2 / 2013 SENSORI. Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen lehti ASIAKASNUMERO

Transkriptio

1 2 / 2013 SENSORI Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen lehti ASIAKASNUMERO

2 2 / 2013 SENSORI PÄÄKIRJOITUS Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen lehti ASIAKASNUMERO 2 /2013 SISÄLLYS Pääkirjoitus: 2 Sotavarustepäällikön tervehdys 3 Sota, tekniikka ja sotatekniikan tutkimus. Sodat eivät maailmasta lopu on siis tutkittava! 4 Näkökulmia Puolustusvoimien teknilliseen tutkimuslaitokseen 6 Alkuräjähdyksestä Puolustusvoimien teknilliseksi tutkimuslaitokseksi 8 Yleistajuisen esittämisen mahdollisuuksia kuka meitä nyt muka kuuntelisi? 12 Käytännön yleistajuistamista. Radio-kemiaa Syyriasta 13 Sensori 14 Suojan osaamisverkoston pilotointi 16 Mitä Suojan teknologiaohjelmasta jäi käteen? 17 Asevaikutuksen ja ballistisen suojan tutkimus 20 Avoimen tilan mittarata 22 Akustiikan tutkimuksesta 23 Räjähdeteknologian elinjakso 25 Insensitive Munitions. Epäherkät räjäh teet ja räjähdeturvallisuus 26 Näkemyksiä epäsymmetriseen sodankäyntiin 27 Lakialan myytin murtajat 29 Suojelutekniikan kehitystyön tuloksia 30 Suojanaamarin M-95 kehittäminen 31 CSI Crime Scene Investigation ilman rikosta. Epäpuhdas juttu 32 Asiantuntemusta moneen lähtöön 33 Ydinkoekielto-organisaation maailmanlaajuinen valvontaverkko 35 Paikan päällä tehtävät tarkastukset 36 Joukkotuotantoa tutkimuslaitoksesta 38 Mitattua tietoa asiakkaan tarpeisiin 39 Helikopterimiehistö arvostaa SETTIÄ 40 Ohjelmistoradio OHRA. Miten uutta tekniikkaa luotiin 41 Mikroaaltoaseiden uhka 43 Tutustumismatka millimetriaaltoihin 44 Internet on vihamielinen avoin julkinen tila. Käyttäydytään sen mukaisesti! 45 Julkaisija Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos Päätoimittaja Jyri Kosola Toimittajat Elisa Pääkkönen MJJMäkinen / Turku Ulkoasu Leijart Suunnittelutoimisto / Kisko Paino Juvenes Print Oy ISSN KANNEN KUVA: Mainostoimisto SST Kuva: ARI VIREKUNNAS Yhdessä olemme enemmän! Puolustusvoimauudistus etenee suunnitelmien mukaan. Asiakkaidemme ja muiden sidosryhmien kannalta sen odotetaan näkyvän entistäkin parempana palveluna. Palvelun paraneminen perustuu tutkimustoiminnan kokonaisvaltaisuuteen, jonka mahdollistaa nykyisen sirpaleisen tutkimuskentän yhdistäminen. Samassa laitoksessa työskentelevistä luonnontieteiden, ihmistieteiden ja sotataidon tutkijoista voidaan muodostaa tutkimustiimejä. Niissä kyetään tarkastelemaan kaikkia sodankäynnin osa-alueita, sotavarustusta, taistelijoita ja taistelutapaa. Tällainen poikkitieteellinen tarkastelu on välttämätöntä kustannustehokkaiden ratkaisuiden löytämiseksi. Kun tutkitaan esimerkiksi maavoimien uutta taistelutapaa tai ulkomailla suoritettavia kriisinhallintaoperaatioita, on vaikea edes kuvitella, että samaan aikaan ei tarkasteltaisi taktiikkaa ja taistelutekniikkaa sekä taistelijoihin kohdistuvia fyysisiä ja psyykkisiä rasituksia. Lisäksi on tutkittava myös varusteita ja niiden soveltuvuutta erilaisissa ympäristöissä. Kun asiakkaat kokoavat tutkimustehtävät nykyistä laajemmiksi kokonaisuuksiksi, he kykenevät tehokkaimmin hyödyntämään uutta mahdollisuutta tutkimuskysymysten kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Tällöin uusi tutkimuslaitos voi ideoida tutkimuksen toteutuksen sekä hakea vastauksen laajasta keinovalikoimastaan ja käytettävissä olevasta verkostosta. Asia voi olla jo tutkittu jossakin ja tieto saatavissa ilman tarvetta keksiä sitä uudelleen. Jokin muu tutkimustaho voi myös olla kiinnostunut samasta asiasta ja halukas jakamaan töitä ja kustannuksia. Uusi tutkimuslaitos perii nykyisten tutkimustoimijoiden asiantuntijaverkostot. Niistä merkittävimmät ovat Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen verkostot Euroopan puolustusvirastossa EDAssa, NATOn tiede- ja teknologiapaneeleissa sekä yhteistyösuhteet muiden Pohjoismaiden puolustustutkimuslaitosten kanssa. Puolustusvoimauudistus antaa kotimaisille puolustus- ja turvallisuusalan tutkimustahoille ja teollisuudelle mahdollisuuksia kehittää toimintaa ja suhdettaan puolustusvoimiin. Puolustusvoimille kohdistetut säästövelvoitteet pienentävät toiminnan kokonaisvolyymiä, mutta ne ohjaavat keskittymään entistäkin tiukemmin ydintoimintoihin. Kun Pääesikunta sai puolustusvoimien teknologiastrategian valmiiksi, aloitti Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos strategian jalkauttamisen. Se määritteli, mitä tutkimusaloja supistetaan ja mitä kehitetään osana puolustusvoimauudistusta. Strategian jalkauttaminen jatkuu kotimaisten toimijoiden kanssa kumppanuuden laajentamisella ja syventämisellä. Tavoitteena on luoda tutkimustoimintaan strategisen kumppanuuden malli, jossa kumppanilla on selkeä kriisiajan tehtävä ja vakiintunut asema. Keskeisin, vielä avoinna oleva kysymys on se, miten kumppanit valitaan. Tässä voitaneen ottaa oppia maavoimien materiaalin kunnossapidon kumppanuushankkeesta. Tavoitteena on vastaavanlainen mekanismi, jossa puolustusvoimat voi kotiinkutsumenettelyllä tilata kumppanuussopimukseen sisältyviä palveluita. Näin ei kuluteta aikaa ja rahaa tapauskohtaiseen kilpailutukseen. Puolustusvoimauudistuksessa yhdistetään myös materiaali- ja logistiikka-alan toimijat Puolustusvoimien Logistiikkalaitokseksi vuoden 2015 alusta alkaen. Yhteistoiminta Puolustusvoimien Tutkimuslaitoksen, Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen sekä kotimaisten tiede- ja teollisuustoimijoiden kanssa mahdollistaa strategian mukaisten päätösten tekemisen koko suorituskyvyn elinjakson ajan. Kansallisten intressien varmistaminen tulee huomioida jo määritettäessä tavoitetilaa strategisissa asiakirjoissa ja tehtäessä niiden mukaisia operatiivisia päätöksiä. Kokonaisvaltainen tarkastelu mahdollistuu, kun tutkimuksen ja materiaalitoimintojen ohjaus, suunnittelu ja toimeenpano yhdistetään Pääesikunnassa sekä tutkimus- ja logistiikkalaitoksissa. Tällöin ajatuksen punainen lanka pysyy ehjänä strategisesta suunnittelusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä hankkeiden ja hankintojen kautta materiaalin kunnossapidon toteutukseen saakka. Puolustusvoimauudistus sisältää siis paljon mahdollisuuksia. Niiden toteutuminen vaatii runsaasti työtä, innovatiivista asennetta ja avointa mieltä. Uuden toimintamallin tekeminen yhdessä mahdollistaa yhteisen oivaltamisen ja luottamuksen rakentamisen osapuolten välille. Yhdessä olemme enemmän. Insinöörieversti Jyri Kosola on Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen johtaja. 2 SENSORI 2 / 2013

3 Teksti: VELI PEKKA VALTONEN Sotavarustepäällikön tervehdys Otin sotavarustepäällikön tehtävät vastaan 1. tammikuuta vuonna 2008 ja siinä yhteydessä myös Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen ohjausvastuun. Aloittaessani ei ollut nähtävissä, että tutkimuslaitos tulee itsenäisenä organisaationa tiensä päähän kuluvan vuoden lopussa. Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen pitkä historia ei kuitenkaan pääty, vaan työt jatkuvat osana uutta entistä laajempaa kokoonpanoa. Laitoksen tehtävät, toimintatavat ja paikkakunnat ovat vaihdelleet ennenkin. Pääasia on, että puolustusvoimien tarvitsemat tietotaito ja osaaminen pysyvät ja paranevat. Puolustusvoimauudistuksen myötä perustetaan entistä monialaisempi Puolustusvoimien Tutkimuslaitos, joka aloittaa toimintansa 1. tammikuuta Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen ammattilaiset pääsevät osana uutta organisaatiota vuoropuheluun uusien alojen, kuten käyttäytymistieteiden, konseptien kehittämisen ja meripuolustuksen kanssa. Tiivis kytkeytyminen puolustusvoimien suorituskykyjen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja kehittämiseen on avainasia. Pääesikunnan suunnitteluosasto vastaa strategisesta suunnittelusta, tavoitetilatyöstä ja puolustusvoimien kehittämisohjelmien suunnittelusta. Tästä näkökulmasta ohjausvastuun siirtyminen suunnitteluosastolle on luonnollinen asia. Toivon mukaan myös tutkimustoiminnan merkitys puolustusvoimien kokonaisuuden kannalta saa muutoksen kautta laajempaa ymmärrystä. Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen perusleipää on tekninen ja luonnontieteellinen osaaminen. Jatkossakin puolustusvoimien kehittämisohjelmien ja materiaalihankkeiden toteuttamista tuetaan tällä työllä. Osaamista tarvitaan teknologisten riskien ja mahdollisuuksien tunnistamisessa. Riskit ja mahdollisuudet pitää tunnistaa myös sodan ajan yllättävissä tilanteissa. Teknologiaa pitää hankkia kokonaistaloudellisesti ja riskit halliten. Muualta hankittua teknologiaa pitää kyetä integroimaan puolustusjärjestelmäämme ja ylläpitämään kaikissa olosuhteissa. Tiukkojen budjettien aikakaudella voidaan tutkimustoiminnalla saavuttaa merkittäviä säästöjä asejärjestelmien elinkaarikuluissa. Esimerkiksi Hornetien materiaalien väsymiseen liittyvät mittaukset ja analyysit ovat mahdollistaneet hävittäjien käyttötapojen optimoinnin. Ohjelmistoradioteknologiaa on kehitetty pitkään Puolustusvoimien Teknillisessä Tutkimuslaitoksessa ja yhteistyökumppaneiden kanssa sekä erityisesti kansainvälisenä yhteistyönä. Tietotaidon ja kustannusten jakaminen osallistujien kesken on ollut hyödyllistä. Ohjelmistoradioteknologia vaikuttaa tulevaisuudessa puolustusvoimien koko viestijärjestelmään. Tutkimustoimintaa voidaan hyödyntää asejärjestelmien elinkaaren kaikissa vaiheissa. Suurin vaikutus saadaan alussa eli konseptointi- ja suunnitteluvaiheissa tehdyillä oikeilla ratkaisuilla. Kuva: ARI VIREKUNNAS Edellä olevissa esimerkeissä on kumppaneilla tärkeä rooli. Puolustusvoimien teknillinen Tutkimuslaitos on aina ollut hyvä verkostoitumaan tutkimusyhteisön ja teollisuuden kanssa sekä kotimaassa että ulkomailla. Kaikkea ei pyritäkään tekemään itse, vaan hyödynnetään muiden asiantuntemusta aina tilanteen salliessa. Kumppanit ovat erittäin tärkeitä uudellekin laitokselle - painopisteet ja yhteistyömuodot voivat toki vaihdella. Lopuksi voisin todeta, että Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen kanssa on ollut mukava tehdä työtä. Aina on ollut mielenkiintoista, toisinaan jopa hauskaa. Suuret kiitokset laitoksen johdolle ja henkilökunnalle sekä hyville yhteistyökumppaneillemme hyvästä yhteistyöstä. Toivotan parhainta menestystä ensi vuonna aloittavalle uudelle Puolustusvoimien Tutkimuslaitokselle. Erityisesti toivotan jaksamista muutoksen toteuttajille ja kaikille muutoksen kohteena oleville henkilöille. Insinööriprikaatikenraali Veli Pekka Valtonen on puolustusvoimien sotavarustepäällikkö. SENSORI 2 /

4 Teksti: JYRI KOSOLA Sota, tekniikka ja sotatekniikan tutkimus Sodat eivät maailmasta lopu on siis tutkittava! Puolustusvoimiemme ensisijainen tehtävä on kotimaan puolustaminen. Emme voi kopioida suoraan maailman malleja eivätkä ulkomaiden sotavarusteet välttämättä sovi tänne. Oma tutkimus ja kehitystyö ovat välttämättömiä, kun investoitavia varoja on rajallinen määrä. Piirros: STIG A. NYSTRÖM Ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan käynyt sotia. Vanhin tunnettu todiste tästä lienee Egyptin Gebel Sahabasta löytyneeltä vuotta vanhalta hautausmaalta. Sinne haudatuista ihmisistä löydettiin suuresta osasta kivisiä nuolenkärkiä joko luurangon sisältä tai välittömästä läheisyydestä. Tuolloin sotaa käytiin aluksi kivikirvein ja nuijin, myöhemmin kivikärkisin keihäin ja nuolin. Teknologian kehitys mahdollisti kivisen kärjen korvaamisen paremmin leikkaavalla ja kestävämmällä metallilla. Perusmekanismi pysyi kuitenkin samana tuhansia vuosia. Ruhjova tai leikkaava esine saatiin maaliinsa lihasvoimin lyömällä, pistämällä tai heittämällä. Heittokoneet, joihin lihasvoimaa varastoitiin, tulivat mukaan pari tuhatta vuotta sitten. Ruutiaseita on käytetty noin vuotta. Niissä heittovoima saadaan kemiallisesta reaktiosta. Nyt käyttöön on tulossa ensimmäisiä laseraseita, joissa heitettävä esine on korvattu massattomalla valosäteellä. Vaikka teknologia on kehittynyt, sodankäynnin perusidea on pysynyt samana. Vastustaja tulee havaita ennen kuin tämä havaitsee sinut. Häneen tulee kohdistaa vahingoittavaa energiaa mielellään ennen kuin hän tekee samoin ja vastustajan kohdistama vaikutus tulee väistää tai torjua. Teknologiat, joilla tätä on tehty, ovat muuttuneet huomattavasti aikojen saatossa. Sotaa on käyty milloin mistäkin syistä. On tavoiteltu taloudellista hyötyä esimerkiksi viljelyskelpoisen maan tai sotasaaliin muodossa, on levitetty uskontoa, puolustettu kunniaa tai ihan pelkän koston vuoksi. Vaikka länsimaissa eletäänkin suurten sotien välistä aikaa, on niitä maailmassa koko ajan käynnissä. Viimeisin sota Euroopassa käytiin vain viisi vuotta sitten Georgian ja naapurimaamme Venäjän välillä. Mikään ei siis viittaa siihen, että sodat olisivat maailmasta loppumassa, niin ikävältä kuin se tuntuukin. Tekniikka & moraali Sotaan lähtevän yhteiskunnan teknologinen taso on paljolti sanellut sodankäynnin muotoa. Myös yhteiskunnan moraali sekä pelko vastapuolen kostotoimista määrittävät miten ja millaisin välinein sotaa käydään. Kreikkalaiset kaupunkivaltiot sopivat keskenään, etteivät käytä jousia ja heittoaseita sodassa toisiaan vastaan. Niitä pidettiin moraalittomina, koska ilmassa lentävä ase voi osua kehen tahansa. Ajatus siitä, että sattumalla olisi osuutta taistelun lopputulokseen, oli antiikin Kreikan sodankäynnin periaatteiden vastainen. Samoin pidettiin moraalittomana sitä, että heikompi soturi voisi heittoaseella voittaa vahvemman. Kunnon soturin kuului marssia rintamassa kilpi toisessa ja keihäs toisessa kädessä kohti vastustajan vastaavaa muodostelmaa. Samantapainen ajatus sai valtaa pari tuhatta vuotta myöhemmin länsimaissa, joissa henkilömiinoja alettiin pitää moraalittomina aseina. Olisi väärin, että kuka tahansa miinoitetulla alueella kulkeva voi osua miinaan eikä ase erittele taistelijaa siviilistä. Tämän johdosta osa maailman valtioista päätti luopua moraalittomana pitämästään miina-aseesta. Muitakin teknologian mahdollistamia aseita on kielletty liian raakoina tai vastenmielisinä. Tällaisia ovat esimerkiksi kemialliset taisteluaineet ja sokaisulaserit. Ongelmia syntyy, jos vastapuoli ei sodikaan samojen moraalisten arvojen ohjaamana eikä samojen kieltosopimusten rajoittamana. Kiellettyjen aseiden toimintaperiaatteet on ymmärrettävä ja niiltä on osattava suojautua, jos vastapuoli niitä käyttää. Muutoin voi käydä kuten kreikkalaisille heidän kohdatessaan persialaisten jousimiehet ilman mitään keinoa vastata näiden aseisiin. Ollakseen uskottava asevoimien on ymmärrettävä paitsi omassa käytössään olevaa teknologiaa myös kaikkia niitä teknologioita, joita vieras asevoima tai säännöistä piittaamaton terroristi saattaa käyttää. 4 SENSORI 2 / 2013

5 Yhteiskunta tuottaa asevoimat Spartassa ei käytetty rahaa toisin kuin Ateenassa. Siksi Sparta ei kyennyt muodostamaan laivastoa, koska sillä ei ollut keinoa maksaa soutajille. Ateena dominoi tämän johdosta meriteitä, mikä antoi sille melkoisen edun merten halkomassa Kreikassa. Spartalaiset pyrkivät ratkaisutaisteluihin maalla, ateenalaiset taasen merellä. Nykyisin osa valtioista pyrkii ensisijaisesti puolustamaan kotimaataan ja käymään sotaa omalla maaperällään. Osa taas pyrkii varmistamaan vakauden säilymisen ja samalla omat intressinsä viemällä sotavoimaansa maailman kriisipesäkkeisiin. On selvää, että myös asevoimat ovat tällöin erilaisia. Samoin eri maiden vaatimukset sotavarustukselle ovat erilaisia. Kaukana maailman kriisipesäkkeissä käytettäväksi tarkoitettu sotavaruste ei välttämättä ole kustannustehokas ratkaisu kotimaan puolustamiseen. Sama pätee tietysti toisinkin päin. On selvää, että Suomi, jonka puolustusvoimien ensisijainen tehtävä on kotimaan puolustaminen, ei voi kopioida valmiita malleja maailmalta. Ulkomaiset suorituskykykonseptit ja ulkomailta saatavissa olevat sotavarusteet eivät välttämättä ole kustannustehokkaita meidän tapauksessamme, joten omaa tutkimusta ja kehittämistä tarvitaan. Milloin ostetaan, milloin kehitetään Puolustusministeriössä ja Pääesikunnassa tehtyjen linjausten mukaisesti puolustusvoimat hankkii tarvitsemansa materiaalin pääsääntöisesti valmiina ja toimivaksi todennettuna. Pienellä maalla ei tietenkään ole varaa kehittää laajamittaisesti uusia sotavarusteita eikä se useimmiten olisi tarkoituksenmukaistakaan. Toisaalta ei välttämättä ole varaa hankkia samanlaisia varusteita kuin suurilla mailla, eikä aina kannata pyrkiä käymään sotaa samalla tavoin kuin suurvalta. Pienen maan resurssien vähyys pakottaa kehittämään omintakeisia ratkaisuja sodankäyntiin. Voimavaroiltaan heikomman osapuolen on kyettävä kehittämään riittävä asymmetria, jotta se ei joudu kulutussodankäyntiin vahvempaa osapuolta vastaan. Asymmetrinen asetelma voidaan saavuttaa käytettävän teknologian, sovellettavan taktiikan sekä paremman henkilöstön ja tehokkaamman johtamisen avulla. Olennaista on asymmetrinen kokonaisratkaisu, jossa sotaa käydään erilailla ja erilaisin välinein kuin määrällisesti vahvempi vastustaja. Suorituskyvyn kokonaiskonseptiin liittyvä tutkimus on laaja poikkitieteellinen kokonaisuus. Siinä teknologiatoiminta tuottaa tietoa erilaisista uhista ja mahdollisuuksista. On ymmärrettävä milloin jokin teknologia on riittävän kypsä sovellettavaksi sotavarusteissa. On hahmotettava mihin se soveltuu, miten sitä on tarkoituksenmukaista käyttää ja miten se toimii suomalaisessa ympäristössä. Vähintään yhtä tärkeätä on ymmärtää elinjaksokustannukset. Ennen talvisotaa Suomi investoi voimallisesti pommikoneisiin, kun kuviteltiin niiden olevan hävittäjiä nopeampia. Ei ymmärretty, että myös hävittäjien suorituskyky kehittyisi. Samoin investoitiin laajaan laivasto-ohjelmaan ymmärtämättä, ettei kansakunnalla olisi varaa kattaa sen edellyttämiä elinjaksokustannuksia ja hankkia kaikkia suunniteltuja aluksia. Saattoalukset jäivät hankkimatta ja ilman suojaa jääneet panssarilaivat liikkuivat kovin harvoin merellä. Virheinvestointi on aina virhe, vaikka sen tuloksena saatava tekniikka sinänsä toimisikin moitteettomasti. Strategista päätöksentekoa tukeva teknologioiden ja sodankäynnin tutkimus on erityisen tärkeässä asemassa, kun investointivaroja on rajallinen määrä. Tarvitaan rutkasti operaatioanalyyttistä tarkastelua kustannustehokkaimpien konseptien löytämiseksi. Lisäksi on harkittava tarkasti mitä ostetaan valmiina ja mitä kehitetään itse. Teknologiatutkimuksella luodaan käsitys siitä, mitä kannattaa ostaa ja milloin. Valikoitujen alueiden teknisellä kehittämisellä luodaan omintakeisia ja suomalaiseen toimintaympäristöön optimoituja ratkaisuja. On selvää, että resurssit riittävät vain muutamien ratkaisujen kehittämiseen. Puolustusvoimien teknologiastrategia auttaa tunnistamaan mihin teknologioihin on tarkoituksenmukaista panostaa. Jotta voidaan kehittää omintakeisia ratkaisuja silloin kun niitä tarvitaan, on syytä pyrkiä hankkimaan strategian mukaisesti pääsääntöisesti materiaalia, joka on valmiiksi kehitettyä ja muidenkin käytössä. Ostokset on ymmärrettävä Asiakkaalle myydään aina niin kallista kuin se on valmis maksamaan ja niin huonoa kuin se on valmis ottamaan vastaan. Suorituskyky- ja järjestelmävaatimusten asettaminen sopiviksi on tärkeää järjestelmän hankintahinnan ja operointikustannusten hallinnassa. On myös välttämätöntä ymmärtää järjestelmien toiminta ja todentaa suorituskyky, jotta saamme sen mistä olemme maksaneet. Hyvin monissa hankintaprojekteissa on nähty, ettei myyjän tarjoama tuote toimi luvatulla tavalla ankarissa ympäristö- tai sodan ajan olosuhteissa. Toimivuuden arviointi edellyttää Suomessa tehtävää tutkimusta vaikka laitteet ostettaisiinkin ulkomailta. Esimerkiksi SARtutkan kyky löytää kohteita suomalaisessa metsä- ja kaupunkimaastossa edellyttää täällä tehtävää tutkimusta. Samoin on tutkittava suomalaista herätetaustaa ja erilaisten paikallisten sääilmiöiden todennäköisyyksiä, kun arvioidaan lasersäteenseuraajaohjuksen todellista käytettävyyttä ja tehollista kantamaa. Kyky valita oikea teknologia ja asettaa sille vaatimukset on oltava aina itsellä. Suorituskyky-, järjestelmä- ja elinjaksovaatimusten määrittely edellyttää teknologian tuntemusta. Näin voidaan varmistaa kehittämisohjelmien ja hankkeiden kustannustehokas ja riskeiltään hallittu läpivienti. Puolustusmateriaalin hankintaan liittyy aina paljon tutkimusta, koska on ymmärrettävä materiaalin teknologisen ratkaisun lisäksi toimintaympäristö, jossa sitä käytetään sekä vastustajan sodassa käyttämät vastamenetelmät. Tämä teknologia-vastateknologia-vastateknologian vastateknologia -ketju erottaa sotatekniikan tutkimuksen siviiliteknologian tutkimuksesta. Pienen pitää tutkia Edellä mainitsemieni esimerkkien valossa on selvää, että pienenkin maan on itse tutkittava ja jopa kehitettävä sotatekniikkaa vaikka se ostaa valtaosan puolustusmateriaalistaan valmiina. Erityisen huolellisesti on selvitettävä mihin määrärahat kannattaa sijoittaa. Pienen maan on myös kehitettävä asymmetrisiä konsepteja ja niihin soveltuvaa tekniikkaa, tutkittava olosuhteita ja kehitettävä käyttöperiaatteita, jotta vähäisestä materiaalista saadaan paras hyöty irti. Jyri Kosola on Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen johtaja. SENSORI 2 /

6 Teksti: JYRI KOSOLA Näkökulmia Puolustusvoimien teknilliseen tutkimuslaitokseen Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos perustettiin vuonna Siihen liitettiin 52 vuotta aiemmin perustettu Puolustusvoimien tutkimuskeskus ja 25-vuotias Sähköteknillinen tutkimuslaitos. Puolustusvoimien tutkimuskeskukseen oli aiemmin yhdistetty Pääesikunnan kuvakeskus sekä Pääesikunnan pioneeriosaston painekoeasema. Tutkimusorganisaatiot toimivat Helsingissä, Tampereella, Vaasassa, Vammalassa, Nokialla, Kirkkonummella, Riihimäellä, Espoossa ja Ylöjärvellä. Toisen maailmansodan jälkeen oli nähtävissä trendi, jossa tutkimusja koetoimintaa tekeviä organisaatioita yhdistettiin isommiksi kokonaisuuksiksi. Näin saatiin yksiköitä, joissa olisi riittävästi tukiresursseja, jolloin tutkijat voisivat keskittyä omaan ydinosaamiseensa luvulla esitettiin toiminnan keskittämistä Espooseen VTT:n läheisyyteen. Näin tiedonvaihto sotilas- ja siviilitutkijoiden välillä olisi mahdollisimman tehokasta. Yhteinen informaatiopalvelu, ruokala ja tapahtumat olisivat luoneet melkoisia synergiamahdollisuuksia. Erinäisten syiden vuoksi eikä vähiten valtionhallinnon aluepoliittisten perusteiden johdosta keskittämistä pääkaupunkiseudulle ei kuitenkaan tehty. Ase- ja kemian tekniikka yhdistettiin Outokummun vanhalle kaivosalueelle Ylöjärvelle vuodesta 1967 alkaen. Aikaa kului kuitenkin parikymmentä vuotta ennen kuin viimeiset osat siirtyivät Helsingin Harakan saarelta Lakialaan. Sähkötekniikan tutkimusta ei haluttu siirtää Lakialaan. Syitä oli varmasti monia, mutta 1990-luvulla oli ajatuksena muodostaa Riihimäen varuskunnasta elektroniikkavaruskunta. Tuolloin Puolustusvoimien viestijärjestelmät, ammunnanhallinta, paikantaminen ja navigointi sekä salausjärjestelmät siirtyivät analogisesta teknologiasta digitaaliseen. Suorituskyvyn kehittämisen nopeus ja saavutetut harppaukset olivat huimia. Suuria synergiaetuja katsottiin saatavan, 6 SENSORI 2 / 2013 kun uuden teknologian tutkimus, kehittäminen, koulutus, varustaminen ja kunnossapito yhdistetään samalle paikkakunnalle. Tämä osoittautuikin todeksi, sillä tutkimuslaitos hyödynsi kokeilu- ja mittaustoiminnassaan puolustusvoimien Elektroniikkakeskuskorjaamon ja Sähköteknillisen koulun osaamista ja välineistöä. Vastaavasti Sähköteknillinen tutkimuslaitos tuki Sähköteknillisen koulun opetusta ja ratkaisi vaikeita ylläpito- ja yhteensopivuusongelmia elektroniikkamateriaalin kunnossapidossa. Tarvittaessa saatiin ja annettiin apua Viestirykmentille. Tärkeä ohjaussuhde Puolustusvoimien Tutkimuskeskus ja Sähköteknillinen Tutkimuslaitos olivat puolustusvoimien huoltopäällikön alaisia laitoksia. Niitä ohjasi puolustusvoimien pääinsinööri, joka johti myös Pääesikunnan teknillistä kehittämisosastoa. Tämä ohjaussuhde säilyi myös Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen perustamisen jälkeen. Ohjaus tarkoitti Pääesikunnan teknillisen kehittämisosaston (myöhemmin sotatalousosasto ja materiaaliosasto) ja tutkimuslaitoksen johdon lähes kuukausittaisia kokouksia. Päivittäiset kontaktit olivat vähäisiä, joten aito yhteisymmärrys ja yhdessä tekemisen tunne puuttuivat. Tämä vaikutti laitoksen toimintaan sen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Ohjaussuhde on tärkeä, sillä laitosta ohjaava tuottaa sille tehtävät ja rahoituksen. Yksi syy laitosten yhdistämiseen 1990-luvulla oli se, että tutkimuslaitos olisi kohtuullisen laaja-alainen linkki kaikkeen tutkimustietoon. Tiedon tarvitsija voisi kääntyä tutkijoiden tai informaatiopalvelun puoleen. Tiedeyhteisöön hyvin verkottunut tutkimuslaitos antaisi pyydetyn tiedon tai osoittaisi parhaan asiantuntijan kotimaassa tai ulkomailla. Tämäkin oli syy keskittää tutkimustoimintaa. Jos tutkimustoiminnan palvelukykyä saadaan kehitettyä ja toiminta kokonaisvaltaisemmaksi, ymmärrettäisiin rahoitustarpeitakin paremmin. Laitosten yhdistäminen ei Pääesikunnan näkövinkkelistä sujunut täysin ongelmattomasti. Sähköteknillinen Tutkimuslaitos palveli aikanaan ilmavoimia hyvin. Tuloksia syntyi ja rahaa riitti. Siitä muodostetun Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen Elektroniikka- ja informaatiotekniikkaosaston haluttiin luopuvan insinööritoimistotyylisestä teknisestä suunnittelusta ja kehittämisestä, koska sen katsottiin kuuluvan enemmän teollisuudelle kuin puolustusvoimille. Tilalle haluttiin teknologista tutkimustoimintaa. Kemian ja asetekniikan tutkimukselta tuntui puuttuvan Pääesikunnan tunnistama ja puolustusvoimien kehittämistoimintaan liittyvä asiakastarve. Pääesikunnassa koettiin myös, ettei tutkimustoiminnalla tuettu sen toimintaa eikä tuotettu puolustusjärjestelmän suunnittelua ja kehittämispäätöksiä tukevaa tietoa. Keskusteluissa esitettiin jopa laitoksen lopettamista ja 2000-luvulla pohdittiin vakavasti tutkimuslaitoksen ja VTT:n yhdistämistä. Puolustusvoimien komentaja halusi asian selvitettäväksi. Kun eräs laitoksen johtaja ilmoittautui komentajalle, hän sai saatesanoikseen katso että tehtäisiin hyödyllistä. Tämä kertoi karua kieltään siitä, että ylemmän johdon suuntaan oli korjattavaa ainakin viestinnässä. Myös laitoksen ensimmäinen tutkimusjohtaja havaitsi, että kontaktit laitoksen pääasiakkaiden Puolustusministeriön, Pääesikunnan ja puolustushaarojen sekä tutkimuslaitoksen välillä olivat puutteellisia. Oli siis selvää, että laitoksen tutkimustoimintaa piti jäntevöittää, saada se näkyväksi ja ennenkaikkea hyödylliseksi koetuksi. Oli siis tehtävä tutkimusta puolustusvoima-asiakkaille ja puolustusmateriaalihankintojen tueksi. Lisäksi piti tukea kotimaisen teollisuuden tuotekehitystä yhteistyössä yliopistojen kanssa. Kaikella tutkimuksella tuli olla selkeä päämäärä ja tavoite. Oma tutkimuslaitos olisi perusteltu vain, jos sillä on selkeä puolustusvoimanäkemys eli ymmärrys koko puolustusjärjestelmästä. Tutkimuksen tavoite on säästää verta ja rahaa. Keskittyminen olennaiseen Asiakasnäkökulman parantamiseksi otettiin käyttöön asiakasneuvottelut. Myös tietopalvelua kehitettiin. Laitokselle muodostettiin yhteyspiste asiakkaiden kysymyksille ja heille tarjottiin lähes reaaliaikaista vastauspalvelua. Kysymyksessä oli siis sotilaallisen tutkimuksen päivystävä dosentti. Tarkoituksena oli lähentää tutkimusta puolustusvoimien arkipäivään ja luoda palvelu taisteleville joukoille sodan ajan tarpeisiin. Pääesikunnan näkökulmasta tutkimuslaitos taisi aluksi pelätä moisia kysymyksiä, sillä se ei erityisemmin markkinoinut asiaa. Sittemmin laitoksen nopea vastauspalvelu (NOVA) on vakiintunut toiminnaksi, josta laitokselle tulee kiitoksia. Myös sisäiseen tarpeeseen rekrytoitujen informaatikkojen palveluja ryhdyttiin markki-

7 noimaan ulkoisille asiakkaille. Keskittyminen olennaiseen johti suojan sipulimalliin ja sen tutkimiseen kokonaisjärjestelmänä. Tarkoituksena oli ymmärtää ja kehittää kokonaisuutta, jotta tappiot saadaan mahdollisimman vähäisiksi. Tässä yhteydessä tutkimuslaitoksen rooliksi lanseerattiin suojan osaamiskeskus. Ajan saatossa tutkimuksen kokonaisvaltaisuus parani. Nykyisin tästä ovat hyvinä esimerkkeinä häivetekniikan, elektronisen suojan (SETTI), epäsymmetrisen sodankäynnin (ESSO ja C-IED) sekä operaatioanalyysin tutkimukset. Niissä ongelmakenttää tarkastellaan kaikkien siihen liittyvien teknologioiden suunnasta ja suorituskykytarpeesta lähtien. Osana olennaisuutta tutkimuslaitoksen haluttiin keskittyvän soveltavaan tutkimukseen. Perustutkimus tuli antaa yliopisto- ja korkeakoulumaailman vastuulle. Tässä tutkijoita kehotettiin tai pääinsinööri yritti jopa painostaa jatko-opiskeluihin. Tutkijan työ olisi siis ollut postdoc-työ. Ajatus ei herättänyt innostusta laitoksella. Kun keskityttiin soveltavaan tutkimukseen, oli nähtävissä, että rutiiniluontoista mittaus- ja koestustyötä ei tutkimuslaitoksessa olisi syytä tehdä. Sen paikka olisi laatujärjestelmien mukaisesti teollisuudessa. Esimerkkinä oli ruutien vanhenemisen valvonta ja komposiittikypärien rikkomisprojekti, jossa joka 25. valmistunut kypärä ammuttiin! Pääesikunta ei pitänyt tutkimuslaitoksen innostuksesta kehittää ja valmistaa itse tuotteita. Yhteinen näkemys Tutkimuslaitoksen ja Pääesikunnan näkemyserot tulevaisuuden tarpeista johtivat ensin siihen, ettei yhteistä näkemystä toiminnan pitkäjänteisestä kehittämisestä saatu aikaan. Siksi resursseja ei kehittämiseen juurikaan ollut. Sen vuoksi toiminnan alkuvaiheessa laitoksella oli infrastruktuuriin ja jokapäiväiseen elämään vain rappeutumista hidastavaa vaikutusta, kuten eräs laitoksen johtaja totesi. Yhteisen näkemyksen muodostuminen mahdollisti myöhemmin infrastruktuurin kehittämisen. Tästä ovat hyvinä esimerkkeinä SAR-tutkimuksen edellytysten luominen ja elektronisen sodankäynnin tutkimusinfra. Yhteisen näkemyksen syntymiseen oli keinona myös kuukausittaisten ohjauspalavereiden käyttöönotto. Sitä tuettiin järjestämällä neuvottelut vuoroittain Pääesikunnassa, Riihimäellä ja Lakialassa. Asiakasneuvottelut laajennettiin myös koskemaan kaikkia Pääesikunnan osastoja. Tutkimussuunnitelmat olivat aluksi laitoksen laatimia tutkimusalakohtaisia suunnitelmia. Niissä oli otettu asiakkaiden toivomukset ja toimeksiannot huomioon, mutta kokonaisuus oli Puolustusvoimien tutkimuskeskuksen ja Sähköteknillisen tutkimuslaitoksen perintöä. Vasta kolmen vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta saatiin laadittua laitoksen tutkimusohjelma asiakaskohtaisine tavoitteineen ja mittareineen. Siitäkin puuttui selkeä puolustusvoimien kokonaisuudesta johdettu punainen lanka. Tilanne kuitenkin parani ajan mittaan. Puolustusvoimien teknologiastrategian valmistuttua muodostui yhteinen näkemys siitä, mihin maailma on menossa ja mitä tulevaisuudessa tarvitaan. Tämän syntymiseen vaikutti pitkälti tapa, jolla puolustusvoimien teknologiastrategia laadittiin. Se tehtiin Pääesikunnan, tutkimuslaitoksen, Puolustusministeriön, tiedeyhteisön ja kotimaisen puolustustarviketeollisuuden kanssa yhteistyössä, ja Pääesikunta heilutti tahtipuikkoa. Myös yhteistyö Pääesikunnan sisällä oli laajaa ja tiivistä. Strategian valmisteluun osallistuivat suunnittelu-, johtamisjärjestelmä-, tiedustelu- ja logistiikkaosastot sekä operatiivinen osasto materiaaliosaston toimiessa työn johtajana. Laaja valmistelu ja ennen kaikkea aito yhdessä tekeminen antoivat kaikille mahdollisuuden vaikuttaa strategian sisältöön sekä sitoutti osallistujat työn tuloksiin. Puolustusvoimien teknologiastrategian perusteella tutkimuslaitos laati oman tutkimusstrategiansa, jonka sotavarustepäällikkö hyväksyi. Näin puolustusministeriölle, Pääesikunnalle ja tutkimuslaitokselle saatiin luotua yhdenmukainen käsitys tulevaisuudesta, toimijoiden roolista ja toiminnan painopistealueista. Kuin sattumalta oli samalla luotu hyvät edellytykset puolustusvoimauudistukselle! Puolustusvoimauudistuksessa nähdään koettujen ja edellä kuvattujen asioiden jatkumo. Tutkimusta tekeviä organisaatioita keskitetään, asiakastarvetta selkeytetään ja ohjausta tehostetaan. Kun Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos perustettiin, saatiin samaan organisaatioon lähes kaikki teknis-luonnontieteellistä tutkimusta tekevät. Ensi vuoden alusta saadaan lisäksi käyttöperiaatteeseen sekä henkilöstöön liittyvät osatekijät samaan laitokseen. Kaikki tutkimus kootaan yhteen ja sitä tarkastellaan yhteisesti. Tutkimustoiminnan ohjaus keskitetään Pääesikunnassa suunnitteluosastolle. Oman kehittymisen suunnittelu Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen ja Pääesikunnan yhteiselosta ja kehittymisestä voidaan ottaa paljon oppia myös puolustusvoimauudistuksessa. Asiat saadaan kuntoon, kun huomioidaan että tulevaisuudesta on selkeä näkemys, organisointi on selväpiirteinen, resursseja on riittävästi ja keskitytään tekemään asioita, joissa ollaan hyviä. Kun Pääesikunta loi strategiset puitteet toiminnalle, oli systemaattinen ja pitkäjänteinen kehittäminen mahdollista. Pääesikunnan materiaaliosasto osallistui Puolustusministeriön materiaalipoliittisen strategian ja tutkimusstrategian laadintaan sekä laati itse puolustusvoimien teknologiastrategian. Se tehtiin yhteistyössä muiden Pääesikunnan osastojen, Puolustusministeriön, tutkimuslaitoksen, tiedeyhteisön ja teollisuuden kanssa. Strategia sisälsi yhteisen tavoitetilan ja linjaukset painopisteistä sekä toimijoiden roolista. Tämän perusteella tutkimuslaitokselle oli helppo antaa toimeksianto tehtävätaktiikan periaatteilla: Suunnitelkaa oma kehittymisenne puolustusvoimien yhteisen tavoitetilan mukaisesti. Materiaaliosasto ei ryhtynyt mikromanageroimaan tutkimuslaitoksen strategiaa johtamalla sen suunnittelua tai puuttumalla toteutuksen yksityiskohtiin. Kehitystyön organisoimiseksi ja resurssoimiseksi perustettiin tutkimuslaitokselle tutkimusjohtajan virka, johon haettiin siviiliprofessoria. Kun sellaista ei saatu, se muutettiin sotilasyli-insinöörin viraksi. Tutkimusjohtajasta tuli ulospäin suuntautunut asiakastarpeen ymmärtäjä ja tulkitsija. Hän ei ole tutkimuksen operatiivinen johtaja ja tieteellisen pätevyyden varmistaja vaan tekee laitoksen ydintoiminnan strategista suunnittelua. Laitokseen luotiin myös kehittämispäällikön, laatupäällikön ja tutkimuskoordinaattorin tehtävät. Nämä mahdollistivat toimintajärjestelmän kehittämisen sille tasolle, joka täyttää laatustandardit ja jota myrkkyjen, räjähteiden ja säteilevien aineiden parissa toimivalta laitokselta voidaan edellyttää. Ilman turhaa omakehua voidaan sanoa, että tutkimuslaitoksen toimintajärjestelmästä tuli yksi puolustusvoimien parhaista, ellei peräti paras. Myös Pääesikunnan materiaaliosaston antama rahoitus laitoksen infrastruktuurin kehittämiseen ja puolustusvoimien teknologiaohjelmiin sekä suora rahoitus kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön ovat osoittautuneet välttämättömiksi kehitykselle. Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen taival vuodesta 1999 vuoden 2013 loppuun osoittaa, että paljon on tehty ja paljon on saatu aikaan. Kehittämisen tarpeet ja suuntalinjat ovat tällä hetkellä oikeastaan samanlaisia kuin viitisentoista vuotta sitten. Jo luoduista toiminnoista ja malleista sekä kehittyneestä osaamisesta on suuri hyöty uuden rakentamisessa. Menneisyyden tunteminen on avain tulevaisuuden ymmärtämiseen. Kirjoitus pohjautuu insinöörikenraalimajuri Kalle Ukkolan, insinööriprikaatikenraali Markku Ihantolan, insinöörieversti Ilkka Jäppisen, eversti Esa Lappalaisen ja insinöörieversti Mika Hyytiäisen haastatteluihin ja toimittamiin materiaaleihin sekä omiin havaintoihini Pääesikunnassa ja Puolustusvoimien teknillisellä tutkimuslaitoksella. SENSORI 2 /

8 Teksti: SEPPO HÄRKÖNEN Alkuräjähdyksestä Puolustusvoimien teknilliseksi tutkimuslaitokseksi Alkuräjähdys saattaa olla turhan juhlallinen lähtöpisteen ilmaisu, kun kuvaillaan Tutkimuslaitoksen kehittymistä puolustusvoimien tutkimuksen päätoimijaksi. Alkuräjähdyksenä voidaan kuitenkin pitää Suomen itsenäistymistä. Nuori valtio tunsi suurta huolta turvallisuudestaan ja aloitti heti puolustuksen organisoinnin silloisen sotaministeriön ja sotalaitoksen toimesta. Työhön liittyi monenlaisten asioiden selvitystä, kokeilua, testausta ja kehittämistä, jotka kaikki ovat tutkimustoiminnan ilmentymiä. Kemian, fysiikan ja sähkötekniikan tutkimusaktiviteetit alkoivat toisistaan erillisinä. Mutta tiedämme, että Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos tarjoaa nykyisin kokonaisratkaisuja, jotka kattavat kaikki nämä kolme aluetta. Tiedämme myös, että ensi vuonna tapahtuvan puolustusvoimien uudistuksen myötä saman katon alle tulevat myös doktriinien ja ihmisresurssien kehittäminen. Näin asiakas saa entistä kokonaisvaltaisempia palveluja. Jos rohkenemme hieman soveltaa jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin tunnettua lausumaa, niin se kuuluisi silloin näin: "Tutkimuslaitos, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuuttaan. Laitoksen edellinen johtaja Mika Hyytiäinen kantoi tästä huolta ja hän pyysi minua laatimaan lyhyen koosteen niistä tekijöistä, joiden varaan nykyinen Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos on rakentunut. Erityisesti hän mainitsi Sähköteknillisen Tutkimuslaitoksen historian ja perinteet. Niitä ei oltu koottu mihinkään ja olivat siten vaarassa kadota historian mustaan aukkoon. Tiesin, että työstä tulisi suuri, jos Kuva: PUOLUSTUSVOIMAT Kemian laboratorio Harakan saarella Helsingissä, jossa Tutkimuskeskuksen toiminta päättyi vuonna SENSORI 2 / 2013

9 sen tekisi perusteellisesti kaikki faktat tarkistaen. Leipätyöni ohessa minun oli kuitenkin pakko keskittyä vain olennaisiin pääkohtiin. Todellakin, Sähköteknillisen Tutkimuslaitoksen taustoista ei ole olemassa mitään yhtenäistä koostetta. Hajallaan olevat tiedot oli etsittävä niiden joukko-osastojen julkaisuista, joiden historiat kytkeytyvät jollain tavalla myös Sähköteknilliseen Tutkimuslaitokseen. Lisäksi etsin tietoja vanhoista arkistoista ja jopa omista hatarista muistisoluistani. Olinhan aloittanut palvelukseni puolustusvoimissa vuonna 1975 juuri Sähköteknillisessä Tutkimuslaitoksessa Espoon Kivenlahdessa. Käytin työssäni saatavissa olevia kirjallisia lähteitä ja niitä penkoen olen tuskan hien näköä sumentaessa saanut kasaan koosteraportin PVTT:n lyhyt historia v1.0, Se löytyy puolustusvoimien intranetistä Tutkimuskillan sivuilta. Tekstimuotoisen esityksen lisäksi luonnostelin myös graafisen version, joka kulkee nimellä PVTT:n sukupuu tai paremminkin Ratapihakaavio ehkä sen visuaalisen ilmeen vuoksi. Pirjo Laurimaa laati luonnoksesta lopullisen version tunnetusti korkealla ammattitaidollaan. Kemian ja fysiikan tutkimusta Puolustusvoimien teknis-luonnontieteellisen tutkimuksen historian katsotaan virallisesti alkaneen 15. huhtikuuta Silloin aloitti ensimmäinen tutkija, kemisti Bertil Nybergh työnsä sotalaitoksen palveluksessa, ja sotaministeriön taisteluvälineosaston kemiallinen laboratorio perustettiin. Laboratorio toimi aluksi vuokratiloissa Helsingin Yliopiston kemian laitoksen yhteydessä. Se siirrettiin pian turvallisuussyistä ja lisätilan saamiseksi Helsingin Taivallahteen Ase- ja ampumatarvikevarikko 1:n yhteyteen. Vuonna 1925 laboratoriosta tehtiin Puolustusministeriön Kemiallinen koelaitos ja se muutti vuonna 1929 sille varta vasten suunniteltuihin tiloihin Helsingin edustalla sijaitsevalle Harakan saarelle. Koelaitoksen nimi muutettiin lokakuussa 1940 Puolustuslaitoksen Kemialliseksi laboratorioksi. Fysiikan tutkimus käynnistyi 1920-luvulla puolustusvoimien materiaalihankintoihin liittyvillä vastaanotto- ja tarkastustehtävillä. Varsinaisen tieteellisen tutkimuksen osuus oli tuolloin vielä vähäistä. Tehtävää varten perustettiin vuonna 1925 Puolustusministeriön taisteluvälineosaston vastaanottotoimisto, josta vuodesta 1928 alkaen käytettiin nimeä tarkastustoimisto. Toimiston suorittamia tarkastuksia ryhdyttiin tehostamaan fysiikkaan liittyvillä tutkimuksilla, jotka olivat muun muassa aineenkoetus- ja ampumakokeita sekä erilaisia sähköteknillisiä mittauksia. Toimisto sijaitsi Helsingin Katajanokalla. Kesällä 1941 tarkastustoimiston pohjalta perustettiin Aineenkoetuslaitos. Sittemmin fysiikka ja kemia yhdistyivät samaan organisaatioon, Sähköteknillisen Tutkimuslaitoksen päärakennus vuonna Aiemmin siinä toimi Sähköteknillisen Koulun koeasema. kun Aineenkoetuslaitos liitettiin vuonna 1947 Kemialliseen laboratorioon nimellä Fysikaalinen aineenkoetusosasto. Puolustuslaitoksen tutkimustoiminta laajeni ja pelkästään kemiaan rajoittuneesta nimestä haluttiin luopua. Niinpä olympiavuonna 1952 perustettiin Puolustuslaitoksen Tutkimuskeskus. Upinniemeen oli perustettu Pääesikunnan pioneeriosaston alainen Painekoeasema vuonna Tämä liitettiin Tutkimuskeskukseen hallinnollisesti vuonna 1969 ja lopullisesti osaksi fysiikan osastoa vuonna Tutkimuskeskus oli aluksi yleisesikunnan päällikön alainen, mutta se siirtyi vuonna 1965 pääinsinöörin alaisuuteen. Puolustuslaitoksen Tutkimuskeskuksen nimi muutettiin vuonna 1974 Puolustusvoimien Tutkimuskeskukseksi. Kuva: PUOLUSTUSVOIMAT Kuva: SÄHKÖTEKNILLISEN TUTKIMUSLAITOKSEN ARKISTO Sähkötekniikan tutkimustiloja Kivenlahdessa noin vuonna Vasemmalta diplomi-insinööri Risto Ivars, teknikko Pentti Termonen ja diplomi-insinööri Max Nybergh. Sähkötekniikan tutkimusta Sähkötekniikka kytkeytyi aluksi viestintään ja valvontaan kuten puhelimiin, radioihin ja tutkiin. Vasta myöhemmin elektroniikan syntyessä sitä sovellettiin muihin puolustusjärjestelmiin, esimerkiksi eri taajuusalueiden sensoreihin, aseisiin ja johtamiseen. Kansalaissodan jälkeen vuonna 1918 kerättiin kaikki viestikalusto Santahaminaan, jossa alkoi viestiaselajin organisoituminen ja kalustoon liittyvä kehittäminen. Tutkimusta ja uuden kaluston kehittämistä varten perustettiin 1. toukokuuta 1925 Puolustusministeriön Radiolaboratorio. Sinne keskitettiin Santahaminan pajojen toiminta ja muu aselajien kokeileva radiotoiminta. Myöhemmin laboratorion toiminta-aluetta laajennettiin ja siitä tuli 1. toukokuuta 1927 Puolustusministeriön Sähkölaboratorio. Se kehitti tutkimus- SENSORI 2 /

10 Kuva: SÄHKÖTEKNILLISEN TUTKIMUSLAITOKSEN ARKISTO vuonna 1981 pääinsinöörin alaisuuteen. Ajan myötä varsinaisen tutkimus- ja kokeilutoiminnan osuus jäi vähemmälle ja laitos kehitti insinööritoimistomaisesti puolustusvoimien elektroniikka- ja tietojärjestelmiä. Saksalainen Irja-tulenjohtotutka Kivenlahdessa 1960-luvun alussa. Kuva: PETRI JÄRVIÖ Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos Vuonna 1999 Sähköteknillinen Tutkimuslaitos ja Puolustusvoimien Tutkimuskeskus yhdistyivät Puolustusvoimien Teknilliseksi Tutkimuslaitokseksi. Uusi laitos oli ainutlaatuinen, sillä ensimmäistä kertaa pystyttiin hallitsemaan asejärjestelmiä kokonaisuutena. Oli luotu kyky arvioida, testata ja kehittää aseet, sensorit ja johtamisjärjestelmä -kokonaisuuden suorituskykyä. Noin sadan vuoden aikana on tapahtunut raju tekninen kehitys, ja erityisen herkullista on kuvitella tutkijan työnkuvan muuttumista. Vähän väliä vanhat hyväksi todetut menetelmät siirretään romukoppaan ja on opeteltava uusien tutkimusinstrumenttien tarjoamia palveluita. Tuohon, ihmisen historian kannalta lyhyeen ajanjaksoon nimittäin mahtuu muun muassa radioputken, puolijohteiden, transistorin, mikropiirin, mikroprosessorin, tietokoneen, mikrotietokoneen, kännykän ja tabletin keksimiset tai kehittämiset. Sitä kautta on saatu valtavat laskentatehot monenlaisten sovellusten käyttöön. Samalla tietokone on tunkeutunut ihmisen jokapäiväiseen elämään joko pöydällä seisovana laitteena tai piiloutuneena lukuisiin arkihyödykkeisiin. Voidaan vain todeta, että insinöörin koulutiedot vanhenevat nopeasti ja vauhti vain kiihtyy. Tekniikan lisensiaatti Jari Paunonen työskentelee Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen Elektroniikka- ja informaatiotekniikkaosaston laboratoriossa. ja tuotantolaitoksena useita radioita ja muita viestivälineitä sekä oli merkittävässä asemassa puolustuslaitoksen radiokaluston kehittäjänä ja ylläpitäjänä toisen maailmansodan aikana. Maaliskuussa 1943 ensimmäiset Saksasta hankitut tutkat saapuivat laivalla Poriin. Sodan aikana oli vaikeissa olosuhteissa järjestettävä käyttökoulutus, tekniikkaan perehdytys ja huolto. Vuonna 1949 perustettiin kunnostus- ja koulutustoimintaa varten ilmavoimien alainen Tutkakorjaamo Helsinkiin Maurinkadulle. Se laajeni koko puolustuslaitosta käsittäväksi vuonna 1952 ja siirtyi Pääesikunnan alaisuuteen. Tästä muodostettiin sitten vuonna 1955 virallinen koulutusorganisaatio eli Sähköteknillinen Koulu. Sähköteknillinen oli peitenimi, jolla tarkoitettiin tutkaa. Sähköteknillinen Koulu muutti vuonna 1956 Maurinkadulta Espoon Kivenlahteen. Se sai käyttöönsä rajavartiolaitoksen tilat, jotka vapautuivat Porkkalan vuokra-alueen palauttamisen jälkeen. Kun isäntäorganisaatio Sähköteknillinen Koulu muutti sitten Riihimäelle vuonna 1959, jäi Koeasemaksi nimetty yksikkö Kivenlahteen Se itsenäistyi vuonna 1974 Sähköteknilliseksi Tutkimuslaitokseksi Pääesikunnan Sähköteknillisen osaston alaisuuteen. Sen perinnejoukko-osastoksi valittiin Puolustusministeriön Sähkölaboratorio. Sähköteknillinen Tutkimuslaitos siirtyi Diplomi-insinööri Seppo Härkönen on jäänyt eläkkeelle kesäkuussa 2012 palveltuaan puolustusvoimia hieman yli 37 vuotta elektroniikan ja elektronisen sodankäynnin tehtävissä. Työura alkoi tutkimusinsinöörinä vuonna 1975 Sähköteknillisessä Tutkimuslaitoksessa Espoon Kivenlahdessa ja päättyi tutkimusalajohtajana Riihimäellä Puolustusvoimien Teknillisessä Tutkimuslaitoksessa. Hänen ensimmäinen elektroniikkaan liittyvä sotilastehtävä oli varusmiehenä vuonna 1974 Kuivasaaressa, rannikkotykistön RADAL-järjestelmän huollossa. Kivenlahdessa ensimmäisenä työnä oli ilmavalvonnan m/70-näyttölaitteen vastaanottotarkastukset. Työuran viimeiset tehtävät liittyivät elektronisen sodankäynnin kehitysprojekteihin, muun muassa myös tienvarsipommien torjuntaan. 10 SENSORI 2 / 2013

11 HISTORIIKIN TEOSSA KÄYTETTYJÄ LÄHTEITÄ: Puolustusministeriö määräsi vuonna 1945 Sähkölaboratorion ja kaikki viestikorjaamot yhdistettäviksi. Näin syntyi Valtion Sähköpaja, jota uhkasi kuitenkin aika pian lakkauttaminen. Syinä olivat poliittisesti ja yhteiskunnallisesti epävarma tilanne ja puolustuslaitoksen tilausten vähentyminen. Vuonna 1948 Sähköpajan teollisuustuotantoyksikkö siirrettiin Posti- ja lennätinlaitokseen ja tutkimusyksikkö, erityisesti mikroaaltoihin liittyvä osaaminen, liitettiin VTT:een. Posti- ja lennätinlaitokseen tuli siten viranomaisorganisaation lisäksi teollisuusosasto. Vuonna 1962 tästä eriytyikin valtion oma teollisuusyritys, Televa Oy. Vuonna 1981 Nokia Oy hankki Televasta enemmistöosuuden ja syntyi Tele-Nokia. Yhtiö siirtyi kokonaan Nokia Oy:n omistukseen vuonna 1987 ja yrityksen nimeksi vaihdettiin vuonna 1992 Nokia Telecommunications. Heinonen, Heikki E.: Sähkötkoo 50, Riihimäki 1998, julk. Tutkamieskilta ry. Heinonen, Heikki E.: Tiedolla ja taidolla, Elektroniikkakeskuskorjaamo 40v, Riihimäki Päiväläinen Erkki: Kemian vuodet Harakassa. Kertomus Puolustusvoimien kemiallisen tutkimuslaitoksen toiminnasta vuosina Pääesikunta, Sähköteknillinen osasto 40 v, Helsinki Toivonen, Pentti: Puolustusvoimien Tutkimuskeskus , 75. Kouvola Uro, Seppo: Illico perfectum, Viestikoulun kuusi vuosikymmentä , Riihimäki 2002, julk. Viestirykmentti. Kuva: SEPPO HÄRKÖNEN JA PIRJO LAURIMAA Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen sukupuu. SENSORI 2 /

12 Teksti: MARKKU MESILAAKSO Yleistajuisen esittämisen mahdollisuuksia kuka meitä nyt muka kuuntelisi? Puolustusvoimien motto tee työtä, jolla on tarkoitus sisältää vahvan näkemyksen työn kansallisesta vaikuttavuudesta. Me puolustusvoimissa työskentelevät koemme tekevämme tärkeää ja tarkoituksellista työtä ja ymmärrämme maanpuolustuksen kaikille kansalaisille kuuluvaksi yhteiseksi asiaksi. Puolustusvoimia ei välttämättä tunneta kovin hyvin, vaan se mielletään vieraaksi toimijaksi. Jos kerromme enemmän työstämme julkisesti ja yleistajuisesti, saamme lisää tunnettavuutta. Puolustusvoimien kaltaisessa päällikköorganisaatiossa päätöksen tekee esimies. Siinä hän tukeutuu asiantuntemukseen, jota asian valmistelussa on kerätty. Me tuotamme tutkimuslaitoksessa tietoa ja ymmärrystä päätöksenteon tueksi. Meidän tulee ikään kuin olla vastaamassa jo ennen kuin kysytään ja kysyttäessä tehdä keskustelusta ymmärrettävää. Tehtävämme on varmistaa, että tieto ymmärretään ja hyödynnetään. Myös puolustusvoimissa olevan asiakkaamme tulee pyrkiä tähän. Saatavillamme on laaja valikoima viestivälineitä ja viestinnän keinoja. Niiden käyttö ei ole jokaiselle kaikilta osin tuttua. Kun meidät on pantu viestimään, on turha kysellä kuka meitä nyt muka kuuntelisi. Koulutuksensa perusteella tutkija osaa menettelyt työpäiväkirjan ylläpitämisestä raportin tekoon saakka. Yleistajuisen esittämisen taidot hän opettelee itse sitä tehdessään. Asiantuntijan pitäisi kyetä esittämään omaan ammattialaansa liittyvä asia ymmärrettävällä tavalla melkein kenelle tahansa. Suurelle yleisölle tarkoitetussa artikkelissa oman tieteenalueen terminologia tai puolustusvoimien käsitteet avataan lukijoille. Asiantuntijan tulee esityksessään ajatella jatkuvasti ja väheksymättä lukijaansa tai lukijoitansa ja kirjoittaa tai puhua heille sopivalla tasolla. Vaikka tiedämme ja ymmärrämme hyvin nämä säännöt, tulemme niitä valitettavasti koko ajan rikkoneeksi. Vieraana popularisoinnin ammattilaisia Lakialassa pidettiin syyskuun alussa Tutkimuksen ja tieteen yleistajuistamisen seminaari. Kirjoittamisen ammattilaisten ajatuksia esittivät pedagoginen yliopistonlehtori, filosofian tohtori Johanna Vaattovaara Helsingin yliopiston Kielikeskuksesta, professori ja Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja, filosofian tohtori Markku Löytönen Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselta, kustannuspäällikkö, filosofian maisteri Urpu Strellman Art Housesta ja Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen johtaja, insinöörieversti Jyri Kosola. Esitän seuraavassa lyhyet referaatit näistä esityksistä. Johanna Vaattovaara puhui tieteen yleistajuistamisesta osana tutkijan työtä. Hän pohdiskeli myös, mitä annettavaa puolustusvoimien tutkimuksella on yhteiskunnalle, sen eri toimijoille ja kansalaisille. Tutkija ei pääsääntöisesti ole saanut koulutusta tieteen popularisointiin ja yleistajuistamiseen. Siitä huolimatta tieteen yleistajuistamista ei voida kokonaan ulkoistaa pois tutkijan vastuulta. Vaattovaaran mukaan tutkija tuottaa tieteen tekijänä uutta tietoa, asiantuntijana hän tulkitsee sitä. Vaattovaara jakoi tieteen yleistajuistamisen kontekstit ja muodot seuraavalla tavalla: Media, asiantuntijatehtävät, opetus, monitieteinen yhteistyö, rahoitusanomukset, suuri yleisö ja asiakkaat. Mediassa ei määräävä tekijä ole oman uran vaihe. Yleensä toimittaja lähestyy asiantuntijaa, mutta myös mediaa voidaan lähestyä. Yhteydenotot kumuloituvat helposti. Toimittajat tarvitsevat ja hakevat hyviä yhteistyökumppaneita tutkimusmaailmasta. Useimmiten oman alan yleistuntemus riittää median tarpeisiin. Suuren yleisön kiinnostus on pääosin yleisellä tasolla. Viestinnässä on ymmärrettävä kohderyhmän yleinen valmius käsitellä tarjolla olevaa tutkimustietoa, ei itse tutkimustuloksia. Suuri yleisö ja asiakas eivät ole yhtenäisiä joukkoja. On otettava huomioon kohdeyleisön osallistaminen aiheeseen ja tietoon, jotta saavutetaan tiedollinen kumppanuus. Vaattovaaran mielestä jyrkkää kahtiajakoa tieteellinen verrattuna yleistajuinen ei sellaisenaan ole. On tarkoituksenmukaista tiedeviestintää, jonka keinojen tulee vaihdella tilanteen, tavoitteiden ja vastaanottajan mukaan. Yleistajuistaminen on vaativaa, siinä on eksaktiuden ja yksinkertaistamisen välinen jännite. Se on myös antoisaa ja onnistuessaan tuloksellista, jopa tutkijalle itselleen uutta avaavaa. Yleistajuistaminen on tehtävänä luonnollinen ja myös laaja-alainen osa tieteentekijän ja tieteellisen asiantuntijan toimintaa. Onko se myös etuoikeus!? Lisäarvoa kommunikaatiolla Markku Löytösen mukaan tutkija kammiossaan ratkoo ongelmia ja on hyödytön tyyppi, ellei osaa kertoa asiaansa opiskelijoille, kansalaisille ja päätöksentekijöille. Hänen mielestään koulutettujen maisterien ja tohtorien on osattava kommunikoida työnsä tulokset ja tuotettava näin lisäarvoa. Kun olemme ottaneet käyttöömme läppärit, tabletit, kännykät ja lähes kaikkialla olevan langattoman verkon, niin haluamme ajasta ja paikasta riippumatta tarkoituksenmukaisen näkymän tietoympäristöömme. Teknologia ja markkinat vain vastaavat siihen, mitä haluamme. Kun ajankäyttö on sirpaloitunut, on tarvittava tieto otettava haltuun nopeammin ja aikaa syventymiseen on vähemmän. Oleellinen on kerrottava minuuteissa eli "hissipuheen" pituisena. Tämä näkyy muun muassa tietokirjojen kehityksessä. Leipätekstin osuus on koko ajan lyhentynyt, koska muita elementtejä, kuten kuvia, taulukoita ja tietoiskulaatikoita on enemmän. Profession kieli on usein hyvin erilaistunutta, sitä ei maallikko pysty seuraamaan. Puolustusvoimien asiantuntijat ovat saman tilanteen edessä kuin muutkin. On muistettava, että kun popularisoidaan, ei kirjoiteta kollegoille. Löytösen luettelo kirjoitetun tekstin kohdeyleisöistä oli laaja. Näitä ovat kollegat, ammattitutkijat, opiskelijat, vanhukset, lapset, asiantuntijat, kaikkien alojen asiantuntijat, sekalainen seurakunta, suuri yleisö, suomalaiset, näkevä yleisö, kuuleva yleisö ja muut Myös hänen medialuettelonsa oli pitkä: Kirjat, sanoma-, aikakaus- ja ammatilliset lehdet, tieteelliset sarjat, populaaritieteelliset julkaisut, radio, televisio, ooppera, teatteri, elokuva, www ja muut Löytönen käsitteli myös monitasokirjoittamista, lukupintoja, joita hän sanoo aikuisil- 12 SENSORI 2 / 2013

13 le toimittamissaan teoksissa olleen kolmesta neljäänkin. Tällä tavoitetaan erilaisen taustan omaavia lukijoita. Hän piti myös tärkeänä merenkulkutermiä lepuutus. Sen mukaan hyvä teksti ei synny kiireessä. Paljouden hallinta Kustantaja ja kustannustoimittaja Urpu Strellmann tarjosi tietoa kustannustoiminnasta. Tarjottua käsikirjoitusta arvioidaan muun muassa kirjan sisällön ja luonteen, kirjoittajan asiantuntemuksen ja kirjan markkinoiden perusteella. Kustantaja on kirjan teon, julkaisemisen ja markkinoinnin asiantuntija, joka yhdessä kustannustoimittajan kanssa takaa laadun ja saa kirjasta parhaan mahdollisen. Toiminnassa on olennaista, että kustannustoimittaja työstää tekstin kirjoittajan kanssa yhdessä. Näin kirjaan kohdistuvat vaatimukset täyttyvät. Kun kirjaa tehdään laajalle yleisölle, kulkee tekstin punaisena lankana se, mitä kirjoittaja haluaa sanoa ja mihin tarkoitukseen hän käyttää tutkimuksen tuottamaa tietoa. Keskeistä yleistajuisessa kirjoittamisessa on tiedon paljouden hallitseminen. Kirjoittajan on tiedettävä koko ajan, mihin tekstillään pyrkii. Toisena tulee lukijoiden lukutapojen tukeminen, jotta kirjan sisällöstä muodostuu käsitys niin selailevalle kuin syventyvällekin lukijalle. Sisältöön on osattava rakentaa katkoksia ja hengähdystaukoja. Kolmantena on havainnollinen kieli, sillä ammattislangi ja erikoissanasto tekevät tekstistä helposti vaikeasti lähestyttävää. Neljäntenä tulee rakentaa kiinnostavuutta, sillä uutisarvoisin asia ei välttämättä olekaan tutkimuksen keskeisin tulos. Jyri Kosolan mukaan puolustusvoimilla tulee olla käytettävissään tarvitsemansa tietämys sellaisella tavalla, jolla tulokset ymmärretään. Tämä on myös Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen tavoite. Hän jakoi kirjoittamisen kohderyhmät viiteen ryhmään, jotka ovat oman tutkimusalan tutkijat, oman tekniikan alueen ammattilaiset, laaja tieteellinen yleisö, sotilasalan ammattilaiset ja laaja yleisö. Jos jakoa konkretisoi, siihen voisi kuulua tutkijat, kehitysinsinöörit, hankintainsinöörit, sotilaat ja laaja yleisö. Viestinnälle on aina oltava peruste. Yleistajuistamisen prosessi lähtee siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Seuraavana on mietittävä kenelle tietoa halutaan tarjota ja millaista sen on oltava. On myös pohdittava ketkä tietoa tuottavat, millä tavalla ja mikä on siihen sopivin hetki. Prosessin loppupuolella on itse julkaisun esille saaminen ja siihen mahdollisesti liittyvä viestintä. Tarvittaessa julkaisun elinjaksoa on myös hallittava täydentämällä sitä ja ottamalla uusintapainoksia. Lisätietoa: Tieteen yleistajuistaminen, Urpu Strellman & Johanna Vaattovaara (toim.), Gaudeamus Oy, 2013, Tampere Teksti: MARKKU MESILAAKSO Käytännön yleistajuistamista Radio-kemiaa Syyriasta Syyrian sisällissota, kemiallisten aseiden uhka ja lopulta niiden käyttö tämän vuoden elokuussa ovat saaneet tiedotusvälineet kiinnostumaan sellaisesta suomalaisesta osaamisesta, jotka liittyvät kemiallisiin aseisiin. Olen vastannut tiedotusvälineille niiden pyytämissä haastatteluissa tai taustatutkimuksissa toimittajien esittämiin kysymyksiin. Seuraavassa viestinnän amatöörin ajatuksiani ja havaintojani tällaisesta popularisoinnista: Kemiallisten aseiden tematiikkaan liittyvää osaamista on meillä Suomessa hämmästyttävän paljon. Puolustusvoimissa on laaja ammattitaito koko suojelualan kentästä. Meillä on maavoimien Suojelun erikoisosasto ja sen CBRN-kenttälaboratorio sekä suojelutekniikan tutkimusala Puolustusvoimien teknillisellä tutkimuslaitoksella. Tällä alalla puolustusvoimat toimii hyvässä yhteistyössä muiden maamme viranomaisten kanssa. Poliisilla, tullilla ja rajavartiolaitoksella on alaan liittyvää omaa erikoisosaamistaan kuten myös pelastuslaitoksilla. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimii viranomaisyhteistyönä virtuaalinen C-osaamiskeskus, joka on asiantuntijoiden foorumina ja poolina. Sisäasiainministeriön poliisihallinnon alaisuudessa toimii eri viranomaisten muodostama CBRNE-yhteistyöfoorumi. Helsingin yliopiston kemiallisten aseiden valvontainstituutti on puolestaan taisteluaineiden analytiikan osaaja. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen historian alussa 1920-luvulla tutkittiin kemiallisiin aseisiin liittyviä aiheita. Perinteemme ovat siis kaukana. Tästä huolimatta taikka paremminkin siitä johtuen osaamisemme tänä päivänä on nykyaikaista ja kansainvälistä tasoa. Olen joskus ajatellut, että jotakin samankaltaista voidaan havaita osaamisen pysymisessä akateemisella alalla kuin esimerkiksi urheilussa tai muilla aloilla. Osaamisesta on helppoa puhua. Kysyjälle on haastattelussa vastattava avoimesti ja totuudellisesti, pyydettyä tietoa tai jopa mielipiteitä jakaen. Olen pohtinut ja päättänyt etukäteen, mitä tietoa ja millä tasolla voin kertoa ja mistä en voi tietoja antaa. Kaikkein ensimmäiseksi olen pyytänyt linjauksia esimieheltäni tai maavoimista. Haastatteluissa on kysytty muun muassa kemiallisten aseiden hävittämistä. Tiedotusvälineet ovat olleet kiinnostuneita siitä, mitä Suomella olisi mahdollisesti annettavaa. CBRN-kenttälabo- Markku Mesilaakso Kuva: TELLERVO VORMISTO ratoriota on kuvattu televisioon ja keskusteltu myrkkyjen ominaisuuksista ja niiden valmistamisesta. On myös tiedusteltu, onko Suomella tällaisia aineita. Yleisön palveluksessa Radio ja televisio ovat näyttäytyneet minulle tässä yhteydessä yleisön palvelijana. Mielestäni ne ovat tarjonneet yleisölle sellaisia tiedonmurusia, joista toimittajat tietävät ihmisten olevan kiinnostuneita. Olen huomannut, että toimittajat ovat hyvin selvittäneet itselleen asian taustat ja osaavat kysyä hyviä kysymyksiä. Heidän roolinsa on selvästi viedä haastattelua eteenpäin tietyn käsikirjoituksen mukaan. Joskus olen miettinyt, että käsikirjoitusten aihiot ovat peräisin ulkomaisten lehtien tiedoista, niin samankaltaisesti asioiden käsittelyyn on päädytty. On siis asetuttava toimittajan tavoin palvelemaan kuulijaa. Haluan tulla ymmärretyksi. Ei olisi mitään hyötyä puhua kemian termein, eivätkä toimittajat käsittämätöntä puhetta tietysti ulos päästäisikään. Vastatessani en puhu kollegalleni vaan tavalliselle ihmiselle, jonka kuvittelen olevan radiota kuuntelemassa. Yritän olla innostunut asiastani, koska se kuuluu ja näkyy. Sen saavuttamiseksi pitää olla oma itsensä. Tämä taasen johtaa siihen, etten aina tule käyttäneeksi kirjakieltä onko se hyvä vai huono asia, riippuu varmaan kuulijasta. Professori Markku Mesilaakso on Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen Räjähde- ja suojelutekniikkaosaston johtaja. SENSORI 2 /

14 Teksti: ELISA PÄÄKKÖNEN Henkilöstö- ja asiakaslehden vaiheita Puolustusvoimien Tutkimuskeskuksessa ilmestyi 1980-luvulla TUT- KIMATON-tiedotuslehti. Siinä oli alun toistakymmentä sivua ja se oli toteutettu monistamalla. Lehden vetäjänä oli Kimmo Skön. Lehti ilmestyi vuosina ja vielä tuplanumerona vuonna Lakialassa julkaistiin 1980-luvun lopulta lähtien myös ATOMINOOTTI-nimistä viikkotiedotetta. Sen nimeksi vaihdettiin vuonna 1992 NOOTTI ja tiedotetta tehtiin aina vuoteen 2000 saakka. Oman henkilöstölehden perustamiseen oli kuitenkin tarve ja vuonna 1990 tehtiin ETS-lehti. Se oli vaatimattomasti toteutettu, mutta kannet olivat sentään värillistä paperia ja lehdellä oli oma logo. Lehdessä oli riemastuttavia piirroksia, joita teki Olli-Pekka Peltonen. Vieläkin käytössä oleva Perustutkijan hahmo on hänen luomuksensa. ETS ilmestyi 1990-luvun alussa neljänä numerona. Sen jälkeen tuli viiden vuoden lehdetön ajanjakso. Henkilöstölehden tekemisen kolmas yritys tapahtui vuonna Silloinen esikuntapäällikkö Jukka Röyti vauhditti ETSlehteä. Kirjoitin vuoden 1998 ensimmäiseen numeroon: Jokaisella itseään kunnioittavalla laitoksella on henkilökuntalehti! Meillä tämä kulttuuri vain pääsi välillä hieman katkeamaan. Tänä vuonna on lehtiä ajateltu tuottaa peräti neljä numeroa. Äkkiä ajatellen melkoinen rutistus, ei silti mahdoton. Vuonna 1998 lehdestä tulikin neljä keltakantista numeroa, jokainen niistä yli 20-sivuinen. Jukka Röyti muistelee: Meidän aikana herätettiin Lakialassa henkiin muutama vuosi aiemmin ilmestynyt lehti, Perustutkijoineen kaikkineen. Yksi syy siihen oli tulospalkkio(kokeilu), jossa hallinnollekin kehitettiin vaikuttavuusmittareita ja yhtenä osa-alueena sisäinen tiedottaminen. Ja halvalla piti selvitä, eli varsin kotikutoisia olivat niteet, kolme neljä numeroa vuoden mittaan, ehkä parin vuoden ajan. Joulukuussa 1998 räväkkä Perustutkijan palsta herätti Pääesikunnassa älähdyksen ja saimmekin tiukkasanaista palautetta palstan johdosta. Eli vaikuttavuutta oli syntynyt! Sensorin synty Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos julkaisi ETS-lehtien formaattiin vuonna 1999 kaksi ja vuonna 2000 yhden lehden. Mutta lehden nimi oli muuttunut. ETSlehden silloinen toimituskunta kokoontui ideoimaan lehdelle uutta nimeä. Ankaran miettimisen jälkeen minulla välähti SEN- SORI. Siinä se oli! Sensorin ensimmäiset numerot olivat omalle henkilöstölle tarkoitettuja, mutta 1990-luvun lopulla Jukka Röyti sai kuningasidean: tehdään asiakaslehti. Vuonna 1999 toteutettiinkin laitoksen ensimmäinen Sensorin asiakasnumero. Teksti: MJJMÄKINEN Asiakas-Sensoreiden rinnalla ilmestyivät myös henkilöstönumerot. Niitä oli tavallisesti kaksi vuodessa. Vuodesta 2000 alkaen ne on toteutettu oikeana painotuotteena, ensin mustavalkoisena, mutta myöhemmin nelivärisenä julkaisuna. Henkilöstö-Sensori on tehty omin voimin. Ensimmäisen, mustavalkoisena painetun numeron ulkonäön suunnitteli opiskelija Kirsi Vähäsöyrinki kesätyönään. Suurimman osan 2000-luvun lehdistä taittoi informaatikko Kristiina Nevanpää ja hän oli myös vuosia henkilöstönumeron vetäjänä. Informaatikot Sirpa Korpela, Merja Nousiainen ja Elisa Pääkkönen toimittivat osaltaan lehteä. Informaatikot ovat muun muassa toteuttaneet kaikki haastatteluihin perustuvat henkilöjutut. Vuosikymmenen vaihteesta lähtien henkilöstölehteä on taittanut graafinen suunnittelija Pirjo Laurimaa. Henkilöstö-Sensori on toiminut Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen henkilöstöä yhdistävänä tekijänä paikkakunnasta riippumatta ja se on ollut toimiva kanava ihmisten puheenvuoroille. Vuosina tehtiin myös Sensorin tutkijanumeroa. Siihen koottiin tutkimusaiheisia artikkeleita ja se suunnattiin pääosin tutkimusorganisaatioihin. Noina vuosina julkaistiin Sensorista asiakasnumero, henkilöstönumero ja tutkijanumero. Lehden toimittaminen on kokonaisuuden hallintaa Sensori-asiakaslehden toteuttamiseen on vuosien aikana muodostunut hyvin yksinkertainen ja selkeä työtapa armeijan termein luonnehdittuna kenttäkelpoinen! Aloitan Sensori-asiakaslehden toimitustyön, kun lehden vuosittainen suunnitelma on vahvistettu. Tämän tekee tutkimuslaitoksen johtaja yhteistyössä Elisa Pääkkösen kanssa. Teen tulevasta lehdestä ensin aikajanan, jonka päätepisteenä on ilmestymispäivä. Tämän jälkeen laadin alustavan taittosuunnitelman, josta määrittyy lehden sivumäärä ja juttujen järjestys. Arvioin myös yksittäisten artikkeleiden laajuuden ja niille varattavan tilan. Jokainen kirjoittaja tuotoksineen sidotaan tässä vaiheessa tulevaan lehteen. Tietopalvelu ohjeistaa kirjoittajat. Heille annetaan aikataulu, mitta artikkelin laajuu- Kuva: SIRPA KORPELA Kuva: PUOLUSTUSVOIMAT Kuva: SIRPA KORPELA Elisa Pääkkönen 14 SENSORI 2 / 2013 Jukka Röyti (oik.) ja Raimo Gavrilov (vas.) 90-luvun puolivälissä. Kristiina Nevanpää

15 desta ja ehdotus kuvien määrästä. Lisäksi kirjoittajalle toimitetaan kirjoittajan ohjeet. Sileää asiaa! Artikkelit saapuvat minulle määräpäivään mennessä. Tämän jälkeen komennan kaikki jutut riviin ja luen ne. Näin muodostuu riittävän tarkka kuva lehden sisällöstä. Samalla tarkennan taittosuunnitelmaa ja mittaan, että kirjoittajalle ohjeistettu pituus vastaa suunnilleen saapunutta artikkelia. Aloitan toimitustyön jutun ulkonäön tarkastelulla. Artikkelin tulisi näyttää sileältä lukijan silmään. Lukemista rassaavaa rosoisuutta tuovat tekstiin monenlaiset kirjainlyhenteet avauksineen. Nämä siirretään mahdollisuuksien mukaan jutun loppuun omaan rauhaan. Seuraavaksi perehdyn tekstin sisältöön. Jos samaa asiaa kerrotaan monessa kohdassa, ehdotan kirjoittajalle kappaleiden yhdistämistä. Lyhennän pitkiä virkkeitä ja selvitän hankalia sivulauseita. Koetan muuttaa virkatekstin ja tutkimusraporttien tyylisiä ilmaisuja sujuvampaan suuntaan. Jos teksti on kerrassaan liian pitkä, niin kysyn kirjoittajalta mitkä osat voitaisiin sisällön kärsimättä poistaa. Sensori-asiakaslehti lukuina Armeijan kieli on ainutlaatuista. Lukijoille tuntemattomia lyhenteitä, termejä ja sanontoja on paljon. Esimerkkinä voinen mainita teksteissä nykyisin runsaasti viljellyn suorituskyvyn. Kirjoittaja ymmärtää sen merkityksen täydellisesti, mutta tiedon välityksessä se on abstrakti. Lukijan mieleen ei muodostu kokonaisuutta, jos tutkimustyön tärkeät ja mielenkiintoiset tulokset ne joilla on sitä vaikuttavuutta! summataan saavutetulla uudella suorituskyvyllä. Lukija kiittää kirjoittajaa, jos artikkeleiden sisältöjä jatketaan mahdollisuuksien mukaan laboratoriosta poteroon saakka, vaikkapa lyhyin kainalotekstein! Kirjoittaja on ykkönen! Olen toimittajana kirjoittajan apulainen ja palkattu auttamaan häntä. Ehdotan muutoksia, esitän täydentäviä kysymyksiä, osoitan epäselviä kohtia, pyydän perusteluita, ideoin kuvitusta ja löydän joskus tekstistä asiavirheitä. En arvostele kirjoittajaa henkilönä enkä arvioi hänen ammattitaitoaan! Palvelen myös lukijaa. Huolehdin, että kokonaisuus on tasapainoinen, tyylikäs ja artikkelit ovat yleisellä tasolla esitettyjä. Näin Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen julkaisemaa SENSORI-asiakaslehteä on julkaistu 15 numeroa vuosien aikana lehdissä on ollut 253 artikkelia ja sivuja yhteensä 319 kirjoittajia on ollut kaikkiaan 104 henkilöä lehden päätoimittajat: Jukka Röyti (1999), Jari Rankila (2000), Elisa Pääkkönen ( ), Mika Hyytiäinen ( ) ja Jyri Kosola (2013) lehden toimittajat: MJJMäkinen ( ), Elisa Pääkkönen, Sirpa Korpela, Kristiina Nevanpää ja Merja Nousiainen avustava graafikko: Pirjo Laurimaa taittaja: mainostoimisto Piirtek ( ), Leijart Suunnittelutoimisto ( ) painosmäärä 2500, lisäksi sähköinen versio Torni-portaalissa ja PVTT:n Internet-sivuilla. tarjoamme lukijalle mahdollisimman miellyttävän ja informatiivisen lukukokemuksen puolustusvoimien tiedelehden kanssa. Lehden laatujärjestelmässä on tärkeintä, että tekstit julkaistaan juuri siinä muodossa, missä kirjoittaja on ne hyväksynyt. Jos toimitustyön muutoksista ei päästä yksimielisyyteen tai edes konsensukseen, mennään aina kirjoittajan ehdoilla. Hänen nimensä on kuitenkin artikkelin yhteydessä, ei minun! Teksti: MARJUT KOSKINEN Tekstistä ja kuvista muodostuu lehti Oma osuuteni lehden teossa tulee prosessin usein hektisillä loppumetreillä ennen aineiston toimittamista kirjapainoon. Laitan suunnitelman mukaiset tekstit ja kuvat taittoohjelmalla lehden muotoiseksi paketiksi ja toimitan sen painoon. Vastaan myös siitä, että kuvat ovat painokelpoisia ja että lehti näyttää vuosi vuoden jälkeen yhtenäiseltä ja tunnistettavalta. Aloittaessani Sensorin tekemisen yli vuosikymmen sitten suunnittelin sille myös ulkoasun. Tähän kuuluivat lehdessä käytettävät värit, tekstityypit ja graafiset elementit. Vuonna 2004 sain tehtäväksi suunnitella lehdelle jälleen uuden ulkoasun. Se pohjautui Puolustusvoimien uuteen graafiseen ohjeistoon. Lehden tekeminen on laajan tekijäjoukon yhteistyön tulos. Ydintiimimme, joka muodostuu itseni lisäksi tietopalvelupäällikkö Elisa Pääkkösestä ja toimittaja MJJMäkisestä, on vuosien saatossa hioutunut tehokkaaksi toimintayksiköksi. Tietopalvelun muut työntekijät avustavat meitä muun muassa kuvamateriaalin toimittamisella. Kuva: TERO ONNELA Kuva: MARJUT KOSKINEN Kuva: MJJMÄKINEN Pirjo Laurimaa MJJMäkinen Marjut Koskinen SENSORI 2 /

16 Teksti: VEIJO MIIHKINEN Suojan osaamisverkoston pilotointi Osaamisverkostot hyödyntävät yhteiskunnan tietoa ja taitoa sekä resursseja mahdollisimman tehokkaasti myös poikkeusoloissa. Suojan osaamisverkoston pilotoinnilla kerättiin kokemuksia myöhemmin perustettaville muille osaamisverkostoille. Suojan osaamisverkosto perustettiin kesäkuussa Pilotoinnilla kehitettiin ja kokeiltiin toimintamallia ja Suojan osaamisverkoston toiminnalla kerättiin tietoa eri viranomaisten tarpeista. Samalla vahvistettiin tutkimustulosten hyödyntämistä, monikäyttöisyyttä sekä kaupallista soveltamista. Toiminta tähtäsi konkreettisiin projekteihin. Pilotoinnin taustalla oli valtioneuvoston vuonna 2004 antama puolustusselonteko sekä Puolustusministeriön materiaalipoliittinen strategia. Lisäksi European Security Research and Innovation Forum (ESRIF) on suositellut, että EU ja sen jäsenmaat käynnistävät uusia hankkeita kansalaistensa turvallisuuden lisäämiseksi. Esimerkkinä mainitaan muun muassa osaamiskeskusten perustaminen CBRN-tutkimusverkostoille. Suojan osaamisverkosto Suojan osaamisverkostossa saatiin tietoa puolustusvoimien ja eri viranomaisten suojautumiseen liittyvistä suorituskykytarpeis- Kuva: MJJMÄKINEN Tieteen ja teknologian popularisointi tiivistyy tiedekeskus Heurekassa. Tulevan Suoja-näyttelyn valmistelukokouksen osallistujia Heurekan kuutioiden alla. Kuvassa vasemmalta professori Markku Mesilaakso, johtava tutkija Timo Kaurila, professori Veijo Miihkinen, professori Jukka Leskinen, tohtori Paula Havaste, majuri Vesa Kankare, tietopalvelupäällikkö Elisa Pääkkönen ja everstiluutnantti Mikko Lappalainen. ta sekä osaamisesta ja kehittämiskyvystä. Samalla vahvistettiin tutkimustoiminnan yhteistyöverkostoa mahdollistamalla tutkimuslaitteiden yhteiskäyttöä ja edistämällä tutkijavaihtoa. Osaamisverkosto mahdollisti myös viranomaisyhteistyön, tutkimustulosten ja korkean teknologiaosaamisen soveltamisen sekä verkoston osaamisen hyödyntämistä uusissa ympäristöissä. Tällä tarkoitetaan teknologian monikäyttöisyyttä. Esimerkiksi Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen tutkimuskykyä häivetekniikassa sotavarusteiden naamioimiseksi voitaisiin käyttää toisinpäin ja soveltaa sitä tarvittaessa tutkanäkyvyyden parantamiseen. Osaamisverkoston tuli myös edistää kotimaisen teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä. Suoja on yksi puolustusvoimien suorituskykyalueesta. Suojautumista sotilaallisessa mielessä voi lähestyä niin sanotun suojasipulimallin kautta. Tässä ulkokerros muodostuu tilannetietoisuudesta ja ytimeen päin siirryttäessä tulee fyysinen suojautuminen yhä merkittävämmäksi. Suojan malli kuvaa siis materiaalista kykyä. On kuitenkin todettava, että Suojan osaamisverkostossa tulkittiin suojan käsitettä laveammin projekteja kehitettäessä. Pilotoinnin neljä projektia Pilotoinnin projektit liittyivät kauko-ohjattavien lennokkien käyttöön, tutkaan, suojan popularisointiin ja logistiikkaan. Näillä testattiin viranomaisyhteistyötä, liikuttiin toiminnan reuna-alueilla ja rikottiin raja-aitoja perinteisen suorahankinnan sijaan. Kauko-ohjattavan lennokin (UAS) alkusysäyksenä oli vuoden 2010 tulivuoren purkaus Islannissa. Tällöin lentokielto Euroopassa aiheutti satojen miljoonien tappiot lentoyhtiöille ja muulle liiketoiminnalle. Ilmakehässä vulkaaninen tuhka on ongelmallista lentokoneille, koska se voi pahimmassa tapauksessa pysäyttää koko moottorin. Puolustusvoimat keräsi purkauksen aikana omalla kalustollaan ilmanäytteitä ja hyödynsi myös miehittämätöntä lennokkia. Tällöin heräsi ajatus yhteisestä lennokkipalvelusta. Puolustusvoimien lisäksi on muilla viranomaisilla ja siviilipuolella tilanteita, joissa lennokin käyttö on perusteltua. Yhteisen palvelukonseptin tavoitteena oli operoida lennokkeja kaikkien niitä tarvitsevien tarpeista lähtien. Konseptin etuna on korkea käyttöaste ja sen myötä operaattori on hyvin harjaantunut ja aina valmiina toimimaan. Valtakunnallisen UAS-palvelukonseptin kehittämiseksi järjestettiin seminaari ja konseptin arvioimiseksi käynnistettiin VTT:n johdolla ja TEKES-rahoituksella liiketoimintaedellytysten selvitysprojekti. Tehtyjen selvitysten perusteella todettiin, että aika ei ole vielä kypsä tälle sinänsä järkevälle toimintamallille. Esimerkiksi tällä alalla kehittymätön ilmailulainsäädäntö asettaa omat rajoituksensa kauko-ohjattavien lennokkien käytölle. Tässä suhteessa Yhdysvallat on eurooppalaista kehitystä huomattavasti pidemmällä. Siellä kauko-ohjattavien lennokkien toimintaa jo testataan siviili-ilmailussa. Euroopassa ala on kuitenkin voimakkaasti kehittymässä. Sotilaallisten sovellusten lisäksi lennokkeja voidaan käyttää turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä, tutkimustoiminnassa kuten ilmastotutkimuksessa sekä pelastustoiminnassa. Toinen projekti oli Arjen tutka. Sen taustalla oli ajatuksena, että vain sotilasala osaa vaativaa tutkatekniikkaa, mutta tutka yleistyy myös siviililaitteissa, kuten autoissa. Tavoitteena on, että sotilasalalle rakennettua osaamista käytetään yritysten tukena kotimaassa ja että lisäosaaminen hyödyttää myös 16 SENSORI 2 / 2013

17 sotilasalaa. Aiheesta pidettiin useita aivoriihityyppisiä työpajoja. Niistä valikoituivat jatkotarkasteluun lyhyen kantaman tutka, edullinen tutkaheijastin sekä henkilökohtainen tutka. Kolmas projekti käsittää Heurekan Suojanäyttelyn. Se tulee olemaan osa Heurekan kiinteää näyttelyä ja avataan alkukesästä Näyttelyssä esitellään käytännönläheisesti teknologian merkitystä nykyajan puolustusvoimissa ja sitä tukevassa tutkimuksessa ja teollisuudessa. Näyttelyssä havainnollistetaan luonnossa esiintyviä esimerkkejä eläinten suojautumiskeinoista ja verrataan niitä puolustusteknologisiin tuotteisiin ja järjestelmiin. Suoja-näyttely on esillä useita vuosia ja siihen arvioidaan tutustuvan noin 1,5 miljoonaa kävijää. Sen kohdeyleisönä on nuoriso. Neljäs projekti liittyi logistiikan turvallisuuteen. Sillä tuetaan puolustusvoimien logistiikan kehittämisohjelman siirtoa aluetasoille. Lisäksi validoidaan Puolustusvoimien teknologiaohjelmassa PVTO2010 kehitetty kohdesuojan malli ja laajennetaan se ottamaan huomioon Yhteiskunnan turvallisuusstrategian 2010 mukaiset muun yhteiskunnan rakenteet ja resurssit. Puolustusvoimien teknologiaohjelmassa (PVTO2013) mainittu lentotukikohdan suojan analysointimalli laajennetaan alueelliseen logistiseen verkostoon ja sitä sovelletaan huoltopataljoonaan. Myös MATINEprojekti toteutui. Sen tavoitteena oli selvittää yhteisen turvallisuusstrategian mukaiset tietoaineistot Pirkanmaalla ja kehittää malli, joka tarkastelee logistiikan näkökulmasta erilaisten kriittisten infrastruktuurien keskinäistä riippuvuutta. Professori Veijo Miihkinen toimii Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen asetekniikkaosaston johtajana. Teksti: TIMO KAURILA Mitä Suojan teknologiaohjelmasta jäi käteen? Viime vuoden lopussa päättynyt Puolustusvoimien teknologiaohjelma 2010 Suoja onnistui erinomaisesti. Sen tärkeimpinä saavutuksina olivat häiveteknisesti edistyksellinen miehittämätön ilma-alus ja hajautetun joukon suojan analysointimalli. Eri puolustushaarat, Pääesikunnan Materiaaliosasto, Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos, kotimainen puolustusteollisuus ja tiedeyhteisö valmistelivat yhdessä hankkeen sisällön syksyllä Varsinaisen tutkimustyön toteutti konsortio, joka koostui kymmenestä teollisuusyrityksestä ja kolmesta tiedeyhteisöstä. Hankkeen kokonaisarvo oli noin 7,5 miljoonaa euroa. Suojan teknologiaohjelma sisälsi kolme tutkimusprojektia: Lavettien häivetekniikka -projekti mittasi, mallinsi ja analysoi erilaisten lavettien ja valelaitteiden häiveteknisiä ominaisuuksia. Suojan integrointi kehitti operaatioanalyyttisen mallin lentotukikohdan haavoittuvuuden analysoimiseksi ja suojan optimoimiseksi. Ballistisen suojan hybridirakenteet -projekti kehitti yleiskäyttöisiä sirpaleja luotisuojapaneeleja. Hankkeen tavoitteena oli alusta saakka osoittaa tutkittavien teknologioiden toimivuus ja soveltuvuus puolustusvoimien käyttöön demonstraattoreiden avulla. Ne ovat laitteita tai tietokoneohjelmia, joiden avulla voimme varmistua siitä, että varsinaisissa materiaalihankinnoissa ymmärrämme, mitä olemme hankkimassa, täyttääkö hankittava materiaali suorituskykyvaatimukset ja onko se teknologisesti riittävän kypsää hankittavaksi. Demonstraattoreiden toteuttaminen ja arvioiminen vaativat kuitenkin tutkimuksen tekemistä. Ilman pientä panostusta tutkimus- ja kehitystyöhön jää onnistuneiden hankintojen edellyttämä puolustusvoimien oma osaaminen helposti saamatta. Lavettien häivetekniikka Lavettien häivetekniikka -projektin työ keskittyi pääosin tutkahäiveteknisesti edistyneen Pilottiprojektiin osallistui kaikkiaan 28 organisaatiota: 4 yliopistoa (TTY, Aalto, Oulu CWC, ISY) 3 tutkimuslaitosta (VTT, PVTT ja Geodeettinen tutkimuslaitos) 16 yritystä Poliisin tekniikkakeskus Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES) Säteilyturvakeskus (STUK) Finnsecurity ry. Kuva: JARKKO KYLMÄLÄ Mekaanikot kiinnittävät miehittämättömän ilma-aluksen (UAV) katapulttiin ennen koelentoa. SENSORI 2 /

18 miehittämätön ilma-aluksen (UAV) lentorangon suunnitteluun ja rakentamiseen. Muu kuin häivetekniikkaan liittyvä työ tehtiin hankkeen ulkopuolella. Häiveteknisen suunnittelun lähtökohtana oli mahdollisimman todenmukainen uhkaskenaario, joka koostui ilmatorjuntajärjestelmistä sekä keski- ja kaukovalvontatutkista. Ilma-aluksen piti suorittaa tiettyjä tehtäviä tässä uhkaympäristössä. Suunnittelun tueksi kehitettiin tutkapoikkipinnan (RCS) laskentaohjelmia, joilla pystytään mallintamaan esimerkiksi pieniä yksityiskohtia sisältävien ja osittain läpinäkyvien kappaleiden tutkaherätteitä. Se soveltuu myös laivan lähiympäristön, saariston ja meren sekä tutkaherätteiden mallintamiseen. Ilma-aluksen selviytymiskykyä analysoitiin hankkeessa kehitetyllä skenaariotyökalulla, joka simuloi ilma-aluksen lentotehtävää annetussa uhkatilanteessa. Lavettien häivetekniikka -projektissa kehitettiin myös multistaattisen tutkan tarvitsemat apuvastaanottimet. Ne tutkimuslaitoksen tutkamittarataan yhdistettynä tarjoavat ensimmäistä kertaa mahdollisuuden 3-ulotteisten RCS-mittausten tekemiseen. Lisäksi projektissa kehitettiin kuljetuspanssariajoneuvo SISU XA-185:n moottoritilaan lämpösäteilysuoja. Se pienentää merkittävästi ajoneuvon lämpöherätettä ilmasta tapahtuvaa tiedustelua vastaan. Suojan integrointi Suojan integrointi -projektissa tutkittiin, millä menetelmillä hajautetun joukon suojaa voidaan mallintaa ja analysoida valitussa uhkaskenaariossa. Esimerkkitapaukseksi valittiin lentotukikohta. Suojan tarkastelun kannalta tunnuspiirteenä on, että hajautettu joukko koostuu erilaisista toimijoista ja niiden välisistä vuorovaikutuksista. Tavoitteena on löytää ne kriittiset toimijat tai toiminnot, jotka ovat elintärkeitä koko joukon suorituskyvyn kannalta tai tietyn tehtävän suorittamisessa. Optimoimalla joukon käytössä olevat suojaresurssit oikein näiden toimijoiden ja toimintojen suojaamiseksi joukko saavuttaa parhaan taistelunkestävyyden. Projektissa syntyi myös Esimerkki kehitetyn keraami-teräs-yhdistelmämateriaalin moniosumakestävyydestä. 200 mm x 200 mm paneeliin on ammuttu neljä 7.62 X 51 NATO AP-luotia. Kuvassa iskemäpuoli on vasemmalla ja paneelin tausta oikealla. konseptikuvaukset, joilla suojan riittävyyttä voidaan arvioida lavettien tai joukkojen yhteydessä. Toisena osana Suojan integrointi -projektissa oli laivojen haavoittuvuusanalyysi. Projektissa kehitettiin analyysimenetelmät ja -mallit laivoihin kohdistuvien konventionaalisten asevaikutusten arvioimiseksi ja simuloimiseksi. Tarkastelun kohteena olivat ilmassa aluksen ulkopuolella, aluksen sisällä ja vedessä tapahtuvat räjähdykset. Haavoittuvuusanalyysi tuottaa tietoa laivan kokemista vaurioista ja sen järjestelmien toimintakyvystä räjähdyksen jälkeen. Ballistisen suojan hybridirakenteet Ballistisen suojan hybridirakenteet -projektissa tutkittiin suojaustason ja kustannusten välistä optimointia erilaisissa komposiiteissa ja hybridirakenteissa. Tärkeimpinä tutkittavina materiaaleina olivat kuidut, muovit, teräkset ja keraamit. Tavoitteena oli löytää eri suojaustasoille mahdollisimman kustannustehokkaita ratkaisuja niin valmistettavuuden kuin materiaalikustannustenkin kannalta. Projektin tuloksena syntyi erittäin korkean suojauskyvyn tuottavia luotisuojapaneeleita sekä edullisia ja kevyitä suojapaneeliratkaisuja suurien kohteiden suojaamiseen. Kuva: PVTT Mitä jäi käteen? Vastaus riippuu varmasti vastauksen antajasta. Puolustusvoimien, teollisuuden ja tiedeyhteisön osaaminen tutkittujen teknologioiden mahdollisuuksista ja heikkouksista kasvoi huomattavasti. Puolustusvoimat tarvitsee tätä osaamista hankkiessaan tai modernisoidessaan asejärjestelmiä. Kotimaisen teollisuuden mahdollisuudet osallistua tulevaisuuden puolustusmateriaalihankintoihin paranivat, kun tutkimusasteella olevaa, lupaavaa teknologiaa kehitettiin. Samoin teollisuuden kyky integroida hankittuja valmiita asejärjestelmiä puolustusjärjestelmäämme kehittyi. Kriisiajan ylläpito- ja korjauskyvyn paranemista ei myöskään voi väheksyä. Kaikissa Suojan projekteissa oli useita kunnianhimoisia tavoitteita, jotka saavutettiin tai ylitettiin. Demonstraatioiden valossa Suojan teknologiaohjelman tärkeimpiä saavutuksia ovat häiveteknisesti edistyksellinen, miehittämätön ilma-alus ja hajautetun joukon suojan analysointimalli. Ilma-aluksen suunnittelu vaati yhtenäisen häivesuunnitteluprosessin kehittämistä, johon reunaehtoja toivat aerodynamiikka, rakenneratkaisut sekä häivemateriaalien kustannusvaikutukset. Häivesuunnitteluprosessi koostui komponenttitason suunnittelusta ja Kuva: PVTT Laivan rungon käyttäytyminen ja sen kokemat rasitukset vedenalaisen räjähdyksen simuloinnissa. 18 SENSORI 2 / 2013

19 mittauksista, tutkapoikkipinnan mallintamisesta ja verifioimisesta sekä aluksen tehtäväkohtaisen selviytymiskyvyn arvioinnista. Selviytymiskykyanalyysi tuottaa myös ymmärryksen, miten häiveteknistä ilma-alusta pitää lennättää, jotta häiveominaisuuksista saadaan paras hyöty. Miehittämättömän ilma-aluksen kehittäminen on malliesimerkki jatkuvan iteratiivisen yhteistyön tarpeellisuudesta. Hajautetun joukon suojan analysointimalli tarjoaa ensimmäistä kertaa systemaattisen menetelmän joukon haavoittuvuuden ja suojan riittävyyden arviointiin. Mallin avulla voidaan suojaa optimoida huomioiden kustannustehokkuusnäkökohdat ja resurssirajoitteet. Resurssirajoitteina voivat olla esimerkiksi suojavälineiden määrä ja käytettävissä oleva aika. Joukon suojan analysointimallia voidaan soveltaa mihin tahansa joukkoon, jossa on erilaisia toimijoita ja niiden välisiä riippuvuussuhteita, esimerkiksi merivoimien tukikohtaan tai maavoimien taisteluosastoon. Se pystyy hyödyntämään aiemmin tehtyjä lavettitason suojan tarkasteluita. Miehittämättömän ilma-aluksen ja hajautetun joukon suojan analysointimallin kehittämistä jatketaan Puolustusvoimien teknologiaohjelmassa Erikseen voidaan nostaa esiin täysin uudenlainen ballistinen suojaratkaisu, jonka idea syntyi vasta ohjelman aikana. Edullinen, matalan suojaustason sirpalesuoja perustuu kierrätysaramidiin ja turpeeseen. Se on ympäristöystävällinen, teollisesti valmistettava tuote, joka toimii myös lämpösuojana. Paneelin kehittäminen vaati usean eri yritysosapuolen teknologiaosaamisen yhdistämistä. Sellainen on mahdollista vain tämän tyyppisissä tutkimushankkeissa. Kaiken kaikkiaan Suojan teknologiaohjelma onnistui erinomaisesti. Sen keskeisten tutkimuskohteiden kehittämistä ja soveltamista jatketaan. Monia teoreettisesti lupaavia ideoita ja teknologioita kehitettiin demonstraattoreiksi, joiden perusteella puolustusvoimat voi realistisesti arvioida niiden soveltuvuutta käyttöönsä. Filosofian tohtori Timo Kaurila työskentelee Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen Asetekniikkaosastolla johtavana tutkijana. Esimerkki lentotukikohdan suojauksen arviointiprosessista. Uhka-arvioon sisältyy muun muassa tukikohtaan todennäköisimmin kohdistuvat hyökkäykset, niiden ensisijaiset kohteet, käytettävät aseet ja asevaikutukset. TKK-kuvaus on esimerkiksi ohjesäännön mukainen kuvaus tukikohdan tehtävistä, toiminnoista ja tukikohdassa työskentelevistä henkilöistä. Se sisältää myös tarvittavat vastatoimenpiteet ja niiden valmisteluun tarvittavan ajan. Kokemus ja heuristiikka kuvaa tukikohdan toimijoiden kokemusperäistä hiljaista tietoa. Näitä suojan arviointiprosessissa tarvittavia lähtötietoja on kuitenkin vaikea hyödyntää suoraan suojan analysoinnissa. Ne on muutettava ensin asiantuntijatyönä mallinnusprosessissa formaaliseen, "matemaattiseen" muotoon. Tähän tiedon muuntamiseen on työkaluja, mutta niiden hyödyntäminen vaatii tutkijan ja tukikohta-asiantuntijoiden tiivistä yhteistyötä. Mallinnusprosessi tuottaa uhkaskenaarion, tukikohdan toiminnallisen kuvauksen sekä toimintaympäristön kuvauksen. Uhkaskenaario kuvaa tukikohtaan kohdistuvia uhkia aikatasossa, esimerkiksi ohjusiskua ja erikoisjoukkojen hyökkäystä lentokoneiden tankkauspaikalle. Toiminnallinen kuvaus sisältää tukikohdan päätehtävät, kuka tekee, mitä tekee ja millä kalustolla. Se sisältää myös tukikohdan toimijoiden keskinäiset riippuvuussuhteet. Toimintaympäristö käsittää maastoon, säähän ja esimerkiksi vuodenaikoihin liittyvän tarpeellisen tiedon. Mallinnusprosessin tuottamista tiedoista tehdään luotettavuusteoriaan pohjautuva analyysi tietokoneohjelmalla. Siitä ilmenevät pahimmat uhat, esimerkiksi hyökkäykset polttoaineenjakelupisteeseen ja kriittiset toimijat, kuten huoltojoukot. Näiden perusteella voidaan antaa ehdotuksia laadullisesti ja määrällisesti oikeista suojaustoimenpiteistä ja niiden kehittämisestä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi siirrettävät ballistiset suojat ja valelaiteet. Mallinnuksella ja analysoinnilla säästetään huomattava määrä rahaa, aikaa ja tositilanteessa ihmishenkiä! SENSORI 2 /

20 Teksti: PAAVO RAERINNE Asevaikutuksen ja ballistisen suojan tutkimus Sotilaat on aina suojattu haarniskoilla ja panssareilla, mutta nykyään myös siviilihenkilöt suojautuvat. Tärkeät tai sellaisiksi kuvitellut henkilöt matkustavat panssaroiduissa autoissa. Pistoolin luodin ja veitseniskun kestävä ballistinen suojaliivi löytyy paitsi poliisin, myös vahtimestarin, ensihoitajan ja jopa opettajan takin alta. Amerikassa myydään jopa koulureppuja, joiden selkätaskuun pujotetaan revolverin luodin pysäyttävä suojalevy. Kuva: PAAVO RAERINNE Harva matkustaja tietää, että junan tuulilasi voi olla testattu Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen paineilmatykillä. Julkisen rakennuksen työntekijä istuu työhuoneessaan, jonka ikkuna on testattu tutkimuslaitoksen paineputkella. Taloyhtiön väestönsuojan ilmastointiventtiilit on myös testattu samalla menetelmällä. Asetekniikkaosaston koeampumaradan maskotti vartioi STANAG 2920-sirpalelajitelmaa. Alarivissä ovat 53, 5.3, 1.1 ja 0.2 g:n standardisirpaleet. Ne ammutaan keskirivissä näkyvän muovisen sovitteen eli sabotin avulla. Sovite halkeaa kahtia, kun sirpale tulee ulos aseen piipusta. Ylärivissä ovat hylsyt, joihin sirpaleet ladataan. Pienimmät sirpaleet ladataan rynnäkkökiväärin hylsyyn. Raskain ammutaan 37 mm:n tykillä. Sillä testataan konttien ja rakennusten seiniä. Henkilöön kohdistuvia asevaikutuksia ovat iskun aiheuttama kiihtyvyys, paine, palovammat ja haavat. Puolustusvoimien teknillisessä tutkimuslaitoksessa ei tutkita haavaballistiikkaa eli luodin tai sirpaleen aiheuttamia vammoja, mutta muita asevaikutuksia mitataan esimerkiksi panssariajoneuvon sisällä panssarintorjunta-aseiden koeammunnoissa. Henkilön vammautumisriskiä arvioidaan niin kutsutuilla todistelevyillä. Hengenvaarallinen sirpale läpäisee 0.5 mm pehmeän alumiinilevyn. Maavoimien uusi taistelutapa on liikkuvaa joukon koko vastuualueella. Se tekee taistelijan suojaamisen asevaikutuksilta entistäkin vaikeammaksi. Täysin luodinkestävää liiviä ja kypärää ei ole olemassa, eikä sellaista koskaan pystytä valmistamaankaan. Luotisuojalevyillä voidaan suojata henkilön rintakehä ja selkä tietynlaisilta luodeilta, mutta suojavarustuksen paino ja jäykkyys tekevät siitä epämukavan. Ballistinen suojaus perustuu luodin tai sirpaleen liike-energian siirtämiseen suojaliivin tai kypärän muodonmuutokseen. Vaikka suojavaruste pysäyttää luodin tai sirpaleen, sen rakenne voi antaa niin paljon periksi, että kehon vammat voivat olla kuolettavia. Tämän traumailmiön (BABT) merkitys on kasvanut suojavarusteiden kehittyessä. Amerikkalainen NIJ-standardi sallii suojaliiville 44 mm:n painautuman osumakohdassa, mutta kypärän ja pään välissä on vähemmän tilaa muodonmuutoksille. Kevyen ballistisen suojan testaaminen Aseteknisen osaston sisäampumaradalla tehdään testejä STANAG ja STANAG määrittelyjen mukaisesti. Edellinen määrittelee sirpaleammunnan ja jälkimmäinen luotiammunnan. Luotiammuntoja tehdään myös amerikkalaisen NIJ-standardin mukaan. Tehokkaimmilla luotiaseilla ammutaan ulkona koekentällä. Tällaisia ovat 12.7 ja 14.5 mm:n kaliiperit. STANAG 2920-sirpaleammunta tehdään standardisirpaleilla, jotka on valmistettu karkaistusta teräksestä. 20 SENSORI 2 / 2013