NIIT ON VÄHÄN, KEHEN OIKEESTI PYSTYY LUOTTAMAAN

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "NIIT ON VÄHÄN, KEHEN OIKEESTI PYSTYY LUOTTAMAAN"

Transkriptio

1 NIIT ON VÄHÄN, KEHEN OIKEESTI PYSTYY LUOTTAMAAN HAASTATTELUTUTKIMUS PÄIHDEONGELMIA JA PITKÄAIKAISASUNNOTTOMUUTTA KOKENEIDEN NUORTEN AIKUISTEN MIESTEN SOSIAALISISTA SUHTEISTA Pro gradu -tutkielma Anna-Maija Kuuskoski Sosiaalitieteiden laitos Turun yliopisto

2 TURUN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta / Sosiaalitieteiden laitos KUUSKOSKI, ANNA-MAIJA: Pro gradu -tutkielma, 88 s., 10 liites. Sosiaalipolitiikka Tammikuu 2014 Niit on vähän kehen oikeesti pystyy luottamaan Haastattelututkimus päihdeongelmia ja pitkäaikaisasunnottomuutta kokeneiden nuorten aikuisten miesten sosiaalisista suhteista Asunnottomuutta on Suomessa viimeisen neljännesvuosisadan aikana saatu vähennettyä merkittävästi, mutta yhä noin 8000 ihmistä on vailla asuntoa. Asunnottomista noin kolmannes on pitkäaikaisasunnottomia. Myös osa nuorista on pitkäaikaisesti vailla asuntoa. Asunnottomuus kohdistuu etenkin miehiin vaikkakin naisten osuus on ollut kasvussa. Sosiaalisten suhteiden merkitystä asunnottomuuden kompleksisessa kontekstissa on tutkittu vähän vaikka sosiaaliset suhteet ovat keskeisiä ihmisen ja etenkin nuoren elämässä. Tässä tutkimuksessa selvitetään millaisia sosiaalisia suhteita päihdeongelmia ja pitkäaikaisasunnottomuutta kokeneilla nuorilla aikuisilla miehillä on. Erityisesti keskitytään sosiaalisen tuen ja luottamuksen merkitykseen. Tutkimuksen tiedonmuodostuksen tapaa ohjaa kriittisen realismin viitekehys. Sosiaalinen todellisuus nähdään tutkimuksessa monitahoisena ja muutettavana, avoimena systeeminä. Ihmisen suhde rakenteisiin on keskeistä, koska ne voivat joko mahdollistaa tai estää ihmisen toimintaa. Tutkimus on laadullinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytetään teemahaastattelua. Aineisto koostuu kymmenen Turun katkaisuhoitoasemalla hoidossa olleen ja pitkäaikaisasunnottomuutta kokeneen miehen haastattelusta. Tutkimuksessa nuoriksi aikuisiksi määritellään vuotiaat. Haastateltavat olivat vuotiaita. Tutkimuksessa haastateltujen miesten sosiaaliset suhteet painottuivat läheis- ja ystäväsuhteisiin sekä yhteiskunnallisiin suhteisiin. Jäsenyyteen perustuvat suhteet olivat lähinnä harrastus- ja vertaistukiryhmiin. Suhteet vanhempiin ja sisaruksiin olivat tärkeitä, vaikka osalla miehistä tunnekokemukset suhteista olivat ristiriitaisia. Selviytymistä tuki se, jos ystäviä oli myös esimerkiksi harrastusten parista. Yhteiskunnallisia suhteita haastateltavilla oli etenkin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Työhön suhtauduttiin myönteisesti ja työkokemustakin oli useilla miehistä vaikka haastatteluhetkellä kukaan ei ollut työssä. Koulutukseen suhtautuminen oli kuitenkin melko kielteistä. Luottamus osoittautui keskeiseksi tekijäksi kaikissa merkityksellisissä suhteissa. Läheis- ja ystävyyssuhteissa luottamuksen puute koettiin raskaana. Luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin vaihteli mutta oli melko vähäistä muun muassa sosiaali- ja työvoimatoimistoa kohtaan. Tutkimuksessa ilmeni, että henkilökohtainen ja horisontaalinen työtapa sosiaalityössä voi lisätä luottamusta laajemminkin yhteiskuntaan. Lisätutkimus on tarpeen sosiaalisen luottamuksen merkityksestä muun muassa auttamistyössä. Asiasanat: huono-osaisuus, asunnottomuus, päihdeongelmat, sosiaaliset suhteet, sosiaalinen tuki, luottamus.

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO ASUNNOTTOMUUS SOSIAALISENA ONGELMANA Asunnottomuusilmiön taustaa Näkökulmia asunnottomuuteen Asunnottomuus tilastojen valossa Suomessa Pitkäaikaisasunnottomuuden riskit SOSIAALISET SUHTEET JA ASUNNOTTOMUUS Systeeminen lähestymistapa sosiaalisiin suhteisiin Sosiaaliset suhteet voimavarana Sosiaalinen tuki ja luottamus ASUNNOTTOMUUS NUOREN AIKUISEN ELÄMÄSSÄ Nuori aikuisuus elämänvaiheena Sosiaalisten suhteiden merkitys nuoren elämässä Nuorten polkuja asunnottomuuteen TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimuskysymykset ja tutkimuksen lähestymistapa Tutkimuksen aineisto ja aineistonkeruun menetelmä Tutkimusaineiston analyysin toteuttaminen SOSIAALISTEN SUHTEIDEN KOKONAISUUS Suhteet läheisiin ja ystäviin Yhteiskunnalliset suhteet ja suhteet järjestöihin SOSIAALINEN TUKI JA LUOTTAMUS Sit ko on kaikki rauhallist, kyl se siit sitte lähtee eteenpäin Mä en tiedä...mä oon vähän pessimisti. Pessimisti ei pety mut voi yllättyä. Mä enemmänkin katon mitä elämä tuo tullessaan Voiko elämä oliski semmonen: tasanen maasto ja pien mutka tulis sit taas. Ko mää käyn aina tuol helvetin montul YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...73 LÄHTEET LIITTEET Liite 1 Tutkimuslupa Liite2 Tutkimuslupa Liite 3 Haastattelurunko Liite 4 Verkostokartta Liite 5 Saatekirje Liite 6 Haastattelulupa Liite 7 Mind-map informaaleista suhteista Liite 8 Mind-map formaaleista ja yhteiskunnallisista suhteista Liite 9 Juonirakennekaavio

4 1 1 JOHDANTO Asunto on välttämätön ihmisarvoisen elämän edellytys. Vuonna 2012 Suomessa oli kuitenkin yli 8000 asunnotonta, joista noin 2000 oli alle 25-vuotiaita. Vaikka asunnottomuutta on viimeisen neljännesvuosisadan aikana pystytty vähentämään merkittävästi, on asunnottomien määrä pysynyt vuoden 2003 jälkeen noin kahdeksassa tuhannessa. Erityisesti pitkäaikaisasunnottomuuden hoitaminen on koettu vaikeaksi tehtäväksi. Pitkäaikaisasunnottomia on kaikista asunnottomista yli kolmannes ja myös osa nuorista on pitkäaikaisasunnottomia. (ARA 2012, 2 4; YM 2008, 3 4.) Toukokuussa 2007 ympäristöministeriön asettama työryhmä valmisteli pitkäaikaisasunnottomuuden valtakunnallisen vähentämisohjelman, jonka tavoitteeksi tuli puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus vuosina ja poistaa se käytännössä kokonaan vuosien aikana (YM 2008, 5). Ohjelma on edennyt määrällisesti hyvin ja asuntoja tai palveluasuntoja on saatu sadoille niitä tarvitseville. Vaikka tavoite pitkäaikaisasunnottomuuden puolittamisesta saavutettiin asuntojen määrässä mitattuna, ei pitkäaikaisasunnottomien ihmisten määrä ole lähellekään puoliintunut. Asunnottomuus ylimalkaan ei ole merkittävästi vähentynyt, koska kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei ole riittävästi saatavilla. Asunnottomia tulee jatkuvasti lisää, eikä tavoite pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta lähene. (ARA 2012, 5 6.) Sen poistaminen vaatii samanaikaisesti niin kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisäämistä kuin riittävän monipuolista ja henkilökohtaista tukea sitä tarvitseville. Sosiaaliset suhteet ja erityisesti sosiaalinen tuki ja luottamus ovat elämässä selviytymiselle tärkeitä osa-alueita (Knuuti 2007, ; Kortteinen & Elovainio 2006, ). Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia sosiaalisia suhteita päihdehoitoon hakeutuneella, pitkäaikaisasunnottomuutta kokeneella nuorella aikuisella miehellä on? Erityisesti vastausta haetaan siihen millaisia sosiaalisen tuen ja luottamuksen tai niiden puutteen kokemuksia näillä miehillä on? Sosiaalisiksi suhteiksi tutkielmassa katsotaan kaikki ne henkilökohtaiset vuorovaikutussuhteet, joista yksilö saa henkistä tukea, materiaalista apua, palveluja, tietoja ja uusia ihmissuhteita (Seikkula 1994, 16).

5 2 Tutkielman kohderyhmä on rajattu miehiin, sillä asunnottomuus on vahvasti sukupuolittunut ilmiö. Valta osa asunnottomista on miehiä, vaikkakin naisten osuus on viime vuosina ollut kasvussa (ARA 2012, 4). Kohderyhmä on rajattu myös päihdehäiriöistä kärsiviin, sillä pitkäaikaisasunnottomilla päihdehäiriöt ovat yleisiä. Vakavat päihdehäiriöt ovat yleisempiä nuorilla aikuisilla miehillä kuin naisilla ja ne liittyvät monitahoisesti huono-osaisuuteen (Salasuo & Kestilä 2007, ). Nuoret ovat tutkimuksen kohteena, koska nuorille pitkittynyt asunnottomuus on erityisen haitallista nuorille koulutukseen, työelämään ja aikuisuuteen siirtymisen vaikeutuessa. Tämä heijastuu vahvasti nuoren myöhempään kehitykseen ja elämään (Nurmi 1997, ). Pitkäaikaisasunnottomat nuoret leimataan herkästi poikkeavaksi ryhmäksi, jotka omien valintojensa kautta päätyvät asunnottomuuteen ja joita näin ollen tulee ohjata kontrollin ja sanktioiden avulla. Kuitenkin tutkimuksissa on todettu myös asunnottomien nuorten tulevaisuuden haaveina olevan hyvin tavalliset toiveet asunnosta, perheestä ja työstä. (Jones 1997, ) Nuoret toki tekevät valintoja, mutta yhteiskunnallisten ja sosiaalisten rajojen puitteissa. Asunnottomuus on huono-osaisuutta äärimmillään ja siihen, kuten huonoosaisuuteen ylipäätään, liittyy sosiaalista haurautta ja yhteisöllistä disintegraatiota. Tällöin kontrolli ja sanktiot eivät kannusta, vaan päinvastoin syventävät ympäristöä kohtaan tunnettua epäluottamusta. (Kortteinen & Elovainio 2012, ) Asunnottomuuden kontekstissa sosiaalisten suhteiden merkitystä on tutkittu melko vähän, vaikka se muodostaa tässäkin yhteydessä tärkeän osa-alueen (Avramov 1999, 544). Kortteinen ja Elovainio (2006, 342) toteavat, että syrjäytymässä olevien ihmisten integroiminen takaisin yhteisöönsä vaatii näiden ihmisten omien kokemusten selvittämistä, jotta voidaan ymmärtää millaista tukea he tarvitsevat. Nuorten asunnottomien omiin kokemuksiin ja näkökulmiin on tutkimuksessa alettu kiinnittää huomiota vasta viime vuosina (Robinson 2008, 51). Tutkimuksen aineistona on kymmenen nuoren aikuisen miehen haastattelua. Kaikki haastateltavat olivat kokeneet pitkäaikaisasunnottomuutta ja päihdehäiriöitä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina siten, että haastateltavat saivat mahdollisimman paljon tilaa kertoa itse sosiaalisista suhteistaan. Tutkimus on ajankohtainen sillä vaikka suurin osa nuorista Suomessa voi hyvin, toimeentulon, koulutuksen, työn, terveyden ja asumisen puutteet kasaantuvat (Allianssi 2010, 28). Huoli yhteiskunnan marginaaliin häviävistä nuorista ylittää jo uutiskynnyksen. Ympäristöministeriön vuonna 2007 asettaman työryhmän raportissa Nimi ovessa

6 3 (YM 2007, 13) pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen katsottiin niin oikeudellisesti, taloudellisesti kuin eettisesti välttämättömäksi. Nuorten kohdalla kaikki nämä perustelut ovat, jos mahdollista, vieläkin velvoittavampia. Perustuslaki (731/1999, 19 ) takaa jokaiselle oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon sekä riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Julkisen vallan tulee perustuslain mukaan edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Taloudellisesti asunnottomuus aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia ja juuri nuorten kohdalla vaikutus korostuu, kun heidän kuntouttamisensa työelämään vaikeutuu asunnottomuuden pitkittyessä. Eettisenä perusteena on yksinkertaisesti ihmisarvo. Pitkäaikaisesti ilman asuntoa ollessaan ihminen voi joutua viranomaisten tulkinnoissa kastiin asumiskyvytön, jolla tarkoitetaan kyvyttömyyttä pitää riittävästi huolta itsestä ja asunnosta tai kyvyttömyyttä elää asunnossa häiritsemättä muita tai jopa tahdottomuutena parantaa asumistasoaan. (Jokinen & Juhila 1991, ) Jos viranomaiset eivät katso voivansa auttaa asunnon hankinnassa ennen kuin asumiskyky on palautettu ja ihminen kykenee esimerkiksi sitoutumaan päihteettömyyteen, unohtuu se että ilman asuntoa ihminen on yhteiskunnassa ulkopuolinen (YM 2007, 9 12). Miten pitkäaikaisasunnoton nuori aikuinen kokee osallisuutensa yhteiskunnassa? Voiko hän tuntea luottamusta ympäristöään kohtaan tai toiveikkuutta tulevaisuudesta? Tutkielman aluksi, luvussa kaksi, tarkastellaan asunnottomuutta yleisesti sosiaalisena ongelmana. Tarkastelun painopiste on asunnottomuuden ajallisessa sekä kulttuurisessa muutoksessa sekä siinä, miten asunnottomuutta on aiemmassa tutkimuksessa ymmärretty. Lopuksi tarkastelu rajataan pitkäaikaisasunnottomuuteen ja sen riskeihin. Kolmannessa luvussa avataan sosiaalisten suhteiden käsitettä erityisesti systeemisen lähestymistavan kautta. Erityisesti kiinnitetään huomio sosiaalisiin suhteisiin voimavarana sekä sosiaaliseen tukeen ja luottamukseen. Tavoitteena on luoda näkökulmaa siihen, miten sosiaaliset suhteet ovat osa sitä prosessia, joka mahdollisesti johtaa asunnottomuuteen tai toisaalta auttaa selviytymään. Neljännessä luvussa rajataan tutkimuksen kohdejoukko nuoriin aikuisiin ja käsitellään nuoruutta elämänvaiheena. Lisäksi luvussa käsitellään sosiaalisten suhteiden merkitystä erityisesti nuorille aikuisille sekä tarkastellaan nuorten asunnottomuuden piirteitä aiemman tutkimuksen valossa. Luvussa viisi täsmennetään tutkimusasetelma ja luvuissa kuusi ja seitsemän esitellään keskeiset tulokset. Lopuksi luvussa kahdeksan tehdään yhteenvetoa sekä esitetään joitain johtopäätöksiä.

7 4 2 ASUNNOTTOMUUS SOSIAALISENA ONGELMANA Kun ilmiö määritellään sosiaaliseksi ongelmaksi, voidaan joko objektiivisesti kiinnittää huomio yhteiskunnassa vallitseviin olosuhteisiin tai subjektiivisesti tarkastella sitä, millaisena kysymyksenä ilmiö yhteiskunnassa nähdään. (Hakkarainen 2004, ) Ronnby (1986, 14) määritteli 1980-luvulla sosiaaliset ongelmat objektiivisesti sellaisiksi yhteiskunnallisiksi olosuhteiksi, jotka aiheuttavat ihmisryhmille kärsimyksiä heidän sosiaalisessa elämässään ja vaativat vastatoimia. Tämän määritelmän mukaan asunnottomuus on mitä ilmeisin sosiaalinen ongelma. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämässä sosiaalityön sanastossa ilmiö määritellään sosiaaliseksi ongelmaksi, kun se liittyy yksilön ja yhteisön väliseen suhteeseen, on yhteiskunnassa vallitsevien arvojen tai normien vastainen ja määrältään yhteiskunnassa merkittävä (THL 2003). Asunnottomuus rikkoo nyky-yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja vaikuttaa yksilön elämään yhteisön jäsenenä. Kun sosiaalisen ongelman käsite nähdään sidonnaisena yhteiskunnan arvoihin ja normeihin, on se myös ajallisesti ja paikallisesti muuttuva. Subjektiivisen ja objektiivisen lähestymistavan voidaan myös nähdä tavoittavan saman ilmiön eri puolia. Samoin yksilön ja yhteiskunnan tai toiminnan ja rakenteen tarkastelun voidaan nähdä kuvaavan samaa ilmiötä eri näkökulmista. (Kuusela 2006, 96.) Sosiaalisen ongelman määrittelyn tulisi tapahtua sekä kulttuurisidonnaisesti, yhteiskunnassa vallitsevien käsitysten, että objektiivisesti, yhteiskunnan jäsenille haitallisten olosuhteiden avulla. Sosiaaliset ongelmat, kuten asunnottomuus, heikentävät yksilön kykyä toimia sosiaalisessa ympäristössä. Köyhät, avuttomat ja normien vastaisesti käyttäytyvät, syrjäytetään tai syrjäytyvät osasta yhteisöelämää, mikä puolestaan syventää ja lisää ongelmia. (Sipilä 1979, ) Asunnottomuus sosiaalisena ongelmana liittyy niin yksilöiden asemaan yhteiskunnassa kuin yhteiskunnan rakenteeseen ja yksilöiden ja instituutioiden väliseen suhteeseen. Ikäheimo (2008, 6) huomauttaakin, että sosiaalisien ongelmien tarkastelussa tulee huomioida se, että ne voivat ilmetä myös yksilöiden välisissä ja yhteisöjen välisissä suhteissa sekä suhteissa, joissa toisena osapuolena on instituutio. Swärd (2008, 124) painottaa, että sosiaaliset ongelmat näkyvät siinä, miten asiat yhteiskunnassa ovat ja miten niiden tulisi olla. Näin asunnottomuus voidaan nähdä yhteiskunnallisesti dysfunktionaalisena

8 5 tilana. Yleisellä yhteiskunnallisella tasolla asunnottomuus koetaan usein sosiaaliseksi ongelmaksi vasta, kun se on näkyvää. Tätä kaduilla, metsissä, rappukäytävissä ja yömajoissa asumista Granfelt (1998, 54 55) kutsuu absoluuttiseksi asunnottomuudeksi. Suhteellinen asunnottomuus ei sen sijaan näy samalla tavalla, koska asunnottomat ovat näkymättömissä kavereiden luona, asuntoloissa tai muissa laitoksissa. Myös kielessä näkyy se että asunnottomuus ymmärretään eri tavoin eri yhteiskunnissa ja eri kulttuureissa. Suomessa on vakiintunut termi asunnoton, termin koditon sijaan. Suomessakin käytettiin 1960-luvulle saakka yleisesti termiä koditon. (Tainio 2009, ) Taipaleen (1982) väitöskirjan myötä kodittomuudella alettiin ymmärtää asunnottomuuden subjektiivisempaa, juurettomuuden ja irrallisuuden kokemusta. Ruotsissa sanoja hemlös ja bostadlslös käytetään rinnakkain, vaikka määritelmissä on eroja suhteessa asunnottomien elämäntapaan, juurettomuuteen ja asunnossa asumisen mahdollisuuksiin (Swärd 2008, ). Tässä luvussa tarkastelen asunnottomuusilmiön historiaa pääosin Suomessa mutta otan esille kehityskulkuja myös muissa Euroopan maissa. Lisäksi avaan asunnottomuutta käsitteenä ja perustelen tutkimuksessa käytettävää käsitteistöä. Lopuksi kohdennan tutkimuksen näkökulman pitkäaikaisasunnottomuuteen, asunnottomuuden kovaan ytimeen. 2.1 Asunnottomuusilmiön taustaa Suomessa asunnottomuus on historian saatossa ollut vaikea ongelma. Alun perin maaseudun tilattoman loisväestön asunnottomuus on muuntunut vuosikymmenien saatossa kaupunkien monimuotoiseksi asunnottomuudeksi. Varsinaisena sosiaalipoliittisena puutteena asunnottomuus alettiin nähdä vasta niin kutsutun suuren muuton myötä luvun lopulla. Tällöin etenkin pääkaupunkiseudulla asunnottomuus ja pakkaskuolemat herättivät keskustelua yhteiskunnassa ja asuntopolitiikkaa alettiin käyttää myös sosiaalipolitiikan välineenä. (Paulus 1993, 11 13; 113.) Ruotsissa toisen maailmansodan jälkeen valtiollinen ja kunnallinen asuntopolitiikka kehittyivät voimakkaasti ja tavoitteena ja 1970-luvuilla oli asunnottomuuden poistaminen. Laitosasumisen epäsuotuisat vaikutukset ihmisen itsenäisiin kykyihin olivat jo silloin keskustelussa esillä. Ruotsissakin asuntomarkkinoita yksityistettiin 1990-luvulla rajusti, minkä seurauksena vuokrat nousivat, asukasvalintaan tuli tiukempia rajoituksia

9 6 ja asunnottomuus lisääntyi. (Swärd 2008, 57; ) Asunnottomien määrä lisääntyi vuodesta 1999 vuoteen 2005 noin 15 prosenttia ja erityisen vaikea asuntotilanne on nuorten kohdalla. Suurten kaupunkien alueilla etenkin pienistä asunnoista on pulaa ja asuntokanta on yhä omistusasuntovaltaisempi. Maahanmuutto on myös lisännyt asunnottomien määrää. Muissa pohjoismaissa syntyneillä asunnottomilla alkoholiongelmat ovat tavallisia, kun taas alkuperältään muista maista muuttaneilla yleisempiä ovat työn puute ja taloudelliset vaikeudet sekä perheen sisäiset vaikeudet. (Önnevall 2008,15.) Isossa-Britanniassa 1980-luvun alusta voimakkaasti lisääntyneiden köyhyyden ja asunnottomuuden on nähty liittyneen työttömyyden kasvuun ja samanaikaiseen hyvinvointivaltion palveluiden supistamiseen (Hannikainen-Ingman 1998, 32). Vaikka oikeus asumiseen oli tunnustettu ja lakeja asunnottomuuden hoitamiseksi säädetty, vastuu asioiden hoitamisesta jätettiin paikallistasolle ilman riittävää rahoitusta ja ohjeistusta (Daly 1996, 85; 87). Ohjelmia asunnottomuuden ehkäisemiseksi ja asunnottomien tukemiseksi on Britanniassakin ryhdytty jälleen 2000-luvulla toteuttamaan (FEANTSA 2010, 4). Norjassa oikeus hyvälaatuiseen ja turvalliseen asuntoon oli lähtökohtana 2000-luvun alkupuolella, kun viisi kaupunkia lähti toteuttamaan projektia asunnottomuuden poistamiseksi. Lähtökohtana olivat kokemukset siitä, ettei portaittainen eteneminen asuntolasta kohti omaa asuntoa toiminut kaikkien ryhmien kohdalla, vaan osa jäi tai palasi aina uudelleen alimmille asumistasoille. Merkittävä oli myös havainto siitä, että ihmisen elämänlaadun parantaminen oli vaikeaa ilman, että heillä oli kohtuukuntoinen ja vakituinen asunto. Projektin myötä asennoitumisessa tapahtui laajemminkin muutosta, siten että asuntoa alettiin pitää ihmisen oikeutena, eikä käyttäytymisen kautta ansaittuna palkintona.(sveri 2008, 8.) Tulokset olivatkin alkuun hyviä, mutta 2000-luvun lopulla häätöjen määrä alkoi jälleen kasvaa, minkä on nähty johtuvan pääosin asuntomarkkinoilla tapahtuneista muutoksista ja etenkin vuokra-asuntojen vähenemisestä vapailla markkinoilla. (Benjaminsen & Dyb 2008, 55.) Vuosi 1987 oli Yhdistyneitten kansakuntien julistama kansainvälinen asunnottomien vuosi. Silloin Suomessa oli vielä lähes asunnotonta, mutta teemavuoden kannustamana hallitus asetti tavoitteeksi asunnottomuuden poistamisen vuoden 1991 loppuun mennessä. Vasta tällöin sosiaalipoliittiset tavoitteet, kuten tasa-arvon lisääminen ja minimitason turvaaminen, tulivat merkittävään asemaan asuntopolitiikassa. Tavoite ei kui-

10 7 tenkaan toteutunut, vaikka kunnat järjestivät asunnon asunnottomalle vuosittain. Uusia asunnottomia tuli aina tilalle. Usko ihmisten kykyyn asua ilman erityistä tukea oli suuri, eikä palveluiden kehittämiseen panostettu. Kymmenessä vuodessa asunnottomuus saatiin kuitenkin vähennettyä puoleen. (Kärkkäinen 1998, 20 23; Paulus 1993, 165.) Sosiaalitoimen rooli asunnottomuuden hoitamisessa onkin vuosien varrella kasvanut ja palvelujärjestelmää on kehitetty (YM 2007, 4 ). Perheiden asunnottomuutta Suomen sosiaaliturvaverkko on pystynyt hoitamaan ja ehkäisemään hyvin, vaikkakin viimeisimmissä asunnottomuustilastossa on asunnottomien perheiden määrä jälleen lisääntynyt. (Avramov 1999, 9; ARA 2012, 4). Asunnottomuutta on siis kaiken kaikkiaan saatu vähennettyä, mutta pitkäaikaisasunnottomuuteen ei ole pystytty samalla tavalla puuttumaan, vaikka juuri siinä huono-osaisuus yhteiskunnassa kulminoituu (YM 2007, 4; 6). Nuorten osuus asunnottomista pysyy sitkeästi yli viidenneksessä kaikista asunnottomista ja myös heistä osa on pitkäaikaisasunnottomia. Talouden laskusuhdanteet näkyvät herkästi nuorten asunnottomuuden kasvuna. (ARA 2012, 4.) Euroopan unionin jäsenmaissa asunnottomuus määritellään sosiaaliseksi ongelmaksi, mutta asunnottomuuden kulttuuriset ilmenemismuodot, laajuus ja toimenpiteet vaihtelevat suuresti. Euroopan Asunnottomuusjärjestöjen Liitto (FEANTSA) pyrkii vaikuttamaan Euroopan unionin komission ja Yhdistyneitten kansakuntien kautta päätöksentekoon asunnottomuutta ja sen ehkäisemistä koskevissa kysymyksissä. Euroopan parlamentti on vuonna 2008 hyväksynyt julistuksen, jossa Euroopan laajuisesti kehotetaan hoitamaan kadulla asuvien tilanne vuoteen 2015 mennessä. (FEANTSA 2011.) Eurooppa-neuvoston vuonna 2010 hyväksymään Eurooppa strategiaan sisältyy eurooppalainen foorumi köyhyyden torjunnalle, ja asunnottomat mainitaan erikseen yhtenä riskiryhmänä, jonka tilanteeseen jäsenvaltioiden tulee puuttua. Mitään täsmällisiä, jäsenmaita sitovia tavoitteita ei kuitenkaan ole asetettu. (Busch-Geertsema 2011, 6.) Asunnottomuus on yksi köyhyyden ilmentymä tämän päivän Euroopassa, mutta sitä tulee tutkia myös sosiaalisena prosessina ja itsenäisenä ilmiönä, ei vain köyhyyden osa-alueena (Avramov 1999, 2 3).

11 8 2.2 Näkökulmia asunnottomuuteen Asunnottomuutta on lähestytty käsitteellisesti karkeasti jakaen kahdesta näkökulmasta. Yksilöstä lähtevässä mikrotason lähestymistavassa asunnottomuutta selitetään yksilön ominaisuuksilla, jotka vaikuttavat asumiskykyyn. Tällöin puhutaan erityisryhmistä, kuten esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmaisista, vapautuvista vangeista, vanhuksista, nuorista ja maahanmuuttajista. Makrotason lähestymistavassa asunnottomuutta lähestytään puutteena, joka liittyy lähinnä asuntomarkkinatilanteeseen ja ihmisen taloudelliseen tilanteeseen. Kyse on siis yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä ja ratkaisuna nähdään yleiset asuntopoliittiset keinot. Suomi on hyvin omistusasuntovaltainen maa ja vuokra-asuminen pitkälti markkinoiden armoilla. Kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on jatkuvasti pulaa, etenkin kasvukeskuksissa. Makrotason näkökulmasta keskeisin yhdistävä tekijä edellä mainituille erityisryhmille on heikko taloudellinen asema. (Jokinen & Juhila 1991, 4 7.) Makrotason lähestymistavassa asuntopolitiikan sisältöön kiinnitetään tutkimuksessa erityistä huomiota. Esimerkiksi Suomessa ja Britanniassa on tutkimuksissa tuotu esiin asuntopolitiikan yksityistämisen ja omistusasumisen suosimisen negatiiviset vaikutukset yksinäisille ja pienituloisille ihmisille. (Paulus 1993, 21.) Italiassa omistusasuminen on aiempaa selvemmin mahdollista vain ylemmille sosiaaliluokille, minkä on nähty ilmentävän yhteiskunnan eriarvoistumista yleisemminkin (Bernardi & Poggio 2002, 23). Suomessa tilastokeskuksen määritelmän mukaan asunnottomiin luetaan ulkona, erilaisissa tilapäissuojissa ja yömajoissa oleskelevat sekä laitoksissa 1 asunnon puutteen vuoksi asuvat. Myös vapautuvat vangit, joilla ei ole asuntoa tiedossa sekä tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asustavat ja kiertelevät luetaan asunnottomiksi. (Tilastokeskus 2011.) Ympäristöministeriön (2007, 6) asettaman työryhmän selvityksessä Nimi ovessa painotetaan, että asunnottomuus ei ole yksilön ominaisuus, vaan tila, johon yksilö on erilaisista syistä päätynyt. Asuntomarkkinoilta syrjäytymisen lisäksi, asunnoton syrjäytyy paljolti myös sosiaalisista suhteista ja yhteisöllisistä siteistä. Granfelt (1998, 49 50) tuo tutkimuksessaan esille tarpeen nähdä asunnoton yksilönä rakenteellisten tekijöiden rinnalla. Asunnottomiin ihmisiin ja heidän elämäänsä kohdentuvaa tutkimusta hän kutsuu psykososiaaliseksi lähestymistavaksi ja katsoo, että se ja rakenteellinen lä- 1 Esimerkiksi ensisuojat, hoito- ja huoltokodit, psykiatriset sairaalat sekä kehitysvammaisten laitokset.

12 9 hestymistapa täydentävät toisiaan, eikä kumpikaan yksin voi tavoittaa ilmiön kokonaisuutta. Avramov (1999, 13) määrittelee asunnottomuuden sen aiheuttaneiden sosiaalisten mekanismien kautta. Asunnottomat ovat niitä ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta pysyvään henkilökohtaiseen asuntoon. Esteenä ovat tavallisesti joko taloudelliset tai sosiaaliset rajoitteet. He eivät välttämättä kykene täysin itsenäiseen elämään tarviten tukea ja apua, vaikka eivät varsinaisesti ole laitoshoidon tarpeessa. Suurin todennäköisyys joutua asunnottomaksi on niillä, joille on kasaantunut useita ja mahdollisesti eritasoisia asunnottomuuden riskitekijöitä. Fitzpatrickin (2005, 3; 13 14) näkemyksen mukaan asunnottomuuden määritteleminen kasaantuneiden riskien kautta on hyödyllinen asunnottomuutta kuvailtaessa, mutta näin ei pystytä riittävästi selittämään asunnottomuuden syntyä. Sosiaalisissa ilmiöissä tapahtuva kausaalisuus ilmenee hänen mukaansa eri suuntiin vaikuttavina tendensseinä sosiaalisten toimijoiden ja rakenteiden kautta. Eri tendenssien yhteisvaikutuksesta syyseuraussuhde voi tällöin toteutua tai olla toteutumatta. Hän pyrkii analysoimaan asunnottomuutta niin, että voisi tunnistaa erillisiä ja monimuotoisia kausaalisia reittejä asunnottomuuteen. Koska sosiaalinen rakenne on eriytynyt ja kerrostunut, hän erottaa neljän tasoisia kausaalisia mekanismeja, jotka vaikuttavat asunnottomuuteen: 1) taloudelliset rakenteet, 2) asuntopoliittiset rakenteet, 3) ihmisten väliset sosiaaliset rakenteet sekä 4) yksilölliset ominaisuudet. Eri tasot vaikuttavat samanaikaisesti joko samansuuntaisesti mutta mahdollisesti myös erisuuntaisesti, jolloin syy-yhteydet eivät ole suoraviivaisia, vaan tavallaan suodattuvat eri tasojen kautta. Vaikka esimerkiksi valtaosa asunnottomista on köyhiä, ei köyhyys välttämättä johda asunnottomuuteen, eikä suurin osa köyhistä ole asunnottomia. Oleellista ei niinkään ole se kuinka suuri osa köyhistä on asunnottomia, vaan se mitkä tekijät köyhyydessä vaikuttavat yllä mainittujen mekanismien kautta niin, että ihminen joutuu asunnottomaksi. Tutkielmassani määrittelen asunnottomuuden tilana, johon yksilö joutuu monitasoisten sosiaalisten prosessien kautta. Rakenteelliset, institutionaaliset, sosiaaliset sekä yksilölliset tekijät vaikuttavat monitahoisessa vuorovaikutuksessa. Asunnottomuuden ymmärtäminen vaatii niiden mekanismien kuvaamista, jotka tuottavat asunnottomuutta. Tutkimuksen keskiössä ovat sosiaalisten suhteiden tasolla vaikuttavat tekijät, mutta päättelys-

13 10 sä tulee huomioida vaikuttavien tekijöiden monitasoisuus. Lisäksi sosiaalisissa prosesseissa vaikuttavat rakenteiden ja mekanismien lisäksi aina myös sattumanvaraiset tekijät, mikä tulee huomioida. Koska mekanismit ovat tapahtumasarjoja, liittyy niihin ajallinen ulottuvuus ja näin niistä on mahdollista myös esittää narratiivi. Mekanismit voidaan kuvata siis myös toistuvina juonirakenteina. (Ruonavaara 2008, ) 2.3 Asunnottomuus tilastojen valossa Suomessa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) on vuodesta 1987 kerännyt kunnilta vuosittain tiedot asunnottomista. Kuviosta 1 nähdään, että Suomessa asunnottomuutta saatiin valtion toimenpitein vähennettyä 1980-luvun lopulla ja vielä 1990-luvun alussakin, mutta 1990-luvun alun lama näkyy tilastossa lievänä asunnottomuuden lisääntymisenä vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Vuonna 2000 hallituksen asettama työryhmä laati asunnottomuuden vähentämisohjelman vuosille Asunnottomien määrää saatiinkin vähennettyä, mutta asunnottomuus on taas viime vuosina jonkin verran lisääntynyt. Tämä johtuu muun muassa vähäisestä vuokra-asuntotuotannosta. Vuonna 2012 Suomessa oli asunnottomana noin 7850 yhden hengen taloutta ja noin 450 perhettä. Yksin elävien asunnottomien määrä lisääntyi edellisestä vuodesta lähes kolmella sadalla ja myös asunnottomien perheiden määrä lisääntyi. Vuodesta 1987 alkavan seuranta-ajan kuluessa asunnottomuus on vähentynyt lähes puoleen. Henkilöä Yksineläjä Perheet Vuosi Kuvio 1: Asunnottomuus Suomessa (Lähde ARA 2013.)

14 11 Asunnottomuus on selvästi yleisempää miehillä, joita on lähes 80 prosenttia asunnottomista. Lähes 60 prosenttia asunnottomista on pääkaupunkiseudulla. Nuoria, alle 25-vuotiaita asunnottomista on noin joka viides. Kuviosta 2 nähdään, että nuorten asunnottomuus on vähentynyt hitaasti 2000-luvulla ja se lisääntyy herkästi taloudellisten laskusuhdanteiden myötä, kuten tapahtui vuonna 2008 ja jälleen vuonna Vuonna 2012 arvioitiin, että noin 2000 nuorta oli vailla asuntoa. (ARA 2012, 4.) Henkilöä Asunnottomia alle 25-vuotiaita Vuosi Kuvio 2: Alle 25-vuotiaiden asunnottomien arvioitu määrä vuosina (Lähde ARA 2013, 4) Maahanmuuttajien osuus yksinäisistä asunnottomista ja etenkin asunnottomista perheistä on kasvanut. Vuonna 2012 yksinäisistä asunnottomista arvioitiin olevan maahanmuuttajia lähes 20 prosenttia ja perheistä yli 40 prosenttia. (ARA 2013, 4.) Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että yhteisenä piirteenä kaikilla asunnottomilla on heikko taloudellinen asema (Jokinen & Juhila 1991, 4). Henkilökohtaiset kriisit ja vastoinkäymiset eivät yhtä herkästi vaaranna taloudellisesti hyvin toimeentulevien asumista. FEANTSA on laatinut European Typology on Homelessness and Housing Exclusion (ETHOS) nimellä kulkevan typologian yhteiseurooppalaiseen käyttöön. Tavoitteena on kehittää asunnottomuusilmiön ymmärtämistä ja mittaamista Euroopassa niin, että löydettäisiin yhteinen käsitteistö ja mittaristo tilastointiin, keskusteluun ja poliittiseen kehitystyöhön. Typologiassa 13 toimintaluokkaa ja 24 elämäntilannetta liittyvät neljään laajempaan luokkaan ulkona asuminen, asunnon puuttuminen, epävarma asuminen

15 12 ja puutteellinen asuminen, joiden kautta asunnottomuus määrittyy prosessiksi eikä staattiseksi tilaksi. (Edgar 2009, 6 7; 22; 73.) Vuodesta 2008 ARA on kerännyt vuosittain poikkileikkaustiedot pitkäaikaisasunnottomista marraskuun puolivälissä. Vuonna 2012 oli kuntien selvitysten mukaan yksin elävistä asunnottomista reilu 30 prosenttia pitkäaikaisasunnottomia. ARA määrittelee pitkäaikaisasunnottomuuden siten, että pitkäaikaisasunnoton on henkilö, jonka asunnottomuus on pitkittynyt tai uhkaa pitkittyä sosiaalisten tai terveydellisten syiden vuoksi yli vuoden mittaiseksi tai asunnottomuutta on esiintynyt toistuvasti viimeisen kolmen vuoden aikana. Turussa yksinäisiä asunnottomia oli vuonna 2012 kaupungin arvion mukaan kaikkiaan 224. Näistä pitkäaikaisasunnottomia oli 149 ja vähennystä edelliseen vuoteen oli 4 henkilöä. (ARA 2013, 3 7; 13.) Käytännön mukaan asumis- ja päihdepalveluiden johtava sosiaalityöntekijä lähettää tiedustelun sosiaali- ja terveystoimen eri toimipisteisiin, jotka ilmoittavat tiedot omaan asiakaskuntaansa kuuluvista asunnottomista. Turun tiedoissa vuodelta 2012 silmiinpistävää on se, että pitkäaikaisasunnottomat on kartoitettu ainoastaan asumispalveluyksiköistä, sairaaloista ja muista laitoksista. Tiedoissa ei ole lainkaan ensisuojassa, ulkona tai tilapäisesti sukulaisten, tuttavien luona tai majoitusliikkeissä asuvien pitkäaikaisasunnottomien lukuja. Vapautuvia vankeja oli tilastoitu asunnottomaksi vuonna 2012 vain yksi, kuten edellisenäkin vuonna. Kuitenkin esimerkiksi Norjassa tehdyn tutkimuksen mukaan, jopa kaksi kolmasosaa vapautuvista vangeista on ilman asuntoa.(dyb 2009, 821). ARA:n aloitteesta tehdyn selvityksen mukaan tilastoidut asunnottomuuslukemat ja pitkäaikaisasunnottomien määrä voisivat olla suuremmat, jos kunnissa kartoitettaisiin asunnottomuutta systemaattisemmin. Pitkäaikaisasunnottomuuden määritelmä on nykyisellään liian tulkinnanvarainen ja määrittämistä koskeva ohjeistus epäselvä. (Pitkänen 2010, 9.) 2.4 Pitkäaikaisasunnottomuuden riskit Avramov (1999, 5 9) tarkastelee asunnottomuutta riskien kautta. Keskeisiä asunnottomuuden riskejä ovat makrotasolla yhteiskunnan syrjäyttävät rakenteet, välittävällä tasolla sosiaalisten verkostojen puute ja mikrotasolla yksilölliset tekijät eli henkilökohtainen haavoittuvuus. Tässä lähestymistavassa yhdistyvät niin rakenteelliset, kuin yksilötason tekijät. Asunnottomuus on prosessi, jota tulee ymmärtää monitasoisesti ja kokonaisvaltaisesti. Yhteiskunnan syrjäyttäviä rakenteita ovat juuri edellä mainitut asuntomarkki-

16 13 noiden mekanismit, joita seuraa kohtuuhintaisten asuntojen puute. Lisäksi sosiaaliturvan sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden puutteet ja tiettyjä ryhmiä syrjivät juridiset ja sosiaaliset rakenteet vaikeuttavat asunnon saantia. Sosiaalisia verkostoja ovat mm. perhe, ystävät, naapurusto, vertaisryhmät, erilaiset alakulttuuriset ryhmät ja ylipäätään epäviralliset sosiaaliset suhteet. Henkilökohtaisiin riskitekijöihin kuuluu asuminen lastenkodissa, vankilassa, psykiatrisessa sairaalassa tai muussa laitoksessa elämän varrella, perheen sisäiset ongelmat, koulun keskeyttäminen sekä päihde- ja mielenterveysongelmat. Asunnottomuutta tutkittaessa tulee tunnistaa niin makrotason, välittävän tason, kuin mikrotason mekanismeja. Tutkimuksen haasteena on tunnistaa riskien lisäksi niitä monitahoisia reittejä, joiden kautta riskitekijät toteutuessaan aiheuttavat asunnottomuutta. Riskitekijät aiheuttavat harvoin asunnottomuutta yksinään, vaan eri tasoilla vaikuttavat tekijät tai joidenkin tekijöiden puute, aiheuttavat yhdessä asunnottomuuteen johtavan prosessin. ( Avramov 2001, 22; Fitzpatrick 2005, 11.) Pitkäaikaisasunnottomat ovat se asunnottomien ryhmä, jonka asunnottomuus on pitkittynyt ja kroonistunut tai uhkaa kroonistua siksi, että tavanomaiset asumisratkaisut eivät tämän ryhmän kohdalla toimi. Pitkäaikaisasunnottomuus määritellään juuri asunnottomuuden pitkittymiseen liittyvien riskien kautta. Erityisiä pitkäaikaisasunnottomuuden riskejä ovat esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmat, neurologiset vammat, taipumus väkivaltaisuuteen, rikollisuus, vankilasta vapautuminen ja velkaantuminen. Asunnontarvitsijoiden yksilöllisistä tarpeista lähteviä asumisratkaisuja ei kuitenkaan ole riittävästi tarjolla ja pitkäaikaisasunnottomat jäävät usein ulkopuolelle silloinkin, kun kyse on asunnottomille tarkoitetuista asunnoista. (YM 2007, 6 7.) Asuntopolitiikan kentässä pitkäaikaisasunnottomat ovat pääosin sellaisten selektiivisten, aktiivisten asuntopoliittisten toimien kohteena, joilla on tavoitteena turvata heikoimmassa asemassa olevien ja erityistä huomiota tarvitsevien ryhmien asuminen. Aktiivisen asuntopolitiikan rooli yhteiskunnassa on viime vuosikymmeninä vähentynyt ja markkinoiden rooli on vahvistunut. Tästä on seurannut asuntojen hintojen nousua ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puutetta. (Juurinen & Virtanen-Olejniczak 2008, 142.) Pitkäaikaisasunnottomista on käytetty myös vaikeasti asutettava -käsitettä, jolloin huomio kiinnitetään siihen, ettei yksilöllä ole kykyä asua niissä asumismuodoissa, joita asumispalvelujärjestelmä tarjoaa, vaan hänen katsotaan tarvitsevan erityistä tukea. Tai-

17 14 nion (2009, 34 38) mukaan vaikeasti asutettavaksi määrittyy asunnoton, jolla on sekä päihde- että mielenterveysongelmia ja jonka sairaudentunto ja hoitomotivaatio arvioidaan palvelujärjestelmän taholta alhaiseksi. Erityisryhmäajattelun vaarana on se, että palvelujärjestelmän toimimattomuus ja puutteet jäävät asunnottoman henkilökohtaisten ominaisuuksien varjoon. Esimerkiksi henkilöt, joilla on samanaikaisesti sekä päihdeongelma että jokin päihdeongelmasta riippumaton mielenterveyden häiriö, tarvitsevat kokonaisvaltaista hoitoa, jolloin päihdeongelmaa ja mielenterveyden häiriötä hoidetaan samanaikaisesti. Tämä ei useinkaan ole palvelujärjestelmästä johtuen mahdollista. (Aalto 2008.) Kun henkilöllä on niin kutsuttu kaksoisdiagnoosi eli esimerkiksi päihdeongelman lisäksi jokin muu somaattinen sairaus tai mielenterveysongelma, riski sille, että hoitojärjestelmä estää avuntarvitsijan hoitoon pääsyn, kasvaa merkittävästi. Mitä enemmän ongelmia ja mitä heikompi toimintakyky ihmisellä on, sitä heikommat mahdollisuudet hänellä on saada hoitoa ja tukea. (Toiviainen 2008, ) Suomessa kuten muissakin länsimaissa, pitkäaikaisasunnottomien yleisimpiä mielenterveysongelmia ovat päihdehäiriöt. Laajassa länsimaita koskeneessa selvityksessä todettiin, että lähes 40 prosenttia asunnottomista kärsii joko alkoholi- tai huumeriippuvuudesta. (Fazell & Khosla & Doll & Geddes 2008, 1675; Tainio 2009, 38.) Ruotsissa on arvioitu, että yli 60 prosenttia asunnottomista kärsii päihderiippuvuudesta ja merkittävällä osalla on sekä päihderiippuvuus että muita mielenterveyden ongelmia. (Olsson & Nordfeldt 2008, 159). Riippuvuudeksi päihteiden käyttö muodostuu, kun käyttö hallitsee elämää ja muut elämänsisällöt ovat päihteiden käytölle alisteisia. Käyttöä leimaa jatkuvuus, toistuvuus tai pakonomaisuus, vaikka siitä seuraa niin terveydellisiä kuin sosiaalisia haittoja. Etenkin nuorilla aikuisilla miehillä päihdehäiriöt ovat Suomessa muuta väestöä yleisempiä. Vuonna 2001 oli vuotiaista miehistä noin 21 ja naisista noin 7 prosenttia kärsinyt päihdehäiriöistä jossain elämänsä vaiheessa. (Latvala 2011, ) Päihteiden käyttö on lisääntynyt Suomessa merkittävästi viime vuosikymmeninä. Noin 90 prosenttia suomalaisista käyttää alkoholia ja Suomi on noussut alkoholinkulutuksessa Pohjoismaiden kärkijoukkoon. Kuviosta 3 nähdään, että kulutus on lisääntynyt tasaisesti 1960-luvulta lähtien. Vuoden 1969 alusta keskioluen myynti vapautettiin kauppoihin ja kahviloihin, mikä näkyy selkeänä kulutuksen lisääntymisenä. Vuoden 2004 alkoholiveronalennus ja tuontirajoitusten poistaminen lisäsi kulutusta entisestään. Vuonna

18 alkoholijuomien kokonaiskulutus oli 100-prosenttisena alkoholina 10,0 litraa asukasta kohti. (THL 2011, 1 4.) Litraa/ asukas Tilastoitu kulutus Tilastoimaton kulutus Kokonaiskulutus Kuvio 3: Alkoholijuomien kulutus 100-prosenttisena alkoholina asukasta kohti (Lähde: STV; THL; Valvira) Alkoholinkäyttö on Suomessa humalahakuista ja eniten juova kymmenen prosenttia väestöstä juo noin puolet kaikesta kulutetusta alkoholista. Vain alle 18-vuotiaiden nuorten humalajuominen on jonkin verran vähentynyt. (Karlsson & Virtanen 2010, ) Huumausaineiden käyttö oli Suomessa vähäistä ennen 1960-luvun jälkipuoliskoa, jolloin se lisääntyi etenkin nuorten keskuudessa. Kannabis oli tuolloin käytetyin aine ja käyttökulttuurissa painotettiin tajunnallisia vaikutuksia ja symbolisia merkityksiä. Huumekokeilut yleistyivät voimakkaasti vuosina , jonka jälkeen yleistymiskehitys taittui. (Hakkarainen1992, ) Huumeiden käyttö ja kokeilut lisääntyivät jälleen 1990-luvun jälkipuoliskolla, jolloin puhuttiin "toisesta huumeaallosta", viitaten 1960-luvun "ensimmäiseen huumeaaltoon". Käytön lisääntyminen on taittunut 2000-luvulla, mutta on silti vakiintunut aiempaa korkeammalle tasolle. Myös Suomessa päihdekulttuuri on muuttunut ja kasvavalla osalla väestöä on jonkinlaisia omakohtaisia kokemuksia huumeista. Vuonna 2010 tehdyssä väestön kattavassa kyselytutkimuksessa noin 17 prosenttia vastanneista ilmoitti käyttäneensä jotakin laitonta huumetta joskus elämässään ja 4,5 prosenttia viimeisen vuoden aikana. Vaikka huumeiden käytön lisääntyminen

19 16 on tasaantunut yleisellä tasolla, on kehitys nuorten aikuisten miesten keskuudessa ollut päinvastaista. Heillä etenkin kannabiksen käyttö on yleistä ja 15 prosenttia kertoi käyttäneensä sitä vuoden sisällä. Rauhoittavien lääkkeiden sekä uni- ja kipulääkkeiden väärinkäyttöä esiintyi noin 10 prosentilla nuorista aikuisista. (Hakkarainen & Metso & Salasuo 2011, ; Hakkarainen & Metso 2007, 550.) Alkoholi aiheuttaa Suomessa selkeästi eniten haittoja ja kulutuksen lisääntyessä myös haitat ovat lisääntyneet. Alkoholi on selvästi eniten haittoja aiheuttava päihde myös nuorten keskuudessa. (Suvisaari 2008, 18.) Vuodesta 2005 lähtien alkoholiperäiset sairaudet tai tapaturmaiset alkoholimyrkytykset ovat olleet syöpiin liittyvien sairauksien jälkeen yleisin työiässä olevien miesten ja naisten kuolinsyy. Vuonna 2010 alkoholisairauksiin tai alkoholimyrkytyksiin kuolleita oli Huumesairauksiin ja -myrkytyksiin kuoli 175 henkilöä vuonna (THL 2012, 22; ) Alkoholi- ja huumekulttuuri ovat Suomessa erittäin vahvasti kietoutuneet yhteen ja myös lääkeaineilla on sekakäytössä merkittävä rooli. Helsinkiläisten huumeiden ongelmakäyttäjien haastattelututkimuksesta selviää, että opioidipohjaisten lääkkeiden, rauhoittavien bentsodiatsepiinien sekä alkoholin ja kannabiksen sekakäyttö on haastateltujen keskuudessa hyvin yleistä. Huono-osaisuus on ylipäätään ilmeistä ja lähes puolet huumeiden ongelmakäyttäjistä asuu puutteellisesti. (Tammi & Pitkänen & Perälä, 2011, ) Pitkittynyt asunnottomuus aiheuttaa niin psyykkistä kuin somaattista oireilua ja voi tätä kautta myös lisätä päihteiden käyttöä (Tainio 2009, 37). Vuodesta 1987 lähtien on Suomessa tehty joka neljäs vuosi sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva, yhden vuorokauden kestävä päihdetapauslaskenta. Vuoden 2007 laskennassa asunnottomien osuus oli pysynyt suhteellisesti edellisen laskennan tasolla, kahdeksassa prosentissa, ja kaikissa laskennoissa on noussut esiin päihdeongelmaisten huono-osaisuus. Päihteistä riippumattomat mielenterveysongelmat olivat yleisiä ja asunnottomilla vielä yleisempiä kuin muilla. (Nuorvala & Huhtanen & Ahtola & Metso, 2008, ) Päihderiippuvuus lisää riskiä joutua asunnottomaksi, mutta toisaalta asunnottomuus itsessään saattaa lisätä päihteiden käyttöä. Päihdehäiriöiden lisäksi on toki muitakin pitkäaikaisasunnottomuuden riskitekijöitä. Esimerkiksi kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut järjestetään niin, että tarjonta määrää kysyntää, eikä näin voida puhua aidosti yksilöllisten tar-

20 17 peiden mukaan järjestetystä asumisesta tai yksilöllisesti räätälöidyistä palveluista. Tällöin henkilöt joilla on monitahoisia, palvelujärjestelmän sektorirajat ylittäviä, palvelutarpeita, koetaan haasteellisina. Esimerkiksi kehitysvammaiset, joilla on mielenterveysongelmia tai sekä mielenterveys- että päihdeongelmia, saattavat jäädä palveluiden ulkopuolelle järjestelmän puutteiden vuoksi. (Harajärvi 2009, 52.) Myös maahanmuuttajat ovat alttiita pitkäaikaisasunnottomuudelle. Maahanmuuttajien asunnottomuuden taustalta löytyy osin erilaisia syitä verrattuna valtaväestöön. Häätöjä, vuokravelkoja sekä päihde- ja mielenterveydenhäiriöihin liittyviä syitä on asunnottomuuden taustalla harvemmin kuin valtaväestöllä. Sen sijaan maahanmuuttajat kokevat vuokra-asuntomarkkinoilla herkästi syrjintää ja myös riittävän suurten perheasuntojen saaminen on vaikeaa. Sosiaaliset verkostot ovat usein maahanmuuttajilla vahvat, mikä toisaalta on henkinen voimavara, mutta voi myös altistaa asunnottomuudelle. Näin on etenkin silloin, kun maahanmuuttajat hakeutuvat sosiaalisten verkostojensa houkuttelemina kasvukeskuksiin, joissa asuntoja on vähemmän tarjolla. Myös pyrkimys integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan voi johtaa asunnottomuuteen kun työn perässä muutetaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulle. Osa maahanmuuttajista tarvitsee tukea, niin suomalaiseen asumiskulttuuriin sopeutumisessa, kuin erilaisten hallinnollisten asioiden hoitamisessa. (Rastas 2002, 40 41; 62.) Erityinen pitkäaikaisen asunnottomuuden riski on vapautuvilla vangeilla. Suuri osa vankilaan joutuneista on jo lähtökohtaisesti vailla asuntoa, päihdehäiriöistä kärsivistä yli puolet. Vapautuessa asuntotilanne on entistäkin huonompi, mikä johtuu niin sosiaalisen asuntotuotannon riittämättömyydestä, kuin vapautuvien vankien henkilökohtaisista riskitekijöistä, etenkin päihdehäiriöistä. Granfelt (2003) arvioi, että kriminalisoituneet narkomaanit, jotka lähes poikkeuksetta ovat myös köyhiä, työttömiä ja pahoin velkaantuneita, ovat yksi syrjityimmistä asumispalveluita tarvitsevista ryhmistä. Asumisen porrasmalli, jossa asunnoton etenee kuntouttavan työn tukemana portaalta toiselle, epäonnistuu yleensä jo ensimmäisessä eli asuntolavaiheessa. Jos asuntoloiden kuntouttavan työn resursseihin, niin tilojen kuin henkilöstön osalta ei riittävästi panosteta, pysyvät ne pikemminkin säiliöinä, joihin kerääntyy psykososiaalisista ongelmista kärsivien ihmisten joukko. (Granfelt 2003, 7 9; 28 29; Dyb 2009,821.) Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman yhtenä tavoitteena onkin se, että vuoteen 2015 mennessä asuntoloiden käytöstä asunnottomien pitkäaikaiseen asumiseen luovutaan ja ne korvataan itsenäi-

21 18 sillä asunnoilla tai tuetun asumisen yksiköillä ( YM 2011). Tässä muutosprosessissa tulisi huolehtia siitä, että niissä asumisyksiköissä, joissa kohdataan akuutissa hädässä ja suurimmissa vaikeuksissa olevat, on myös riittävä psykososiaalisen asiakastyön ja marginaaliryhmien osakulttuurien tuntemus (Granfelt 2003, 30). Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että riskeistä huolimatta suurin osa muun muassa työttömistä, köyhistä, maahanmuuttajista tai mielenterveyden häiriöistä kärsivistä ihmisistä asuu kohtuullisesti. Vaikka pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta pystyy hoitamaan asunnottomuutta kansainvälisesti verrattuna hyvin, jää osa varsinkin niistä asunnottomista, joilla on yksilöllisiä tuen tarpeita, yhteiskunnassa ulkopuolisiksi. (Stephens & Fitzpatrick 2007, )

22 19 3 SOSIAALISET SUHTEET JA ASUNNOTTOMUUS Sosiaalisten tekijöiden merkitys ihmisen elämänkulun yksilöityneessä rakentumisessa on korostunut. Hyvinvoinnin rakentuminen koulutuksen, työn ja perheellistymisen urissa vaatii yhä enemmän yksilöllisiä valintoja, joihin lapsuuden elinolot ja nuoruuden kokemukset vaikuttavat voimakkaasti. (Suurpää 2009, 13; ) Paugmanin (1999, ) tutkimuksessa ilmenee, että asunnottomuus heikentää sosiaalisia suhteita ja jos asunnottomuus pitkittyy, sosiaaliset suhteet perheeseen ja aiempiin ystäviin katkeavat usein kokonaan. Asunnottomuuden pitkittyessä myös luottamus yhteiskunnan instituutioihin heikkenee, toivottomuus tulevaisuuden suhteen lisääntyy ja voimavarat hupenevat välittömien tarpeiden tyydyttämiseen. Sosiaalisten suhteiden merkitystä asunnottomuuden prosessissa on tutkittu vähän, eikä niiden vaikutusta ymmärretä riittävästi. Perhe, muut epäviralliset sosiaaliset suhteet sekä julkiset palvelut ovat niitä sosiaalisia instituutioita, joihin ihmisen integraatio yhteiskunnassa pitkälti perustuu. Jos ihmiseltä puuttuu voimavaroja, mahdollisuuksia tai kykyä saada tukea näiltä instituutioilta, kasvaa syrjäytymisen todennäköisyys. Asunnottomien on vaikeaa luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita ja hyödyntää julkisia palveluja. Sosiaalisten siteiden kautta asuminen liittyy laaja-alaisesti inhimilliseen toimintaan ja asunnon puute estää ihmistä osallistumista valtakulttuurin toimintaan, on kyse sitten perhe-elämästä, työstä tai ystävyyssuhteista. (Avramovin 1999, 3 5.) Tässä luvussa tarkastelen sosiaalisten suhteiden rakentumisen teoreettista viitekehystä asunnottomuuden kontekstissa ja kiinnitän erityisesti huomiota sosiaalisiin suhteisiin voimavaroina, sosiaalisen tuen ja sosiaalisen luottamuksen näkökulmasta. 3.1 Systeeminen lähestymistapa sosiaalisiin suhteisiin Sosiaaliset suhteet ovat dynaamisia, jatkuvia ja vuorovaikutteisia. Käsitekokonaisuutena sosiaaliset suhteet on näin ollen moniulotteinen ja muodostaa yläluokan muille käsitteille, kuten sosiaalinen verkosto, sosiaalinen inkluusio tai integraatio ja sosiaalinen tuki. Nämä taas kuvaavat sosiaalisten suhteiden rakennetta, prosessia ja toimintoja. (Antonucci 1990, 219.) Systeeminen ajattelu lähtee siitä, että vuorovaikutustilanteissa kukaan

23 20 tilanteessa läsnä oleva ei voi olla ulkopuolinen, vaan kaikki vaikuttavat toisiinsa (Rönkkö 2012, 8). Sosiaalisen verkoston käsitteellä kuvataan ihmisen sosiaalisten suhteiden muuttuvaa kokonaisuutta. Seikkula (1994, 16; ) näkee sosiaalisen verkoston systeeminä, joka rakentuu aina uudelleen vuorovaikutussuhteessa. Systeemisenä käsitteenä sosiaalinen verkosto voidaan jakaa neljään kenttään: 1) perhe, jonka jäsenet asuvat samassa taloudessa, 2) suku 3) työ, koulu tai muut päivittäiset suhteet, 4) muut ihmissuhteet, kuten ystävät, naapurit ja ammattiauttajat. Kenttien rajat eivät kuitenkaan ole selvät, vaan sama henkilö voi kuulua eri kenttiin. Yksilön sosiaaliseen verkostoon kuuluvat ne ihmiset, joita hän pitää itselleen merkityksellisinä. Verkoston rakennetta voidaan lisäksi hahmottaa muun muassa sen koon tai homogeenisuuden mukaan. Tutkimuksien mukaan aikuisen verkostoon kuuluu keskimäärin 25 henkilöä. Erityisen tärkeä yksilölle on ydinverkosto, johon kuuluu noin kolmesta kuuteen henkilöä ja jonka sisällä yhteydenpito on toistuvaa, vastavuoroista ja tunnelataukseltaan voimakkaan positiivista. Sosiaaliset suhteet voidaan jakaa vertikaalisiin ja horisontaalisiin, sen mukaan mikä yksilön valta-asema niissä on. Auttavat, kontrolloivat ja suojelevat suhteet ovat usein vertikaalisia, jolloin toisella on enemmän tietoa ja valtaa. Horisontaalisissa suhteissa osapuolilla on samankaltaiset sosiaaliset voimavarat ja suhde on parhaimmillaan tasa-arvoinen ja vuorovaikutus on vastavuoroista. (Ahokas 2010a, 157.) Asiakastyössä, jossa kohdataan vaikeuksissa olevia ihmisiä, suhde on lähtökohtaisesti vertikaalinen. Dialogisuudesta puhutaan, kun pyritään tasa-arvoiseen ja vastavuoroiseen työskentelytilanteeseen yhteisen ymmärryksen löytämiseksi (Mönkkönen 2007, 86 87). Valtasuhteiden huomioiminen on oleellista, jotta sosiaalisten suhteiden merkityksiä ja kokemuksia yksilön elämässä voi ymmärtää. Verkoston toimijoiden välisiä suhteita voidaan luonnehtia sen mukaan kuinka tiiviisti henkilöt ovat tekemisissä toistensa kanssa sekä kuinka hyvin ja kuinka kauan he ovat toisensa tunteneet. Suhteita voidaan tarkastella myös siltä osin, missä määrin eri kenttiin kuuluvat ovat samoja henkilöitä tai miten vastavuoroisuus suhteissa toteutuu. (Mo- ren- Cross & Lin 2006, 114.) Granovetter (1973, ) on esittänyt jaon vahvoihin, heikkoihin ja poissaoleviin siteisiin, sen mukaan kuinka paljon aikaa henkilöt viettävät yhdessä, kuinka intiimi ja emotionaalisesti tiivis suhde on, kuinka vahva luottamus suh-

Selvitys 2/2014. Asunnottomat 2013 14.2.2014

Selvitys 2/2014. Asunnottomat 2013 14.2.2014 ISSN 1237-1288 Lisätiedot: Hannu Ahola (tilastot) Puh. 4 996 67 Saara Nyyssölä Puh. 4 172 4917 Selvitys 2/214 Asunnottomat 213 14.2.214 Asunnottomuustiedot perustuvat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen

Lisätiedot

ISSN 1237-1288. Lisätiedot: Saara Nyyssölä Puh. 040 172 4917 Hannu Ahola (tilastot) Puh. 0400 996 067. Selvitys 1/2012.

ISSN 1237-1288. Lisätiedot: Saara Nyyssölä Puh. 040 172 4917 Hannu Ahola (tilastot) Puh. 0400 996 067. Selvitys 1/2012. ISSN 1237-1288 Lisätiedot: Saara Nyyssölä Puh. 040 172 4917 Hannu Ahola (tilastot) Puh. 0400 996 067 Selvitys 1/2012 Asunnottomat 2011 16.2.2012 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998

Lisätiedot

TUULIAJOLLA ILMAN KOMPASSII

TUULIAJOLLA ILMAN KOMPASSII TUULIAJOLLA ILMAN KOMPASSII Sosiaaliset suhteet ja pitkäaikaisasunnottomuus päihderiippuvaisten turkulaisten nuorten miesten kokemana Kandidaatintutkielma Anna-Maija Kuuskoski Sosiaalitieteiden laitos

Lisätiedot

Asunto ensin -periaate

Asunto ensin -periaate Asunto ensin -periaate kotouttamisen ja integraation lähtökohtana? Marko Kettunen Maahanmuuttajat metropolissa seminaari 19.8.2010 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000

Lisätiedot

Kaupunkitutkimus- ja metropolipolitiikkaohjelma METROPOLIA-ALUE MUUTOKSESSA 14.3.2014 VTT, Tutkija Marja Katisko, Diak

Kaupunkitutkimus- ja metropolipolitiikkaohjelma METROPOLIA-ALUE MUUTOKSESSA 14.3.2014 VTT, Tutkija Marja Katisko, Diak Kaupunkitutkimus- ja metropolipolitiikkaohjelma METROPOLIA-ALUE MUUTOKSESSA 14.3.2014 VTT, Tutkija Marja Katisko, Diak Maahanmuuttajien asunnottomuus kasvanut pääkaupunkiseudulla (ARA:n tilastot; Kostiainen

Lisätiedot

ARAn asuntomarkkinakysely kunnille ja asunnottomuuden tilastointi

ARAn asuntomarkkinakysely kunnille ja asunnottomuuden tilastointi ARAn asuntomarkkinakysely kunnille ja asunnottomuuden tilastointi Hannu Ahola 3.10.2012 12.10.2007 Tekijän nimi Historia ja tarkoitus Asuntomarkkinakyselyjä on tehty kunnille 1980-luvun puolivälistä lähtien

Lisätiedot

Selvitys 1/2015. Asunnottomat 2014 29.1.2015. Ulkona, tilap.suoj., asuntoloissa. Kuvio 1. Asunnottomien määrä 1987 2014.

Selvitys 1/2015. Asunnottomat 2014 29.1.2015. Ulkona, tilap.suoj., asuntoloissa. Kuvio 1. Asunnottomien määrä 1987 2014. 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 Lisätiedot: Hannu Ahola (tilastot) Puh. 4 996 67 Mari Stycz Puh. 5 572 6727 Selvitys 1/215

Lisätiedot

Olavi Kaukonen Espoo 17.10.2014

Olavi Kaukonen Espoo 17.10.2014 Olavi Kaukonen Espoo 17.10.2014 Alkoholin kulutus (100 % alkoholilitroina) henkeä kohti (THL) Toteutetun alkoholipolitiikan merkitys Vuoden -68 alkoholilain lähtökohta perustui virheelliseen näkemykseen

Lisätiedot

Syrjäytymisen kustannukset. Maritta Pesonen Perhepalveluiden johtaja

Syrjäytymisen kustannukset. Maritta Pesonen Perhepalveluiden johtaja Syrjäytymisen kustannukset Maritta Pesonen Perhepalveluiden johtaja Vantaan kaupunki, perhepalvelut 2 Aikuissosiaalityö: Työttömyysprosentti Vantaalla on 8,9 %, Toimeentulotukea saa vantaalaisista 9,1

Lisätiedot

RAY: AVUSTUSSTRATEGIAN 2012 2015 TOIMEENPANOSUUNNITELMA VUOSI 2013

RAY: AVUSTUSSTRATEGIAN 2012 2015 TOIMEENPANOSUUNNITELMA VUOSI 2013 Periaatteita ja kriteerejä 1 (6) Asunnottomuuden ja erityisryhmän käsitteet RAY:n avustamien kohteiden asukasvalinnassa Taustaa Suomen hallituksen asuntopolitiikan tavoitteena on turvata sosiaalisesti

Lisätiedot

Köyhyys ja huono-osaisuus hyvinvointivaltiossa. Jouko Karjalainen Päivyt 28.11.2013

Köyhyys ja huono-osaisuus hyvinvointivaltiossa. Jouko Karjalainen Päivyt 28.11.2013 Köyhyys ja huono-osaisuus hyvinvointivaltiossa Jouko Karjalainen Päivyt 28.11.2013 Tulkintakehikot Yksilön vastuu Yhteisöjen vastuu Yhteiskunnan vastuu Sosiaalisten ongelmien määrittely 1. Ongelman tunnistaminen

Lisätiedot

Mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittäminen. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi

Mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittäminen. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi Mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittäminen Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi Mielenterveys ja asuminen - vuonna 2010 työkyvyttömyyseläkkeensaajista mielenterveyden

Lisätiedot

Maahanmuuttajien asunnottomuus Verkostopäivä 27.8.2013 VTT, Tutkija Marja Katisko, Diak, KatuMetro

Maahanmuuttajien asunnottomuus Verkostopäivä 27.8.2013 VTT, Tutkija Marja Katisko, Diak, KatuMetro Maahanmuuttajien asunnottomuus Verkostopäivä 27.8.2013 VTT, Tutkija Marja Katisko, Diak, KatuMetro Tutkimushanke osa Kaupunkitutkimus- ja metropolipolitiikka kehittämis- ja tutkimusohjelmaa Ohjelman tavoitteena

Lisätiedot

ASUNNOTTOMUUDEN DYNAMIIKKA HELSINGISSÄ

ASUNNOTTOMUUDEN DYNAMIIKKA HELSINGISSÄ ASUNNOTTOMUUDEN DYNAMIIKKA HELSINGISSÄ 17.10.2012 Eeva Kostiainen Kaupunkitutkimus TA Oy Liikkuvuus asunnottomuuden ja asuntokannan välillä Tutkimuksen lähtökohtia Kattava kvantitatiivinen rekisteritutkimus

Lisätiedot

YHTÄ SELVIYTYMISTÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN

YHTÄ SELVIYTYMISTÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN YHTÄ SELVIYTYMISTÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN Nuorten asunnottomuusilmiö Lahdessa Mari Hannikainen, Emma Peltonen & Marjo Kallas Opinnäytetyön rakenne tiivistelmä ja johdanto tutkimuksen tausta; paavot, nuorten

Lisätiedot

LIIKKUVA TUKI KÖÖPENHAMINASSA kokemuksia Tanskan asunnottomuusstrategiasta. Lars Benjaminsen

LIIKKUVA TUKI KÖÖPENHAMINASSA kokemuksia Tanskan asunnottomuusstrategiasta. Lars Benjaminsen LIIKKUVA TUKI KÖÖPENHAMINASSA kokemuksia Tanskan asunnottomuusstrategiasta Lars Benjaminsen Esityksen teemat Yleiskatsaus Tanskan asunnottomuusohjelmaan Liikkuvan tuen malli Kokemuksia ACT-mallista Asunnottomuustilanteen

Lisätiedot

Vanhempien päihdeongelma ja perhetyö. Espoo 13.3.2013 Matti Rajamäki Kalliolan Kansalaistoiminnan yksikkö

Vanhempien päihdeongelma ja perhetyö. Espoo 13.3.2013 Matti Rajamäki Kalliolan Kansalaistoiminnan yksikkö Vanhempien päihdeongelma ja perhetyö Espoo 13.3.2013 Matti Rajamäki Kalliolan Kansalaistoiminnan yksikkö Yleistä Alkoholin kokonaiskulutus oli noin 10,1 litraa asukasta kohden vuonna 2012. Yli 90 % suomalaisista

Lisätiedot

Kunnan asuntomarkkinaselvitys (ARA3b) lähetetään ARAan 8.12.2015 mennessä sähköisellä lomakkeella Suomi.fi -sivuston kautta:

Kunnan asuntomarkkinaselvitys (ARA3b) lähetetään ARAan 8.12.2015 mennessä sähköisellä lomakkeella Suomi.fi -sivuston kautta: LOMAKKEEN ARA3b TÄYTTÖOHJE Yleistä Kunnan asuntomarkkinaselvitys (ARA3b) lähetetään ARAan 8.12.2015 mennessä sähköisellä lomakkeella Suomi.fi -sivuston kautta: www.suomi.fi/suomifi/tyohuone/viranomaisten_asiointi/

Lisätiedot

Jääkö mielenterveyden ongelma päihdeongelman taakse palvelujärjestelmässä? Hanna Sallinen Vantaan kaupunki Aikuissosiaalityön asumispalvelut

Jääkö mielenterveyden ongelma päihdeongelman taakse palvelujärjestelmässä? Hanna Sallinen Vantaan kaupunki Aikuissosiaalityön asumispalvelut Jääkö mielenterveyden ongelma päihdeongelman taakse palvelujärjestelmässä? Hanna Sallinen Vantaan kaupunki Aikuissosiaalityön asumispalvelut Liian päihdeongelmainen mielenterveyspalveluihin tai liian sairas

Lisätiedot

Opioidikorvaushoito toipumisprosessin välivaiheena Hoidosta onnistuneesti irrottautuneiden kokemuksia kuntoutumisesta

Opioidikorvaushoito toipumisprosessin välivaiheena Hoidosta onnistuneesti irrottautuneiden kokemuksia kuntoutumisesta Opioidikorvaushoito toipumisprosessin välivaiheena Hoidosta onnistuneesti irrottautuneiden kokemuksia kuntoutumisesta Sini Kankaanpää Helsingin yliopisto, sosiaalityön pro gradu -tutkielma 2013 Päihde-

Lisätiedot

Sepä koti kulta on? Näkökulmia Vantaan mielenterveyskuntoutujien kriisiasumiseen ja asumisen kriiseihin. Aila Törmänen 11.5.2011

Sepä koti kulta on? Näkökulmia Vantaan mielenterveyskuntoutujien kriisiasumiseen ja asumisen kriiseihin. Aila Törmänen 11.5.2011 Sepä koti kulta on? Näkökulmia Vantaan mielenterveyskuntoutujien kriisiasumiseen ja asumisen kriiseihin Aila Törmänen 11.5.2011 Asunto ensin Valinnanvapauden filosofia Asumisen ja palveluiden eriyttäminen

Lisätiedot

Asumissosiaalisen työn paikka ja merkitykset osana sosiaalialan työtä

Asumissosiaalisen työn paikka ja merkitykset osana sosiaalialan työtä Asumissosiaalisen työn paikka ja merkitykset osana sosiaalialan työtä AIKUISSOSIAALITYÖN PÄIVÄT 22.- 23.1.2015 Riitta Granfelt Pitkäaikaissasunnottomuus ja asunto ensin mallin soveltaminen Suomessa asunto

Lisätiedot

PAAVOSTA AUNEEN. Jyväskylä 16.10.2015. Jari Karppinen

PAAVOSTA AUNEEN. Jyväskylä 16.10.2015. Jari Karppinen PAAVOSTA AUNEEN Jyväskylä 16.10.2015 Jari Karppinen PAAVO 2008-2015 Asuntoloista asumisyksiköitä, joissa asuminen perustuu vuokrasopimukseen ja AHVL:ään Noin 2 500 asuntoa tai asuntopaikkaa pitkäaikaisasunnottomille

Lisätiedot

Asunnottomuuden ehkäisy, vapautuvat vangit ja AE-periaate teemaryhmän tapaaminen

Asunnottomuuden ehkäisy, vapautuvat vangit ja AE-periaate teemaryhmän tapaaminen Asunnottomuuden ehkäisy, vapautuvat vangit ja AE-periaate teemaryhmän tapaaminen Asuminen, kuntouttava työote ja integraatio Jenni Mäki Sampo Järvelä 07.11.2011 Tampere AE-periaate ja lainrikkojat Asunnon

Lisätiedot

AUNE - UUSI SIVU KÄÄNTYY ASUNNOTTOMUUSTYÖSSÄ

AUNE - UUSI SIVU KÄÄNTYY ASUNNOTTOMUUSTYÖSSÄ AUNE - UUSI SIVU KÄÄNTYY ASUNNOTTOMUUSTYÖSSÄ 26.11.2015 Jari Karppinen PAAVO 2008-2015 Asunto ensin periaate asunnottomuustyön johtavaksi periaatteeksi Asuntoloista asumisyksiköitä, joissa asuminen perustuu

Lisätiedot

Lapin nuoret tilastoissa ja tutkimuksissa

Lapin nuoret tilastoissa ja tutkimuksissa Lapin nuoret tilastoissa ja tutkimuksissa Projektipäällikkö Heli Niemi heli.niemi@ely-keskus.fi p. 040-672 2330 Lapin ELY-keskus, Heli Niemi 10.11.2011 1 Esityksen tarkoitus Virittäytymistä yhteiseen työskentelyyn

Lisätiedot

KOTIKATKO, ASUMISPALVELUT JA KOTIIN VIETY TUKI

KOTIKATKO, ASUMISPALVELUT JA KOTIIN VIETY TUKI KOTIKATKO, ASUMISPALVELUT JA KOTIIN VIETY TUKI TIKKURILAN SOSIAALIASEMA OMAT OVET VERKOSTOKOKOUS 16.5.2011 Marjatta Parviainen 17.05.2011 Avopalvelujen koordinaattori Marjatta Parviainen 1 A. KOTIKATKO

Lisätiedot

Syrjäytymisen monimuotoisuus - terveyden, toimintakyvyn ja terveyspalveluiden näkökulmasta Raija Kerätär 8.2.2013. www.oorninki.fi

Syrjäytymisen monimuotoisuus - terveyden, toimintakyvyn ja terveyspalveluiden näkökulmasta Raija Kerätär 8.2.2013. www.oorninki.fi Syrjäytymisen monimuotoisuus - terveyden, toimintakyvyn ja terveyspalveluiden näkökulmasta Raija Kerätär 8.2.2013 www.oorninki.fi Osallisuus - syrjäytyminen Sosiaalinen inkluusio, mukaan kuuluminen, osallisuus

Lisätiedot

Kuninkaankallio Kuninkaantie 42, Espoo. Mika Paasolainen

Kuninkaankallio Kuninkaantie 42, Espoo. Mika Paasolainen Kuninkaankallio Kuninkaantie 42, Espoo Mika Paasolainen Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen /poistaminen Valtioneuvoston periaatepäätössä vuosille 2008-2011 tavoitteena on puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus

Lisätiedot

KOTIA KOHTI. Mielenterveyskuntoutujien kuntouttava asuminen Vantaalla. Hanna Sallinen 17.2.2011

KOTIA KOHTI. Mielenterveyskuntoutujien kuntouttava asuminen Vantaalla. Hanna Sallinen 17.2.2011 KOTIA KOHTI Mielenterveyskuntoutujien kuntouttava asuminen Vantaalla Hanna Sallinen 17.2.2011 Asumispalvelut Vantaalla -Asumispalveluiden toimintayksikkö on osa aikuissosiaalityötä -Asumispalvelujen toimintayksikkö

Lisätiedot

Alkoholi suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta

Alkoholi suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta Pekka Puska Pääjohtaja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Alkoholi suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta Karjalan Lääketiedepäivät Petroskoi 13.-14.6.2012 5.9.2012 Pekka Puska, pääjohtaja

Lisätiedot

PAAVO II Starttiseminaari

PAAVO II Starttiseminaari PAAVO II Starttiseminaari Ympäristöministeriö 30.3.2012 Sari Timonen, suunnittelija Ympäristöministeriö sari.timonen@ymparisto.fi Juha Kaakinen, ohjelmajohtaja Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma

Lisätiedot

Turvallisuutta - asukkaille ja asukkaiden kanssa kaupungissa

Turvallisuutta - asukkaille ja asukkaiden kanssa kaupungissa Turvallisuutta - asukkaille ja asukkaiden kanssa kaupungissa Turvallinen ja eheä Suomi seminaari 24.-25.1.2012 Marjaana Seppänen marjaana.seppanen@ulapland.fi Liipola Pääosin 1970-luvulla rakennettu selvärajainen

Lisätiedot

Terveyserot Helsingissä ja toimenpiteitä niiden vähentämiseksi. Pikkuparlamentti 22.11.2010 Riitta Simoila Kehittämisjohtaja Helsingin terveyskeskus

Terveyserot Helsingissä ja toimenpiteitä niiden vähentämiseksi. Pikkuparlamentti 22.11.2010 Riitta Simoila Kehittämisjohtaja Helsingin terveyskeskus Terveyserot Helsingissä ja toimenpiteitä niiden vähentämiseksi Pikkuparlamentti 22.11.2010 Riitta Simoila Kehittämisjohtaja Helsingin terveyskeskus Helsinkiläisten terveyseroista (1) Helsinkiläisten miesten

Lisätiedot

Nimi ovessa -hanke 2010-2012. Asunto ensin periaate kehittämisen kehikkona

Nimi ovessa -hanke 2010-2012. Asunto ensin periaate kehittämisen kehikkona Nimi ovessa -hanke 2010-2012 Asunto ensin periaate kehittämisen kehikkona Hankkeen yhteistyöverkosto kehittäjäverkosto tutkimusverkosto kokemusasiantuntijat kv-yhteistyö KOORDINOINTI (SOCCA) TUTKIMUS kehittäminen

Lisätiedot

- Kohti lapsiperheiden asumisen turvaamista Marja Manninen ja Habiba Ali

- Kohti lapsiperheiden asumisen turvaamista Marja Manninen ja Habiba Ali - Kohti lapsiperheiden asumisen turvaamista Marja Manninen ja Habiba Ali Voimanpesä I Voimanpesähanke I oli tutkimus- ja kehittämishanke, jonka päätavoitteena oli interventiomalli, jonka avulla ennalta

Lisätiedot

Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisy

Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisy Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisy Sanna Jokinen Projektikoordinaattori Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke (2012-2015) Nuorisoasuntoliitto ry www.nal.fi/hanke Nuorisoasuntoliitto ry // www.nal.fi

Lisätiedot

Vantaan Omat Ovet-hanke

Vantaan Omat Ovet-hanke Vantaan Omat Ovet-hanke Mielenterveyskuntoutujien asumispolku, jatkoasuminen ja kotiin vietävä tuki 2 dg- asiakkaat: ovat keskuudessamme ja on kasvava asiakasryhmä asumispalveluissa. Osmankäämintie 28;

Lisätiedot

Tietoja perheiden asumisen ongelmasta

Tietoja perheiden asumisen ongelmasta Yleistä Voimanpesähanke on tutkimus- ja kehittämishanke, jonka päätavoitteena on luoda peruspalveluiden rinnalle interventiomalli, jonka avulla ennalta ehkäistään perheiden asunnottomuutta. Tätä nelivuotista

Lisätiedot

Tomi Kallio & Markku Salo, MTKL/Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrinen säätiö

Tomi Kallio & Markku Salo, MTKL/Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrinen säätiö Tomi Kallio & Markku Salo, MTKL/Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrinen säätiö Tampereen A-kilta ry:n 22 asunnon asumisyksikkö pitkäaikaisasunnottomille päihde- tai/ja mielenterveysongelmaisille henkilöille

Lisätiedot

ISSN 1237-1288. Lisätiedot: Saara Nyyssölä Puh. +358 40 172 4917 Hannu Ahola (tilastot) Puh. +358 400 996 067. Selvitys 4/2011.

ISSN 1237-1288. Lisätiedot: Saara Nyyssölä Puh. +358 40 172 4917 Hannu Ahola (tilastot) Puh. +358 400 996 067. Selvitys 4/2011. ISSN 1237-1288 Lisätiedot: Saara Nyyssölä Puh. +358 40 172 4917 Hannu Ahola (tilastot) Puh. +358 400 996 067 Selvitys 4/2011 Asunnottomat 2010 23.3.2011 Sisällys 1 ASUNNOTTOMIEN MÄÄRÄ KÄÄNTYI LASKUUN...

Lisätiedot

Mistä ja miten asiakkaat tavoitetaan

Mistä ja miten asiakkaat tavoitetaan Mistä ja miten asiakkaat tavoitetaan Esteettömästi yhdestä ovesta?- Mielenterveys- ja päihdepalveluita kaikille 29.10.2009 Anneli Pienimäki Päihdetyön kehittämispäällikkö Sininauhaliitto Keitä asiakkaat

Lisätiedot

IKÄÄNTYVIEN NAISTEN ALKOHOLIONGELMAT-

IKÄÄNTYVIEN NAISTEN ALKOHOLIONGELMAT- IKÄÄNTYVIEN NAISTEN ALKOHOLIONGELMAT- MUUTAMIA NÄKÖKULMIA AIHEEN TUTKIMUKSEEN JA KÄYTÄNNÖN TYÖHÖN 15.4.2015 Kuopio/ Asumisen päivät Taina Heino Ikääntyvien naisten alkoholiongelmat_ miksi erillistarkastelua?

Lisätiedot

SOSIAALINEN KUNTOUTUS KÄSITE JA KÄYTÄNNÖN SISÄLTÖ. Mistä uusia ideoita asiakastyöhön? HUS 10.9.2013. Aulikki Kananoja

SOSIAALINEN KUNTOUTUS KÄSITE JA KÄYTÄNNÖN SISÄLTÖ. Mistä uusia ideoita asiakastyöhön? HUS 10.9.2013. Aulikki Kananoja SOSIAALINEN KUNTOUTUS KÄSITE JA KÄYTÄNNÖN SISÄLTÖ Mistä uusia ideoita asiakastyöhön? HUS 10.9.2013 Aulikki Kananoja SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN KÄSITTEESTÄ (1) Kaksi lähestymistapaa: Toiminnallinen: se osa

Lisätiedot

Kehas ohjelma toiminnan ja tekojen tukena

Kehas ohjelma toiminnan ja tekojen tukena Kehas ohjelma toiminnan ja tekojen tukena Kuopio 30.8.2013 Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi Kehitysvammaisten asumisen ohjelma (Kehas ohjelma) 1. Valtioneuvoston periaatepäätös

Lisätiedot

Vanhempien alkoholinkäyttö ja lasten kokemat haitat

Vanhempien alkoholinkäyttö ja lasten kokemat haitat Vanhempien alkoholinkäyttö ja lasten kokemat haitat Marja Holmila 18.9.2012 Marja Holmila: Vanhempien ja aikuisten alkoholinkäyttö lapsen näkökulmasta 1 Esityksen rakenne 1. Päihteitä ongelmallisesti käyttävien

Lisätiedot

Päihteiden käyttö ja mielenterveys (kaksoisdiagnoosit) Psyk. sh Katriina Paavilainen

Päihteiden käyttö ja mielenterveys (kaksoisdiagnoosit) Psyk. sh Katriina Paavilainen Päihteiden käyttö ja mielenterveys (kaksoisdiagnoosit) Psyk. sh Katriina Paavilainen Päihderiippuvuuden synty Psyykkinen riippuvuus johtaa siihen ettei nuori koe tulevansa toimeen ilman ainetta. Sosiaalinen

Lisätiedot

Mielenterveyden ensiapu. Päihteet ja päihderiippuvuudet. Lasse Rantala 25.9.2007

Mielenterveyden ensiapu. Päihteet ja päihderiippuvuudet. Lasse Rantala 25.9.2007 Mielenterveyden ensiapu Päihteet ja päihderiippuvuudet Lasse Rantala 25.9.2007 Päihteet ja päihderiippuvuudet laiton huumekauppa n. 1 000 miljardia arvo suurempi kuin öljykaupan, mutta pienempi kuin asekaupan

Lisätiedot

Kehas-ohjelman toteutustilanne. Ympäristöministeriön katsaus. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.

Kehas-ohjelman toteutustilanne. Ympäristöministeriön katsaus. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto. Kehas-ohjelman toteutustilanne Ympäristöministeriön katsaus Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi Vammaisten ihmisten elämistä ja asumista koskevia periaatteita ja linjauksia

Lisätiedot

Selvitys 1/2013. Asunnottomat 2012 11.2.2013

Selvitys 1/2013. Asunnottomat 2012 11.2.2013 ISSN 1237-1288 Lisätiedot: Saara Nyyssölä Puh. 040 172 4917 Hannu Ahola (tilastot) Puh. 0400 996 067 Selvitys 1/2013 Asunnottomat 2012 11.2.2013 Asunnottomuustiedot perustuvat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen

Lisätiedot

MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEONGELMAISTEN ASUMISPALVELUISTA

MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEONGELMAISTEN ASUMISPALVELUISTA MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEONGELMAISTEN ASUMISPALVELUISTA Sosiaali- ja terveystoimen vastuu: -Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 21 :n mukainen asumispalvelu tarkoittaa kokonaisuutta, jossa asunto ja asumista

Lisätiedot

Sosioekonomiset syrjäytymisriskit ja niiden kasautuminen nuorilla aikuisilla

Sosioekonomiset syrjäytymisriskit ja niiden kasautuminen nuorilla aikuisilla Sosioekonomiset syrjäytymisriskit ja niiden kasautuminen nuorilla aikuisilla (ilari.ilmakunnas@thl.fi) Tohtorikoulutettava, Turun yliopisto & Vieraileva tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Nuorten

Lisätiedot

Ennaltaehkäisevän työn kehittäminen - iltapäiväseminaari Miten auttaa syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta Kohtaavatko kysyntä ja tarjonta?

Ennaltaehkäisevän työn kehittäminen - iltapäiväseminaari Miten auttaa syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta Kohtaavatko kysyntä ja tarjonta? Ennaltaehkäisevän työn kehittäminen - iltapäiväseminaari Miten auttaa syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta Kohtaavatko kysyntä ja tarjonta? Katja Björklund Johtava psykologi Psykososiaaliset palvelut 27.4.12

Lisätiedot

ASUNTO ENSIN-PERIAATTEEN JA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDEN TOTEUTUMINEN. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma 2012 2015 (Paavo 2)

ASUNTO ENSIN-PERIAATTEEN JA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDEN TOTEUTUMINEN. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma 2012 2015 (Paavo 2) ASUNTO ENSIN-PERIAATTEEN JA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDEN TOTEUTUMINEN Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma 2012 2015 (Paavo 2) Asunnottomuudesta 7 850 yksinäistä asunnotonta ja 450 perhettä Asunnottomuus

Lisätiedot

Sosiaalialan AMK -verkosto

Sosiaalialan AMK -verkosto 1 Sosiaalialan AMK -verkosto Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto 15.4.2010 Esitys sosionomi (AMK) tutkinnon kompetensseista Tämä esitys sisältää a) ehdotuksen sosiaalialan koulutusohjelmassa suoritetun

Lisätiedot

Uudistuva ammatillisuus Helsingin Diakonissalaitoksen asumispalveluissa/ yksikönjohtaja Heli Alkila, Helsingin Diakonissalaitos

Uudistuva ammatillisuus Helsingin Diakonissalaitoksen asumispalveluissa/ yksikönjohtaja Heli Alkila, Helsingin Diakonissalaitos Uudistuva ammatillisuus Helsingin Diakonissalaitoksen asumispalveluissa/ yksikönjohtaja Heli Alkila, Helsingin Diakonissalaitos / Paavo verkostonkehittäjät Heli Alkila Palveluasuminen (235), tuettu asuminen

Lisätiedot

Parisuhteen merkitys hyvinvoinnille. Henry ry 21.10.2014

Parisuhteen merkitys hyvinvoinnille. Henry ry 21.10.2014 Parisuhteen merkitys hyvinvoinnille Henry ry 21.10.2014 Kuka minä olen? Heikki Syrjämäki Tampereen perheasiain neuvottelukeskus http://www.tampereenseurakunnat.fi/perheneuvonta http://www.city.fi/blogit/suhdeklinikka

Lisätiedot

Nuorisotyön seminaari Kanneljärven opisto 28.4.2014 Mika Piipponen Kouluttaja, EHYT ry

Nuorisotyön seminaari Kanneljärven opisto 28.4.2014 Mika Piipponen Kouluttaja, EHYT ry Nuorisotyön seminaari Kanneljärven opisto 28.4.2014 Mika Piipponen Kouluttaja, EHYT ry Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry Yhdistys aloitti toimintansa 1.1.2012, kun Elämäntapaliitto, Elämä On Parasta Huumetta

Lisätiedot

"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:

Lisätiedot

PALVELUTARPEET TUTKIMUKSEN VALOSSA

PALVELUTARPEET TUTKIMUKSEN VALOSSA PALVELUTARPEET TUTKIMUKSEN VALOSSA Neurologisesti pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten asumisen selvitys Alustavia tuloksia Sari Valjakka 2 Selvityksen kysymykset 1. Missä ja miten neurologisesti

Lisätiedot

Väestön näkökulmia vammaispalveluihin

Väestön näkökulmia vammaispalveluihin Väestön näkökulmia vammaispalveluihin Anu Muuri, VTT, dosentti THL 15.08.2013 Anu Muuri 1 Vammaispalvelulaki 1987 Lain tarkoitus, 1 : Edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa

Lisätiedot

Ulkoringiltä sisärinkiin. Kuinka auttaa kumuloituneista ongelmista kärsiviä nuoria aikuisia pirstaleisessa palvelujärjestelmässä.

Ulkoringiltä sisärinkiin. Kuinka auttaa kumuloituneista ongelmista kärsiviä nuoria aikuisia pirstaleisessa palvelujärjestelmässä. Ulkoringiltä sisärinkiin. Kuinka auttaa kumuloituneista ongelmista kärsiviä nuoria aikuisia pirstaleisessa palvelujärjestelmässä. Aikuissosiaalityön päivät Jyväskylä 8.1.2014 Anne Määttä, VTT Elsa Keskitalo,

Lisätiedot

Tomi Kallio & Markku Salo, MTKL/Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrinen säätiö

Tomi Kallio & Markku Salo, MTKL/Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrinen säätiö Tomi Kallio & Markku Salo, MTKL/Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrinen säätiö Tampereen A-kilta ry:n 22 asunnon asumisyksikkö pitkäaikaisasunnottomille päihde- tai/ja mielenterveysongelmaisille henkilöille

Lisätiedot

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO YHTEENVETO 5.9.2013 VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO Taustaa Aikuisten turvapaikanhakijoiden asiakaspalautekysely järjestettiin 17 vastaanottokeskuksessa loppukeväällä 2013. Vastaajia

Lisätiedot

Asuntomarkkina- ja väestötietoja 2010

Asuntomarkkina- ja väestötietoja 2010 ISSN 1237-1288 Lisätiedot: Hannu Ahola 4 996 67 Pekka Pelvas 4 67 831 Selvitys 7/211 Asuntomarkkina- ja väestötietoja 21 23.6.211 Asuntomarkkina- ja väestötietoja 21 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus

Lisätiedot

Mielenterveys voimavarana. Psykologi, psykoterapeutti YET Tiina Röning TAYS/ EVA

Mielenterveys voimavarana. Psykologi, psykoterapeutti YET Tiina Röning TAYS/ EVA Mielenterveys voimavarana Psykologi, psykoterapeutti YET Tiina Röning TAYS/ EVA Mitä mielenterveys tarkoittaa Mielen terveys vs. mielen sairaus? Mielen kokemus hyvinvoinnista ja tasapainosta Sisäisiä,

Lisätiedot

Asiakkuuksien rakentuminen asunnottomille suunnatussa naistyössä

Asiakkuuksien rakentuminen asunnottomille suunnatussa naistyössä Asiakkuuksien rakentuminen asunnottomille suunnatussa naistyössä Pitkäaikaisasunnottomuus ja asunto ensin -mallin suomalaiset sovellutukset -tutkimushanke Riikka Haahtela 28.11.2014 Esityksen rakenne Tutkimuksellinen

Lisätiedot

Sosiaaliviraston palvelut autismin kirjon asiakkaille

Sosiaaliviraston palvelut autismin kirjon asiakkaille Sosiaaliviraston palvelut autismin kirjon asiakkaille Sosiaalityöntekijä Ulla Åkerfelt Helsingin sosiaalivirasto Vammaisten sosiaalityö 26.1.2010 www.hel.fi Sosiaalityö ja palveluohjaus Sosiaaliturvaa

Lisätiedot

Kehas-ohjelman toteutustilanne. Ympäristöministeriön katsaus. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.

Kehas-ohjelman toteutustilanne. Ympäristöministeriön katsaus. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto. Kehas-ohjelman toteutustilanne Ympäristöministeriön katsaus Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi Vammaisten ihmisten elämistä ja asumista koskevia periaatteita ja linjauksia

Lisätiedot

Aiheena alle 18-vuotiaiden lasten huostassapidon lopettaminen Sosiaalityön ammattikäytäntötutkimusta, lastensuojelututkimusta, lapsuustutkimusta

Aiheena alle 18-vuotiaiden lasten huostassapidon lopettaminen Sosiaalityön ammattikäytäntötutkimusta, lastensuojelututkimusta, lapsuustutkimusta Miia Pitkänen Aiheena alle 18-vuotiaiden lasten huostassapidon lopettaminen Sosiaalityön ammattikäytäntötutkimusta, lastensuojelututkimusta, lapsuustutkimusta Tavoitteena kuvata ja analysoida ammatillisen

Lisätiedot

Ajankohtaista STM:n hallinnonalalta. Eveliina Pöyhönen

Ajankohtaista STM:n hallinnonalalta. Eveliina Pöyhönen Ajankohtaista STM:n hallinnonalalta Eveliina Pöyhönen Uusi sosiaalihuoltolaki Lain tarkoitus: Edistää ja ylläpitää hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta Vähentää eriarvoisuutta ja edistää osallisuutta

Lisätiedot

VANHUSEMPATIAA & ASIOIDEN HOITOA

VANHUSEMPATIAA & ASIOIDEN HOITOA VANHUSEMPATIAA & ASIOIDEN HOITOA - Ikääntyneiden näkemyksiä vastuutyöntekijyydestä Sari Mutka Helsingin yliopisto Sosiaalityön käytäntötutkimus Helmikuu 2015 Tutkimustehtävä: Miten vastuutyöntekijä voi

Lisätiedot

On ilo tuoda valtiovallan tervehdys tähän Kankaanpään ryhmäkodin harjannostajaisiin!

On ilo tuoda valtiovallan tervehdys tähän Kankaanpään ryhmäkodin harjannostajaisiin! 30.1.2015 Kankaanpään kehitysvammaisten ryhmäkodin harjannostajaiset Hyvä juhlaväki, On ilo tuoda valtiovallan tervehdys tähän Kankaanpään ryhmäkodin harjannostajaisiin! Tämä hanke on tärkeä monessakin

Lisätiedot

Kuntouttavan palveluasumisen valtakunnallisten kehittämissuositusten. Pohjanmaa-hankkeen toimintaalueella

Kuntouttavan palveluasumisen valtakunnallisten kehittämissuositusten. Pohjanmaa-hankkeen toimintaalueella Kuntouttavan palveluasumisen valtakunnallisten kehittämissuositusten toteutuminen Pohjanmaa-hankkeen toimintaalueella Esa Nordling PsT,kehittämisp mispäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sosiaali-

Lisätiedot

Huumausainepoliittinen koordinaatioryhmä

Huumausainepoliittinen koordinaatioryhmä Huumausainepolitiikan ajankohtaista 2009 Martta Forsell Huumausainepoliittisen koordinaatioryhmän sihteeri 28.10.2009 Martta Forsell 1 Huumausainepoliittinen koordinaatioryhmä Sosiaali- ja terveysministeriön

Lisätiedot

Mielenterveys Suomessa. Esa Nordling PsT,kehittämispäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Mielenterveys Suomessa. Esa Nordling PsT,kehittämispäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Mielenterveys Suomessa Esa Nordling PsT,kehittämispäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 1.11.2010 1 Mielenterveyskuntoutuksen lähtökohdat eri aikoina (Nordling 2010) - työ kuntouttaa (1960-luku) -

Lisätiedot

Psykososiaaliset ja fyysiset poikkeamat kasvun haasteet

Psykososiaaliset ja fyysiset poikkeamat kasvun haasteet Psykososiaaliset ja fyysiset poikkeamat kasvun haasteet Snellman symposiumi 8.9.2011 Hanna Ebeling Lastenpsykiatrian professori, Oulun yliopisto Lastenpsykiatrian klinikka, OYS Lapsen kehitykselle erityisiä

Lisätiedot

LAKIALOITE Laki aravalain 15 a :n ja 15 d :n ja vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta.

LAKIALOITE Laki aravalain 15 a :n ja 15 d :n ja vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta. LAKIALOITE Laki aravalain 15 a :n ja 15 d :n ja vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta Eduskunnalle Yleishyödyllisyyssäädöksiä on muutettava kohtuuhintaisen

Lisätiedot

Eteläkarjalaisten hyvinvointi ja pahoinvoinnin syitä Mihin menet hyvinvointiyhteiskunta?

Eteläkarjalaisten hyvinvointi ja pahoinvoinnin syitä Mihin menet hyvinvointiyhteiskunta? Eteläkarjalaisten hyvinvointi ja pahoinvoinnin syitä Mihin menet hyvinvointiyhteiskunta? Lappeenranta Linnoitus Rotaryklubi 3.2.2011 Tarja Myllärinen Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Väestörakenne

Lisätiedot

Mahdolliset linkit valtioneuvoston strategioihin ja muuhun selvitys- ja tutkimustoimintaan:

Mahdolliset linkit valtioneuvoston strategioihin ja muuhun selvitys- ja tutkimustoimintaan: 3.3.1 Miten eri maissa lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia edistävät palvelut tuotetaan eri hallintokuntien kuten sosiaali-, terveys- ja koulutoimen yhteistyöllä? Koko: 100 000 Aikajänne: 3/2016

Lisätiedot

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 1. Johdanto Seuran ensimmäinen strategia on laadittu viisivuotiskaudelle 2013-2017. Sen laatimiseen ovat osallistuneet seuran hallitus sekä

Lisätiedot

Hyvinvoiva kansalainen työelämässä

Hyvinvoiva kansalainen työelämässä Hyvinvoiva kansalainen työelämässä Tampereen yliopiston terveystieteen laitos Hyvinvoinnin tulkintoja 1. Ulkoisesti arvioitu vs. koettu Ulkoisesti (yhteisesti) arvioitu Tunnuslukuja: suhteellinen köyhyys

Lisätiedot

Yli Hyvä Juttu Nuorisotoimenjohtaja Pekka Hautamäki

Yli Hyvä Juttu Nuorisotoimenjohtaja Pekka Hautamäki Yli Hyvä Juttu 21.11.2012 Nuorisotoimenjohtaja Pekka Hautamäki Valtaosa nuorista on tyytyväisiä elämäänsä, vaikka tyytyväisyys vapaa-aikaan ja erityisesti taloudelliseen tilanteeseen vähenee. Nuoret ovat

Lisätiedot

Hyvä elämä mielenterveyden mahdollistajana. RAI-seminaari 24.3.2011 Kehittämispäällikkö, FT, Britta Sohlman

Hyvä elämä mielenterveyden mahdollistajana. RAI-seminaari 24.3.2011 Kehittämispäällikkö, FT, Britta Sohlman Hyvä elämä mielenterveyden mahdollistajana RAI-seminaari 24.3.2011 Kehittämispäällikkö, FT, Britta Sohlman Esityksen sisältö Mielenterveyden ja hyvän elämän määrittelyä RAI-aineistojen esittely Hyvän elämän

Lisätiedot

Köyhyys ja huono-osaisuus hyvinvointivaltiossa

Köyhyys ja huono-osaisuus hyvinvointivaltiossa Köyhyys ja huono-osaisuus hyvinvointivaltiossa Jouko Karjalainen eapn-fin 29.11.2013 1 Tulkintakehikot Yksilön vastuu Yhteisöjen vastuu Yhteiskunnan vastuu 2 Mitä on köyhyys? vastentahtoinen tilanne, rajoittaa

Lisätiedot

Suomi Juo: Muutokset suomalaisten juomatavoissa. Erikoistutkija Pia Mäkelä Päihteet ja riippuvuus -osasto, THL

Suomi Juo: Muutokset suomalaisten juomatavoissa. Erikoistutkija Pia Mäkelä Päihteet ja riippuvuus -osasto, THL Suomi Juo: Muutokset suomalaisten juomatavoissa Erikoistutkija Pia Mäkelä Päihteet ja riippuvuus -osasto, THL Suomi juo ; Pia Mäkelä, Heli Mustonen & Christoffer Tigerstedt (toim.) THL 2010 Perusteos alan

Lisätiedot

Asunto ensin -yksiköiden kustannusvaikuttavuus

Asunto ensin -yksiköiden kustannusvaikuttavuus 1 Asunto ensin -yksiköiden kustannusvaikuttavuus - vertailussa mielenterveys- ja päihdekuntoutujien yksiköt Virpi Sillanpää Mittaritiimi Tampereen teknillinen yliopisto 2 Tutkimushankkeen taustaa ja tavoitteet

Lisätiedot

Tutkimuksen viitekehys ja tausta

Tutkimuksen viitekehys ja tausta TUNTEMATTOMAT Tutkimus paperittomista ja asumiseen perustuvan sosiaaliturvan ulkopuolella olevista ulkomaalaisista Tutkija Marja Katisko, marja.katisko@diak.fi KatuMetron rahoittama tutkimus Diakonia-amk:ssa

Lisätiedot

POHJOISMAINEN TUTKIMUS ASUNTOKAUPAN AJANKOHTAISISTA ASIOISTA (=tulosten julkistaminen Suomen tulosten osalta)

POHJOISMAINEN TUTKIMUS ASUNTOKAUPAN AJANKOHTAISISTA ASIOISTA (=tulosten julkistaminen Suomen tulosten osalta) Jukka Malila Toimitusjohtaja KIINTEISTÖNVÄLITYSALAN KESKUSLIITTO RY POHJOISMAINEN TUTKIMUS ASUNTOKAUPAN AJANKOHTAISISTA ASIOISTA (=tulosten julkistaminen Suomen tulosten osalta) Helsinki 6.9.2011 ESITYKSEN

Lisätiedot

Koditta kotoutujat Tutkimus maahanmuuttajataustaisista asunnottomista nuorista

Koditta kotoutujat Tutkimus maahanmuuttajataustaisista asunnottomista nuorista Koditta kotoutujat Tutkimus maahanmuuttajataustaisista asunnottomista nuorista Tutkija Marja Katisko (VTT) Diakonia-ammattikorkeakoulu Metropolialue muutoksessa KatuMetro/Helsingin yliopisto 31.3.2015

Lisätiedot

PYLL-seminaari 30.3.2011. Näkökulmia Etelä-Savon shp:n väestön hyvinvoinnin seurantaan ja strategisiin johtopäätöksiin

PYLL-seminaari 30.3.2011. Näkökulmia Etelä-Savon shp:n väestön hyvinvoinnin seurantaan ja strategisiin johtopäätöksiin PYLL-seminaari 30.3.2011 Näkökulmia Etelä-Savon shp:n väestön hyvinvoinnin seurantaan ja strategisiin Sairaalajohtaja Jari Välimäki PYLL -menetelmä perustuu kuolleen iän ja odotettavissa olevan eliniän

Lisätiedot

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan AMK-osaamisen kompetenssit 2010 Sosiaalialan eettinen on sisäistänyt sosiaalialan arvot ja ammattieettiset periaatteet ja sitoutuu toimimaan niiden mukaisesti

Lisätiedot

siirtymä köyhäinhoidosta hyvinvointivaltioon.

siirtymä köyhäinhoidosta hyvinvointivaltioon. Suomalaisen hyvinvointivaltio- Kehityksen tärkeä virstanpylväs oli sosiaalihuollon periaatekomitea (KM 1971): siirtymä köyhäinhoidosta hyvinvointivaltioon. Ero entiseen kiteytyi mm. palveluhenkisyyden

Lisätiedot

Kokemuksia vankien opettamisesta Tuula Mikkola

Kokemuksia vankien opettamisesta Tuula Mikkola Kokemuksia vankien opettamisesta Tuula Mikkola Ammattiin soveltuvuus testataan Opiskelukuntoisuus selvitetään (vankila) Oppimisvaikeudet selvitetään (esim. lukiseula) Sitoutuminen arvioidaan (esim. Kerava)

Lisätiedot

HYVINVOINTIKERTOMUS. Lapset ja nuoret

HYVINVOINTIKERTOMUS. Lapset ja nuoret HYVINVOINTIKERTOMUS Lapset ja nuoret LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI JOENSUUSSA Lapsiperheiden määrä suhteessa kaikkiin perheisiin on laskenut. Yksinhuoltajaperheitä on lähes neljännes lapsiperheistä. Lasten

Lisätiedot

Kunnat ja valtio vuokra-asumisen mahdollistajina Helsingin malli

Kunnat ja valtio vuokra-asumisen mahdollistajina Helsingin malli Kunnat ja valtio vuokra-asumisen mahdollistajina Helsingin malli 00.0.2008 Esitelmän pitäjän nimi Tanja Sippola-Alho, kaupunginsihteeri Tallinna 2.4.2014 Rakentamisen määrä Suomessa 2 Helsingin asuntokanta

Lisätiedot

Kohti selkeämpää asumispalvelujärjestelmää suunnittelupäällikkö Maritta Närhi 11.10.2011

Kohti selkeämpää asumispalvelujärjestelmää suunnittelupäällikkö Maritta Närhi 11.10.2011 Kohti selkeämpää asumispalvelujärjestelmää suunnittelupäällikkö Maritta Närhi 11.10.2011 T A M P E R E E N K A U P U N K I Ohjaus palvelujen tuottamiseen ja rakentamiseen Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita

Lisätiedot

PAAVO Verkostonkehittäjät Uudistuva ammatillisuus Asunto ensin: arjen haasteet asumispalveluissa. Yksikönjohtaja Heli Alkila ja ohjaaja Juha Soivio

PAAVO Verkostonkehittäjät Uudistuva ammatillisuus Asunto ensin: arjen haasteet asumispalveluissa. Yksikönjohtaja Heli Alkila ja ohjaaja Juha Soivio PAAVO Verkostonkehittäjät Uudistuva ammatillisuus Asunto ensin: arjen haasteet asumispalveluissa Yksikönjohtaja Heli Alkila ja ohjaaja Juha Soivio Helsingin Diakonissalaitos Heli Alkila Pohdittavaksi kuinka

Lisätiedot

HELSINGIN ASUMISNEUVONTA Anne Kinni

HELSINGIN ASUMISNEUVONTA Anne Kinni HELSINGIN ASUMISNEUVONTA Anne Kinni HELSINGIN ASUMISNEUVONNAN TOIMINTAMALLI Asumisneuvonta on Helsingin Sosiaaliviraston asunnottomuutta ennaltaehkäisevää toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan erilaisiin

Lisätiedot

PÄIHDEPALVELUT 2006 Nykytila ja haasteet. Kari Haavisto, STM

PÄIHDEPALVELUT 2006 Nykytila ja haasteet. Kari Haavisto, STM PÄIHDEPALVELUT 2006 Nykytila ja haasteet Kari Haavisto, STM Alkoholin kulutus ennätystasolla 100 % alkoholia henkeä kohti 1901-2004 9 8 7 1919 kieltolaki 2004 matkustajatuonti + alkoholiveron alennukset

Lisätiedot