TULEVAISUUSNYT! Palkansaajajärjestö Pardian nuoret aikuiset Kevät 2014

Transkriptio

1 TULEVAISUUSNYT! Palkansaajajärjestö Pardian nuoret aikuiset Kevät 2014 Nuoren aktiivin vuoro 22 Ei koskaan liian myöhäistä 24 Maailmanympäri työuran välissä 26 Nuorten aikuisten ääni 28 Pardian PlusMiinus 30 toiminta on nuorten pardialaisten kanava vaikuttaa muun muassa koulutukseen, viestintään ja järjestötoimintaan. Tara Jaakkola

2 Nuoren aktiivin vuoro Jonne Rinne valittiin Suomen Poliisijärjestöjen Liiton valtuuston puheenjohtajaksi viime lokakuussa. Vastuu ja työ vievät aikaa, ja perhekin pitää muistaa huomioida. teksti Mikko Niemelä / Pardian tiedottaja kuvat Jari Härkönen Jyväskylästä Helsinkiin parin viikon välein luottamustehtäviin, aluetoimikunnan kokouksia ja päivätyökin pitäisi hoitaa. Kotona odottavat vaimo ja 1,5-vuotias poika. Keväällä perhe kasvaa nelihenkiseksi. Tällaista arkea viettää 32-vuotias Jonne Rinne, jonka luottamustehtävälista on pitkä. Vastuu lisääntyi vielä lisää Suomen Poliisijärjestöjen liiton valtuuston puheenjohtajan tehtävän myötä, sillä poliisikentän ääntä pitää kuunnella tarkkaan. Jos ay-aktiiviksi lähtee, niin se tarkoittaa sopimusta myös kotona. Meillä kotijoukot osallistuvat ja laittavat oman panoksensa tähän hommaan. Haastattelu on saatu sovittua pikaisesti työvaliokunnan kokouksen jälkeen ennen kuin Rinne kiiruhtaa junalla takaisin Jyväskylään. Tehokas mies puhuu myös vauhdikkaasti. Ihminen on eniten kiinnostunut harrastuksista, jotka ovat vapaaehtoisia. Vapaaehtoisuus mahdollistaa ajankäytön, eli aikaa löytyy näihinkin töihin riittävästi. Jonne Rinne on osoittanut esimerkillään, että nuori ikä ei ole este vastuullisten luottamustehtävien hoidossa. Jos ay-aktiiviksi lähtee, niin se tarkoittaa sopimusta myös kotona. Vaikuttaminen tärkeää Aktiivisesta asenteesta kertoo, että poliisin päivätyön ohessa Rinne luki itsensä kauppatieteen maisteriksi. Nyt hän pakertaa henkilöstön kehittämispäällikkönä Sisä-Suomen poliisilaitoksessa. Työnantajakin joustaa Rinteen luottamustehtävien vuoksi, sillä ne ovat liittotason tehtäviä ja osittain työaikaa. Mutta mistä löytyy motivaatio? Se on yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Rinteen vastaus on lähes identtinen STTK:n entisen puheenjohtajan Mikko Mäenpään kanssa, kun häneltä kysyttiin samaa asiaa. Näinkö oli, kyllähän Mikolla oli hyviä vastauksia, Rinne tuumaa. Rinne arvostaakin Mäenpäätä ja STTK:n nykyistä puheenjohtajaa Antti Palolaa. Palolalta Rinne on ottanut mallia uusien jäsenten aktivoimisessa. Pardian nuorisotoiminnassa huomasin, kuinka kova aktivoimaan Antti oli. Hän ei kysynyt, että tullaanko mukaan, vaan kiinnostaako meitä oikeasti meitä nuoria koskevat asiat. Tätä ohjenuoraa Rinne noudattaa esimerkiksi eläkeasioista keskusteltaessa. Nuoret usein miettivät, miksi pohtia eläkkeitä, kun juuri on päässyt työelämään kiinni. Rinne muistuttaa, että aika kuluu yllättävän nopeasti, eikä työuran viimeisillä viikoilla enää kannata haikailla menetettyjä etuja. Vaikuttaa pitää nyt. Televisiosta tuttua työtä Viime vuosina poliisin julkikuvaa on rakennettu poliisin työhön liittyvillä tositelevisio-ohjelmilla. Alun perin virkavalta lähti ohjelmaformaatteihin mukaan, koska poliisikouluun tarvittiin enemmän innokkaita hakijoita, jotka ovat sopivia ja motivoituneita. Rinne oli mukana Poliisit-sarjassa muutama vuosi sitten. Kokemuksesta jäi ristiriitaiset tunnelmat. Rinteen mukaan ohjelmat antavat liian yksipuolisen kuvan poliisin työstä. Niistä saa käsityksen, että työ on vain mukavaa pikku naureskelua. Poliisin työ on erittäin raadollista varsinkin nykyään, kun lapsiin ja nuoriin kohdistuvia rikoksia on tullut ilmi enemmän. Poliisin työtä ei tehdä pelkästään partioautossa, vaan myös lupahallinnossa ja rikostutkinnassa. Nämä seikat eivät tositelevisioohjelmista katsojille välity. Rinne sanoo, että poliisien keskuudessa ohjelmia ei enää koeta välttämättä ainoastaan hyvänä julkisuutena. Mielikuvilla on vaikutusta siihen, miten nuoret ja kansalaiset poliisiin suhtautuvat, Rinne sanoo haastattelun lopuksi ja kiiruhtaa junalle. Poika ja vaimo odottavat jo kotona Jyväskylässä. Pardia palkitsi nuoret aktiivit Pardian hallitus myönsi Pardian nuorisostipendin 2013 Suomen Poliisijärjestöjen Liiton SPJL:n Jonne Rinteelle ja Kelan toimihenkilöiden Anniina Vähäkuopukselle. Jonne Rinne on SPJL:n valtuuston puheenjohtaja, SPJL:n Keski-Suomen aluetoimikunnan jäsen ja Keski- Suomen Poliisien Yhdistyksen varapuheenjohtaja, Pardian Keski-Suomen aluetoimikunnan puheenjohtaja, STTK:n Keski-Suomen aluetoimikunnan jäsen (Pardian edustaja), Sisä-Suomen poliisilaitoksen työsuojeluvaltuutettu ja yhdistyksensä edustaja Pardian PlusMiinus 30 -toimintaryhmässä. Anniina Vähäkuopus on Kelan toimihenkilöiden nuorisotoimikunnan jäsen sekä yhdistyksen edustaja Pardian PlusMiinus 30 -toimintaryhmässä. Vähäkuopus on tullut Kelan Kemijärven yhteyskeskukseen töihin helmikuussa 2009, ja hän on alusta alkaen osallistunut Lapin alueyhdistyksen toimintaan aktiivisesti. Hän toimii muun muassa varapuheenjohtajana, yhdistyksen valtuuston jäsenenä ( ) ja Yhteyskeskuksen alueen yt-valtuutettuna. Lisäksi Anniina on Pardian Lapin alue-toimikunnan varajäsen

3 Ei koskaan liian myöhäistä Sanna Ahtiainen kehuu opetuksen kehittyneen parempaan suuntaan. Hien pintaan nostaneet tentit ovat hänen koulussaan historiaa: suoritukset tehdään esimerkiksi opintopäiväkirjoilla. Sanna Ahtiainen päätti suorittaa loppuun lähes kymmenen vuotta sitten alkaneet opinnot. teksti Marjo Pihlajaniemi / Pardian tiedottaja kuva Tara Jaakkola Alun perin Sanna Ahtiaisen piti tehdä töitä ainoastaan saadakseen lisäansioita opintotuen kylkeen. Tapahtui kuitenkin sama, mikä monelle muullekin opiskelijalle: Työmäärän kasvaessa opintotuen jatkumiseen tarvittavat opintopisteet jäivät saamatta, ja töitä oli tehtävä lisää. Loppujen lopuksi koulu jäi, ja työstä tuli kokopäiväistä. Ahtiainen oli kirjautunut Åbo Akademin kauppakorkeakouluun vuonna Kun hän sai vakituisen viran Tullista vuonna 2010, mieleen tuli ajatus opintojen loppuunsaattamisesta. Opintoihin paluu oli helppoa, sillä 2000-luvun alussa aloittaneille opiskelijoille annettiin opinto-oikeus siihen asti, kunnes he itse siitä luopuvat. Nykyään palaaminen ei onnistuisi näin helposti. Esimies suhtautui positiivisesti ja kannusti kouluttautumaan. Anoin ensin opintovapaata vuodeksi, koska halusin nähdä, miten opinnot lähtevät käyntiin. Kun keväällä tiesin, että käytän myös toisen vuoden, ilmoitin siitä heti esimiehelle. Tutkielma työpaikan käyttöön Nyt kahden vuoden opiskelujen jälkeen alempi korkeakoulututkinto on 36-vuotiaalla Ahtiaisella hiljalleen valmistumassa. Kandidaatin tutkintoansa hän tekee parhaillaan työnantajalleen Tullille. Aiheena on etäjohtaminen keskijohdon näkökulmasta. Tulliin tuli hiljattain ohjeet etätyön tekemisestä, eli tulevaisuudessa meilläkin esimies ja työntekijä tulevat tekemään töitä yhä Ahtiainen näkee opiskelut tulevaisuuden sijoituksena. kauempana toisistaan. Opinnäytteestäni on siis suoraa hyötyä työnantajalle. Ahtiainen opiskelee yrityksen organisaatiojohtamista sekä informaatiojohtamista. Nämä eivät liity suoraan hänen nykyiseen työtehtäväänsä tullitarkastajana, mutta Ahtiainen näkee opiskelut tulevaisuuden sijoituksena. Tullissa työskentelee paljon suurien ikäluokkien edustajia, joten työtehtäviä tulee varmasti lähivuosina vapautumaan paljon. Sen sijaan kieliopinnoista on hyötyä jo nyt: Ahtiainen on tehnyt opintonsa ruotsiksi ja uutena kielenä on tullut saksa. Oppiminen ei lopu kouluun Ahtiainen palaa takaisin töihin kesän alussa, mutta opintoja ei ole tarkoitus jättää siihen. Harmittaa hieman palata, kun hyvä opiskelutahti on päällä. Aion jatkaa syksyllä kohti maisterinopintoja, mutta hitaammalla tahdilla. Onneksi yliopistossa suurin osa opettajista on todella joustavia. On koulunkin etu, että valmistun. Ahtiaisella ei ole kuin hyvää sanottavaa opintovapaasta. Hänen mielestään oppimisen ei tarvitse eikä pidä loppua työuran aloittamiseen. Aina ei edes tarvitse suorittaa kokonaista tutkintoa, vaan voi tehdä vaikka kieliopintoja. Tästä saa niin paljon puhtia työhön! Ahtiainen katsoo, että hänellä opiskelu ja työ ovat tukeneet toisiaan. Aikaisemmasta työurasta on ollut hyötyä: hän on voinut käyttää kokemuksiaan esimerkkeinä opintopäiväkirjoissaan. Myös kandidaatintyön haastateltavat löytyivät sen kautta. Olen myös luennoilla kertonut vain teoriassa työelämää nähneille opiskelukavereille, millaisia asioita työssä tulee vastaan. Myös opettajat ovat arvostaneet tätä käytännön kokemusta. Silta takaisin työelämään Ahtiainen ei ole ollut koko kahta vuotta täysin työelämästä ulkona. Viime kesänä hän teki parin kuukauden verran työtänsä Tullissa ja sai sitä ennen hyvän päivityksen tapahtuneista muutoksista. Toinen päivitys on tulossa, kun hän palaa kesän korvalla Tulliin. Kontakti työelämään on pysynyt myös ammattiyhdistystoiminnan kautta. Ahtiainen liittyi Tullivirkamiesliittoon saatuaan viran, ja kuuluu nykyään paikallisyhdistyksen hallitukseen. Hän on myös Pardian PlusMiinus 30 -toimintaryhmän puheenjohtaja. Hän on jatkanut aktiivisesti kumpaankin osallistumista opinnoistaan huolimatta. Aktiivinen osallistuminen auttaa varmasti töihin palaamista. Opintovapaa Opintovapaalakia ja opintovapaa-asetusta sovelletaan työ- tai virkasuhteessa olevaan henkilöön, jonka päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan on yhdessä tai useammassa jaksossa kestänyt vähintään vuoden. Opintovapaata on oikeus saada viiden vuoden aikana yhteensä enintään kaksi vuotta. Vapaata voi saada opiskeluun julkisen valvonnan alaisessa koulutuksessa. Opintovapaata, joka kestää yli viisi työpäivää, on haettava kirjallisesti työnantajalta vähintään 45 päivää ennen opintojen alkamista. Jos opintovapaan myöntäminen hakemuksessa tarkoitettuna aikana tuottaisi tuntuvaa haittaa työnantajan harjoittamalle toiminnalle, on työnantajalla oikeus siirtää opintovapaan alkamisajankohtaa enintään kuudella kuukaudella. Työntekijää ei saa irtisanoa tai hänen työsopimusta purkaa sillä perusteella, että hän on hakenut tai käyttänyt opintovapaata. Lue lisää

4 Maailmanympäri työuran välissä Arto Miettinen hyödynsi vuorotteluvapaata jo työuransa alkupuolella. Laosista muistoksi jäi onnettomuudesta saadut kymmenen tikkiä päähän. Vuodenvaihteen he viettivät vanhempiensa kanssa Thaimaassa. Australiassa Miettinen halusi surfata, mutta joutuikin myrskyn vuoksi pysyttelemään päiväkausia sisällä. Onneksi tapaaminen vaimon kaukaisten sukulaisten kanssa onnistui. Tongalla Miettinen rentoutui ja aukaisi ensimmäisen kerran Helsingin rautatieasemalta ostetun Eläkeläisten helpot ristikot. Uuden-Seelannin jälkeen matka jatkui kohti Perua, ja vaimon syntymäpäivää juhlittiin aamuauringon noustessa Machu Picchun ylle. San Franciscosta he vuokrasivat auton ja ajelivat pitkin länsirannikkoa. Auton palautuksen jälkeen matka jatkui junalla kohti New Yorkia, ja majoitus järjestyi Manhattanin sydämestä, matkalla tavatun pariskunnan luota. Lontoo oli jo lähellä kotia, mutta irtiotto viimeisteltiin vielä vuokraamalla viinitila Firenzestä. Sitten oli aika palata kotiin, jopa pari viikkoa alkuperäistä suunnitelmaa aikaisemmin. Herätyskello soimaan Yhdeksän kuukauden jälkeen Miettinen aukaisi taas Tilastokeskuksen oven Helsingin Kalasatamassa. Oli outoa herätä kellon soittoon, kun vuorotteluvapaan aikana kello oli ollut herättämässä ehkä viisi kertaa. Poissaolon aikana Tilastokeskuksella oli tapahtunut organisaatiomuutos ja työhuone oli vaihtunut. Yhden hengen huoneen sijasta Miettinen asettautui kahden hengen työtilaan. Parina oli henkilö, joka oli palkattu Miettisen vuorotteluvapaan sijaiseksi. Sekä työnantaja että vuorotteluvapaan sijainen hyötyivät vuorotteluvapaastani, sillä sijaiseni oli juuri valmistunut ja paluuni jälkeen hänelle tarjottiin ensin toista vuorotteluvapaan sijaisuutta, sitten pitkää sijaisuutta. Uudella asenteella Vajaa vuosi antoi mahdollisuuden ladata akkuja ja miettiä mitä haluaa tehdä elämässä. Miettinen tarttui vanhaan työhön jälleen innolla ja jatkoi Tilastoväen Unionin hallituksessa. Sen lisäksi hän lupautui pääluottamusmieheksi. Myös yleinen asenne muuttui matkalla. Osaan suhtautua ongelmatilanteisiin rauhallisemmin ja positiivisemmin. Arkipäivän ongelmat ovat saaneet oikeat mittasuhteet, kun olin nähnyt millaisia ongelmia ihmisillä on. Miettinen on onnellinen, että piti vuorotteluvapaansa nyt: hänen kuntonsa on hyvä, ja hän pystyi toteuttamaan fyysisesti vaativan unelmansa maailmanympärysmatkasta. Todennäköisesti oma eläköitymisikä tulee olemaan nykyistä paljon korkeampi. Mietin, että panostanko eläkesäästämiseen ja aikaisempaan eläkeikään, vai pidänkö pienen hengähdystauon jo ennen sitä. Aloin selvittää vuorotteluvapaan hyviä ja huonoja puolia ja päädyin laittamaan eläkesäästötilin tauolle. Vuorotteluvapaaseen kaavailtua työvuosien lisäämistä hän pitää huonona. Varsinkin jos sijaiselta tullaan vaatimaan kolmen kuukauden työttömyyttä. Vain muutamalla ammattiryhmällä olisi mahdollisuus saada pätevää työvoimaa tekemään vuorotteluvapaata. Mieleeni tulee vain opettajat, joiden sijaisille tulee kesäisin kolmen kuukauden työttömyysjakso. Miettisen mielestä järjestelmää voisi mieluummin kehittää niin, että saman työnantajan pitkästä palvelusta voisi palkita aikaisemmalla mahdollisuudella vuorotteluvapaaseen. Tämä auttaisi nuoria pitkäjänteiseen perehtymiseen työhönsä, ja työantaja saisi sitoutuneen ja itseään työssä kehittävän työntekijän. teksti Marjo Pihlajaniemi / Pardian tiedottaja kuvat Riikka Hurri ja Arto Miettisen kotialbumi Arto Miettinen pääsi opiskelujen jälkeen korkeakouluharjoittelijaksi Tilastokeskukseen aikuiskoulutustilastoihin. Parin pätkän ja neljän vuoden jälkeen, vuonna 2007, hän sai vakituisen paikan yliaktuaarina työtapaturmatilastoissa. Vuonna 2010 työuraa oli kertynyt jo lähes kymmenen vuotta ilman vuosilomia pidempiä taukoja. Miettinen alkoi harkita eri vaihtoehtoja työn tauottamiseksi: vuorotteluvapaan lisäksi mielessä pyöri työkierto ja jopa täysin uusi ammatti. Myös ay-toiminta oli alkanut tuntua uuvuttavalta, sillä Miettinen oli Tilastoväen Unionin puheenjohtaja ja mukana Tekniikan ja Tiedon toimihenkilöt TTT:n hallituksessa. Puhti oli poissa, ja olin jo vakavasti harkinnut ay-toiminnan lopettamista. Miettinen ei ollut nuorempana matkustellut Pohjoismaiden ulkopuolella. Yliopistovaihto Uppsalassa, ja ympäri maailmaa tulleen vaihto-oppilasjoukon tarinat kotimaistaan jättivät palon nähdä itsekin enemmän. Ajatus maailmalle lähtemisestä oli jäänyt takaraivoon Uppsalasta lähtien. Perhettä ei vielä ollut, joten pidempi oleskelu ulkomailla houkutti nyt kun se oli vielä mahdollista. Miettinen kysyi jo syksyllä 2010 henkilöstölakimieheltä vuorotteluvapaasta. Koska armeija lasketaan valtiolla työskentelyksi, kymmenen vuotta työuraa oli tulossa täyteen kesällä Kylmänä helmikuisena päivänä vuonna 2012 Miettinen meni lähiesimiehensä puheille ja kertoi suunnitelmistaan. Hän oli silloin 36-vuotias. Esimies suhtautui asiaan positiivisesti. Työkavereille kerroin vasta myöhemmin. Heistä puolet olivat kannustavia, toinen puoli suhtautui hieman kielteisesti ja antoi ymmärtää, että olen liian nuori vuorotteluvapaalle. Moskovan kautta maailmalle Molempien asunnot myytiin ja lähtö tapahtui syksyllä Se vei Miettisen ja hänen vaimonsa ensin Moskovaan, ja sieltä junalla Mongolian kautta Pekingiin. Sain heti kunnon voitelun syödessäni kohteliaisuudesta venäläisen hyttikaverin tarjoamaa makkaraa. Se oli ollut pari päivää pöydällä ja haisi ihan navetalle. Ihme kyllä, vatsa kesti! Matka jatkui Pekingistä kohti Kaakkois-Aasiaa tosin he kävivät ensin ylittämässä matkabudjetin Etelä-Koreassa ja Japanissa

5 Nuorten aikuisten ääni Kysyimme Pardian PlusMiinus 30 -toimintaryhmäläisiltä ajatuksia työelämän haasteista ja miksi he ovat mukana ay-toiminnassa. teksti Marjo Pihlajaniemi / Pardian tiedottaja kuva Timo Nousiainen Toisinaan työ on sen verran kuluttavaa, että vapaa-ajalla ei aina riitä energiaa niihin asioihin, joita haluaisi tehdä. Tällöin on täytynyt ottaa reilusti asia esille esimiehen ja työkavereiden kanssa, jolloin asiaan on ainakin tähän asti aina löytynyt ratkaisu. Pauli Borodulin Eläkeiän nostaminen huolestuttaa. Tajusin jokin aika sitten, että minun pitäisi jaksaa vielä lähes 40 vuotta työelämässä. Se tuntuu melko utopistiselta, kun työ tuntuu imevän jo nyt minusta kaikki mehut. Anniina Vähäkuopus Olen mukana ay-toiminnassa, koska tällä hetkellä aktiivisimmat jäsenet ovat suurimmaksi osaksi ylittäneet 50 vuotta. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella kaikkia tasapuolisesti, niin oman sukupolven ongelmat ja etujen ajaminen saavat eniten huomiota. Sanna Ahtiainen Haluan olla mukana vaikuttamassa, koska uuden sukupolven tulee ottaa vastuuta omaa itseään laajemmista kokonaisuuksista. Vaikuttavuuden aikaansaaminen vaatii aikaa: miksi odottaa jos voi aloittaa jo nyt? Jonne Rinne Työelämässä ei riitä enää, että on tutkinto ja hoidat hommasi hyvin ja ajallaan, vaan sinun pitää olla myös ylisosiaalinen ja iloinen tiimityöskentelijä, joka joustaa ja haluaa oppia koko ajan uutta. On vaara, ettei lopulta osaa kuin pintapuolisesti vähän kaikkea ja mahdollisesti väsyy odotusten sekä vaatimusten alle. Katariina Issukka PlusMiinus 30 -toimintaryhmään kuuluu (alarivi vas.) Pauli Borodulin (YHL), Niko Tun - ninen (TTT), Katariina Issukka (TTT), Puheenjohtaja Sanna Ahtiainen (TVML), Elina Peltoniemi, (SPJL), Kirsi Vornanen (TTT) ja (ylärivi vas.) Anniina Vähäkuopus (Kelan toimihenkilöt), Pirjo Rauasmaa (VeroVL) ja varapuheenjohtaja Jonne Rinne (SPJL). Kuvasta puuttuu Jarno Tervakoski (SPJL). Nuoren aikuisen kannalta haastavinta tämän päivän työelämässä on vakituisen työpaikan saaminen. Monissa työpaikoissa rekrytointia on vähennetty johtuen tehokkuusvaatimuksista ja toimintojen keskittämisestä. Pirjo Rauasmaa 28