4-9 Anja Mäkeläinen on värejä rakastava johtaja Nelospesä valmistui Pohjois- Haagaan

Transkriptio

1 Kotimaisema Asuntosäätiön asiakas- ja tiedotuslehti Anja Mäkeläinen on värejä rakastava johtaja Nelospesä valmistui Pohjois- Haagaan Kuinka katu ja asuinalue saavat nimensä? Vesi on vanhin voitehista, ja sen käyttö näkyy myös kustannuksissa s.15

2 Pääkirjoitus Toimiva osoite syntyy useasta eri lähteestä. Otamme huomioon alueen historian, jota selvitetään maastokäynnein ja asukashaastatteluin. Filosofian tohtori Kaija Mallart s.10 Uskalla onnistua Työllä hankitaan leipä pöytään ja katto pään päälle, mutta on se paljon muutakin. Työn teolla ja ammatilla on suuri merkitys meidän kaikkien elämässä ja identiteetissä, niin hyvässä kuin pahassa. Yleisen määritelmän mukaan työ on tavoitteellista toimintaa, jolla tuotetaan elämän jatkuvuuden ja hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä hyödykkeitä ja palveluja. Työ määrittää ihmistä ja sen sanotaan tuovan elämään mielekkyyttä ja antavan mahdollisuuden toteuttaa itseään. Työssä onnistuminen edellyttää usein intohimoa ja uskallusta. Rakennuttajan näkökulmasta elinympäristön suunnittelu on tuotesuunnittelua ja onnistunut lopputulos riippuu paitsi hyvin trimmatusta prosessista ja osallisten välisestä luottamuksesta myös uskalluksesta uskalluksesta olla intohimoinen. Tässä lehdessä tutustutaan ihmiseen organisaation takana sellaiseen, jolla on ollut intohimoista uskallusta ja sitkeyttä saattaa yhteen ihmisiä ja asioita niin, että siitä on jäänyt pysyviä jälkiä elinympäristöömme ja tuhannet erilaiset ihmiset ovat löytäneet sopivan kodin. Tässä lehdessä Säätiön johdossa jo 17 vuotta Vappuna eläkkeelle jäävä toimitusjohtaja Anja Mäkeläinen on ollut Asuntosäätiön toimitusjohtajana 17 vuotta ja katsellut säätiön toimintaa rakentamisen alalla perästi viidellä eri vuosikymmenellä. Nelospesä on valmistunut Nelospesä Helsingin Pohjois-Haagassa on nyt valmis. Nelospesä tarjosi asukkaille mahdollisuuden vaikuttaa asunnon tila- ja materiaaliratkaisuihin sekä väreihin. Miksi minun kotikatuni on Purjetie? Nimistö on merkkijärjestelmä, joka opastaa, luo paikalle identiteettiä ja jonka avulla hahmotamme ympäristöämme ja paikallistamme kohteita. Ilman nimiä kaupunkikokonaisuutta olisi mahdoton hahmottaa. Nimien suunnittelussa tarvitaan monen alan asiantuntemusta. On tunnettava tarkoin alueen perinteinen ja käytössä oleva paikannimistö. Lisäksi on tunnettava kunnan ja kunnan kaavoituksen historiaa ja niiden lisäksi paikallista kulttuuria, uudempaa ja vanhempaa, jne. Yleissivistys on välttämätön pohja, jolta rakennetaan uutta nimistöä. Tervetuloa tutustumaan siihen, miten kotikatumme saavat nimiä. Päätoimittaja Ritva Bergström KUSTANTAJA Asuntosäätiö, Kalevalantie 6, ESPOO, p. (09) , Päätoimittaja Ritva Bergström Toimituskunta Helena Hiila, Henri Holmberg, Eija Lopmeri, Anja Mäkeläinen, Raija Mäkinen, Jorma Peltomäki, Päivi Tulokas, Timo Kivioja ja Kari Toiviainen TUOTANTO TK mediatalo Oy, p , Toimitus Tom Kalima, Timo Kivioja Valokuvaus Saara Vuorjoki, Mikko Käkelä, Olli Häkämies Kannen kuva Saara Vuorjoki Piirrokset Juha Hellström Painopaikka Edita Prima, Helsinki Painosmäärä kpl Kuinka uusi osoite syntyy? Kaija Mallatin mukaan hyvä osoite voi syntyä monesta eri lähteestä. Yksi tärkeä perusta on, että se kunnioittaa alueen historiaa. Uutisia ja muuta ajankohtaista Bussi-bongareiden matkassa Linja 107 aukaisi linja-autoyhteyden Suurpeltoon. Kuinka sujui neitsytmatka? Vesimittari jokaiseen huoneistoon Vuoden alusta alkaen jokaisessa uudessa talossa on asuntokohtainen vesimittari. Kotimaisema

3 Teksti Tom Kalima Kuvat Saara Vuorjoki Koteja tehdään ihmisille Anja Mäkeläinen on toiminut Asuntosäätiön toimitusjohtajana 17 vuotta ja ollut kaikkiaan mukana säätiön toiminnassa ja rakentamisessa neljällä vuosikymmenellä. Asiakaspalvelija ja värejä rakastava johtaja Anja Mäkeläinen valittiin Asuntosäätiön toimitusjohtajaksi syvän laman aikana. Oli poikkeuksellista, lähes ainutkertaista, että perinteisesti miehisellä toimialalla luotettiin naiseen. Tilanne oli siihen aikaan sen verran kriittinen, että ehkä valitsijat jopa ajattelivat, että ei sillä enää ole väliä, Mäkeläinen naurahtaa. Todellisuudessa hän kuitenkin kiittää sitä, että häneen on aina luotettu. Jälkeenpäin on helppo listata, mihin tämä luottamus on johtanut: Asuntosäätiöön, jossa henkilökunnasta pyritään pitämään huolta ja jonka toiminnan keskiössä ovat asiakkaat, ihmiset, joille pyritään tarjoamaan mahdollisimman hyvää ja laadukasta asumista. Mäkeläinen ei itse halua nostaa pitkää uraansa tarkasteluun keskiöön, mutta kasvonsa hän on eittämättä Asuntosäätiölle antanut. Määrätietoisen johtajuuden takana on nöyrä asiakaspalvelija, joka tunnustautuu värejä rakastavaksi esteetikoksi. Vapaa-aikaa on vähän, mutta maalaan mielelläni, jos vain on mahdollista. Tekniikastani en niin tiedä, mutta värejä minä rakastan, Anja Mäkeläinen toteaa. 4 Kotimaisema Kotimaisema

4 Toimitusjohtaja Anja Mäkeläinen on seurannut rakentamista aitiopaikalta lähes 40 vuotta ja kokenut tänä aikana viiden vuosikymmenen erilaiset virtaukset. Hänen mukaansa tärkeintä on hyvän elämän puitteiden rakentaminen. Eläkkeelle siirtyessään Anja Mäkeläinen tarkastelee asuntorakentamisen vuosikymmeniä, joista nyt alkanut on jo viides hänen pitkällä urallaan. Tämän vuoden lopulla Asuntosäätiön perustamisesta tulee kuluneeksi 60 vuotta. Uudellekin vuosikymmenelle lähdettäessä on hänen mielestään kaikkein tärkeintä muistaa, että asuntorakentamisen keskiössä on asukas. Tämän vuoksi Mäkeläinen itse käyttää mieluummin sanaa koti kuin asunto. Asunto käsitteenä pitäisikin ymmärtää paljon laajempana kuin se fyysisenä tilana on. Me rakennamme koteja ihmisille ja perheille. Jokaisen rakennuttajan on tulevaisuudessa otettava tämä entistä tarkemmin huomioon jo senkin vuoksi, että huonot ratkaisut eivät mene enää kaupaksi. Asukkaiden tarpeet muuttuvat, uudet tekniikat mahdollistavat erilaisten palveluiden tuottamista, ekologia asettaa yhä kovempia haasteita jne. Kaikki tämä on otettava huomioon. Laadukas rakentaminen ei todellakaan ole pelkkiä seiniä tai hyviä materiaaleja. Se tarkoittaa kaavoituksesta lähtien kaikkea sitä, mistä hyvän elämän puitteet rakentuvat, Mäkeläinen sanoo. Laadukas rakentaminen ei todellakaan ole vain pelkkiä seiniä tai hyviä materiaaleja. Säännöt velvoittavat. Laadukas asuinympäristö on Mäkeläisen mukaan Asuntosäätiölle tavoite, joka on myös kirjattu säätiön omiin sääntöihin. Säännöissämme sanotaan, että tarkoituksenamme on työskennellä yleisen asumistason kohottamiseksi, kehittää sosiaalista asuntorakennustoimintaa sekä pyrkiä luomaan yhtenäisiä, nykyaikaisesti asemakaavoitettuja, puutarhavaltaisia asuntoalueita, jotka on alun alkaen suunniteltu asunnon tarvitsijan etuja ja erityisesti lasten ja nuorison huollon asettamia vaatimuksia silmälläpitäen. Tästä jo vuonna 1951 tehdystä sääntökirjauksesta löytyy kaikki se, mikä edelleenkin on tärkeätä toiminnassamme. Jos se on jossain vaiheessa jäänyt taloudellisten realiteettien tai rakentamisen yleisten olosuhteiden vuoksi taka-alalle, niin nyt se on entistäkin ajankohtaisempi ja keskeisempi tavoite Asuntosäätiön toiminnassa. Ihmisten edessä on oltava nöyrä, Mäkeläinen korostaa. Arvopohja on vetoketju. Hyvän asumisen puitteet syntyvät Mäkeläisen mukaan siitä, että asuntoalueiden kehittäminen ja asuntojen rakentaminen ymmärretään laajana ketjuna, joka alkaa maankäytöstä. Tämä ketju sisältää monta eri vaihetta, jotka kaikki liittyvät toisiinsa. Tähän ketjuun kuuluvat mm. maanomistajat, kunta, kaavoittajat, infraratkaisut, suunnittelijat, rakennuttajat, rakentajat, huoltoyhtiöt ja viimeiseksi asukkaat. Se on kuin vetoketju, joka ei saa hammastaa missään vaiheessa ja jonka jokaisen osatekijän pitäisi tiedostaa yhteinen arvopohja. Mäkeläisen mukaan liian usein keskitytään vain puhumaan rakennusten ulkonäöstä. Kaunis arkkitehtuuri on tietenkin tärkeä asia, mutta ei kuitenkaan ainoa. Yksi ruma talo voidaan aina tarvittaessa purkaa, mutta toimimattoman aluesuunnittelun virheitä on toteutuksen jälkeen vaikea korjata. Tämän vuoksi aluesuunnittelua ja rakentamista pitää katsoa kokonaisuutena ja ymmärtää laatu mahdollisimman laajasti. Helppoa se ei ole, sillä kaavoituksen ja rakentamisen aikajana on pitkä. Hyvä esimerkki tästä on Espoon Suurpelto, joka on 2000-luvun merkittävimpiä rakennushankkeita. Sen kaavaa valmisteltiin pitkään ja pyrittiin ottamaan mukaan ympäristön asukkaiden ja maanomistajien mielipiteet. Tiivistä asukasyhteistyötä tehtiinkin Asuntosäätiön vetovastuulla eri tahojen kanssa laajalla rintamalla ainakin viisi vuotta ennen kuin ensimmäiset kaavat vahvistuivat. Nyt ensimmäiset talot ovat valmiita ja asukkaat sisällä, mutta rakentaminen jatkuu vielä monta vuotta. Tuntui kuitenkin hyvältä, kun näin juuri työmatkallani linja-auton, jossa luki: 107 Suurpelto. Yhdestä 2000-luvun suurhankkeesta oli tullut totta, ensimmäiset ihmiset olivat löytäneet oman kotinsa. Kolmas yliopistotutkinto. Anja Mäkeläinen tuli Asuntosäätiöön töihin vuonna Kyse oli suureksi osaksi sattumasta. Kunnallistutkintoa suorittaessani olimme toki käyneet tutustumassa kuuluisaan Tapiolaan, mutta asuntorakentaminen oli minulle sinänsä melko tuntematonta. Asuntosäätiö Asuntosäätiön perusti vuonna 1951 kuusi huomattavaa kansalaisjärjestöä, joiden edustajat yhä edelleen muodostavat Asuntosäätiön toimivan hallituksen ja ovat edustettuina Asuntosäätiön valtuuskunnassa. Nämä järjestöt ovat Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK), Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Vuokralaisten Keskusliitto, Väestöliitto, Invalidiliitto sekä Virkamiesliitto (lakkautettu). Asuntosäätiö toimii mm. seuraavien toimintaperiaatteiden mukaisesti: Kotien tarjoaminen Asuntosäätiön asuntokannasta erilaisilla rahoitusvaihtoehdoilla Asuinalueiden ja asuntojen rakennuttaminen ja markkinointi Yhdyskuntien ja asumisen kokonaisvaltainen kehittäminen Toiminnassa on keskeistä edelläkävijyys ja ajattomaan suunnitteluun panostaminen Kaavoitus ja tonttipolitiikka kyllä kiinnostivat, koska olin päässyt perehtymään näihin kysymyksiin työskennellessäni aikaisemmin Laukaan ja Nurmijärven kunnissa. Todellisuudessa vasta työskentely Asuntosäätiössä on varsinaisesti opettanut minua. Se on ollut kuin kolmas yliopistotutkinto, toteaa Mäkeläinen, joka valmistui työuransa alkuvuosina juristiksi ja suoritti myös tuomioistuinharjoittelun. Mäkeläinen työskenteli 1970-luvulla aluksi lakimiesten sihteerinä ja sittemmin asiamiehenä. Siihen aikaan käynnisteltiin Tapiolan uutta jalankulkukeskusta ja rakennettiin Kivenlahteen modernia merikaupunkia. Kivenlahdessa pyrittiin luomaan kaupunkimiljöö, joka kunnioittaa luontoa ja ympäristöä. Keskeistä oli tietenkin meren läheisyys ja sen huomioon ottaminen. Kivenlahden rakentaminen jatkui vielä 1980-luvulla ja valmistui vasta 1990-luvun lopulla. Kivenlahdesta ja erityisesti Amfin ja Merikeskuksen alueista voi Asuntosäätiö kyllä olla syystä ylpeä. Arkkitehtuuria ja maisemasuunnittelua. Asuntosäätiölle 1980-luku merkitsi Mäkeläisen mukaan uusia haasteita Espoon ulkopuolella. Silloin käynnistimme Pickalan alueen suunnittelun. Tavoitteena oli luoda kansainvälisen tason monipuolinen asuin- ja vapaa-ajan alue. Tämä projekti on nyt hyvässä vauhdissa ja tavoitteena on jatkaa saumattomasti alueen kaavoitusta ja kehittämistä tehdyn kokonaissuunnitelman mukaisesti. Maalaamisessa minua viehättää ehkä eniten se, että näen nopeasti työni tulokset. Asuntorakentamisessa asia on päinvastoin, kertoo Anja Mäkeläinen. 6 Kotimaisema Kotimaisema

5 Ihmisiä pitää kuunnella koska he itse tietävät parhaiten mikä on hyvää asumista. Valmis asuintalo on pitkäjänteisen työn tulos Anja Mäkeläinen tunnustautuu kissaihmiseksi. Pickalassa kaiken keskiössä on upean luonnon ja merellisen maiseman lisäksi asuminen eri muodoissaan golfin ja muiden aktiviteettien äärellä. Pickalan ja Kivenlahden lisäksi olimme 80-luvulla suunnittelemassa ja tuottamassa yhteistyössä Porvoon kaupungin kanssa Kuninkaanniityn asuinaluetta. Syvän laman aika. Seuraavaa vuosikymmentä hallitsi syvä lama, joka koetteli kovalla kädellä rakennusalaa, myös Asuntosäätiötä. Mäkeläinen nimitettiin toimitusjohtajaksi vuonna 1994, jolloin säätiön tulevaisuus näytti hyvin vaikealta. Organisaatiota piti supistaa ja se olikin pienimmillään alle 10 henkilöä. Siihen asti olimme toimineet siten, että vireillä oli aina yksi aluehanke kerrallaan. Toimintamallimme oli se, että Asuntosäätiö toimii alueen kokonaisvastuullisena rakennuttajana, mutta ei rakennuta asuntoja lainkaan omaan omistukseensa. Totesimme, että sillä toimintamallilla ei ole tulevaisuutta. Ei riitä, että toimimme vain Espoossa ja rakennutamme asuntoja sinne. Omat tonttimaat olivat loppumassa, minkä vuoksi aloimme hakeutua yhteistyöhön Helsingin ja Vantaan kaupunkien sekä kehyskuntien kanssa. Yhteistyöhankkeita syntyikin Tuusulaan Klaavonkallioon, Vantaalle Ulrikanpuistoon ja Helsinkiin Aurinkolahteen. Sen lisäksi Asuntosäätiö laajensi Mäkeläisen mukaan toimintamalliaan liittämällä tarjontaansa asumisoikeusasunnot, osaomistusasunnot sekä vuokra-asunnot. Vuorovaikutus asukkaiden kanssa on tärkeä osa laadukasta asumista. Tämä antaa paremmat mahdollisuudet toteuttaa alue- ja korttelitasolla monipuolisempaa asuntorakennetta ja edistää siten sosiaalisesti kestävämpien yhdyskuntien syntymistä. Yhtenä kaikkein merkittävimmistä saavutuksistaan Mäkeläinen pitää 90-luvun lopulle ajoittuvaa Ison omenan alueen kehittämistä ja sen myötä Asuntosäätiölle kehittynyttä asukasyhteistyömallia. Matinkylä oli siihen aikaan melko vähän arvostettu alue. Lähdimme mukaan Matinkylän uuden keskustan kehittämiseen ja käynnistimme työn yhdessä alueen asukasyhdistysten kanssa. Matinkylän Huolto, seurakunta ja kaupungin eri hallintokunnat saatiin myös mukaan. Samoin koulut, eläkeläisjärjestöt, urheiluseurat jne. Kuuntelimme eri tahojen mielipiteitä ja toiveita, analysoimme niitä yhteisissä work-shopeissa ja pyrimme ottamaan ne huomioon alueen suunnittelussa. Ajattelimme, että paikalliset ihmiset kyllä itse tietävät, mitä he tarvitsevat. Asukasyhteistyö, jota tehtiin vuosia, osoittautui erinomaiseksi toimintamalliksi. Hyvänä osoituksena siitä oli, että koko kaavoituksen ja rakentamisen aikana ei tullut yhtäkään valitusta. Tätä aktiivisen asukasyhteistyön mallia olemme sen jälkeen käyttäneet mm. Suurpellossa, Espoonlahden keskustan ja Siuntion kuntakeskuksen sekä monen muun alueen kehitystyössä, Mäkeläinen kertoo. Sillanrakentajana luvun alussa koetelleen laskukauden jäätyä taakse Asuntosäätiö alkoi uusien toimintamalliensa myötä saavuttaa nykyisen asemansa alan asuntoalueiden kehittäjänä ja rakennuttajana. Säätiö on myös pystynyt siirtämään ihmisläheisiä ajatuksiaan ja tavoitteita myös käytännön toteutuksiin. Alkaneen vuosituhannen suurena haasteena Mäkeläinen näkee asukkaan kuuntelemisen. Ennen ehkä voitiin vielä tyytyä siihen, että tuotetaan ihmisille riittävästi asuntoja. Enää tämä ei riitä. Asumista on kehitettävä vastaamaan ihmisten todellisia tarpeita. Se taas ei onnistu kuuntelematta asukkaita. Vain he tietävät, mitä he oikeasti tarvitsevat ja miten rakentamamme asuinympäristö ja asunnot toimivat käytännössä. Mäkeläisen mukaan tähän tarvitaan jatkuvaa vuorovaikutusta asukkaiden ja toteuttajien välillä. Asuntosäätiö onkin äskettäin käynnistänyt oman Kotiklubi-toimintansa, jolla tavoitellaan pitkäjänteisempää yhteyttä rakennuttamiimme tai omistamiimme asuntoihin muuttavien asukkaiden kanssa. Se on eräänlainen asumisen koulu, jossa asukkaat saavat tietoa asuinalueestaan ja yhä teknisemmistä asunnoistaan ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista. Asuntosäätiö puolestaan saa arvokasta palautetta siitä, miten asunnot ja tehdyt ratkaisut toimivat käytössä ja miten niitä voitaisiin edelleen kehittää. Käytännöllisyys ja toimivuus paljastuvat vasta, kun asunnoissa oikeasti eletään. Kaikkea ei voi nähdä suunnittelupöydällä. Sen vuoksi tämä arvokas tieto on kanavoitava tulevan suunnittelun käyttöön. Ilman sitä tietoa on vaikea vastata ihmisten tarpeisiin, Mäkeläinen sanoo. Aktiivinen yhteistyömme asukkaiden ja muiden toimijoiden kanssa on herättänyt luottamusta uusia asuntoalueita kehitettäessä ja suunniteltaessa. Ehkäpä olemme voineetkin toimia eräänlaisena sillanrakentajana asukkaiden ja julkisen sektorin välillä. Joka tapauksessa Asuntosäätiön tulisi jatkaa tällä tiellä myös tulevaisuudessa tietenkin kunkin aikakauden haasteet huomioon ottaen, sanoo Anja Mäkeläinen. Asuntojen rakentaminen on pitkä prosessi, jonka jokainen vaihe on yhtä tärkeä. Kaikki alkaa kaavoituksesta ja etenee kärsivällisesti kohti sitä vaihettä, jolloin ihmiset pääsevät muuttamaan uusiin koteihinsa. Espoon Suurpelto on ollut yksi tällainen pitkä prosessi, johon on liittynyt monia vaiheita. Siksi tunnenkin erityisen suurta mielihyvää, kun ensimmäiset asiakkaamme ovat löytäneet siellä olevasta kohteestamme uuden kodin, sanoo Vappuna eläkkeelle jäävä Asuntosäätiön toimitusjohtaja Anja Mäkeläinen. Hänen mukaansa rakennuttajan työ ja kiinnostus ei kuitenkaan saa lopahtaa siihen, että kohde on valmis. Sen jälkeen on löydettävä keinoja, joilla voidaan kuunnella uusien asukkaiden mielipiteitä. Vain sillä lailla voidaan tietää, miten suunnittelu on onnistunut ja miten sitä voidaan edelleen kehittää vastaamaan asukkaiden oikeita tarpeita, Mäkeläinen korostaa. 8 Kotimaisema Kotimaisema

6 Teksti Tom Kalima Kuva Mikko Käkelä Nelospesän perusideat Nelospesä on saanut asukkaansa Juha Mutasen suunnitteleman Hitas-kohde Nelospesän perusideana on muuntojoustavuus. Rivitalo-asunnoissa muuntojousto on toteutettu rakennusrungon pituussuuntaisen korkeusvaihtelun hyödyntämisen kautta. Pienimmät 55-neliöiset asunnot ovat yksikerroksisia, parvellisia asuntoja ja suurimmat 127-neliöisiä, kaksikerroksisia asuntoja, joissa on myös parvi. Rakennusten kiilamaisuuden myötä puistonäkymä säilyy jokaisessa asunnossa. Asuintilat ulottuvat läpi rungon. Tätä tehostavat molemminpuoliset ulkotilat mm. terassi, lasitettu pationosa ja parveke. Tilaan voidaan vaivattomasti sijoittaa erilainen määrä huoneita asukkaiden tarpeiden mukaan. Jokaisesta huoneistosta oli kolme erilaista vaihtoehtoa, joista asukas voi valita. Kotimaisema-lehti on seurannut Pohjois-Haagassa sijaitsevan Nelospesänimisen Hitas-kohteen suunnittelua ja valmistumista. Kohde on nyt valmis ja asukkaat sisällä. Tapasimme heistä yhden, Anita Siikasen. Anita Siikasen mielestä Nelospesän tyylinen idea asunnon muunneltavuudesta on erittäin hyvä. Mielestäni on nykyaikaa voida itse vaikuttaa tila- ja materiaaliratkaisuihin sekä väreihin omien tarpeiden ja mieltymysten mukaan. En olisi voinut ajatellakaan asuntoa, jota ei voi muokata yksilölliseksi ja oman näköiseksi. Toinen vaihtoehtoni oli löytää kunnostettava asunto, jonka sitten olisin voinut remontoida haluamakseni. Kaikkea en toki voinut saada, mistä haaveilin. Vastaan tuli muutostöiden kova hintataso, mutta mahdollisuus oli tärkeintä, muu oli sitten valintoja. Tämän mahdollisuuden lisäksi tässä kohteessa on niitä elementtejä joita etsin; kulmaa ja särmää, korkeutta, yksilöllisyyttä ja valoa. Harvoin pienistä asunnoista näitä kaikkia löytää, Anita Siikanen toteaa. Muutoksia ja värejä. Tilaratkaisussa Anita Siikanen hyödynsi annettuja vaihtoehtoja, esimerkiksi saunan ja makuuhuoneen kohdalla. Materiaaleista vaihdoin lattian, seinät maalautin pehmeämmällä sävyllä sekä vaihdoin sisäovet ja vaatekaappien ovet. Suurimmat muutokset koskivat Siikasen mukaan valaistusta ja sähköjä sekä keittiötä, jossa kodinkoneet vaihdettiin integroitaviksi ja värimaailmaan sopiviksi. Myös kylpyhuone ja sauna saivat osittain uuden ilmeen. Kokonaisuutena prosessi onnistui mielestäni kohtuullisen hyvin. Asuntosäätiön alkuvaiheen tiedotustilaisuudessa olisi rakentajan voinut tuoda tarkemmin esille asunnon yksilöinnin mahdollisuudet myös annettujen vaihtoehtojen ulkopuolelta. Minulle ei nimittäin ollut kristallinkirkasta, mikä kaikki oli mahdollista, mistä saan valita tuotteita (merkki, tuoteperhe jne.) sekä mikä on hintataso muutoksille. Olisi ollut mukava kuulla myös esimerkiksi se, miten keittiökoneiden järjestystä saa muuttaa. Ystävällistä ja asiantuntevaa. Kanssakäynti sekä Asuntosäätiön että Skanskan henkilökunnan kanssa oli Anita Siikasen mielestä koko prosessin ajan ystävällistä ja asiantuntevaa. Ainoan ongelman muodosti kiire ja sen vuoksi aivan liian vähäiseksi jäänyt miettimisaika. Tapaamisaika Skanskan muutostyövastaavan henkilön kanssa järjestyi niin myöhään, että muutosten suunnittelulle jäi vain muutamia päiviä. Onneksi osaa asioista oli mahdollista tarkentaa ja muuttaakin sitten matkan varrella. Aikataulua määrittivät rakennusvaiheet ja monet alihankkijat, Anita Siikanen toteaa. Siikanen haluaisikin kehittää muutostöiden prosessia rauhallisempaan suuntaan, että varmistettaisiin molemminpuolinen ymmärrys. Kun asioita hoidetaan sähköpostilla ja puhelimella, on pienten yksityiskohtien hiominen usein haasteellista ja kokonaisuuden Anita Siikaselle asunnon muokkaus oman hahmottaminen välillä vaikeaa. näköiseksi oli itsestäänselvyys. Usko omiin valintoihin ja ratkaisuihin piti olla hyvin vahva samoin kuin luottamus siihen, että rakentajan edustaja ymmärsi mitä kulloinkin tavoittelin, kun kuvailin muutostoiveitani. Ajallisesti koko prosessi asunnon hankinnasta muuttoon oli pitkä, mutta hyvin opettavainen. Ja hyvää kannattaa odottaa, Anita Siikanen sanoo tyytyväisenä. Uuden Nelospesän asukkaan, Anita Siikasen mielestä muutosmahdollisuus on tätä päivää. Seinien värin vaihtaminen tai monivärisyys oli kuitenkin kallista, joten minulle jäi maalausprojektia keväälle, niin uudiskohde kuin tämä onkin. 10 Kotimaisema Kotimaisema

7 Teksti Tom Kalima Taustakuva istockphoto Kuinka uusi osoite syntyy? Teiden nimet vakiintuvat nopeasti ja osoitteista tulee meille itsestäänselvyyksiä. Uusia asuinalueita rakennetaan koko ajan ja sen myötä uusia nimiä tarvitaan jatkuvasti; herää kysymys mistä teiden nimet tulevat? P ääkaupunkiseudun teiden, aukioiden ja torien nimien määrä on valtava, sillä jo yksin Espoossa on tuhansia tiennimiä. Nykytekniikka auttaa taksiraukkoja, jotka voivat aina turvautua navigaattoreihin, jos asiakas tietää, onko haluttu osoite Espoossa, Helsingissä vai Vantaalla. Samoja nimiä nimittäin löytyy runsaasti. Uusien alueiden suhteen navigaattorit eivät aina ole ajan tasalla, minkä vuoksi pelastuslaitos käyttää kuntien omia ajan tasalla olevia karttatietoja. Toistaiseksi on hyvä, että pääkaupunkiseudulla on vielä omat hälytyskeskukset. Jos ne yhdistetään, sekaantumisen riski on suuri, sillä samoja nimiä on eri kaupungeissa runsaasti, toteaa Espoon kaupungin nimistösuunnittelija, filosofian tohtori Kaija Mallat. Tämän vuoksi teemme tiivistä yhteistyötä pääkaupunkiseudun kuntien kesken. Koska olemme samassa hälytyskeskuksessa Kauniaisten kanssa, olemme vaihtaneet jopa teiden nimiä päällekkäisyyksien poistamiseksi. Enää on vain yksi samanniminen tie, Puutarhatie. Sen sijaan Helsingissä ja Vantaalla on satoja samoja osoitteita. Useita lähteitä. Kaija Mallatin mukaan paikannimille on useita eri lähteitä. -Kun uusia alueita Espoossa nimetään, käytetään pohjana mm. Birger Janssonin ruotsalaista paikannimikokoelmaa vuodelta 1915 sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Svenska litteratursällskapetin kokoelmia. Niiden lisäksi käytämme historiallisia jakoasiakirjoja ja vanhoja karttoja. Vanhimmat ovat jopa isonjaon ajalta, 1700-luvulta. Kun uusia alueita Espoossa nimetään, käytetään pohjana mm. Birger Janssonin ruotsalaista paikannimikokoelmaa vuodelta 1915 sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kokoelmia. Näiden lisäksi kartoitamme alueen nykyistä nimistöä asukashaastatteluin ja käytämme mahdollisuuksien mukaan tätä nimistöä, Mallat kertoo. Hänen mukaansa alueella käytössä olevat perinteiset kadunnimet pyritään aina säilyttämään, vaikka se ei aina ole mahadollista. Esteenä voi olla esimerkiksi se, että nimi toistuu muualla kaupungissa tai se on vaikeasti äännettävä tai muuten sopimaton.lisäksi kaava saattaa muuttaa katuverkkoa esimerkiksi katkaisemalla teitä. Uusilla nimillä kiire. Nimien antamisella on Mallatin mukaan kiire, koska muuten suunnitteluvaiheen työnimet yleistyvät ihmisten käyttöön. Nimiä valittaessa pyrimme aina ottamaan huomioon alueen historian, jota selvitetään kaavoittajalta saatujen tietojen lisäksi maastokäynnein ja asukashaastatteluin. Sen lisäksi tutkimme kirjallisuutta ja perehdymme kaupunginmuseon lähteisiin. Tavoitteena on tältä pohjalta rakentaa toimiva osoitejärjestelmä, Mallat kertoo. Esimerkiksi Suurpellossa lähtökohtana olivat vanhat ruotsalaiset nimet: Storåkern, Hemtans, Lillhemt, Flakabacka, Lindonåkern, Möilibacka. Näistä saatiin mm. Suurpelto Henttaankaari, Henttaanaukio, Lillhemtintie, Lakeamäki, Möilinmäensilta, ja niin edelleen. Nimiä aihepiiristä. Näiden lisäksi tarvitaan runsaasti muita nimiä, jotka usein syntyvät aihepiiristä. Näiden ryhmänimien aiheet kytkeytyvät kyseiseen paikkaan tai alueeseen. Suurpellossa ja sen lähialueella aihenimiä ovat mm. sepät Sepänkylä, Smedsby ja oppiminen, ja tietoyhteiskunta. Varsin usein nimien lähteenä ovat myös niin sanotut muistonimet, joita Suurpellossa edustavat esimerkiksi Hans Florin puisto ja Hans Florin polku. Nimi juontuu siitä, että Hans Flor oli Storaksen isäntä 1680-luvulla. Hänen vaimonsa oli Anna Bildsten, joka jatkoi tilanomistajana leskeksi jäätyään, mistä on tullut Anna Bildstenin polku. Muita muistonimiä Suurpellossa ovat esimerkiksi Gertrudinpolku ja Tomaksenpolku, jotka tulevat siitä, että he olivat aikoinaan Vävarsin talon isäntä ja emäntä. 12 Kotimaisema Kotimaisema

8 Ajankohtaista Tapiolalaisnuoret olivat ensimmäiset matkustajat linjalla 107 Suurpellosta Kamppiin. Neitsytmatkalla Suurpellosta Kamppiin Ensimmäisen linja-autovuoron Espoon Suurpellosta Kamppiin, Helsingin keskustaan, oli määrä startata Suurpellosta lauantaiaamuna kello Tapausta oli tullut juhlistamaan kaksi innokasta bussiharrastajaa, Riitta Hoffrén ja Minna Lehtisalo. Uudenvuoden juhlinta oli ilmeisesti vienyt voimat ihmisiltä, sillä vain me kaksi innokasta nuorta olimme saapunut Espoon Suurpellossa bussipysäkille juhlistamaan uuden yhteyden avaamista. Olin iloinnut jo kauan tiedossa olevasta neitsytmatkasta. Heti kun olin kuullut uuden linjan syntymästä, olin tietenkin valmis seikkailulle, Hoffrén kertoo. Lähtöpaikan löytäminen aamuhämärässä aiheutti pientä stressiä, mutta onneksi linjan numero oli jo lisätty pysäkin kylttiin. Juhlat alkoivat jo ennen uuden bussin saapumista, sillä asianmukaiseen varustukseen kuuluivat tietenkin Huoneistokohtaiset vesimittarit tulivat tämän vuoden alusta alkaen pakollisiksi kaikissa uudisrakennuksissa. Asuinhuoneistojen lisäksi määräys koskee myös kiinteistössä olevia toimisto- ja liikekiinteistöjä. Syynä huoneistokohtaiseen mittaukseen siirtymiselle on paitsi veden ja energian säästö, myös kustannusten jakaminen todellisen kulutuksen mukaan. Muutoksella taataan kustannusten oikeudenmukainen jakautuminen kiinteistön asukkaiden kesken. Vesimittareiden tulee olla sellaisia, että todellinen vedenkulutus voidaan määrätä vastikkeen tai vuokran maksuperusteeksi. Kuluttajan on voitava helposti seurata vedenkulutustaan joko suoraan mittareista lukemalla tai riittävän usein saatavissa olevan raportoinnin avulla. Teksti Minna Lehtisalo Kuvat Riitta Hoffrén pötkö serpentiiniä, tähtisädetikkuja sekä kuohuviinilasit, joista alaikäisinä si imme kuitenkin vain Pommacia. Aikainen herääminen oli Hoffrénin mukaan kannattavaa. Se tarkoitti, että olemme Minnan kanssa nyt ensimmäiset, jotka ovat leimanneet matkakorttinsa linjalla 107. On siinä sitten kertomista lapsenlapsille... Bussin lähtiessä Suurpellosta, tunnelma oli juhlava. Miellyttävä matka kesti alle 15 minuuttia, mikä oli osin vähäisen liikenteen ansiota. Linjan 107 ansiosta Suurpelto on nyt helposti kaikkien lähestyttävissä; tuskin me kaksi tapiolalaisnuorta olisimme muuten aluetta lähestyneetkään. Bussi liikennöi arkipäiväisin noin puolen tunnin välein ja viikonloppuisin tunnin välein. Matkan arvioitu kesto on noin 25 minuuttia ja reitti kulkee Orionin ja Tapiolan kautta. Mittareilla on seurattava sekä kylmän että lämpimän veden käyttöä. Lämpimän käyttöveden mittaus on erityisen tärkeätä, jotta voidaan määrittää veden lämmittämiseen kuluva energia. Vesimittarien asentaminen jatkaa toimia rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi. Tässä tavoitteessa lämpimällä vedellä on keskeinen rooli. Pelkästään asuinrakennuksissa käyttöveden lämmitykseen kuluva energia on Suomen kokonaisenergian käytöstä noin viisi prosenttia. Osuus kasvaa lähivuosina, koska rakennusten muu energiankulutus vähenee tiukentuvien rakentamismääräysten myötä. Lahjoitusvaroilla kalusteita Satusoppeen Tapiolassa sijaitsevan pienen yksityisen päiväkodin esikoululapset saivat opiskeluunsa uutta pontta, kun esiopetushuoneeseen hankittiin Asuntosäätiön lahjoituksen turvin uudet kalusteet. Satusoppi-niminen päiväkoti on perustettu vuonna 1963 ja sen monet kalusteet olivat jo kuluneet ja mitoitukseltaan esiopetuksen lapsille sopimattomat. Monet esikouluikäiset ovat nykyisin kookkaampia ja heillä oli vaikeuksia istua vanhoissa kalusteissa mukavasti, kertoo päiväkotiyhdistys Satusoppi ry:n hallituksen puheenjohtaja Maija Miettinen. Uudet kalusteet saatiin joulukuun lopussa, minkä jälkeen koko huone sai Miettisen mukaan iloisemman ilmeen vaaleiden kalusteiden ansiosta. Lapset ovatkin olleet uusista kalusteista todella innostuneita. Asianmukaiset kalusteet ovat vaikuttaneet myös työrauhaan. Jokaiseen huoneistoon tulee oma vesimittari Veden huoneistokohtaisella mittauksella ja mittaukseen perustuvalla laskutuksella voidaan saavuttaa selviä säästöjä niin veden kuin lämmitysenergiankin kulutuksessa. Arvioiden mukaan huoneistokohtaiset mittarit vähentävät vedenkulutusta uudisrakentamisessa keskimäärin noin 10 prosenttia. Tämä puolestaan vähentää lämmitysenergian kulutusta noin kolme prosenttia. Mittareiden avulla pystyttään myös seuraaman mahdollisia huoneistokohtaisia vuotoja entistä tarkemmin. Huoneistokohtaiset vesimittarit saattavat tulla pakollisiksi myös korjausrakentamisen ja putkiremonttien yhteydessä. Kotiklubi valmisti muuttoon Vielä yhdeksän yötä muuttoon. Näissä tunnelmissa kokoontuivat Suurpellon Sokrateen asukkaat toiseen Kotiklubi-iltaansa Tapiolan WeeGee-talolla. Ensimmäisellä kerralla oli perehdytty Suurpellon uuden kaupunginosan kokonaisuuteen ja suunnitelmiin sekä Motivan asiantuntijan johdolla energiaviisaan asumisen kiemuroihin. Tämän illan aiheina olivat Seulo-palvelut. Seulo on nettipohjainen palvelu ruoan ja palveluiden tilaamiseen, jota varten Suurpellon alueen taloihin on Asuntosäätiö jatkaa omistamiensa kiinteistöjen varustamista vuokraan sisältyvällä kahden megan laajakaistayhteydellä. Ensin sopimuksen piiriin tulivat kaikki Welho-kaapelitalouksissa olevat kiinteistöt ja nyt vastaavan sopimuksen saavat myös Elisan verkossa olevat kiinteistöt. Uuden sopimuksen piiriin kuuluu arviolta noin 250 taloutta. Kaikille talouksille jaetaan kiinteistökohtaiset ohjeet, minkä Asuntosäätiö rakentaa Asuntosäätiö on käynnistänyt 23 asumisoikeusasunnon rakentamisen Helsingin Ormuspeltoon. Helsingin Suopursuun rakennetaan huoneistoja aina 23 rakennettu palvelueteiset. Asuntosäätiön kiinteistöpäällikkö Pauli Partia kävi kannustavin esimerkein läpi ohjeistusta hyvään asumiseen. YIT:n Petri Poutun seikkaperäinen selostus Suomen ensimmäisen alueellisen imujätejärjestelmän toiminnasta herätti vilkasta vuoropuhelua. Uudiskohteissa järjestetään kaksi kokousta ennen muuttoa ja yksi muutaman asumiskuukauden jälkeen. Vanhoissa kohteissa Kotiklubi kokoontuu alueittain noin kerran vuodessa. Laajakaistayhteys kaikissa talouksissa jälkeen kaikkien Asuntosäätiön omistamien asuntojen uskotaan olevan laajakaistan piirissä kesäkuun loppuun mennessä. Sopimus takaa kaikille vuokraan liittyvän laajakaistayhteyden, joka on kooltaan 2 megaa. Jos asukas tarvitsee tätä nopeamman laajakaistayhteyden, hän tekee siitä oman sopimuksensa, mutta hyötyy kuitenkin taloudellisesti perusyhteyden hinnan. neliön yksiöistä 90,5 m2 käsittäviin perheasuntoihin. Kohteen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto L-N Oy ja urakoitsijana toimii Rakennusgemini Oy. Asumisen vinkit Vesi vanhin voitehista Hanasta tuleva puhdas vesi on ehkä arkinen asia, mutta monessa mielessä yksi hyvinvoinnin ja terveen elämän peruspilareista. Mitä enemmän arvostamme puhdasta vettä jo nyt, sitä todennäköisemmin sitä riittää jatkossakin. Suoraan vedenkulutukseesi voit vaikuttaa yksinkertaisilla keinoilla. WC:n säästöhuuhtelu ja muut vettä säästävät valinnat pienentävät vedenkulutusta. Suomalaisten tyypillinen vedenkulutus on litraa asukasta kohden vuorokaudessa. Keskimäärin jokainen suomalainen käyttää vettä 155 l/vrk. Vedenkulutuksen tavoitetaso on noin 130 litraa vuorokaudessa per asukas. Lämpimän käyttöveden osuus asuinrakennuksen energiankulutuksesta on merkittävä, sillä noin viidennes energiasta kuluu veden lämmittämiseen. Lämmintä vettä käytetään keskimäärin l/vrk henkilöä kohden. Vettä kuluu asukasta kohden vuorokaudessa seuraaviin käyttötarkoituksiin: WC Peseytyminen Pyykki Keittiö 40 litraa 60 litraa 20 litraa 35 litraa Asuntosäätiön kiinteistöissä vedenkulutus asukasta kohti vuorokaudessa oli vuonna litraa, kun se vuonna 2003 oli 151 litraa. Vedenkulutuksen väheneminen johtuu vanhemmissa kiinteistöissä suoritetuista perusparannuksista sekä uusimpien kiinteistöjen vettä säästävistä kalusteista ja tahdon uskoa, myös yhä valveutuneimmista asukkaista, jotka ovat oivaltaneet vedensäästön olevan myös kustannusten ja energian säästöä. Lähteet: Teksti Henri Holmberg Kuva Juha Hellström 14 Kotimaisema

9 Asu tyylikkäästi asu huolettomasti asu vuokralla Espoon Vanttilan puutalovaltaiselle pientaloalueelle on valmistumassa tilavia koteja. Asunto Oy Espoon Peltokorte osoitteessa Peltomiehentie 7 muodostuu kolmesta erillistalosta ja kuudesta paritalosta. Valittavana on paritaloissa 88 m 2 kolmioita, neljän huoneen ja keittiön asuntoja 98 m 2 ja 99,5 m 2. Erillistaloissa on 115 m 2 kokoisia viisi huonetta käsittäviä koteja. Valitse omasi! 88 m 2 98 m 2 99,5 m 2 Kalevalantie ESPOO Puh