Paikoillenne, valmiit, SKV! Toiminnan virhekustannukset, tuloksellisuuden Kankkulankaivo? Meidän Masako löysi Talvivaaran?

Transkriptio

1 Maanmittauslaitoksen henkilöstölehti Toiminnan virhekustannukset, tuloksellisuuden Kankkulankaivo? Paikoillenne, valmiit, SKV! Meidän Masako löysi Talvivaaran?

2 Teksti jussi tossavainen Monta tietä Mittalaitokseen Mitäpä en tekisi, mitä pyydetään, sanoi kauppatieteilijä Mittuussa KUVA mervi laitinen/mmk Viisarin sarja Maanmittauslaitoksen työntekijöistä, joilla on jokin muu kuin maanmittarin koulutus, on edennyt kolmanteen tuotantokauteen. Nyt vuorossa ovat kaupallisen alan koulutuksen saaneet. Sellaisiakin on ja sellaisia tarvitaan tässä nykymaailmassa erityisesti. Vaan mitä he tekevät Mittalaitoksessa? Viisari kysyi asiaa henkilöstökoordinaattori Johanna Ojastilta ja johdon assistentti Päivi Mytkäniemeltä. Johanna Ojasti toimii Hallintopalvelukeskuksessa henkilöstökoordinaattorina. Minut tunnetaan varmasti parhaiten koulutuksiin liittyvien tehtävien kautta. Laitoksen koulutuskalenterin eli OsaaMaan-sivuston päivitys ja sisäisten koulutusten käytännön järjestelyt kuuluvat vastuulleni. Toimenkuvani on kuitenkin kolmen vuoden kuluessa laajentunut, ja nyt se sisältää paljon erilaisia tehtäviä henkilöstön kehittämisen alueelta. Entäpä millainen on koulutustausta? Kauppatieteen maisterin tutkinnon saa useassakin yliopistossa. Ojasti opiskeli Tampereen yliopistossa. Moninaiset kauppatieteilijät Kauppatieteiden maisterin tutkinto on melko laaja-alainen tutkinto, joka koostuu erilaisista liiketaloustieteen tai yleisen taloustieteen aineista, kuten johtaminen, laskentatoimi, rahoitus, markkinointi, kansainvälinen liiketoiminta, kansantaloustiede ja tietojärjestelmätiede. Eri yliopistoissa pääaineet vaihtelevat eli tutkinto ei sisällä eri yliopistoissa täsmälleen samoja aineita. Riippuu hyvin paljon opiskelijan omasta mielenkiinnosta, mihin aineisiin keskittyy. Maisterin tutkinnot eivät siis ole täsmälleen yhteisverrannollisia, mutta niinpä kauppatieteilijät sijoittuvatkin mitä moninaisimpiin tehtäviin eri työnantajilla ja sektoreilla. Niin puhtaasti rahan tekemiseen perustuviin yksityisiin firmoihin kuin yleishyödyllisiin kunnallisiin tai valtiollisiin laitoksiin. Kuten Ojasti, joka on siis päätynyt Maanmittauslaitokselle. Tämä oli yksi syy, miksi valitsin kauppatieteiden opiskelun. Tutkinto on laaja-alainen ja tarjoaa hyvän pohjan hyvin monelle eri alalle ja erilaisiin tehtäviin. Sen jälkeen karttunut työkokemus tietysti määrittää sen, millaisiin tehtäviin ja asemaan sijoittuu. Henkilöstöasiat keskiössä Valmistumisensa jälkeen Ojasti pääsi heti töihin Tampereella Neles Automationille, missä työskenteli puolisentoista vuotta henkilöstöassistenttina. Vuoden 2001 alussa hän muutti pääkaupunkiseudulle töihin Ernst & Youngille. Olen aina ollut tekemisissä erilaisten henkilöstöasioiden kanssa. Aiemmissa työpaikoissa tehtäviin kuului koulutusasioiden lisäksi työterveyshuoltoon, rekrytointiin, henkilöstötietojen ylläpitoon ja raportointiin ja erilaisten Johanna Ojasti valitsi pääaineekseen Tampereen yliopistossa yrityksen hallinnon. Nyt hän työskentelee Hallintopalvelukeskuksessa henkilöstökoordinaattorina. 2 4/2011

3 tapahtumien järjestämiseen liittyviä tehtäviä. Ojasti vakuuttaa viihtyneensä kaikissa työtehtävissään hyvin. Mutta miten hän päätyi Maanmittauslaitokselle? Olin kotona kahden pienen lapsen kanssa ja keväällä 2008 töihin palaaminen ja uudenlaiset haasteet alkoivat kiinnostaa. Näin Maanmittauslaitoksen ilmoituksen, jossa haettiin henkilöstökoordinaattoria. Paikka kiinnosti kovasti ja tulin valituksi tehtävään. Etenemismahdollisuudet talon sisällä Ojasti näkee lähinnä työtehtävien monipuolistumisessa ja niiden muuttumisessa haasteellisemmiksi eikä niinkään uusiin tehtäviin siirtymisenä. Vaan voisiko hän kuvitella vaihtavansa toiselle uralle? Koskaan ei saa sanoa ei, mutta tällä hetkellä sellainen ei ole suunnitelmissa. Työura on vasta alkupuolella, joten mikään ei ole mahdotonta. Saa tässäkin työssä ihmisiä hoivata Päivi Mytkäniemi toimii johdon assistenttina Maanmittauslaitoksen Keskushallinnossa. Käytännössä hän hoitaa henkilös- KUVA päivi mytkäniemen kotialbumi töjohtajan ja muun johdon toimeksiantoja sekä huolehtii Keskushallinnon päivittäisten palvelujen sujuvuudesta osana palvelutiimiä. Vastaan omalta osaltani tulostiimin minulle ohjaamista vuosikellon mukaisista taloushallinnon tehtävistä. Sijaistan pääjohtajan sihteeriä. Mitäpä en tekisi, mitä minulta pyydetään? Mytkäniemi opiskeli kauppatieteitä Helsingin kauppakorkeakoulussa, joka on nykyään osa Aalto-yliopistoa. Valmistuessani minusta tuli ekonomi, joka oli silloin tutkinto sekä KTM, joka oli arvonimi. Nykyisin nuo palikat taitavat mennä toisinpäin ja ammattikorkeakouluista kai valmistutaan tradenomeiksi. Mytkäniemi työskenteli pitkään yksityisellä sektorilla ennen Maanmittauslaitosta. Viimeksi noin 10 vuotta nestepakkausalan järjestelmiä valmistavassa kansainvälisessä yrityksessä. Myös aiemmassa tehtävässäni minua tituleerattiin johdon assistentiksi. Työtehtävissä oli silti jonkin verran eroa. Sisäisten asiakkaiden lisäksi minulla oli yhteyksiä ulkoisiin asiakkaisiin ja Johdon assistentti Päivi Mytkäniemi vastaa muun muassa Venäjän lähialueyhteistyöhön liittyvästä talousraportoinnista ja tietyistä hallinnollisista asioista. pidin säännöllisesti yhteyttä Norjassa sijaitsevaan pääkonttoriimme. Pienemmässä organisaatiossa myös tapa hoitaa asioita oli erilainen, monessa kohdin yksinkertaisempi. Maailma ja työtehtävät muuttuvat Päivi kertoo viihtyneensä myös yksityisellä sektorilla. Mutta maailma muuttui ja entistä työtä tuli aikansa täyteen. Hän alkoi keväällä 2007 katsella uutta työpaikkaa tosimielellä. Joitain kuukausia siinä meni ja sitten tulin tänne valituksi ihan normaalin julkisen haun kautta, eli tämä paikka tärppäsi ensimmäiseksi ja pakkohan oli katsoa, mitä tästä tulisi. Mytkäniemi ei näe, että omalla postillaan olisi etenemismahdollisuuksia kovin moneen suuntaan. Ehkä olisin töissä jossain muualla, jos minulla olisi etenemiseen liittyviä erityisiä ambitioita. Houkutteleeko uran vaihto? Taitaa olla jo hieman myöhäistä. Välillä olen silti elätellyt haaveita, että minusta tulisi englannin opettaja tai sairaanhoitaja. Mutta haaveitahan saa olla. Nuo alat vain vaatisivat niin pitkän oppimispolun, että eiköhän ole parasta, että toteutan itseäni nykyisessä työssäni niin hyvin kuin mahdollista. Saahan tässäkin työssä ihmisiä hoivata. Ja toimittaja mykistyy laittamattomasti pistetyn elämänviisauden edessä! Eikä pidä unohtaa, että elämää on myös työpaikan ulkopuolella. Toimittaja pyytää silti vielä arvioimaan Maanmittauslaitosta työnantajana. Kouluarvosanan antaminen on liian vaikeaa. Joka tapauksessa Maanmittauslaitos on luotettava ja hyvämaineinen työnantaja, joka hoitaa asiansa. Minusta olemme julkishallinnon organisaatioksi myös kohtuullisen moderneja ja ketteriä. Mutta eikö ole niin, että mikään ei ole valmista tai lopullista, kun maailma ympärillä muuttuu koko ajan? Onneksi täällä on kestävä pohja kehitystyölle. Aika lämpimästi sanottu. 4/2011 3

4 Teksti Janne Tervahauta/LAPPI Tervahauta ja Tervahauta Ivalon toimipisteessä Olen toiminut Lapin maanmittaustoimiston Ivalon toimipisteessä perustoimituksia tekevänä toimitusinsinöörinä vuodesta 2005 alkaen. Isäni Voitto Tervahauta jäi tuolloin eläkkeelle ja siirryin häneltä tyhjäksi jääneeseen työhuoneeseen. Isäni kiinnostui maanmittausalasta armeijassa Topografikunnan palveluksessa. Hän tuli Ivaloon aluksi taksamaanmittausinsinööriksi Matti Heiskalan virkaapulaiseksi. Ivalosta hän myös jäi vuonna 2005 eläkkeelle, minkä jälkeen muutti kotiseudulleen Nuuskakairaan Aavasaksalle, missä edelleenkin asuu. Ivalossa toimintaalue käsittää Inarin ja Utsjoen kunnat eli alue on haasteellinen etäisyyksien ja maasto-olosuhteiden osalta. Oli luontevaa ja ajankuvaan sopivaa, että isäni tarjosi kaikille kolmelle pojalleen mahdollisuuden toimia maanmittaustoimituksissa asianosaisen palkkaamana apurina. Käytännössä olimme mittausryhmän vetäjinä heti, kun leka ja leuku kädessämme pysyivät. Koska mukana oli tottunut mittamies, päästiin toimituspaikalla aikailematta töihin käsiksi. Sielunmaisemana Teno ja Inarijärvi Työmaat vaihtelivat ympäri laajaa Ylä-Lappia ja työmatkat olivat yleensä useampipäiväisiä. Tässä ympäristössä olen työtäni halunnut ja saanut myöhemminkin tehdä. Pääsääntöisesti työ oli hauskaa ja työssä oli reipas tekemisen meininki. Toisaalta työ oli hyvin fyysistä, päivät pitkiä eikä säätilaan tai sääskien määrään voinut vaikuttaa. Lisäksi komento työporukalle oli tarvittaessa sotilaallisen ankara. Ensimmäinen virallinen kesätyöpaikkani oli mittaustyöntekijän pesti Ivalossa vuonna Samoin kuluivat myös seuraavat kesät. Veljieni Mikan ja Samin kesätyöhistoria on KUVA tervahaudan kotialbumi hyvin paljon omani kaltainen. Kesätöissä maanmittarin työ tuli meille tutuksi ja kiinnostuin alasta. Vaikka muitakin ammattihaaveita oli, hain ja pääsin Rovaniemelle opiskelemaan maanmittaustekniikan insinööriksi ja valmistuin vuonna Mielikuvituksettomasta ammatinvalinnasta huolimatta olen ollut tyytyväinen valitsemaani tiehen. Veljistäni myös Sami opiskeli maanmittausteknikoksi, jatkoi myöhemmin varatuomariksi ja toimii kiinteistöalalla omassa yrityksessään. Valmistumiseni jälkeen pääsin töihin Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimistoon (PISA) Huittisiin ja sieltä siirryin Tampereen kautta Ivaloon. Vaikka minun ja isäni työhistoria yhtyykin vuonna 2005 samaan toimistoon, emme olleet koskaan yhtä aikaa varsinaisessa virantoimituksessa. Isän seuraajana Ivalossa Tullessani Ivaloon jatkoin siitä, mihin isäni Voitto ja Janne Tervahauta. Kuva on otettu lentäen tehdyltä toimitusmatkalta Kessin erämaa-alueelta, Kotkavuonosta. jäi. Toki repussani oli tuoreempi koulutus ja PISAn opit. Isäni ei siten ollut minulle mikään ammatillinen mentori tai oppi-isä. Olen kylläkin pyrkinyt hyödyntämään sitä kirjaamatonta tietoa, jota alueella pitkään toimineelle maanmittarille ja aktiiviselle kansalaiselle on kertynyt. Toimitusten hyvä valmistelu ja valmistautuminen ovat ehkä tärkeimmät isältäni omaksumista työtavoista. Tavatessamme keskustelemme myös työhöni liittyvistä ajankohtaisista asioista. Tämä on luonnollista, kuljenhan kirjaimellisesti isäni jalanjäljillä. Mielestäni sukupolvenvaihdos onnistui meillä hyvin; minut otettiin Ivaloon ja LAP- PIin hyvin vastaan. Sain vapaat kädet aloittaa työt PISAssa oppimillani menetelmillä. Tunsin entuudestaan alueen ja sen toimintatapoja. Siksi en yllättynyt edes Inarin kunnan evp. rakennustarkastajan sanoista hänen evästäessään minua toteamalla: Janne! Täällä pohjoisen ääriolosuhteissa lain kirjaimen pilkuntarkka noudattaminen on mahdottomuus! Pyrimme silti aina lain rikkomista välttämään. Kuuden Ivalossa virantoimituksessa vietetyn vuoden jälkeen voin sanoa: Täysin samaa mieltä! PS. Voitto Tervehauta kommentoi uravalintaansa toimitukselle sanomalla, että yhtenäkään aamuna ei ollut ikävä lähteä töihin. Työssä ei saanut olla tiukkapipo, se vaati huumoria, mutta myös tiukkuutta, ja niitä piirteitä Tervahaudoista löytyy. 4 4/2011

5 juurelta relta jutun jutun juurelta juurelta jutun jutun juur ju tun juurelta jutun juurelta jutu jutun juurelta JUtun Juurelta 2 Mitäpä en tekisi, mitä pyydetään, sanoi kauppatieteilijä Mittuussa 4 Tervahauta ja Tervahauta Ivalon toimipisteessä 6 Lainhuudot ja kiinnitykset perusparantajien tarkastelussa 8 Från kartläggare till lantmäteriingenjör 9 Jokapaikanhöylänä Verkkoviestintätiimissä 10 Viestinnästä vetoapua laitoksen strategioille 11 Oma kynä 12 Peltolohkojen reunaviivat paikoilleen 13 Ohjeita rekognosointikartoituksen tekijöille 14 Meidän Masako löysi Talvivaaran? 16 Viron Maa-amet tarkastelussa 17 Paikkatietokulttuuria kulttuuripääkaupunki Turussa 18 Viisviis, ysiysi, kaks 18 Paikoillenne, valmiit, SKV! 20 Kaikki pelissä 21 Leena Simola kaiman anopin juttusilla 22 Minun työpäiväni 23 Laskentatoimi vei mukanaan 24 Jess! Asiat ja asiakirjat hallintaan 25 Toiminnan virhekustannukset tuloksellisuuden Kankkulankaivo? 26 Kesäkisoissa oli tunnelmaa 27 Ajatukset pallossa 28 Lakipalsta 28 Uutisia 30 Verkonkokijan veneessä 30 Uutisia 31 Syyskuva KANSIKUVA antero aaltonen SATU DAHLQVIST/KEKE seuraava lehti ILMESTYY joulukuussa. AINEISTO TOIMITUKSEEN VIIKOLLA 45. Suurten kysymysten äärellä Miten Maanmittauslaitos pitäisi organisoida, kysyy Arvo Kokkonen. Hän on saanut ministeriöltä tehtävän selvittää, miten meidän mielestä Maanmittauslaitoksen pitäisi toimia. Olisiko yksi yhtenäinen toimialue kirjaamisasioissa ja toimitustuotannossa mahdollista. Vastauksia kysymykseen saadaan ensi keväänä. Entäpä KIRRE ja SIKKE, mitä niille kuuluu? Kiitos hyvää, sanovat kirjaamisjärjestelmän ja sähköisen kiinteistövaihdannan kehittäjät. Projektit etenevät vauhdilla ja uutta pukkaa testattavaksi aivan tuota pikaa. Raiskinmäen Mara kertoo, miksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri on laitettava kuntoon ennen kuin KIRRE starttaa. Tulevista kertovat myös MAPE ja laatupuutekustannusten Kankkulan kaivo -projektit. Tämän viimeksi mainitun tavoitteena on, että kun työ on hallinnassa niin myös talous on kunnossa. MAPEssa on tehty yhteistyötä Maaseutuviraston kanssa ja asiakas on tyytyväinen. Yhteistyötä on tehty myös yli rajojen Viron maanmittauslaitoksen kanssa. Voiko henkilöstö hyvin? Kyllä, jos on Päiviin, Johannaan, Janneen, Stefaniin ja laitoksen kaksosiin uskomista. Mielenkiintoisesta työpäivästään kertoilevat myös emeritus-topografi Masa ja toimitusinsinööri Terhi. Asiat on hallinnassa ja kesäkisat koettu. Viisarin puolesta talviaikakin saa jo tulla. Lukekaa lehteä ja jakakaa mielipiteitä kahvipöydässä. Vuodenvaihteessa kyselemme teiltä, mihin suuntaan Viisarin tulisi kulkea. Kuulaita syyssäitä! Kuva kotialbumi Painotuote Maanmittauslaitoksen henkilöstölehti Viisari ilmestyy 5 kertaa vuodessa. 39. vuosikerta JULKAISIJA: Maanmittauslaitos/viestintä, Opastinsilta 12 C, PL 84, HELSINKI TOIMITUS: Päätoimittaja Pirkko Yliselä, puh , toimitussihteerit Sari Putkonen Viestintä Skrivaus, puh , Mervi Laitinen, puh , taitto Leena-Riitta Tuomaala, puh SÄHKÖPOSTI: pirkko.ylisela@maanmittauslaitos.fi TOIMITUSNEUVOSTO: Matti Kantanen Etelä-Savon MMT, Leena Mörsky Varsinais-Suomen MMT, Ulla Lanu HAL, Teuvo Pajukoski Pohjanmaan MMT, Annamaija Krannila/TIPA, Vesa Walamies Keski-Suomen MMT OSOITTEENMUUTOKSET: Maanmittauslaitos/Hallintopalvelukeskus/Tomi Sulva, puh PAINO: Kirjapaino Uusimaa, Porvoo 2011 ISSN /2011 5

6 Teksti Sari Putkonen Lainhuudot ja kiinnitykset perusparantajien tarkastelussa Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriä ajantasaistetaan perusparannuksella. Tuloillaan oleva uusi kirjaamisjärjestelmä ei tutki kiinteistönmuodostuksen historiatietoja, joten rekisteritietojen ajantasaisuus on ensiarvoisen tärkeää. Maanmittauslaitoksessa on kehitteillä uusi kirjaamisjärjestelmä luvun tietojärjestelmä vaatii aiempaa ajantasaisempaa lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriä. Siksi perusparannus. Kirjaamisjärjestelmän lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri on paikka, jonne merkitään kiinteistön omistajatiedot eli lainhuuto ja kiinteistön kiinnitykset. Sieltä ne pitäisi myös saada luotettavasti ja nopeasti. Nykyinen kirjaamisjärjestelmä tutkii lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä myös kiinteistönmuodostushistorian. Uusi järjestelmä ei tee niin. Tämän vuoksi on tärkeää saada rekisterin tiedot oikealle voimassa olevalle kiinteistötunnukselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voimassa olevalle kiinteistötunnukselle pitää nostaa myös ne rekisteritiedot, jotka tällä hetkellä löytyvät vain kiinteistönmuodostushistorian kautta. Perusparannus vaatii kärsivällisyyttä ja rekisterin syvällistä ymmärtämistä. Yhdellä emäkiinteistöllä voi olla jopa 17 seuraavaa sukupolvea, johtava asiantuntija Martti Raiskinmäki Kehittämiskeskuksesta kertoo. Raiskinmäellä tätä rekisterin ymmärrystä löytyy, sillä hän on työskennellyt sen parissa enemmän ja vähemmän aina vuodesta 1977 lähtien. Ensin oikeushallinnossa ja nyt Maanmittauslaitoksessa. Rekisterinpidon mutkia Syitä lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin perusparannustarpeeseen on monia. Ensinnäkin laki on muuttunut KUVA Sari Putkonen Perusparannuksessa tavoitteena on laadukas ja luotettava lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri. Vuoden 2010 koittaessa kirjaamisasiat siirtyivät Maanmittauslaitokselle. Mukana tuli joukko rautaisia ammattilaisia, kuten kirjaamissihteeri Anna-Liisa Piispanen ja johtava asiantuntija Martti Raiskinmäki (kuvassa). Siirtymisestä Maanmittauslaitokselle Raiskinmäki sanoo: Tämä on ollut minulle hyvä juttu. Pirteä homma. matkan varrella muutamaan kertaan. Jossain vaiheessa laki edellytti, että emäkiinteistön kiinteistötunnus muutetaan, kun siitä lohotaan pala. Tällöin kaikki tiedot eivät välttämättä seuranneet uudelle kiinteistötunnukselle. Aiemmin määräalalle ei tarvinnut hakea lainhuutoa. Nykyinen laki vaatii tätä, mutta se ei ole johtanut siihen, että kaikki vanhat määräalan omistajat olisivat kiiruhtaneet hakemaan lainhuutoa. Kuolinpesät eivät läheskään aina hae niin sanottua selvennyslainhuutoa, joten jos kiinteistön lainhuuto on vainajan nimissä, lainhuuto- ja kiinnitysrekisterissä ei ole tietoa oikeuden omistajista. Kun kiinnitysrekisteriosaan on viety muistutustieto, usein vallintarajoitus, ei kenenkään tehtäviin ole kuulunut seurata, onko muistutus voimassa tai henkilö elossa. Kirjaamissihteeri Anna-Liisa Piispanen Keski-Suomen maanmittaustoimistosta ker- Kuva: antero aaltonen 6 4/2011

7 too, että aiemmin rekisterisihteereillä ei myöskään ollut aikaa tehdä perusparannusta. Arkinen asiakaspalvelu vei kaiken ajan. Hienoa, että nyt perusparannukselle on annettu aikaa, että sitä saa tehdä rauhassa eikä muiden töiden lomassa. Raiskinmäki kertoo, että perusparannustyö aloitettiin 1980-luvulla siinä vaiheessa, kun kortistorekisteristä siirryttiin sähköiseen rekisteriin. Suuri osa perusparannustyöstä tehtiin jo ennen kuin kiinteistöjen kirjaamisasiat vuodenvaihteessa siirrettiin Maanmittauslaitoksen hoidettavaksi. Esimerkiksi lainhuutojen osalta pääsimme 20 prosentin perusparannustarpeesta 3 5 prosenttiin. Laadukas ja luotettava Perusparannuksessa tavoitteena on laadukas ja luotettava lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri. Viimeisen prosentin perusparannus on kallista ja aikaa vievää työtä, koska tiedot ovat vaikeasti löydettävissä ja vaativat perusteellista selvitystyötä. Ja vielä tämänkin jälkeen jää perusparannettavaa Raiskinmäki huomauttaa. Tulevaisuuden perusparannuskohteiksi Raiskinmäki mainitsee rekisterin henkilötunnukset ja yhteisötunnukset. Kaikista kohteissa niitä ei vielä ole. Tulevan sähköisen kiinteistönvaihdannan kannalta tunnusten saaminen rekisteriin on tarpeellista. Kun aloin selvittää, kuinka perusparannusta tehdään, sain vinkin, että Anna- Liisa Piispanen on oikea asiantuntija tässä asiassa. Ja sellaiseksi hän osoittautuikin. Keski-Suomen maanmittaustoimistossa (KESU) työskentelevä Piispanen tuntee rekisterinsä, siis tämän lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin. Hän on työskennellyt sen parissa 1980-luvulta saakka. Aiemmin käräjäoikeudessa ja nyt kohta kahden vuoden ajan Maanmittauslaitoksessa. Perusparannus vaatii asennetta, että haluaa tonkia asiat selväksi Perusparantajan arkea Työ alkaa siitä, että saan listat kiinteistöistä, joihin kaivataan lainhuutotietoja. Olemassa olevat tiedot voivat olla vajaita tai puuttua kokonaan. Me katsomme koneelta, onko lainhuuto merkitty vanhentuneelle kiinteistötunnukselle. Jos on, se nostetaan voimassa olevalle kiinteistötunnukselle. Ja samalla korjaamme muut vanhat virheet, Piispanen toteaa selvästi tyytyväisenä. Aina työ ei kuitenkaan ole näin selkeää. Joskus tietoja haetaan kortistoista, siis siitä ennen tietokoneita käytetystä arkistosta. Toisinaan tarvitaan myös Maanmittauslaitoksen Keskusarkiston ja maakunta-arkiston tietoja. Muistutus- ja kiinnitysasioissa tarkistetaan, onko merkintä kiinnitysrekisteriosassa vielä voimassa. Jos ei, se poistetaan sieltä, jos se on voimassa, se nostetaan voimassa oleville tunnuksille. Piispanen kertoo, että työ on tyydyttävää. Olen utelias luonne ja se kait sopii tähän. KUVA Marjut Partanen/kesu Anna-Liisa Piispanen teki aluksi perusparannusta yksin Keski-Suomen maanmittaustoimistossa, mutta kohta työtä tekee kolme kirjaamisasioiden asiantuntija. Työ on saatava valmiiksi ennen uuden kirjaamisjärjestelmän käyttöönottoa. Tykkään kaivaa vanhoja sotkuja ja saada ne järjestykseen. Ja nythän rekisteri alkaa olla hyvin ajantasainen. Rekisterissä vielä olevat puutteet johtuvat usein siitä, että omistajat eivät ole hakeneet kirjauksiaan, vaikka olisi pitänyt. Näitä emme voi viran puolesta tehdä kuntoon, joten heille pyritään lähettämään kehotuskirje asian ajantasalle saattamisesta. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri on kiinteistötietojärjestelmään kuuluva kirjaamisasioiden julkinen perusrekisteri, johon merkitään kiinteistön omistajatiedot (lainhuudot) kiinteistöön kohdistuvat kiinnitykset erityiset oikeudet hakemusten perusteella Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin tehdään myös niin sanottuina muistutustietoina merkintöjä kiinteistöön kohdistuvista oikeuksista ja rasitteista kuten erilaisista vallintarajoituksista. 4/2011 7

8 Text jim åkerholm Från kartläggare till lantmäteriingenjör När ni läser detta har jag just påbörjat mitt fjärde läsår på den enda svenskspråkiga lantmäterilinjen i Finland vid yrkeshögskolan Novia, belägen på Brändö i Vasa. Innan jag påbörjade studierna till lantmäteriingenjör så gick jag på kartläggarlinjen, också den är den enda svensk språkiga i Finland, vid yrkesskolan som tidigare hette Svenska Yrkesinstitutet, idag YA. Redan efter några månader vid yrkesskolan så visste jag att jag ville studera vidare till ingenjör, främst för att jag ville fördjupa mig i de saker som vi lärde oss. Svårt i början När jag började yrkeshögskolan så var det lite tufft i början då studierna är mera teoretiska än vid yrkesskolan, men efter ett par månader så vande man sig. Nog gör vi även praktiska arbeten ibland, men det är mera sådana saker som man har svårt att komma i kontakt med i arbetslivet men som man behöver känna till, exempelvis hur man tar reda på nollpunktsfelet i en takymeter. Men det är en stor skillnad att gå ut och göra något en gång varannan månad mot en gång i veckan vid yrkesskolan. Kurserna är indelade i allmänna och yrkesinriktade. De allmänna kurserna är fysik, matematik o.s.v. och de är koncentrerade till det första och andra läsåret, vilket gör att studierna känns rätt så tunga den första tiden. De allmänna kurserna läses vanligtvis Innehållet i kurserna på yrkeshögskolan Novia ger en bred kunskapsbas, främst inom geodesi, GIS, fastighetslära och samhällsplanering, berättar Jim Åkerholm. tillsammans med en eller flera klasser från andra yrkesinriktningar p.g.a. att lantmäteriklasserna vanligtvis endast har cirka tio elever. De yrkesinriktade kurserna läses vanligtvis endast med den egna klassen och det ger vanligtvis en ganska familjär stämning i klassen, och nog lär man sig mera då det är tio personer i rummet i stället för 30. Innehållet i kurserna ger en bred kunskapsbas, främst inom geodesi, GIS, fastighetslära och samhällsplanering. Eftersom hela lantmäterilinjen är ganska liten så kan det inte erbjudas några personliga inriktningar, så hela klassen bestämmer genom omröstning vilka kurser man ska välja av några alternativ. Dock utgör inriktningskurserna som läses på årskurs fyra endast 15 studiepoäng av vårt utbildningsprogram som är på 240 poäng. Fyra månader praktik om året Elever som kommer från gymnasiet har praktiktid med en lärare några timmar varje vecka de två första perioderna på årskurs ett, men huvuddelen av de 21 praktikveckorna man ska ha kommer från praktikperioderna som sträcker sig från maj till augusti varje läsår. När man söker praktik är det ett stort plus om man kan uttrycka sig på de båda inhemska språken då man med stor sannolikhet kommer att röra sig på både enspråkigt finska och svenska områden. Speciellt vid kundkontakt märker man att man får en större respekt då man använder kundens språk. Den största delen av min praktiktid så har jag arbetat på ett privat företag med svenska som arbetsspråk, dock har jag haft jag många mätuppdrag på finska orter, främst Kurikka och Laihela. Att vara ute på fältet i helfinska miljöer, och tala ett språk som är mindre besläktat med ens modersmål än grekiska, kan nog kännas rätt så exotiskt ibland speciellt då man är hemma från en by där 96 % talar svenska. Min arbetsuppgift har främst varit att med hjälp av en kabelsökare lokalisera nergrävda el- och telefonkablar samt därefter kartlägga dem med RTK-GNSS. Kablarna kartläggs främst för att underlätta framtida planering, samt för att kundtjänsten enkelt ska kunna avgöra om kablar är i riskzonen då en person som vill göra grävningsarbeten ringer in och begär kabelvisning. Artikkelin voi lukea suomeksi intrasta: Viestintä>Viisari>Viisari 4/2011 Kuva jim åkerholm 8 4/2011

9 Teksti stefan jaakkola/mmk Jokapaikanhöylänä Verkkoviestintätiimissä kuva: antero aaltonen Yksi hauskimmista hommista oli mallina oleminen, kun esitimme yhdessä Etelä-Suomen maanmittaustoimiston Hanna Tuomisen kanssa iloisia asiakkaita, kertoo viestinnässä harjoittelijana työskentelevä Stefan Jaakkola. Viestinnän harjoittelija Drupal-sisällönhallintajärjestelmää oppimassa ja arkisessa aherruksessa sekä haastattelijana ja mallina. Enpä olisi viime vuonna arvannut istuvani valtion virastossa, kun hain työharjoittelupaikkaa. Ollessani vaihto-opiskelijana Eindhovenissa Hollannissa mieleeni tuli, että pitäisi hakea työharjoittelupaikkaa. Valitsin Maanmittauslaitoksen, koska laitoksella oli mielenkiintoinen työnkuvaus ja halusin nähdä, millaista on työskentely valtiolla. Aloitin työt helmikuussa. Aluksi ihmettelin, että mikä järki on siinä, että tällaiset Nyt osaan tehdä Drupalilla monta asiaa, joista minulla ei ollut tietoakaan ennen kuin pääsin tänne työharjoitteluun. nettijutut löytyvät Viestintätiimin alta. Ihmettelin, mitä hommaa tällaiselle IT-tradenomiopiskelijalle voisi olla jossain viestinnässä. Myöhemmin minulle kuitenkin selvisi, että Maanmittauslaitoksen rakenne on sellainen, että nämä nettiasiat hoidetaan viestinnässä. On täältä viestinnästä löytynyt jobia jopa minulle, ei tosin niinkään uutisten tekoa vaan enemmänkin nettijuttuja. Nyt on seitsemän kuukautta takana ja paljon onkin niihin mahtunut. Mielenkiintoista hommaa on riittänyt, mutta välillä tietysti on tylsiäkin tehtäviä. Valitessani Maanmittauslaitoksen työharjoittelupaikakseni, odotin oppivani käyttämään Drupalia. Drupal on sisällönhallintajärjestelmä, jolla on helppo rakentaa ja hallita sivukokonaisuuksia. Maanmittauslaitos on käyttänyt Drupalia ainakin ulkoisilla verkkosivuilla ja KIRSI-projektin sivuilla. Myös tuleva Intra rakennetaan aikanaan Drupalilla. Heti hommiin Aluksi painotettiin, ettei saa sekoittaa sivuja omilla toilailuilla. Aloin tutkia Drupal-järjestelmää kokeilemalla eri asioita. Minulla ei ollut käytännön kokemusta järjestelmästä. Pikku hiljaa pääsin sisälle systeemiin. Suurena apuna oli laitoksen testipalvelin, jonka voi vaikka pilkkoa osiin testailemalla, eikä mitään mene sekaisin. Tämä siksi, että se päivitetään joka yö vastaamaan 1:1 kopiota ulkoisista sivuista. Tällä leikkikentällä sain siis temmeltää sydämeni kyllyydestä. Siirsin samalla Kirjaamismenettelyn käsikirjan suomeksi ja ruotsiksi pdf-tiedostosta Drupal-sivuksi. Tästä copy paste -urakasta oli myös hyötyä, siinä opin tekemään tylsempiä hommia ilman suurempaa turhautumista. Itse asiassa se oli aika hauskaa, kun sai paukutella sivuja nettiin ja pisti tavoitteita itselleen, että monta sivua sai laitettua vaikka tunnissa. Tällä tavalla urakka tuntui menevän nopeasti. Konkreettinen lopputulos oli kiva nähdä netissä. 4/2011 Sen jälkeen, kun olin tutustunut paremmin järjestelmään, minulle annettiin laajemmat oikeudet sivujen muokkaukseen. Siitä alkaen olenkin päässyt vaihtelemaan sivuilla monenmoisia ominaisuuksia. Aluksi jännitti hieman vastuu; jos teen jotain väärin, niin hajoaako se koko internetti? Nyt osaan tehdä Drupalilla monta asiaa, joista minulla ei ollut tietoakaan ennen kuin pääsin tänne työharjoitteluun. Tein muutakin Kesäkuun lopulla pomoni Pirkko Yliselä pyysi minua menemään Farmari-messuille tekemään haastattelun ja ottamaan kuvia messuista. Olin aluksi vähän jännittynyt, kun ei minulla ole mitään kokemusta mistään haastatteluista. Matkasta tuli kuitenkin erittäin onnistunut. Jutut tuli tehtyä ja tuotenäytteitä maisteltua. Työharjoitteluaikanani olen ollut kokouksissa sihteerinä ja kuunteluoppilaana. Onpa jopa joissain kokouksissa tullut puhuttuakin. Yksi hauskimmista hommista oli mallina oleminen, kun esitimme Hanna Tuomisen kanssa iloisia asiakkaita. Enpä uskonut, että täällä sellaistakin pääsisi tekemään! Opin myös keittämään maukasta kahvia. Näistä kaikista taidoista on varmasti paljon hyötyä myöhemmin työelämässä. 9

10 TeKstI pirkko yliselä/mmk ja mervi laitinen/mmk Viestinnästä vetoapua laitoksen strategioille Viestintästrategiassa kuvataan laitoksen viestinnän suunta. Viestinnän tehtävänä on tukea Maanmittauslaitoksen toiminta- ja taloussuunnitelmassa (TTS) asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja asetetun tavoitekuvan toteutumista pitkällä aikavälillä. Viestintästrategiamme on pohja vuosittaisten viestintäsuunnitelmien käytännön suunnittelulle ja toteutukselle laitos-, yksikkö- ja henkilötasolla. Viestinnän peruskiviä ovat laitoksen arvot ja perusviestit. Tärkeätä on myös läpinäkyvyys, mikä organisaatiossa tarkoittaa mahdollisimman avointa viestintää. Ennakoiva eli proaktiivinen viestintä on erityisen tärkeää työyhteisöviestinnässä, sillä henkilöstön tulee aina tietää ensin mitä meillä tapahtuu. Vasta sen jälkeen on muiden sidosryhmien vuoro. Työyhteisöviestinnästä konserniviestintään Viestintä jakautuu työyhteisö- ja konserniviestintään, joita perinteisesti kutsuttiin sisäiseksi ja ulkoiseksi viestinnäksi. Työyhteisöviestinnällä varmistamme, että henkilöstö tuntee toiminnan tavoitteet ja sillä on työntekoon tarvittavat tiedot. Konserniviestintä taasen tukee laitoksen strategiaa ja strategisia tavoitteita viestimällä eri sidosryhmille organisaation tapahtumista. Samalla luodaan yrityskuvaa. Viestinnän vastuulla on myös maineenhallinta. Mainetta voimme hallita hoitamalla sidosryhmäviestintäämme henkilökohtaisilla tapaamisilla, kokouksilla, seminaareilla sekä työryhmillä. Osa maineenhallintaa ovat muun muassa verkkosivustomme, tiedotteet, sähköiset uutiskirjeet ja julkaisut sekä esitteet. Lisäksi Maanmittauslaitoksella on oma kriisiviestintäohjeistuksensa. Kriisejä voivat olla esimerkiksi jonkun keskeisen tietojärjestelmän toimintahäiriö, tulipalo tms. Luotettavasti verkossa ja lähelläsi Visiomme velvoittaa meitä olemaan luotettavasti verkossa ja muutenkin asiakkaan saatavilla. Verkossa olemme jo olleet omien sivustojen lisäksi videoilla YouTubessa ja muita ilmaisutapoja käyttäen Facebookissa kampanjaluonteisesti. Sosiaalisen median projektissa on luotu ehdotuksia pelisäännöiksi ja pohdittu sosiaalisen median eri kanavia Maanmittauslaitoksen näkökulmasta. Projektin loppuraportti julkaistaan lokakuussa. Tulemme asiakasta lähemmäksi verkossa, kun saamme sähköisen asioinnin välineet kuntoon. Verkossa voi kommunikoida ajasta tai paikasta riippumatta. Konserniviestinnässä nousevat arvoonsa vuorovaikutteisuus ja edellä mainittu sähköinen asiointi. Ennakoiden järjestelmällisesti eteenpäin Vuosina mahdollisten hallinnon muutosten lisäksi viestinnässä painotetaan prosessien ja tietojärjestelmien (esim. UKIR), maanmittauksen, rekisterien ja tietokantojen, henkilöstön ja osaamisen kehittäminen sekä paikkatietoinfrastruktuurin kehittämistä. Järjestelmällisyyttä ja säännöllisyyttä viestintään tuo myös strategiassa esitetty viestintävastaavaverkosto. Jokainen maanmittaustoimisto ja yksikkö nimeävät omat viestintävastaavansa, joiden vastuulla on sidosryhmä- ja verkkoviestintä. Kehittämishaaste koko laitoksen viestinnälle on viestinnän mittareiden luonti. Viestinnälle pitää toimitustuotannon tavoin löytää sen onnistumista kuvaavat mittarit. Viestintä ei ole velvollisuus vaan se on mahdollisuus toteuttaa viranomaiselle kuuluvia tehtäviä tehokkaasti, todetaan Valtionhallinnon viestintäsuosituksessa. Tämä mahdollisuus kannattaa jokaisen julkishallinnon palveluksessa olevan käyttää hyväkseen. Viestintä ei ole velvollisuus vaan mahdollisuus. Tutustu Viestintästrategiaan: Projektit, laatu, strategiat ja yhteistyöhankkeet>strategiat>vi estintästrategia /2011

11 oma kynä Tekemisen priorisointi Maanmittauslaitoksessa Kuva antero aaltonen Kehittämistoimenpiteiden priorisointi perustuu johdon näkemykseen. Johtamisen tukena on monia toimijoita, tiimejä, prosesseja ja projekteja, mikä asettaa haasteita johdon tekemälle keskeisten kehittämis- ja parantamistoimien arvottamiselle ja priorisoinnille. Tavoiteasetanta on vuorovaikutteista organisaation eri tasojen välillä. Riskinä on, että tavoiteasetanta perustuu tyytyväisyyteen eikä synny riittävän haastavia tavoitteita ulkoisten muutosten hallitsemiseksi. Tätä kuvaa se, että tavoitetason nostaminen on hyvin maltillista. Edellä olevat kappaleet ovat suoria lainauksia saamastamme Suomen laatupalkinto -kilpailun palauteraportista vuodelta Tartuin jälleen kerran palauteraporttiin, kun olin perehtynyt maa- ja metsätalousministeriön antamaan kannanottoon vuoden 2010 tilinpäätöksestämme. On tuiki tärkeää, että saamme jatkuvasti ulkopuoliselta taholta palautetta toimistamme ja tehtävistämme. Palautteiden arvo on meille suuri. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan muun muassa, että julkisen sektorin tuottavuutta lisätään hyödyntämällä nykyistä tehokkaammin tiedolla johtamista, yhteensopivia tietojärjestelmiä ja kokoamalla julkishallinnon tietohallintoa ja hankintojen rahoitusta yhteen. Nykyinen valtionhallinnon tuottavuusohjelma korvataan uudella vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmalla. Tuloksellisuus syntyy aidosti tuottavuutta lisäävin toimenpitein. Asetetaan selkeitä tavoitteita tuottavuuden parantamiseksi. Tavoitteena on, että työ muuttuu samalla työntekijälle mielekkäämmäksi, asiakkaat kokevat palvelun laadun paremmaksi ja työn yhteiskunnallinen vaikuttavuus nousee. Visiomme Maanmittauslaitos luotettavasti verkossa ja lähelläsi tarkoittaa, että tarjoamme luotettavaa tietoa ja palvelua maasta ja kiinteistöistä asiakkaiden ja yhteiskunnan kehittyviin tarpeisiin. Haluamme edelleen olla yksi suomalaisen tietoyhteiskunnan keskeisistä rakentajista. Visiomme palvelee hyvin myös uuden hallitusohjelman tavoitetta. Maanmittauslaitos keskittyy strategiansa mukaisesti ydintehtäviensä tekemiseen. Ydintehtäviämme ovat meidän tuotantotehtävät, jotka toteutetaan nykyisen seitsemän ydinprosessin kautta. Tukitehtävät tukevat ja helpottavat tuotantotehtävien suorittamisessa. Kehittäminen tapahtuu projekteissa. Kehittämistä vauhditetaan asettamalla yhteisiä kehitystavoitteita tulossopimuksiin. Maanmittaustoimistoissa korostuu asiakaskeskeinen toiminta ja valtakunnallisissa palvelukeskuksissa erityisesti sisäisen asiakkuuden huomioon ottaminen palvelun kehittämisessä. Tuotanto tehdään siis prosesseissa ja kehittäminen projekteissa. Pääministeri Kataisen hallituksen tavoitteena on valtiontalouden velan ja kokonaistuotannon suhteen kääntäminen selkeään laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Julkisen talouden kestävyyttä turvataan vaalikauden aikana tehtävillä etupainotteisilla menojen ja tulojen sopeutustoimilla ja rakenteellisilla toimilla. Sopeutus jakaantuu tasan tulo- ja menotoimenpiteiden kanssa. Maanmittauslaitokselle edellä selostettu merkitsee tehtäviemme kustannustietoista toteuttamista ja tuottavuuden selkeää parantamista. On asetettava kunnianhimoisia tavoitteita. Sen ohella joudumme koko ajan analysoimaan toimintaympäristömme muita muutoksia ja meidän on oltava valmiita priorisoimaan tekemisiämme. Nyt paraikaa valmisteilla olevat tietohallinto- ja tietopalvelustrategiat nousevat arvoon arvaamattomaan. Lähivuosina päivittämisen ja uudelleen tarkastelun alle tulevia Kiinteistörekisterin perusparannusstrategiaa ja tilusjärjestelystrategiaa sekä toimeenpanovaiheessa oleva yleisten kartastotehtävien strategiaa joudutaan arvioimaan myös priorisointisilmälasien läpi. Maanmittauslaitoksen yksi arvoista - Työ on hallinnassa - tarkoittaa, että osaamme myös priorisoida tekemisiämme silloin kun olosuhteet niin vaativat. Nyt joudumme soveltamaan osaamistamme tähän. Ylijohtaja Arvo Kokkonen 4/

12 Teksti tuomo lusa/pisa Peltolohkojen reunaviivat paikoilleen Mukana yhteistyössä ovat Maanmittauslaitos ja Maaseutuvirasto. Maanmittauslaitoksen projektiviidakosta löytyy projekti nimeltään MAPEpilotti/sk. Kyseinen projekti käynnistyi kuluvan vuoden helmikuussa. Selvityksen alla on Maaseutuviraston (MAVI) peltolohkorekisterin geometriatietojen ajantasaistaminen laitoksen maastotietojen ylläpidon yhteydessä. Kuvat ilmakuva maanmittauslaitos/49/mml/11 Eron näet, kun seuraat sinistä viivaa. Jälkimmäisessä diassa viiva seuraa täsmällisesti peltolohkojen reunoja. Maastotietokannassa ja Peltolohkorekisterissä käsitellään peltoa. Määrittely ja esitystapa poikkeavat toisistaan, mutta peruslähtöisesti kyse on samasta asiasta. MAPEprojektissa rakennetaan peltolohkojen käsittelyyn tarvittavat työkalut JAKOmtj-sovellukseen. Lisäksi pilotissa ajantasaistetaan vuoden 2011 Maastotietotuotannon määräaikaisen ajantasaistuksen yhteydessä peltolohkorekisterin geometriatiedot muutaman 1:5000 karttalehden alueelta. Tavoitteena on, että pilottityöstä saatujen kokemusten ja tunnuslukujen perusteella voidaan arvioida peltolohkorekisterin ylläpidon kustannuksia, selvittää yhteistoimintaan liittyvää aikataulullista synkronointia sekä ylläpidon tukipalvelun tarvetta ja toteutusvaihtoehtoja. Menetelmän käyttöönottopäätöksen teko ei kuulu tämän projektin tavoitteisiin. Jos tämänkaltaiseen toimintaan kuitenkin ryhdyttäisiin, olisi se huikea esimerkki julkisen hallinnon tietovarantojen yhteistyön kehittämisestä ja Pienen alkuhämmennyksen jälkeen peltolohkot tulivat tutuiksi ja reunaviivojen käsittely alkoi olla rutiinia. ylläpidettävien tietokantojen laadunparantamisesta. Tähän mennessä tapahtunutta Kehittämiskeskuksen sovellusasiantuntijat Juha Haikarainen ja Ossi Poranen tekivät kevään aikana aineistojen siirtotyökalut JAKOmtj:ään ja käsittelytyökalut JAKOmtj/ ESPA-stereokojeympäristöön. Käyttökoulutuksen jälkeen Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimiston kartoittajat Jukka Liedenpohja ja Birgit Seppä pääsivät kokeilemaan peltolohkojen geometriatietojen tarkentamista ja ajantasaistamista stereotyöasemillaan. Tarvittavaa tukea kohteiden tietosisällön epäselvyyksiin saatiin projektissa mukana olevilta MAVIn asiantuntijoilta. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen peltolohkot tulivat tutuiksi ja reunaviivojen käsittely alkoi olla rutiinia. Samanlaisia maaston kohteita stereo-operaattorimme ovat tulkinneet pienen ikänsä. Käyttöön saadut työkalutkin alkoivat vähitellen toimia ilman lukkiutumisia ja kaatumisia. Kokemukset työstä ovat rohkaisevia jatkoa ajatellen. Haasteita riittää Kahden eri tietokannan ja -järjestelmän tietojen yhdistely on vähintäänkin haasteellista. Tiedot täytyy irroittaa originaalikannasta, muuntaa ja siirtää toiseen järjestelmään eheys säilyttäen. Lisäksi tiedot pitää käsitellä ja muokata uudessa järjestelmässä ja kaiken huipuksi uudistetut tiedot on pystyttävä palauttamaan takaisin entistä ehompana. Tämän lisäksi lähtötietokanta on pystyttävä jäädyttämään irroituksen ja palautuksen väliseksi ajaksi. Maanmittauslaitoksen JAKOjärjestelmän konfliktien hallintaa ei ole mahdollista soveltaa tässä konseptissa, ainakaan toistaiseksi. Projekti jatkaa toimintaansa vuoden loppuun. Eniten päänvaivaa aiheuttavat tietokantojen synkronointiin liittyvät kysymykset. Peltolohkorekisterin hektisin muutosten aika eli ajanjakso, jolloin tietokannan olisi syytä olla jäädytettynä, on maaliskuun alusta elokuun loppuun. Miten tämä saadaan sopimaan Maastotietokannan ajantasaistuksen sykliin? Maastotietojen vuosittaiset määräaikaiset ajantasaistusalueet ovat kohtuullisen laajoja. Ne kestävät usein muutaman kuukauden, mutta joskus lähes koko kalenterivuoden. Tahtotilaa synkronointihaasteen kepittämiseen kummaltakin projektin osapuolelta löytyy ja ponnistelut ratkaisun löytämiseen jatkuvat kiivaana. Kirjoittaja on MAPEpilotti/sk-projektin projektipäällikkö. MAPE tulee sanoista Maastotietokanta ja Peltolohkorekisteri. 12 4/2011

13 Teksti erkki-sakari harju Rekognosointikartoitukset Suomessa , osa 4/5 Ohjeita rekognosointikartoituksen tekijöille 1700-luvun puolivälissä alkaneen rekognosointikartoitustyön perustana oli Pommerin sodan aikana Pohjois-Saksassa tehty sotilaallinen kartoitus, jonka ohjeita määrättiin käytettäväksi Suomen rekognosointikartoituksessa. Kartoitusten tekijöille laadittiin lisäksi useita kirjallisia ohjeita. Kartoittaminen ja karttojen piirtäminen kuului 1700-luvulla Ruotsin armeijan linnoitusupseereiden peruskoulutukseen. Alaan liittyvää tietoa välittyi Ruotsiin muun muassa Ranskan tiedeakatemian kautta, sillä Ruotsin ja Ranskan hoveilla oli läheiset suhteet. Sotakoulu Savon aatelisten pojille Pommerin sotaan osallistui myös linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärdiltä oppia saanut Göran Magnus Sprengtporten. Sprengtporten oli taitava kartoittaja ja perustettuaan vuonna 1775 Ristiinan Brahelinnaan yksityisen sotakoulun Savon aatelispojille, tuli rekognosointikartoituksesta yksi koulun tärkeimmistä oppiaineista. Sprengtportenin aloitteesta Rantasalmelle perustettiin Haapaniemen sotakoulu vuonna Myös opettajat osallistuivat rekognosointikartoitukseen. Heistä mainittakoon koulun pitkäaikainen johtaja Samuel Möller ja topografian ja rekognosointikartoituksen opettaja Carl Otto von Fieandt. Myöhemmässä vai- Kaikessa kartoitustyössä tuli maastoa ja rakennettuja kohteita tarkastella ensi sijassa sotilaallisen käytön kannalta. heessa Haapaniemen sotakoulu tuli Karlbergin sotilasakatemian alaiseksi ja kouluun tuli oppilaita kautta koko Ruotsin valtakunnan. Kun Sprengtporten aloitti omatoimisesti Savon kartoitukset vuonna 1777, hän laati työlle ohjeet. Kaikessa kartoitustyössä tuli maastoa ja rakennettuja kohteita tarkastella ensi sijassa sotilaallisen käytön kannalta. Esimerkiksi tiet luokiteltiin teknillisten ominaisuuksien perusteella neljään luokkaan, maaston kuvauksessa huomioitiin kulkukelpoisuus ja asutuksen kuvauksessa sotaväen majoittaminen. Jos kaikkea tietoa ei saatu kartalle, tuli muu tarpeellinen tietous sisällyttää karttoihin liitettyihin kirjallisiin selostuksiin. Erittäin perusteelliset kartoitusja piirtämisohjeet sotilaskartoille laati von Fieandt. Ohjeita annettiin 70 karttakohteelle. Ne painettiin vuonna 1804 ja niiden liitteenä olivat kartoitus- ja piirustusmallit. Merkittävä topografisen kartoitustekniikan ja kartanpiirtämisen kehittäjä oli Haapaniemen sotakoulussa oppinsa saanut Carl Gustaf Tawaststjerna, joka toimi von Fieandtin apulaisena ja myöhemmin opettajana Karlbergin sotilasakatemiassa. Työläät korkeuskäyrät Tawaststjerna julkaisi vuonna 1806 lähes 300-sivuisen topografisen kartoituksen oppikirjan. Korkeussuhteiden kuvauksessa hän käsittelee myös korkeuskäyrien käyttöä, mutta toteaa niiden olevan täysin sopimaton menetelmä topografisille kartoille. Perusteluina Tawaststjerna toteaa, että käyrien laatimiseksi tarvitaan niin valtava mittaustyö, ettei siihen ole mahdollisuutta laaja-alaisessa topografisessa kartoituksessa. Parhaana menetelmänä hän pitää yhdistelmää, jossa maaston kaltevuussuhteet esitetään rinteiden profiilimuotoa kuvaavilla rinneviivoilla ja topografia esitetään rinnevarjosteella. Suomen sodan jälkeen Tawaststjerna siirtyi Venäjän armeijan palvelukseen ja toimi virkauransa lopussa Suomen päämaanmittauskonttorin ylijohtajana. Kirjoittaja on maanmittausneuvos ja tietokirjailija. kuva: Ruotsin sota-arkisto, Finska rekognosceringsverket 411 A, portfolio 53, kartta 10. Ote Porras- ja Siikasalmen erityiskartasta vuodelta 1795, kartoittanut C. F König. Alkuperäiskartan mittakaava 1:10 000, koko 40 x 99 cm. Viisarin viisiosaisessa kirjoitussarjassa käsitellään Suomessa vuosina tehtyä rekognosointikartoitusta. Artikkelit perustuvat maanmittausneuvos Erkki- Sakari Harjun ja emeritusprofessori Jussi T. Lappalaisen toimittamiin kirjoihin Kuninkaan tiekartasto Suomesta 1790 ja Sprengtportenin Savon kartasto (ilmestyy lokakuussa 2011). 4/

14 teksti harri lehtimäki/esuomi Meidän Masako löysi Talvivaaran? Miten Talvivaarasta tuli Talvivaaran kaivosalue? Ja mitä tekemistä sillä on topografi Masa Järvenpään kanssa? Viime vuosina pienestä Talvivaaran kylästä on tullut massiivinen kaivoskaupunki. Kainuun korpikuusikkoa on kaatunut satoja hehtaareja ja tilalle on tullut noin 20 neliökilometrin suuruinen louhosalue. Kaivostoimintaa varten sinne on myös rakennettu rautatie. Alueen sisäisiä teitä on yhteensä 25 kilometrin verran. Nikkeliä kaavitaan noin tonnia vuodessa seuraavan neljännesvuosisadan ajan ja jäljelle jää 300 metriä syvä kuoppa. Kuoppaa on kaivamassa 400 työntekijää noin 200 työkoneella. On siis kyse niin valtavasta projektista, ettei sitä voi kunnolla paperilta lukiessa ymmärtää. Minkähän arvoinen tämä kaikki on? Riippuu, miten asiaa katsotaan. Talvivaaran kaivosyhtiön toimitusjohtaja Pekka Perä osti kaivosoikeudet Outokumpu Oyj:ltä yhden euron hinnalla. Tosin sopimus oli sellainen, ettei Outokumpukaan jää näppejä nuolemaan. Toisaalta listauduttuaan Lontoon pörssiin, yhtiö keräsi osakeannillaan yli 300 miljoonaa euroa. Kaikkiaan kaivoksen rakennusvaiheen investointeihin tuhraantui vaatimattomat 600 miljoonaa euroa. Entä kuka löysi Talvivaaran nikkeliesiintymän? Siihen ei wikipedia annakaan selkeää vastausta. Kuva masan kotialbumi Masan kädessä olevassa kivessä nikkeli on pieninä pisamina ympäri rikkonaista kiveä, kuten malmit usein esiintyvät. Kuka ihmeen Masa? Nimi: Matti Masa Järvenpää Syntynyt: Suodenniemessä 1944 Työura: 47 vuotta Maanmittauslaitoksen palvelussa. Eläköityi syksyllä Asuu: Eteläisten taajamassa Hämeenlinnassa. Perhe: Vaimo, kolme lasta ja neljä lastenlasta. Ja tapahtui niinä päivinä Masa työskenteli muiden topografien tavoin Helsingin Pohjoisrannassa talvisin. Tupatöinä topografit viimeistelivät edellisen kesän maastotöitä ja valmistelivat tulevan maastokauden kenttälevyjä. Heti kun kevät koitti ja lumet sulivat, Masa ja muut topografit lähtivät maailmalle. Vuonna 1969 arpa oli heittänyt Masan Kainuuseen, Sotkamon vaaramaisemiin. Silloisen käytännön mukaisesti perhe, vaimo Marja-Terttu, lähti mukaan koko kesäksi. Lapsia heillä ei vielä silloin ollut. Majoitus oli löytynyt Talvivaaran lakkautetusta koulusta. Kartoitustyö Talvivaarassa sujui rutiininomaisesti, olihan Masa kartoitellut jo useamman kesän. Silloiset kartoitukset olivat lähes poikkeuksetta ensikartoituksia. Aikaisempien kunnollisten karttojen puuttuminen vaati maaston kattavaa läpikäyntiä ja jatkuvaa ympäristön havainnointia. Vaaran rinteitä kävellessään ja kartoitellessaan Masa huomasi hiljattain kaivetun uuden ojan. Oja oli tietysti peruskartalle kuvattava kohde, joten se oli piirrettävä kartalle, mutta Masan huomio kiinnittyi muuhunkin. Näin siinä vastakaivetun ojan penkalla malmin näköistä kiveä. Masa tunsi kiinnostusta kiviin ja geologiaan jo tuolloin, joten hän tiesi melko varmasti, että kivessä on jotain muutakin kuin Perä-Pohjolan graniittia. Tarkemmin tutkittuaan, ojan penkalla oli useitakin samannäköisiä kiviä. Masa otti muutaman talteen ja lähetti yhden Geologian tutkimuskeskukselle analysoitavaksi. Vastaus tuli jonkin ajan kuluttua. Näytteessä oli nikkeliä niin paljon, että aluetta kannattaa tutkia tarkemmin. Tämä ei suinkaan ollut tavanomaista, sillä vain harvat maallikon lä- 14 4/2011

15 hettämät näytteet johtivat lisätutkimuksiin. Alueella oli toki aikaisemminkin tehty tutkimuksia ja koelouhintaa, mutta nämä oli tehty talkin löytämiseksi. Tarkoitus oli, että myöhemmin kesällä Sotkamoon saapuisi tutkija, jonka Masa veisi näytteen löytöpaikalle. Tutkijaa ei vaan kuulunut. Viimein myöhään syksyllä geologi saapui paikalle. Sattui vaan niin, että se oli Masan viimeinen työpäivä Sotkamossa, eli kiireinen muuttopäivä ja hän joutui kieltäytymään oppaan tehtävistä. Masa näytti kuitenkin löytöpaikan vanhasta pitäjänkartasta, laski tarkat koordinaatit tekeillä olevasta peruskartasta ja antoi tarkan kuvauksen löytöpaikasta. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Siitähän se tais suipiintua, kun siitä ei enää kuulunut mitään sen jälkeen. Masa oli jättänyt yhteystietonsa tutkijalle ja eli vähän siinä toivossa, että pieni bonus voisi kilahtaa topografin laihan tilin päälle. Hän tiesi, että jokaisesta jatkotutkimukseen johtaneesta näytteestä on luvattu palkkio. Vaan mitään ei siis kuulunut. Tais mennä palkkiot parempiin liiveihin. Tällä Masa tarkoittaa sitä, että löytö on saatettu kirjata viranomaislöydöksi. Tällöin työsuhteessa oleva virkamies, siis paikalle saapunut geologi itse, saa pitää näytteestä kuuluvan palkkion. Joskus vuosia myöhemmin Masa muistaa, että joku olisi soittanut maastoon hänen esimiehelleen ja kysellyt häntä. Esimies sattui kuitenkin olemaan pienissä saunamehuissa ja kiroili puhelimeen, ettei hänen työntekijöitään saa häiritä. Tämä puhelu olisi saattanut liittyä Talvivaaran näytteeseen. Kuten kaikki nyt tiedämme, päätyivät tutkimukset siihen tulokseen, että malmia kyllä on alueella (nikkeli, kupari, sinkki), muttei tarpeeksi rikkaassa muodossa, jotta louhiminen sen aikaisilla menetelmillä olisi ollut kannattavaa. Lisäksi ympäristön saastumiseen olisi ollut paljon suurempi riski kuin tänä päivänä. Tekniikan kehittyessä asiaa alettiin miettiä uudelleen tunnetuin seurauksin. Valtakaivos seisoo nyt muutaman kivenheiton päässä Masan näytteen löytöpaikasta. Talvivaaran kaivoksen toiminnan aloittaminen oli iso uutinen jo suunnitteluvaiheesta lähtien. Rahaa on liikkunut kaivoksen ympärillä rutkasti ja medialle se on antanut roppakaupalla jos jonkinlaista jutunjuurta. Yritin selvittää, löytyisikö jostain tietoa siitä, kuka löysi Talvivaaran kaivoksen. Kirjallisuutta, raportteja ja tutkimustietoa löytyi kyllä paljon, mutta nimiä ei. Käännyn siis vanhan topografin puoleen ja kysyn: No, Masa! Olitko se sinä, joka löysi Talvivaaran kaivoksen? Tokkopa nyt sentään, mutta onhan se mahdollista, että mä vähän sen löytämistä avitin. Kirjoittaja työskentelee kartastoinsinöörinä Etelä-Suomen maanmittaustoimistossa. 4/2011 Pienessä kivessä on kaksi selkeää nikkeliläikkää. Masan vinkit Kuva masan kotialbumi Masa on kokenut konkari, jonka erityisosaamista oli maaston kuviointi ja maaperäkartoitus. Me nuoremmat käännyimme monesti Masan puoleen tiukoissa tilanteissa ja saimme apua niin ammatillisissa kuin käytännönläheisissä pulmissa. Oma listani alla: Masalta opitut, top Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen pitää ottaa puolen tunnin nokoset, ennen kuin lähtee töihin. 2. Nykyisten isojen huoltoasemien vessariveistä toiseksi viimeinen koppi on yleensä siistein. 3. Viipaloidut tomaatit on laitettava leivälle ensimmäisenä, jotta pursuava mehu imeytyy leipään. Juuston tai leikkeen päälle asetettuna tomaatin nesteet valuu syliin. 15

16 teksti heli ursin/mmk Kuva Maa-amet Viron Maa-amet eli maanmittauslaitos on ympäristöministeriön alainen valtion viranomainen. Sen vastuulla ovat muun muassa maarekisterin ylläpito, maareformin koordinointi ja toteutus sekä tilusjärjestelyt, arviointitoiminta, geodesia ja paikkatiedot. Viron Maa-amet tarkastelussa Maanmittauslaitos ja Maaamet solmivat yhteistyösopimuksen Maa-amet tilaa yksityisiltä yrityksiltä pääosan kiinteistö- ja geodeettisista mittauksista sekä topografisen kartoituksen. Käytännössä Maa-amet kilpailuttaa tekijät, yritys tekee työn ja Maa-amet hoitaa laaduntarkastuksen. Topografiset perusaineistot kerätään tarkkuudella, joka vastaa 1: Tästä tehdään kartat mittakaavoissa 1: ja 1: Maa-amet hallinnoi ympäristöministeriön alaisia valtion maanomistuksia ja voi myös myydä valtion maata. Laitoksen toiminta on 100-prosenttisesti budjettirahoitteista, ja kaikki laitoksen saamat tulot palautuvat valtion kassaan. Maan myynnillä Maa-amet ei siis pääse rikastumaan. Maareformi ja Inspiren toteutus meneillään Virossa on edelleen meneillään maareformi. Nykyisin 87 % maasta on rekisteröity maarekisteriin. Maareformia odottava maa-ala, 13 % maa-alasta, on valtion omistuksessa. Maan hallinnan palautus aiemmille omistajille on tehty 33 % maa-alasta. Maata palautetaan yleensä henkilöille, jotka ovat olleet maanomistajia 1940-luvulla. Maa-alasta yksityisessä omistuksessa on 22 %, kuntien omistuksessa 1 % ja valtion omistuksessa 31 %. Maa-amet osallistuu aktiivisesti Inspiredirektiivin toteuttamiseen. Viron paikkatietolaissa on määrätty, että valtion laitosten on käytettävä Maa-ametin paikkatietoaineistoja. Geoportaalin osalta yhteistyötä on tehty myös Maanmittauslaitoksen kanssa, etenkin Open Source -asioissa. Kehittämistyötä teetetään alihankintana. Portaalin kautta pääsee myös kiinteistötietoihin. Maa-amet ylläpitää tietokantaa kiinteistökaupoista (Real Property Transactions Database). Tietokannasta voi saada tietoja geoportaalin kautta. Idea kauppahintatilastoon (Real Property Price Index) saatiin muuten aikanaan Maanmittauslaitoksen kauppahintatilastosta. Virossa 87 % maasta on rekisteröity maarekisteriin. Maareformia odottava maa-ala on valtion omistuksessa. Yhteistyö lisääntyy Maanmittauslaitos ja Maa-amet solmivat yhteistyösopimuksen laitosten välillä Läheinen yhteistyö on jatkunut Viron itsenäistymisestä lähtien, mutta nyt tehdyllä yhteistoimintasopimuksella haluttiin kiinnittää lähivuosien tavoitteet. Lähivuosina keskitytään muun muassa ilmakuvayhteistyön jatkamiseen, tietopalvelujen ke- hittämiseen ja lainsäädännön jatkokehittämiseen sekä massa-arviointiin ja katasterin tietojärjestelmäyhteistyöhön. Sopimus luo vahvan pohjan yhteistyölle organisaatioiden välillä. Läheisillä naapureilla on varmasti paljon opittavaa toisiltaan. Viron geoportaali löytyy osoitteesta geoportaal.maaamet.ee/eng/ Kirjoittaja on kansainvälisten asioiden päällikkö Keskushallinnossa. Tietoa Viron Maa-ametista Viron Maa-amet eli maamittauslaitos (engl. Estonian Land Board) perustettiin vuonna Aluksi laitoksessa oli 20 työntekijää, mutta kun vuonna 1991 Maa-ametiin liitettiin myös kiinteistöasiat (Land Cadastre) niin työntekijämäärä kohosi 140 henkilöön. Nykyisin laitoksessa on noin 300 työntekijää. Heistä 120 työskentelee Tallinnassa ja loput Maa-ametin Tarton toimipisteessä ja maan eri osissa toimivissa 15 alueellisessa maanmittaustoimistossa. Näiden alueellisten toimistojen tehtävänä on hoitaa kiinteistöasioita. 16 4/2011

17 teksti heli laaksonen/ilma Paikkatietokulttuuria kulttuuripääkaupunki Turussa GI Nordenin järjestyksessään jo 23. pohjoismainen konferenssi järjestettiin Turussa Turun yliopistokeskukseen kerääntyi yhteensä noin 85 paikkatietoasioista kiinnostunutta kuulijaa. Tämänvuotisen konferenssin teemana oli New culture of using GIS eli vapaasti suomennettuna Paikkatiedon uusi käyttökulttuuri. Gi Norden -päivien aikana pidetyissä esityksissä vilahteli runsaasti erilaisia kolmikirjaimisia lyhenteitä, kuten WMS ja CSW. Lyhenteet todella kuulostavat uudelta käyttökulttuurilta. Kysytään tapahtuman järjestelytoimikunnan jäseneltä Riikka Kivekkäältä, mitä ihmeen yhteispohjoismaista kieltä siellä Turussa oikein puhuttiin? Kaikissa Pohjoismaissa pohditaan tällä hetkellä melko samanlaisia asioita, kuten paikkatietoportaalien rakentamista, avointen standardien käyttöä sekä metatietojen jakelua Inspire-direktiivin hengessä. Niinpä myös samat termit ovat kovassa käytössä kaikissa Pohjoismaissa, naurahtaa Riikka. Riikka toimii asiantuntijana Kehittämiskeskuksessa paikkatietoinfratiimissä ja vastaa paikkatietoikkunan metatietoasioista. Konferenssin järjestelyiden lisäksi Riikka piti seminaarissa esityksen omalta alaltaan eli Inspire-direktiivin mukaisista metatietopalveluista liittyen juuri mystiseen lyhenteeseen CSW. Oikeastaan näissä termeissä ei ole mitään sen kummempaa. Uusi kulttuuri paikkatiedon käytössä viittaa esimerkiksi rajapintojen hyödyntämiseen ja aineistojen yhdistelemiseen, minkä helpottamiseksi aineistojen ja niiden metatietojen tulee olla tiettyjen speksien mukaisia, jatkaa Riikka. Tapahtuman ulkomaiset pääpuhujat tulivat Italiasta ja Norjasta. Alessandro Annoni toi terveisiä Euroopan unionin ympäristö- ja kestävän kehityksen instituutista korostaen paikkatiedon jakamisen tärkeyttä. Steven Ramage OGC:lta (Open Geospatial Consortium) puhui kansainvälisistä paikkatietostandardeista. Kotimaisen pääpuheenvuoron piti Antti Vertanen maaja metsätalousministeriöstä. Hänen kertoi Inspire-direktiivin täytäntöönpanosta Suomessa. Sessioissa paneuduttiin tarkemmin eri aihealueisiin Konferenssissa oli mahdollista osallistua oman kiinnostuksen mukaan erilaisiin pienemmillä porukoilla toteutettuihin sessioihin, joissa sai kuunnella pääteeman mukaisista asioista syvällisemmin. Omat sessionsa saivat myös muun muassa kaukokartoitus sekä päivittäiset paikkatietojen hyödyntämissovellukset. Varsinaisen GI Norden -konferenssin lisäksi Turussa kokoontui samanaikaisesti Kris- GIS-ryhmä. KrisGIS käsittelee paikkatietoaineistojen käyttöä siviilikriisinhallintatehtävissä Pohjoismaissa. Ryhmään kuuluvat pelastus-, poliisi- ja karttaviranomaiset. Islannin, Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen karttalaitosten pääjohtajat allekirjoittivat sopimuksen, jonka puitteissa paikkatietoaineistoja voidaan vaihtaa kaikkien Pohjoismaiden väillä erityisesti rajaalueiden pelastustoimen helpottamiseksi. Näitä sinisen valon paikkatietoasioita ja aineistoluovutusten käytännön järjestelyitä käsiteltiin seuraavan kerran syyskuussa, kun KrisGIS:n jäsenet eri karttalaitoksista saapuivat Maanmittauslaitoksen vieraiksi. Kirjoittaja työskentelee paikkatietoasiantuntijana Ilmakuvakeskuksessa. 4/2011 Kuva: terhi kivimäki/vasu Mikä on GI Norden? GI Nordenin tavoitteena on edistää paikkatietotekniikan käyttöä Pohjoismaissa ja luoda yhteyksiä paikkatiedon käyttäjien ja tuottajien välille. GI Nordenissa jäseninä ovat kansalliset paikkatietoyhdistykset, joita kustakin Pohjoismaasta edustaa yksi organisaatio tai yhdistys. Jäseninä ovat Geoforum Danmark (Tanska), LISA (Islanti), Geoforum (Norja) ja ULI Geoforum (Ruotsi) sekä Suomea edustava ProGIS. Seuraava GI Norden konferenssi järjestetään kesällä 2012 Tanskassa. 17

18 teksti Lea kujanpää/keke Viisviis, ysiysi, kaks Kehittämiskeskuksen tuet 1/4 teksti Lea kujanpää/keke Paikoillenne, Kaipaatko tukea elämääsi? Kuuntelijaa, joka ratkaisee ongelmasi? Nämä ja paljon muuta löydät Kehittämiskeskuksen auttavista tukipuhelimista. Kun kiinteistötoimitukset aiheuttavat päänvaivaa, JAKOtuki auttaa. Oli ongelma siirtotiedostoissa, karttojen tulostamisessa tai rekisterinpitosovelluksen käytössä, apu löytyy numerosta 5599/2. Maanmittauslaitoksessa JAKOtuki auttaa JAKO-sovellusten käyttäjiä. Lisäksi JAKOtuessa palvellaan kaupunkeja, jotka tuovat tietoa Maanmittauslaitoksen järjestelmään KTJrekisterinpitosovelluksella. Jos kaupanvahvistajilla on ongelmia sähköisen kiinteistönluovutusilmoituslomakkeen täytössä, apua löytyy heillekin. Asiantuntemusta luvassa Tukipuhelimeen vastaavat Maritta Lehtovaara, Riitta Haapakoski, Susanna Tammiola ja Jaana Piipari Vaasassa, Hellevi Bragge Turussa sekä Anne Pirinen ja Mirja Uotinen Pasilassa. Tukitiimiin kuuluvat lisäksi Hannele Ilpala ja Erkki Ruuska. Kaikki ovat maanmittausalan ihmisiä ja tuntevat tuen aihepiirin laajasti. Tukipyyntöjä tulee puhelimitse ja sähköpostitse useita satoja kuukaudessa. Meille tulee kysymyksiä ihan laidasta laitaan tosi laajalla skaalalla, kertoo sovellustukiasiantuntija Maritta Lehtovaara. Tarvitaan apua, jos esimerkiksi aluetta ei saa muodostumaan kartalla, SULKA-pöytäkirjaa ei saa avattua tai laskun teossa on pulmia. Kyllä tämä tietysti jaksamista vaatii, koska siirrymme nopeasti yhden ongelman syvyyksistä seuraavaan. Meidän on hallittava isoja kokonaisuuksia. Jos ratkaisua ei löydy heti, kysymystä pohditaan tukitiimin voimin. Jos tämäkään ei auta, tiimi kääntyy sovelluksen ylläpidon puoleen. Palautetta palvelusta Parasta tässä työssä on, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja ratkoa ongelmia, Maritta sanoo. Tukeen soittavat ihmiset ovat tosi ihania, heidän kanssaan on niin kiva asioida! On ihan mahtavaa, kun saa ongelman ratkaistua ja ilmoitettua siitä kysyjälle. Ei mikään ihme, että tällä asenteella tukipalvelu saa niin paljon positiivista palautetta käyttäjiltä - sellaisilta, kuin esimerkiksi toimitusvalmistelija Tuula Laaksolta Pohjois-Savon maanmittaustoimistosta Kuopiosta. Olen soittanut JAKOtukeen milloin rajaja milloin tieasioissa, Tuula kertoo. Välillä hän on tarvinnut JAKOtukea pari kertaa viikossa, mutta kun ohjelma kehittyi ja sitä oppi paremmin käyttämään, ongelmatilanteita tullut eteen yhä harvemmin. Tukipalvelu toimii hyvin. Joskus isomman ongelman selvittely on kestänyt kauemmin, mutta vastaus on joka kerta saatu. Välillä mietin, kyselenkö heiltä turhan usein, mutta palvelu on ollut tosi hienoa ja apua on aina tullut. Aina saa kysyä Järjestelmiä ei kuitenkaan moitita huonoiksi. Marittan mukaan käyttäjät ovat nykyisin niin valveutuneita, että ongelmatilanteetkin ovat haastavia. Lisäksi versioiden vaihdot tuovat uusia kysymyksiä: varsinkin Win7:n tulo vaati järjestelmän tuunausta, ja uudistusten mukana tulee joskus lastentauteja. Yhteydenottajan ei tarvitse pelätä itsensä nolaamista, vakuuttaa Maritta. Ongelman kanssa ei tarvitse olla yksin, vaan sitä selvitellään yhdessä. Sellaista asiaa ei ole, etteikö sitä voisi kysyä. Ja jotkut kysymykset ovat ihan uusia meillekin! JAKO-perhepotretti JAKOperheessä on paljon lapsia: JAKOkii-, JAKOtoma-, JAKOdiaari- ja JAKOinfosovellukset. JAKOkiissä on kiinteistö- ja tulostusasiat, JAKOtoma vastaa toimitusmaksuista, JAKOdiaari kirjeenvaihdosta ja JAKOinfo koskee palvelukortteja ja tilastoja. JAKOtuki auttaa koko perhettä. Parin vuoden kuluttua kiinteistökaupan voi tehdä kotikoneelta järjestelmässä, jota Maanmittauslaitos parhaillaan rakentaa. Ei mitään paineita, mutta kyseisen SIKKEjärjestelmän avulla hallinnoidaan vuodesta 2015 alkaen suomalaisten yli 300 miljardin euron arvoista kiinnitettyä kiinteistöomaisuutta. Joko projektilaisten puntti tutisee? Kehittämiskeskuksen SKV-työpari, eli johtava sovellusasiantuntija Jussi SKV Immonen ja asiantuntija Satu Dahlqvist, eivät näytä stressaavan. UKIR-hankkeen SKV-projekti käynnistyi tänä syksynä. Rakennamme sähköistä kiinteistönvaihdantajärjestelmää eli SIKKEä, joka 18 4/2011

19 Vauhdilla alkuun Projekti starttasi Haikossa pidetyssä kick off -tilaisuudessa. Eficoden porukka on osoittautunut erittäin osaavaksi ja motivoituneeksi, sanoo Satu. Kaikki ovat innoissaan uudesta tehtävästä. Aloitus oli lennokas, ja meille syntyi luja luottamus projektin onnistumiseen. Lähtökohdat ovat hyvät ja henkilökemiat toimivat. Satu ja Jussi odottavat projektilta nopevalmiit, SKV! muutaman vuoden kuluttua mahdollistaa kiinteistökaupan tekemisen kotikoneelta. Kauan odotettu sähköisen kiinteistönvaihdannan projekti eli SKV on vihdoin lähtenyt Tulevan järjestelmän päällä lepää koko Suomi: kaikki ne, jotka omistavat, myyvät tai ostavat kiinteistöä tai aikovat tehdä niin. kunnolla käyntiin, kertoo Jussi. Emme unohda, että tulevan järjestelmän päällä lepää koko Suomi: kaikki ne, jotka omistavat, myyvät tai ostavat kiinteistöä tai aikovat tehdä niin. Siksi me teemmekin tästä systeemistä huippuhyvän. Puhetta ja piirustuksia Järjestelmän tuottajien kilpailutuksen voittaneesta Eficodesta muutti Pasilan virastotaloon kuuden hengen kehittäjätiimi eli niin sanottu scrum-tiimi. Se työskentelee nimensä mukaisesti scrumilla eli ketterällä menetelmällä. Työskentelytapa on vauhdikas ja siinä hyvin sujuva kommunikaatio on elintärkeää. Meillä ei ole olemassa valmiita määrityksiä, emmekä aio tuottaa paperisaastetta. Haemme keskustelemalla ja piirtämällä yhteistä käsitystä siitä, millainen järjestelmä on tulossa, Jussi selventää. 4/2011 Kuva: antero aaltonen Tähän projektiin käytetään vahvojen ammattilaisten koko tietotaito 110-prosenttisesti, Jussi Immonen ja Satu Dahlqvist vakuuttavat. asti näkyviä tuloksia: valmista näytettävää pitäisi olla jo keväällä. Samalla he muistuttavat, että konkreettinen SIKKE-demo ei tarkoita samaa kuin tuotantoon kelpaava, sillä yksityiskohtia täytyy hioa paljon. Tavoitteena itseohjaava järjestelmä Satu painottaa, että projektin on pystyttävä luomaan järjestelmä, joka saa laajan käyttäjäkunnan sekä ammattilaisista että kansalaisista. Jos sähköisen kiinteistönvaihdannan tekee yhden kerran elämässään ja siinä on kiinni iso omaisuus, järjestelmän täytyy olla niin selkeä, ettei se herätä lisäkysymyksiä. SIKKEn täytyy olla luotettava, helposti lähestyttävä sekä käyttäjää tarpeiden mukaisesti opastava. Esimerkiksi kiinteistövälittäjän osallistuminen kauppakirjan laatimiseen voidaan tarvittaessa toteuttaa valtuutuksella, hän valottaa. Kiireellä ja paineella ei Sadun ja Jussin mukaan päästä mihinkään. Me rakennamme liityntöjä vasta tekeillä oleviin järjestelmiin. Myös tunnistautumiselle ja allekirjoitukselle täytyy luoda tekniikat. Kaiken pitää olla loppuun asti mietittyä sekä erilaisilla koekäyttäjäryhmillä testattua ja hyväksi havaittua, ennen kuin voimme markkinoida kiinteistökaupan tekemistä verkossa. Tuotantoon mennään, kun kaikki on viimeistelty pesunkestäväksi, sanoo Jussi. Valmista portaittain Sähköinen kiinteistökaupankäyntijärjestelmä valmistuu portaittain. Kiinnitys on mahdollista tehdä uudessa järjestelmässä vuonna Käyttöönotto ei kuitenkaan riipu pelkästään projektista. Satu ja Jussi saavat sukeltaa syvälle valtionhallinnon byrokratian kiemuroihin ja odotella erinäisten lakien voimaantuloa, ennen kuin pulla saadaan uunista ulos. Vaivannäössä ei säästellä yhtään. Kirjoittaja toimii asiantuntijana ja tiedottajana Kehittämiskeskuksessa. 19

20 sia ulumisia UKIRIN kuulumisia UKIRIN kuulumisia KIRIN kuulumisia UKIRINkuu UKIRIn umisia UKIRIN kuulumisia ki umisia ukirin kuulumisia teksti jorma turunen/keke ja lea kujanpää/keke Kaikki pelissä UKIR-hankkeen SKV-projekti käynnistyi tänä syksynä. Rakennamme sähköistä kiinteistönvaihdantajärjestelmää eli SIKKEä, joka muutaman vuoden kuluttua mahdollistaa kiinteistökaupan tekemisen kotikoneelta. Järjestelmän avulla tullaan hallinnoimaan suomalaisten yli 300 miljardin euron arvoista kiinnitettyä kiinteistöomaisuutta ja järjestelmä palvelee kaikkia niitä, jotka omistavat, myyvät tai ostavat kiinteistön. SKV:n käyttäjäkunta koostuu kansalaisista ja ammattilaisista, ja jotkut heistä käyttävät järjestelmää ainoastaan kerran elämässään. Järjestelmän kautta pitäisi pystyä liikuttamaan helposti ihmisten kenties suurinta omaisuutta, omaa kiinteistöä, joten ymmärrettävästi kyseessä on myös järjestelmäkehittäjille valtava haaste. Tukea ja turvaa Paitsi että järjestelmän pitää olla absoluuttisen turvallinen, sen pitää myös näyttää ja tuntua siltä. Jo pienissä verkko-ostoksissa kiinnitämme huomiota siihen, vaikuttaako sivusto luotettavalta, saati sitten kiinteistökaupan teossa. Maanmittauslaitoksen arvot, puolueettomuus ja luotettavuus, ovat jälleen avainasemassa. Vaikka käyttäjämäärät voivat olla suuret, meillä ei ole resursseja järjestää tukea 24/7. Sitä täytyy toki olla saatavilla, mutta siihen ei tarvitse ylen määrin satsata, jos ohjelma on helppokäyttöinen ja peruskoneisto on kunnossa. Silloin konehuoneen puolella ei koko ajan tarvita korjaushenkilökuntaa. Aloitetaan konkretiasta Ennen vanhaan tehtiin usein niin, että järjestelmä rakennettiin ensin valmiiksi ja annettiin sitten loppukäyttäjälle. Me lähdemme liikkeelle käyttäjän näkökulmasta. Teemme ensin työversion, jota voimme esitellä projektin sidosryhmille, kuten esimerkiksi Finanssialan keskusliitolle, pankeille ja kiinteistönvälitysfirmoille. Sitten lähdemme keräämään ideoita, miten voisimme rakentaa järjestelmästä parhaan mahdollisen. Loppukäyttäjän näkökulma pidetään kirkkaana mielessä, jotta kiinteistökaupan osaa ja uskaltaa tehdä verkossa kuka tahansa. Olipa kerran käyttäjätarina Työtapamme projektissa muodostavat käyttäjätarinat. Ne kertovat, mitä loppukäyttäjä tulee järjestelmällä tekemään ja mitä meidän pitää ennen käyttöönottoa testata. Me projektihenkilöt mietimme, mitä pitäisi rakentaa ja Eficode-firman ketterät kehittäjät eli scrum-tiimiläiset pohtivat, miten pitäisi rakentaa. Emme siis lähde siitä, että tuossa on nappi mitähän sen napin pitäisi tehdä. Tarinointi myös motivoi kehittäjiä. He pystyvät haastamaan meitä pohtimaan, onko jokin toiminnallisuus tarpeellista vai ei. Paperi kuuluu antiikkiosastoon Perinteisissä projekteissa tehdään ensin paperiset määrittelyt, mutta kirjoittajalla ja lukijalla on usein aivan eri käsitys siitä, mitä teksti tarkoittaa. Lisäksi teksti vanhenee sitä mukaa kun sitä syntyy, koska muutoksia tulee niin nopeasti. SKV-projektin ketterissä kehitysmenetelmissä kysymys on kommunikoinnista. Yhteinen ymmärrys haetaan heti ja sitä hiotaan matkan varrella. Opimme koko ajan yhdessä ja reagoimme muutoksiin saman tien. Vähemmän on enemmän SKV-projektissa teemme sen, mihin lainsäädäntö meitä velvoittaa. Suhtaudumme kriittisesti ylimääräisiin herkkuihin, jotka toisivat käyttöliittymään turhaa kompleksisuutta. Jokainen toiminnallisuus valikoidaan huolella. Olemme projektissa päättäneet, että tästä järjestelmästä on tultava sellainen, josta voimme olla ylpeitä. Tavoitteenamme on tehdä siitä niin hyvä, että haluamme itse olla ensimmäisiä, jotka pääsevät sitä toden teolla käyttämään. Kiinteistökauppoja odotellessa. Puolueettomuus ja luotettavuus avainasemassa. Kolumni perustuu UKIR-hankkeen päällikkö Jorma Turusen haastatteluun. Lea Kujanpää toimii asiantuntijana ja tiedottajana Kehittämiskeskuksessa. 20 4/2011