KASVATUSTIETEILIJÄT JA TYÖELÄMÄ tietoa opintonsa aloittaville

Transkriptio

1 Helsingin yliopisto Kasvatustieteellinen tiedekunta KASVATUSTIETEILIJÄT JA TYÖELÄMÄ tietoa opintonsa aloittaville Työssä ja opiskellen -opetuksen kehittämishanke Elokuu 2002 Mari Mattila

2

3 Saatteeksi... 3 Opiskelijoiden taustoista... 4 Ikäjakauma... 4 Aiemmat tutkinnot... 4 Kasvatustieteen laitokselta vuosina valmistuneiden sivuaineista... 5 Kasvatustieteilijöiden työelämään sijoittumisesta... 7 Työllistyminen... 7 Täydennyskoulutus... 8 Työtehtävät... 8 Valmistuneiden näkemyksiä opintojen työelämäyhteyksistä Kasvatusalan osaamista kartuttaneet opintojen sisällöt ja menetelmät Kokemuksia opintojen puutteista Työkokemusten hyöty opinnoille Kasvatustieteellisen osaamisen hyödyntäminen työssä Tietoisuus työelämän osaamisvaateista ja urasuunnitelmien selkiytyneisyys Työharjoittelun merkitys Työnantajien näkemyksiä kasvatustieteilijöistä työelämässä Yhteistyötaidot Viestinnälliset valmiudet Tutkimukselliset valmiudet Oman alan sisältöosaaminen Työnantajien käsityksiä harjoittelusta Yhteenveto Lähteet

4 2

5 SAATTEEKSI Tämän vihkosen tarkoituksena on antaa opintojensa alussa oleville tietoa kasvatus- ja aikuiskasvatustieteilijöistä työelämässä. Kasvatustieteen laitoksen opiskelijoilta ja valmistuneilta saadun palautteen mukaan opintojen alkuvaiheessa moni kokee epätietoisuutta tutkinnon päämääristä ja kasvatustieteilijöille mahdollisista työtehtävistä. Tämä saattaa vaikeuttaa opintoihin orientoitumista, niiden suunnittelua ja työelämässä tarvittavien tietojen ammentamista opinnoista. Tietoisuus näistä asioista saattaa puolestaan entisestään lisätä opiskelumotivaatiota antamalla opinnoille konkreettisia päämääriä. Nykyajan työelämän sanotaan olevan alituisen muutoksen kourissa, joten tarkkaa kuvaa vaikkapa viiden vuoden kuluttua valmistuvien kasvatustieteilijöiden mahdollisuuksista työelämässä ei tässä voida, eikä ole pyrkimyskään antaa. Lisäksi kasvatustiede yleisenä, mihinkään tiettyyn ammattiin valmistamattomana yliopistollisena oppiaineena voi suunnata yksittäisiä opiskelijoita hyvinkin eri suuntiin kunkin omien intressien sekä sivuaineiden ja muiden opintojen mukaisesti. Seuraavassa esitettävät opintoja ja työelämää koskevat kuvaukset ovatkin esimerkkejä siitä, millaisiin tehtäviin kasvatustieteilijät ovat työelämässä sijoittuneet ja millaisia taitoja työelämässä tällä hetkellä tarvitaan. Esitys perustuu kasvatustieteellisen tiedekunnan Työssä ja opiskellen - hankkeessa tehtyihin pienimuotoisiin selvityksiin, minkä lisäksi esitetään tietoja myös muista Helsingin yliopistossa tehdyistä kasvatustieteilijöitä koskevista selvityksistä. Ensiksi luodaan katsaus kasvatus- ja aikuiskasvatustiedettä opiskelevien taustoihin sekä sivuainevalintoihin. Tämän jälkeen valotetaan valmistuneiden työelämään sijoittumista sekä heidän näkemyksiään opintojen annista työelämän kannalta. Tässä yhteydessä kerrotaan myös, millaista täydennyskoulutusta opiskelijat ovat valmistumisensa jälkeen hankkineet. Lopuksi esitetään työnantajien kuvauksia kasvatustieteilijöiden työtehtävistä ja työssä tarvittavista taidoista. 3

6 OPISKELIJOIDEN TAUSTOISTA Ikäjakauma Vuosina kasvatustieteen koulutukseen ns. normaalikiintiön kautta hyväksyttyjen keski-ikä on ollut 23 vuotta, nuorimman ollessa 19, vanhimman 39-vuotias. Aikuiskasvatustieteen osalta opintonsa aloittaneiden keski-ikä on ollut hieman korkeampi, 27 vuotta. Nuorin hyväksytty on ollut 20, vanhin 45-vuotias. Avoimen yliopiston (kasvatus- tai aikuiskasvatustieteen cumlaude -opinnot suorittaneet) ja laudatur-kiintiössä hyväksyttyjen keski-ikä on ollut reilusti korkeampi, noin 50 vuotta molempien koulutusten osalta. Ruotsinkielisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen puolelle hyväksyttyjen keski-ikä on ollut 23 vuotta. Saman vuoden ylioppilaita opintonsa aloittaneiden joukossa on ollut vuosien aikana niukasti; kasvatustieteen koulutuksessa noin kymmenesosa aloittaneista, aikuiskasvatustieteen koulutuksessa viitisen prosenttia. Ruotsinkielisen kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opinnot aloittaneista sen sijaan noin neljäsosa on ollut saman vuoden ylioppilaita. Suurin osa opintonsa aloittavista on siis ehtinyt ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen hankkia jonkin verran elämänkokemusta joko opiskellen tai töitä tehden. Ikähaitarin leveys kertoo opiskelijoiden heterogeenisuudesta, joka näkyy myös esimerkiksi erilaisina taustoina ja vaihtelevina opiskelutavoitteina. Aiemmat tutkinnot Melko monilla kasvatustieteen laitoksella opiskelevilla on taustalla jokin aiemmin suoritettu tutkinto. Edellä mainitusta moninaisuudesta huolimatta opiskelijoiden koulutustaustoissa on nähtävissä myös yhteneväisyyttä. Kasvatustiedettä opiskelemaan hakeutuneille tyypillisiä pohjakoulutuksia ovat sosiaali- ja terveysalan koulutukset. Lastentarhanopettajan tutkinto on hyvin tyypillinen tausta. Kasvatustieteilijät ovat suorittaneet myös esimerkiksi lastenhoitajan, nuorisoohjaajan ja kuraattorin tutkintoja. Terveydenhoitoalalla hankituista koulutuksista sairaanhoidon opettajan koulutus on yleinen, samoin terveydenhoitajan. Kasvatustieteen laitoksen opiskelijoiden joukossa on ollut myös esimerkiksi merkonomeja, onpa joku hankkinut upseerin tai lentäjän koulutuksenkin. Joillakin on myös takanaan jonkin muun alan maisterin tutkinto. 4

7 KASVATUSTIETEEN LAITOKSELTA VUOSINA VALMISTUNEIDEN SIVUAINEISTA Helsingin yliopistossa viime vuosina opiskelleiden kasvatus- ja aikuiskasvatustieteilijöiden kiinnostuksen kohteista ja suuntautumisesta kertoo osaltaan heidän tekemänsä sivuainevalinnat. Kasvatustieteen maisterin tutkintoa varten on suoritettava sivuaineiden opintoja vähintään kahdessa aineessa siten, että toisesta suoritetaan vähintään 35 opintoviikon ja toisesta vähintään 15 opintoviikon laajuinen opintokokonaisuus. Sivuaineita ja vapaasti valittavia opintoja valitessaan opiskelija voi suunnata tutkintoaan kiinnostuksensa ja uratavoitteidensa mukaan. Sivuaineeksi tutkintoon voidaan sisällyttää Helsingin yliopiston tai jonkin muun yliopiston tutkintovaatimusten mukainen oppiaine tai oppiaineeseen rinnastettavissa oleva opintokokonaisuus tai monitieteinen opintokokonaisuus. Helsingin yliopisto on mukana pääkaupunkiseudun yliopistojen ja korkeakoulujen yhteisessä JOO-sopimuksessa, jonka puitteissa opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa sivuaineopintoja muissa yliopistoissa ja korkeakouluissa. Helsingin yliopistolla on kahdenvälinen sopimus myös Tampereen, Jyväskylän ja Turun yliopistojen kanssa. JOO-sopimus mahdollistaa sivuaineopinto-oikeuden hakemisen pääsääntöisesti sellaisiin opintoihin, joita oma yliopisto ei tarjoa. Kasvatustieteen laitoksella opiskelevien sivuainekirjo on erittäin laaja. Kasvatustieteen koulutuksesta vuosina maisteriksi valmistuneilla (N 334) on ollut yhteensä 86 erilaista sivuainetta. Suosituin sivuaine vuonna valmistuneilla on ollut sosiaalipsykologia, joka on ollut sivuaineena 167:llä opiskelijalla, eli 50%:lla. Seuraavaksi suosituin on ollut erityispedagogiikka, jonka 115 opiskelijaa (34%) on valinnut sivuaineekseen. Myös sosiologia ja sosiaalipolitiikka/yhteiskuntapolitiikka ovat olleet suosittuja sivuaineita, niitä on opiskellut 95 ja 92 (28%) opiskelijaa. Valtiotieteellisen tiedekunnan aineet ovat siis suosittuja kasvatustieteilijöiden keskuudessa. On syytä mainita vielä psykologia (48 opiskelijaa) ja aikuiskasvatus (42 opiskelijaa), joita on opiskellut 14 ja 13 % vuosina valmistuneista. Erityispedagogiikan ja aikuiskasvatustieteen suosio kertoo siitä, että sivuaineita valitaan myös omasta tiedekunnasta. Myös työpsykologia (21) sekä viestintä/tiedotusoppi (23) erottuvat muita sivuaineita suositumpina. Niiden suosio on vuosien saatossa kasvanut ja voi olettaa kasvavan edelleen. Sosiaalipolitiikan suosio puolestaan näyttäisi olevan hieman hiipumassa. Muut sivuaineet ovat yksittäisten tai harvojen opiskelijoiden valitsemia. Aikuiskasvatustieteen koulutuksesta vuosina maisteriksi valmistuneilla (N 99) erilaisia sivuaineita on ollut yhteensä 43. Sosiaalipsykologia on ollut aikuiskasvatustieteilijöidenkin keskuudessa suosituin, 48 (48%) opiskelijaa on valinnut sen sivuaineekseen. Kasvatustiede on ollut toiseksi suosituin sivuaine, sitä on opiskellut 30 opiskelijaa. Seuraavina tulevat sosiologia (23 opiskelijaa), viestintä/tiedotusoppi (20 opiskelijaa) ja työpsykologia (18 opiskelijaa). Teknillisessä korkeakoulussa JOO-sopimuksella suoritettava työpsykologia on selvästi kasvattanut suosiotaan vuosien kuluessa. Myös aikuiskasvatustieteen puolella sivuaineet valitaan pääsääntöisesti valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja omasta tiedekunnasta. Kasvatustieteen tai aikuiskasvatustieteen opinnoissa on kuitenkin paljon yhteistä ainesta, joten niiden valitseminen sivuaineeksi on jossain määrin ongelmallista; opiskelija joutuu korvaamaan päällekkäisen aineksen muilla suorituksilla. Kasvatustieteen, aikuiskasvatustieteen, erityispedagogiikan ja esimerkiksi psykologian suosio sivuaineina johtuu paljolti siitä, että opiskelijat ovat suorittaneet niitä avoimessa yliopistossa jo ennen opintoihin hakeutumistaan. Kasvatustieteen laitokselle vuosina hyväksytyistä reilu kolmannes oli suorittanut vähintään perusopinnot kasvatus- tai aikuiskasvatustieteestä avoimessa yliopistossa ennen opintojen aloittamista. Ruotsinkielisellä puolella tällaisia opiskelijoita oli vajaa viidesosa. 5

8 Markkinointi, joka työnantajien näkökulmasta näyttäytyi työpsykologian ohella hyödyllisenä sivuaineena, on tullut uutena sivuaineena kasvatus- ja aikuiskasvatustieteilijöille; vuonna 97 valmistuneet ovat ensimmäisiä markkinointia sivuaineena opiskelleita. Markkinoinnin opintoja voi suorittaa esimerkiksi JOO-sopimuksella kauppakorkeakoulussa. On syytä huomata, että tarkastelun kohteena ovat jo valmistuneet, joten markkinoinnin ja työpsykologian osuus sivuaineista lienee huomattavasti suurempi parhaillaan opiskelevien keskuudessa. Viestintä on myös koko ajan kasvattanut suosiotaan sivuaineena. Kasvatus- ja aikuiskasvatustieteestä vuosina valmistuneiden suosituimmat sivuaineet: Kasvatustiede (valmistuneita yhteensä 334) sivuaineet suosion suunta sivuaineen lkm % laajuus, lkm (laaja n. 35 ov, suppea n. 15 ov) Sosiaalipsykologia laaja 97, suppea 70 Erityispedagogiikka laaja 34, suppea 81 Sosiologia laaja 54, suppea 41 Sosiaalipolitiikka/yhteiskuntapolitiikka laskeva laaja 43, suppea 49 Psykologia laaja 14, suppea 34 Aikuiskasvatus laaja 9, suppea 33 Viestintä/tiedotusoppi 23 7 kasvava laaja 2, suppea 21 Työpsykologia ja johtaminen (TKK) 21 6 kasvava laaja 17, suppea 4 Aikuiskasvatustiede (valmistuneita yhteensä 99) sivuaineet suosion suunta sivuaineen lkm % laajuus, lkm (laaja n. 35 ov, suppea n.15 ov) Sosiaalipsykologia laaja 28, suppea 20 Kasvatustiede laaja 11, suppea 19 Sosiologia laaja 15, suppea 8 Viestintä/tiedotusoppi kasvava laaja 3, suppea 17 Työpsykologia ja johtaminen (TKK) kasvava laaja 11, suppea 7 Huolimatta siitä, että tietyt sivuaineet ovat olleet kasvatustieteilijöiden keskuudessa muita suositumpia, on jokaisen syytä valita sivuaineensa omien kiinnostuksen kohteidensa ja urasuunnitelmiensa mukaisesti. Yksilölliset aineyhdistelmät ja tätä kautta erottautuminen muista on monien kohdalla osoittautunut hyödylliseksi työnhakuvaiheessa. 6

9 KASVATUSTIETEILIJÖIDEN TYÖELÄMÄÄN SIJOITTUMISESTA Seuraavassa esitetään sijoittumistietoja kasvatustieteen laitokselta vuosina 1997, 2000 ja 2001 valmistuneiden opiskelijoiden osalta. Helsingin yliopiston rekrytointipalveluissa tehtiin vuonna 2001 selvitys, jossa tarkasteltiin 1997 valmistuneiden sijoittumista vuonna Kyseisessä selvityksessä työelämään sijoittumista tarkasteltiin pääsääntöisesti koko tiedekunnan tasolla, minkä vuoksi selvityksen taustalla olevia lomakkeita on jatkokäsitelty kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Vastausprosentti kasvatustieteen laitoksen kohdalla selvityksessä oli 54. Vuoden 2000 tiedot perustuvat Tutkimus- ja koulutuskeskus Palmeniassa tehtyyn työllistymiskartoitukseen, jossa vastausprosentti oli 31,4. Vuonna 2001 valmistuneiden osalta tiedot perustuvat kasvatustieteellisen tiedekunnan Työssä ja opiskellen -hankkeessa tehtyyn selvitykseen. Siinä vastausprosentti oli 33. On syytä huomioida, että tarkastelun kohteena ovat olleet yksittäisinä vuosina valmistuneet, tilanne työelämässä ja koulutuksessa muuttuu nopeasti. Työllistyminen Työllistymistä voidaan tarkastella sekä määrällisestä että laadullisesta näkökulmasta. Määrälliseen näkökulmaan keskityttäessä ollaan kiinnostuneita työttömyysprosenteista, laadullinen työllistyminen sen sijaan kertoo, miten ja millaisiin tehtäviin yliopistoista työllistytään. Työttömyysprosentit eivät sinällään kerro koulutuksen laadusta; laadukas koulutus vaikuttaa työllistymisen laatuun, ei määrään. On myös muistettava, että työllistymiseen vaikuttaa koulutuksen ohella moni muukin asia, esim. alan arvostus, yksilön osaaminen, henkilökohtaiset työllistymisvalmiudet, henkilökohtaiset ominaisuudet ja resurssit sekä yhteiskunnallinen konteksti ja tieteenala. (Suutari 2002, 14.) Kasvatus- ja aikuiskasvatustiede kuuluvat niin sanottuihin generalistialoihin, joissa opintojen työelämäorientaatio on löyhempi kuin tiettyyn ammattiin valmistavissa koulutuksissa. Huolimatta siitä, että tällaisiin aloihin liitetään usein epävarma työllistyminen, kasvatustieteen laitokselta on selvitysten mukaan työllistytty ainakin määrällisesti katsottuna sangen hyvin. (Suutari 2002, 14.) Jyri Mannisen selvitykseen osallistuneista vuonna 2000 kasvatustieteellisestä tiedekunnasta valmistuneista työssä oli valmistumishetkellä 84%, työttömänä ainoastaan 3%. (Manninen 2001, 2). Kasvatustieteen laitoksella opiskelleista Rekrytointipalvelujen kyselyyn vastanneista 7% oli valmistumishetkellä 1997 työttömänä. Vuoteen 2000 mennessä miltei kaikki olivat kuitenkin jo työssä. (Pulkkinen 2001, ) Useimmilla oli ollut yksi tai kaksi työsuhdetta valmistumisen jälkeen. Työsuhteiden määrä on yllättävän alhainen siihen nähden, että työuran alussa työpaikan vaihtaminen on tavallista. Tässä vaiheessa useimmat vielä hakevat omaa suuntaansa työelämässä, joten työpaikan vaihtuminen saattaa olla vapaaehtoista ja toivottuakin (Suutari 2002, 4, 11). Kasvatustieteilijät ovat siis onnistuneet vakiinnuttamaan paikkansa työelämässä nopeasti valmistumisen jälkeen. Rekrytointipalvelujen keräämien tietojen pohjalta voidaan todeta, että vuonna 1997 kasvatustieteen laitokselta valmistuneista hieman yli puolet työskenteli kolme vuotta valmistumisensa jälkeen koulutusalalla. Seuraavaksi yleisin toimiala oli terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, jonka osuus kasvatustieteilijöiden työllistäjänä oli vajaa viidennes. Yksittäisinä aloina voidaan mainita teollisuus, liike-elämä, kuljetusala, julkinen hallinto ja maanpuolustus, lääkemarkkinointi sekä sosiaaliala. Kolmasosa rekrytointipalvelun selvitykseen osallistuneista kasvatustieteilijöistä toimi kuntasektorilla. Yliopistoissa tai muualla valtion palveluksessa toimi reilu viidesosa, järjestöissä kuudesosa. Vain hyvin pieni osa työskenteli yksityisellä sektorilla. Sen osuus kasvatustieteilijöiden työnantajina on kuitenkin kasvamassa; esimerkiksi vuonna 2000 valmistuneista yksityiselle puo- 7

10 lelle oli sijoittumisselvityksen mukaan sijoittunut 21,6% selvitykseen vastanneista (Manninen 2001, 2). Valmistuneiden omien arvioiden mukaan työllistymiseen oli eniten vaikuttanut oman alan työkokemus, pääaine sekä henkilökohtaiset ominaisuudet ja persoona. Myös muut opinnot ja aktiivinen työnhaku on mainittu keskeisinä työllistymistä edistäneinä tekijöinä. (Manninen 2001, 7; Pulkkinen 2001, 27.) Täydennyskoulutus Seuraavassa on esimerkinomainen luettelo kasvatustieteen laitokselta valmistuneiden tutkinnon suorittamisen jälkeen hankkimasta täydennyskoulutuksesta. Koulutusten laajuuksista ei ole saatu tietoa, mutta luettelo aihealueista kertoo osaltaan valmistuneiden suuntautumisesta työelämässä. Tiedot ovat peräisin Rekrytointipalvelujen vuonna 1997 valmistuneita koskevasta aineistosta sekä Työssä ja opiskellen -hankkeen työnantajakyselystä perustuen siten sekä valmistuneiden omiin että työnantajien vastauksiin. Koulutukset jakautuivat laajasti eri alueille ainoastaan tietotekniikan erottuessa muita yleisempänä. Eri aihealueista voidaan kuitenkin löytää myös yhteisiä piirteitä. Yleisluontoisia täydennyskoulutuksen aihealueita ovat olleet tietotekniikka, tiedotus, markkinointi ja vieraat kielet. Opetustyöhön liittyvää täydennyskoulutusta on hankittu seuraavanalaisilla opinnoilla: opettajan pedagogiset opinnot, luokanopettajien monialaiset opinnot, esiopetus, erityispedagogiikka, aikuispedagogiikka sekä näyttötutkintomentorikoulutus. Lisäksi kasvatustieteen laitokselta valmistuneet ovat täydentäneet osaamistaan esimerkiksi seuraavanlaisten yksittäisten aihealueiden opiskelulla: järjestöjohtaminen, henkilöstöhallinto, projektiosaaminen, tutkimusmenetelmät, oman alan kansainväliset seminaarit, opetushallinnon ja arvioinnin tuntemus, järjestömuotoinen sivistystyö, ongelmanratkaisutaidot, koulutussuunnittelu, työnohjaajakoulutus sekä ympäristöalan koulutus. Moninaiset täydennyskoulutuksen sisällöt kertovat kasvatustieteilijöiden monipuolisista työnkuvista. Mikään tietty täydennyskoulutuksen alue ei erotu erityisen suosittuna, mutta koulutusten kirjosta saa kuitenkin käsityksen siitä, millaisissa tehtävissä kasvatus- ja aikuiskasvatustieteilijät toimivat ja millaisia valmiuksia työssään tarvitsevat. Valmistumisen jälkeinen lisäkoulutuksen hankkiminen kertoo myös kasvatustieteilijöiden valmiuksista elinikäiseen oppimiseen. Työtehtävät Kasvatustieteen laitokselta valmistuvat suuntaavat omien kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti (tai muista syistä) mitä erilaisimpiin tehtäviin. Tehtyjen selvitysten valossa muutamat työnkuvat vaikuttavat kuitenkin muita yleisemmiltä. Hyvin monet näyttävät sijoittuvan erilaisiin opetustehtäviin, siitä huolimatta että kasvatustieteen laitokselta ei varsinaisesti opettajaksi valmistuta. Opettajana työskentelevien valmistuneiden tehtävänimikkeitä ja työtehtäviä ovat olleet muun muassa opiston opettaja, tuntiopettaja, terveydenhuollon lehtori, sairaanhoidon opettaja, aineenopettaja, lastentarhanopettaja, luokanopettaja, kouluttaja ja opinto-ohjaaja. Opetustyön suosioon vaikuttaa osaltaan jo edellä esiin tullut seikka, että joillakin opintoihin hakeutuvilla on valmiiksi takanaan jonkinlainen opettajankoulutus, jonka mukaisessa työssä he ovat ennen opintojaan työskennelleet. Näyttääkin siltä, että osa heistä palaa valmistuttuaan takaisin entiseen työhönsä. Tällaisille opiskelijoille kasvatustieteen maisterin opinnot toimivat lähinnä täydennyskoulutuksena. 8

11 Opettajan työssä vaadittavia taitoja tunnutaan tarvittavan varsinaisen opettajan työn lisäksi muissakin kasvatustieteilijöille tyypillisissä tehtävissä. Pedagogisia valmiuksia tarvitaan esimerkiksi koulutussuunnittelijan työssä, joka näyttää selvitysten perusteella olevan myös melko yleinen kasvatustieteilijöiden tehtävänimike. Koulutussuunnittelijan työn sisältö vaihtelee organisaatiosta riippuen, mutta työnkuva on yleensä hyvin monipuolinen käsittäen koulutuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Kolmas selvityksissä erottunut, kasvatustieteilijöille mahdollinen ammatillinen suuntaus on tutkijan työ. Jopa tutkijan perinteisesti yksinäisenä puurtamisena pidetyssä työssä esiintymisvalmiuksille ja itsensä ilmaisemisen taidoille on nykyään käyttöä. Myös työnantajien haastatteluissa on käynyt ilmi, että erityisesti kasvatustieteilijöiltä odotetaan ohjaus- ja koulutustaitoja. Monilla valmistuneilla onkin muodollinen pätevyys opettajan tehtäviin. Se on voitu hankkia paitsi aiempien opintojen kautta, myös suorittamalla opettajan pedagogiset opinnot kasvatustieteen maisterin tutkinnon yhteydessä. Kasvatustieteen laitoksen opiskelijoilla on mahdollisuus sisällyttää tutkintoonsa opettajan pedagogiset opinnot, joihin valitaan vuosittain opiskelijoita soveltuvuuskokeen perusteella. Pedagogiset opinnot on mahdollista suorittaa myös valmistumisen jälkeen. Tällä hetkellä tutkintoopiskelijoista noin puolet hakijoista valitaan vuosittain opintoihin, valmistuneiden kiintiössä pääsy on vaikeampaa. Opettajan pedagogiset opinnot antavat laaja-alaisen pedagogisen kelpoisuuden opiskelijan muista ainevalinnoista riippuen. Yleensä kasvatustieteen laitoksen opiskelijat suuntaavat aikuisopetukseen esimerkiksi kansan- ja työväenopistoihin. Opetustyön, koulutussuunnittelun ja tutkimustyön ohella kasvatustieteen laitokselta valmistuneet ovat työskennelleet esimerkiksi seuraavanlaisissa tehtävissä: Johtotason tehtävät: Kasvatuksen asiantuntijat: Sihteerit: Muita: myyntipäällikkö nuorisokodin johtaja koulutussihteeri rekrytointikoordinaattori opintotoimiston päällikkö päivähoidon asiantuntija toimistosihteeri projektityöntekijä projektipäällikkö lastentarhanopettaja vakuutussihteeri EU-avustaja koulutuspäällikkö liikennelentäjä opetusneuvos pääsihteeri kurssinjohtaja 9

12 VALMISTUNEIDEN NÄKEMYKSIÄ OPINTOJEN TYÖELÄMÄYHTEYKSISTÄ Seuraavassa on tiivistetty esitys kasvatustieteen laitokselta valmistuneiden käsityksistä opintojen ja työelämän yhteyksistä. Tiedot perustuvat vuonna 2001 valmistuneille tehtyyn kyselyyn, johon vastasi kolmannes kyseisenä vuonna valmistuneita. Kasvatusalan osaamista kartuttaneet opintojen sisällöt ja menetelmät Valmistuneita pyydettiin arvioimaan, mitkä opintojen sisällöt ja (opetus)menetelmät ovat parhaiten kartuttaneet heidän kasvatusalan osaamistaan ja millä tavoin. Vastaukset olivat seuraavanlaisia. Sisällöt: tutkimukselliset opinnot: menetelmäkurssit, pro gradu -tutkielma kasvatustieteen substanssiopinnot: oppimiskäsitysten ja -teorioiden opiskelu, pedagogiset opinnot, koulutussuunnittelun kurssi työharjoittelu sivuaineet Menetelmät: ryhmä- ja harjoitustyöt, keskustelut Jotkut vastaajat eivät ryhtyneet erittelemään tutkimusmenetelmäopintojen vaikutusta tarkemmin, vaan mainitsivat niiden yleisluontoisen hyödyllisyyden. Opintojen nähtiin kehittäneen analyyttisyyttä, kriittisyyttä ja kykyä tarkastella asioita monesta eri näkökulmasta. Konkreettisesti omassa työssä tutkimusmenetelmäopintojen nähtiin antaneen valmiuksia toisten tekemien tutkimusten luotettavuuden arviointiin. Niiden arvon tunnistivat siten sellaisetkin vastaajat, jotka eivät itse työskennelleet tutkijoina. Tutkielman tekemisen kasvattava vaikutus mainittiin monessa vastauksessa. Osa jätti erittelemättä millä tavoin, mutta muutamia tarkentaviakin kommentteja mainittiin. Tutkielman teon hyödyllisyys perustui esimerkiksi siihen, että aiemmin opittua tietoa päästiin hyödyntämään ja soveltamaan. Joku perusteli asiaa myös mahdollisuudella paneutua syvällisesti yhteen alueeseen. Erästä vastaajaa tutkielman teko oli vienyt ammatillisesti eteenpäin tutkielman aiheeseen liittyvässä työssä. Tutkielman tekemisen nähtiin myös kehittävän pitkäjänteisyyttä. Eräässä vastauksessa sen mainittiin lisäävän valmiuksia itsenäiseen työskentelyyn ja vahvistavan tieteen tekemisen periaatteita. Tutkielman tekoon liittyen myös tutkimusseminaarit mainittiin useissa vastauksissa erääksi opintojen hyödyllisimmäksi osaksi. Perusteluksi mainittiin muiden opiskelijoiden antama palaute, jota pidettiin arvokkaana. Kasvatustieteen varsinaisista sisältöopinnoista vastaajat nostivat esiin erityisesti koulutussuunnittelun opintojakson merkityksen oman osaamisensa kehittäjänä. Sitä pidettiin käytännönläheisenä ja työelämässä erittäin hyvin hyödynnettävänä opintojaksona. Tällä hetkellä opetussuunnitelmaan ei enää kuulu varsinaista koulutussuunnittelun kurssia. Myös erilaisten oppimiskäsitysten ja -teorioiden opiskelu nähtiin opintojen keskeisenä antina. Niitä vastaajat ilmoittivat hyödyntävänsä muun muassa koulutuksen suunnittelutehtävissä ja opetuksen kehittämisessä. Opintoihin kuuluva työharjoittelu mainittiin myös opintojen keskeisenä antina työelämän näkökulmasta. Opettajan pedagogisia opintoja pidettiin myös varsin hyödyllisinä työelämän kannalta, erityisesti niihin liittyvää harjoittelua ohjauksineen. Niiden vastaajat näkivät kehittäneen opetustaitoa antamalla tilaisuuden käytännölliseen opetuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin harjoitteluun. Motiiveistaan pedagogisen pätevyyden hankki- 10

13 miseen vastaajat kertoivat esimerkiksi seuraavaa: Sai hakeutumaan niiden kautta avautuvat monipuolisemmat mahdollisuudet. Jokaisessa työpaikassani opinnoista on ollut hyötyä sekä rekrytointivaiheessa että itse työssä. Nekin, jotka eivät olleet hankkineet pedagogista pätevyyttä, näkivät niiden merkityksen. Seuraavassa erään projektinvetäjänä toimivan kasvatustieteilijän näkemys asiasta: En ole suorittanut, mutta olisi varmasti kannattanut. Uskon, että pedagogiset valmiudet auttaisivat ymmärtämään paremmin oppimista eri näkökulmista. Sivuaineet tuotiin myös muutamissa vastauksissa esiin tärkeinä osaamisen kehittäjinä. Niistä erikseen mainittiin vain sosiaalipsykologia. Muissa kasvatustieteellisestä tiedekunnasta valmistuneiden työllistymistä kartoittavissa selvityksissä vajaa kolmannes on ollut sitä mieltä, että sivuaineet ovat vaikuttaneet merkittävästi omaan työllistymiseen (Manninen 2001, 8; Pulkkinen 2001, 27.) Käytetyistä opetusmenetelmistä useat vastaajat toivat esiin ryhmätyöskentelyn opettavaisuuden. Opintojaksoja, joissa luentojen ohella tai niiden sijaan oli tehty ryhmissä käytännön harjoitustöitä, pidettiin hyödyllisinä. Ryhmätyöskentelyn hyödyllisyyttä eivät useimmat vastaajat kuitenkaan lähteneet erittelemään, joku tosin mainitsi nimenomaan keskustelun muiden kanssa olleen avartavaa. Harjoitustöiden antina pidettiin teoriaopintojen yhdistämistä käytännön ilmiöihin. Ryhmässä toimimisen ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu nähtiin työelämän kannalta tärkeinä. Myös itsenäinen tiedonhaku mainittiin opettavaisena opintoihin liittyvänä asiana. Esseiden ja referaattien tekemistä kirjallisuuden pohjalta pidettiin tehokkaina opintojen suoritustapoina oppimisen kannalta. Kirjallisissa harjoitustöissä oli opittu itsenäistä tiedonhakua ja kirjallista ilmaisua. Kokemuksia opintojen puutteista Seuraavassa kasvatustieteen laitokselta valmistuneiden näkemyksiä puutteellisiksi kokemistaan opintojen osa-alueista: Osa vastaajista mainitsi pedagogiset tiedot ja taidot tärkeinä opinnoista puuttuvana alueena. Erään vastaajan mukaan opettajan pedagogiset opinnot voisi laittaa kaikille pakollisiksi. Jos ei kaikista tule opettajia niin saisivat kuvan kasvatusalan todellisuudesta. Pedagogiset opinnot mainittiin edellä myös opintojen parhaana antina. Vain pienellä osalla kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoita on kuitenkin tällä hetkellä mahdollisuus päästä suorittamaan niitä resurssien vähäisyydestä johtuen. Edellä tuli esiin, että monet vastanneet ilmoittivat koulutussuunnittelun olleen opintojen antoisinta ainesta kasvatusalan osaamisen kehittymiselle. Kuitenkin vielä useammat mainitsivat sen tärkeänä, mutta opinnoista puuttuvana alueena. Koulutussuunnittelun tarve liitettiin monissa vastauksissa nimenomaan henkilöstökoulutukseen ja osaamisen kehittämiseen työpaikoilla. Jotkut vastaajat kaipasivat koulutukseen lisää ajankohtaisuutta. Esimerkiksi kasvatuskäytäntöjen nykypäivä, koulutusjärjestelmän tilanne ja tulevaisuus mainittiin opinnoista puuttuvana alueena. Osan mielestä aikuiskoulutuksen laaja kenttä tulee opinnoissa heikosti näkyviin. Yksittäisenä puuttuvana alueena mainittiin myös ammatillinen aikuiskoulutus. 11

14 Työkokemusten hyöty opinnoille Miltei kaikki kokivat hyötyneensä oman alan työkokemuksesta opinnoissa. Työkokemusten hyviä puolia vastaajat arvioivat seuraavasti: - auttaa ymmärtämään teoriaa - lisää itsetuntemusta, tietoa omista puutteista taito etsiä opinnoista itselle tärkeitä asioita - lisää opiskelumotivaatiota - aiheita graduun, harjoitustöihin, esseisiin Työkokemuksen hyöty on tullut esiin muissakin selvityksissä, tosin lähinnä työelämän näkökulmasta (esim. Manninen 2001; Pulkkinen 2001). Suurin osa Helsingin yliopiston opiskelijoista työskenteleekin opintojen ohella. Esimerkiksi HYY:n tekemään selvitykseen vastanneista Helsingin yliopiston opiskelijoista ¾ oli työskennellyt lukuvuonna Luvussa ei ole mukana kesäajan työntekoa. (Härkönen 2001, 27.) Tilanne on samankaltainen myös kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoiden kohdalla ja esimerkiksi Virtasen selvitysten mukaan työssäkäynti on yleistä myös alkuvaiheen opiskelijoiden keskuudessa. Tiedekunnan toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoilta kysyttäessä 59% vastaajista ilmoitti työskennelleensä opintojen aikana. (Virtanen 1999, 5, 15.) Huolimatta siitä, että valmistuneet pitävät työssäkäyntiä erittäin hyödyllisenä opintojen kannalta, liittyy opiskelun aikaiseen työssäkäyntiin myös ongelmia. Työssäkäyntiä ja opiskelua saattaa olla vaikea sovittaa yhteen. Päätoiminen opiskelu on täyttä työtä ja monissa opintojaksoissa läsnäolo on pakollista. Työssäkäynti vie väistämättä voimia opiskelulta, mikä saattaa houkutella suorittamaan opinnot rimaa hipoen. Lisäksi osa opiskelijoista työskentelee pelkästään turvatakseen toimeentulonsa, jolloin työ ei välttämättä liity millään tavoin opintoihin eikä siten myöskään edistä oppimista. Kasvatustieteellisen osaamisen hyödyntäminen työssä Kasvatustieteellistä tietoa ja osaamista ovat valmistuneet hyödyntäneet esimerkiksi opetustyössä seuraavasti: opettajana käytän koko ajan sekä nuorten että aikuisten oppimisen ja ohjaamisen tietoja. Erityyppiset tutkimustehtävät olivat vastauksissa usein mainittuja tehtäviä, joissa valmistuneet kokivat hyödyntävänsä koulutuksessa oppimaansa esimerkiksi seuraavanlaisesti: ilmapiiritutkimusten tekeminen, erilaisten kyselyjen suunnittelu ja niiden tulosten tulkinta. Moni vastaaja ilmoitti käyttävänsä kasvatustieteellistä osaamistaan myös koulutuksen suunnitteluun liittyvissä tehtävissä: henkilöstön kehittämissuunnitelmia tehdessä hyödynnän tietoa ihmisen erilaisista tavoista oppia, toimia organisaatiossa ja koulutuksen arviointiin liittyvää tietoa. Sosiaalinen kanssakäyminen osoittautui myös alueeksi, jossa useat vastaajat mainitsivat hyödyntävänsä kasvatustieteellistä osaamista. Tällaisia tilanteita ja tehtäviä olivat mm. ihmisten kohtaaminen ohjauskeskustelujen puitteissa, päättötöiden ohjaus, kanssakäyminen ja tiimityöskentely. 12

15 Tietoisuus työelämän osaamisvaateista ja urasuunnitelmien selkiytyneisyys Monilla vastaajilla oli ollut valmistuessaan riittävästi tietoa työelämän vaatimuksista työkokemustensa ansiosta. Osa kuitenkin koki tietonsa riittämättömiksi esimerkiksi seuraavilla alueilla: tietotekniikka, talousasiat, verkostoituminen, vuorovaikutustaidot, itsenäinen työn suunnittelu (mm. ajankäyttö). Useimmilla oli myös jonkinlainen käsitys uratoiveistaan ja mahdollisuuksistaan. Suunnitelmien selkiyttäjinä olivat toimineet gradu, työharjoittelu, pedagogiset opinnot ja sivuaineopinnot. Valmistuneilla oli seuraavanlaisia uratoiveita ja kiinnostuksen kohteita: tutkimus- ja kehitystehtävät, opettajan tai kouluttajan työ, koulutussuunnittelu (usein henkilöstöhallinnossa). Työharjoittelun merkitys Opintoihin kuuluvaa harjoittelua pitivät monet merkityksellisenä työllistymiselleen. Harjoittelupaikasta oli esimerkiksi saatu pysyvä työpaikka tai siellä oli luotu verkostoja. Jotkut olivat saaneet harjoittelusta ensimmäisen oman alan työtodistuksen. Harjoittelu oli edistänyt myös kasvatustieteellisen osaamisen kehittymistä. Useimmilla vastaajilla oli tapahtunut ammatillista kasvua harjoittelun seurauksena. Esimerkiksi luottamus omiin kykyihin oli kasvanut harjoittelun myötä opiskelijoiden havaitessa selviytyvänsä kasvatustieteilijöinä työelämässä. Harjoittelun kautta oli myös yksinkertaisesti saatu tietoa kasvatustieteilijöiden työtehtävistä. Sekä itsetuntemuksen että työelämätietoisuuden lisääntyminen oli auttanut löytämään suuntaa omalle uralle ja siten kasvattanut myös opiskelumotivaatiota. Osa koki kuitenkin, ettei oma osaaminen ollut kehittynyt harjoittelun myötä. Monet katsoivat tämän johtuvan epätarkoituksenmukaisista työtehtävistä, millä tarkoitettiin yleensä liian helppoja tai opintoihin liittymättömiä työtehtäviä. 13

16 TYÖNANTAJIEN NÄKEMYKSIÄ KASVATUSTIETEILIJÖISTÄ TYÖELÄMÄSSÄ Kasvatustieteellisen tiedekunnan Työssä ja opiskellen -hankkeessa on selvitetty työnantajien näkemyksiä kasvatustieteilijöiden työtehtävistä ja työssä tarvittavista valmiuksista. Haastateltaviksi valittiin työnantajia, joilla on kokemusta sekä valmistuneista kasvatustieteilijöistä että opiskelijoista harjoittelujaksoilla. On syytä muistaa, että kasvatustieteilijöille mahdollisten työtehtävien laajasta kirjosta johtuen myös työssä tarvittavat taidot vaihtelevat. Haastateltujen työnantajien alat eivät siis edusta kattavasti kasvatustieteilijöiden työpaikkoja ja -tehtäviä. Niiden avulla saadaan kuitenkin tuntumaa siihen, millaisissa tehtävissä kasvatustieteilijät esimerkiksi toimivat ja millaisia valmiuksia näissä tehtävissä tarvitaan. Seuraavassa esitetään työnantajien näkemyksiä kasvatustieteilijöiden työssään tarvitsemista taidoista ja tämänhetkisen työelämän haasteista. Työnantajien näkemykset perustuvat haastatteluaineiston laadulliseen analyysiin. Kasvatustiedettä ja aikuiskasvatustiedettä käsitellään yhdessä, sillä työnantajat eivät juuri nähneet eroa niiden välillä. Haastatellut työnantajat edustivat yliopistoa ja korkeakouluja, muita valtion virastoja tai laitoksia, yritys- ja järjestömaailmaa. Seuraavassa kuvaus haastateltavien edustamista organisaatioista ja kasvatustieteilijöiden työtehtävistä. Sulkuihin on merkitty kasvatustieteilijöiden yleisimmät tehtävänimikkeet organisaatiossa: kaksi pientä yksityistä aikuiskoulutus- ja henkilöstönkehittämispalveluja tuottavaa yritystä (koulutussuunnittelija, konsultti) Työtehtävänä on oikeestaan jos ottaa semmosen yläkäsitteen niin se on meidän asiakasprojektien, erilaisten kehittämisprojektien suunnittelu ja toteuttaminen ja arviointi pureudutaan siihen asiakas, tulevien koulutettavien työhön. Eli tehdään havainnointia, haastattelua, tehdään siitä analyysiä Sit on ihan tää itse koulutustehtävä ja sitten myös semmonen arviointi, raportointi, yhteenvedot asiakkaalle niitten tilanteitten jälkeen. Ja sitten myös tää myynti, eli siis ihan uusien asiakkaitten hankinta ja sen asiakkuuden hoitaminen pitkäjänteisesti silloinkin kun ei oo mitään aktiivista projektia meneillään jokainen on vastuussa omista projekteistaan, niiden kannattavuudesta. Käytännössä he on hyvin pitkälti tehneet koulutussuunnitelmia, osallistuneet koulutuksen suunnitteluun, et mehän tehään asiakkaille koulutusohjelmia ja koulutamme niitä. Et osallistuneet koulutussuunnitelmien tekemiseen, sitten oppimateriaalin valmistamiseen sitten ihan tehneet selvitystyötä esimerkiks tämmösten sisäisten kehittäjien koulutuksesta ja sit aika iso osa on tämmöstä osaamiskartoitusten tekemistä ja osaamisen kehittämiseen liittyvien hankkeitten toteuttamista Vois sanoa et ihan koulutuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi. Sekä voisko sanoa taustatyötä mutta sitte myös sitä niin sanottua framilla olemista. valtion omistama koulutus- ja konsultointiyritys (koulutussuunnittelija, konsultti) Liittyen koulutuksen suunnitteluun ja sen järjestelyihin, sitten opetustehtäviä, ehkä markkinointia. Tästä se koostuu projektinomaiseen itsenäiseen työskentelyyn mutta toisaalta sitte tietenkin että kootaan asioita ja toimitaan sitten muiden kanssa yhdessä. 14

17 opetushallinto, arviointitutkimus (tutkimussihteeri) Mutta ne työtehtävät on sellasia että täytyy kyetä avustamaan arviointisuunnitelman tekemisessä, sitte avustamaan kontaktien pidossa otoskouluihin, sitte aineiston hankinnassa avustaminen ja aineiston käsittelyssä. Jonkin verran jos kapasiteettia on niin myöskin tulkinnassa avustaminen. oppilaitos (projektityöntekijä) Tällä hetkellä meillä esimerkiksi keskeisissä tehtävissä nää ihmiset on muun muassa tämmösessä meidän oman opettajankoulutusohjelman evaluointiprojektissa Erilaiset kehittämishankkeet on nimenomaan niitä joissa me ollaan heitä käytetty tietokannan rakentaminen, siinä tarvitaan uusinta pedagogista tietoa ja mistä sitä löytyy ja minkälaisia eri suuntauksia on olemassa. tutkimus- ja kehittämistoimintaa harjoittava laitos (tutkimusavustaja, tutkija) Tutkimuksen teko, selvitysten teko, papereitten teko joudut esitelmöimään ja kirjottaan papereita joutuu hirveen monella tasolla liikkumaan. järjestö (projektityöntekijä, suunnittelija) joutuu tekeen selvityksiä ja joutuu tekeen kirjallisia töitä, joutuu atk:n kans työskentelemään ja joutuu kohtaamaan ihmisiä asiakkaat on niitä järjestön eri tasoja niin siellä on aika paljon semmosta matkaa ja sitä sisäistä koulutusta ja paljon sit puhelimen kautta. yliopistollinen tutkimus- ja koulutuskeskus (koulutussuunnittelija, tutkija) joudut tekeen opetusohjelmia ja joudut joudut tekeen markkinointiesitteitä ja rahoitusanomuksia käytännölliseen koulutuksen suunnitteluun, siihen kaikkeen mitä siihen liittyy niin tähän koulutussuunnitteluprosessiin ja budjetointiin ja projektityöskentelyyn, sen tyyppiseen. ku ne tulee meille ne usein joutuu tekeen vaik arviointitutkimusta tai tämmöstä joka on aika sellasta spesifii ja käytännönläheistä ja soveltavaa. Kasvatustieteilijöiden työtehtävät edellä mainituissa organisaatioissa osoittautuivat haastatteluissa yllättävän samankaltaisiksi. Kaikissa toimenkuvaan sisältyi jossain määrin tutkimus- tai selvitystyötä sekä suunnittelutehtäviä. Monissa paikoissa tehtäviin kuului lisäksi kouluttamista. Niissäkin, joissa työnkuvaan kouluttaminen ei sisältynyt, työ vaati kuitenkin esiintymistaitoa ja kykyä itsensä ilmaisemiseen. Miltei kaikissa paikoissa työhön liittyi asiakkaiden kanssa toimimista, verkostoitumista sekä runsaasti neuvottelutilanteita. Kaiken kaikkiaan yksittäisen työntekijän työtehtävät kuvattiin hyvin moninaisiksi ja erityyppisiä taitoja vaativiksi. Kasvatustieteilijöitä työskentelee varmasti myös aloilla, joilla tarvitaan oleellisesti muita kuin näissä haastatteluissa esiin tulleita valmiuksia, mutta tässä selvityksessä ei ollut tavoitteena kartoittaa kovin erikoisia kasvatustieteilijöiden työuria. Seuraava lainaus kuvaa työtehtävien samankaltaisuutta erityyppisissä organisaatioissa. Äänessä on työnantaja, jolla oli kokemusta kasvatustieteilijöistä kahdessa erilaisessa organisaatiossa, järjestössä ja tutkimuslaitoksessa. 15

18 Yllättävän paljon samankaltaisia töitä työn näkökulmasta kun täällä, että joutuu tekeen selvityksiä ja joutuu tekeen kirjallisia töitä, joutuu atk:n kans työskentelemään ja joutuu kohtaan ihmisiä molemmissa on myös se että hyvin paljon ihminen itse luo myös sitä omaa työn sisältöä. Yleisluontoiset työelämävalmiudet painottuivat haastateltavien puheessa. Yleisiksi valmiuksiksi on tässä määritelty yhteistyötaidot, viestinnälliset valmiudet ja tutkimukselliset valmiudet. Jako yleisluontoisiin taitoihin ja spesifimpään kasvatustieteelliseen osaamiseen on kuitenkin osittain keinotekoinen, koska haastateltavat näkivät esimerkiksi yhteistyötaidot nimenomaan kasvatustieteilijöille tärkeänä osaamisalueena. Tutkimusvalmiudet puolestaan ovat paitsi yleisiä yliopistokoulutuksella hankittavia taitoja, myös ainakin osittain tutkimusalueeseen sidottuja ja sitä kautta myös kasvatusalan osaamista. Opetussuunnitelmassakin ne ovat osa pääaineopintoja. Yhteistyötaidot Yhteistyö- ja tiimityötaidot hieman eri painotuksin osoittautuivat työnantajien näkökulmasta keskeisiksi työssä tarvittaviksi taidoiksi. Haastateltavat niputtivat mitä erilaisimpia asioita yhteistyötaitoihin kuuluviksi; saatettiin puhua niin esiintymis- kuin neuvottelutaidoista, ohjaus- tai ryhmätyötaidoista. Yleinen sosiaalisuuskin liitettiin usein yhteistyötaitoihin. Eräs haastateltava eritteli tiimityön käsitettä, eri puolia siinä: Näkisin että nimenomaan kyky nähdä toisaalta yksilön näkökulmasta, toisaalta organisaation näkökulmasta niitä asioita yhteisesti, niin se on ehkä siinä tiimityössä se ensimmäinen, ja sit tulee ne vuorovaikutustaidot ja kyky työskennellä sosiaalisessa systeemissä on tärkeä nähdä oman roolin ja tekemisen ja tekemättä jättämisen vaikutus siihen muuhun systeemiin. Se on sellasta jota on tiimityötaitojen kohdalla tärkeä vahvistaa. Toinen toivoi jo opiskeluaikana harjoitettavan kykyä toimia ryhmän vetäjänä ja ottaa vastuuta ryhmän toiminnasta. Tämä on varmasti tärkeä taito nykyajan työelämässä, jossa vaaditaan yhä enemmän itsenäistä asioiden ja projektien eteenpäin viemistä. Erityisen tärkeänä sitä voidaan pitää kasvatustieteilijöille, joiden työ usein sisältää jonkinasteisia koulutustehtäviä:...että he vois myös helpommin ottaa myös sen roolin ikään kuin semmosen vetäjän ja ehkä semmosen fasilitoijan roolin, must se olis mitä mä kaipaisin että jos teillä on vaikka joku workshop tai seminaari niin että proffa voiskin antaa jonkun osallistujan fasilitoida, itse olla taustavaikuttajana ja tän fasilitoijan tukihenkilönä. Yhteistyötaitoihin liittyy myös rohkeus, joka tuli silmiinpistävän usein esille haastateltavien puheessa. hirveen tärkee on tää semmonen sosiaalinen kyvykkyys, että ei pelkää mitään tilanteita Ulospäinsuuntautuneisuutta riittävässä määrin, rohkeutta hoitaa kokoustilanteita, viedä prosesseja eteenpäin. 16

19 Viestinnälliset valmiudet Ryhmä- ja yhteistyötaidoista puhuessaan haastateltavat usein toivat esiin myös esiintymistaidon keskeisenä työelämävalmiutena. Se on erotettu kirjoitustaidon ja kielitaidon kanssa omaksi ryhmäkseen eli viestinnällisiksi valmiuksiksi, jotka nousivat kaikkien haastateltavien puheessa keskeisiksi työssä tarvittaviksi taidoiksi. Yhtä lukuunottamatta kaikki haastateltavat mainitsivat sujuvan kirjallisen ilmaisun välttämättömyyden työssä. Kirjoittamistaitoa tarvittiin haastateltavien organisaatioissa esimerkiksi muistioiden tekemiseen, kurssi- ja markkinointiesitteiden, rahoitusanomusten, tutkimusraporttien sekä erilaisten yhteenvetojen laatimiseen. Kirjoittamistaidon keskeisyyttä kuvaa hyvin erään haastateltavan näkemys: Et melkeen vois sanoa, että jos vaativaan asiantuntijatehtävään hakee kasvatustieteilijää niin antamalla hänelle kolme päivää aikaa viiden sivun muistion tekemiseen voi parhaan muistion kirjoittaneen valita suoraan ja se on aika hyvä, hyvin indikoi sitä mitä tällä alalla tarvitaan. Laaja kasvatustieteellinen sivistys ja kyky kirjalliseen viestintään. Eräs haastateltava näki markkinointityylisen tiedottamisen niin keskeisinä työelämässä tarvittavana taitona, että toivoi sen kuuluvan opetussuunnitelmaan: viestinnällinen osaaminen on keskeistä, että jos jotain ajatellaan vois ihan tutkinnossa olla puolpakollisena niin ehkä viestintää, tiedottamista, markkinointia. Edellisissä esimerkeistä kävi jo ilmi, että esiintymistaito nähtiin myös työssä kehittyvänä taitona, jota harvalla vastavalmistuneella on. Kuitenkin tähänkin toivottiin panostusta myös koulutuksen taholta: Plus et ihan semmosii alkeellisii et miten esiinnytään ja miten valmistan puheenvuoron ja tällast näin. Esiintymistaito on työnantajien mukaan keskeinen työelämässä tarvittava taito. Itsensä ilmaiseminen ymmärrettävästi onkin edellytys vuorovaikutuksen ja yhteistyön sujumiselle. Työelämässä erilaiset esiintymistilanteet ovat lisääntyneet, ja monien kasvatustieteilijöiden työtehtäviin kuuluu myös kouluttamista, joten sujuva suullinen ilmaisu on tästäkin näkökulmasta tärkeää. Viestinnällisiin valmiuksiin voidaan lukea myös kielitaito, jonka kasvava merkitys työelämässä tuli myös esiin haastateltavien puheessa: tää kansainvälinen yhteistyö omalla alalla että aiemmin saattoi hyvin vältellä siitä on tullu semmonen päivittäinen asia, että ei tuu juttuun ilman että kykenee hoitamaan asioita vieraalla kielellä, käytännössä englanniksi. Haastateltavien organisaatioissa kielitaitoa tarvittiin paitsi kanssakäymiseen ulkomaisten kollegoiden kanssa myös tiedonhankinnassa vieraskielisen tekstin lukemiseen ja kirjoittamiseen. Muuten kansainvälistymistä ei tuotu haastatteluissa esiin eikä sen suhteen nähty erityisiä tarpeita. 17

20 Tutkimukselliset valmiudet Tutkimukselliset valmiudet esitetään tässä yleisluontoisten työelämävalmiuksien yhteydessä, koska haastateltavien näkemykset koskivat lähinnä tutkimuksen teon opiskelualasta riippumattomia puolia. Opinnoissa menetelmäopinnot sijoittuvat kuitenkin pääaineopintoihin. Kaikkien haastateltavien organisaatioissa kasvatustieteilijöiden työtehtävät sisälsivät jossain määrin tutkimus- tai selvitystehtäviä. Tutkimustyön luonne vaihteli kuitenkin siten, että yliopistotasoista tieteellistä tutkimusta lähellä olevaa tutkimustyötä tehtiin kahdessa paikassa, kun lopuissa tehtiin lähinnä koulutuksen suunnitteluun ja arviointiin liittyviä selvitystehtäviä. Pienimuotoisten, nopeatempoisten kartoitusten ja selvitysten tekeminen on siten useimpien haastateltavien näkemysten taustalla. Näin lienee asia työmarkkinoillakin; melko harvat kasvatustieteilijät sijoittuvat valmistumisensa jälkeen tutkijoiksi yliopistoon tai varsinaisiin tutkimuslaitoksiin. Haastateltavien kuvailut työtehtävistä osoittavat kuitenkin, että tutkimusvalmiuksia tarvitaan useimmissa kasvatustieteilijöille tyypillisissä töissä. Lisäksi kaikenlaisessa työssä on tärkeää kyetä arvioimaan kriittisesti muiden tekemiä tutkimuksia. Tutkimuksellisen osaamisen kohdalla haastateltavat kuvailivat työssä tarvittavia taitoja lähinnä havaitsemiensa vahvuuksien ja puutteiden kautta. Yleisesti ottaen kasvatustieteilijöiden tutkimusvalmiuksia pidettiin hyvinä. Seuraavassa esitetään joitakin yksityiskohtaisia havaintoja yksittäisiltä työnantajilta. Erityisesti laadullisten menetelmien osaamisesta työnantajilla oli positiivista sanottavaa: mä sanoisin että se kuitenkin tossa laadullisella puolella se kyky aloittaa sitä aineiston analyysiä on ollu selvästi vahvempaa kuin kvantitatiivisen aineiston käsittelyssä. kun mekin kvalitatiivisia analyysejä on tehty paljon, niin niissä mun mielestä kaikki on ollu vahvoja he ovat pystyneet löytämään sen olennaisen ja pelkistämään ulos sen sieltä. Tutkimuksellisessa osaamisessa nähtiin kuitenkin myös puutteita: Mä sanoisin että se lomakkeitten laadinta ja kyky itsenäiseen mittarin kehittelyyn, olipa kyse laadullisesta tai määrällisestä, niin se on yllättävän heikko. Mä en sano että se aikasemmin on ollu kovin suuri vahvuus, mutta kun mä oon viistoista vuotta, vuosittain mulla on ollu harjottelijoita ja mä oon ollu semmosessa paikassa jossa mä oon joutunu rekrytoimaan kasvatustieteilijöitä, niin kyllä tässä on menty taaksepäin, tässä kyvyssä laatia mittareita, toisaalta ryhtyä sitten itsenäiseen tietojen käsittelyyn, analyyseihin. Mittarin ja kyselylomakkeen laadinta vaativat useimmiten tutkittavan aihealueen syvällistä tuntemusta, mitä tuskin harjoittelijalta, vastavalmistuneelta tai tuoreelta työntekijältä voidaan odottaakaan. Tutkimuksellisiin valmiuksiin voidaan lukea myös tiedonhankintataidot ja kyky erottaa olennainen epäolennaisesta, joihin haastateltavat olivat pääsääntöisesti perin tyytyväisiä: he pystyy sitä lähdeaineistoo hyödyntämään ja sitten nimenomaan jäsentämään ja kiteyttämään 18

21 Eräs työnantaja tosin peräänkuulutti kriittisyyttä lähdekirjallisuuden valintaan: Joskus on aika huvittavaakin, kun lukee jotain opinnäytetyötä, miten se lähdeluettelo pullistelee semmosten kirjottajien kirjoja joita on itse tavannut kansainvälisissä konferensseissa, jotka on hyvin keskinkertaisissa asemissa sikäläisessä hallinnossa, mutta kirjoittaneet jonkun englanninkielisen kirjan ja sitte siihen vedotaan kymmeniä kertoja suurena tieteellisenä auktoriteettina, vaikka täällä pohjoismaissa on paljon sellasta huomattavasti tieteellisempää työtä siltä alueelta, mutta kun se on vieraalla kielellä niin se tuntuu opiskelijasta siltä, eikä opettajatkaan tietysti voi seurata asioita sillä tavalla. Oman alan sisältöosaaminen Edellä esitetyt yleisluontoiset työelämävalmiudet korostuivat haastateltavien näkemyksissä työssä tarvittavista taidoista. Tosin, kuten edellä jo mainittiin, haastateltavat odottivat esimerkiksi ryhmätyötaitojen olevan juuri kasvatustieteilijöiden erityisosaamisaluetta. Seuraavassa esitetään haastateltavien esiin tuomia opintojen sisältöihin ja kasvatustieteelliseen osaamiseen liittyviä asioita. Jossain määrin organisaatiosidonnaista tuntuu haastattelujen perusteella olevan se, miten vahvana ja ylipäätään tarpeellisena työnantajat pitävät kasvatustieteilijöiden ammatillista identiteettiä ja kasvatustieteen sisältöosaamista. Opetushallintoa edustavan haastateltavan organisaatiossa kasvatustieteen opinnoissa saadut valmiudet tulivat hyvin käyttöön. Sinne hakeutuvilla työntekijöillä on haastateltavan mukaan nähtävissä myös voimakasta kiinnittymistä omaan alaan: Tää on mun mielestä yks selvä vahvuus että ihmisillä on hyvä identiteetti, mitä on koulutus, mikä sen merkitys yhteiskunnassa on, miten tärkeätä se on ja sitte ylipäätään kasvatusalan tuntemus on aika hyvä, että varsin monipuolinen käsitys siitä että mitä työtä kasvatustieteilijät tekee, minkälaisissa asioissa kasvatustieteellinen sivistys on hyödyllistä Ammatillinen identiteetti ja kasvatustieteellinen osaaminen olivat näkyneet käytännössä seuraavasti: Se näkyy konkreettisesti semmosena myönteisenä haluna käyttää sitä omaa omaksuttua kasvatustieteellistä sivistystä. Aika hyvin osataan tommonen peruskäsitteistö jolla operoidaan, että käsitteet on tuttuja ja semmonen asenne että tästä koulutuksesta joka minulla on, niin on hyötyä nimenomaan tällä alalla. Aika usein sillon kun opiskelija hakee töihin nimenomaan opetushallintoon, niin se tulee haastattelussa hyvin vahvana esille että arvoistaisi erityisesti sitä että voi tehdä oman alan töitä. Tietyssä vaiheessahan oli että kasvatustieteilijät koki ettei ole sitä osaamista kun meillä ei ole tavallaan sitä substanssia, mutta nyt mun mielestä on aivan selvästi näkynyt kasvatustieteilijän oma osaaminen on ihan sitä itseään, eikä tarvitse olla ikään kuin joku matematiikan tai kielten osaaminen jonka jatkeena voi käyttää kasvatustieteen tietoutta hyvinkin niinkun sisällöllisessä mielessä ollaan oltu tyytyväisiä. Koska neljä haastateltavaa edusti henkilöstökoulutusta, korostui työnantajien puheessa työelämälähtöisyys ja kasvatustieteelliseen asiantuntemukseen liittyvät toiveet koskivat myös työelämää. Jos haastateltaviksi olisi valikoitunut samassa määrin vaikkapa lastensuojelujärjestön edustajia, vaatimukset sisältöosaamiselle olisivat luonnollisesti olleet toisenlaiset. Sen vuoksi eri si- 19