XV D /5022/97, lopullinen FI WP 6. Tietosuojatyöryhmä SUOSITUS 3/97. Anonymiteetti Internetissä

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO PÄÄOSASTO XV Sisämarkkinat ja rahoituspalvelut Tiedon vapaa liikkuvuus, yhtiöoikeus ja rahoitustiedot Tiedon vapaa liikkuvuus, tietosuoja ja siihen liittyvät kansainväliset asiat XV D /5022/97, lopullinen FI WP 6 Tietosuojatyöryhmä SUOSITUS 3/97 Anonymiteetti Internetissä Työryhmän antama 3 päivänä joulukuuta

2 TIETOSUOJATYÖRYHMÄ, joka on perustettu 24 päivänä lokakuuta 1995 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/46/EY 1 ja joka ottaa huomioon direktiivin 29 artiklan ja 30 artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon työjärjestyksensä ja erityisesti sen 12 ja 14 artiklan, on antanut seuraavan suosituksen: Työryhmä hyväksyi kahdeksannessa kokouksessaan 3 päivänä joulukuuta 1997 keskusteluasiakirjan XV/5022 (Anonymiteetti Internetissä) ja käsitteli kansainvälisen televiestintäalan tietosuojatyöryhmän raporttia ja ohjeita (Budapest - Berliini-muistio tietosuojasta ja yksityisyydestä Internetissä). Työryhmä suosittelee, että Euroopan komissio laatii ehdotuksia liitteenä olevan keskusteluasiakirjan (Anonymiteetti Internetissä, liite 1) sekä Budapest-Berliini-muistiossa (liite 2) annettujen suositusten perusteella suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi asianmukaisilla kansainvälisillä foorumeilla. 1 EYVL L 281, , s

3 Keskusteluasiakirja - Anonymiteetti Internetissä Hyväksytty kahdeksannessa kokouksessa Johdanto Internetin nopeasta kehittymisestä ja verkon kautta tarjottavien palvelutyyppien ja -määrän nopeasta kasvusta on kirjoitettu paljon. On selvää, että Internet-ilmiö muuttaa parhaillaan elinja työtapojamme kansalaisina ja työntekijöinä; se muuttaa erittäin suuressa määrin tavaroiden ja palvelujen myynti- ja ostotapoja ja vaikuttaa organisaatioiden toimintatapoihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Nämä merkittävät ja laajat muutokset aiheuttavat väistämättä uusia ongelmia ja uusia haasteita niille, jotka osallistuvat julkisen politiikan määrittämiseen, kehittämiseen ja toteuttamiseen. Politiikantekijät kiinnittivät aluksi huomiota pääasiassa siihen vaaraan, että Internetiä voidaan käyttää laittoman ja epäsuotavan verkossa tapahtuvan toiminnan välineenä (esim. lapsipornon levittämiseen) sekä "turvallisena" yhteydenpitovälineenä, jolla voidaan helpottaa rikollista toimintaa muualla kuin verkossa. Euroopan tasolla tämä oli pääasiallinen syy tehdä seuraavat aloitteet: Vihreä kirja alaikäisten suojelusta ja ihmisarvon kunnioittamisesta audiovisuaalisen alan palveluissa ja tietopalveluissa (KOM (96) 483, lopullinen), komission tiedonanto Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä (KOM (96) 487), 28 päivänä marraskuuta 1996 annettu neuvoston päätöslauselma laittomasta ja haitallisesta sisällöstä ja Bolognassa pidetyn neuvoston epävirallisen kokouksen perustaman laitonta ja haitallista sisältöä käsittelevän työryhmän raportti. Vähitellen on kuitenkin käynyt selväksi, että on otettava huomioon monia muita kysymyksiä. Komission tiedonannolla "Eurooppalainen elektronisen kaupankäynnin aloite" (KOM (97) 157) pyritään laajentamaan keskustelua niin, että se kattaa muitakin tärkeitä poliittisia aiheita. Näitä ovat esimerkiksi verkossa tapahtuvan elektronisen kaupallisen toiminnan verotus (erityisesti alv) sekä verkon sisältöä koskevat henkiseen omaisuuteen liittyvät oikeudet. 2 2 Viimeksi mainitusta aiheesta keskusteltiin jo tekijänoikeutta ja lähioikeuksia tietoyhteiskunnassa koskevassa vihreässä kirjassa ja komission tiedonannossa sen seurannasta. 3

4 Kaikilla näillä aloilla keskustellaan uusista ajatuksista ja uusista mahdollisista ratkaisuista, joiden tavoitteena on varmistaa, että vuosisatojen aikana kehittyneet perinteiset arvot ja yhteiskunnalliset arvostukset voivat säilyä myös uuden tekniikan aikakautena. Monilla aloilla ongelmana on, että on vaikeaa havaita lainvastainen toiminta ja löytää siihen syyllistyvä henkilö. Kuka on vastuussa lapsipornon tuomisesta Internetiin? Kuka on kopioinut itselleen tekijänoikeudella suojattua materiaalia? Kuka ei ole tehnyt alv-ilmoitusta verkossa tarjottavista palveluista? On ollut luonnollista ehdottaa, että kaikki Internetin ja sen eri palvelujen käyttäjät pitäisi pystyä tunnistamaan selkeästi ja että kaiken verkossa harjoitettavan toiminnan alkuperä pitäisi pystyä jäljittämään. Yksityiselämän kunnioittaminen Internetiä koskevan politiikan kehittäminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan taustalla on vakiintuneita periaatteita ja arvoja. Ne, jotka vastustavat yrityksiä rajoittaa tai säännellä toimintaa verkossa, mainitsevat usein sananvapauden. Tämä on perusoikeus, joka sisältyy ihmisoikeuksia koskevan Euroopan yleissopimuksen 10 artiklaan ja joka on sisällytetty yhteisön oikeusjärjestelmään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen F artiklan 2 kohdassa. Kuitenkin myös periaate yksityiselämän kunnioittamisesta (ihmisoikeuksien koskevan Euroopan yleissopimuksen 8 artikla, lisäksi sisällytetty yhteisön oikeusjärjestelmään) on yhtä tärkeä, kun arvioidaan mitä tahansa Internetiin liittyvää politiikkaa. Viimeisten 25 vuoden aikana on käynyt selväksi, että yksityiselämän kunnioittamisen periaatetta uhkaa erityisesti organisaatioiden mahdollisuus kerätä suuria määriä tietoa yksittäisistä henkilöistä digitaalisessa muodossa. Tällaista tietoa voidaan erittäin nopeasti (ja nykyään varsin edullisesti) käsitellä, muokata ja toimittaa eteenpäin. Huoli tästä kehityksestä ja henkilökohtaisten tietojen mahdollisista väärinkäytöksistä on johtanut siihen, että kaikki EU:n jäsenvaltiot (ja nyt yhteisö direktiivillä 95/46/EY) ovat säätäneet erityisiä tietosuojalakeja, jotka sisältävät henkilötietojen käsittelyä koskevia määräyksiä. Tietosuojan perusperiaate on (direktiivin 95/46/EY 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 7 artiklan mukaisesti), että henkilötietojen on aina oltava asianmukaisia ja olennaisia eivätkä ne saa olla liian laajoja siihen tarkoitukseen, mihin ne on kerätty. Kaikki henkilötiedot ovat mahdollinen uhka yksityiselämän kunnioittamiselle, ja sen vuoksi henkilötietoja kerättäessä on 4

5 tarpeen varmistaa, että tietoja kerätään oikeutettua tarkoitusta varten ja mahdollisimman vähäisessä määrin. Televiestintäverkkojen ja Internetin erityispiirteenä on, että niiden avulla voidaan luoda valtava määrä tapahtumatietoja (tietoja, joiden avulla varmistetaan oikeat yhteydet). Mahdollisuudet verkkojen interaktiiviseen käyttöön (mikä on monien Internet-palvelujen olennainen ominaisuus) lisäävät tapahtumatietojen määrää entisestään. Kun käyttäjä lukee sanomalehteä verkossa, hän toimii interaktiivisesti valitsemalla haluamansa sivut. Nämä valinnat muodostavat tapahtumatietojen ketjun. Sen sijaan perinteisempiä uutisia ja tietopalveluja (esimerkiksi televisiota) käytetään paljon passiivisemmin, ja interaktiivisesti toimitaan vain lehtikioskien ja kirjastojen "off-line-maailmassa". Joissakin lainkäyttöjärjestelmissä tapahtumatiedot ovat jossakin määrin suojattuja kirjeenvaihdon luottamuksellisuuteen liittyvien määräysten perusteella, mutta tietojen määrän valtava kasvu antaa kuitenkin oikeutetusti aihetta huoleen. Kun verkkopalvelut kehittyvät tekniikaltaan ja niiden suosio kasvaa, tapahtumatietoja koskeva ongelma kasvaa. Aina kun käytämme Internetiä, käytöstä jää digitaalinen jälki. Kun yhä useammat päivittäisistä toimistamme hoidetaan verkossa, yhä suurempi määrä teoistamme, valinnoistamme ja mielipiteistämme tallennetaan. Yksityiselämämme kunnioittamista uhkaava vaara ei liity ainoastaan suureen määrään henkilötietoja, joita Internet sisältää. Lisäksi vaarana on sellaisten ohjelmien kehittäminen, joiden avulla voidaan etsiä tietoja verkosta ja koota yhteen kaikki käytettävissä olevat tiedot tietystä henkilöstä. Minneapolis Star Tribunen tuoreessa artikkelissa selitettiin, kuinka voidaan laatia yksityiskohtainen elämänkerta satunnaisesti valitusta henkilöstä käyttämällä edellä kuvattuja ohjelmia ja kokoamalla tietoja kaikista niistä keskusteluryhmistä, joihin henkilö osallistui. Lehti pystyi saamaan selville henkilön osoitteen ja puhelinnumeron, syntymäpäivän, opiskelupaikan, ammatin, tämänhetkisen työpaikan, kiinnostuksen harrastelijateatteriin, suosikkiolutmerkin, suosikkiravintolan ja -lomakohteen sekä hänen mielipiteensä erilaisista aiheista kuten Bill Gates ja "sosiaalisesti tukahduttava" Indianan osavaltio. Yhdysvalloissa on jo useita paikkoja, joista tällaisia "hakupalveluja" on kaupallisesti tarjolla. Anonyymit tiedot - yksi tapa ottaa huomioon yksityiselämän kunnioittaminen Tapahtumatiedot ovat uhka yksityiselämän kunnioittamiselle ainoastaan, jos tiedot voidaan yhdistää tiettyyn henkilöön. Yksi tapa varmistaa yksityiselämän kunnioittaminen on selvästikin se, että mahdollisuuksien mukaan estettäisiin Internetin käytöstä jäävien jälkien liittäminen tiettyyn käyttäjään. Jos anonymiteetti on taattu, yksittäiset henkilöt voivat osallistua Internetvallankumoukseen pelkäämättä, että heidän jokainen liikkeensä tallennetaan ja heistä kerätään tietoa, jota voidaan myöhemmin käyttää ilman heidän suostumustaan. 5

6 Anonymiteettiä verkossa tapahtuvassa viestinnässä pidetään jo täysin oikeutettuna tietyissä tilanteissa. Näin on esimerkiksi silloin, kun seksuaalisen rikoksen uhri tai alkoholisti tai huumeiden käyttäjä haluaa jakaa kokemuksiaan muiden kanssa, itsemurhaa suunnitteleva haluaa keskustella asiatuntijan kanssa tai joku haluaa ilmoittaa rikoksesta ilman pelkoa kostosta. Eräissä muissa tilanteissa taattu anonymiteetti mahdollistaa yksityiselämän kunnioittamisen lisäksi myös sananvapauden. Tämä koskee esimerkiksi totalitaarisessa poliittisessa järjestelmässä eläviä poliittisia toisinajattelijoita, jotka haluavat ilmaista vastalauseensa poliittisesta järjestelmästä ja kiinnittää huomiota ihmisoikeuksien loukkauksiin. Anonymiteetin tarve ulottuu kuitenkin myös näiden erityistapausten ulkopuolelle. Tunnistettavissa olevat tapahtumatiedot luovat pelkän olemassaolonsa vuoksi välineen, jonka avulla voidaan tarkkailla yksilöiden käyttäytymistä suuremmassa määrin kuin aiemmin. Yksityiselämän kunnioittamisen yhdistäminen muihin poliittisiin tavoitteisiin Anonymiteetti Internetissä on selvästikin ongelmallinen aihe hallituksille ja kansainvälisille järjestöille. Mahdollisuus pysyä anonyyminä on tärkeää, jos verkossa halutaan noudattaa yksityiselämän kunnioittamisen ja sananvapauden perusperiaatteita. Mahdollisuus toimia ja kommunikoida verkossa henkilöllisyyttä paljastamatta vaikeuttaa kuitenkin kehitteillä olevia aloitteita, jotka liittyvät julkisen politiikan muihin tärkeisiin aloihin. Näitä ovat esimerkiksi laittoman ja haitallisen sisällön, talouspetosten ja tekijänoikeuksien loukkausten estäminen. Tällainen selkeä ristiriita erilaisten poliittisten tavoitteiden välillä ei ole uutta, ja kuten komission vihreässä kirjassa alaikäisten suojelusta ja ihmisarvon kunnioittamisesta audiovisuaalisen alan palveluissa ja tietopalveluissa korostetaan, ihmisoikeuksia koskeva Euroopan yleissopimus tarjoaa perustan tällaisten ristiriitojen ratkaisemiseksi: se sisältää tietyt perusoikeudet, joita rajoitetaan kuitenkin erityisistä syistä esimerkiksi rikosten ehkäisemiseksi. Harkitessaan tällaisia rajoituksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kehittänyt suhteellisuuden periaatteen. Sen noudattamista vaaditaan toimenpiteiltä, joilla rajoitetaan yleissopimuksessa taattuja perusoikeuksia. Tällaisen oikeuskäytännön kehittyminen osoittaa, että aina on ollut tarpeen tasapainottaa keskenään ristiriitaisia julkisia poliittisia tavoitteita. Perinteisemmissä viestintätavoissa, kuten kirje- ja pakettilähetyksissä, puhelimissa, sanomalehdissä tai radio- ja televisiolähetyksissä on saavutettu tasapaino eri tavoitteiden välillä. Politiikantekijöiden haasteena on tällä hetkellä varmistaa, että myös kybermaailmassa säilytetään tämä tasapainoinen lähestymistapa, joka takaa perusoikeudet mutta sallii toisaalta mittasuhteiltaan kohtuulliset rajoitukset näihin 6

7 oikeuksiin määrätyissä ja erityisissä olosuhteissa. Olennaista tässä tasapainossa on se, missä määrin ja missä rajoissa henkilö voi osallistua verkossa tapahtuvaan toimintaan anonyyminä. Menneisyydestä oppiminen ratkaisujen löytämiseksi tulevaisuutta varten Vallitsee selkeä yksimielisyys siitä, että Internetissä tapahtuvaa toimintaa ei voida jättää muutoin sovellettavien oikeudellisten perusperiaatteiden ulkopuolelle. Internet ei ole anarkistinen ghetto, jossa yhteiskunnan sääntöjä ei sovelleta. Samalla lailla hallituksilla ja julkisilla viranomaisilla ei pitäisi olla suurempaa mahdollisuuden rajoittaa yksittäisten henkilöiden oikeuksia ja valvoa potentiaalisesti laitonta toimintaa Internetissä kuin sen ulkopuolella. Myös verkossa on noudatettava sitä vaatimusta, että perusoikeuksien ja -vapauksien rajoitukset ovat perusteltuja, tarpeellisia ja suhteessa muihin julkisen politiikan tavoitteisiin. Periaate siitä, että Internetiä ei kohdella enemmän tai vähemmän suosiollisesti kuin vanhempaa tekniikkaa, näkyy Internetin laitonta ja haitallista sisältöä käsittelevässä komission tiedonannossa. Siinä todetaan, että "mikä on laitonta offline, on laitonta myös online". Lisäksi Internetin laitonta ja haitallista sisältöä käsittelevän työryhmän raportissa esitetään työryhmän toinen lisätoimia koskeva ehdotus. Ehdotukseen sisältyy periaate, että "Internetissä tarjottavaa tietoa olisi voitava välittää yhtä vapaasti kuin paperilla olevaa tietoa". Samaa lähestymistapaa pitäisi soveltaa anonymiteettiä koskevan kysymyksen suhteen. Kuten Bonnissa kokoontuneiden ministerien julistuksessa 3 aivan oikein todettiin, periaatteena pitäisi olla se, että kun käyttäjä voi valita nimettömänä pysymisen verkon ulkopuolella, hänen tulisi pystyä siihen myös verkossa. Internetin eri palveluja ja toimintoja on tutkittava, ja mahdollisuuksien mukaan tilannetta on verrattava perinteisiin palveluihin, joissa käytetään vanhempia ja vakiintuneempia viestintä- ja levitystapoja. Tällaisten vertailujen avulla voidaan helpommin muodostaa käsitys siitä, millä alueilla mahdollisuus pysyä anonyymina on suotavaa ja millä ei. 3 Bonniin heinäkuuta 1997 maailmanlaajuisia tietoverkkoja käsittelemään kokoontuneiden ministerien julistus. 7

8 Sähköposti (kahden pisteen välinen Internet-viestiyhteys) Tämänhetkisessä sähköpostitse tapahtuvassa viestinnässä viestien lähettäjä voidaan yleensä tunnistaa joko hänen oman sähköpostiosoitteensa tai IP-osoitteen avulla. Tämä tieto näkyy yleensä sekä sähköpostin vastaanottajalle että sähköpostiyhteyksien ja -palvelujen tarjoajille. Käytettävissä on kuitenkin kahdenlaisia järjestelmiä, jotka tarjoavat jonkinasteisen anonymiteetin: 1) anonyymi uudelleenlähetyspalvelu - sähköpostiyhteyksien tarjoaja hoitaa lähetyksen tai käyttäjä hyödyntää erityistä "anonymiteettipalvelua", johon hän ohjaa sähköpostinsa. Anonyymi uudelleenlähettäjä lähettää viestin anonyymissä muodossa. 2) anonyymi pääsy verkkoon - yksittäinen käyttäjä pääsee Internetiin nimettömänä esimerkiksi maksamalla etukäteen käyttöajasta ja saamalla anonyymin sähköpostiosoitteen tai käyttämällä verkkoa yleisestä Internet-liittymästä. Anonyymissä uudelleenlähetyspalvelussa viestin lähettäjän ja viestin välinen yhteys häivytetään. Se voidaan muodostaa uudelleen myöhemmin esimerkiksi poliisitutkimuksen yhteydessä. Se ei sen vuoksi takaa anonymiteettiä samalla tavalla kuin toinen edellä kuvattu vaihtoehto, ja sen vuoksi tarvitaan sääntöjä siitä, kuinka uudelleenlähetyspalvelujen tarjoaja voi käyttää sille jääviä jäljitettäviä tietoja. Tästä huolimatta molemmat vaihtoehdot tarjoavat yksittäisille henkilöille tärkeitä yksityiselämän kunnioittamiseen liittyviä etuja. Sen vuoksi niitä on ylläpidettävä ja edistettävä. Anonyymin vaihtoehdon olemassaolo sähköpostia varten on erityisen tärkeää, jos palvelua verrataan perinteiseen kahden pisteen väliseen viestintätekniikkaan. Esimerkiksi vanhanaikainen postipalvelu varmistaa yksityisyyden huomattavasti paremmin, koska tavallinen kirje voidaan lähettää täysin anonyyminä. Postipalvelujen tarjoaja ei pysty keräämään mitään jäljitettäviä tapahtumatietoja viestien lähettäjästä (paitsi silloin, kun lähettäjä ilmoittaa henkilöllisyytensä kirjekuoressa). Yleisin maksujärjestelmä (postimerkki) on myös täysin anonyymi. Lisäksi lähettäjä voi pysyä anonyyminä kirjeen vastaanottajalle. Myös perinteiset puhelinpalvelut tarjoavat sähköpostia paremman mahdollisuuden pysyä anonyyminä. Puhelinkioskien yleisyys mahdollistaa sen, että verkkoa voidaan käyttää henkilöllisyyttä paljastamatta ja että palvelut voidaan maksaa käteisellä tai anonyymillä puhelinkortilla. Tällä tavalla soitetuista puheluista ei jää jäljitettäviä tapahtumatietoja. Kun joku soittaa käyttäen omaa yksityistä puhelintaan, niitä kuitenkin syntyy. On ollut tarpeen ottaa 8

9 käyttöön tietosuojasääntöjä, joilla rajoitetaan tällaisten tietojen säilytysaikaa sekä niiden käyttötarkoituksia. (Sääntöjä yhdenmukaistetaan parhaillaan yhteisön tasolla ISDN-direktiivin 4 seurauksena.) Soittaja pysyy kuitenkin tuntemattomana soiton vastaanottajalle siihen saakka, kun soiton vastaanottaja nostaa luurin, ellei käytössä ole kutsuvan linjan tunnistus (CLI) - järjestelmää. Tätä järjestelmää käytettäessä soittajan numero näkyy puhelun vastaanottajalle, ennen kuin puheluun vastataan. CLI-järjestelmä on vaikuttanut puheluiden osapuolten yksityiselämän kunnioittamiseen kuitenkin siinä määrin, että on nähty tarpeelliseksi sisällyttää edellä mainittuun direktiiviin artikla sen varmistamiseksi, että soittajat voivat halutessaan estää numeronsa näkymisen. Tätä määräystä voidaan pitää ennakkotapauksena verkossa pisteestä pisteeseen tapahtuvassa yhteydenpidossa. Joissakin olosuhteissa anonyymien sähköpostiyhteyksien rajoitukset saattavat olla oikeutettuja. Näin on esimerkiksi silloin, kun on syytä epäillä, että yhteyksiä käytetään terrori-iskun tai muun vakavan rikoksen suunnitteluun. Tällaisten rajoitusten vaikutuksena saattaa olla, että anonyymia uudelleenlähettäjää pyydetään ilmoittamaan poliisille viestinnän osapuolten todellinen henkilöllisyys. Kaikissa rajoituksissa pitäisi kuitenkin kunnioittaa suhteellisuutta, ja rajoituksia pitäisi soveltaa ainoastaan tapauskohtaisesti. Uutisryhmät, ilmoitustaulut ja muut julkiset keskustelufoorumit Internetissä tapahtuva viestintä ei aina ole kahden pisteen välistä yhteydenpitoa. Verkossa on paljon tiettyjä aiheita ja kiinnostuksenkohteita koskevia uutis- ja keskusteluryhmiä, ja ne ovat erittäin suosittuja. Kun näihin ryhmiin osallistuvat käyttäjät lähettävät verkkoon materiaalia, he tietävät, että materiaalia voi käyttää laaja yleisö, johon kuuluu mahdollisesti myös lapsia ja muita vaikutuksille erityisen alttiita käyttäjiä. Tässä tilanteessa on syytä olla aidosti huolissaan levitettävän sisällön luonteesta ja on todella tarpeen varmistaa, että sopimatonta sisältöä ei levitetä avoimilla foorumeilla ja että asianmukaiset henkilöt joutuvat vastuuseen, jos materiaali osoittautuu laittomaksi. On useita mahdollisuuksia valvoa tällaisia uutisryhmiä. On ehdotettu mm. sitä, että kaikkien materiaalia levittävien henkilöllisyys olisi pystyttävä jäljittämään ja että materiaalin levityksestä säilytettäisiin aina tietojälki. Voidaan kuitenkin kyseenalaistaa se, onko tämä suhteellinen ja käytännöllinen ratkaisu ongelmaan. Onhan totta, että verkon ulkopuolisessa elämässä työpaikoilla, kouluissa ja yliopistoissa on ilmoitustauluja, joihin eri ihmiset voivat sijoittaa materiaalia. Tällaisten ilmoitustaulujen käyttöä ei voida tarkasti valvoa. 4 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/.../EY henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla, annettu mutta ei vielä julkaistu. 9

10 On kuitenkin myös muita mahdollisuuksia. Voidaan esimerkiksi kehittää sopimuksellisia ratkaisuja tietyn "sisällöllisen laadun" varmistamiseksi. Toisaalta uutisryhmäpalvelun tarjoaja voisi varmistaa, että uutisryhmässä toimii jatkuvasti "tarkkailija", jonka tehtävänä olisi valvoa lainvastaista ja haitallista sisältöä. Nämä tarkkailijat voisivat varmistaa, että sopimaton sisältö poistettaisiin nopeasti ja että tällaista materiaalia levittävät käyttäjät poistettaisiin ryhmästä. Puhelinten "keskustelulinjoilla" tällaisia järjestelmiä on perinteisesti käytetty osallistujien käytöksen valvomiseen. Palvelun tarjoajalla voisi myös olla jonkinasteinen oikeudellinen vastuu levitettävästä materiaalista. Silloin olisi hänen etujensa mukaista tarkastaa kaikki tuleva materiaali ja julkaista sitä ainoastaan silloin, kun sitä voidaan pitää laillisena ja julkiseen käyttöön soveltuvana. Tässä mallissa osallistujien anonymiteetti voidaan säilyttää samalla kun palvelun tarjoaja toimii tavallaan samassa roolissa kuin sanomalehden yleisönosaston toimittaja. Tämä saattaisi olla myös ala, jolla teknisillä ratkaisuilla on merkitystä. Jos julkisten foorumien täysin anonyymi käyttö osoittautuu ongelmalliseksi, käyttäjät voisivat käyttää verkkoa "näennäishenkilöllisyyden" avulla. Tällöin apuna käytettäisiin erikoistunutta palvelujen tarjoajaa, joka toimii samaan tapaan kuin edellä kuvattu uudelleenlähettäjä. Vaikka anonymiteettiä yleensä kunnioittaisiinkin, voitaisiin kuitenkin jäljittää yksittäisen käyttäjän todellinen henkilöllisyys tapauksissa, joissa epäillään rikollista toimintaa. Jos julkisille keskustelufoorumeille tuodaan materiaalia täysin anonyyminä, siitä aiheutuu luonnollisesti ongelmia, joita ei ilmene yksinkertaisessa kahden pisteen välisessä viestinnässä. On tarpeen kehittää asianmukaisia järjestelmiä, jotta foorumien väärinkäyttö voidaan estää. Yksityiselämän suojelun ja sananvapauden perusoikeuksia ei saa rajoittaa suhteettomasti pakollisen tunnistettavuuden järjestelmillä varsinkaan, jos käytettävissä on suhteessa sopivampia keinoja valvoa ja tarkkailla sisältöä. WWW-sivuston passiivinen selaaminen Tämänhetkisten WWW-sivustojen tarkoitus on yleensä antaa tietoa suurelle yleisölle, ja miljoonat lukijat käyttävät aikaansa selaamalla satunnaisesti lukemattomia eri sivustoja. Verkon ulkopuolisessa maailmassa tätä toimintaa vastaisi lähinnä kuljeskelu kirjastossa tai kirjakaupassa tai näyteikkunoiden katselu. Tällöinkään tarkoituksena ei ole välttämättä ostaa mitään vaan katsella, mitä on tarjolla. Merkittävä ero on kuitenkin, että vaikka kuljeskelua kirjastossa tai näyteikkunoiden katselua voidaan harjoittaa miltei täysin anonyyminä, verkon selaamisesta jää pysyvä ja jäljitettävissä oleva digitaalinen tallenne. 10

11 Tällaisille tallenteille ja niiden tunnistettavuudelle ei ole oikeutusta julkisen politiikan tai yleisen edun vuoksi, ellei käyttäjä niin halua. Kaupallisia sivustoja käyttävien nimet ja sähköpostiosoitteet ovat tietenkin usein arvokasta tietoa sivuston omistajalle, joka voi käyttää tietoja markkinointitarkoituksiin. Jos tällaisia tietoja kuitenkin kerätään käyttäjistä, jotka ainoastaan selailevat verkon sivuja, sen täytyy tapahtua täysin avoimesti ja käyttäjän nimenomaisella suostumuksella. Jos käyttäjät haluavat selata WWW-sivustoja anonyyminä, heidän täytyy pystyä siihen täysin vapaasti. Tavaroiden ja palvelujen ostaminen Internetin kautta Kun kehitetään turvallisia maksutapoja ja järjestelmiä tiedon koskemattomuuden ja tapahtumien varmentamiseksi (esim. digitaalisten allekirjoitusten avulla), Internetistä tulee yhä enemmän osa yleistä kaupallista toimintaa, jota yksilöt harjoittavat saadakseen tietoa mutta myös ostaakseen tavaroita ja palveluita. Tässä yhteydessä herää kysymys, onko yksilön oltava tunnistettavissa tehdäkseen ostoksia Internetin kautta vai onko hänen edelleen mahdollista pysyä anonyyminä. Verkon ulkopuolisessa maailmassa anonyymit käteismaksut ovat yleisiä. Tätä pidetään helpoimpana ja tehokkaimpana tapana maksaa tavaroita ja palveluita erityisesti silloin, kun kyseessä ovat varsin pienet rahamäärät. Myyjä pienessä kulmakaupassa ei ole kiinnostunut asiakkaansa henkilöllisyydestä vaan ainoastaan siitä, että hänelle tarjottu raha on käypää. Suuria ostoja tehtäessä on usein sekä ostajan että myyjän kannalta hankalaa käyttää käteistä. Setelit vievät paljon tilaa lompakossa ja kassakoneessa. Lisäksi käteisen säilyttäminen on turvallisuusriski. Näistä syistä suuria ostoksia tehtäessä käytetään usein muita kuin anonyymejä maksutapoja kuten šekkejä ja luottokortteja. Kun maksutapana käytetään luottokorttia, anonymiteetti ei luonnollisesti ole enää mahdollista. Kun ostos tehdään luotolla, ostaja sitoutuu velkaan, josta hän on vastuussa. Sen vuoksi on luotava tallenne, joka yhdistää henkilön luottoon. Kun käytetään tavanomaista luottokorttia, henkilö on vastuussa luotosta kortin myöntäjälle eikä suoraan myyjälle. Siitä huolimatta tapahtumasta tarvitaan tunnistettavissa oleva jälki. Internetissä tapahtuvassa elektronisessa kaupankäynnissä olisi seurattava mallia, jota noudatetaan muissa maksutavoissa. Yksittäisten henkilöiden pitäisi pystyä valitsemaan 11

12 erilaisten turvallisten maksutapojen välillä, joihin pitäisi kuulua myös jokin anonyymi järjestelmä. Anonyymillä elektronisella rahalla pitäisikin olla perinteiseen rahaan nähden joitakin merkittäviä etuja, joiden vuoksi sen käyttö olisi entistä houkuttelevampaa. Ensiksikin käyttäjän pitäisi pystyä kantamaan rajoittamattomia määriä käteistä helposti esimerkiksi pienessä kortissa. Lisäksi kortin pitäisi olla turvallinen, ilman että turvallisuuspiirteet vaikuttavat anonymiteettiin. Turvallisuuden takaisi esimerkiksi henkilökohtainen käyttäjätunnus, jonka ainoastaan ostaja tuntee. Se vähentäisi huomattavasti riskejä siinä tapauksessa, että kortti katoaa. Tällaiset ominaisuudet tekisivät luultavasti anonyymistä elektronisesta rahasta houkuttelevan vaihtoehdon myös suuria verkossa tapahtuvia ostoksia varten. Tärkein vaatimus on, että elektronisen rahan voidaan todeta olevan "todellista rahaa". Tämä tarkoittaa sitä, että siinä on väärennöksen estäviä teknisiä ominaisuuksia, joiden avulla voidaan taata elektronisen rahan aitous ilman, että vaikutetaan mahdollisuuteen käyttää sitä anonyymisti. Harkittaessa anonyymien maksutapojen sopivuutta verkossa on kuitenkin otettava huomioon muita yleisiä poliittisia seikkoja. Näistä tärkeimpiä on rahanpesun torjunta. Huumekaupasta ja muusta rikollisesta toiminnasta peräisin olevien suurten rahasummien pesu joko anonyymisti tai väärää henkilöllisyyttä käyttäen on vakava ongelma. Tämän toiminnan torjumiseksi annettiin vuonna 1991 direktiivi (91/308/ETY), jolla pyritään estämään rahoitusjärjestelmien käyttö rahanpesutarkoituksiin. Tämän direktiivin tärkeimmissä määräyksissä edellytetään, että rahalaitokset tarkistavat asiakkaidensa henkilöllisyyden, ennen kuin he aloittavat liikesuhteen heidän kanssaan, ja että ne säilyttävät tiedot tapahtumista ainakin viiden vuoden ajan. Tämä direktiivi ei ole kuitenkaan sinänsä ristiriitainen anonyymien maksujen kanssa. Siinä keskitytään tapahtumiin pankkien ja muiden raha- ja luottolaitosten kanssa. 5 Anonyymejä elektronisen rahan järjestelmiä käytetään ennen kaikkea asioitaessa yksittäisten henkilöiden ja kauppiaiden kanssa, jotka eivät kuulu rahoitusjärjestelmään. Yksittäisistä henkilöistä on täysin normaalia, että he joutuvat todistamaan henkilöllisyytensä nostaessaan elektronista rahaa pankista ja luultavasti myös tallettaessaan suuria määriä elektronista rahaa. Kuitenkin sen jälkeen, kun raha on hänellä, ei ole mitään syytä siihen, miksi se ei voisi olla anonyymiä samalla tavalla kuin traditionaalinen raha. Sen vuoksi on tasapainotettava erittäin tarkasti poliisin ja lainvalvontaviranomaisten tarpeet, jotka liittyvät rahanpesua harjoittavien rikosten jäljittämiseen, sekä yksityisyyteen liittyvät edut, joita anonyymit maksut tarjoavat. Anonyymien maksujen käyttöön tarvitaan mahdollisesti rajoituksia. Tämä koskee kuitenkin ainoastaan tilannetta, jossa on todisteita siitä, että tapahtuman anonymiteetti todellakin estää rahanpesun selvittämistä. Arvoltaan pienet tapahtumat eivät näytä aiheuttavan ongelmaa tässä 5 12 artikla sisältää säännöksen, jonka nojalla direktiivin sovellusalaa voidaan laajentaa kattamaan aloja kuten pelikasinot ja arvokkaiden esineiden (taiteen, antiikin, kiinteistöjen ja arvometallien) kauppa. 12

13 suhteessa. Suuremmatkaan tapahtumat (esimerkiksi kalliin ohjelmiston ostaminen verkon kautta) eivät ole todennäköisiä rahanpesutapoja. YHTEENVETO TÄRKEIMMISTÄ PÄÄTELMISTÄ Mahdollisuus pysyä anonyyminä on olennaisen tärkeää, jos verkossa halutaan kunnioittaa ihmisten yksityiselämää samalla tavalla kuin muussa toiminnassa. Anonymiteetti ei sovellu kaikkiin olosuhteisiin. Määritettäessä sitä, mihin tilanteeseen anonymiteetti soveltuu ja mihin ei, on tarkkaan tasapainotettava eri perusoikeudet. Yksityiselämän kunnioittamisen lisäksi on otettava huomioon sananvapaus ja muut tärkeät julkiset poliittiset tavoitteet kuten rikosten torjunta. Jos valtio rajoittaa oikeudellisesti oikeutta pysyä anonyyminä tai käyttää anonymiteetin mahdollistavia teknisiä välineitä (esimerkiksi viestien salaukseen liittyviä tuotteita), toimien olisi aina oltava suhteellisia ja rajoituttava ainoastaan siihen, mikä on tarpeen erityisen yleisen edun suojaamiseksi demokraattisessa yhteiskunnassa. Vanhemmassa tekniikassa saavutettu tasapaino olisi mahdollisuuksien mukaan säilytettävä myös Internetissä tarjottavissa palveluissa. Sekä sähköpostin lähettämisen, WWW-sivustojen passiivisen selaamisen että useimpien tavaroiden ja palveluiden ostamisen Internetin kautta anonyymisti pitäisi olla mahdollista. Tarvitaan jonkinlaista valvontaa siitä, kuka tuo materiaalia julkisille verkkofoorumeille (esimerkiksi uutisryhmiin), mutta vaatimus, että ihmiset ilmoittaisivat henkilöllisyytensä on monissa tapauksissa suhteeton ja epäkäytännöllinen. On suosittava muita ratkaisuja. Anonyymi tapa käyttää Internetiä (esim. yleiset Internet-liittymät, ennakkoon maksetut kortit) ja anonyymit maksutavat ovat kaksi tärkeintä edellytystä todelliselle anonymiteetille verkossa. Päätelmien toteuttaminen käytännössä - toiminnalliset suositukset Edellä esitetyt päätelmät koskevat etupäässä sitä, miten pitkälti käyttäjillä on perusteltu oikeus pysyä anonyyminä Internetissä. Niissä määritetään tilanne, joka täytyy luoda, jos ei haluta vähentää yksittäisten henkilöiden yksityisyyttä. Tämänhetkinen tilanne on hyvin erilainen. Internetin käyttäminen on hyvin harvoin anonyymiä. Yritykset tarjota puolianonyymejä palveluja (esimerkiksi anonyymejä uudelleenlähetyspalveluja) ovat kohdanneet lainsäädäntöön liittyviä ongelmia. Lisäksi Internet-protokollien tekninen konfigurointi ei helposti mahdollista 13

14 todellista anonymiteettiä, ja yleisin maksutapa verkossa on edelleen luottokortti. Anonyymiin elektroniseen rahaan liittyvät kokeilut eivät ole vielä tulleet osaksi yleisiä elektronisia markkinoita. Jotta tilanne muuttuisi, on löydettävä tapoja toteuttaa päätelmät käytännössä. On ryhdyttävä toimiin monilla eri tasoilla: 1) Lainsäädännölliset toimintaolosuhteet Internetiä koskevassa, parhaillaan kehittyvässä kansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä on noudatettava sitä periaatetta, että tunnistettavien henkilötietojen kerääminen olisi rajoitettava mahdollisimman vähäiseksi. Periaate olisi otettava huomioon myös toimintasäännöissä, ohjeissa ja muissa määräyksissä. Tarvittaessa tässä periaatteessa olisi määritettävä, että yksittäisillä käyttäjillä pitäisi olla mahdollisuus pysyä anonyyminä. 2) Tekniset toimintaolosuhteet Keskusteluja World Wide Web -konsortiossa olisi syvennettävä, jotta voitaisiin kehittää sellaisia Internet-infrastruktuureja ja -protokollia, jotka edistävät käyttäjien anonyymiä toimintaa. T&K-rahoitusta (jota on saatavilla yhteisön viidennen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman yhteydessä) olisi kohdistettava erityisesti hankkeisiin, joissa pyritään kehittämään anonyymejä maksutapoja Internetissä ja tapoja käyttää Internetiä anonyymisti (esimerkiksi yleisiä Internet-liittymiä). 3) Taloudelliset toimintaolosuhteet Hallitusten olisi tutkittava tapoja tukea sellaisen teknologian käyttöönottoa markkinoilla, jolla parannetaan yksityiselämän suojelemista ja mahdollistetaan ihmisten toiminen anonyyminä. Hallitus voisi esimerkiksi käyttää kaupallista valtaansa, joka sillä on tietotekniikkatuotteiden ja -palvelujen suurena ostajana, ja pitää yksityiselämän ja 14

15 anonymiteetin suojelemista kriteerinä omissa julkisissa hankinnoissaan. Olisi myös harkittava "yksityisyyttä suosivien" tuotteiden ja palvelujen edistämistä tukien tai verohelpotusten muodossa. Tätä menetelmää on sovellettu ympäristöystävällisten tuotteiden suhteen (esimerkiksi lyijyttömän polttoaineen käyttöönotossa). 4) Tietoisuuden levittäminen Internet-käyttäjien, yhteyksien ja palvelujen tarjoajien ja tietotekniikka-alan keskuudessa Useimmat käyttäjistä eivät ole tietoisia verkon käytöstä aiheutuvista yksityisyyteen liittyvistä vaaroista. Tästä aiheesta tarvitaan nopeasti neuvoja ja ohjausta. Tietosuojaviranomaisilla eri puolilla maailmaa on tärkeä rooli tällaisten neuvojen tarjoamisessa. Espanjan tietosuojakomission tarjoamat ohjeet näyttävät hyvää esimerkkiä. Nyt on harkittava sitä, miten voidaan varmistaa tällaisten neuvojen levittäminen mahdollisimman laajalle Internetin käyttäjäkunnassa. Myös niiden, jotka keräävät ja käsittelevät tietoja Internetin avulla (yhteyksien tarjoajien, palvelujen tarjoajien, sivustoja laativien), on oltava tietoisia siitä, että heidän jo on nytkin noudatettava voimassa olevia tietosuojalakeja. Ne edellyttävät muun muassa avoimuutta tietojen keräämisessä ja rajoittavat niitä tarkoituksia, joihin henkilötietoja voidaan käyttää ja luovuttaa. 15