Kiinalaisesta terveydenhoitokulttuurista ja kiinalaisen terveydenhuoltohenkilökunnan rekrytoinnista Suomeen

Transkriptio

1 Kiinalaisesta terveydenhoitokulttuurista ja kiinalaisen terveydenhuoltohenkilökunnan rekrytoinnista Suomeen REKRY-AMARE selvitys (4) KUVA: SHEN YANMIN (2011) TUOMO KAUHA Koulutus-ja kehittämiskeskus Palmenia Kouvola

2 TEKIJÄ (T) KAUHA TUOMO, kehittämispäällikkö, FM, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Kouvolan yksikkö, talvi TIIVISTELMÄ Tämä selvitystyö on osa Rekry-Amare hanketta. Rekry-Amare hankkeen tavoitteena on tukea erityisesti akateemisten ja erikoiskoulutettujen maahanmuuttajien työllistymistä, luoda heille joustavia kielen opiskelumahdollisuuksia, pätevöitymisväyliä, selvittää onnistuneen rekrytoinnin edellytyksiä (mm. rekrytointikoordinaattoritoimintahalukkuutta selvittämällä) ja hyödyntää muiden EU-valtioiden toimijoiden hyviä käytäntöjä rekrytoinnissa ja heidän osaamisensa hyödyntämisessä. Erityisesti tarkastelun alla ovat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Tässä selvitystyössä pureudutaan esittelemään sekä kiinalaisen terveydenhoitokulttuurin ja terveydenhoitojärjestelmän perusteita, sekä kokemuksia kiinalaisten terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksista ulkomailla työskentelyyn liittyen, sekä suomalaisten toimijoiden käsityksiä ja asenteita kiinalaiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoalaan liittyen. Selvitys heijastaa vastauksia siihen, miten Kiinassa hankitun terveydenhuollon koulutuksen osaamisen tunnistaminen ja sen rinnastamisen suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään tulevaisuuden työmarkkinoilla on mahdollista ja mitkä ovat ekä suomalaisen ja kiinalaisen terveydenhoitojärjestelmän näkyvimmät erot. Suomen nähdään tarvitsevan terveysalan ammattilaisia myös Kiinasta lähitulevaisuudessa, niin hoitohenkilökuntaa, kuin lääkäreitäkin, vaikka rekrytointiprosessit epäilyttävät niiden toimivuuden suhteen. Rekrytoinnit nähdään Euroopan tasolla toteutettavaksi pääsääntöisesti rekrytointiyritysten kautta, toisaalta Kiinasta käsin tapahtuvia rekrytointeija ei välttämättä haluttaisi antaa toteutettavaksi pelkästään niille. Kiinalaisen terveydenhuollon alan koulutuksen rinnastamisessa suomalaiseen käytäntöön on haasteita mm. kiinalaisen hoitotyön käsityksen alueella ja mm. sairaanhoidon työn ja opintojen sisältöjen, sairaanhoitajien työnkuvan, sekä myös suomen kielen vaatimustason osalta. Kiinalaisessa hoitokulttuurissa hoitohenkilökunta työskentee läheisessä yhteistyössä potilaan omaisten ja sukulaisten kanssa. Potilaan omaisten ja sukulaisten velvoitteena on mm. potilaan pukeutumiseen, ruokailuun, peseytymiseen liittyviä toimenpiteitä ja täten ylipäätään aktiivinen läsnäolo potilaan kanssa jopa vuorokausien ympäri pitkien hoitojaksojen ajan. Sairaanhoitajan vastuulla on pikemminkin lääkitykseen liittyviä toimenpiteitä ja tehtäviä. Traditionaalisen kiinalaisen lääketieteen ja länsimaisen lääketieteen yhdistäminen on monelle kiinalaisille arkipäivää ja se saattaa tuoda omia haasteita niin kiinalaistaustaisten asiakkaiden hoidossa suomalaisen terveydenhuollon piirissä, kuin kenties kiinalaistaustaisen terveydenhuollon koulutuksenkin saaneen osalta. Kieli- ja kultturivalmiuksien opetukseen tulisi panostaa kiinalaisten sosiaali-/terveydenhuollon toimijoiden parissa Suomessa, joskin pääsääntöisesti työnantajan panostusten osalta ja suomen kielen taitotaso tulisi olla Suomessa vähintään YKI 3-4 tasolla. Toisaalta mm. muistisairaiden hoidossa korostuvat myös kosketus, kehon kieli ja läsnäolo. Vanhustyö ja tähän liittyvä hoitotyö nähdään suurimmaksi terveydenhuollon alueeksi, mille kiinalaista hoitohenkilökuntaa nähtäisiin sijoittuvan jatkossa. Suomalainen palkkataso, työskentelyolosuhteet ja mahdollisuus jatkaa Suomesta työskentelyä muualla Euroopassa tai maailmalla nähdään oleellisimmiksi syiksi, miksi kiinalaiset tulisivat Suomeen työskentelemään. Kiinalaiset nähdään ahkeriksi, tunnollisiksi, mutta ei välttämättä aloitteellisiksi työntekijöiksi, joiden yksilölliset ominaisuudet määräävät myös mm. työtaidot, motivaatiotason. Terveydenhuollon alan rekrytoinnin eettisistä pelisäännöistä ollaan paikoin huolissaan ja on kiinnitetty huomiota myös siihen, mitä rekrytointi aiheuttaa vastaavalla toimialalla lähtömaatasolla, joillekin maille kun hoitajarekrytointi nähdään jo eräänlaisena vientituotteena E-lomaketutkimuksen pohjalta kerätty tutkimusaineisto antaa yhden puheenvuoron suomalaiseen, työperäisen/akateemisen maahanmuuton ympärillä käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tässä tutkimuksessa on saatu vastaavia tutkimuksia korreloivia vastauksia ja tältä osin E-lomaketutkimuksen pohjalta kerätty tutkimusaineisto ja sitä tukevat muut tutkimukset antavat monelta osin identtisiä puheenvuoroja suomalaiseen, työperäisen/akateemisen maahanmuuton, opiskelun ja työnteon ympärillä käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun aiheeseen liittyen. ASIASANAT maahanmuutto, koulutus, terveydenhoito, kulttuuri, oppisopimus, kieli, kiina, kiinalainen lääketiede, länsimainen lääketiede KOKONAISSIVUMÄÄRÄ KIELI 43 s. (+25 s.) suomi

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto Terveydenhuoltohenkilökunnan rekrytoinnista Suomeen Terveydenhuolto Kiinassa ja kiinalaisen lääketieteen perusta Terveydenhuollon henkilökunta ja koulutus Kiinassa Hoitokäsitys kiinalaisittain.17 6 Selvityksen informantit, toteutustapa ja aikataulutus 22 7 Kysymykset, vastaukset ja johtopäätökset Lähteet Liitteet I

4 1 Johdanto Tämä selvitys pohjautuu Rekry-Amare hankkeen suunnitteluvaiheeseen, jolloin Lahdessa oli kiinnostusta hoitohenkilökunnan rekrytointiin Kiinasta. Alussa tarkoitus oli pilotoida 30 kiinalaisen sairaanhoitajan rekrytointia Lahtee, jossa samaan aikaan testattaisiin mallia, jonka kautta voitaisiin edistää rekrytointia myös muualle Suomeen, sekä saada ylipäänsä kokemusta ja käytänteitä työperäiseen maahanmuuttoon liittyen Lahden seudulle. Mukana pilotoinnissa olivat Lahden kaupungin lisäksi Koulutuskeskus Salpaus ja Lahden ammattikorkeakoulu. Tavoitteena oli, että Lahteen saapuisi jatkossa sairaanhoitajakoulutuksen omaavia kiinalaisia toimijoita, joilla olisi takanaan myös lähtömaakoulutus suomen kieleen ja kulttuuriin liittyen. Lahden pilottihankkeen lisäksi kiinalaista hoitohenkilökuntaa on paikka paikoin rekrytoitu tai pyritty rekrytoimaan eri puolille Suomeen ja tähän liittyen on käynnistetty kiinalaisen hoitohenkilökunnan koulutustoimenpiteitä. Tähän selvitykseen on aiheeseen liittyen kerätty muutamia esimerkkejä mm. Pohjanmaalta ja tarkasteltu, miten aiheesta on uutisoitu. Teemoituksen tueksi selvitetään kokemuksia suomalaisilta, aiheeseen liittyviltä alueellisilta toimijoilta kiinalaisen sosiaali- ja /tai terveydenhuollon koulutuksen saaneen toimijan ammattitutkinnon rinnastamisen haasteista suomalaisessa sosiaali-/terveydenhuoltojärjestelmässä ja käsityksistä / kokemuksista kiinalaisesta terveydenhuoltokulttuurista. Selvitys tehtiin e-lomakkeen muodossa ja aiheesta välitettiin viestiä koko hankealueen toimijoille tai heidän kauttaan pyydettiin välittämään viestiä sopivaksi katsomilleen toimijoille. Vastaajat edustivat eri toimialueita aiheeseen liittyen. Koska vastaajamäärä kyselyyn liittyen oli kuitenkin pienehkö, päätettiin tämän selvityksen tueksi kerätä aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja kokemuksia myös Suomen rajojen ulkopuolelta ja täten aiheesta pyrittiin saamaan jonkinlainen synteesi ja puheenvuoro jatkokeskustelua ajatellen. TEHY:n selvitys (2012) maahanmuuttajataustaisesta koulutetusta hoitohenkilöstöstä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyössä toteaa, että kilpailu terveydenhuollon ammattilaisista on maailmanlaajuista haasteista johtuen kovaa. Euroopassa, kuten paikoin Aasiassakin kansalaiset ikääntyvät ja huoltosuhde heikkenee. Rekrytointiaktiviteetit Suomessa ulkomaisen terveydenhoitohenkilönkunnan suhteen ovat vielä kuitenkin melko marginaalisia verrattuna monen muun maan aktiviteetteihin verrattuna. Rekrytoinnissa tarvitsee aina kiinnittää huomiota myös moniin eettisiin seikkoihin ja täten potilasturvallisuuden takaamiseksi on taattava riittävä ammatti- ja muun kielitaidon osaaminen terveydenhuollon henkilökunnan toimijoille. Tätä jo sinänsä haastavaa tehtävää ajatellen ulkomaisen työvoiman asettumisessa Suomeen on terveydenhuollon piirissä haastetta tutkintojen rinnastamisiin, työnkuviin ja ammattitaitovaatimuksiin liittyen. Rekrytointi ulkomailta ei myöskään ole edullista toimintaa kokonaisuudessaan ja TEHY onkin korostanut, että ulkomailta rekrytointi on vain yksi ratkaisu työvoiman takaamiseksi. Suomessa on terveydenhuollon alueella n toimijaa, jotka eivät toimi alaan tehtävissä tällä hetkellä moninaisista syistä johtuen. TEHY:n mukaan alan vetovoimaisuuteen ja työtyytyväisyyteen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota ja täten houkutella alalle niin nuoria vastavalmistuneita, maahanmuuttajatoimijoita, kuten myös ulkomailta palaavia suomalaisia terveydenhuollon ammattilaisia. Vuonna 2009 alan ulkopuolella toimi sairaanhoitajista 9,3 ja lähihoitajista 12,9 prosenttia, kaiken kaikkiaan yli henkilöä. Tämän lisäksi noin nelisen tuhatta suomalaista, eli muutama prosentti koulutetuista työskentelee alan parissa ulkomailla. Aktiivisia toimenpiteitä näiden toimijajoukkojen takaisinrekrytointiin ei ole kuitenkaan käynnistetty. THL:n tilastojen mukaan (2011) sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa syntyperältään ulkomaan kansalaisia toimi yhteensä ainoastaan 1,4 ja syntyperältään ulkomaisia vuonna 3,2 prosenttia. Ulkomaan kansalaisuuden omaavia lääkäreitä suomalaisen terveydenhuollon piirissä toimi 3,4 prosenttia, sairaanhoitajia, terveydenhoitajia ja kätilöitä 0,8 ja apu-, perus- ja lähihoitajia 1,5 prosenttia. Ulkomaan kansalaisuuden omaavia sairaala-ja hoitoapulaisia puolestaan toimi 3,4 prosenttia. Syntyperältään ulkomaalaisia lääkäreitä Suomessa toimi 7,2 prosenttia, sairaanhoitajia, terveydenhoitajia ja kätilöitä 2,2 ja apu-, perus- ja lähihoitajia 3,7 prosenttia. Sairaala-ja hoitoapulaisia puolestaan toimi 5,7 prosenttia. Muutoin kiinalaisia toimi oleskelutilastojen (2011) mukaan eniten kokkeina, keittäjinä ja kylmäkköinä, lentoliikennevirkailijoina, hitsaajina/kaasuleikkaajina tai muissa ammateissa ja luokittelemattomissa ammateissa (kts. liite 1). 1

5 Kiinalaisilla oli Suomessa vuonna 2011 hieman yli 6000 henkilöä, edustaen 3.4% osuus ulkomaiden kansalaista, Vuositasolla (2011) lisäystä oli tullut yli 10 prosenttia (kts. taulukot alla.) Suurimmat kansalaisuusryhmät Suomessa (2011) Kansalaisuus Henkilöitä Osuus ulkomaiden Vuosimuutos (%) kansalaisista (%) Viro ,6 % + 16,9 % Venäjä ,2 % + 4,1 % Ruotsi ,6 % - 0,3 % Somalia ,1 % + 12,6 % Kiina ,4 % + 10,8 % Irak ,1 % + 14,3 % Thaimaa ,0 % + 10,4 % Turkki ,3 % + 4,7 % Saksa ,1 % + 2,4 % Intia ,1 % + 9,4 % Kaikki ulkomaan kansalaiset yhteensä ,0 % + 9,0 % Ulkomaalaisten määrä alueittain Suomessa 2011 Kunta Ulkomaan kansalaisten määrä Alueen asukasluku Helsinki ,0 % Lahti ,6 % Kouvola ,3 % Hämeenlinna (v.2010) ,0 % Ulkomaalaisten osuus % 2. Terveydenhuoltohenkilökunnan rekrytoinnista Suomeen Sosiaali-ja terveydenhuollon parissa työskenteli Suomessa n henkilöä vuonna Opetusja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuodelta 2011 linjaa suurimpia ammatillisia lisäystarpeita mm. sosiaali- ja terveysalalla ja vuonna 2025 alan työvoiman määrä pitäisi olla vuoden 2005 verrattuna 1,24-kertainen. Opetushallitus arvioi, että välisenä aikana alalle tarvitaan lähes uutta henkilöä. Työministeriön Työvoima 2025-raportin (2007) mukaan arvioidaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla puolestaan avautuvan jopa työpaikkaa. Poistumaa alalle arvioidaan tulevan henkilön verran samaisena aikana, eli n. 43,7 prosenttia alan työllisistä. Vuonna 2010 sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) myönsi alan ammatinharjoitusoikeuspäätöstä ja kasvua oli eritoten EU-maissa opiskelleiden lääkärien ja sairaanhoitajien määrässä. Kasvavaan tarpeeseen ei ole onnistuttu vastaamaan pelkästään kotimaisen ammattihenkilöstön turvin ja täten tarvetta on ollut käynnistää rekrytointitoimenpiteitä ulkomailta, tätä on todennettu mm. työvoimatoimistojen, sairaanhoitajille ja lähihoitajille avoinna olleita työpaikkailmoituksia analysoimalla, joihin ei ole saatu tarpeeksi toimijoita. Alueellisetkin ammattibarometrit ovat todenneet terveydenhuoltohenkilökunnan kasvavan tarpeen hankkeen alueilla. Esimerkiksi Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston ja Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ammattibarometrissa keväältä 2011 arvioitiin seuraavien kuuden kuukauden ajalle olevan eniten pulaa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan tehtäviin sijoittuvista työntekijöistä, kuten sairaanhoitajista ja perushoitajista. Aiheeseen liittyen oli reagoitu myös muilla hankkeen alueilla, esim. koulutuksen kautta. Työvoimapoliittinen, sosiaali- ja terveysaloille valmentava koulutus maahanmuuttajille toteutettiin loppuvuodesta 2011 Hämeenlinnassa. 2

6 OECD-maita vertailtaessa ulkomaisten lääkärien ja hoitajien osuus on Suomessa melko pieni (kts. taulukot alla): Ulkomailla koulutettujen tai ulkomaalaisten lääkärien määrä OECD-maissa 2008 (Lähde: OECD 2008) Ulkomailla koulutetut lääkärit Maa Vuosi Määrä Osuus(%) Puola ,6 Itävalta ,1 Ranska ,8 Tanska ,1 Alankomaat ,2 Belgia ,7 Suomi ,7 Kanada ,9 Ruotsi ,4 Sveitsi ,5 Australia ,0 Yhdysvallat ,9 Iso-Britannia ,5 Irlanti ,5 Uusi-Seelanti ,9 Ulkomaalaiset lääkärit Slovakia ,8 Japani ,9 Kreikka ,5 Italia ,7 Saksa ,2 Portugali ,1 Norja ,9 3

7 Ulkomailla koulutettujen tai ulkomaalaisten hoitajien määrä OECD-maissa 2008 (Lähde: OECD 2008) Maa Vuosi Lukumäärä Osuus(%) Ulkomailla koulutetut hoitajat Suomi ,5 Alankomaat ,4 Ruotsi ,6 Yhdysvallat ,5 Tanska ,2 Kanada ,9 Iso-Britannia ,0 Australia ,4 Uusi-Seelanti ,1 Irelanti ,1 Ulkomaalaiset hoitajat Belgia ,5 Ranska ,6 Saksa ,4 Portugali ,6 Italia ,4 Työ- ja elinkeinoministeriön raportti maahanmuutosta (Torvi 2008) vastauksena työvoiman saatavuuteen linjaa, että Venäjä ja Puola näyttäisivät olevan ne lähtömaat, joista Suomeen kannattaisi houkutella työperäistä maahanmuuttoa, eritoten maantieteellisen läheisyyden, suuren väestön, korkean koulutustason ja alhaisen elintason vuoksi. Lisäksi Suomessa on sekä puolalaisia, että eritysesti venäläisiä toimijoita jo kasvavassa määrin. Kiinasta ja Intiasta tulevaa mahdollista laajempaa työperäistä maahanmuuttoa vastaan nousevat fyysinen ja henkinen etäisyys ja talouden kehittyminen. Myöskään Filippiinit ei raportin mukaan nousisi merkitykselliseksi lähtömaaksi samojen syiden vuoksi, vaikkakin maastamuutto on filippiiniläisille tavanomaisempaa tässä kontekstissa, kuin kiinalaisille ja intialaisille. Euroopan tasolla kiinalaisten sairaanhoitajien rekrytointiin on reagoitu myös laajemmilla, valtioiden välisillä sopimuksilla. Iso-Britanni on mm. laajentanut sopimusyhteistyötään Kiinan kanssa terveysalan rekrytointiin liittyviin pelisääntöihin liittyen. 4

8 Monen valtion kansalaiset ovat riippuvaisia työperäisestä maahanmuutosta, mm. vuonna 2009 Intia, Kiina ja Filippiinit olivat merkittäviä hyödynsaajia maasta muuttaneiden lähtömaahan lähettämän rahan suhteen. Lisärekrytointitarve on nostettu yhteiskunnallisessakin keskustelussa eri alueilla esille aktiivisesti ja keskustelua aiheeseen liittyen on käyty eri foorumeilla. Hoitaja.net sivustolla on mm. aiheesta kirjoitettu eri tavoin ja tähän selvitykseen satunnaisesti poimittuja kommentteja Lahden rekrytointiaikeisiin liittyen seuraavassa: Tulee sitten Lahdelle säästöä, kun voivat alkaa hyödyntämään samalla näiden sairaanhoitajien akupunktuurisia taitoja. Meillä oli luennoimassa omassa AMK:ssa kaksi kiiinalaista sairaanhoitajaopettajaa. Muutama sana englantia ja kaikki powerpointit ja suurin osa puheesta kiinaksi. Paljon yrttien ym. vastaavien tuotteiden vaikutuksista ja akupunktiosta saimme "kuulla". Sekä haistella suitsukkeita. No edellä on purettu pieni pettymys AMK:n luentoja kohtaan, mutta ilmeisesti ovat viisaat päättäjät ottaneet selvää, että sairaanhoitajan tutkinto siellä vastaa tätä meidän nykyistä "auta minua käytännössä"-tutkintoa. Pienellä päivityksellä 3 kk + kieliopinnot voivat sitten jo toimia täällä sairaanhoitajina. Hoitotyötä oppii, mutta mielestäni työntekijän kielitaidon olisi oltava niin hyvä, että pystyy täällä valtaväestön kanssa kohtuullisen sujuvasti kommunikoimaan. Tosiasiassa se on totisinta totta, että työvoimaa tarvitaan tulevaisuudessa ulkomailta ja paljon! - Liisa Kunhan vielä yrittäisivät tehdä jotain saadakseen ulkomailla olevat suomalaiset hoitajat takaisin kotimaahan. Silloin saataisin n hoitajaa Suomeen. pile En vaan ymmärrä millä sais nuo päättäjät ymmärtämään, että suomessa on hoitajia muissa hommissa ja jos palkka olisi asianmukainen niin voisi olla että ainakin osa palaisin hoiturin hommiin...mutta silti se on vaan niiin paljon helpompi hakea työvoimaa toiselta puolen palloa ja opettaa kieli ja odottaa että he lähtevät tienaamaan oikeasti esim. esim. britteihin - Annastiina Hmmm... Lahtihan oli mukana myös Lokakuussa 2007 Tukholmassa järjestetyssä rekrytointitapahtumassa, jossa koitettiin houkutella Ruotsissa työskenteleviä suomalaisia sos. ja terveyspuolen työntekijöitä takaisin kotimaahan. Tulokset tuolloin olivat ymmärtääkseni melkoisen laihoja mutta toivottavasti kiinalaisten kanssa parempi tuuri- TeeVee Näin juuri itsekin olen useamman kuin yhden kerran tätäkin asiaa miettinyt. Vielä kun tähän soppaan lisätään suomen kielen monet eri murteet, erilaiset kielen vivahteet, "nyanssit" (niinku hienosti sanotaan) niin onpahan opettelemista! Esimerkiksi kun potilaalta kysytään, onko kipuja/koskeeko johonkin, hän voi vastata mm. seuraavilla verbeillä: särkee, kolottaa, juilii, tuikkii, tökkii, pakottaa...jne. No, kyllähän nämäkin varmasti aikanaan oppii minkäkielinen ihminen vaan, mutta mun mielestä hoitoala ei kylläkään ole se sopivin opettelupaikka. sisterluck Ei kannata ottaa vakavasti noita suunnitelmia. Tulin itse juuri Vårdförbundetin matkalta Pekingistä, jossa oli mahdollisuus myös tutustua sairaaloihin. Kiinassa osa sairaanhoitajista on koulutettu perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen ja osa länsimaiseen lääketieteeseen. Kävimme mm yhdessä parhaista sairaaloista, jotka olivat olympia järjestyskomitean viralliseksi hyväksymä sairaala. TCM (traditional chinese medicin) mm akupunktio, erilaiset yrttihoidot, opiskelleita oli 80% ja loput länsimaista lääketiedettä. Kaikilla ei ole meidän vastaavaa lukiotutkintoa, joten kielen opiskelukin lienee jäänyt vähäiseksi. Ainoa, joka osasi edes alkeellista englantia oli sairaalan informaatiopäällikkö, joka puhui asioista suu supussa ja vähän sinne suuntaan. Kiina ei varmasti hevillä luovuta koulutettua henkilöstöä, maasta on muutenkin vaikea päästä lähtemään edes pidemmälle turistimatkalle, ellei ole arisataatuhatta kruunua näyttää pankkitilillä, näin kertoi Ruotsin lähetystön edustaja ja opas, joka usein oli tulkkineuvotteluissa mukana. Sairaanhoitajien palkka oli huippusalaisuus. Emme myöskään saaneet puhua kenenkään kanssa henkilökohtaisesti.en usko myöskään perhekeskeisten kiinalaisten haluavan jättää perhettään ja kotimaataan, maassa kun vallitsee nykyisin yhden lapsen hyväksyvä perhepolitiikka. Ainokaisista siis pidetään huolta ja he vanhemmistaan.kulttuuri poikkeaa kuin yö ja päivä meidän länsimaisesta kulttuurista. Kiina on kovaa vauhtia kansainvälistynyt ja varsinkin Peking, mutta köyhyyttä silti näkyy 5

9 newyorkilaisessa katukuvassa. Muuten upea matka, mutta kannattaa lähteä keväällä, jolloin on vihreää ja kukat loistossaan. Tietääkö kukaan niistä filippiiniläisistä hoitajista mitään? Kuinka onnistunut projekti se oli? sunny Paikoin julkisuudessa on myös ollut esillä sairaanhoitajarekrytoinnin vaikutukset lähtömaan osalta. Kehittyvien maiden hoitajarekrytointi Kiinasta on jo nähty vaikeuttavan hoitotyötä Kiinassa. Tästä syystä Kiinan hoitajien yhdistys on esittänyt seuraavia korjaavia toimenpiteitä hoitotyön tilanteen tasapainottamiseksi: Hoitajien koulutus-, palkkaus- sekä muiden kompensaatioiden ja sosiaaliturvatason nostaminen, osaamisen kehittämiseen liittyvien mahdollisuuksien laventaminen ja työn turvallisuuteen liittyvien elementtien kehittäminen, kuten myös hoitotyön julkisen imagon nostaminen. Myös filippiiniläisten hoitajien rekrytoinnilla Suomeen oli piirteitä, jotka saattaisivat aiheuttaa vastaavanlaista työvoimapulaa Filippiineille (Tehy 2010). Kirjoituksessa arvioitiin myös, että Filippiinit kouluttaisi sairaanhoitajia enemmän, kuin itse heitä tarvitsee. Käytännössä siis sairaanhoitajien koulutus olisi Filippiineille eräänlainen vientituote, minkä kautta maa saisi ulkomaan valuuttaa ulkomailla hoitotyössä työskentelevien kautta. Toisaalta maa menettäjisi osaajia ulkomaille ja osaltaan menettäjinä olisivat artikkelin mukaan sairaanhoitajaksi lähteneen perhe, mutta myös laajemmin yhteiskunta ja paikallinen julkinen sairaanhoito. Monin paikoin koulutetut hoitajat ja lääkärit ovat jo lähteneet ulkomaille ja kouluttamattomat hoitajat ja lääkärit ovat pyörittäneet Filippiinien terveydenhuoltoa monin paikoin. Terveydenhuollon rekrytointiin liittyen Aasian suunnalta on ollut aktiviteetteja viime vuosina mm. yksityisten rekrytointiyritysten johdolla. Opteam Oy on ollut mukana mm. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille rekrytoituneiden 20 sairaanhoitajan prosesseissa Filippiineiltä. Suomen Kuntaliitolla on ollut puolestaan aktiviteetteja Kiinassa, jossa on luotu koulutusyhteistyötä suomalaisten työnantajien tarpeisiin. Rekrytointi on aiheuttanut laajaa keskustelua niin kansalaisten keskuudessa, kuten myös esim. järjestötasolla. Keskustelua on viritelty mm. rekrytoinnin eettisestä perustasta. Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö TEHY on korostanut kannanotossaan (TEHY 2009) rekrytoinnin eettistä perustaa mm. toteamalla, että Jos ulkomailta rekrytoidaan, sen tulee tapahtua eettisin periaattein; ei rekrytoida maista, joilla on itsellään pula terveydenhuoltohenkilöstöstä. Suomen ei tule siirtää omaa työvoimapulaansa kehitysmaiden kannettavaksi. Rekrytoinnin periaatteena ei voi olla kaksien työmarkkinoiden luominen; maahanmuuttajataustaisilla tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kantaväestöllä. Eettisen rekrytoinnin periaatteiden mukaisesti ulkomailta rekrytoidaan ammattilaisia niihin tehtäviin, joihin he ovat saaneet koulutuksen ja pätevyyden. Sairaanhoitajia tulee siis rekrytoida sairaanhoitajiksi, ei lähihoitajiksi...maahanmuuttajille on maksettava samaa palkkaa kuin muille työnantajan palveluksessa työskenteleville työntekijöille. Palkkaa ei voida alentaa puuttuvan kielitaidon vuoksi. Työntekijää ei voida myöskään palkata alempaan tehtävänimikkeeseen puuttuvan kielitaidon vuoksi. Työnantaja vastaa siitä, että henkilöstöllä on riittävät kielelliset valmiudet, eikä potilasturvallisuus vaarannu... Lainmukaista riittävää kielitaitoa ei ole erikseen määritelty. Riittävä kielitaito on sitä, että potilasturvallisuus ei missään olosuhteissa vaarannu. Tämä vaatii työntekijöiltä hyvää suullista ja kirjallista kielitaitoa. Koska kieli on työväline, työnantajan velvollisuus on huolehtia tarvittavasta kieltenopetuksesta. Työnantajien on varattava riittävästi resursseja maahanmuuttajataustaisten perehdyttämiseen ja kieltenopetukseen. Näiden on tapahduttava työajalla. Huono kielitaito ei saa johtaa siihen, että terveydenhuoltoalan työntekijät joutuvat omien työtehtäviensä ohella toimimaan tulkkeina tai kirjaajina niiden puolesta, joiden oma kielitaito ei kirjaamiseen riitä Rekrytointitilanteessa jo lähtömaassa on maahanmuuttajille annettava oikeaa tietoa tarjottavasta työpaikasta ja työtehtävistä, vaadittavasta täydennyskoulutuksesta ja mahdollisista näyttötutkinnoista, kielitaitovaatimuksista ja kielikokeista, palkkauksesta, Suomen hintatasosta, verotuksesta, asumisesta, ay-toiminnasta jne Kiinalaisia sairaanhoitajia on pyritty sekä rekrytoimaan, että siihen liittyen myös pätevöittämään. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa käynnisteltiin pätevöitymiskoulutusta talvella Koulutuksiin osallistuneilla oli takana kolmen vuoden mittainen kiinalainen sairaanhoitajakoulutus, jota seurasi puolen vuoden perehdyttämisjakso suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Koulutusta oli tarkoitus jatkaa ensimmäisen ryhmän jälkeen laajemminkin, mutta ammattikorkeakouluja koskeva laki ja sen tulkinta, jonka mukaan opiskelijoille itselleen ei saisi aiheutua opiskelusta kustannuksia, esti koulusten jatkamisen. Opiskelusta aiheutuneet kulut olisi pitänyt maksaa kiinalainen tilaajaoppilaitos. Oppilaat maksoivat tässä tapauksessa koulutuksesta euroa. Yhteistyöoppilaitos Kiinassa, Shanghai Institute of Health Sciences, oli laskuttanut maksut opiskelijoiden perheiltä. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden etujärjestö SAMOK oli viestittänyt asiasta Opetusministeriöön ja 6

10 ministeriön tulkinta oli, että koulutus oli laitonta siitä syystä, että kun koulutus oli tutkintoon johtavaa, ei kiinalainen tilaajaoppilaitoskaan olisi saanut laskuttaa siitä opiskelijoiden vanhemmilta aiheeseen liittyen mitään. Suomalainen tutkintoon johtava koulutus kun tulisi opetuksen osalta olla ilmaista. Tapausta tulkittiin mm. esillä olleen tilauskoulutuksen näkökulmasta, johon on kohdistunut viime vuosina suuria odotuksia, mutta myös haasteita ja lainsäädännöllisiä ristiriitoja. Attraktiivinen Suomi -projekti toteutettiin vuosina keskittyen rekrytointiprosessien selvittämiseen Helsingin kaupungin henkilöstöasiainkeskukselle ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille, erityisesti sairaanhoitajien rekrytointiin liittyen Euroopan unionista. Projektin loppuraportissa todetaan, että projektin selvitysten mukaan terveydenhuollon institutionaalista yhteistyötä ja täten sairaanhoitajien rekrytointia voisi käynnistää puolalaisten yhteistyötahojen kanssa, mutta keskeinen sairaanhoitajatyövoiman hankkimisen keino Suomessa se ei ole. Yksi tärkeimmistä sairaanhoitajien rekrytointiin ja täten kansainväliseen liikkuvuutten keskittyvä tekijä on palkkaus ja tältä osin raportin mukaan Suomen ja muiden, varsinkin uusien EUjäsenvaltioiden väliset palkkaerot ovat tasaantumassa. Täten palkkaetua ajatellen rekrytointitoimenpiteitä pitäisi suomalaisten toimijoiden taholta käynnistää pikaisesti. Samalla rekrytointia edistääkseen suomen kieleen liittyviä haasteita tulisi kaikin keinoin madaltaa ja saada siihen toimiva ratkaisuja. Raportin mukaan suomalaisen, rekrytoivan työnantajan tulisi myös käyttää luotettavaa ja asiantuntevaa rekrytointiyritystä, eritoten kansainvälisiä markkinoita ajatellen. Työnantajan tulisi näissä rekrytoinneissa olla itse aktiivinen. Suomalaisen palkkatason lisäksi korkea teknologia ja ammattitaidon kehittäminen nostetaan valteiksi suomalaisilla terveysalan työmarkkinoilla. Nämä tarvitsevat tosin tueksi vahvaa monikulttuurista osaamista, perehdyttämisen vankentamista ja syrjinnänvastaisia toimenpiteitä (kts. rekrytoinnin rakenteen mallisuositus, liite 2.) Suomeen kiinalaisia sairaanhoitajia on rekrytoitu ainakin Prokura-yrityksen kautta, jonka www-sivuilla todetaan, että Koulutuspalvelu Prokuralla on ollut yhteistyötä Kiinassa vuodesta 2007 alkaen. Olemme järjestäneet erilaisia koulutuksia Sichuanin provinssissa sekä Mianyangissa että Shehongissa. Koulutuksiin on voinut hakeutua joko suoraan yrityksemme kautta tai paikallisen työvoimatoimiston avulla. Paikallinen työvoimatoimisto ja alueen oppilaitokset sekä paikallishallinto ovat vahvasti mukana toiminnassa. Ammatillisen osaamisen testauksen jälkeen pääpaino on ollut Suomen kielen opetuksessa ja ammattisanaston opettelussa. Kauttamme on tullut Suomeen töihin yli 100 työntekijää. He ovat sijoittuneet hoivakoteihin hoitajan tehtäviin, hotelleihin kerroshoitajiksi, metallialan yrityksiin hitsaajiksi tai koneistajiksi ja moniin muihin tehtäviin. Kolmas sairaanhoitajien ryhmä valmistui huhtikuussa 2011 ja osa heistä on tullut jo Suomeen töihin. Mikäli teillä on tarvetta saada työhönsä sitoutuva ja asiakkaita arvostava hoitaja, kannattaa kysyä meiltä. Uusi sairaanhoitajien ryhmä on aloittamassa kielikoulutuksen loppuvuodesta Jos yrityksenne tarvitsee ammattitaitoista työvoimaa, ettekä jostakin syystä löydä sopivia hakijoita Suomesta, kysykää meiltä. Voitte tulla tekemään valintaa kanssamme Kiinaan tai valtuuttaa meidät. Olemme valmiit panostamaan myös yhteistyökumppaneiden hakuun ja voimme hyödyntää siinä laajaa verkostoamme Kiinassa. HTM Pia Baumgartner Itä-Suomen yliopistosta tutki 2012 pro gradu-tutkimuksessaan ulkomaalaisen hoitajan asemaa suomalaisessa terveydenhuollossa. Hän päätyi tutkimuksessaan mm. siihen, että hoitajan asenteilla on merkittävä rooli sopeutumisessa Suomeen. Rooli voi olla joko hidasta tai nopeuttava. Niin ikään hoitajien luonteenpiirteet olivat läheisessä yhteydessä kielitaitoon ja kielitaidon merkitys ylipäänsä korostui sopeutumisen luonteessa. Mitä parempi kielitaito, sitä paremmin sopeutuminen tapahtui niin työyhteisöön, kuin muutenkin uuteen maahan sijoittumisessa. Täten kielitaidon kehittämiseen tulisi kohdistaa enevässä määrin voimavaroja. Ulkomaisten hoitajien mielestä nimenomaan työnantajilla oli suomen kielen opiskelussa merkittävä rooli ja he toivoivat tähän lisäpanostuksia. Baumgartnerin tutkimuksen mukaan kieleen liittyvien haasteiden osalta myös kulttuuritaustojen eroavaisuus/samanlaisuus vaikuttaa sopeutumiseen. Mitä lähempänä omaa kulttuuritaustaa maahanmuuttajahoitajan oma kulttuuritausta oli, sitä helpompaa myös sopeutuminen oli. Näissä prosesseissa kulttuuritietouden jakamisella nähtiin suuri merkitys jo ennen hoitajien saapumista Suomeen. Hoitajat tunsivat olevansa erittäin riippuvaisia suomalaisista kollegoistaan ja täten kulttuuritietoutta tulisi edistää kaikin keinoin. Tutkimuksessa tuli myös ilmi, että maahanmuuttajahoitajat kokivat olevansa tasa-arvoisia suomalaisiin kollegoihinsa verrattuna, arvostivat mentoritoimintaa ja olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä 7

11 työskentelyynsä Suomessa, vaikka olivatkin jonkin verran kokeneet syrjinnän ja rasismin ilmentymiä Suomessa ollessaan. Asioista puhuminen ja avoimuus nähtiin erittäin tärkeäksi sopeutumisen kannalta ja siihen liittyen suomalaiset saivatkin kiitosta. Maahanmuuttajahoitajat halusivat myös pääsääntöisesti edetä urallaan. Tosin he kokivat, että etenemismahdollisuudet eivät olleet selkeitä, tai ylipäätään mahdollisia. Perehdytysohjelmissa tuntui myös olevan kehittämisen varaa. Loviisan Ulrika-kodissa aloitti keväällä 2010 kaksi kiinalaista sairaanhoitajakoulutuksen saanutta työntekijää tavoitteenaan suorittaa lähihoitajan opinnot Suomessa. Aiheesta tehdyn uutisoinnin mukaan hoitajat olivat sekä motivoituneita työhönsä, että suomen kielen opiskeluun. He olivat saaneet myös hyvän vastaanoton hoitokodin asukkaiden ja henkilökunnan keskuudessa. Suomen kielen haasteisiin liittyen haluttiin korostaa tosin enemmän läsnäolon merkitystä. Muistisairauksien hoidossa, joita Ulrika-kodissakin kohdattiin, tärkeämpää oli läsnäolo ja kosketus ja kehon kieli, kuin puhuttu kieli itsessään. Tästä syystä myös kiinalaisten kielitaidon puute ei noussut vastaavassa määrin esille, kuin muilla hoitoalueilla. Kiinalaisista hoitajista uutisoitiin myös Palvelukoti Rantakodista, jotka myös olivat olleet hoitamassa muistisairaita henkilöitä. Hoidettavat olivat omalta osaltaan päässeet osallistumaan kiinalaisten hoitajien suomen kielen kehittämiseen, kun hoitajat lukivat hoidettavilleen sanomalehtiä. Hoidettavat korjailivat aktiivisesti hoitajien suomen kielen ääntämystä, jolloin prosessista tuli eräänlainen vastavuoroinen hoitomuoto ja hyödynsi täten molempia osapuolia. 3. Terveydenhuolto Kiinassa ja kiinalaisen lääketieteen perusta Efekon toimittamassa Kiinan terveydenhuolto länsimaalaisen silmin teoksessa vuodelta 2007 tarkasteltiin terveydenhuoltoa Kiinassa monelta eri kantilta luvun Kiinassa on myös yhteneviä haasteita kuin ikääntyvissä länsimaissa, syntyvyys vähenee ja kasvava ikääntyneiden määrä tuovat uusia haasteita terveydenhuoltoonkin. Kiina on ollut pitkään kehitysmaa, mutta kansanterveyttä vertailtaessa kehitysmaiden kesken kehitys on ollut suotuisa luvun alkupuolella kehitys oli nopeampi, kuin muissa kehitysmaissa. Kiinassa keskimääräinen elinikäodote oli korkeampi (miehet 70 ja naiset 74 vuotta) ja lapsikuolleisuus matalampi (35/1000), vaikka alueelliset erot olivatkin suuret. Yhteiskunnallisesti tarkasteltuna kuitenkin kehitys ei ole ollut välttämättä niin suotuisa sosialistisen markkinatalouden aikana. Sosialistinen/kollektivistinen terveydenhuoltojärjestelmä rapautettiin yksityistämisen armoille 1980-luvun uudistuspolitiikan aikana, mikä lisäsi eroja kaupunkien ja maaseudun terveydenhoidon välillä entisestään. Kiinalaiset taudinkuvat kertovat omalta osaltaan painopistealueita kiinalaisessa terveydenhuollossa. Yleisimmät kuolinsyyt vuosina olivat kaupungeissa ja maaseudulla samat: syöpätaudit, aivoverenkierto-, sydän- ja hengityselinsairaudet. Infektiotaudit, erityisesti hengitystieinfektiot ylipäätään ovat vakava ongelma Kiinassa ja siihen liittyen voimistuvaa yhteiskunnallista keskustelua on jo Kiinassa käynnissä, mm. lisääntyneiden ympäristöongelmien vuoksi. Myös HIV-tapaukset ovat nousseet esille ja vuodesta 2003 alkaen ja niiden hoitoon on suunnattu enenevässä määrin resursseja luvun Kiinassa on myös aika ajoin noussut esille epidemioita, kuten SARS (severe acute respiratory syndorme) vuonna 2002 ja lintuinfluenssa (H5N1) vuonna 2003, jotka etenivät jopa pandemioiksi asti ja joilla on ollut suurta globaalin tason sosiaalista, yhteiskunnallista ja taloudellistakin vaikutusta. Joillakin perinteisimmillä tautialueilla, kuten malarian osalta pitkäaikaisten panosten hyöty on jo nähty ja levinneisyyttä on saatu rajattua merkittävästi. Uusina haasteina kansanterveyteen liittyen ovat nousseet elintarviketurvallisuuteen liittyvät epäkohdat mm. äidinmaitovastikemanipulaatioiden ja muiden väärinkäytösten kautta. Modernin Kiinan myötä länsimaiset elämäntapasairaudet, kuten aivohalvaus, korkea verenpaine, diabetes, astma ja mielenterveysongelmat ovat laajentuneet yhä voimakkaammin Kiinaan ja muutos on tapahtunut ns. tartuntataudeista tarttumattomiin tauteihin, jotka kattavat jo 80% kuolleisuudesta Kiinassa. Ylipainoisten osuus on kaksinkertaistunut vuoden 1991 jälkeen. Tupakointi on vuosikymmenten ajan ollut Kiinan pahimmista kansanterveydellisistä ongelmista, eritoten miehillä. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 70% kiinalaisista miehistä tupakoi, naisista ainoastaan 3%. Vuonna 2050 tupakoinnista aiheutuvia kuolemia ennustetaan olevan jo kolme miljoonaa, mikäli 8

12 nykykulutustaso pysyy entisellään. Alkoholi ei ole tähän saakka ollut kovin merkittävä ongelma, sillä 80% kiinalaisista (yli 15-vuotiaista) ei käytä alkoholia, mutta suunta on ollut kasvujohteinen talouskasvun aikana. Sosiaalisista terveyteen liittyvistä haasteista Kiinassa merkittävin on ollut köyhyys ja siihen liittyen yhä kalliimmiksi käyvien terveydenhoitopalvelujen saavutettavuuden heikentyminen. Sekä maaseudun, että kaupunkien siirtotyöläisten köyhyys Kiinassa on edelleen merkittävää, vaikka absoluuttinen köyhyys onkin koko maan tasolla vähentynyt. Perinteisessä keisaridynastioiden aikaisessa Kiinassa terveydenhoito ja tätä kautta kiinalaisen lääketieteen muotoutuminen rakentuivat mm. Intiasta levinneisiin filosofispohjaisiin käsityksiin ja uskomuksiin terveydestä ja sairauksista. Näihin sekoittuivat myös kiinalaisperäisiä ilmentymiä, kuten taolaista ajattelua. Ihminen uskottiin olevan kosmisten energioiden välisen harmonian tavoittelun alla, jossa kosmisten vastakohtaparien, yinin (kylmä, nainen, negatiivinen) ja yangin (lämmin, mies, positiivinen) välinen suhde tuli saada kohdalleen huomioimalla myös viiden elementin (puu, tuli, maa, metalli ja vesi) keskinäinen vaikutus niihin. Myös luonnonlääkitys vaikutti yrttien, rohtojen ja kasvien vaikutusten myötä kiinalaisen lääketieteen kehitykseen voimakkaasti. Perusperiaatteena on siis ollut, että kiinalaisen lääketieteen perusta fysiologiassa, patologiassa, diagnooseissa ja hoidossa on yinin ja yangin välisen tasapainon saavuttaminen, mikä on mahdollista ihmisen energiatasapainon ja eritoten perusenergian, qi n, tasapainon saavuttamisen kautta. Energiatasapainon saavuttamiseen vaikuttavat myös potilaan ruokavalioon, työhön, sukupuolielämään, mielen harjoitteisiin ym. ainesosaset. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan sairaudet johtuvat ihmisen energioiden, yleiskunnon ja mielen tilan yhteisvaikutuksen heikentymisestä ja liiallisuus tai vähäisyys tiettyä aluetta voi aiheuttaa sairastumisen. Lisäksi ns. patogeeniset (kuten esim. epäsäännöllinen ruokailu, tapaturmat tai loiset) tai antipatogeeniset tilat määrittävät sairastumista. Ihminen on alati muutostilassa oleva kokonaisuus, johon vaikuttavat perinteisen kiinalaisen lääketieteen harjoitteiden mukaisesti qi:n, jingin ja shenin eli ihmiskehon kolmen aarteen vaikutukset. Jing on elämän ydin, eli esim. siemenneste tai munasoli. Jing luo ihmisen perusolemuksen ja jingiä varastoi eritoten munuainen, joten munuaisen vahvistaminen mm. taijin tai qigong-harjoitusten kautta vahvistaa jingin olemassaoloa. Shen taas tarkoittaa hyvin karrikoiden sielua, mikä virtaa ihmisessä ja ohjaa ihmistä elämässä. Shenin olemassaoloa voidaan tutkia mm. silmistä käsin ja täten sanonta silmät ovat sielun peili saakin kiinalaisessa perinteisessä lääketieteessä merkityksellisen aseman. Silmänvalkuaisen värimuutoksesta voidaan mm. tutkia maksaan liittyviä sairauksia. Näiden lisäksi veren ja kehon nesteiden vaikutus tulkitaan kiinalaisessa perinteisessä lääketieteessä vahvaksi. Veri tosin poikkeaa länsimaisesta käsityksestä siinä, että sen nähdään muodostuvan pääasiassa ravinnosta. Mahalaukun kautta se siirtyy pernaan, jossa se muuntautuu qi:ksi, energiaksi. Keuhkoissa qi yhdistyy ilman kanssa ja siirtyy siitä sydämeen muodostuen vereksi. Kehon nesteet (sylki, mahanesteet, kyyneleet, hiki, virtsa, jne.) ovat taas yleistermi muille kehon nesteille. Kiinalaisen käsityksen mukaan on olemassa ns. kirkkaita ja ohuita nesteitä, joiden tehtävänä on lämmittää, ravita lihaksia ja kostuttaa ihoa, sekä sameita ja paksuja nesteitä, joiden tehtävänä on voidella niveliä, antaa ravintoa aivoille ja kosteuttaa kehon aukkoja. Viiden elementin (puu, tuli, metalli, vesi ja maa) teoria ja niiden keskinäinen suhde toimii kiinalaisen lääketieteen pohjana, maailman peruspilareina. Näihin lisättiin kiinalaisessa lääketieteessä aikaajattelun liittyviä käsityksiä vuodenaikoineen, värikarttoineen, makuun perustuvine käytänteineen, jne. Patologiset muutokset ja fysiologinen toiminta selittyy ns. Zang-Fu teorian (elinten/sisäelinten teoria) kautta. Myös tässä keskinäinen suhdeajattelu on keskiössä eli se, miten keskinäinen toiminta suhteutuu. Se määrittelee sen, saavuttaako keho harmonisen olotilan vai ei. Zang-elimiin kuuluvat sydän, keuhkot, munuaiset, maksa ja perna. Näiden elinten tehtävänä on varastoida qi-energiaa, verta, nesteitä ja toimittaa niitä eteenpäin. Fu-elimiin puolestaan kuuluvat mahalaukku, ohutsuoli, paksusuoli, sappirakko, virtsarakko ja ns. kolmoislämmitin, eli rintakehä, sekä mahan ja lantion alueet. Näiden elinten tehtävänä puolestaan on vastaanottaa, sulattaa ja muokata, sekä suodattaa ja siirtää ravintoaineita, joita saadaan ruoasta ja juomasta. Nämä elimet myös poistavat kuona-aineita. Fuelimiin kuuluvat myös elimet, joiden toiminta on vahvasti Zang-elimiin soveltuva, eli aivot, ydin (luu), luut, sappirakko, kohtu sekä verisuonet, pulssi ja meridiaanit eli mai:t. 9

13 Meridiaaneihin kuuluvat puolestaan 12 päämeridiaania ja kahdeksan ylimääräistä meridiaania, joiden kaikkien tehtävänä on toimia ikään kuin energioiden kuljetusverkostona. Meridiaaneilla joko on tai ei ole yhteys elimiin ja toisiinsa tai sitten ne toimivat itsenäisinä kokonaisuuksina. Meridiaanien ja niitä yhdistävien kollateraalien ymmärrys toimii perustana kiinalaisen lääketieteen ymmärtämiselle ja em. osioiden summana voidaan etsiä sairauksille sisäinen tai ulkoinen syy, kuten esim. tietty tunne, joka kuuluu tietylle sisäelimelle. Täten esim. munuaisten heikentyminen saattaa olla yhteyksissä pelokkuuteen. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä potilasta tutkitaan inspektion (potilaan tarkastelu, esim. puhetapa, ihmisen väri ja hajut, silmien tila ja katse), anamneesin (potilaan haastattelu, esiselvitys esim. sosiaalinen ympäristö ja ihmissuhteet), pulssidiagnostiikan (12/29 eri pulssin tarkastelu), kielidiagnostiikan (muoto, väri, jne.) ja palpaation (potilaan tutkiminen käsin, esim. meridiaanien tunnustelu akupunktiolla) avulla. Näillä menetelmillä tulisi löytää potilaalta mahdollisen perushäiriön ja epätasapainon tila. Tilan hoidossa voidaan käyttää tukena länsimaisiakin menetelmiä, kuten röntgenkuvausta, laboratorio- ja verenpainemittauksia, sekä kuumemittarin käyttöä tai sitten kiinalaisia metodeja käytetään länsimaisten hoitomuotojen kanssa rinnakkain. Perinteiset kiinalaiset hoitomuodot ovat akupunktio (meridiaaneissa ja kollateraaleissa sijaitsevien akupunktiopisteiden aktivointi), moksibustio (ns. taulaaminen eli moksasikarin-, laatikon-, -neulan-, tai kartion käyttäminen - kuivattujen yrttien lehdistä, säikeistä ja yrttijauheista koottu hoitoväline), kuivakuppaus (veretön kuppaus, lasipallojen käyttö) tai tuina-hieronta/akupainanta (akupunktiopisteiden ja meridaanien kautta tehtävä painallushierontatekniikka), qi gong-harjoitukset/tai ji-harjoitukset (hengitys- ja liikeharjoitukset) ja lääkkeet, eritoten yrttilääkkeet. Lääkeaineina käytetään kasvien osia, sieniä, hiiltä, pihkaa, eläimen osia (nisäkkäät, linnut, matelijat, kalat, hyönteiset), sekä tiettyjä lääkekasveja. Yleensä lääkityksen kautta sekoitetaan eri ainesosia keskenään ja ne toimivat tavallisesti tietyn kuurituksen ajan mm. haudetyyppisinä rohtoina tai kapseleina, pillereinä, veteen sekoitettavina, jne. Hyvin usein perinteisen kiinalaisen lääketieteen vaihtoehdot ovat potilaalle myös pakonomainen taloudellinen ratkaisu. Länsimaiset lääkkeet saattavat olla erittäin kalliita. Koulutus perinteiseen kiinalaiseen lääketieteen asiantuntijaksi oli alkuaikoina hyvin vahvasti sidoksissa sukujen kesken. Tuolloin sen luonne oli eräänlaista jaettavaa pääomaa ja ammattitaitoa. Vuonna 1956 virallistettiin kansantasavallan Kiinassa perinteisen kiinalaisen lääketieteen koulutus. Vuoteen 1999 asti Kiinassa ei ollut yhtenäistä tutkintoa lääkäreiksi valmistuville, joten eritoten maaseudulla saattoi toimia lääkärin ammatissa vain kapeamman koulutustaustan omaavia lääkäreitä ja täten jopa epäpäteviä toimijoita. Nykyinen perinteisen kiinalaisen lääketieteen tutkinto käsittää kirjallisen ja käytännön kokeen. Kirjallisessa kokeessa käydään läpi kliinisiä tietoja, kiinalaista lääketiedettä, stomatologiaa ja julkiseen terveydenhuoltoon kuuluvia asioita. Käytännön koe pitää sisällään kirurgisten taitojen testausta ja potilasdiagnostiikan alueita. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen puolella tohtorin tutkintoa edeltää julkisen terveydenhuollon parissa tapahtuva kolmivuotinen sairaalaharjoittelu perinteisen lääketieteen klinikan osastolla. Kiinalainen lääketiede sai haastajan lännestä 1600-luvun taitteessa erityisesti eurooppalaisten jesuiittojen kautta heidän saapuessaan Kiinaan kauppavaltuuskuntien matkassa. Ensimmäinen länsimaista lääketiedettä harjoittava sairaala perustettiin Kantoniin 1835, mutta esim. bakteriologian ja patologian länsimaiset suuntaukset saivat vahvemmin jalansijaa vasta 1900-luvun alussa. Länsimainen uskonnonharjoitus ja lääketiede olivat vahvasti sidoksissa poliittisinkin päämäärin Kiinassa ja uskonnollisten toimijoiden kytkökset länsimaisen lääketieteen toimijoihin eivät aina välttämättä edistäneet lääketieteen asiaa, vaan ennemminkin kristinuskon levittämisen tarpeita. Kiinan sisällissodan loppupuolella 1930-luvun taitteessa ennen kommunistisen Kiinan perustamista terveydentilanne oli erittäin heikossa tilassa. Takana oli 30 vuoden sotaisa ajankohta ja täten terveydenhuoltojärjestelmä tuli perustaa paikoin lähes tyhjästä eritoten tietyillä maaseutualueilla. On esitetty arvioita, että vuonna 1935 elinikä olisi ollut keskimäärin ainoastaan 28 vuotta kuolleisuuden ollessa maailman korkeinta. Kommunistinen Kiina perustettiin lokakuussa 1949 ja sen joutuessa eristyksiin länsimaista vallankumouksen alkutaipaleella Kiinaan luotiin terveydenhuoltojärjestelmä pitkälti Neuvostoliiton tuen ja mallin mukaan luvun alusta alkaen luotiin Kiinaan terveydenhuoltojärjestelmä, jossa pyrittiin yhdistämään kiinalainen ja länsimainen lääketiede. Tämä linjaus näkyy vielä tänäkin päivänä kiinalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä ja -kulttuurissa. 10

14 Uudet linjaukset tavoittivatkin nopeasti tuloksia ja mm. ympäristöterveydenhuoltoon panostettiin vahvasti. Kiinassa haluttiin radikaalisti vähentää tartuntatautien ehkäisyyn liittyen mm. moskiittojen, kärpästen, rottien ja varpusten, sekä kirppujen määrää luvulla huomiota on kiinnitetty mm. rottien ja torakoiden vähentämiseen. Panostusta lisättiin myös mm. sukupuolitautiongelmien hoitoon ja painotettiin sen sosiaalista ja poliittista merkitystä. Oli haitaksi sosialismille, mikäli sukupuolitautia esiintyi, joten valistus- ja hoitotyötä tuli kohdistaa kansalaisiin yhteiskunnallisen harmonian mahdollistamiseksi. Kansantasavallan alkuaikoina terveydenhuollon koulutuksessa painotettiin lääkärikoulutusta. Lääkärit erikoistuivat joko aikuisten lääketieteeseen, lastentauteihin, hygieniaan tai stomatologiaan. Lääketieteelliset koulut muodostivat omat yliopistolliset yksikkönsä. Vuoteen 1957 mennessä oli koulutettu n lääkäriä neuvostomallin mukaisesti. Vastaavasti on arvioitu, että 1960-luvun puolivälissä olisi Kiinassa toiminut kiinalaisen lääketieteen lääkäriä. Hallinnollisesti neuvostomalli muokkasi kiinalaista terveydenhuoltoa oman järjestelmänsä pohjalta ns. pyramidimalliksi. Perustan muodosti maaseudun terveyskeskusjärjestelmä, mikä luotiin eritoten akuutteja hoitovaateita varten. Sitä ylempänä olivat hallinnossa maakunnalliset sairaalat yksinkertaisia erikoishoitoja ja leikkaustarpeita varten. Kolmas taso käsitti provinssien pääkaupunkien yksiköt, joissa toteutettiin sekä vaativammat operaatiot, että ne toimivat myös opetuksen ja tutkimuksen yksikköinä. Kansalaiset saivat valita vapaasti, halusivatko länsimaisen vai kiinalaisen lääketieteen opein hoidettavaksi ja tämä käytäntö pätee edelleen. Toimijoina näissä terveydenhuollon pyramidiyksiköissä olivat kuitenkin pääasiallisesti länsimaisen lääketieteen opetuksen saaneet henkilöt. Kiinalaisen perinteisen lääketieteen harjoittajat pitivät pääosin yksityisvastaanottoja. Kiinalainen terveydenhuolto sairaalajärjestelmineen keskittyi kansantasavallan aikana pitkälti kaupunkeihin, joissa oli mm. laajaa tehdastuotantoa. Tähän liittyen kehitettiin terveysvakuutus, mikä tosin paransi 1950-luvun jälkeisessä Kiinassa pääsääntöisesti ainoastaan tehdastyöläisten terveydellistä asemaa. Maaseudulla ei vastaavaan järjestelmään päästy kuin vain paikoin joidenkin kommuunitoimijoiden tasolla. Palvelut olivat pääsääntöisesti kaikilla tasolla maksullisia, vaikkakin ne saattoivat olla nimellisiä. Vain tietyt veteraaniryhmät tai pitkän linjan kommunistisen puolueen jäsenet olivat oikeutettuja ilmaiseen terveydenhuoltoon tai täyteen eläkkeeseen. Kulttuurivallankumouksen aikana ( ) terveydenhuollon linjauksien vaateisiin lisättiin ns. dialektisen materialismin vaikutusten huomiointi, jolloin oman kehon sisäisten voimien aktivointi tuli keskiöön. Siinä ihmisen hyvinvointi rakentui sisäisten voimien perustan parantamiseen ulkoisten uhkien taltuttamiseksi. Ihminen oli jatkuvassa muutostilassa oleva kokonaisuus. Samaan aikaan terveydenhuoltoa moitittiin elitistiseksi. Haluttiin parantaa maaseudun ihmisten mahdollisuutta terveydenhuollon palvelujen saatavuuteen, keskittyä kansansairauksien ehkäisy- ja tutkimustyöhön, sekä ohjata terveydenhuollon ammattilaisia työskentelemään maaseudulle ruumiillisen työn pariin oman elitisminsä vähentämiseksi ja opetukseksi itselleen. Lääketieteen opetusta siirtyi maaseudulle ja sen sisällön teoreettisuutta karsittiin voimakkaasti mm. opetussisältöjä supistamalla. Kulttuurivallankumouksen aikana kehitettiin ns. paljasjalkalääkärijärjestelmä, jossa ideana oli tuottaa kommunien tai tuotantoprikaattien nuorten vapaaehtoisten joukosta osa-aikaisia toimijoita terveydenhuollon pariin. Toimijat saivat 2-6 kuukauden peruskoulutuksen. Paljasjalkalääkäriksi ei ollut pohjakoulutusvaatimusta. Koulutuksessa painotettiin erityisesti maaseudun tarpeita. Opiskeltiin rokotustekniikoita, ympäristö- ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä elementtejä, sekä sukupuolivalistukseen liittyviä asioita. Tavoitteena oli, että opit olivat siirrettävissä kyläläisten hyväksi ja tiedoksi. Koska toimijat olivat tunnettuja omassa kommuunissa tai tuotantoyksikössä ja jäivät valmistuttuaan myös työskentelemään näihin, järjestelmä saavutti melko suuren suosion ja toimijoihin luotettiin. Paljasjalkalääkärit saattoivat hakea lääketieteen koulutukseen, valmistua terveydenhuollon henkilöstöksi ja paikoin he olivat etusijalla myös täydennyskoulutuksen osalta. Paljasjalkalääkäreitä arvioitiin olevan 1970-luvun alkupuolella jopa 3 miljoonaa jälkeisessä sosialistisen markkinatalouden Kiinassa terveydenhuollon piirissä mm. kiinalaisen lääketieteen yliluonnollisimmat elementit ovat poistuneet. Moniuloitteisempi perinteinen kiinalainen lääketiede olikin mahdollinen tämän jälkeen eritoten Hong Kongin ja Taiwanin alueilla. Tämän lisäksi terveydenhuollon painopisteiksi ovat tulleet terveydenhuollon rakenteellinen kehittäminen, ihmisten osallisuuden lisääminen, terveydenhuollon hallinnon ja työvoiman kehittäminen, sekä rahoituksen lisääminen maaseudun terveydenhuoltoon. Hallinnollisesti toimijat ovat jakautuneet läänin, kommuunin ja prikaatitason toimijoihin, jossa läänin taso on ylin. Kehityksen esteenä eritoten maaseudulla oli pula työvoimasta ja rahasta. Eriarvoistumista 11

15 tapahtui laajalti. Terveyspalvelujen saanti alkoi määrittyä pitkälti poliittisten perusteiden pohjalta ja palvelujen hallinnon siirryttyä paikallistasolle kunkin alueen taloudellinen tilanne pitkälti sääti myös palvelujen laatua ja saantia. Yksityistäminen kasvoi voimakkaasti. Täten mm. maaseuduilla kansankommuneissa toiminut osuustoimintatyyppinen terveydenhuolto katosi. Yksi huolestuttavimmista piirteistä niin kansanterveydellisesti, yhteiskunnallisesti kuin sosiaalisestikin ovat olleet Kiinan suhteellisen korkeat naisten itsemurhaluvut luvun alkupuolella vielä 55% kaikista naisten itsemurhista tehtiin Kiinassa. Syitä näihin on ollut monia, mm. pakkoavioliitot, insesti, seksuaalinen hyväksikäyttö, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat, jne. Toisaalta esim. naisten aseman vapautuminen monella eri elämän osa-alueella on myös nostanut naisten asemaa eri yhteiskunnan alueilla ja täten myös parantanut naisten terveydellistä, sosiaalista ja yhteiskunnallista asemaa Kiinassa. 4. Terveydenhuollon henkilökunta ja koulutus Kiinassa Kiinan ensimmäinen sairaanhoitajaliitto perustettiin vuonna 1909 ja lääkäriliitto vuonna Kommunistisen Kiinan aikana (1949-) sairaanhoitajien liittotasoisen toiminnan mahdollisuuksia on kavennettu, koska sairaanhoitajien ammattiasemaa on koulutuksellisin ratkaisun alennettu. Lääkäriliiton toiminta puolestaan on pysynyt kutakuinkin ennallaan ja sen vahva fokus on ollut mm. täydennyskoulutuksessa, julkaisutoiminnassa ja kansainvälisten suhteiden kehittämisessä. Vuonna 1998 Kiinassa toimi jo yli sairaalaa ja 123 lääketieteellistä tiedekuntaa, joissa työskenteli arviolta 1,4 miljoonaa lääkäriä ja 1,24 miljoonaa hoitajaa. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen harjoittajia arvioitiin olevan n Lääkärikoulutuksessa kahta ensimmäistä yhteistä opiskeluvuotta seuraavat suuntautumisvaihtoehdot joko perinteisen kiinalaisen lääketieteen tai länsimaisen lääketieteen pariin. Traditionaalisen kiinalaisen lääketieteen opetus kattaa ravintoterapiaa, akupunktiota, moxibustiota, yrttilääkintää, kuppausta ja tuinahierontaa. Opiskeluissa otetaan huomioon myös länsimaisen lääketieteen oppeja ensiapuun, tehohoitoon ja lääkintään liittyen. Traditionaalisen kiinalaisen lääketieteen toimija työskentelee yleensä tämän alueen klinikoilla, mutta joissakin länsimaisen lääketieteen yksiköissä, esim. sairaaloissa saattaa olla erillinen perinteisen kiinalaisen lääketieteen osasto. Potilaat voivat edelleen valita, kumman hoitosuunnan valitsevat. Länsimaisen lääketieteen opit perustuvat viisivuotiseen kandidaattitason, seitsenvuotiseen maisteritason ja kahdeksanvuotiseen tohtoritason lääkäriopintoihin. Maaseudulla lääkärinä toimimiseen riittää yleensä kandidaattitason tutkinto, kaupungeissa perusvaatimuksena on pääasiassa maisteritasoinen tutkinto. Länsimaisen ja kiinalaisen lääketieteen yhdistäminen koulutuksessa on myös vaikuttanut kiinalaisten maahanmuuttajien terveydenhuoltopalvelujen käyttämiseen. Tutkittaessa kiinalaisia maahanmuuttajanaisia Englannissa ja heidän suhtautumistaan kiinalaisen ja länsimaisen lääketieteen prosesseihin terveydenhuollossa havaittiin, että kiinalaiset maahanmuuttajanaiset hakivat terveydenhuoltopalveluissa sekä kiinalaisen lääketieteen, että länsimaisen lääketieteen palveluntarjoajilta. Aiemmissa tutkimuksissa Pohjois-Amerikasta ja Hong Kongista oli todettu, että kiinalaistaustaiset toimivat seuraavan mallin toimintakaaren kautta terveydenhuoltopalveluja käyttäessään: Ensin itselääkintä kiinalaisia tai länsimaalaisia lääkkeitä käyttäen, sitten länsimaalaiset lääkärit tai kiinalaiset lääketieteen harjoittajat, sen jälkeen länsimaalaiset sairaalat. Näistä tuloksista on nähtävissä, että länsimaisen lääketieteen vahvassa vaikutuspiirissä ollessaan kiinalaiset naiset eivät kuitenkaan unohda kulttuurisia juuriaan ja kiinalaisen lääketieteen oppeja, vaan käyttävät sen alueen palveluja rinnakkain länsimaisen terveydenhuollon palvelujen kanssa. Täten varsinkin yhteiskunnissa, joissa kiinalaiset vähemmistöt ovat vahvasti edustettuina, on kenties ainakin syytä tarkastella keinoja pluralistisemman lähestymistavan käyttöönottoon terveydenhuoltopalveluja suunniteltaessa ja toteutettaessa, miten kiinalainen ja länsimaalainen lääketiede voisivat kumpikin tarjota ratkaisumalleja, vai voivatko. Kandidaattitason tutkinnon jälkeen opiskelijan tulee suorittaa kahden vuoden työharjoittelutyyppinen osio, minkä jälkeen on osallistuttava kokeeseen, joka on perustana maisteritason opintoihin hakeutumiseksi. Mikäli maisteritasolta haluaa edetä tohtoritason opintoihin, pitää työskennellä ensin Peking Union Medical Collegessa, minkä jälkeen voi tulla hyväksytyksi tohtoriopintoihin. Tämä opinahjo on ollut tähän asti Kiinan ainoa 8-vuotista lääkärikoulutusohjelmaa toteuttava keskus, 12

16 Lääkäreiden lisäksi ns. apulaislääkäreillä on kiinalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä merkittävä osa. 3-4 vuoden koulutuksen jälkeen he toimivat niin terveyskeskuksissa, maaseutusairaaloissa, kuin erilaisilla klinikoillakin. Apulaislääkärit suorittavat secondary medical school -tyyppisen koulutuksen. Edellämainittuja paljasjalkalääkäreitä kutsutaan englanniksi ns. village tai rural doctor-nimikkeellä ja heidän merkityksensä maaseudulla on edelleen merkittävä. Tänä päivänä Kiinassa on kolme sairaanhoitajien ammattijärjestöä, joista The Chinese Nursing Association (CNA) toimii manner-kiinassa, muut Taiwanilla ja Hong Kongissa. Sairaanhoitajien koulutus Kiinassa käynnistyi eurooppalaisissa lähetyssairaaloissa vuosien välisenä aikana. Kiinan tasavallan aikana ennen vuotta 1949 Peking Union Medical College aloitti sairaanhoitajakoulutuksen (1920) ja sen yhteyteen perustettu opetussairaala oli ensimmäinen lähetystyöstä vapaa yksikkö. Vuonna 1964 perustettiin Chinese Nursing Association ja sairaanhoitajien koulutus ja asema tulivat kansantasavallan intressien alaisuuteen. Sairaanhoitajien koulutus oli aktiivista toimintaa ja 60-luvun Kiinassa. Kulttuurivallankumouksen jälkeisen uuden ajan Kiinassa sairaanhoitajakoulutusta reformoitiin ja 1980-luvun alussa se rakennettiin ns. koulutason (Health school), diplomatason ja yliopistotason malleille. Ydinkysymys kansantasavallan sairaanhoitajakoulutuksessa on ollut tasokoulutusten välinen ero. Kiinan sairaanhoitajaliiton mukaan sairaanhoitajan ammattia ei arvostettu koulutustason suhteen luvuilla. Vasta 1980-luvun jälkeinen koulutus kohdentui potilaiden hoitoon ja sairaanhoidon perusteiden tarkasteluun. Tähän viitaten Efekon teoksessa mainittu Davisin tutkimus hyvän sairaanhoitajan ominaisuuksista linjaa humaaniset vaateet sairaanhoitajan ammattiin. Tulokset vastasivat tutkimuksia Yhdysvalloista. Hyvä sairaanhoitaja oli henkilö, joka huolehti potilaasta, oli työssään vastuullinen, omasi korkean moraalin, jne. Länsimaiseen tutkimukseen verrattuna kiinalaisuuden piirteet tulivat ilmi hoidon ilmauksiin liittyen. Kiinalaisesta näkökulmasta hoitajan tuli kohdella potilasta, kuin sukulaistaan (vrt.potilaslähtöisyys länsimaissa), toimia sosialistista vallankumousta edistääkseen humanitaarisessa hengessä (potilaskeskeisyys) ja omata hyvät puheenlahjat (dialogian taito). Sairaanhoitajien koulutus Kiinassa pohjautuu länsimaiseen lääketieteeseen. Neljävuotinen koulutus tähtää sairaalaympäristössä työskentelyyn. Myös perinteisen lääketieteen opintoja sisältyy koulutukseen. Diplomatason sairaanhoitajakoulutus voi olla koostumukseltaan esim. seuraavanlainen: Koulutusaika 202 viikkoa Kouluopetus 107 viikkoa Kliinistä harjoittelua (laboratoriotunnit: 2t/viikko, osa-aikainen: 2viikkoa/lukukausi ja täysaikainen harjoittelu: vikkoa) 48 viikkoa Koeviikot 8 viikkoa Orientaatiota 2 viikkoa Vapaita opintoja 4 viikkoa Lomia 27 viikkoa Teoriaopetuksen sisältö: Pakolliset oppiaineet: Yleiset tiedeopinnot, filosofia, äidinkieli (mandariinikiina), englanti, matematiikka, kemia, fysiikka, tietotekniikka, liikunta Lääketieteelliset aineet: Anatomia, fysiologia, biokemia, patologia, mikrobiologia, immunologia, farmakologia, ravitsemustiede, perinnöllisyystiede, terveyden suojelu, traditionaalinen kiinalainen lääketiede Hoitotyön aineet: Hoitotyön perusteet, kirurginen-, sisätautien-, lasten-, psykiatrinen-, gerontologinen sekä gynekologinen hoitotyö ja synnytys Ihmistieteelliset aineet: Psykologian ja sosiologian perusteet, hoitotyön etiikka ja vuorovaikutus Vapaavalintaiset oppikurssit: Englannin keskustelu, estetiikka, sairaanhoitajien hyvät tavat, taideharjoittelu, hoitotyö hätätilanteissa, kuntouttava hoitotyö, EKG, hoitotyön hallinto, hoitotyön tutkimus, kirjallisuuskatsaus 13

17 Loppukoe: Teoriakoe, hoitotyön perusteet, kirurginen ja sisätautien hoitotyö, kliininen koe (kiinnitetään huomio hoitotyön osaamiseen) (Lähde: Koivisto & Tuomi 2007) 2000-luvun Kiinassa edelleen sairaanhoitajan koulutustaustat saattavat olla hyvin erilaisia (kts. taulukko alla): Kiinalaisen sairaanhoitajakoulutuksen reititykset (Lähde: Koivisto & Tuomi 2007) Master program; Master degree (2 years) Bachelor program; Bachelor degree (4-5 years after high-school) College program; associate degree (3 years) Self-learning program; associate degree (3-5 years) polytechnic program; diploma (2-4 years + 1 years probation + ecam for R.N.) senior-high graduates junior-high graduates Yksi kiinalaisen sairaanhoitajakoulutuksen haasteista on ollut koulutuksen aloittavien ikä. Valmistuttuaan hoitajat ovat olleet usein vasta vuotiaita. Valmistuneiden kompetenssista ja kypsyydestä on esitetty huolta kouluttajienkin osalta. Nykyään sairaanhoitajakoulutuksen aloittavien pohjakoulutuksen on oltava vähintään lukiotasoinen tai vastaava. Suurissa kaupungeissa työskennelläkseen sairaanhoitajan on oltava vähintään college-tason hoitaja (vastaa suomalaista ammattikorkeakoulutasoa), minkä kautta myös valmistuneiden keski-ikä on noussut. Fudanin yliopiston alainen Huashanin sairaala ja Bostonin Massachusetts General Hospital toteuttivat yhteistyömallin hoitotyön johdon ohjelmasta, mikä ohessa esimerkiksi yhteistutkintopohjaisesta yhteistyöstä länsimaisen ja kiinalaisen terveydenhuoltoyhteistyön yhdestä mallista, jossa koulutus, tutkimus ja hoitotyö on yhdistetty. Yhteisestä koulutusmallista ja osaamisen kehittäminen on ollut menestyksekäs projekti. 14

18 HH-MGH yhteistyöohjelman aloitteet johdon hoitotyöhön osallistuneilta Lähde: Hong & Erickson (2012) Fokusointialue Kehitetty aloite Interventio Tulokset Sairaanhoitotyön harjoittaminen Sairaanhoitotyön harjoittaminen Sairaanhoitotyön harjoittaminen Sairaanhoitotyön harjoittaminen Sairaanhoitotyön harjoittaminen Virheiden ennaltaehkäisy - Henkilökunnan koulutus Virheiden ennaltaehkäisy - Henkilökunnan koulutus Virheiden ennaltaehkäisy - Henkilökunnan koulutus Tarkistettu arviointi ja raportointijärjestelmä MGH:n protokollan mukaisesti Toteutettu hoitajien koulutusohjelma: Eliminoidaan kaikki virheet Terveydenhuollon koulutuksen käsikirjan uudelleenarviointi sisällyttäen ennaltaehkäisevät strategiat Hoitajatyön malli Holistisen hoitotyön vastuunalaisuusjärjestelmän toteuttaminen, mikä sisältää hoitotyön työtehtävien toteuttamisen perustuen kompetenssiin, kasvumahdollisuuksiin ja ammatillisiin osaamistarpeisiin Kivun arviointi Toteutettu tarkastuksia, mitkä kohdentuvat myös kivun arviointiin liittyviin toimenpiteisiin ja niiden kehittämisen Hoitajien omaehtoinen tietoisuus lisääntyi 90%:Sta-95%:een vuoden 2011 sisäisissä tutkimuksissa Hoitajien omaehtoinen tietoisuus lisääntyi 90%:sta-95%:een vuoden 2011 sisäisissä tutkimuksissa Todennäköisyys ennaltaehkäisevän työn onnistumisesta organisaatiotasolla nousi 95:sta 98:aan prosenttiin Potilastyytyväisyys hoitotyöhön nousi: 89,6%:sta (2009), 93,2%:iin Eri vaihtoehtoja kivunlievitykseen on kehitetty merkittävästi 15

19 Sairaanhoitotyön koulutus Sairaanhoitotyön koulutus Sairaanhoitotyön koulutus Sairaanhoitotyön koulutus Sairaanhoitotyön tutkimus Sairaanhoitotyön tutkimus Työvoiman osaamisen kehittäminen Työvoiman osaamisen kehittäminen case studyt Työvoiman osaamisen kehittäminen luentosarjat Työvoiman osaamisen kehittäminen orientaatio Kehitetty verkkoon ohjelma kehitystyön tueksi Case study-tyyppinen koulutus implementoitu hoitajien valmiuksia ja osaamisen kehittämistarpeita arvioitu Tietyistä aihealueista esitettyjä luentoja Orientaatioon harjoituskäsikirja uusille hoitajille Tutkimus osastolle liittyvä laadittu neurologian 6500 hoitajaa koulutettiin ja he läpäisivät testejä mm. kemoterapiaan ja hoitotyön hallintoon liittyen 210 aloittelevaa hoitajaa koulutettiin Case Study Kehitysohjelman kautta vuosien 2010 ja 2011 aikana MGH:n esitykset Kiinan hoitajaliiton kanssa järjestetyssä foorumissa ja niiden mukaan ottaminen ohjelmaan Materiaalia kehitettiin ja käytettiin osana henkilökunnan perhedyttämistä Osa HH:n tutkimustoimintaa ja tätä hanketta Tutkimus ensiavun osastolle Osa HH:n tutkimustoimintaa ja tätä hanketta Lähde: Hong & Erickson (2012) Kiinalaisen hoitotieteen koulutuksessa suurin ongelma on ollut osaavan henkilöstön vajavaisuus. Sairaanhoitajaksi valmistuttuaan on voinut jäädä suoraan opettajaksi vastaavalla alueelle ja täten koulutuksen laadun nostamiseen on ilmentynyt tarvetta ja tältä osin mm. kansainvälistä asiantuntijavaihtotoimintaa on lisätty. Kiinalaisen hoitotyön metodologiaa voidaan kuvata tiettyjen kiinalaisten termien kautta. Qing liittyy kiintymykseen (esim. huolehtiva hoito ja myönteinen suhtautuminen), li totuudenmukaisuuteen ja vastuullisuuteen, zhi ymmärtämiseen ja tiedon käyttöön ja xin vuorovaikutukseen ja huolehtimiseen. Hyvän toiminnan kriteerinä on, että qing ja li tulevat otetuksi huomioon, konfutselaiseen harmoniaan pääsemiseksi taas zhi ja xin tulisi huomioida keskenään. Li Xiang-Dongin mukaan suurimmat haasteet hoitotyöhön ovat hoitotyön muuttamisen vaade yksilövastuisempaan ja holistisempaan suuntaan, hoitotyön hallintoon liittyvän teorian ja toiminnan kehittäminen, koulutuksen ohjaaminen lääketieteellisestä hoitotyön omaksi malliksi, perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistäminen hoitotyön osaksi, tutkimuksen kehittäminen, arvostuksen nostaminen ja hoitotyön laadun nostaminen. Kiinassa hoitotyön ydin ja sitä kautta laadun kehittäminen liittyvät terveys- ja henkilöorientoituvaan hoitotyön nykymalliin. Haasteista huolimatta sairaanhoitajan ammatin arvostus on Kiinassa nousussa. Vaikka yli puolet karsiutuu pääsykokeissa, on sairaanhoitajan ammatti varsinkin monen nuoren tytön toiveammatti. Lääkärin ammatti on puolestaan miesten aluetta. Miesten mielestä sairaanhoitajien ammatti on pääsääntöisesti naisten ammatti ja mies menettää kasvonsa, mikäli toimii sairaanhoitajana, eikä lääkärinä. Myöskään matalampi palkkataso ei houkuttele miehiä sairaanhoitajan ammattiin. Sairaanhoitajat työskentelevät keskimäärin 40 tuntia viikossa ja palkkaus on sama, vaikka täydennyskouluttaisi itseään lisää. Vuonna 2007 palkkataso liikkui n. 150 kuukausiansiossa suurimmissa sairaaloissa, kun keskimääräinen palkkataso oli 45 kuukaudessa. Yleinen eläkeikä sairaanhoitajilla oli 55 vuotta ja eläke 70-90% palkasta. Sittemmin ansiot ovat nousseet, mutta eläkeiän nostostakin keskustellaan väestön vanhentumisen ja huoltosuhteen vuoksi. 16

20 Tutkimusta Suomessa työskentelevien, pelkästään kiinalaistaustaisten hoitajien työskentelykokemuksista ei ole ainakaan tämän tutkimuksen tausta-aineistoa selvitettäessä tullut esille julkaistiin tutkimus kiinalaisten sairaanhoitajien työskentelykokemuksista Australiassa. Tutkimuksen mukaan ambivalenssisuus (suom. ristiriitaisuus, epävarmuus) kuvastaa terminä parhaiten tutkittujen kokemuksia ja täten olisi naiivia analysoida kokemukset ainoastaan hyviksi tai pahoiksi, positiivisiksi tai negatiivisiksi. Ambivalenssisuus vaihteli ajan ja paikan mukaan ja se ei ilmentynyt ainoastaan psykologisena ilmiönä, vaan se näyttäytyi myös eräänlaisena sisäänrakennettuna maahanmuuton mallina, mikä näkyi myös sosiaalisessa vuorovaikutuksessa julkaistiin artikkeli kiinalaisten hoitajien työstressikokemuksiin liittyen. Kohteena oli kiinalaisen Zhuhai People s Hospital-sairaalan 93 työntekijää. Kiinalaisten hoitajien kokemat stressikokemukset heijastavat melko identtisesti suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa olleita alueita erityisesti terveydenhoitoalan työskentelyolosuhteisiin liittyen. Täten alueet, mitkä liittyivät työaikaan, työn kuorimitettavuuteen, työympäristöön ja resursseihin aiheuttivat stressiä. Parannuskeinoiksi tässä tutkimuksessa nähtiin hoitajien itsenäisen päätöksenteon lisääminen, hoitotyön kunnioittamisen kehittäminen ja hoitotyön lisäresurssointi. Myös stressinhallintaan liittyvä koulutus nähtiin vaihtoehtona, kuten myös hallinnon tuki hoitotyöhön liittyen. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota myös kiinalaisen terveydehuoltosektorin melko korkeaan hallintohenkilökunnan määrään ja siihen, miten hallinnon toimissa, melko epäselvissä tehtäväkuvissa on ollut mukana myös hoitohenkilökuntaa. Tiettyjen ylihoitajien paneutuminen mm. taloushallinnon, hoitotyön koulutuksen ym. hallintotehtävien toteuttamiseen ja seuraamiseen hoitotyön kanssa samaan aikaan ei välttämättä ole tuonut selkeyttä toimijoiden työtehtäviin, vastuualueisiin, jne. 5. Hoitokäsitys kiinalaisittain Kiinalainen ajatustapa ihmisestä ja hoitotyöstä lähtee pitkälti konfutselaisesta käsityksestä, että lain ja moraalisten velvoitteiden kautta yksilö tulee osaksi yhteiskuntaa ja yhteisöllisyyttä. Näin ollen erityisesti hyväntahtoisuus moraalisena hyveenä tuli ohjenuoreksi ihmisyydelle osana yhteisöä ja yhteiskuntaa ja ihmisen tuli pyrkiä auttamaan ihmisten välisiä suhteita monin eri tavoin. Samalla ihmisen tuli kunnioittaa vanhempiaan ja vanhemmuutta. Eräällä tavalla yleismaailmallisen rakkauden kaksoiskäskyn ajatus tuli yhdeksi perushyveeksi myös konfutselaisuudessa: Ihmisen tuli käyttäytyä niin, kuin häntä kohtaan tahdottiin käyttäytyvän. Kiinalaiset sosiaaliset suhteet rakentuvat pitkälti ajatukselle suhteiden rakentumisesta joko ns. sisätai ulkokaareen, mitkä myös linjaavat kiinalaisten suhtautumista hoitotyöhön ja sosiaalisiin velvoitteisiin. Ihminen omine sukulaisineen nähdään sisäkaaren toimijoiksi ja terveydenhuollon henkilöstö ulkokaareen. Hoitotyö nähdään ylipäänsä sukulaisten ja sisäkaarilaisten tehtäväksi ja hoidon ulkopuoliseen terveydenhuoltoon ajaudutaan ainoastaan pakosta, koska tuolloin toiminta ulkokaaren kanssa tulisi pakosta eteen. Tämä saattaa aiheuttaa epätietoisuutta eri kulttuurien kesken myös hoitotyön toimijiden kesken, mitä hoidetaan, kuka hoitaa ja milloin hoidetaan. Timo Poropudas kirjoitti aiheeseen liittyen Taloussanomien blogissa ( ) seuraavaa: Kiinalainen sairaala on erilainen. Se on nopea ja halpa, siellä on tungosta ja siellä pitää olla hoitaja omasta takaa. Yksityisyydestä ei ole puhettakaan. Tämän sai kokea amerikkalainen tuttavani, jonka lakanan alle hoitajat kävivät kurkistelemassa Sairaalassa viisikymppisen opettajan nuorelle vaimolle annettiin partakone ja desinfiointivälineet. Nivusalue piti ajella paljaaksi valtimon pallolaajennusta varten...esivalmistelut eivät kuuluneet hoitajien tehtäviin, mutta se ei estänyt heitä käymästä yksin tai pienissä ryhmissä tarkastamassa lakanan alta, että karvat oli ajeltu riittävän hyvin Kiinalainen sairaala on todellinen itsepalvelulaitos.sairaalan henkilökunta ei toimita potilaalle edes lasillista vettä. Niinpä sairaalaan mennäänkin perhekunnittain.. Kiinalainen tuttavani, joka on jo pitkään asunut Ruotsissa ja Norjassa, myöntää että kiinalaiset sairaalat ovat sangen kursailemattomia ja perustuvat itsepalveluun. Hän huomauttaa kuitenkin, että Kiinassa juuri kenelläkään ei olisi varaa mennä sairaalaan, jossa olisi länsimaiset palvelut. Länsimaisia sairaaloita löytyy Kiinan suurista kaupungeista, mutta niissä on myös amerikkalaiset hinnat. Sairaanhoitajaopiskelija Milja Taskinen Stadia ammattikorkeakoulusta (nyk. Metropolia) suoritti opiskelijavaihtoa keväällä 2007 Pekingissä China-Japan Friendship Hospitalissa pääasiallisena tarkoituksenaan tutustua iäkkäiden hoitotyöhön ja kirjoitti blogiaan kokemuksistaan mm. seuraavasti: Emergency Observation on 24 vuodepaikkaa sisältävä osasto, jolla intensiivistä hoitoa ja valvontaa kaipaavat, akuutisti sairaat aikuispotilaat viipyvät muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Heidän 17