmaisee virrentekijä: Valoa jos en näekään, sen tiedän loistavan. (361:1). Pimeyttä kesti yhdeksänteen hetkeen asti. Kun Jumalan aika tulee, pimeyden täytyy väistyä. Syvimmänkin pimeyden. 5. Jeesus tiesi, että kaikki on nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: Minun on jano. (Joh. 19:28) Pilkunviilaajat saattavat hämmästellä, mistä Jeesuksen ristiinnaulitsemispaikalle oli ilmaantunut astia täynnä hapanviiniä, johon sotilaat kastoivat sienen ja ojensivat sen Jeesuksen huulille. Matteus ja Markus mainitsevat epämääräisemmin, että sienen kastoi joku paikalla olleista. Jos juoman ojensivat Jeesukselle sotilaat, ihmettelyä vahvistaa se, että heidän muuten kerrotaan olleen pilkallisia ja vähät välittäneen ristiinnaulittujen kärsimyksistä. Oliko hapanviiniin kastetun sienen ojentaminenkin vain pilkantekoa? Jo sen tuleminen mieleen paljastaa itsestäni ajatuksen, joka taitaa olla aika tavallinen: ajattelen joidenkin ihmisten olevan niin läpeensä pahoja, ettei heissä voi olla hitustakaan hyvää ja muista välittämisen kykyä. Saanhan tiedotusvälineistäkin jatkuvasti lukea ja kuulla uutisia julmuuksista ja rikoksista, jotka näyttävät osoittavan niiden tekijöiden täydellistä tunteettomuutta. Mutta tuskin tätä pientä episodia on otettu evankeliumeihin sen vuoksi, että pohdiskelisimme, onko jokaisessa ihmisessä edes jotain hyvää. Jospa se on otettu niihin kertomaan, että ristillä kärsi todellinen ihminen Jeesus Kristus, ei joku epätodellinen ja yliluonnollinen olento.

5 Jeesuksen sanotaan pyytäneen juotavaa, jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen. Kirjoittajan mielessä oli lause psalmeista: Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koiruohoa, janooni he juottivat etikkaa (Ps. 69:22). Jeesuksen katkera kalkki (lat. sana calix tarkoittaa ehtoollismaljaa) ei ollut vain ristillä hänelle tarjottu kitkerä juoma, vaan koko hänen elämänosansa ja ennen muuta hänen kuolemansa ristillä. Sen palauttaa mieleemme ja sen lahjasta meidät tekee osallisiksi ehtoollisviini. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus joi hänelle tarjotun viinin. Matteus kertoo toisin: He tarjosivat Jeesukselle viiniä, johon oli sekoitettu Osa italialaiseen Niccolò Alunnon (Niccolò di Liberatore, k. 1502) Pyhän Venantiuksen kirkkoon Camerinossa itäisessä Italiassa maalaamaa triptyykkiä Ristiinnaulitseminen. Ristin juurella ovat Jeesuksen äiti Maria, Magdalan Maria ja apostoli Johannes. Erikoinen yksityiskohta on kaksi enkeliä, jotka keräävät talteen Jeesuksen kyljestä ja käsien haavoista vuotavan veren: pisaraakaan siitä ei saa joutua hukkaan. sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda (Matt. 27:34). Raamatunkäännöksemme alaviite sanoo, että kuolemantuomiota toimeenpantaessa annettiin tuomitulle viiniä lievittämään tuskia. Sappi lienee tehnyt juoman mahdottomaksi juoda. Jotkut ovat ajatelleet Matteuksen viittaavan siihen, ettei Jeesus halunnut saada lievitystä Jumalan hänelle antamaan tehtävään. Hän tahtoi kantaa kaiken sen kärsimyksen, minkä ihmiskunnan lunastustyö hänen kannettavakseen toi. Tai sitten on yksinkertaisesti niin, ettei kaikkia Raamatun pieniä epäjohdonmukaisuuksia kannata koettaakaan yhdenmukaistaa. Oli miten oli, elämässä joudutaan ahtaalle muutenkin kuin ruoan ja juoman puutteessa. Profeetta Aamos puhui Jumalasta, joka lähettää maahan nälän, ei leivän nälkää, ei veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän (Aam. 8:11). Jeesus julisti autuaiksi ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano (Matt. 5:6). Entä mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan viimeisestä tuomiosta: Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa (Matt. 25:42), tai huutaessaan kansalle: Jos jonkun on jano, tulkoon minun tyköni ja joukkoon (Joh. 7:37)? Mitä minä janoan ja mistä haen juotavaa? Saksalainen Michael Meyer sanoo lohduttavansa näitä miettiessään itseään sillä, että janosta tuskaisena huutava on lähempänä Jumalaa kuin se, joka istuu lähteen reunalla. Se, joka kyselee, on siunattu, ei se joka vastaa. Ja Jumala ojentaa auttavan kätensä sille, joka avuttomana kurottautuu hänen puoleensa, ei sille joka voimansa tunnossa pullistelee. 6. Jeesus sanoi: Se on täytetty, kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh. 19:30) Pitkäperjantain loppuratkaisussa kaikki menee toisin kuin odottaisi ja mitä ihminen epäuskossaan kieltäytyy todeksi tunnustamasta. Kaikki oli täytetty juuri sinä hetkenä, jona kaikki näytti menetetyltä. Maailma huutaa kostoa, Jumala julistaa sovitusta. Pitkäperjantaista, kuoleman päivästä tulee elämän päivä, ilon, toivon ja kiitoksen aihe, hyvä perjantai, kuten englantilaiset pitkäperjantaita nimittävät. Mutta ottavatko edes kristityn nimeä kantavat todesta Jeesuksen sanat Se on täytetty? Armon ehdollistaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sanat jos, kun ja täytyy ovat niin saarnoissa kuin meille henkilökohtaisesti jaeltavissa hyvissä neuvoissakin kovin tavallisia, ja ellei niitä julki lausuta, asenteitamme ne ainakin muovaavat. Miksi on vaikea hyväksyä sitä, että kaikki on täytetty? Miksi haen mielelläni Raamatusta lauseita, jotka asettavat ehtoja? Niitä listatessaan ihminen ei useinkaan tee eroa Vanhan ja Uuden testamentin välillä eikä pane merkille sitä, että monet hänen löytämistään kohdista eivät ole ohjeellisia oppilauseita vaan kuvaavat sitä, millainen tämä maailma kaikessa raadollisuudessaan on. Entä miksi löytäessäni kaksi toisiaan korvalle lyövää Raamatun kohtaa asetan etusijalle sen, joka tuntuu ankarammalta? Imemmekö jo äidinmaidossa taipumuksen rangaista itseämme? Tai mitä vaikuttavat jumalakuvaamme kotityranni-isät ja -äidit? Myös pelko estää uskomasta, että se on täytetty. Yleensä ajattelemme syyn ja seurauksen lain mukaan. Mielestämme ihminen oppii vain, kun paha rangaistaan, ja sen, mikä kenties pätee ihmisten maailmassa, katsotaan pätevän myös Jumalan maailmassa. Vastikkeeton anteeksiantamus ei tähän sovi, sillä sen uskotaan edistävän pahuuden kierrettä. Paholainen on sangen ovela veijari. Se keksii mitä tahansa konsteja saadakseen minut ajattelemaan, ettei sentään ihan kaikki ole täytetty. Mutta kun on, ihan varmasti on. 7. Jeesuksen viimeisestä sanasta ristillä on kaksi eri traditiota. Siitä selittyy se, että vaikka hän on jo kuudennen sanan lopussa antanut henkensä, vielä löytyy sana sen jälkeenkin ja Jeesus tavallaan kuolee toistamiseen: Jeesus huusi taas kovalla ää- Se on täytetty. Vuonna 1860 Helsingin Kaivopuistoon valmistuneessa Pyhän Henrikin katedraalissa on useita René Groenenin lasimaalauksia, joista yhdessä on kuvattuna Kristus ristillä.

6 nellä ja antoi henkensä (Matt. 27:50, Mark. 15:37). Jeesus huusi kovalla äänellä: Isä, sinun käsiisi uskon henkeni. Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran (Luuk. 23:46). Pappistehtävissä olen vapautuneimmin voinut toimittaa lasten kasteita ja kaikenikäisten hautaan siunaamisia, vaikka molemmissa on tullut vastaan vaikeita tilanteita. Vapautunut tunne johtuu siitä, että kasteissa ja hautauksissa kaikki jää Jumalan varaan. Kastettava lapsi ei voi tehdä mitään armon saadakseen, haudattava ihminen ei voi eikä hänen tarvitse enää tehdä mitään tämän asian hyväksi. Kummankin voi uskossa jättää armahtavan Jumalan käsiin. Suloisessa Suomessamme on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin kaikille vainajille ei suostuttu antamaan kristillistä hautausta, vaikka he olivat seurakunnan jäseniä. Katsottiin varmasti tiedettävän, etteivät he voineet kuoleman jälkeen päästä taivasten valtakuntaan. Eikä silloin tyydytty edes kristillisen hautauksen kieltämiseen. Tällaisilta surkimuksilta kiellettiin hautapaikkakin hautausmaan aidan sisäpuolella. Tiedän, ettei hautausseremonia tai hautapaikka kirkkomaalla takaa kenellekään turvapaikkaa. Mutta tiedän myös, että Jumalan huomaan saamme jättää jokaisen tästä elämästä lähteneen. Konkreettisimmin olen tämän kokenut - ja sama tuntuu olevan monen papin kokemus - hautauksessa, jossa minun (siis papin) lisäkseni olivat paikalla vain kanttori ja hautausmaan vahtimestari. Ihmisten hylkäämäksi voi tässä elämässä joutua, mutta Jumalan mittapuut ovat toiset kuin ihmisten. Seitsemän sanaa ristiltä eivät lopu Jeesuksen huutoon Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Niiden sanojen jälkeen Vapahtaja jaksoi vielä sanoa: Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni. Ne haluan itsekin viimeisiksi sanoikseni. Eikä hänen kuolemansa ollut loppu. Se oli portti ylösnousemuksen aurinkoiseen aamuun. Luontoon rakennettu Ialysos Philerimon ristintie Rodoksella päättyy suurikokoiseen tyhjään ristiin, joka symboloi Jeesuksen ylösnousemusta. Kuolema on voitettu. Teksti- ja kuvalähteet: Pentti Lempiäinen: Ristintie ja ristinsanat (WSOY, Porvoo 2004) Kuvatoimitus: Pentti Lempiäinen ja Riitta Toiviainen * Professori Pentti Lempiäinen väitteli 1963 teologian tohtoriksi Helsingin yliopistossa. Hänet nimitettiin käytännöllisen teologian dosentiksi 1965 ja apulaisprofessoriksi Hän siirtyi Kotimaan päätoimittajaksi 1983, mistä tehtävästä erottuaan hän palasi dosentiksi ja ryhtyi tietokirjailijaksi. Hänelle on myönnetty professorin arvo Jalas Chamber perustettiin yli kymmenen vuotta sitten Jalasjärven valtakunnallisten musiikkileirien yhteydessä tehtävien projektien ansiosta. Musiikkileirillä koottiin joukko ammattilaisia, ammattiopiskelijoita ja hyviä harrastajia. Nyt ovat syntyneet myös äänitykset Oskar Merikannon (vuonna 2000), Toivo Kuulan (vuonna 2002) ja Leevi Madetojan (vuonna 2004) musiikista - kaikkiin edellä mainittuihin äänitteisiin on liittynyt musiikkinäytelmä säveltäjien elämästä. Levytykset ovat saaneet upeat arvostelut ja niitä on käytetty useissa radio- ja TVlähetyksissä (mm. Peter von Baghin Suomalaisen taiteen historia -sarjassa Sininen laulu, Finlandiapalkittu). Esittäjät Yhteistyö kapellimestari Juhani Nummisen kanssa on jatkunut hyvän yhteishengen ja lukuisten esiintymispyyntöjen ansiosta. Eri puolilla Suomea pidettyjen konserttien lisäksi Jalas Chamber on esiintynyt Ranskassa, Espanjassa, Virossa, Unkarissa, Sveitsissä, Belgiassa, Hollannissa, Ruotsissa, Iso-Britanniassa, Moldovassa ja Romaniassa. Kokoonpano on edustanut Suomea Euroopan Nuorisoorkestereiden Festivaaleilla Sveitsissä sekä vuonna 2005 Pohjoismaisessa musiikkikasvatus-kongressissa (NUMU) Jyväskylässä. Belgian-Hollannin ja Ruotsin konserttimatkalla orkesteri edusti Suomea osana Etelä-Pohjanmaan liiton EU-kulttuurinvienti -projektia. Orkesterin ohjelmistoon kuului mm. Mekuva: Studio Retro

7 rikannon, Kuulan, Madetojan, Panulan ja Sibeliuksen musiikkia. Orkesteri käy aktiivista kulttuurivaihtoa eri maiden orkestereiden kanssa ja vastaanottaa myös vierailevia orkestereita tehden näiden kanssa yhteistyötä. Tällainen yhteistyövaihto oli esim. Pohjois-Lontoon Haringeyn musiikin ja esittävän taiteen keskuksen orkestereiden kanssa vuosina 2006 ja 2007, jolloin yhteiskonsertteja pidettiin 130 orkesterilaisen voimin Puoli vuosisataa Sibeliuksesta -esityksin. Kapellimestareina toimivat Juhani Numminen ja Jeremy Jackman. Nuori Kulttuurilähettiläs Viimeisin merkittävä huomionosoitus Jalas Chamber -orkesterille oli opetusministeriön nimitys Nuori Kulttuuri -lähettilääksi vuosiksi edustamaan suomalaista kulttuuria kotimaassa ja ulkomailla. Vuonna 2009 orkesteri toteutti tätä tehtävää Moldovalainen Fantasia -kiertueella. Syksyllä 2010 orkesteri suuntaa konserttikiertueelle Kreikkaan. Kapellimestari Juhani Numminen (s Turussa) työskentelee tällä hetkellä freelancer-kapellimestarina. Viulunsoitto- ja kapellimestariopinnot Juhani Numminen on suorittanut pääasiassa Sibelius-Akatemiassa ja Turun konservatoriossa, ulkomaisia opintoja on useita (ohjaajina S. Parmet, J. Panula, T. Hannikainen, A. Jansons, I. Markevitch ja K. Masur). Juhani Numminen on itse soittanut viulistina Helsingin, Turun ja Porin kaupunginorkestereissa, Porissa myös konserttimestarina. Hän on toiminut Turun oopperayhdistyksen ja Porin kaupunginorkesterin kapellimestarina. Numminen on Porin Ooppera ry:n perustaja, sen ensimmäinen puheenjohtaja ja taiteellinen johtaja. Viime vuosina hän on johtanut kapellimestarina orkestereita mm. Ranskassa, Espanjassa, Sveitsissä, Virossa, Ruotsissa, Belgiassa, Hollannissa, Iso-Britanniassa, Venäjällä, Moldovassa ja Romaniassa sekä toiminut kolmessa viimeksi mainitussa maassa myös viulukilpailujen tuomaristossa. Jalas Chamber -orkesteria hän on johtanut toistakymmentä vuotta. Jalas Chamber kapellimestarina Juhani Numminen Viulut: Buinovschi Ion, konserttimestari Hilanko Sirkku Järvinen Krista Järvinen Tiia Knuuttila Johanna Kotila Anni Marttila Jenni Nachtigall Katrin Nukarinen Mirka Rautanen Soili Valkkio Salla Valtonen Minna Virnala Elina Alttoviulut: Sellot: Kontrabassot: Kangasniemi Heidi Koski Eveliina Kämi Eveliina Lendvay Erzsébet Liikaoja Jenni Keski-Saari Anu Saarikko Anniina Tarkkanen Johanna Marttila Eero Rantalainen Mikko Taitto ja painatus: Painotalo Casper Oy 2010