Viskuri 3/2006. Kankaanpään kaupungin henkilöstölehti

Transkriptio

1 1 Viskuri 3/2006 Kankaanpään kaupungin henkilöstölehti

2 2 Sisällys 2 Pääkirjoitus 2 Kaupunki tukee henkilökunnan liikuntaharrastuksia 3 Yhteistyö kehittyy mukavasti 3 Tietokonekurssitarjontaa 4 Ystävyyskaupunkivieraat 6 Koulukuraattorien arki Ajatuksia kaupungin strategiassa hyväksytyistä arvoista Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt strategian ja määritellyt kaupungin arvot. Mitä ajatuksia valtuuston hyväksymät arvot minussa työntekijänä herättivät? myös muutoksia omiin työyhteisöihimme. Meillä kaikilla on halukkuutta ja kykyä löytää uusia ratkaisuja ja muutosvalmiutta uuden omaksumisessa. 7 Japanilaistuvat sisäpihat 8 Vehreä, selkeä ja turvallinen 10 API-toiminta laajenee 12 Helinän mitta täyttyi 13 Niskaote kevääseen 14 Asuntomessuilla 16 Työssä kotona 17 Tahdotko sinä Hemppu Hipsulaisen yöretki 19 Lukijakysymys 19 Henkilöstötilinpäätöksen kertomaa 20 Osasto 411 virkistystoimikunnan kuulumisia 21 Jyty Kankaanpään ry:n kuulumisia Avoimuus Hyvä työnantaja on oikeudenmukainen ja avoin. Työyhteisössä on rehti ilmapiiri. Työyhteisö on turvallinen ja muutoksia johdetaan hallitusti. Keskustelu on avointa ja päätöksenteko läpinäkyvää. Luottamus ja yhteenkuuluvuus lujittuvat. Edistävä johtajuus ja ihmisen arvostus Jokaisella työntekijällä on oikeus osaavaan esimieheen. Meitä kaikkia arvostetaan ja kohdellaan tasavertaisesti. Myös työntekijältä edellytetään asiallista käytöstä. Ilmapiirissä, jossa työntekijää kohdellaan asiattomasti ja ammattitaitoa aliarvioidaan, ei kukaan kauan jaksa. Erilaisuus on voimavara. Luovuus ja jatkuva kehittyminen Näemme ympäröivän yhteiskunnan muutokset ja ymmärrämme, että se tuo Tehokkuus ja tekemisen meininki Tulevaisuuden osaamistarpeet pitää pystyä ennakoimaan ja henkilöstön koulutuksen tulee olla suunnitelmallista. Vanhempia työntekijöitä voi käyttää myös mentoreina ja hyviksi havaittuja käytänteitä siirtää. Kun luottamus työnantajan ja työntekijöiden välillä on molemminpuolista ja työyhteisöissä keskitytään perustehtävän hoitamiseen, uskon että tekemisen meininki löytyy. Monilla työpaikoilla se jo näkyy. Uskon, että voimme tehdä jotakin muuta kuin toivoa pelkästään parasta. Hyvää syksyä ja tekemisen meininkiä toivottelee osa-aikaeläkeläinen Anna-Liisa Pohjois-Satakunnan Alueopistolta. 22 Kopy meloi Jyllinjoella 22 Jorinoita 23 Katupeili 23 Työterveyshuolto Kansi: Hannele Piippo-Fair Kari Huuska ja Jukka Kulmala löivät taideviikolla perinteiseen tapaan tiiliä piirivintin pihalla. Perheen pienet jättivät oman puumerkkinsä tuoreisiin tiiliin. Takakansi: Hannele Piippo-Fair Taideviikon antia järveltä ja musiikkiopiston pihasta, jossa Marita Launon tanssin ohessa Liisa Koota ja Ullamarja Kontiainen palkisivat vuoden Hörhön, Markku Räikkälän. Syksy kutsuu liikkumaan Kaupunki tukee henkilökunnan liikuntaharrastuksia: UINTILIPUT Aikuisten uintilippu puoleen hintaan eli 1,50 euroa / kerta (norm. hinta 3,00 euroa) ja aamu-uinti ilmainen. OHJATUT LIIKUNTARYHMÄT Kaupunki tukee osallistumista Kankaanpään liikuntatoimen ja Pohjois-Satakunnan alueopiston järjestämiin liikuntaryhmiin 5 euroa / ryhmä / lukukausi. LENTOPALLO Lentopallovuoro ammattikoulun salissa keskiviikkoisin klo

3 3 Yhteistyö kehittyy mukavasti Teksti ja kuva: Olli Ruohomäki Pohjois-Satakunnan Alueopisto ja Parkanon Aikuisopisto ovat syventämässä yhteistyötään toimintansa kehittämisessä. Kuluvan vuoden lopulla päättyy Alueopiston hallinnoima verkko-opetuksen kehittämishanke, jonka projektipäällikkönä on toiminut Parkanon Aikuisopiston koulutussuunnittelija Jyrki Käppi. Nyt aletaan miettiä taiteen perusopetuksen uuden opetussuunnitelman edellyttämiä muutoksia opistojen käytännöissä. Tällainen iloisen tehokas ilmapiiri syntyy, kun opistojen kulttuuri ja henki ovat samanlaiset, kertoo kädentaitojen TPO-vastaava Marita Mustakoski Parkanon Aikuisopistolta. Nämä yhteistyökuviot ovat oman työn ja opiston kehittämistä, kertoo apulaisrehtori Outi Itäluoma. Tämän, niin kuin kaikenlaisen yhteistyön edellytyksinä ovat ihmisten välinen luottamus ja kunnioitus. Esillä olivat myös mahdollisuudet naapuriopistojen taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien yhtenäistämisestä. Mikäli suunnitelmat toteutuvat, opiskelijan olisi tulevaisuudessa mahdollista suorittaa esimerkiksi kuvataiteen TPO-kursseja kummassa tahansa opistossa ja saada niistä yhteinen päättötodistus. Tällainen yksinkertaiselta kuulostava järjestely edellyttää kuitenkin yhtenäisiä käytäntöjä opistojen tiedonhallinnassa. TPO eli taiteen perusopetus? Taiteen perusopetus poikkeaa normaalista vapaan sivistystyön opetuksesta: opetussuunnitelmaan on kansallinen opetussuunnitelmakehys, jota noudattaen opistot ovat laatineet omat kurssisuunnitelmansa. Opintokokonaisuuden suoritettuaan opiskelija saa todistuksen. Sillä voi myöhemmin elämässä keventää jatkoopiskelun kuormaa, jos opinnot hyväksytään osaksi esim. ammatillisia opintoja. Valveutunut työnantajakin huomioi tällaisen opiskelun. Tekstiiliopettajat yhteistyön touhussa: vasemmalta Parkanon Marita Mustakoski ja Alueopiston Anja Hautala sekä Outi Itäluoma. Työviikon lyhentäminen sallittu! Kaupungin henkilöstölle on taas tarjolla tilaisuus päästä hetkeksi irti arjesta, asiakkaista ja jopa esimiehestäkin. Työviikko kevenee, kun ilmoittautuu Alueopistolle perjantai-iltapäivien tietokonekursseille. Viime vuonna kokeiltua pikakurssiformaattia jatketaan ja vuodenvaihteen paikkeilla ilmestyvät uudet Word ja Excel -versiot ovat kevään tarjonnassa. Kurssin nimi Laajuus Aikataulu Kello Tekstinkäsittelyä Wordillä (TÄYNNÄ) 15 h Pe 13:00-15:15 Prosessikaaviot Wordillä 3 h Pe 13:00-15:15 Moodle-oppimisalustan peruskäyttö 3 h Ke 13:00-15:15 Verkkosivut WebManagerilla 3 h Pe 13:00-15:15 Excel-pikakurssi 6 h ja Pe 13:00-15:15 PDF-lomakkeet 3 h Pe 13:00-15:15 PowerPoint-pikakurssi 6 h ja Pe 13:00-15:15 Word, Excel ja PowerPoint 2007 uudet ominaisuudet - luento 3 h Pe 13:00-15:15 Word h Pe 13:00-15:15 Excel h Pe 13:00-15:15 Paikka: Alueopiston mikroluokka (Keskuskatu 41 C) Ilmoittautuminen: (02) tai toimisto@psao.fi Kurssitoiveet ja lisätiedot: Olli Ruohomäki (02) Huomaa WebManager- ja PDF-iltapäivien aiemmin ilmoitetusta poikkeava aikataulu. PS. Alueopisto ei vastaa mahdollisesta mielipahasta, mikä saattaa syntyä tilanteessa, missä esimies olisikin sattumalta ilmoittautunut samalle kurssille.

4 4 Ystävyyskaupunkivieraat Kankaanpäässä Teksti: Hannele Piippo-Fair Kuvat: Hannele Piippo-Fair ja Johanna Autio 25 vuotta sitten Ingrid Hammarberg Ruotsin Bollnäsistä oli mukana ensimmäisellä ystävyyskaupunkivierailulla Kankaanpäässä. Nyt taideviikon yhteydessä kaupungin isännöimällä vierailulla Ingrid oli mukana viidettä kertaa. Hän on suomenvierailuillaan solminut monia lämpimiä ystävyyssuhteita ja muistaa hyvin kaupunginjohtaja Unto Kuivasen puolisoineen. - Ihmiset eivät vuosien saatossa ole juuri muuttuneet, mutta kaupunki on. Tänne on tullut paljon uusia rakennuksia sekä muuta vireää toimintaa. Näillä eri kaupunkien järjestämillä vuotuisilla tapaamisilla on mahdollisuus luoda syviä ystävyyssuhteita sekä rakentaa yhteistyöverkostoa eri kulttuurien välille, sanoi Bollnäsin kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja Ingrid Hammarberg. Kulttuuria ja yritysvierailuja Kolmipäiväisen vierailun aikana 25-henkinen seurue kävi kaupungin isäntiensä johdolla rakentamassa taloa paikallisessa talotehtaassa, maistelemassa kurkkuja Honkajoella, vierailemassa yksityisesssä vanhusten hoitokodissa, ulkoilemassa Jämillä ja haistelemassa merellisiä tuoksuja Ouran saaristossa. Väliin mahtui kuninkaallista ruokaa juhlaillallisilla sekä taideviikon elämyksiä. Yhteiset illalliset kirvoittivat uusia ajatuksia yhteistyöstä. - Tämä on ollut minulle antoisa kokemus. Olen ensimmäistä kertaa Suomessa ja nähnyt laajalti kiinnostavia asioita. Tanskan delegaatiossa pohdimme ystävyystoiminnan laajentamista oppilaitostasolle ja kulttuurin alalle mahdollisuuksien mukaan, sanoi Ellen Philipsen Dahl, kaupunginvaltuutettu ja arkkitehti Morsosta. Lähtöillallispuheessaan Saksan piirin pormestari Knut Fuljahn toivotti Kankaanpään kaupungin edustajia osallistumaan ensi vuonna Saksan isännöimälle viearilulle ystävinä, ei virallisina kaupunginvieraina. Risteily Emman kanssa Ouran saaristossa oli viimeisen päivän ohjelmassa. Saksan piirin pormestari Knut Fuljahn toivotti kaupungin vieraat lahjojen kera tervetulleiksi Saksan isännöimälle vierailulle ensi vuonna. Tanskan delegaation Bente Kristensen (vas.), Gunhild Berg Andersen sekä Ellen Philipsen Dahl saivat opastusta Liisa Juhantalolta tiilentekotalkoissa taidekoulun pihassa.

5 5 Honkatarhoilla salaatti kasvaa silmissä lähes sadan metrin matkalla. Kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Kauko Jussila ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Johanna Autio toimivat osana suomalaisia vierailuisäntiä. Viimeisen maljan hetki.

6 6 Koulukuraattorien arki on ongelmien ennaltaehkäisyä Teksti ja kuva: Tuomas Väinä Kankaanpään koulumaailmassa oppilashuoltoon kiinnitetään alkaneena lukuvuonna aiempaa enemmän huomiota. Tavoitteena on, että oppilaiden ongelmat eivät ehtisi kasvaa voimakkaampia toimenpiteitä vaativiksi, vaan ne saataisiin selvitettyä jo silloin, kun niiden selvittäminen on helpompaa. Uutena koulukuraattorina aloitti syksyllä Merja Haaksiluoto-Virtanen sivistysasiainkeskuksen alaisuudessa. Toisena kuraattorina jatkaa Kati Hietikko, joka puolestaan kuuluu sosiaalitoimen henkilöstöön. Tästä huolimatta kuraattorit tekevät samaa työtä. Pohjanlinnan koulun rehtori Päivi Javanainen uskoo, että hallintokuntien rajan ylittävä toiminta lisää yhteistyötä ja on samalla linkki koulumaailmasta sosiaalitoimeen. Kuraattorien erilainen koulutustausta tuo laajempaa näkemystä oppilashuoltoon. Uusi opetussuunnitelma korostaa oppilashuoltoa Rehtori Päivi Javanainen kertoo, että peruskoulun uusissa opetussuunnitelmissa oppilashuollon rooli vahvistui ja oppilashuollon merkitys tunnustettiin selkeästi. Kankaanpäässä oppilashuollon kehittäminen on otettu yhdeksi koulutoimen kuudesta pääteemasta. On laadittu kaupunkikohtainen suunnitelma, joka viedään käytäntöön koulukohtaisena suunnitelmana. Henkilöstön lisääminen oli ensimmäinen haaste, joka oppilashuollon kehittämisessä kohdattiin. Toisen kuraattorin palkkaamisen mahdollisti yhteistyö Lavian kunnan kanssa. Merja Haaksiluoto-Virtanen toimii kaksi päivää viikossa Laviassa ja kolme päivää Kankaanpäässä. Kuraattoripalveluita kaikille kouluille Peruskoulun yläluokilla kuraattoritoiminnalla on jo jokseenkin vakiintunut asema, joskin toisen kuraattorin palkkaaminen helpottaa toimintaa myös siellä. Näkyvämpi lisäresurssi saadaan kyläkouluille, ja koulut onkin nyt jaettu kuraattorien omiksi vastuukouluiksi. Kati Hietikko toimii Pohjanlinnan koulun lisäksi Keskustan, Niinisalon ja Kangasmetsän kouluissa. Merja Haaksiluoto- Virtasen vastuukouluja ovat Pohjanlinnan lisäksi kyläkoulut sekä Yhteislyseo. Pohjanlinnan koulun luokat on jaettu puoliksi kuraattorien kesken. Merja toivoo, että kuraattoripalvelut otettaisiin pikkukouluillakin rohkeammin käyttöön. Hän muistuttaa, että koulussa opettajalta menee usein paljon aikaa ja voimavaroja erilaisten ongelmien selvittelemiseen, eivätkä ongelmat aina rajoitu pelkästään oppilaan koulunkäyntiin. - Kuraattori on sopiva henkilö selvittelemään erilaisia ongelmia myös kodin kanssa. Hänellä on opettajia laajemmat kontaktit muille tahoille ja tietoa, mistä kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten löytyisi apua. Lisäksi kuraattori on oivallinen aikaresurssi. Kuraattori on puolueeton aikuinen Kuraattorityön perustarkoitus on toimia oppilaiden tukena erilaisissa elämän pulmatilanteissa ja ennaltaehkäistä ongelmien syntymistä. Kuraattorin työ muuttuu korjaavaksi työksi, kun oppilaan ongelmien selvittämisessä yhteistyössä ovat mukana sosiaalitoimi tai poliisi. Kuraattoriin voidaan ottaa yhteyttä hyvinkin pienissä asioissa. Asiat voivat liittyä koulunkäyntiin, kotioloihin, kavereihin, harrastuksiin tai mihin tahansa. Yhteydenotto voi tulla yhtä hyvin oppilaalta, opettajilta kuin vanhemmiltakin. Merja Haaksiluoto-Virtanen korostaakin sitä, että myös vanhemmat voivat tarvittaessa toimia aloitteentekijöinä. Kuraattori on aikuinen, joka ei kuitenkaan ole opettaja eikä vanhempi. Niinpä hän on oppilaaseen nähden asioiden selvittelyn kannalta edullisessa asemassa. Kuraattori antaa koulun muulle henkilökunnalle mahdollisuuden keskittyä enemmän varsinaiseen työhönsä. Rehtori Päivi Javanainen muistuttaa kuitenkin, että kasvatustehtävä on tärkeä osa myös opettajan toimenkuvaa. Koulu on nuorelle tärkeä yhteisö Merja Haaksiluoto-Virtanen aloitti uutena koulukuraattorina tänä syksynä. Kankaanpään lisäksi hän hoitaa kuraattorin tehtävää Laviassa. Merja Haaksiluoto-Virtanen on syntyisin Oulusta, mutta Kankaanpäähän hän tuli Kannonkoskelta. Siellä hän on toiminut nuorisotyöntekijänä ja työskennellyt myös sosiaalitoimistossa. Hän on toiminut lisäksi epäpätevänä oppilaanohjaajana sekä opettanut englantia ja ruotsia yläluokkalaisille erityisoppilaille. - Koulumaailmassa minua viehättää se, että siellä ollaan tekemisissä koko ikäluokan kanssa. Nuorisotyö on kyllä mun juttu, mutta olen jo ehkä liian vanha istumaan iltaisin nuorisotiloilla ja kuuntelemaan poppia. Koulukuraattorin työssä kohderyhmä on osittain sama, mutta näkökulma työhön kuitenkin erilainen. - Mielestäni on tärkeää, että pidetään kristallinkirkkaana mielessä myös koulun muut kuin opetustehtävät. Oppimista tapahtuu nykyisin monessa muussakin paikassa kuin koululuokassa. On silti paljon asioita, joiden oppimiseen tarvitaan yhdessä olemista ja yhteisöön kuulumista. Tämä on tärkeä osa koulun kokonaismerkitystä. - Olen viihtynyt erittäin hyvin ja minut on otettu lämpimästi vastaan sekä Pohjanlinnan koulussa että yhteistyökumppaneiden taholta. Toivon, että kankaanpääläiset huomaavat, että täällä on kouluissa moni asia hyvin. Uuden kuraattorin viran perustaminen osoittaa päättäjiltä kaukokatseisuutta ja viisautta, sillä ennaltaehkäiseminen on aina halvempaa kuin korjaava työ!

7 7 Japanilaistuvat sisäpihat Teksti ja kuva: Tuomas Väinä Moni on ehtinyt vuosien varrella harmitella koulukeskuksen kahta pientä sisäpihaa, joita kukaan ei ole hoitanut pitkiin aikoihin. Sisäpihoille on ikkunoita ruokalasta, luokista ja käytäviltä, mutta eipä näiden maisemien katselusta juuri nautintoa ole saanut. Nyt sisäpihat on laitettu hienoon kuntoon. Kesän aikana pihoihin on rakennettu japanilaiset puutarhat, joita kaupunginpuutarhuri Ilpo Möttönen mieluummin tosin kutsuu kankaanpääläisiksi kivipuutarhoiksi. Kaikessa ei nimittäin ole aivan yksityiskohtaisesti noudatettu japanilaista ajattelua. Ilpo Möttönen teki pihoista karkean alkusuunnitelman, mutta lopullinen ilme syntyi puistoyksikön työntekijöiden Asta Vainiokankaan ja Keijo Ylitalon mielikuvituksen tuloksena. - Pihat kasvoivat ennen korkeaa heinikkoa ja rikkaruohoja, kertovat Asta ja Keijo. - Purkutöiden yhteydessä esiin tuli myös joitakin kukkasipuleita, mutta kukaan ei tiedä, mitä kukkia niistä pitäisi kasvaa. Keijo on kokeeksi yrittänyt saada muutamia sipuleita itämään, mutta vielä ei versoja näy. Yksinkertaisista materiaaleista kaunista jälkeä Sisäpihojen materiaalina on käytetty pääasiassa kiveä: luonnonkiveä, louhittuja reunakiviä, betonikiviä ja -laattoja, sepeliä, koristesoraa sekä japanilaistyylisiä kivilyhtyjä. Materiaalikustannukset jäivät vähäisiksi, sillä osa materiaaleista on varastoihin aiemmin jääneitä eränloppuja. Luonnonkivistä osa puolestaan löytyi sisäpihoilta kaivamisen yhteydessä. Purkutöiden tai ehkä tässä yhteydessä olisi parempi puhua raivaustöistä jälkeen ensimmäinen piha rakennettiin parissa viikossa, toiseen ei enää mennyt kuin vajaa viikko. - Pihat eivät vielä ole täysin valmiita. Myöhemmin istutetaan koristeheiniä, joita varten pihoissa on jo valmiina istutusputket. Putkien avulla estetään heinien leviäminen pois omalta kasvupaikaltaan, kertovat Keijo ja Asta. Muuta vihreää pihoihin ei sitten tulekaan, vaan niiden ilme syntyy erilaisista kivistä. Kenties pihoille voisi joskus asettaa näytteille joitakin säänkestäviä oppilastöitä. Sisäpiharemontit kokonaiskustannukset ovat olleet noin euroa. Pihoja kunnostettu muuallakin Kesän aikana on urheilukeskuksen pihan ja koulukeskuksen sisäpihojen lisäksi kunnostettu Torikadun päiväkodin piha-alue. Tällä hetkellä on meneillään koulukeskuksen pihan viheralueen rakentaminen. Iso ja tylsännäköinen asfalttipiha saa nyt keskelleen istutuksia ja laatoituksia.

8 8 Vehreä, selkeä ja turvallinen Teksti ja kuvat: Tuomas Väinä Kesän aikana Kankaanpään liikuntakeskuksen piha on saanut täysin uuden ilmeen. Vanha monttuinen ja paikoin rikkinäinenkin asfaltti on vaihtunut uuteen, mutta muutostyöt ovat pitäneet sisällään myös paljon muuta. Remontilla pihaan haettiin selkeyttä ja turvallisuutta, toteaa vihersuunnittelusta vastannut kaupunginpuutarhuri Ilpo Möttönen. Pysäköinti ohjattiin omiin taskuihinsa, joista on luontevat kulkureitit liikuntatilojen sisäänkäynneille. Aiemmin ongelmana oli se, että muutama sekavasti pysäköity auto pystyi tukkimaan koko parkkipaikan. Järjestelyiden lisäksi pysäköinnille saatiin hieman lisää tilaakin. Kasvillisuus ei heikennä näkyvyyttä Piha-alueen viherkaistoille on istutettu kuninkaanangervoa ja koivuangervoa, jotka nyt nurmikon sijaan peittävät maanpintaa. Ilpo Möttönen lupaa, että viherkaistat pysyvät rikkaruohottomina, sillä mullan päälle on asetettu kolminkertainen sanomalehti, jonka päällä on kuoriketta. Pensaat leikataan kolmen-viiden vuoden välein juuresta poikki. Tällä tavalla pensaat pysyvät vehreän näköisinä eivätkä kasva liian korkeiksi peittämään näkyvyyttä, kertoo Ilpo. Puulajeiksi piha-alueelle on valittu serbiankuusi ja pilaritervaleppä. Tässäkin valinnassa on pyritty käytännöllisyyteen: puita voidaan istuttaa kapeammillekin viherkaistoille ilman, että oksat leviäisivät ajoradalla tai että puu heikentäisi näkyvyyttä. Koroke estää kaahailua, aidat luvatonta ajelua mutkasta. Ongelmia tulee, jos yrittää ajaa nopeammin, mutta siihenhän ei pitäisi olla tarvetta, muistuttaa Ilpo Möttönen. Luonnonkiviä on aseteltu pysäköintitaskujen kulmiin. Niiden tarkoituksena on ehkäistä sitä, että auton pyörät oikaisisivat viheralueen kulman yli. Myös pururadan reunaan on asetettu kivirivi, jonka pitäisi pitää moottoriajoneuvot poissa kuntoradalta. Samaa tarkoitusta varten pesäpallostadionin puoleisessa reunassa kulkee matala verkkoaita. Se estää paitsi pyöräilijöitä ja jalankulkijoita oikaisemasta viherkaistan yli, myös autoilijoita ajamasta kirjaston suuntaan johtavalle kevytväylälle. Piha saanut kiitosta Keijo Vallila kiittelee nyt valmiiksi saatua pihaa, joka on saanut kiitosta myös liikuntakeskuksen käyttäjiltä. Kunnostustyöt ovat häirinneet hänen mukaansa liikuntakeskuksen toimintaa varsin vähän, eivätkä asiakkaatkaan ole asiasta valitelleet. Liikuntakeskukseen johtava tie routi aiemmin paikoin pahastikin. Liikuntakeskuksen esimies Keijo Vallila toteaakin, että aiemmin routimismontut toimivat eräänlaisena luontaisena hidasteena. Nyt tämän tehtävän hoitaa urheilukentän katsomon kohdalle rakennettu korotettu suojatie. Alueella on nopeusrajoitus 30 km/h. Sillä nopeudella ajaen pystyy varmasti kääntymään jokaisesta pysäköintialueen Pilaritervalepät sopivat kapeillekin viherkaistoille.

9 9 Puistoyksikön työntekijät Asta Vainiokangas ja Keijo Ylitalo viimeistelevät liikuntakeskuksen pihassa olevan taideteoksen ympäristöä. Ilpo Möttönen halusi suunnitelmassaan tuoda taideteoksen paremmin esille nostamalla sitä ympäröivän laatoituksen hieman ympäristöään korkeammalle. Tällainen piharemontti nostaa koko talon arvoa. Piha on nyt selkeämpi, ja esimerkiksi pesäpallostadionin puoleinen matala aita on jo osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi luvattoman liikenteen estäjänä. Pururadan laitaan saatiin myös sorapintainen alue aurauslumia varten. Aiem- min sellaista ei ole ollut, Keijo toteaa. Aiempaa mutkikkaampi piha saattaa Keijon arvion mukaan hieman hidastaa alueen talvikunnossapitoa, mutta toki tämän komeuden eteen ollaan valmiita näkemään hieman vaivaakin. Työn tekijät Yleis- ja kuivatussuunnittelusta on vastannut rakennusmestari Kalevi Salmijärvi ja vihersuunnittelusta kaupunginpuutarhuri Ilpo Möttönen. Pohjatöiden ja kuivatuksen rakentaminen on tapahtunut rakennusmestari Jukka Tutin ja työnjohtaja Jaakko Viljasen johdolla. Mukana työssä on ollut Pekka Itävalo. Vihertöissä ovat olleet puistoyksikön työntekijöistä Pentti Käkelä, Hannu Kulmala, Kalervo Liimu, Vesa Likolammi, Jarmo Ritala, Tapio Laaksonen, Juha-Matti Kujansuu ja Esko Terhonen. Kiveystöitä alueelle ovat tehneet puistoyksikön työntekijöistä Keijo Ylitalo, Asta Vainiokangas ja Kimmo Nurminen. Jotkin kiveykset on tehnyt Lemminkäinen. Matala verkkoaita estää ajoneuvoliikenteen kirjaston suuntaan, kivirivi rauhoittaa pururataa. Parkkipaikan reunaan jäävä sora-alue toimii talvella lumenkasauspaikkana.

10 10 API-toiminta laajenee Tähtitornille uudet tilat Teksti ja kuvat: Tuomas Väinä Kankaanpäässä on ollut koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa kohta kaksikymmentä vuotta. Tänä syksynä toiminnan ulkoiset edellytykset paranivat, sillä Kangasmetsän koulun yhteydessä toimiva Tähtitorni sai uudet tilata Kamarilta. Samaan aikaan Kyynärjärven koulun yhteydessä aloitti uusi, Kyynäräisen nimeä kantava ryhmä, joka käyttää kylätoimikunnan kerhotilaa. Aamu- ja iltapäivätoimintaa lyhyemmin API-toimintaa koordinoiva Tuula Pajuniemi kertoo, että Tähtitornin uusissakin tiloissa on omat ongelmansa, mutta ne ovat kuitenkin paremmat kuin vanhat tilat Kangasmetsän koulurakennuksessa. Vanhat tilat sijaitsivat parvella. Ne olivat ahtaat ja muutenkin riittämättömät sekä niin matalat, että ilma tuntui loppuvan. Uusien tilojen ongelma ovat rappuset, jotka tuottavat eniten päänvaivaa erityisoppilaiden kanssa liikuttaessa. Tähtitornissa käy parikymmentä lasta, joista kolmannes on erityisoppilaita, Tuula toteaa. Uudet mutta ei täydelliset tilat Tähtitorni toimii Kamarin yläkerrassa vuokratiloissa. Tuula Pajuniemi kertoo, että vuokrasopimus on tehty toistaiseksi yhdeksi vuodeksi. Jatkoa mietitään myöhemmin, kun nähdään, miten hyvin tila lopulta soveltuu tähän käyttöön. Tiloissa tehtiin kesällä perusteellinen siivous sekä jonkin verran remonttia, jotta ne saatiin uuteen käyttöönsä sopiviksi. Keittiöön lisättiin kaapistoa, hankittiin uusi liesi ja jääkaappi-pakastin. Asennettiin myös kaiteita ja naulakoita. Vuokranantaja korjasi tilojen ilmastoinnin. Rappusten lisäksi ongelmia tuottaa oman ulkoilutilan puute. Tähtitorni käyttää pesäpallostadionin aluetta ulkoilutilanaan. Muutamia kertoja vuodessa päästään Kamarin saliin. Haaveena kuitenkin on, että joskus päästäisiin takaisin Kangasmetsän koulun yhteyteen varta vasten Tähtitornin käyttöön rakennettuihin tiloihin, jotka olisivat maan tasalla ja joissa tarvittaessa voisi eriyttää API-toiminnot oppilaan kehitystasoa vastaavaksi. Koulutettuja työntekijöitä Tähtitornissa on kaksi. Heidän lisäkseen työmarkkinatuella on palkattu kolmas henkilö. Eri- Aulikki Mäkelän tehtäväksi on tällä kertaa osunut tiskaamisessa opastaminen välipalan jälkeen. tyisoppilailla voi olla oma henkilökohtainen avustaja mukana myös Tähtitornissa. API-toiminnan suosio on kasvussa API-toiminta alkoi Kankaanpäässä vuonna 1987, jolloin ensimmäinen yksikkö toimi Keskustan koulun entisessä opettajanasunnossa. Myöhemmin siirryttiin vieressä sijaitsevaan omakotitaloon, jossa toimitaan edelleen. Paikka sai nimekseen Kukonlaulu, ja se on tällä hetkellä yksiköistä suurin, sillä sen kirjoilla on 37 lasta. Kyynärjärven Kyynäräisessä on mukana kymmenkunta lasta, ja koulun hienoisessa kasvussa oleva oppilasmäärä antaa syytä olettaa, että Kyynäräisenkin kävijämäärä nousee. API-toiminta ei ole koulupäivän jatke Tuula Pajuniemi korostaa, että API-toiminnan tarkoitus ei missään nimessä saa olla lapsen koulupäivän pidentäminen. Kun lapsi on istunut luokassa monta tuntia kiltisti paikoillaan suorittaen opettajan

11 11 Pirjo Kiuru on ehtinyt hetkeksi istahtaakin leikkiä seuratessaan. antamat tehtävät, API-toiminnan pitää tarjota jotain muuta. Toimintamme noudattaa kyllä kausisuunnitelmaa, mutta sitä muunnetaan lasten toiveiden ja ideoiden mukaan. Kuukausi- ja viikko-ohjelmamme antaa vinkkejä päivän toimintaan, mutta lapsi voi halutessaan tehdä jotain aivan muuta tai olla tekemättä mitään. Läksyjäkin voi iltapäivän aikana tehdä, mutta päävastuu läksyjenteon valvonnasta on kuitenkin vanhemmilla, Tuula muistuttaa. API-toimintaan kuuluu myös aamupala ja välipala. Ensimmäiset lapset saapuvat aamulla jo puoli seitsemän aikaan, joten aamupalalle ennen kouluun menoa on hyvinkin tarvetta. Välipala taas tarjoillaan iltapäivällä koulusta tulon jälkeen. Viimeiset lapset lähtevät kotiin vasta puoli viideltä. Ruokalistamme seurailee koulun ruokalistaa. Niinä päivinä, jolloin koulussa on kevyempää tai oppilaille vähemmän mieluisaa ruokaa, on meillä tukevampi välipala. Ruoat valmistamme ohjaajien voimin itse, usein myös leivomme. Toiminta tukee koulun ja kodin työtä API-toiminnan sisältö on hyvin monipuolista. Esimerkkinä Tuula Pajuniemi mainitsee niinkin yksinkertaisen asian kuin lautapelit. Lautapelejä pelatessa opitaan häviämään kaverille. Tietokonepelit ovat useimmille lapsille tuttuja, ja he ovat myös tottuneet häviämään tietokoneelle, mutta omalle kaverille häviäminen ja häviön hyväksyminen voikin olla paljon vaikeampaa. Tietokone on kyllä Kukonlaulussakin huoneen nurkassa, mutta sitä on lupa käyttää vain omilla lyhyillä vuoroilla parina päivänä viikossa. Tietokoneesta ei pääse Internetiin, vaan sillä voi pelata turvallisiksi ja usein kehittäviksikin katsottuja pelejä. - Tärkeä osa toimintaamme on hyvien tapojen opettaminen ja siisteyskasvatus. Toki näitä opetetaan koulussa ja toivottavasti kotonakin, mutta myös tältä osin API-toiminnan tavoitteena on tukea koulun ja kodin kasvatustyötä. Päivittäiseen toimintaan kuuluu myös ulkoilua, jonka tärkeä osa ovat perinteiset pihaleikit. Mahdollisuuksien mukaan käytetään koulujen saleja ja kenttiä, joskus käydään uimahallissa ja painisalissakin. Keväisin on ollut tapana tehdä isompi retki linja-autolla. API-toiminta pähkinänkuoressa Aamu- ja iltapäivätoiminta tarjoaa pienelle koululaiselle turvallisen paikan, jossa hän voi kehittää taitojaan ja kasvaa yhdessä toisten lasten kanssa välittävän aikuisen ohjauksessa. Aamuja iltapäivätoiminta tukee vanhemmuutta ja on tärkeä käytännön apu perheen ja työn yhteensovittamisessa. Toiminnan tavoitteena on tarjota lapselle hänen tarpeensa huomioon ottavaa, monipuolista ja virkistävää toimintaa sekä antaa myös mahdollisuus lepoon ja itsekseen oloon. Toiminnoista peritään kuukausimaksu.

12 12 Helinän mitta täyttyi Teksti: Hannele Piippo-Fair Kuva: Reijo Lepistö Hän on tarkka, täsmällinen ja peräänantamaton. Helinä Pihlajan työura kaupungilla alkoi kirjeiden postituksesta, josta hän siirtyi elatusturva-asioihin. Viisi vuotta sitten Helinä jäi elatusturvan puolelta osa-aikaeläkkeelle. - Olin tullessani työpisteeni nuorin, mutta lyhyen ajan sisällä huomasin olevani vanhin luvulla sosiaalitoimen piirissä työskenteli 4 5 henkilöä, nyt samoja asioita hoitaa 25 henkilöä. Helinän mukaan elatusapuasioissa lapsen asema turvataan aina, mutta äiti jää usein huomiotta, heitteille. - Asiakaskunta on usein joukko pettyneitä ihmisiä, jotka tarvitsevat kuuntelijaa. Haluankin palvella asiakkaitani niin kuin haluaisin itseäni asiakkaana palveltavan. Helinän luotettavuus, kuuntelutaito, tiukkuus ja peräänantamattomuus ovat tuoneet menestystä perintäasioiden hoidossa. - asiakkailta 40 vuoden aikana olen saanut vain kaksi tappouhkausta. Tässä työssä on viljeltävä huumoria, jos aikoo jaksaa. Jytyn perustaja Helinän aloittaessa työnsä kaupungilla Kankaanpäästä tuli kauppala ja kauppalaan perustettiin Kankaanpään kunnallisvirkailijat. Helinä oli toiminnassa mukana alusta asti. Nykyään Jytyn nimeä kantavan toimihenkilöliiton tehtävä oli alusta asti turvata jäseniensä edut, valvoa, että työnantaja noudattaa tehtyjä sopimuksia sekä tarjota jäsenilleen virkistystoimintaa. Nyt Helinän päivät täyttyvät lapsenlapsista, musiikista ja matkustelusta. - Syksyllä lähden ehkä patikoimaan Saariselälle. Toivottavasti syksyn ruska näyttäytyy komeana. Helinän juhlia vietettiin kaupungintalolla musiikin, muistojen, makupalojen ja hyvien ystävien seurassa.

13 13 Niskaote kevääseen Toimistopalvelulla on yksi perinne eli yhteinen koulutus- ja virkistyspäivä kerran vuodessa. Päivän suunnitteluvastuu kiertää tiimeittäin. Tänä vuonna arpa suosi maankäyttö- ja maaseututiimiä. Ohjelmaideoita oli monia ja lopulta tiimivastaava päätti, että tänä vuonna kokeillaan oman paikkakunnan tarjontaa. Helppoa oli antaa tarkempi suunnittelu ammattilaisille, tarvittiin vain pari puhelinsoittoa Kuntoutuskeskukseen ja saimme sopivan ohjelman virkistyspäiväämme. Toukokuun sää oli ollut kylmä ja märkä, joten järjestäjiä jännitti hieman päivän onnistuminen suunnistimme kuitenkin toiveikkaina kukin omalla kyydillämme Kuntoutuskeskukselle. Mukaan oli lähtenyt noin puolet toimistopalvelun väestä. Sää näytti lupaavalta ja päivään virittäydyimme aamukahvilla. Aluksi saimme fysioterapeutilta varsin monipuolisen luennon; pääaiheena oli toimistotyöläisen niska ja nivelet. Tietenkin puhuttiin muistakin kehon osista, työskentelyasennoista ja näytettiin muutama jumppaliike, joilla voi yrittää itse korjata jo syntyneitä kiristyksiä. Aikuisen pää painaa n. viisi kiloa; tämän kun muistaa, niin ymmärtää paremmin, miksi työskentelyasento on niin tärkeä. Väärät asennot aiheuttavat lihaksiin kireyttä, joka pistää niska- ja hartialihakset tosi lujille. Kokeilkaapa roikottaa viiden kilon punnusta väärässä asennossa koko päivän; seuraukset kyllä tuntee. Tukirangassa on lukuisia pieniä luita ja lihaksia, joita väärät työskentelyasennot kuormittavat kohtuuttomasti. Vähänpäästä sitten ollaan jumissa päälaelta napaan asti. Aamun tietoiskun jälkeen joukkomme jaettiin kahtia ja vuorotellen sai kumpikin ryhmä opetuksen sauvakävelyn saloihin ja keilaamisen alkeisiin. Sauvakävely aurinkoisena kevätpäivänä lienee useimpien mielestä nautinnollista liikuntaa, kun vielä saa astella omaan tahtiinsa. Myös keilailu saavutti suuren suosion. Heittoaskeleet eivät menneet ihan nappiin mutta loistavia kaatojakin saatiin aikaiseksi. Kone laski pisteemme armottomasti. Varsinaista kilpailua ei vielä järjestetty mutta moni alkoi suunnitella lajin mahduttamista viikko-ohjelmaansa. Eikä kyse suinkaan Keilailmeet päälle ja heittämään. ole mistään kevytliikunnasta - takatukka oli aika kosteana tunnin lopussa. Maittavan luonaan jälkeen alkoi fyysisten voimavarojen etsiminen leikkimielisissä olympialaisissa. Parin tunnin aikana ryhmiin jaettu joukkomme hikoili kuumassa auringonpaisteessa monenlaisen liikunnan parissa. Ensiksi suunnistettiin ja allekirjoittanut oli hyvin tyytyväinen, kun melkein ammattilainen eli Maarit oli samassa ryhmässä. Kehtaan tunnustaa, että koko ryhmä talsi kiltisti Maaritin perässä rastilta toiselle ja komeasti voitimmekin tämän osuuden. Seuraava laji oli viestijuoksu, kapula vain oli kevyempi pökäle, jota kuljetettiin

14 14 Toinen palkinto ansaittuna. polvien välissä. Tässäkin kokemus ratkaisi; aloittajat kuljettivat patukkaa kävellen parhaansa mukaan polvet yhdessä. Vaihdossa tapahtui tyylinmuutos. Heti kun Anneli sai patukan polviensa väliin, muuttui vaivalloinen kävelytyyli vallattomaksi loikaksi ja nopeusennätykset rikottiin. Anneli kirmasi matkaan patukka polvien välissä iloisena kuin kevätvasikka. Taisi kyseinen ryhmä voittaakin tämän osion. Seuraava laji oli frisbeegolf. Nähtiin, että taitoa ja tarkkuutta vaati tämäkin laji. Voimalla sai frisbeen lentämään sananmukaisesti päin mäntyä, mikä ei suinkaan ollut tarkoitus. Tämä oli kevyin laji olympialaisissamme. Ja ryhmätkin olivat suht tasavertaisia taidoissaan. Ryhmät olivat tasanneet osavoitot, joten kisaa jatkettiin voittajan löytymiseksi. Jälleen saimme kuljetettavaa ilman käsiä. Keskellä kenttää oli iso kasa erikokoisia palloja pingispallosta koripalloon. Pallo kerrallaan kuljetettiin polvien välissä ja pudotettiin oman joukkueen ämpäriin. Loikinta oli jälleen nopeampaa kuin juokseminen. Eikä pienimmän pallon kuljetus ollut suinkaan helpompaa kuin koripallon kuljetus. Tuntui muuten aika lämpimältä, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Viimeisenä lajina oli palikankaato. Eli luonnosta kerätyillä kivillä pudoteltiin pölkyn päällä olevia puupalikoita. Helpolta tämäkin kuulostaa paperilla, mutta etäisyyttä oli sen verran, että kaatoja ei niin vain tullut. Kun kaikki palikat olivat kumossa, sai lähteä vielä pienelle maastolenkille. Miehisen vetovoiman? tehon totesin siinä vaiheessa, kun Hietikon Marjan kanssa pinnistelimme kaikessa rauhassa maalia kohden (siis eri joukkueissa). Ei tarvinnut Reijon kun kerran huutaa Marjaaaa niin meikäläinen jäi kuin seisomaan; suu auki katsoin Marjan loittonevaa selkää ja ajattelin, että se siitä leikkimielisestä kisasta. Taisi Reijon joukkue voittaa kokonaiskisan mutta lopulta kaikki joukkueet palkittiin. Tässä vaiheessa kaikki olivat hikisiä mutta onnellisia. Päivän kruunasi vielä tehotunti uima-altaassa vesijumpan merkeissä. Eikä sielläkään otsa kastunut pelkästään uimavedestä. Lopuksi rentouduttiin saunan lauteilla. Ainakin järjestäjille jäi sellainen tunne, että päivä oli kaikin puolin onnistunut; saimme tietoa, hyvää ruokaa, monipuolista liikuntaa ja auringonpaistetta ja ulkoilmaa koko rahan edestä. Ensi vuonna uudet tuulet? Tähän toimintaan kannattaa työnantajan edelleen panostaa. Maankäyttö- ja maaseututiimin puolesta Pirjo Kivimäki Asuntomessuilla Espoossa Teksti: Pirjo Kivimäki Kuvat: Maija Anttila, Jorma Järvensivu ja Mikko Loukkalahti Maankäyttöosaston asuntomessumatkan suosio oli tänäkin vuonna ennallaan. Linja-autollinen messuväkeä starttasi aamutuimaan 3.8. kohti Espoota. Messualue pääkaupunkiseudulla olisi mielenkiintoista nähdä. Perillä tutustuimme omaan tahtiimme messukohteisiin; rakennusvalvonnan porukka kulki yhdessä kuten aina ennenkin, joten saatoimme asiantuntijoina sujuvasti arvostella näkemämme tuoreeltaan. Aluksi tutustuttiin omakotitaloihin ja ensimmäinen kohteemme oli jo etukäteenkin eniten mielipiteitä kirvoittanut Kotilo. Talo, josta ei nurkkia löytynyt, ei myöskään seinillä erotettuja tiloja, joita voisi huoneeksi kutsua. Suunnittelija väittää, että ihminen tarvitsee aika vähän paikkoja, joissa on suljetut seinät, katto ja lat- Kauniita rivitaloja?

15 15 Tappuri ja tytöt - vanhat työtoverit. tia. Ehkä näinkin mutta aika lailla outo on ratkaisu, jossa kylpyamme nököttää toisen kerroksen tasanteella ja odottaa kylpyväkeä avonaisessa tilassa; alakerrassa olija tietää ainakin, milloin amme on vapaa. Ulkoapäin rakennus ei myöskään houkutellut päreineen ja rikotusta lasista tehtyine vallihautoineen. Talon idea jäi varsin epäselväksi ja eniten ihmetytti se valtava rahamäärä, joka oli upotettu mokoman hirvityksen tekoon. Jälleenmyynti lienee vaikeata. Pikku pihat Kiertelimme ja ihmettelimme omakotitaloja verkkaiseen tahtiin. Suurin tontti oli kooltaan 800 neliömetriä; meillä näin pieniä tontteja ei ole myyty vuosikymmeniin. Tonteille oli kuitenkin rakennettu kerrosalaa satoja neliömetrejä niin, että varsinaista pihaa ei oikeastaan ollutkaan. Ja sekin vähä, mistä olisi voinut löytää vihreyttä, oli peitetty ruskealla kuorikkeella. No, eipä näkynyt rikkaruohojakaan. Ankeaa. Monessa talossa sisäpuoli oli kuitenkin varsin positiivinen yllätys; oli valoa ja rauhallista tunnelmaa, kauniita sisustuksia ja mielenkiintoisia ratkaisuja. Mutta kun pienelle tontille sijoittaa paljon kerrosalaa, tulee väistämättä myös useita kerroksia ja paljon portaita. Toivottavasti asujat pysyvät terveinä ja hyväjalkaisina ja jaksavat seuraavat viisikymmentä vuotta päivittäin kulkea kodissaan rappuja ylös ja alas. Arjen hyötyliikunta korvaa harrastusliikunnan. Syöttökaukalot pesualtaina Hviträskin lumoissa. Mitä muuta löytyi omakotitaloista; no löytyi niitä kummallisen mallisia kulmikkaita pesualtaita, niitä, jotka muistuttavat porsaan syöttökaukaloita. Mikä vika on normaalissa lavuaarissa? Eivät nämä posliinikaukalot ainakaan kauniimpia ole. Ja näin minä yhdessä talossa kulmikkaan vessanpöntönkin. Jokohan nykyihmisen takalisto rupeaa muuttamaan muotoaan kalustesuunnittelijoiden ennakoimalla tavalla? Taloissa oli myös tilavia oleskeluparvekkeita, joista oli loistavat näkymät naapuritaloon ja jopa naapuritalon naapuriinkin. Omakotitaloista jäi varsin sekava kuva, aivan kuin käsitys kyseisestä asumismuodosta olisi täysin hämärtynyt. Ovatko ihmiset tosiaan erilaisia pääkaupunkiseudulla kuin muualla Suomessa? Koko alueen yleisilmeenä oli liian isoja taloja liian pienillä tonteilla, paljon rivitaloja ja kytkettyjä taloja, räystäät puuttuivat ja suuri osa taloista näytti ihan kanikopeilta. Mutta tämä on tietenkin vain kirjoittajan henkilökohtainen mielipide. Voi olla, että alue onkin nykyarkkitehtuurin suuria luomuksia, jota maalainen ei vain ymmärrä. Tappurin vieraina Seuraava kohde oli taatusti tuttu ja odotettu. Kaikkien tuntema Tappuri eli ent. asuntosihteerimme Jukka Luttinen oli kutsunut matkalaiset vieraiksi pariin Nuorisoasuntoliiton rakennuttamaan kerrostaloon. Näimme moderneja, toimivia kerrostaloasuntoja, joiden sisustuksessa oli hauskoja ideoita. Älkää hävittäkö vanhaa pesukonettanne, rummusta saa mainion lampunvarjostimen. Lopuksi vietimme varsin leppoisan tuokion Jukan tarjoaman pikkupurtavan ja mielenkiintoisen jutustelun merkeissä. Tappuri on säilyttänyt loistavan huumorinsa ja hyvän tuulensa. Tukka on ehkä harmaantunut ja se mitä on jäljellä on somana ponnarina niskassa. Viidenkympin villitys on myös iskenyt, kuulemma. Mutta oli tosi mukava nähdä entinen kunnan virkamies, joka kuulemma taas suunnittelee uusia tehtäviä - joko pian voimme tilata konsultti Tappurin ratkomaan kaupungin ongelmia? Hviträskin romantiikkaa Tuntien kävelyn jälkeen istahdimme vihdoin linja-autoon ja ajoimme Kirkkonummelle Hviträskin kartanoon ruokailemaan. Tutustuimme oppaan johdolla tähän kuuluisaan 1900-luvun alussa rakennettuun kulttuurikohteeseen. Talon historiasta ei puuttunut romanttisia kiemuroita eikä loistoa; vähän niin kuin Kauniit ja rohkeat. Mutta tutustumiskohteena Hviträsk on upea ja talona päärakennus peittoaa asuntomessualueen talot koska vain. Paluumatka sujui rattoisasti vaikka haitarinsoittaja puuttuikin. Kokonaisuudessaan tämä uusin järjestelyin tehty messumatka onnistui kai ihan hyvin. Matkajärjestelyistä vastasi tiimi, johon vapaaehtoisiksi määrättiin Marja Hietikko, Riikka Utunen ja allekirjoittanut.

16 16 Työssä kotona Teksti ja kuva: Hannele Piippo-Fair Ottaisitko vastaan työn, jota tehdään kotona ja jossa työpäivä voi alkaa kello 6.30 ja päättyä 21.30? Tervetuloa perhepäivähoitajien maailmaan. - Kotiin tuleva työ heijastuu perhe-elämään erityisesti silloin kun hoitolapset haetaan myöhään illalla. Tämä vaikuttaa suuresti siihen, että alalle on vaikea saada työntekijöitä. Meillä on jatkuva haku päällä, mutta sopivia hakijoita ei ole riittävästi. Näin sanovat kaupungin päivähoidon alueohjaajat Maria Saimala, Päivi Lahti ja Päivi Manninen. Kaupunki on velvoitettu tarjoamaan jokaiselle päivähoitoa tarvitsevalle hoitopaikan. Seitsemän päiväkodin ja kolmen ryhmiksen lisksi kaupungissa on 39 perhepäivähoitajan tointa. Tänä vuonna perhepäivähoidossa on n.160 lasta. Koko perhe työssä mukana Päivi Hemiä on ollut alalla kuusi vuotta. Entinen ammatti ravintolan keittiössä vaihtui perhepäivähoitajaksi. Päivin omat lapset ovat 11-, 12- ja 14-vuotiaita ja koko perhe on sopeutunut äidin ammattiin. - Olen aina tykännyt olla lasten kanssa ja olen erittäin tyytyväinen ammatinvaihtoon. Haastatteluhetkellä talo on hiljainen, hoidossa olevat kahdet sisarukset sekä yksivuotias ovat päiväunilla. - Ulkoilu ja yhdessä tekeminen väsyttää lapsia niin, että he menevät mielellään ruoan jälkeen nukkumaan. Päivi käyttää hiljaisen hetken työpäivän suunnitteluun. Tämä hetki päivästä on myös se, jolloin voi rauhassa lukea lehden ja juoda kupin kahvia. - Lasten ollessa hereillä on aikuisen valvova silmä oltava jatkuvasti läsnä. Aktivoivat tiimit Päivi Hemiän työpäivän hiljaisena puolipävän hetkenä on aikaa suunnitella kahvikupin ääressä seuraavan päivän asioita. Päivi on toiminut kolme vuotta tiimivetäjänä. Hänen tiimissään on seitsemän perhepäivähoitajaa. Säännölliset tiimikokoukset, toimintasuunnitelmat, sijaishoitojärjestelyt sekä päiväkotiyhteistyö ovat osa tiimitoimintaa. Päivi pitää tiimikokouksia paikkana, jossa ongelmia voi ottaa esille ja saada toisilta työntekijöiltä hyviä neuvoja. Erityisesti työn alkuvaiheessa toisten neuvot olivat arvokkaita. Ohjaajien mukaan tiimit on kehitetty korvaamaan puuttuvaa työyhteisöä. Oman työnsä laittaja 17 vuotta perhepäivähoitajana toiminut Riitta Raitanen viihtyy, kun saa itse olla oman työnsä laittaja. Riitta hoitaa Veneskosken, Venesjärven ja Santaskylän suunnalta tulevia lapsia. Keskustan ulkopuolella asuvana lähistöllä ei ole puistoa missä leikkiä, mutta Riitta on korvannut puutteen rakentamalla omaan pihaan erilaisia leikkipaikkoja. - Tiimit ovat tuoneet työhön itseohjautuvuutta. Ennen toimiston kautta hoituneet sijaisjärjestelyt ja hoitosopimukset tehdään nyt tiimin kesken tai suoraan vanhempien kanssa. Riitan mielestä perhepäivähoitajalla pitää olla pitkä pinna, hänen pitää olla järjestelmällinen, rauhallinen, mutta samalla energinen, että jaksaa leikkiä lasten kanssa. - Pitää myös olla oma elämä kodin ulkopuolella, koska työ on kodissa. Perhepäivähoitajan vastuu on niin suuri, koaska lapset omaksuvat niin monia asioita hoitajaltaan. Oma sanaton viestintä tulee joskus yllättäen esille lasten puheissa ja teoissa. Akkulataus opiskelusta Vuosi sitten Riitta päätti toteuttaa haaveensa ja lähti opiskelemaan Kankaanpään Opistoon askarruttajan taitoja. - Opiskelu tuli sopivaan hetkeen. Opiskelijana sain ladata akkujani. Askarruttajan kädentaidot eivät ehkä suoraan auta pienten lasten askartelussa, mutta itselleni sain uuden harrastuksen, kun hurahdin lasitöihin, sanoo Riitta Raitanen. Muutoksia perheiden hyväksi Päivähoidon monet uudistukset puhuttavat työntekijöitä. Neljä vuotta sitten toteutunut hallinnonuudistus on kasannut ohjaajille entistä enemmän tehtäviä. Päiväkotien johtajista tehtiin pedagogisia johtajia ja paperityöt siirtyivät ohjaajien työpöydille. Lisääntyneet tehtävät näkyvät työntekijöille ohjaajien harvempina tapaamisina. Hallinnon uudistuksen jälkeen toteutettu Toimivat työhuoneet -projekti on ollut osaltaan tukemassa henkilöstöä muutoksessa. Projekti on tuonut tullessaan uusia toimintamalleja, uudistanut palaverikäytännöt ja kehittänyt perhepäivähoidon tiimitoimintaa. - Muutokset nostavat aina keskustelua, mutta haluamme muistuttaa, että kaikki uudistukset tehdään työntekijöiden hyvinvoinnin sekä lasten ja perheiden hyväksi, sanovat alueohjaajat Maria Saimala, Päivi Lahti ja Päivi Manninen.

17 17 Tahdotko sinä Kukapa olisi uskonut, että synttäreillä esitetään moinen kysymys. Mutta niin se vaan esitettiin! Tapahtumien kulku oli seuraavanlainen. Toki tietoomme oli saatettu Hietapakan Mikon täyttävän pyöreitä vuosia, ja hänen esittäneen toivomuksen, että muistamiset suunnattaisiin kautta kehitysmaiden lapsille. On meinaan lätsän noston arvoinen asia. Sahtikööri huomioitsi toiveen, mutta päätti yllättää mestarinsa hankkimalla ikään kuin ekstrana tavallisuudesta hieman poikkeavan syntymäpäivälahjan, mutta ei ihan lehmää sentään. Sahtiköörin ainoa suoritetason jäsen piti lahjaa luovutettaessa liikuttavan puheen, mainiten muun muassa: Pelkkä ajatuskin siitä, että Mikko heittelee jo seittemääkymppiä sai meidät äärimmäisen hyväntuulisiksi. Niinpä ryhdyimme miettimään, että mitä ikääntyvä, naistentansseissakäymätön mies kaipaisi iltojensa ratoksi. Yksimielisesti totesimme, että Mikko tarvitsee vauvan. Jotta vanhenevan herrasmiehen ei itse tarvitsisi ryhtyä ylivoimaista rasitusta vaativiin tehtäviin, päätimme hankkia ikään kuin korvikkeen. Tämä vauva on jo 30-kiloinen, nukkuu ja syö hyvin. Tosin siisteydessä on vielä toivomisen varaa. Niin kuin tiedämme, vauvalla pitää olla nimi ja kummit. Tämä vauva on kastettu St. Michelleksi ja kummeiksi ovat lupautuneet sahtiköörin arvovaltaiset, vaan ei niinkään ahkerat jäsenet, Jaakko Kiviluoma ja Pekka Toivola. Kummien tehtävä on arvokas ja vastuullinen. Jos esimerkiksi vanhemmille tulee tilanne, että ei kerta kaikkiaan pysty vauvaa hoitamaan, vastuu ja hoitotehtävät siirtyvät kummeille. Toivomme teille rattoisia yhdessäolon hetkiä ja varmasti ensimmäinen yhteinen joulu tulee olemaan, käyttäisin sanaa, herkullinen. Sankari oli jokseenkin yllättynyt. Tilanne oli sangen kutkuttava ja sahtikööriläiset itseensä tyytyväisiä. Kerrankin Mikko oli melkein sanaton. Veitikkamaiset silmät ja isän ääni Synttärijuhlat jatkuivat normaaliin tapaan, Mikko seisoskeli jonkun tuntemattoman naisen kanssa tanssiparketilla, kunnes alkaa soida Häämarssi. Ravintolan toisesta kerroksesta laskeutuu viimmesenpäälle komea nainen. Oikein piti hieraista silmiä, ennen kuin selkisi, että Seijahan se on. Sukulaisplikka. Mikon kanssa seisoskellut nainen olikin tuomari. Hämmennys juhlaväen keskuudessa oli miltei käsin kosketeltavissa, kun selvisi, että tässä ja nyt tapahtuukin avioliittoon vihkiminen. Juhlat jatkuivat synttärihäinä ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Kieltämättä kyllä mielessä käväisi perisuomalainen kateuskin: Piru vieköön, ne näyttää onnellisilta! Juhlaväki kävi ihastelemassa St. Michellea ja totesivat, että samaa veitikkamaisuutta on Seijankin silmissä, mutta ääni on Mikon ääni. Vastavihityt osoittautuivat hyvin ajan hengen mukaisiksi. St. Michelle nimittäin jouduttiin ottamaan huostaan saman vuorokauden puolella. Kummit pääsivät heti vastuullisiin hoitotehtäviin, kun vastanaineet lähtivät seuraavana päivänä häämatkalle Lappiin. Kunnon poika tuo Mikko. Ja Seija Simon tytär. Jorewarius

18 18 Hemppu Hipsulaisen yöretki Syvälle metsän siimekseen nyt öisen retkeni teen enkä tästä kerro kenellekään, yksin vain matkalle meen. Minähän olen sen Hipsulaisperheen voimakas poika Hemppu, oikea kunnon heppu, pikkuisen ruokaa mukaani otan, selkään siis eväsreppu. Matkani alkaa, kun perhe jo nukkuu ja se öinen käki kukkuu. Metsä onkin syvä ja synkkä, pelottava kuin aave, uhmakkaalta retki tuntuu, mutta todeksi on tehtävä haave. Hetken päästä metsä loistaa kuin taivaalta pudonnein tähdin, onneksi alkupelkoni voitin ja sittenkin matkalle lähdin. Huuhkajan huhuilu lähestyy, pelko on silti poissa, mutta kun siipien läiske on aivan liki, iski kuolemanpelko ja tuskankin hiki. Kotimajassa Hipsulaisisä näki painajaisunta, että koossa ei ollutkaan koko perhekunta. Oli poissa reppu ja Hemppukin puuttui. Näin painajaisuni todeksi muuttui. Tuli kiire ja hoppu kohti öistä selkää, kiiltomadot loistaen hohti, mutta sydän sykkien pahinta pelkää. Viime tingassa isä ehti tuskaa jo kokea, ja poloinen Hemppu oli kauhusta sokea ja kun silmänsä hetkeksi sulki, kuin lempeä aavistus avusta jostakin kulki. Niskaan joku tarttui ja tempaisi mukaan, silmissä sumeni olo, joku pelasti kynsistä kauhean pedon turvapaikkana myyrän kolo. Näin toteutui Hempun hurja haave ja tuli roppakaupalla kokemusta uutta, mutta muulle perheelle ei kerrottukaan tätä öistä salaisuutta. ******************* Hempun tavoin muistan ikäni vuosien takaisen loppukesän yön ja timantinhohtoisen, tuikkivan kiiltomatometsän. Sadunomaista kaunista syksyä ja lempeitä syksyn synkkiä öitä! Liisa Jussila

19 19 Lukijakysymys Tätä tori- ja alaristeprojektia en kerta kaikkiaan ymmärrä. Miksi ihmeessä laittaa siihen asiaan niin paljon rahaa kiinni, kun olisi paljon akuutimpiakin asioita hoidettavana? Vanheneva ikäluokka tarvitsisi ottaa huomioon jo etukäteen eikä vasta sitten kun on jo liian myöhäistä. Tarkoitan tällä mm. kaupungin työntekijöiden huomioon ottamista terveydelliseltä näkökannalta. Olisiko aivan mahdotonta jos kaupungin työntekijöille suotaisiin kerran viikossa työajalla palkallinen liikuntatunti? Onko moderni ja tyylitelty kaupunki parempi kuin ihmisten hyvinvointi ja terveys? Torista ja työnteosta Sekä alaristeen että torin perusparannus ovat olleet vuosikausia Kankaanpään tärkeiden hankkeiden listalla. Alaristeys on valtion hanke ja kaupungin osuus on siinä varsin vähäinen. Torin ja siihen liittyvien katujen saneeraus on ollut valtuuston hyväksymänä hankkeena pitkään, ensin suunnittelussa, sitten rahoituksen hakemisessa (TE-keskus) ja kun rahoitus on saatu, nyt toteutuksessa. Hanke kestää useita vuosia ja sitä toteutetaan sitä mukaa kun saadaan rahoitus järjestettyä. Kaupunki on vuosittain lisännyt henkilöstöä erityisesti vanhustenhoitoon. Lohikon vanhainkodin saneeraus tulee työn alle vielä tänä vuonna ja parhaillaan rakennetaan yksityistä palvelukotia. Toisin sanoen pyrimme määrätietoisesti varautumaan kasvavaan vanhusten määrään ja siitä seuraavaan palvelutarpeen lisääntymiseen. Tulevan syksyn aikana pyrimme arvioimaan ikääntymisen vaikutuksia aina vuoteen 2020 saakka. Henkilöstön työkunnon ja työmotivaation ylläpitäminen on tärkeä asia. Merkittävässä roolissa on tällöin johtaminen ja erityisesti suhde lähiesimieheen. Työpaikoilla tarvitaan omaa aloitteellisuutta ja kekseliäisyyttä kun toteutetaan vaikkapa liikuntatuntia. Tässä suhteessa en jaksa uskoa mihinkään ylhäältä ohjattuun ja käskettyyn toimintamalliin. Se tapa mikä toimii yhdessä työyhteisössä, ei toimi toisessa - ja tietysti jokaisella on oma vastuu työkykynsä ylläpidossa. Paavo Karttunen Henkilöstötilinpäätöksen kertomaa Kaupungin henkilöstötilinpäätöksestä v. 05 käy ilmi, että vuoden lopussa palkollisia oli 679 henkilöä, jossa luvussa on mukana myös viransijaiset ja joiden osuus on tällöin tilastossa tuplana. Henkilöstöstä 73,5 % oli vakituisessa palvelusuhteessa. Vakituisia kokoaikaisia oli 471, joka määrä oli edelliseen vuoteen verrattuna hieman laskeva. Sen sijaan määräaikaisten, niin kokoaikaisten kuin osa-aikaisten kohdalla, oli selvästi nousua. Tuo tieto kertoo sen nurinkurisen tilanteen, joka on vallalla koko maan julkisessa työelämässä, että pätkätyöntekijöiden epätyypillisten työsuhteiden ylläpitämistä kovasti suositaan. On kysyttävä, onko moinen järjestys edes kaikilta osin laillista ja onko se mikään menestystekijä kilpailtaessa parhaasta mahdollisesta työvoimasta? On toki huomioitavaa että osa osa-aikaisista on edelleenkin työllistämistukilaisia (määrä laskenut) ja osa-aikalisällä tai osa-aikaeläkkeellä olevia (määrä hieman kasvanut). Tavoitteena on pidetty henkilöstön määrän vähentämistä siten, että avoimet virat ja toimet voitaisiin täyttää sisäisin järjestelyin kuten tehtäviä uudelleen järjestelemällä. Nyt kuitenkin vaikuttaa jo siltä, että se tie olisi kuljettu loppuun ja on ruvettava palkkaamaan uutta väkeä. Edellä olevasta on seurannut, kuten kunta-alalla yleensäkin, että myös Kankaanpään henkilöstön keski-ikä on varsin korkea (45,58). Koko maassa se on 44,5. Kaupungin henkilöstö on huomattavan naisvaltaista, 81,3 % on naisia. Tehdyn työajan viime vuosien kehitystilaston kertoma on aika mielenkiintoista luettavaa. Vuonna 2003 kaupungin henkilöstön teoreettinen laskennallinen työpanoksen maksimi oli tuntia, vuonna 2005 se oli tuntia. Vastaavasti todellinen käytetty työpanos oli samoina vuosina ja Siis, vaikka henkilöstön lukumäärä kasvoi, käytetty työpanos tunteina laski. Tuo selittynee sillä, että erilaisista syistä johtuneet poissaolot ovat lisääntyneet, sekä osa-aikaisten määrä on kasvanut. Sairauspoissaolojen lisääntyminen ei yksin riitä selitykseksi. Sietäisi varmaan pohtia onko tuo kehityssuunta ihan oikea ja mitä pitäisi tehdä jos suuntaa haluttaisiin muuttaa. Työvoimakustannusten seurantatilaston mukaan v. 05 nuo kustannukset olivat euroa ja nousua edellisvuodesta 6,39 %. Nousu ei rahallisesti yksittäiselle henkilölle ole suuren suuri. Hyvä henkilöstöpolitiikka edellyttäisi myös palkkauksellista panostusta. On kuitenkin muistettava kaupunkityönantajan palkanmaksukyky, jota viime vuosina toteutetut palkkatulojen veronkevennykset ovat edelleen oleellisesti heikentäneet. Olen ymmärtänyt että henkilöstö kaipaa henkilöstöasioiden hoitoon nykyistä selväpiirteisempää hoitoa. Täyttyneekö tuo ymmärrettävä toive kun nyt haussa olevaan kaupunginsihteerin virkaan on sisällytetty myös henkilöstöasioista vastaaminen. Perästä kuuluu, sano torventekijä! Kauko Jussila

20 20 OSASTO 411 Virkistystoimikunnan kuulumisia Matkalaiset kuuntelevat kiinnostuneena oppaana toimineen Arnen kertomuksia Riian historiasta ja nähtävyyksistä. Riika Matkustimme heinäkuun ensimmäisellä viikolla Riikaan Baltian pikku Pariisiin. Matkalla oli mukana 41 henkilöä ja sää oli mitä parhain. Ensimmäisen yön vietimme laivalla ja aamulla lähdimme Kurumaan bussilla matkaamaan kohti Riikaa. Kahvilla pysähdyimme Pärnussa. Bussimatkoilla saimme kuunnella haitarin soittoa ja tietysti hauskoja juttuja ja vitsejä. Riikassa oppaanamme toimi Jurmalasta kotoisin oleva erittäin hyvin suomen kieltä osaava opas, Arne nimeltään. Hän kertoi vanhan kaupungin rakennusten historiasta ja kuljetti meitä samalla pitkin idyllisiä katuja ja kujia. Kahden tunnin aikana saimme paljon uutta tietoa. Jurmalan valkoisia hiekkarantoja kävimme testaamassa toisena päivänä. Siellä oli mahdollista uida, shoppailla kauppakadulla tai nauttia varjossa viilentäviä virvokkeita. Jurmalan vanhat pitsihuvilat olivat myös näkemisen arvoisia. Matka oli kaikin tavoin onnistunut ja mukava. Kaikki mukana olijat olivat erittäin tyytyväisiä. Niinhän se on, että porukka tekee tunnelman ja fiilingin jotta reissu onnistuu. Kiitos kaikille mukana olijoille! Helsinki/Linnanmäki/Ikea Heinäkuun viimeisenä lauantaina matkasimme pääkaupunkiseudulle. Mukana oli 49 henkilöä. Kaikilla oli mahdollisuus viettää kaunis kesäpäivä oman mielensä mukaan, Linnanmäellä, Helsingin keskustassa tai Vantaan Ikeassa shoppailemassa. Muntterin lavatanssit Järjestimme yhdistyksemme 40-vuotisjuhlatanssit Venesjärvellä Muntterin lavalla Orkesterina oli suosittu Sateenkaarix-yhtye. Tanssit olivat kaikille avoimet ja ilmaiset. Buffetissa oli tarjolla makkaraa ja virvokkeita vapaaehtoista maksua vastaan. Oli hauska herätellä henkiin kunnon vanha lavaperinne ja porukka viihtyi hyvin elokuun tunnelmallisessa illassa. Nyt odotellaan sitten tietysti niitä pikkujouluja Huhut kertovat niiden olevan Jämin lomahotellilla Merkitkää muistiin ja nähdään siellä! Hauskaa syksyä kaikille toivottaa: JHL:n virkistystoimikunta psta Anne-Marja Kangas