TYÖVOIMATILANNE KULJETUS- JA INFRARAKENTAMISEN ALOILLA

Transkriptio

1 LOPPURAPORTTI TYÖVOIMATILANNE KULJETUS- JA INFRARAKENTAMISEN ALOILLA Elina Muuttomaa, Keijo Vesilahti & Veli-Matti Tuure Yhteyshenkilö: Keijo Vesilahti TTS tutkimus PL 5 (Kiljavantie 6) Rajamäki s-posti: keijo.vesilahti@tts.fi YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Linja-auto-, kuorma-auto- ja rekkaliikenteen sekä infra-alan työvoiman tarve ja saatavuus Vuoden 2008 jälkipuoliskolla alkanut maailmantalouden taantuma vaikutti tuloksiin pienentämällä hetkellisesti taantumaa edeltänyttä työvoimapulaa: kuljetusalalla etenkin tavaraliikenteen yrittäjien (96 %) mukaan kuljettajia oli kyselyhetkellä riittävästi. Vastaavasti infra-alan työnantajien mukaan 85 %:lla yrityksistä oli riittävästi alan työntekijöitä, kunnilla kuitenkin vain 65 %:lla toisaalta kunnat tekevät itse infra-alan töistä vain 1/3 ja teettävät 2/3 alihankkijoilla. Kuljetus- ja infra-alalla työvoimaa oli irtisanottu ja lomautettu syksyn 2008 ja syksyn 2009 (jolloin kysely toteutettiin) välillä enemmän kuin samaan aikaan palkattiin uusia työntekijöitä. Kuitenkin tuona aikana 31 % kuljetusalan yrityksistä ja 39 % infra-alan yrityksistä rekrytoi työvoimaa yrityksen toiminnan tai tilauskannan laajenemisen takia. Aloille valmistuvien työnsaantimahdollisuudet ovat siis edelleen varsin hyvät sekä opiskelijoiden itsensä että kouluttajien arvioiden mukaan. Taantuma puri kuljetusalalla erityisesti kuorma-autopuolella (tavaraliikenteen kuljetusyrityksiin), jossa myös palautuminen lamaa edeltävälle tasolle tapahtuu hitaammin kuin linja-autopuolella (henkilöliikenteen kuljetusyrityksissä) eli ei vielä vuoden 2010 aikana. Kuljetusalan opiskelijoiden ei juuri uskota perustavan yrityksiä, joten olemassa olevat yritykset kilpailevat heistä. Kuljetusalan yrityksistä 2/3 pyrkii kasvamaan; lopettavia tai toimintaansa supistavia oli alle 15 % vastaajista. Kun samaan aikaan kuljetusalan työnantajat suhtautuvat varauksella ammattitaitoisen työvoiman saatavuuteen lähitulevaisuudessa, erityisesti tavaraliikenteessä, työvoiman saatavuus voi uhata yritysten kasvutavoitteita. Kuljetusalalla uusien ammattipätevyysvaatimusten vaikutukset ovat alkaneet vähitellen näkyä kuljettajien saatavuudessa: uusien vaatimusten myötä koulutuskustannukset nousevat ja pula uusista kuljettajista kasvaa, sillä kynnys tulla alalle nousee. Lisäksi uudet vaatimukset pudottavat alalta

2 kuljettajia, jotka eivät halua opiskella. Myös sijaisten saaminen vaikeutuu, kun epäpäteviä ei voida enää palkata kiristyvien vaatimusten takia. Toisaalta ammattipätevyysvaatimukset saattavat myös nostaa alan arvostusta ja sitä kautta houkutella opiskelijoita alalle. Infra-alalla taantuma vaikutti alueellisesti eri tavoin. Vuonna 2010 tilanne on kuitenkin yleisesti parempi kuin vuonna Infra-alan yrityksistä peräti 4/5 pyrkii kasvamaan; lopettavia tai toimintaansa supistavia oli alle 5 % vastaajista. Työnantajat ja kunnat suhtautuvat kuitenkin kuljetusalan työnantajien tavoin varauksella ammattitaitoisen työvoiman saatavuuteen lähitulevaisuudessa, joten työvoiman saatavuus voi uhata myös infra-alan yritysten kasvutavoitteita. Kuntien kohdalla tilanne on erityisesti kasvavissa kunnissa hankala, sillä heikko kuntatalous ei mahdollista työvoiman määrän kasvattamista, jota uudisrakentamisen myötä lisääntyvät hoidettavat alueet edellyttäisi. Työvoimapulan mahdollisia syitä Työvoimapulan taustalla on tarkasteltavien alojen heikko houkuttelevuus. Usein esille tuotu syy on palkkaus (etenkin kuntasektorilla). Muita heikkoon houkuttelevuuteen vaikuttavia tekijöitä, joita kyselyjen vastauksissa nousi esille, ovat työn fyysinen kuormittavuus, työn vaativuus, alan huono arvostus ja työn kausiluonteisuus (infra-ala). Vähentyneet harjoittelu- ja kesätyöpaikat ovat myös vähentäneet tarkasteltaville aloille hakeutuvien määrää. Yksi esille tuotu tekijä on koulutuksenpuutteet. Ammattitaitoisen työvoiman saamista rajoittaa myös työntekijöiden matkustushaluttomuus (infra-alalla mutta myös kuljetusala tavaraliikennepuolella): säännöllinen työaika koetaan houkuttelevammaksi. Kuntasektorin tehtävissä (infra-ala) kuntatalouden heikon tilanteen vuoksi niukat resurssit voivat estää työvoiman kasvattamisen ja vähentävät kuntien kilpailukykyä pätevimmistä työntekijöistä. Myös paikkakunnan sijainnin arveltiin vaikuttavan työvoiman saatavuuteen. Koulutuksen ja työelämän vastaavuus Tarkasteltavien alojen koulutus vastaa tällä hetkellä keskeisimpien työtehtäviin sisältyvien tutkinnon osa-alueiden osalta varsin hyvin työelämän tarpeita. Lisääntyvät ammattitaitovaatimukset ja työelämän tarpeet asettavat kuitenkin haasteita koulutuksen toteuttamiseen niin, että lisääntyvä koulutus koetaan tarpeelliseksi ja mielekkääksi. Yleisimmissä kuljetusalan työtehtäviin sisältyvissä tutkinnon osa-alueissa työntekijöiden antamat vastaavuusarviot olivat vähintään tyydyttävää - hyvää tasoa. Sekä henkilö- että tavaraliikenteessä heikoin vastaavuus arvioitiin olevan ulkomaanliikenteen kuljettajan tehtävissä ja kuljetusyrittäjävalmiuksissa. Kansainvälisyyteen varautuminen ja yrittäjyyteen kannustaminen puoltaisivat lisäksi näiden alueiden vahvistamista koulutuksessa. Urakehitysmahdollisuusnäkymien vahvistaminen koulutuksen avulla saattaisi myös houkutella alalle lisää opiskelijoita, joskin työnantajat voivat kokea tämän riskinä, joka voi lisätä työvoiman vaihtuvuutta. Kuljettajien toimenkuvat vaihtelevat suuresti kuten arviotkin koulutuksen ja työelämän vastaavuudesta. Koulutus olisi tuotava lähelle käytäntöä (työtehtävään räätälöity koulutus) ja varmistettava, että tieto on ajantasaista. Kuljetusalan liittojen edustajien mielestä linja-autonkuljettajan koulutus ei vielä täysin vastaa työelämän tarpeita, sillä opetussuunnitelma lähtee pitkälti tavaraliikenteen tarpeista.

3 Kuljetusalalla koulutuspalveluihin ollaan alan yrityksissä tyytyväisiä ja niiden saatavuus on tyydyttävä hyvä. Viidennes kuljetusalan työnantajista ei tunne toimialueensa kehittämispalveluja; kuitenkin niidenkin saatavuutta pidettiin tyydyttävänä hyvänä. Kuljetusalalla turvallisuuden edistäminen olisi otettava voimakkaammin esille alan yritysten kehittämisessä; tätä puoltavat liittojen edustajat sekä työtapaturmatilastot. Kuljettajat sen sijaan eivät koe työturvallisuutta tärkeäksi kehittämisen alueeksi, joten koulutuksella olisi vaikutettava asenneilmastoon ja turvallisuus olisi liitettävä ammatilliseen koulutukseen läpäisyperiaatteella ( sisään leivottuna ). Yleisimmissä infra-alan työtehtäviin sisältyvissä tutkinnon osa-alueissa työntekijöiden antamat vastaavuusarviot ovat tyydyttävää hyvää tasoa. Heikoin vastaavuus arvioitiin olevan asfalttimassan valmistuksessa ja asfalttipäällysteen levityksessä; koulutuksen epäillään näillä alueilla jääneen jälkeen ja vieraantuneen käytännön työelämästä. Infra-alan kehityspalvelujen saatavuutta työnantajat pitivät tyydyttävinä tai hyvinä; kunnilla oli myös huonoja kokemuksia. Kehittämispalvelujen saatavuus koetaan myös infra-alalla koulutuspalvelujen saatavuutta heikommaksi, joskin se myös tunnetaan heikommin. Toimenpiteitä työvoimapulan poistamiseksi Vaikka vaihtuvuus ei kuljetusalalla olekaan varsinainen ongelma, sitä voidaan vähentää parantamalla tiedonkulkua, solmimalla pysyviä työsuhteita sekä kehittämällä työolosuhteita ja menetelmiä; yritysten kehittämisessä etusijalla ovat töiden johtamisen ja tiedonkulun parantaminen. Työntekijöiden vaihtuvuus ei ole ongelma infra-alallakaan; osaavasta työvoimasta yritykset pyrkivät pitämään kiinni kehittämällä toimintaansa ja käyttämäänsä tekniikkaa sekä solmimalla pysyvä työsuhteita (jälkimmäinen kuntapuolen tärkein keino); yritysten kehittämisessä etusijalla on töiden johtaminen ja töiden organisointi sekä tiedonkulun parantaminen. Yrityksen toiminnan kehittämisen avulla voidaan parantaa yrityksen brändiä, joka sekä kuljetusalan että infra-alan työnantajien mukaan vaikuttaa työpaikan houkuttelevuuteen kaikkein eniten. Seuraavina brändin jälkeen tulevat työnantajien arvioissa yrityksen toimiala ja sijainti. Yrityksen tai työpaikan houkuttelevuutta voidaan parantaa myös tarjoamalla opiskelijoille työssäoppimis- ja harjoittelupaikkoja. Yleensäkin yhteistyö oppilaitosten kanssa ja yhteyksien vahvistaminen yritysten ja oppilaitosten välillä nähtiin parantavan rekrytointimahdollisuuksia ja edistävän nuorten hakeutumista alalle. Palkkauksen parantaminen työvoimapulan vähentämiseksi lisäisi todennäköisesti kiinnostusta hakeutua alalle ja samalla kasvattaisi alan arvostusta. Lisääntyvät kustannukset kuitenkin heikentäisivät yritysten kilpailukykyä, joten tätä keinoa voidaan käyttää vain hyvin rajallisesti. Ulkomaalaisten henkilöiden palkkaaminen on luonteva ratkaisu, kun valtaväestöstä ei saada houkuteltua riittävästi henkilöitä aloille (henkilöliikenteen yrityksistä yli 60 % ja tavaraliikenteen yrityksistä yli 25 % on kiinnostunut palkkaamaan maahanmuuttajia kuljettajiksi; infra-alalla puolestaan

4 34 % yrityksistä ja 35 % kunnista on halukkaita palkkaamaan maahanmuuttajia infra-alan työtehtäviin). Myös tämä ratkaisu tuo haasteita koulutuksen kehittämiseen. Alan muutokset ja koulutuksen suuntaaminen tulevaisuudessa Työvoimapulan vaivaamilla aloilla monikulttuurisuus lisääntyy, kun maahanmuuttajia ohjataan kouluttautumaan näihin tehtäviin ja osaajia houkutellaan jopa maan rajojen ulkopuolelta. Eri kulttuuritaustat, tavat ja käsitykset (mm. erot oppimisessa, tekemiseen ja auktoriteetteihin suhtautumisessa, yhteisöllisyydessä, kommunikointitavoissa sekä ajan perspektiivissä) onkin otettava koulutuksessa aikaisempaa useammin huomioon. Maahanmuuttajien koulutuksen lisääntyessä olisikin harkittava kielen opetuksen ottamista osaksi ammatillisia opintoja sekä suomalaisen työkulttuurin opettamista. Toinen yleinen trendi on elinikäinen oppiminen. Kuljetusalan ammattipätevyysvaatimuksiin sisältyvä säännönmukaisesti toistuva jatkokoulutusvaatimus on tästä yksi esimerkki. Nopea kehitys ja kiristyvä kilpailu edellyttävät kuitenkin toistuvaa jatkokoulutusta myös muilla aloilla. Panostukset työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin maksavat itsensä takaisin paitsi inhimillisillä eduilla myös säästyneinä kustannuksina ja lisääntyvänä tehokkuutena. Etenkin rakentamisessa ja kuljetuksessa / tieliikenteessä, tapaturma-altteimmilla aloilla, työturvallisuuteen panostaminen koulutuksessa on perusteltua. Tieliikenteessä turvallinen toimiminen vaikuttaa myös muihin tielläliikkujiin ja rakentamisessa yhteisen työmaan muihin toimijoihin. Yksi näkökulma turvallisuuteen on ajoja lepoaikojen noudattaminen, mikä liittyy myös riskinottoon. Useilla toimialoilla (esim. Choi ym. 2006, Härmä ja Sallinen 2004, 2000) on todettu, että kohtuullisena pysyvä työmäärä ja määrällisesti ja laadullisesti riittävä lepo edistävät turvallisuutta. Esim. rakennusalalla tapaturmariskin on todettu alkavan kasvaa eksponentiaalisesti työpäivän ylittäessä 8 tunnin rajan (Dong 2005). Härmä ja Sallinen (2004, 2000) ovat todenneet univajeen riskin kaksinkertaistuvan, jos viikkotyöaika ylittää 50 tuntia. Univajeesta seuraa heidän mukaansa fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia, jotka ilmenevät muun muassa lisääntyneenä onnettomuus- ja tapaturmariskinä. Tämä johtuu mm. riskinottokynnyksen madaltumisesta väsymyksen seurauksena (Härmä ja Sallinen 2000). Dongin (2005) mukaan tapaturman todennäköisyys yli 50 tunnin työviikkoa tai yli 12 tunnin työpäivää tekevällä on kaksinkertainen. Yli 16 tunnin työpäivää tekevällä riski on jo 3,5-kertainen. Puttosen (2008) mukaan 1 vrk:n valvominen heikentää valppautta yhtä paljon kuin 0,5 1 promillen humala (0,5 promillen taso saavutettiin kokeissa noin 17 h:n valvomisella ja 1 promillen taso noin 23 h:n valvomisella). Lisäksi univaje heikentää työmuistia kumulatiivisesti. Turvallisuuteen ja työhyvinvointiin panostaminen on tarpeen myös työurien pidentämiseksi, jolloin ennenaikaista eläköitymistä voidaan vähentää ja näin osaltaan lieventää työvoimapulaa. Työhyvinvoinnilla tarkoitetaan työntekijän fyysistä ja henkistä olotilaa, joka perustuu työn, työympäristön ja vapaa-ajan sopivaan kokonaisuuteen. Työhyvinvointia edistäviä tekijöitä ovat ammattitaito ja työn hallinta. (Työsuojelusanasto 2006). Kuljettajakoulutuksen kehittämisessä on otettava huomioon lainsäädännön lisäksi alan yritysten tarpeet sekä ajoneuvotekniikan ja infrastruktuurin kehittyminen. Kuljetusalalla esimiesten tarve lisääntyy suuriin ikäluokkiin kuuluvien esimiesten jäädessä eläkkeelle. Kuljetusalalla on selkeästi lisäkoulutuksen tarvetta; koulutustarpeen yleisin syy on ammattipätevyyskoulutus, jonka vaatimuk-

5 set kiristyvät sekä alan ammattiin pääsemisessä että ammatin jatkuvassa harjoittamisessa. Kun lisäksi kyselyn mukaan kuljetusalan työntekijöistä vain 59 %:lla on ammatillisia opintoja ja koulutuksessa on vähemmän opiskelijoita kuin alalta eläköitymisen myötä poistuu, alalle tarvitaan lisää koulutettavia henkilöitä. Kuljetusalan yrittäjistä yli puolet on valmiina tarjoamaan kuljettajilleen koulutuista sekä työajalla että vapaa-aikana. Yrityksistä kolmannes olisi halukas osallistumaan myös koulutuksen kehittämiseen / toteutukseen (mm. suunnitteluun ja oppimateriaalin tarkastukseen). Koulutukselta odotetaan vaikuttavuutta, eivätkä yritykset tahdo saada siitä vain maksajan roolia. Yksi kuljetusalan työnantajien ilmaisema uhka on, että kuljettajien ammattipätevyysvaatimusten ja sitä kautta kustannusten kasvaessa toimeksiantajat saattavat siirtyä käyttämään harmaan talouden yrittäjiä. Lisäkoulutuksen on siten tarjottava kilpailuetu, jotta tämä vaara vältetään. Ammattipätevyyskoulutuksessa kuljetusalan työntekijät suunnittelevat käyvänsä etenkin tieturva-, työturvallisuus- ja ennakoiva ajotapa kursseja. Vastaavasti alan työnantajat listasivat ennakoivan ja taloudellisen ajotavan sekä asiakaspalvelun kurssit. Etenkin ennakoivan ajotavan kursseista arvioidaan tulevan pula. Kyselyyn vastanneista kuljettajista 41 % on kiinnostunut työnjohtokoulutuksesta, vaikka vain viidennes tunsi sen ennen kyselyä. Koska myös kuljetusalan työnantajien keskuudessa työnjohtokoulutus tunnettiin huonosti, siitä olisi tiedotettava paremmin. Simulaattorikoulutus tunnetaan kuljetusalalla vielä huonosti: kuljetusalan työntekijöistä toistaiseksi 11 % on opiskellut simulaattorin avulla, mutta työnantajat eivät kuitenkaan osaa arvioida simulaattorikoulutuksen käytännön vastaavuutta. Vaikka simulaattorikulutuksen käytännön vastaavuuteen suhtaudutaan hieman epäillen, työntekijät olivat kiinnostuneita sen käytöstä vaarallisten tilanteiden ja erilaisten keliolosuhteiden harjoittelussa. Kuljetusalan liittojen edustajat ovat vahvasti simulaattoriopetuksen kannalla (parhaimmillaan ammatillisessa alkuopetuksessa). Eduiksi nähdään vaarallisten tilanteiden riskitön harjoittelu sekä edullisuus ja monipuolisuus. Kouluttajille kuljetuspuolella ennustetaan tulevan kiire 2012 alkaen, kun ammattipätevyyskoulutukseen herätään viime hetkellä (henkilökuljetuksessa jatkokoulutus suoritettava syksyyn 2013 mennessä ja tavaraliikenteessä syksyyn 2014 mennessä). Kuljettajien kiire tulee johtumaan tungoksesta koulutukseen. Tungos puolestaan sisältää riskin, että pula kuljettajista pahenee entisestään. Infran ylläpidon ja hoidon korkeakoulu- ja amk-tason erikoiskoulutukset puuttuvat kokonaan ja työnjohtajatason koulutuskin lähes kokonaan. Kasvavissa kunnissa työvoimatarvetta on kuitenkin kaikentasoisissa infra-alan työtehtävissä, ja osaamistarve kasvaa. Alalla on lisäkoulutuksen tarvetta; muodollisen pätevyyden täyttäminen (at, eat, direktiivikoulutukset), ammatillisten osaamisalueiden vahvistaminen sekä tehtävänmukaiset taidot (mm. esimiestaidot, maarakennusprojektin kokonaisuuden hallinta) edellyttävät koulutusta. Infra-alan työntekijöistä 88 %:lla on ammatillisia opintoja. Yksi koulutuksen haaste on tietojen ajan tasalla pitäminen. Myös infra-alan yrittäjistä yli puolet on valmiina tarjoamaan työntekijöille koulutusta sekä työajalla että vapaa-aikana. Kuljetusyritysten tavoin infra-alan yrityksistä kolmannes olisi halukas osallistumaan koulutuksen kehittämiseen/toteutukseen mm. (suunnitteluun ja kouluttajana toimimiseen) koulutuksesta saatavan hyödyn varmistamiseksi. Oppiminen työssä ja työpaikkakoulutuksen li-

6 sääminen ovat toivottu suuntaus. Kyselyyn vastanneista infra-alan yrityksistä 15 % aikoo koulututtaa alalle työnjohtajia muuntokoulutuksella; kunnilla ei tällaisia suunnitelmia ole. Infra-alan työntekijät kaipasivat eniten lisäkoulutusta panostuksesta, mittaamisesta, maarakennuskoneiden 3D-paikannuksesta ja ohjauksesta, porauksesta sekä murskauksesta. Infra-alan työnantajat toivoivat oppilaitoksilta tietoja erityisesti valmistuneista opiskelijoista, harjoittelijoista ja alan teknisestä kehittymisestä. Ammattipätevyyskoulutuksen kursseista yrityksen suunnitelmissa ovat useimmin tieturvakurssi ja työturvallisuuskurssi. Toteutuneisiin koulutuksiin nähden suunnitelmissa ovat aikaisempaa useammalla yrityksellä ennakoivan ja turvallisen ajotavan kurssi, kuorma-autoliikenteen turvallisuuskurssi, taloudellisen ajotavan kurssi, ajo- ja lepoaikakurssi, kuormankäsittelykurssi sekä asiakaspalvelukurssi. Näissä siis on odotettavissa kysynnän kasvua lähivuosina. Työntekijät puolestaan suunnittelivat yleisimmin käyvänsä tieturva-, adr-, ensiapu-, ajo- ja lepoaika-, hätäensiapu- ja taloudellisen ajotavan kurssin. Infra-alan yrityksistä 4 %:ssa oli simulaattorikoulutuksessa olleita työntekijöitä; simulaattorin avulla oli opiskeltu ruoppausta ja porausta. Työnantajat pitivät simulaattorikoulutusta hyvänä isoilla koneilla tapahtuvaan harjoitteluun ja riskitietoisuuden opetteluun haitaksi nimettiin kalleus. Tässä hankkeessa saatiin varsin kattavasti selvitettyä kuljetus- ja infra-alan eri toimijoiden näkemykset alojen työvoimatarpeen ja työvoiman kehittymisestä sekä koulutukselle asetettavista kehittämistarpeista ja haasteista lähitulevaisuudessa. Usean henkilöryhmän saaminen mukaan samaan hankkeeseen toi esille erilaisia näkökulmia ja osaltaan varmisti luotettavan kokonaiskuvan saamisen. Toisaalta vastaajien jakautuminen useaan erilliseen ryhmään johti siihen, että aineiston laajuus ei antanut enää mahdollisuutta alueellisten erojen luotettavaan tarkasteluun.