Anna-Sofia Ruth SUOMALAISTEN YLIOPISTOTUTKIJOIDEN JULKAISUTUOTANTO JA SIIHEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Anna-Sofia Ruth SUOMALAISTEN YLIOPISTOTUTKIJOIDEN JULKAISUTUOTANTO JA SIIHEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT"

Transkriptio

1 Oulun yliopisto Humanistinen tiedekunta Anna-Sofia Ruth SUOMALAISTEN YLIOPISTOTUTKIJOIDEN JULKAISUTUOTANTO JA SIIHEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Informaatiotutkimuksen pro gradu -tutkielma Oulu 2012

2 Humanistinen tiedekunta Tiivistelmä opinnäytetyöstä Tekijä Ruth, Anna-Sofia Työn nimi Suomalaisten yliopistotutkijoiden julkaisutuotanto ja siihen vaikuttavat tekijät Oppiaine Informaatiotutkimus Työn laji Pro gradu Aika Elokuu 2012 Sivumäärä liites. Tiivistelmä Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä suomalaisten yliopistotutkijoiden tuottamien julkaisujen määrään. Tarkastelun kohteena olivat tutkijoiden ammattiasema ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet, tutkimusrahoitus, työajan käyttö sekä monitieteinen, kansainvälinen ja oman organisaation ulkopuolisten tahojen kanssa tehtävä yhteistyö. Näitä yhteistyömuotoja on korostettu sekä kansallisessa että kansainvälisessä tiedepolitiikassa. Julkaisujen määrää mitattaessa mukaan otettiin kaikki eri julkaisutyypit tieteenalojen julkaisuprofiilien erilaisuuden huomioimiseksi. Tutkimusaineisto kerättiin Internet-kyselylomakkeella osana Kansalliskirjaston FinELib -palveluyksikön toteuttamaa "Tieto tutkijan työpöydälle" -kyselyä. Aineistoa analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin sekä ristiintaulukoita ja riippuvuuslukuja tarkastelemalla. Lopuksi aineistosta muodostettiin ordinaalinen regressiomalli. Analyysin perusteella todettiin, että miehet olivat naisia tuottavampia ja professorit ja yksikön johtajat muiden ammattiryhmien edustajia tuottavampia. Rahoituslähteistä vaikutusta tuottavuuteen oli Euroopan Unionin tutkimusrahoituksella, Tekes-rahoituksella sekä säätiöltä tai rahastolta saaduilla apurahoilla. Eri työtehtävien osuudella ei ollut vaikutusta tuottavuuteen. Monitieteistä ja erityisesti kansainvälistä yliopistojenvälistä yhteistyötä tekevät tutkijat olivat tuottavampia kuin ne, jotka eivät tehneet yhteistyötä. Näitä yhteistyömuotoja tulisi jatkossakin pyrkiä tukemaan tiedepolitiikan keinoin. Sen sijaan ei-akateemisten kumppaneiden kanssa tehtävän yhteistyön vaikutuksista tuottavuuteen ei löytynyt näyttöä. Muita tietoja Asiasanat: tieteellinen tuottavuus, julkaisutuotanto, tutkimusrahoitus, yhteistyö, yliopistot

3 Alkusanat Tämän pro gradu -tutkielman tutkimusaineisto koostuu Kansalliskirjaston FinELib - palveluyksikön toteuttaman Tieto tutkijan työpöydälle! -käyttäjäkyselyn vastauksista. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 3830 suomalaisessa yliopistossa, tutkimuslaitoksessa tai yliopistollisessa sairaalassa työskentelevää tutkijaa. Aineistosta on tehty tutkimusraportti, jossa käsitellään kyselyn kaikkia osa-alueita lähinnä tutkijoiden tiedontarpeiden sekä kirjasto- ja tietopalveluiden näkökulmasta. Pro gradu -työssäni keskityin ainoastaan yliopistoissa työskenteleviin tutkijoihin sekä heidän julkaisutuotantoonsa. Tutkimuskysymysten näkökulma painottui pikemminkin tiedehallinnon kuin kirjasto- ja tietopalvelujen suuntaan. Suoritin korkeakouluharjoitteluni FinELib -palveluyksikössä kesällä 2011, jonka jälkeen työsuhteeni FinELibissä jatkui vuoden loppuun osa-aikaisena. Työtehtäväni liittyivät käyttäjäkyselyn markkinointiviestintään ja kyselyn avointen vastausten analysointiin. Kyselylomakkeesta oli jo olemassa perusrunko siinä vaiheessa, kun aloitin harjoitteluni FinELib -palveluyksikössä. Pääsin kuitenkin omalta osaltani vaikuttamaan kysymysten muotoiluun ja hiomiseen. Kyselylomakkeen suunnittelu, kyselyn markkinointiviestintä sekä aineiston käsittely oli sanan varsinaisessa merkityksessä ryhmätyöskentelyä, johon osallistui monia eri henkilöitä monilta eri tahoilta. Pro gradu -tutkielmani työstämiseen olen saanut tukea monilta henkilöiltä. Kiitän neuvoista ja palautteesta Arja Tuuliniemeä, Anu Alaterää ja Maija Merimaata Kansalliskirjaston Kirjastoverkkopalveluista sekä Terttu Kortelaista, Hanna Heikkistä ja Helena Laukkalaa Oulun yliopistosta. Kiitokset myös oikolukijalleni Pia-Tuulia Pietilälle. Oulussa elokuussa 2012 Anna-Sofia Ruth

4 Sisältö 1 Johdanto Tieteellinen tutkimus ja julkaisutuotanto Tieteellinen viestintä Yliopistotutkimus ja julkaiseminen innovaatiopolitiikan ajalla Tieteenalakohtaiset erot tieteellisen viestinnän käytännöissä Tutkimuksen tuottavuuden arviointi ja mittaaminen Yhteistyö ja yhteisjulkaiseminen Yhteistyöhön liittyvät hyödyt ja ongelmat Yhteistyö eri tieteenaloilla Julkaisutuotantoon vaikuttavat tekijät Yhteistyön vaikutus julkaisutuotantoon Muiden taustatekijöiden vaikutus julkaisutuotantoon Yhteenveto Kansalliskirjasto ja FinELib tutkimuksen tukena Tutkimuskysymykset, -menetelmät ja -aineisto Tutkimuskysymykset Tutkimusmenetelmät Tutkimusaineisto ja sen kerääminen Tutkimuksen reliaabelius ja validius Tulokset Vastaajien perustiedot ja näytteen edustavuus Julkaisujen määrä Tutkimusrahoitus Työn luonne ja työajan käyttö Yhteistyön tekeminen Julkaisujen määrää selittävät tekijät Regressiomalli Pohdinta Lähteet Liite 1. Kyselylomake Liite 2. Kyselyssä käytetty ohjeistus tieteenalajaottelusta

5 Liite 3. Miesten ja naisten osuus eri tieteenalojen tutkijoissa Liite 4. Julkaisumäärien kuvailevat tiedot Liite 5. Tieteenalojen tuottavuus Liite 6. Hallintotehtävien osuus työstä ammattiryhmittäin Liite 7. Opetustehtävät tieteenaloittain Liite 8. Regressiomalli

6 6 1 Johdanto Korkeatasoisella tieteellisellä tutkimuksella ja tehokkailla tieteen infrastruktuureilla on tietoperustaisen talouden aikakaudella tärkeä rooli valtioiden kilpailukyvyn kannalta. Julkisen talouden menoja karsittaessa tieteellistä tutkimusta on ryhdytty arvioimaan entistä tarkemmin. Pyrkimyksenä on tehostaa tutkimustyötä, jakaa resursseja tutkimusansioiden perusteella, tuottaa kysyntää vastaavaa uutta tietoa, liittää arviointi osaksi tutkimusorganisaatioiden käytänteitä ja strategioita sekä osoittaa tieteeseen panostettujen varojen tuottama yhteinen hyöty. (Abramo, D Angelo & Di Costa 2011, ) Sekä tutkijoiden että tieteellisten julkaisujen määrän kasvattaminen kuuluu Euroopan unionin talouspoliittisiin tavoitteisiin. Vuoden 2000 Lissabonin strategiassa EU:n jäsenvaltiot sopivat yhteisistä tavoitteista kilpailukykyisen tietoperustaisen talousalueen kehittämiseksi. Lähtökohtana oli tutkimukseen suunnattujen investointien lisääminen sekä tutkimuksen laadun ja tehokkuuden parantaminen EU:n talousalueella. Tavoitteiden edistämiseksi, kansainvälisen yhteistyön ja tiedonjakamisen tehostamiseksi perustettiin Euroopan yhteinen tutkimusalue, European Research Area eli ERA. (A more research-intensive and integrated European Research Area 2008, 8.) Marraskuussa 2011 julkaistun opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän esityksen mukaan julkaisujen osuutta yliopistojen rahoitusperusteena tulisi kasvattaa. Esityksen mukaan julkaisujen perusteella jaettaisiin 13 prosenttia yliopistojen rahoituksesta. Kansainvälisten vertaisarvioitujen julkaisujen perusteella jaettaisiin 10 prosenttia rahoituksesta eli valtaosa julkaisuperustaisesta osuudesta. (Laadukas, kansainvälinen, profiloitunut ja vaikuttava yliopisto, 2011.) Useissa tutkimuksissa, joissa on selvitetty tutkijoiden, tutkimusorganisaatioiden, maiden ja alueiden tuottavuutta suhteessa tieteeseen panostettuihin varoihin, on käytetty bibliometrisiä indikaattoreita (A more research-intensive and integrated European Research Area 2008, 61). Julkaisu- ja viittaustietokannat (tunnetuimpina Elsevierin Scopus ja Thomson Reutersin ISI Web of Science) kattavat parhaiten kovien

7 7 tieteenalojen eli luonnontieteiden, lääketieteen ja teknillisten tieteiden julkaisutoiminnan, joka keskittyy kansainvälisiin vertaisarvioituihin lehtiartikkeleihin. Humanistien, yhteiskuntatieteilijöiden sekä taloustieteilijöiden tutkimuksen tekemisen ja julkaisemisen tavat poikkeavat edellä mainituista tieteenaloista. Niin sanottujen pehmeiden tieteenalojen julkaisuista suhteellisesti suurempi osuus on monografioita ja kotimaisia julkaisuja. Sen vuoksi oli tarpeen toteuttaa kyselyaineistoon pohjautuva selvitys, jossa kaikkien tieteenalojen eri julkaisutyypit voitiin huomioida tasapuolisesti. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat yliopistotutkijoiden julkaisemisen määrään. Tarkastelun kohteena olivat tutkijoiden ammattiasema ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet, tutkimusrahoitus, työajan käyttö sekä lisäksi monitieteinen ja kansainvälinen ja oman organisaation ulkopuolisten tahojen kanssa tehtävä yhteistyö. Näitä yhteistyömuotoja on korostettu sekä kansallisessa että kansainvälisessä tiedepolitiikassa. Tutkielman tarkoituksena oli myös valottaa tieteenalojen välisiä eroja, jotka liittyvät julkaisujen tuottamiseen. Tutkimus toteutettiin tilastollisin menetelmin ja siinä käytetty aineisto koostui 3008 yliopistotutkijan FinELibin Tieto tutkijan työpöydälle! -kyselyyn antamista vastauksista. Tutkielman tavoitteena oli saada tietoa tutkimuksen tuottavuuteen vaikuttavista taustatekijöistä, jotka tulisi huomioida tutkimuksen arviointiin käytettäviä mittareita kehitettäessä. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat julkaisutuotanto, tieteellinen tuottavuus ja tutkimusyhteistyö. Julkaisutuotannolla tai tieteellisellä tuottavuudella tarkoitetaan tässä tutkielmassa tutkijoiden tuottamien julkaisujen yhteenlaskettua lukumäärää. Termejä käytetään tutkielmassa toistensa synonyymeina. Eri julkaisutyypeistä on huomioitu monografiat eli kirjat, kansainväliset ja kotimaiset vertaisarvioidut lehtiartikkelit, konferenssijulkaisut, artikkelit kokoomateoksissa sekä oppi- tai käsikirjoissa, tutkimusraportit, tekniset manuaalit, ammatti-, sanoma- tai aikakauslehtiin kirjoitetut populaarit julkaisut sekä patentit. Yhteistyöllä tarkoitetaan muiden kuin omassa organisaatiossa työskentelevien tutkijoiden kanssa tehtävää tutkimus- tai julkaisuyhteistyötä. Kyselylomakkeessa kartoitettiin erikseen yhteistyö yliopistojen, tutkimuslaitosten, yliopistollisten sairaaloiden, julkisen sektorin organisaatioiden, yksityisen sektorin organisaatioiden sekä kolmannen sektorin organisaatioiden kanssa

8 8 niin ulkomailla kuin Suomessa. Monitieteisellä yhteistyöllä tarkoitetaan muiden kuin oman alan tutkijoiden kanssa tehtävää tutkimus- tai julkaisuyhteistyötä. Tutkielma koostuu kuudesta pääluvusta. Johdantoa seuraa luku 2, jossa käsitellään tieteelliseen tutkimukseen ja julkaisemiseen vaikuttavia tekijöitä, tiedepolitiikkaa, tieteenalakohtaisia eroja, tutkimusyhteistyötä sekä tutkijoiden julkaisutuotannon taustatekijöitä. Luvussa 3 esitellään lyhyesti Kansalliskirjasto ja FinELib Tieto tutkijan työpöydälle! -kyselyn taustojen valottamiseksi. Luvussa 4 käydään läpi tutkimuskysymykset, analyysimenetelmät ja tutkimuksen toteutus sekä arvioidaan aineiston edustavuutta ja luotettavuutta. Luku 5 koostuu kyselyyn vastanneiden perustietojen sekä tutkimustulosten käsittelystä. Luvussa 6 esitetään tulosten perusteella syntyneet johtopäätökset sekä ehdotukset jatkotutkimuksen aiheista.

9 9 2 Tieteellinen tutkimus ja julkaisutuotanto 2.1 Tieteellinen viestintä Tieteellisellä viestinnällä tarkoitetaan kaikkea muodollisten ja epämuodollisten kanavien kautta tapahtuvaa tutkijoiden välistä tiedon levitystä ja käyttöä (Borgman 1990, 13). Viestintä on olennainen osa tieteellistä tutkimusta (mm. Garvey 1979; Meadows 1998; Vinkler 2010). Sekä tieteen kehitys, tulosten luotettavuuden arviointi että yksittäisten tutkijoiden maineen kasvattaminen edellyttävät tutkimustulosten julkaisemista (Becher & Trowler 2001, 104). Tieteellisen viestinnän tutkimuksessa tarkastelun kohteina ovat muun muassa tieteellisen tiedon kasvu, tutkimusalueiden ja tieteenalojen väliset suhteet sekä tutkijoiden tiedontarpeet ja tiedonkäyttö (Borgman 1990, 13). Kirjojen ja artikkeleiden lisäksi tutkijat viestivät keskenään käsikirjoitusten, seminaarien, konferenssien, puheluiden ja Internetin välityksellä. Internet antaa tutkijoille mahdollisuuden kommunikoida nopeammin ja useampien ihmisten kanssa sekä saada käyttöönsä huomattavasti suurempia määriä dokumentteja kuin aiemmin. Tieteellisen viestinnän prosessit ovat lopulta muuttuneet elektronisten julkaisujen läpimurrosta huolimatta vain vähän. Ansioituminen, maine, palkinnot, virat ja ylennykset perustuvat edelleen lehtiartikkeleiden, konferenssiartikkeleiden sekä kirjojen julkaisemiseen, ja tieteellinen työ saa legitimiteettinsä vertaisarvioinnin kautta. (Borgman 2007, 47, xviii.) Tieteellisen viestinnän vaikuttajia ovat tutkijat ja akateemiset yhteisöt, kirjastot ja muut tiedonvälittäjät, tieteelliset yhteisöt ja yhdistykset sekä kustantajat. Eri sidosryhmillä on erilaiset roolit tieteellisen viestinnän käytännöissä. Tutkijat ja akateemiset yhteisöt tuottavat tietoa ja luovat kriteerit tiedon laadukkuudelle. Kustantajien vaikutus ilmenee julkaisuprosessiin liittyvän valikoinnin sekä taloudellisen panostuksen välityksellä. Myös tiedonvälittäjät, kuten kirjasto- ja viestintäammattilaiset, tekevät valikointia sisällön sekä hankittavien tietoresurssien määrän ja formaatin suhteen. Ammatillisesti

10 10 orientoituneet yhdistykset toimivat usein niin tiedon tuottajina kuin julkaisijoinakin. (Bacher 2004, 109.) Sekä ei-kaupalliset että kaupalliset toimijat vaikuttavat tieteellisen viestinnän prosesseihin. Yliopistojen palkka- ja tutkimuskustannuksista suuri osa katetaan julkisin varoin, tutkijat saavat tekijänoikeuden julkaisuihinsa, kustantajat myyvät julkaisuja tiedekirjastoille, jotka puolestaan luovuttavat ne maksutta asiakkaidensa eli tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön. Julkisen sektorin ja muiden kansallisten toimijoiden lisäksi yksityisen sektorin tutkimus- ja kehitystoiminta hyötyy yliopistojen tuottamista tutkimustuloksista. Yksityinen sektori puolestaan voi rahoittaa yliopistoissa tehtävää soveltavaa tutkimusta. (Borgman 2007, 56.) Tässä tutkielmassa tarkastelun kohteena ovat tieteellisen aineiston tuottajat eli tutkijat. Tutkijan työtä koskevissa mielikuvissa on (etenkin humanistisilla aloilla) edelleen läsnä romantiikan ajan myytti luovasta nerosta, yksinäisenä voimannäytteenä teoksensa synnyttäneestä kirjoittajasta (author). Useilla tieteenaloilla yhteistyö on kuitenkin nykyään arkipäivää sekä tutkimuksen empiirisen toteutuksen että itse kirjoitusprosessin yhteydessä. Joillakin aloilla, joista ääriesimerkkinä on biolääketiede, yhteistyönä kirjoitettujen julkaisujen määrä on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että perinteiset kirjoittajuuden määritelmät ovat käyneet kyseenalaisiksi. Tullakseen mainituksi julkaisun tekijänä, tutkijan ei välttämättä tarvitse osallistua sen kirjoittamiseen. Yhteistyön lisääntymisen aiheuttamat muutokset ovat herättäneet kysymyksiä siitä, miten tekijyys ja siihen liittyvät palkitsemismuodot tulisi määritellä. (Cronin 2005, 41 43, 63.) 2.2 Yliopistotutkimus ja julkaiseminen innovaatiopolitiikan ajalla Informaatio- ja teknologiakeskeisyys sekä työn ja hallinnon verkostomaiset organisointitavat ovat luonteenomaisia piirteitä käynnissä olevalle yhteiskunnalliselle muutokselle. Globaalin talouden kasvuodotukset perustuvat tietoon ja innovaatioihin. Yritykset, valtio, korkeakoulut sekä luovat yksilöt muodostavat yhdessä järjestelmän,

11 11 jota ohjataan kansallisen innovaatiopolitiikan mukaisesti. (Castells & Himanen 2001, 13, 47.) Suomessa korkeakouluille on annettu paljon painoarvoa innovaatiotaloutta koskevissa keskusteluissa. Vuoden 2010 alussa toteutetun yliopistojen yksityistämisen jälkeen yliopistojen merkitystä innovaatioiden tuottajana ja taloudellisena toimijana on alettu korostaa entistäkin enemmän (Puhakka & Rautapuro 2010, 7). Tutkimuksen tuottavuuden ja laadun parantamisesta on tullut korkeakoulu- ja tiedepolitiikan keskeisiä prioriteetteja (esim. Laadukas, kansainvälinen, profiloitunut ja vaikuttava yliopisto, 2011). Tieteeseen panostettua julkista rahoitusta pidetään investointina tulevaisuuteen, mutta ei ole itsestään selvää, ketä nämä investoinnit eniten hyödyttävät ja miten hyödyt jakaantuvat (Guston 2000, 48). Tietoyhteiskunnassa tietotyöllä ja asiantuntijuudella on tärkeä rooli. Suorittava työ on suurelta osin korvautunut korkeaa koulutusta sekä tiedon ja tietotekniikan hallintaa edellyttävillä tehtävillä. Suomessa kehitys ilmenee koulutustason nousuna, jatko- ja täydennyskoulutuksen lisääntymisenä sekä tietotekniikan hyödyntämisenä lähes kaikkien työtehtävien yhteydessä. (Pyöriä 2006, ) Tutkijoidenkin määrä kasvaa jatkuvasti: vuosituhannen vaihteessa Tenopir ja King (2000, 18 19) arvioivat, että tutkijoiden määrä lisääntyy noin 3,5 prosentilla vuosittain. Tämä yhdistettynä publish or perish -ilmiöön on johtanut julkaisujen määrän nopeaan lisääntymiseen. Publish or perish on tunnettu fraasi, johon tiivistyy tutkijoihin kohdistuva paine tuottaa julkaisuja työpaikkojen, ylennysten, yhteistyökumppaneiden ja arvostuksen saamiseksi. Tutkijat, jotka eivät julkaise, eivät menesty kilpailussa työpaikoista ja joutuvat kenties keskittymään ainoastaan opetustehtäviin tai jopa siirtymään pois akateemisesta työstä (Duffy, Jadidian, Webster & Sandell 2011). Kritiikin esittäjät ovat olleet huolissaan julkaisujen laadun huononemisesta, tutkijoiden luovuudelle ja jaksamiselle aiheutuvasta kuormituksesta, vilpillisyyden lisääntymisestä ja turhan tiedon ylitarjonnasta, toisin sanoen julkaisemisesta julkaisemisen vuoksi (Kyvik 1991, 27 28; de Rond & Miller 2005, 327). Yliopistotutkimukseen vaikuttavia muutoksia on tapahtunut sekä tutkimuksen rahoituksessa, tiede- ja korkeakoulupolitiikassa että tutkimusta koskevissa arvoissa ja

12 12 normeissa luvulla alkanutta ajanjaksoa tiedepolitiikassa (ja muussakin talouspolitiikassa) voidaan kutsua innovaatiopolitiikan ajaksi. Innovaatiopolitiikan ajalle on ominaista tieteen ja teknologian kytkeytyminen toisiinsa poliittisessa tavoitteenasettelussa. Nykyisessä tilanteessa teknilliset tieteet, joille odotukset uusien innovaatioiden tuottamisesta pääasiassa asetetaan, ovat keskeisessä asemassa. Yliopistot käsitetään osaksi innovaatiojärjestelmää ja niiden yhteistyötä elinkeinoelämän sekä valtion tutkimuslaitosten kanssa pyritään edistämään. Tutkimuksen hyötyä ja vaikuttavuutta korostetaan, samoin kuin kansainvälisyyden ja huippuyksiköiden merkitystä. Taustalla on laajempi pyrkimys ylläpitää ja kehittää Suomen kansallista kilpailukykyä. (Hakala, Kaukonen, Nieminen & Ylijoki 2003, ) Nämä elinkeinoelämän intressejä ja hyödyllisyyttä korostavat trendit ovatkin selvästi näkyvissä esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän marraskuussa 2011 julkaisemassa esityksessä Laadukas, kansainvälinen, profiloitunut ja vaikuttava yliopisto ehdotus yliopistojen rahoitusmalliksi vuodesta 2013 (2011, 35, 39). Esityksessä tutkimuksen ja koulutuksen tavoitteita kuvataan seuraavasti: Tavoitteena on kansainvälinen yliopisto, jonka laadukkaat opinto- ja ohjausprosessit tuottavat työelämän tarvitsemia ja arvostamia osaajia. Korkea laatu on yliopiston keskeinen kilpailuetu ja kansainvälisten kumppanuuksien mahdollistaja. Yliopisto on kiinnostava kumppani elinkeino- ja työelämälle sekä houkutteleva työyhteisö kansainvälisille huippuosaajille. Selvityksen mukaan julkaisujen osuutta yliopistojen rahoitusperusteena tulisi kasvattaa. Esityksen mukaan julkaisujen perusteella jaettaisiin 13 prosenttia yliopistojen rahoituksesta (kuvio 1). Kansainvälisten vertaisarvioitujen julkaisujen perusteella jaettaisiin 10 prosenttia rahoituksesta eli valtaosa julkaisuperustaisesta osuudesta. (Laadukas, kansainvälinen, profiloitunut ja vaikuttava yliopisto, 2011.) Tämän rahoitusmallin toteutuminen lisäisi entisestään painetta kansainvälisissä vertaisarvioiduissa lehdissä julkaisemiseen kaikilla tieteenaloilla.

13 13 Kuvio 1. Ehdotus yliopistojen rahoitusmalliksi vuodesta 2013 alkaen. (Lähde: Laadukas, kansainvälinen, profiloitunut ja vaikuttava yliopisto, 2011.) Tutkimustoiminnan tuloksellisuus tieteellisten julkaisujen määrissä mitattuna kasvoi Suomessa 1980-luvun puolivälistä 2000-luvulle, mutta kasvu hidastui 2000-luvun kuluessa. Julkaisumäärä lähes kaksinkertaistui Suomessa kahdessakymmenessä vuodessa tarkastelujaksolla Suomen osuus maailman julkaisuista on hieman yli 0,6 prosenttia. Osuus on pienentynyt vuodesta 2001 lähtien. (Suomen tieteen tila ja taso 2009.) Himanen, Auranen, Puuska ja Nieminen (2011, ) vertailivat Suomen, Australian, Iso-Britannian ja Alankomaiden julkaisutuottavuutta suhteessa tiedepolitiikkaan ja tutkimusrahoitukseen luvun alusta 2000-luvun puoliväliin korkeakoulusektorin tutkimus- ja kehitysmenot kasvoivat kaikissa maissa Alankomaita lukuun ottamatta. Samalla valtion suoran tutkimusrahoituksen ja yliopistojen omien varojen osuus tutkimusmenoista tasaisesti vähentyi ja ulkopuolisen rahoituksen osuus lisääntyi.

14 14 Selvityksen mukaan taloudellisten kannustimien vaikutus tieteelliseen tuottavuuteen ilmeni joko melko lyhytaikaisena tuottavuuden paranemisena tai joissain tapauksissa jopa tuottavuuden laskuna. Kansainvälisten julkaisujen määrä kasvoi kuitenkin kaikissa vertailtavissa maissa riippumatta rahoitusympäristön muutoksista huolimatta. Suomen kilpailullisemmaksi muuttuneessa toimintaympäristössä tuotettujen julkaisujen ja suoritettujen tutkintojen määrä ei ole lisääntynyt samassa suhteessa rahoituksen kasvun kanssa. Tiedepolitiikassa ja -rahoituksessa tehtävät muutokset saattavat vaikuttaa ennakoimattomilla ja epätoivottavillakin tavoilla yliopistojen toimintaan. Tutkijoiden kokemat tulos- ja julkaisupaineet, kiire, yliopistojen organisaatiorakenteissa tapahtuneet muutokset sekä rahoituksen puute tai sen hankkimiseen liittyvät rasitteet todennäköisesti heijastuvat tutkijoiden työpanokseen. (Hakala ym. 2003, ) Lopullisia vaikutuksia ei kuitenkaan ole helppo mitata. Tieteentekijöiden liiton vuoden 2010 jäsenkyselyn tulosten perusteella työuupumusta oli kokenut jonkin verran tai paljon lähes puolet vastaajista. Määräaikaisuus, palvelussuhteen jatkumisen epävarmuus ja rahoituksen hankkiminen olivat tieteentekijöille suurimmat työstressin aiheuttajat. Suurimmat muutokset stressin aiheuttajissa vuosien 2004 ja 2010 välillä olivat tapahtuneet suhteessa hallintotehtäviin, rahoituksen hankkimiseen ja tutkimuksen tekemiseen. Hallintotehtävien ja etenkin rahoituksen hankkimisen aiheuttama stressi lisääntyi tarkastelujaksolla, kun taas tutkimustyön aiheuttama stressi väheni. Apurahalla työskentely oli lisääntynyt ja pidentynyt. Tyypillinen vastaaja oli työskennellyt apurahan turvin yhdestä kolmeen vuotta. Vuoden 2004 selvityksessä vajaa puolet kaikista tutkijoista ilmoitti, ettei hallintotehtäviä sisälly heidän työhönsä, mutta vuonna 2010 enää noin viidennes vastasi näin. Myös opetustehtävät lisääntyivät selvästi tutkijoilla. Tulokset viittaavat siihen, että yhä pienempi osa tutkijoista pystyy keskittymään pelkästään omaan perustyöhönsä. (Puhakka & Rautapuro 2010, 20 45; ks. myös Puuska & Miettinen 2008, 63.)

15 Tieteenalakohtaiset erot tieteellisen viestinnän käytännöissä Niin tiedontarpeet, tiedonhankinnan ja -käytön tavat kuin suositut julkaisutyypit vaihtelevat tieteenaloittain (Cronin 2005, 4). Erilaisista käytännöistä johtuen eri tieteenalojen tuottavuutta julkaisujen määrässä mitattuna ei ole mielekästä asettaa paremmuusjärjestykseen (Meadows 1998, 86). Tutkimuksen ominaispiirteet eri tieteenaloilla ovat yksi eroja selittävä tekijä. Kyvikin (1991, 66) mukaan tieteenalat eroavat toisistaan paradigmaattisen statuksen, viestinnässä käytetyn kielen ja käsitteistön, tutkijoiden välisten sidoksien, tutkimuksen yleisön, tutkimusaiheiden luonteen sekä tutkijoiden keskinäisen kilpailun suhteen. Näiden ominaisuuksien perusteella voidaan tehdä karkea kahtiajako niin sanottuihin koviin tieteenaloihin eli luonnontieteisiin, lääketieteeseen ja teknillisiin tieteisiin sekä pehmeisiin tieteisiin eli humanistisiin tieteisiin ja yhteiskuntatieteisiin. Usein kovilla tieteenaloilla on yksi hallitseva paradigma eli tietoteoreettinen viitekehys, kun taas pehmeillä aloilla paradigmoja on useita rinnakkaisia tai kilpailevia. Kovilla tieteenaloilla tutkimusviestintä on kodifioitunutta eli matemaattisiin malleihin ja yksiselitteisiin symbolijärjestelmiin perustuvaa, kun taas pehmeillä aloilla kirjallista, mikä usein lisää käytettyjen lainausten määrää tutkimuksissa. Kovilla tieteenaloilla kohdeyleisö on asiantuntijayleisöä, kun taas yhteiskunta- ja ihmistieteiden tutkimustulokset palvelevat usein myös viranomaisia, päättäjiä ja maallikkoyleisöä. Vastaavasti kovien alojen tutkimusaiheet ovat universaaleja, kun taas pehmeiden usein paikallisia ja kulttuurisidonnaisia. Kovilla tieteenaloilla tutkijat seuraavat tarkasti uusimpia tieteellisiä läpimurtoja, ovat riippuvaisia toisten tuloksista ja siten kilpailu siitä, kuka ensimmäisenä ehtii julkaista jonkin tutkimustuloksen, on kova. Sen sijaan pehmeillä tieteenaloilla tutkijoiden käsittelemät aiheet eivät välttämättä ole riippuvaisia uusimmista tutkimustuloksista, työ on itsenäisempää ja kilpailu tulosten julkistamisesta vähäisempää. (Kyvikin 1991, 67.) Kuitenkin erot esimerkiksi tiettyyn tiedekuntaan kuuluvien eri oppiaineiden välillä voivat olla hyvinkin suuria edellä lueteltujen ominaisuuksien suhteen. Tieteenaloille tyypillisiä ominaisuuksia määrittää myös paljolti se, onko alalla tehtävä tutkimus

16 16 luonteeltaan perustutkimusta vai soveltavaa tutkimusta. Perustutkimuksen pyrkimyksenä on tuottaa uutta tietoa ja ymmärrystä tutkimuskohteesta, kun taas soveltavan tutkimuksen tavoitteena on aiempien tutkimustulosten soveltaminen käytännössä tai tunnistettujen ongelmien ratkaiseminen (Irvine & Martin 1984, 4). Yleisen käsityksen mukaan humanistisen alan tutkijat ja jossakin määrin myös yhteiskuntatieteilijät tarvitsevat pitkällä aikavälillä julkaistuja lähteitä, kun taas luonnontieteilijät, insinöörit ja lääketieteen tutkijat tarvitsevat kaikkein uusinta tutkimustietoa (Webb, Gannon-Leary & Bent 2007, 89 90). Nicholasin, Williamsin, Rowlandsin ja Jamalin (2010, ) mukaan käsitykset monografioista humanistien tärkeimpänä tiedonlähteenä alkavat kuitenkin olla vanhentuneita, sillä heidän tutkimustulostensa perusteella elektronisessa muodossa olevat vertaisarvioidut tieteelliset lehdet olivat keskeisin tiedonlähde kaikilla tieteenaloilla. Vaikka tieteellisten e-lehtien käyttö on epäilemättä lisääntynyt kaikilla tieteenaloilla helpon saatavuuden vuoksi (Ollé & Borrego 2010, 227), vaihtelevat eri aloilla tarpeellisten ja käytettyjen lähteiden ikä ja formaatti kuitenkin edelleen. Tieto tutkijan työpöydälle! -tutkimusraportin mukaan kaikkien tieteenalojen edustajat lukivat säännöllisesti julkaisutyypeistä eniten kansainvälisiä tieteellisiä lehtiä. Selvästi vähiten niitä kuitenkin lukivat humanistit, jotka vastaavasti lukivat huomattavasti muita useammin monografioita. Humanistit ilmoittivat lukevansa kansainvälisiä referee-lehtiä säännöllisesti vain hiukan enemmän kuin monografioita. Yli puolet yhteiskunta- ja käyttäytymistieteilijöistä luki säännöllisesti monografioita, ja taloustieteilijöistä sekä matemaatikoista ja geotieteilijöistäkin runsas kolmannes. Monografioiden lailla kokoomateoksia lukivat eniten yhteiskuntatieteilijät ja humanistit. Käsikirjoja ja hakuteoksia käyttivät säännöllisesti eniten humanistit. Kansainväliset konferenssijulkaisut olivat selvästi tärkeimpiä tietojenkäsittely- ja informaatiotieteissä sekä teknillisissä tieteissä. Tutkimusraportit ja tilastot olivat tärkeimpiä taloustieteilijöille. Standardeja käyttivät eniten lääke- ja terveystieteilijät ja toiseksi eniten teknillisten tieteiden tutkijat. Lääke- ja terveystieteilijät käyttivät myös eniten lakitekstejä. (Merimaa 2012, 26.)

17 17 Eriävät tiedontarpeet ovat vaikuttaneet myös tieteenalojen julkaisuprofiilien muotoutumiseen. Voidaan sanoa, että käytetyt tiedonlähteet, kohderyhmät ja julkaisuprofiilit ovat yhteneväisiä (Barjak 2006, 355). Tieteenalat voidaan jakaa karkeasti julkaisuprofiilien perusteella kahteen ryhmään, joista ensimmäiseen kuuluvat luonnontiede, tekniikka ja lääketiede, sekä toiseen humanistiset tieteet ja yhteiskuntatieteet. Ensimmäisessä ryhmässä julkaisut painottuvat artikkeleihin, toisessa ryhmässä tuotetaan myös paljon kirjoja. Tekniikan alalla suositaan lehtiartikkeleiden ohella konferenssiartikkeleita tiedonvälittäjinä. (Meadows 1998, ) Referee-artikkeleiden vertaisarviointiprosessi ja hyväksymispäätöksen saaminen voivat kestää tieteenalasta riippuen muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin (Puuska & Miettinen 2008, 63). Julkaisunopeuteen ja julkaisujen määrään vaikuttavat alan kilpailu ja tutkimuskohde. Mikäli aihe on helppo pilkkoa pienempiin osasiin, pyrkii tutkija luonnollisesti kirjoittamaan tutkimustuloksistaan useita eri artikkeleita. Kovilla perustutkimukseen keskittyneillä aloilla, kuten fysiikassa, tarve julkaista tutkimustulokset mahdollisimman lyhyellä viiveellä on myös johtanut lehtiartikkelien pituuden rajoittamiseen. (Becher & Trowler 2001, ) Tieteenalojen välillä on myös eroja siinä, kuinka paljon tutkijat nojautuvat argumentoinnissaan muiden tuloksiin ja kuinka nämä viittaukset esitetään. Yleisesti ottaen pehmeiden tieteenalojen julkaisuissa käytetään runsaammin lainauksia kuin kovien tieteenalojen julkaisuissa (Hyland 2004, 24). Kaikista tieteenaloista lääketieteen ja etenkin biolääketieteen alan lehtien viittauskertoimet ovat kuitenkin korkeimpia. Esimerkiksi matematiikan alan artikkeliin verrattuna biolääketieteen artikkeliin viitataan kuusi kertaa enemmän (Weingart 2005, 123). Opetusministeriön selvityksessä koottiin koulutusalat julkaisuprofiileiltaan samankaltaisten alojen ryhmiin (kuvio 2). Ryhmittely perustui KOTA-tietokannasta saatuihin suomalaisten yliopistojen julkaisutietoihin vuosilta Tilastojen perusteella referee- eli vertaisarvioidut artikkelit osoittautuivat yleisimmäksi julkaisumuodoksi lääketieteellisellä, hammaslääketieteellisellä, farmasian sekä psykologian alalla. Näiden alojen julkaisuprofiilit olivat samankaltaisia, vaikka psykologiassa monografioiden osuus oli muita suurempi. Myös luonnontieteessä ja

18 18 eläinlääketieteessä julkaisut painottuivat kansainvälisiin vertaisarvioituihin artikkeleihin, mutta näillä aloilla julkaistiin melko runsaasti muitakin kuin vertaisarvioituja artikkeleita. (Poropudas, Miettinen, Selovuori, Pasanen 2007, ) Yhteiskuntatieteissä, humanistisissa tieteissä, kasvatustieteissä, oikeustieteissä sekä teologiassa suurin osa artikkeleista julkaistiin kokoomateoksissa tai konferenssijulkaisuissa. Yhteiskuntatieteiden alalla julkaistiin muihin aloihin verrattuna eniten monografioita. Myös kauppatieteissä monografiat olivat suosittu julkaisumuoto, ja alan artikkelit olivat useimmin muita kuin vertaisarvioituja artikkeleita. Maa- ja metsätaloustieteet tuottivat sekä kansainvälisiä että kansallisia julkaisuja. Teknillistieteellisen alan julkaisuista suurin osa oli artikkeleita kansainvälisissä kokoomateoksissa tai konferenssijulkaisuissa. (Poropudas ym. 2007, ) Luonteeltaan soveltavilla tekniikan aloilla julkaisujen kansainvälisyyden aste riippuu kuitenkin myös siitä, tehdäänkö kyseisen alan tutkimusta kansainvälisen teollisuuden vai kotimaisten toimijoiden ja julkishallinnon yhteydessä (Puuska & Miettinen 2008, 1 89). Kuvio 2. Koulutusalojen julkaisuprofiilit. (Lähde: Poropudas ym ) KOTA-tilastojen perusteella kansainvälisten julkaisujen osuus oli suurin luonnontieteissä. Ulkomailla julkaisevat alat tuottivat pääasiassa vertaisarvioituja

19 19 artikkeleita. Oikeustieteen julkaisuista valtaosa oli kotimaisia, samoin teologiassa. Yli puolet julkaisuista oli kotimaisia myös kasvatustieteissä, yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä. Kauppatieteet muistuttivat profiililtaan pehmeitä tieteenaloja, mutta kauppatieteissä oli suhteessa kuitenkin huomattavasti enemmän kansainvälisiä julkaisuja. (emt ) Kyvikin (2003, 43 48) mukaan muu kuin kotimainen julkaisukieli oli tyypillisin luonnontieteissä, tekniikassa ja lääketieteessä, näillä aloilla yli 75 prosenttia julkaisuista. Yhteiskuntatieteissä noin puolet julkaisuista oli vieraskielisiä ja puolet kotimaisella kielellä kirjoitettuja. Humanistissa tieteissä vieraskielisten julkaisujen osuus oli vähemmän kuin puolet kaikista julkaisuista. Yhteiskuntatieteilijät julkaisevat muiden alojen tutkijoita enemmän kotimaisissa tiedelehdissä. Myös lääke-, terveys- ja liikuntatieteiden, ihmistieteiden, teknillisten tieteiden sekä bio- ja maataloustieteiden sisällä on sellaisia kansallisesti orientoituneita tutkimusalueita, joiden tuloksista raportoidaan lähinnä kotimaiselle yleisölle suunnatuissa julkaisuissa. (Merimaa 2012, 15 16; Puuska & Miettinen 2008, 1-89; Poropudas ym. 2007, ) Näiden alojen tutkijat, etenkin humanistit ja yhteiskuntatieteilijät julkaisevat myös yleistajuisia tiedeartikkeleita, sanomalehti- ja aikakauslehtiartikkeleita ja blogitekstejä sekä osallistuivat julkiseen keskusteluun selvästi enemmän kuin muiden tieteenalojen tutkijat (Kyvik 2003, 48; Merimaa 2012, 16). Eroista huolimatta humanististen ja etenkin yhteiskuntatieteiden julkaisemistavat ovat alkaneet lähentyä luonnontieteitä viimeisten vuosikymmenten aikana ja lisäksi kansainvälisten artikkeleiden merkitys tärkeimpänä tieteellisen julkaisemisen muotona on kasvanut entisestään kaikilla tieteenaloilla (Kyvik 2003, 40 41). Myös opetusministeriön Julkaisukäytännöt eri tieteenaloilla -raportin mukaan kaikille tieteenaloille on yhteistä kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä julkaistujen refereeartikkelien korkea arvostus tiedeyhteisön sisällä sekä tieteellisen keskustelun käyminen artikkelien välityksellä (Puuska & Miettinen 2008, 37).

20 Tutkimuksen tuottavuuden arviointi ja mittaaminen Julkaisujen määrällinen tutkimus perustuu oletukselle, että tutkimustoimintaa voidaan todentaa tarkastelemalla sen tuotoksia eli julkaisuja. Tutkimuskirjallisuuden tilastollismatemaattista analyysia kutsutaan bibliometriikaksi. Termiä on kritisoitu siitä, että se on liiaksi painottunut kirjastoihin sekä painettuihin dokumentteihin. Sittemmin bibliometriikka -termin rinnalle onkin tullut muita ilmaisuja, kuten skientometriikka ja informetriikka. Näistä käsitteistä informetriikka on laajin, sillä se kattaa bibliometriikan, bibliometrisin keinoin toteutetun tieteentutkimuksen eli skientometriikan sekä tallentamattoman informaation määrällisen analyysin. (Kärki & Kortelainen 1996, 1, 5-6.) Uusin informetriikan piiriin lukeutuva tutkimusalue on webometriikka. Webometriikka on bibliometrisin menetelmin toteutettua analyysia, joka kohdistuu World Wide Webissä julkaistuihin aineistoihin sekä hyperlinkkirakenteisiin, kuten www-sivuilta lähteviin linkkeihin (outlink) ja niille kohdistuviin linkkeihin (inlink) (Björneborn & Ingwersen 2004, ; Holmberg 2009, 52). Tässä tutkielmassa käytetään ilmausta bibliometriikka, sillä se on tunnetuin ja lähdekirjallisuudessa yleisimmin käytetty termi. Kaikki bibliometriikkaan perustuvat menetelmät soveltuvat lähinnä tiedeviestinnän formaalien muotojen arviointiin (Borgman 1990, 14) informaalien viestinnän muotojen, kuten keskustelujen, kirjeenvaihdon ja kutsuvierastilaisuuksien (mm. Becher & Trowler 2001, ) jäädessä tarkastelun ulkopuolelle. Tyypillisimmillään bibliometrinen tutkimus on viiteanalyysia (citation analysis). Viiteanalyysin avulla voidaan selvittää muun muassa eri alojen viittauskäytäntöjä, julkaisuissa käytetyn lähdekirjallisuuden ominaisuuksia, julkaisujen saamaa huomiota eli viittauksia, sekä julkaisujen, kirjoittajien tai tutkimusryhmien keskinäisiä yhteyksiä. Viiteanalyysi on bibliometriikan kattotermi, joka pitää sisällään sekä lähdeanalyysin että viittausanalyysin. Viittausanalyysin avulla voidaan tutkia julkaisujen tai kirjoittajien saamaa huomiota eli siihen kohdistettuja viittauksia. Viittausten määrän oletetaan kertovan kirjoittajan näkyvyydestä ja mahdollisesti myös ansioituneisuudesta tiedeyhteisössä. Viittausanalyysin suosio on kasvanut voimakkaasti helposti saatavilla olevien kaupallisten viiteindeksitietokantojen myötä. Tunnetuimmat viittaustietokannoista ovat

21 21 Thomson Reutersin omistaman Institute for Scientific Informationin (ISI) Science Citation Index (SCI) sekä sen vanavedessä syntyneet Social Sciences Citation Index (SSCI) ja Arts & Humanities Citation Index (A&HCI). (Kärki & Kortelainen 1996, ) Myös Elsevierin Scopus -tietokanta tarjoaa vastaavia tietoja. Julkaisujen, kirjoittajien, lähteiden ja viitteiden määristä on laskukaavojen avulla mahdollista muodostaa myös bibliometrisiä indikaattoreita, joilla mitataan esimerkiksi viittausten kertymisen laajuutta ja nopeutta sekä julkaisujen ikääntymistä. Tunnetuin indikaattoreista on viittauskerroin (impact factor). Viittauskerroin ilmaisee tieteellisten lehtien per artikkeli saamien viittausten keskiarvon. Viittauskertoimia julkaistaan ISI:n Journal Citation Reportsissa. (emt., ) Bibliometrisen datan käytön suosio tutkimuksen määrällisen tuottavuuden ja laadun mittarina on lisääntynyt voimakkaasti 1970-luvulta lähtien (Kyvik 1991, 20). Julkisen talouden säästöpaineiden lisääntyessä tutkimuksen tuottavuusvaatimukset ovat kasvaneet. Tarve numeeristen mittausvälineiden kehittämiseen on lisännyt kiinnostusta julkaisu- ja viittausmääriin perustuvia bibliometrisiä indikaattoreita kohtaan. Bibliometristen indikaattorien käyttö rahoituksen perusteena on kuitenkin vielä kiistanalaista eikä kokemuksia julkaisu- tai viittausindikaattorien käytön vaikutuksista tutkimustoimintaan toistaiseksi juurikaan ole. (Poropudas ym. 2007, 106.) Tuottavuuden ja laadun käsitteet ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin yksiselitteisiä. Melko vakiintuneita ja yleisesti tutkimuksissa käytettyjä mittareita ovat siis julkaisujen määrä ja julkaisujen saamien viittausten määrä. Edellinen voidaan katsoa tuottavuuden määrälliseksi mittariksi ja jälkimmäistä pidetään suuntaa-antavana laadun mittarina (Bonaccorsi & Daraio 2003, 55). Erityisesti amerikkalaisissa tutkimuksissa julkaisujen määrää on käytetty tieteellisen tuottavuuden indikaattorina. Julkaisujen lukumäärän perusteella on aiemmissa tutkimuksissa mitattu muun muassa tutkijoiden yksilöllistä tuottavuutta, tieteen kasvua historiallisessa jatkumossa sekä maiden välisiä eroja tieteellisessä tuottavuudessa. Vaikka määrällinen painotus ei pysty tavoittamaan julkaisujen hyödyllisyyttä yhteiskunnalle tai vaikutusta tieteen kehitykseen, tieteentutkimuksessa tuottavuutena pidetään kuitenkin useimmiten runsasta julkaisujen

22 22 määrää, joka tulkitaan osoitukseksi aktiivisesta tutkimustyön tekemisestä. (Kyvik 1991, ) Julkaisun saamien viittausten tärkeys laadun mittarina vaihtelee tieteenaloittain riippuen siitä, kuinka eri aloilla on tapana kerätä näyttöä, muodostaa argumentteja ja viitata kollegojen tutkimuksiin (Cronin 2005, 4). Lähtökohtaisena oletuksena on, että laadukkaisiin artikkeleihin ja lehtiin viitataan useammin kuin heikompilaatuisiin (Kyvik 1991, 22). Tämä näkyy viittauskertoimissa, mikä lisää huippulehtiin tarjottavien artikkeleiden määrää, kiristää siten tutkijoiden välistä kilpailua ja oletettavasti nostaa parhaina pidettyihin lehtiin päätyvien artikkelien tasoa. Käsitys viittauskertoimien todistusvoimaisuudesta elää vahvasti varsinkin tiedepolitiikan ja elinkeinoelämän piirissä, missä etsitään helppoja ja nopeita keinoja asettaa tutkijoita, tutkimusryhmiä, yliopistoja ja maita keskinäiseen paremmuusjärjestykseen (van Raan 2005, 133; Weingart 2005, 119). Laatu voidaan ymmärtää joko absoluuttisena tai suhteellisena käsitteenä. Absoluuttisten kriteerien mukaan laadukas julkaisu auttaa ymmärtämään tiettyä ilmiötä ja tiivistää jonkin tieteellisen totuuden. Absoluuttista laatua voidaan kuitenkin arvioida vasta jälkikäteen, kun kyseessä olevaa ilmiötä tutkittu perusteellisesti. Useimmiten lähes kaikki tulokset ja teoriat osoittautuvat pitkällä aikavälillä joiltakin osin virheellisiksi. Laatua voidaan myös arvioida suhteellisena käsitteenä sosiaalisin kriteerein. Suhteellisesti arvioituna laadukkaina voidaan pitää julkaisuja, jotka sisältävät toisille tutkijoille hyödyllisiä ideoita. Tutkijakollegat hyödyntävät näitä ideoita jokapäiväisessä työssään ja viittaavat omissa tuloksissaan alkuperäisjulkaisuun. Siten saatujen viittausten määrä voi olla merkki julkaisun laadukkuudesta käsitteen sosiaalisessa merkityksessä. (Cole & Cole 1973, ) Kuitenkin tieteelliseen julkaisuprosessiin liittyy sellaisia sosiaalisia tekijöitä kuin tutkijan ja hänen taustaorganisaationsa maine, tutkijan henkilökohtaiset kontaktit, tutkimusaiheen muodikkuus sekä tieteenalan arvostus. Kovia tieteenaloja on yleensä pidetty korkeammassa arvossa kuin pehmeitä tieteenaloja, ja vastaavasti perustutkimusta on arvostettu enemmän kuin soveltavaa tutkimusta. Maineen merkitys

23 23 on suuri. Tutkijoita, jotka ovat jo tehneet työtään tunnetuksi, suositaan esimerkiksi viittausten, työtarjousten ja palkintojen muodossa tuntemattomampien kustannuksella; aiemmat tunnustukset ruokkivat tulevaa menestystä. (Becher & Trowler 2001, ) Robert K. Merton (1968, 62) on käyttänyt ilmiöstä nimitystä Matteus-efekti (The Matthew Effect). Maineikkaille tutkijoille annetaan yhteistyön tuloksena syntyneistä julkaisuista tai keksinnöistä työmäärään nähden suhteettoman suuri tunnustus. Saavuttamansa aseman ja kokemuksen turvin ansioituneet tutkijat ottavat riskejä ja tarttuvat haastaviin tutkimusongelmiin muita helpommin sekä viestivät tuloksistaan näkyvästi. Makrotasolla "Matteus-efekti" ilmenee tieteellisten resurssien ja lahjakkaiden tutkijoiden keskittymisenä tiettyihin paikkoihin. Julkaisuihin voidaan myös viitata virheellisten tai kiistanalaisten johtopäätösten vuoksi, jolloin kyse ei suinkaan ole julkaisun laadukkuudesta. Lisäksi jotkin teoriat sulautuvat niin kiinteästi osaksi tieteellistä yleistietoa, ettei alkuperäislähteisiin enää viitata. Nimensä mukaisesti viittauskertoimia voidaan pitää osoituksina julkaisujen herättämästä huomiosta tai vaikutuksesta (impact) tiedeyhteisöön, mutta ei yksiselitteisinä laadun indikaattoreina. (Kyvik 1991, 22, 24.) Laadun käsite palautuu usein vertaisarviointiin. Vertaisarviointikaan ei ole täysin ongelmaton laadun tae, sillä historiassa on lukuisia esimerkkejä siitä, että aikalaistutkijat ovat torjuneet tai jättäneet huomiotta jonkin mullistavan tieteellisen keksinnön (Kyvik 1991, 22). Vertaisarvioinnin luotettavuuden on epäilty kärsivän hyvä veli -verkostojen takia, joten vertaisarvioinnin käytännöt ovat olleet useiden tutkimusten kohteena. Selvitysten perusteella tutkijakollegojen esittämät arviot julkaisuista eriävät, ovat keskenään ristiriitaisia ja muuttuvat sisällöltään ajan kuluessa. (Weingart 2005, 121.) Lisäksi kapeilla erikoisaloilla ei välttämättä riitä päteviä vertaisarvioijia tai alan kireä kilpailu estää puolueettoman arvioinnin toteutumisen (Becher & Trowler 2001, 87). Puutteista huolimatta vertaisarviointia pidetään vakiintuneena ja tarpeellisena käytäntönä, jota tulisi käyttää bibliometristen menetelmien rinnalla tutkimustoiminnan tuotosten arvioinnissa (Cronin 2005, 25). On myös muistettava, että vertaisarvioinnin

24 24 vaikutus heijastuu määrällisiinkin indikaattoreihin. Esimerkiksi käsikirjoitusten julkaisukelpoisiksi hyväksyminen tai niiden hylkääminen sekä julkaisuihin viittaaminen tai niiden jättäminen huomiotta ilmentävät vertaisarvioinnin toteutumista. (Weingart 2005, 122; Poropudas ym. 2007, 109; Vinkler 2010, 3.) 2.5 Yhteistyö ja yhteisjulkaiseminen Yhteistyöhön liittyvät hyödyt ja ongelmat Tutkimusyhteistyöstä on tullut olennainen osa tiedontuotannon prosessia ja siihen liitetään paljon odotuksia (Palmer 2001, 1 2). Uudenlaisen yhteistyön synnyttämistä innovaatioista toivotaan löytyvän ratkaisumalleja monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi (Tenopir & King 2000, 20). Yhteistyötä onkin alettu pitää tiedepolitiikassa itsessään kannatettavana ja tavoiteltavana asiana (Luukkonen, Persson & Sivertsen 1992, 103). Tutkijoiden välistä yhteistyötä edistetään luomalla toimintaedellytyksiä tutkimuksen huippuyksiköille ja monitieteisille tutkimusryhmille. Teknologisten läpimurtojen odotetaan edistävän tieteen kehitystä, minkä vuoksi eri sektoreiden, erityisesti yliopistojen ja yritysten, välistä yhteistyötä pyritään lisäämään. Useissa maissa myös tuetaan julkisin varoin kansainvälistä yhteistyötä tavoitteena resurssien säästäminen sekä muut yhteistyöhön liittyvät hyödyt eli niin sanotut synergiaedut. (Katz & Martin 1997, 1.) Tutkimusyhteistyötä koskevia selvityksiä on kritisoitu siitä, että niissä on hyväksytty yhteistyön hyödyllisyys tieteen kehitykselle itsestäänselvyytenä käsitteellistämättä ja tutkimatta ilmiötä perusteellisesti. Yhteistyön käsitettä on käytetty niin keskusteltaessa yksilöiden, ryhmien, instituutioiden, sektoreiden kuin valtioidenkin välisestä yhteistyöstä näiden eri yhteistyömuotojen eroavaisuuksia erittelemättä. Selvityksissä käytetyt mittarit ovat olleet yhteistyön vaikeasti mitattavasta luonteesta johtuen epätäydellisiä, mutta niiden avulla on silti tehty päätelmiä erilaisten tiedepoliittisten käytänteiden aikaansaamista muutoksista. (Katz & Martin 1997, 1 2; Lee & Bozeman 2005, 673.)

25 25 Tutkimusyhteistyön mittarina on useimmiten käytetty yhteisjulkaisemista. Englanninkieliselle termille co-authorship ei ole olemassa täysin vastaavaa suomennosta, joten tässä tutkielmassa käytetään ilmaisua yhteisjulkaiseminen. Joissakin suomenkielisissä lähteissä käytetään käsitettä yhteiskirjoittajuus, mutta se ei ole vakiintunut yleiseen käyttöön. Katzin ja Martinin (1997, 16) mukaan julkaisutiedot antavat ainoastaan viitteellisen kuvan siitä, missä määrin yhteistyötä on tehty. Yhteisjulkaisun toteuttaminen ei välttämättä vaadi tiivistä yhteistyötä kirjoittajien välillä, eikä yhteistyön tuloksena välttämättä synny julkaisua (Luukkonen ym. 1992, 103; Bordons, Zulueta, Romero & Barrigón 1999, 395). Tutkimuksen toteutukseen merkittävällä panoksella osallistuneet henkilöt eivät aina saa nimeään näkyville tekijäluetteloon. Teknikot, laboratoriotyöntekijät, datan käsittelijät, opiskelijat ja muut avustajat ovat usein niitä, joiden työpanos jää maineikkaan tutkijan nimen varjoon (Cronin 2008, 39). Yhteistyötä voidaan tehdä taloudellisten, kognitiivisten tai sosiaalisten vaikuttimien vuoksi. Yhteistyönä kirjoitettujen julkaisujen määrän lisääntymiseen johtaneita syitä ovat rahoitusrakenteen muutokset sekä tutkimustyöhön kohdistuvat tehokkuusvaatimukset, viestinnän ja liikenteen edullisuus ja saavutettavuus, tieteen kasvava erikoistuminen, tutkijoiden halu lisätä näkyvyyttään ja suosiotaan tieteellisessä yhteisössä, tarve entistä monimutkaisemmille ja kalliimmille tutkimusvälineille sekä tarve hyötyä yhteistyökumppaneiden taidoista ja hiljaisesta tiedosta työskentelemällä lyhyen fyysisen etäisyyden päässä heistä. (Luukkonen ym. 1992, 102; Katz & Martin 1997, 4, 16.) Nykyaikainen tutkimus on kompleksista ja vaatii monia erilaisia taitoja, joita yhden ihmisen on mahdotonta hallita (Katz & Martin 1997, 14). Tieteenalojen erikoistuessa tarve yhdistää eri alojen tietämystä monitieteiseksi tutkimukseksi on kasvanut voimakkaasti (Bordons ym. 1999, 383). Kansainvälisen ja muunlaisen yhteistyön kautta saatavat taloudelliset resurssit ovat tarpeen erityisesti fysiikan ja astronomian kaltaisilla aloilla, joilla kallis välineistö on välttämätöntä tutkimustyön tekemiseksi (Adams, Black, Clemmons & Stephan 2005, 279).

26 26 Kansainvälisen yhteistyön on todettu olevan yleistä kovilla perustutkimukseen keskittyneillä aloilla, kuten matematiikassa. Syinä voivat olla tieteenalan koko, kompleksisemmat tutkimusongelmat tai kansainvälisen tiedeyhteisön ensisijaisuus julkaisujen kohteena. Erikoistuneilla ja pienillä tieteenaloilla sekä maantieteellisesti perifeerisillä alueilla työskentelevät tutkijat joutuvat etsimään kotimaansa ulkopuolelta itselleen soveltuvia yhteistyökumppaneita. Monen tutkijan yhdistetty työpanos myös mahdollistaa useampien julkaisujen tuottamisen, niinpä publish or perish -ilmiön aiheuttamat julkaisupaineet lisäävät halukkuutta yhteistyön tekemiseen kaikilla tieteenaloilla. (Luukkonen ym. 1992, ; Puuska & Miettinen 2008, 63; Abramo ym. 2009, 170.) Yhteistyön kautta tutkijat löytävät uusia sosiaalisia kontakteja ja pystyvät verkostoitumaan laajemmin kansainväliseen tiedeyhteisöön. Yhteistyöllä, kontakteilla ja tunnettuudella on havaittu olevan yhteys julkaisujen saamien viittausten määrään, mikä vastaavasti lisää tutkijan tunnettuutta ja parantaa hänen mahdollisuuksiaan tehdä jatkossakin yhteistyötä maineikkaiden tutkijoiden kanssa. (Katz & Martin 1997, ) Kuten luvussa 2.4 on esitetty, korkeat viittauskertoimet tulkitaan usein merkiksi korkeasta laadusta. Niinpä yhteistyö parantaa (ainakin näennäisesti) myös tutkimuksen laatua, mikäli sitä arvioidaan bibliometristen indikaattoreiden avulla. Korkeat viittausluvut saattavat kuitenkin kätkeä sisälleen samaan tutkimusryhmään kuuluvien tai yhteistyötä tekevien tutkijoiden toisilleen lahjoittamia viittauksia (Adams ym. 2005, 260). Voi myös olla, että eniten yhteistyötä tekevät tutkijat edustavat tieteen eliittiä ja näin ollen heidän julkaisujensa saamat korkeat viittausluvut johtuvat yhtä lailla heidän henkilökohtaisista ansioistaan kuin yhteistyön myötä parantuneesta laadusta (Luukkonen ym. 1992, 124). Adams ym. (2005, 259, ) havaitsivat, että kansainvälisen yhteistyön määrä lisääntyi 1980-luvun alusta 1990-luvun loppuun tultaessa huomattavasti, kun taas yhteistyö kotimaisten organisaatioiden kanssa ei kasvanut yhtä nopeasti. Kansainvälisen yhteistyön lisääntymiseen oli mahdollisesti tutkimuksen määrän ja laadun kohentamisen

27 27 ohella vaikuttanut yhdysvaltalaisia yliopistoja vaivaava julkisen tuen puute, joka pakotti ne etsimään korvaavaa rahoitusta muista lähteistä. Yhteistyöstä koituu hyötyjen vastapainoksi myös kustannuksia, sen organisoiminen ei ole ilmaista. Instituutioiden ja sektoreiden välinen yhteistyö sekä kansainvälinen yhteistyö aiheuttavat matka- ja ylläpitokustannuksia tutkijoiden matkustaessa mahdollisten tutkimusvälineidensä ja materiaaliensa kanssa paikasta toiseen. Rahan lisäksi yhteistyön organisoimiseen, matkustamiseen ja neuvotteluihin kuluu runsaasti työaikaa. Yhteistyöstä koituviin kuluihin voidaan lukea myös lisääntyneet hallintokustannukset. Raskaat hallintorakenteet voivat haitata yhteistyön sujuvuutta ja tutkijoiden luovuutta. Kansainvälisessä yhteistyössä esteeksi voi tulla kielitaidon tai kulttuurintuntemuksen puute. Monitieteisessä ja sektoreiden välisessä yhteistyössä ristiriitaiset tietoteoreettiset näkemykset tai yhteisen termistön puute, tavoitteenasettelu ja toisistaan poikkeavat työkulttuurit voivat muodostua ongelmiksi. (Luukkonen ym. 1992, 107; Katz & Martin 1997, 15 16). Luvussa 2.3 esitettyjen tieteenalojen ominaisuuksien vuoksi edellä mainitut itse tutkimuksen tekemiseen liittyvät esteet lienevät haitallisempia pehmeillä kuin kovilla tieteenaloilla. Tämä saattaa osaltaan selittää tieteenalojen välisiä eroja yhteistyön tekemisen yleisyydessä. Hakalan ym. (2003, 88 89) tutkimustulosten mukaan suomalaiset yliopistot tekivät eniten yhteistyötä saman alan kansainvälisten yliopistolaitosten kanssa. Kaiken kaikkiaan yhteistyötä tehtiin eniten akateemisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Kotimaisten yritysten kanssa yhteistyö oli yleisempää kuin valtion tutkimuslaitosten kanssa. Muun kuin oman alan yliopistolaitosten kanssa tehtiin sekä kotimaassa että ulkomailla vähemmän yhteistyötä kuin oman alan laitosten kanssa. Jopa yritysten ja julkisen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö oli yleisempää kuin monitieteinen yhteistyö. Kolmannen sektorin kanssa tutkimusyhteistyötä ei ollut mainittavasti, mikä johtui järjestöjen heikommista mahdollisuuksista rahoittaa tutkimusta yrityksiin tai valtionhallintoon verrattuna.

28 Yhteistyö eri tieteenaloilla Kyvikin (2003, 42 43) tutkimuksen mukaan julkaisuyhteistyötä tehneiden osuus norjalaisesta yliopistohenkilökunnasta kasvoi kaikilla tieteenaloilla 2000-luvulle tultaessa, tosin lääketieteessä kasvu ei ollut yhtä voimakasta muihin aloihin verrattuna. Lääketieteessä julkaisuyhteistyötä tehneiden osuus oli jo ensimmäisen mittauksen aikaan 70- ja 80-lukujen vaihteessa lähes 80 prosenttia eli huomattavasti enemmän kuin muilla tieteenaloilla. Yhteisjulkaiseminen lisääntyi erityisesti luonnontieteissä ja yhteiskuntatieteissä, humanistisilla aloilla se sen sijaan oli edelleen varsin harvinaista. Noin kolmannes selvityksen humanistitutkijoista oli osallistunut yhteisjulkaisun tekemiseen, muiden alojen osuuksien yltäessä yhteiskuntatieteissä 64 prosenttiin, teknillisissä tieteissä 83 prosenttiin ja lääketieteessä sekä luonnontieteissä 86 prosenttiin. Myös opetusministeriön Julkaisukäytännöt eri tieteenaloilla -selvityksessä yhteisjulkaiseminen oli lisääntynyt eniten yhteiskuntatieteissä (Puuska & Miettinen 2008, 51). Tuottavuuden mittayksikön määrittäminen on tuottanut juuri yhteisjulkaisemisen työmäärään liittyvien kysymysten takia ongelmia. Sekä julkaisun kirjoittamiseen osallistuvien tutkijoiden määrä, julkaisujen pituus että julkaisujen tuottamiseen kuluva aika vaihtelevat tieteenaloittain. Puuskan ja Miettisen (2008, 39 40) mukaan monografiat, kokoomateosartikkelit, yleistajuiset artikkelit ja teokset sekä sanomalehtija aikakauslehtiartikkelit, eli humanistisille ja yhteiskuntatieteille tyypilliset julkaisumuodot, olivat useimmiten yhden tutkijan kirjoittamia. Vertaisarvioiduille tieteellisille lehtiartikkeleille tyypillisin kirjoittajamäärä puolestaan oli 5 9 kirjoittajaa. Lääketieteessä yhteisjulkaisujen osuus oli runsaat 80 prosenttia, luonnontieteissä vajaa 80 prosenttia, yhteiskuntatieteissä noin 30 prosenttia ja humanistisissa tieteissä 10 prosenttia. Lääke- ja luonnontieteissä kirjoittajien määrä yhtä julkaisua kohti oli siis selvästi suurempi ja kirjoittaja saattoi saada nimensä tekijälistaan huomattavasti pienemmällä työpanoksella kuin humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden alalla. Puuskan ja Miettisen (2008, 63) mukaan tieteenalojen välillä oli kuitenkin suurempi ero siinä, mihin toimintoihin työaikaa kului, kuin siinä, kuinka paljon tietynlaisen julkaisun tuottamiseen meni aikaa. Kovilla tieteenaloilla, joilla tutkimustulokset julkaistaan

29 29 useimmiten vakiintuneessa artikkeliformaatissa, aineistonkeruu ja koejärjestelyt veivät suurimman osan tutkimukseen käytettävästä ajasta. Pehmeissä tieteissä sen sijaan kirjoittaminen koettiin olennaiseksi osaksi tutkimusprosessia ja siihen käytettiin enemmän aikaa kuin kovissa tieteissä. Pehmeissä tieteissä julkaisumuodot ovat moninaisemmat, joten työpanos voi vaihdella paljonkin riippuen esimerkiksi tutkimuskohteesta ja teorian tai empirian tasosta. Kyvikin (2003, 35 48) tutkimuksen mukaan määrällisesti eniten julkaisivat paljon yhteistyötä tekevät ja tiiviitä julkaisumuotoja suosivat teknillisten tieteiden edustajat, toiseksi eniten lääketieteen edustajat ja kolmanneksi eniten luonnontieteilijät. Vähiten julkaisivat humanistit. Mikäli julkaisut ositetaan kirjoittajien määrällä, saadaan kuitenkin hyvin erilaisia tuloksia. Puuskan ja Miettisen (2008, 61 63) tulokset osoittivat, että julkaisuaktiivisuus yhtä kirjoittajaa kohti oli korkein humanistisissa tieteissä, toiseksi korkein yhteiskuntatieteissä ja matalin luonnontieteissä sekä teknillisissä tieteissä. Tieteenalaa enemmän tuottavuuteen näyttivät vaikuttavan esimerkiksi yliopiston henkilöstö- ja rahoitusrakenne, laitoksen ikä ja koko sekä erikoistumisen ja monitieteisyyden aste. 2.6 Julkaisutuotantoon vaikuttavat tekijät Tutkijoiden tuottavuuden arvioinnin merkitys on kasvanut tieteentekijöiden ja tutkimushallinnon keskuudessa jatkuvasti 1970-luvulta alkaen. Aihetta onkin tutkittu melko paljon. Yksi varhaisimpia ja tunnetuimpia tuottavuutta koskevia teorioita on Alfred J. Lotkan kehittämä käänteisen neliön laki, joka tunnetaan nimellä Lotkan laki. Lain mukaan yhden julkaisun tuottaneiden tutkijoiden määrää kohti on neljäsosa kaksi julkaisua tuottaneita, yhdeksäsosa kolme julkaisua tuottaneita ja niin edelleen, mikä tarkoittaa sitä, että noin 60 prosenttia kaikista kirjoittajista tuottaa vain yhden julkaisun (Lotka 1926, 119). Beaver ja Rosen (1979, 148) havaitsivat, että tieteen eliitti tekee eniten tutkimusyhteistyötä, mikä puolestaan lisää kyseisten tutkijoiden tuottavuutta ja näkyvyyttä tieteellisessä yhteisössä. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että tutkijat pyrkivät yhteistyöhön paljon julkaisevien kollegojen kanssa, ja vastaavasti

30 30 tuottoisimmat tutkijat tekevät eniten yhteistyötä (Katz & Martin 1997, 5). Kontaktit tuotteliaimpien tutkijoiden kanssa lisäävät mahdollisuuksia muodostaa epäsuorasti yhteyksiä laajoihin yhteistyöverkostoihin näiden sosiaalisesti vaikutusvaltaisten kollegojen välityksellä (Crane 1975, 49). Tuottavuutta käsittelevissä tutkimuksissa on pyritty tunnistamaan tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilöiden ja organisaatioiden suorituksiin. Tuottavuuteen vaikuttavat tekijät voidaan jaotella kahteen ryhmään, jotka ovat: 1. henkilökohtaiset ominaisuudet eli tutkijan ikä, sukupuoli, koulutus, ammattiasema, ansaittu ammatillinen tunnustus, motivaatio, sekä kestävyyden, kunnianhimon ja luovuuden kaltaiset työhön vaikuttavat persoonallisuusominaisuudet sekä 2. organisaatioon, toimintaympäristöön sekä resursseihin liittyvät ominaisuudet eli tieteenala, maa, instituution ominaispiirteet, instituution tutkimussuuntaukset sekä sen nauttima arvostus, tiedekunnan koko, tutkimusryhmän koko, teknologiset ja työvälineisiin liittyvät infrastruktuurit, kommunikointi kollegojen kanssa, osallistuminen tutkimusyhteistyöhön, työvoimapolitiikka, rahoituskanavat, muiden kuin tutkimukseen liittyvien tehtävien (opetus ja hallinto) aiheuttama rasite sekä avustavien opiskelijoiden työpanos. (Abramo & D Angelo & Di Costa 2009, 157; Barjak 2006, ; Kyvik 1991, 104.) Julkaisujen määrän perusteella mitattua tuottavuutta on selvitetty bibliometrisin menetelmin julkaisutietojen pohjalta sekä kyselyiden avulla kerättyjen empiiristen aineistojen perusteella. Bibliometrisin menetelmin on mitattu pääasiassa yksilöiden, koulutusohjelmien ja organisaatioiden tuottavuutta. Empiiristen tutkimusten avulla on tutkittu niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat tai ovat yhteydessä tuottavuuteen. Eniten on tutkittu sukupuolen yhteyttä tutkijoiden tuottavuuteen. (Duffy ym ) Kyselyaineistoihin perustuvia tilastollisia tutkimuksia ovat tehneet muassa Knorr ja Mittermeir (1980), Landry, Traore ja Godin (1996), Kyvik (2003), Barjak (2006) ja Vakkari (2008). Kyselyjen avulla on tavoitettu bibliometrisiä menetelmiä paremmin yhteiskuntatieteilijät ja humanistit, sillä useimmissa julkaisutilastoihin perustuvissa tutkimuksissa on keskitytty vain kovien tieteenalojen tarkasteluun. Erilaisista

31 31 tietokannoista ei välttämättä ole ollut saatavilla tutkimuksen kannalta riittäviä tietoja humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden kirjoittamien julkaisujen määristä, sillä näillä tieteenaloilla monografiat ja muut kuin kansainväliset referee-artikkelit muodostavat merkittävän osan julkaisutuotannosta (Poropudas ym. 2007, 71; Puuska 2010, 419) Yhteistyön vaikutus julkaisutuotantoon Kuten luvussa esitettiin, tuottavuuden mittaamistapa vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaisia tuloksia tuottavuuden ja yhteistyön välisestä riippuvuudesta saadaan (esim. Puuska & Miettinen 2008, 62). Julkaisujen tuottaminen tiimissä on tutkijalle yksinkertaisin tapa parantaa tuottavuuttaan eli pidentää julkaisuluetteloaan, onhan yksittäisen tutkijan työmäärä julkaisua kohden yhteisjulkaisuissa pienempi. Monet tutkijat ovat maininneet myös uudet ideat ja älyllisen kumppanuuden yhteistyön hyötypuolina (intellectual cross-fertilization). (Luukkonen ym. 1992, 123; Haslam & Laham 2009, 405.) Adamsin ym. (2005, 259) mukaan tuottavuus ja tutkimuksen vaikuttavuus kasvavat tiimikoon kasvaessa. Koska tiimin jäsenmäärän lisääntyessä myös työnjako erityisosaamisalueittain lisääntyy, tulokset viittaavat siihen, että työnjako kasvattaa tuottavuutta. Sen sijaan Barjakin (2006, ) tulosten mukaan yhteistyöverkoston koon vaikutus tuottavuuteen ei ole lineaarinen. Tuottavuus kasvaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta verkoston kasvaessa liian suureksi tuottavuus kääntyy laskuun. Syinä voivat olla yhteistyön organisoimisen aiheuttamat viestintä- ja hallinnointikustannukset. Cho, Hu ja Liu (2010, 463) totesivat yhteisjulkaisemisen niin kotimaisten kuin kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa vaikuttavan positiivisesti tuottavuuteen eli julkaistujen artikkeleiden määrään. Kiinalaisten kasvimolekyylitutkijoiden ryhmää tutkineet Jonkers ja Tijssen (2008, 332) havaitsivat, että tutkijoiden kansainvälinen työkokemus korreloi heidän kansainvälisten julkaisujensa määrän kanssa. Kirjoittajat selittävät tätä sillä, että yhteistyön myötä syntyy henkilökohtaisia verkostoja sekä siihen liittyvää kumuloituvaa sosiaalista pääomaa. Tutkijat, joilla oli näkyvyyttä

32 32 kansainvälisessä tiedeyhteisössä, myös todennäköisesti julkaisivat jatkossa enemmän kansainvälisessä yhteistyössä tuotettuja julkaisuja. Myös Kyvikin (1991, 140) mukaan työhön liittyvä oleskelu ulkomailla korreloi positiivisesti kansainvälisten julkaisujen määrän kanssa, mutta vain heikosti kaikkien julkaisujen määrän kanssa. Kansainvälisten kontaktien vaikutus tuottavuuteen oli suurempi yhteiskunnallisissa ja humanistisissa tieteissä kuin lääke- ja luonnontieteissä. Abramo ym. (2009, ) tutkivat oman työnantajaorganisaation ulkopuolella tehtävän yhteistyön ja tuottavuuden välistä yhteyttä. Tutkimusaineisto koostui italialaisten yliopistotutkijoiden julkaisutiedoista. Yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet eivät olleet mukana aineistossa, joka oli koottu Science Citation Indexistä. Yhteistyötä mitattiin yhteisjulkaisujen perusteella. Tulosten mukaan yhteistyön tiiviys vaihteli huomattavasti tieteenaloittain ja korreloi voimakkaasti sekä julkaisujen määrän että etenkin laadun (julkaisujen määrä korkean viittauskertoimen lehdissä) kanssa. Kansainvälinen yhteistyö lisäsi saatujen viittausten määrää, mutta julkaisujen määrän lisääntymien vaihteli aloittain. Voimakkain korrelaatio kansainvälisen yhteistyön ja julkaisujen määrän välillä oli fysiikan, kemian sekä teknillisten tieteiden aloilla. Yritysyhteistyön osalta tieteenalan vaikutus korrelaation voimakkuuteen oli niin ikään merkittävä. Matematiikassa, tietojenkäsittelytieteessä, lääketieteessä ja maataloustieteessä korrelaatiota yritysyhteistyön ja tuottavuuden välillä ei havaittu, kun taas biotieteissä yhteys oli huomattava. Yritysyhteistyötä kotimaisten yksityisen sektorin organisaatioiden kanssa ei tehty kovin paljon, mihin saattoi olla syynä yritysten haluttomuus jakaa tutkimustuloksia. Kotimaista yritysyhteistyötä tehtiin eniten soveltavan tutkimuksen tieteenaloilla. Abramo, D Angelo, Di Costa ja Solazzi (2009, ) havaitsivat, että eniten yliopistojen ja kotimaisten yritysten välistä yhteistyötä tehtiin Italiassa lääketieteen ja kemian aloilla. Yhteisjulkaisujen prosentuaalinen osuus kaikista julkaisuista oli suurin teknillisissä tieteissä. Yksityisen sektorin kanssa yhteistyötä tekevät tutkijat olivat tuottavampia kuin ne, jotka eivät tehneet yhteistyötä. Yliopisto-yritys -yhteistyön tuloksena syntyneitä artikkeleita julkaisevien lehtien viittauskertoimet olivat kuitenkin yleensä matalampia kuin muiden tahojen kanssa tuotettuja artikkeleita julkaisevien

33 33 lehtien. Yhteistyö yksityisen sektorin kanssa ei myöskään näyttänyt nostavan julkaisujen monitieteisyyden tasoa. Gaughanin ja Ponomariovin (2008, 109) mukaan yhteistyö ja yhteisjulkaiseminen olivat yleisiä monitieteisissä tutkimuskeskuksissa työskentelevillä yhdysvaltalaistutkijoilla, mutta verrattaessa monitieteisiä tutkimuskeskuksia ja perinteisempiä tutkijajohtoisia työryhmiä keskenään, työympäristöllä ei näyttänyt olevan yhteyttä tuottavuuteen. Defazio, Lockett ja Wright (2009, 293, 303) tutkivat EU-rahoitteisissa tutkimusryhmissä työskentelevien tutkijoiden yhteistyötä ja tuottavuutta. He havaitsivat, että yhteistyön vaikutus tutkijoiden tuottavuuteen ilmeni vasta pidemmällä aikavälillä. Tulosten mukaan rahoitus lisäsi tutkijoiden tuottavuutta, sen sijaan yhteistyön vaikutuksista ei juuri ollut merkkejä tutkimusryhmien sisällä rahoitusjakson aikana. Kuitenkin EU-rahoitteisen projektin jo päätyttyä yhteistyön vaikutukset tuottavuuteen alkoivat näkyä yhteistyön tiiviyden vähenemisestä huolimatta. Tämä viittasi siihen, että tuottavien yhteistyökumppanuuksien solmiminen vei aikaa. Myös Leen ja Bozemanin (2005, 689) tutkimustulosten perusteella apurahoilla oli suurin vaikutus tuottavuuteen. Kyvikin (1991, 129, 134) mukaan yliopiston ulkopuolisella rahoituksella oli positiivinen mutta heikko korrelaatio julkaisujen määrään. Sen sijaan avustavien opiskelijoiden työpanoksella oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus, joka ilmeni selkeästi etenkin luonnontieteissä ja lääketieteessä. Lee ja Bozeman (2005, 693) osoittivat, että mitattaessa tuottavuutta julkaisun yhtä kirjoittajaa kohden (fractional count), yhteistyöllä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä tuottavuuden kanssa. Riippuvuus näytti heikolta etenkin, kun demografiset ja sosiaaliset taustatekijät huomioitiin analyysissa. Mikäli tuottavuutta mitattiin julkaisujen kokonaismäärällä (normal count) huomioimatta niiden kirjoittamiseen osallistuneiden tutkijoiden lukumäärää, yhteistyöllä näytti sen sijaan olevan voimakas yhteys tieteelliseen tuottavuuteen. Landryn, Traoren ja Godinin (1996, ) mukaan yhteistyö selitti 22 prosenttia quebeciläisten tutkijoiden tuottavuuden vaihtelusta. Sekä toisten yliopistojen, yritysten että julkisten organisaatioiden kanssa tehtävä yhteistyö näytti lisäävän tuottavuutta.

34 34 Yhteistyötä mitattiin kyselylomakkeesta saatujen tietojen perusteella lasketun tuottavuusindeksin avulla. Yritysyhteistyö lisäsi tuottavuutta huomattavasti enemmän kuin yhteistyö muiden sektoreiden kanssa. Yhteistyön vaikuttavuus tuottavuuteen vaihteli yhteistyökumppaneiden maantieteellisen läheisyyden ja tutkijoiden tieteenalan mukaan. Humanistisen alan tutkijat tuottivat vähemmän materiaalia yhteistyössä kuin muiden alojen tutkijat. Myös ne tutkijat, jotka tekivät yhteistyössä patentoitavia ja eipatentoitavia tuotteita, laitteita, tietokoneohjelmistoja tai taiteellisia tuotoksia, tuottivat julkaisuja muita tutkijoita vähemmän Muiden taustatekijöiden vaikutus julkaisutuotantoon Barjakin (2006, ) mukaan tuottavuus on huipussaan 35 ja 45 ikävuoden välillä, jonka jälkeen tutkijan aikaa alkavat viedä enenevissä määrin opetus- ja hallintotehtävät. Bonaccorsi ja Daraio (2003, 67, 75) totesivat, että tuottavuus väheni tutkijoiden ikääntyessä. Ikää mitattiin tässä tapauksessa tutkimuslaitoksessa työskentelevien tutkijoiden laskennallisena keski-ikänä. Tulosten perusteella näytti kuitenkin siltä, että soveltavilla sekä käytännön kokemusta korostavilla aloilla (potilaiden hoitaminen, teollisuus) organisaatioiden tuottavuus pysyi korkeana tutkijoiden iän noustessakin. Kyvik (1991, 123, 168) puolestaan löysi täysin päinvastaisia tuloksia. Hänen mukaansa tutkijat eivät tee uralla edetessään enempää opetus- ja hallintotehtäviä, ja tutkijoiden tuottavuuden väheneminen iän myötä on tieteenalakohtaista. Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät pysyivät yli 60-vuotiainakin tuotteliaina, lääketieteilijöiden julkaisutahti alkoi hiipua 55 ikävuoden jälkeen ja luonnontieteissä tuottavuus laski yksilöllisesti vaihdellen iän noustessa. Opetus- ja hallintotehtäviin kului kuitenkin tutkimuksen tekemisen ohella eniten tutkijoiden työaikaa. Kyvikin (emt , 184) mukaan tutkimukseen käytetyn työajan ja tuottavuuden välillä oli positiivinen mutta heikko korrelaatio. Korrelaatio oli tilastollisesti merkitsevä ainoastaan humanistisissa tieteissä ja luonnontieteissä, joista humanisteilla opettamisen prosentuaalinen osuus työajasta oli tieteenaloja verrattaessa suurin ja tutkimuksen osuus pienin. Tuottavuus oli myös yhteydessä korkeaan ammattiasemaan kaikissa

35 35 ikäryhmissä. Korkeammassa asemassa olevat tutkijat saivat eniten yliopiston ulkopuolista rahoitusta ja heillä oli kontakteja kansainväliseen tiedeyhteisöön. Sukupuolen vaikutuksesta tuottavuuteen on saatu vaihtelevia tutkimustuloksia. Abramo, D'Angelo ja Caprasecca (2009, 538) totesivat miesten olevan naisia tuottavampia, mutta erot olivat odotettuja pienempiä. Ero miesten ja naisten välillä kaventui urakehityksen myötä. Laadun suhteen erot olivat pienempiä kuin julkaisumäärän. Abramo ym. arvelivat miestutkijoiden joukossa olevan enemmän maineikkaita "tähtiä", mikä vaikutti tuottavuuseroihin. Prpic (2002, 27) selvitti nuorten mies- ja naistutkijoiden tuottavuuseroja. Tulosten mukaan naiset julkaisivat noin 30 prosenttia vähemmän kuin miehet, ja naisten tuottavuutta määritti mieskollegoja enemmän heidän sosiaalinen asemansa sekä kansainvälisten kontaktiensa määrä. Kyvikin (1991, 232) mukaan puolestaan miesten tuottavuuteen näytti vaikuttavan eniten ammattiasema sekä kansainvälisten kontaktien määrä ja naisten tuottavuuteen avustavien opiskelijoiden työpanos sekä ammattiasema. Naisten tuottavuuteen vaikuttivat negatiivisesti sekä lapsettomuus että pienten lasten hoitamisvelvollisuus, joilla ei ollut vaikutusta miestutkijoiden tuottavuuteen. Taloudelliset resurssit ja tutkimukseen käytettävissä oleva aika eivät hieman yllättäen vaikuttaneet tuottavuuteen kummallakaan sukupuolella. Myös Leen ja Bozemanin (2005, ) tulosten perusteella miestutkijat olivat näennäisesti tuottavampia kuin naistutkijat. Lisäksi naimisissa olevat tutkijat olivat tuottavampia kuin naimattomat. Tutkijan sukupuolella tai perhesuhteilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta tuottavuuteen enää siinä vaiheessa, kun tausta- eli kontrollimuuttujat (ikä, apurahat, syntyperä, työtyytyväisyys, syrjintä, yhteistyöstrategiat, tieteenala, yhteistyön määrä) oli otettu mukaan analyysiin. Puuskan (2010, ) tutkimustulosten mukaan suomalaiset miestutkijat olivat naistutkijoita tuottavampia. Ero oli edelleen olemassa, kun analyysissa otettiin huomioon muut työympäristöön liittyvät muuttujat, eri julkaisutyypit ja julkaisun kirjoittamiseen osallistuneiden tutkijoiden määrä. Ainoastaan konferenssijulkaisujen määrässä tilastollisesti merkitsevää eroa sukupuolten välillä ei ollut. Eräillä

36 36 miesvaltaisilla, kilpailukeskeisillä tieteenaloilla luonnontieteissä ja maataloustieteissä oli kuitenkin muutamia hyvin tuotteliaita naisprofessoreita, jotka julkaisivat mieskollegojaan enemmän. Ammattiryhmistä professorit olivat tuottavimpia, myös siinä vaiheessa, kun avustavien opiskelijoiden työpanos huomioitiin. Koulutustaustan vaikutus tuottavuuteen ilmeni siten, että tohtorintutkinnon suorittaneet julkaisivat enemmän kuin alemman koulutusasteen tutkijat. Tuottavuuserot näkyivät julkaisutyypeistä erityisesti monografioiden kohdalla, mikä viittasi siihen, että niiden kirjoittaminen vaatii tutkijalta enemmän kokemusta kuin muunlaisten julkaisujen kirjoittaminen. Knorr ja Mittermeier (1980, ) havaitsivat, että korkeammassa ammattiasemassa olevat tutkijat olivat tuottavampia kuin alemmassa ammattiasemassa olevat, samassa tutkimusyksikössä työskentelevät tutkijat. Tutkimustyöhön käytettävissä oleva työaika väheni ja hallinnolliset tehtävät lisääntyivät tutkijoiden ikääntyessä. Tutkijoiden tuottavuus kuitenkin kasvoi samanaikaisesti, mikä viittasi siihen, ettei käytettävissä oleva työaika ollut tuottavuuden kannalta ratkaisevassa roolissa. Sen sijaan iän ja ammattiaseman myötä tutkijoiden työn painopiste siirtyi aikaa vievistä, käytännön toteutukseen liittyvistä tehtävistä tavoitteenasetteluun, käsitteellistämiseen ja tulosten kirjoittamiseen liittyviin tehtäviin. Myös Haslamin ja Lahamin (2009, 409) tulosten mukaan menestyneimmillä tutkijoilla oli kiinteät yhteydet tuotteliaisiin yhteistyötiimeihin ja he kirjoittivat runsaasti yhteisjulkaisuja, mutta ottivat työaikaa vievän päävastuun julkaisuista vain harvoissa tapauksissa. Knorrin ja Mittermeierin (1980, ) mukaan eteneminen tutkimusyksikön sisäisessä hierarkiassa mahdollisti tutkijalle paremmat resurssit sekä vaikutti tutkimustehtävien sisältöön siten, että tilaisuudet julkaisemiseen tai yhteisjulkaisemiseen lisääntyivät. Korkeassa ammattiasemassa olevat tutkijat hyötyivät tutkimusyksikön koosta, joka mahdollisti työvoiman ja muiden resurssien saatavuuden uusien projektien aloittamiseksi. Tutkimustulokset eivät tukeneet väitettä, että korkeammassa asemassa olevien tutkijoiden tulokset julkaistaisiin helpommin, tai että korkea tuottavuus olisi seurausta aseman suomasta oikeudesta saada nimensä julkaisuun.

37 37 Vakkari (2008, ) tarkasteli tutkijoiden käsityksiä elektronisten informaatioresurssien vaikutuksesta heidän työhönsä sekä koetun vaikutuksen yhteyttä tutkijoiden tuottavuuteen. Aineistonaan Vakkari käytti vuoden 2007 FinELib - käyttäjäkyselyn vastauksia. Tulokset osoittivat, että elektronisten aineistojen paremmalla saatavuudella oli huomattava vaikutus tutkijoiden tuottamien kansainvälisten julkaisujen määrään sekä julkaisujen kokonaismäärään, mutta ei kotimaisten julkaisujen määrään. Vaikutukset vaihtelivat huomattavasti tieteenalan ja tutkijan statuksen mukaan. Erot ilmenivät siten, että humanistisilla aloilla aineistojen saatavuuden ja tuottavuuden välillä ei ollut yhteyttä. Eri ammattiasemista voimakkaimmin yhteys näkyi nuorilla jatko-opiskelijoilla. Barjakin (2006, ) tutkimuksen mukaan Internetin ja tietotekniikan käytöllä oli positiivinen yhteys tieteelliseen tuottavuuteen. 2.7 Yhteenveto Korkeatasoisella tieteellisellä tutkimuksella on tietoperustaisen talouden aikakaudella tärkeä rooli valtioiden kilpailukyvyn ylläpitämisessä. Julkisin varoin rahoitettavan tutkimuksen tuottavuusvaatimukset ovat lisänneet tarvetta tutkimuksen arvioinnille ja tehostamiselle. Sekä tutkimuksen määrän että laadun lisäämiseen pyritään erilaisten tiedepoliittisten käytänteiden avulla. Julkaisut ovat tutkimustyön konkreettisina tuotoksina helppoja arvioinnin kohteita. Tuottavuuden ja laadun määritteleminen ei kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Aikaisemmissa selvityksissä julkaisujen lukumäärää on yleisesti käytetty tuottavuuden mittarina ja julkaisujen saamien viittausten määrää suuntaa-antavana laadun mittarina. Yksittäisten tutkijoiden tuottavuutta mitattaessa on otettava huomioon ennen kaikkea tieteenalakohtaiset erot julkaisukäytännöissä sekä julkaisun kirjoittamiseen osallistuneiden tutkijoiden lukumäärä. Aiempien tutkimusten mukaan suuri joukko tutkijoiden henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja toimintaympäristön ominaisuuksiin liittyviä muuttujia vaikuttaa tuottavuuteen. Osa näistä muuttajista on sellaisia, joita on

38 38 vaikea mitata tai niiden vaikutus vaihtelee yhdessä jonkin toisen muuttujan kanssa. Tuottavuuteen vaikuttuvia muuttujia ovat ainakin tutkijan ikä, sukupuoli, koulutus, ammattiasema, ansaittu ammatillinen tunnustus ja maineen mukanaan tuoma kumuloituva hyöty, motivaatio, työhön vaikuttavat persoonallisuusominaisuudet, ajalliset ja taloudelliset resurssit sekä välineistö, yhteistyö ja avustava työvoima. Ikä vaikuttaa tuottavuuteen, mutta vaikutus ei ole lineaarinen, sillä tuottavuus lisääntyy iän myötä vain tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen se kääntyy laskuun. Kuitenkin iän ja tuottavuuden välisessä riippuvuudessa on havaittu suuriakin eroja, joita on selitetty muun muassa tieteenalan, ammattiaseman ja persoonallisten ominaisuuksien vaikutuksilla. Sukupuolen vaikutuksesta tuottavuuteen on saatu vaihtelevia tutkimustuloksia. Useimmissa tutkimuksissa miehet ovat osoittautuneet naisia tuottavammiksi. Näillä tuloksilla ei kuitenkaan ole suurta selitysvoimaa, ellei pohdita tiedeyhteisön ja yhteiskunnan sosiaalisia rakenteita, jotka piilevät tämän eron taustalla. Voimakkain yksimielisyys tutkijoiden välillä vallitsee siitä, että keski-ikäiset, korkeasti koulutetut ja korkeassa ammattiasemassa olevat miespuoliset tutkijat julkaisevat eniten. Tutkimusrahoituksella ja muilla resursseilla on todettu olevan positiivinen vaikutus tutkijoiden tuottamien julkaisujen määrään. Sen sijaan opetus-, hallinto- ja rahoituksenhankintatehtävillä on todettu olevan negatiivinen vaikutus tuottavuuteen. Tämä on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että korkeassa ammattiasemassa olevat tutkijat, joille nämä tehtävät kuuluvat, ovat useiden tutkimusten mukaan tuottavimpia. Tutkijat eivät olekaan olleet yksimielisiä työtehtävien vaikutuksesta tuottavuuteen. Tulokset yhteistyön vaikutuksesta tutkijoiden tuottavuuteen eivät ole yksiselitteitä. Yksi syy tähän on varmasti se, että yhteistyö on ilmiönä monimutkainen, sen luonteeseen vaikuttavat hyvin monet eri tekijät ja sitä on vaikea mitata. Tutkimuksissa on vaikea ottaa huomioon kaikkia niitä taustamuuttujia, jotka vaikuttavat niin tuottavuuteen kuin yhteistyöhönkin. Niinpä tutkimustulokset riippuvat siitä, millaisia muuttujia eri tutkijat ovat malleissaan käyttäneet. Yhteistyötä on useimmiten mitattu yhteisjulkaisujen perusteella, jolloin eniten yhteistyötä näyttävät tekevän kovien tieteenalojen edustajat.

39 39 Nämä tieteenalat myös vaikuttavat tuottavimmilta, mikäli julkaisujen määrää tarkastellaan ottamatta yhteistyöhön osallistuneiden kirjoittajien lukumäärää huomioon. Kansainvälistä yhteistyötä tehdään eniten kovilla perustutkimukseen keskittyneillä aloilla ja yritysyhteistyötä kovilla soveltavaan tutkimukseen keskittyneillä aloilla. Monitieteinen yhteistyö näyttää olevan yleisintä monimutkaisia kysymyksiä käsittelevillä soveltavilla aloilla, esimerkiksi yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä. Sekä julkaisuprofiilin että yhteistyön tekemisen suhteen humanistiset tieteet eroavat eniten muista tieteenaloista: humanistit tuottavat edelleen muita tutkijoita enemmän monografioita ja työskentelevät useammin yksin. Yritysyhteistyön on joissakin tutkimuksissa todettu vaikuttavan tuottavuuteen positiivisemmin kuin muiden sektoreiden kanssa tehtävän yhteistyön. Kansainvälinen yhteistyö akateemisten kumppaneiden kanssa on yleistä, ja sen on todettu lisäävän ainakin tutkijoiden tunnettuutta sekä heidän julkaisujensa saamien viittausten määrää. Taulukkoon 1 on merkitty tutkijoiden tuloksia eri tekijöiden vaikutuksesta tuottavuuteen. Kyseisen ominaisuuden lisääntyessä vaikutukset ovat joko positiivisia, negatiivisia tai merkityksettömiä tuottavuuden paranemisen kannalta. Sukupuolen kohdalla oletuksena on, että miehet ovat tuottavampia. Monissa tutkimuksissa on todettu, ettei suoraa riippuvuutta ole, mikäli joidenkin kolmansien muuttujien, esimerkiksi tieteenalan, ammattiaseman tai julkaisujen kirjoittamiseen osallistuneiden tutkijoiden määrän vaikutus huomioidaan.

40 40 Taulukko 1. Tuottavuuteen vaikuttavat tekijät. (+ = vaikuttaa positiivisesti, - = vaikuttaa negatiivisesti, 0 = ei vaikutusta) Yhteistyö Ikä Asema Sukupuoli (mies) Abramo ym. + / 0 + Opetustehtävät Rahoitus Adams ym. + Barjak + / - - Defazio ym. 0 / + + Gaughan ym. 0 Knorr ym Kyvik + / - / Landry ym. + Lee & Bozeman + / 0 + / 0 + Puuska + + Näyttää siltä, että tuottavimpien tutkijoiden eli tieteen eliitin ja yhteistyön tekemisen välillä on kiinteä yhteys, mutta toistaiseksi ei ole kiistattomasti osoitettu, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Selvityksiä siitä, kuinka suuren osan tutkijan tuottavuudesta yhteistyö selittää eri taustamuuttujien huomioimisen jälkeen, on melko vähän. Mikäli julkaisujen kirjoittamiseen osallistuneiden tutkijoiden lukumäärä huomioidaan julkaisujen määrää laskettaessa, yhteistyöllä ei näytä olevan voimakasta yhteyttä tuottavuuteen. Julkaisujen kokonaismääriä tarkasteltaessa yhteys on olemassa. Yhteistyö siis saattaa hyvin todennäköisesti ja ymmärrettävistä syistä (työnjako asiantuntemusalueittain, ajankäyttö) lisätä julkaisujen määrää, mutta ei ole aukottomasti osoitettu, parantavatko yhteistyön tuottamat synergiaedut tutkijoiden työskentelytehokkuutta ja luovuutta siinä määrin kuin tiedepolitiikassa odotetaan.

41 41 Suomessa tuottavuutta käsitteleviä tutkimuksia on tehty lähinnä bibliografisten tilastotietojen perusteella, mikä on johtanut siihen, että tarkastelu on painottunut kansainvälisiin referee-artikkeleihin ja koviin perustutkimukseen keskittyneisiin tieteenaloihin. Tutkimuksia, joissa kaikki julkaisutyypit olisi huomioitu, ei juuri ole tehty. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on tehty selvityksiä tuottavuudesta, mutta ne ovat kohdistuneet lähinnä tieteenaloihin ja yliopistoihin yksilöiden sijasta.

42 42 3 Kansalliskirjasto ja FinELib tutkimuksen tukena Tämän tutkielman tutkimusaineisto koostuu Kansalliskirjaston FinELib -palveluyksikön toteuttaman Tieto tutkijan työpöydälle! -käyttäjäkyselyn vastauksista. Kansalliskirjasto on Helsingin yliopiston erillislaitos, jonka asemasta ja tehtävistä säädetään yliopistolaissa. Lain mukaan Kansalliskirjasto vastaa toimialallaan kansallisen kulttuuriperinnön tallettamisesta, ylläpidosta ja saatavuudesta. Kansalliskirjaston tehtäviin kuuluu myös kansallisten palvelujen kehittäminen ja tarjoaminen yliopistokirjastoille, yleisille kirjastoille, ammattikorkeakoulukirjastoille ja erikoiskirjastoille, sekä kirjastoalan kotimaisen ja kansainvälisen yhteistyön edistäminen. Lisäksi Kansalliskirjaston tehtävistä säädetään kulttuuriaineistojen tallettamista ja säilyttämistä koskevassa laissa. Kansalliskirjaston toiminta jakautuu kolmeen tulosalueeseen, jotka ovat Tutkimuskirjasto, Kirjastoverkkopalvelut ja Kansallinen digitointikeskus. (Kansalliskirjasto 2012.) Kansallinen elektroninen kirjasto FinELib on suomalaisista yliopistoista, ammattikorkeakouluista, yleisistä kirjastoista ja 40 tutkimuslaitoksesta koostuva konsortio. Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa FinELibin toimintaa yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja yleisten kirjastojen osalta. Kansalliskirjaston organisaatiossa FinELib kuuluu Kirjastoverkkopalvelut -tulosalueeseen. Kansalliskirjasto vastaa FinELibin toiminnasta ja sen kehittämisestä FinELib-ohjausryhmän tekemien päätösten mukaisesti. FinELib-konsortion tehtävänä on hankkia tutkimusta, opetusta ja oppimista tukevia kansainvälisiä ja kotimaisia elektronisia aineistoja sekä edistää laadukkaan ja monipuolisen tiedon saantia ja käyttöä yhteiskunnassa. FinELibin tehtäviin kuuluu elektronisten aineistojen käyttöoikeuksista neuvotteleminen ja lisenssien hankkiminen keskitetysti jäsenorganisaatioilleen. FinELib tekee vakiintunutta kansainvälistä yhteistyötä lisensiointiin ja elektronisen kirjaston kehittämiseen liittyvissä asioissa. Erityisesti pohjoismainen yhteistyö on tiivistä. (Kansalliskirjasto 2012.) Koska nimi FinELib käsittää sekä koko konsortion että palveluyksikön henkilökunnan, käytetään tässä tutkielmassa viimeksi mainitusta nimitystä FinELib -palveluyksikkö.

43 43 FinELib on ollut pysyvä osa Kansalliskirjaston toimintaa vuodesta 2000 alkaen. Sitä ennen FinELib toimi projektipohjaisena vuosina Projektin käynnisti opetusministeriö valtion tietoyhteiskuntastrategian mukaisesti. Projektin teknisestä toteutuksesta vastasi Tieteen tietotekniikan keskus CSC ja käytännön toteutuksesta Kansalliskirjasto. (Varis & Saari 2003, ) FinELib on tärkeä osa suomalaista tieteen infrastruktuuria. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä Kansallisen tason tutkimusinfrastruktuurit Nykytila ja tiekartta se nimettiin yhdeksi kahdestakymmenestäneljästä merkittävästä kansallisen tason tutkimusinfrastruktuurista (Kansalliskirjasto 2012). Palvelu- ja käyttäjäkyselyt ovat tärkeä osa FinELibin vaikuttavuuden arviointia. Yhteisten, Kansallisten kirjastoverkkopalveluiden asiakasorganisaatioille suunnattujen palvelukyselyiden avulla selvitetään kirjastoverkolle suunnattujen palveluiden tärkeyttä ja onnistumista. Niin sanotuille loppukäyttäjille suunnatuilla käyttäjäkyselyillä puolestaan selvitetään, minkälaisia aineistoja FinELibin jäsenorganisaatioiden asiakkaat opiskelijat, tutkijat, kuntalaiset tarvitsevat ja miten he käyttävät e-aineistoja. FinELib on toteuttanut omia käyttäjäkyselyitään vuodesta 1998 lähtien. (Kansalliskirjasto 2012.) Aiemmat käyttäjäkyselyt suunnattiin kaikkien sektorien asiakkaille. Syksyllä 2011 toteutettu Tieto tutkijan työpöydälle! oli ensimmäinen tietylle kohderyhmälle suunnattu FinELib -käyttäjäkysely. Rajaamalla kohderyhmä pelkästään tutkijoihin pyrittiin siihen, että aihealueita pystyttäisiin tarkentamaan ja saamaan siten yksityiskohtaisempaa tietoa elektronisten julkaisujen käytöstä.

44 44 4 Tutkimuskysymykset, -menetelmät ja -aineisto 4.1 Tutkimuskysymykset Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on suomalaisten ja Suomessa työskentelevien yliopistotutkijoiden julkaisutuotanto ja siihen vaikuttavat tekijät. Tutkielmassa tarkasteltiin tutkijoiden tuottavuutta ja heidän tekemäänsä yhteistyötä yksilötasolla. Tavoitteena oli selvittää, miten 1) yksilöominaisuudet eli ikä, sukupuoli, koulutus ja ammattiasema sekä 2) toimintaympäristöön liittyvät tekijät eli rahoituslähteet, työtehtävät, tieteenala ja monitieteinen sekä oman organisaation ulkopuolisten tahojen kanssa tehtävä yhteistyö kotimaassa ja ulkomailla vaikuttavat tutkijoiden tuottavuuteen. Tässä tutkielmassa tuottavuudeksi käsitettiin Kyvikin (1991) määritelmän mukaisesti tutkijoiden tuottamien julkaisujen lukumäärä. Julkaisujen runsas määrä ei takaa sitä, että tutkimustulokset hyödyttäisivät tieteen kehitystä tai ratkaisisivat yhteiskunnallisia ongelmia, mutta tässä tutkielmassa ei oteta kantaa tutkimuksen laadukkuuteen. Julkaisujen laatua koskeva selvitys vaatisi oman tutkimuksensa, sillä ei ole lainkaan yksiselitteistä, millaisilla menetelmillä sitä voidaan mitata. Yhteistyön moniin eri ilmenemismuotoihin ja vaikuttimiin ei tässä tutkielmassa perehdytty erityisen syvällisesti. Kyselyyn vastanneet tutkijat ovat itse saaneet määritellä sen, mitä ymmärtävät yhteistyöllä. Lomakkeessa kuitenkin käytettiin ilmaisua tutkimus- tai julkaisuyhteistyö, joten tässä tutkielmassa yhteistyötä on käsitetty laajemmin kuin pelkästään yhteisjulkaisemisena. Monitieteistä yhteistyötä selvitettiin kysymällä tutkijoilta, tekevätkö he tutkimus- tai julkaisuyhteistyötä muiden kuin oman tieteenalansa tutkijoiden kanssa satunnaisesti, jatkuvasti vai eivät lainkaan. Eri sektoreiden kanssa tehtävää yhteistyötä kotimaassa ja ulkomailla selvitettiin kysymällä, tekevätkö he tutkimus- tai julkaisuyhteistyötä muiden kuin oman organisaationsa tutkijoiden kanssa satunnaisesti, jatkuvasti vai eivät lainkaan. Tutkijoilta kysyttiin yhteistyön tekemistä yliopistojen, tutkimuslaitosten, julkisen sektorin, yksityisen sektorin, yliopistollisten sairaaloiden, kolmannen sektorin organisaatioiden ja mahdollisten muiden organisaatioiden kanssa. Tästä tutkielmasta jätettiin pois yhteistyö yliopistollisten sairaaloiden kanssa, sillä se koskee vain joitakin

45 45 tieteenaloja. Lisäksi pois jätettiin avoimet vastaukset, johon vastaajat saivat lisätä jonkin muun, lomakkeesta puuttuvan yhteistyökumppanin. Tutkielmassa haettiin vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Minkä verran ja minkä tyyppisiä julkaisuja eri tieteenaloilla tuotetaan? 2. Mitkä tekijät vaikuttavat yliopistotutkijoiden tuottavuuteen? 2.1 Miten henkilökohtaiset ominaisuudet eli tutkijan ikä, sukupuoli, ammattiasema ja koulutus vaikuttavat tuottavuuteen? 2.2 Miten eri rahoituslähteet vaikuttavat tuottavuuteen? 2.3 Miten eri työtehtävät vaikuttavat tuottavuuteen? 2.4 Miten monitieteinen yhteistyö vaikuttaa tuottavuuteen? 2.5 Miten kotimaisten yliopistojen, tutkimuslaitosten, julkisen sektorin, yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin organisaatioiden kanssa tehtävä yhteistyö vaikuttaa tuottavuuteen? 2.6 Miten ulkomaisten yliopistojen, tutkimuslaitosten, julkisen sektorin, yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin organisaatioiden kanssa tehtävä yhteistyö vaikuttaa tuottavuuteen? 4.2 Tutkimusmenetelmät Pro gradu -tutkielman aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla (liite 1) ja sitä analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Kyselylomakkeen avulla oli mahdollista saada tiedot niistä julkaisutyypeistä, jotka eivät ole yhtä helposti saatavilla tietokannoista kuin tiedot referee-artikkeleista (esim. Barjak 2006, 349). Kuten luvussa 2.4 on kuvattu, bibliometriset mittarit voivat myös sisältää erilaisia virheitä. Lisäksi kyselymenetelmä mahdollisti muidenkin yhteistyömuotojen kuin pelkkien yhteisjulkaisujen huomioon ottamisen. Kyselymenetelmän avulla saatiin kerättyä kohtuullisella työmäärällä tiedot tutkijoiden iästä, koulutuksesta, ammattiasemasta, tieteenalasta, rahoituksesta ja julkaisujen määrästä. Näiden tietojen poimiminen tilastoista kaikkien Suomen yliopistojen osalta olisi vaatinut huomattavasti enemmän aikaa ja resursseja.

46 46 Aineiston alustavassa analysoinnissa hyödynnettiin kuvailevia tilastollisia menetelmiä, kuten frekvenssijakaumia, prosenttiosuuksia, graafisia esityksiä sekä keskilukuja (aritmeettinen keskiarvo, mediaani, moodi). Lisäksi käytettiin ristiintaulukointia sekä Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen testiä ja Spearmannin järjestyskorrelaatiokertoimen testiä muuttujien välisten riippuvuuksien selvittämiseksi. Lopuksi aineistoa tarkasteltiin ordinaalisen regressiomallin avulla. Analyysi suoritettiin SPSS - ohjelmalla. Aineiston analysointimenetelmille aiheutti rajoituksia se, että suurin osa tutkittavista muuttujista oli järjestysasteikollisia. Pearsonin tulomomenttikertoimella voidaan testata kahden vähintään välimatkaasteikollisen muuttujan välistä yhteyttä. Välimatka- eli intervalliasteikolliset muuttujat ovat arvoiltaan tarkasti määriteltävissä olevia (esim. lämpötilan mittaaminen Celsiusasteina). Välimatka-asteikollisia tarkempia ovat suhdeasteikolliset muuttujat, joille voidaan suorittaa laskutoimituksia ja suhteellisia vertailuja (esim. pituus ja paino). Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin puolestaan soveltuu nimensä mukaisesti järjestys- eli ordinaaliasteikollisille muuttujille. Järjestysasteikollisen muuttujan havainnot voidaan asettaa järjestykseen ominaisuuden määrän perusteella (esim. paremmuus, mielipidekysymysten asteikot). Korrelaatiokertoimien arvo vaihtelee testityypistä riippumatta -1:n ja 1:n välillä. Mitä lähempänä kerroin on 1:tä, sitä suurempi on muuttujien välinen riippuvuus. Luvun ollessa negatiivinen riippuvuus on käänteinen. Jos kerroin on lähellä nollaa, riippuvuutta ei ole. (Valli 2001, 23 26, ) Tässä tutkielmassa Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen testi oli Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen testiä tärkeämmässä asemassa, sillä useimmat testatut muuttujat olivat järjestysasteikollisia. Myös joitakin tärkeitä luokittelu- eli nominaaliasteikon muuttujia, kuten tieteenala, oli mukana analyysissa. Luokitteluasteikollisten muuttujien korrelaatiokertoimen laskemiseen sopii kontingenssikerroin ja merkitsevyystestaukseen khin-neliötesti (Valli 2001, 21).

47 47 Kontingenssikerrointa käytetään yleensä ristiintaulukoinnin yhteydessä. Se voi saada arvoja välillä 0 1. Kontingenssikerrointa ei voi käyttää, mikäli joissakin luokissa ei ole yhtään tapausta. Pieniä luokkia saa olla korkeintaan 20 prosenttia. Kontingenssikertoimen yhteydessä tulisi esittää myös khin-neliötestin avulla saatava p- arvo. Khin-neliötestin edellytykset ovat samat kuin kontingenssikertoimen laskemisessa. Testin p-arvo kertoo, voidaanko saatua tulosta yleistää perusjoukkoon. (emt., 62 65, ) Tavallisimmin käytetty riskiraja on 5 prosenttia eli nollahypoteesi hylätään, mikäli merkitsevyystestauksen avulla saatu p-arvo on pienempi kuin 0,05. Tällöin voidaan tehdä johtopäätös, että esimerkiksi ero kahden keskenään vertailtavan ryhmän välillä on tilastollisesti merkitsevä. Suurten otosten yhteydessä khin-neliötesti helposti hylkää nollahypoteesin. Onkin syytä tarkastella p-arvojen ohella myös korrelaatiokertoimia. Yleinen nyrkkisääntö on, että pienempi kuin 0,3 korrelaatiokerroin merkitsee heikkoa riippuvuutta muuttujien välillä, 0,3 0,7 välille asettuva kerroin merkitsee kohtalaista riippuvuutta ja suurempi kuin 0,7 kerroin merkitsee voimakasta riippuvuutta. Aineiston suuresta koosta johtuen tilastollista merkitsevyyttä ilmaisevat p-arvot jäivät helposti alle 0,05 rajan. Niinpä niitä tulkittiin aina rinnakkain korrelaatiokertoimen tai frekvenssitaulukoiden kanssa. Niissä kohdissa, joissa tuloksissa puhutaan tilastollisesti merkitsevistä p-arvoista, lukuja on aina tarkasteltu myös muiden arvojen avulla. Joissakin taulukoissa prosenttiluvut pyöristettiin tulkinnan helpottamiseksi kokonaislukuihin, mikä joissakin tapauksissa aiheutti sen, että luvut eivät välttämättä summaudu sataan. Jakaumia tulkittiin SPSS:n Valid percent -sarakkeesta, jossa puuttuvat havainnot on otettu huomioon. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttajat tutkijoiden julkaisemisen määrään. Menetelmäksi soveltui parhaiten regressioanalyysi. Regressioanalyysissa pyritään määrittelemään, mitkä tekijät X selittävät tutkimuksen kohteena olevaa ilmiötä Y (Ketokivi 2009, 86). Tässä tutkielmassa selitettävä muuttuja (y) on tutkijoiden tuottamien julkaisujen määrä ja selittäviä muuttujia (x) vastaajan ikä, sukupuoli, koulutus, ammattiasema, tieteenala, tutkimusrahoitus, työn luonne, työajan käyttö,

48 48 monitieteinen sekä kotimaisten ja ulkomaisten oman organisaation ulkopuolisten tahojen kanssa tehtävä yhteistyö (kyselylomakkeen osiot 1 ja 2). Ordinaalinen regressiomalli soveltuu sellaisiin tapauksiin, jossa selitettävä muuttuja ja selittävät muuttujat ovat järjestysasteikollisia, esimerkiksi tyyppiä ei koskaan, satunnaisesti, jatkuvasti (Ketokivi 2009, 90). Perinteinen lineaarinen regressiomalli ei tullut kyseeseen, sillä jo tutkimuskirjallisuuden perusteella oli odotettavissa, ettei selittävien muuttujien (esim. ikä) yhteys selitettävään muuttujaan ole lineaarinen (Holopainen & Pulkkinen 2012, 268). Ordinaalisen regression avulla ei saada tarkkoja numeerisia tuloksia, vaan sen avulla voidaan ainoastaan vertailla, kuinka paljon eri tekijät vaikuttavat tutkittavaan muuttujaan verrattuna johonkin toiseen. Regressiomalli voidaan muodostaa monella eri tavalla. Joissakin tapauksissa malliin tulevat muuttujat voidaan teorian perusteella määritellä ennakkoon, jonka jälkeen mallin voidaan muodostaa ja sen sopivuus ja selitysaste testata. Mallia voidaan myös rakentaa poistamalla (poistava menettely) vuorotellen malliin huonoiten sopivat muuttujat, kunnes jäljellä ovat enää tilastollisesti merkitsevät ja mallin selitysvoimaa lisäävät muuttujat. Vaihtoehtoisesti malliin voidaan lisätä (lisäävä menettely) muuttujia yksi kerrallaan, kunnes uudet muuttujat eivät enää paranna mallin selitysastetta. Askeltavassa menettelyssä puolestaan yhdistellään kahta edellä esitettyä tapaa eli vuorotellen poistetaan huonoiten sopiva muuttuja ja lisätään eniten selitysvoimaa lisäävä muuttuja. Muuttujia valittaessa on otettava huomioon, että selittävät muuttujat eivät korreloi keskenään eli eivät ole kolineaarisia. Kolineaarisuus (tai multikollineaarisuus) aiheuttaa saman vaihtelun esiintymisen mallissa useaan kertaan. (Nummenmaa 2004, ) Regressioanalyysissa selitysaste kuvaa mallin kykyä kuvata selitettävän muuttujan vaihtelua. Useamman muuttujan regressiomallissa multippelikorrelaation neliön (R 2 ) perusteella voidaan tulkita, kuinka monta prosenttia selitettävän muuttujan vaihtelusta selittävät muuttujat yhteensä selittävät (Holopainen & Pulkkinen 2012, ). Mikäli mallissa on mukana kategorisia muuttujia, ei tätä kerrointa kuitenkaan voida käyttää. Samaa periaatetta noudattavat niin sanotut pseudo R 2 -kertoimet, joista

49 49 käytetyin on Nagelkerken kerroin (Nummenmaa 2004, 326). Regressiomallissa kerrointa ei kuitenkaan voi tulkita prosentuaalisena selitysasteena, vaan samaan tapaan kuin mitä tahansa muutakin korrelaatiokerrointa. Tässä tutkielmassa regressiomalli rakennettiin tunnistamalla eniten tuottavuuteen vaikuttavat muuttujat tutkimuskirjallisuuden ja aineiston analyysin avulla. Lisäksi huomioitiin, etteivät muuttujat korreloineet liian voimakkaasti keskenään. Niitä muuttujia, joilla oli vain heikko yhteys selitettävään muuttujaan, ei otettu mukaan malliin. Alustavan analyysin jälkeen malliin valittiin oletetut selittävät muuttujat, ja jatkettiin mallin muokkaamista poistamalla ne muuttujat, jotka eivät parantaneet mallin selitysastetta. 4.3 Tutkimusaineisto ja sen kerääminen Tutkimusaineisto koostui Tieto tutkijan työpöydälle! -käyttäjäkyselyn vastauksista, jotka kerättiin Internet-kyselylomakkeella ajalla Kyselyyn vastasi kaikkiaan 3830 suomalaisessa yliopistossa, tutkimuslaitoksessa tai yliopistollisessa sairaalassa työskentelevää tutkijaa. Vastaukset jakautuivat eri sektoreiden kesken siten, että yliopistoissa työskenteleviä vastaajia oli 3026, tutkimuslaitoksissa työskenteleviä vastaajia oli 735 ja yliopistollisissa sairaaloissa työskenteleviä vastaajia oli 185. Vastaajien oli mahdollista valita useampi kuin yksi vastausvaihtoehto. Kysely oli suunnattu vain FinELib-konsortioon kuuluvissa organisaatioissa työskenteleville tutkijoille. Yksityisellä sektorilla sekä konsortioon kuulumattomissa tutkimuslaitoksissa työskentelevät tutkijat jäivät siten näytteen ulkopuolelle. Muissa kuin konsortioon kuuluvissa organisaatioissa työskentelevät tutkijat pyrittiin erottamaan joukosta tarjoamalla vaihtoehtoa Muu, mikä? kysyttäessä vastaajan työpaikkaa. Tieto tutkijan työpöydälle! -kyselyllä selvitettiin elektronisten julkaisujen käyttöä tutkijoiden tiedonlähteenä. Kyselyn tavoitteena oli selvittää, mitkä tieteelliset julkaisut ovat tutkijoille tärkeitä, vastaavatko saatavilla olevat elektroniset julkaisut tutkijoiden tarpeita, ja minkälaisia ongelmia tutkijat ovat kohdanneet käyttäessään elektronisia

50 50 julkaisuja. Kyselylomakkeen suunnittelussa kiinnitettiin huomiota myös ajankohtaisiin aiheisiin, kuten kansainvälistä ja monitieteistä tutkimustyötä tekevien tutkijoiden tiedonsaantiin sekä aineistohankintojen rahoittamiseen. Myös Suomessa työskentelevät kansainväliset tutkijat pyrittiin tavoittamaan, joten lomake toteutettiin suomen ja ruotsin lisäksi englanninkielisenä. Tässä pro gradu -tutkielmassa käytettiin samaa tutkimusaineistoa kuin Tieto tutkijan työpöydälle! -raportissa (Merimaa 2012), mutta pro gradussa keskityttiin ainoastaan yliopistosektorin vastauksiin ja tarkastelun painopiste oli tutkijoiden julkaisutuotannossa sekä siihen vaikuttavissa tekijöissä. Pro gradu on Merimaan tutkimusraportista täysin erillinen työ. Pro gradu ei ole tilaustyö, mutta sitä ja kyselylomaketta työstettiin samanaikaisesti ja tiiviissä yhteistyössä keväästä 2011 lähtien. FinELibin edustajat ovat työn eri vaiheissa esittäneet kommentteja ja antaneet palautetta tutkimuskysymyksistä ja tutkielman sisällöstä. Tutkimuslaitostutkijoita ei otettu mukaan analyysiin sen vuoksi, että tarkoituksena ei ollut vertailla tutkimuslaitos- ja yliopistotutkijoiden tuottavuutta keskenään, vaan tutkia yliopistotutkijoiden tuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä yksilötasolla julkaisupaineiden lisääntyessä. Eri sektoreilla työskentelevien tutkijoiden työn luonteessa, työajan käytössä ja rahoituslähteissä lienee niin suuria eroja, ettei tutkimuslaitostutkijoiden mukaan ottaminen tuntunut viitekehyksen valossa mielekkäältä. Tutkimuslaitostutkijoiden työhön ei esimerkiksi kuulu opetustehtäviä, mikä oli yksi mielenkiinnon kohteista. Myös työn luonne on erilainen: yliopistotutkijat tekevät pääosin teoreettista tutkimusta, kun taas tutkimuslaitoksissa keskitytään enemmän suunnittelu- ja kehitystyöhön (Merimaa 2012, 15). Tutkimuslaitostutkijat muodostivat vain 19 prosenttia kyselyn koko vastaajamäärästä. Yliopistollisissa sairaaloissa työskentelevistä vastaajista puolestaan noin puolet oli samanaikaisesti työsuhteessa johonkin yliopistoon, joten he tulivat siten otetuiksi mukaan aineistoon. FinELib-konsortion palvelutehtävän luonteen vuoksi Tieto tutkijan työpöydälle! - kyselyn kohderyhmä oli laaja, ja vastaajilta tiedusteltiin yksityiskohtaisesti elektronisten julkaisujen käyttöön liittyvistä asioista. Kyselylomakkeen (liite 1) suunnitteluun

51 51 osallistuivat Anu Alaterä, Arja Tuuliniemi, Paula Mikkonen, Anna-Sofia Ruth ja Anna Niemelä Kansalliskirjaston Kirjastoverkkopalveluista. Kyselyn valmisteluun ja teemojen valikointiin osallistuivat myös FinELibin konsortioryhmä ja ohjausryhmä, konsortion tieteenalakohtaiset asiantuntijaryhmät sekä informaatiotutkimuksen ja tilastotieteen asiantuntemusta edustava työryhmä, johon kuuluivat Sanna Talja Tampereen yliopistosta, Jarmo Saarti Itä-Suomen yliopistosta ja Kimmo Vehkalahti Helsingin yliopistosta. Tavoitteena oli saada tuloksia, joita voitaisiin hyödyntää sekä yksittäisten kirjastojen että konsortion palvelujen kehittämisessä. Lomakkeen testaus suoritettiin kesäkuussa 2011 syöttämällä kysely Helsingin yliopiston E-lomake -palveluun. Testilomakkeen lopussa oli kommenttikenttä, johon testaajat saattoivat antaa kysymysten sisältöä tai muotoiluja koskevaa palautetta. Lomaketta testasi yhdeksän tutkijaa, jotka oli rekrytoitu työryhmän omien kontaktien avulla. Testaajia etsittiin myös Facebookissa kyselyn omalla tapahtumasivulla, mutta tulokset jäivät tämän suhteen vähäisiksi. Testauksen jälkeen kyselylomaketta työstettiin FinELib -palveluyksikössä ja siihen tehtiin vielä useita muutoksia. Kyselylomakkeen eri osioille annettiin otsikot sisällön selkeyttämiseksi. Kysymysten ja sanamuotojen selkeyteen kiinnitettiin erityisesti huomiota sekä vältettiin informaatiotutkimuksen erikoistermien käyttöä, jotta kysymyksistä tulisi yksiselitteisiä ja ymmärrettäviä (esim. Vehkalahti 2008, 24). Lomakkeen teknisestä toteutuksesta vastasi Digium Oy (nykyinen QuestBack Oy), jonka järjestelmästä aineiston saattoi siirtää suoraan SPSS-ohjelmaan. Kyselyaineisto luovutettiin Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston säilytettäväksi jatkotutkimuksen ja opetuksen tarpeita varten. Kaikki FinELib-konsortioon kuuluvat organisaatiot, joiden tutkijoilta tuli kyselyyn vastauksia, saivat organisaatiokohtaisen raportin ja vastausdatan omien työntekijöidensä osalta. Koska markkinointiviestintä päädyttiin hoitamaan pääosin välikäsien kautta, vastaajamääriin vaikutti se, kuinka hyvin kussakin organisaatiossa onnistuttiin tavoittamaan niiden omat tutkijat. Kaikkien yliopistojen, yliopistollisten sairaaloiden ja tutkimuslaitosten tiedottajia sekä kirjastojen FinELib-yhteyshenkilöitä pyydettiin

52 52 tiedottamaan kyselystä oman organisaationsa tutkijoille. Jotkut yliopistokirjastot laittoivat www-sivuilleen bannerin, jota klikkaamalla pääsi siirtymään suoraan kyselylomakkeeseen. Kirjastoille lähetettiin valmiit suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset tiedotepohjat markkinointiviestintää varten. Helsingin, Jyväskylän ja Tampereen yliopistoilta saatiin lista tutkijoiden sähköpostiosoitteista, mikä mahdollisti tutkijoiden lähestymisen henkilökohtaisesti. Helsingin yliopiston lista sisälsi myös kaikki kirjoilla olevat jatko-opiskelijat, kun taas Tampereen ja Jyväskylän listoissa mukana oli vain tutkimushenkilökunta. Kyselylomakkeen avauduttua tutkijoille ja kirjastoyhteyshenkilöille laitettiin kolme muistutusviestiä. Kyselyä koskevia ilmoituksia julkaistiin muutamissa kohderyhmän kannalta keskeisissä lehdissä (mm. Acatiimi ja eräiden yliopistojen henkilöstölehdet), useiden yliopistojen intraneteissä sekä uutinen Signum-lehdessä ja Suomen Akatemian www-sivuilla. Lisäksi kyselystä tiedotettiin Kansalliskirjaston www-sivulla sekä Facebookissa Kansalliskirjaston profiilissa ja kyselyn omalla tapahtumasivulla. 51 prosenttia yliopistotutkijoista vastasi avoimen verkkolinkin kautta, 49 prosenttia sähköpostikutsun välityksellä. Vallin mukaan (2010, 105) kyselytutkimusten yhteydessä on oleellista antaa tutkimuksen taustoista riittävästi tietoa vastaajien luottamuksen herättämiseksi. Kaikessa viestinnässä pyrittiinkin perustelemaan kyselyyn osallistumisen tärkeyttä tutkijoiden oman työn kannalta. Myös kyselylomakkeen yhteydessä olleeseen saatekirjeeseen sekä vastausohjeisiin kiinnitettiin erityistä huomiota. Vastaajien motivoimiseksi palkintona arvottiin sadan euron arvoinen lahjakortti kirjakauppaan. Näytteen edustavuus on otettava huomioon tutkimustuloksia tulkittaessa. Sukupuolten jakauma oli näytteessä tasainen, siten että naisia oli vastaajien joukossa 2 prosenttia enemmän kuin miehiä. Myös eri tieteenalat olivat kohtalaisen tasaisesti edustettuina. Vastaajamäärät vaihtelivat 13 ja 33 prosentin välillä eri tieteenaloilla työskentelevien tutkijoiden määrästä. Sen sijaan vastaajien ikä ja ammattiasema eivät jakautuneet tasaisesti, sillä lähes 40 prosenttia vastaajista oli tohtorikoulutettavia ja vastaavasti iän laskennallinen keskiarvo jäi alle 40 vuoden. Aikaisempien tutkimusten perusteella iällä

53 53 ja etenkin ammattiasemalla on suuri vaikutus tutkijoiden julkaisukäyttäytymiseen. Lisäksi näytteessä oli vinoumaa vastaajien taustaorganisaation osalta: lähes puolet vastaajista työskenteli Helsingin yliopistossa. Useimpien yliopistojen vastaajamäärät kuitenkin ylsivät yli 10 prosentin koko organisaation tutkijamäärästä. Koska tutkielmassa ei ollut tarkoituksena vertailla eri yliopistoja keskenään, vaan tarkastella yksittäisen tutkijan tuottavuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä yleisesti, taustaorganisaatiolla ei myöskään ollut erityisen suurta merkitystä. 4.4 Tutkimuksen reliaabelius ja validius Tutkimustulosten luotettavuutta ja pätevyyttä on tapana arvioida reliaabeliuden ja validiuden käsitteiden avulla. Reliaabelius tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa suoritetut mittaukset ovat toistettavissa samoin tuloksin. Validius tarkoittaa mittarin tai menetelmän kykyä kuvata juuri sitä, mitä sen on tarkoitus kuvata. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 2005, 216.) Kyselylomakkeen avulla kerätyt tiedot perustuvat tutkijoiden omiin arvioihin, mutta niitä voidaan pitää yhtä luotettavina kuin yksinkertaisin bibliometrisin menetelmin kerättyjä tietoja, joihin liittyy omat ongelmansa. Vastaajien ilmoittamat julkaisumäärät saattavat olla tasalukuihin pyöristämisen ja virheellisten muistikuvien takia hieman suurempia tai pienempiä kuin julkaisujen todellinen määrä. Se ei kuitenkaan olennaisesti heikennä tutkimuksen luotettavuutta, sillä tutkimusaineisto on varsin suuri. Lisäksi oman julkaisutuotannon seuranta on tutkijoille nykyään entistä tärkeämpää, joten voidaan olettaa arvioiden olevan kohtuullisen tarkkoja. Kyselyiden avulla saadaan luotettavinta tietoa tosiasioita koskevissa kysymyksissä, kun taas käyttäytymistä, asenteita ja mielipiteitä koskevat tiedot ovat epäluotettavampia (Alkula, Pöntinen & Ylöstalo 1994, 121). Vastaajan taustatiedot ja ammatilliset tiedot, kuten julkaisujen määrä ja yhteistyön tekeminen ovat sellaisia faktoja, joiden yksiselitteisyyteen ja luotettavuuteen ei liity suuria väärinymmärryksen riskejä. Kysymykset eivät sisällä sellaista arvolatausta tai arkaluontoisuutta, joka johtaisi

54 54 sosiaalisesti toivottavien vastausten antamiseen tai tahalliseen valehteluun. Toki etenkin julkaisu- ja tutkimusyhteistyön tekemistä selvittävä skaala jatkuvasti, satunnaisesti, ei lainkaan on varsin karkea, mutta mittarit kuvaavat sitä, mitä niiden on tarkoituskin kuvata, eli niitä voidaan pitää valideina. Tutkielman tulosten reliaabeliutta on mahdollista arvioida toistamalla tutkimus saman aineiston ja samojen menetelmien avulla. Erityisen helpoksi tämän tekee se, että tutkimusaineisto on vapaasti saatavissa Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta tutkimuskäyttöä varten.

55 55 5 Tulokset 5.1 Vastaajien perustiedot ja näytteen edustavuus Pro gradu -tutkielman aineisto koostui 3008:n yliopistosektorilla työskentelevän tutkijan vastauksista. Kyselystä tiedotettiin laajasti, joten avoimen verkkolinkin kautta lomakkeen täytti myös muutama kohderyhmään kuulumaton henkilö. Kaikkiaan yliopistosektorilta tuli 3026 vastausta, mutta aineistosta poistettiin harkinnanvaraisesti ammattiaseman perusteella joitakin sellaisia henkilöitä, joiden tehtäviin tutkimustyö ei olennaisesti kuulunut. Poistetut vastaajat olivat ilmoittaneet ammatikseen seuraavia nimikkeitä: informaatikko, tuntiopettaja, tietoasiantuntija, johtava tietoasiantuntija, kirjastonhoitaja, kieltenopettaja, sihteeri, yksityisoppinut, opiskelija, amatööritiedekirjoittaja, muu henkilökunta, opettaja, hallinto. Kuten saattoi olettaa, näillä vastaajilla ei myöskään ollut mainittavasti julkaisutoimintaa. Vastaajien joukossa oli muutamia eläkkeellä olevia tutkijoita, mutta heitä ei poistettu näytteestä, koska kaikki olivat julkaisseet viimeisen kahden vuoden aikana. Kirjastohenkilöstöltä tuli useita vastauksia luultavasti sen vuoksi, että kirjastoille tiedotettiin aktiivisesti kyselystä. Niissä tapauksissa, joissa ammattiasema herätti epäilyjä vastaajan soveltuvuudesta näytteeseen, tarkasteltiin myös vastaajan ylintä tutkintoa, työpaikkaa ja julkaisujen määrää. Mikäli tietojen perusteella vastaaja oli esimerkiksi tohtorintutkinnon suorittanut, yliopistossa tutkimustyötä tekevä henkilö, häntä pidettiin kohderyhmään kuuluvana. Kyselylomakkeessa ei ollut välttämätöntä vastata muihin kuin tieteenalaa ja sektoria koskeviin kysymyksiin. Tämän vuoksi mihinkään kysymykseen ei ole käytännössä vastannut 3008 tutkijaa, vaan todellinen vastaajamäärä on useimpien kysymysten kohdalla noin vastausta. Tämän tutkielman yhteydessä on puhuttava otoksen sijaan näytteestä, sillä aineiston keräämistapa ei perustunut täydelliseen satunnaisuuteen tai tiettyyn otantamenetelmään (Holopainen & Pulkkinen 2012, 29). Tämän vuoksi on tärkeää eritellä, kuinka hyvin

56 56 näyte edustaa Suomessa työskentelevien tutkijoiden perusjoukkoa eli populaatiota. Vastaajista naisia oli 51 prosenttia, miehiä 49 prosenttia. 78 vastaajaa ei ilmoittanut sukupuoltaan. Vastaajien iän aritmeettinen keskiarvo oli 38,5 vuotta. Iän mediaani oli 35 vuotta. Nuorin vastaaja oli 21-vuotias, vanhin 99-vuotias. Vanhimman vastaajan tapauksessa kyseessä oli vastaajan muiden tietojen perusteella todennäköisesti näppäilyvirhe. Tämä lukema aiheutti pienen virheen iän laskennalliseen keskiarvoon. Yli 70-vuotiaita vastaajia oli peräti 19 kappaletta. Kolme neljästä vastaajasta oli korkeintaan 46-vuotias eli kaikkiaan näyte koostuu melko nuorista tutkijoista. Ikäjakaumaan vaikutti se, että noin 38 prosenttia kaikista vastaajista oli tohtorikoulutettavia. Tutkija/erikoistutkija -nimikkeellä työskenteleviä oli myös runsaasti, noin 30 prosenttia näytteestä. Professoreita tai yksikönjohtajia oli 12 prosenttia (kuvio 3). Kuvio 3. Vastaajien ammattiasema.

57 57 Naisten ja miesten osuus eri ammattiasemissa ei jakaantunut tasaisesti (taulukko 2). Vastanneista professoreista tai yksikön johtajista huomattava enemmistö oli miehiä, kun taas tohtorikoulutettavista enemmistö oli naisia. Muissa ammattiryhmissä erot eivät olleet yhtä suuria. Naislehtoreita oli hieman enemmän kuin mieslehtoreita. Tutkijoita tai erikoistutkijoita oli täsmälleen saman verran sekä miesten että naisten ryhmässä. Sukupuolen yhteys ammattiasemaan oli tilastollisesti merkitsevä, mutta heikko (p-arvo <0,001, kontingenssikerroin 0,2). Ikä korreloi vahvasti ammattiaseman kanssa (p-arvo <0,001, Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin 0,7), kuten saattoi odottaakin. Alle 30- vuotiaista suurin osa oli tutkimusavustajia tai tohtorikoulutettavia, myös jonkin verran tutkijoita tai erikoistutkijoita oli tässä ryhmässä. Professoreista tai yksikönjohtajista valtaosa oli yli 50- vuotiaita. Taulukko 2. Vastaajien ammattiasema sukupuolittain. Nainen Mies Yht. Ammattiasema Tutkimusavustaja Tohtorikoulutettava Tutkimus- tai projektipäällikkö Tutkija/erikoistutkija Yliopisto-opettaja Yliopistonlehtori Professori tai yksikön johtaja Yht Valtaosalla vastaajista ylin suoritettu tutkinto oli joko ylempi korkeakoulututkinto (42 %) tai tohtorintutkinto (48 %). Muita tutkintoja suorittaneiden osuus oli vastaajien kokonaismäärään nähden hyvin pieni (kuvio 4).

58 58 Kuvio 4. Vastaajien ylin tutkinto. Vastauksia tuli kaikista suomalaisista yliopistoista lukuun ottamatta Teatterikorkeakoulua, josta ei tullut yhtään vastausta. Tutkijoiden oli mahdollista valita useampi kuin yksi organisaatio, jossa työskentelee, joten yhteislukumäärä näyttää taulukossa suuremmalta kuin vastaajien todellinen määrä eli 3008 henkilöä. Koko yliopistosektorin prosentuaalinen edustavuus näytteessä kuitenkin laskettiin todellisen vastaajamäärän perusteella. Laskelman perusteella kyselyyn vastasi noin 20 prosenttia Suomessa työskentelevästä noin tutkijasta (taulukko 3). Useimpien yliopistojen vastaajamäärät ylsivät yli 10 prosentin koko organisaation tutkijamäärästä, lukuun ottamatta Lappeenrannan teknillistä yliopistoa, Teatterikorkeakoulua, Sibelius- Akatemiaa ja Åbo Akademia. Maanpuolustuskorkeakoulun osalta vertailutietoja ei ollut saatavilla, mutta senkin vastaajamäärä jäi varsin pieneksi. Helsingin yliopiston tutkijoista vastasi jopa yli kolmannes, mikä nostaa kokonaisvastausprosenttia tuntuvasti. Siitä huolimatta, että Helsingin yliopisto on tutkijamäärältään selvästi suurin, ovat sen tutkijat yliedustettuina aineistossa.

59 59 Taulukko 3. Vastaajien osuus yliopistoittain. Yliopisto Vastaajia % kaikista vastaajista Tutkimushenkilökunnan lkm % organisaation tutkijoista Aalto-yliopisto , ,4 Hanken Svenska handelshögskolan 14 0, ,5 Helsingin yliopisto , ,4 Itä-Suomen yliopisto 168 5, ,1 Jyväskylän yliopisto 210 7, ,8 Kuvataideakatemia 3 0, ,0 Lapin yliopisto 35 1, ,2 Lappeenrannan teknillinen yliopisto 20 0, ,2 Maanpuolustuskorkeakoulu 4 0,1 - - Oulun yliopisto 225 7, ,9 Sibelius-Akatemia 13 0, ,4 Tampereen teknillinen yliopisto 132 4, ,8 Tampereen yliopisto 220 7, ,6 Teatterikorkeakoulu Turun yliopisto 190 6, ,5 Vaasan yliopisto 38 1, ,5 Åbo Akademi 60 2, ,4 Yhteensä , ,2 Yliopistojen henkilökuntaa koskevat luvut ovat vuodelta 2011 ja ne ovat peräisin opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen raportointipalvelu Vipusesta. Tutkimushenkilökunnan määrä on laskettu vähentämällä tuntiopettajien ja tutkijanuralle sijoittumattomien lukumäärä kunkin yliopiston henkilökunnan kokonaismäärästä.

60 60 Vastaukset jakaantuivat tieteenalojen kesken melko tasaisesti (Taulukko 4). Eniten vastauksia tuli yhteiskunta- ja käyttäytymistieteistä. Myös bio- ja maataloustieteet, lääketiede ja terveystieteet sekä humanistiset tieteet olivat hyvin edustettuina. Heikoiten edustettuina olivat taloustieteet. Tieteenalan kokonaistutkijamäärään suhteutettuna prosentuaalisesti parhaiten edustettuina olivat bio- ja maataloustieteilijät. Myös kemisteiltä ja yhteiskunta- ja käyttäytymistieteilijöiltä tuli suhteessa runsaasti vastauksia. Tieteenalan kokoon suhteutettuna vähiten vastauksia tuli taloustieteiden ja teknillisten tieteiden aloilta. Eri tieteenaloilla toimivien tutkijoiden määrää koskevia tietoja on lainattu Merimaan (2012, 10) tutkimusraportista, jossa on sovellettu opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen Vipunen -palvelusta saatuja tilastotietoja vuodelta 2010 siten, että ne vastaavat Tieto tutkijan työpöydälle! -kyselyssä käytettyä tieteenalajaottelua. Taulukko 4. Vastaajien osuus tieteenaloittain. Tieteenala Humanistiset tieteet ja kielitieteet Vastaajien lkm % vastaajista Tutkijoiden lkm tieteenalalla % alan tutkijoista Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteet Taloustieteet Lääketiede ja terveystieteet Biotieteet ja maataloustiede Matematiikka ja geotieteet Kemia Teknilliset tieteet Tietojenkäsittely- ja informaatiotieteet Muu tieteenala Yhteensä

61 61 Kyselylomakkeessa päätettiin hyödyntää eräissä aiemmissa informaatiotutkimuksen alan selvityksissä käytettyä tieteenalajaottelua (liite 2), joka ei vastannut aivan perinteistä (esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön käyttämää) mallia. Tämä aiheutti ilmeisesti hämmennystä joidenkin vastaajien keskuudessa, sillä Muu, mikä? -kohtaan tuli melko runsaasti vastauksia. Ongelmia aiheutti erityisesti fysiikan sijoittaminen matematiikan ja geotieteiden kategoriaan. Kyseisen luokan otsikoiminen nimellä matemaattiset tieteet ja geotieteet olisi varmasti jonkin verran vähentänyt väärinymmärryksiä. Jaottelu oli kyselylomakkeen yhteydessä PDF-tiedostona, mutta ilmeisesti kaikki vastaajat eivät olleet hyödyntäneet ohjeistusta. 192 vastaajaa oli tieteenalaa kysyttäessä vastannut kohtaan Muu, mikä?. Koska tutkimusaineisto on jo sellaisenaankin varsin suuri, ei Muu, mikä? -kysymyksiin annettuja avoimia vastauksia käsitelty eikä niitä luokiteltu muiden vastausten joukkoon tässä tutkielmassa. Avovastauksissa oli paljon fyysikkoja ja tutkijoita poikkitieteellisiltä erikoisaloilta, joita on ymmärrettävästi vaikea sijoittaa tiettyyn luokkaan. Lisäksi avoimissa vastauksissa mainittiin useasti muun muassa sotatiede, metsätiede, farmasia ja eläinlääketiede. Tutkijoiden sukupuolen ja tieteenalan välillä oli tilastollisesti merkitsevä, mutta melko heikko yhteys (p-arvo <0,001, kontingenssikerroin 0,3). Kuten saattoi odottaa, yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä, humanistisissa tieteissä, bio- ja maataloustieteissä sekä lääke- ja terveystieteissä naisten määrä oli suurempi, samoin kuin taloustieteissä, vaikkakaan yhtä selvää eroa ei viimeksi mainitussa ollut. Matematiikassa ja geotieteissä, kemiassa, teknillisissä tieteissä sekä tietojenkäsittely- ja informaatiotieteissä miesten osuus oli suurempi (liite 3). Näin ollen jakautuminen perinteisiin miesten aloihin ja naisten aloihin näytti pitävän näytteen perusteella melko hyvin paikkansa.

62 Julkaisujen määrä Tieteenalojen välillä on suuria eroja eri julkaisutyyppien yleisyydessä ja myös julkaisujen vaatimassa työmäärässä. Julkaisukäytännöt eri tieteenaloilla -raportin mukaan yhteiskuntatieteilijät ja humanistit arvioivat monografioiden vastaavan työmäärältään 4 5 artikkelia, kun taas matematiikan ja konetekniikan aloilla työskentelevät tutkijat määrittelivät sen 10 artikkelin arvoiseksi (Puuska & Miettinen 2008, 63). Jotta julkaisuprofiilien erot eivät hämärtäisi kokonaiskuvaa julkaisutuottavuuteen vaikuttavista tekijöistä, analyysissa päätettiin käyttää summamuuttujaa, johon sisältyivät kaikki kyselyssä kartoitetut julkaisutyypit. Nämä julkaisutyypit olivat: 1) artikkeli vertaisarvioidussa suomalaisessa tieteellisessä lehdessä 2) artikkeli vertaisarvioidussa kansainvälisessä tieteellisessä lehdessä 3) artikkeli vertaisarvioidussa suomalaisessa konferenssijulkaisussa 4) artikkeli vertaisarvioidussa kansainvälisessä konferenssijulkaisussa 5) artikkeli vertaisarvioidussa suomalaisessa kokoomateoksessa 6) artikkeli vertaisarvioidussa kansainvälisessä kokoomateoksessa 7) suomalainen tieteellinen monografia 8) kansainvälinen tieteellinen monografia 9) tutkimusraportti / working papers 10) artikkeli oppi- tai käsikirjassa 11) tekninen manuaali 12) artikkeli suomalaisessa ammattilehdessä tai yleistiede- tai taidelehdessä 13) artikkeli kansainvälisessä ammattilehdessä tai yleistiede- tai taidelehdessä 14) artikkeli sanoma- tai aikakauslehdessä 15) patentti Kaikki julkaisut sisältävään summamuuttujaan ei otettu mukaan vuorovaikutteisia verkkojulkaisuja eli blogeja ja wikiartikkeleita, sillä ne eivät käy läpi julkaisuprosessia muiden julkaisutyyppien tavoin. Kaikkien julkaisujen aritmeettinen keskiarvo oli 8,7 julkaisua viimeisen kahden vuoden aikana (liite 4). Useimmin esiintyvä arvo eli moodi oli kolme julkaisua. Mediaani eli keskiluku oli kuusi julkaisua. Vastaajien

63 63 julkaisumäärät vaihtelivat huomattavan paljon, nollasta 105 julkaisuun. Suuren hajonnan takia selitettävän muuttujan arvot eivät noudattaneet normaalijakaumaa. Kuviossa 5 näkyy, että yli kolmekymmentä julkaisua tuottaneiden tutkijoiden määrä oli hyvin pieni. Jakauma oli vasemmalle vino eli moodin arvo oli pienin, mediaanin keskimmäinen ja keskiarvon suurin, kun normaalisti jakautuneessa aineistossa kaikki keskiluvut sijoittuvat suunnilleen saman arvon kohdalle (Valli 2001, 59). Kuvio 5. Julkaisujen lukumäärän jakauma. Edellä esitettyjen keskilukujen ja frekvenssitaulukon avulla julkaisujen määrät luokiteltiin neljään luokkaan: ei yhtään julkaisua, 1 3 julkaisua, 4 11 julkaisua, 12 tai useampia julkaisuja (kuvio 6). Viimeinen luokka oli hajonnaltaan huomattavasti suurin, siihen asettui se pieni osuus vastaajista, jotka olivat tuottaneet julkaisua. Valtaosa tutkijoista (75 prosenttia) oli tuottanut edellisen kahden vuoden aikana alle 12 julkaisua: suurimmaksi luokaksi muodostui 4-11 julkaisua kahden edellisen vuoden aikana kirjoittaneet tutkijat. Luokittelu helpotti huomattavasti graafisten esitysten

64 64 laatimista ja jakauman muoto tasoittui lähemmäksi normaalijakauman muotoa. Ei voida myöskään sanoa, että informaatiota olisi menetetty merkittävästi luokittelun myötä, sillä luvut perustuivat joka tapauksessa vastaajien omiin arvioihin. Frekvenssitaulukoissa näkyi viitteitä tästä: tasalukujen 15 ja 20 kohdalla vastauksia oli annettu selvästi enemmän kuin muiden lukujen. Kuvio 6. Julkaisumäärien jakauma luokiteltuna muuttujana. Kun tarkasteltiin kaikkia julkaisuja, eri tieteenalojen tuottavuudessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p-arvo 0,5 khin-neliötestillä, kontingenssikerroin 0,1). Eniten vastaajia oli 4-11 julkaisua tuottaneiden luokassa. Koska jotkin tieteenalat olivat paremmin edustettuna kuin toiset, on syytä tarkastella tuottavuutta prosentuaalisten lukujen perusteella. Tieteenaloittain julkaisua tuottaneiden tutkijoiden osuus oli suurin teknillisissä tieteissä (30 prosenttia), lääke- ja terveystieteissä (28 prosenttia) ja yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä (25 prosenttia). Pienin julkaisua tuottaneiden tutkijoiden osuus oli humanistisissa tieteissä sekä taloustieteissä

65 65 (kummassakin 20 prosenttia). Muiden tieteenalojen kohdalla luvut olivat 22 prosentin ja 24 prosentin välillä (liite 5). Tulokset eivät olleet yllättäviä siinä mielessä, että perinteisesti tiimityöhön soveltuvilla aloilla tuotettiin enemmän kuin itsenäistä työskentelyä suosivilla aloilla (ks. luku 2.5). Hieman yllättävää oli huippujulkaisijoiden runsas osuus yhteiskuntatieteilijöiden joukossa. Myös se, että teknillisten tieteiden tutkijat olivat tuottavampia kuin yleensä huipputuottavina pidetyt lääke- ja terveystieteilijät, herätti kysymyksiä. Yksi selitys voi olla se, että lääketieteet niputettiin kyselylomakkeen tieteenalajaottelussa yhteen liikunta- ja terveystieteen kanssa, jonka julkaisuprofiili muistuttaa ihmistieteiden julkaisuprofiilia monografioineen ja kansallisesti suuntautuneine julkaisukanavineen (ks. Poropudas ym. 2007, ). Niiden tutkijoiden prosentuaalinen osuus, jotka eivät olleet tuottaneet yhtään julkaisua edellisen kahden vuoden aikana, oli suurin taloustieteilijöiden (11 prosenttia) ja kemistien (10 prosenttia) joukossa. Tieteenalojen välillä ei ole kuitenkaan mielekästä tehdä varsinaista paremmuusvertailua. Eri tieteenaloilta oli vastannut vaihteleva osuus eri ammattiryhmien edustajia. Esimerkiksi juuri kemistien joukossa lähes puolet vastaajista oli tohtorikoulutettavia ja kaikista aloista vähiten professoreita. Humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla vastaajista suurempi osuus oli yliopistonlehtoreita kuin muilla aloilla. Kansainvälisiä referee-artikkeleita käsiteltiin muita julkaisutyyppejä tarkemmin sen vuoksi, että ne ovat kaikilla tieteenaloilla keskeisin julkaisutyyppi ja niiden asema tulee jatkossa korostumaan entisestään, mikäli niiden merkitys yliopistorahoituksen perusteena kasvaa. Kun tarkasteltiin kaikkien 3008 yliopistossa työskentelevän tutkijan julkaisumääriä edellisen kahden vuoden ajalta, laskennallinen keskiarvo oli selvästi suurin kansainvälisten vertaisarvioitujen lehtiartikkelien kategoriassa: 3,7 artikkelia viimeisen kahden vuoden aikana. Muutamat poikkeavat luvut nostivat aritmeettista keskiarvoa huomattavasti. Kaksi tutkijaa oli ilmoittanut julkaisseensa 99 kansainvälistä referee-artikkelia viimeisen kahden vuoden aikana. Sen sijaan useimmin esiintyvä arvo oli yksi kansainvälinen referee-artikkeli.

66 66 Kansainväliset referee-artikkelit luokiteltiin neljään luokkaan samalla periaatteella kuin kaikki julkaisut: ei yhtään artikkelia, 1 2 artikkelia, 3 4 artikkelia, 5 tai useampia artikkeleita (5 99 artikkelia). Koska eniten julkaisseiden luokassa arvojen hajonta oli suurin, pylväsdiagrammin perusteella näyttää siltä, kuin runsaasti julkaisevia olisi verrattain paljon (kuvio 7). Kuten kaikkien julkaisujen tapauksessa, huomattavasti keskimääräistä enemmän tuottaneet muodostivat vain pienen osan vastaajajoukosta. 77 prosenttia kaikista vastaajista oli julkaissut vähemmän kuin viisi kansainvälistä refereeartikkelia edellisen kahden vuoden aikana. Kuvio 7. Kansainvälisten referee-artikkeleiden jakauma luokiteltuna muuttujana. Kansainvälisiä referee-artikkeleita viisi tai enemmän julkaisseita oli prosentuaalisesti eniten matemaatikkojen ja geotieteilijöiden ryhmässä (36 prosenttia kyseisten alojen tutkijoista). Lääke- ja terveystieteissä osuus oli 35 prosenttia alan tutkijoista ja bio- ja maataloustieteissä 33 prosenttia. Pienin osuus viisi tai useampia kansainvälisiä referee-

67 67 artikkeleita julkaisseiden luokassa oli humanisteilla (6 prosenttia). Taloustieteilijöissä oli suurin prosenttiosuus niitä, jotka eivät olleet julkaisseet yhtään kansainvälistä referee-artikkelia (34 prosenttia). Selvästi eniten artikkeleita vertaisarvioiduissa suomalaisissa tieteellisissä lehdissä olivat julkaisseet yhteiskunta- ja käyttäytymistieteilijät ja toiseksi eniten humanistit. Vähiten kotimaisia artikkeleita olivat julkaisseet kemistit. Kotimaisia konferenssijulkaisuja suosittiin humanistisilla ja taloustieteellisillä aloilla. Kansainvälisissä konferenssijulkaisuissa olivat julkaisseet artikkeleita selvästi eniten tietojenkäsittely- ja informaatiotieteiden edustajat. Myös taloustieteiden ja teknillisten tieteiden edustajat suosivat kansainvälisiä konferenssijulkaisuja. Konferenssijulkaisujen suuri määrä saattaa osaltaan selittää teknillisten tieteiden edustajien korkeaa julkaisutuottavuutta, sillä konferenssijulkaisujen kirjoittaminen on yleensä vähemmän aikaa vievää kuin muiden tieteellisten artikkeleiden kirjoittaminen (ks. Puuska & Miettinen 2008, 63). Kotimaisia tieteellisiä monografioita olivat julkaisseet eniten humanistit ja yhteiskuntaja käyttäytymistieteilijät. Eniten kansainvälisiä monografioita olivat julkaisseet humanistit ja tietojenkäsittely- ja informaatiotieteilijät. Myös artikkeleita vertaisarvioiduissa kokoomateoksissa olivat julkaisseet eniten humanistit ja yhteiskuntatieteilijät, siten että humanistit painottuivat kansainvälisiin ja yhteiskuntatieteilijät kotimaisiin kokoomateoksiin. Tutkimusraportteja suosittiin erityisesti taloustieteissä ja myös teknillisissä tieteissä. Artikkeleita oppi- tai käsikirjoissa olivat julkaisseet eniten humanistit ja yhteiskuntatieteilijät. Teknisiä manuaaleja oli julkaistu vähän, mutta eniten niitä olivat tuottaneet tietojenkäsittely- ja informaatiotieteilijät. Patentteja olivat julkaisseet eniten kemistit ja teknillisten tieteiden tutkijat. Artikkeleita suomalaisessa ammattilehdessä tai yleistiede- tai taidelehdessä olivat julkaisseet eniten humanistit ja toiseksi eniten yhteiskuntatieteilijät, samoin kuin vastaavissa kansainvälisissä lehdissä sekä sanoma- ja aikakauslehdissä. Blogeja, wikiartikkeleita tai muita vuorovaikutteisia verkkojulkaisuja olivat julkaisseet eniten humanistit, yhteiskuntatieteilijät ja tietojenkäsittely- ja informaatiotieteilijät.

68 68 Taulukko 5. Tieteenalojen julkaisuprofiilit Tieteenala Julkaisutyypit joissa runsas edustus Humanistiset tieteet ja kielitieteet Kotimaiset referee-artikkelit, kotimaiset konferenssijulkaisut, kotimaiset ja kansainväliset monografiat, artikkelit kokoomateoksissa, artikkelit oppi- tai käsikirjoissa, artikkelit ammattilehdessä tai yleistiede- tai taidelehdessä, artikkelit sanoma- ja aikakauslehdissä, vuorovaikutteiset verkkojulkaisut Kansainvälisten referee-artikkeleiden osuus 34 % Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteet Kotimaiset referee-artikkelit, kotimaiset monografiat, kotimaiset kokoomateokset, artikkelit oppi- tai käsikirjoissa, artikkelit ammattilehdessä tai yleistiede- tai taidelehdessä, artikkelit sanoma- ja aikakauslehdissä, vuorovaikutteiset verkkojulkaisut Kansainvälisten referee-artikkeleiden osuus 42 % Taloustieteet Kotimaiset ja kansainväliset konferenssijulkaisut, tutkimusraportit Kansainvälisten referee-artikkeleiden osuus 50 % Lääketiede ja terveystieteet Biotieteet ja maataloustiede Matematiikka ja geotieteet Kemia Artikkelit kansainvälisissä vertaisarvioiduissa lehdissä Kansainvälisten referee-artikkeleiden osuus 92 % Artikkelit kansainvälisissä vertaisarvioiduissa lehdissä Kansainvälisten referee-artikkeleiden osuus 83 % Artikkelit kansainvälisissä vertaisarvioiduissa lehdissä Kansainvälisten referee-artikkeleiden osuus 88 % Patentit Kansainvälisten referee-artikkeleiden osuus 83 % Teknilliset tieteet Kv-konferenssijulkaisut, tutkimusraportit, patentit Kansainvälisten referee-artikkeleiden osuus 48 % Tietojenkäsittely- ja informaatiotieteet Kv-konferenssijulkaisut, kansainväliset monografiat, tekniset manuaalit, vuorovaikutteiset verkkojulkaisut Kansainvälisten referee-artikkeleiden osuus 36 %

69 69 Taulukossa 5 näkyvät julkaisutyypit, joissa eri tieteenaloilla on muihin verrattuna runsas edustus. Taulukosta käy hyvin esille, että humanistissa tieteissä ja yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä julkaisuformaattien kirjo on huomattavasti suurempi kuin kovilla tieteenaloilla. Taulukkoon on myös laskettu, kuinka suuri osuus näytteen tutkijoiden kaikista kahden edellisen vuoden julkaisuista oli kansainvälisiä referee-artikkeleita kullakin tieteenalalla. Analyysin tulokset olivat enimmäkseen yhdenmukaiset aiempien selvitysten kanssa. Luonnontieteissä ja lääketieteessä painottuivat kansainväliset vertaisarvioidut lehtiartikkelit. Humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla puolestaan monografioilla sekä kotimaisilla ja populaareilla julkaisufoorumeilla oli keskeinen rooli. Soveltavilla ja käytännönläheisillä kemian, tekniikan ja talouden aloilla julkaistiin konferenssijulkaisuja ja tutkimusraportteja sekä kahdella ensiksi mainitulla myös patentteja. Hieman yllättävää oli tietojenkäsittely- ja informaatiotieteiden samankaltainen profiili ihmistieteiden kanssa, mitä tulee monografioiden ja verkkojulkaisemisen suosioon. Sen sijaan analyysissa ei tullut esiin taloustieteiden aiemmin havaittua samankaltaisuutta pehmeiden tieteenalojen kanssa, vaan kansainvälisten referee-artikkeleiden osuus taloustieteilijöiden julkaisuista oli suurempi kuin esimerkiksi teknillisissä tieteissä. Tässä tutkielmassa käytetty tieteenalajaottelu mahdollisti taloustieteiden tarkastelemisen erillään muista yhteiskuntatieteistä ja tietojenkäsittelytieteiden tarkastelemisen erillään luonnontieteistä. Karkeammissa jaotteluissa nämä erot ovat saattaneet jäädä huomaamatta. 5.3 Tutkimusrahoitus Tutkimusrahoituksen tärkeimmiksi lähteiksi osoittautuivat Suomen Akatemian rahoitus, säätiöiden tai rahastojen apurahat sekä vakituisessa työsuhteessa ansaittava palkka. Vastaajista 31 prosenttia ilmoitti saavansa rahoitusta enimmäkseen Suomen Akatemialta. Jossain määrin Akatemian rahoitusta käytti 20 prosenttia tutkijoista. Tutkimusta rahoitti apurahoilla enimmäkseen 21 prosenttia ja jossain määrin 30 prosenttia tutkijoista. 35 prosenttia vastaajista ilmoitti saavansa rahoituksensa

70 70 enimmäkseen työsuhteen kautta ilman muuta erityisrahoitusta. Virkatyön suhteen vastaajat näyttivät jakautuvan kahteen ääripäähän, sillä 38 prosenttia vastasi, ettei rahoitusta tule lainkaan työsuhteen muodossa. Iällä oli kohtalaisen voimakas yhteys työsuhteisen rahoituksen kanssa (p-arvo <0,001, Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin 0,3) eli vanhemmat tutkijat saivat useammin tutkimusrahoitusta enimmäkseen työsuhteen kautta kuin nuoremmat tutkijat. Kun ottaa huomioon, että tohtorikoulutettavat edustavat yli kolmasosaa näytteestä, tämä kahtiajako on täysin ymmärrettävä. Tärkeimmistä rahoituslähteistä Suomen akatemian rahoituksella ja työsuhteisella rahoituksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä tieteenalaan. Apurahojen yhteys tieteenalaan oli tilastollisesti merkitsevä, mutta heikko (p-arvo <0,001, Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin 0,2). Euroopan unionin tutkimusrahoitus, ministeriöiden rahoitus, TEKES-rahoitus ja yritysrahoitus eivät olleet keskeisiä rahoituslähteitä tutkijoille. 72 prosenttia tutkijoista vastasi, ettei saa lainkaan tutkimusrahoitusta EU:lta. 76 prosenttia ilmoitti, ettei saa lainkaan tutkimusrahoitusta ministeriöiltä. TEKES-rahoituksen kohdalla näin vastasi 70 prosenttia tutkijoista ja yritysrahoituksen kohdalla 73 prosenttia. 11 prosenttia ilmoitti rahoituksensa koostuvan jossakin määrin yritysrahoituksesta tai toimeksiannoista. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siis siltä, että yksityinen sektori ei ole ainakaan toistaiseksi merkittävä rahoittaja yliopistotutkijoiden työlle. Miehet saivat naisia useammin rahoitusta työsuhteen kautta. Naisista huomattavasti useampi vastasi, ettei saa lainkaan rahoitusta virkatyön kautta. Selityksenä lienee naisten suurempi osuus tohtorikoulutettavissa ja miesten suurempi osuus professoreissa. Miehet saivat naisia enemmän myös yritysrahoitusta, todennäköisesti koville tieteenaloille sijoittumisen vuoksi. Suomen Akatemian rahoituksen kohdalla sukupuolten välillä ei ollut merkittäviä eroja. Laatikkojanakuvioissa (kuviot 8 11) näkyvät erot eri tutkimusrahoitusmuotojen saamisessa tieteenaloittain. Humanistit sekä lääke- ja terveystieteilijät nojautuvat eniten säätiöiltä ja rahastoilta saataviin apurahoihin. Taloustieteilijät, bio- ja maataloustieteilijät sekä matemaatikot ja geotieteilijät hyödyntävät apurahoja jossakin määrin tai vähän. Näillä tieteenaloilla myös vastausten hajonta on pientä. Vähiten

71 71 apurahoja hyödyntävät tietojenkäsittely- ja informaatiotieteilijät. Suomen Akatemian rahoituksen suhteen erot tieteenaloittain olivat vähäisiä. Eniten vähän tai ei lainkaan -vastauksia oli tullut taloustieteen, lääketieteen ja teknillisten tieteiden tutkijoilta. Myös virkatyön suhteen erot olivat pieniä. Eniten vähän tai ei lainkaan -vastauksia oli tullut teknillisistä tieteistä ja bio- ja maataloustieteistä. Kuvio 8. Säätiöiden ja rahastojen apurahat tieteenaloittain. 1 = enimmäkseen, 2 = jossain määrin, 3 = vähän ja 4 = ei lainkaan. Kuviossa 9 näkyy, että monella alalla yritysrahoituksen määrä oli olematon. Vähän tai jossakin määrin sitä kuitenkin saivat taloustieteilijät, kemistit, insinöörit ja tietojenkäsittelytieteilijät. Tekes-rahoituksen osalta (kuvio 10) jakauma oli samankaltainen, paitsi että mukana mahtuivat myös matematiikan ja geotieteiden edustajat. Teknillisissä tieteissä vastaajien pääjoukko sai jopa enimmäkseen rahoituksensa Tekesiltä. Myös EU-rahoitus (kuvio 11) painottui koviin tieteenaloihin.

72 72 Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteilijät saivat myös vähän tai jossain määrin EU:n tutkimusrahoitusta. Kuvio 9. Yritysrahoitus tieteenaloittain. 1 = enimmäkseen, 2 = jossain määrin, 3 = vähän ja 4 = ei lainkaan. Laatikkojanakuviossa laatikon päätepisteet määräytyvät aineistossa esiintyvien ala- ja yläkvartiilien mukaan. Alakvartiili jakaa aineiston siten, että noin 25 prosenttia on tätä lukua pienempiä ja 75 prosenttia suurempia, yläkvartiililla vastaavasti 75 prosenttia pienempiä ja 25 prosenttia suurempia. Keskellä sijaitseva viiva on mediaani. (Nummenmaa 2004, 56.) Janan päätepisteinä ovat havaintojoukon suurin ja pienen arvo. Tähdet ovat yksittäisiä havaintoja. Tässä aineistossa puuttuvia vastauksia oli paljon, mutta kuviot kuitenkin havainnollistavat rahoituksen jakautumista. Tunnuslukujen perusteella voi päätellä, että puuttuva vastaus voidaan rinnastaa vaihtoehtoon ei lainkaan.

73 73 Kuvio 10. Tekes-rahoitus tieteenaloittain. 1 = enimmäkseen, 2 = jossain määrin, 3 = vähän ja 4 = ei lainkaan. Kuvio 11. EU-rahoitus tieteenaloittain.

Kuinka tutkijat hakevat tietoa Aaltoyliopiston

Kuinka tutkijat hakevat tietoa Aaltoyliopiston Kuinka tutkijat hakevat tietoa Aaltoyliopiston kauppakorkeakoulussa Taloustieteellisten aineistojen sisällönkuvailupäivä Toukokuu 2012 Juha Holopainen email: juha.holopainen@aalto.fi FinELib toteutti syys-lokakuussa

Lisätiedot

Julkaisukohtainen kirjoittajien lukumäärä tieteellisissä julkaisuissa: kansainvälinen kehitys ja tieteenaloittaiset erot OKM-julkaisuaineistossa

Julkaisukohtainen kirjoittajien lukumäärä tieteellisissä julkaisuissa: kansainvälinen kehitys ja tieteenaloittaiset erot OKM-julkaisuaineistossa Julkaisukohtainen kirjoittajien lukumäärä tieteellisissä julkaisuissa: kansainvälinen kehitys ja tieteenaloittaiset erot OKM-julkaisuaineistossa Suunnittelija Janne Pölönen, TSV Tekijyys tieteessä-seminaari

Lisätiedot

Näkemyksiä ja ehdotuksia yliopistojen laskennallisen perusrahoituksen tutkimusta ja tutkijankoulutusta koskeviin painotuksiin

Näkemyksiä ja ehdotuksia yliopistojen laskennallisen perusrahoituksen tutkimusta ja tutkijankoulutusta koskeviin painotuksiin Tieteen-, teknologian- ja innovaatiotutkimuksen yksikkö (TaSTI) Tampereen yliopisto 29.12.2010 Näkemyksiä ja ehdotuksia yliopistojen laskennallisen perusrahoituksen tutkimusta ja tutkijankoulutusta koskeviin

Lisätiedot

Julkaisufoorumi tieteellisten lehtien ja kirjakustantajien tasoluokitus tutkimuksen arviointimenetelmänä

Julkaisufoorumi tieteellisten lehtien ja kirjakustantajien tasoluokitus tutkimuksen arviointimenetelmänä Julkaisufoorumi tieteellisten lehtien ja kirjakustantajien tasoluokitus tutkimuksen arviointimenetelmänä Koordinaattori Otto Auranen, TSV Tutkijat, kirjastot ja tutkimuksen arviointi seminaari Helsinki

Lisätiedot

Julkaisufoorumi-hankkeen toteutus ja merkitys Tampereen yliopiston näkökulmasta

Julkaisufoorumi-hankkeen toteutus ja merkitys Tampereen yliopiston näkökulmasta Julkaisufoorumi-hankkeen toteutus ja merkitys Tampereen yliopiston näkökulmasta Tutkimus, julkaiseminen ja väitöskirja Tampereen yliopistossa Tampereen yliopisto 15.5.2012 Otto Auranen tutkija, Tampereen

Lisätiedot

Julkaisufoorumien luokittelu

Julkaisufoorumien luokittelu Julkaisufoorumien luokittelu Suunnittelija Janne Pölönen, TSV OKM:n bibliometriikkaseminaari Helsingin yliopisto 11.3.2013 Julkaisufoorumi-luokitus Vuonna 2011 valmistunut tieteellisten julkaisukanavien

Lisätiedot

JULKAISUFOORUMI TIEDEPOLITIIKAN VÄLINEENÄ. Suomen tiedekustantajien liiton seminaari 22.5.2012 Ilkka Niiniluoto TSV, JuFo-ohjausryhmän pj

JULKAISUFOORUMI TIEDEPOLITIIKAN VÄLINEENÄ. Suomen tiedekustantajien liiton seminaari 22.5.2012 Ilkka Niiniluoto TSV, JuFo-ohjausryhmän pj JULKAISUFOORUMI TIEDEPOLITIIKAN VÄLINEENÄ Suomen tiedekustantajien liiton seminaari 22.5.2012 Ilkka Niiniluoto TSV, JuFo-ohjausryhmän pj LAATU TIETEESSÄ tiedeyhteisö: yliopistot, tutkimuslaitokset, tieteelliset

Lisätiedot

Tieteenala- ja sitaatioindeksityöryhmien tuloksia

Tieteenala- ja sitaatioindeksityöryhmien tuloksia Tieteenala- ja sitaatioindeksityöryhmien tuloksia Tutkimuksen tietohallinto tutkijan tukena -seminaari 16.3.2010, Helsinki Opetusneuvos Olli Poropudas OPETUSMINISTERIÖ OPETUSMINISTERIÖ Koulutus- ja tiedepolitiikan

Lisätiedot

Paneelin 20 näkökulma. Sami Pihlström Tutkijakollegium & teologinen tdk, Helsingin yliopisto sami.pihlstrom@helsinki.fi

Paneelin 20 näkökulma. Sami Pihlström Tutkijakollegium & teologinen tdk, Helsingin yliopisto sami.pihlstrom@helsinki.fi Paneelin 20 näkökulma Sami Pihlström Tutkijakollegium & teologinen tdk, Helsingin yliopisto sami.pihlstrom@helsinki.fi Tutkijakollegium/ Sami Pihlström/ JUFO-seminaari 3.2.2015 1 Taustaa Paneeli 20: Filosofia

Lisätiedot

Tutkimuksen tuottavuuden kehitys Suomen yliopistoissa

Tutkimuksen tuottavuuden kehitys Suomen yliopistoissa Tutkimuksen tuottavuuden kehitys Suomen yliopistoissa Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan sektoritutkimuksen tutkijatapaaminen Opetusministeriö, Helsinki Esitelmä tiedepolitiikka -työryhmässä Hankkeen tutkimusjohtaja:

Lisätiedot

Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta Kota-amkota-seminaari 13. -14.11.2007

Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta Kota-amkota-seminaari 13. -14.11.2007 Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta Kota-amkota-seminaari 13. -14.11.2007 Tilastoinnin perusperiaatteet: Tutkimuksella ja kehittämisellä tarkoitetaan yleisesti systemaattista toimintaa

Lisätiedot

Kunta-alan tutkijoiden läsnäolo sosiaalisessa mediassa

Kunta-alan tutkijoiden läsnäolo sosiaalisessa mediassa Riikka Laaninen 8.1.015 Kunta-alan tutkijoiden läsnäolo sosiaalisessa mediassa Sisällys 1. Tutkimuksen esittely.... Tutkimukseen vastanneet.... Somen nykyinen käyttö.... Miten tutkijat käyttävät somea

Lisätiedot

ASIAKASNÄKÖKULMA JULKAISUTOIMINNAN MURROKSEEN

ASIAKASNÄKÖKULMA JULKAISUTOIMINNAN MURROKSEEN 1 ASIAKASNÄKÖKULMA JULKAISUTOIMINNAN MURROKSEEN Mari Katvala Oulun yliopiston kirjasto Oulun yliopiston kirjasto/ Mari Katvala 2 TOIMEKSIANTO Kuinka löytää aineiston, kun julkaiseminen hajaantuu aitoon

Lisätiedot

Ulkomaisten julkaisu- ja viittaustietokantojen hankinta

Ulkomaisten julkaisu- ja viittaustietokantojen hankinta JURE-rekisteri Ulkomaisten julkaisu- ja viittaustietokantojen hankinta Tutkimuksen tietohallinto tutkijan tukena seminaari 16.3.2010 Paula Mikkonen, suunnittelija FinELib JURE-sitaatioindeksiryhmän toimieksianto

Lisätiedot

Yliopistotutkimuksen tieteellinen vaikuttavuus ja tuottavuus päätieteenaloittain 2010-luvun alussa

Yliopistotutkimuksen tieteellinen vaikuttavuus ja tuottavuus päätieteenaloittain 2010-luvun alussa LIITE 4 Yliopistotutkimuksen tieteellinen vaikuttavuus ja tuottavuus päätieteenaloittain 2-luvun alussa Johdanto Tähän liitteeseen on koottu tiedot tutkimuksen vaikuttavuudesta ja tuottavuudesta 2- luvun

Lisätiedot

Bibliometriikan hyödyntäminen Suomen Akatemiassa

Bibliometriikan hyödyntäminen Suomen Akatemiassa Bibliometriikan hyödyntäminen Suomen Akatemiassa Anu Nuutinen Johtava tiedeasiantuntija 11.3.2013 Johdon tuki -yksikkö 1 Miksi, mihin ja miten Akatemia käyttää bibliometrisiä indikaattoreita? Akatemian

Lisätiedot

Turun yliopiston tieteellisen toiminnan kokonaisarviointi. Pirkko Mäenpää Elise Johansson 16.10.2015

Turun yliopiston tieteellisen toiminnan kokonaisarviointi. Pirkko Mäenpää Elise Johansson 16.10.2015 Turun yliopiston tieteellisen toiminnan kokonaisarviointi Pirkko Mäenpää Elise Johansson 16.10.2015 Projektipäällikkö palkattu kesällä 2014 Ohjausryhmänä TY:n tutkimusneuvosto Mitä tavoitellaan Itsearviointi

Lisätiedot

Usein kysytyt kysymykset bibliometriikasta

Usein kysytyt kysymykset bibliometriikasta Suomen Akatemia 24.10.2014 Tieteen tila 2014 Usein kysytyt kysymykset bibliometriikasta www.aka.fi/tieteentila 1 Sisällys Aineisto... 3 Miten hyvin Web of Science -pohjainen aineisto kattaa eri alojen

Lisätiedot

Suomalaiset lehdet ja avoimen julkaisemisen rahoitus

Suomalaiset lehdet ja avoimen julkaisemisen rahoitus Suomalaiset lehdet ja avoimen julkaisemisen rahoitus Julkaisujen avoimuus -työryhmä, 18.9.2014 Jyrki Ilva (jyrki.ilva@helsinki.fi) Raportti ministeriölle Avoin saatavuus -työryhmän suositukset (marraskuu

Lisätiedot

Julkaistu Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2012. 182/2012 Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus. yliopistojen perusrahoituksen laskentakriteereistä

Julkaistu Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2012. 182/2012 Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus. yliopistojen perusrahoituksen laskentakriteereistä SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2012 182/2012 Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus yliopistojen perusrahoituksen laskentakriteereistä Annettu Helsingissä 20 päivänä

Lisätiedot

Laatukoulutus 22.05.2007 TUTKIMUKSEN LAADUN MITTAREISTA

Laatukoulutus 22.05.2007 TUTKIMUKSEN LAADUN MITTAREISTA Laatukoulutus 22.05.2007 TUTKIMUKSEN LAADUN MITTAREISTA Tutkimuspäällikkö Sirkka-Liisa Korppi-Tommola Miten tutkimuksen laatua mitataan? Tutkimuksen arvioinnissa käytettyjä mittareita Opetusministeriön

Lisätiedot

Avoimen tieteen ja tutkimuksen edistäminen periaatetasolta käytännön toimiin

Avoimen tieteen ja tutkimuksen edistäminen periaatetasolta käytännön toimiin Avoimen tieteen ja tutkimuksen edistäminen periaatetasolta käytännön toimiin Opetusneuvos Juha Haataja Avoin tutkimusdata ja aineistonhallinta ihmistieteissä seminaari Tampereen yliopisto 1.12.2014 Tiekartta

Lisätiedot

Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta Kota-amkota-seminaari 6. -7.11.2007

Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta Kota-amkota-seminaari 6. -7.11.2007 Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta Kota-amkota-seminaari 6. - Tutkimustoiminnan tilastointi: Tiede, teknologia ja tietoyhteiskunta -vastuualue Ensimmäinen virallinen tilasto vuodelta

Lisätiedot

Rahoittajat ja tiedon julkisuus. Pirjo Hiidenmaa Suomen Akatemia 3.5.2010

Rahoittajat ja tiedon julkisuus. Pirjo Hiidenmaa Suomen Akatemia 3.5.2010 Rahoittajat ja tiedon julkisuus Pirjo Hiidenmaa Suomen Akatemia 3.5.2010 Periaate Julkisella rahalla tehty tutkimus on julkista. Berliinin julkilausuma 2003. ESF + EUROHORCS: Tiekartta 2008 Julkisuus koskee

Lisätiedot

Tiedeyhteisön toteuttama julkaisufoorumien tasoluokitus

Tiedeyhteisön toteuttama julkaisufoorumien tasoluokitus Tiedeyhteisön toteuttama julkaisufoorumien tasoluokitus Puheenjohtaja Ilkka Niiniluoto, TSV Yliopistojen rahoitusmalli uudistuu oletteko valmiit? OKM:n, TSV:n ja UNIFI:n seminaari Helsinki 17.2.2014 TSV

Lisätiedot

Jälkidigitaalinen tiede tieteellisen tiedon saatavuuden muutos

Jälkidigitaalinen tiede tieteellisen tiedon saatavuuden muutos Jälkidigitaalinen tiede tieteellisen tiedon saatavuuden muutos STKS, Helsinki 20.5.2015 Jarmo Saarti Sisältö Tieteellinen julkaiseminen Jakelemisen muutos Käyttäjän kohtaaminen uudessa ympäristössä Saarti

Lisätiedot

Julkaisufoorumin ohjausryhmä 17.11.2014 LIITE 1. Unifi lähetti 4.9.2015 yliopistojen tutkimuksesta vastaaville rehtoreille seuraavan viestin:

Julkaisufoorumin ohjausryhmä 17.11.2014 LIITE 1. Unifi lähetti 4.9.2015 yliopistojen tutkimuksesta vastaaville rehtoreille seuraavan viestin: KYSELY YLIOPISTOILLE JULKAISUFOORUMI-LUOKITUKSEN KÄYTÖSTÄ Unifi lähetti 4.9.2015 yliopistojen tutkimuksesta vastaaville rehtoreille seuraavan viestin: Hyvät tutkimuksesta vastaavat rehtorit, Tieteellisten

Lisätiedot

Tieteenaloittaiset tilastot: Yhteiskuntatieteet

Tieteenaloittaiset tilastot: Yhteiskuntatieteet Tieteen tila 212 Tieteenaloittaiset tilastot: Yhteiskuntatieteet Tässä dokumentissa tarkastellaan yhteiskuntatieteistä kansantaloustiedettä, liiketaloustiedettä, kasvatustieteitä, media- ja viestintätieteitä,

Lisätiedot

Tieteen tila 2014: Humanistiset tieteet

Tieteen tila 2014: Humanistiset tieteet Suomen Akatemia 24.1.14 : Humanistiset tieteet Tieteenaloittainen tarkastelu opetus- ja tutkimushenkilöstöstä sekä rahoituksesta www.aka.fi/tieteentila Suomen Akatemia 24.1.14 Sisällysluettelo -hanke...

Lisätiedot

Vastuutahot/henkilö: Jokaisen toiminnon kohdalla määritellään kyseisestä toiminnosta vastaava(t) henkilö(t) tai taho(t).

Vastuutahot/henkilö: Jokaisen toiminnon kohdalla määritellään kyseisestä toiminnosta vastaava(t) henkilö(t) tai taho(t). OULUN YLIOPISTON LAATUTYÖN PILOTTI, BIOLOGIAN LAITOS (BILPO) TUTKIMUSTOIMINNON KUVAUS (MATRIISI) Laitoksen perustehtävien opetuksen ja tutkimuksen kuvaamiseen tarkoitettu matriisi on työväline laitoksen

Lisätiedot

TUOTTAVUUSTUTKIMUKSEN TILA VUONNA 2011?

TUOTTAVUUSTUTKIMUKSEN TILA VUONNA 2011? 1 TUOTTAVUUSTUTKIMUKSEN TILA VUONNA 2011? Antti Lönnqvist Tampereen teknillinen yliopisto 2 3 Haasteita tutkimusalueen tilan kuvailulle Miten määritellään tuottavuus? Tuottavuus = tuotos / panos Tuottavuus

Lisätiedot

Laatunäkökulman vahvistaminen yliopistojen rahoitusmallissa - työryhmän ehdotus yliopistojen rahoitusmallin tarkistamiseksi vuodesta 2015 alkaen

Laatunäkökulman vahvistaminen yliopistojen rahoitusmallissa - työryhmän ehdotus yliopistojen rahoitusmallin tarkistamiseksi vuodesta 2015 alkaen Laatunäkökulman vahvistaminen yliopistojen rahoitusmallissa - työryhmän ehdotus yliopistojen rahoitusmallin tarkistamiseksi vuodesta 2015 alkaen Kansliapäällikkö Anita Lehikoinen Opetus- ja kulttuuriministeriö

Lisätiedot

Sähköisen julkaisemisen palvelut TSV:llä nyt ja tulevaisuudessa. Johanna Lilja 28.9.2015

Sähköisen julkaisemisen palvelut TSV:llä nyt ja tulevaisuudessa. Johanna Lilja 28.9.2015 Sähköisen julkaisemisen palvelut TSV:llä nyt ja tulevaisuudessa Johanna Lilja 28.9.2015 Sähköisten julkaisupalvelujen historiaa TSV:llä Elektra-yhteistyö 1997 alkaen 2014: 32 lehteä OJS-julkaisualustan

Lisätiedot

Vertaisarviointitunnus käyttöön

Vertaisarviointitunnus käyttöön Vertaisarviointitunnus käyttöön Julkaisijan aamupäivä 25.9.2014 Janne Pölönen, Anna-Sofia Ruth Tunnus vertaisarvioiduille julkaisuille TSV:n hallitus hyväksyi joulukuussa 2013 tunnuksen rekisteröimisen

Lisätiedot

Suomen Akatemian rahoitusmuodot SUOMEN AKATEMIA 2016 TUTKIMUSRAHOITUS

Suomen Akatemian rahoitusmuodot SUOMEN AKATEMIA 2016 TUTKIMUSRAHOITUS Suomen Akatemian rahoitusmuodot 1 Suomen Akatemian rahoitusmuodot Akatemiaohjelmat Strategisen tutkimuksen ohjelmat Akatemiaprofessori Tutkimus Akatemiahanke Suunnattu akatemiahanke Tutkijatohtori Tutkijat

Lisätiedot

Tarkastelen suomalaisen taloustieteen tutkimuksen tilaa erilaisten julkaisutietokantojen avulla. Käytän myös kerättyjä tietoja yliopistojen

Tarkastelen suomalaisen taloustieteen tutkimuksen tilaa erilaisten julkaisutietokantojen avulla. Käytän myös kerättyjä tietoja yliopistojen 1 2 3 Tarkastelen suomalaisen taloustieteen tutkimuksen tilaa erilaisten julkaisutietokantojen avulla. Käytän myös kerättyjä tietoja yliopistojen opettajien tutkimusalueista. 4 Kuviossa 1 esitetään kansantaloustieteen

Lisätiedot

Kansallisen elektronisen kirjaston käyttäjäkysely ammattikorkeakouluille 2007

Kansallisen elektronisen kirjaston käyttäjäkysely ammattikorkeakouluille 2007 Kansallisen elektronisen kirjaston käyttäjäkysely ammattikorkeakouluille 2007 Tutkimuksen tarkoitus Tällä kyselyllä kartoitetaan elektronisten aineistojen käyttöä ammattikorkeakouluissa. Kyselyn tuloksia

Lisätiedot

Juuli - julkaisutietoportaali. Asiantuntijaseminaari, Helsinki 12.9.2013 Jyrki Ilva (jyrki.ilva@helsinki.fi)

Juuli - julkaisutietoportaali. Asiantuntijaseminaari, Helsinki 12.9.2013 Jyrki Ilva (jyrki.ilva@helsinki.fi) Juuli - julkaisutietoportaali Asiantuntijaseminaari, Helsinki 12.9.2013 Jyrki Ilva (jyrki.ilva@helsinki.fi) Julkaisuportaalista Juuliksi Kansallisen julkaisuportaalin kehitystyö alkoi syksyllä 2012 Rahoitus

Lisätiedot

VALINTAKRITEERIT. Suomen Terveydenhoitajaliitto ylläpitää erityispätevyys-rekisteriä, johon hakijalle myönnetty erityispätevyys kirjataan.

VALINTAKRITEERIT. Suomen Terveydenhoitajaliitto ylläpitää erityispätevyys-rekisteriä, johon hakijalle myönnetty erityispätevyys kirjataan. VALINTAKRITEERIT Terveydenhoitajan erityispätevyyttä hakevan henkilön tulee olla Suomen Terveydenhoitajaliiton jäsen. Hakijalla tulee olla suoritettuna terveydenhoitajan tutkinto (opistoaste tai amk) ja

Lisätiedot

Korkeakoulujen kansainvälistyminen opiskelijanäkökulmasta

Korkeakoulujen kansainvälistyminen opiskelijanäkökulmasta Korkeakoulujen kansainvälistyminen opiskelijanäkökulmasta Esimerkkinä englanninkieliset koulutusohjelmat Anna Niemelä /Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs Mikä on Otus? Otuksen missio Korkeakoulujärjestelmää,

Lisätiedot

Kansalliskirjaston ATThankkeet

Kansalliskirjaston ATThankkeet Kansalliskirjaston ATThankkeet Esa-Pekka Keskitalo Asiantuntijaseminaari 28.4.2015 Avoin tiede tarkoittaa avoimien toimintamallien käyttämistä tieteellisessä tutkimuksessa. Keskeinen tavoite on tutkimustulosten,

Lisätiedot

Kirjaston rooli tutkimuksen arvioinnissa: asiantuntijapaneeli

Kirjaston rooli tutkimuksen arvioinnissa: asiantuntijapaneeli Kirjaston rooli tutkimuksen arvioinnissa: asiantuntijapaneeli Anne Lehto moderaattori, Suomen yliopistokirjastojen neuvoston (SYN:n) bibliometriikkakoulutus, Hanken 12.3.2012 1 Yliopisto Arvioinnin nimi

Lisätiedot

Tieteenaloittaiset tilastot: Luonnontieteet

Tieteenaloittaiset tilastot: Luonnontieteet Suomen Akatemia Tieteen tila 212 Tieteenaloittaiset tilastot: Luonnontieteet Tässä dokumentissa tarkastellaan luonnontieteistä avaruustieteitä ja tähtitiedettä, fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, tilastotiedettä

Lisätiedot

Jure-projekti. KOTA-AMKOTA-seminaari 23.9.2010, Helsinki. Opetusneuvos Olli Poropudas

Jure-projekti. KOTA-AMKOTA-seminaari 23.9.2010, Helsinki. Opetusneuvos Olli Poropudas Jure-projekti KOTA-AMKOTA-seminaari 23.9.2010, Helsinki Opetusneuvos Olli Poropudas Jure-projekti osa Raketti-hanketta perustamispäätös 10.6.2009 kaksi kokonaisuutta 1) kansallisen julkaisurekisterin rakentaminen

Lisätiedot

Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus

Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus Korkeakoulujen KOTA -seminaari 20.8.2013 Erikoissuunnittelija, KT Hannele Seppälä, Korkeakoulujen arviointineuvosto Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen

Lisätiedot

Tieteen tila 2014: Bio- ja ympäristötieteet

Tieteen tila 2014: Bio- ja ympäristötieteet Suomen Akatemia 24.1.214 Tieteen tila 214: Bio- ja ympäristötieteet Tieteenaloittainen tarkastelu opetus- ja tutkimushenkilöstöstä, rahoituksesta ja bibliometrisin menetelmin mitatusta tieteellisestä vaikuttavuudesta

Lisätiedot

Aikuiskoulutustutkimus 2006

Aikuiskoulutustutkimus 2006 Koulutus 2008 Aikuiskoulutustutkimus 2006 Aikuiskoulutukseen osallistuminen Aikuiskoulutuksessa 1,7 miljoonaa henkilöä Aikuiskoulutukseen eli erityisesti aikuisia varten järjestettyyn koulutukseen osallistui

Lisätiedot

Tieto tutkijan työpöydälle! Kysely elektronisten julkaisujen käyttäjälle

Tieto tutkijan työpöydälle! Kysely elektronisten julkaisujen käyttäjälle Tieto tutkijan työpöydälle! Kysely elektronisten julkaisujen käyttäjälle Arvoisa vastaaja! Tieto tutkijan työpöydälle -kyselyn toteuttaa FinELib-konsortio, joka koostuu suomalaisista yliopistoista, ammattikorkeakouluista,

Lisätiedot

Julkaisuarkisto avoimen julkaisemisen infrastruktuuri

Julkaisuarkisto avoimen julkaisemisen infrastruktuuri Julkaisuarkisto avoimen julkaisemisen infrastruktuuri Suomen korkeakoulutus- ja tutkimusjärjestelmän tulevaisuus, 2.12.2013 Jyrki Ilva, tietojärjestelmäasiantuntija, jyrki.ilva@helsinki.fi Avoimen julkaisemisen

Lisätiedot

Tutkijan identifiointi kyselyn tuloksia. Hanna-Mari Puuska, CSC Tieteen tietotekniikan keskus Oy 30.8.2013 hanna-mari.puuska@csc.

Tutkijan identifiointi kyselyn tuloksia. Hanna-Mari Puuska, CSC Tieteen tietotekniikan keskus Oy 30.8.2013 hanna-mari.puuska@csc. n tuloksia Hanna-Mari Puuska, CSC Tieteen tietotekniikan keskus Oy 30.8.2013 hanna-mari.puuska@csc.fi Tutkijan identifiointi -kysely Webropol-kysely lähetettiin yliopistoille ja korkeakouluille kesäkuussa

Lisätiedot

RAY:N RAHOITTAMAN TUTKIMUSTOIMINNAN AVUSTAMISEN

RAY:N RAHOITTAMAN TUTKIMUSTOIMINNAN AVUSTAMISEN Avustustoiminta RAY:N RAHOITTAMAN TUTKIMUSTOIMINNAN AVUSTAMISEN periaatteet tarkentavia ohjeita hakijoille sisällysluettelo RAY:n rahoittaman tutkimustoiminnan avustamisen periaatteet...3 Tunnusmerkkejä

Lisätiedot

- MIKSI TUTKIMUSNÄYTTÖÖN PERUSTUVAA TIETOA? - MISTÄ ETSIÄ?

- MIKSI TUTKIMUSNÄYTTÖÖN PERUSTUVAA TIETOA? - MISTÄ ETSIÄ? THM M Mustajoki Sairaanhoitajan käsikirjan päätoimittaja - MIKSI TUTKIMUSNÄYTTÖÖN PERUSTUVAA TIETOA? - MISTÄ ETSIÄ? M Mustajoki 290506 1 Miksi? Kaikilla potilas(!) ja sairaanhoitaja - sama tieto Perustelut

Lisätiedot

Tuoreita näkökulmia kirjastojen vaikuttavuuteen. Sami Serola esittelee Tampereen yliopiston opiskelijoiden opinnäytetöitä

Tuoreita näkökulmia kirjastojen vaikuttavuuteen. Sami Serola esittelee Tampereen yliopiston opiskelijoiden opinnäytetöitä Tuoreita näkökulmia kirjastojen vaikuttavuuteen Sami Serola esittelee Tampereen yliopiston opiskelijoiden opinnäytetöitä Eero Niittymaa: Yleisten kirjastojen vaikuttavuuden arviointi Informaatiotutkimuksen

Lisätiedot

Tohtoreiden uraseurannan tulokset. Urapalvelut

Tohtoreiden uraseurannan tulokset. Urapalvelut Tohtoreiden uraseurannan tulokset Urapalvelut Aarresaaren uraseuranta Aarresaari-verkosto on suomalaisten yliopistojen ura- ja rekrytointipalveluiden yhteistyöverkosto, johon kuuluu 12 yliopistoa Aarresaari

Lisätiedot

Kansallinen julkaisurekisterihanke

Kansallinen julkaisurekisterihanke Kansallinen julkaisurekisterihanke Tutkimus vapaaksi verkkoon! -seminaari 25.1.2011, Helsinki Opetusneuvos Olli Poropudas Käynnistys: TiedeKOTA-työryhmä 2007-2008 tehtävänä kehittää KOTA-tietokannan tutkimusosiota:

Lisätiedot

Tieteenaloittaiset tilastot: Biotieteet, maantiede, ympäristötieteet sekä maatalous- ja metsätieteet

Tieteenaloittaiset tilastot: Biotieteet, maantiede, ympäristötieteet sekä maatalous- ja metsätieteet Suomen Akatemia Tieteen tila 212 Tieteenaloittaiset tilastot:, maantiede, sekä maatalous- ja metsätieteet Tässä dokumentissa tarkastellaan seuraavia aloja: biotieteet, maantiede ja, maa- ja metsätaloustieteet,

Lisätiedot

Yhteenveto Oppituki-hankkeen kyselystä sidosryhmille

Yhteenveto Oppituki-hankkeen kyselystä sidosryhmille Yhteenveto Oppituki-hankkeen kyselystä sidosryhmille Sidosryhmätyöpaja 4.9.2013 Koulutuspäällikkö Matti Tuusa 10.9.2013 1 Kyselyn tuloksia 10.9.2013 2 Taustatiedot Kysely lähetettiin 18 henkilölle, joista

Lisätiedot

Hanna Värri. TIETEELLISEN JULKAISEMISEN ARVIOINTI BIBLIOMETRISILLÄ MENETELMIL- LÄ lyhennetty versio

Hanna Värri. TIETEELLISEN JULKAISEMISEN ARVIOINTI BIBLIOMETRISILLÄ MENETELMIL- LÄ lyhennetty versio Hanna Värri TIETEELLISEN JULKAISEMISEN ARVIOINTI BIBLIOMETRISILLÄ MENETELMIL- LÄ lyhennetty versio Kehittämistehtävä Kajaanin ammattikorkeakoulu Kirjasto- ja tietopalvelualan erikoistumisopinnot PKT10K

Lisätiedot

Ansioluettelon laatiminen - tutkimuseettinen näkökulma. Eero Vuorio, Turun yliopisto ja Tutkimuseettinen neuvottelukunta

Ansioluettelon laatiminen - tutkimuseettinen näkökulma. Eero Vuorio, Turun yliopisto ja Tutkimuseettinen neuvottelukunta Ansioluettelon laatiminen - tutkimuseettinen näkökulma Eero Vuorio, Turun yliopisto ja Tutkimuseettinen neuvottelukunta Ansioluettelon kehitys Nimikirjalain muutos 1989 -> valtaosa tieteellisistä, opetuksellisista

Lisätiedot

Web of ScienceTM Core Collection (1987-present)

Web of ScienceTM Core Collection (1987-present) Tampereen yliopiston kirjasto 2014 Web of ScienceTM Core Collection (1987-present) Science Citation Index Expanded (1987-present): Monitieteinen tietokanta, joka sisältää 8,500 tieteellistä lehteä luonnontieteiden,

Lisätiedot

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Helsingin Yrittäjien seminaari 1.3.2011 Kumppanuus Yritysmyönteistä yhteistyötä mikko.martikainen@tem.fi Mikko Martikainen

Lisätiedot

Tieteen tila 2014: Tekniikka

Tieteen tila 2014: Tekniikka Suomen Akatemia 28.1.214 Tieteen tila 214: Tekniikka Tieteenaloittainen tarkastelu opetus- ja tutkimushenkilöstöstä, rahoituksesta ja bibliometrisin menetelmin mitatusta tieteellisestä vaikuttavuudesta

Lisätiedot

Huippuyksikköseminaari 12.11.2013

Huippuyksikköseminaari 12.11.2013 Huippuyksikköseminaari 12.11.2013 Puheenjohtajana: yksikön johtaja Arja Kallio 10.00 10.10 Tervetuloa, Yksikön johtaja Arja Kallio 10.10 10.50 Käytännön asioita aloittaville huippuyksiköille, Tiedeasiantuntija

Lisätiedot

YLIOPISTOKIRJASTOT BIBLIOMETRIIKAN OSAAJINA JA TOIMIJOINA

YLIOPISTOKIRJASTOT BIBLIOMETRIIKAN OSAAJINA JA TOIMIJOINA 1 YLIOPISTOKIRJASTOT BIBLIOMETRIIKAN OSAAJINA JA TOIMIJOINA Ylikirjastonhoitaja, pj Päivi Kytömäki Suomen yliopistokirjastojen neuvosto Tutkimuksen tuen verkosto SUOMEN YLIOPISTOKIRJASTOJEN NEUVOSTO/ TUTKIMUKSEN

Lisätiedot

Kohti tieteenalojen tasa-arvoa

Kohti tieteenalojen tasa-arvoa Kohti tieteenalojen tasa-arvoa Olli Poropudas ja Janne Pölönen Tieteellisten julkaisujen painoarvoa yliopistojen rahoitusmallissa on lisätty. Vuodesta 2015 alkaen julkaisut-rahoitustekijän perusteella

Lisätiedot

Bibliometriikka eli tieteellisen julkaisutoiminnan määrällinen tutkimus on noussut

Bibliometriikka eli tieteellisen julkaisutoiminnan määrällinen tutkimus on noussut Eija Poteri Media & viestintä 36(2013): 3 4 55 Katsaus Bibliometriikkaa viestintätieteilijöille? 1 Bibliometriikka eli tieteellisen julkaisutoiminnan määrällinen tutkimus on noussut puheenaiheeksi sellaisillakin

Lisätiedot

Piilotettu osaaminen. tunnistammeko kansainväliset osaajat

Piilotettu osaaminen. tunnistammeko kansainväliset osaajat Piilotettu osaaminen tunnistammeko kansainväliset osaajat Työpaikoilla tarvitaan uteliaita ja sitkeitä muutoksentekijöitä. Kansainvälisissä osaajissa on juuri näitä ominaisuuksia. Millaista osaamista työelämä

Lisätiedot

Kilpailutus ja yliopistojen tutkimusyksiköiden iden tehokkuus

Kilpailutus ja yliopistojen tutkimusyksiköiden iden tehokkuus Kilpailutus ja yliopistojen tutkimusyksiköiden iden tehokkuus Ahti Salo, Antti Silvast, Matti Ollila, Antti Punkka Helsinki Institute of Science and Technology Studies (HIST) sekä Matematiikan ja systeemianalyysin

Lisätiedot

Tieteenaloittaiset tilastot: Tekniikka

Tieteenaloittaiset tilastot: Tekniikka Tieteen tila 212 Tieteenaloittaiset tilastot: Tekniikka Tässä dokumentissa tarkastellaan tekniikan aloista arkkitehtuuria; kone- ja valmistustekniikkaa; rakennusja yhdyskuntatekniikkaa; sähkötekniikkaa,

Lisätiedot

Julkaisufoorumi ja yliopistojen rahoitusmalli

Julkaisufoorumi ja yliopistojen rahoitusmalli Julkaisufoorumi ja yliopistojen rahoitusmalli Tapio Kosunen Opetus- ja kulttuuriministeriö Julkaisufoorumi-seminaari 2.2.2015 Rahoitusmalli ja julkaisut rahoitusmallia on kehitetty jatkuvasti ja ajan myötä

Lisätiedot

Laskennallisen fysiikan esimerkkejä avoimesta tutkimuksesta Esa Räsänen Fysiikan laitos, Tampereen teknillinen yliopisto

Laskennallisen fysiikan esimerkkejä avoimesta tutkimuksesta Esa Räsänen Fysiikan laitos, Tampereen teknillinen yliopisto Laskennallisen fysiikan esimerkkejä avoimesta tutkimuksesta Esa Räsänen Fysiikan laitos, Tampereen teknillinen yliopisto Julian Voss, Quantum man, 2006 (City of Moses Lake, Washington, USA) Kolme näkökulmaa

Lisätiedot

Millainen on erikoislaadultaan viestinnän tutkijoiden akateeminen heimo?

Millainen on erikoislaadultaan viestinnän tutkijoiden akateeminen heimo? Erkki Karvonen Media & viestintä 37(2014): 2 141 Toimitukselta Viestinnän tutkimuksen akateeminen heimokulttuuri Millainen on erikoislaadultaan viestinnän tutkijoiden akateeminen heimo? Tätä voi lähestyä

Lisätiedot

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Kaisa Raitio Yhteiskuntapolitiikan laitos Joensuun yliopisto Monitieteisen ympäristötutkimuksen metodit 12.-13.10.2006 SYKE Esityksen

Lisätiedot

Miten tutkimus- ja kehittämistoimintaa tilastoidaan? Tampereen yliopisto 26.3.2010 Ari Leppälahti

Miten tutkimus- ja kehittämistoimintaa tilastoidaan? Tampereen yliopisto 26.3.2010 Ari Leppälahti Miten tutkimus- ja kehittämistoimintaa tilastoidaan? Tampereen yliopisto 26.3.2010 Ari Leppälahti Tilastokeskuksen t&k -tilasto Yritysten tutkimus- ja tuotekehitys Julkisen sektorin t&k - yksityinen voittoa

Lisätiedot

TEKNOLOGIAYRITTÄJYYSPÄIVÄT 2006-2009. Säännöllisesti Yrittäjiltä opiskelijoille Yrittäjiltä tutkijoille Yrittäjiltä yrittäjille Yhdistysten avulla

TEKNOLOGIAYRITTÄJYYSPÄIVÄT 2006-2009. Säännöllisesti Yrittäjiltä opiskelijoille Yrittäjiltä tutkijoille Yrittäjiltä yrittäjille Yhdistysten avulla TEKNOLOGIAYRITTÄJYYSPÄIVÄT 2006-2009 Säännöllisesti Yrittäjiltä opiskelijoille Yrittäjiltä tutkijoille Yrittäjiltä yrittäjille Yhdistysten avulla Lähtökohta (2005) Teknologiayritysten toimintaympäristö

Lisätiedot

Taso Työn luonne ja vastuu Vuorovaikutustaidot Tiedolliset ja taidolliset valmiudet

Taso Työn luonne ja vastuu Vuorovaikutustaidot Tiedolliset ja taidolliset valmiudet Opetus- ja tutkimushenkilöstön vaativuustasokartta Liite 1 VAATIVUUSTASOKARTTA Tehtävän kuvaus / dokumentointi liitteenä olevaa tehtäväkuvauslomaketta käyttäen Vaativuustasokartalle on kuvattu tyypillisesti

Lisätiedot

Julkaisufoorumin ohjausryhmän kokous 23.8.2012 LIITE 1

Julkaisufoorumin ohjausryhmän kokous 23.8.2012 LIITE 1 Tässä liitteessä on tausta-aineistoa periaatekeskusteluun Julkaisufoorumista ja sen kritiikistä. Liitteessä on kolme osaa: 1. TIETEELLISET JULKAISUT YLIOPISTOJEN RAHOITUSMALLISSA 2013-1016 (s. 1) 2. ALKUPERÄIS-

Lisätiedot

Lähteisiin viittaaminen ja lähdekritiikki

Lähteisiin viittaaminen ja lähdekritiikki Lähteisiin viittaaminen ja lähdekritiikki LÄHDEKRITIIKKI Lähdekritiikki on tiedonlähteiden arviointia. Lähdekritiikillä tarkoitetaan siis sen arvioimista, voiko tiedontuottajaan (siis esimerkiksi kirjan,

Lisätiedot

Johdatus tutkimustyöhön (811393A)

Johdatus tutkimustyöhön (811393A) Johdatus tutkimustyöhön (811393A) 5 op eli 128 h opiskelijan työtä Aloitusluento 1.9.2015 Esittäytyminen Opettaja Opinnot LuK, merkonomi, FM, FL, FT Dosentti JyU, Research Associate NUIG, Visiting Associate

Lisätiedot

Laskennallisten tieteiden kansallinen kehittäminen - Nykytilan kartoitus

Laskennallisten tieteiden kansallinen kehittäminen - Nykytilan kartoitus Laskennallisten tieteiden kansallinen kehittäminen - Nykytilan kartoitus Laskennallisten tieteiden päivä Tampere 13.11.2009 Auri Kaihlavirta Laskennallisten tieteiden kansallinen kehittäminen 2009 nykytilan

Lisätiedot

Innovaatioista kannattavaa liiketoimintaa

Innovaatioista kannattavaa liiketoimintaa Innovaatioista kannattavaa liiketoimintaa 2 Osaamiskeskusohjelma (OSKE) luo edellytyksiä uutta luovalle, liiketaloudellisesti kannattavalle yhteistyölle, jossa korkeatasoinen tutkimus yhdistyy teknologia-,

Lisätiedot

Open access julkaiseminen Helsingin yliopistossa

Open access julkaiseminen Helsingin yliopistossa Open access julkaiseminen Helsingin yliopistossa Marjut Salokannel Helsingin yliopisto 10.10.2008 Tutkimustulosten avoin saatavuus Tutkimuksen vaikuttavuus ja näkyvyys tehostuu; Mahdollistaa jatkotutkimuksen;

Lisätiedot

Tehtävä Vakuutustieteen professorin tehtävä 1.8.2015 alkaen toistaiseksi. Tehtävän ala Vakuutustiede: yksityisvakuutus ja sosiaalivakuutus

Tehtävä Vakuutustieteen professorin tehtävä 1.8.2015 alkaen toistaiseksi. Tehtävän ala Vakuutustiede: yksityisvakuutus ja sosiaalivakuutus 1 TAMPEREEN YLIOPISTO Johtamiskorkeakoulu TEHTÄVÄNTÄYTTÖSUUNNITELMA VAKUUTUSTIETEEN PROFESSORI Tehtävä Vakuutustieteen professorin tehtävä 1.8.2015 alkaen toistaiseksi Tehtävän ala Vakuutustiede: yksityisvakuutus

Lisätiedot

Informaatiotutkimuksen edustajana monitieteisissä terveystutkimushankkeissa

Informaatiotutkimuksen edustajana monitieteisissä terveystutkimushankkeissa Informaatiotutkimuksen edustajana monitieteisissä terveystutkimushankkeissa FT Heidi Enwald Informaatiotutkimus Humanistinen tiedekunta Oulun yliopisto Heidi.enwald@oulu.fi Oma taustani Biokemia, Informaatiotutkimus

Lisätiedot

Yliopistojen profiloituminen ja Suomen Akatemia

Yliopistojen profiloituminen ja Suomen Akatemia Yliopistojen profiloituminen ja Suomen Akatemia Heikki Mannila 14.1.2015 1 Tutkimuksen ja korkeakoulutuksen rahoitus Valtiollinen (ym.) rahoitus vuonna 2013, miljoonia euroja Yliopistot 1850 Yliopistot,

Lisätiedot

Kriittinen menestystekijä Tavoite 2015 Mittari Vastuu Aikataulu ja raportointi

Kriittinen menestystekijä Tavoite 2015 Mittari Vastuu Aikataulu ja raportointi 1 Strategia vuosille 2013 2017 Tarkistetut tavoitteet 2015 Missio: Neuvoston tehtävä on tukea ja kehittää yliopistokirjastoja tutkimusta ja opetusta edistävinä asiantuntijaorganisaatioina. Neuvosto on

Lisätiedot

Eläketurvakeskuksen tutkimuksen ulkoinen arviointi. Susan Kuivalainen

Eläketurvakeskuksen tutkimuksen ulkoinen arviointi. Susan Kuivalainen Eläketurvakeskuksen tutkimuksen ulkoinen arviointi Susan Kuivalainen Arvioinnin sisältö ETK tilasi ulkoisen arvioinnin tutkimustoiminnastaan keväällä 2013. Arvio tutkimustoiminnasta yleisesti ja painopistealueittain

Lisätiedot

Bibliometriikan hyödyntäminen yliopiston tutkimushallinnossa. Ilkka Niemelä Vararehtori, Aalto-yliopisto

Bibliometriikan hyödyntäminen yliopiston tutkimushallinnossa. Ilkka Niemelä Vararehtori, Aalto-yliopisto Bibliometriikan hyödyntäminen yliopiston tutkimushallinnossa Ilkka Niemelä Vararehtori, Aalto-yliopisto Yliopiston tiedonhallinnan haasteita Yliopisto tarvitsee toimintansa seurantaan ja kehittämiseen

Lisätiedot

ARTIKKELITIETOKANNAT JA OMANELLI PIRJO POHJOLAINEN

ARTIKKELITIETOKANNAT JA OMANELLI PIRJO POHJOLAINEN ARTIKKELITIETOKANNAT JA OMANELLI PIRJO POHJOLAINEN 1 Etäkäyttö Käyttöoikeudet ja -rajoitukset PSK ITU-T IEEE Tali Helsingin Sanomien tekstiarkisto TALENTUM Suomen laki INTERNET hakukoneet aihehakemistot

Lisätiedot

Digitaalisen maailman mahdollisuudet OKM:n kirjastopäivät 2012. Minna Karvonen 11.12.2012

Digitaalisen maailman mahdollisuudet OKM:n kirjastopäivät 2012. Minna Karvonen 11.12.2012 Digitaalisen maailman mahdollisuudet OKM:n kirjastopäivät 2012 Minna Karvonen 11.12.2012 Kirjastot digitalisoituvassa maailmassa: kansallista perustaa Hallitusohjelman kirjaukset: kirjastojen kehittäminen

Lisätiedot

JATKO-OPINTOJA MATEMATIIKASTA KIINNOSTUNEILLE

JATKO-OPINTOJA MATEMATIIKASTA KIINNOSTUNEILLE JATKO-OPINTOJA MATEMATIIKASTA KIINNOSTUNEILLE Opiskeluvaihtoehtoja yliopistossa (n.5v. opinnot) ja ammattikorkeakoulussa (n. 3,5v. opinnot) Yliopistossa keskitytään enemmän teoriaan, amk:ssa käytäntöön

Lisätiedot

AMMATTIKUVAKONEEN SATOA - KOOSTE ALUMNIEN VASTAUKSISTA

AMMATTIKUVAKONEEN SATOA - KOOSTE ALUMNIEN VASTAUKSISTA AMMATTIKUVAKONEEN SATOA - KOOSTE ALUMNIEN VASTAUKSISTA Vastaajia oli 18.10.2013 mennessä yhteensä 165. Vastaajat ovat jakautuneet melko epätasaisesti eri koulutusalojen kesken, minkä takia tämän koosteen

Lisätiedot

TOHTORINKOULUTUKSEN TUTKIMUSPERUSTAINEN KEHITTÄMINEN OULUN YLIOPISTOSSA

TOHTORINKOULUTUKSEN TUTKIMUSPERUSTAINEN KEHITTÄMINEN OULUN YLIOPISTOSSA 1 TOHTORINKOULUTUKSEN TUTKIMUSPERUSTAINEN KEHITTÄMINEN OULUN YLIOPISTOSSA Prof. Kirsi Pyhältö TAUSTAA: TOHTORINKOULUTUKSEN TUTKIMUSPERUSTAISELLE KEHITTÄMISELLE 2 Tohtorikoulutus on yliopiston toiminnan

Lisätiedot

KANSALLINEN KOKOELMAKARTTA SUOMEN PROJEKTIN TAUSTOITUS JA YLEISESITTELY. Helsinki, 29.11.2005 Vuokko Palonen

KANSALLINEN KOKOELMAKARTTA SUOMEN PROJEKTIN TAUSTOITUS JA YLEISESITTELY. Helsinki, 29.11.2005 Vuokko Palonen KANSALLINEN KOKOELMAKARTTA SUOMEN PROJEKTIN TAUSTOITUS JA YLEISESITTELY Helsinki, 29.11.2005 Vuokko Palonen Kokoelmakartta yliopistokirjastojen verkoston strategiassa n Strategian (2002-) keskeisiä tavoitteita

Lisätiedot

Selvitys yhteiskunnallisten vaikuttajien näkemyksistä energia-alan toimintaympäristön kehityksestä - Tiivistelmä tutkimuksen tuloksista

Selvitys yhteiskunnallisten vaikuttajien näkemyksistä energia-alan toimintaympäristön kehityksestä - Tiivistelmä tutkimuksen tuloksista Selvitys yhteiskunnallisten vaikuttajien näkemyksistä energia-alan toimintaympäristön kehityksestä - Tiivistelmä tutkimuksen tuloksista Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusasetelma Pohjolan Voima teetti alkuvuoden

Lisätiedot

Naisten osuus teknillistieteellisen alan ylemmässä koulutuksessa kasvanut vuosina 1995 2005

Naisten osuus teknillistieteellisen alan ylemmässä koulutuksessa kasvanut vuosina 1995 2005 Naisten osuus teknillistieteellisen alan ylemmässä koulutuksessa kasvanut vuosina 1995 25 Erika Sassi ja Piia Simpanen Tinataan-verkostohanke 26 Suomessa naisten osuus tekniikan alalla on ollut kasvussa

Lisätiedot

Taideyliopiston kirjaston toimintasuunnitelma 2015 2017

Taideyliopiston kirjaston toimintasuunnitelma 2015 2017 TOIMINTASUUNNITELMAN TAUSTAT Luova ja energinen taideorganisaatio edellyttää kirjastoa, joka elää innovatiivisesti ajassa mukana sekä huomioi kehysorganisaationsa ja sen edustamien taiteen alojen pitkän

Lisätiedot

Helsingin yliopiston arviointiprosessi ja menetelmät

Helsingin yliopiston arviointiprosessi ja menetelmät Helsingin yliopiston arviointiprosessi ja menetelmät Tutkijat, kirjastot ja tutkimuksen arviointi STKS:n seminaari,tieteiden talo, Helsinki 9.11.2011 Maria Forsman, johtava tietoasiantuntija Helsingin

Lisätiedot

Oivaltamisen iloa ja elämyksiä LUMA-yhteistyöstä

Oivaltamisen iloa ja elämyksiä LUMA-yhteistyöstä J Oivaltamisen iloa ja elämyksiä LUMA-yhteistyöstä Tieteen iloa kaikille! Johtaja, Prof. Maija Aksela, Valtakunnallinen LUMA-keskus, Helsingin yliopistom maija.aksela@helsinki.fi 15.2.2012 1 LUMA-toimintaa

Lisätiedot

Katja Arro Sonograaferijaoston koulutuspäivä 20.9.2013

Katja Arro Sonograaferijaoston koulutuspäivä 20.9.2013 Erikoistumiskoulutus työelämän kasvun näkökulmasta Ultraäänikoulutuksen arviointi ja kehittäminen KASVATUSTIETEIDEN AINEOPINNOT PROSEMINAARI Katja Arro Sonograaferijaoston koulutuspäivä 20.9.2013 Tutkimuksen

Lisätiedot