Huhtikuu 2003 L E H T I

Transkriptio

1 L E H T I Huhtikuu 2003

2 Tärkeintä on sosiaalinen taito Pääkirjoitus Tämänvuotisten kyläläisten motto on keskikesän konferenssi. Tapola valmistelee kevään ajan kesään asti kyläläisten tapahtumaa, joka vietetään Järnassa juhlana. Me harjoittelemme omaa Kalevala esitystä. Kulissit ja vaatteet suunnittelemme ja valmistamme itse. Erilaiset keskusteluryhmät esivalmistelevat annettuja teemoja. Jotta hyvä kokonaisuus on taattu, suunnittelemme matkaa ja majoituksia tarkasti. Voimmeko näistä suunnitelmista jo havaita piilossa olevan sosiaalisen taiteen? Klassisessa mielessä luovan taiteen muodot, kuten maalaus, musiikki, tanssi, kuvanveisto ovat meille kaikille tuttuja. Olemme harvoin tietoisia jokapäiväisestä sosiaalisesta taiteesta. Tapaamme kyllä joskus ihmisiä, jotka ovat luonnonlahjakkaita ihmistenvälisissä suhteissa ja jotka luovat ympäristöönsä hyvän, auttavan ilmapiirin. Heidän läsnä ollessaan kaikki sujuu kuin itsestään ja useimmiten kaikessa rauhassa. Tunnemme myös toisenlaisia luonnonlahjakkuuksia, niin sanottuja elämäntaiteilijoita. Heille on luonteenomaista, että he pinnallisten suhteiden kautta luovivat läpi elämänsä. Mitä oikeastaan on aito sosiaalinen taito? Miten me voimme löytää sen? Mikä on se salaisuus, että taiteen kautta kehittyy elämänlaatu, josta voi hyötyä. Uskon, että voimme saavuttaa paljon, jos annamme toisille ihmisille lähellämme tilaa toteuttaakseen itseään. Samalla meidän tulisi arvioida kuinka paljon me itse pystymme antamaa periksi ilman vaaraa, että kadotamme oman elämämme päämäärän tai että se muuttuu tahtomattamme. Tämän taidon oppiminen, eli hedelmällisen yhteistyön saavuttaminen muiden ihmisten kanssa mahdollisimman monilla elämänalueilla, on jo saavutus itsessään. Vapaan elintilantilan antaminen ja jopa sen järjestäminen voi esimerkiksi tarkoittaa, että antaa kanssaihmiselle mahdollisuuden aitoon vanhenemiseen. Nuorena hänelle täytyy antaa mahdollisuus toteuttaa itseään ja toimia ajatustensa innoittamana. Keskiiässä hänen taas pitää pystyä kehittämään ja muokkaamaan omaa maailmankuvaansa. Tämän ideaalin sisäistyksen myötä herää kysymyksiä. Kuinka paljon olen itse valmis asettamaan omia tai toimenkuvaani kuuluvia ongelmia ja huolia taka-alalle? Olenko joka kerta valmis antamaan etukäteen täyden luottamukseni toisen ihmisen tekoihin ja seisomaan niiden takana? Mitä omatuntoni sanoo siihen, että annan epävarman tai vaikeasti hallittavan tilanteen syntyä? Onko sosiaalinen taito verrattavissa vuoren harjalla kulkemiseen? Tiedämme kaikki vuorikiipeilystä sen, että ryhmä pääsee varmemmin päämääräänsä kuin yksilö. Yhteisö, jossa kaikilla on sama päämäärä ja ideaali ja jossa jokainen on myös valmis auttamaan ja tukemaan toista, on kyvykäs antamaan jokaiselle jäsenelleen hänen vaatimansa vapauden ja siihen tarvittavan tilan. Ihmisten erilaiset kyvyt, mahdollisuudet ja elämäntiet tarjoavat mahdollisuuden hyvinkin laajan ja potentiaalisen, yhteisöä yhdessä pitävän piirin syntymiseen. Tämän takia ulkoinen tehokkuus hidastuu usein, mutta sielujen välinen tehokkuus ja kanssakäyminen voi moninkertaistua. Ludwig Kraus Sisällysluettelo Pääkirjoitus Tärkeintä on sosiaalinen taito 2 Aurinkorannan kulkureitit paranivat 3 Talonäitejä oppisopimuskoulutuksessa 4 Kutsu talkoihin Tapolan kyläyhteisöön 4 Taideterapiaopinnoista 5 Työssäoppimassa Tapolassa 6 Värien loistoa 7 Suomen camphill-yhteisöjen kokoontumispäivä 8-9 Karnevaalit filmitähtien seurassa 10 Perhe Outakivi 11 Nuorten esittelyt Täysiä vuosia 14 Valkoinen toyota 14 Matkakertomus Eestin matkasta 15 Hiihtolomaretki Tampereelle 15 Tapahtumakalenteri 16 Tapolan kyläyhteisö Raikkolantie Niinikoski Puh: (03) Fax (03) 882 tapolan@kolumbus.fi Lahjoitukset: Merita Orimattila Kirjapaino ja taitto: Päijät-Paino Oy, Lahti 2003 Painos: 500 kpl Paperi: kloorivapaa paperi, ynpäristöystävällinen Kuvat: Pekka K., Riitta M., Outi K., Kim G., Franka E., Rauno T., Sarianne E. 2

3 Aurinkorannan kulkuyhteydet paranivat Tapolan kannatusyhdistyksen omistaman kesämökin Aurinkorannan kulkureittiä parannettiin viime vuoden kesäkuussa. Aurinkorannan käyttöä kyläläisten virkistymispaikkana oli vaikeuttanut hankala kulkureitti autolta itse mökille. Autot piti jättää tien varteen ja jalkaisin oli kuljettava jyrkkä rinne alas mökille järven rantaan. Kannatusyhdistys oli päättänyt teettää tien alas mökin eteen asti. Keväällä Tomi, Jorma ja Timo aloittivat työt raivaamalla tulevan tien pohjan puista ja pensaista. Tie lähteen Myrskylän tien suuntaisesti alas mökin takaa ja tekee alhaalla jyrkän mutkan. Muutaman auton parkkipaikka saatiin aivan mökin sivuoven eteen. Tien alta kaivettu savi käytettiin pihamaan tasoittamiseen. Soraa tien tasoittamiseen tarvittiin monia kuormia. Kannatusyhdistyksen mökki Aurinkoranta Artjärvellä Pihaan levitettiin tasainen multakerros nurmikon pohjaksi ja tehtiin kulkuväylät rantaan/varastolle. Kaadetut puut hyödynnettiin polttopuiksi. Perustelun Aurinkoranta-ryhmän huoleksi jäi nurmialueiden hoito ja tien maisemointi. Ryhmän tehtäviin kuuluu myös mökin siisteydestä huolehtiminen. Outi Kyöstilä Uusi tie alas mökille Hyvät ystävät Haluamme tällä lehdellä kertoa Tapolasta ja sen toiminnasta ja siten tuoda sitä lähemmäksi kaikille niille jotka ovat kiinnostuneita siitä. Kuitenkin tämän lehden tekeminen tuottaa kustannuksia ja siihen me pyydämme teidän ystävällistä avustusta. Tiedämme että kaikki jotka ovat kiinnostuneita lukemaan Tapolan kuulumisia eivät ehkä pysty maksamaan tätä lehteä, siksi tämän lehden maksu on vapaaehtoinen. Löydät säännöllisesti lehtemme välistä liitteet: kannatusyhdistyksen jäsenhakemuksen ja pankkisiirtolomakkeen. Ystävällisin terveisin lehden toimitus JÄSENHAKEMUS Puh , Fax Tahdon liittyä Tapolan kyläyhteisö ry:n jäseneksi. Paikka ja aika Nimi Osoite: 3

4 Talonäitejä oppisopimuskoulutuksessa Mietimme kaksi vuotta sitten, että täydennyskoulutus olisi varmasti tarpeellista meidän vakituiselle henkilökunnallemme. Joissain vastaavissa paikoissa muissa maissa on valtion ja kunnan puolelta tullut jopa vaatimus, että pitää olla ns. muodollisesti pätevä siihen tehtävään ja työhön, jota päivittäin tekee. Sen pohjalta lähdimme miettimään mikä koulutus ja mikä muoto olisi paras mahdollinen meidän tilanteessamme ja työnkuvaamme vastaava. Tapolassa on monilla alan koulutus, mutta esimerkiksi allekirjoittaneen kodinhoitajakoulutuksesta on jo kohta kaksikymmentä vuotta. Lähihoitajakoulutukseen päädyimme, koska se sopii tekemämme työn peruskoulutukseksi. Oli myös todella tärkeää, että voimme tehdä tämän koulutuksen oppisopimuskoulutuksena. Näin ollen meidän ei tarvinnut lähteä kokonaan päiväopiskelijoiksi. Saatoimme lomittaa opiskelun työn lomaan. Aloitimme Beate Kraussin kanssa tämän koulutuksen 2001 syksyllä ja koulutus on kaksivuotinen. Olemme nyt tämän koulutuksen puolivälissä. Koulutus on jaettu kahteen osaan eli perusjaksoon, joka kestää ensimmäisen vuoden ja suuntautumisjakson, joka kestää seuraavan vuoden. Perusjaksossa on jaettu opinnot kolmeen eri osa-alueeseen. Ensimmäinen jakso käsitteli eri-ikäisten kasvua ja sen tukemista. Siinä käsiteltiin lapsista vanhuksiin millaisia kriisejä ihminen kohtaa eri ikävaiheissaan. Ja miten me hoitajina voimme auttaa ja tukea niissä. Toinen jakso käsitteli sairaanhoitoa ja huolenpitoa. Tämän jakson aikana käsittelimme eri kansantaudit. Opiskelimme perussairaanhoidolliset toimenpiteet ja lääkehoidon, sekä teoriassa että käytännössä. Kolmas jakso oli kuntoutus, jossa kävimme läpi mitä tarkoittaa kuntoutus ja miten sitä toteutetaan käytännössä. Tapolassahan on paljon kuntouttavaa toimintaa, kuten hoitoeurytmiaa, taideterapiaa ja työterapiaa. Jokaiseen jaksoon liittyi oma harjoittelunsa erilaisissa hoitopaikoissa sairaaloista avohoitoon. Harjoittelujaksojen pituus vaihtelee kolmesta viikosta viiteen viikkoon. Suuntautumisjakson harjoittelun pituus on seitsemän viikkoa. Koulutus on ollut mielenkiintoista ja avartavaa, mutta myös raskasta. Olemme oppineet paljon todella tärkeitä asioita, joita voimme hyödyntää Tapolassa. Pelkästään opiskelu sinänsä, se että on pitkästä aikaa opiskelijan asemassa, on opettavaa. Me joudumme jatkuvasti opastamaan uusia ihmisiä, jotka tulevat töihin ja myös elämään Tapolassa. On tärkeää muistaa, miltä asiat saattavat vaikuttaa ihan uuden työntekijän silmissä. Koulutus on antanut ikään kuin näköalapaikan sosiaali- ja terveysalaan. On paljon helpompi tehdä työtä jatkossa eri kehitysvammaisten hoitopaikkojen kanssa, kun on niihin henkilökohtaisia kontakteja. Olen iloinen. että tulin lähteneeksi koulutukseen. Mutta sen vaativuus yllätti kuitenkin meidät kaikki, sillä se on ottanut voimavaroja sekä meiltä koulussa olijoilta, että niiltä jotka ovat tehneet työtä Tapolassa meidän poissa ollessamme. Myös omaa työtään oppii katsomaan uudella tavalla, kun on tehnyt harjoitteluja muissa työpaikoissa. Monien työvuosien aikana näkökyky voi kaventua ja yksipuolistua. Myös ne oman työn hyvät puolet voivat helposti unohtua, kun vuodesta toiseen sitä tekee. Näkee myös helpommin, kuin ulkopuolisen silmin, mitä voisi tehdä paremmin ja mikä vaatisi uudelleen tarkistusta. Ensi joulukuussa meidän pitäisi valmistua, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Marla Ervaskari Kutsu talkoihin Tapolan kyläyhteisöön Tapolan kyläyhteisön henkilökunta tekee arvokasta ja vaativaa työtä. Tapolan arjessa henkilökunnan keskinäisten suhteiden hoito ja yhteinen virkistäytyminen jää usein vähemmälle huomiolle. Niinpä olemme kannatusyhdistyksen hallituksessa miettineet, että voisimme olla edesauttamassa virkistyspäivän järjestelyjä antamalla omaa aikaamme ja oman työpanoksemme Tapolan kyläyhteisön käyttöön. Alustavasti olemme ajatelleet ylläolevaa päivää, jolloin voisimme lomittaa talonvanhempia, avustajia, ohjaajia ja koko henkilökuntaa taitojemme puitteissa. Talkoisiin voi osallistua myös ottamalla omaisensa kotiin. Olisitko Sinä valmis tulemaan virkistymispäivän talkoisiin? Jos haluat ilmoittautua töihin ja sinulla on kysyttävää voit ottaa yhteyttä Tapolan toimistoon Marketta Kanervaan tai hallituksen puheenjohtajaan Pauli Jeskaseen. Yhteistyöterveisin Sirpa Lettojärvi 4

5 Taideterapiaopinnoista Sisäpuoli ulospäin ja ulkopuoli sisäänpäin, lausuu eräs paimen joka vuosi näkemässämme tai Karl Königin joulunäytelmässä. Nämä merkilliset sanat tarkoittavat tässä yhteydessä lapasia, mutta kätkivät varmasti sisäänsä paljon suuremmankin salaisuuden. Tänä päivänä moni voi omalla kohdallaan kokea em. kaltaisen lapasvertauksen sielun tasolla osuvaksi ilmaukseksi. Toinen kääntelee lapasiaan verkkaisesti ja rauhallisesti, peukalot ja kärjet huolellisesti näpräillen, toinen dramaattisesti riuhtaisee ja räväyttää. Elämä voi ikään kuin lipua kohtaan, jossa ulkopuoli ja sisäpuoli eivät osu kohdakkain ja jonkinlainen kääntäminen on välttämätöntä. Tällaisena ilmenee nyt se tilanne, jonka pohjalta päätin lähteä taideterapia-koulutukseen. Lääkintäpedagogiselta ja sosiaaliterapeuttiselta pohjalta lähteneenä koin kuvataideilmaisun parantavan aspektin todellisena opiskeluhaasteena. Toivoin tietenkin myös, että lapasestanikin tulisi opiskelun myötä entistä ehompi. Niinpä Arte Mhisia-koulu oli valintani. Arte Mhisia-koulu on kuvataideterapiakoulu, jossa terapia pohjautuu kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen. Ihminen on sen mukaan ruumiillinen, sielullinen ja henkinen kokonaisuus ja hänellä on olosuhteittensa mukaan tietynlaisia kokemuksia. Kun em. asiat ovat tasapainossa, ihminen on terve. Epätasapainotilanteessa hän voi, joko luonnollisesti tai tarkoituksellisesti etsiä tasapainottavia kokemuksia. Taiteellinen kokeminen voi ihmiselämässä olla tasapainoa tuova tekijä. Tällaiseen ajatukseen perustuu kuvataideterapia, joka maalauksellisten ja plastisten menetelmien avulla pyrkii auttamaan ihmistä parantavien voimien löytämisessä. Taideterapeutin tehtävänä on siis auttaa apua hakevaa henkilöä saamaan parantavia, tasapainottavia kokemuksia taiteen kautta. Taideterapiakoulutus on 4-vuotinen, josta ensimmäinen vuosi on pohjakoulutusta Snellman-korkeakoulussa tai muussa vastaavassa. Kaksi seuraavaa vuotta ovat kokopäiväopiskelua Arte Mhisiassa ja viimeinen vuosi harjoittelua ja lopputyötä. Koulutukseni ensimmäinen vuosi koostui monenlaisista camphill-vuosieni aikana tekemistäni asioista. Syyskuusta v.2000 kokoonnuimme yhdentoista muun opinhaluisen ihmisen kanssa Arte Mhisua-kouluun Helsinkiin aloittamaan toista opintovuotta. Olimme kaikki naisia, iältämme vuotiaita. Useimmilla oli jo ammatti ja erinäinen määrä työvuosia takanaan ja nyt tahto astua johonkin uuteen. Silja (oik.) taiteilemassa. Toinen ja kolmas opintovuoteni sisälsivät runsaasti luonnonhavainnointiin sekä ihmisen- ja maailmankehitykseen liittyviä kursseja. Sen lisäksi oli monipuolista taiteellista työskentelyä saven kanssa, vesivärein, pastellivärein, hiilellä jne. Toinen vuosi oli yleisluonteisempaa opiskelua, kolmannella perehdyimme syvemmin terapeuttisiin näkökohtiin. Tämän lisäksi ryhmän läheinen yhteistyö kasvatti meitä monenlaisten tilanteiden kautta tuntemaan itsemme ryhmäksi. Nyt olen neljättä eli viimeistä vuotta opiskelemassa ja tämän vuoden pääasiana on harjoittelu. Toisin sanoen kaikki se taiteellinen toiminta, mitä eri ihmisten kanssa Kallion talossa päivittäin teemme on samalla minun loppuvaiheen opiskeluani. Kerran viikossa tulemme Tapolan kyläyhteisön kuvataideterapeutin, Eeva-Liisa Norrin, kanssa yhteen opinto-ohjauksen merkeissä. Joka kuukausi kokoonnumme myös kerran Arte Mhisiaan viikonloppukurssille ja samalla jakamaan kuulumisiamme ja kokemuksiamme taideterapian kentältä. Olen syvästi kiitollinen, että tässä lapasen kääntämisvaiheessa olen kohdannut taideterapian. Se on suonut minulle mahdollisuuden alkaa aavistamaan. että jokainen voi löytää tien luovien, parantavien voimien lähteille. Se myös on herättänyt minussa tahdon etsiä näitä voimia yhdessä niiden kanssa, jotka sitä toivovat. Lämmin kiitokseni kaikille, jotka ovat olleet tukemassa opiskeluani. Silja Penttonen 5

6 Työssäoppimassa Tapolassa Olen Sari Ramula ja tulin Tapolaan työssäoppimaan Opiskelen Orimattila instituutissa nuoriso- ja vapaa ajan ohjaajaksi, aikuislinjalla. Kun syksyllä mietin työssäoppimispaikkaa yhdeksän viikon työssäoppimisjaksolle, halusin löytää paikan, jossa voi tehdä työtä. Olin kokenut etten opiskele vain siksi, että työssäni olen oven avaaja ja kahvin keittäjä. En myöskään voinut tehdä yhdeksää viikkoa, ilta- ja viikonlopputöitä. Lapseni ovat vielä sen ikäisiä, että tarvitsevat äitiä iltaisin kotona. Nuoriso- ja vapaa-aika alan työt painottuvat iltaan ja ihmisten vapaa-aikaan. Mutta on myös mahdollista työllistyä päivätyöhön. Opiskelu aikana päiväpaikat ovat tärkeitä, etenkin meille aikuisille, joilla on lapsia. Käytännössäkään meistä kaikista ei voi tule Nuokku tätejä tai setiä. Nuorisotyö on erittäin tärkeää työtä nuorten parissa, ja toivonkin myös päättäjien sen viime vuosina huomanneen. Laaja-alainen koulutus tähtää kuitenkin eri-ikäisten ohjaamiseen. Joka onkin järkevää nopeasti muuttuvassa työmaailmassa. Työpaikan on vaikea tietää milloin se palvelee eri alojen opiskelijaa oikealla tavalla. Usein myös työnantajalla on huoli, saako opiskelija harjoittelu ajaltaan tarvitsemaansa oppia. Tapolassa on kuitenkin hyvä tilanne siksi, että nuoria vapaaehtoistyöntekijöitä on ollut Tapolassa pitkään. Heille on totuttu antamaan työnohjausta, silloin myös opiskelijan ohjaaminen käy luontevasti. Kuitenkin opiskelijan omalla vastuulla on se mitä hän työssäoppimispaikastaan oppii. Minulle hyvä asia oli että, sain tutustua useaan eri asiaan harjoitteluni aikana. Sen mahdollisti osittain, viime syksyn pitkään jatkuneet kesäiset päivät, jolloin ehdin osallistua myös vähän ulkotöihin. Pääsin myös mukaan yrttipajan toimintaan. Ehdin kokea Tapolassa kesän, syksyn sekä hiukan talvea. Toisaalta hyvään harjoittelujaksoon vaikutti myös se, että sain itse suunnitella ja toteuttaa toimintaani. Sain työskennellä sekä aikuisten että lasten parissa. Sellaistahan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan työ paljolti on. Suurimman osan työssäoppimisajastani olin kutomolla. Auttelin kyläläisiä ja viimeistelin valmistuvia töitä. Järjestimme myös Kirsi Krohnin kuvakudos-näyttelyn, Kirsin ja Riitta Myllylän kanssa Orimattilan kirjastoon. Erityisen iloinen olen siitä että, sain tutustua Tapolan kyläyhteisöön ja koko Niinikosken kylään. Te kaikki olette erityisen ahkeraa väkeä. Toivotan onnea Savikukko kylätalolle, sekä voimia uusiin hyviin hankkeisiin Niinikosken kylässä! Sari Ramula Sari viimeistelemässä kuvakudoksia 6

7 Avajaiset Orimattilan kirjastossa Värien loistoa Oli tammikuinen maanantai-iltapäivä ja ulkona aikamoinen lumimyräkkä, kun kutsuvieraita alkoi tulla paikalle Orimattilan kirjastoon viettämään Kirsin kuvakudos-näyttelyn avajaisia. Kirsillä oli takanaan kiireinen päivä. Sari (Ramula) oli hakenut hänet Tapolasta jo kello 7.30 aikaan ja siitä eteenpäin oli ollut monenlaista: näyttelyn pystytys, Orimattilan Sanomien haastattelu, hankintoja iltaa varten, kampaajalla käynti ym. Kello viiden aikaan iltapäivällä meitä oli noin 15 avajaisvierasta ihailemassa Kirsin töitä kirjaston sisääntuloaulassa. Paikalla oli Kirsin sukulaisia ja ystäviä, kansalaisopiston saviryhmästä useampia ja Tapolan väkeä. Siitä siirryimme pieneen lukusaliin viettämään avajaisia. Sari toivotti vieraat tervetulleiksi ja allekirjoittanut kertoi Kirsin kuvakudosten taustasta. Kuvakudostaiteilija Kirsi Kirsi on tehnyt kuvakudoksia jo vuodesta 1995 alkaen ja alusta lähtien aiheet ja värit ovat olleet hänen omiaan. Muutama vuosi sitten Kirsi alkoi haaveilla omasta näyttelystä ja kun Marita (Poutanen) keksi sopivan paikan ja kun Sari tuli työharjoittelijaksi Tapolaan, haave alkoi myös toteutua. Sari liitti näyttelyn järjestämisen osaksi opiskeluaan ja yhdessä Kirsin kanssa he laativat näyttelykutsut ja julisteen, hoitivat niiden jakelun ja huolehtivat näyttelyn käytännön järjestelyistä. Tämän pienen katsauksen jälkeen kohotimme taiteilijalle onnittelumaljan ja tilaisuus jatkui vapaan seurustelun merkeissä. Kirsi sai vierailtaan valtavan määrän ihania kukkia, jotka toivat iloisuutta ja juhlavuutta tilanteeseen. Näyttelypöydälle jätettiin vieraskirja ja siihen kerääntyi kahden viikon aikana paljon iloisia ja kannustavia terveisiä Kirsille tutuilta ja tuntemattomilta. Lämpimät onnittelut vielä Kirsille ja Sarille parhaat kiitokset!! Riitta Myllylä Mallipiirros ja valmis kuvakudos 7

8 Suomen camphill-yhteisöjen kokoo Keväinen aurinko lämmitti kokoontumispäivään osallistujia, vaikka navakka tuuli puhalteli. Sää on kuin elämä yhteisössä, kirkas perusajatus pitää elämän päämäärän kirkkaana huolimatta toisinaan jopa kipakoista tuulenpuuskista. Tapolaan oli kokoontunut lähemmäs kolmisenkymmentä henkilöä Sylvia-kodista, Myllylähteeltä ja Tapolasta; talonvanhempia, ohjaajia, kannatusyhdistysten jäseniä, säätiön yhdistyksen jäseniä ja säätiön jäseniä. Päivän aiheina olivat henkilökunta-asiat ja tulevaisuuden näköalat. Allekirjoittaneen osalle lankesi valottaa henkilökunta-asioita ja Risto Kajaste kertoi tulevaisuuden mahdollisuuksista ja uhkakuvista. Kyläyhteisö on erittäin mielenkiintoinen ja haastava työympäristö, tarjolla on monipuolisia työtehtäviä, vastuuta, neuvottelutaitoja vaativia tilanteita ja paljon palkitsevia hetkiä. Kyläyhteisön laatu: koulu- tai aikuisyhteisö vaikuttaa henkilökunnan määrään ja laatuun. Kerron tässä henkilökunta-asioista omasta näkökulmastani. Opetan käytännön suomea Tapolassa kaksi kertaa viikossa ja kuulun Tapolan kannatusyhdistykseen, näkökulmani on sivustaseuraajan. Tapolassa on tällä hetkellä kahdeksan talonvanhempaa; perheitä, yksinhuoltajia ja yksinäisiä henkilöitä. Talonvanhemmat muodostavat henkilökunnan rungon, he asuvat ympärivuorokautisesti yhdessä kyläläisten kanssa omissa taloissaan, joilla meillä Tapolassa on kalevalaiset nimet; Väinälä, Kaukamoinen, Seppola, Vipunen, Taavetti ja Kallio. Talonvanhempia taloissa auttavat EVS:n vapaaehtoistyöntekijät, avustajat ja siviilipalvelumiehet, he asuvat usein myös taloissa ja tänä vuona he ovat lähes kaikki kotoisin Saksasta. Taloissa käy henkilökuntaa töissä myös kyläyhteisön ulkopuolelta auttamassa ruuanlaitossa ja kodinhoitotöissä. Pajoissa; meillä on nyt kutomo, kynttiläpaja, juustola, navetta, maatila ja myös kodit toimivat omina työpajoinaan, toimintaa ohjaavat ohjaajat. He voivat olla talonvanhempia, kyläyhteisön jäseniä tai kyläyhteisön ulkopuolella asuvia työntekijöitä. Meillä on myös taidepaja, jossa vetäjänä on taideterapeutti ja eurytmiaa vetää oma terapeuttinsa, he asuvat kyläyhteisön ulkopuolella. Terveydenhoitopuolesta vastaa Tapolan oma sairaanhoitaja, joka asuu Niinikoskella ja on arkipäivisin Tapolassa, kerran kuukaudessa käy oma lääkäri. Kyläyhteisön hallintopuolesta vastaa toiminnanjohtaja, joka toimii samalla talonvanhempana. Toimistossa toimii palkattu sihteeri toiminnanjohtajan apuna. Jokapäiväisen elämän sujumisen ja eri toimintojen yhteensovittamiseksi pidetään kyläkokouksia, eri vastuuryhmien kokouksia ja neuvotteluja. Camphill-yhteisöjä on monissa maissa ja niissä valitsee erilaisia palkanmaksutapoja ja eläkejärjestelmiä ja toisissa maissa on pula pitkäaikaisista ja myös lyhytaikaisista työntekijöistä. Näissä maissa on perustettu erityisiä työnvälitystoimistoja, jotka välittävät Camphillyhteisöihin työntekijöitä. Suomessa on tähän asti riittänyt sisäisen kutsumuksen omaavia henkilöitä tai yhteisötyöstä kiinnostuneita henkilöitä. Camphill-yhteisöjen perustajan Karl Königin perusajatuksen mukaan niissä autetaan toisia ihmisiä ihmisinä, kohdataan toisemme sellaisina kun olemme, kunnioittaen toistemme yksilöllisyyttä riippumatta uskonnosta, poliittisesta mielipiteestä tai maailmankatsomuksesta. Kahden ihmisen kohtaamiset tapahtuvat silmästä silmään periaatteella ja ne luovat hoitosuhteen pohjan ja niiden avulla vahvistetaan ihmisen sisäistä minäkuvaa. Kokoontumispäivän keskusteluissa tuotiin esille, että Camphill-yhteisöjen toiminnan laajempi tunnettavuus ja tietoisuuden lisääminen siitä, mitä tehdään ja miten tehdään voivat tavoittaa työhalukkaita ihmisiä. Internetiä käytetään tässä apuna ja lisäksi pyritään lisäämään yhteistyötä ammattioppilaitosten ja koulujen kanssa. Camphill-yhteisöt tarjoavat omaa sisäistä koulutusta talonvanhemmille ja vuosittain on kokoontumisia yhteisöjen taloudellisten kannatusyhdistysten ja säätiöiden jäsenille sekä muille yhteisöissä työskenteleville. Näillä keinoilla parannetaan henkilökunnan osaamisen laatua. Mietittäessä henkilökunnan sisäistä laatua, meidän on miettivä yhteisön tarpeita. Yhteisö tarvitsee ihmisiä, 8

9 ntumispäivä Tapolassa joilla on voimakas halu jakaa elämänsä kyläläisten kanssa ja kyläläisten parasta ajatellen, hyvä yhteistyökyky on tarpeen samoin kuin hyvä paineiden sietokyky ja hyvä itsetunto. Erityisavut; musikaalisuus, kädentaidot, taloudellisten asioiden hallinta, johtamiskyky ja hyvät puhelahjat ovat esimerkiksi tarpeen, kun ajattelemme yhteisön laajaa työnkirjoa ja tehtävien vaihtuvuutta yhteisön sisällä. Talonvanhemmiksi ajattelevien perheiden tulisi olla yksimielisiä halustaan työskennellä yhteisössä ja aviopuolisoiden välien tulisi olla kunnossa, sillä yhteisöelämä on kiireistä ja vaativaa ja kahdenkeskinen aika jää helposti vähäiseksi. Viime keväisessä suuressa Camphill tapaamisessa Saksassa tuotiin esille ajatus, millaisen suuren mahdollisen työvoimavarannon muodostavat keski-ikäiset yksinhuoltajat, joiden lapset ovat lähteneet kotoa ja jotka etsivät sisältöä elämäänsä. Kyläyhteisöissä elämänsisällöstä ei ole puutetta. Kyläyhteisöjen monenkirjavista työtehtävistä ja rakenteista johtuen esiintyy aina myös henkilöstöongelmia. Henkilökemiat eivät aina käy yksiin, monikulttuurisista taustoista johtuen tulee kieliongelmia ja niistä johtuvia väärinkäsityksiä ja toisaalta tulee väärinkäsityksiä, jotka johtuvat eri maiden tapakulttuureista. Ongelmatilanteita aiheuttaa myös se, että osa henkilökunnasta asuu ja työskentelee vakituisesti kyläyhteisössä ja osa käy päivätyössä kyläyhteisössä. Näihin ongelmiin tarjottiin kokoontumispäivän keskusteluissa selvien yhteisten toimintatapojen näkyvää määrittelemistä luomalla esim. Tapolan perustoiminta-ajatus ja erilaisten osatavoitteiden määritelmiä, joiden avulla voidaan parantaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja käyttää apuna ristiriitatilanteissa. Tiedonkulku ei myöskään aina suju kitkattomasti, hyvällä sisäisellä ja ulkoisella tiedotuksella voidaan välttää ongelmatilanteita ja lisätä luottamusta niin yhteisön sisällä kuin yhteisön suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Kajasteen Risto kertoi tulevaisuuden uhkista ja mahdollisuuksista: taloudellisten raamien kiristyminen, kilpailuttaminen ja rahan tuleminen laadun mittariksi sekä yksilöllisyyden korostuminen tuovat mahdollisuuden yhteisöille tarjota erilaisia, elämänmakuisia yhteisöllisiä hoitomuotoja. Risto puhui myös ajan hengestä, jossa tulevaisuus on niiden yhteisöjen, jotka tarjoavat merkityksiä. Toisaalta hän sanoi, että toivo on jätetty terveiden, kauniiden ja menestyvien henkilökohtaiseksi elämänprojektiksi, lisäksi hän puhui sosiaalisesta pääomasta, jossa on kyse kumulatiivisesta kapasiteetista työskennellä yhdessä yhteisten päämäärien hyväksi. Kehitysvammatyön kehitystrendeinä Risto näki; toiminta-alueen monipuolistumisen, uudet henkilöryhmät, varhaisdiagnostiikan ja kuntoutuspolut. Kustannustehokkuus, laatukriteerien täyttäminen ja ammatillisuuden korostaminen tuovat uusia haasteita kyläyhteisöjemme toimintaan, niiden taloudellisiin perusteisiin ja hoidon tasoon. Risto oli pohtinut niitä tarpeita, joihin Tapola ja muut yhteisöt voivat vastata. Kyläyhteisö toimintamuotona mahdollistaa sosiaalisen vuorovaikutussuhteen ja takaa turvallisuuden tunteen. Yhteisö tukee yksilön oman identiteetin luomista minuutta vahvistamalla ja ryhmään kuulumisella. Yhteisö vahvistaa perinteisiä arvoja; elämän ja toisen ihmisen kunnioittamista. Lisäksi yhteisö lisää sosiaalista hyvinvointia, yhteisön kautta saadaan hyvinvointia ja osallisuuden kokeminen lisää sisäistä hyvinvointia. Tulevaisuus ei muuta ihmisen perustarpeita, me tarvitsemme aina rakkautta, turvallisuutta sekä henkistä että fyysistä ravintoa ja kunnioitusta. Mielestäni Camphillyhteisöt tarjoavat oivan vastauksen myös tulevaisuuden haasteisiin. Sirpa Lettojärvi 9

10 Karnevaalit filmitähtien seurassa Laskiaistiistaina 4. maaliskuuta vietettiin Tapolassa eurooppalaiseen tyyliin karnevaalit. Karnevaaleja aloitettiin suunnittelemaan jo heti vuoden alussa. Aihetta käsiteltiin tiistai-aamuisin kyläkokouksessa ja lopulta karnevaalin teemaksi äänestyksen jälkeen sovittiin elokuvat ja filmitähdet. Aihe oli laaja ja antoi monia loistavia vaihtoehtoja sen toteuttamiseen. Taloissa valittiin hahmoja ja suunniteltiin ohjelmia, mutta yleisesti asiasta vaiettiin kuin valtion salaisuuksista konsanaan. Nuorten vapaaehtoisten tehtävänä oli koristella sali juhlakuntoon. Sali olikin kuin jonkun kuuluisan filmitähden yksityinen pukeutumishuone. Saapuessani juhlapaikalle varttia aikaisemmin kuin ilmoitettu alkamisaika oli, huomasin saapuneeni viimeisten joukossa, mutta onneksi sain vielä istumapaikan. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, koska eihän voinut tietää millaisiin maailman tähtiin vielä illan aikana voisi törmätä. Täsmälleen kello viideltä illan juontajat Äiti-Dalton Heli ja Marla toivottivat arvoisat vieraat tervetulleiksi ja ohjelmat pääsivät alkamaan. Taavetin talo saapui esittäytymään itsensä Greta Garbon johdolla. Jotta Garbo tuntisi olonsa turvalliseksi hänellä oli mukanaan mm. salainen agentti 006. Musiikista tässä talossa vastasi Blues brothers ja Brittney Spears. Hahmoja arvuuteltiin ja oikein voittaneet saivat lahjakortteja esim. lounaskutsun Taavettiin linssikeitolle tai Nallen (koira) ulkoiluttamisvuoroja. Kaukamoisen ja Vipusen talot olivat yhdessä pukeutuneet villin lännen-tyyliin ja he olivat harjoitelleet myös pienen dramaattisen näytelmän Tapola Western. Näytelmän tapahtumat sijoittuivat erääseen pieneen lännen kaupunkiin nimeltä Tapoville. Paikalla oli Lucky Luke hevosineen, korttihuijari John Smith, John Wayne, sheriffi Willy Goodfellow apulaisineen, palkkionmetsästäjä Jack Hunter ja kulkukauppias, joka kaupusteli hämäriä ihmerohtoja. Tietysti, koska oltiin villissä lännessä pitihän näytelmässä olla mukana myös muutama intiaanityttö ja poppamies Hyppivä Papu. Ja koska tapahtumat sijoittuivat saluunaan paikalla oli myös aina iloinen ja vauhdikas tanssijaryhmä ja paljon muita entisajan värikkäitä western-persoonia. Näytelmän alussa saatiin esimerkki suomalaisesta nostalgiasta, kun Suomi-Filmin Leif Wager lauloi Regina Linnanheimolle Sua vain yli kaiken mä rakastan. Kalliosta saapui karnevaaleihin parhaimpiinsa pukeutuneita filmitähtiä managerinsa eli Christianin johdolla. Heidän aiheenaan oli vuotuinen Oscargaala, jossa esiintyi tänä vuonna Silja. Leif laulaa Reginalle serenadin 10 Väinälän ja Seppolan Bumtsibum-kisa Hänen ohjelmaansa sisältyi mm. nokkahuilulla ja hiuskammalla soittoa. Heidän joukkoonsa oli päässyt mukaan myös aivan suomalaistakin väriä. Sini-valkoista vertamme Amerikan maalla edusti takavuosilta tuttu tangokuningatar Anja Koriseva (Risto R.) Seppolan ja Väinälän talojen yhteisenä ohjelmana oli BumtsiBum. Juontajina toimi Pocahontas-barbi Sabine ja Seppo. Bändi oli kutistunut yhden kattokassisen (Anja) orkesteriksi. Brigitte Bardonin (Beate) joukkueessa kilpaili Eemeli, sport-barbi, mies vailla menneisyyttä, Irwin, hämähäkkimies, Merilyn Monroe (huom. ei Marilyn vaan hänen brunette siskonsa) ja Rölli-peikko. Kovan vastuksen heille antoi nukkumatin (Ludwig) joukkue. Tässä joukkueessa kilpaili James Bond, salainen agentti, hieno amerikkalainen nainen, tangokuningas, saksalainen-barbi, Pekka Puupää ja jenkkakuningas. Joukkueet valitsivat numeroita ja esittivät monia lauluja mm. Uralin pihlajan. Tasaväkisen ja tiukkaakin tiukemman kisan lopputulokseksi tuli tasapeli ja joukkueet saivat palkinnoksi suoraan Saksasta saapuneet Richard Geren ja hänen tyttöystävänsä (Tino ja Grit) muutamaksi päiväksi kylään. Viimeisenä ohjelmana ennen ruokailua ja tanssia oli Mister Tapola kilpailu. Kilpailuun saivat osallistua kaikki vapaaehtoiset miehet ja osanotto oli todella runsasta. Juontajan Sampo Outakiven jutellessa mukavia arvovaltainen tuomaristo tarkasteli miesten pohkeita, joita oli vähän jokaiseen makuun. Pitkän ja vaikean harkinnan jälkeen tuomaristo julisti voittajaksi Mika Arposen. Voittaja sai palkinnoksi kukkia ja suomalaisen miehen mieli eväitä mm. HK:n Sinistä Lenkkiä. Monimuotoisen ja runsaan ohjelman jälkeen alkoivat Mallusjoen Pelimannit virittelemään soittimiaan ja ilta jatkui vielä muutamia tunteja tuttujen sävelien tahdissa. Nukkumaan käytiin mieli virkistyneenä ja jalat väsyneenä. Outi Kyöstilä

11 Perhe Outakivi Perheemme syntyi syyskuussa Silloin Sampoveikko ( 3-vuotta) ja Heli (22) muuttivat Hannun (21) kanssa pieneen opiskelijaperheasuntoon Oulun yliopiston kupeeseen. Ruvettiin elämään yhteistä kotia. Opeteltiin ruuanlaittoa ja taisteltiin pyykinpesuvuoroista. Hannu opiskeli pääaineenaan tilastotiede ja Heli aloitti hoitajan uransa psykiatrian klinikalla. Oltiin vielä upeasti nuoria ja elämä oli vaikeaa ja ihastuttavaa. Joona syntyi 82 ja Konsta 84 ja Hannun opiskelu sai venyä, kun tehtiin töitä elannon eteen. Isä ja äiti kasvoivat pikkuhiljaa vanhemmiksi. Elettiin perheonnea. Oulussa syntyi myös steiner-koulu vuonna 83 ja sen ensimmäisellä luokalla aloitti koulutiensä pikku Sampo. Isä ja äiti kiinnostuivat yhä enemmän antroposofiasta ja steinerpedagogiikasta. Perheemme neljäs poika, Elias, syntyi 87. Kasvettiin lasten kanssa, tehtiin töitä, opiskeltiin. Elämä oli täyttä ja tulvillaan. Oli jo melkein -90 luku, kun Hannu siirtyi työstään sovelletun matematiikan laitokselta opettajaksi Oulun steiner-kouluun. Muutama vuosi myöhemmin Heli piti sapattivuoden, opiskeli Snellman-korkeakoulussa ja päätyi sen jälkeen yllätyksekseen tädiksi steiner-päiväkotiin. Muutto Sylvia-kotiin oli suuri elämänmuutos ; perheemme kasvoi kuudella reippaalla Sylvia-kodin koululaisella ja aikuisiakin tuli lisää. Yhteisö oli ihmemaa, josta omat lapset piankin löysivät paikkansa. Vanhemmat eivät ehtineet omaa paikkaansa etsiä, se vain oli siinä missä tarvittiin. Elämä oli valoisaa silloinkin, kun se oli raskasta. Elämä Sylvia kodissa oli mielenkiintoista ja melkein aina hauskaa. Kerran, pari, kolme vuotta sitten sadonkorjuussa, katsoimme Hannun kanssa toisiamme ja ymmärsimme kaipaavamme maaseudulle. Ja meren rannalle, tai edes järven. Me emme saaneet merta. ( No, se meillä on jo ollut.) Emme saaneet edes järveä. ( No, olihan meillä kerran myös Ii-joki.) Me saimme lainehtivat viljapellot ja tuoksuvan maan. Saimme liittyä Tapolan kyläyhteisön elämään. Tässä ihmemaassa me vanhemmat olemme jo löytäneet paikkamme, mutta lastemme elämän monet tärkeät asiat ovat Lahdessa. Tosin lapsemme ovat jo nuorukaisia, paitsi Hannu-poika, jonka saimme lainalapseksi perheeseemme pari vuotta sitten. Tässä me hyvin keski-ikäiset vanhemmat, ( 46 ja 45 ), elämme; teemme työtä ja opiskelemme toisten keski-ikäisten ihmisten kanssa. Kerran kävi mielessä sellainen ajatus, että voisinkohan tehdä vaihtokaupat vaikkapa Taivaan isän kanssa. Sellaiset kaupat, että luopuisin merenrannalla asumisesta koko elämäni ajaksi, jos hän lähettäisi Tapolaan edes kaksi nuorta, osaavaa ihmistä, jotka tahtovat jäädä tänne hoitamaan maata ja karjaa. Niin toivoisin yhteisöperheemme kasvavan. Heli Harmaala-Outakivi Konsta (vas.), Heli, Hannu, Elias ja pikku-hannu edessä. 11

12 Nuorta energia Tapolassa Seppolan Henrik Nimeni on Henrik Schäfer ja ikää minulla on 19 vuotta. Ajatus tulla Tapolaan suorittamaan siviilipalvelus syntyi jo parisen vuotta sitten, jolloin olin täällä kesävieraana siskoni kanssa. Minua viehätti Tapolan maalaismaisema, leppoisa arkipäivä sekä kyläläisten ystävällisyys. Nyt olen elänyt lokakuun lopusta Seppolan arjessa mukana. Päivisin olen navetassa töissä. Navetta on ollut todella kiinnostava työpaja, koen oppivani paljon eläinten hoidosta. Sitä paitsi helsinkiläisenä on melkeinpä ollut eksoottista olla todistamassa, että maito todella tulee lehmistä eikä vain tölkistä. On mielestäni hienoa, että ottamalla sivareita ja vapaaehtoisia Tapola antaa nuorille mahdollisuuden oppia ja kokea jotakin uutta. Tämä on ollut minulle tärkein tavoite, jonka lienen jo suorittanut. Henrik Taavetin tytöt Kim ja Lisa Minä olen etelä-saksalainen tyttö, nimeni on Kim ja olen 21 vuotta vanha. Kotikyläni on Heimbach, missä on noin tuhat asukasta ja se on Schwarzwaldissa. Isäni on tekninenpiirtäjä ja äitini on lääkärin apulainen. Minulla on yksi sisko Nicole (24 v.) Olen valmistunut lasten ja nuorisotyöntekijäksi (kasvattajaksi). Olen ollut Irlannissa nuortenleirillä ryhmän johtajana. Syyskuussa tulin tänne Tapolaan. Asun vanhassa kutomossa ja kuulun Taavetin taloon. Aamupäivällä olen työssä kynttiläpajassa ja iltapäivällä Kalliossa Ilkan ja Mika Arposen kanssa. Teemme yhdessä iltaruuan ja siivoamme talossa. Lauantaisin käymme usein uimassa Orimattilassa kyläläisten kanssa. Olen viihtynyt hyvin Tapolassa ja olen oppinut tekemään kynttilöitä ja työskentelemään ja elämään kyläläisten kanssa. Kim ja Tapio Minä olen Lisa ja olen 20 vuotta, tulen Saksasta. Minä asun pikku kylässä Hampurin lähellä. Siellä minulla on yksi sisko, hänen nimi on Nele. Ja minulla on myös koira, sen nimi on Sunny. Minä suoritin ylioppilastutkinnon viime keväänä ja sitten minä tulin tänne. Täällä minä kuulun Taavettiin ja minun huone on sipulimökissä. Olen työssä juustolassa aamulla ja iltapäivällä minä menen töihin Taavettiin ja olen myös kaksi päivää Väinälässä. Viime kesänä olin aamuisin puutarhassa. Minun talonäiti Taavetissa on Maija ja asun siellä Tapion, Jorman, Raimon, Maurin, Pekan ja Sampon kanssa. Juustolassa minä olen Teemun, Jannen ja Frankan kanssa. Olemme matkustelleet paljon täällä Suomessa, koska suomalainen luonto on niin kaunis ja rauhallinen. Olen ollut Kokkolassa, Jyväskylässä, Porvoossa, Tampereella, Suonenjoella ja Helsingissä. Viime kesänä minä tulin tänne laivalla ja polkupyörällä. Haluaisin mennä myös pyöräretkelle Ahvenanmaalle kesällä. Tapolassa minä tykkään mennä hiihtämään ja luistelemaan ja saunaan. Koska saunaan on kiva mennä, kun ulkona on kylmä. Minusta saunakahvi ja jäätelö ovat ihana juttu. Iltaisin minä olen ystävien kanssa, koska minusta ystävät ovat tärkeintä maailmassa!! 12 Lisa ja Tapio

13 Hei, Katja Vipusesta Minä olen Katja Muhleis (20) ja tulen Etelä-Saksasta, pikku kylästä Rechberghausesta Stuttgartin läheltä. Siellä asuin vielä viime vuonna kahden veljen, Christianin (19) ja Andreas (15), isän ja äidin kanssa ja kävin koulua. Vapaa-aikana olin lasten - ja nuorten vapaa-ajan toiminnanohjaaja. Olin esimerkiksi järjestämässä lasten leirejä. Minä harrastan lukemista, ulkoilua, ystävien tapaamista jne. Tapolassa asun Vipusessa Petterin, Eskon, Jannen, Eilan, Tommin, Ilkan ja Outakiven perheen kanssa. Manja kuuluu myös taloomme. Autan aamupäivällä kyläläisiä kutomossa ja iltapäivällä teen kotityötä omassa talossa. Nautin elämästäni täällä Suomessa ja Tapolassa! Minusta suomalainen kesämökki- ja saunakulttuuri on hieno asia, maisema on tosi kiva ja tykkään talvesta, kun on niin paljon lunta. On ollut tosi mukavaa tutustua niin moniin ihaniin ihmisiin. Odotan kevättä ja kesää ja kaikkia uusia kokemuksia innolla. Katja Kaukamoisen Kerstin ja Daniel Minä olen Kerstin Schaber ja olen kaksikymmentä vuotta. Olen kotoisin Saksasta, Weil der Stadtista, se on pieni kylä lähellä Stuttgartia. Saksassa asuin minun äidin ja isän kanssa; minulla on myös yksi iso veli, Helger (22). Hän opiskelee yliopistossa. Minä tykkään musiikista, lukemisesta, tanssimisesta ja ystävien tapaamisesta. Ennen kun tulin Tapolaan, minä olin koulussa ja suoritin ylioppilastutkinnon viime keväänä. Vapaa-aikana olin lasten vapaa-ajan toiminnanohjaaja ja urheilin. Tapolassa minä asun vanhassa kutomossa Danielin, Kimin ja Sailan kanssa ja kuulun Kaukamoisen taloon Danielin kanssa. Meidän talonäiti on Marla. Aamupäivisin olen kynttiläpajassa Mikojen (Wirta ja Arponen), Tuiren, Pertin, Petterin, Christianin, Kimin ja Hannun kanssa. Iltapäivisin olen työssä omassa talossa. Minä pidän suomalaisesta maisemasta ja saunasta tietysti. Olen iloinen kun olen tavannut niin mukavia ihmisiä ja varmasti on vielä monta mukavaa hetkeä odotettavissa ennen kuin lähden. Kerstin ja Sirkka-Liisa Olen Daniel, saksalainen siviilipalvelusmies, 20 vuotta ja kotoisin olen Homburgista Lounais-Saksasta. Minulla on yksi veli ja yksi sisko. Soitan saksofonia ja pidän jazz-musiikista. Harrastan myös tietokoneita ja virkkaan myssyjä. Asun vanhassa kutomossa ja kuulun Kaukamoisen taloon. Teen työtä Savikukossa Riston, Sepon ja Ilkan kanssa. Kerran viikossa soitan rumpuja Sepon kanssa ( Danny-show ) ja Teemu on valomiehenä. Maanantaisin soitan saksofonia Anjan ja Ludwigin yhtyeessä. Nyt Talvella on ollut aika kylmää, mutta odotan kesää. Minulla on ollut ihan kivaa täällä Tapolassa. Daniel 13

14 Täysiä vuosia Raimo Kalervo Heinäranta 60v Viime vuonna loppukesästä vietimme Raimon 60 vuotispäiviä. Raimo oli ollut Tapolassa melkein alusta asti. Siksi kutsuimme Myllylähteeltä Maija Kuusiston pitämään Raimolle syntymäpäiväpuheen. Juhlan musiikista huolehti Beate taitavien saksalaisnuorten kanssa. Raimo itse valitsi yhteislaulut, joita laulelimme puheiden ja Reetta-Liisan runon lomassa. Koko juhlan vietimme alapihalla kauniissa auringonpaisteessa. Juhla-yleisönä oli melkein kaikki Tapolan elämään liittyvät ihmiset. Raimo sai paljon suuria ja pieniä lahjoja. Hänen omat toivomuksensa olivat kahvinkeitin ja Ruotsin risteily. Nyt odottelemme rauhassa seuraavia pyöreitä vuosia. Kerttu Heikkinen Kerttu täytti 60 vuotta. Juhlat pidimme Kirjokannessa. Kerttu oli todella iloinen kun niin paljon hänen sukulaisiaan pääsi juhlimaan hänen kanssaan. Kertun veli Asko Heikkinen piti mukavan puheen päivänsankarille. Myös Aini, Reetta-Liisa ja Tommi esittivät hiukan ohjelmaa. Mallusjoen pelimannit soittivat ja vieraat pääsivät myös tanssimaan. Marla Ervaskari Maija Taavetista Kerttu 60 v. vas. ja paras ystäväni Aini Raimo 60 v. Valkoinen toyota Maaliskuun puolessa välissä Keltaisen Pörssin selailu tuotti tulosta. Valkealassa oli myynnissä Toyotan kahdeksan paikkainen pikkubussi. Tomi soitti myyjälle ja niin lähdimme Raunon ja Valtterin kanssa katsomaan autoa Kuusankoskelle. Toyota oli sisältä tosi siisti, vähän ajettu, hyvin huollettu ja varustelultaan hyvä; ilmastointi, webasto, alumiini vanteet, cd-soitin jne. Ja mikä tärkeintä hintakin oli sopiva. Autosta annettiin vastuuryhmälle raportti ja kauppakirjat tehtiin jo muutaman päivän päästä. Tapolassa on siis kaksi samanlaista toyotaa; punainen ja valkoinen. Toivotaan uudelle kulkupelille pitkää ja kolhutonta ikää. Outi Kyöstilä Tapolan uusi pikkubussi 14

15 Matkakertomus Eestin matkasta Marraskuun loppupuolella ryhmä tapolalaisia teki pienen matkan Eestiin. Matkalla oli mukana Ludwig, Anja, Kerttu, Pekka B, Pekka K, Mika W ja Vesa-Matti. Tiistai: Helsingissä oli kivaa. Olimme kahvilla ja museossa. Illalla ennen laivan lähtöä menimme lenkille katsomaan jugend-taloja. Sää oli hyvä. Laivalla söimme buffetissa. Myöhemmin illalla tanssimme laivan ravintolassa. Siellä oli esiintymässä Markku Aro. Huutokauppa oli myös siellä. Tanssin jälkeen ostimme vielä juomat ja sitten menimme nukkumaan. Tallinnan satamassa näimme ison rahtilaivan. Keskiviikko: Menimme laivalta Tallinnan kautta matkalle Pahklaan ( eestiläinen camphill-yhteisö). Pahklaan oli satanut uutta lunta ja matkalla näimme monia onnettomuuksia. Kylässä oli kivaa. Olimme ensin kutomossa, sitten kynttiläpajassa ja sen jälkeen Kateriina näytti meille heidän musiikki-instrumentit. Marelx soitti meille kauniisti. He haluavat tulla joskus käymään Tapolassa ja antaa meille konsertin. Välipalan jälkeen (kakku oli hyvää) menimme katsomaan navetan, kasvihuoneen, uuden ja vanhan auton. Tämän jälkeen lähdimme takaisin Tallinnaan hotelliin ja söimme bairilaisessa kellarissa. Levon jälkeen kävelimme vanhan kaupungin ympäri ja joimme limsat Mokba-kahvilassa. Sen jälkeen menimme takaisin hotelliin. Torstai: Kävelimme kaupungilla ja kävimme musiikki-museossa ja museossa, missä oli vanhoja rahoja. Söimme keskiaikaisessa ravintolassa. Sitten lähdimme satamaan laivalle ja olimme melkein myöhässä. Pekka Krohn Matkalaisia Pahkalassa Vesa-Matti, Pekka ja ystävä Hiihtolomaretki Tampereelle Hiihtolomasta huolimatta kaikki Tapolassa nousivat aikaisin ylös torstai-aamuna. Edessä oli jännittävä päivä. Bussi saapui klo 9.00 ja silloin me kaikki lähdimme Tampereelle. Mukana oli myös Maija Collanus ja toimiston Marketta. Aamiaisen jälkeen riensimme kaikki bussille. Tilaa riitti ja jokainen valitsi sopivan paikan. Tapio kiipesi reippaasti raput linja-autoon ja Marja-Liisa kipitti Väinälästä lujaa vauhtia. Kaikki olivat ajoissa ja matka alkoi tasan klo 9.00 Tamperetta kohti. Ajon aikana aurinko pilkisti pilvien takaa. Matka kesti reilun kaksi tuntia. Kohteenamme oli taidekeskus Fapriikki. Tällä hetkellä näyttelyinä oli jääkiekkoa, valokuvia ja hopeaseppien töitä, sekä suuri Kuvat kivessä -näyttely. Se kertoi kansainvälisistä kalliomaalauksista. Siellä kuvailtiin mm. australialaisia, afrikkalaisia, ranskalaisia, norjalaisia, kiinalaisia ja suomalaisia kalliomaalauksia. Ihmeellistä oli miten paljon ne muistuttivat toisiaan, vaikka sijaitsivatkin aivan eri puolilla maailmaa. Vanhimmat kuvat olivat n vuotta vanhoja. 15 Taidenäyttely oli valmistettu kansainvälisenä yhteistyönä ja Fapriikista se lähtee kiertämään maailmalle. Näyttelyn jälkeen nautimme maittavan lounaan Fapriikin ravintolassa. Kaikki löysivät mieleistään syötävää seisovasta pöydästä ja tietenkin kupillisen kahvia jälkiruuaksi. Me kiersimme vielä loput näyttelyt ja tämän jälkeen lähdimme kaupungille pienissä ryhmissä katselemaan toria, kauppoja ja kahviloita. Nyt kello oli jo yli neljä. Kaikkia väsytti pitkä päivä. Tapasimme taas linja-autolla ja lähdimme kotia kohti, mutta ennen pikatielle tuloa kiersimme kauniin Pispalan puutaloalueen ja ihailimme huikeita näköaloja. Ilta alkoi hämärtää. Bussi ajoi tasaisesti kotia kohti ja olimme Tapolassa illalla seitsemän maissa. Kaikki olivat tyytyväisiä päivän retkeen, jälleen yhtä yhteistä kokemusta rikkaampana. Kävelimme omiin taloihimme ja unten maille. Kiittäen retkiseurasta Marja-Liisa, Timo ja Maija Pusila

16 TAPAHTUMAKALENTERI 30.8 Raimon 60-vuotisjuhla 14.9 Timon 50-vuotisjuhla 21.9 Mikkelinmarkkinat 25.9 K.Königin syntymästä 100 vuotta 28.9 Mikael-konsertti salilla 29.9 Mikael-juhla salilla Tanssit salilla Kuva Pohjoismaista- tilaisuus salilla Anne Kantolan konsertti salilla Rovastikunnan kirkkopyhä Mäntsälässä 2.11 Seppolan retki Helsinkiin 4.11 Ryhmä Danny Show:ssa Lahdessa Martinpäiväjuhla Karl Köning esitelmä salilla Ryhmä Eestin matkalla Adventtinäytelmä salilla 6.12 Itsenäisyyspäivä-juhla 8.12 Madonnan kuvat salilla Kaukamoisen ja Vipusen talot joulukonsertissa Sibeliustalossa Ryhmä baletissa Tampere-talossa Joulunäytelmä Joulun ajan tapahtumia Outi, Kerttu, Sirkka-Liisa, Rauno ja Mika A. Tampereella uutta vuotta vastaanottamassa Uuden vuoden vastaanotto Tammikuussa Niinikosken koulun oppilaita tutustumassa työpajoihin 11.1 Kertun 60-vuotis syntymäpäiväjuhla Kirsin kuvakudosnäyttely Orimattilan kirjastossa 25.1 Teatterimatka Lahteen Maija Järnan konferenssin valmistelukokouksessa Marla ja Heli Kate Root seminaarissa 9.2 Taavetin Retki Lahteen Hiihtoloma ja lomaohjelma (esim. retki Tampereelle) Taavetti risteilyllä 4.3 Karnevaalit 7.3 Camphill-dialogi salilla 22.3 Anjan ja ystävien konsertti salilla 12.4 Kevät- myyjäiset Pääsiäinen ja pääsiäisohjelma Syksyllä ja keväällä ryhmä konserteissa Sibeliustalossa Mäntsäläläinen moottoripyöräkerho järjesti Tapolassa tapahtuman, jossa oli mahdollista päästä esim. sivuvaunun kyytiin. Mister Tapola Mika Sari, Sirpa ja Saana tutustumassa Kirsin näyttelyyn kirjastossa