Luonnonvaratiedon hyödyntäminen politiikan ja päätöksenteon tukena

Transkriptio

1 Luonnonvaratiedon hyödyntäminen politiikan ja päätöksenteon tukena tietotarpeiden muodostuminen, ekosysteemipalvelut sekä luonnonvarojen kestävän käytön arviointia tukevat mittarit, työvälineet ja mallit Sektoritutkimuksen neuvottelukunta Kestävä kehitys

2 1 Luonnonvaratiedon hyödyntäminen politiikan ja päätöksenteon tukena tietotarpeiden muodostuminen, ekosysteemipalvelut sekä luonnonvarojen kestävän käytön arviointia tukevat mittarit, työvälineet ja mallit Esiselvityksen loppuraportti toim. Mikael Hildén Konsortio SYKE (vetovastuu), HY/HENVI, HY/ Metsävarojen käytön laitos, IL, Joensuun yliopisto/ metsätieteellinen tiedekunta ja yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta, Helsingin yliopisto Luonnontieteellinen keskusmuseo, Motiva, MTL, MTT, RKTL, Tampereen yliopisto/yhdyskuntatieteiden laitos, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Oulun yliopisto/thule-instituutti, Tilastokeskus, TIKE Perustiedot luonnonvaroista Luonnonvarojen hyödyntämisen ympäristövaikutukset Hyödyntämisen talous Hyödyntämisen hallinta ekosysteemipalvelujen ylläpito

3 2 Tiivistelmä Suomen ympäristökeskuksen johtama konsortio toteutti esiselvityksen sektoritutkimuksen neuvottelukunnan luonnonvarojen kestävän kehityksen jaostolle teemasta "". Esiselvityksessä kartoitettiin laajasti luonnonvaratiedon hyödyntämistä politiikassa ja muussa luonnonvarojen käyttöä, hoitoa ja suojelua koskevassa päätöksenteossa. Selvityksessä tunnistettiin luonnonvaratietoihin liittyviä tutkimus- ja kehittämiskohteita ja laadittiin yhteistyössä samaa teemaa käsitelleen GTK_n johtaman konsortion kanssa ehdotus tutkimusohjelmaksi, joka myös sisältää toimenpide-ehdotuksia luonnonvaratiedon käytettävyyden parantamiseksi.

4 3 ESISELVITYKSEN TOTEUTUS JA SEN KESKEISET TULOKSET JOHDANTO ESISELVITYKSEN TAVOITTEET LÄHESTYMISTAPA JA ESISELVITYKSEN TOTEUTTAMINEN ESISELVITYKSEN KESKEISET TULOKSET Luonnonvaratiedon yhteiskunnallinen ulottuvuus sekä politiikan valmistelun ja toimeenpanon tarpeet Luonnonvaratiedon tuotannon ja luonnonvarapolitiikan välinen vuoropuhelu on vasta kehittymässä tiedon tuottajien näkökulma Luonnonvaratietojen yhteiskunnallinen merkitys vaihtelee tiedon käyttäjien näkökulma Johtopäätökset luonnonvaratiedon yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta Ekosysteemipalvelut ja ekosysteemilähestymistapa: uusien käsitteiden synnyttämät luonnonvaroja koskevat tietotarpeet Käsitteiden soveltamisen tietotarpeet Johtopäätökset ekosysteemipalveluja koskevasta tarkastelusta Luonnonvarojen kestävän käytön arviointia tukevat mittarit ja työvälineet Menetelmien kehittämisen nykytila Kehittämiskohteet Tietoaineistojen käytettävyyden parantaminen JOHTOPÄÄTÖKSET...25 VIITTEET...26 LUONNONVARATIEDON POLIITTISET ULOTTUVUUDET - KIRJALLISUUSKATSAUS KATSAUKSEN KOHDENNUS LÄHTÖKOHTIA LUONNONVARATIEDON POLIITTISTEN ULOTTUVUUKSIEN TARKASTELULLE LUONNONVARATIEDON JA LUONNONVARAPOLIITTISEN OHJAUKSEN SUHDE Luonnonvaroja koskeva tieto ja luonnonvarapoliittinen ongelmanasettelu Sektorien välisen yhteistyön haasteet Luonnonvaratieto ja päätöksenteon käytännöt Teemasta nousevia tutkimuskysymyksiä LUONNONVAROJEN YHTEISKUNNALLISEN MERKITYKSEN TUNNISTAMINEN JA MUUTOKSEN ENNAKOINTI Luonnonvarojen käytön yhteiskunnalliset vaikutukset Luonnonvarahallinta, ekologinen muutos ja yhteisöllisen sopeutumiskyvyn arviointi... 39

5 Teemasta nousevia tutkimuskysymyksiä KIRJALLISUUS...42 EKOSYSTEEMIPALVELUT: MITÄ NE OVAT JA MILLAISTA TIETOA NIISTÄ TARVITAAN TAUSTA EKOSYSTEEMILÄHESTYMISTAPA MITÄ EKOSYSTEEMIPALVELUT OVAT? EKOSYSTEEMIPALVELUJEN TYYPIT TUTKIMUSTEEMAT Ekosysteemipalvelujen tunnistaminen Ekosysteemipalvelujen ylläpito Sosiaalisten ja ekologisten prosessien eri mittakaavojen huomioon ottaminen Tiedon luotettavuuden ja hyväksyttävyyden varmistaminen KÄYTTÖKELPOISEN LUONNONVARATIEDON EDELLYTYKSET...57 KIRJALLISUUS...58 LUONNONVAROJEN KESTÄVÄN KÄYTÖN ARVIOINTIA TUKEVAT MITTARIT, TYÖVÄLINEET JA MALLIT NYKYTILAN KUVAUS JA SIITÄ JOHDETTUJA KEHITTÄMISTARPEITA Kokonaistalouden ja kaikki luonnonvarat kattavat järjestelmät Kansainvälinen kehitystyö Kehitystyö Suomessa Sektorikohtaiset työvälineet ja mittarit Maatalous Kala- ja riistatalous Metsätalous Mineraalien kaivu Vesivarat Yleiset indikaattorijärjestelmät Kestävän kehityksen indikaattorit (SYKE) Luonnonvaratietojen hallintajärjestelmä LUHA (MMM) Luonnonvaramittarit (MMM) Alueelliset ympäristöindikaattorit Luonnontila (SYKE) Eri indikaattorijärjestelmiin liittyvät kehittämistarpeet Päätöksentekijä- ja toimijakohtaiset työvälineet: case "päätöksenteko metsäsektorilla" (Annika Kangas, Mikko Kurttila ja Pekka Leskinen)... 73

6 Minkälaisia päätöksiä luonnonvaratiedon pohjalta tehdään ja mitä tietoa niiden pohjana on käytetty/tarvitaan? Käytettävissä olevat tietoaineistot ja analyysivälineet Tietotarpeiden, aineistojen ja analyysivälineiden kohtaaminen Esimerkkejä uudentyyppisistä tietotarpeista Metsätalouden aiheuttaman vesistökuormitus (Martin Forsius) Metsien käyttö ilmastonmuutoksen hillintään (Martin Forsius) Metsämaaperän ravinnetaseiden laskentajärjestelmät (Martin Forsius) Energiantuotannon aiheuttamat ilmansaasteet (Niko Karvosenoja) Kehittämistarpeet liittyen uudentyyppisiin tietotarpeisiin: ERI SEKTOREISTA JA LÄHESTYMISTAVOISTA JOHDETTUJEN KEHITTÄMISTARPEIDEN VÄLISET YHTEYDET Ongelmalähtöinen mallien kehittäminen Eri päätöksenteon tasojen välinen vuoropuhelu Eri luonnonvarasektoreita yhdistelevän tiedon tuotannon mukanaan tuomat haasteet Epävarmuuksien ja riskien arviointi JATKOTUTKIMUKSIA VAATIVAT TEEMAT Mittareiden, työvälineiden ja mallien kehittäminen sekä hyödyntäminen ongelmalähtöisesti osana päätöksentekoprosessia Eri päätöksenteon tasoja tukevien mittareiden, työvälineiden ja mallien vertikaalinen integraatio Mittareiden, työvälineiden ja mallien horisontaalinen integraatio eri luonnonvarasektoreita yhdistelevissä tarkasteluissa Mittareiden, työvälineiden ja mallien luotettavuus päätöksenteossa LÄHTEET...88 LIITE 1: LUONNONVARAKONSORTIOIDEN YHTEINEN EHDOTUS TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISOHJELMAKSI...99 YHTEENVETO JOHDANTO LÄHTÖKOHDAT TUTKIMUSTARPEIDEN SELVITTÄMISELLE YLEISIIN TOIMINTAMALLEIHIN, OHJAUSTOIMINTAAN JA HALLINNOLLISEEN KEHITTÄMISEEN LIITTYVÄT KYSYMYKSET Koordinaatioon ja yhtenäisyyteen liittyvät kehittämiskohteet: Ohjaustoimintaan liittyvät kehittämiskohteet Ennakointiin liittyvät kehittämiskohteet TUTKIMUSOHJELMAEHDOTUKSEN RAKENNE TUTKIMUSOHJELMAEHDOTUS Osaohjelma 1. Keskeisten luonnonvarapolitiikan valmistelua ja toimeenpanoa tukevien aineistojen laadun ja saatavuuden parantaminen...110

7 Keskeisten käyttäjätarpeiden mukaan priorisoidut aineistojen kehittämistoimet Käytettävissä olevien luonnonvara-aineistojen hyödyntämisen monipuolistaminen ja syventäminen Luonnonvaratiedon löydettävyyttä, hyödyntämistä ja pitkän aikavälin käytettävyyttä tukeva kehittäminen Osaohjelma 2. Toiminta- ja palvelumallien sekä niitä tukevan informaatioinfrastruktuurin kehittäminen Yhteiskunnallisen päätöksenteon tarpeiden mukaan priorisoitujen verkkopalveluiden tunnistaminen ja toteutus Luonnonvaratiedon hyödyntämistä edistävän palvelumallin määrittely Tietomallit, yhteentoimivuuteen liittyvät kuvauskielet/standardit ja ITinfraratkaisut Palveluratkaisujen suunnittelun ja toteutuksen teknologiat Osaohjelma 3. Analyysivälineiden ja mallien soveltaminen ja jalostaminen Mittareiden, työvälineiden ja mallien kehittäminen sekä hyödyntäminen ongelmalähtöisesti osana päätöksentekoprosessia Eri päätöksenteon tasoja tukevien mittareiden, työvälineiden ja mallien vertikaalinen integraatio Mittareiden, työvälineiden ja mallien horisontaalinen integraatio eri luonnonvarasektoreita yhdistelevissä tarkasteluissa Mittareiden, työvälineiden ja mallien luotettavuus päätöksenteossa Osaohjelma 4. Yhteiskunnan muuttuvien tietotarpeiden analysointi ja ennakointi Hallinnan rajojen murtumisen ja muuttumisen seuraukset luonnonvaratiedon tuotannolle Tiedontuotannon institutionaalisen kapasiteetin kehittäminen Luonnonvaratiedon tuottamisen ja hyödyntämisen kokeiluhankkeet TUTKIMUSOHJELMAN TOTEUTTAMINEN...126

8 7 Esiselvityksen toteutus ja sen keskeiset tulokset Mikael Hildén 1, Juha Hiedanpää 2, Ari Jokinen 3, Pekka Jokinen 4, Pekka Leskinen 1, Ilmo Mäenpää 5, Taru Peltola 1, Janne Rinne 1, Kristiina Soini 1, Helena Valve 1, Maria Åkerman 3 1 Suomen ympäristökeskus 2 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 3 Tampereen yliopisto 4 Joensuun yliopisto 5 Oulun yliopisto, Thule-instituutti 1 Johdanto Selvityksessä on käsitelty luonnonvaroina erilaisia luonnosta saatavia inhimillisen hyödyntämisen kohteita. Hyödyntäminen voi perustua luonnonvaran kulutukseen, mutta monet niin sanotuista ekosysteemipalveluista perustuvat myös eikuluttavaan hyödyntämiseen. Luonnonvarojen hyödyntämisen laajuus ja monimuotoisuus tekevät luonnonvaratiedosta moninaisen. Julkinen sektori käyttää merkittävästi voimavaroja luonnonvaratietojen keräämiseen. Näitä tietoja hyödynnetään eri tarkoituksiin ja eri tavoin niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Luonnonvaroja koskevien strategisten linjausten laadinta ja kestävän kehityksen kriteerien tuottaminen luonnonvarojen hyödyntämiselle on yksi julkisen sektorin tärkeistä tehtävistä. Kestävän kehityksen ja luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen tavoitteiden saavuttamisen arvioinnit tukeutuvat luonnonvaratietoihin. Luonnonvaroja koskevien tavoitteiden ja aineellisten intressien yhteensovittaminen, luonnonvarojen hyödyntämisen operatiivinen hallinta, erilaisten päätösten ja linjausten vaikutusten laaja-alaiset arvioinnit sekä muutosten seuranta asettavat kaikki omat vaatimuksensa tiedon tuottamiselle ja hallinnalle. Esimerkiksi ekosysteemipalveluista on todettu, että niiden merkityksen arviointi edellyttää palveluiden perustan, välittävien palveluiden, hyödynnettävien palveluiden sekä varsinaisten syntyvien hyötyjen erittelemistä (Fisher ja Turner 2008). Monet luonnonvaratietojen hyödyntäjistä ovat samalla tiedon tuottajia joko siihen velvoitettuina, kuten maataloustuen saajat ja ammattikalastajat, tai vapaaehtoisesti, kuten eri lajiryhmien harrastajat tai metsästäjät. Tietotekniikan kehitys ja lisääntyvä käyttö avaa uusia mahdollisuuksia luonnonvaratiedon tallennukseen ja levitykseen, mutta myös kansalaisten omaehtoiseen havainnointiin. Hyviä

9 8 käytännön esimerkkejä uusista mahdollisuuksista tarjoaa Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka ja BirdLife Suomen Tiira - havaintopäiväkirjat, joihin on parissa vuodessa kertynyt miljoonia vapaaehtoisten luontoharrastajien tekemiä paikkaan sidottuja eliölajihavaintoja. Kaukokartoitusmenetelmien kehittyminen on lisännyt mahdollisuuksia kerätä luonnonvaratietoja kustannustehokkaasti. Euroopan avaruusjärjestön (ESA) ja EUn yhteisessä Global Monitoring for Environment and Security (GMES) ohjelmassa kehitettävät uudet operatiiviset mittaussatelliitit ja palvelut lisäävät luonnonvaratiedon tarjontaa merkittävästi lähitulevaisuudessa. Esimerkiksi metsätalouden suunnittelun tueksi ollaan ottamassa käyttöön entistä tehokkaampia menetelmiä. Paikkasidonnaisen tiedon monipuolisen käsittelyn ja yhdistämisen mahdollisuudet ovat merkittävästi lisääntyneet. Tietotekniikan kehitys mahdollistaa jo nyt hyvin yksityiskohtaisen kuvauksen luonnonvaroista yhdistämällä satelliittikuvia, karttoja, valokuvia, videokuvauksia ja niihin liittyviä selitteitä. Useat internetin kautta tarjolla olevat tietotekniset ratkaisut perustuvat avoimeen koodiin ja monet niistä ovat ilmaisia. Luonnonvaratietoihin kohdistuu laaja kiinnostus, joka liittyy yhteiskunnalliseen keskusteluun luonnonvarojen hyödyntämisestä sekä erilaisten strategioiden valmisteluun ja toimeenpanoon. Luonnonvaroja koskevat tiedot kiinnostavat luonnonvaroja kaupallisesti hyödyntäviä tahoja, luonnonvarojen omistajia sekä kansalaisia yleisesti. Tietotekniikan kehitys ja arkipäiväistyminen lisäävät perusteita parantaa luonnonvaratietojen saatavuutta. Luonnonvaratiedon saatavuuden parantaminen lisää puolestaan hallinnon läpinäkyvyyttä ja tukee luonnonvarojen käytöstä käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Julkisten toimijoiden luonnonvaratietojen keräyksen, tallennuksen ja käsittelyn tulee kyetä vastaamaan toimintaympäristön muutosten synnyttämiin haasteisiin ja uusiin tietotarpeisiin. Luonnonvaratietojen tuotannon ja hallinnan tulee palvella laajenevaa ja monipuolistuvaa tarvetta eri politiikka-alueilla. Samalla tiedonhallinnan tulee tarjota tietoja laajasti eri asiantuntijoiden ja toimijoiden käyttöön tietosuojalainsäädännön hengen sallimassa laajuudessa. Sen tulee mahdollistaa tietojen yhdistäminen, joka tukee vastausten hakemista uudentyyppisiin kysymyksiin. Luonnonvaratiedon käsittelyyn ja hyödyntämiseen liittyen on tarvetta löytää ratkaisuja, jotka tukevat hallintorajoja (kunta/valtio) ylittäviä päätöksiä luonnonvarojen käytön osalta. Luonnonvaroja koskevien strategisten linjausten laadinta ja kestävän kehityksen kriteerien tuottaminen luonnonvarojen hyödyntämiselle edellyttää, että eri käyttäjillä on mahdollisimman vapaa ja helppo pääsy tietovarantoihin toimintojen suunnittelun edellyttämällä tarkkuustasolla. Tietojen saatavuus tukee puolestaan luonnonvaratiedon tulkinnan kehittämistä ja avaa myös mahdollisuuksia kehittää politiikan toimeenpanoa tukevia innovaatioita. Tässä selvityksessä on tarkasteltu luonnonvaratiedon tuotannon ja käytön haasteita ja hahmotettu mahdollisia tapoja vastata haasteisiin.

10 9 2 Esiselvityksen tavoitteet Esiselvityksen tavoitteena oli sektoritutkimuksen neuvottelukunnan toimeksiannon mukaisesti jäsentää, analysoida ja tunnistaa luonnonvaratietojen hallintaan liittyviä kysymyksiä ja kehittämiskohteita sekä tuottaa ehdotus luonnonvaratiedon tutkimus- ja kehittämisohjelmaksi yhdessä GTK:n johtaman konsortion kanssa (Aatos ym. 2008). Tutkimusohjelman tehtävänä (liite 1) on hahmottaa, miten tunnistettuja kysymyksiä voidaan lähestyä sekä samalla edistää käytännön toimenpiteitä luonnonvaratiedon hallinnan ja hyödyntämisen parantamiseksi. 3 Lähestymistapa ja esiselvityksen toteuttaminen Esiselvityksessä käsiteltiin niin uusiutuvia kuin uusiutumattomia luonnonvaroja. Lisäksi tarkastelussa otettiin huomioon luonnonvarojen tuonti ja vienti sekä luonnonvaroihin liittyviä globaaleja näkökohtia. Tarkastelu kattoi luonnonvarojen taloudellisen käytön koko kierron luonnonvarojen varannoista ja niiden ottamisesta ja muuntamisesta jätteiden hävittämiseen. Tarkasteluun sisältyi ympäristölle aiheutetut paineet. Luonnonvaroja tarkasteltiin sekä varantoina että materiaalivirtoina. Uutena näkökulmana otettiin mukaan ekosysteemipalvelut, jotka monipuolistavat pelkkää materiaalista hyödyntämistä korostavaa luonnonvaratarkastelua. Luonnonvaratietojen keräyksen, analysoinnin ja hyödyntämisen keskeiset kysymykset jäsennettiin kolmeen toisiinsa liittyvään kokonaisuuteen 1) Luonnonvaratiedon merkitys yhteiskunnassa sekä politiikan valmistelun ja toimeenpanon tarpeet; 2) Luonnonvarojen kestävän käytön arviointia tukevat mittarit ja työvälineet; 3) Tietoaineistojen käytettävyyden parantaminen. Kokonaisuudet liittyvät toisiinsa toisaalta tiedon kysynnän kautta, toisaalta tiedon käytettävyyden varmistamisen kautta (kuva 1).

11 10 Luonnonvaratieto politiikassa ja sen toimeenpanossa Kokoavat tarkastelut, Kokonaiskuvan hahmottaminen Uudet kysymykset ja käyttökohteet, monipuolisemmat arviot Luonnonvarojen kestävän käytön arviointia tukevat mittarit ja työvälineet Harmonisointi, Laadunvarmistus, Integroitavuus Tietoaineistojen käytettävyyden parantaminen Kuva 1. Luonnonvaratiedon hyödyntämisen osatekijät Suomessa luonnonvarahallinto ja luonnonvaroja koskeva tutkimus ja kehittäminen on jaettu eri hallinnonaloille ja useisiin laitoksiin. Esiselvitykseen osallistui laajasti edustajia eri hallinnonaloilta, tutkimuslaitoksista ja yliopistoista (taulukko 1). Jokaista osatehtävää varten tunnistettiin koordinaattorit, jotka vastasivat raportoinnista ja organisoinnista. Osallistuminen toteutui työpajoissa sekä tuottamalla ja kommentoimalla tekstejä erillisissä raporteissa ja tutkimusohjelmassa. Taulukko 1. Esiselvitykseen osallistuneet henkilöt ja tahot Henkilö/organisaatio HY/HENVI Päivi Tikka HY/Prof. Annika Kangas IL/Prof. Jarkko Koskinen JoY/Prof. Mikko Kurttila JoY/Prof. Olli Saastamoinen JoY/Prof. Pertti Rannikko JoY/Prof. Taneli Kolström JoY/ Prof. Pekka Jokinen JoY/ MMK Noora Lankinen Luonnontieteellinen keskusmuseo/ Yli-intendentti Hannu Saarenmaa Länsi-Suomen ympäristökeskus/erikoissuunnittelija Hannele Ilvessalo METLA/Varttunut tutkija Leena Leskinen METLA/Varttunut tutkija Arto Naskali Painopiste osatehtävässä luonnonvaratiedon politiikka mallit ja työvälineet luonnonvaratiedon politiikka, aineistojen käytettävyys mallit ja työvälineet luonnonvaratiedon politiikka luonnonvaratiedon politiikka luonnonvaratiedon politiikka luonnonvaratiedon politiikka mallit ja työvälineet aineistojen käytettävyys mallit ja työvälineet luonnonvaratiedon politiikka luonnonvaratiedon politiikka

12 11 Motiva/Johtava asiantuntija Henrik Österlund MTL/Prof. Juha-Markku Leppänen MTT/ Erikoistutkija Pasi Rikkonen mallit ja työvälineet luonnonvaratiedon politiikka, aineistojen käytettävyys luonnonvaratiedon politiikka MTT/ Tutkija Laura Kröger MTT/Tutkija Anja Yli-Viikari MTT/ Vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri MTT/Prof. Sirpa Kurppa MTT/Erikoistutkija Sirpa Thessler MTT/Vanhempi tutkija Yrjö Virtanen OY, Thule-instituutti/ Erikoistutkija Ilmo Mäenpää RKTL/Tutkija Juha Hiedanpää RKTL/Erikoistutkija Timo Mäkinen RKTL/Tutkimusjohtaja Mika Kurkilahti RKTL/Ohjelmapäällikkö Päivi Eskelinen RKTL/Tutkija Jenni Kauppila SYKE/ Tutkija Ari-Pekka Auvinen SYKE/ Erikoistutkija Helena Valve SYKE/ Yksikön päällikkö Jukka-Pekka Jäppinen SYKE/ Tutkimusinsinööri Mika Marttunen SYKE/ Vanhempi tutkija Taru Peltola SYKE/ Tutkija Janne Rinne SYKE/ Erikoistutkija Jukka Similä SYKE/Prof. Jyri Seppälä SYKE/ Prof. Martin Forsius SYKE/ Vanhempi tutkija Niko Karvosenoja SYKE/ Erikoistutkija Sirkku Tuomi SYKE/JoY Prof. Pekka Leskinen SYKE/Tietohallintojohtaja Kristiina Soini mallit ja työvälineet luonnonvaratiedon politiikka luonnonvaratiedon politiikka aineistojen käytettävyys mallit ja työvälineet mallit ja työvälineet (koordinaatiovastuu) luonnonvaratiedon politiikka mallit ja työvälineet aineistojen käytettävyys aineistojen käytettävyys luonnonvaratiedon politiikka aineistojen käytettävyys, mallit ja työvälineet luonnonvaratiedon politiikka (koordinaatiovastuu) luonnonvaratiedon politiikka luonnonvaratiedon politiikka luonnonvaratiedon politiikka (koordinaatiovastuu) luonnonvaratiedon politiikka luonnonvaratiedon politiikka mallit ja työvälineet mallit ja työvälineet mallit ja työvälineet mallit ja työvälineet mallit ja työvälineet (koordinaatiovastuu) aineistojen käytettävyys (koordinaatiovastuu)

13 12 SYKE/ Kehitysinsinööri Yki Laine SYKE/ Kehitysinsinööri Riitta Teiniranta SYKE/ Kehitysinsinööri Jorma Sipilä SYKE/Erikoissuunnittelija Liisa Tuominen-Roto SYKE/Prof. Mikael Hildén SYKE/Tutkimuspäällikkö Raimo Virkkala SYKE/Vanhempi tutkija Riina Antikainen SYKE/Yksikönpäällikkö Yrjö Sucksdorff Tapio/ Luonnonhoidon ekologian asiantuntija Lauri Saaristo Tapio/ Tulosalueen päällikkö Jouko Kostamo TaY/ Tutkija Ari Jokinen, TaY/ Tutkija Maria Åkerman Tike/Aktuaari Jaana Kyyrä Tike/Aktuaari Arssi Ikonen Tilastokeskus/Suunnittelija Jukka Muukkonen Tilastokeskus/Tilastopäällikkö Leo Kolttola aineistojen käytettävyys aineistojen käytettävyys aineistojen käytettävyys aineistojen käytettävyys luonnonvaratiedon politiikka sekä selvityksen kokonaiskoordinointi luonnonvaratiedon politiikka mallit ja työvälineet aineistojen käytettävyys luonnonvaratiedon politiikka luonnonvaratiedon politiikka luonnonvaratiedon politiikka luonnonvaratiedon politiikka aineistojen käytettävyys mallit ja työvälineet mallit ja työvälineet, aineistojen käytettävyys mallit ja työvälineet, luonnonvaratiedon politiikka Esiselvityksen perusta oli niissä laajoissa kartoituksissa ja analyyseissä, joita konsortion jäsenet ovat eri kokoonpanoissa jo toteuttaneet tai ovat parhaillaan toteuttamassa. Tällaisia ovat esimerkiksi YK:n yhdistetty ympäristön ja talouden tilinpitojärjestelmä (SEEA), luonnonvaratiedon hallintajärjestelmä (LUHA), maa- ja metsätalousministeriön tilastotoimen yhteistyön kehittäminen, paikkatietojärjestelmien kehitystyö, kestävän kehityksen indikaattorit, luonnon monimuotoisuuden seurantajärjestelmän ja siihen liittyvien tietojärjestelmien kehittäminen, luonnon monimuotoisuuden indikaattorit, metsien, maatalousmaiden ja vesien luonnonvarojen hyödyntäminen ja hoito, maatalouden kehityksen analyysi, luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnit sekä erilaiset materiaalivirtatarkastelut. Laajojen ja monien yhteistyöpintojen vuoksi esiselvityksessä hyödynnettiin avoimia työpajoja, joita järjestettiin yhdessä GTK:n johtaman konsortion kanssa. Työpajojen tehtävänä oli muun muassa tunnistaa uusia lähestymistapoja luonnonvaratietojen tuottamiseen ja hyödyntämiseen sekä konkreettisia kysymyksiä, joihin tulevan tutkimusohjelman tulee vastata. Tulokset koottiin yhteen synteesityöpajassa, johon osallistui molempien konsortioiden asiantuntijoita.

14 13 4 Esiselvityksen keskeiset tulokset Esiselvityksen tulokset on esitetty osatehtävien raporteissa (Åkerman, Hiedanpää ym., Leskinen ja Mäenpää, tässä niteessä) sekä yhteisessä tutkimusohjelmassa (liite 1). Tässä luvussa esitetään tiiviissä muodossa osatehtävien keskeiset tulokset. Luonnonvaratiedon yhteiskunnallista ulottuvuutta on tarkasteltu toisaalta yleisellä tasolla kirjallisuusselvityksen, kyselyvastausten ja haastattelujen valossa, toisaalla ekosysteemipalvelut ja ekosysteemilähestymistavan käsitteiden kautta. Luonnonvarojen kestävän käytön arviointia tukevat mittarit ja työvälineet on analysoitu yleisellä tasolla sekä metsävarojen käytön suunnittelun valossa. Tietoaineistojen käytettävyyden yleistä parantamista tarkasteltiin yhdessä GTK:n johtaman konsortion kanssa ja tulokset ovat tältä osin sisällytetty GTK:n johtaman konsortion loppuraporttiin (Teeriranta 2008). 4.1 Luonnonvaratiedon yhteiskunnallinen ulottuvuus sekä politiikan valmistelun ja toimeenpanon tarpeet Kiristyvä kilpailu raaka-aineista ja tarve määritellä luonnonvaroja uudelleen mm. ekosysteemipalvelut -käsitteen avulla korostavat luonnonvaratiedon poliittista merkitystä. Monilla aloilla on kehittynyt luonnonvarojen tarjoamiin aineettomiin hyödykkeisiin perustuvia tuotantotapoja, kuten elämys- ja matkailuteollisuus. Ymmärrys monien ekosysteemitoimintojen merkityksestä inhimillisen hyvinvoinnin kannalta on myös syventynyt. Samalla luonnonvarojen aineellinen hyödyntäminen on kiihtynyt. Kun luonnonvarojen käyttötapoja koskevat arvostukset ja näkemykset monipuolistuvat, syntyy myös uusia jännitteitä ja ristiriitoja. Näin ollen luonnonvaratiedon tuottamiseen, yhteensovittamiseen, yhteiskäyttöön ja saatavuuteen liittyy tietoaineistojen hallinnan ohella myös poliittisia haasteita, joiden ennakointi on tärkeä tehtävä luonnonvaratietoja kehitettäessä.

15 14 Luonnonvaratietojen yhteiskunnallista ulottuvuutta tarkasteltiin kirjallisuusselvityksessä (Åkerman, tässä niteessä) sekä keräämällä tietoa kyselyllä ja haastatteluilla. Tietojen keräyksessä hyödynnettiin myös Ekosysteemipalveluttyöpajaa. 1.Lisäksi aineistoa koottiin havainnoimalla keskusteluja työpajassa Luonnonvarojen kestävän käytön arviointia tukevat mittarit, työvälineet ja mallit. Tarkastelukokonaisuuksia olivat luonnonvaratiedon ja luonnonvarapoliittisen ohjauksen suhde sekä luonnonvarojen yhteiskunnallisen merkityksen tunnistaminen ja muutoksen ennakointi. Kokonaisuuksissa voidaan tunnistaa osakysymyksiä, kuten luonnonvaroja koskeva tieto ja luonnonvarapoliittiset ongelmanasettelut, sektorien välisen yhteistyön haasteet, luonnonvaratieto ja päätöksenteon käytännöt, luonnonvarojen käytön yhteiskunnalliset vaikutukset ja luonnonvarahallinta, ekologinen muutos ja yhteisöllisen sopeutumiskyvyn arviointi Luonnonvaratiedon tuotannon ja luonnonvarapolitiikan välinen vuoropuhelu on vasta kehittymässä tiedon tuottajien näkökulma Kysely, joka osoitettiin konsortioihin kuuluville asiantuntijaorganisaatioille, osoitti tiedontuotannon monimuotoisuuden. Vastauksia saatiin 11 kpl (kaikkiaan 9 eri organisaatiosta) suurelta osin spesifisti tietohallinnan (seurannat, rekisterit, verkostot) kanssa tekemisissä olevilta ihmisiltä. Niinpä ei ole yllättävää, että kyselyssä tieto on yleensä jotain, joka vastaa kysymykseen paljonko jotain on jossain tai millainen jokin paikka on. Varanto-näkökulmaan poikkeuksen teki yksi vastaaja, jolle tiedon keräyksen kohde on pikemminkin ekosysteemien dynamiikka ja tiedontuotanto spesifiin tilanteeseen ja kysymykseen sidottua. Kaikkien vastaajien mukaan heidän edustamansa organisaation tuottamaa luonnonvaratietoa käytetään hallinnollisessa valmistelussa: selvitysten, strategioiden, kehittämisohjelmien, maankäyttösuunnitelmien ja ennusteiden laadinnassa. Pysyväluonteiset suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmät ovat keskeisiä; jossain määrin tietoa käytetään myös tukemaan kertaluonteisia ratkaisuja (YVAarvioinnit ja ympäristölupapäätökset, poikkeamisluvat). On huomattavaa, että tie- 1 Kyselyn ja haastattelujen suunnittelusta ja raportoinnista vastasivat Helena Valve ja Janne Rinne. Tässä esitetyt tulokset perustuvat Valveen ja Rinteen havaintoihin.

16 15 toa tuotetaan jatkuvaa tiedontuotantotehtävää varten (laajamittaiset inventoinnit, kansainväliset seurannat). Näissä vastaajat eivät välttämättä tunnista yhteyttä jonkun jossain tekemään harkintaan siitä, mitä tietoa pitää tuottaa. Harkinnan perusteiden merkitys kasvaa, kun tavoitteeksi asetetaan tiedontuotannon parempi kohdentaminen ja tuottavuuden lisäys sekä suoranaiset supistusvaatimukset. Tiedon ja päätöksenteon suhde näytti kyselyn perusteella palapeliltä, jossa toisistaan lähtökohtaisesti riippumattomat tekijät tulisi sovittaa yhteen. Vastakohtana olisi tilanne, jossa tieto ja luonnonvaroja koskeva päätöksenteko sekä luonnonvarojen hallinta kehittyisivät vuorovaikutteisesti. Vastausten välillä oli kuitenkin hajontaa. Tämän voi tulkita siten, että on epäselvyyttä siitä, pitäisikö palapelin tekeminen aloittaa tiedontuotannosta vai valmistelukäytännöistä ja päättäjien aktivoimisesta. Jos tämä jää ratkaisematta tiedontuotannossa voi syntyä turhia päällekkäisyyksiä ja tietojen suhteuttaminen toinen toisiinsa on vaikeaa. Tiedon vertailtavuus nousi merkitykselliseksi: Monissa vastauksissa todettiin, että tietotarpeet voidaan kattaa vakiomuotoisilla palveluilla vain osittain, sillä tiedon hyödyntäminen tiettyyn käyttötarkoitukseen edellyttää erillistoimenpiteitä (räätälöintiä; kääntämistä). Koska tieto on kerätty tiettyä tarkoitusta varten, sen käyttö muihin tarkoituksiin voi edellyttää esimerkiksi uudelleen luokittelua, harmonisointia muiden aineistojen kanssa tai aineiston parantelua. Tiedon luotettavuus voi joutua kyseenalaistetuksi ja kiistelyn kohteeksi (esim. kun tieto ei miellytä, kysellään sen luotettavuuden perään). Tiedon hyödyntämisessä on siis muitakin esteitä tai monimutkaisuuksia kuin rakenteellinen yhteensopimattomuus. Vastaukset kysymykseen organisaatioiden avainasiakkaista paljastavat, että organisaatiot ymmärtävät palvelutehtävänsä eri tavoin. Tietoaineiston omistusoikeuden kunnioittamisen ohella myös tiedon kerääjän tunnustaminen koettiin tärkeäksi. Tiedon alkuperäisen kokoajan tulisi näkyä myös aineistojen perusteella tehdyissä tarkasteluissa. Tämä on erityisen tärkeää sellaisten aineistojen käytössä, jotka ovat paljolti vapaaehtoisvoimin kerättyjä. Kerääjien motivointi on kriittistä. Kaiken kaikkiaan tiedon avoimuus ja julkisuus avautuu monitahoisena kysymyksenä: tieto voi olla hyödyke, joka nostaa esiin maksullisuuteen liittyviä erilaisia näkökohtia ja tietoon voi liittyä kysymyksiä julkisuudesta, jotka vaikuttavat luonnonvaroja koskevien tavoitteiden toteutumiseen, esimerkiksi kasvien yksityiskohtaiset kasvupaikkatiedot voivat sekä vaarantaa että edistää suojelua. Aineistojen omistusoikeuskysymykset voivat myös olla vaikeita: julkisin varoin kerättyä tietoa tulisi voida hyödyntää mahdollisimman vapaasti, mutta tutkijalla tulee myös olla käyttöoikeus omiin aineistoihinsa. Samalla tiedon tuotannon avoimuus edistää tiedon luotettavuuden arviointia. Esiselvitys osoitti kaiken kaikkiaan, että luonnonvaratiedon ja luonnonvarapolitiikan välisen vuoropuhelun kehittämiseen on perusteltua panostaa. Ei ole mielekästä käsitellä luonnonvaratiedon tuotantoa pelkästään teknisenä kysymyksenä, eikä ole järkevää nähdä luonnonvarapolitiikkaa kokonaan tiedontuotannon yläpuolella olevana ohjaavana toimintana.

17 Luonnonvaratietojen yhteiskunnallinen merkitys vaihtelee tiedon käyttäjien näkökulma Esiselvityksen haastattelut tuottivat alustavia havaintoja tiedon hyödyntäjien toiminnasta ja odotuksista. Esiselvityksessä toteutettiin 4 haastattelua, joihin osallistui yhteensä 7 henkilöä. Vaikka haastateltavat edustivat hyvin erilaisia tahoja ja toimintoja tuloksissa on monia yhteisiä piirteitä. Kuten oletettua, haastateltavat suhtautuivat luonnonvaratietoon käytännönläheisesti, omien työtehtäviensä näkökulmasta. He esittivät luonnehdintoja siitä yleisestä prosessilogiikasta, jonka puitteissa he tekevät työtään ja etsivät ja soveltavat luonnonvaratietoa. Yksinkertaistaen voi sanoa, että haasteltaville käyttökelpoinen tieto on se, mikä on helposti saatavilla. Näin tiedontuotanto voi määrittää tietotarpeen, eikä päinvastoin. Siitä huolimatta, että tiedon tarvitsija tunnistaa tarpeellisia tietoja, hän ei läheskään aina saa niitä käyttöönsä. Syynä voi olla korkea kustannus, palvelun puute tai hitaus, tiedon tuottajien omaksuma datapolitiikka tai lainsäädäntö. Osin lainsäädäntö ja tapauskohtaisesti vakiintuneet tulkinnat kertovat aika tarkkaan, mitä tietoa pitäisi saada kerättyä. Esimerkiksi maakuntakaavan tulisi perustua "riittäviin selvityksiin" ja myös ympäristölupapäätöksenteon tarpeelliseksi nähty tietoperusta vakiintuu ainakin virastoittain. Yleisesti tiedon määrä ja saavutettavuus nähtiin hyvänä. Kehitys on mennyt parempaan suuntaan. Esim. Hertta-järjestelmän 2 kehittyminen nähtiin hyvänä asiana. Monet näkivät tarvetta kokonaisuuksien hallinnalle, ei niinkään yksittäisten aineistojen kehittämiselle. Eri aineistojen suhteuttaminen toisiinsa on kuitenkin ongelmallista. Informaatiotulvan keskellä toivotaan tukea olennaisen löytämiseen ja merkityksen määrittämiseen. Tietoon liittyvät ongelmat voi jäsennellä karkeasti kahteen osaan: 2 "Hertta on tietojärjestelmäkokonaisuus, joka koostuu ympäristön kuormituksen ja valvonnan, vesivarojen ja ympäristön seurannan, luonnonsuojelun sekä alueiden käytön suunnittelun ja ohjauksen toimintoja palvelevista perustietojärjestelmistä. Hertassa hyödynnetään monipuolisesti myös ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoja. Hertta on tarkoitettu ympäristötietoa tehtävissään tarvitsevien perustyövälineeksi ja sen rakentamisen keskeisenä tavoitteena on ympäristötietojen hyväksikäytön tehostaminen."

18 17 1) Tieto on puutteellista, epätarkkaa tai vanhentunutta. Tämä ratkeaa suoraviivaisesti lisäämällä datan, päivityksen ja tutkimuksen määrää - eli viime kädessä rahalla. 2) Tietoa ei osata välittää, sille ei osata antaa merkitystä, ei osata suhteuttaa. Tämä vaatii uudenlaista osaamista, tutkimuksen uudelleenjärjestelyä, ajattelutapojen muutoksia, uusia yhteistyön muotoja jne. Osa haastateltavien näkemyksistä viittaa siihen, että luonnonvaratietoa nähdään epäpoliittisena ja verrattain yksinkertaisena kokonaisuutena. Edellytyksenä on, että tieto on saatavilla (ei-salaista ja helposti löydettävissä), määrämuotoista, ajantasaista, ilmaista tai edullista. Etenkin suunnittelijoiden näkökulmasta luonnonvaratieto näyttäisi edustavan jonkinlaista luontointressiä, joka suunnitteluvaiheessa sitten sovitetaan muihin intresseihin (muuhun paikkatietoon). Haastatellut näkivät tiedon tuotannon ensisijaisesti tosiasioiden maailmana, kun he taas itse kokivat edustavansa maailmaa, jossa kaikki on suhteellisempaa. Haastateltavat näkivät itsensä luonnonvaratiedon hyödyntäjinä (eivät tuottajina); tosin jossain määrin myös jatkojalostajana. Osa haastattelijoiden näkemyksistä viittaa siihen, että luontointressin välittymistä päätöksentekoon pidetään myös ongelmallisena. Tiedontuotannon yhteys historiallisiin jatkumoihin ja tuotantoelämän käytäntöihin tunnistetaan. Tilastoinnin ja seurannan peruskategoriat eivät siten vastaa nykyisiä tietotarpeita. Lainsäädäntöön perustuvat kategorisoinnit ovat voineet luoda tiedon tuotannolle ja hyödyntämiselle keinotekoisia ja huonosti perusteltavia rajoja. Samalla tiedontuotanto ymmärrettiin myös etujärjestöjen tai intressipiirien kamppailuna, johon jonkun puolueettoman tahon toivotaan tuovan tolkkua. Turve on esimerkki luonnonvarasta, johon on liittynyt kamppailuja tulkinnoista. Myös bioenergiakysymys näyttäytyy institutionaalisen tyhjiön perikuvana. Haastateltujen mukaan asialle pitäisi tehdä jotain (EU-paineet), mutta raakaainepotentiaaleista ei ole täyttä selvyyttä, eikä ole selvyyttä siitä, kenen pitäisi tuottaa tietoa ja arvioida kestävyyttä. Näin ajatus luontointressistä kehittyi haastattelujen kuluessa jonkinlaiseksi kestävän kehityksen intressiksi. Haastatteluissa nostettiin esiin myös eräänlainen luonnonvaratiedon väärinkäytön ongelma: selvityksiä esim. suojelutarpeista vaaditaan aina vain lisää ja lisää ja kun tarpeeksi tutkitaan, jotakin suojeltavaa löytyy. Haastateltujen mukaan epävarmuuden kanssa pitäisi vain kyetä elämään. Ongelmana on, että epävarmuuteen sisältyy myös tietämättömyyttä, jota lisätiedolla tunnetuista asioista ei pystytä ratkaisemaan. Tiedon politiikka nousi yhdessä haastattelussa esille ongelmana, jonka ytimenä nähtiin se, että luontotieto on liiaksi ympäristöintressin ohjaamaa. Toiveena oli kokonaisvaltaisempi, muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin suhteutettu tieto esim. niin, että määrällisen tiedon yhteydessä olisi tietoa luonnonvaran merkityksestä. Osin asian voinee tulkita tiedontuotannon kategorioiden ja kehysten kritiikiksi. Haastatteluissa tunnistettiin myös tilanteita, joissa yhteiskuntapolitiikka voi edetä

19 18 hyödyntämättä käytettävissä olevaa tietoa. Päätöksentekijät eivät välttämättä perehdy edes laadittuihin selvityksiin. Siitä huolimatta, että haastatteluilla tavoiteltiin verrattain suppeaa tiedon käyttäjien joukkoa, tulokset tukevat tiedontuottajien kyselyn perusteella vedettyä johtopäätöstä. Sen mukaan kannattaa panostaa luonnonvaratiedon kehittämisen ja luonnonvarapolitiikan valmistelun väliseen vuoropuheluun. Tehtävä on vaativa, koska luonnonvaratiedon käyttö on moniportaista: yksityiskohtaista paikkaan sidottua tietoa käytetään käytännön politiikan toimeenpanossa, mutta laajaa koottua tietoa tulee olla käytettävissä, kun tehdään linjaavia päätöksiä. Tämä asettaa samalla tärkeitä vaatimuksia niille teknisille ratkaisuille, joita kehitetään luonnonvaratiedon tuotannon ja hyödyntämisen tueksi. Vuoropuhelu tukee osaltaan sellaisten ratkaisujen syntymistä, jotka edistävät haastateltujen peräänkuuluttamaa kokonaisuuksien hallintaa Johtopäätökset luonnonvaratiedon yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta Luonnonvaratiedon tuotannon ja luonnonvarapolitiikan välistä vuoropuhelua tulee edistää. Vuoropuhelu tukee luonnonvaratietojen yhteiskunnallinen merkityksen tunnistamista ja ennakointia. Kyselyn, haastatteluiden ja kirjallisuusselvityksen perusteella voitiin tunnistaa vuoropuhelua edistäviä luonnonvaratietoon liittyviä tärkeitä kysymyksiä. Luonnonvaratiedon ja luonnonvarapoliittisen ohjauksen suhdetta voidaan kehittää edelleen hakemalla vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Kuinka luonnonvaratietoa tosiasiallisesti käytetään erityyppisissä päätöksentekotilanteissa? Millä tavoin käytettävissä oleva luonnonvaratieto ohjaa luonnonvarapoliittista keskustelua ja määrittää luonnonvarapoliittisten ohjauskeinojen käyttöä? Yhteismitallisuuden ongelmat: kuinka erilaatuista dataa pystytään yhdistämään, käsittelemään ja arvioimaan sekä eri luonnonvarasektorien sisällä että sektorien välillä? Kuinka kansalliset ja kansainväliset tiedontuotantojärjestelmät kohtaavat luonnonvarapoliittisen hallinnan käytännöissä: harmonisoinnin ongelmat jne. Kuinka kansalaiset tulkitsevat eri muodoissa tarjottavaa luonnonvaratietoa (mittareita, ohjeistuksia jne) Luonnonvaratiedon yhteiskunnallisen merkityksen tunnistamisessa ja muutoksen ennakoinnissa seuraavat kysymykset nousivat tärkeiksi: Luonnonvarapoliittisten konfliktien ennakointi- ja ratkaisumenetelmät: mikä rooli luonnonvaratiedolla on/ voi olla luonnonvarojen käyttöä koskevien konfliktien muotoutumisessa ja ratkaisussa, mikä rooli luon-

20 19 nonvaroihin liittyvillä poliittisilla konflikteilla voi olla luonnonvarojen käytön yhteiskunnallisia kytköksiä koskevan tiedon tuotannossa. Lähtökohtana tiedon yhteismitattomuus: luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyy vaikutuksia, jotka eivät ole yhteismitallisia. Millä edellytyksillä yhteismitaton tieto on luonnonvarapolitiikassa vahvuus ja voimavara? Mikä on kansalaisten osallisuus luonnonvaratiedon tuotannossa: tietotarpeiden määrittämisessä, tiedon keruussa ja prosessoinnissa? Minkälaisissa luonnonvarapolitiikkaan liittyvissä tilanteissa kansalaisten tiedon systemaattinen keruu on tarpeen ja mielekästä? Mitä mahdollisuuksia uusi teknologia tarjoaa yhteistoiminnalliselle tiedontuotannolle? Mikä on aggregaattitason luonnonvaratiedon ja paikkaan sidotun tiedon välinen yhteys tilannekohtaisessa luonnonvarasuunnittelussa? Kaikkiin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia, joita voisi saada tekemällä erillisiä selvityksiä luetelluista aiheista. Sen sijaan kysymyksiä tulee nostaa esille ja tarkastella, kun tehdään luonnonvaratiedon tuotantoa ja hyödyntämistä koskevia päätöksiä. Kysymykset auttavat tunnistamaan tiedontuotannon ja tiedon hyödyntämisen uusia mahdollisuuksia ja niiden avulla on mahdollista arvioida uusien ratkaisujen edellytyksiä edistää avointa luonnonvarapolitiikkaa. 4.2 Ekosysteemipalvelut ja ekosysteemilähestymistapa: uusien käsitteiden synnyttämät luonnonvaroja koskevat tietotarpeet Ekosysteemilähestymistavalla tarkoitetaan luonnonvarojen käytön ja suojelun strategiaa, jossa painotetaan erityisesti ekosysteemien toiminnallisia vuorovaikutuksia ja jossa ihmiset ja kulttuurinen monimuotoisuus ymmärretään olennaiseksi osaksi ekosysteemejä. Ekosysteemipalveluilla on puolestaan ymmärretty luonnon tuotteita ja toiminnallisia piirteitä, joita hyödynnetään ihmisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi tai lisäämiseksi (Boyd ja Banzhaf 2006, Haila 2008). Molempia käsitteitä ja niiden suhdetta luonnonvaratietoon tarkasteltiin työpajassa, josta on laadittu oma raporttinsa (Hiedanpää ym., tässä niteessä) Käsitteiden soveltamisen tietotarpeet Lähtökohtana on se, että ekosysteemilähestymistavan ja ekosysteemipalvelut - käsitteiden avulla on haluttu luoda mahdollisuuksia tarkastella yhtäaikaisesti luonnon monimuotoisuuden suojelua ja käyttöä sekä yhteiskunnan, luonnon ja talouden suhdetta laajemmin. Analyysiyksiköksi nousevat erilaiset käytännöt, joilla ihmisyhteisöt luonnonvaroja hyödyntävät. Ekosysteemipalveluja ja ekosysteemilähestymistapaa ei voida käsitellä ilman ihmisten ja yhteisöjen hyvinvoinnin tarkastelua.

21 20 Käsitteet johtavat luonnonvaratiedon osittaiseen uudelleenmäärittymiseen. Ekosysteemien toiminnallisten piirteiden tarkastelussa, tunnistamisessa, arvottamisessa ja määrittämisessä tarvitaan määrällisen tiedon lisäksi myös laadullisten menetelmien käyttöä, esimerkiksi toimijoiden ja asianosaisten yhteistyötä sekä ymmärrystä perinteestä ja tulevaisuuden tarpeista. Tietotarpeet liittyvät ekosysteemipalvelujen tunnistamiseen ja ylläpitoon, sosiaalisten ja ekologisten prosessien eri mittakaavojen tarkasteluun sekä tiedon luotettavuuden ja hyväksyttävyyden varmistamiseen. Näistä voidaan johtaa käyttökelpoisen luonnonvaratiedon edellytykset. Seuraavassa esitetään esiselvityksessä havaitut ekosysteemipalveluista ja -lähestymistavasta johdetut tietotarpeet (Hiedanpää ym., tässä niteessä). Ekosysteemipalvelujen tunnistamiseksi tarvitaan tietoa (1) ekosysteemipalvelujen tunnistamista ja määrittelyä varten. Näin vahvistuu monitieteinen teoreettinen, käsitteellinen ja käytännöllinen ymmärrys ekosysteemipalveluista. (2) ekosysteemipalvelujen tuottamista hyödyistä. Näin vahvistuu ymmärrys ekosysteemien tuottamista hyvinvointihyödyistä, ihmisten elinoloihin liittyvistä taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista hyödyistä sekä uusista potentiaaleista ja haitoista. Ennen kaikkea ymmärrys tilannekohtaisesti välttämättömistä ja muutoin hyödynnettävissä olevista palveluista vahvistuu. (3) ekosysteemipalveluihin liittyvistä oikeuksista. Oikeuksien tarkastelu edellyttää monipuolista tietoa ekosysteemipalveluiden piirteistä ja niiden hyödyntämiseen liittyvistä oikeudellisista ja hallinnollisista näkökohdista. Ekosysteemipalvelujen ylläpitämiseksi tarvitaan tietoa: (1) ekosysteemipalveluja ylläpitävistä ekologisista prosesseista, (2) ekosysteemipalvelujen hyödyntämiseen vaikuttavista sosiaalisista prosesseista, käytännöistä ja niiden muutoksista, sekä (3) uusien ekosysteemipalvelujen luomisesta. Sosiaalisten ja ekologisten prosessien eri mittakaavojen huomioon ottamiseksi tarvitaan tietoa: (1) mittakaavan vaikutuksesta ekosysteemipalvelujen ja potentiaalisten ekosysteemipalveluiden tunnistettavuuteen. Tähän liittyvät myös ekosysteemipalvelujen tunnistamisen ja luomisen mittakaavasidonnaisuus ja herkkyys. (2) mittakaavan vaikutuksesta tiedon pätevyyteen, johon vaikuttavat ekosysteemipalvelujen yhteismitallisuus ja vaihdettavuus, eri ekosysteemipalvelujen keskinäinen osittainen poissulkevuus ja hyödynnettävien palvelujen valintojen nettovaikutukset sekä materiaalivirrat ja ekologiset taseet.

22 21 (3) mittakaavan vaikutuksesta ekosysteemipalveluiden sosiaalisiin, kulttuurisiin ja oikeudellisiin piirteisiin. tietoa: Tiedon luotettavuuden ja hyväksyttävyyden varmistamiseksi tarvitaan (1) käytettävissä olevan tiedon laadusta. Tähän kuuluvat yhtäältä ekosysteemipalvelujen tunnistamista, ylläpitoa ja hyödyntämistä koskevan tieteellisen ja asiantuntijatiedon käyttökelpoisuuden arviointi, toisaalta myös muiden tiedon lajien (kansalaisten tieto, kokemuksellinen tieto jne.) merkityksen arviointi ekosysteemipalvelujen ylläpitämisessä ja hyödyntämisessä. (2) siitä kenelle, missä, milloin ja millä edellytyksillä ekosysteemipalvelujen hyödyt ja haitat kohdentuvat. Tämä puolestaan edellyttää eriteltyä tietoa ekosysteemipalveluiden tuottamista hyödyistä ja hyödyntämisen ja ylläpidon haitoista. Samalla tulee esittää ekosysteemipalveluja arvottavien menetelmien hyödyt ja rajoitteet ja syventää ymmärrystä konflikteista suhteessa tietoon ja käytäntöihin Johtopäätökset ekosysteemipalveluja koskevasta tarkastelusta Ekosysteemipalvelut ja ekosysteemilähestymistapa muodostavat uuden luonnonvaratiedon kehikon, joka edistää perinteisen tiedon hyödyntämistä ja käyttöä yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena. Perinteisesti luonnonvaratiedolla on ymmärretty ahtaasti määriteltyjen luonnonvarojen (metsä-, riista-, kala-, vesi-, ja malmivarat) varantoja ja niiden virtoja kuvaavat tiedot. Varanto- ja virtatietojen merkitys ei vähene, kun tarkastelua laajennetaan ekosysteemipalvelujen ja ekosysteemilähestymistavan avulla. Ekosysteemipalvelut ja -lähestymistapa tuovat laajempaa kehystävää luonnonvaratietoa, jota ilman luonnonvarojen hallinta jää puutteelliseksi ja alttiiksi ristiriidoille. Käyttökelpoisen luonnonvaratiedon tulee siten sijoittua kokonaisuuteen, johon liittyy (1) ristiriitojen ennakointi ja sovittelu (2) laadullisesti erilaisen tiedon tarve (3) omistus-, käyttö- ja nautintaoikeuksien luominen ja muutos (4) uudenlaiset osallistumiskäytännöt (5) uusiin tilanteisiin joustavasti sopeutuvan politiikan käytännöt (6) ekososiaalisen elinvoimaisuuden mittarit.

23 Luonnonvarojen kestävän käytön arviointia tukevat mittarit ja työvälineet Luonnonvaroja ja niiden käyttöä koskeva tieto voidaan mittareiden ja työvälineiden kehittämiseksi jaotella seuraaviin osiin: 1) Luonnonvarojen varannot (aineelliset luonnonvarat ja ekosysteemipalvelupotentiaali): luonnonvaraesiintymien sijainnit, määrät ja määrän muutokset (hyödynnettävyys, riittävyys). 2) Materiaalivirrat: aineellisten luonnonvarojen kulku taloudessa kotimaisesta otosta (extraction) ja tuonnista jalostusprosessien kautta kotimaiseen käyttöön ja vientiin. Virtoihin liittyvät myös tuotantojäämät ja kierrätys. 3) Luonnonvarojen käyttöönoton ja jalostuksen sosio-ekonomiset vaikutukset (työllisyys, tulot, hyvinvointi) sekä tähän liittyvä luonnonvarojen tuottavuus (material productivity, resource productivity or resource efficiency). 4) Materiaalivirtojen ympäristökuormitus ja sen vähentäminen (eco-efficiency). 5) Luonnonvarojen käytön kansainväliset riippuvuudet. Esiselvityksessä em. kysymyksiä on tarkasteltu erillisessä raportissa (Leskinen ja Mäenpää, tässä niteessä). Seuraavassa on esitetty työn päätulokset Menetelmien kehittämisen nykytila Kansainvälisellä tasolla EU:n, OECD:n ja YK:n piirissä on runsaan kymmenen viime vuoden aikana kehitetty ympäristötilinpitojärjestelmiä, joissa luonnonvaroja, niiden käyttöä ja palautumista ympäristöön kuvataan systemaattisesti, kattavan ja yhdenmukaisen kuvausjärjestelmän puitteissa ja jotka edelleen ovat johdonmukaisesti kytketty talouden toiminnan kuvausjärjestelmään, kansantalouden tilinpitoon. Vertailut eri maiden välillä osoittavat, että Suomen luonnonvarojen käyttö henkeä kohti on selvästi korkein EU-maista - sama pätee myös per capita laskelmissa verrattuna uusiin EU-maihin. Siten Suomessa onkin kannettava erityistä huolta materiaalitehokkuudesta ja kotimaisten luonnonvarojen käytön ympäristövaikutuksista. Suomessa kokonaistalouden luonnonvarojen käytön aikasarjat tuotettiin Ympäristöklusterin tutkimusohjelman rahoittamana Oulun yliopiston Thule-instituutin koordinoimassa projektissa (Mäenpää ym. 2000). Thule-instituutti on huolehtinut aikasarjojen ylläpidosta ja päivityksestä. Laajempi, SEEA 2003:een perustuva ainevirtatilinpidon Suomen pilotti on tehty Thule-instituutin ja Tilastokeskuksen yhteistyössä (Mäenpää 2005). Suomessa Ympäristöklusteriohjelmaan kuuluvassa, SYKEn, Oulun yliopiston ja MTT:n yhteisessä Suomen talouden materiaalivirtojen ympäristövaikutukset - hankkeessa (ENVIMAT 2008) on kehitetty laaja ympäristölaajennettu panostuotosmalli. Hankkeessa Suomen talouden yksityiskohtaiseen, 151 toimialan

24 23 panos-tuotosmalliin on yhdistetty toimialoittaiset luonnonvarojen käytön, energian kulutuksen sekä ilma- ja vesipäästöjen tiedot. Tuontituotteisiin on niin ikään yhdistetty elinkaariarviot niiden luonnonvara- ja ympäristövaikutuksista ulkomailla. Mallilla voidaan arvioida sekä koko talouden tasolla laajojen osa-alueiden, kuten kotimaisen tuotannon ja tuonnin, kotimaan kulutuksen ja viennin sekä yksityiskohtaisempien toimiala- tai tuoteryhmien elinkaarista luonnonvarojen käyttöä ja ympäristövaikutuksia. Lähestymistapaa on hyödynnetty mm. vuoden 2008 ilmastoja energiastrategian arvioinnissa (Hildén ym. 2008). Panostuotosmalliin on yhdistetty myös työllisyys ja tulovaikutukset, jolloin luonnonvara- ja ympäristövaikutusten rinnalle saadaan myös sosio-ekonomisia vaikutuksia. Yleisten luonnonvarojen käytön seuraamisen välineiden lisäksi on kehitetty lukuisia sektorikohtaisia työvälineitä ja mittareita. Maataloudelle on kehitetty luonnonvarapuntari, maa- ja metsätalousministeriö on tuottanut yleiset luonnonvaramittarit ja maa- ja metsätalousministeriön laatustrategia ketjuvastuu hankkeen, jossa elinkaaritarkastelu on keskeisellä sijalla. Kala- ja riistataloudessa seurataan luonnonvarojen tilaa ja hyödyntämistä ja metsätaloudessa on usealla tasolla muodostettu kestävän metsätalouden kriteerejä ja indikaattoreita sekä luotu metsäsuunnittelumalleja. Mittareita ja lähestymistapoja on kehitetty mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirtojen ja kestävän käytön seuraamiseksi ja vesivarojen osalta seurataan erikseen pinta- ja pohjavesiä. Luonnonvarojen hyödyntämisen seuranta ja arviointi liittyy myös yleisiin indikaattorijärjestelmiin, joita ovat mm. kestävän kehityksen indikaattorit, luonnonvaratietojen hallintajärjestelmä LUHA, luonnonvaramittarit, alueelliset ympäristöindikaattorit sekä luonnontila-indikaattorikokoelma Kehittämiskohteet Mittareiden ja työvälineiden yleisenä tavoitteena on tuottaa ja esittää tietoa, jonka avulla luonnonvarojen käytön ja hallinnan ongelmia voidaan tunnistaa, määritellä ja ratkaista. Sektorikohtaisten välineiden tavoitteena on yleisesti myös tukea luonnonvaraelinkeinojen kehittämistä sekä ennakoida luonnonvarojen käytön ja hallinnan muutoksia ja ristiriitaisuuksia. Työvälineiden ja mittareiden kehittämisessä voidaan tunnistaa erityyppisiä kehittämiskohteita. Kehittämiskohteet liittyvät mittareiden, työvälineiden ja mallien kehittämiseen sekä näiden hyödyntämiseen ongelmalähtöisesti osana päätöksentekoprosessia. Kehittämiskohteita voidaan tunnistaa eri päätöksenteon tasoja tukevien mittareiden, työvälineiden ja mallien vertikaalisessa integraatiossa, horisontaalisessa integraatiossa eri luonnonvarasektoreita yhdistelevissä tarkasteluissa sekä mittareiden, työvälineiden ja mallien luotettavuuden edistämisessä.