Käsittely. Ratkaistavana. päättynyt

Transkriptio

1

2 ^Va*dopäiväasia, HE 81 /2004 ~H Sivu 1/3 SUOMEN EDUSKUNTA * PA LU U * ^ HAKU KAIKISTA Asian valiokuntakäsittely HE 81/2004 vp laiksi rikoslain 17 luvun, kokoontumislain ja järjestyksenvalvojista annetun lain 8 :n muuttamisesta Ministeriö Oikeusministeriö [ Saapurrisvaihe Asianturrtijavaihe /Jaostokäsittely Keskusteluvaihe Ratkaistavana Käsittely ] päättynyt Täysistunto lähettänyt lakivaliokuntaan mietintöä varten Täysistunto lähettänyt perustuslakivaliokuntaan lausuntoa varten Täysistunto lähettänyt hallintovaliokuntaan lausuntoa varten Lakivaliokunta Saapunut Käsittely päättynyt LaVM 8/2004 vp Käsittelyvaiheet I Ilmoitettu asia valiokuntaan saapuneeksi mietinnön antamista varten. käsittely Merkitty saapuneeksi - PeVL 26/2004 vp. Jatkettu I käsittely Asiantuntijoiden kuuleminen - lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula, oikeusministeriö (K) - lainsäädäntöneuvos Kimmo Hakonen, sisäasiainministeriö (K) - käräjätuomari Riitta Savolainen, Helsingin käräjäoikeus (K) - valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto, Valtakunnansyyttäjänvirasto (K) - ylikomisario Pentti Pöyry, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos (K) Asiantuntijoiden kuuleminen - asianajaja Ari Halonen, Suomen Asianajajaliitto (K) - professori Pekka Koskinen, (K) - professori Raimo Lahti, (K) Merkitty saapuneeksi - Käräjäoikeustuomarit ry:n kirjallinen lausunto Asiantuntijoiden kuuleminen - lakimies Heli Malmi, suojelupoliisi (K) Merkitty saapuneeksi - professori Ari-Matti Nuutilan kirjallinen lausunto Asiantuntijoiden kuuleminen - politiikan ylioppilas Paavo Arhinmäki, (K) Merkitty saapuneeksi - varatuomari, asianajaja Kirsi Tarvaisen kirjallinen lausunto. Todettu asiantuntijakuuleminen päättyneeksi. Yleiskeskustelu Merkitty saapuneeksi lausunto http: //fakta.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip/?${base}=vkfa03&${snhtml}=v

3 .ciopäiväasia, HE 81/2004 Sivu 2/3 - HaVL 27/2004 vp Jatkettu yleiskeskustelu Jatkettu yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely Valmistunut: - LaVM 8/2004 vp Perustuslakivaliokunta Saapunut Käsittely päättynyt PeVL 26/2004 vp Käsittelyvaiheet Ilmoitettu asia valiokuntaan saapuneeksi lausunnon antamista varten. I käsittely Asiantuntijoiden kuuleminen - lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula, oikeusministeriö (K) - professori Tuomas Ojanen, (K) - professori Teuvo Pohjolainen, (K) Jatkettu I käsittely Asiantuntijoiden kuuleminen - ylikomisario Pentti Pöyry, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos (K) - professori Ari-Matti Nuutila, Asiantuntijoiden kuuleminen - professori Mikael Hiden, (K) - professori Martin Scheinin, (K) Todettu asiantuntijakuuleminen päättyneeksi. Yleiskeskustelu - lausuntoluonnos Yleiskeskustelu - korjattu lausuntoluonnos Yksityiskohtainen käsittely Valmistunut: - PeVL 26/2004 vp Hallintovaliokunta Saapunut Käsittely päättynyt HaVL 27/2004 vp Käsittelyvaiheet Ilmoitettu asia valiokuntaan saapuneeksi lausunnon antamista varten. I käsittely Asiantuntijoiden kuuleminen käsittely - lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula, oikeusministeriö (K) - lainsäädäntöneuvos Kimmo Hakonen, sisäasiainministeriö (K) Jatkettu I Asiantuntijoiden kuuleminen I käsittely - ylikomisario Pentti Pöyry, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos (K) - puheenjohtaja Hannu Sainio, Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry (K) - hallituksen jäsen, johtava kihlakunnansyyttäjä Kari Ranta, Suomen Syyttäjäyhdistys ry (K) HE 81 /2004 Sivu 3/ Asiantuntijoiden kuuleminen I käsittely - hallituksen jäsen, käräjäoikeustuomari Mikko Saleva, Käräjäoikeustuomarit ry (K) - asianajaja Ari Halonen, Suomen Asianajajaliitto ry (K) Merkitty saapuneeksi - oikeusministeriön kirjallinen lausunto. Jatkettu Merkitty saapuneeksi

4 - professori Ari-Matti Nuutilan kirjallinen lausunto Jatkettu yleiskeskustelu Jatkettu yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely Valmistunut: - HaVL 27/2004 vp Päivitetty :37:07 OIKEUSMINISTERIÖ Lainvalmisteluosasto Ilari Hannula http: //fakta.eduskunta.fi/txiphome/bin/^ MUISTIO HE 81/2004 vp LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ HE 81/2004 vp EDUSKUNNAN LAKIVALIOKUNNALLE Tausta Eduskunta on järjestyslain (612/2003 ) käsittelyn yhteydessä hyväksynyt hallintovaliokunnan mietinnön (HaVM 28/2002 vp ) pohjalta seuraavan sisältöisen lausuman: "Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että erikseen valmistellaan eduskunnalle antamista varten lakiehdotus koskien rangaistuksen uhalla sen kieltämistä, että naamioituneena mielenosoituksessa taikka

5 muulla tavalla naamioituneena esiintymällä voidaan yleistä järjestystä häiritä tai turvallisuutta vaarantaa." Esityksessä ehdotetaan 1. laitonta naamioitumista koskevien rangaistussäännösten ottamista rikoslakiin 2. Ns. naamioitumisvälineiden hallussapidon kieltämistä ja tähän liittyvää tarkastusoikeutta koskevien säännösten ottamista kokoontumislakiin. Ehdotuksessa on soveltuvin osin noudatettu Tanskan rikoslain naamioitumiskiel-toa koskevaa vuodesta 2000 voimassa ollutta rangaistussäännöstä ja vastaavaa ruotsalaista ehdotusta vuodelta Tosin viimeksi mainitusta valmisteltua uutta esitysluonnosta piti Lagrädet ( ) Ruotsin perustuslain vastaisena. Esityksen tavoite: - turvata rauhanomaista kokoontumisvapauden käyttöä ehkäisemällä järjestyshäiriöitä ja väkivaltaisuuksia mielenosoitusten ja muiden yleisön kokoontumisten yhteydessä. - parantaa mahdollisuuksia saattaa rikoksista epäillyt syytteeseen - asetettujen tavoitteiden kannalta ei ole tarkoituksenmukaista yleisesti kieltää naamioitumista yleisellä paikalla: on olemassa eräitä oikeutettuja syitä kasvojen peittämiseen. Naamioitumiskiellon tulee kuitenkin olla siinä määrin laaja-alainen, että se mahdollistaisi riittävän tehokkaan soveltamisen ja vähentäisi mahdollisuutta kiertää kieltoa. Perustuslakivaliokunta (PeVL 26/2004) esitti, että 1. lakiehdotus (RL 17: 13a laiton naamioituminen) voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jos valiokunnan tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon ja että "Sääntely tulee lakiehdotuksessa kriminalisointia koskevan täsmällisyysvaatimuksen takia kytkeä henkilön tarkoitukseen loukata tai vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai ryhtyä muuhun oikeudenvastaiseen tekoon." 2. (hallussapitokieltoa ia tarkastamista koskeva ehdotus) voidaan valiokunnan kokoontumisiani 23 :stä ja 26 :n 2 momentista sekä järjestyksenvalvojista annetun lain 8 :n 1 momentista tekemien valtiosääntöoikeudellisten huomautusten takia käsitellä vain perustuslain 73 :ssä säädetyssä järjestyksessä.

6 6 Perustuslakivaliokunnan kannan huomioon ottaminen Oikeusministeriössä on valmisteltu perustuslakivaliokunnan kannanoton huomioonottava ehdotus, jonka esittelyyn tässä keskitytään. Korjattu esitys sisältää 1) ehdotuksen uudeksi rikoslain 17 luvun 13 a :ksi (täsmentäminen) ja 2) ehdotuksen kokoontumisiani 8 :n ja 14 :n 3 momentin muuttamisesta (naamioitumisesta ilmoitettava poliisille) 1. RL 17:13 a Laiton naamioituminen Naamioituminen olisi rangaistavaa 1. yleisellä paikalla järjestetyn yleisen kokouksen ja yleisötilaisuuden yhteydessä - yleisellä kokouksella ja yleisötilaisuudella tarkoitettaisiin samaa kuin kokoontumis-laissa, jossa ne on määritelty. 2. muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla. - jos kokoontumiselta pääosin puuttuu mielipiteen ilmaisemisen tarkoitus, ei ole kysymys kokoontumislain tarkoittamasta yleisestä kokouksesta. 3. tavalla, j oka vaikeuttaa tunnistamista 4. siten, että hänen käyttäytymisestään voidaan päätellä hänen tarkoituksenaan olevan loukata tai vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tai ryhtyä muuhun oikeudenvastaiseen tekoon, (lisäysehdotus) Laittoman naamioitumisen (sakkoa tai enintään 3 kk v) rangaistavuus edellyttää tahallisuutta Keskeisiä käsitteitä Mielenosoitusten ja muiden yleisten kokousten tarkoituksena voidaan pitää julkista mielipiteen ilmaisua tai vaatimusten esittämistä. Kokoontumislaissa tarkoitettuja yleisiä kokouksia ovat mielenosoitusten lisäksi myös sellaiset kokoukset, joihin kokoonnutaan keskustelemaan ja mahdollisesti tekemään yhteisiä päätöksiä. Tällaisia kokouksia olisivat esimerkiksi useat vaalitilaisuudet sekä erilaiset valis-tustarkoituksessa järjestetyt tilaisuudet. Vaikka näissä kokouksissa riski järjestyshäiriöön onkin pienempi kuin mielenosoituksissa, naamioitumiskielto ehdotetaan selvyyden vuoksi ulotettavaksi kaikkiin kokouslaissa tarkoitettuihin yleisiin kokouksiin. Naamioitumiskielto ei koskisi kokoontumislain soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä esim. julkisyhteisön järjestämiä virallisia tilaisuuksia kuten puolustusvoimien paraateja, itsenäisyyspäiväjuhlia ia kuntien virallisia vuosijuhlia. Eri asia on, että tällaisten virallisten tilaisuuden välittömässä läheisyydessä on mahdollista järjestää naamioitumiskiellon soveltamisalaan kuuluva mielenosoitus. Naamioitumiskielto koskisi lähtökohtaisesti myös kokoontumislaissa tarkoitettuja yleisötilaisuuksia kuten yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina. Tällaisia ovat muun muassa erilaiset juhlat, tanssit, teatteri- ja elokuvanäytökset, (ulkoilma)konsertit. näyttelyt, mainostapahtumat, urheilutilaisuudet, eläinten esit-

7 telyt, ilmailu- ja urheilunäytökset sekä huvipuisto- ja tivolitapahtumat sekä juhla-ja mainoskulkueet. Yleisellä paikalla tarkoitettaisiin samaa kuin järjestyslaissa. Siten säännös koskisi myös sisätiloissa järjestettäviä yleisölle avoimia kokouksia ja tilaisuuksia, vaikka kiellon käytännön merkitys sisätiloissa järjestettävissä yleisissä kokouksissa ja yleisötilaisuuksissa onkin vähäisempi kuin ulkona järjestettävissä tilaisuuksissa. Naamioituneena esiintyminen olisi kiellettyä yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden "yhteydessä". Tavoitteena on, että naamioitumiskielto koskisi mainittuihin tilaisuuksiin osallistuvia. Ilmaisun "yhteydessä" tarkoituksena on, että naamioitumiskielto koskisi myös esimerkiksi mielenosoituskulkueeseen juuri liittymässä olevia, kokouksen reuna-alueella oleskelevia tai siihen vasta mellakoinnin alkaessa liittyviä. Sen sijaan esimerkiksi mielenosoitusmarssia sivusta seuraavia kielto ei koskisi. Muu yleisön kokoontuminen yleisellä paikalla: Käytännössä levottomuuksia voi syntyä juuri spontaanissa yleisön kokoontumisessa (ulkomaiset esimerkit). Tässä tarkoitettaisiin lähinnä poliisilain 19 :ssä tarkoitettua satunnaisen väkijoukon kokoontumista, joka tapahtuu ilman kokoontumistarkoitusta ja järjestäjää (HE 145/1998 vp s. 25.). Kasvot voitaisiin peittää millä välineellä tahansa. Laissa mainittaisiin nimenomaisesti huppu, naamio ja maalaus. Olennaista olisi, että esiintymisen kasvot kokonaan tai osittain peitettynä olisi tapahduttava tavalla, joka vaikeuttaa tunnistamista. Tunnistamisen vaikeutumista on arvioitava yleisen mittapuun mukaan. Muutosehdotus 1. (RL). Perustuslakivaliokunta edellytti rangaistussäännöksen täsmentämistä siten, että sääntely tulee kytkeä henkilön tarkoitukseen loukata tai vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai ryhtyä muuhun oikeudenvastaiseen lekoon. Rangaistavuuden liittäminen pelkästään tekijän tarkoitukseen tekisi säännöksestä kovin epämääräisen. Tarvitaan siis ulkoisesti havaittavia seikkoja, joista tarkoitus voidaan todeta. Tämän johdosta pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että ollakseen rangaistavaa naamioituneen esiintymisen tulisi tapahtua "siten, että henkilön käyttäytymisestä voidaan päätellä hänen tarkoituksenaan olevan loukata tai vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tai ryhtyä muuhun oikeudenvastaiseen tekoon." Naamioitumisen tarkoitus tulisi ehdotuksen mukaan voida päätellä henkilön käyttäytymisestä. Käytännössä olisi ongelmallista selvittää henkilön tarkoitusta, jollei sitä voitaisi, kuten nyt ehdotetaan, päätellä henkilön käyttäytymisestä yleisen mittapuun mukaan. Rangaistavuus ei siten ehdottomasti edellyttäisi, että henkilöllä todella olisi kyseinen moitittava tarkoitus, vaan riittäisi kun tällaista tarkoitusta voitaisiin henkilön käyttäytyminen huomioon ottaen pitää perusteltuna. Jos naamioituneena esiintyvän tarkoituksena ei ole ryhtyä laittomuuksiin, hänen tulisi siten, välttyäkseen rangaistukselta, käyttäytyä siten, ettei se anna aihetta toisenlaisiin päätelmiin hänen aikeistaan.

8 8 Henkilön tarkoituksen selvittämiseksi hänen käyttäytymistään on arvioitava kokonaisuudessaan ja peilattava sitä kokouksen yleistä ja erityistä luonnetta (kuten mielenosoitus vrr. jalkapallo-ottelu vrr. karnevaalikulkue jne) ja sen konkreettista kulkua vasten. Henkilön tarkoitus voi ilmetä ennen kaikkea hänen naamioitumistavas-taan tai käyttäytymisestään naamioituneena, mutta huomionarvoista voi olla myös henkilön käyttäytyminen ennen naamioitumista. Henkilön mahdollisen rikollisen aikomuksen objektiivisessa kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon muun muassa kokouksen tarkoitukseen liittymätön naamioitumistapa ja käyttäytyminen, tapa liittyä mielenosoitukseen (esim. aggressiivisesti käyttäytyvässä huppupäisessä ryhmässä kesken rauhallisen mielenosoituksen), väkivaltaisuuksiin kiihottavat huudot, kokouksen luonteesta selvästi poikkeava pelkoa herättävästä tai uhkaava esiintymistapa jne. Jos naamioituneen henkilön käyttäytymisestä saadun kokonaiskuvan perusteella on pääteltävissä hänen tarkoituksenaan olevan yleisen järjestyksen tai turvallisuuden loukkaaminen tai vaarantaminen tai muu oikeudenvastainen teko, hän syyllistyisi laittomaan naamioitumiseen Muutosehdotus 2 (Kokoontumislaki). Jotta poliisille tulisi paremmat mahdollisuudet varautua naamioitumisiin, ehdotetaan järjestettävästä yleisestä kokouksesta poliisille tehtävään ilmoitukseen ( 8 ) lisättäväksi tieto naamioituneena esiintymisestä. Sen sijaan yleisötilaisuuden järjestäjän (14 ) ei tarvitsisi säännönmukaisesti ilmoittaa naamioitumisesta, mutta poliisi voi tarvittaessa vaatia siitä selvitystä. Pykäläehdotukset 1. RL 17 luku Rikoksista yleistä järjestystä vastaan 13a Laiton naamioituminen Joka yleisellä paikalla järjestetyn yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla esiintyy kasvot kokonaan tai osittain hupun, naamion, maalauksen tai vastaavan peittämänä tavalla, joka vaikeuttaa hänen tunnistamistaan, siten, että hänen käyttäytymisestään voidaan päätellä hänen tarkoituksenaan olevan loukata tai vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tai ryhtyä muuhun oikeudenvastaiseen tekoon, on tuomittava laittomasta naamioitumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi. 2. Kokoontumislain 8 ja 14 :n muuttaminen 8. Ilmoituksen sisältö. Yleistä kokousta koskevan ilinoituksen tulee sisältää seuraavat tiedot: 1) kokouksen järjestäjä; 2) kokouksen tarkoitus; 3) kokouspaikka tai kulkueen reitti; 4) kokouksen alkamisaika ja arvioitu päättymisaika; 5) järjestäjän asettamat järjestyksenvalvojat; 6) kokouksessa käytettävät rakennelmat ja muut erityisvälineet; sekä 7) esiintyminen naamioituneena Kokouksen järjestäjän on lisäksi nimettävä ilmoituksessa yhteydenpitoa varten henkilö, jonka on oltava poliisin tavoitettavissa kokouksen järjestämistä koskevissa asioissa (yhteyshenkilö). 14. Ilmoitus.

9 (3 mom) Ilmoituksen sisällöstä on voimassa, mitä 8 :w / momentin 1-6 kohdassa ja 2 momentissa säädetään yleistä kokousta koskevasta ilmoituksesta. Poliisi voi vaatia tarvittaessa selvityksiä myös muista yleisötilaisuuden järjestämiseen liittyvistä seikoista. y://lausunto/lav04 Naamioituminen

10 SISÄASIAINMINISTERIÖ Poliisiosasto ' / Hallintoyksikkö? >W/=>?t> juo^ } Eduskunnan lakivaliokunta HE 81/2004 vp HALLITUKSEN ESITYS LAIKSI RIKOSLAIN 17 LUVUN, KOKOONTUMISLAIN JA JÄRJESTYKSENVALVOJISTA ANNETUN LAIN 8 :N MUUTTAMISESTA Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys perustuu eduskunnan lausumaan (EV 295/2002 vp). Sisäasiainministeriöllä on ollut tilaisuus osallistua esityksen valmisteluun sen eri vaiheissa. Oikeusministeriö on ottanut valmistelussa huomioon sisäasiainministeriön esittämät näkemykset. Sisäasiainministeriö pitää ehdotettua sääntelyä tarpeellisena. Perustuslakivaliokunta on katsonut esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 26/2004 vp), että laittoman naamioitumisen kriminalisointi tulee kytkeä henkilön tarkoitukseen loukata tai vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai ryhtyä muuhun oikeudenvastaiseen tekoon, ettei ole esitetty riittäviä perusteita kieltää ja kriminalisoida naamiointiin mahdollisesti käytettävien esineiden hallussapitoa ja ettei tarkastusoikeuksia koskeva ehdotus täytä oikeasuhtaisuuden vaatimuksia ja että siltä puuttuu painava yhteiskunnallinen tarve. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen sekä rikosten ennalta estämisen ja selvittämisen näkökulmasta vaaralliseen toimintaan pitäisi päästä puuttumaan riittävän ajoissa. Jos vaarallinen toiminta on jo ehditty aloittaa, on epäonnismttu sen ennalta estämisessä. Vaarallinen toiminta voi myös eskaloitua nopeasti. Tällöin viranomaisten voimavarat on keskitettävä tilanteen rauhoittamiseen. Voimavaroja ei jää oikeudenvastaisten tekojen selvittämiseen ja sen seurauksena niistä vastuullisten vastuuseen saattamiseen. Edellä sanotun johdosta perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyt kannanotot ovat käytännön viranomaistoiminnan näkökulmasta ongelmallisia. Jos naamioitumisen kriminalisointi kytketään henkilön tarkoitukseen käyttäytyä yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavasti tai muuten lainvastaisesti, naamioitumiseen päästään käytännössä puuttumaan vasta lainvastaisen käyttäytymisen jo alettua. Toisena vaihtoehtona olisi, että tällaisen tarkoituksen tulkittaisiin ilmenevän jo ehdotetussa rikoslain 17 luvun 13 a :n 2 momentissa tarkoitettujen hyväksyttävien naamioitumissyiden puuttumisesta. Jälkimmäinen lähtökohtaolettamaan perustuva tulkintatapa olisi kuitenkin sääntelyn täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusten näkökulmasta ongelmallinen. Jos tällainen lähtökohtaolettama halutaan asettaa, se tulisi tehdä lakitekstissä. Ehdotetuilla naamioitumisvälineiden hallussapidon kiellolla ja kriminalisoinnilla sekä naamioitumisvälineitä koskevilla tarkastusoikeuksilla on pyritty mahdollistamaan edellä tarkoitettu vaarallisen toiminnan ennalta estäminen ja siihen riittävän ajoissa puuttuminen. Lainsäädäntöneuvos Kimmo Hakonen

11 2 HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS Käräjätuomari Riitta Savolainen HE 81/2004 vp Eduskunnan lakivaliokunnalle Viite: Hallituksen esitys laiksi rikoslain 17 luvun, kokoontumislain ja järjestyksenvalvojista annetun lain 8 :n muuttamisesta (81/2004) Yleistä Yleisellä paikalla yleisön kokoontumisessa ehdotetaan kiellettäväksi tunnistamista vaikeuttava kasvojen peittäminen kokonaan tai osittain hupulla, naamiolla, maalauksella tai vastaavalla. Kriminalisoinnin tavoite on kaksijakoinen, toisaalta pyritään turvaamaan rauhanomainen kokoontumisvapaus ehkäisemällä väkivaltaisuutta ja mellakointia sekä toisaalta pyritään parantamaan mahdollisuuksia saattaa rikoksista epäillyt syytteeseen. Hallituksen esityksessä on perusteellisesti käsitelty ehdotettujen säännösten suhdetta kokoontumis- ja sananvapauteen. Käräjäoikeuden huomio on esityksessä kiinnittynyt erityisesti lakitekstin epämääräisyyteen ja toisaalta hallussapidon kriminalisointiin. Naamioitumisrikoksen tunnusmerkistön tulisi olla mahdollisimman selkeä ja yksiselitteinen, minkä lisäksi tunnusmerkistöstä olisi käytävä ilmi kriminalisoinnin koskevan vain sellaisia tapauksia, joissa kasvonsa peittäneellä henkilöllä on tietoisuus siitä, että tapahtumassa on tarkoitus aiheuttaa järjestyshäiriötä tai käyttää väkivaltaa. Naamioitumiselta ei edellytetä yhteyttä henkilön tarkoitukseen vaarantaa järjestystä Rangaistavaa olisi esityksen mukaan naamioituminen sinänsä. Teonkuvaus täyttyisi, olipa henkilöllä tarkoitus käyttäytyä väkivaltaisesti tai muulla tavoin osallistua mellakointiin tai ei. Kysymyksessä olisi niin sanottu olosuhdetahallisuus, jolloin tekijän on täytynyt ymmärtää ainoastaan se, että kysymyksessä on yleinen kokoontuminen ja se, että hänen pukeutumisensa kasvojen osalta vaikeuttaa tunnistamista. Sen sijaan tunnusmerkistö ei vaadi tietoisuutta siitä että yleisötapahtumaan liittyisi väkivaltaa tai järjestyshäiriöitä, vaikka juuri niiden ehkäiseminen ja niihin liittyvien rikosten selvittämisen edesauttaminen on koko sääntelyn tarkoitus. Tunnistamisen vaikeutuminen Tunnistamisen vaikeutumista on esityksen mukaan arvioitava yleisen mittapuun mukaan. Täsmällisempiä ohjeita arvioinnin tekemiseen ei ole annettu. Laittoman naamioitumisen arviointikriteerinä ei lakitekstissä ole käytetty esimerkiksi ilmaisuja "olennainen vaikeutuminen", "tunnistamisen estyminen" tai "ei voida tunnistaa". Tunnistamisen vaikeutumis-kriteeri antaa mahdollisuuden arvioida teonkuvaus täyttyneeksi hyvinkin vähäisestä menettelystä, kun lähtökohtana voitaneen pitää kaikenlaisen kasvojen osittaisen peittämisen tekevän tunnistamisen vaikeammaksi kuin mitä tunnistaminen olisi siinä tilanteessa, ettei kasvoja olisi lainkaan peitetty. Jokin muu hyväksyttävä syy Laittomana naamioitumisena ei kuitenkaan pidetä naamioituneena esiintymistä, jos tarkoituksena on suojautua säältä tai osallistua karnevaaliin tai muuhun vastaavaan yleisötilaisuuteen tai siihen on uskonnollinen tai jokin muu hyväksyttävä syy. Hallituksen esityksessä mainitaan useita esimerkkejä hyväksyttävästä syystä. Syy näyttäisi voivan liittyä ainakin kasvonsa

12 peittäneeseen henkilöön itseensä tai kokoontumisen aiheeseen. Jo esityksessä lueteltujen esimerkkien valossa ja huomioon ottaen ensimmäisen momentin sisällön epätäsmällisyys näyttäisi säännöksen toinen momentti ja sen myötä tapauskohtainen harkinta saavan ratkaisevan merkityksen säännöksen sisällön määrittämisessä. Näin rikolliseksi menettelyksi katsottavien tekojen ennustettavuus, selkeän rajan vetäminen kielletyn ja sallitun kasvojen peittämisen välille näyttäisi yksinomaan säännöksen sanamuodon perusteella olevan hyvin vaikeaa. Hallussapidon kriminalisointi Esityksessä ehdotetaan kokoontumislain säännöksellä kiellettäväksi, ettei yleisessä kokoontumisessa saisi pitää hallussaan esinettä, jota on perusteltua aihetta epäillä voitavan käyttää kasvojen peittämiseen tunnistamista vaikeuttavalla tavalla. Esimerkkeinä esityksessä on mainittu naamarit, kypäräpäähineet ja tekoparrat. Sen sijaan esityksen mukaan objektiivisesti arvioiden ei ole perusteltua katsoa jonkin mukana olevan tavallisen vaatekappaleen kuten kaulahuivin tai hupulla varustetun puseron olevan tarkoitettu tunnistamista vaikeuttavaan naamioitumiseen. Yleisessä kokoontumisessa mukana olevan henkilön reppu ja taskut voivat sisältää monenlaista tavaraa. Niiden tarkastaminen ja sen arvioiminen, voisiko henkilön perustellusti epäillä voivan käyttää jotakin hallussaan olevaa esinettä kasvojensa peittämiseen tunnistamista vaikeuttavalla tavalla, saattaa käytännön tilanteissa olla hyvinkin vaikeaa. Ehdotettua säännöstä ei ole suojattavan intressin osalta tarkoituksenmukaista rinnastaa esimerkiksi ampuma- ja teräaseiden hallussapidon moitittavuuteen yleisellä paikalla, kuten esityksessä näyttää menetellyn. Käräjätuomari Riitta Savolainen Valtakunnansyyttäjänvirasto Valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto HE 81/2004 vp EDUSKUNNAN LAKIVALIOKUNNALLE Viite Lakivaliokunnan kokous Hallituksen esitys 81/2004 vp laiksi naarnioitumiskiellosta. Perustuslakivaliokunnan lausunto 26/2004 vp. Puheenvuoro Hallituksen esityksessä ehdotetaan rikoslakiin ja eräisiin muihin lakeihin otettavaksi laitonta naamioitumista koskevat rangaistussäännökset ja kokonaisuuteen liittyvät asianmukaiset täsmennykset. Esityksessä ilmoitetuilla perusteilla lakiuudistus on kannatettava ja tarpeellinen.

13 2 Ulkomaisen lainsäädännön katsauksesta on havaittavissa, että muissa Pohjoismaissa joko on olemassa lakitasoinen naamioitu-miskielto (Norja ja Tanska) tai sitä on ehdotettu (Ruotsi: SOU 2002:122). Tanskassa ja Ruotsissa kiellon takana ovat olleet vakavat väkivallanteot mielenosoituksissa ja yleisön muissa kokoontumisissa. Olemassaolevan pohjoismaisen sääntelyn osalta huomio kiinnittyy siihen, että missään em. valtiossa naamioitumisen rangaistavuuteen ei liity yhteyttä muihin lainvastaisiin tekoihin. Naamioitumiskielto on uuskriminalisointi, jolla pyritään estämään ja rankaisemaan tietty itsenäinen teko eli naamioituminen sellaisenaan. On havaittavissa, että mm. kansainvälisiin kokouksiin liittyy nykyisin hyväksytyn kansalainmielipiteen ilmaisemisen rinnalla aktiivista huliganismia ja väkivallantekoja. Liioittelematta voi väittää, että lähes poikkeuksetta väkivallantekoihin syyllistyvä aines esiintyy naamioituneena. Lisäksi on nähtävissä, että kansainväliset kokoukset ovat jalkapallohuliganismin tapaan synnyttäneet omantyyppisen ja kansainvälisen; joskus jopa järjestäytyneen mellakoinnin tavan. Suomeen ei ole järkevää jättää muista Pohjoismaista poikkeavaa suojavyöhykettä naamioitumisen osalta. On selvää, että naamioitu-miskieilon omaksumattomat maat tulevat lähitulevaisuudessa kansainvälisten kokousten järjestämisessä kohtaamaan enemmän mel

14 14 lakointiin liittyviä vaikeuksia kiinnijäämisen riskin ollessa huliganismin osalta alhaisempi. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvostellut hallituksen esitystä seuraavasti: 1. Rikossäännös tulisi kytkeä henkilön tarkoitukseen loukata tai vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai tarkoitukseen ryhtyä muuhun oikeudenvastaiseen tekoon. Säännöksessä henkilön tunnistamista vaikeuttava naamioituminen on rangaistavaa ilman yhteyttä lainvastaiseen tekoon taikka järjestyksen tai turvallisuuden vaarantumiseen. Perustuslakivaliokunnan kannanotto on hyvin altis kritiikille. Pohjoismaisen ja mm. saksalaisen "mallin" mukainen naamioitumiskielto kohdistuu yksittäiseen tekoon eli naamioitumiseen yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla vailla mitään liityntää muihin lainvastaisiin toimiin tai niiden yrittämiseen taikka valmisteluun. Perustuslakivaliokunnan edellyttämä säännöksen kytkentä henkilön tarkoitukseen ryhtyä laittomuuksiin tarkoittaa toisaalta sitä, että säännöksen kirjoitusasu tulee vieläkin epämääräisemmäksi ja tulkinnanvaraisemmaksi ja toisaalta sitä, että säännöksen ensivaiheen soveltajan eli poliisin on lähes mahdotonta päätellä esim. mielenosoituksessa "vellovasta" naamioituneesta joukosta, kenellä naamioituneella henkilöllä on pahat mielessään ja kuka vain haluaa ilmaista mielipidettään. Säännöksen tulee olla nopeissa ja vaihtelevissa tilanteissa ennustettavasi ja "helposti" sovellettavissa. Perustuslakivaliokunnan edellyttämä säännöksen kirjoitusasu ja soveltamisala olisi tosielämälle vieras: naamioitumiskielto olisi tosiasiallisesti voimassa vain niiden osalta, jotka naamarit päässä jo hajottavat Stockmannin ikkunoita ja tällöinkin laiton naamioituminen olisi kaiketi vähäisin teko tapahtuvassa "kokonaisrikollisuudessa." Muiden naamioituneiden osalta poliisin olisi parasta olla arvuuttelematta heidän tarkoituksiaan. Mikäli perussäännöstä on jotenkin muutettava, niin sitä voisi täydentää seuraavasti: joka vaikeuttaa hänen tunnistamistaan ja voidaan perustellusti epäillä (tai on syytä olettaa), että hänellä on tarkoitus loukata tai vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai ryhtyä muuhun oikeudenvastaiseen tekoon, on tuomittava... Tällöin säännös muistuttaisi ulkoasultaan ja soveltamiseltaan esim. rikoslain 28 luvun 12 a :n mukaista murtovälineen hallussapito-säännöstä. Säännös kuitenkin eroaisi selkeästi eurooppalaisesta traditiosta ja olisi soveltajalleen hyvin ongelmallinen. 2. Säännöksestä ei täsmällisesti ilmene, milloin naamioitumisen katsotaan vaikeuttavan henkilön tunnistamista eli milloin harmiton naamioituminen muuttuu rangaistavaksi. Peruslakivaliokunnan tämäkin kanta on altis kritiikille. Hallituksen esittämässä rikossäännöksessä todetaan, että kiellettyä on naamioituminen tavalla, joka vaikeuttaa hänen tunnistamistaan. Säännös voitaisiin myös kirjoittaa ehdottomampaan muotoon:... tavalla, joka estää hänen tunnistamisensa. Kummassakin tapauksessa rikosoikeudellisen vastuuikärajan ylittäneille ajatteleville ihmisille asetetaan käyttäytymisvelvoite, joka ei ole vaikeaselkoinen eikä kohtuuton; myös toisintoimimismahdollisuus

15 15 säilyy. Pohjoismainen ja saksalainenkin säännöstö toteaa, että kiellettyä on naamioituminen tavalla, joka estää henkilön tunnistamisen. Henkilön tunnistamisen vaikeutuminen tai estyminen on tunnusmer-kistötekijä, joka on samalla myös "näyttötaakkasäännös." Sakottavan poliisin tai viimekädessä syyttäjän tulee tarvittaessa näyttää, että naamioituminen on ollut senkaltaista kuin tunnusmerkistö edellyttää. 3. Hallussapidon kriminalisointi ja tarkastusoikeudet Perustuslakivaliokunnan kritiikki on oikeaa. Toisaalta mikäli eduskunta aikoo säätää naamiointikiellosta, niin sen tulisi myös miettiä, missä vaiheessa kieltoa ensisijaisesti valvova ja kiellon vastaiseen toimintaan puuttuva poliisi voi toimia. Tanskan voimassaolevassa laissa ja Ruotsin lakiehdotuksessa naamioitumisvälineen hallussapito on kriminalisoitu. Saksan järjestyslaissa on kriminalisoitu naamioitumisvälineen hallussapito julkisissa tapahtumissa ja matkalla niihin. Säännökset tarkoittavat myös sitä, että poliisilla on oikeus ottaa pois kielletyt välineet jo ennen kuin niitä käytetään. Mikäli Suomessa säännellään vain ja ainoastaan naamioitumiskiel-losta perustuslakivaliokunnan edellyttämin täsmennyksin (naamioituneen henkilön tarkoituksena olisi tehdä oikeudenvastainen teko), niin poliisi tulee seuraamaan "tumput suorina" mielenosoituksiin osallistuvia naamioituneita joukkoja tai niihin naamiot mukanaan saapuvia joukkoja. Poliisin myöhemmin puuttuessa esim. väkivallantekoja tekevän väkijoukon toimintaan, niin kolmen kuukauden rangaistusmaksimilla säännelty laiton naamioituminen ei tässä tilanteessa voine ketään kiinnostaa. Valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto H Albertinkatu 25 A PL HELSINKI «Puh Fax

16 HE 81/2004 vp - MUISTIO Jjk»P & <T HELSINGIN KIHLAKUNNAN POLIISILAITOS EDUSKUNTA LAKIVALIOKUNTA Asia Asiantuntijana kuuleminen HE 81/2004 vp laeiksi rikoslain 17 luvun, kokoontumislain ja järjestyksenvalvojista annetun lain 8 :n muuttamisesta Yleistä turvallisuutta vaarantava, väkivaltainenkin käyttäytyminen on viime vuosina lisääntynyt huolestuttavasti myös Suomessa järjestetyissä yleisötilaisuuksissa, etenkin mielenosoituksissa. Muualla Euroopassa aikaisemmin omaksutun tavan mukaisesti myös meillä juuri väkivaltaisesti käyttäytyneet ja rikoksiin syyllistyneet ovat alkaneet esiintyä tilaisuuksissa naamioituneina, jolloin heidän tunnistamisensa on vaikeutunut. Naamioituminen on siten merkittävästi vaikeuttanut poliisin tehtävää kansalaisten perusoikeuksien käytön turvaamisessa ja toisaalta rikosten ennakolta ehkäisemistä sekä tapahtuneiden rikosten selvittämistä tekijöiden vastuuseen saattamiseksi. Esitetty naamioitumiskielto yleisellä paikalla järjestetyn yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa tulisi vaikuttamaan sekä tilaisuuksiin osallistuvien, että lähiympäristössä olevien turvallisuutta edistävästi. Kiellolla ehkäistäisiin levottomuuksien syntymistä ja parannettaisiin oleellisesti poliisin toimintaedellytyksiä tilaisuuksien turvaamistehtävässä ja mahdollisten rikosten selvittämisessä. Turvallinen ympäristö ilman väkivallan tai levottomuuksien pelkoa luo kaikille paremmat puitteet osallistua tilaisuuksiin ja käyttää perusoikeuksiaan. Myös naamiointiin käytettävien esineiden hallussapitokielto toimisi osaltaan ennalta ehkäisevästi ja on siten poliisin näkemyksen mukaan tarpeellinen. Käytännön tilanteissa naamioitumisen ja esineiden hallussapidon osalta rajoja varmasti kokeiltaisiin ja ongelmallisiakin tulkintatilanteita voi syntyä etenkin kylmänä vuoden aikana. Uskon kuitenkin poliisin arviointikykyyn ja oikeudenmukaisiin tulkintoihin sen suhteen, onko kyseessä hyväksyttävä pukeutuminen tai toiminta vaiko kiellon piiriin kuuluva. Poliisin oikeus henkilön tarkastamiseen ja kiellettyjen esineiden pois ottamiseen suhteessa järjestyksen valvojan oikeuksiin tulisi selventää muuttamalla poliisilakia esitetyllä tavalla. Esitetyt kiellot vaikuttanevat voimaan tullessaan ainakin joidenkin henkilöiden tai ihmisryhmien osalta siten, että ilmoitusaktiivisuus tilaisuuksista poliisille entisestään vähenee, jolloin poliisin varautumismahdollisuudet ko. kokoontumisiin heikkenevät. Joissakin tapauksissa kiellot voivat myös rajoittaa osallistumisaktiivisuutta. Toisaalta käytännön kokemusten mukaan rauhanomaisesti käyttäytyneet mielenosoittajat eivät meillä ole juurikaan tunteneet tarvetta naamioitumiseen. Kokonaisuutena arvioiden esitetyt kiellot tukisivat poliisitoiminnan onnistumista vaikeissa, usein Pentti Pöyry Pasilan poliisipiirin johtaja, ylikomisario yllättävissäkin tilanteissa ja ovat siten toivottuja. Suomen Asianajajaliitto HE 81/2004 vp Asianajaja Ari Halonen Helsinki

17 Eduskunnan lakivaliokunnalle Suomen Asianajajaliiton edustajan lausunto hallituksen esityksestä laiksi rikoslain 17 luvun, kokoontumislain ja järjestyksenvalvojista annetun lain 8 :n muuttamisesta Suomen Asianajajaliiton edustajana kunnioittavasti käsityksenäni lausun, että kyseessä on lainsäädäntöesitys, jolla rajoitettaisiin Suomen perustuslain 12 1 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa taattua ilmaisun- ja sananvapautta sekä Suomen perustuslain 13 1 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklassa taattua kokoontumisvapautta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen mukaan sananvapauden käyttöä ja 11 artiklan 2 kappaleen mukaan kokoontumisvapautta voidaan rajoittaa, niin kuin perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, sellaisilla muodollisuuksilla, ehdoilla, rajoituksilla ja rangaistuksilla, jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa mm. yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi tai muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi. Suomessa on mahdollista käyttää ilmaisun- ja sananvapauden sekä kokoontumisvapauden oikeuksia anonyymisti. Mahdollisuudella ilmaista mielipiteitä anonyymisti on erityistä merkitystä esimerkiksi ihmisryhmille, jotka vähemmistöön kuulumisensa tai muutoin elämäntilanteensa vuoksi haluavat säilyttää yksityisyytensä, mutta toisaalta haluavat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tuomalla mielipiteensä julki osallistumisella yleisiin kokouksiin. Ilmaisun- ja sananvapauden oikeuden anonyymi käyttäminen on jokapäiväistä myös painetuissa ja sähköisissä medioissa. Käsitykseni mukaan ei ole näyttöä siitä, että Suomessa olisi välttämätöntä rajoittaa ilmaisun- ja sananvapauden käyttämisen oikeutta ja kokoontumisvapauden käyttämisen oikeutta niin, että näiden oikeuksien julkinen käyttäminen anonyymisti ei enää olisi mahdollista.

18 Prof. Pekka Koskinen Helsinki Asia: HE 81/2004 vp (naamioitumiskielto) Lakivaliokunnalle Valiokunnassa on käsiteltävänä HE 81/2004 vp laiksi rikoslain 17 luvun, kokoontumislain ja järjestyksenvalvojista annetun lain muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan rangaistussäännöksiä laittomasta naamioitumisesta sekä naamioitumisvälineiden hallussapidosta. Lausuntonani esityksen johdosta pyydän esittää seuraavaa. 1. Kuten HE:n s. 10/11 ilmenee, asian valmistelun yhteydessä oikeusministeriö järjesti alkuvuonna 2004 kuulemistilaisuuden esitysehdotuksesta. Kuuluin itse niihin lausunnonantajiin, joiden suhtautuminen ehdotukseen oli monessa suhteessa kriittinen. Lopullinen esitys on olennaisilta osiltaan yhtenevä tuolloin lausunnon kohteena olleen ehdotuksen kanssa. Nyt HE:stä on ehtinyt jo antaa lausuntonsa perustuslakivaliokunta (PeVL 26/2004 vp). Valiokunnan lausunto on huomattavan kriittinen. Kritiikki kohdistuu pitkälti samoihin kohtiin, joihin itsekin kuulemiskierroksella kiinnitin huomiota. Perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset ja tarkennukset esitykseen olisikin välttämättä toteutettava. Seuraavassa kiinnitän huomiota joihinkin esityksen ongelmiin erityisesti rikoslainsäädännölle asetettavien vaatimusten näkökulmasta. Aivan keskeistä esityksen arvostelussa on tietenkin perusoikeuspunninta eri suuntaisten perusoikeusnäkökohtien kesken. Asian tähän puoleen, jota jo perustuslakivaliokunta on seikkaperäisesti tarkastellut, en aio nyt paneutua. 2. Esityksen taustoja on syytä palauttaa mieleen. On

19 19 kiinnostavaa, että vielä suhteellisen tuoreessa HE:ssä järjestyslaiksi (HE 20/2002) naamioitumiskieltoa ei pidetty tarpeellisena: "Asia ei ole ollut ainakaan poliisin kannalta ongelma. Laissa olisi vaikea määritellä, minkälainen naamioituneena esiintyminen olisi yleistä järjestystä häiritsevää tai turvallisuutta vaarantavaa." (allev. tässä) Hallintovaliokunnan aloitteesta eduskunta kuitenkin sitten hyväksyi lausuman, jonka mukaan "eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että erikseen valmistellaan eduskunnalle antamista varten lakiehdotus koskien rangaistuksen uhalla sen kieltämistä, että naamioituneena mielenosoituksessa taikka muulla tavalla naamioituneena esiintymällä voidaan yleistä järjestystä häiritä tai turvallisuutta vaarantaa", (allev. tässä) Tämän lausuman toteuttamista tarkoittaa nyt käsillä oleva esitys. Heti alkuun on syytä lainata esityksen tekstiä s. 17/1, jossa korostetaan täsmällisvvsvaatimuksen erityistä merkitystä rikosoikeudessa, jota koskee rikosoikeudellinen laillisuusperiaate: "Naamioitumiskieltoa koskevien säännösten tulee olla sopusoinnussa myös tarkkarajaisuutta ja ennustettavuutta vaativan laillisuusperiaatteen kanssa." Juuri tältä osin ehdotetuissa säännöksissä on paljon huomautettavaa. 3. Edellä lainatuissa lausumissa on ollut kysymys siitä, miten rajattaisiin yleistä järjestystä häiritsevä tai turvallisuutta vaarantava naamioituminen. Järjestyslakia koskeneessa HE:ssä juuri tämä rajaus laissa nähtiin vaikeaksi. Nyt käsillä olevassa HE:ssä on sitten ikäänkuin vedetty mutkat suoriksi: häiritsevää tai vaarantavaa naamioitumista ei rajata mitenkään. Ehdotettu kriminalisointi RL 17:13a:n 1 momentissa näyttää rakentuvan jonkinlaisen presumoitua vaarallisuutta koskevan ajatuksen varaan: lähtökohtana on ikäänkuin olettama, että naamioituminen tavalla, joka vaikeuttaa tunnistamista, jo sellaisenaan, ilman lisäedellytyksiä on sillä tavoin vaarallista, että rangaistavuus on perusteltu. Kriminalisointi ulottuu siis lähtökohtana olleisiin tavoitteisiin nähden hyvin pitkälle. Ehdotuksen mukaan (s. 8/II) säännöksellä tavoitellaan väkivaltaisuuden ia mellakoinnin ehkäisemistä sekä parempia mahdollisuuksia saattaa rikoksesta epäillyt syytteeseen. Jos naamioitumisen kriminalisointia pidetään välttämättömänä, sääntelyn taustana olevat tavoitteet olisi koetettava kirjoittaa tunnusmerkistön sisään, rangaistavuuden edellytyksiksi. Nyt säännös jää liian avoimeksi ja laillisuusperiaatteen kannalta epämääräiseksi. Vastaavaa kritiikkiä esittää myös perustuslakivaliokunta (s. 4/1). Esitänkin harkittavaksi säännöksen uudelleen muotoilua jotenkin seuraavanlaisen mallin pohjalta: "Joka tarkoituksenaan häiritä yleistä järjestystä, vaarantaa turvallisuutta tai välttää rikoksesta vastuuseen joutuminen esiintyy yleisellä paikalla järjestetyn yleisen kokouksen tai

20 20 yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla (poist.) kasvot kokonaan tai osittain..." 4. Jos säännös rakennettaisiin tämän ajatuksen pohjalta, voitaisiin ilmeisesti samalla kokonaan poistaa sen 2 momentti. Se olisi merkittävä parannus, sillä juuri 2 momentissa tarkoitetut hyväksytyt syyt naamioitumiseen jäävät huomattavan epämääräisiksi ja tulkinnanvaraisiksi. Epämääräisyyttä ja tulkinnanvaraisuutta jää joka tapauksessa myös 1 momenttiin. Jo naamioitumistavat on kuvattu hyvin yleisluonteisesti: "hupun, naamion, maalauksen tai vastaavan (I) peittämä". Nimenomaista kantaa ei oteta perusteluissakaan esimerkiksi suuriin aurinkolaseihin (silloin, kun ne eivät ole tarpeen säältä suojautumiseksi). Samoin se, mitä tarkoittaa naamioituminen jonkin tilaisuuden "yhteydessä", jää jossain määrin epäselväksi. Esimerkki s. 12/1 on ainakin ongelmallinen: "Sen sijaan esimerkiksi mielenosoitusmarssia sivusta seuraavia kielto ei koskisi." Käytännössä juuri näiden sivusta seuraavien joukossa saattaa esiintyä vakavaakin häiriköintiä. 5. Perustuslakivaliokunta esittää vakavaa kritiikkiä kokoontumislakiin ehdotettua hallussapitokriminalisointia sekä hallussapidon paljastamiseksi ehdotettua tarkastusoikeutta kohtaan. Kritiikkiin voi täysin määrin yhtyä. Hallussapitokiellon kattamat kohteet on myös määritelty hankalalla tavalla: "esinettä, jota on perusteltua aihetta epäillä voitavan käyttää" naamioitumiseen, jollei käsillä ole erityistä sallimisperustetta. Tämän pykälätekstin kanssa ei ole täysin sopusoinnussa perustelujen kohta (s. 14/11): "Teko olisi rangaistava tahallisena. Syytetyn on täytynyt ymmärtää ne tosiasialliset olosuhteet, jotka johtavat siihen, että on objektiivisen arvion pohjalta perusteltua katsoa esineiden olevan tarkoitettuja vaikeuttamaan tunnistamista." (ailev. tässä) Perustelujen lausuma asettaa tiukemman tahalíisuusvaatimuksen

21 21 kuin pykälätekstistä on luettavissa ja on siinä mielessä kannatettava. Ratkaisevaa on kuitenkin itse lakitekstin tulkinta. Helsingissä 15. lokakuuta 2004 Ifjm to/mk» Pekka Koskinen

22 Professori Raimo Lahti Helsingin yliopisto HE 81/2004 vp Eduskunnan lakivaliokunnalle Asia: Hallituksen esitys (HE) 81/2004 vp laiksi rikoslain 17 luvun, kokoontumisiani ja järjestyksenvalvojista annetun lain muuttamisesta Yleistä HE:stä on saatu perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL) 26/2004 vp, jossa on esitetty olennainen kritiikki ja muutosehdotukset. Seuraavassa lausunnossa on siten mahdollista tyytyä suppeampaan käsittelyyn kuin olisi tarpeen, jos tuon lausunnon näkökohtia ei olisi jo arvovaltaisesti tuotu esiin. Mainitussa PeVLrssa on sovellettu kriminalisointiperiaatteita eli rikosoikeuden käyttöä rajoittavia periaatteita HE:n sisältämiin säännösehdotuksiin. Pohja tällaiselle argumentaatiolle on luotu perusoikeusuudistuksessa, jolloin mm. määriteltiin perusoikeuksien rajoittamisen edellytykset (ks. PeVM 25/1994 vp s. 5). Aiempien rikoslakiuudistusten yhteydessä on vastaavia, rikoslainsäädäntöön sovellettuja perusteluja eritelty kaiketi yksityiskohtaisimmin HE:n 6/1997 vp johdosta annetussa PeVL:ssa 23/1997 vp (ks. valiokunnan kannanottojen yleisperusteluja). Noissa asiakirjoissa esitetyn mukaan rikosoikeuden käytön rajoittamisperiaatteista ovat tärkeimpiä 1) rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen palautettavat vaatimukset lailla säätämisestä ja säätämisen täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta (ns. praeter legem -kieltoja epätäsmällisyyskielto); 2) kriminalisoimisen hyväksyttävyys-ja suhteellisuusvaatimukset (onko kriminalisoimiselle painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste; onko kriminalisointi välttämätön sen taustalla olevan oikeushyvän suojaamiseksi; mennäänkö kriminalisoimisessa pitemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon sääntelyn taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään); samoin kuin 3) se, ettei kriminalisointi saa merkitä perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta. PeVLrn 26/2004 vp tarkastelua PeVL:ssa 26/2004 vp on lueteltuihin periaatteisiin nojautuen osoitettu HE:ssä seuraavia ongelmia: - 1) Laitonta naamioitumista koskevaa rangaistussäännöstä (RL 17:13a) ei ole HE:ssä laillisuusperiaatetta vastaavasti määritelty riittävän täsmällisesti eikä kriminalisoimisen hyväksyttävyys- ja suhteellisuusvaatimusten mukaisesti. Jotta nämä edellytykset täyttyisivät, ehdotettu säännös tulee kytkeä henkilön tarkoitukseen loukata tai vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai ryhtyä muuhun oikeudenvastaiseen tekoon. Tällaisen muutoksen jälkeen ehdotetussa rangaistussäännöksessä ei ole tarvetta 2 momentin mukaiselle rangaistavuuden rajoitukselle. Mainittu muutos on välttämätön, jotta lakiehdotus voitaisiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. - 2) Kokoontumislakiin sisällytettävä, naamiointiin mahdollisesti käytettävien esineiden hallussapidon kriminalisointi ei ole oikeassa suhteessa kriminalisoinnin taustalla olevan intressin suojaamiseen. Sellainen kriminalisointi edellyttäisi perustuslainsäätämisjärjestystä, mutta sellaiseen poikkeuslakimenettelyyn ei ole siihen tarvittavia poikkeuksellisia ja pakottavia syitä. Siten tämä lakiehdotus on hylättävä. - 3) Myöskään naamiointiin mahdollisesti käytettäviin esineisiin kohdistuvien tarkastusoikeuksien antaminen ei ole oikeasuhteista eikä poikkeuslakimenettelyyn ole siihen tarvittavia syitä. Sen vuoksi tämäkin lakiehdotus on hylättävä. PeVL:n kannanotot ovat poikkeuksellisen tiukkoja ja päätyvät selkeisiin johtopäätöksiin lakiehdotuksen säätämisjärjestyksestä tai poikkeuslakimenettelyn soveltumattomuudesta. Vastaavanlaisia perusteluja oli PeVL.ssa 20/2002 vp sen käsitellessä järjestyslakiin (612/2003) johtanutta HE:tä 20/2002 vp. Itse asiassa eduskunta hyväksyi juuri järjestyslakiesitystä käsitellessään lausuman (EV 295/2002 vp), jossa edellytettiin hallituksen valmistelevan naamioitumisen mielenosoituksissa kieltävän kriminalisointiesityksen. PeVL:ssa 20/2002 vp korostettiin, että järjestysrikkomusten kaltaisten rangaistussäännösten kannalta on suhteellisuusperiaate erityisen tärkeä kriminalisointiperiaate. Sen pohjalta on arvioitava ran-gaistussääntelyn välttämättömyyttä ja tällöin sitä, onko suojelutavoite saavutettavissa muulla perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin kriminalisoinnilla. PeVL.ssa kritisoitiin mm. sittemmin hyväksytyn järjestyslain 4 :n (päihdyttävien aineiden nauttiminen) ja 13 :n (töhrimiseen soveltuvien aineiden hallussapito) muotoiluja suhteellisuusperiaatteen pohjalta siitä, ettei kieltoja ole sidottu käyttäytymisen sisältämään häiriöön tai uhkaan. Näiden muutosehdotusten osalta ei kuitenkaan todettu, että niiden huomioon ottaminen olisi edellytyksenä lakiesityksen käsittelemiseksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lakivaliokunta (LaVL 22

23 22/2002 vp) kiinnittikin tähän seikkaan huomiota ja viittasi perustuslain 106 :ään todeten, että tuomioistuimessa voi nousta esille sen soveltaminen, jollei suhteellisuusperiaatteen asettamaa vaatimusta säännöksen muotoilulle ole otettu huomioon. PeVL:n 26/2004 vp vaikutuksesta Järjestyslain säätämisestä edellä selostetun perusteella nousee kysymys, miten ehdoton vaikutus PeVL:n lausumilla on. Toisin kuin järjestyslain 4 ja 13 :ää koskevista säännösehdotuksista lausuessaan PeV on nyt selkeästi kirjannut johtopäätöksensä lakiehdotusten säätämisjärjestyksestä. Onkin syytä toistaa LaVL:n 22/2002 vp huomautus perustuslain 106 :n mahdollisesta ajankohtais-tumisesta, jollei perustuslakivaliokunnan sanotunlaisia lausumia oteta lain lopullisessa muotoilussa huomioon, tai ainakin sellaisen perusoikeusmyönteisen tulkinnan ajankohtaistumisesta, jossa rangaistussäännöstä tulkitaan sananmuotoonsa nähden supistavasti. Totean myös, että kriminalisointiperiaatteet eivät palaudu vain perustuslaista tai ihmisoikeusnor-meista johdettaviin vaatimuksiin, vaan ne ilmentävät myös viimeksi mainituista riippumattomia kriminaalipoliittisia tarkoituksenmukaisuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohtia. Myös HE:tä 81/2004 vp tulee arvioida sellaistenkin tavoite-ja arvonäkökohtien pohjalta. Esimerkiksi kriminalisointien säästeliästä käyttöä puoltaa se, että virallisella kontrollikoneistolla on rajalliset resurssit, jolloin ne tulisi suunnata mahdollisimman tarkoituksenja oikeudenmukaisesti. Rikosoikeuden inflatorinen käyttö on omiaan hämärtämään ihmisten käsityksiä rangaistavien tekojen moititta-vuusasteista, ja esim. järjestysrikkomusten noudattamisen valvonnassa olisi turvauduttava ensi sijassa neuvoihin, kehotuksiin ja ohjeisiin sekä rikosseuraamuksista lähinnä rikesakkomenettelyyn (ks. vastaavasti Ha VM 28/2002 vp HE:n 20/2002 vp johdosta). HE:n yksityiskohtaista tarkastelua Edellä esittämieni periaatteellisten lähtökohtien pohjalta puollan PeVL:n 26/2004 vp johtopäätöksiä, jolloin ehdotettua laitonta naamioitumista koskevaa RL 17:13a:n säännöstä muutetaan ja hallussapidon kriminalisointia ja tarkastusvaltuuksia koskevat lakiehdotukset hylätään. PeV ei ole ehdottanut tarkkaa muotoilua laitonta naamioitumista koskevalle rangaistussäännökselle. Pe VL: n perusteluista on kuitenkin pääteltävissä, että PeV puoltaa seuraavankaltaista määrittelyä: RL 17:13a "Joka yleisellä paikalla... esiintyy kasvot kokonaan tai osittain hupun, naamion, maalauksen tai vastaavan peittämänä siten, että sellainen tunnistamista vaikeuttava naamioituminen vaarantaa yleiselle järjestystä tai turvallisuutta..." (2 momentti poistetaan.) Malleja ehdottamalleni lisäykselle on saatavissa RL 17 luvun säännöksistä (esim. RL 17:l.l:n 2 kohta), järjestyslain säännöksistä ja kokoontumislain (530/1999) 26 :n 1 momentin 1 kohdasta. Puhuminen yleisen järjestyksen tai turvallisuuden vaarantamisesta on sekin melko epämääräistä. Sillä pyritään kuvaamaan sitä rangaistussäännöksen suojeluintressiä, jota olisi vaarannettava ran-gaistavuuskynnyksen ylittämiseksi. Ilmaisulla tarkoitettaisiin HE:n perustelujen mukaisesti siitä johtuvaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantumista, että kun mielenosoitukseen osallistuvia ei kyetä tunnistamaan, se itsessään yleensä edistää niissä häiriköintiä ja rikoksiin syyllistymistä sekä rikosten selvittämättä jäämistä. Toinen kriittistä huomiota vaativa kysymys koskee laitonta naamioitumista koskevan rangaistussäännöksen sijoitusta ja rangaistusasteikkoa. Miksi säännöstä ehdotetaan rikoslakiin eikä järjestyslakiin tai kokoontumislakiin? Järjestyslakiesityksen käsittelyn yhteydessä eduskunnan hallintovaliokunta lausui, että rikoslaissa säädetään vakavammasta järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisesta ja häiriön aiheuttamisesta yleisellä paikalla sekä järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisesta ja häiriön aiheuttamisesta yksityisellä paikalla (HaVM 28/2002 vp). On huomattava, että järjestys-rikkomuksesta tuomittua sakkoa ei saa muuntaa vankeusrangaistukseksi, ja siitä samoin kuin toisesta järjestyslain mukaisesta rikkomuksesta tuomitaan ensisijaisesti rikesakko (järjestyslain 16 ja 19 ). Mielestäni ei ole vakuuttavasti perusteltavissa, että laiton naamioituminen ansaitsee ankaramman rangaistuksen kuin mainitut järjestyslain rikkomukset. 23