PIENTEN VESISTÖJEN JA ERÄMAISTEN ALUEIDEN KAAVOITTAMISEN PERIAATTEET JUUAN KUNNASSA

Transkriptio

1 PIENTEN VESISTÖJEN JA ERÄMAISTEN ALUEIDEN KAAVOITTAMISEN PERIAATTEET JUUAN KUNNASSA Lähtökohtaisesti on erittäin hyvä, että rakentaminen vesistön ääreen ratkaistaan kaavoituksen keinoin poikkeamislupamenettelyjen sijaan. Niillä alueilla, joilla Juuan kunnalla ei ole painetta laatia yleiskaavoja, voidaan yksityisten maanomistajien ranta-asemakaavoitushankkeita pitää hyvänä. Nämä periaatteet koskevat erityisesti rakentamattomia ja erämaisia alueita vesistöineen. Yleiset periaatteet - Kaavoituksessa on huomioitava erähenkinen elämysmatkailu. Matkailun markkinoinnissa luontoarvoja, luonnon monimuotoisuutta ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia korostetaan. - Kaavoituksessa on huomioitava elinkeinoelämän turvaaminen. Loma-asuntorakentamisen mahdollistaminen maankäytön suunnittelun keinoin rinnakkain luontomatkailun edistämisen kanssa edesauttaa muun muassa matkailuyrittäjyyttä. Luontomatkailun edistäminen tarkoittaa muun muassa reittisuunnitelmien (melonta, kelkkailu, maastopyöräily jne.) laatimista ja toteuttamista sekä majoituspalvelujen riittävyyden varmistamista. Myös metsäelinkeinojen edellytykset on turvattava. - Kaavoituksessa on turvattava maanomistajien tasapuolinen kohtelu kullakin vesistöllä jokamiehenoikeudet ja luvanvaraiset harrastusmahdollisuudet huomioiden. Esimerkiksi retkeily, kalastus, sienestys, marjastus, metsästys, eränkäynti, lintubongaus ja luonnosta nauttiminen ovat vapaa-ajan viettämistä luonnossa parhaimmillaan. Kun loma-asuntoja kaavoitetaan erämaisille alueille maltillisesti, jää luonnontilaisesta ympäristöstä nauttimiselle monipuolisia mahdollisuuksia. - Kaavoituksessa on huomioitava epäsuotuisan yhdyskuntarakenteen muotoutuminen. Pysyvä asutus aiheuttaa kunnalle velvollisuuksia, joista saattaa aiheutua kohtuuttomia kustannuksia. Ranta-asemakaavoitus on siten pääsääntöisesti vain loma-asuntorakentamista varten. Pysyvän asutuksen salliminen on kunnan päätäntävallassa, eikä pääkäyttötarkoituksen muutoksia sallita alueille, joissa palvelujen järjestäminen aiheuttaa enemmän kustannuksia saatavaan hyötyyn nähden. Kaavoitusta ohjaavat periaatteet - Rantoja mitoitettaessa on käytettävä pienempää mitoituslukua kuin suurilla vesistöillä (Pielinen). Suuri vesistö kestää hyvin kuusi - viisi rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden. Rakennetun ja rakentamattoman yhtenäisen rantaviivan suhde on rakennettua 40 % ja rakentamatonta 60 %, jolloin pienillä vesistöillä suhdeluvun on oltava rakentamattoman rannan osalta suurempi. - Muunnettu rantakilometri lasketaan niin sanotun, yleisesti käytetyn Etelä-Savon mallin mukaisesti (liite), jossa vesistön rantaviivan muodot määrittelevät kertoimet, joilla esimerkiksi tietyn tyyppiset niemet ja lahdet mitoitetaan (kertoimet 0 1). Tämän lisäksi käytetään vyöhykemenetelmää. - Suuria vesistöjä pienempään ja samalla erityiset arvot huomioon ottavaan kokonaismitoitukseen päästään pienemmillä mitoituskertoimilla kuin suurilla järvialtailla. Lisäksi voidaan käyttää 0-vyöhykkeitä pienillä lammilla, umpeen kasvaneilla lammilla sekä jo erityiskäytössä olevilla alueilla. Alueittain rakennuspaikkojen määrän tulisi olla kahdesta alle viiteen.

2 - Erityisten arvojen kartoittaminen tarkoittaa riittäviä selvityksiä koko kaava-alueelta, mitä edellytetään jo maankäyttö- ja rakennuslaissa. Lähtötietojen ja selvitysten perusteella kartoitetaan myös 0-vyöhykkeet. - Alle 20 hehtaarin vesistöillä rakennuspaikat määräytyvät vesihehtaarien perusteella, jolloin neljää kokonaista hehtaaria kohden muodostuu yksi rakennuspaikka. - Rakennuspaikkojen määrään vaikuttaa kustakin emätilasta jo lohkotut ja rakennetut tilat. Emätilatarkastelu tulee laatia aina, ja tarkastelussa käytetään lähtökohtana vuotta 1969, jolloin rantakaavasäännökset ovat tulleet voimaan. - Rakennuspaikat on sijoitettava tarkoituksenmukaisiin kortteleihin ja ryhmiin siten, että näennäisiä vapaita rantoja ei muodostu. Tällöin vältytään houkutuksilta liittää rakennuspaikkaan mitoituksen ja siten tasapuolisuuden sekoittavaa lisämaata, samoin turhilta maisemaa ja luontoa kuormittavilta tieyhteyksiltä. Rakennuspaikkojen siirto vesistöltä toiselle on mahdollista, millä voidaan huomioida virkistystarpeet sekä luonnonarvot sekä saadaan laajoja vapaita rantajaksoja. - Kaavoituksessa on huomioitava riittävät rakentamista ohjaavat yleismääräykset, kuten luonnollista maanpintaa ei saa rakennettaessa olennaisesti muuttaa sekä rakennuspaikalta saa kaataa vain välttämättömät puut. Esimerkiksi rinteeseen sijoittuvalle rakennuspaikalle ei ole tarkoituksenmukaista rakentaa yksikerroksista rakennusta siten, että kaikki puut kaadetaan ja rantaa pengerretään voimakkaasti. - Sähköverkon rakentamiseen kaava-alueen ulkopuolella tulee ottaa myös kantaa, mikäli kaava-alueella mahdollistetaan sähkölinjojen rakentaminen. Kaava-alueiden on muodostettava tarkoituksenmukainen kokonaisuus. - Kaavoituksessa on otettava kantaa rakentamisesta ja loma-asumisesta aiheutuvaan ympäristön kuormittumiseen erityisesti vesistöjen kuormitus (kalat ja eliöt), jätevedet, puhtaan veden saatavuus ja käymälät. - Kaavoituksessa on varmistettava maankäyttö- ja rakennuslain sekä -asetuksen määrittelemien sisältövaatimusten toteutuminen, samoin Pohjois-Karjalan maakuntakaavan sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ohjausvaikutukset ja vaatimukset. 1. MITOITUSPERUSTEET 1.1. Mitoitusnormit Loma-asuntojen lukumäärää laskettaessa mitoitusnormina käytetään pääsääntöisesti loma-asuntojen lukumäärä/muunnettu rantakilometri. Saarilla ja pienillä järvillä ja lammilla mitoitus voi perustua myös maapinta-alaan /loma-asunto. Rakennusoikeutta laskettaessa käytetään seuraavia normeja: A. Mannerrannat: 6 3 loma-as./muun. rantakilometri B. Saarirannat: 1 loma-asunto / 3 5 ha saaren pinta-ala

3 C. Pienillä järvillä ja lammilla ( pinta-ala alle 40 ha ) mitoituksena pienempi seuraavista mitoitusluvuista: 3 5 loma-asuntoa / muunnettu rantakilometri tai 1 loma-asunto / 4 5 ha lammen vesipinta-alaa. Maisematekijöiden ja luonnonsuhteiden vaikutus mitoitukseen arvioidaan kunkin tilan osalta erikseen ja ne saattavat pienentää laskennallista rakentamistehokkuutta. Pienten saarien ja lampien rakennusoikeus jaetaan tilojen kesken rantaviivan suhteessa. Alle 1,5 ha:n saarilla ja alle 3 ha lammilla ei pääsääntöisesti ole rakennusoikeutta. Pieniin saariin ja lampiin voidaan kuitenkin merkitä rakennusoikeutta, mikäli maanomistajilla ei ole muita rakentamiskelpoisia alueita. Em. mitoitusperusteita noudatetaan jos omistusyksikön koko rakennusoikeus osoitetaan omarantaisina rakennuspaikkoina. Jos rakennusoikeutta sijoitetaan yhteisrantaisena, lomakylämäisenä rakentamisena, voidaan em. mitoitusperusteista poiketa. C.2. Rakennusoikeuden laskentaperiaate Muunnettu rantaviiva Rantaviiva lasketaan Etelä-Savon seutukaavaliiton kehittämän laskentamallin mukaan. Laskentamalli pyrkii ottamaan huomioon kapeiden niemien, lahtien, kannasten ja salmien kohdalla vastarannan ja luontotekijöiden rakentamistoiminnalle aiheuttamat rajoitukset. Laskentamalli on esitetty liitteessä. Kantatilaperiaate Tilasta erotetut loma-asuntotontit, tilan alueelle myönnetyt loma-asuntojen rakennusluvat sekä tilaan kuuluvat rannalla sijaitsevat loma-asunnot ja ympärivuotiset asunnot lasketaan käytetyksi rakennusoikeudeksi. Nämä osoitetaan kaavassa rakentamisalueiksi. Käytettyyn rakennusoikeuteen katsotaan kuuluvaksi rakennuslain rantakaavaa koskevien säännöksien voimaantulon jälkeen tilasta rakentamista varten erotetut kiinteistöt. Samalle maanomistajalle kuuluvia alueita käsitellään yhtenä yksikkönä, jota rakennusoikeuslaskelma koskee. Maanomistusyksikön sisällä loma-asuntojen sijoittamista ei ole sidottu kiinteistöyksikköihin. Samalle maanomistajalle kuuluvilla alueilla rakennusoikeutta voidaan siirtää saarista mantereelle ja alueelta toiselle. Kohtuullisuusperiaate Mitoituslaskelmaa tulee pyrkiä noudattamaan maanomistajien tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi mahdollisimman tarkasti. Mikäli kuitenkin ranta soveltuu erityisen hyvin tai huonosti rakentamiseen tai on olemassa muu erityinen syy, voidaan kohtuullisuustekijät huomioon ottaen rakennusoikeuden määrää lisätä tai vähentää. 2. MITOITUSVYÖHYKKEET JA -ALUEET Kaava-alueen rannoille tullaan määrittämään mitoitusvyöhykkeet, jotta voidaan laskea tilojen laskennallinen rakennusoikeus tasapuolisesti sekä määrittää luonteeltaan luonnonoloiltaan samanlaisille ranta-alueille yhtä suuri rakennusoikeus. Rannat jaetaan neljään mitoitusvyöhykkeeseen, luonnon- ja maisema-arvojen, rakennettavuuden, kulutuskestävyyden sekä tiestön ja muun rakennetun infrastruktuurin läheisyyden perusteella Rakentamisvyöhyke

4 Alueisiin ei kohdistu ollenkaan tai kohdistuu vain pienialaisia luonnon- tai maisemanarvoja. Rakennuspaikkojen sijoittelulla voidaan välttää arvokkaat luontokohteet. Maisemaekologiselta kapasiteetiltaan alueet ovat pääsääntöisesti hyviä. Alueet ovat rakennettavuudeltaan hyviä ja infrastruktuuri on pääsääntöisesti kunnossa. Alueet sijoittuvat kyläalueiden ja palveluiden läheisyyteen, mikä tukee kylien kehittymistä. Lisäksi alueet ovat pitkälti jo rakentuneet. Manner: 6 rakennuspaikkaa / muunnettu rantakilometri Saaret: ( alle 20 ha ): 1 rakennuspaikka kutakin 3 ha kohden 2.2. Haja-asutusvyöhyke Alueisiin kohdistuu luonnon- ja maisemanarvoja. Rakentamista joudutaan osoittamaan siten,että arvokkaita luonto- ja maisemakohteita ei voida täysin välttää Maisemaekologiselta kapasiteetiltaan alueet ovat pääsääntöisesti kohtalaisia tai hyviä. Rakennettavuus alueille on pääsääntöisesti kohtalainen Manner: 5 rakennuspaikkaa / muunnettu rantakilometri Saaret ( alle 20 ha ): 1 rakennuspaikka kutakin 4 ha kohden Pienet järvet ja lammet: 5 rakennuspaikkaa kutakin muunnettua rantakilometriä kohden tai 1 rakennuspaikka kutakin 4 vesihehtaaria kohden. Pienempi valitaan Maisema- ja luontovyöhyke Alueella on merkittäviä luonto ja maisema-arvoja Ne edustavat kaava-alueen luontoa parhaimmillaan Alueet ovat yhtenäisiä lähes rakentamattomia alueita. Maisemaekologiselta kapasiteetiltaan alueet ovat pääsääntöisesti heikkoja tai kohtalaisia. Manner: 3 rakennuspaikkaa / muunnettu rantakilometri Saaret ( alle 20 ha ):1 rakennuspaikka kutakin 5 ha kohden Pienet järvet ja lammet: 3 rakennuspaikkaa kutakin muunnettua rantakilometriä kohden tai 1 rakennuspaikka kutakin 5 vesihehtaaria kohden. Pienempi valitaan.

5 2.4. Ei rakennusoikeutta ( 0 vyöhyke ) Lähes umpeen kasvaneet ja suorantaiset pienet lammet. Lammilla ei ole virkistyskäyttöarvoa lomarakentamisen suhteen. Kaikki alle 3 ha lammet. Kaikki alle 1,5 ha saaret. Jos maanomistajilla ei ole muita rakentamiskelpoisia alueita, voidaan rakennusoikeuden osoittamista harkita. Erityistarkoituksiin varatut ranta-alueet. Nämä pieniä vesistöjä ja erämaa-alueita koskevat yleiset kaavoitusta ohjaavat periaatteet ovat voimassa toistaiseksi.