TERVE LUOTTORISKIN ARVIOINTI JA LAINOJEN ARVOSTAMINEN

Transkriptio

1 1 SISÄLLYSLUETTELO TERVE LUOTTORISKIN ARVIOINTI JA LAINOJEN ARVOSTAMINEN Suosituksen perustana olevat periaatteet 2 Tavoite ja yhteenveto 3 Pankkivalvonnan tervettä luottoriskin arviointia ja lainojen arvostamista koskevat odotukset 4 Periaate 1 5 Periaate 2 6 Periaate 3 7 Periaate 4 7 Periaate 5 9 Periaate 6 10 Periaate 7 12 Pankkivalvonnan suorittama lainojen, niitä koskevien kontrollien ja pääoman riittävyyden arviointi 14 Periaate 8 14 Periaate 9 14 Periaate 10 15

2 2 Suosituksen perustana olevat periaatteet Tämä valvontaohje on muotoiltu kahteen laajempaan kategoriaan jaetuksi kymmeneksi periaatteeksi. Pankkivalvonnan tervettä luottoriskin arviointia ja lainojen arvostamista koskevat odotukset 1. Pankin ylin johto ja toimiva johto ovat vastuussa siitä, että pankilla on sen luotonannon koko, luonne ja rakenne huomioiden asianmukaiset luottoriskin arviointiprosessit ja tehokkaat sisäiset kontrollit pankin voimassaolevien menetelmien ja käytäntöjen, sovellettavan tilinpäätössäännöstön ja valvojan ohjeistuksen mukaisten luottotappiovarausten johdonmukaiseen määrittämiseen. 2. Pankilla tulee olla käytössään järjestelmä, joka luotettavasti luokittelee lainat luottoriskin perusteella 3. Pankin toimintaperiaatteiden tulee asianmukaisesti sisältää luottoriskin sisäisten arviointimallien validointi. 4. Pankin tulee soveltaa luottoriskin arviointiin, ongelmaluottojen tunnistamiseen ja luottotappiovarausten viivytyksettömään määrittämiseen terveitä luottotappioiden käsittelymenetelmiä, ja sen tulee myös dokumentoida nämä menetelmät. Näiden menetelmien tulee sisältää riskien arviointia koskevat menetelmät, käytännöt ja kontrollit. 5. Pankin sopimuskohtaisesti ja ryhmäkohtaisesti arvioitujen luottotappiovarausten kokonaismäärän tulee olla riittävä lainasalkusta estimoitujen luottotappioiden kattamiseen. 6. Pankin käyttämä kokemukseen perustuva luoton arviointi ja hyväksyttävät estimaatit ovat olennainen osa luottotappioiden dokumentointia ja mittaamista. 7. Pankilla tulee olla lainojen luottoriskin arviointiprosessia varten tarpeelliset välineet, käytännöt ja havaintoaineisto, jotka ovat käytettävissä luottoriskin arviointitarkoituksiin, lainojen arvonalentumisen laskentaan ja pääomavaatimusten määrittämiseen. Pankkivalvonnan suorittama lainojen, niitä koskevien kontrollien ja pääoman riittävyyden arviointi 8. Pankkivalvojien tulee säännöllisesti arvioida pankin luottoriskin toimintaperiaatteiden ja käytäntöjen tehokkuutta luottojen laatua arvioidessaan. 9. Pankkivalvojien tulee olla vakuuttuneita pankin luottotappiovarausten laskennassa käyttämistä menetelmistä sen suhteen, että nämä tuottavat järkeviä ja varovaisia laskelmia lainasalkun estimoiduista luottotappioista ja että ne viivyttelemättä dokumentoidaan.

3 3 10. Pankkivalvojien tulee pankin pääoman riittävyyttä arvioidessaan ottaa huomioon pankin luottoriskiarvioinnin ja arvostamisen käytännöt. Tämän valvontaohjeen tarkoituksena ei ole asettaa tilinpäätössääntelyä antavien tahojen määräysten ylittäviä lisävaatimuksia luottotappiovarauksille. Sen sijaan tämä valvontaohje käsittää senkaltaisia seikkoja kuin pankin luottoriskin hallinta ja lainoihin liittyvät pääoman arviointi kysymykset. Tavoite ja yhteenveto 1. Tämän suosituksen tarkoituksena on antaa pankeille ja valvojille ohjeistusta koskien tervettä luottoriskin arviointia ja lainojen arvostamisen periaatteita ja käytäntöjä riippumatta siitä, millaista tilinpäätössäännöstöä noudatetaan. Varsinaisesti tämän suosituksen sisältämien periaatteiden tarkoituksena on olla yhdenmukaisia niiden periaatteiden kanssa, joita sovelletaan lainojen arvonalentumisiin kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa (IFRS). Erityisesti tämä suositus keskittyy siihen, kuinka yhteisiä tietoja ja prosesseja voidaan käyttää luottoriskin arviointi-, tilinpäätöskäsittely- ja pääoman riittävyystarkoituksiin ja tuoda esiin niitä varautumisen käsitteitä, jotka ovat yhdenmukaisia vakavaraisuus- ja tilinpäätössäännöstöissä. Tämä ohjeistus keskittyy niihin toimintaperiaatteisiin ja käytäntöihin, jotka Baselin pankkivalvontakomitea katsoo edistävän tervettä luottoriskien arviointia ja valvontatoimintoja. 2. Tässä esitetyt käytännöt keskittyvät pankkien terveisiin luottoriskin arviointi-, arvostamis- ja hallintaprosesseihin sekä ylimmän ja toimivan johdon vastuisiin huolehtia luottotappiovarauksesta kokonaismäärästä. Asiakirja käsittelee myös niitä yleisiä ohjeita, miten valvojien tulee arvioida pankkien luottoriskitoimintaperiaatteiden vaikuttavuutta, kun ne tekevät arvion pankin luottoriskin arvioinnin ja vakavaraisuuspääoman riittävyydestä. 3. Valvojat odottavat pankin luottoriskiarvioinnin ja arvostamisperiaatteiden ja -käytäntöjen olevan yhdenmukaisia sovellettavien tilinpäätössäännöstöjen, vakavaraisuusvaatimusten ja muiden asianmukaisten pankkivalvonnan ohjeiden kanssa. Tämän Baselin komitean ohjeistuksen lähtökohtana on, että pankit noudattavat laadukasta tilinpäätössäännöstöä. Tämän suosituksen tarkoituksena ei ole antaa sellaisia luottotappiovarauksia koskevia lisävaatimuksia, jotka ylittävät tilinpäätössääntelyä antavien tahojen määräykset. Suosituksen tarkoituksena ei ole yhdistää sitä varausten tekemistä, joka tehdään tilinpäätöstarkoituksessa luottoriskin arviointiin, siihen varausten tekemiseen, joka tehdään pääoman riittävyyden mittaamiseen. Tämä suositus käsittelee kuitenkin periaatteen 7 yhteydessä tilinpäätössäännöstöjen ja vakavaraisuussäännöstöjen välisiä eroja luottotappioiden mittaamisessa. Komitea myöntää, että tilinpäätösstandardien noudattamisen vastuu on pankin toimivalla ja ylimmällä johdolla ja useimmiten alistettu vahvistettavaksi viralliselle ulkoiselle tilintarkastukselle. Lisäksi lukuisa joukko julkisia tahoja valvoo tätä prosessia, kuten arvopaperimarkkinavalvojat ja tilintarkastustoiminnan valvojat. 4. Baselin komitea on kehittänyt muita suosituksia useista tähän suositukseen liittyvistä luottoriskiä koskevista aiheista mukaan lukien luottoriskien mallintamisen ja luottoriskin hallinnan. Pankkivalvojilla on luontainen kiinnostus edistää pankkien terveitä ja laadukkaita luottoriskin arviointi- ja arvostamisperiaatteita ja -käytäntöjä. Kokemus osoittaa, että eräs merkittävä syy pankkien ongelmille on luottojen huono laatu ja luottoriskin heikko arviointi. Luottojen laadun heikkene-

4 4 misen viivyttelemätön tunnistamisen ja dokumentoinnin epäonnistuminen voi pahentaa ja pitkittää ongelmaa. Täten riittämättömät luottoriskin arviointimenetelmät ja -käytännöt, jotka voivat johtaa riittämättömään ja viivästyneeseen luottotappioiden dokumentointiin ja arvostamiseen, heikentävät pääomavaatimusten tarpeellisuutta ja vaikeuttavat pankkien luottoriskin määrän kunnollista arviointia ja valvontaa. 5. Baselin perusperiaatteissa komitea määrittelee tehokkaan pankkivalvonnanjärjestelmän vähimmäisvaatimukset ja tarkastelee rahamarkkinoiden vakauden edistämisjärjestelyjä. Erityisesti tietyt perusperiaatteet vaativat pankkivalvojien olemaan vakuuttuneita, että pankeilla on ja ne noudattavat asianmukaisia toimintaperiaatteita, käytäntöjä ja menettelytapoja arvioidessaan varojen laatua ja luottotappiovarausten riittävyyttä, jotta valvojan on mahdollista saada oikea ja riittävä kuva pankin rahoitusasemasta ja sen toiminnan tuloksellisuudesta. 6. Tässä suosituksessa luottoriskin pääomavaatimusta koskeva käsittely keskittyy ensisijaisesti Basel II:n sisäisten luottoluokitusten edistyneeseen menetelmään (AIRB). Koska tämä suositus kuitenkin tarkastelee tiettyjä Baselin ydinperiaatteita, se on merkityksellinen kaikille pankeille huolimatta siitä, mitä menetelmää ne käyttävät laskiessaan luottoriskistä johtuvaa vakavaraisuusvaatimusta noudattaessaan Basel II. Terveiden käytäntöjen soveltamisen tulee kuitenkin heijastaa yksittäisen pankin toimintojen laajuutta ja monimutkaisuutta. Koska valvojien juridisen sääntelyn valtuudet, erityisesti tilinpäätösasioiden osalta, poikkeavat eri maiden kesken, tämän suosituksen tavoitteena on ainoastaan antaa ohjeita terveestä luottoriskin arviointikäytännöstä. 7. Tämän suosituksen tavoitteena on keskittyä jaksotettuun hankintamenoon arvostettujen lainojen terveen luottoriskin arviointiin ja arvostamiseen. Tästä johtuen suositus ei nimenomaisesti tarkastele niitä prosesseja, joissa lainat on merkitty käypään arvoon tai (tilinpäätöspäivän alimpaan arvoon) jaksotetun hankintamenon tai käyvän arvon alittavaan arvoon. Luottoriskiä sisältyy luonnollisesti pankin muihinkin varoihin kuin jaksotettuun hankintamenoon arvostettuihin lainoihin ja taseen ulkopuolisiin eriin. Näihin pankin muihin varoihin liittyvät luottoriskin arviointi- ja arvostamiskäytännöt ovat tavallisesti tämän suosituksen soveltamisalan ulkopuolella. Baselin komitea katsoo kuitenkin, että pankkien tulee varmistua siitä, että terveitä luottoriskin arviointiperiaatteita ja -käytäntöjä sovelletaan näilläkin alueilla ja että luottoriski on asianmukaisesti otettu huomioon arvostettaessa näitä varoja ja eriä. Edelleen, pankin tulee laskea yhteen kaikki erät arvioidessaan laitoksen koko luottoriskiä. Näin ollen tämän suosituksen periaatteista on hyötyä pankeille ja niiden valvojille niiden käsitellessä muiden varojen kuin jaksotettuun hankintamenoon arvostettujen lainojen tai muiden luottoriskiä sisältävien erien luottoriskin arviointi- ja arvostamiskysymyksiä. Pankkivalvonnan tervettä luottoriskin arviointia ja lainojen arvostamista koskevat odotukset 8. Alla kuvatut perusvaatimukset sallivat pankkien hyödyntää luottoriskin valvontajärjestelmän yhteisiä elementtejä luottoriskin arviointi-, kirjanpito- ja vakavaraisuuspääoman riittävyys tarkoituksiin.

5 5 Periaate 1 Pankin ylin johto ja toimiva johto ovat vastuussa siitä, että pankilla on sen luotonannon koko, luonne ja rakenne huomioiden asianmukaiset luottoriskin arviointiprosessit ja tehokkaat sisäiset kontrollit pankin voimassaolevien menetelmien ja käytäntöjen, sovellettavan tilinpäätössäännöstön ja valvojan ohjeistuksen mukaisten luottotappiovarausten johdonmukaiseen määrittämiseen. 9. Kunkin pankin ylin johto ja toimiva johto ovat vastuussa siitä, että pankin luottotappiovaraukset ovat riittävällä tasolla, ja siitä, että luottoriskin arviointiprosesseja ja luottotappiovarausten tekoprosesseja valvotaan ja seurataan. Lisäksi ylimmän johdon ja toimivan johdon tulee varmistua riittävällä tavalla siitä, että heidän instituutioillaan on käytössä asiaankuuluvat luottoriskin arviointiprosessit ja sisäinen valvonta johdonmukaiseen luottotappiovarausten määrittämiseen pankin voimassa olevien menetelmien ja käytäntöjen, sovellettavan tilinpäätössäännöstön ja asiaankuuluvan valvojan ohjeistuksen mukaisesti. Täyttääkseen tämän vastuun pankin ylin johto määrää toimivan johdon kehittämään tarkoituksenmukaisen, järjestelmällisen ja yhdenmukaisesti sovellettavan prosessin luottotappiovarausten määrittämiseen ja ylläpitämään tätä prosessia. Sitä mukaa kuin lainojen takaisinsaatavuuden kannalta merkittävää uutta tai lisääntynyttä tietoa saadaan käyttöön, johdonmukaisesti noudatettavan prosessin tulee sallia tällaisen informaation sisällyttäminen luottotappiovarausten määrittämisessä. Toimivan johdon on kehitettävä ja pantava täytäntöön sopivat menetelmät ja käytännöt luottotappiovarausprosessin sisäiseen kommunikointiin kaikille asiaankuuluville ja päivitettävä niitä. 10. Luottoriskin arviointiprosessin ja varausten tekoprosessin sisäisen valvonnan tulee muun muassa: a. sisältää seurantamenetelmät, jotka varmistavat sen, että informaation luotettavuus ja paikkansapitävyys on lakien, säännösten sekä sisäisten menetelmien ja käytäntöjen mukaista. b. varmistaa riittävästi se, että pankin tilinpäätös ja sen viranomaisraportointi on laadittu sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaan sekä valvojan varovaista varaustentekoa koskevan ohjeistuksen mukaan; ja c. sisältää tarkasti määritellyn ja luotonantotoiminnasta riippumattoman lainojen uudelleenarviointiprosessin, joka pitää sisällään tehokkaan luottoriskin luokittelujärjestelmän, jota sovelletaan johdonmukaisesti, ja joka tunnistaa ja luokittelee täsmällisesti eriluonteiset luottoriskit samoin kuin lainojen laatuongelmat viivyttelemättä ja joka johtaa tarpeellisiin hallinnollisiin toimenpiteisiin. joka pitää sisällään riittävän sisäisen valvonnan varmistamaan kohtuullisesti sen, että kaikki merkittävä luottojen uudelleenarviointiprosessissa saatu tieto on johdonmukaisesti otettu huomioon luottotappioiden määrää arvioitaessa. Tämä tarkoittaa, että raportointi on riittävää, uudelleenarvioinnit on tehty riittävän yksityiskohtaisesti ja siihen osallistuvat nimetyt henkilöt; ja

6 6 joka käsittää kuhunkin tilanteeseen tarkoituksenmukaisen määrämuotoisen tiedonkulun ja koordinoinnin (esim. kirjalliset menetelmät ja käytänteet, johdon raportit, tarkastusohjelmat ja johtoryhmän pöytäkirjat) pankin luottohallinnon, tilinpäätösraportoinnin, sisäisen tarkastuksen, toimivan johdon, ylimmän johdon ja niiden muiden kesken, jotka osallistuvat luottoriskin arviointi- ja seurantaprosessiin. Periaate 2 Pankilla tulee olla käytössään järjestelmä, joka luotettavasti luokittelee lainat luottoriskin perusteella. 11. Tehokkaan luottoriskiarvioinnin ja luottojen tilinpäätöskäsittelyn tulee olla järjestelmällistä ja voimassaolevien menetelmien ja käytäntöjen mukaista. Jotta voidaan varovaisesti arvostaa luottoja ja määrittää riittävät luottotappiovaraukset, on erityisen tärkeää, että pankeilla on käytössä järjestelmä, joka luotettavasti luokittelee luotot luottoriskin perusteella. Pankin kannalta merkittävät luotot tulee luokitella luottoriskin luokittelujärjestelmän perusteella. Muut kuin merkittävät luotot on mahdollista luokitella joko luottoriskin luokittelujärjestelmän tai maksujen laiminlyönnin perusteella. Sekä tilinpäätösnormistot että Basel II käyttävät luokittelujärjestelmiä huolellisessa luottoriskien kokonaismäärän ja laadun arvioinnissa. Edelleen sekä Basel II että tilinpäätösnormistot edellyttävät, että kaikki luottoluokat, ei ainoastaan vain huonoimmat, tulisi ottaa tarkasteltaviksi arvioitaessa maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä ja luoton arvonalentumista. 12. Selkeä ja määritelty luottoriskin luokitusjärjestelmä on tärkeä väline, kun luottoriskiastetta eritellään pankin eri luottoriskisalkuissa. Tämä mahdollistaa täsmällisemmän määrittämisen luottosalkun kaikista tunnusmerkeistä, maksun laiminlyönnin todennäköisyydestä ja viimekädessä luottotappiovarausten riittävyydestä. Kuvattaessa luottojen luokittelujärjestelmää, pankin tulee määritellä kukin luottoriskiluokka, määrätä vastuuhenkilö järjestelmän suunnittelulle, käyttöönotolle, tuotannolle ja järjestelmän ylläpidolle. 13. Luottoriskin luokittelujärjestelmät ottavat yleensä huomioon lainansaajan nykyisen taloudellisen aseman ja maksukyvyn, vakuuden käyvän arvon ja realisoitavuuden ja muut lainansaaja ja tuotekohtaiset erityispiirteet, jotka vaikuttavat pääoman ja koron takaisinsaantimahdollisuuksiin. Koska näitä tunnusmerkkejä ei käytetä yksinomaan yhteen tarkoitukseen (esim. luottoriskiin tai tilinpäätösraportointiin), pankki voi antaa yhden ainoan luottoriskiluokan lainalle ottamatta huomioon mitä tarkoitusta varten luokittelua käytetään. Sekä Basel II että tilinpäätösnormistot tuntevat sisäisen (tai ulkoisen) luottoriskiluokitteluprosessien käytön määritettäessä luottojen ryhmiä niille luotoille, jotka tulee arvioida ryhmittäin luottotappioiden määrittämiseksi. Siten pankki voi tehdä yhden ainoan lainojen ryhmittelyn sekä Basel II:n että sovellettavan tilinpäätöskäytännön ryhmäkohtaista arviointia varten. 14. Luottoriskiluokittelut tulisi tarkistaa ja päivittää aina kun saadaan asiaankuuluvaa uutta informaatiota. Luottoriskiluokkiin määritetyt luotot tulee käydä läpi säännöllisesti (vähintään vuosittain) määrämuotoisesti, jotta kohtuullisesti varmistutaan siitä, että nämä luokat ovat oikein ja ajan tasalla. Luottoriskiluokat yksittäin arvioitaville luotoille, jotka ovat joko merkittäviä, monimutkaisia, riskipitoisia tai ongelmaluottoja, pitäisi käydä läpi jatkuvasti kuitenkin useammin kuin kerran vuodessa.

7 7 Periaate 3 Pankin toimintaperiaatteiden tulee asianmukaisesti sisältää luottoriskin sisäisten arviointimallien validointi Periaate Luottoriskin arviointi ja luottotappiovarausten teko voivat sisältää riskin mittaamismalleja ja oletukseen perustuvia estimaatteja. Malleja voidaan hyödyntää luottoriskin arviointiprosessissa eri näkökulmista kuten esimerkiksi credit scoringissa, luottoriskin arvioinnissa estimaatein tai luottoriskin mittaamisessa sekä yksittäinen liiketapahtuman osalta että koko luottosalkun tasolla, luottosalkun hallinnoinnissa, luottojen tai luottosalkkujen stressitestauksessa ja pääoman kohdentamisessa. Luottoriskin arviointimallit ottavat usein huomioon niiden muutosten vaikutuksen, jotka aiheutuvat velalliseen ja luottoihin liittyvistä muuttujista kuten maksukyvyttömyyden todennäköisyydestä, tappio-osuudesta, vastuun määrästä, vakuuden arvosta, luottoluokituksen muuttumisen todennäköisyydestä ja velallisen sisäisestä luokituksesta. 16. Koska luottoriskin arviointimalleihin sisältyy laajalti harkintaa, tehokkaat mallien validointiprosessit ovat ratkaisevan tärkeitä. Pankkien tulee määräajoin suorittaa stressi- ja toteutumatestausta arvioidessaan luottoriskin arviointimalliensa laatua ja asettaa sisäisiä toleranssirajoja odotettujen ja toteutuneiden tulosten välisille eroille ja päivittää näitä limiittejä olosuhteiden vaatimalla tavalla. Pankilla tulee olla toimintaperiaatteet, jotka edellyttävät korjaavia toimenpiteitä määriteltyjen toleranssirajojen ylittyessä. Pankkien tulee myös dokumentoida validointiprosessinsa ja siitä saadut tulokset. Näistä tuloksista tulee säännöllisesti raportoida asiaankuuluville johtotasoille. Lisäksi asiantuntevien ja riippumattomien henkilöiden (esim. sisäiset tarkastajat ja ulkoiset tilintarkastajat) tulee määräajoin arvioida luottoriskin sisäisten arviointimallien validointi. Pankin tulee soveltaa terveitä luottotappioiden käsittelymenetelmiä luottoriskin arviointiin, ongelmaluottojen tunnistamiseen ja luottotappiovarausten viivytyksettömään määrittämiseen, ja sen tulee myös dokumentoida nämä menetelmät. Näiden menetelmien tulee käsittää riskien arvioinnin menetelmät, käytännöt ja valvonnan. 17. Osana luottoriskinsä arviointiprosessia pankin tulee kehittää ja ottaa käyttöön kattavat menetelmät ja informaatiojärjestelmät lainasalkkunsa laadun valvontaan. Näihin tulee sisällyttää kriteerit, jotka tunnistavat ja raportoivat ongelmaluotot ja joiden avulla riittävästi varmistutaan siitä, että näitä sekä seurataan että hallinnoidaan asianmukaisesti ja että niistä tehdään riittävät varaukset. 18. Luottoriskin valvontajärjestelmä tuottaa olennaista tietoa ylimmälle johdolle, jotta se voi tehdä kokemukseen perustuvia arvioitaan lainasalkun luottokelpoisuudesta, samoin se tuottaa sen perustan, jonka varaan pankin luottotappio- tai varauskäytäntö rakentuu. Tämä tarkoittaa sitä, että samaa informaatiota tulisi hyödyntää ylimmän johdon suorittamassa lainasalkun laadun valvonnassa samoin kuin pankin käyttämässä menetelmässä luottotappiovarausten määrien määrittämisessä luottoriskin arviointi-, tilinpäätös- ja vakavaraisuustarkoituksessa. 19. Pankin luottotappioiden arviointimenetelmiin vaikuttavat monet tekijät kuten pankin toimintojen monimutkaisuus, liiketoimintaympäristö ja strategia, lainasalkun ominaisuudet, lainojen hallinnointiin liittyvät menettelytavat sekä johdon informaatiojärjestelmät. On kuitenkin olemassa

8 8 tiettyjä yleisiä tekijöitä, jotka pankin tulisi sisällyttää luottotappioiden arviointimenetelmiinsä, joista monet ovat pankin yleisen luottoriskiseurannan elementtejä. Pankin luottotapppiokäytännön tulee: Sisältää kirjallinen kuvaus luottoriskijärjestelmään sekä luottoriskin valvontaan liittyvistä menetelmistä ja käytännöistä tähän mukaan luettuna kuvaus pankin ylimmän johdon ja toimivan johdon rooleista ja vastuista; Sisältää säännöllisin väliajoin suoritettavan yksityiskohtaisen analyysin koko luottosalkusta; Yksilöidä ne lainat, joiden arvonalentumista on arvioitava sopimuskohtaisesti, ja ryhmitellä muu salkku samankaltaisten luottoriskiominaisuuksien (kuten lainatyypin, tuoteryhmän, markkinasegmentin, luottoriskiluokittelun ja luokan, vakuustyypin, maantieteellisen sijainnin ja erääntymisvaiheen) perusteella ryhmäkohtaista arviointia ja analyysiä varaten; Yksilöidä niistä sopimuskohtaisesti arvioiduista lainoista, jotka ovat arvoltaan alentuneita, miten arvonalentumisen määrä määritetään ja arvostetaan. Pankin tulee sisällyttää tähän kuvaus käytettävissä olevista arvonalentumisen mittaamistekniikoista samoin kuin kuvaus niistä eri vaiheista, jotka on tehtävä, kun määritetään, mikä tekniikka on annetussa tilanteessa asianmukaisin; Kuvata menetelmät, joita käytetään sen määrittämiseen, tulisiko ja miten ne sopimuskohtaisesti arvioidut lainat, joita ei kuitenkaan sopimuskohtaisesti ole pidetty arvoltaan alentuneina, ryhmitellä muiden lainojen kanssa (poisluettuina sopimuskohtaisesti arvioitujen arvoltaan alentuneiden lainojen ryhmä), joilla on samat luottoriskiominaisuudet ryhmäkohtaisesti tapahtuvaa arvonalentumisen arviointia varten; Varauskäytännön tulee perustua ajan tasalla oleviin ja luotettaviin tietoihin, sen tulee sisältää johdon kokemukseen perustuvat arviot lainasalkun luottokelpoisuudesta ja ottaa huomioon kaikki tiedossa olevat, relevantit sisäiset ja ulkoiset tekijät, jotka voivat vaikuttaa lainan takaisinmaksuun (kuten toimiala, maantieteelliset, taloudelliset ja poliittiset tekijät); Kuvata, miten tappiosuhdeluvut määritetään (esim. toteutuneita tappiosuhdelukuja oikaistuina ympäristötekijöillä tai keskittymisanalyysillä) ja mitä tekijöitä otetaan huomioon, kun määritetään asianmukaisesti niitä aikajaksoja, jolta ajalta tappion toteutumista arvioidaan; Ottaa huomioon ajan tasalla olevat vakuuksien arvot (vakuuden hankinnasta ja myynnistä aiheutuvilla järjestelykuluilla vähennettyinä) ja muut lainasopimukseen sisältyvät riskiä vähentävät tekijät silloin kun näiden soveltaminen tulee kyseeseen; Kuvata pankin menetelmät ja käytännöt lainojen kuluksi kirjaamisessa ja kulukirjausten peruutuksissa; Edellyttää, että analyysit, arviot, katsaukset ja muut varauksiin liittyvät toimenpiteet tekee osaava ja hyvin koulutettu henkilökunta ja ne ovat kirjallisesti hyvin dokumentoituja sekä analyysiä ja sen johtopäätöksille tukea antavin selkein selityksin varustettuja; Sisältää systemaattisen ja loogisen menetelmän yhdistellä luottotappioarviot ja riittävästi varmistaa, että taseen luottotappiovaraus on yhdenmukainen noudatettavan kirjanpitokehikon (esim. IFRS) ja relevanttien vakavaraisuusvaatimusten kanssa; ja Sisältää esityksen niistä menetelmistä, joita käytetään luottoriskin arvioinnissa käytettyjen mallien ja muiden luottoriskien hallinnoimiseen käytettävien työvälineiden (esim. stressi- ja backtestit) validointiin;

9 9 20. Pankilla tulee olla realistinen näkemys luotonantotoiminnastaan ja sen pitää tämän näkemyksen edellyttämällä tavalla arvioida luotonantoon liittyviä epävarmuuksia ja riskejä tilinpäätösinformaatiota laatiessaan. 21. Lainojen kirjapitoa koskevat periaatteet ja käytännöt pitää valita ja niitä pitää soveltaa yhdenmukaisella tavalla niin, että voidaan riittävästi varmistua siitä, että lainoja ja luottotappiovarauksia koskeva informaatio on luotettavaa ja todennettavaa. 22. Pankin tulee käyttää ajanjaksosta toiseen yhdenmukaista riskiarviointi- ja arvostusmenetelmää, samoin sen tulee soveltaa yhdenmukaisia arvostuskäsitteitä ja -menetelmiä toisiinsa liittyvissä erissä. Periaate 5 Pankin sopimuskohtaisesti ja ryhmäkohtaisesti arvioitujen luottotappiovarausten kokonaismäärän tulee olla riittävä lainasalkusta estimoitujen luottotappioiden kattamiseen. 23. Jotta voitaisiin kohtuudella varmistaa, että esitetty luottotappiovarausten määrä kuvastaa lainasalkusta tällä hetkellä takaisin saatavissa olevaa määrää, tulee luottotappioiden arviointiprosessi tarkistaa vuosittain tai tarvittaessa useammin. 24. Sopimuskohtaisesti ja ryhmäkohtaisesti arvioitujen luottotappioestimaattien tulee kuvastaa sitä, että kaikki lainasalkusta takaisin saatavissa olevaan määrään arviointipäivänä vaikuttavat merkittävät tekijät on otettu huomioon. Sopimuskohtaisesti arvioitujen lainojen estimaattien tulee kuvastaa sitä, että jokaisen yksittäisen lainan takaisinmaksuun arviointipäivänä vaikuttavat tosiasiat ja olosuhteet on otettu huomioon. Seuraavat tekijät ovat merkityksellisiä sekä Basel II:n että tilinpäätössäännöstön kannalta, kun lainojen luottotappioiden määrää estimoidaan sopimuskohtaisesti: velallisen merkittävät taloudelliset vaikeudet velallisen konkurssin tai muun taloudellisen uudelleenjärjestelyn todennäköisyys sopimusehtojen rikkominen, kuten koronmaksun tai lyhennysten viivästyminen tai maksamatta jättäminen; tai velkojan velalliselle tämän rahoitusvaikeuksiin liittyvistä taloudellisista tai oikeudellisista syistä johtuen antama sellainen myönnytys, jota ei muutoin harkittaisi. 25. Niiden lainaryhmien luottotappioestimaattien, joiden arvonalentumista on arvioitu ryhmäkohtaisesti, tulee ottaa huomioon näistä ryhmistä pankissa toteutunut suhteellinen nettomääräinen kulukirjaus 1 (historical net charge-off rate of the groups) oikaistuina ylös- tai alaspäin niillä trendien, olosuhteiden ja muiden merkityksellisten tekijöiden muutoksilla, jotka vaikuttavat näihin ryhmiin sisältyvien lainojen takaisinmaksuun arviointipäivänä. Jonkin lainojen ryhmän toteutuneen nettomääräisen kulukirjaussuhteen määrittämiseen sovellettavat metodologiat voivat vaihdella yksinkertaisesta, pankin kokemukseen perustuvasta keskimääräisestä nettokulukirjauksesta vallitsevan luottosyklin aikana - yhdistettynä edellä lueteltuihin, takaisinmaksuun vaikuttaviin, asiaankuuluviin, oikaisuja aiheuttaviin tekijöihin - aina monimutkaisempiin tekniikoihin, kuten 1 Toteutunut suhteellinen nettomääräinen kulukirjaus perustuu vuotuisiin toteutuneisiin bruttomääräisiin luottotappiokirjauksiin palautuksilla vähennettynä.

10 10 siirtymäanalyysiin (migration analysis - luottokelpoisuusluokkien muutosanalyysi) tai luottotappioiden estimointimalleihin. Sekä Basel II ja tilinpäätössäännöstöt vaativat toteutumatietojen käyttöä ja niiden oikaisemista vallitsevien trendien ja olosuhteiden mukaisiksi, kun ryhmäkohtaisesti arvioidaan samantyyppisen luottoriskin omaavien lainojen ryhmiä. Vaikka metodologiat toteutuneiden nettokulukirjaussuhteiden määrittämiseen, sopeutettuna nykyolosuhteisiin, vaihtelevat pankin toiminnan laajuuden ja monimutkaisuuden mukaan, pankin tulee hyödyntää yhdenmukaisia metodologioita tappioiden määrittämiseen luottoriskin arvioinnissa, kirjanpidossa ja pääoman riittävyydessä. Periaate 6 Pankin käyttämä kokemukseen perustuva luoton arviointi ja hyväksyttävät estimaatit ovat olennainen osa luottotappioiden kirjaamista ja arvostamista. 26. Lainan arvonalentumisen arviointi ja arvostaminen eivät voi perustua yksinomaan ohjaaviin sääntöihin tai kaavoihin, vaan sen lisäksi sitä on tehostettava sopivalla tasolla olevan johdon arvioinnilla. Toteutuneita tappioita koskeva kokemus tai havaintoaineisto saattaa olla rajallista tai se ei täysin vastaa vallitsevia olosuhteita; tämän vuoksi toimivalta johdolta saatetaan vaatia kokemukseen perustuvaa luottoarviointia arvonalentumistappion määrää arvioidessaan. Sekä Basel II - että tilinpäätössäännöstöt edellyttävät kokemukseen perustuvaa luoton arviointia maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä, tappio-osuutta, ja luottotappiovarauksia määritettäessä. Koska kokemukseen perustuvat arvioinnit saattavat olla välttämättömiä, tosiasiallisen harkinnan laajuus tulee olla varovaisesti rajattu ja käytössä olevan dokumentoinnin sellaisen, jotta kyetään ymmärtämään johdon noudattamia menetelmiä ja sen tekemiä arviointeja, eritoten seuraavien rajoitusten mukaan: Kokemukseen perustuvat luottojen arvioinnit tulee tehdä vakiintuneiden menetelmien ja käytäntöjen mukaisesti Lainojen laadun arviointiin tulee olla hyväksytty ja dokumentoitu analyyttinen kehikko, jota sovelletaan yhdenmukaisesti ajan kuluessa; Estimaattien tulee pohjautua hyväksyttäviin ja perusteltuihin oletuksiin ja niitä tukemassa tulee olla riittävä dokumentointi; ja Oletukset, jotka koskevat yleisessä taloudellisessa toiminnassa tapahtuvien muutosten vaikutuksia velallisiin, sekä suotuisten että epäedullisten muutosten, tulee tehdä riittävällä varovaisuudella. 27. Luottotappiovarausten määrittämismenetelmän tulee varmistaa kohtuullisesti luottotappioiden oikea-aikainen kirjaaminen. Vaikka toteutuneita tappioita koskeva kokemus ja viimeaikaiset taloudelliset olosuhteet ovat järkeviä lähtökohtia luottolaitoksen analyysiin, niin nämä tekijät eivät ole sellaisenaan riittävä perusta luottotappiovarausten kokonaismäärän sopivan tason määrittämiseen. Johdon tulee myös ottaa huomioon kaikki ne vallitsevat tekijät, jotka todennäköisesti aiheuttavat pankin salkkuun liittyviä tappioita, jotka eroavat toteutuneita tappioita koskevasta kokemuksesta kuten: Antolainauksen menetelmien ja käytäntöjen, kuten voimassa olevien luotonmyöntämisstandardien, muutokset sekä perintää, kuluksi kirjaamista ja kulukirjauksen peruutusta koskevien käytäntöjen muutokset;

11 11 Kansainvälisten, kansallisten ja paikallisten taloudellisten olosuhteiden ja liiketoiminnan ja niiden kehityksen, kuten eri markkinasegmenttien olosuhteiden, muutokset Erääntyneiden lainojen ja alhaiseen luokitusluokkaan luokiteltujen lainojen ajallisen kehityksen, määrän ja vakavuuden muutokset, samoin kuin arvoltaan alentuneiden lainojen, ongelmaluottojen uudelleenjärjestelyjen ja muiden lainamuutosten ajallisen kehityksen muutokset Antolainaustoiminnon johdon ja muun henkilökunnan kokemuksen, pätevyyden ja määrän muutokset Uusiin markkinasegmentteihin ja tuotteisiin liittyvät muutokset; Pankin luottojen uudelleenarviointijärjestelmän laadun ja pankin toimivan ja ylimmän johdon valvonnan määrän muutokset Vastuiden keskittyneisyys ja niiden vaikutukset sekä näiden keskittymien tason muutokset Ulkoisten tekijöiden kuten kilpailutilanteen sekä lainsäädännön ja sääntelyn asettamien vaatimusten vaikutus arvioitujen luottotappioiden tasoon luottolaitoksen nykyisessä salkussa Salkun luottoriskiprofiilin kokonaisuusmuutokset 28. Kokemukseen perustuvaa luoton arviointia tulee myös käyttää sen hyväksyttävän ajanjakson määrittämiseen, jolta toteutuneet tappiosuhdeluvut tuotetaan. Tappiosuhdelukuja koskevia ajanjaksoja ei tulisi rajoittaa mihinkään määrättyyn ajanjaksoon, kun määritetään tietyn samantyyppisen luottoriskin omaavien lainojen ryhmien keskimääräistä toteutunutta tappiota. Pankin tulee ylläpitää riittäviä tietoja toteutuneista tappioista koko luottosyklin ajalta laadukkaiden ja tarkoituksenmukaisten tilastollisten luottotappio-estimaattien tuottamiseksi ja ryhmäkohtaisten arvonalentumistappioiden määrittämiseksi kustakin samantyyppisten lainojen ryhmästä. Silloin kun sovelletaan kokemukseen perustuvaa luottoarviointia pankin tulee tuottaa järkevät perusteet sille, että toteutuneiden tappioiden jättäminen ulkopuolelle johtuu siitä, että niiden ei katsota edustavan salkun tuloksellisuutta. 29. Estimoitaessa maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä, tappio-osuutta ja luottotappioita sekä Basel II - että tilinpäätössäännöstöjen mukaan, pankit saattavat määrittää ne joko yhtenä lukuna tai mahdollisten lukujen joukkona. Jälkimmäisessä tapauksessa pankin tulee kirjata joukkoon sisältyvän parhaan estimaatin kanssa yhdenmukainen arvonalentumistappio otettuaan huomioon kaiken arvostamispäivänä vallitsevista olosuhteista saatavilla olevan asiaan vaikuttava tieto ja ennen kuin pankki laatii loppuun valvojalle toimitettavan raportointinsa tai tilinpäätöksensä. Kun määritetään joukon sisällä olevan arvonalentumisen kokonaismäärää, pankkien on turvauduttava sellaisiin tekijöihin, jotka ovat yhdenmukaisia Basel II -säännöstö mukaisesti arvioidun luottoriskin ominaispiirteiden kanssa.

12 12 Periaate 7 Pankilla tulee olla lainojen luottoriskin arviointiprosessia varten tarpeelliset välineet, käytännöt ja havaintoaineisto, jotka ovat käytettävissä luottoriskin arviointitarkoituksiin, lainojen arvonalentumisen laskentaan ja pääomavaatimusten määrittämiseen. 30. Kuten yllä on kuvattu, pankin luottoriskin seurantajärjestelmän tulee täyttää jotkin perusvaatimukset ja käytännöt, mikä tarkoittaa tarkoituksenmukaisia työkaluja luottoriskin oikeaan arviointiin. Nämä perusvaatimukset, menetelmät ja välineet ovat yhtä tärkeitä luottoriskin arviointia, kirjanpitoa ja vakavaraisuuspääoman riittävyyden tarkastelua varten. Sen mukaisesti nämä perustekijät toimivat yhteisinä osatekijöinä arvioitaessa luottoriskiä kaikkia kolmea tarkoitusta varten. Siksi tämä yhtenevyys mahdollistaa samojen järjestelmien käytön kuhunkin kolmeen tarkoitukseen. Yhteiset järjestelmät vahvistavat tuloksena olevien lukujen luotettavuutta ja johdonmukaisuutta, lisäävät näihin kolmeen eri tarkoitukseen aikaansaatujen lopputulemien johdonmukaisuutta ja niiden avulla minimoidaan riskiä olla noudattamatta terveitä varautumiskäytäntöjä yhteen tai useampaan mittaamistarkoitukseen. Yleensä arviointi- ja arvostusmenetelmissä käytettäviin yhteisiin datatyyppeihin sisältyvät luottoriskiluokat, toteutuneet tappiosuhteet ja ne ominaispiirteet, joita käytetään ryhmäkohtaisesti arvioitavien lainojen ryhmittelyyn, sekä havaintoaineisto, jota käytetään tappioiden estimoinnissa tai toteutuneiden tappiosuhteiden oikaisemisessa. 31. Jos pankki katsoo, että havaintoaineisto ei osoita sopimuskohtaisesti arvioitavassa lainassa arvonalentumista, pankin tulee sisällyttää laina samankaltaisten luottoriskiominaisuuksien mukaiseen lainojen ryhmään ja arvioida ryhmäkohtaisesti lainojen ryhmän arvonalentumista. Kaikki lainat, joiden arvonalentumista ei ole arvioitu sopimuskohtaisesti, tulee sisällyttää myös samankaltaisten luottoriskiominaisuuksien mukaisiin ryhmiin ryhmäkohtaista arvonalentumisen arviointia varten. Nämä toimenpiteet tulee suorittaa, koska arvonalentuminen saattaa olla ilmeistä samanlaisten lainojen ryhmässä siitä huolimatta, että havaintoaineisto ei vielä anna viitteitä siitä, että mikään yksittäinen laina ryhmässä on arvoltaan alentunut. Tämä ryhmäkohtainen arviointi on välivaihe odotettavissa olevan yksittäisen lainan arvonalentumistappioiden tunnistamisessa. 32. Pankit saattavat käyttää erilaisia menetelmiä lainojen ryhmittelyyn luottoriskin arviointia ja arvostamista varten. Esimerkiksi, lainat saattavat olla ryhmiteltyinä yhden tai useamman seuraavan ominaisuuden perusteella: arvioidut tappiotodennäköisyydet tai luottoriskiluokitukset, lainatyyppi, tuotetyyppi, markkinasegmentti, maantieteellinen sijainti, vakuuslaji tai erääntymisvaihe. Useita näitä ominaisuuksia voidaan yhdistellä pidemmälle kehittyneissä luottoriskin arviointimalleissa tai odotettavissa olevien vastaisten kassavirtojen estimointiin käytettävissä menetelmissä sekä luottoriskiluokitusmenetelmissä. 33. Luottotappioestimaatit saattavat erota maasta toiseen eri syistä mukaan lukien erot tilinpäätösja sääntelykäytännöissä. Basel II:n implementointi ja kansainvälisten tilinpäätöskäytäntöjen lähentyminen (esimerkiksi IFRS:n implementoinnin johdosta) saattavat vähentää näitä eroja. Joka tapauksessa terveet luottoriskin arviointi- ja arvostusmenetelmät ja - käytännöt ovat riippumattomia varausten mittaamistarkoituksesta tai estimoitujen luottotappioiden tarkoituksesta (arvonalentumistappioiden kirjaamisesta ja vakavaraisuutta varten arvioiduista luottotappioista). Tämä tarkoittaa sitä, että sama terve luottoriskin arviointijärjestelmä tuottaa informaatiota tai tuloksia, joita hyödynnetään mitattaessa tappioita luottoriskin arviointia varten ja tilinpäätöstarkoituksiin ja pan-

13 13 kin pääoman riittävyyden arviointia varten. Siten tämä saattaa johtaa samoihin tappiolukuihin, joita käytetään lähtötietona luottoriskiarviointi-, tilinpäätös- ja pääomavaatimustarkoituksiin. 34. Kun luottoriskiarviointijärjestelmä tuottaa luottoriski-informaatiota käytettäväksi varausten määrittämisessä, tätä informaatiota, heti kun sen luotettavuus on todennettu, voidaan hyödyntää eri tavalla raportoinnin tarkoituksesta tai mittaamisen tavoitteesta riippuen. 35. Havaintoaineisto, jota käytetään odotettavissa olevien luottotappioiden mittaamisessa luottoriskin arviointia varten, saattaa erota siitä, mitä käytetään tilinpäätöstarkoituksiin. Molempien - sekä Basel II:n että tilinpäätössäännösten mukaisissa - tappiotodennäköisyyden estimointi- ja arvonalentumismenetelmissä otetaan huomioon kaikki luottoriskipositiot, ei vain niitä, jotka heijastavat vakavaa luoton heikentymistä. Kuitenkin tilinpäätössäännökset, jotka soveltavat toteutuneen tapahtuman ("tappion synnyttävän tapahtuman") lähestymistapaa, edellyttävät tappioiden kirjaamiseksi havaintoaineistoa, joka antaa näyttöä tapahtumista, jotka tulevat varojen ensimmäisen kerran kirjanpitoon merkitsemisen jälkeen. Pankkivalvonnan toteuttaminen, mukaan lukien sekä luottoriskin arviointi että Basel II:n mukainen pääoman riittävyys, ei ehkä vaadi odotettavissa olevien tappioiden laskentaa varten samaa havaintoaineistoa kuin mitä tarvitaan tilinpäätökseen kirjattavia tappioita varten. Tämä tappioiden kirjaamisen lähestymistapojen ero saattaa johtaa luottoriski-informaation erilaiseen soveltamiseen tappioiden mittaamisessa luottoriskiä arvioitaessa ja tilinpäätöstä laadittaessa, erityisesti vastikään myönnettyjen lainojen osalta. Edelleen Basel II:n yhden vuoden aikahorisontti saattaa myös johtaa tappioestimaattien erilaisuuteen tietyllä ajanjaksolla. 36. Sellaiset pankit, jotka luokittelevat luottoja vakavaraisuuden odotettujen tappioiden menetelmään perustuvalla järjestelmällä, mittaavat tappiot kaikissa luottoriskiluokissa riippumatta siitä, onko luotto vastikään myönnetty vai ei. Tämä lähestymistapa ei vaadi yksittäisen luoton luottoluokan alentamista siitä luottoriskitasosta, joka sille määritettiin sitä myönnettäessä, jotta mitattavissa oleva tappiotodennäköisyys voidaan tunnistaa. Ulkoisen tai sisäisen luokittelun heikentymistä, joka luo tai lisää lainan odotettuja tappiota, tulisi kuitenkin ottaa huomioon kirjanpidollista tappiokirjausta arvioitaessa. 37. Luottotappioinformaation soveltamiseen syntyy lisää eroa siitä, miten aikahorisonttia hyödynnetään tappioiden mittaamisessa. Basel II:n mukaan vuoden sisällä odotetut tappiot identifioidaan pääomien riittävyystarkoitukseen. Vaikka tilinpäätössäännöstöt sallivat, että syntyneitä, mutta vielä tunnistamattomia tappioita tarkastellaan luottotappiovarauksia laskettaessa, näitä määrittämisiä ei ole sidottu yhden vuoden sisälle, ja näin ollen syntyy eroa tilinpäätös- ja vakavaraisuussäännöstöjen välille. 38. Näin ollen voidaan päätellä, että mahdolliset erot, jotka koskevat tilinpäätössäännöstöjen mukaista arvonalentumisten tasoa ja Basel II kehikon mukaisia odotettuja tappioita, voivat muun muassa johtua vastikään rahoitettujen lainojen mahdollisesta ulkopuolelle jättämisestä ja arvioituihin luottotappioihin käytetyistä aikahorisonteista. 39. On huomattava, että Basel II ei johda siihen, että luodaan erillinen luottotappiovaraus pääoman arviointia varten. Pikemminkin se johtaa sellaisiin vakavaraisuuspääoman vähennyksiin tai lisäyksiin, jotka johtuvat eroista kirjanpidon varausmäärien ja Basel II:n vaatimien yhden vuoden aikahorisontin sisällä olevien odotettujen tappioiden välillä.

14 14 Pankkivalvonnan suorittama lainojen, niitä koskevien kontrollien ja pääoman riittävyyden arviointi Periaate 8 Pankkivalvojien tulee säännöllisesti arvioida pankin luottoriskin toimintaperiaatteiden ja käytäntöjen tehokkuutta luottojen laatua arvioidessaan. Periaate Pankkivalvojien toimintaperiaatteet edellyttävät pankin luotonannon ja luottoriskiarviointitoiminnon määräaikaista tarkastusta, ja jos tarpeellista parannussuositusten esittämistä. Valvojien tulee olla vakuuttuneita siitä, että: pankin sisäinen lainojen arviointitoiminto on kestävällä pohjalla ja se tuottaa riittävää testausta ja dokumentointia pankin luottoriskiluokittelukriteerien sisäisestä noudattamisesta; pankin prosessien ja järjestelmien laatu on riittävä tunnistamaan, luokittelemaan, valvomaan ja osoittamaan heikkolaatuiset luotot viivyttelemättä; ylimmälle ja toimivalle johdolle tuotetaan riittävästi informaatiota luottosalkun laadusta ja siihen liittyvistä varauksista säännöllisesti ja viivyttelemättä; ja johto on tehnyt arviointiaan asianmukaisella tavalla ja se on perusteltua. 41. Tehdessään näitä arviointeja valvojat voivat valita, hankkivatko tietoja säännöllisellä viranomaisraportoinnilla vai tarkastuskäynneillä, joita pankit eivät julkista. Valvojat voivat myös käyttää näitä edellä mainittuja tapoja hankkiakseen tietoja, kun he tekevät alla olevien periaatteiden 9 ja 10 edellyttämiä arviointeja. Pankkivalvojien tulee olla vakuuttuneita pankin luottotappiovarausten laskennassa käyttämistä menetelmistä sen suhteen, että nämä tuottavat järkeviä ja varovaisia laskelmia lainasalkun estimoiduista luottotappioista ja että ne viivyttelemättä dokumentoidaan. 42. Arvioidessaan pankin luottotappiovarausten laskennassa käyttämiä menetelmiä pankkivalvojien on oltava vakuuttuneita siitä, että: Pankin käyttämät menetelmät luottotappiovarausten muodostamiseen sopimuskohtaisesti arvoltaan alentuneista lainoista ovat varovaisuusperiaatteen mukaisia ja että nämä menetelmät ottavat huomioon sellaiset kriteerit, kuten päivitetyt vakuusarvot ja taloudellisia olosuhteita koskevaan ajantasaiseen arvioon perustuvat kassavirtaennusteet; Ryhmäkohtaisesti arvioitujen luottotappiovarausten muodostamisperiaatteet ovat asianmukaisia ja käytetyt menetelmät järkeviä; Luottotappiovarausten yhteismäärä on oikeassa suhteessa koko lainasalkun luottoriskiin; Ei-takaisinsaataviksi määritetyt lainat (tai lainojen osat) dokumentoidaan viivytyksettä ja asiamukaisesti joko varauksin tai kulukirjauksin; ja Pankki noudattaa sellaisia periaatteita ja käytäntöjä, jotka ovat yhdenmukaisia tässä suosituksessa esitetyn kanssa.

15 Valvojat voivat käyttää hyödykseen sitä työtä mitä sisäiset tarkastajat ja ulkoiset tilintarkastajat ovat tehneet tarkastaessaan pankin luotonanto- ja luottoriskin arviointitoimintoja. Baselin komitea on julkaissut laajan ohjeistuksen sisäisen tarkastuksen kanssa tehtävästä yhteistyöstä, näitä ovat Internal Audit in Banks and the Supervisor's Relationship with Auditors (Elokuu 2001) ja Internal Audit in Banks and the Supervisor s Relationship with Auditors: A Survey (Elokuu 2002). Edelleen komitea on julkaissut yhteistyössä International Auditing Practices Committee of the International Federation of Accountants- nimisen komitean kanssa, suosituksen The Relationship Between Banking Supervisors and Banks' External Auditors (Tammikuu 2002). Periaate 10 Pankkivalvojien tulee pankin pääoman riittävyyttä arvioidessaan ottaa huomioon pankin luottoriskiarvioinnin ja arvostamisen käytännöt 44. Arvioitaessa luottotappiovarausten oikeaa määrää pankin koko pääoman riittävyyden osatekijänä on tärkeää ymmärtää, että tähän liittyvät prosessit, menetelmät ja perustana olevat oletukset edellyttävät huomattavassa määrin kokemusta luottojen arvioinnissa. Silloinkin kun pankilla on käytössään terveet luottohallinto- ja perintämenetelmät sekä tehokkaat sisäiset järjestelmät ja kontrollit, luottotappioestimaatit eivät ole kaikkea huomioonottavia, koska on harkittava laajaa joukkoa tekijöitä. Edelleen, kyky estimoida luottotappioita sopimuskohtaisesti ja ryhmäkohtaisesti paranee ajan kuluessa sitä mukaa kun olennaista tietoa takaisinmaksunäkymiin vaikuttavista tekijöistä karttuu. Siksi pankkivalvojat yleensä hyväksyvät johdon estimaatit omassa arviossaan luotoista tehtyjen varausten riittävyydestä, kun johto on: (i) ylläpitänyt tehokkaita järjestelmiä ja kontrolleja varojen laatuongelmien viivytyksettömäksi tunnistamiseksi, valvomiseksi ja hoitamiseksi, (ii) analysoinut järkevästi niitä kaikkia merkittäviä tekijöitä, jotka vaikuttavat salkun takaisinsaatavissa olevaan määrään ja (iii) vakiinnuttanut hyväksyttävän luottojen varausprosessin, joka täyttää edellä kuvatut perusvaatimukset. 45. Tuodessaan esille puutteita tai suositellessaan parannuksia pankin luottoriskinarviointikäytäntöihin pankkivalvojat harkitsevat käytössään olevia kaikkia valvontatoimia saattaakseen puutteet johdon tietoon ja rohkaistakseen johtoa korjauksiin viipymättä. Valvontareaktion tulee olla suhteessa puutteiden vakavuuteen ja miten johto vastaanottaa osoitetut huolenaiheet. Valvontareaktiot voisivat esimerkiksi sisältää seuraavia lähestymistapoja ja toimia: tavanomainen yhteydenotto huolenaiheiden perusteella pankin toimivaan johtoon ja arvioida johdon vastausta siitä, mitä se tekee näille huolenaiheille; pankin luottotappiovarausten tekoa ja luottoriskinarviointikäytäntöjä koskevien huolenaiheiden sisällyttäminen valvojan antamaan luokitukseen (esim. sisällyttämällä valvojan riskienhallinnasta tai pääoman riittävyydestä antamaan luokitukseen) merkittävien huolenaiheiden viestintä toimivalle ja ylimmälle johdolle tai epävirallisiin tai virallisiin valvontatoimenpiteisiin (jotka voivat olla luonteeltaan ei-julkisia tai julkisia) ryhtyminen, joiden avulla toimivaa ja ylintä johtoa vaaditaan korjaamaan puutteet määräajassa ja toimittamaan pankkivalvojalle säännöllisiä kirjallisia edistymäraportteja. 46. Mikäli luottoriskinarvioinnin tai varausten teon puutteet ovat merkittäviä tai niitä ei poisteta viivytyksettä, pankkivalvoja voi harkita, tuleeko tällaisten puutteiden näkyä valvojan antamana luokituksena vai korkeampana pääomavaatimuksena. Esimerkiksi, jos pankilta puuttuvat sopivat

16 16 luottoriskinarviointiperiaatteet, järjestelmät tai kontrollit, pankkivalvoja voi harkita näitä puutteita arvioidessaan, onko pankin pääoma-asema riittävä suhteessa sen luottoriskeihin. Lisäksi pankkivalvojan tulisi harkita, miten nämä puutteet vaikuttavat varausten määrään ja kun puutteita esiintyy, pankkivalvojan tulisi keskustella tästä pankin kanssa ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Arvioidessaan pääoman riittävyyttä, pankkivalvojien tulee myös harkita, kuinka pankin luottojen kirjanpidon ja luottoriskinarvioinnin menetelmät ja käytännöt vaikuttavat pankin tilinpäätöksessä esitetyn tuloksen laatuun ja siten sen pääoma-asemaan.